Lehtien jonninjoutavista pikku-uutisista luen pari hupaisaa juttua suomalaisista naispoliitikoista. Yhteistä poliitikoille on se, että molemmat ovat häipyneet ulkomaille vaikuttamaan, mutta molemmat postaavat juttuja someen. Toinen juttu koskee Li Anderssonin merkkikenkiä ja toinen koskee ranskalaisen rockyhtyeen Sanna Marinista tekemää hurmahenkistä ylistyslaulua.
Li Andersson nimittäin myy kenkiään kovaan hintaan Facebookissa. Kengät ovat käsityötä, ja maksavat uutena 315,95 euroa. Andersson tarjoaa kenkiään 200 euron hinnalla, koska kengät ovat hänelle liian pienet. Hulvatonta ökyostamista, vai mitä? Kuka meistä naisihmisistä ostaa itselleen satojen eurojen kengät sovittamatta niitä? Mitä ajatella poliitikosta, köyhien puolustajasta, joka ostaa huippukalliit kengät mitä ilmeisimmin edes kokeilematta?
Mitä tulee Sanna Mariniin, ranskalainen rokkiukkoyhtye Indochine on tehnyt hänestä ylistyslaulun, joka on kuunneltavissa Youtubessa, nimellä Sanna sur la croix, suomeksi: ”Sanna, riiput jo ristillä.”
Sanoilla viitataan mediakohuun, joka nousi Sanna Marinin laistettua velvollisuutensa menemällä bilettämään pääministerin tehtävistä koronan karanteeniaikoina, jolloin kokoontumisia hillittiin ja estettiin altistumisvaaran vuoksi. Mm. Hillary Clinton tanssi villisti jossakin postauksessaan Sanna Marinin ”ahdinkoa” vastaan.
Minulla on vankka muistikuva, että Marin biletti koronaltistuneena, jonka vuoksi närkästys nousikin, omanikin, katsellessani pakkoeristyksessä ikkunasta ulos. Kohu ei siis meillä noussut siksi, että pääministeri ylipäänsä tanssi ja juhli. Briteissähän tosin pääministeri Boris Johnson joutui samasta syystä eroamaan - hän järjesti juhlia koronan eristysaikana ja taisipa hänkin olla altistuneena eli potentiaalina tartuttajana. Eipä lauleta hänestä, miesihmisestä, ylistysoodeja ranskan kielellä.
Ulkomaille levisi sitten viesti ahdasmielisistä katkerista suomalaisista, jotka kielsivät nuorta kaunista naispääministeriä tanssimasta ja hankkimasta iloa ja valoa elämäänsä. Missään ei korostettu laajemmalti mainintaa pääministerin altistuneena ja mahdollisesti muita tartuttavana juhlimisesta eikä Suomen ankarista koronarajoituksista.
Nyt näkee lehdissä kommenttimainintoja siitä, että eipä tulla Orposta eikä Purrasta laulamaan ylistyslauluja maailmalla. Sanon suoraan: onneksi ei. Rehellinen itsensä työlleen uhraava poliitikko ei kaipaa ympärilleen kultteja.
*
HUOMIO! Kommentoijien ehdotuksesta pyydän kaikkia kommentoimaan poikkeuksellisesti tällä kertaa anonyymisti. Tämä on samalla kokeilu, millä tavoin täydellinen anonyymius vaikuttaa keskustelun tasoon, tai ylipäänsä keskusteluun. Myös itse kommentoin anonyyminä.
- Edellinen pyyntö peruttu klo 17.30.
Eurooppalaisella uudella ajalla syntyneet ja kehittyneet kielellis-kulttuuriset kansallisvaltiot ovat todellakin pahassa hajoamistilassa, johon olemuksellisesti kuuluu tuo "edustuksellisuuden" kognition kriisi, jossa demokratia taantuu aidosta luottamuksesta paljon alhaisempien tuntojen -- henkilöityneen samaistumisen ja ideologisten leimojen -- asteelle.
VastaaPoistaMielikuva yhteiskunnasta sammakonkeittolana, jossa sammakot kaikessa rauhassa lilluvat huomaamatta veden vähittäistälämpenemistä kunnes sitten kiehuvat ja kuolevat kiltisti pois, on pelottavan osuva. Eivät nämä Anderssonin kengät mikään uusi ilmiö ole, esimerkiksi filosofiassa totuttiin jo takavuosikymmeninä menestysfilosofien keltaisiin kenkiin ja kalsarikänneihin.
En tiedä miksi edelleen harrastan iltapäivälehtien nettiversioiden selaamista päivittäin läpi -- ehkä vain siksi että se pitää jalat maassa sen suhteen miten vahvasti yhteiskunnallisen taantumisen tiellä ollaan ja kiehutaan. Yhteiskunnallista keskustelua ei oikeastaan enää ole, on vain erilaisten -- tai paremminkin siis varsin samanlaisten -- poliittisten sammakoiden toki keskenään kilpailevaa kurnutusta.
Vanha ilmiöhän tämä ”älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon”-ilmiö jo onkin. Jostain syystä materia ja raha tuntuu olevan edelleen tärkein arvo, jonka liikkumisen suuntaa vahditaan rakkikoirien lailla oppositiosta käsin. Suunta on aina väärä, vääriin taskuihin menee, kun ei tule minun ja muiden köyhien taskuihin, vaikka minulla onkin merkkikengät. Tällä en viittaa nyt Anderssoniin vaan vielä laajempiin ympyröihin.
PoistaIltapäivälehtien nettiversioista saa toki nopean pikakäsityksen maailmanmenosta. Siksi minä niitä selaan. Median kaikki laidat on hyvä tuntea sulkematta laitojakaan pois.
Kunnollinen yhteiskunnallinen keskustelu puuttuu, on vain sammakoiden kurnutuskisan kiihdytysajoja, mihin viittaat, SO. Toista osapuolta ei osata kuunnella, toiselle ei anneta tilaa. On vain harva poliitikko, joka tämän taidon osaa. Itseäni hieman harmittaa, että etenkin viime vuosien naispoliitikot ovat kiihkoisan kurnutuksen hallitsijoita. Muistelen kaiholla Claes Anderssonin rauhallista, ystävällistä ja älykästä puhetapaa.
Huom. Täten perun heti anonyymina kirjoittamispyynnön , koska pari lapsellista anonyymia pilasi sen heti törkeyksillään. Saa siis kirjoittaa nimellään, nimimerkillä tai anonyymina, miten vaan.
VastaaPoistaPöh höh höö. Leikin idishän on just se että pääsee ulos omasta laatikostaan. Sinä et päässyt vaan teit niinkuin vanha tuttu Iines eli säikähdit, poistit kommentit ja nimittelit lapselliseksi ja törkeäksi, ettei Seppo Oikkonen vaan luule vastaajia Iinekseksi.
PoistaEi aina viitata seksiin kun puhutaan sadomasokismista. Päivän kuva on arvattavasti 1800-luvulta. Viktoriaanisella ajalla tiukkoja sukupuolinormeja satirisoitiin tuontyyppisillä kuvilla. Kuva on siis yhteiskuntakrittinen.
Olisiko tämä vähemmän lapsellinen kommentti?
Älä suhtaudu niin vakavasti "Seppo Oikkoseen".
Minkä leikin? Onko anonyymina kirjoittaminen sinulle leikkiä?
PoistaKaikille se ei ole sitä, vaan se voi olla myös suojaverho, joka riisuu tunnistettavat elementit ja jättää jäljelle ytimen, paljaan asian.
Anonyymi kommentti Seppo Oikkosen pohtivan kommentin perässä oli halpa, siitä ei ole kahta sanaa. Siinä ei otettu huomioon kommentoidun omaa kirjoittamisstatusta. Me emme ole täällä halventamassa toisiamme. Anonyymina kirjoittaessakin voi kunnioittaa muiden oikeuksia kirjoittaa heille ominaisella tavalla.
Ei johtotehtäviin isolla vastuulla alle 40 v. Kokemus ei vaan useimmiten riitä!
VastaaPoistaTähän olisi tietysti helppo vastata, että ikäkään ei tuo kaikille kypsyyttä, mutta en sano. Kyllä iälläkin on merkitystä, mutta ei yksin iällä. Tarvitaan muutakin.
PoistaTarvitaan luonnetta, tarvitaan nöyryyttä. En voi kyllin korostaa nöyryyden merkitystä. Se on unohdettu hyveistä pois. On vain itsevarmuuteen ja rajattomiin omiin oikeuksiin kasvattaminen. Toisen ihmisen kunnioitus ei trendaa ”mun oikeuksiin”.
Harmi ? kyllä ikä tuo viisautta, yleensä.
VastaaPoistaSiis totta tietysti, ikä tuo väkisinkin kokemusta, ja kokemusten kautta ihminen oppii.
PoistaOn tiettyjä persoonallisuushäiriöitä, joita ei ikäkään auta. Narsistinen persoonallisuus tuppaa olemaan koko ikänsä yhtä hankala. Mitä nyt kyllä kokemuksen kauttaa oppii uusia manipulointikeinoja. Siinä mielessä siis viisastuu hänkin.
Onneksi eräs sai juuri potkut.
VastaaPoistaLukaisin uutisen Lin kengistä. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että onpa taas keksaistu tyhjästä asiaa. (Minullakin on parit hintavat kengät... En puolustele, mutta pitkään pidetyt ja hyvin hoidetut.)
VastaaPoistaToiseksi ihmettelin, mitä hemmettiä sitä sitten pitäisi tehdä, jos on sattunut ostamaan liian pienet kengät. Ilmeisesti ei ainakaan kannata myydä niitä näkyvästi.
Luulenpa, että Li osti hienot poponsa nettikaupasta. Se selittäisi väärän koon.
Mutta oikeassahan Iines on siinä, että vasemmiston leidejä ei useinkaan riepotella julkisuudessa vaatevalintojensa tähden. Sannaa tosin soimattiin kovastikin. Ja syystä.
Iines, voithan tulkita niin, että Ano puolusti sinua. SO ohitti pyyntösi, mistä hirmustuneena Ano tölväisi häntä. Blogistin pyynnön ohittaminen on vähän epäkohteliasta.