Olipas kerran ihminen, joka joutui sote-sairaalaan umpilisäke-epäilynsä kanssa.
Ensin hän syötti sairausvakuutuskorttinsa ahnaan näköiseen automaattiin ja sai jonotusnumeron 048 ilmoittautumisviranomaiselle. Jonotettuaan tunnin ilmoittautumisviranomaiselle ihminen otettiin seuraavalle koneelle, jota naputteli silmälasipäinen naisoletettu, jolla oli geometrisesti leikattu sinimusta polkkatukka, terävin reunoin.
- No, ynähti polkkatukkainen, ja tästä ihminen päätteli, että nyt on aika avata hanat. Ihmisen vaivat kirjattiin koneelle, ynähdeltiin aina uuden vaivan kohdalla, ja kun vaivoja ei enää kuulunut, vastaanottoviranomainen nousi ääneti ja katsoi ihmiseen.
- Mennään seurantaan. Liukuovien takana seurannassa makasi ihmisiä rivissä vekattujen sinisten verhojen takana. Raoista kuului huokailua, valitusta ja yhden papan jatkuva kälätys. Kantapäät osoittivat kaikilla käytävälle päin.
- Tässä, paikka 31. Ottakaa yläpää paljaaksi, myös rintaliivit pois ja pankaa tämä paita päälle.
Ihminen asettui makaamaan muiden lailla kantapäät käytävälle päin kapeaan ja korkeaan sänkyyn. Tunnin kuluttua verhot raottuivat ja kärryt kolisivat.
- Päivää, onko Levonperä?
- On, Levonperä on.
- Otetaan verikokeita. Verenottaja asetti kiristyssiteen käsivarteen. - Nyt pistää.
Veri-ihmisen jälkeen tuli tunnin tauko ennen kuin verhot raottuivat taas.
- Päivää, onko Levonperä?
- On Levonperä on.
- Otetaan verenpaine ja pannaan anturit sinne paidan alle.
Kone alkoi piipata tasaisesti. Mittaajaihmisen jälkeen tuli kahden tunnin tauko. Käytävillä kuljettiin, tultiin ja mentiin. Ihmistä hiukaisi. Ravinnotta olo oli kovaa. Kuuli kuinka hoitajat verhon takana sopivat ruokailemaan menosta. Mummuja ja pappoja vietiin Kela-takseihin, kuskit tulivat hakemaan vuodepaikalta, ja palvelu pelasi hienosti. Tapahtumat etenivät kuin hihnalla.
Illansuussa ihminen pääsi umpisuolestaan ja heräsi heräämössä, josta hänet rullattiin osastolle, kolmen muun kanssa samaan huoneeseen. Viereisen punkan mummo hallitsi kaukosäädintä ja huudatti televisiosta Onnenarpaa, jossa raikui puheen takana kova musiikki. Ihminen pyysi mummoa pienentämään hieman ääntä.
- Mitä, huusi mummo ja katsoi ihmistä silmät suurina.
- Voisitko pienentää ääntä, se huutaa aika lujaa.
- Mitä? Häh?
- Voisitko ystävällisesti panna ääntä pienemmälle.
- Mulla on huono kuulo, huusi mummo. Emmää kuule muuten. Eihän tää nyt kovalla oo.
Mummo ei pienentänyt Onnenarpaa, vaan hekotteli sille. Jumputtava musiikki säesti pirteää juontajaa, houkutteli ihmisiä soittamaan ja arvaamaan, missä nelikirjaimisessa automerkin nimessä on o ja e. Putkeen tuli sitten perään kolme tuntia Kalevan kisoja, ja selostajat huusivat, niin kuin vain urheiluselostaja huutaa voi. Ihminen äityi valittamaan metelistä hoitajalle, joka pyöritteli silmiään.
- Tuon sulle korvatulpat.
Ihminen vietti sitten loppuillan korvatulpat korvissa. Toinen mummu ihmisen vieressä verhon takana hengitti raskaasti, yski ja kutsui hoitajaa soittonapilla.
- Katos nyt mitä mä yskin. Tämmösen klöntin. Tuli kurkusta, syvältä. Ei henki kulkenut.
- Ohoh, sehän on sideharsotuppo. Hyvä ettet niellyt! Kappas vaan.
Tämmöistä ihminen siis koki, muun muassa. Kyllä se Kiurun sote taitaa pelata sittenkin. Ainakin Kela-taksikuskeilla riittää mummo- ja papparallia, ja sideharsoa riittää mummun nieluunkin, ja varsinkin ääntä riittää, kun melutaso säädetään huonokuuloisen vähemmistöryhmän mukaan ja meteliä vastaan annetaan valittajille korvatulpat. Ei ole hiljaista hetkeä sote-sairaalassa. Elämä sykkii.
(Maalaus Michelangelo)
Tämä on valitettavan todenmukainen kuvaus. Puuttui vain odotushuoneessa vallitseva värimaailma.
VastaaPoistaNyt kun tämän sanoit, huomaan, että tässä salissa ei, ihme kyllä, ollut muita kuin värittömiä kansalaisia. Tämä oli siis julkinen sote-keskuksen sairaala.
PoistaSen sijaan kun olin pari kesää sitten Uudenkaupungin yksityisellä Terveystalon terveysasemalla poistattamassa jalassa ollutta punkkia, jouduin odottamaan pitkän aikaa, kun aseman olivat miehittäneet tummat miehet. En lisäksi päässyt näkemäänkään lääkäriä enkä saanut normaalia antibioottikuuria, vaikka punkki oli porautunut sääreeni yli yön, aamulla huomasin punoituksen ja sääri oli kipeä. Terveydenhoitaja ronkki punkin pois ja se oli siinä. Ja tummaa miestä kulki sisään ja ulos.
Minäpäs oonki blondi...
PoistaNiin minäkin. Vaikka nuorempana koetin kovasti ruskettaa itseäni. Joskus hiihtolomalla istuin lumien keskellä kiiltävä alumiinpaperi leuan alla. Olin lukenut, että se heijastaa säteet ruskettavasti kasvoihin.
PoistaJa kesällä sitten laiturin nokassa meren heijasteessa.
Ihmisethän kävivät yhteen aikaan Kanarialla nimenomaan rusketuksen takia. Tulivat Suomen kalpean talven keskelle sitten ruskeina kuin pavut. Oli varmaan kiva näyttää.
Että semmoinen reissu. Umpilisäkevaivoista en tietääkseni tiedä mitään. Hyvä kuitenkin, jos vaiva saadaan hoidettua. Huonokuuloiselle mummolle pitäisi opettaa käytöstapoja. Toisen mummon kurkkuun eksynyt sideharsotuppo hämmästyttää. Muutoin taisi rullata sairaalamiljöössä melko hyvin odotteluista huolimatta. Kai ne kiireelliset tapaukset hoidetaan ripeämmin. Julkisen puolen sairaalapalvelut pitää säilyttää. Nyt povataan auringonpaisteisia päiviä ainakin viikon verran. Toivotaan niin.
VastaaPoistaTarina ei ole ihan yksyhteen totuuden kanssa, mutta nuo sairaalasta mainitut yksityiskohdat pitävät kyllä, ne eivät ole keksittyjä. Molemmat mummot olivat olemassa juuri noin. Se sideharsotuppo saattoi olla nenän kautta suuhun uponnut, koska mummolla oli vaikeuksia nenäverenvuodon kanssa. Tämä on päättelyä.
PoistaVarmaan tuo potilaiden priorisointi on käytännössä pakkokin toteuttaa. Julkisen puolen sairaalapalveluja ei tule ainoastaan säilyttää, vaan kyllä tilanne on se, että lääkäreitä ei ole tarvetta vastaavaa määrää. Lääkäreitä on lisättävä. Lauantaiyössä oli vain yksi lääkäri päivystämässä isossa sairaalassa. Potilaat odottelivat tuntikausia, suurin osa ilman ruokaa ja tietoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Yksi nuori nainen sai odottaa umpilisäkeleikkaustaan kaksi päivää sairaalavuoteessa.
Julkisen puolen lääkäripulasta on kyllä uutisoitu. Milläpä niitä sitten saataisiin lisättyä, kuin palkan ja työehtojen muuttamisella. Nythän kipitys taitaa olla kova yksityiselle puolelle. Ja yksityispuoli vetää lääkäreistä viimeisetkin mehut, kertoi eräs lääkäri jo vuosia sitten. Sen myös potilaat tulevat tuntemaan.
PoistaLääkäreiden määrä asukasta kohden on Suomessa pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Hoitajamäärä puolestaan on samalla tasolla.
PoistaSuomi on lääkäritiheydessä Baltian maiden tasolla. Jotta päästäisiin Ruotsin ja Tanskan tasolle, Suomeen tarvittaisiin 4000 lääkäriä lisää, sanoo Lääkärilehti.
Suomessa lääkärit ottavat vastaan 6 potilasta päivässä, Ruotsissa 12 ja Tanskassa jopa parikymmentä, kertoi tutkimus. Turha selitellä jollain apotilla.
PoistaSain kerran lähetteen labraan. Otin töistä puoli päivää vapaata ja ajoin 20 km labraan. Hoitaja ei kysynyt Kela- korttia, vaan nimeni ja totesi: " Sinulla ei ole lähetettä". Ihmettelin lähtiessäni, kun niin nopeasti selvisi.
Soitin terveyskeskukseen ja siellä naishoitaja oli selvästi vihainen: "Taas ne siellä Leppävaarassa tekivät saman, on sinulla siellä lähete koneella, minun pitää taas soittaa sinne". Voi että minua Apotti tehdä sama uudelleen, palkkaakin meni satasia!
Siis kun täällä pieni paikallinen terveyskeskuksemme liitettiin isoon Porin sote-sairaalaan, minunkin lähetteeni katosi. Minulla oli jatkuva lähete voimassa, sitä varten, että voin viedä näytteen laboratorioon, milloin on oireita.
PoistaJoustava systeemi pelasi hyvin, kunnes tuli Porin aika. Laboratoriohoitaja, bioanalyytikko kai nykyään, sanoi että ei täällä mitään lähetettä näy, kun nyt on sote.
Kyllä se kirjoitettu oli, kiitos tarmokkaan hoitajan, joka tussahdellen selvitti asiaa.
Eli, vajausta lääkäreistä on paljon. Ennen oli, en ole nykytrendiä seurannut, ne vaikeammin pääsyt oikeustieteellisen ja lääkiksen opinahjoihin. Aloituspaikkoja on liian vähän. Miksi niitä ei lisätä, kun pula lääkäreistä on noin suuri. Eri vaikuttajaryhmien mielipiteet tuntuvat vaikuttavan niin, että muutosta on vaikea saada. On minunkin tuloksiani hävinnyt/kadonnut matkalla yksityispuolelta julkiselle puolelle.
PoistaSuomessa on edelleen vaikeinta päästä oikeustieteelliseen, lääketieteelliseen ja lisäksi taidealan yliopistoihin ja koulutuksiin. Esimerkiksi näyttelijänkoulutukseen pääsee harva.
PoistaAinakin ennen oikikseen pyrkivien ja miksei muidenkin valmennuskurssit olivat kovaa bisnestä. Joka pyrkimiskerralla oli takana valmennuskurssit ja useamman jälkeen saattoi hyvinkin onnistua. Rahaa valmennuskursseihin paloi.
PoistaValkoinen mafia, cosa nostra bianco on onnistunut vakiinnuttamaan valtansa hallitsemalla aseita, huumekauppaa, murhia ja soluttautumalla päätöksentekoon.
VastaaPoistaVaan ajaapa taksia!
La mafia bianca on korkeintaan italialaiselokuvassa. Suomessa lääkäri ei taida mikään vallanpitäjä olla. Terveyslan duunarihan hän on. Raakaa duunia.
PoistaSoten runsas johtoporras virkahenkilöineen valtaa pitää hirmupalkkoineen - tienaavat enemmän kuin lääkärit.
Minullakin on viime vuosina kertynyt kokemuksia erilaisista lääkärijutuista (en tarkoita lääkärileikkejä, niitä oli vain nuorena) ja ihan kohtuullisesti ne ovat sujuneet.
VastaaPoistaOlen todennut, että kun pääsee ns. hoitoputkeen, niin homma toimii kuin junan vessa.
Nyt ei onneksi ole mitään isompaa tiedossa. Voi keskittyä kesään.
Kyllä toimii. Annan kiitosta hoitohenkilökunnalle, sillä he osaavat työnsä ja homma sujuu. Ei ole heidän eikä lääkärienkään vika, kun jonotus kestää.
PoistaHarmina on joissain paikoin vain se, jos hoitaja ei osaa sujuvasti suomea. Onneksi kielitaidottomia ei sairaaloissa enää näe hoitajina montakaan. Muissa laitoksissa näitä pökkelöitä löytyy edelleen liikaa, esimerkiksi muistisairaiden ja vanhusten hoitokodeissa.Tällainen on potilaiden heitteillejättöä. Only in Finland.
Eikös se vanha vitsikin, ainakin varttuneempien keskuudessa, jo mene niin, että kun tavataan aletaan sään jälkeen puhua sairauksista, terveydestä, tai niihin liittyvistä uhista. Ja, mikäs siinä, mikä ettei.
PoistaSairaudet ovat mainio small talkin aihe, ja miksei syvemmänkin keskustelun. Usein iltaterassilla naapurin kanssa puhe kääntyy nimenomaan vaivoihin ja kremppoihin, kunnes tokenemme ja alamme puhua vaikkapa politiikasta tai muista kyläläisistä ja naapureista, tai omista lapsista. Harvoin kehitellään mitään korkeatasoisia taiteellisia aiheita.
PoistaOlen huomannut, ettei se ole edes vitsi, vaan ihan oikeasti samanikäisten seurassa juttu kääntyy äkkiä erilaisiin vaivoihin ja lääkärijuttuihin.
PoistaOlen myös todennut kuinka helposti sitä alkaa höpötellä ihan tuntemattomien kanssa missä vaan.
Suomen sote- juna seisoo vain asemalla ja sen vessan toimintaa voi päätellä siitä!
PoistaLääkäreillä on jostain ihmeen syystä veto- oikeus koulutuspaikkojen lisäämiseen ja ne estävät sen.
Osmo Soininvaaralla oli hyvä kirjoitus sotesta. Jo tuhat (1.000) suomalaista opiskelee lääkäriksi ulkomailla, kun täällä se on kiellettyä!
Tekoäly olisi Osmon mukaan aivan loistava apu terveydenhoidossa, mutta lääkärit ja hoitajat taatusti estävät sen käytön. Ylellä tai Hesarissa oli jo hyvin pilkallinen juttu Ruotsista, missä otetaan vauhdilla tekoälyä käyttöön.
Kuoleeko Suomessa peräti kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodessa aivan turhaan, koska sote ja varsinkin terveydenhoito käy puoliteholla. EU: n pitäisi puuttua ja lähettää ulkomaiset kamreerit korjaamaan tilanne.
Suomen julkinen sektori on jo kasvanut niin suureksi, ettei se välitä tippaakaan kansan valituksista. Vähän kuin Neuvostoliitto tai Pohjois- Korea.
Tekoälyn mukaan Suomessa lääkäreillä ei olisi laillista veto-oikeutta estää uusien koulutuspaikkojen lisäämistä. Lääkäriliitto voi kyllä asettaa suosituksia ja kertoa mielipiteensä kentältä.
PoistaVarsin yleisesti lääkärit eri sairaaloissa tuntuvat olevan lisäystä vastaan, koska lisääntyneeseen koulutukseen ei ole osoittaa varoja, joita tarvittaisiin. Nyt jo koulutuspaikoilla on tilanahtautta ja käytännön harjoittelun puutetta. Lääkäri voi joutua suorittamaan ensimmäisen konkreettisen leikkausoperaationsa potilaalle tositilanteessa.
Lääkärit tuntuvat pitävän parempana lääkäreiden työn organisointia uudelleen, sillä liian suuri osa ajasta menee muussa kuin diagnosoinnissa tiai hoidossa. Potilaan kohtaamiselle ei jää tarpeeksi aikaa, kun asiat pitää kirjata sinne ja tänne.
Sää ja krempat - niistä voi jutustella pitkäänkin lähes kenen knssa tahansa. Itse olen tylsä sääihminen. Huikkaan lähes aina naapurille kommenttini vallitsevasta säätilasta. Enemmän kuuntelen sitten muiden sairauskertomuksia kuin puhun omista krempoistani.
PoistaVaan iloinen uutinen tänä aamuna kuultiin uutisista: talous nousee kohisten, ennakoitua kiihkeämmässä vauhdissa.
VastaaPoistaVaan ei tämä kelvannutkaan kaikille. Eräässä keskustelussa oli enimmäkseen negatiivista kommentointia, jonka ydin oli kiteytettynä: väärin noussut, väärä hallitus asialla, ei kelpaa, senhän piti romahtaa. - Perin hupaisaa.
Aamutv:ssä keskusteltiin omaishoidosta. Moni jo iäkäs ja itsekin sairas, hoitaa kotona omaisiaan. Erityisen haastavaksi kotihoitajan hommat tekee, jos hoidettava on muistisairas. Kunnilla on eri käytäntöjä ja mieluusti säästävät siten, että aviopuuoliso tai muu läheinen uhrautuu kotona hoitajaksi, vaikka voimat tehtävään ovat vähissä jopa äärirajoilla.
VastaaPoistaTuleepa mieleen, miksi vanhoja ihmisiä yritetään pitää hengissä väkisin valtavilla lääkearsenaaleilla? Kuolema on edessä joka tapauksessa. Mitä iloa ihmiselle itselleenkään on elämästä jossa vain kärsii?
En hyväksy eutanasiaa, mutta en myöskään sitä, että lääketehtaat rikastuvat, kun vaivaan kuin vaivaan oletetaan olevan ainoastaan pillerit yms. parannuskeinoina.
Suurin osa ihmisistä pelkää vakavia sairauksia ja kuolemaa ja siksi uskovat ja luottavat lääkäreiden lääkemääräyksiin kuin ikuinen elämä niistä aukeaisi.
Tiedän tapauksia, joissa esim hieronta ja ohjattu kuntoilu olisi pitänyt ihmisen toimintakuntoisena. Vaan eipä se kuulu ihmisten perusterveydenhuoltoon.
Määrätään vaan pilleriä pillerin perään, niin potilas pysyy tyytyväisenä.Kun itse ei pysty tilaansa näkemään, pitäisi ammattinsa osaavan lääkärin se nähdä.
Kuinka kalliiksi yhteiskunnalle tulisi, jos joka iikalta otettaisiin aika-ajoin vitamiini- ja hivenainenäytteet? Säästettäisiinkö sittenkin terveydenhuollossa resursseja ja kuinka paljon, kun vitamiilisäyksellä mummot ja papat, sekä muukin väki pysyisi toimintakuntoisena? Eikö yhteiskunnan pitäisi palkata kiertäviä kuntohoitajia kotiin heille, joiden toimintakyky laiskuuttaan, saamattomuuttaan tai välinpitämättömyyttään heikkenee. Toki on sairauksia, jotka estävät hyötyliikkumisen esim kotiaskareissa.
Tunnen monia, jotka mieluummin ottavat pillerin purkista kuin että muuttaisivat elämäntapojaan ja käyttäisivät terveytensä ylläpitämiseksi muita keinoja.
Unohtuu useimmilta, että vastuu omasta terveydestä on itse kullakin.
On turha valittaa huonosta terveydenhoidontilasta, jos itse tekee elintavoillaan vahinkoa terveydelleen.
Yhteiskunnan eli päättäjien ja äänestäjien vallassa on, millaista terveyden- ja sairaanhoitoa tarjotaan kansalaisille. Ei äänestetä heitä päätöksiä ja lakeja laatimaan, jotka syytävät eurot muualle kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella. Ugh!
PoistaJuuri tässä mökkinaapurini muistisairas serkku kuoli ja haudattiin. Hänen miehensä oli toiminut vuosikaudet muistamattoman vaimonsa omaishoitajana, kieltäytynyt viemästä häntä laitokseen, vaikka sai lähteä vaimon perään milloin minnekin kulmille, jonne tämä oli hilpaissut aikamoista vauhtia mihin vuorokauden aikaan tahansa. Moni ajatteli, että helpotus vanhalle miehelle, mutta tämä on tietenkin suruissaan, kun elämänmittainen kumppani lähti viereltä. Siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää tunnista läheisiään, on viimeistään aika luovuttaa. Muistisairas ei kärsi hoitopaikassa enempää kuin kotonaan, jossa joku muu kärsii hänen lisäkseen, ehkä vielä enemmän.
Noora, olet oikeassa tuosta hieronnasta ja fysioterapiasta. Sen pitäisi kuulua perusterveydenhuoltoon. Olen niskojeni ja hartiaseudun jumien vuoksi useinkin käynyt tsekkaamassa tilanteen julkisen fyssarilla. Nykyään se menee niin, että fyssari tutkii kyllä lihaksesi ja jumisi asiantuntevasti, mutta alkaa sitten jakaa jumppamonisteita ja ohjeita. Hierontakertoja ei saa kuin yhden tai pari kolme. Sitten pitää tehdä itse. Miten hyvä olisikaan olla hierojan käsittelyssä! Kun olen kysynyt heiltä suosituksia paikallisista hierojista, he eivät kuulemma saa antaa nimiä. Naishierojille on vaikea saada aikaa akuutisti. Yksi mieshieroja täällä on, mutta hän on entinen oppilaani, joten ehkä ei.
Halu luovuttaa ja luopua on niin persoonakohtaista. Jos esim. muistisairas ei näytä pahemmin kärsivän tilassaan ja hänellä on joku, joka häntä hoitaa niin onhan se hyväkin. Jos vertaa vaikka välinpitämättömyyteen. Kai potilaan sairaaloissa oloaika on sidottu milloin mihinkin. Vähenevä joukko hoitaa muistisairasta kotonaan, luulisin. Syitä varmaan on moniakin.
PoistaAikaa sitten olkapääjumiini ortopedin suosituksesta sain julkisella puolella fyssarikäyntejä hierontaan muutamiakin kertoja. Hoito pahensi olkapäävaivaani, joka oli jo ollut niin paha, etten kättäni saanut nousemaan paljoakaan vaakatason yläpuolelle. Nukutuksessa sairaalassa olkapää vedettiin väkisin ylös ja kuulemma aikamoinen rusahdus kuului. Syytä olkapääni jumiutumiseen, jäätynyt olkapää se ei kuulemma ollut, ei osannut sanoa kyseinen ortopedikään. Hoito auttoi.
Tässä juuri puoli tuntia sitten soitin ambulanssin vastapäisen rivitalon vanhalle rouvalle. Ikkunasta näkyi käsi, joka nousi ja laski. Kun katsoin tarkemmin, näin rouvan makaavan maassa, kiveyksellä. Hän yritti pystyyn, ei päässyt. Vieressä näkyi verilammikko.
PoistaHieman ihmettelin suomalaiskansalliseen tyyliin, että eikö nyt kukaan jumal´auta huomaa ihmisen hätää. Ei huomannut, joten oikaisin takapihan kautta. Hän oli kaatunut ja veri roiskui, koska hänellä on Marevan-lääkitys, joka ohentaa verta. Pystyyn ei päässyt, koska jalat oli kuulemma hiljakkoin leikattu.
Ambulanssin ensihoitajat kantoivat rouvan sisään ja ilmeisesti hoitivat haavat ja varmistivat hänen olonsa , - toivottavasti. Hieman ihmettelin, ettei häntä, 91-vuotiasta yksinasuvaa viety edes tarkkailuun yöksi. Hän oli kolauttanut päänsäkin kiveykseen, koska häntä oli huimannut ja olo oli ollut huono..
Teit kiitettävän teon. Hyvä, että kyseinen iäkäs rouva sai sitten apua. Luulisi, että ensihoitajat ainakin kysyivät rouvalta, että haluaako hän tarkkailuun yöksi. Ei kai ketään väkisin viedä, jos on tolkuissaan ja vaikka kieltää viemisen minnekään. Minä en tietenkään voi asiasta tietää, luulotella vaan. Rouva saa kyllä sinulle olla ikikiitollinen avustasi.
PoistaRouva on sitä tyyppiä, joka hieman oleutuu ronskimmaksi mitä on. Hänestä saa vieras reippaan kuvan. Nytkin hän puhisi kiukusta itselleen, kun tällaista sattui, vaikka oikeasti hänellä oli huimaavainen olo ja veri roiskui kiveykselle ja vaatteisiin. Monet vanhukset eivät millään rohkene turvata esimerkiksi ambulanssin kutsumiseen itse.
PoistaMutta hyvä näin, oletettavasti hän tarjoaa minulle kahvit, kun tokenee. Niin hän sanoi. Ja toki ensihoito hänet huolellisesti arvioi ja otti jokuset kokeet ja mittasi paineet.
Noinkin iäkäs rouva on jo elänyt moninaisia aikoja. Asenne taitaa olla sitä luokkaa, että hyvä on sisua omata, niin pärjää. Ei tietenkään yksin ikä vaikuta, vaan myös se, että millaiseksi kuntonsa itse määrittää tai tuntee. Minunkin äitini aikanaan oli sitä sorttia, sanoisinko lääkäri- ja sairaalavastainen, kun oli vielä suht hyväkuntoinen. Minä olin nuorena erilainen suhtautumisessani. Nyt huomaan samoja oireita itsessäni, että mieluusti en lääkäriin menisi, jos ei ihan pakko ole. Omat kokemukset kyllä vaikuttavat nykysuhtautumiseeni. Hyvää kahvihetkeä sinulle ja naapurillesi.
PoistaTuommoisia jokuset oikein vanhat ihmiset ovat. Edes lääkäriä ei haluta vaivata ”pikkujuttujen” takia, vaikka pää olisi kainalossa.
PoistaHyvä, että huomasit ikkunasta ja autoit kaatunutta.
VastaaPoistaJuuri luin Seura-lehdestä, että vanhuksia lääkitään liikaa. Dementikoille ja muilkekin vanhuksilke syötetään masennuslääkkeitä.
Esimerkki tapauksessa iäkkään ihmisen käytös muuttui. Sukulainen huolestui ja sai lääkärin lopettamaan psyykelääkityksen. Ihminen palasi ennalleen. Hoitaja oli sanonut sukulaiselle, että hän vaikutti masentuneelta, ja vinkkasi ilmeisesti lääkärille lääkityksen aloittamisesta.
Kaatumiset ikääntyneillä voivat usein johtua paljosta ja yhteensopimattomista lääkityksistä..
Apteekin farmaseutit ovat huomauttaneetkin ihmisille, jos tietyt lääkkeet eivät sovi yhdessä. Lääkäritkään eivät niitä määrätessään aina ole perillä lääkkeiden yhteisvaikutuksista.
Fimean nettisivulta löytyy kakkille maksuton Lääke 75+-palvelu. Sieltä voi katsoa onko itsellä punaisella merkittyjä ( D - luokka ) lääkkeitä.
Sivulta löytyy lääkehaku, josta voi tarkistaa lääkkeiden sopivuudesta keskenään.
Vanhuksille lääkkeet voivat vaikuttaa elimistössä eri tavalla kuin nuoremmilla.
Lääkäreitä ja hoitajia pitäisi kurssittaa sekä ajankohtaistaa hoitokäytäntöjä ja tietoja lääkityksistä tietyin välein. Vaan eipä ole rahaa! Kyseistä mantraa hoetaan kaikessa vastaukseksi, mikä liittyy sairauksien- ja mm. vanhustenhoidon kehittämiseen.
Olen aina ollut lääkevastainen, enkä ole pystynyt täysin luottamaan ainoaankaan lääkäriin. On elämäni varrelta sen verran huonoja kokemuksia. No, ihmisiä lääkäritkin ovat, joten ymmärrän, etteivät he voi tietää kaikesta kaikkea.
Omalääkärimalli auttaisi tähän ylilääkintäänkin. Lääkäri tuntisi potilaansa kokonaistilanteen. Nyt julkisella puolella on lähes aina vaihtuva eri lääkäri, joka ei mitenkään ehdi tutustumaan potilaansa koko historian kaareen.
PoistaTäällä pikkukaupungissa on osalla kaupunkilaisista omahoitajamalli, jossa potilaat on jaettu eri hoitajille. Hoitajan tiimissä on useimmiten sama lääkäri, ei ihan aina. Onneksi pääsin tähän kokeilun mukaan, ja hoitaja tuntee minun historiani, mm. puhesairauteni. Muut joutuvat joka kerran soittamaan isoon kaupunkiin Poriin, täysin vieraille ihmisille, pikkujutuissakin.
Mieleatäni nykyinen hallitus on ollut ajamassa omalääkärimallia. Kunpa se toteutuisi koko maahan. Lääkäritkin kannattavat sitä.
Tiedetäänkö edes, miten eri lääkeaineet käyttäytyvät eri ihmisten elimistössä?
VastaaPoistaOsa tunnetaan, osaa varmaan ei. Jokaisella lääkkeellä on haittavaikutuksia. Ja eri lääkkeiden yhteisvaikutuksia ei ehkä kaikkia tunneta.
Poista