19.11.2025

Possut ja papit


Kaamoksen keskellä ihmistä ei paljon naurata. Taivaan ja maan välinen rako kapenee päivä päivältä, hetki hetkeltä, kunnes sitä ei enää ole: on vain pitkä pimeä. Siksipä hämärissä lukiessani suorastaan havahduin omaan nauruuni, ja nauroinpa ihan ääneen hörähdellen. Ymmärrän hyvin, että nauruni on sopimatonta ja joitain osapuolia loukkaavaa, mutta eihän hörähdyksiä voi pidätellä, samoin kuin henkilökohtaisia kaasupäästöjä. Nimittäin.

Luin lehdestä, että kun Trumpilta kysyttiin kiusallinen kysymys tuttavuudesta Brian Epsteiniin, jonka hän hyvin tunsi muttei ollut tuntevinaan, oli hän sanonut utelevalle naistoimittajalke: Hiljaa, possu.  

Samalla tavalla minua naurattaisi, jos vaikkapa Petteri Orpo sanoisi eduskunnan kyselytunnilla soterahoituksen puuttumista haukkuvalle Katja Kiurulle: Hiljaa possu. Tosin voisin samalla kauhistua enemmän kuin Trumpin sanomisesta, koska Trump on etäisempi henkilö eikä kosketa sielua niin kuin kotimaan poliitikko. 

Huumori on kiinnostava ilmiö. Se mille nauramme, kertoo meistä paljon. Hyvin moni sivistynytkin ihminen on  kertonut nauravansa pieruvitseille, joille itsekin nauran jopa hereästi. Sitten on toisaalta niin sivistyneitä ihmisiä, että he nauravat vain älyllisesti korkeatasoisille ja ehkä vain poliittisesti korrekteille vitseille. On nimittän ryhmiä, joista vitsejä ei sovi laskea: vammaiset henkilöt, maahanmuuttajahenkilöt, seksuaalisesti ns. poikkeaviin ryhmiin kuuluvat henkilöt, naiset - se on naisvihaa näinä päivinä, sekä muut hauraassa asemassa olevat ihmiset ja tuulivoima. 

Onkohan mitään aluetta, jolle sijoittuvalle  huumorille en naura? En tiedä, en ainakaan heti osaa nimetä. Kyllä minua naurattaa oman persoonanikin asettaminen naurunalaiseksi. Olen tottunut siihen perhe- ja ystäväpiirissäni, jossa on aina laskettu armotonta pilkkasatiiria vaikkapa jonkun jäsenen poliittisista asenteista. 

Ennen kuin anonyymit innostuvat kyseenalaistamaan meikäläisen itseensä kohdistaman kehuskelun, haluan sanoa, että oikeassa huumorissa on aina, satiirisesta kärjestä huolimatta, ihmistä ymmärtävä elementti mukana. Ellei ole, huumori ei taida olla muuta kuin ilkeä survaisu.

Osuin taannoin muutamaan pappisvitsiin, joista kerään tänne kaamosajan piristykseksi muutaman.

- Pappi totesi aikoinaan rock-kitaristille: Ei taivaaseen hevillä pääse.

- Mitä pappi sanoi, kun hyppäsi uima-altaaseen: Klooria, hallelujaa!

- Katolinen poika meni papin luo ja kertoi olevansa armoton runkkari. Pappi neuvoi: Lopeta poikani. Säästä kunnes olet naimisissa. Kuukauden kuluttua pappi tuli poikaa vastaan ja kysyi tilannetta. - Hyvin menee. Minulla on jo puoli litraa ämpärissä, totesi poika iloisena.

- Leevi oli kirkossa äitinsä kanssa ja istui etupenkissä. Pappi levitti kätensä ja sanoi: Tahdon siunata teitä. Leevi levitti myös kätensä ja sanoi: Anna tulla vaan.


85 kommenttia:

  1. Rouva oli tutulla torilla ostoksilla. Hän teki jo lähtöä, kunnes muisti perunat. Tutulta perunakauppiaalta hän oli jo aiemmin samana päivänä ostanut muut juurekset. Kauppias ilostui nähdessään tutun rouvan ja kysyi, että mikäs unohtui. Rouva vastas, että perunat. Jos kilon verran saisi sitä tuttua merkkiä. Kauppias siihen, että toki saa. Rouva kysyi hintaa ja kauppias vastas, että pannaan kaupan päälle.

    Ilo päivääsi ammentakoon
    suruja ei muistetakaan,
    ota omasi päivään tähän
    se ei olekaan ihan vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä piti lukea kahteen kertaan…. Ei vaan ei, heti meni meikäläisellä perille.

      Näissä tämän lajin kaskuissahan se tuhmuus asuu katsojan mielessä, pinnalta ne ovat ihanan viattomia. Nämä ovat taattua tavaraa kaskunkerronnan saralla.

      Poista
  2. Joskus armeijan aikaan menin muutaman miehen kanssa muita myöhemmin ruokalaan syömään. Meitä palveli siinä hemaiseva n. 35 v blondi ja minä siinä rupesin jotain hieman seksipitoista vitsiä vääntämään.

    - "Kuule poika, minä olen pitänyt mulkkua suussa enemmän kuin sinä lusikkaa, joten anna olla tuollaiset!" Vastasi blondi ja se naurattaa vieläkin. Miten Iines, jolla on muuten erinomaisia kirjoituksia, suhtautuu näihin miesten juttuihin? Vaikka nainenhan siinä oli tarinan sankari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhtaudun ns. miesten juttuihin suurella hartaudella. Ne ovat katoavaa kansanperinnettä - valitettavasti. Ne kuuluvat kulttuuriin eri maiden perinnekerrostumassa.

      Tämän voi todeta vaikkapa perehtymällä kansatieteelliseen kirjastoon. Ostin muinoin kirjaston poistomyynnistä yhden tällaisen tutkimusteoksen, ja siinä oli hyvin ronskia alapäätarinastoa, huumoria, Suomen kansan parista. Siinä mm. talon nuori poika suunnitteli kylille tyttöihin menoa kesken kiireisen heinäajan. - Ka, elä mäne, ota miulta vittua, sanoi talon vanha muori pojalle. Tämä oli siis tiedeteos.

      En osaa loukkaantua tai vaatia #metoota paikalle, sillä miehen seksuaalisuus ilmenee nopeammin ja varmaan näkyvämmin. Neuvokas naisihminen tai miksei miesihminenkin selviytyy hankaliksi kokemista tilanteistaan kyllä avaamalla suunsa tai puhaltamalla pilliin.

      Poista
    2. Luulenpa, että nämä karkeat miesjutut kallistuvat jo vähän urbaanilegendan puolelle. Saa olla aika tuttu seura ja kunnolla kaljaa, että niissä aletaan puhua rivouksia tai edes hävyttömyyksiä.

      Kyllähän sellaisiakin on kuullut ja miksei kuulisi vieläkin, muttei se ole ainakaan minun piireissäni kauhean yleistä.

      Ehkä se liittyy lähinnä nuoruuteen ja hurjuuteen, miksi kurjuuteenkin.

      Poista
    3. No ei minullekaan kyllä ole vissiin koskaan kovinkaan alatyylisiä ja härskejä juttuja puheltu, enkä mitään mauttomia rivouksia edes jaksaisi kuunnella. Se on jotenkin halpaa, kun käytetään esimerkiksi alapään karkeaa sanastoa. Kyllä siinä hätkähtää. Hauskassa vitsissä saa olla seksiä, mutta ei mielestäni karkeutta.

      Poista
  3. Tunnustan vitsailevani kaveripiireissä aika paljon, mutta vitsejä en kerro, vaan ne ovat yleensä lyhyitä lasautuksia. Kaikessahan näkee huvittavia puolia jos - tai kun - haluaa.

    Noista Iineksen vitseistä viimeinen sai minut nauramaan ääneen.

    Ripranien vitsikin huvitti, yleensäkin pidän sanaleikeistä. Toimii se noinkin, mutta jäin silti kaipaamaan siihen rouvan vastausta, esim. - ”Mieluummin rahassa, kiitos.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnioittamalla lukijaa vitsin terävintä kärkeä/terää en hajottaisi selittämällä. Näin loppu jää avoimeksi kunkin omalle tulkinnalle.

      Poista
  4. Tässä vielä yksi pappistarina kaamosillan piristeeksi::

    Kolme pappia istui iltaa ja päättivät luottamuksella ripittäytyä toisilleen.
    Ensimmäinen sanoi:
    – Minä olen armoton juoppo. Minulle ei riitä omat aineet, vaan olen varastanut ehtoollisviiniäkin.
    Toinen sanoi:
    – Minulla on taas useita irrallisia seksuaalisuhteita, mm. seurakuntani diakonissaan
    Kolmas sanoi:
    – Minä taas olen armoton juoruilija.

    VastaaPoista
  5. Trumphan todellakin lasautti naistoimittajakle ”Quiet, piggy” eli suomeksi ”hiljaa, possu”.

    En ole niin syvällä enkussa, että osaisin arvioida miten hyvin suomen sana ”possu” vastaa alkuperäistä termiä ”piggy”.

    Suomessahan se liittyy lihavuuteen tai sotkemiseen, muttei ole sinne päinkään yhtä tyly kuin esim. ”sika”. Tai urossika eli ”karju”, joka puolestaan on lähes kunnioittava. ”Emakkoa” eli naarassikaa ei juuri käytetäkään.

    Vanhemmat voivat kutsua lapsiaan pikku possuiksi, ja sopisihan se hellyttelynimeksi rakastavaisillekin.

    Mutta miten lie englanniksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysäisin asiaa samantien yhdeltä englannin kielen opettajalta. Hän suomensi sen possu, possukka, possuliini. Ja täydensi, että hieman pehmennetty versio siasta.

      Poista
    2. PS Siis minähän kutsuin pikkuista tyttöäni yhteen aikaan Nasuksi. Hänellä oli lumivalkoinen kiharapilvi tukkana. Syötävän suloinen ja pussattava nasu.

      Poista
    3. Muppet show miss Piggy.

      Poista
    4. Voi hyvinkin olla, totta tosiaan, että Trump tv-persoonana viittasi juuri miss Piggyyn.

      Poista
  6. Trump on äksyillyt muillekin toimittajille lehdistötilaisuuksissaan.
    Herää kysymys, millaista kielenkäyttö mahtaa olla Donaldin kotikartanon seinien sisäpuolella.
    Kiroilla varmaan osaa pressan rouvakin ja nimitellä ukkoaan suloisilla sanoillansa?
    Olikos erään suositun ankan nimi Donald? Donald Duck?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trumpin todellinen persoona on suomalaisille osin arvoitus. Ei ole ainuttakaan dokumenttia, artikkelia tai oikeasti tutkivan journalismin tuotosta, jossa toimittaja olisi päässyt Trumpin pään sisään. Meillä on Trumpista vain poliittisesti maalattu ja ehkä osin tarkoitushakuisestikin väritetty kuva. Samahan pätee meillä jossain määrin Mariniin, jonka luonteessa näen paljonkin yhteistä Trumpin kanssa.

      Olisikin kiinnostavaa, jos joku sielutieteen pitkän linjan ammattilainen pääsisi näiden henkilöiden kulissien taakse analysoimaan heidän persoonaansa ja sieluaan. Tutkiviin journalisteihin ja muihin mariapetterssoneihin kun ei ole luottamista. Historian saatossa moni salaisuus selkiytyy. Onhan meillä tekoäly..

      Poista
  7. Lieko toimittaja-Biggyyn" liittynyt esikuvansa piirteitä, esim possun kärsä ja isot sieraimet, vai kimeä növh-nöf-ääntäminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä en tiedä. Nauhalta kuuluu mielestäni hälyä ja melua ja naisen kimeähkö ääni. Kaipa Trump näki kysyjän, kun laukoi tokaisunsa ärsyytyneenä. Voisi aavistella, että se liittyi äänenkäyttöön tai ulkoiseen olemukseen. Naisvihaksihan tämä lienee tulkittu, trendin mukaisesti. Kaikki selkkaukset, joissa on nainen, ovat nykyään misogyniaa.

      Sekin, että uusi VTV:n raportti paljasti eilen, miten Marinin hallitus kasvatti valtion menoja koronan varjolla, on mediakeskusteluissa nimetty Mariniin kohdistuvaksi misogyniaksi. Jos Sipilä tai Orpo olisi sen tehnyt, se olisi vain heidän taitamattomuuttaan.

      Poista
    2. Ihmettelen tätä raporttia. Lähinnä siksi, että tämä menojen kasvatus tulee nyt esille ikään kuin yllätyksenä.

      Kuka tahansahan uutisia sikloin seurannut totesi, ettei korona-aikana oltu köyhiä eikä kipeitä, vaan rahaa riitti joka tarpeeseen.

      Ihmettelin tätä jo siloin. Ja nyt ihmettelen, että julkisesti sitä ihmetellään vasta nyt.

      Poista
    3. Ja tätähän on koko tämän hallituskauden toisteltu, vaan se on sivuutettu hallituksen selittelynä ja vastuun sysäämisenä edelliselle hallitukselle.

      Vaan entä jos se perustava syy todella on siellä, Marin - Saarikon taloudenpidossa ja koronan varjolla ratsastamisessa eikä yksin orpopurran toimissa? Entä jos?

      Poista
  8. Tämä ei ole vitsi, mutta makoisa sketsin aihe kymminkin ja totta.
    Näin aiheesta dokumentaarisen haastattelen illalla tv: stä:
    Mies lukee eksimyynti-ilmoituksen. Häneltä muka saa kaikki palvelut.
    Mies sopii innoissaan tapaamisen ja maksaa ennen palvelua ( niin vaaditaan) hoitonsa.
    Kun mies on jo lähes alasti ja valmiina kokemaan autuutta, yllätys, yllätys huoneeseen ilmestyykin toinen mies pesäpallomaila kädessään.
    Hän sanoo, että tyttö on alaikäinen ja käskee ukon häipymään tai mailaukko soittaa poliisit paikalle. No, asiakas jää ilman palvelua sekä parisataa euroa köyhemmäksi.
    Tämmöistä tapahtuu, joten varokaapa seksin ostajat. Koskaan ei voi tietää sako pesäpallomailasta tai sattuu vielä pahempi kamppailu.
    Joka tapauksessa herkullinen ja sketsin aihe hyväuskoisesta hölmöstä.
    Saa nähdä kuinka moni huumeita käyttävä pariskunta jo nyt ja tulevaisuudessa käyttää ko. kikkaa huumeensa rahoittaakseen.
    Narkkarilta voi mennä kuukaudessa tuhansia euroja itsensä pakenemiseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva setä tämä Tupsu.
      Kaikki kikat jakoon, jee!

      Poista
    2. Olen useankin reippaan itsellisen ja rohkean ihmisen tuttu. Luotettu ja vakaa hahmo, heppu, häiskä, dude, hemmo. Oikeuksiini ei kuulu ryhtyä kertomaan tai suosittelemaan heille elämäntaparemontteja tai muita kommervenkkejä, voi olla että se saa minun tuttujeni parissa arvonsa, en pidä ketään minkään yhden tai viiden syyn vuoksi toistaan huonompana, enkä varsinkaan itseäni parempana. Ne moniaat syyt joiden vuoksi joillakin on tuo yhdistelmä elämässään ovat jokaisen, joka ainoan ja ikisen kohdalla toisistaan eroavat.

      Sitä en ole hoksannut miksi sotilaita ihaillaan mutta narkkareita ei.

      Poista
    3. No pitäisikö narkkareita ihailla? Sehän tarkoittaa narkkariuden ihailua.

      Ihmisyys, ihmisarvo, on jokaisella, niin sotilaalla kuin narkkarillakin. Narkkari on heikkouden vertauskuva, sotilas voiman. Ei kai näissä ääripääkohteissa oikein vertailtavaa ole? Vai onko?

      Poista
    4. Oletan anon tarkoittavan, että sotilaiden kohtalo on usein yhtä huono kuin narkkareidenkin - hoitoon tai hautaan.

      Mutta sotilaaksi joutuminen ei ole vapaaehtoista, vaan se on velvollisuus, josta ei ilman rangaistusta kieltäydytä.

      Narkkarius sen sijaan on alussa vapaaehtoista, eikä siitä ole mitään hyötyä yhteiskunnalle, harmia vain.

      Siksi sotilaita voi ihailla, narkkareita korkeintaan sääliä. Menikö jakoon?

      Poista
    5. Velvollisuudentunto on hyve, ja siihen kai sotiluus perustuu. Me kaikki saamme paljon ilman omaa ansiotamme, koulutusta, terveydenhoitoa, katuvaloja ja kaikkea kivaakin. Tällaista järjestelmää on puolustettava vihollisen hyökätessä, sillä historia on osoittanut, että aina joku hyökkää jostain, myös meidän kimppuumme.

      Sen sijaan narkkari ajattelee vain omaa prsettään, jos tämän nyt reippaasti sanon, omaa nautintoaan tai omaan tuskaansa kääriytymistä, siinä lillumista. Inhimillistä toki, eikä pidä mennä lyömään mahdollisesti lapsuudessaan lyötyä tai sopatta jäänyttä.

      Vaan ei se paapova ymmärtäminenkään taida olla narkkarin etu. Se vain pitkittää turhaa elämää. Meitä se toki voi elähdyttää, kun saamme olla hyviksiä ja panna vaikka merkinnän someemme. Hyvä teko ei taida olla pakkohoitokaan. Ehkä uskoontulo olisi narkkarin pelastustie? Olisipa ainakin jotakin tarkoitusta elämällä.

      Poista
    6. Asevelvollisuudessa se ”velvollisuus” tarkoittaa nimenomaan pakkoa. Velvollisuus on täytettävä rangaistuksen uhalla.

      Tuntemattomassa sotilaassa kuvataan teloitus, jossa kaksi omaa sotilasta kieltäytyy sotimasta ja heidät ammutaan. Kuvaus perustuu tositapaukseen.

      Nythän ”velvollisuutta” on tosin lievennetty liikaakin (oma mielipiteeni) eli sen voi suorittaa aseettomanakin.

      Poista
    7. Juu, tiedän, mutta viittasin tässä siihen velvollisuudentuntoon, joka syntyy ihmisessä sisältäpäin, sotilaalla jonkinlaisena isänmaallisuutena. Se on tietysti samalla vanha klisee, mutta yhtä lailla edelleenkin totta. En osaa sanoa, onko se peräti nousussa, mutta signaaleja sinne suuntaan on.

      Poista
    8. Juu juu sinä tiedät hevon v-ttua mutta aina myötäilet jotain muuta kun oot eksyksissä kuin kettu sun kolossa.

      Poista
    9. Taidat olla aika kiukkuinen?

      Poista
  9. Sairaita päästään, molemmista päästään mutta narkomaaneille riittää korvaushoito. Pilleri tai pari resortablettia/d niin arjensietokykyä voidaan lähteä kasvattamaan.

    Keneltäkään ei vaadita rintamapalvelusta asunnottomana roskiksista syöden ja ruokakaupoista muut tarvikkeet kähveltäen.

    Sodasta eivät toivu kuin aniharvat eikä kukaan täysin järjissään ja tunne-elämän vammoitta.

    Lisää?

    Kertokaa millaista se on olla noin saatanan itteään täynnä että ei liikene mielenkiintoa säästää ihmiselämää, paitsi tietysti täällä, te tekopyhät ja umpihurskaat farisealaiset, vaikuttakaa minun mielipiteeseeni nyt.

    Etäpapit ja epämoraali - teidänkö puolustuskykynne on heikkoja suojeleva hengenmenon uhatessa? Miksi vitussa kukaan teitä arvostaisi?

    Halpa-arvoiset työmuurahaiset ja laupeudesta mitään ymmärtämättömät paskanjauhajat joiden tiedot ja ymmärrys ja sitä myötä inhimillisyys ovat mitätön rippunen siinä meressä jossa elävät joka hetki kaikki ne joita koetellaan.

    Puheenne on arvoton ja dementoin kaiken lausumanne.

    Teitä en kykene auttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoittanet dementoinnilla deletoimista, arvoisa Anonyymi?

      Muilta osin en nyt valitettavasti päässyt jyvälle, mistä olet tuohtunut.

      Poista
    2. Jumakkeissön kato ees netistä sieltähän sä melkein kaiken validifioit.

      Tarkoitin dementoin ja kirjoitin sen vuoksi dementoin.

      Jos - minä - kirjoittaisin - oikein - hitaasti - ymmärtäisitkö - helpommin ?

      Minä kirjoittaa ajatus.
      Sinä lukea.
      Sinä ei pitää ajatus?

      Poista
    3. Anonyymi, menepäs pois täältä ilkeilemästä. Poistan jatkossa tämän varoituksen jälkeen seuraavat kommenttisi, ellet pysty normaaliin ystävällishenkiseen keskusteluun. Minulla ei ole pienintäkään aavistusta, mistä puhut ja mistä täällä, tuossa ylempänäkin, kommentoijia ja minua syytät. Rauha kanssasi.

      Poista
    4. Täsmälleen kuten Kettil Bruun Hyvä vihollinen selitää tämän toiminnan, mutta Wikipedia ei. Aihe on kiva, mutta yliolkaisesti tarkastellen syyllisiä ja syntipukkejahan ei kauaa tarvi etsiä nykyään.

      Siinä erehdyt kun esität että narkomaani on pelkkä kuluerä ja paapominen turha toimi. Asia on aivan toisin. Jokainen työllistää hoitoalan hölökuntaa ja sosiaalialan stackars lilla sötä byrokrater liksom fan. Suhdeluku on käypä tähän, jos yhden pikkuilkiön ja kummitusmaisen yöt ja päivät kiitävän pelottavan verenimennän harrastajan tuhertelua verrataan kolmenkymmenen palkkaa hoitohommista nostavan laittomien huumausaineiden käyttäjien vahingontekoihin ja rikoksiin perehtyneen asiantuntijan laskelmiin koko touhun hinnasta. Kannattavaa kuin mikä. Juuri siksi mitään ei voida 'laillistaa', kolo pyramidi luhistuisi.

      Poista
    5. Ahaa, tuosta kommentista oli kyse, jossa kirjoitin näin:

      Sen sijaan narkkari ajattelee vain omaa prsettään, jos tämän nyt reippaasti sanon, omaa nautintoaan tai omaan tuskaansa kääriytymistä, siinä lillumista. Inhimillistä toki, eikä pidä mennä lyömään mahdollisesti lapsuudessaan lyötyä tai sopatta jäänyttä.
      Vaan ei se paapova ymmärtäminenkään taida olla narkkarin etu. Se vain pitkittää turhaa elämää. Meitä se toki voi elähdyttää, kun saamme olla hyviksiä ja panna vaikka merkinnän someemme. Hyvä teko ei taida olla pakkohoitokaan. Ehkä uskoontulo olisi narkkarin pelastustie? Olisipa ainakin jotakin tarkoitusta elämällä.


      Nyt ymmärrän tuohtumuksesi, mutta voin samalla lohduttaa sinua: enhän minä narkkaria tuomitse, vaan enemmän kyselen, mikä hänen avuksensa olisi. Myönnän että kommenttini pyrkii olemaan liian hauskuttava tai satiirinen, kun on kyse vakavasta aiheesta. Kannattaa lukea se uudelleen tästä näkökulmasta. ”Turhalla elämällä” en tarkoita narkkaria, vaan hänen elämänsä laatua: narkkaaminen tekee senhetkisestä elämästä kamalaa, ja semmoinen on totisesti turhaa.

      Poista
  10. Asunnoton narkki on perkeleen kova otus ja tosiasiaksi jää että harvassa ovat sellaiset sotilaat joilta samat touhut onnistuisivat. Siltikin sivuseikka, pointti on siinä että kumpia ihaillaan. Sotilaita ehkä ei, mutta kukaan ei varmasti ihaile narkkeja vaikka heidän toimintansa ei ole pääasiassa ja määrävästi muiden elämää uhkaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikolliset, hylkiöt, huorat, varkaat, narkkarit ja muu kaikki paskasakki. Miksi heitä ei ole enempää?

      Poista
    2. Tupsukkisetä… jos sillä viitataan minuun, niin ok ja kiitos. Ellei, niin ihan sama.

      Törmäilen narkkareihin tuon tuosta Sörkan syrjäkujilla ja voin vakuuttaa, etteivät nämä silmät tapittaen haahuilevat hontelot höpöttäjät erityisen kovilta otuksilta näytä, pikemminkin säälittäviltä surkimuksilta.

      Heidän elämänsä on helvetin kovaa, en kiellä, mutta viime kädessä itse aiheutettua. Varmaan he kokevat syrjintää ja halveksuntaa, jopa pelkoa, mutta se ei ole meidän tavallisten lainkuuliaisten kansalaisten syymme.

      Eikä se ole suomalaisten sotilaidenkaan syy, sillä valtaosa heistä on reservissä tavallisina lainkuuliaisena kansalaisena. Varmaan aika moni miespuolinen narkkarikin on armeijan käynyt?

      Muutenkaan en ymmärrä, mitä mieltä on verrata narkkarien elämää sotilaiden elämään. Vertaisi mieluummin vaikka omaan etuoikeutettuun elämäänsä paapottuna kermaperseenä.

      Poista
    3. Olen kertonut täällä ennenkin, varmaan ainakin kahdesti ellen peräti kolmesti tarinan vanhasta rappioalkoholistista, jonka näin opiskeluaikanani Turussa. Jostakin syystä tämä reppana on piirtynyt muistiini niin elävästi, että voisin vieläkin piirtää hänen kuvansa, värit ja kaikki. Hän kulki ontuen sillan alla, takki repsotti auki, lakitta päin, rautatiekiskoja pitkin kovalla talvipakkasella, toisesta jalasta puuttui kenkä ja paksu villasukka oli putoamaisillaan jalasta pois, kantapää oli paljas. Istuin bussissa ja katselin miestä, kunnes bussi kääntyi Satakunnankadulle enkä nähnyt häntä enää. Ja kuitenkin näin. Olen nähnyt näihin päiviin asti. Ei hän ollut kova, elämä oli kova, hän eli siinä. En tiedä onko se kovaa, kun ei ole vaihtoehtoja.

      Poista
  11. Mikä lopulta sysää ihmisen käyttämään erilaisia stimulantteja ja tietoisuuden muuttajia?
    Itse olen " nauttinut " kofeinia " kavissa, eri merkkisiä alkoholilajeja ja nikotiinia savukkeissa.
    Erään leikkauksen yhteydessä suoniini laitettiin nukutusainetta, mitä kaikkia huumaavia aineita se lienee sisältänyt?
    En käytä särky - tms. psyykkisesti addiktoivia lääkkeitä.
    Onnekseni en ole etsinyt enkä löytänyt paratiisia aivoihini stimulanteista, vaikka geeniperimää on, enkä suruilta ja vastoinkäymisiltäkään ole tähä ikään välttynyt.
    Tällä hetkellä olen riippuvainen vain kofeinista. Kahvin juonninkin korvaan yhä useammin teellä tai kaakaolla, mutta niissäkin on kofeinia.
    Viiniä, viinaa, olutta voin yhä juoda juhlissa tai ystävien kesken iltaa viettäessäni. Nykyisin kyseisiä tilaisuuksia on kuitenkin tosi harvoin.
    Ns. huumeita: hassista, amfetamiinia jne. mitä kaikkia niitä onkaan, en ole koskaan kokeillut, Luojan kiitos! Kukaan ole koskaan minulle huumeita tyrkyttänytkään.
    Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen, ja kun antaa pirulle pikkusormen jne.
    Murkkuiässä piti vetää ensimmäiset röökit. Se liittyi näyttämishaluun ja siihen, että oli ikään kuin aikuinen ja halusi samaistumistua kaveriporukkaan. Huumeita ei porukassa käytetty. Huhupuheita kyllä kuultiin kahdesta kuolemantapauksesta.
    En siis tiedä, millaisen euforian ns. huumeista alunalkaen saa. Joku on verrannut tilaa jatkuvaan orgasmin kokemiseen.
    Mitä järkeä on elää valheellisessa, stimulanteilla, terveyden ja persoonallisuuden lopulta tuhoavassa todellisuudessa, joka tuhoaa lopulta vääjäämättä fyysisen kropan ja aivokemian?
    Kuinka kukaan järjissään oleva yksilö haluaisi pettää itseään ja tuhota elämänsä huumausaineilla? Ei varmasti kukaan.
    Mutta aineet ovat pirullisia. Ne addiktoivat. Kuten edellä jo sanoin, syitä löytyy monia: millaisessa seurassa liikkuu, haluaako jännitystä elämään, ihaileeko porukka jossa liikkuu tietynlaista poikkeavaa ja erilaista, anarkistista imagoa?
    Liittyvätkö huumeet yksilön pettymysten ja epäonnistumisten lääkitykseen, pakoon ongelmista, joita ei itse pysty elämässään ratkaisemaan? Onko huumeidenkäyttö itsekkyyden eräs ilmenemismuoto? Onko se välinpitämättömyyttä, kaunaa ja katkeruutta yhteiskuntaa ja läheisiä kohtaan? Kostoa muille omista epäonnistumisista?
    Miten median uutisointi " viihdekäytöstä " on nostanut huumeidenkäyttäjien ihannointia ja imagoa? Onko hienoa olla huumediilereiden välinpitämättömyyden kohde. Kauppiaille vain suurien rahakasojen haaliminen merkitsee. Diilereillä ei ole syyllisyydentuntoa yliannostuskuolemista tai mistään narkkisten pahoinvoinnista. Miksi siis rahoitta heitä, jotka tuhoavat ihmisiä?
    Se on minulle täysin käsittämätöntä.
    Niin on myös se, ettei huumeiden käyttäjiä saisi syyllistää. Hehän osallistuvat ja tukevat ostamalla nömmöjä monenlaisia rikoksia yhteiskunnassa. Huumeaddiktit osallistuvst toisten hyväksikäyttöön, varkauksiin ja ryöstöihin, auto-onnettomuuksiin, väkivallantekoihin ja tuottavat surua ja murhetta perheilleen ja läheisilleen.
    Näistä teoistako pitäisi päitä vaan silittää ja hymistellä?
    Yhteiskunnissa ollaan jo liian pitkälle liberaalin demokratian hälläväliä lässytyksissä ja suvaitsevaisuudessa.
    Toinen vaihtoehto huumeiden vastaisille, tuomitseville laajoille kampanjoille kouluissa, medioissa ja päättäjien taholta on, että kaduilla koikkelehtaa zombeja nirvanoissaan, tiedostamatta mikä maa, mikä valuutta.
    Jenkeissä on oivallisia esimerkkejä näistä kaupunkien katuja valloittavista makaajista ja kaksinkerroin kyyhöttävistä muumioista.
    Jos yhteiskunta sallii tämän, sen pitää myös kestää nämä " onnelliset" kaduilla koikkelehtimassa. On valheellista touhua yrittää siistiä kaduilta todellisuus, jonka päättäjät ovat lepsuilullaan ja ihmisoikeuksillaan saaneet aikaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alaikäiset kokeilijat ja jo addiktoituneet pitäisi heti alkuunsa viedä pakkovieroitukseen ja myllytykseen huumeidenkäytön vaaroista ja seurauksista.
      Äskettäin tuli Teemalta dokkari Himalajalla sijaitsevasta maasta, Bhutanista. ( osa 2) Siinä munkkialokkaat joutuivat kolmeksi vuodeksi " vangituiksi " sisätiloihin. He eivät esimerkiksi saaneet peseytyä koko aikana eikä heidän hiuksiaan ja kynsiään saanut leikata eristyksissä ollessa.
      Dokumentissa ei kerrottu, kuinka moni heistä oppi tuntemaan itsensä ja tiedostamaan mikä elämässä on tärkeää. Kuinka moni " valaistui " tai kuinka moni menetti todellisuudentajunsa ja mielenterveytensä.
      Tärkeää ihmiselle on oppia tuntemaan itsensä, kantamaan vastuu valinnoistaan ja teoistaan. Miten ja missä sitä länsimaissa opetetaan?

      Poista
    2. Ai niin, miksi sotilaita arvostetaan, mutta aivokemiansa huumeilla muuttajia ei?
      No, molemmat pelaavat
      " venäläistä rulettia " elämällään. Aseet ovat eri kaliberia. Myös käskyt ja säännöt eroavat toisistaan, sekä niiden täytäntöönpanijat?

      Poista
    3. Edelleen en osaa ajatuksissani rinnastaa sotilasta ja narkkaria toisiinsa, ts. en löydä järkeviä yhtymäkohtia heidän välillään. Kaukaa ja väkisin haettuja vain, mutta niitähän löytää vaikka mustan ja valkoisen väliltä.

      Poista
    4. Niin solttu kuin huumeaddikti ovat yhteiskunnan uhreja ja vallan käyttäjien orjia.
      Sotilas on valtakoneiston kuuliainen orja. Ihailtu marttyyriuhri kuollessaan kansansa puolesta.
      Narkkis taistelee omalla rintamallaan yksin, tiedostamattomia ja tietoisia demoneja vastaan. Käskyttäjä ja pakon sanelija ovat omassa kropassa, aivojen välittäjäaineissa ja hermojärjestelmässä.
      Sodissa ei ole harvinaista, että sotilaasta tulee myös huumeiden orja. Joko jo rintamalla tai sieltä pois tulon jälkeen.

      Poista
    5. Ymmärrän näkökantasi, Noora, enkä edes halua väittää, että olet minun mielestäni väärässä. Noin voin ajatella, perustellusti. Noinkin voi ”uhriuden” määritellä.

      En kyllä osaa sijoittaa vaikkapa Linnan Rokkaa valtakoneiston kuuliaiseksi ja aivottomaksi orjaksi. Enkä niitä muitakaan hahmoja, en edes kovennettua seisoneita esivaltaa pilakanneita sotilaita. Kyllä he ottivat tilanteet täysin hallintaansa.

      Eivätkä Suomen sisällissodan valkoiset tai punaisetkaan olleet valtakoneiston kuuliaisia orjia, vaan siellä surmattiin molemmanvärisiä, rikkaita ja köyhiä, ojiin ja hevosvankkureihin silmien väliin -periaatteella,

      Poista
    6. Minäkin ymmärrän Nooran näkemyksen idean, mutta mielestäni vertaus on ontuva - ja se ontuu molempia jalkojaan.

      Huumeiden käyttäjän pitäminen yhteiskunnan uhrina ja vallankäyttäjien orjana on omituinen. Kaipaan perusteluja etenkin Suomen osalta.

      Sotilas voi hyvinkin olla valtakoneiston kuuliainen orja, kun on kyse esim. venäläisistä sotilaista. Suomalaisiin se ei oikein sovi, koska meidän sotaoppimme perustuu puolustukseen, eikä meillä ole ammattiarmeijaa.

      Mutta kuten sanoin, niin ymmärrän vertauksen perimmäisen tarkoituksen eli hyväksyn osittain.

      Poista
  12. Oho! tulipa taas posmennettua. Koettakaa kestää!

    VastaaPoista
  13. Yhtäpitävyyttä nyt, vaihdapa tuohon solttupoikatypy tuon narkin sijaan.

    Toinen on kaikin tavoin hyväksytty väkivaltakoneiston edustaja (joskin valtiollisen) ja mitä toiseen tulee, ei siihennole mitään oppia, ei laitosta, ei koulua eikä kerhoja. Alakulttuuriahan ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika asenteellinen ja tarkoitushakuinen nimittely valtion puolustuslaitoksen kalustosta: väkivaltakoneisto. Nimitys viittaa siihen, että päämäärä on väkivalta.

      Yhtä hyvin päämääränä voi nähdä rauhan säilyttämisen. Kun asiahan on niin, että ei sitä rauhaa pidetä kukkaseppele päässä kauniita puhuen, jos se vihollinen vyöryy tankkeineen ja pommit paukkuen rajan yli, niin kuin sillä on tapana ollut näihin päiviin asti. Antautuako pitäisi? Ukrainankin?

      Poista
    2. Iines, puolustautumiseenkin liittyy väkivalta, tuhoaminen ja tappaminen.
      Naiivisti: tangonkin tanssimiseen tarvitaan kaksi. Sotien syttymisissä on aina taustalla omat historialliset, turvallisuuteen tai kulttuuri eroihin sekä poliittisiin, ideologisiin liittyvät intohimot.
      Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainan sota olli lähellä peruuntumista. Toivottavasti historiankirjoituksista saa lukea joskus totuuden.
      Minä en pysty kunnioittamaan isänmaan puolesta tappajia, kuten en sotakäskyjen antajiakaan.
      Säälin sotilaita, he ovat sotakoneistoon pakotettua teuraskarjaa ja samalla teurastajia. Halveksin
      käskyttäjiä ja sitä, että kunniaa saa, rinnan täyteen rihkamaa, mitä enemmän tapattaa orjiaan.

      Poista
    3. Niin liittyy, Noora, puolustautuminenkin on sotaa.

      Vaan mikä on vaihtoehto, ellei puolustaudu? Missä me olisimme ilman viime puolustustautumisia? Entä Ukraina?

      Poista
    4. Iines, the endiähän emme vielä tiedä Ukraina-Venäjä keissille. Tuoko onnen jästipäisyys ja periksiantamattomuus, vai yhteisymmärrys, sopiminen ja luopuminen ehdottomista ehdoista molemmin puolin?

      Poista
    5. Suomessa ei ole ammattiarmeijaa. Varusmiehet ovat vasta opiskelemassa sotilaiksi.

      Jos sodan uhka olisi todellinen, meillä suoritettaisiin liikekannallepano, jossa tietyille ennalta määritellyille henkilöille lähetettäisiin kutsu ilmoittautua tietyssä paikassa tiettyyn aikaan.

      Heistä, tavallisista työelämässä olevista nuorehkoista miehistä (ja vapaaehtoisista naisista), muodostettaisiin armeijan yksiköitä, jotka lähettäisiin torjumaan maahantunkeutujaa oman henkensä uhalla.

      Sota on raakaa. Nooralta kysyisin tuomitseeko hän siis Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan? En ole huomannut. Ja myös raiskaukseen tarvitaan kaksi, vähintään.

      Poista
    6. Tapsa, edelleenkinkö mielipiteeni ko. asiasta on epäselvä? Tiedän, olenpa kovin sekava ämmä mielipiteissäni.
      Konflikti alkoi ko. maiden välillä varmaankin vuosikymmeniä vuosia sitten, mutta kärjistyi 2014. Jo silloin tappoivat kumpikin sodan osapuoli toisiaan runsaasti. Näin useita dokumentteja televisiosta jo tuolloin.
      Tuomitsen kaiken väkivallan ja tappamisen, mutta minä yksin en voi estää ihmisiä tappamasta toisiaan itsekkyytensä ja materialistisen omistushalunsa vuoksi.
      Kun Biden oli pressana, olin ehdottomampi jenkki-vastaisuudessani. En ole koskaan ihaillut amerikkalaisia tai heidän valheellisen vapautensa elämänmuotoa suurine autoineen, bootseineen ja lehmipoika-hattuineen.
      Usan vallan laajeneminen (muka Telluksen hyväntekijänä) lisääntyi vaivihkaa eurooppalaisten myötäilijöiden suojeluksessa.
      Venäjähän on aina ollut lännen pelätty vihollinen numero uno.
      Naton laajentuminen ja vaikuttaminen Ukrainan yhteiskuntaan olisi ollut länsihegemonialle suuri voitto. Tavoitteenahan länsipäättäjillä on ollut lännettää, " vapauttaa " kaikki entiset neuvostoliiton maat kommunismin kiroista.
      Kiusaa se on pienikin kiusa väärineläjille ja ajattelijoille kun edetään viemään omaa vapaata paratiisi-ideologiaa ja maailmannäkemystä orjaraukoille.

      Trump on tehnyt hyvää ehdottomuudelleni, ainakin toistaiseksi. Saanut huvittumaan. Maailmanpolitiikan jatko- teatteria on nautinnollista seurata.
      Joku toinen jenkkipressa olis varmaan laittanut kaikki aseet ja sotilaansa Ukrainan tueksi, mutta Trumppi ei. Ainakaan vielä.
      Nyt siis nautin, kun Trump sotkee kaikkien eurooppalaisten ehdottomien Putin vihaajien pasmat.
      Näillä näkymin ei ilmeisesti tarvitse vielä pelätä uuden Rooman valtakunnan tuloa, mutta täysin varmahan ei voi olla mistään, kun ihmisistä on kyse.

      Poista
    7. On kaksi periaatetta järjestää asevoimat, kaaderijärjestelmässä kaikki ovat alusta saakka mukana kuten Sveitsissä ja miliisijärjestelmä jossa on ammattiarmeija. Meillä on niiden yhdistelmä. Ammattisotilaat kouluttavat verraten pitkän aikajakson reservin joukkoja joista tarvittaessa saadaan hyvin nopeasti mobilisoitua iskukykyä.

      Perusvarusmiehen käsikirja.

      Tämä on ollut käytössä jatkosodan päättymisen tietämiltä.

      Uudemmassa mallissa motivoitumattomia ei pyritä patistamaan, usein annetaan mietintäaikaa vuosi tai pari ja asevelvollinen päästetään vasta sen jälkeen siviiliksi oppimaan.

      Poista
    8. Asenteellinen ja tosi olisi ennaltaehkäisevän hyökkäyksen toteutuslaitos, yhtä hyvin.

      En tosiaan ottanut huomioon kalustoa.

      Olen kutsunut Puolustusvoimissa palvelleita ja palvelevia valtiollisen väkivaltakoneiston edustajiiksi sillä se on sopivan tasa-arvoistava nimike.

      Valtio on väkivaltakoneisto, tässä asiassa kaikki, siis aivan kaikki valtiot ovat samalla viivalla.

      Poista
    9. Väkivaltakoneisto - rauhanturvaamisjärjestelmä. Sama asia, ja asenne ratkaisee, kumpaa linjaa ihminen ajatuksissaan käyttää. Suomi ei ole se, joka hyökkää, vaan se, joka puolustaa omaa kotikontuaan.

      Jos hyökkäävä osapuoli tulee tykein ja pommein, ei auta kukkaseppele päässä, jos haluat säilyttää kotisi ja asuinsijasi. Tämä on realismia ja vastuunkantoa, eivät kauniit puheet.

      Poista
    10. Valtio on väkivaltakoneisto, totta, ja valtiolla on demokraattisissa länsimaissa kuten Suomessa väkivallan käytön monopoli eli yksinoikeus.

      Rauhan aikana valtion väkivaltakoneistoa edustaa poliisi. Yksittäisiä toimijoitakin eli erilaisia vartioita kyllä on, mutta tarkasti säänneltynä.

      Poista
    11. Kunpa tätä väkivaltapuolta ei korostettaisi julkisesti, yleisessä kielenkäytössä, ihan sillä perusteella, että niin poliisin kuin sotalaitoksenkin tehtävä ja missio on rauhan turvaaminen, ei sotiminen eikä pamputtaminen tai kyynelkaasulla suihkuttaminen.

      Se, että nämä mainitut instanssit joutuvat joskus turvautumaan kättä pidempään, ei johdu niistä itsestään, eikä niiden aggressioista, vaan kohteen mullittelusta, niskoittelusta ja hyökkäilystä.

      Minua tympii esimerkiksi Elokapinan kohdalla se, miten tarkoitushakuisesti liike etsii näyttäviä konflikteja, kamerat valmiina videoimaan poliisin ”ylimitoitettua toimintaa”: väkivaltainen poliisi suihkuttaa viattomia nuoria suoraan kohotettuihin valaistuneihin kasvoihin. Teeskentely lyö yli laidan, ja poliisia vastaan lähtee nopeasti kymmenen valitusta, myös ilmastoinnin puuttumisesta ahtaasta kuljetusdösästä.

      Poista
  14. Tänään vietetään muuten ”Lapset mukaan töihin päivää”. Miten tämä käytännössä onnistuu? Lapsethan ovat koulussa, paitsi tietysti päiväkotilaiset. Eli töihin viedään ilmeisesti sitten taaperoita. Taaperoparat, äitiparat, työnantajaparat. Äitejä ne kuitenkin ovat, jotka taaperoita töihin vievät.

    Minäkin vein kerran taaperoni töihin mukaan, oppitunnille luokkaan, avoimien ovien päivänä, eli tiedän mistä puhun. Taaperohan pani ranttaliksi, nitisti auktoriteettini alta aikayksikön. Kun sanoin luokalle, että ottakaapa kirjat esille, valkokiharapilvinen taapero kipaisi luokan eteen ja sanoi kauniilla äänellään, että ”älkää ottako”. Tähän tyyliin tunti sujui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin pitäisi saada ne aikuiset työpaikalle.

      Kelassakin nousi kauhea mekkala, kun uusi isopomo ehdotti, että jokaisen olisi oltava yksi (1) päivä viikosta fyysisesti työpaikallaan.

      Tidernapas har man levat. Totta totisesti.

      Poista
    2. Ja voisipa tähän esittää toivomuksen, että kun olisi sitä työtä kaikille halukkaille ja muutamalle haluttomallekin.

      Työttömyys on, niin kuin me kaikki olemme lukeneet ja kuulleet, valtavaa. Olenko itseriittoinen, kun sanon, etten tunne enkä tiedä yhtään työtöntä, vaikka mietin taloyhtiön perheitä ja tietämiäni pikkukaupungin ihmisiä, sukulaisperheitä, mökkiseutuni tuttavuuksia jne. Kaikki aivan tavallisia ihmisiä, eivät mitään eliittiä. Missään en ole törmännyt työttömään. Ovatko he kaikki stadeissa?

      Poista
    3. Stadeissa… hmmmmm… en nyt mitenkään halua identifikoitua stadilaiseksi, mutta sen verran Sörkan ja Rööperin kulmilla vuosikymmeniä budjanneena huomautan mitä kohteliaimmin, että meillä Suomessa stadeja on vain yksi - ja se on Stadi.

      Poista
    4. No sanotaan sitten vaikka ”hesoissa”. Tai isommissa kaupungeissa, kun landella heitä ei näy. Täällä olisi töitä tekeville.

      Poista
    5. Eilen olikin kansainvälinen lasten päivä.

      Etelä Koreapas on lystikkään jekun keksaissut. Kaikki ovat syntyneet vuodenvaihteessa joten syntymäpäivähän se. Aikaa ja vaivaa säästyy aivan huikea määrä kun kaikki bilettävät saman päivän ajan ja on vielä se uusi vuosikin.

      Nii, ja!

      Joutaisi jo se höhlän kesäajankin heittää juuttaan hitoille.

      Kuinka saan ystäviä ja saavutan menestystä ja vaikutusvaltaa

      (vanha paska ja on sille naurettukin, silti olemassa, aivan totta, eihän uskoisi?)

      näyte

      - Ala elää Vladivostokin ajassa.

      Onko kukaan tuumiskellut että Moskovan ja Washingtonin aikaero... tjah.

      V. Putin syö ensin aamupuuron teensä kera ja ui sitten useita altaanmittoja. Harvoin kuitenkaan ennen puoltapäivää. Töitä hän tekee usein pitkälle aamuyöhön.

      Poista
    6. Samaa mieltä: turhanpäiväisen kellojen siirtelyn voisi lopettaa ja valita jompi kumpi aika.

      Poista
    7. Painava mielipiteeni on, että pitäisi valita oikea aika, mikä se sitten onkin. Se alkuperäinen tämän pallonpuoliskon ja -kohdan aika.

      Poista
  15. Ymmärrysikäisille lapsille on ihan hyvä nähdä ja kokea missä ja mitä vanhemmat kotoa poissaollessaan tekevät.
    Miten ja missä niitä paljon vanhempien aikaa vieviä hommia tehdään.
    Olen tavannut lapsia, jotka eivät tiedä vanhempiensa ammattia tai siihen liittyvistä työstä mitään.
    No, tuskinpa tänäänkään kaikki lapset pääsevät työpaikoille, vaikka haluaisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta, elleivät lapset muulloin ole käyneet vanhempien työpaikalla. Useat kai silti käyvät työpaikalla ulkopuolella työajankin, lapsi mukanaan.

      Minä kävin montakin kertaa tekemässä milloin mitäkin, viikonloppuisin kirjoittelin kokeita ja tehtäviä koulun tietokoneilla ja tulostelin monisteita, ja lapsi teki omiaan siinä samassa huoneessa. Aina siellä oli muitakin kollegoja, sillä meillä ainakin oli tyypillistä opettajille duunata viikonloppuisinkin työpaikallaan, kun kouluilla oli ne kopiolaitteet ja kirjastot valmiina.

      Poista
  16. Kaikki tahtoo

    Pätäkkätä, pätäkkätä, kaikki tahtoo kilvan
    elo on niin vaikeaa olla sitä ilman,
    työstä sitä saisi
    vaan kun ei ole työtä,
    häpeä on myötä
    ilman sitä työtä,
    tehkää innovaatiot
    työhön sopivaiset,
    kun on sitä työtä
    muussakin on myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työ… sepä onkin sana tuttu
      kun näet niin menee juttu,
      kun Kuopiossa torille menin
      siellä minnuu ihmetytti enin
      ja hulluuden partaalle oli syöstä,
      kun koko toriväki huastoi työstä!
      Minultakin heti uteli yks myyjä
      et mittee herra työ tahotte syyjä,
      et kaikkee tarjotaan myö
      mittee vuan halajaapi työ!

      Poista
    2. Sapuskata, sapuskata, elävän on tahto,
      siitä ranka komia
      ja sillä mahti tahto,
      Sirkat, Matit, Veijot, Viljot,
      kaikki tahtoo syödä,
      lantteja se tosin tarvis
      ilmaiseks kun ei voi myydä.

      Poista
    3. Kuopijon torilla huastaapi ukko
      lystisti kuin oos suussa tukko,
      vuan tulukeepa seuvulle Satakunnan,
      niin niätte tääll aeka nunnan,
      sen kiälj ei tunne deetä
      suatikka beetä ja geetä,
      ei diskurssii
      eikä muutakaan trendii,
      ja muutenni vettääpi pelkkää hyyssiä,
      aenakki jos uskoopi anonyymin analyyssiä.

      Poista
  17. Lehdissä ja netissä jo pidemmän aikaa mainoskanppanja, " tuo kultasi asiantuntijan arvioitavaksi, nyt kannattaa myydä ennenkuin hinnat laskevat". Jos asiantuntijat uskovat hinnan laskevan niin miksi haluavat nyt ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ostajaliike arvelee, että ihmiset eivät myy kultaansa ollenkaan halvempina aikoina? Nyt kun hinnat ovat korkeammalla, ihmiset taitavat myydä maallisia aarteitaan, eli kauppa käy, mikä käy ostajalle voitoksi.

      Minulla on kai noin viisi - kuusi kultaesinettä. Kaulaketju, ranneketju, parit kolmet korvikset, vanhat sormukset. Mitään niistä en koskaan käytä. Joutaisivat hyvin kullanostajille. Paikallisen marketin pihalla kävi viime viikolla iso ostajabussi, joka kiertää Satakuntaa. Eipä tullut käytyä.

      Onkohan joku koiranleuka vienyt joskus ”armaansa” sinne arvioitavaksi? Luulen, että aika monikin.

      Poista
  18. Hyvä MEG! Otit esille aiheen, joka minua on jo kauan ärsyttänyt. Täällä mainostaa kaupunkilehdissä moni eri kullanostaja.
    Minua eräs korukaupan myyjä varoitti: Ei kannata myydä näille kultaesineiden himo-ostajalle. Et saa läheskään kultaromuistasi niiden arvoista vastaavaa hintaa.
    Jos kipeästi tarvitsee ylimääräistä rahaa, toki arvometallinsa myymällä sitä saa, mutta toivottavasti myynti ei myöhemmin kaduta.
    Ostin aikoineen aterimet, (laatikossa on 24 kpl) joissa on kullattuja koristeita. Sen verran minussa oli nuorena " harakkaa". Kiinnostaisi tietää aterinten arvo nyt, mutta en todellakaan myisi niitä kullankerääjille.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kullan arvoa vastaava hinta? Mielivaltaista höpinää. Kullan korukäyttö olisi kiellettävä, tähdellisempääkin käyttöä nimittäin on. Sinunkin koristekahveleistasi saisi kultaa monen sydämentahdististimen mikropiiriin. Sotilasteknologia on eri asia eikä siitä ole tarpeen puhua tässä.

      Poista
    2. Tuskin ostajat ilmoittamaansa tulevaan hinnanlaskuun itse uskovat. Ei tämä minua suuremmin ärsytä, vaikka ehkä ihmisiä narrataankin myymään alihintaan.

      Poista
    3. Kulta ei kuulu strategisesti kriittisten metallien listalle, sillä on omansa. Mainio aine, täysin kierrätettävissä.
      Maankuoren yleisin metalli, alumiini on tietenkin monipuolisempi ja kertaluokkaa hyödyllisempi, sekin 100% kierrätettävissä.
      Strategisesti kriittisten mineraalien lista on jänskä, sen saa kivasti täyteen kun valloittaa Afganistanin.

      Poista

    4. Eiköhän kultaa riitä sydämentahdistimiin ilman Nooran aterimien kultakoristeitakin. En ole ainakaan lukenut tai kuullut mistään, että kullasta olisi pulaa. Tunnen yhden ihmisen, entisen suunnistajan, jolla on sydämentahdistin. Ilmeisen hyvä laite, sillä hän elää ja liikkuu ja matkustelee enemmän kuin moni täysin terve ihminen.

      Poista
    5. Eräällä tutulla on myös sydämentahdistin.
      Alkuun imettelin, miten hän voi sen kanssa elää? Alussa oli jotakin vaikeuksia, mutta nyt ei ole moksiskaan. Elää kuten ennenkin. Ikä tosin muutenkin rajoittaa entistä menoa.
      Ajattelen, että minulle olisi vaikeaa sopeutua ko. laitteeseen. Pakkohan se olisi, jos sydän renttuilee, rumputtaa miten tahtoo.
      Pelottaisi kumminkin laitteen käyttö.
      Eipä ole vierasta sydämen epätasainen rytmi itsellenikään. Aikoinaan menin sydänfilmiin. Hoitaja sanoi, että eikö sydämen epätasainen pomppiminen jo tunnu. Totta kai olin huolestunut. Sydänlääkärin tarkassa syynissä sairaalassa ei sittemmin löytynyt syytä.

      Poista
    6. Mainintasi sydämen epätasaisesta ”pomppimisesta” tuo mieleeni kirjailija Eeva Kilven, joka useissa päiväkirjamerkinnöissään kirjoitti sydämensä alituisista ja häiritsevistä tykytyksistä. Hänen piti mennä usein kesken päivääkin levolle tasaamaan sydämensä rytmejä. Mitään vikaa hänestä ei löydetty, sydän vain eli ihan omaa elämäänsä.

      Ja Eeva Kilpi elää edelleen, hän on Karjalan evakkoja, syntynyt 1928, eli täyttää parin vuoden kuluttua 100 vuotta.

      Poista
    7. Tunnistin silloin aikoinaan itse monia syitä rytmihäiriöihin: Kahvi, tupakka ja stressiä sekä kiireitäkin oli.
      Paniikkihäiriössäkin voi sydän oireilla.

      Poista
    8. Ja sitten on vielä ne naisten hormonaaliset tekijät, jotka aiheuttavat monenlaista tutinaa ja muljautteluja tiettyinä aikoina kuukaudesta.

      Ja koko neurologian ja psykologian kirjo. Stressi yksin lienee monenlaisten oireitten aiheuttaja. Siri Hustvedtin kirja Vapiseva nainen on luotaus tähän suuntaan.

      Poista