Olipas kerran ihminen, joka joutui sote-sairaalaan umpilisäke-epäilynsä kanssa.
Ensin hän syötti sairausvakuutuskorttinsa ahnaan näköiseen automaattiin ja sai jonotusnumeron 048 ilmoittautumisviranomaiselle. Jonotettuaan tunnin ilmoittautumisviranomaiselle ihminen otettiin seuraavalle koneelle, jota naputteli silmälasipäinen naisoletettu, jolla oli geometrisesti leikattu sinimusta polkkatukka, terävin reunoin.
- No, ynähti polkkatukkainen, ja tästä ihminen päätteli, että nyt on aika avata hanat. Ihmisen vaivat kirjattiin koneelle, ynähdeltiin aina uuden vaivan kohdalla, ja kun vaivoja ei enää kuulunut, vastaanottoviranomainen nousi ääneti ja katsoi ihmiseen.
- Mennään seurantaan. Liukuovien takana seurannassa makasi ihmisiä rivissä vekattujen sinisten verhojen takana. Raoista kuului huokailua, valitusta ja yhden papan jatkuva kälätys. Kantapäät osoittivat kaikilla käytävälle päin.
- Tässä, paikka 31. Ottakaa yläpää paljaaksi, myös rintaliivit pois ja pankaa tämä paita päälle.
Ihminen asettui makaamaan muiden lailla kantapäät käytävälle päin kapeaan ja korkeaan sänkyyn. Tunnin kuluttua verhot raottuivat ja kärryt kolisivat.
- Päivää, onko Levonperä?
- On, Levonperä on.
- Otetaan verikokeita. Verenottaja asetti kiristyssiteen käsivarteen. - Nyt pistää.
Veri-ihmisen jälkeen tuli tunnin tauko ennen kuin verhot raottuivat taas.
- Päivää, onko Levonperä?
- On Levonperä on.
- Otetaan verenpaine ja pannaan anturit sinne paidan alle.
Kone alkoi piipata tasaisesti. Mittaajaihmisen jälkeen tuli kahden tunnin tauko. Käytävillä kuljettiin, tultiin ja mentiin. Ihmistä hiukaisi. Ravinnotta olo oli kovaa. Kuuli kuinka hoitajat verhon takana sopivat ruokailemaan menosta. Mummuja ja pappoja vietiin Kela-takseihin, kuskit tulivat hakemaan vuodepaikalta, ja palvelu pelasi hienosti. Tapahtumat etenivät kuin hihnalla.
Illansuussa ihminen pääsi umpisuolestaan ja heräsi heräämössä, josta hänet rullattiin osastolle, kolmen muun kanssa samaan huoneeseen. Viereisen punkan mummo hallitsi kaukosäädintä ja huudatti televisiosta Onnenarpaa, jossa raikui puheen takana kova musiikki. Ihminen pyysi mummoa pienentämään hieman ääntä.
- Mitä, huusi mummo ja katsoi ihmistä silmät suurina.
- Voisitko pienentää ääntä, se huutaa aika lujaa.
- Mitä? Häh?
- Voisitko ystävällisesti panna ääntä pienemmälle.
- Mulla on huono kuulo, huusi mummo. Emmää kuule muuten. Eihän tää nyt kovalla oo.
Mummo ei pienentänyt Onnenarpaa, vaan hekotteli sille. Jumputtava musiikki säesti pirteää juontajaa, houkutteli ihmisiä soittamaan ja arvaamaan, missä nelikirjaimisessa automerkin nimessä on o ja e. Putkeen tuli sitten perään kolme tuntia Kalevan kisoja, ja selostajat huusivat, niin kuin vain urheiluselostaja huutaa voi. Ihminen äityi valittamaan metelistä hoitajalle, joka pyöritteli silmiään.
- Tuon sulle korvatulpat.
Ihminen vietti sitten loppuillan korvatulpat korvissa. Toinen mummu ihmisen vieressä verhon takana hengitti raskaasti, yski ja kutsui hoitajaa soittonapilla.
- Katos nyt mitä mä yskin. Tämmösen klöntin. Tuli kurkusta, syvältä. Ei henki kulkenut.
- Ohoh, sehän on sideharsotuppo. Hyvä ettet niellyt! Kappas vaan.
Tämmöistä ihminen siis koki, muun muassa. Kyllä se Kiurun sote taitaa pelata sittenkin. Ainakin Kela-taksikuskeilla riittää mummo- ja papparallia, ja sideharsoa riittää mummun nieluunkin, ja varsinkin ääntä riittää, kun melutaso säädetään huonokuuloisen vähemmistöryhmän mukaan ja meteliä vastaan annetaan valittajille korvatulpat. Ei ole hiljaista hetkeä sote-sairaalassa. Elämä sykkii.
(Maalaus Michelangelo)
Tämä on valitettavan todenmukainen kuvaus. Puuttui vain odotushuoneessa vallitseva värimaailma.
VastaaPoistaNyt kun tämän sanoit, huomaan, että tässä salissa ei, ihme kyllä, ollut muita kuin värittömiä kansalaisia. Tämä oli siis julkinen sote-keskuksen sairaala.
PoistaSen sijaan kun olin pari kesää sitten Uudenkaupungin yksityisellä Terveystalon terveysasemalla poistattamassa jalassa ollutta punkkia, jouduin odottamaan pitkän aikaa, kun aseman olivat miehittäneet tummat miehet. En lisäksi päässyt näkemäänkään lääkäriä enkä saanut normaalia antibioottikuuria, vaikka punkki oli porautunut sääreeni yli yön, aamulla huomasin punoituksen ja sääri oli kipeä. Terveydenhoitaja ronkki punkin pois ja se oli siinä. Ja tummaa miestä kulki sisään ja ulos.
Minäpäs oonki blondi...
PoistaNiin minäkin. Vaikka nuorempana koetin kovasti ruskettaa itseäni. Joskus hiihtolomalla istuin lumien keskellä kiiltävä alumiinpaperi leuan alla. Olin lukenut, että se heijastaa säteet ruskettavasti kasvoihin.
PoistaJa kesällä sitten laiturin nokassa meren heijasteessa.
Ihmisethän kävivät yhteen aikaan Kanarialla nimenomaan rusketuksen takia. Tulivat Suomen kalpean talven keskelle sitten ruskeina kuin pavut. Oli varmaan kiva näyttää.
Että semmoinen reissu. Umpilisäkevaivoista en tietääkseni tiedä mitään. Hyvä kuitenkin, jos vaiva saadaan hoidettua. Huonokuuloiselle mummolle pitäisi opettaa käytöstapoja. Toisen mummon kurkkuun eksynyt sideharsotuppo hämmästyttää. Muutoin taisi rullata sairaalamiljöössä melko hyvin odotteluista huolimatta. Kai ne kiireelliset tapaukset hoidetaan ripeämmin. Julkisen puolen sairaalapalvelut pitää säilyttää. Nyt povataan auringonpaisteisia päiviä ainakin viikon verran. Toivotaan niin.
VastaaPoistaTarina ei ole ihan yksyhteen totuuden kanssa, mutta nuo sairaalasta mainitut yksityiskohdat pitävät kyllä, ne eivät ole keksittyjä. Molemmat mummot olivat olemassa juuri noin. Se sideharsotuppo saattoi olla nenän kautta suuhun uponnut, koska mummolla oli vaikeuksia nenäverenvuodon kanssa. Tämä on päättelyä.
PoistaVarmaan tuo potilaiden priorisointi on käytännössä pakkokin toteuttaa. Julkisen puolen sairaalapalveluja ei tule ainoastaan säilyttää, vaan kyllä tilanne on se, että lääkäreitä ei ole tarvetta vastaavaa määrää. Lääkäreitä on lisättävä. Lauantaiyössä oli vain yksi lääkäri päivystämässä isossa sairaalassa. Potilaat odottelivat tuntikausia, suurin osa ilman ruokaa ja tietoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Yksi nuori nainen sai odottaa umpilisäkeleikkaustaan kaksi päivää sairaalavuoteessa.
Julkisen puolen lääkäripulasta on kyllä uutisoitu. Milläpä niitä sitten saataisiin lisättyä, kuin palkan ja työehtojen muuttamisella. Nythän kipitys taitaa olla kova yksityiselle puolelle. Ja yksityispuoli vetää lääkäreistä viimeisetkin mehut, kertoi eräs lääkäri jo vuosia sitten. Sen myös potilaat tulevat tuntemaan.
PoistaLääkäreiden määrä asukasta kohden on Suomessa pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Hoitajamäärä puolestaan on samalla tasolla.
PoistaSuomi on lääkäritiheydessä Baltian maiden tasolla. Jotta päästäisiin Ruotsin ja Tanskan tasolle, Suomeen tarvittaisiin 4000 lääkäriä lisää, sanoo Lääkärilehti.
Suomessa lääkärit ottavat vastaan 6 potilasta päivässä, Ruotsissa 12 ja Tanskassa jopa parikymmentä, kertoi tutkimus. Turha selitellä jollain apotilla.
PoistaSain kerran lähetteen labraan. Otin töistä puoli päivää vapaata ja ajoin 20 km labraan. Hoitaja ei kysynyt Kela- korttia, vaan nimeni ja totesi: " Sinulla ei ole lähetettä". Ihmettelin lähtiessäni, kun niin nopeasti selvisi.
Soitin terveyskeskukseen ja siellä naishoitaja oli selvästi vihainen: "Taas ne siellä Leppävaarassa tekivät saman, on sinulla siellä lähete koneella, minun pitää taas soittaa sinne". Voi että minua Apotti tehdä sama uudelleen, palkkaakin meni satasia!
Siis kun täällä pieni paikallinen terveyskeskuksemme liitettiin isoon Porin sote-sairaalaan, minunkin lähetteeni katosi. Minulla oli jatkuva lähete voimassa, sitä varten, että voin viedä näytteen laboratorioon, milloin on oireita.
PoistaJoustava systeemi pelasi hyvin, kunnes tuli Porin aika. Laboratoriohoitaja, bioanalyytikko kai nykyään, sanoi että ei täällä mitään lähetettä näy, kun nyt on sote.
Kyllä se kirjoitettu oli, kiitos tarmokkaan hoitajan, joka tussahdellen selvitti asiaa.
Eli, vajausta lääkäreistä on paljon. Ennen oli, en ole nykytrendiä seurannut, ne vaikeammin pääsyt oikeustieteellisen ja lääkiksen opinahjoihin. Aloituspaikkoja on liian vähän. Miksi niitä ei lisätä, kun pula lääkäreistä on noin suuri. Eri vaikuttajaryhmien mielipiteet tuntuvat vaikuttavan niin, että muutosta on vaikea saada. On minunkin tuloksiani hävinnyt/kadonnut matkalla yksityispuolelta julkiselle puolelle.
PoistaSuomessa on edelleen vaikeinta päästä oikeustieteelliseen, lääketieteelliseen ja lisäksi taidealan yliopistoihin ja koulutuksiin. Esimerkiksi näyttelijänkoulutukseen pääsee harva.
PoistaAinakin ennen oikikseen pyrkivien ja miksei muidenkin valmennuskurssit olivat kovaa bisnestä. Joka pyrkimiskerralla oli takana valmennuskurssit ja useamman jälkeen saattoi hyvinkin onnistua. Rahaa valmennuskursseihin paloi.
PoistaValkoinen mafia, cosa nostra bianco on onnistunut vakiinnuttamaan valtansa hallitsemalla aseita, huumekauppaa, murhia ja soluttautumalla päätöksentekoon.
VastaaPoistaVaan ajaapa taksia!
La mafia bianca on korkeintaan italialaiselokuvassa. Suomessa lääkäri ei taida mikään vallanpitäjä olla. Terveyslan duunarihan hän on. Raakaa duunia.
PoistaSoten runsas johtoporras virkahenkilöineen valtaa pitää hirmupalkkoineen - tienaavat enemmän kuin lääkärit.
Minullakin on viime vuosina kertynyt kokemuksia erilaisista lääkärijutuista (en tarkoita lääkärileikkejä, niitä oli vain nuorena) ja ihan kohtuullisesti ne ovat sujuneet.
VastaaPoistaOlen todennut, että kun pääsee ns. hoitoputkeen, niin homma toimii kuin junan vessa.
Nyt ei onneksi ole mitään isompaa tiedossa. Voi keskittyä kesään.
Kyllä toimii. Annan kiitosta hoitohenkilökunnalle, sillä he osaavat työnsä ja homma sujuu. Ei ole heidän eikä lääkärienkään vika, kun jonotus kestää.
PoistaHarmina on joissain paikoin vain se, jos hoitaja ei osaa sujuvasti suomea. Onneksi kielitaidottomia ei sairaaloissa enää näe hoitajina montakaan. Muissa laitoksissa näitä pökkelöitä löytyy edelleen liikaa, esimerkiksi muistisairaiden ja vanhusten hoitokodeissa.Tällainen on potilaiden heitteillejättöä. Only in Finland.
Eikös se vanha vitsikin, ainakin varttuneempien keskuudessa, jo mene niin, että kun tavataan aletaan sään jälkeen puhua sairauksista, terveydestä, tai niihin liittyvistä uhista. Ja, mikäs siinä, mikä ettei.
Poista