Pekka Halonenhan eli 1865 - 1933, ja hänet tunnetaan etenkin talvisista luontoa ja lumista maisemaa kuvaavista maisemamaalauksista sekä kansallisromanttisista suomalaisaiheista ja upeista alttaritauluista. Ilmastonmuutoksen uhatessa Halosen luontokuvat, ja etenkin talviset metsäkuvat ovat entistä ajankohtaisempia, ja se selittänee osaksi innostusta näyttelyn pystyttämiseen. Näyttely kestää ensi vuoden helmikuun loppuun asti.
Halosen näyttelystä kuullaan ehkä myöhemmin enemmän suomalaisessa mediassakin. Toivottavasti lehdet kirjoittaisivat tästäkin ajankohtaisesta suomalaisesta kulttuuritarjonnasta edes puolet siitä, mitä Sanna Marinin kirjoittamasta kirjasta.
En ole lukenut Marinin teosta, mutta luen toki, jos sen käsiini kirjastosta saan. Minua kiinnostaa Marinin käyttämä kieli ja omasta itsestä piirtyvä kuva. On vain sääli, että teos on käännöskirjallisuutta. Toki ymmärrettävää, sillä teos lienee suunnattu maailman markkinoille.
Se mikä minua ihmetyttää Marinin teoksen vastaanotossa, on havainto siitä, että Marinin kulttimainen palvonta alkaa hiipua, sillä teoksen saama kritiikki on ollut todella lyttäävää joka puolella, myös ulkomailla. Esimerkiksi tämän aamun MTV3:n pöllöraadin varsin pätevät keskustelijat ruotivat teoksen sisällöltään lähinnä turhaksi. Tämä ”turha” on minun tulkintani kriitikoiden puheesta.
Vaan vielä elää Marin-kultti jossakin Yhdysvalloissa ainakin jonkin suomalaismedian tulkitsemana. Kun Marinilta kysyttiin ohjetta Trumpille, nerokas ja omaperäinen lausahdus kuului: Trumpin ei pitäisi uskoa Putinia. Amerikkalaisyleisö oli median mukaan hurmaantunut ja taputti neronleimaukselle.
Niin tai näin, jäämme odottamaan median tarkempaa selostusta Pekka Halosen näyttelyn vastaanotosta Pariisissa. Petit Palais -museossa käy viikoittain jopa 20 000 näyttelyvierasta.
(Valokuvasssa Pekka Halonen, Halosen maalaus lehtiartikkelista yllä olevassa linkissä)
Sanna Marin ihmetyttää minua edelleen jonkin verran. Hän teki hyvää työtä kunnallispolitiikassa vuosikausia ja nousi yllättäen tähdenlentona valtakunnan politiikan huipulle.
VastaaPoistaHän pärjäsi tehtävissään hyvin, mutta sen sijaan, että olisi jäänyt Suomen asioita hoitamaan hän häipyikin maailmalle. En tiedä mitä hän aikoi ja kuvitteli, mutta sen tiedän että sinne hukkuu helposti. Ei näy maailmalla eikä näy Suomessa.
Muistelmakirja tuossa iässä vaikuttaa epätoivoiselta pyristelyltä. Kumpaa hän sillä haluaa saada - rahaa vai näkyvyyttä?
Kaikki vaikuttaa narsistiselta käytökseltä, ikävä kyllä. Tänäisessä HS-uutisessa luki, että Marin mainitsi haastattelussa rakastavansa valtaa.
VastaaPoistaTämä on helppo uskoa, sillä se leimaa sitä Marin-kuvaa, joka kenen tahansa politiikkaa seuranneen on ollut pakko huomata, jos on rehellinen. Se, että sanoo tämän ääneen, ei ole naisvihaa eikä kateutta.
Jos se on jotakin tunnetilaa, niin pikemmin säälinsekaista tunnetta. Aika harva kadehtii tuollaista työtä, jossa lennellään pitkin maailmaa puhumassa "voimaantumisesta". Ja vapaa-aika bailataan julkkispiireissä. Ja jossakin on se lapsikin.
En nyt heti kytkisi Sannan valintoja narsismiin, vaan mieluummin vaikka arviointivirheisiin. Joista taas emme oikeastaan tässä vaiheessa voi olla varmoja.
PoistaVoihan olla, että kaikki menee juuri niin kuin on suunniteltukin, eteneminen pläänistä aa plääniin pee sujuu kuin vettä valaen ja menee putkeen.
Aika näyttää.
Kyökkipsykologiaahan narsismiin viittaaminen on. Ja minä harrastan tätä lajia mieluusti ja hartaudella. Tosin en anna vielä varsinaista narsistin diagnoosia, ja siksi käytänkin epämääräisempää adjektiivia "narsistinen". Enkä ryhdy nyt luettelemaan muita havaitsemiani "tuntomerkkejä". Monesti narsistiksi nimitetty kohde onkin vain pelkkä mulkku tai kusipää, mitä Sanna Marin mielestäni ei kyllä ole.
PoistaJoka tapauksessa uskon, ettei Marin tähtää enää Suomen hallituksen ministeriksi, vaan hänen katseensa on ulkomaisissa hyvin korkeissa tehtävissä.
Näin minäkin kuvittelin, siis Sannan tavoitteista, ja siksi vähän huolestuneena seuraankin hänen tekemisiään. Etenkin muistelmakirjan teko näin nuoressa iässä on mielestäni niin lastsiissonia kuin kuvitella saattaa…
PoistaEn pääse kärryille edes siitä, kumpaa sillä tavoitellaan - imagon rakennusta vai rahaa.
Olen kai niin vanhan liiton äijiä, että minusta muistelmat pitää kirjoittaa vasta haudan partaalla. Siis sitten kun kaikki on tehty ja jossakin onnistuttu. Tai edes komeasti epännistuttu.
Suomessa Marin hypetykselle kävi kalpaten. Jonkin ajan kuluttua siitä, kun hän lähti maailmalle alkoi lehdistössä Marin mollaus. Kun olen ihmetellyt Trump mollausta, niin nyt ihmettelen Marin mollausta lisäksi. Ehkä hän oli liian kokematon pääministeriksi silloin, kun hän joutui/pääsi kyseiseen tehtävään. Kyllä hänestä varmaan ruutia löytyy hänelle sopivaan tehtävään. Elämässä on sattumalla monesti suurikin osa.
VastaaPoistaToiset puhuvat
toiset tekevät,
sameissa vesissä
kirkkaissa vesissä,
jää jälki
näkyvä tai näkymätön,
jossain sattuma lymyilee
ehkä onnikin hymyilee.
PoistaHieno runo!
Runossa on ajatusta. Aina jää jälki, teet sitten hyvää tai pahaa, kuljet sameissa vesissä tai kirkkaissa, vana jää.
PoistaSattumahan määräsi Marinillekin pääministerin paikan, kun Rinne töppäsi ja joutui jäämään sivuun. Hänellä oli onnea.
Iines, Tapsa, kiitos kivasta palautteesta.
PoistaNoita Halosen kuvia katsoisin mieluusti, mutta en voi, kun on tilaajille.
Juureva puu
kantaa montaa oksaa
haaroja monia
ja niitä riittää.
Kannattaa ihan googlata taiteilijan nimellä, kuvahaku ja tekstihaku, molemmat, niin näkee mm. ne talvikuvat, jotka taitavat olla Pariisin-näyttelyssä nyt avainasemassa. Itselläni on keittiössä Halosen iso tomaattijuliste.
PoistaDemarit haluavat ehdottamasti sannukan ensivaaleissa ehdokkaaksi.
VastaaPoistaSillä niitä Sanna faneja kyllä löytyy vieläkin varmasti sen verran,että pääsee ihan heittämällä läpi.
Ja jos käy niin,että demarit ovat seuraavassa hallituksessa,niin entistä pääministeriä on vaikea ohittaa ministeri valinnoissa...
Toivottavasti Sanna suostuu ehdokkaaksi ja palaa Suomen politiikkaan. Häntä kaivataan.
PoistaHalonen taisi opiskella maalausta Pariisissa muutamaan otteeseen, mikäli oikein muistan. Ulkomaillahan viihtyivät monet muutkin taiteilijamme, kirjailijamme ja runoilijamme siihen aikaan.
VastaaPoistaHalonen on siitä mielenkiintoinen taiteilija, että hänet mielletään yksituumaisesti eteväksi - en muista kuuna kullan valkeana kuulleeni hänestä mitään negatiivista.
Suomi ei siihen aikaan ollut mitenkään Helsinki-keskeinen. Halonen oli Savosta, Leino Kainuusta, Koskenniemi Oulusta, Gallen-Kallela Porista, Sibelius Hämeestä… No, tosin Kämpissähän he kokoontuivat pohtimaan syntyjä syviä.