Minä ainakin pidän tummaihoisia, vinompisilmäisiä, erilaisia seksuaalisia variaatioita, vammaisia, eri tavoin ajattelevia ihmisiä yhtä arvokkaina ja ihmisarvoisina kuin tasavallan presidenttiä tai itseäni, joten en tunne tarvetta kohdella heitä eri tavalla kuin kaikkia ns. standardikansalaisiakaan.
Eikö kaikenlainen ihmisten polarisointi ihonvärin, vamman tai seksuaalisuuden mukaan ole rasistista, myös ohituskaistoille tai turvatiloille asettelu? Ja myös se, että joitain ihmisiä ei saisi loukata, mutta toisia saisi?Viittaan jälleen kerran takavuosina esitetyn kotimaisen Sisko ja sen veli -sarjan kehitysvammaiseen poikaan, jolle nauramisesta nousi moraalinen närkästyskohu. Tämä poika yllätti närkästyjät sanomalla, että KYLLÄ, heille saa ja pitääkin nauraa, koska vain siten he voivat tuntea olevansa yhtä arvokkaita ihmisinä kuin muutkin.
Ihmiselle saa siis nauraa, sinulle, minulle, minun dysphonia spasmodicalleni, myös kehitysvammaiselle ja tummaihoiselle saa nauraa. Maailmassa täytyy olla tilaa ironialle, satiirille, huumorille ja jopa pilkalle. Resilienssiä tarvitsee jokainen, mutta pahantahtoista ja tarkoituksellista pilkkaa ja rasismia ei tietenkään tarvitse kenenkään sietää. Sitä varten on takarajana lain turva.
Minusta on loukkaavaa ja rasistista kiinalaisia ja japanilaisia kohtaan pitää vinoja silmiä niin erikoisina tai rumina, ettei niitä saa pilaillen matkia. Tai on loukkaavaa tummaihoisia kohtaan asettaa heidät vaikkapa luokassa etusijalle niin, että opettaja kysyy heiltä ensin, sitten muilta.
Eli kysymys kuuluu: kenen sielussa se rasismi oikein onkaan? Missä rasismi oikeasti luuraa?
(Kuvassa sievistelee Molieren näytelmähahmo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti