19.11.2025

Possut ja papit


Kaamoksen keskellä ihmistä ei paljon naurata. Taivaan ja maan välinen rako kapenee päivä päivältä, hetki hetkeltä, kunnes sitä ei enää ole: on vain pitkä pimeä. Siksipä hämärissä lukiessani suorastaan havahduin omaan nauruuni, ja nauroinpa ihan ääneen hörähdellen. Ymmärrän hyvin, että nauruni on sopimatonta ja joitain osapuolia loukkaavaa, mutta eihän hörähdyksiä voi pidätellä, samoin kuin henkilökohtaisia kaasupäästöjä. Nimittäin.

Luin lehdestä, että kun Trumpilta kysyttiin kiusallinen kysymys tuttavuudesta Brian Epsteiniin, jonka hän hyvin tunsi muttei ollut tuntevinaan, oli hän sanonut utelevalle naistoimittajalke: Hiljaa, possu.  

Samalla tavalla minua naurattaisi, jos vaikkapa Petteri Orpo sanoisi eduskunnan kyselytunnilla soterahoituksen puuttumista haukkuvalle Katja Kiurulle: Hiljaa possu. Tosin voisin samalla kauhistua enemmän kuin Trumpin sanomisesta, koska Trump on etäisempi henkilö eikä kosketa sielua niin kuin kotimaan poliitikko. 

Huumori on kiinnostava ilmiö. Se mille nauramme, kertoo meistä paljon. Hyvin moni sivistynytkin ihminen on  kertonut nauravansa pieruvitseille, joille itsekin nauran jopa hereästi. Sitten on toisaalta niin sivistyneitä ihmisiä, että he nauravat vain älyllisesti korkeatasoisille ja ehkä vain poliittisesti korrekteille vitseille. On nimittän ryhmiä, joista vitsejä ei sovi laskea: vammaiset henkilöt, maahanmuuttajahenkilöt, seksuaalisesti ns. poikkeaviin ryhmiin kuuluvat henkilöt, naiset - se on naisvihaa näinä päivinä, sekä muut hauraassa asemassa olevat ihmiset ja tuulivoima. 

Onkohan mitään aluetta, jolle sijoittuvalle  huumorille en naura? En tiedä, en ainakaan heti osaa nimetä. Kyllä minua naurattaa oman persoonanikin asettaminen naurunalaiseksi. Olen tottunut siihen perhe- ja ystäväpiirissäni, jossa on aina laskettu armotonta pilkkasatiiria vaikkapa jonkun jäsenen poliittisista asenteista. 

Ennen kuin anonyymit innostuvat kyseenalaistamaan meikäläisen itseensä kohdistaman kehuskelun, haluan sanoa, että oikeassa huumorissa on aina, satiirisesta kärjestä huolimatta, ihmistä ymmärtävä elementti mukana. Ellei ole, huumori ei taida olla muuta kuin ilkeä survaisu.

Osuin taannoin muutamaan pappisvitsiin, joista kerään tänne kaamosajan piristykseksi muutaman.

- Pappi totesi aikoinaan rock-kitaristille: Ei taivaaseen hevillä pääse.

- Mitä pappi sanoi, kun hyppäsi uima-altaaseen: Klooria, hallelujaa!

- Katolinen poika meni papin luo ja kertoi olevansa armoton runkkari. Pappi neuvoi: Lopeta poikani. Säästä kunnes olet naimisissa. Kuukauden kuluttua pappi tuli poikaa vastaan ja kysyi tilannetta. - Hyvin menee. Minulla on jo puoli litraa ämpärissä, totesi poika iloisena.

- Leevi oli kirkossa äitinsä kanssa ja istui etupenkissä. Pappi levitti kätensä ja sanoi: Tahdon siunata teitä. Leevi levitti myös kätensä ja sanoi: Anna tulla vaan.


182 kommenttia:

  1. Rouva oli tutulla torilla ostoksilla. Hän teki jo lähtöä, kunnes muisti perunat. Tutulta perunakauppiaalta hän oli jo aiemmin samana päivänä ostanut muut juurekset. Kauppias ilostui nähdessään tutun rouvan ja kysyi, että mikäs unohtui. Rouva vastas, että perunat. Jos kilon verran saisi sitä tuttua merkkiä. Kauppias siihen, että toki saa. Rouva kysyi hintaa ja kauppias vastas, että pannaan kaupan päälle.

    Ilo päivääsi ammentakoon
    suruja ei muistetakaan,
    ota omasi päivään tähän
    se ei olekaan ihan vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä piti lukea kahteen kertaan…. Ei vaan ei, heti meni meikäläisellä perille.

      Näissä tämän lajin kaskuissahan se tuhmuus asuu katsojan mielessä, pinnalta ne ovat ihanan viattomia. Nämä ovat taattua tavaraa kaskunkerronnan saralla.

      Poista
  2. Joskus armeijan aikaan menin muutaman miehen kanssa muita myöhemmin ruokalaan syömään. Meitä palveli siinä hemaiseva n. 35 v blondi ja minä siinä rupesin jotain hieman seksipitoista vitsiä vääntämään.

    - "Kuule poika, minä olen pitänyt mulkkua suussa enemmän kuin sinä lusikkaa, joten anna olla tuollaiset!" Vastasi blondi ja se naurattaa vieläkin. Miten Iines, jolla on muuten erinomaisia kirjoituksia, suhtautuu näihin miesten juttuihin? Vaikka nainenhan siinä oli tarinan sankari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhtaudun ns. miesten juttuihin suurella hartaudella. Ne ovat katoavaa kansanperinnettä - valitettavasti. Ne kuuluvat kulttuuriin eri maiden perinnekerrostumassa.

      Tämän voi todeta vaikkapa perehtymällä kansatieteelliseen kirjastoon. Ostin muinoin kirjaston poistomyynnistä yhden tällaisen tutkimusteoksen, ja siinä oli hyvin ronskia alapäätarinastoa, huumoria, Suomen kansan parista. Siinä mm. talon nuori poika suunnitteli kylille tyttöihin menoa kesken kiireisen heinäajan. - Ka, elä mäne, ota miulta vittua, sanoi talon vanha muori pojalle. Tämä oli siis tiedeteos.

      En osaa loukkaantua tai vaatia #metoota paikalle, sillä miehen seksuaalisuus ilmenee nopeammin ja varmaan näkyvämmin. Neuvokas naisihminen tai miksei miesihminenkin selviytyy hankaliksi kokemista tilanteistaan kyllä avaamalla suunsa tai puhaltamalla pilliin.

      Poista
    2. Luulenpa, että nämä karkeat miesjutut kallistuvat jo vähän urbaanilegendan puolelle. Saa olla aika tuttu seura ja kunnolla kaljaa, että niissä aletaan puhua rivouksia tai edes hävyttömyyksiä.

      Kyllähän sellaisiakin on kuullut ja miksei kuulisi vieläkin, muttei se ole ainakaan minun piireissäni kauhean yleistä.

      Ehkä se liittyy lähinnä nuoruuteen ja hurjuuteen, miksi kurjuuteenkin.

      Poista
    3. No ei minullekaan kyllä ole vissiin koskaan kovinkaan alatyylisiä ja härskejä juttuja puheltu, enkä mitään mauttomia rivouksia edes jaksaisi kuunnella. Se on jotenkin halpaa, kun käytetään esimerkiksi alapään karkeaa sanastoa. Kyllä siinä hätkähtää. Hauskassa vitsissä saa olla seksiä, mutta ei mielestäni karkeutta.

      Poista
  3. Tunnustan vitsailevani kaveripiireissä aika paljon, mutta vitsejä en kerro, vaan ne ovat yleensä lyhyitä lasautuksia. Kaikessahan näkee huvittavia puolia jos - tai kun - haluaa.

    Noista Iineksen vitseistä viimeinen sai minut nauramaan ääneen.

    Ripranien vitsikin huvitti, yleensäkin pidän sanaleikeistä. Toimii se noinkin, mutta jäin silti kaipaamaan siihen rouvan vastausta, esim. - ”Mieluummin rahassa, kiitos.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnioittamalla lukijaa vitsin terävintä kärkeä/terää en hajottaisi selittämällä. Näin loppu jää avoimeksi kunkin omalle tulkinnalle.

      Poista
  4. Tässä vielä yksi pappistarina kaamosillan piristeeksi::

    Kolme pappia istui iltaa ja päättivät luottamuksella ripittäytyä toisilleen.
    Ensimmäinen sanoi:
    – Minä olen armoton juoppo. Minulle ei riitä omat aineet, vaan olen varastanut ehtoollisviiniäkin.
    Toinen sanoi:
    – Minulla on taas useita irrallisia seksuaalisuhteita, mm. seurakuntani diakonissaan
    Kolmas sanoi:
    – Minä taas olen armoton juoruilija.

    VastaaPoista
  5. Trumphan todellakin lasautti naistoimittajakle ”Quiet, piggy” eli suomeksi ”hiljaa, possu”.

    En ole niin syvällä enkussa, että osaisin arvioida miten hyvin suomen sana ”possu” vastaa alkuperäistä termiä ”piggy”.

    Suomessahan se liittyy lihavuuteen tai sotkemiseen, muttei ole sinne päinkään yhtä tyly kuin esim. ”sika”. Tai urossika eli ”karju”, joka puolestaan on lähes kunnioittava. ”Emakkoa” eli naarassikaa ei juuri käytetäkään.

    Vanhemmat voivat kutsua lapsiaan pikku possuiksi, ja sopisihan se hellyttelynimeksi rakastavaisillekin.

    Mutta miten lie englanniksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysäisin asiaa samantien yhdeltä englannin kielen opettajalta. Hän suomensi sen possu, possukka, possuliini. Ja täydensi, että hieman pehmennetty versio siasta.

      Poista
    2. PS Siis minähän kutsuin pikkuista tyttöäni yhteen aikaan Nasuksi. Hänellä oli lumivalkoinen kiharapilvi tukkana. Syötävän suloinen ja pussattava nasu.

      Poista
    3. Muppet show miss Piggy.

      Poista
    4. Voi hyvinkin olla, totta tosiaan, että Trump tv-persoonana viittasi juuri miss Piggyyn.

      Poista
  6. Trump on äksyillyt muillekin toimittajille lehdistötilaisuuksissaan.
    Herää kysymys, millaista kielenkäyttö mahtaa olla Donaldin kotikartanon seinien sisäpuolella.
    Kiroilla varmaan osaa pressan rouvakin ja nimitellä ukkoaan suloisilla sanoillansa?
    Olikos erään suositun ankan nimi Donald? Donald Duck?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trumpin todellinen persoona on suomalaisille osin arvoitus. Ei ole ainuttakaan dokumenttia, artikkelia tai oikeasti tutkivan journalismin tuotosta, jossa toimittaja olisi päässyt Trumpin pään sisään. Meillä on Trumpista vain poliittisesti maalattu ja ehkä osin tarkoitushakuisestikin väritetty kuva. Samahan pätee meillä jossain määrin Mariniin, jonka luonteessa näen paljonkin yhteistä Trumpin kanssa.

      Olisikin kiinnostavaa, jos joku sielutieteen pitkän linjan ammattilainen pääsisi näiden henkilöiden kulissien taakse analysoimaan heidän persoonaansa ja sieluaan. Tutkiviin journalisteihin ja muihin mariapetterssoneihin kun ei ole luottamista. Historian saatossa moni salaisuus selkiytyy. Onhan meillä tekoäly..

      Poista
  7. Lieko toimittaja-Biggyyn" liittynyt esikuvansa piirteitä, esim possun kärsä ja isot sieraimet, vai kimeä növh-nöf-ääntäminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä en tiedä. Nauhalta kuuluu mielestäni hälyä ja melua ja naisen kimeähkö ääni. Kaipa Trump näki kysyjän, kun laukoi tokaisunsa ärsyytyneenä. Voisi aavistella, että se liittyi äänenkäyttöön tai ulkoiseen olemukseen. Naisvihaksihan tämä lienee tulkittu, trendin mukaisesti. Kaikki selkkaukset, joissa on nainen, ovat nykyään misogyniaa.

      Sekin, että uusi VTV:n raportti paljasti eilen, miten Marinin hallitus kasvatti valtion menoja koronan varjolla, on mediakeskusteluissa nimetty Mariniin kohdistuvaksi misogyniaksi. Jos Sipilä tai Orpo olisi sen tehnyt, se olisi vain heidän taitamattomuuttaan.

      Poista
    2. Ihmettelen tätä raporttia. Lähinnä siksi, että tämä menojen kasvatus tulee nyt esille ikään kuin yllätyksenä.

      Kuka tahansahan uutisia sikloin seurannut totesi, ettei korona-aikana oltu köyhiä eikä kipeitä, vaan rahaa riitti joka tarpeeseen.

      Ihmettelin tätä jo siloin. Ja nyt ihmettelen, että julkisesti sitä ihmetellään vasta nyt.

      Poista
    3. Ja tätähän on koko tämän hallituskauden toisteltu, vaan se on sivuutettu hallituksen selittelynä ja vastuun sysäämisenä edelliselle hallitukselle.

      Vaan entä jos se perustava syy todella on siellä, Marin - Saarikon taloudenpidossa ja koronan varjolla ratsastamisessa eikä yksin orpopurran toimissa? Entä jos?

      Poista
  8. Tämä ei ole vitsi, mutta makoisa sketsin aihe kymminkin ja totta.
    Näin aiheesta dokumentaarisen haastattelen illalla tv: stä:
    Mies lukee eksimyynti-ilmoituksen. Häneltä muka saa kaikki palvelut.
    Mies sopii innoissaan tapaamisen ja maksaa ennen palvelua ( niin vaaditaan) hoitonsa.
    Kun mies on jo lähes alasti ja valmiina kokemaan autuutta, yllätys, yllätys huoneeseen ilmestyykin toinen mies pesäpallomaila kädessään.
    Hän sanoo, että tyttö on alaikäinen ja käskee ukon häipymään tai mailaukko soittaa poliisit paikalle. No, asiakas jää ilman palvelua sekä parisataa euroa köyhemmäksi.
    Tämmöistä tapahtuu, joten varokaapa seksin ostajat. Koskaan ei voi tietää sako pesäpallomailasta tai sattuu vielä pahempi kamppailu.
    Joka tapauksessa herkullinen ja sketsin aihe hyväuskoisesta hölmöstä.
    Saa nähdä kuinka moni huumeita käyttävä pariskunta jo nyt ja tulevaisuudessa käyttää ko. kikkaa huumeensa rahoittaakseen.
    Narkkarilta voi mennä kuukaudessa tuhansia euroja itsensä pakenemiseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva setä tämä Tupsu.
      Kaikki kikat jakoon, jee!

      Poista
    2. Olen useankin reippaan itsellisen ja rohkean ihmisen tuttu. Luotettu ja vakaa hahmo, heppu, häiskä, dude, hemmo. Oikeuksiini ei kuulu ryhtyä kertomaan tai suosittelemaan heille elämäntaparemontteja tai muita kommervenkkejä, voi olla että se saa minun tuttujeni parissa arvonsa, en pidä ketään minkään yhden tai viiden syyn vuoksi toistaan huonompana, enkä varsinkaan itseäni parempana. Ne moniaat syyt joiden vuoksi joillakin on tuo yhdistelmä elämässään ovat jokaisen, joka ainoan ja ikisen kohdalla toisistaan eroavat.

      Sitä en ole hoksannut miksi sotilaita ihaillaan mutta narkkareita ei.

      Poista
    3. No pitäisikö narkkareita ihailla? Sehän tarkoittaa narkkariuden ihailua.

      Ihmisyys, ihmisarvo, on jokaisella, niin sotilaalla kuin narkkarillakin. Narkkari on heikkouden vertauskuva, sotilas voiman. Ei kai näissä ääripääkohteissa oikein vertailtavaa ole? Vai onko?

      Poista
    4. Oletan anon tarkoittavan, että sotilaiden kohtalo on usein yhtä huono kuin narkkareidenkin - hoitoon tai hautaan.

      Mutta sotilaaksi joutuminen ei ole vapaaehtoista, vaan se on velvollisuus, josta ei ilman rangaistusta kieltäydytä.

      Narkkarius sen sijaan on alussa vapaaehtoista, eikä siitä ole mitään hyötyä yhteiskunnalle, harmia vain.

      Siksi sotilaita voi ihailla, narkkareita korkeintaan sääliä. Menikö jakoon?

      Poista
    5. Velvollisuudentunto on hyve, ja siihen kai sotiluus perustuu. Me kaikki saamme paljon ilman omaa ansiotamme, koulutusta, terveydenhoitoa, katuvaloja ja kaikkea kivaakin. Tällaista järjestelmää on puolustettava vihollisen hyökätessä, sillä historia on osoittanut, että aina joku hyökkää jostain, myös meidän kimppuumme.

      Sen sijaan narkkari ajattelee vain omaa prsettään, jos tämän nyt reippaasti sanon, omaa nautintoaan tai omaan tuskaansa kääriytymistä, siinä lillumista. Inhimillistä toki, eikä pidä mennä lyömään mahdollisesti lapsuudessaan lyötyä tai sopatta jäänyttä.

      Vaan ei se paapova ymmärtäminenkään taida olla narkkarin etu. Se vain pitkittää turhaa elämää. Meitä se toki voi elähdyttää, kun saamme olla hyviksiä ja panna vaikka merkinnän someemme. Hyvä teko ei taida olla pakkohoitokaan. Ehkä uskoontulo olisi narkkarin pelastustie? Olisipa ainakin jotakin tarkoitusta elämällä.

      Poista
    6. Asevelvollisuudessa se ”velvollisuus” tarkoittaa nimenomaan pakkoa. Velvollisuus on täytettävä rangaistuksen uhalla.

      Tuntemattomassa sotilaassa kuvataan teloitus, jossa kaksi omaa sotilasta kieltäytyy sotimasta ja heidät ammutaan. Kuvaus perustuu tositapaukseen.

      Nythän ”velvollisuutta” on tosin lievennetty liikaakin (oma mielipiteeni) eli sen voi suorittaa aseettomanakin.

      Poista
    7. Juu, tiedän, mutta viittasin tässä siihen velvollisuudentuntoon, joka syntyy ihmisessä sisältäpäin, sotilaalla jonkinlaisena isänmaallisuutena. Se on tietysti samalla vanha klisee, mutta yhtä lailla edelleenkin totta. En osaa sanoa, onko se peräti nousussa, mutta signaaleja sinne suuntaan on.

      Poista
    8. Juu juu sinä tiedät hevon v-ttua mutta aina myötäilet jotain muuta kun oot eksyksissä kuin kettu sun kolossa.

      Poista
    9. Taidat olla aika kiukkuinen?

      Poista
  9. Sairaita päästään, molemmista päästään mutta narkomaaneille riittää korvaushoito. Pilleri tai pari resortablettia/d niin arjensietokykyä voidaan lähteä kasvattamaan.

    Keneltäkään ei vaadita rintamapalvelusta asunnottomana roskiksista syöden ja ruokakaupoista muut tarvikkeet kähveltäen.

    Sodasta eivät toivu kuin aniharvat eikä kukaan täysin järjissään ja tunne-elämän vammoitta.

    Lisää?

    Kertokaa millaista se on olla noin saatanan itteään täynnä että ei liikene mielenkiintoa säästää ihmiselämää, paitsi tietysti täällä, te tekopyhät ja umpihurskaat farisealaiset, vaikuttakaa minun mielipiteeseeni nyt.

    Etäpapit ja epämoraali - teidänkö puolustuskykynne on heikkoja suojeleva hengenmenon uhatessa? Miksi vitussa kukaan teitä arvostaisi?

    Halpa-arvoiset työmuurahaiset ja laupeudesta mitään ymmärtämättömät paskanjauhajat joiden tiedot ja ymmärrys ja sitä myötä inhimillisyys ovat mitätön rippunen siinä meressä jossa elävät joka hetki kaikki ne joita koetellaan.

    Puheenne on arvoton ja dementoin kaiken lausumanne.

    Teitä en kykene auttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoittanet dementoinnilla deletoimista, arvoisa Anonyymi?

      Muilta osin en nyt valitettavasti päässyt jyvälle, mistä olet tuohtunut.

      Poista
    2. Jumakkeissön kato ees netistä sieltähän sä melkein kaiken validifioit.

      Tarkoitin dementoin ja kirjoitin sen vuoksi dementoin.

      Jos - minä - kirjoittaisin - oikein - hitaasti - ymmärtäisitkö - helpommin ?

      Minä kirjoittaa ajatus.
      Sinä lukea.
      Sinä ei pitää ajatus?

      Poista
    3. Anonyymi, menepäs pois täältä ilkeilemästä. Poistan jatkossa tämän varoituksen jälkeen seuraavat kommenttisi, ellet pysty normaaliin ystävällishenkiseen keskusteluun. Minulla ei ole pienintäkään aavistusta, mistä puhut ja mistä täällä, tuossa ylempänäkin, kommentoijia ja minua syytät. Rauha kanssasi.

      Poista
    4. Täsmälleen kuten Kettil Bruun Hyvä vihollinen selitää tämän toiminnan, mutta Wikipedia ei. Aihe on kiva, mutta yliolkaisesti tarkastellen syyllisiä ja syntipukkejahan ei kauaa tarvi etsiä nykyään.

      Siinä erehdyt kun esität että narkomaani on pelkkä kuluerä ja paapominen turha toimi. Asia on aivan toisin. Jokainen työllistää hoitoalan hölökuntaa ja sosiaalialan stackars lilla sötä byrokrater liksom fan. Suhdeluku on käypä tähän, jos yhden pikkuilkiön ja kummitusmaisen yöt ja päivät kiitävän pelottavan verenimennän harrastajan tuhertelua verrataan kolmenkymmenen palkkaa hoitohommista nostavan laittomien huumausaineiden käyttäjien vahingontekoihin ja rikoksiin perehtyneen asiantuntijan laskelmiin koko touhun hinnasta. Kannattavaa kuin mikä. Juuri siksi mitään ei voida 'laillistaa', kolo pyramidi luhistuisi.

      Poista
    5. Ahaa, tuosta kommentista oli kyse, jossa kirjoitin näin:

      Sen sijaan narkkari ajattelee vain omaa prsettään, jos tämän nyt reippaasti sanon, omaa nautintoaan tai omaan tuskaansa kääriytymistä, siinä lillumista. Inhimillistä toki, eikä pidä mennä lyömään mahdollisesti lapsuudessaan lyötyä tai sopatta jäänyttä.
      Vaan ei se paapova ymmärtäminenkään taida olla narkkarin etu. Se vain pitkittää turhaa elämää. Meitä se toki voi elähdyttää, kun saamme olla hyviksiä ja panna vaikka merkinnän someemme. Hyvä teko ei taida olla pakkohoitokaan. Ehkä uskoontulo olisi narkkarin pelastustie? Olisipa ainakin jotakin tarkoitusta elämällä.


      Nyt ymmärrän tuohtumuksesi, mutta voin samalla lohduttaa sinua: enhän minä narkkaria tuomitse, vaan enemmän kyselen, mikä hänen avuksensa olisi. Myönnän että kommenttini pyrkii olemaan liian hauskuttava tai satiirinen, kun on kyse vakavasta aiheesta. Kannattaa lukea se uudelleen tästä näkökulmasta. ”Turhalla elämällä” en tarkoita narkkaria, vaan hänen elämänsä laatua: narkkaaminen tekee senhetkisestä elämästä kamalaa, ja semmoinen on totisesti turhaa.

      Poista
  10. Asunnoton narkki on perkeleen kova otus ja tosiasiaksi jää että harvassa ovat sellaiset sotilaat joilta samat touhut onnistuisivat. Siltikin sivuseikka, pointti on siinä että kumpia ihaillaan. Sotilaita ehkä ei, mutta kukaan ei varmasti ihaile narkkeja vaikka heidän toimintansa ei ole pääasiassa ja määrävästi muiden elämää uhkaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikolliset, hylkiöt, huorat, varkaat, narkkarit ja muu kaikki paskasakki. Miksi heitä ei ole enempää?

      Poista
    2. Tupsukkisetä… jos sillä viitataan minuun, niin ok ja kiitos. Ellei, niin ihan sama.

      Törmäilen narkkareihin tuon tuosta Sörkan syrjäkujilla ja voin vakuuttaa, etteivät nämä silmät tapittaen haahuilevat hontelot höpöttäjät erityisen kovilta otuksilta näytä, pikemminkin säälittäviltä surkimuksilta.

      Heidän elämänsä on helvetin kovaa, en kiellä, mutta viime kädessä itse aiheutettua. Varmaan he kokevat syrjintää ja halveksuntaa, jopa pelkoa, mutta se ei ole meidän tavallisten lainkuuliaisten kansalaisten syymme.

      Eikä se ole suomalaisten sotilaidenkaan syy, sillä valtaosa heistä on reservissä tavallisina lainkuuliaisena kansalaisena. Varmaan aika moni miespuolinen narkkarikin on armeijan käynyt?

      Muutenkaan en ymmärrä, mitä mieltä on verrata narkkarien elämää sotilaiden elämään. Vertaisi mieluummin vaikka omaan etuoikeutettuun elämäänsä paapottuna kermaperseenä.

      Poista
    3. Olen kertonut täällä ennenkin, varmaan ainakin kahdesti ellen peräti kolmesti tarinan vanhasta rappioalkoholistista, jonka näin opiskeluaikanani Turussa. Jostakin syystä tämä reppana on piirtynyt muistiini niin elävästi, että voisin vieläkin piirtää hänen kuvansa, värit ja kaikki. Hän kulki ontuen sillan alla, takki repsotti auki, lakitta päin, rautatiekiskoja pitkin kovalla talvipakkasella, toisesta jalasta puuttui kenkä ja paksu villasukka oli putoamaisillaan jalasta pois, kantapää oli paljas. Istuin bussissa ja katselin miestä, kunnes bussi kääntyi Satakunnankadulle enkä nähnyt häntä enää. Ja kuitenkin näin. Olen nähnyt näihin päiviin asti. Ei hän ollut kova, elämä oli kova, hän eli siinä. En tiedä onko se kovaa, kun ei ole vaihtoehtoja.

      Poista
  11. Mikä lopulta sysää ihmisen käyttämään erilaisia stimulantteja ja tietoisuuden muuttajia?
    Itse olen " nauttinut " kofeinia " kavissa, eri merkkisiä alkoholilajeja ja nikotiinia savukkeissa.
    Erään leikkauksen yhteydessä suoniini laitettiin nukutusainetta, mitä kaikkia huumaavia aineita se lienee sisältänyt?
    En käytä särky - tms. psyykkisesti addiktoivia lääkkeitä.
    Onnekseni en ole etsinyt enkä löytänyt paratiisia aivoihini stimulanteista, vaikka geeniperimää on, enkä suruilta ja vastoinkäymisiltäkään ole tähä ikään välttynyt.
    Tällä hetkellä olen riippuvainen vain kofeinista. Kahvin juonninkin korvaan yhä useammin teellä tai kaakaolla, mutta niissäkin on kofeinia.
    Viiniä, viinaa, olutta voin yhä juoda juhlissa tai ystävien kesken iltaa viettäessäni. Nykyisin kyseisiä tilaisuuksia on kuitenkin tosi harvoin.
    Ns. huumeita: hassista, amfetamiinia jne. mitä kaikkia niitä onkaan, en ole koskaan kokeillut, Luojan kiitos! Kukaan ole koskaan minulle huumeita tyrkyttänytkään.
    Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen, ja kun antaa pirulle pikkusormen jne.
    Murkkuiässä piti vetää ensimmäiset röökit. Se liittyi näyttämishaluun ja siihen, että oli ikään kuin aikuinen ja halusi samaistumistua kaveriporukkaan. Huumeita ei porukassa käytetty. Huhupuheita kyllä kuultiin kahdesta kuolemantapauksesta.
    En siis tiedä, millaisen euforian ns. huumeista alunalkaen saa. Joku on verrannut tilaa jatkuvaan orgasmin kokemiseen.
    Mitä järkeä on elää valheellisessa, stimulanteilla, terveyden ja persoonallisuuden lopulta tuhoavassa todellisuudessa, joka tuhoaa lopulta vääjäämättä fyysisen kropan ja aivokemian?
    Kuinka kukaan järjissään oleva yksilö haluaisi pettää itseään ja tuhota elämänsä huumausaineilla? Ei varmasti kukaan.
    Mutta aineet ovat pirullisia. Ne addiktoivat. Kuten edellä jo sanoin, syitä löytyy monia: millaisessa seurassa liikkuu, haluaako jännitystä elämään, ihaileeko porukka jossa liikkuu tietynlaista poikkeavaa ja erilaista, anarkistista imagoa?
    Liittyvätkö huumeet yksilön pettymysten ja epäonnistumisten lääkitykseen, pakoon ongelmista, joita ei itse pysty elämässään ratkaisemaan? Onko huumeidenkäyttö itsekkyyden eräs ilmenemismuoto? Onko se välinpitämättömyyttä, kaunaa ja katkeruutta yhteiskuntaa ja läheisiä kohtaan? Kostoa muille omista epäonnistumisista?
    Miten median uutisointi " viihdekäytöstä " on nostanut huumeidenkäyttäjien ihannointia ja imagoa? Onko hienoa olla huumediilereiden välinpitämättömyyden kohde. Kauppiaille vain suurien rahakasojen haaliminen merkitsee. Diilereillä ei ole syyllisyydentuntoa yliannostuskuolemista tai mistään narkkisten pahoinvoinnista. Miksi siis rahoitta heitä, jotka tuhoavat ihmisiä?
    Se on minulle täysin käsittämätöntä.
    Niin on myös se, ettei huumeiden käyttäjiä saisi syyllistää. Hehän osallistuvat ja tukevat ostamalla nömmöjä monenlaisia rikoksia yhteiskunnassa. Huumeaddiktit osallistuvst toisten hyväksikäyttöön, varkauksiin ja ryöstöihin, auto-onnettomuuksiin, väkivallantekoihin ja tuottavat surua ja murhetta perheilleen ja läheisilleen.
    Näistä teoistako pitäisi päitä vaan silittää ja hymistellä?
    Yhteiskunnissa ollaan jo liian pitkälle liberaalin demokratian hälläväliä lässytyksissä ja suvaitsevaisuudessa.
    Toinen vaihtoehto huumeiden vastaisille, tuomitseville laajoille kampanjoille kouluissa, medioissa ja päättäjien taholta on, että kaduilla koikkelehtaa zombeja nirvanoissaan, tiedostamatta mikä maa, mikä valuutta.
    Jenkeissä on oivallisia esimerkkejä näistä kaupunkien katuja valloittavista makaajista ja kaksinkerroin kyyhöttävistä muumioista.
    Jos yhteiskunta sallii tämän, sen pitää myös kestää nämä " onnelliset" kaduilla koikkelehtimassa. On valheellista touhua yrittää siistiä kaduilta todellisuus, jonka päättäjät ovat lepsuilullaan ja ihmisoikeuksillaan saaneet aikaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alaikäiset kokeilijat ja jo addiktoituneet pitäisi heti alkuunsa viedä pakkovieroitukseen ja myllytykseen huumeidenkäytön vaaroista ja seurauksista.
      Äskettäin tuli Teemalta dokkari Himalajalla sijaitsevasta maasta, Bhutanista. ( osa 2) Siinä munkkialokkaat joutuivat kolmeksi vuodeksi " vangituiksi " sisätiloihin. He eivät esimerkiksi saaneet peseytyä koko aikana eikä heidän hiuksiaan ja kynsiään saanut leikata eristyksissä ollessa.
      Dokumentissa ei kerrottu, kuinka moni heistä oppi tuntemaan itsensä ja tiedostamaan mikä elämässä on tärkeää. Kuinka moni " valaistui " tai kuinka moni menetti todellisuudentajunsa ja mielenterveytensä.
      Tärkeää ihmiselle on oppia tuntemaan itsensä, kantamaan vastuu valinnoistaan ja teoistaan. Miten ja missä sitä länsimaissa opetetaan?

      Poista
    2. Ai niin, miksi sotilaita arvostetaan, mutta aivokemiansa huumeilla muuttajia ei?
      No, molemmat pelaavat
      " venäläistä rulettia " elämällään. Aseet ovat eri kaliberia. Myös käskyt ja säännöt eroavat toisistaan, sekä niiden täytäntöönpanijat?

      Poista
    3. Edelleen en osaa ajatuksissani rinnastaa sotilasta ja narkkaria toisiinsa, ts. en löydä järkeviä yhtymäkohtia heidän välillään. Kaukaa ja väkisin haettuja vain, mutta niitähän löytää vaikka mustan ja valkoisen väliltä.

      Poista
    4. Niin solttu kuin huumeaddikti ovat yhteiskunnan uhreja ja vallan käyttäjien orjia.
      Sotilas on valtakoneiston kuuliainen orja. Ihailtu marttyyriuhri kuollessaan kansansa puolesta.
      Narkkis taistelee omalla rintamallaan yksin, tiedostamattomia ja tietoisia demoneja vastaan. Käskyttäjä ja pakon sanelija ovat omassa kropassa, aivojen välittäjäaineissa ja hermojärjestelmässä.
      Sodissa ei ole harvinaista, että sotilaasta tulee myös huumeiden orja. Joko jo rintamalla tai sieltä pois tulon jälkeen.

      Poista
    5. Ymmärrän näkökantasi, Noora, enkä edes halua väittää, että olet minun mielestäni väärässä. Noin voin ajatella, perustellusti. Noinkin voi ”uhriuden” määritellä.

      En kyllä osaa sijoittaa vaikkapa Linnan Rokkaa valtakoneiston kuuliaiseksi ja aivottomaksi orjaksi. Enkä niitä muitakaan hahmoja, en edes kovennettua seisoneita esivaltaa pilakanneita sotilaita. Kyllä he ottivat tilanteet täysin hallintaansa.

      Eivätkä Suomen sisällissodan valkoiset tai punaisetkaan olleet valtakoneiston kuuliaisia orjia, vaan siellä surmattiin molemmanvärisiä, rikkaita ja köyhiä, ojiin ja hevosvankkureihin silmien väliin -periaatteella,

      Poista
    6. Minäkin ymmärrän Nooran näkemyksen idean, mutta mielestäni vertaus on ontuva - ja se ontuu molempia jalkojaan.

      Huumeiden käyttäjän pitäminen yhteiskunnan uhrina ja vallankäyttäjien orjana on omituinen. Kaipaan perusteluja etenkin Suomen osalta.

      Sotilas voi hyvinkin olla valtakoneiston kuuliainen orja, kun on kyse esim. venäläisistä sotilaista. Suomalaisiin se ei oikein sovi, koska meidän sotaoppimme perustuu puolustukseen, eikä meillä ole ammattiarmeijaa.

      Mutta kuten sanoin, niin ymmärrän vertauksen perimmäisen tarkoituksen eli hyväksyn osittain.

      Poista
  12. Oho! tulipa taas posmennettua. Koettakaa kestää!

    VastaaPoista
  13. Yhtäpitävyyttä nyt, vaihdapa tuohon solttupoikatypy tuon narkin sijaan.

    Toinen on kaikin tavoin hyväksytty väkivaltakoneiston edustaja (joskin valtiollisen) ja mitä toiseen tulee, ei siihennole mitään oppia, ei laitosta, ei koulua eikä kerhoja. Alakulttuuriahan ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika asenteellinen ja tarkoitushakuinen nimittely valtion puolustuslaitoksen kalustosta: väkivaltakoneisto. Nimitys viittaa siihen, että päämäärä on väkivalta.

      Yhtä hyvin päämääränä voi nähdä rauhan säilyttämisen. Kun asiahan on niin, että ei sitä rauhaa pidetä kukkaseppele päässä kauniita puhuen, jos se vihollinen vyöryy tankkeineen ja pommit paukkuen rajan yli, niin kuin sillä on tapana ollut näihin päiviin asti. Antautuako pitäisi? Ukrainankin?

      Poista
    2. Iines, puolustautumiseenkin liittyy väkivalta, tuhoaminen ja tappaminen.
      Naiivisti: tangonkin tanssimiseen tarvitaan kaksi. Sotien syttymisissä on aina taustalla omat historialliset, turvallisuuteen tai kulttuuri eroihin sekä poliittisiin, ideologisiin liittyvät intohimot.
      Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainan sota olli lähellä peruuntumista. Toivottavasti historiankirjoituksista saa lukea joskus totuuden.
      Minä en pysty kunnioittamaan isänmaan puolesta tappajia, kuten en sotakäskyjen antajiakaan.
      Säälin sotilaita, he ovat sotakoneistoon pakotettua teuraskarjaa ja samalla teurastajia. Halveksin
      käskyttäjiä ja sitä, että kunniaa saa, rinnan täyteen rihkamaa, mitä enemmän tapattaa orjiaan.

      Poista
    3. Niin liittyy, Noora, puolustautuminenkin on sotaa.

      Vaan mikä on vaihtoehto, ellei puolustaudu? Missä me olisimme ilman viime puolustustautumisia? Entä Ukraina?

      Poista
    4. Iines, the endiähän emme vielä tiedä Ukraina-Venäjä keissille. Tuoko onnen jästipäisyys ja periksiantamattomuus, vai yhteisymmärrys, sopiminen ja luopuminen ehdottomista ehdoista molemmin puolin?

      Poista
    5. Suomessa ei ole ammattiarmeijaa. Varusmiehet ovat vasta opiskelemassa sotilaiksi.

      Jos sodan uhka olisi todellinen, meillä suoritettaisiin liikekannallepano, jossa tietyille ennalta määritellyille henkilöille lähetettäisiin kutsu ilmoittautua tietyssä paikassa tiettyyn aikaan.

      Heistä, tavallisista työelämässä olevista nuorehkoista miehistä (ja vapaaehtoisista naisista), muodostettaisiin armeijan yksiköitä, jotka lähettäisiin torjumaan maahantunkeutujaa oman henkensä uhalla.

      Sota on raakaa. Nooralta kysyisin tuomitseeko hän siis Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan? En ole huomannut. Ja myös raiskaukseen tarvitaan kaksi, vähintään.

      Poista
    6. Tapsa, edelleenkinkö mielipiteeni ko. asiasta on epäselvä? Tiedän, olenpa kovin sekava ämmä mielipiteissäni.
      Konflikti alkoi ko. maiden välillä varmaankin vuosikymmeniä vuosia sitten, mutta kärjistyi 2014. Jo silloin tappoivat kumpikin sodan osapuoli toisiaan runsaasti. Näin useita dokumentteja televisiosta jo tuolloin.
      Tuomitsen kaiken väkivallan ja tappamisen, mutta minä yksin en voi estää ihmisiä tappamasta toisiaan itsekkyytensä ja materialistisen omistushalunsa vuoksi.
      Kun Biden oli pressana, olin ehdottomampi jenkki-vastaisuudessani. En ole koskaan ihaillut amerikkalaisia tai heidän valheellisen vapautensa elämänmuotoa suurine autoineen, bootseineen ja lehmipoika-hattuineen.
      Usan vallan laajeneminen (muka Telluksen hyväntekijänä) lisääntyi vaivihkaa eurooppalaisten myötäilijöiden suojeluksessa.
      Venäjähän on aina ollut lännen pelätty vihollinen numero uno.
      Naton laajentuminen ja vaikuttaminen Ukrainan yhteiskuntaan olisi ollut länsihegemonialle suuri voitto. Tavoitteenahan länsipäättäjillä on ollut lännettää, " vapauttaa " kaikki entiset neuvostoliiton maat kommunismin kiroista.
      Kiusaa se on pienikin kiusa väärineläjille ja ajattelijoille kun edetään viemään omaa vapaata paratiisi-ideologiaa ja maailmannäkemystä orjaraukoille.

      Trump on tehnyt hyvää ehdottomuudelleni, ainakin toistaiseksi. Saanut huvittumaan. Maailmanpolitiikan jatko- teatteria on nautinnollista seurata.
      Joku toinen jenkkipressa olis varmaan laittanut kaikki aseet ja sotilaansa Ukrainan tueksi, mutta Trumppi ei. Ainakaan vielä.
      Nyt siis nautin, kun Trump sotkee kaikkien eurooppalaisten ehdottomien Putin vihaajien pasmat.
      Näillä näkymin ei ilmeisesti tarvitse vielä pelätä uuden Rooman valtakunnan tuloa, mutta täysin varmahan ei voi olla mistään, kun ihmisistä on kyse.

      Poista
    7. On kaksi periaatetta järjestää asevoimat, kaaderijärjestelmässä kaikki ovat alusta saakka mukana kuten Sveitsissä ja miliisijärjestelmä jossa on ammattiarmeija. Meillä on niiden yhdistelmä. Ammattisotilaat kouluttavat verraten pitkän aikajakson reservin joukkoja joista tarvittaessa saadaan hyvin nopeasti mobilisoitua iskukykyä.

      Perusvarusmiehen käsikirja.

      Tämä on ollut käytössä jatkosodan päättymisen tietämiltä.

      Uudemmassa mallissa motivoitumattomia ei pyritä patistamaan, usein annetaan mietintäaikaa vuosi tai pari ja asevelvollinen päästetään vasta sen jälkeen siviiliksi oppimaan.

      Poista
    8. Asenteellinen ja tosi olisi ennaltaehkäisevän hyökkäyksen toteutuslaitos, yhtä hyvin.

      En tosiaan ottanut huomioon kalustoa.

      Olen kutsunut Puolustusvoimissa palvelleita ja palvelevia valtiollisen väkivaltakoneiston edustajiiksi sillä se on sopivan tasa-arvoistava nimike.

      Valtio on väkivaltakoneisto, tässä asiassa kaikki, siis aivan kaikki valtiot ovat samalla viivalla.

      Poista
    9. Väkivaltakoneisto - rauhanturvaamisjärjestelmä. Sama asia, ja asenne ratkaisee, kumpaa linjaa ihminen ajatuksissaan käyttää. Suomi ei ole se, joka hyökkää, vaan se, joka puolustaa omaa kotikontuaan.

      Jos hyökkäävä osapuoli tulee tykein ja pommein, ei auta kukkaseppele päässä, jos haluat säilyttää kotisi ja asuinsijasi. Tämä on realismia ja vastuunkantoa, eivät kauniit puheet.

      Poista
    10. Valtio on väkivaltakoneisto, totta, ja valtiolla on demokraattisissa länsimaissa kuten Suomessa väkivallan käytön monopoli eli yksinoikeus.

      Rauhan aikana valtion väkivaltakoneistoa edustaa poliisi. Yksittäisiä toimijoitakin eli erilaisia vartioita kyllä on, mutta tarkasti säänneltynä.

      Poista
    11. Kunpa tätä väkivaltapuolta ei korostettaisi julkisesti, yleisessä kielenkäytössä, ihan sillä perusteella, että niin poliisin kuin sotalaitoksenkin tehtävä ja missio on rauhan turvaaminen, ei sotiminen eikä pamputtaminen tai kyynelkaasulla suihkuttaminen.

      Se, että nämä mainitut instanssit joutuvat joskus turvautumaan kättä pidempään, ei johdu niistä itsestään, eikä niiden aggressioista, vaan kohteen mullittelusta, niskoittelusta ja hyökkäilystä.

      Minua tympii esimerkiksi Elokapinan kohdalla se, miten tarkoitushakuisesti liike etsii näyttäviä konflikteja, kamerat valmiina videoimaan poliisin ”ylimitoitettua toimintaa”: väkivaltainen poliisi suihkuttaa viattomia nuoria suoraan kohotettuihin valaistuneihin kasvoihin. Teeskentely lyö yli laidan, ja poliisia vastaan lähtee nopeasti kymmenen valitusta, myös ilmastoinnin puuttumisesta ahtaasta kuljetusdösästä.

      Poista
  14. Tänään vietetään muuten ”Lapset mukaan töihin päivää”. Miten tämä käytännössä onnistuu? Lapsethan ovat koulussa, paitsi tietysti päiväkotilaiset. Eli töihin viedään ilmeisesti sitten taaperoita. Taaperoparat, äitiparat, työnantajaparat. Äitejä ne kuitenkin ovat, jotka taaperoita töihin vievät.

    Minäkin vein kerran taaperoni töihin mukaan, oppitunnille luokkaan, avoimien ovien päivänä, eli tiedän mistä puhun. Taaperohan pani ranttaliksi, nitisti auktoriteettini alta aikayksikön. Kun sanoin luokalle, että ottakaapa kirjat esille, valkokiharapilvinen taapero kipaisi luokan eteen ja sanoi kauniilla äänellään, että ”älkää ottako”. Tähän tyyliin tunti sujui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin pitäisi saada ne aikuiset työpaikalle.

      Kelassakin nousi kauhea mekkala, kun uusi isopomo ehdotti, että jokaisen olisi oltava yksi (1) päivä viikosta fyysisesti työpaikallaan.

      Tidernapas har man levat. Totta totisesti.

      Poista
    2. Ja voisipa tähän esittää toivomuksen, että kun olisi sitä työtä kaikille halukkaille ja muutamalle haluttomallekin.

      Työttömyys on, niin kuin me kaikki olemme lukeneet ja kuulleet, valtavaa. Olenko itseriittoinen, kun sanon, etten tunne enkä tiedä yhtään työtöntä, vaikka mietin taloyhtiön perheitä ja tietämiäni pikkukaupungin ihmisiä, sukulaisperheitä, mökkiseutuni tuttavuuksia jne. Kaikki aivan tavallisia ihmisiä, eivät mitään eliittiä. Missään en ole törmännyt työttömään. Ovatko he kaikki stadeissa?

      Poista
    3. Stadeissa… hmmmmm… en nyt mitenkään halua identifikoitua stadilaiseksi, mutta sen verran Sörkan ja Rööperin kulmilla vuosikymmeniä budjanneena huomautan mitä kohteliaimmin, että meillä Suomessa stadeja on vain yksi - ja se on Stadi.

      Poista
    4. No sanotaan sitten vaikka ”hesoissa”. Tai isommissa kaupungeissa, kun landella heitä ei näy. Täällä olisi töitä tekeville.

      Poista
    5. Eilen olikin kansainvälinen lasten päivä.

      Etelä Koreapas on lystikkään jekun keksaissut. Kaikki ovat syntyneet vuodenvaihteessa joten syntymäpäivähän se. Aikaa ja vaivaa säästyy aivan huikea määrä kun kaikki bilettävät saman päivän ajan ja on vielä se uusi vuosikin.

      Nii, ja!

      Joutaisi jo se höhlän kesäajankin heittää juuttaan hitoille.

      Kuinka saan ystäviä ja saavutan menestystä ja vaikutusvaltaa

      (vanha paska ja on sille naurettukin, silti olemassa, aivan totta, eihän uskoisi?)

      näyte

      - Ala elää Vladivostokin ajassa.

      Onko kukaan tuumiskellut että Moskovan ja Washingtonin aikaero... tjah.

      V. Putin syö ensin aamupuuron teensä kera ja ui sitten useita altaanmittoja. Harvoin kuitenkaan ennen puoltapäivää. Töitä hän tekee usein pitkälle aamuyöhön.

      Poista
    6. Samaa mieltä: turhanpäiväisen kellojen siirtelyn voisi lopettaa ja valita jompi kumpi aika.

      Poista
    7. Painava mielipiteeni on, että pitäisi valita oikea aika, mikä se sitten onkin. Se alkuperäinen tämän pallonpuoliskon ja -kohdan aika.

      Poista
    8. GMT +2 ja sillä sipulitornikatt-, eiku.

      Katse etelään.. päin! Mitkä kaupungit pitävätkään kellonsa viisarit meidän kellojemme mukaan, khm?

      Millä ällillä me muka sen riivatun kesäajan rustasimme? Turhaa pokkurointia, ruskeakielisten nyhveröiden mussutusta.
      Oliko pakko?

      Poista
  15. Ymmärrysikäisille lapsille on ihan hyvä nähdä ja kokea missä ja mitä vanhemmat kotoa poissaollessaan tekevät.
    Miten ja missä niitä paljon vanhempien aikaa vieviä hommia tehdään.
    Olen tavannut lapsia, jotka eivät tiedä vanhempiensa ammattia tai siihen liittyvistä työstä mitään.
    No, tuskinpa tänäänkään kaikki lapset pääsevät työpaikoille, vaikka haluaisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta, elleivät lapset muulloin ole käyneet vanhempien työpaikalla. Useat kai silti käyvät työpaikalla ulkopuolella työajankin, lapsi mukanaan.

      Minä kävin montakin kertaa tekemässä milloin mitäkin, viikonloppuisin kirjoittelin kokeita ja tehtäviä koulun tietokoneilla ja tulostelin monisteita, ja lapsi teki omiaan siinä samassa huoneessa. Aina siellä oli muitakin kollegoja, sillä meillä ainakin oli tyypillistä opettajille duunata viikonloppuisinkin työpaikallaan, kun kouluilla oli ne kopiolaitteet ja kirjastot valmiina.

      Poista
  16. Kaikki tahtoo

    Pätäkkätä, pätäkkätä, kaikki tahtoo kilvan
    elo on niin vaikeaa olla sitä ilman,
    työstä sitä saisi
    vaan kun ei ole työtä,
    häpeä on myötä
    ilman sitä työtä,
    tehkää innovaatiot
    työhön sopivaiset,
    kun on sitä työtä
    muussakin on myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työ… sepä onkin sana tuttu
      kun näet niin menee juttu,
      kun Kuopiossa torille menin
      siellä minnuu ihmetytti enin
      ja hulluuden partaalle oli syöstä,
      kun koko toriväki huastoi työstä!
      Minultakin heti uteli yks myyjä
      et mittee herra työ tahotte syyjä,
      et kaikkee tarjotaan myö
      mittee vuan halajaapi työ!

      Poista
    2. Sapuskata, sapuskata, elävän on tahto,
      siitä ranka komia
      ja sillä mahti tahto,
      Sirkat, Matit, Veijot, Viljot,
      kaikki tahtoo syödä,
      lantteja se tosin tarvis
      ilmaiseks kun ei voi myydä.

      Poista
    3. Kuopijon torilla huastaapi ukko
      lystisti kuin oos suussa tukko,
      vuan tulukeepa seuvulle Satakunnan,
      niin niätte tääll aeka nunnan,
      sen kiälj ei tunne deetä
      suatikka beetä ja geetä,
      ei diskurssii
      eikä muutakaan trendii,
      ja muutenni vettääpi pelkkää hyyssiä,
      aenakki jos uskoopi anonyymin analyyssiä.

      Poista
  17. Lehdissä ja netissä jo pidemmän aikaa mainoskanppanja, " tuo kultasi asiantuntijan arvioitavaksi, nyt kannattaa myydä ennenkuin hinnat laskevat". Jos asiantuntijat uskovat hinnan laskevan niin miksi haluavat nyt ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ostajaliike arvelee, että ihmiset eivät myy kultaansa ollenkaan halvempina aikoina? Nyt kun hinnat ovat korkeammalla, ihmiset taitavat myydä maallisia aarteitaan, eli kauppa käy, mikä käy ostajalle voitoksi.

      Minulla on kai noin viisi - kuusi kultaesinettä. Kaulaketju, ranneketju, parit kolmet korvikset, vanhat sormukset. Mitään niistä en koskaan käytä. Joutaisivat hyvin kullanostajille. Paikallisen marketin pihalla kävi viime viikolla iso ostajabussi, joka kiertää Satakuntaa. Eipä tullut käytyä.

      Onkohan joku koiranleuka vienyt joskus ”armaansa” sinne arvioitavaksi? Luulen, että aika monikin.

      Poista
  18. Hyvä MEG! Otit esille aiheen, joka minua on jo kauan ärsyttänyt. Täällä mainostaa kaupunkilehdissä moni eri kullanostaja.
    Minua eräs korukaupan myyjä varoitti: Ei kannata myydä näille kultaesineiden himo-ostajalle. Et saa läheskään kultaromuistasi niiden arvoista vastaavaa hintaa.
    Jos kipeästi tarvitsee ylimääräistä rahaa, toki arvometallinsa myymällä sitä saa, mutta toivottavasti myynti ei myöhemmin kaduta.
    Ostin aikoineen aterimet, (laatikossa on 24 kpl) joissa on kullattuja koristeita. Sen verran minussa oli nuorena " harakkaa". Kiinnostaisi tietää aterinten arvo nyt, mutta en todellakaan myisi niitä kullankerääjille.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kullan arvoa vastaava hinta? Mielivaltaista höpinää. Kullan korukäyttö olisi kiellettävä, tähdellisempääkin käyttöä nimittäin on. Sinunkin koristekahveleistasi saisi kultaa monen sydämentahdististimen mikropiiriin. Sotilasteknologia on eri asia eikä siitä ole tarpeen puhua tässä.

      Poista
    2. Tuskin ostajat ilmoittamaansa tulevaan hinnanlaskuun itse uskovat. Ei tämä minua suuremmin ärsytä, vaikka ehkä ihmisiä narrataankin myymään alihintaan.

      Poista
    3. Kulta ei kuulu strategisesti kriittisten metallien listalle, sillä on omansa. Mainio aine, täysin kierrätettävissä.
      Maankuoren yleisin metalli, alumiini on tietenkin monipuolisempi ja kertaluokkaa hyödyllisempi, sekin 100% kierrätettävissä.
      Strategisesti kriittisten mineraalien lista on jänskä, sen saa kivasti täyteen kun valloittaa Afganistanin.

      Poista

    4. Eiköhän kultaa riitä sydämentahdistimiin ilman Nooran aterimien kultakoristeitakin. En ole ainakaan lukenut tai kuullut mistään, että kullasta olisi pulaa. Tunnen yhden ihmisen, entisen suunnistajan, jolla on sydämentahdistin. Ilmeisen hyvä laite, sillä hän elää ja liikkuu ja matkustelee enemmän kuin moni täysin terve ihminen.

      Poista
    5. Eräällä tutulla on myös sydämentahdistin.
      Alkuun imettelin, miten hän voi sen kanssa elää? Alussa oli jotakin vaikeuksia, mutta nyt ei ole moksiskaan. Elää kuten ennenkin. Ikä tosin muutenkin rajoittaa entistä menoa.
      Ajattelen, että minulle olisi vaikeaa sopeutua ko. laitteeseen. Pakkohan se olisi, jos sydän renttuilee, rumputtaa miten tahtoo.
      Pelottaisi kumminkin laitteen käyttö.
      Eipä ole vierasta sydämen epätasainen rytmi itsellenikään. Aikoinaan menin sydänfilmiin. Hoitaja sanoi, että eikö sydämen epätasainen pomppiminen jo tunnu. Totta kai olin huolestunut. Sydänlääkärin tarkassa syynissä sairaalassa ei sittemmin löytynyt syytä.

      Poista
    6. Mainintasi sydämen epätasaisesta ”pomppimisesta” tuo mieleeni kirjailija Eeva Kilven, joka useissa päiväkirjamerkinnöissään kirjoitti sydämensä alituisista ja häiritsevistä tykytyksistä. Hänen piti mennä usein kesken päivääkin levolle tasaamaan sydämensä rytmejä. Mitään vikaa hänestä ei löydetty, sydän vain eli ihan omaa elämäänsä.

      Ja Eeva Kilpi elää edelleen, hän on Karjalan evakkoja, syntynyt 1928, eli täyttää parin vuoden kuluttua 100 vuotta.

      Poista
    7. Tunnistin silloin aikoinaan itse monia syitä rytmihäiriöihin: Kahvi, tupakka ja stressiä sekä kiireitäkin oli.
      Paniikkihäiriössäkin voi sydän oireilla.

      Poista
    8. Ja sitten on vielä ne naisten hormonaaliset tekijät, jotka aiheuttavat monenlaista tutinaa ja muljautteluja tiettyinä aikoina kuukaudesta.

      Ja koko neurologian ja psykologian kirjo. Stressi yksin lienee monenlaisten oireitten aiheuttaja. Siri Hustvedtin kirja Vapiseva nainen on luotaus tähän suuntaan.

      Poista
  19. Rytmihäiriöiden tutinoiden lomaan lyyrisia tutinoita eli Kivikk’ahon Eilan runo Nocturno sotavuodelta 1942. Runoilija selvästikin uumoilee jo kotiseutunsa tulevaa menetystä.

    Läpäjävä vedenkalvo.
    Vipajava kuva kuun.
    Älä katso. Älä valvo.
    Nuku tuoksuun tuomipuun.

    Vaivu uneen, niin et muista
    saman tuoksun huokuvan
    tuhansista tuomipuista
    rantamilta Laatokan,

    etkä muista kuvastuvan
    vielä kuulaampana kuun
    hopeaisen peilikuvan
    kotilahteen kaivattuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan liikuttavan kaunis ja ihana tämä Kivikk`ahon klassikko. Kumma, miten jokuset säkeet jäävät mielen sopukoihin ikiajoiksi.

      Puhutteleva on alla oleva Ripranien oma luomuskin.

      Poista
    2. Tämä on niitä runoja, jotka minäkin osaan ulkoa. Ja joka koskettaa joka kerta ja tuo mieleeni nuoruuteni karjalaisevakot, joita tunsin useita.

      Poista
    3. Meidän luokalla oli yksi Aili, joka oli aikoinaan tullut evakkoperheessä meidän pitäjämme reunakylille, jonne heitä asutettiin, pikku tiloille.

      Näen vieläkin Ailia joskus sattumoisin, ja hänestä tunnistaa karjalaisen iloisuuden ja puheliaisuuden. Olimme mm. samassa tilassa odottamassa influenssarokotusta, ja muutoin oli aika aika hiljaista, mutta Ailin suunnalta kuului kaiken aikaa iloinen pulputus.

      Poista
  20. Minkä ajan vahvimmin elit
    mitä tahdo et katsoa selin,
    mikä piirtyi kauniimmin mieleen
    soitti sävelet suloiset kieleen,
    ihan yksinkö kaiken sen elit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kohtasin enkelin taivaan
      se rohto oli jokaiseen vaivaan,
      suvi jatkui pitkälle talveen,
      uni vaihtui todeksi valveen,
      yksin astuinko lemmen laivaan?

      Poista
    2. Eino lempi
      Lempi empi,
      lemmen metkut
      liekö ketkut,
      monet harmit
      väistö estää,
      liike nasta
      sepä vasta.

      Poista
    3. Lempin liekki leimahtaa
      kerran vain.
      Lanne silloin keinahtaa:
      herran sain!
      Mennään heti naimisiin,
      tule Eino kammariin!

      - Emme tarvi papin lupaa,
      huutaa Eino, se on hupaa.
      Lempi suuttuu tulisesti
      tästä tuli lyhyt pesti,
      eipä tulee yhtään varvii,
      ilman että sormust tarvii.

      Lensi Eino kaares ulos,
      siinä lemmen lopputulos.

      Poista
    4. Lemmen liekki leiskuaa
      silloin kun se leimahtaa,
      periaatteet olla pitää
      niissä elon sarka itää,
      kaksin onko kaunihimpi
      sitä miettii moni Lempi,
      kun elon taival taittuu hyvin
      sehän se on aarre syvin.

      Poista
  21. Kuka voittaa vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon? Kuudesta ehdokkaasta lähes kaikki minulle uusia tuttavuuksia.
    Täytyypä tutkia lähemmin keitä
    valitut ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen katsonut ehdokasesittelyn HS:sta. Eniten kiinnostavat Monica Fagerholmin ja Riko Saatsin romaanit. Muutkin tuntuvat houkuttelevilta.

      Erikoisesti ilahduttaa se, että tässä kisassa ei tunnuta ratsastettavan poliittisesti korrekteilla wokehenkisillä trenditeemoilla, vähemmistötuuttauksilla, vaan sanan voimalla, ilmaisulla, paljaalla taiteella. Virkistävää. Lisäksi valitsijana on kieli-ihminen, suomen kieltä opiskellut (tutkinnosta ei ole mainintaa) Maija Vilkkumaa.

      Poista
    2. https://yle.fi/a/74-20190529

      Linkki olikin Ylen, ei Hesarin sivuille.

      Poista
    3. En nyt halua väittää mitään, pois se minusta, mutta noteerasin ihan ohimennen, että esiraati, jossa oli 4 naista ja 2 miestä, valitsi ehdokkaiksi 4 naista ja 2 miestä.

      Sinänsä valinnat olivat aika hyviä, en urputa, voittaja on voittonsa ansainnut.

      Poista
    4. Voisiko tuo epäsuhta johtua siitä, että mahdollisesti naiset kirjoittavat nykyään enemmän kuin miehet? Siis minä en tiedä, miten on, mutta mutu-tietona arvelen, että naisten kirjoittamia kotimaisia romaaneja on putkahdellut enemmän kuin miesten.

      Poista
    5. Vilkaisin vähän tarkemmin, yhä kylläkin ylimalkaisesti, näitä Finlandia-ehdokkaita. Mielenkiintoiselta vaikuttaa aika moni, nimet ja tarinat ovat hyviä.

      Kun tekee mieli jostakin urputtaa, niin tämä sattui silmään: ”Yönistujat-romaani kertoo karjalankielisestä vähemmistöstä 1950-luvun Suomessa. Evakkoperhe joutuu piilottamaan kielensä, uskontonsa ja kulttuurinsa.​”

      Kyse on ymmärtääkseni ortodoksisesta karjalaisperheestä jostakin Kannasta paljon pohjoisempaa, joka asettui Pohjois-Karjalaan.

      Kun nyt sattumalta tunnen omakohtaisesti leegion karjalaisevakkoja, myös näitä ortodokseja, joiden lapsia oli luokkatovereinakin, sukuunkin on sellainen naitu, niin en kyllä ikipäivänä huomannut, että heitä olisi mitenkään syrjitty - eikä varsinkaan uskonnon takia.

      Voihan olla, että jossain korven syrjäkylässä oli jonkinlaista naapurivierautta tai -kateuttakin, mutta yleistä se ei ollut, tämä on vakaa henkilökohtainen kokemukseni.

      Kirjoittajakin Riko Saatsi on niin nuori, syntynyt 1978, ettei hänellä ole omakohtaisia muistoja asiasta. Varmaan jonkinlaista skismaa oli, sehän on selvä, mutta puolen miljoonan evakon asuttaminen ympäri köyhää Suomea oli sellainen saavutus, ettei sitä voi kuin ihmetellä.

      Poista
    6. Tämä Riko Saatsin kirja kiinnostaa minua siksi, että se kuvaa eristyneisyyden tilaa, tilaa jossa ollaan valtavirtoista poikkeavia. Pääseekö Saatsi sen rajan yli, jossa mennään syvälle sieluun eikä osoitellen jäädä lillumaan trendikkäälle turvatilan puute -tasolle? Teoshan oli näistä mainituista Finlandia-ehdokkaista äkkivilkaisulta ainoa, joissa voi aistia woke-hengen tartuntaa.

      Tämä Saatsin teos saattaa yhdistyä karjalankielisten oikeuksista käytyyn keskusteluun ja keskusteluun saamelaisten ”sortamisesta” Suomessa. Jos se jää tälle tasolle, se jää ohueksi, mutta jos se saavuttaa ihmisen sielun ja mielen psykologiset syvyydet, se voi olla merkittävä. Kieltämättä minua ainakin hieman himmentää ajatus siitä, että taustalla voi vaikuttaa kustantajan ohjeistus ja toiveet ajankohtaisesta ilmastosta.

      Poista
    7. Todennäköisesti Saatsin kirja kertoo karjalankielisistä, ei siis karjalan murretta puhuvista.

      Kun venäläiset veivät Suomelta puoli Laatokkaa ja Kannaksen, niin alueella asui etupäässä Suomen kielen karjalan murretta puhuvia. He siirtyivät kaikki muualle Suomeen.

      Karjalankieliset ovat eri asia ja he asuivat vähän ylempänä - ja se alue kuului vanhastaan, siis jo ennen sotaa Neuvostoliittoon. Karjalankielisiäkin varmaan jäljelle jääneeseen Suomeen pakeni, mutta kuinka paljon?

      Suurta joukkoa emme täällä kielen takia ainakaan sortaneet. Ja usot sie, et viimeistään Rokan Antti paalutti karjalan murteen kunniapaikalle suomalaisessa sielunmaisemassa.

      Poista
    8. Näin minäkin käsitin, koska nimenomaan kysymys karjalankielisyydestä on ollut pinnalla, ei karjalan murteesta, joka on meille kaikille tuttua ja hauskana pidettyä kaakonkulman puhemuotoa.

      Karjalan kieli on siis itsenäinen kieli, uhanalainen ja suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen kuuluva kieli:

      Minä pagizen karjalakse = Minä puhun karjalaa.

      Hyvyä iččenäisyšpäivyä! = Hyvää itsenäisyyspäivää!

      Tänäpiänä pietäh Europan kielien päivyä, ta karjalan kieli kuuluu niih. Pakaja, luve ta kirjuta karjalakši! Hyvyä Europan kielien päivyä! = Tänään vietetään Euroopan kielien päivää, ja karjalan kieli kuuluu niihin. Puhu, lue ja kirjoita karjalaksi! Hyvää Euroopan kielien päivää!

      Poista
    9. PS Noista poimimistani esimerkkilauseista näkyy, että karjalan kielessäkin on useita eri murteita.

      Poista
    10. Mutta täysin ymmärrettäviä jo ensilukemalla.

      Poista
    11. Karjalan kieli ja sen murrevariaatiot ovat jonkinlaista suomen ja venäjän yhdistelmää, mikä on ymmärrettävää maantieteellisen sijainnin vuoksi. Samalla tavalla suomi ja viro muistuttavat toisiaan, mutta kuitenkin paljon etäisemmin kuin karjalan kieli. Karjalaa ymmärtää, viroa ei läheskään yhtä hyvin joitain sanoja lukuunottamatta.

      Poista
    12. Läheisten kielten ja murteiden ero on veteen piirretty viiva - lähinnä kai keskinäinen ymmärrettävyys määrittelee onko kyse murteesta vai kielestä.

      Olen täälläkin joskus kertonut, miten muutettuamme pohjoiselta pohjanmaalta Oulujoen varresta kaivoskylään Kainuuseen jouduin keskelle murteiden sekamelskaa.

      Syynä oli se, että sinne oli muuttanut eri puolilta Suomea olevilta kaivospaikkakunnilta paljon ammatti-ihmisiä perheineen ihan eteläistä Suomea myöten.

      Yleensä niitä murteita ymmärsi, myös Kainuun eli meidän kielessämme ”kyläläisten” murretta, mutta oli yksi kaveri joka puhua papatti jotain lounaista murretta - jostakin Rauman läheltä - ja meni pitkään että aloin sitä ymmärtää.

      Luulenpa, että tämä varhainen monipuolinen murrekylpy herätti osaltaan kiinnostustani kieleen. Myös viroon, jonka läheisyys suomeen paljastuu, kun sitä oppii vähän ymmärtämään.

      Poista
  22. Ohammeinaan seksyjä ja riuskoja nua japanian luistelijat! Niitä sitä on kattonu tarkemmin ku verottaja lisäansioita. Vähänkö ne on hyvejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiällä luisteloo kolome nunnoo ja stupsukka Tapio.

      Poista
    2. On tiällä myös yksi tuhatnikkikin. Varsin ihku, kurkkii puskista, piä näkkyy ja varsinni korvat. Ja jokunne muukin käy tiällä kommenttia pukkaamassa.

      Poista
    3. Kolome nunnoo
      yhessä runnoo
      puhtia luotuun
      eli stups-ukkoo ruotuun

      Ei taho luistaa
      kunnes ne muistaa
      et tilikalla viinoo
      eipä ennee laiskuus piinoo

      mut ukkopa karkas
      mennessään parkas
      otti murheeseen tuikun
      ja pinkas tielle mieron ja luikun

      Poista
    4. Ei päässyt ukko pitkälle pakoon,
      kun kontit ristiin meni ja pani tyypin lakoon.
      Kolmepa nunnaa hätiin ryntäs
      ja tyypin komiasti pystyyn pynttäs.
      Stop tykkänään, ukko kulta,
      Ei lopu tarinat sulta!

      Poista
  23. Vaan asiasta toiseen, EU:n tarkkailuluokalla ollaan. Tarkkiksen pojat olivat muinoin koulussa pelättyjä. He olivat omassa pikkuluokassaan oman erityisopettajansa kanssa. Erityisopettaja veti välituntisin kessua posket lommolla, tupakkahuoneessa, jonkalainen koulussa oli. Sitten huone poistettiin ja opettaja kessutteli ulkona tarkkiksensa poikien kanssa, jos silmä vältti.

    Jostain luin, ettei EU:n tarkkailuluokalla olo merkitse käytännössä mitään. Vaan saapas nähdä, miten tämä veivataan taas yksin Orpon ja Purran syyksi. Edellisen hallituksen puolueet käynnistänevät mahtavan älämölön, vaikka ovat itse yhtä syyllisiä tähän tilaan.

    VastaaPoista
  24. Kävinpä äskettäin kirjallisuusmatineassa kuulemassa paikkakuntamme tänä vuonna julkaisseita kirjailijoita. Tänään olin taiteilijayhdistyksen taidenäyttelyn avajaisissa.
    Aitoa karjalaa harvoin kuulee. Savokarjalaa täällä enimmäkseen puhutaan, etenkin maaseudulla. Kaupungissamme murrepuheeseen on kehkeytynyt oma soundinsa. Opiskelijakaupungissa kuulee paljon murteista vieraantunutta ajatustenvaihtoa sekä monia eri kieliä, varsinkin joukkoliikenteessä.

    VastaaPoista
  25. Eipä hyvältä näytä eeuun talouspolitiikka kaikkinensa. Seitsemäs yli varojensa elänyt maako jo olemme. Eipä ihme toisaalta. Mikä lienee kansalaisten tienaamien verojen summa tänäkin vuonna, jolla ostetaan tappamiskalustoa, tuetaan vierasta valtiota sotimaan ja avustetaan hyvin pärjääviä valtioita eeuussa.

    Työmuurahaiset vielä ahertavat kuuliaisesti meilläkin veroeuroja valtiolle joka hyväsydämisyyttään jakaa ne yli rajojemme.
    Työttömät, köyhät ja sairaat ovat aina yhteiskunnan syntipukkeja. Heitä pitää kurmuuttaa ja rangaista, kun eivät kanna kortta kekoon.
    Eeuu ja Nato tarvitsevat jäsenmaksunsa ja militarismi varustelunsa.
    Pettuleivällä ovat köyhät ennenkin elossa pysyneet.

    VastaaPoista
  26. Matalapaine

    Ei hyvältä näytä
    kaikki kuralla,
    mahat köyhillä murisee
    ei hyvin hurise,
    ei surise työt
    tiukemmalle vyöt,
    on kurjuus vallalla
    huono-osaisella kansalla,
    lähellä ei apu
    auta ei satu.

    VastaaPoista
  27. Pakkohan niitä tykkejä on ostaa, kun vieressä on sotahullu Venäjä, joka parasta aikaakin hyökkäilee yli rajojensa ja pommittaa siviilejä ja herjaa meitäkin jo natseiksi.

    Mikseivät venäläiset voi elää omien rajojensa sisäpuolella, kun lääniä niillä riittää enemmän kuin eurooppalaisilla yhteensä, enemmän kuin Kiinalla ja Intialla, sillä onhan se maailman ylivoimaisesti laajin valtio!

    Mutta ei, ei riitä, ei riitä putikoille, lisää maata pitää saada himoonsa vaikka väkisin, eikä paljoa haittaa vaikka siinä kuolee miljoona omaa ja miljoona vierasta, maan- ja vallanhimo elää venäläisissä niin vahvana.

    Suomeltakin piti ryöstää Karjala, kun putineille ja kumppaneille piti saada kivat kesämökkipaikat. Ja lisää se vaan himoaa ja taatusti ottaa heti kun tilaisuus tulee, se on saletti - ja siksi tässä pitää hankkia isompia kavereita ja vähän kättä pitempää.

    Muuten menis ihan hyvin, ei tarttis Natolle maksaa pennin killinkiä, mutta kun on nuo sotahullut tuossa naapurissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietyt maa-alueet ovat eri valtioille myös turvallisuuskysymyksiä.
      Eri kansallisuuksia ja kieliä riittää valtioiden rajojen sisälläkin. Ongelmitta yhteiselo ei aina suju.
      Vaan miksi nato haluaa kaikki itäblokin valtiot völkkiinsä? Eikö se ole tietynlaista henkistä/ideologista vallanhalua, taustalla Venäjän halveksintaa, vihaa ja oikeutta olla olemassa erilaisine maailmannäkemyksineen.
      Mielikuvat neuvostoliiton ihmisten " vapaudenriistosta " ryysyläisyydestä ja köyhyydestä ovat syöpyneet syvälle lännen eri rotua olevien kultapossukerholaisten mieleen. Itsekäs, vastuuton mammonan kahmiminen ja siitä kiinnipitäminen on kapitalismilla rokotetun olennon luonto.
      Siinä venäläinen sielu ei eroa läntisestä.

      Poista
    2. Kapitalismi paha, kommunismi hyvä - nuoruuden kaikuja. Muistan sen ehdottomuuden, varmuuden, jolla rinnastus tehtiin. Se jakoi ihmiset kahteen leiriin.

      Valitettavaa, että yhä vieläkin jopa päättäjät kehottavat ihmisiä valitsemaan ”puolensa”. Raja railona aukeaa ja leviää entisestään.

      Missä on se viisas päättäjä ja kansanjohtaja, joka pyrkii kuromaan rajaa umpeen, vähentämään polarisaatiota? Häntä minä seuraisin. Tällaiselle yhtenäisyyteen pyrkivälle puolueellekin saattaisi olla tilausta. Ihmiset ovat väsyneitä jatkuvaan riitelyyn ja ja toisen osapuolen sättimiseen.

      Poista
    3. Niinpä. Usein suurten johtajien keskinäinen ymmärrys, mielipiteet ja keimiat eivät vaan kohtaa.
      Viisautta, ihmismielen ja historiantuntemusta sekä dibloaattisia taitoja tarvittaisiin yhteisymmärrykseen tai molempia tyydyttäviin kompromisseihin pääsemisessä.
      Urkki saunoi ja ryyppäsi kamraattien kanssa. Putin ei taida olla huumori - eikä viinamäenmiehiä? Vladimir on ylihuolehtiva, liian tunnollinen ja ottaa ylikorostuneen vakavasti vastuunsa ja tehtävänsä kansansa johtajana.

      Poista
    4. ”…miksi nato haluaa kaikki itäblokin valtiot völkkiinsä? Eikö se ole tietynlaista henkistä/ideologista vallanhalua, taustalla Venäjän halveksintaa, vihaa ja oikeutta olla olemassa erilaisine maailmannäkemyksineen.”

      Tässä Noorukka olettaa - tai suorastaan väittää - että ”itäblokin valtiot” kuuluisivat Venäjälle tai ainakin sen valtapiiriin. No, näinhän olettaa Putinkin.

      Me suomalaiset olemme valtaosin niin sinisilmäisiä, että meidän mielestämme jokainen maan pitäisi saada itse päättää mihin blokkiin kuuluu vai kuuluuko mihinkään.

      Onhan tämä nykymaailmassa aika lapsellinen näkökanta, myönnän auliisti.

      Poista
  28. Ei auta pienen uho
    uhkana on tuho,
    ei sovi suuremmalle nokkaa nostaa
    ne voi vaikka kostaa,
    viisas tietää paikkansa
    ja nielee kiukkunsa,
    laiha sopu parempi
    on kuin lihava riita,
    vaikka ei ole takeita mistään.

    VastaaPoista
  29. Vaan onneksi nyt on nostettu sitä nokkaakin ja näytetty uhoajalle, ettei olla enää kumartelutuulella. Emme me ole kenenkään alaisuudessa emmekä velkaa naapuriin, joka pysyköön lestissään - lääniä riittää ilman muilta ryöstämistäkin.

    Asevarustelu maksaa, mutta onko järkeviä vaihtoehtoja? Se mikä tapahtui Ukrainassa, on mahdollista myös Suomessa. Onhan se tällä jo koettukin. Koen asian niin, että olemme rauhan puolella, kun varaudumme puolustamaan maamme rauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas on intuitivinen kutina siitä, että Venäjällä on aina kunnioitettu työteliäisyyttämme, sisuamme ja eteenpäin kehittymistämme, varsinkin sotien jälkeen. Enemmän Suomesta on ollut hyötyä itänaapurille, Suomesta itsenäisenä valtiona. Kauppa ja kulttuurinvaihto on rikastuttanut molempia. Sitoutumattomuuttamme ihailtiin ja kunnioitettiin muuallakin maapallolla.
      Nyt kaikki on toisin.
      Nyt vihamielisyytemme ja ymmärtämättömyytemme naapuria kohtaan ovat uurtanut syvän railon meidän naapurusten paremmalle yhteiselolle ja ystävällismielisemmälle huomiselle.

      Poista
  30. Tää on tätä. Ikuista ideologista vihaa ja pelkoa Venäjää ja kommunismia kohtaan.
    Jännä juttu ettei lännessä haluta ymmärtää naapurin tarvetta pitää huolta turvallisuudestaan.
    Alusta asti Ukrainan sodassa neuvottelut ovat menneet juntturaan, sillä ei Venäjäkään voi hyväksyä kaikkia lännen vaatimuksia.
    Minuun ei tiedotusvälineiden isänmaallinen propakanda ja päättäjien itseriittoinen uho vaikuta.
    Mielenkiintoista olisi tietää euroissa, kumpi kaveruus on Suomen taloudelle tuottoisampaa, eeuun vai Venäjän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika vaikea nähdä Venäjän Ukrainaan hyökkäämistä pommein ja tykein Venäjän tarpeena pitää huolta turvallisuudestaan.

      Kyllä maailma näkee selkein silmin ne maailmanlopun maisemat, tuhoutuneet talot ja ruumiit kadulla, lasten ryöstöt Venäjälle. Tänään mainittiin uutislähetyksessä ukrainalaisten asukkaiden ”venäläistäminen” joillain alueilla.

      Poista
    2. Minulla tulee mieleen noista Venäjälle ryöstetyistä/ viedyistä ukrainalaislapsista omat Ruotsiin sodasta turvaan viedyt suomalaislapset.
      En siis täysin usko, että kaikki ukrainalaislapset olisi pakolla " ryöstetty" Venäjälle. Eiköhän osa lapsista ole orpojakin. Luulisi, että heissäkin on huolenpitoa ja turvaa tarvinneita lapsia, joita on sodanjaloista viety turvaan?
      Lapsia on sodissa suosittua käyttää myös propagandan välineinä.
      Eivätköhän sodan päättyessä kyseiset lapset pääse vanhempiensa tai sukulaistensa luo, jos ovat elossa ja he pystyvät huolehtimaan lapsistaan itse.

      Poista
  31. Mutta toivottavasti nyt vihdoinkin neuvottelut johtavat rauhaan Ukrainan ja Venäjän kesken.
    Toisaalta kauhojia on sopassa runsain määrin. Kuka onnistuu poimimaan keitoksesta lihaisammat palat, saapa nähdä.
    Trumpin rouvakin ilmestyi hymyillen taas parrasvaloihin. Kuinka suuri osuus lienee rouvalla miehensä päätöksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä toivon minäkin. Venäjän poistumista Ukrainan alueelta kokonaan ja ehdoitta. Ei Ukraina ole mitään velkaa Venäjälle, alueluovutuksia ei tehdä, kansaa ei venäläistetä, varastetut lapset palautetaan koteihinsa. Ja jos minä saisin määrätä, Venäjän tulisi maksaa Ukrainalle sen alueiden jälleenrakennus korkoineen päivineen.

      Poista
    2. Veli nousi veljeä vastaan...?
      En tiedä mitä eroa on ukranalaisten ja venäläisten geeniperimässä ja mitä eroa on näiden kahden valtion kasalaisten luonteessa ja kulttuureissa?

      Poista
  32. Ukraina kuului Neuvostoliittoon n. 69 vuotta. NL syntyi 1922 ja päättyi 1991.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjäkin kuului Neuvostoliittoon. Eli Ukraina ei kuulunut Venäjään, vaan molemmat olivat omia neuvostotasavaltoja.

      Näin siis virallisesti. Venäläisethän tietysti isoimpana kansana dominoivat. Tosin Stalinkin oli gruusialainen.

      Poista
    2. Suomikin voisi vaatia Länsipohjan (ruots. Västerbotten) liittämistä Suomeen, koska siellä asuvat ovat käytännössä suomea puhuvia suomalaisia.

      Ruotsi tietysti kolonialistisesti hämärtää asiaa keksimällä, etteivät ne suomea puhu, vaan meänkieltä.

      Vastaavalla (teko)syyllä Venäjä sotii nyt Ukrainassa. Eli nyt vaan marssimaan Tornionjoen yli, ja etelään edetään Uumajanjoelle asti, se on historiallinen asutusraja.

      Poista
  33. Miten vähän sitä tietääkään Ukrainan historiasta ja menneisyydestä! Sotatantereena Ukrainan alue on ollut usein historiansa aikana. Siellä ovat huseeranneet mongolit ja lukuisat eri klaanit yms. Ukrainaa ovat hallineet mm. Puola, Liettua sekä Saksan keisarikunta jotkut ainakin osia Ukrainasta.
    Ukrainasta tuli " sosialistinen yhteiskunta" jo 1917, ennen Neuvostoliiton 1922 perustamista.
    Tiedot googlasin.

    VastaaPoista
  34. En minä tunne ollenkaan tarpeeksi valtioiden historioita, menneitä syntyjä. Vaan ajattelen niin, että jos valtio on itsenäinen eikä halua sinne vierasta valtiota huseeraamaan saati hyökkäämään, niin kunnioitettakoon tämän valtion itsenäisyyttä eikä mennä sinne rynnäköllä.

    VastaaPoista
  35. Ukrainan konflikti Venäjän kanssa katsotaan alkaneeksi Ukrainan vallankumouksesta, jossa venäläismielinen presidentti Viktor Janukovyts pakeni Venäjälle.
    Venäjä valloitti Krimin tämän jälkeen vuonna 2014. Silloin alkoi myös itä-Ukrainassa sota, jossa Venäjän tukemat joukot taistelivat Ukrainan hallitusta vastaan.
    Sota itä-Ukrainassa jatkui ja jatkui, kunnes Venäjän pinna paloi lopullisesti 2022, ja se aloitti operaationsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sen noinkin muotoilla.

      Yleisempi käsitys oli jo silloin, että Venäjä tieten tahtoen piti yllä kapinoita Ukrainan reuna-alueilla, kunnes päätti sitten hoitaa homman loppuun.

      Ensin vallattiin Krim, ja kun se sujui kuin tanssi, niin kohta yritettiinkin ottaa koko Ukraina. Se tökkii vielä vähän ikävästi.

      PS. Nämä ns. jäädytetyt konfliktit ovat Venäjän perinteisiä sodankäyntikonsteja.

      Poista
    2. Jotakuinkin se muotoiltiin hakukoneella.
      Jokaisella maailmanmahdilla, mutta myös pienemmillä valtioilla lienevät omat sodankäyntikonstinsa maapallolla. Jokaisella omat hyvät ja pyrkimyksensä kansalaistensa parhaaksi.
      Tälläkin hetkellä konflikteja ja erimielisyyksiä rajoista ja omistusoikeuksista jotka eivät vielä ole syttyneet täydeksi sodaksi, kytee eri puolilla planeettaa.
      Hyvä niin, jos jarrut pitävät ja täysmittaiset sodat estyvät kompromisseilla neuvottelupöydissä.

      Poista
    3. Kuuluisa sotateoreetikko Clausewitz totesikin, että sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.

      Näinhän se on yhä. Jos tavoitteisiin päästään neuvottelemalla, niin se on aina parempi. Mutta jos ei päästä, niin sitten soditaan.

      Sotimalla sodat ei lopu.

      Poista
    4. Onkohan maailman historiassa yhtään ainoata hetkeä, jolloin jossakin päin ei olisi käyty sotaa?

      Jos oletetaan, että ei ole ollut, niin jää vain yksi kysymys: mitä tämä kertoo meistä ihmisistä ja ihmisen inhimillisyydestä? - Paha, ahne on ihminen. Kiero kuin korkkiruuvi.

      Onhan se nähty kautta historian, että myös hyveillä ratsastavilla tahoilla on Januksen kasvot. Stalin, Pol Pot, Antifa, Putin, Trump, Kimmo Kiljunen, Antti Lindtman..

      Poista
    5. Tällainen sotien jälkeen syntynyt idealisti kuvitteli nuorena, etteivät sivistyneet länsimaiset valtiot sorru enää perinteisiin sotiin - että se on kehittymättömien maiden tapa ratkoa riitojaan, me hoidamme ne neuvottelemalla ja esim. YKoon ja myöhemmin EUun välityksellä.

      Vaikka minunkin isäni oli sodassa, niin oikea sota Euroopassa tuntui kuitenkin menneen maailman touhulta. Pieniä paikallisia kahinoita toki oli etenkin eteläisissä maissa, mutta ne olivat eri asia.

      Tsekkoslovakian miehitys vuonna 1968 oli järkytys monelle, mutta eihän sekään ollut varsinainen sota, vaan venäläiset ottivat maan haltuunsa tuosta vaan, lähes verettömästi, uhreina muutama marttyyri.

      Monessa maassahan uskottiin oikeasti, ettei perinteistä sotaa enää Eurooppaan tulisikaan ja ajettiin armeijat tarpeettomana alas.

      Suomi oli poikkeus, vaikkei meilläkään sotaan uskottu. Mutta jokin vaisto/muisto varmaan pani päättäjät pelaamaan sen verran varman päälle, että asevelvollisuutta pidettiin yllä - sitä kyllä laajasti vastuttettiinkin ja pidettiin menneen maailman typeränä touhuna.

      Samoin asevarustelua jatkettiin, vaikka etenkin sitä moni piti turhana tuhlauksena.

      Mutta se minutkin yllätti, miten sujuvasti Suomi käänsi kelkkansa ja pyrki ja pääsi Natoon, vaikka maito oli jo kaatunut - eli Venäjä aloittanut oikean ison sodan keskellä Eurooppaa.

      PS. Muistaako joku vielä miten taannoinen puolustusvoimain komentajamme hehkutti, ettei Suomi tarvitse kuin pienen armeijan, joka pitää vihollisen loitolla niin kauan, että Neuvostoliitto ehtii apuun… Kekkosen Suomessakin tämä äijä (itsekin sotasankari!) meni vaihtoon alta aikayksikön.

      Poista
    6. Muistan ainakin sen, miten yhteen aikaan ( ennen natoon liittymistä ) kehuttiin, miten hyvät puolustusvoimat meillä on.

      Poista
    7. Onhan meillä aina ollut hyvät puolustusvoimat, jos vertaa maan kokoon ja köyhyyteen. Suomi on suometushunnunkin takaa kuitenkin nähnyt idän uhkan, vaikka niitäkin puolustusvoimain komentajia on ollut, jotka ovat luottaneet itänaapuriin ja siihen, että pieni armeijalaitos riittää.

      Olen joskus miettinyt, että jos nyt olisin nuori tyttö, suorittaisinko asepalvelun. Vastaukseni olisi kyllä ”ei”, koska olen sielultani pasifisti enkä usko, että vahvuuteni olisivat tällä alalla, päinvastoin.

      Poista
    8. Faktahan on, että Suomella on aika vahva armeija, jonka saa taistelukuntoon hyvin lyhyellä varoitusajalla. En nyt muista tarkasti suunniteltua sodanajan miesvahvuuden määrää, mutta sadoissatuhansissa se pyörii - ja reservistä lisää, sillä käytännössähän kaikki suomalaismiehet ovat reserviä.

      Minullakin sattuu olemaan sotilaskivääri, mallia ukkopekka, ja käyn yhden vanhan työkaverini houkuttelemana silloin tällöin verestämässä ampumataitoani. Vielä osuu.

      Minua ei enää kutsuttaisi sotimaan, mutta kotirintamalla vahtihommiin ehkä kelpaisin, täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa vielä oleva äijänkäppänä.

      Poista
    9. Olenkohan minä vielä täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa oleva akankutale? Toivottavasti. Sielunvoimat ovat ehkä kunnossa. Vaikeakin ristikko täyttyy aika nopsaan, ja helppoja en edes viitsi tehdä. Enemmän laiskottaa fyysisesti kuin ennen, eli ruumiinvoimissa voi olla laskua.

      Poista
    10. Njaa.. enpä menis väittämään etteikö tiedotuspuolella olisi tarpeen tullen hyvinkin posti ahkeralle ja tottelevaiselle muttei turhan omantunnonaralle sensorittarelle. Että sikäli, jos kauheasti paljon himpskatisti tekee mieli ottaa mp-ähellyksiin osaa. Näyttöjä ei ole tarpeen kaukaa hakea.

      Tapsa seistä pönöttäisi sitten sen porttikongin pihanpuolella roskalodjujen luona röökintuskissa aika ajoin pihakaivoon kuseksien ja torrakkoa mummeleille heristäen naamallaan julmistunutta ilmettä väläytellen, uhkaavasti käsittämättömiä murahdellen.
      Siis sen porttikongin josta pääsee sinne kellariin jossa Ines kuuntelee BBCn uutisia ja satunnaisia serbokroatiankielisiä salakielisanomia. Paitsi ettei pääse, ei ainakaan muuten kuin huijaamalla Tapsa vartiopaikaltaan huutamalla että Ympyrätalo palaa, Alkon ikkunat on lyöty sisään, tulkaa apuun...

      Poista
    11. IH puhuu asiaa, noin se osapuilleen menisi. Paitsi etten minä siinä röökin puutetta irvistele, tumppasin näet viimeisen kerran vuosikymmeniä sitten (sikareitamökillä ei lasketa), vaan ryyppyä mieli halajaa.

      Ympyrätalon Alkon vetäminen mukaan kuvioon osuu napakymppiin. Me ollaan varmaan IHoon kanssa törmäilty siellä joskus, siinä kaljapullojen palautusluukulla ehkä.

      Viimeksikin siinä oli itsekseen höpöttävä hontelohko miekkonen, rillit nurinpäin päässä, kaulassa partiohuivi, ja joka yritti väitellä ohikulkijoiden kanssa Iineksen plokista, puolustaen sitä ankarasti.

      T.

      Poista
    12. Hontelohko miekkonen oli oikealla asialla. Turhaan en ostanut partiolaisten joulukalenteria, jos miekkonen oli vaikka entinen partiolainen, kenties jopa vartionsa johtaja. Yleensä käännytän ovikelloni pimpottajat yhdellä kohteliaalla lauseella, mutta kirkassilmäistä kalenterinmyyjää en.

      Poista
  36. ...hyvät ja pahat pyrkimyksensä...

    VastaaPoista
  37. " Antti ( 30. marrask.) joulut alottaa, Tuomas tupaan taluttaa. "
    Jokos joulun lähestyminen vaikuttaa arkipuuhiin?

    VastaaPoista
  38. Kyllä vaikuttaa, joulun lähestyminen arkipuuhiin. Meikäläisellä se näkyy ensinnä Saksan-paketin kokoamistouhuna. Siskon kanssa vaihdamme joka joulu paketit.

    Hänelle pitää lähettää suomalaista silliä, lakritsia, vihreitä marmeladikuulia, lakkahillopurnukka, joitain kalasäilykkeitä kotimaista kalaa - savumuikkuja, taskullinen seinäkalenteri, suomalaista luettavaa, kirja ja lehtiä, ja joitain yllätyksiä, mieluiten henkilökohtaisia kivoja juttuja. Tavaraa ei enää pidä lähettää, sisko on siivonnut kaappinsa ja tehnyt testamenttinsa. Sanoo hän.

    Yleensä ostan tarvikkeet ajoissa, paketoin paketit ja sovittelen ne postista valmiiksi haettuun laatikkoon itsenäisyysjuhlia katsellessani. Postiin maanantaina.

    Tänään vielä aion laittaa rautatienomenapuuhun jouluvalot. Etupihalla on elävä kynttilä kauniissa lyhdyssä. Nyt jo hämärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskollesi kokoama jouluherkkupaketti ilahduttaa varmasti.
      Eikö paketin lähettäminen postin kautta lisää roimasti lahjojen arvoa?
      Joulu on kerran vuodessa joten läheisten ilahduttaminen on tärkeää.
      Siskoni lähetti toissavuonna kahvipaketin, suklaalevyn ja villasukat Amerikan tädille. Hän kun kaipasi suomalaista kahvia.
      En muista tarkalleen, mutta kauhistelin postimaksua tuolloin, joka oli suurempi kuin paketin sisällön hinta.
      Jokin aika sitten aloitin kaupunkikotona keittiön kaappien siivoamisen. Homma jäi kesken, mutta pehtoori sentään pesi uunin putipuhtaaksi.
      Ensi viikolla jatkan hommia kaappien kanssa.
      Lahjoja olen pikkuhiljaa hankkinut. Yhdeksälle läheiselle ostan joka joulu vaatimattomat lahjat. Lapsille hommaan useammankin paketin.
      Lasitetulle terassille on valonauha asennettu. Viime jouluna oli kuusikin valoineen sinne laitettu. Saa nähdä loistaako kuusipuu terassille tänäkin vuonna. Sisälle joulupuu aina rakennetaan.
      Kynttilöitä poltan lähes joka päivä. Kaikki perinteiset joulutilpehöörit ovat vielä varastossa.
      Joitakin uusia koristeita ostin kirpparilta.
      Tänäkään jouluna ei perinteistä, monen perheen joulua järjestetä, vaan kukin juhlii
      pienempi muotoisemmin omissa oloissaan.
      Hauskaa pikkujoulua vietimme eilen illalla maalla siskon ja mökkinaapurien kanssa.
      Asiaakin oli mökkireissulla. Oli sovittu aika uusien sähkötaulujen vaihtamisesta sähkömiehen kanssa. Nopeasti mittareiden vaihdot sujuivatkin.

      Poista
    2. Minun joulusiivoukseni on normaali huoneiden siivous, eikä mikään mahti saisi minua järjestämään kaappeja kaamospimeydessä, kun se kesän valossakin on nihkeää. Tavaroilla on suurin piirtein vakipaikat, vaikka eivät ne ihan suorissa riveissä aina ole. Ja keittiössä panen tavarat aina heti aterian jälkeen paikoilleen ja katson pinnat tyhjiksi. Astiat koneeseen. Ei tarvita mitään hikisiä vuosisiivouksia….. Sinulle nostan kyllä hattua, Noora, kun viitsit ja jaksat, ja ilmeisesti olet opettanut Pehtoorinkin hyvin.

      Poista
    3. Ja kyllä, Noora, paketin lähettäminen Saksaan on törkeän kallista, useita kymppejä, jos painoa on muutamakin kilo. Postin palvelut ovat meillä hidastuneet ja kallistuneet.

      Siskolle kannetaan Saksassa lauantaisinkin posti. Eikä ole kauan aikaa, kun postia kannettiin Saksassa jopa kaksi kertaa päivässä. Ja paketit tuodaan aina ovikelloa soittamalla kotiovelle asti. Itse ei tarvitse hakea. Jossain vielä palvelu pelaa.

      Poista
    4. Meillä postihommat alkoivat mennä pieleen, kun osa postista jaettiin yrityksille pörssiin listautumisen ja kansalaisten osake sijoittamisella rikastumisen toivossa. Jenkeistä neuvot hakemassa käynyt postin johtaja haluaa tehdä valtionkin lafkalla erinomaisia diilejä palveluja koko ajan karsimalla. Mieluummin tietysti posti siirtäisi jo kaikki palvelut nettiin ja kurjistaisi edelleen jokaisen asiakkaan perusoikeuksia.
      Valtio myi vähemmistö osakkuuksia yleisölle ja sijoitusyhtiöille.
      Nykyään suomalaiset omistavat postilaitoksesta kutakuinkin 70,5%.
      Kuinka vähän tai kauan aikaa menee, kun kaikki postin palvelut on netissä?
      Posti palvelee etupäässä verkkokauppojen asiakkaita. Rahtaa ulkomailta ostettua krääsää tonnitolkulla, mutta jättää mm. postinkantajiia ja kivijalkakauppojen omistajia ja myyjiä työttömiksi. Joulukorttien postimerkit kallistuvat koko ajan. Hintoja pilviin nostamalla ihmiset pakotetaan pelkkään digitaliseen viestintään.
      Tuottaako koko ajan kehnonevat palvelut enemmän voittoa? Minne ja kenelle?
      En haluaisi lukea lehtiäni digitaalisesti. Enkä lue, vaikka tilauksiin nettisivut liittyisivätkin. Minä en ole äänestänyt digitaalisten viestintävälineiden hyväksymisestä missään enkä koskaan äänestäisi.
      Onko pohdittu, kuinka paljon tulevaisuudessa on silmien, yläkropan ja käsien että sormien sairauksia. Henkisistä puhumattakaan.
      Säteilyä ja väärän väristä valoa sisältävän laitteen tuijotus aiheuttaa näköön ongelmia.
      Staattisista ja jännittyneistä sekä yksipuolisista liikeradoista ei kroppa pitemmän päälle kiitä.
      Eksyinpä asiasta kolmanteen, mutta toivon totisesti, että ihmiset järkiintyisivät ja alkaisivat herätä digitalistisesta suggestiosta.
      Haluaako ihmisten enemmistö elää koneiden armoilla ja addiktoituneena, pakolla kytkettynä niihin? Minä en ainakaan haluaisi.
      Joka päivä tunnen vastenmielisyyttä siitä, että vapautemme valita kutistuu. Vapautta ei näinä aikoina ihmisillä ole, jos sitä koskaan on ollutkaan. Olemme nöyriä ja vastaansanomattomia, koska emme tiedä tarpeeksi asioista. Välinpitämättömyys ja typeryys tarvitsee itsen puolesta päättäjiä. Meitä saa sumuttaa mielin määrin niin propellipäät kuin päättäjätkin. Naiivina on suloista uinua omissa harhaluuloissaan ja medioiden vakaana uskovaisena.

      Myöhäinen tämä lauantain iltamessu!
      Toistettujen totuuksien ja samojen sanojen kuuleminen vahvistaa uskoa. Niin oletetaan pyhässä kirjassa. ( hymiö)

      Poista
    5. Noora, minäkin lukisin Hesarini mieluiten paperiversiona, laatikkoon tai postiluukkuu kannettuna. Vaan minkäs teet, kun laatikkokantoa supistettiin mökkiseudulla lounaisrannikolla. Useina päivinä laatikkokanto jätettiin välistä ja jaettiin sitten kaksi lehteä kerralla. Sitten puhuttiin keskitetystä kannosta yhteiseen laatikkoon matkan taakse yhteispisteeseen. Kyllä minä haluan uutislehteni aamukahvipöytääni, en huomiseen. Vaihdoin digiin, josta halutessaan lehden voi lukea aivan näköislehtenä.

      Jakelun heikentymisen vuoksi vaihdoin toisenkin uutislehden digitilaukseksi. Olen näihin digilehtiin täysin tottunut, mutta kirjani luen edelleen paperiversiona. Yksi digitaalisen viestinnän muoto on, jota en hyödynnä, varmaan jääräpäisyyttäni: podcastit. Ne ärsyttävät minua.

      Vaikuttaja pääsee helpolla, kun suoltaa puhetta suustaan, antaa vaan tulla, löröttää menemään. En halua kuunnella höpinää, haluan valita silmilläni. Kirjoitettu viestintä on harkitumpaa, niukempaa.

      Poista
    6. Tunnustaudun samaan koulukuntaan kuuluvaksi. Hesarin luen jo netistä, mutta en kirjoja, ne haluan livenä, ”alastonna, korutonna, maalitonna, vailla rihkamaa muitten antamaa”.

      Podcasteja en kuuntele ikinä. Kun haluan kuunnella esitelmän, menen kuuntelemaan sen livenä. Juuri kävinkin, työväenopistossa.

      Poista
    7. Ilmeisesti lehdet haluavatkin ohjata lukijoita digitaaliseen lukemiseen, koska ovat antaneet jakelun heikentyä Kehä kolmosen ulkopuolella.

      On melkoisen anteeksiantamatonta, että päivittäistä uutislehteä ei aina jaeta stadin ulkopuolisille tilaajille joka aamu. Tämähän on Sanoma Oy:nkin arvovalinta, koska lehtitalohan sen jakelun maksaa.

      Ja monesta muustakin seikasta huomaa, että sanomalehtitoimijat panostavat nyt digitaalisiin sisältöihin, joita myydään lehden oheistuotteina. Sanoma Oy tarjosi minullekin eilen puoleksi vuodeksi uusia sisältömuotojaan, ilmaiseksi puoleksi vuodeksi. Otin Teeman. Markkinointikeino tämäkin.

      Poista
  39. Tuli lauantai taas
    käymään vaan,
    sadesilmät pintaan nosti
    kumpujen yöstä isosti,
    huomen tuo uuden päivän taas
    arvuuta ei tulollaan.

    Joulu tulla jolkottaa
    mahtaako lunta tupsuttaa,
    kenpä tietäis sen
    sään jouluisen.

    VastaaPoista
  40. Rauhan joulu, valon joulu
    herkistäköön sydämet.
    Soikoon sieluissamme
    aidot sanat rakkauden.
    Antakaamme ilomielin
    kauniit sanat kiitoksen.
    Rauhan joulu, valon aika
    hyväntahdon taika
    täyttää silloin sydämet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeä aika

      Rauhan joulu jolkottaa
      tulla tupaan tupsuttaa,
      joulumielen aatokset
      täyttää nyt jo sydämen.

      Rauhan joulu,
      tulla kyllä jolkottaa,
      ajatuksin lämpimin
      kiitosmielin kiitoksen.

      Mahtaako muistaa
      muistaako pukki minuakin,
      vielä yö muutama odotellaan
      niin salaisuus selviää ajallaan.

      Jouluvalon loiste
      on kuin päivän paiste.

      Poista
  41. Hei muorit, huu huu
    nyt on vielä marraskuu,
    joten malttakaapa hetki
    ennen kuin alkaa jouluretki.

    Tuokoon pukki mitä tahtoo,
    minkäs sille meikä mahtoo,
    mutta siitä syntyy joulun mahti,
    kun pöydässä on kinkku ja sahti.

    Turhuutta on odottaa lahjoja,
    mehän ei ollakaan niin kahjoja,
    vaan kun hamutaan kauhaa
    toivotetaan vain joulurauhaa.

    Näin se sujuu joulu meillä
    lämmöllä ja perinteillä,
    ja silloin vasta aukee tsanssit
    kun alkaapi tapanin tanssit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkäs sille mahtaa
      jo joulun valot hohtaa,
      tuppaa joulun mieltä
      joulukaduilta sieltä.

      Mukaan vaan
      myös kahjot oottaa lahjaa,
      sitä voi kauhoa
      myös kauhalla joulurauhaa.

      Tanssimieli on kiva mieli
      silloin voi tanssahdella,
      kotona ja vieraissa
      silti omassa lestissä.

      Poista
  42. Aletaanko nyt jo rajottaa ihmisten sähkönkäyttöä ylimääräisillä maksuilla sähkönkulutuksen huippuaikoina?
    Liian vähän sähköä kuluttavillekin oli jo keksitty piilomaksuja. Viimeksi mainittu lienee julki tultua peruttu uusilta asiakkailta?
    Ensin yhteiskunnassa sähköistetään kaikki mahdollinen ja sitten keksitään mielikuvituksellisia ylimääräisiä maksuja ahkerille
    " pakkokäyttäjille ".
    Jossakin kohtaa tullee sähkönkäytössä vääjäämättä seinä vastaan.
    Kun ajattelee esim. neljän hengen perhettä jossa jokainen omistaa kännykän, sähkölaskut saattavat yllättää.
    Taloudessa on myös läppäreitä, tabletteja, kirjoittimia yms. yhteysvälineitä. On televisio ( ehkä useampia), mikro ja pyykinpesukone sekä kuivausrumpu usein käytössä.
    Liesi, uuni, pölynimuri, varsi-imuri, kahvin- ja vedenkeitin, yleiskone, vatkain, sauvasekoitin, blenderi, aifryer, leipäkone, silitysrauta, astianpesukone sähköhammasharjat, parranajokine, hiustenkuivaaja/muotoilija sekä kenties sähköpolkupyöriä ja ainakin yksi sähköauto yms.
    Lataus- ja valmiusvalot tuikkivat joka puolella huusholleja. Sähkömittari vilkkuu hurjasti lähes joka perhetalouden seinillä. Varsinkin nyt joulun aikaan sisällä huoneissa palavien lamppujen lisäksi valaistaan pihat ja puutarhat sähköllä.
    Maahamme on houkuteltu useita datakeskuksia sähkönkäytön etuuksilla.
    Mielenkiintoista olisi nähdä mihin kaiken sähköistäminen yhteiskunnissa lopulta johtaa.
    Miten turvallista sähköistäminen kaiken kaikkiaan on rajujen ilmastonmuutosten ilmiöiden riehuessa tiuhaan asutuissa miljoonakaupungeissa?
    Ydinvoima on nyt vapautunut kiihkeimpienkin vastustajien pannasta. Ilmeisesti tarvitaan uusi, suuri ydinvoimakatastrofi, että ihmiset muistavat ydinvoiman vaarallisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä puuttuu minun sähkökalulistastani airfryer, leipäkone ja parranajokone, mutta löytyy lisäksi munankeitin ja hammasvälisuihku. Nämä viimeksi mainitsemani kaksi ovat lahjoja ulkomailta ja niille on osoitettu paikka kaapin perimmäisestä nurkasta. Ja onpa minulla vielä laatikon nurkassa käyttämätön älyrannekello. Se pitäisi ladata joka päivä ja lisäksi se aiheuttaa piippaavia ilmoitusviestejä puhelimeeni, jos jätän sen kotiin vailla intiimiä puhelinyhteyttä.

      Mökkisähköön vaihdoin halvan pörssisähkön, ja taloyhtiössä on paikallinen yhtiön jakelu. Sitä ei kai voi vaihtaa, koska laskut tulevat aina taloyhtiön jakelemina.

      Poista
  43. Miten monia asioita tärkeämpää olisi satsata todella turvallisen ja luontoa riistämättömän sekä saastuttamattoman energian kehittämuseen kaikin keinoin.
    Sota saastuttaa ilmaa ja maita. Molempien osapuolten pitäisi korvata tihutyönsä maksamalla ilmastonpelastuspankkiin.
    Ei sellaista pankkia vielä ole olemassa, mutta se pitäisi perustaa heti.

    Ei taida olla siitä kauan, kun vaahdottiin kuluttamisen vähentämisestä, maailman sanottiin hukkuvan saastaan ja turhaan krääsään. Kotimaisia tuotteita kehotettiin suosimaan Jotkut kai ajattelevat yhä samalla tavalla?
    Nyt päättäjät marmattavat, kun osa ihmisistä on viisastunut. Pitää pennosiaan pankkitileillä eikä innostu mainostajien houkutuksista: ostakaa, ostakaa, ostakaa...
    Suomalaiset köyhät rikastuttavat nyt kommunistista kapitalismia tilaamalla verkkokaupoista kaukaa elämän sulostuttajia.
    Onneksi vielä kirpputorit kierrättävät käytettyjä tavaroita, joten köyhätkin voivat löytää laadukkaita vaatteita ja kodin tavaroita joista muuten voisivat vain ihastella näyteikkunoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan mitä muuta se turvallinen energia voisi olla kuin ydinvoimalla tuotettua sähköä?

      Kun pienpuupolttokin on todettu äärimmäisen saastuttavaksi. Ja tuulivoima raiskaa luonnon ja vie eläinten reviirit. Ultra Bran haaveileman tuulivoimapuiston rakentamiseen ei riitä parikaan hehtaaria eivätkä myllyt ole harmittomia pikky myllyjä, vaan lonksuttavia ja välkkyviä maisemanpilaajia ja lintujen tappajia. Ne räjähtelevät lepakot olivat totta. Lukuisa on se joutsenten määrä, joka on joutunut myllyn siipien ruhjomaksi.

      Poista
    2. Kun ajattelee sähkön tärkeyttä meille, niin siihen nähden se on ällistyttävän halpaa. Auton pito on kalliimpaa.

      Komppaan Nooraa tässä kiinalaisista verkkokaupoista ostamisessa - sieltä saa ällistyttävän halvalla kaikennäköistä kamaa, tarpeellista ja etenkin tarpeetonta. (Ei sillä, että olisin itse ostanut, mutta kuulin luotettavalta taholta. Vaimolta.)

      Samoin kirppareissa: niistä löytää täysin priimaa tavaraa, usein parempia kuin mitä itse edes käytän. Olen vuosikymmenten aikana vienyt mökille vaatteita valtavat määrät - siellä muka käytettäviksi - ja nyt viime kesänä heitin puolet niistä roskiin.

      Todennäköisesti se toinen puolikin on 90-prosenttisesti tarpeetonta, mutta olkoon nyt, katsotaan taas ensi kesänä.

      Poista
    3. Mökkihän on aivan ihana käytetyn tavaran loppusijoituspaikka. - Viedään se mökille - ajattelu lie tuttua. Kaupungista on rahdattu vanha sänkykin ”mökille”. Ja vanha nojatuoli. Ja mökin antiikkisessa vaatekaapissa meillä roikkuu edelleen meikäläisen ikivanha mekko, jota tytär nimittää äidin römpsämekoksi, koska helma ulottuu kuulemma puoliväliin pakaroita. Se on erinomaisen kätevä helteillä. Olen pistäytynyt siinä naapurin iltaterassillakin. Kaupungissahan en menisi siinä edes roskapussia viemään. Kyllä se mökillä vielä välttää monta hellekesää, toivon mukaan.

      Poista
    4. Tuttua puuhaa mökille vaatteiden ynnä tavaroiden kuskaaminen. Joka kevät päätän, että käytän mökille viedyt vaatteet, ja laitan ne sitten jätesäkkiin mökin sekajätepönttöön. En siis enää pesisi käyttövaatteita vaan poistaisin nurkista oitis. Olen osittain onnistunutkin vähentämään turhaa roinaa.
      Tänään kävin keskustassa verikokeessa kolesterin tarkistuksen vuoksi sekä kampaajalla. Muutamia pieniä joululahjoja tuli ostettua samalla.
      Mökkijoulu olisi minulle paras vaihtoehto tunnelman vuoksi.
      Lämmityskään ei olisi ongelma, jos säätila pysyy plussalla. Tavaroiden kuskaamisessa edestakaisin on toki oma hommansa.
      Todennäköistä on näillä näkymin, että joulu vietetään kaupungissa.

      Poista
  44. Mutta Iines - tässä seuraavan juttusi aihe, luin Hesarista: etuoikeutetut valkoiset feministit omivat Priden!

    Vanhana priden myötämarssijana en ole tätä epäkohtaa kyllä huomannut. Enemmän siellä minun mielestäni keikaroi valkoisia homokomistuksia koppalakeissaan.

    Jään järkyttyneenä seuraamaan tilannetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin uutisen. Feministiset johtajavoimat väittävät itseensä kohdistuvan naisvihaa. Naisiahan ei saa kritisoida. Sanna Marininkin arvostelu on ilman muuta naisvihaa. Kyllä Seta tietää.

      Onkohan nyt kyseessä kahden haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän välinen valtataistelu? Setan miesvoima ei tyydyty taustalla? Miten nyt käy kesäkuisen suurtapahtuman, johon eturivin poliitikotkin näytävästi osalllistuvat?

      Poista
    2. Jahas!
      Olen aina ihmetellytkin, kuinka miesten vihaaja feministit ja naisia intiimisti kumppaneiksi hyväksymättömät täyshomot pitemmän päälle voivat hyväksyä ja kunnioittaa toistensa elämänkatsomuksia.
      Ihmettelen myös heteronaisten
      varauksetonta homojen ihailua. Pinttyneille homoille naiset ovat yks hailee, paitsi äidit, jotka ovat mammanpojille erityisen tärkeitä.

      Poista
    3. Olen naisten ihmisarvon puolustaja henkeen ja vereen, mutta feministi en ole. Vierastan ohjelmallista feminismiä. Se on ontto aate.

      Lopullisesti vieroituin tästä aatteesta huomattuani, että feministit ajavat enemmän muslimimiesten etuja kuin musliminaisten olematonta ihmisarvoa. He puhuvat suureen ääneen Sanna Mariniin kohdistuvasta naisvihasta, mutta eivät huomaa kaikkein alimmaksi poljettuja musliminaisia, joiden ihmisarvo on pienempi kuin miehen aamutossun.

      Poista
    4. Sven-homon isä tyhmä oli, viaton seksisti,
      jo persuäijä, kun pridesoppaa hämmensi,
      ja irvailustaan niukan sai hupipalasen
      - ja kakruja oli yheksän, homoin niistä Sven.

      Moraalia kuinka äijällä lie ollut itsellään
      jaella kakrujoukolleen, ei tiedä erkkikään,
      mut heteroille varmaankin lie liiaks antanut,
      kun Svennulle ei kuin hiukka ripponut.

      Svenistä tuli kuitenkin väkevä, himokas,
      kuin mamu kiersi rafloja, mut kaatoi ukkoja,
      ol’ kiimaisempi kuin moni akkakaan
      - ja öisin pani kaikkia, sänkyyn nurin vaan.

      ”Miks Priden nimess’, aikonet poika poloinen?”
      näin ukkorahja useinkin saneli tuskaillen.
      Kun virsi tuo ei loppunut, Sven maltin menettää
      ja itse käypi miettimään, min parhain ymmärtää.

      Kun tuli vanha seksisti siis kerran jällehen
      ja laski vanhaa virttänsä: ”Voi, miks aiot, Sven?”
      niin aivan ukko ällistyi, kun poika aukaisi
      leveän suunsa, vastaten: ”He, naiseksi!”

      Poista
    5. Ja päivä laski, talvinen tul' ilta ihanainen,
      aurinko alas valahti, tul rusko sammuvainen,
      väsyneet päivän vaivoista, miesoletetut vaeltaa,
      työt` haettuaan he sohvilleen huoaten palajaa.

      Lähellä linnoitusta Kelan, tuon jykevän ja hurjan,
      kadulla näät sä tyttösen, niin suloisen ja kurjan.
      Torpanpa - kapakka oiva - portaalla siin' istuu neitonen,
      palausmatkaa hiljaista urosten tsiigaillen.

      Miesjoukko kulkee kulkuaan, ja tyttö oottaa armastaan,
      vaan näy ei armas, huokaus hiipii rinnastaan.
      Kyselmä ujo, kaihtava ja äänetön on tää,
      miks armastain en riveissä nää.

      ”Mitäpä itket? Tyttö hupa, huoli pois! Viel' ompi toivomista,
      murhe pois, ei tyhjää parkumista;
      Hän, jota äsken joukossa ei silmäs keksinyt,
      elossa on, sua kaipas hän ja siksi elää nyt."

      ”Sua muisti hän, ja pestautui Wolt-kuskiks Vantaalle
      sanoi ettei halua enää, sohvalle ahtaalle..”
      Siel ajaa armas, palajaa, kun aamun säteet porottaa
      vaan löydä ei hän neitoaan, joka äidill morottaa.

      ”Tee hauta mulle, äitini, jo päättyy päivät multa;
      paennut työnhakua on tuo kurja sulho-kulta,
      Ei kelvannut suur raha Kelan, nyt,
      on toivoin pettänyt ja Woltil itsens myynyt."

      Kun tuli muut, mut armas ei, hänt' itkin kaipaellen,
      ma luulin hänen nauttivan elosta sohval ihanast;
      suruni oli suloinen, en Wolt-kuskii haluu nyt.
      Hänt' oisin tuhat vuottakin ma oottaa mielinyt.

      Poista
  45. Uusin rinnoin

    Ällös odota turhaan
    hän mennyt jo on,
    maisemat toiset avattuaan
    hän sinut unohti oitis.

    Miks kurjaa muistaisit
    sulle pahaa mieltä tuottaisi,
    tekonsa raa`at ja rumat
    ei toiveisiisi vastannut.

    Jo heitä pois ikävyys
    on aika tullut uus,
    kirjan kannet alas laske
    ja mieles murhe poista.

    VastaaPoista
  46. Oi runoilijat armaat,
    löydätte aina sanat parhaat!
    Rakkaudet haihtuu
    työpaikat vaihtuu
    kaipauskin ajan oloon
    ilmaan haihtuu.
    Ei suoraan kulje elon tie
    vaan mutkitellen määränpäähän vie!
    Ilman tuskaa kärsimystä
    elämä ois pelkkää
    paskaa ja kusta.

    VastaaPoista
  47. Noora, ilman tuskaa ja kärsimystä elämä ois pelkkää paskaa ja kusta…

    Tähän hymiörivi. Sinäpäs sen sanoit kakistelematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noohh välillä haetuttaa rustaukseen sopivaa loppusointuisuutta. ;)

      Poista
  48. Olen selkannut läppäreiden ja kännykän sähköpostien salasanojen kanssa. Ilmeisesti sain ne ajantasalle. Apina on ilmestynyt blogipersoonaksi.
    Ajattelin jo, että hitosti pudonneet kolesteriliarvoni vaikuttavat jo aivojani dementoivasti, sillä aivot tavitsevat ko. ainetta.
    Laitoin linnanjuhliin ideoita blogiini ja marmatin taas jo linnassa tarjoiltavasta musiikista etukäteen.
    Ajatelkaapa jos Aleksander tanssisi tangoa kuten videon miekkonen. Tai juhlat olisivat yhtä koreat kuin elokuvissa.

    VastaaPoista