Pystytkö sinä tämän Piero di Cosimon maalauksen perusteella sanomaan, mikä sairaus tällä punahattuisella miehellä mahdollisesti on? Jos uteliaisuutesi heräsi, olet jo varmaan klikannut kuvan suureksi ja havainnut jotakin. Kerron tekstin lopussa, mistä sairaudesta on kyse.
Tällä viikolla olen törmäillyt erilaisiin diagnooseihin, mediassa ja kirjallisuudessa, miksei reaalielämässäkin. Näissä kaikissa löydöissäni on perimmältään kyse ihmisen moninaisuudesta, ja paljolti alati kiinnostavasta ihmismielen psykologiasta.
Hiljakkoin valittiin uusi Miss Suomi, Veera Grönlund, joka ensi töikseen ilmoitti olevansa panseksuaali. Tiesin, että ”pan” viittaa johonkin kaikkeuteen, laajaan ja maailmoja syleilevään asiaan, kuten vaikkapa pandemia. Mutta panseksuaalisuus? Eikö termi mene päällekkäin biseksuaalisuuden kanssa, joka tarkoittaa seksuaalista vetoa miehiin ja naisiin? Ilmeisesti panseksuaalisuudessa tunnetaan vetoa myös muunsukupuolisiin ja kaikkiin variaatioihin, mitä moninaisuutta biseksuaali sitten taas ei tunne? Vai miten se menee? En kysy tässä, kuuluuko skaalaan myös lainvastaisina pidettyjä seksuaalisen halun kohteita. Asia kuitenkin jää avoimeksi ja hieman kutkuttaa, osaako panseksuaalin mieli erottaa tässä sopimattomat himon kohteet.
Lisää diagnooseja. Nimittäin eräällä keskustelupalstalla oli keskustelu, jossa haukuttiin Ylen ulkomaantoimittaja Antti Kurosen puhetapaa, värisevää ja ”itkuista” ääntä. Oli julmia ja rumia kommentteja, joissa pilkattiin törkeästi Kurosta. Onneksi oli myös asiasta tietäviä kommentteja, joiden mukaan Antti Kurosella on harvinainen puhesairaus, dysfonia spasmodica. Tässä kohden riemastuin. Kyseessä on nimittäin sama puhesairaus, jota minäkin poden ja jonka takia pääsin - tai jouduin - työkyvyttömyyseläkkeelle, sinniteltyäni ensin osatyökyvyttömyyseläkkeellä vuoden verran. Kyseessä on neurologinen sairaus, jossa äänihuulet kramppaavat eli spasmaavat puhuttaessa. Ainoa hoito ovat botox-ruiskeet, joiden kesto on muutaman kuukauden, jonka jälkeen pistos kaulan läpi suoraan äänihuuliin uusitaan. Toivon itse Antti Kuroselle pitkää uraa puhuvana ulkomaantoimittajana. Opettajana työ ei kävisi, koska puhua pitää jopa kahdeksan tuntia päivässä ja koska oppilailla on oikeus kuulla sujuvaa puhetta.
Kolmas diagnoosi on lukemassani kirjassa, jota lopettelen parhaillaan: Janiina Lammi, Tiikeri, erityisen tytön tarina. Tyttö on Emmi, hyvin aggressiivinen ja erikoinen lapsi, joka puree äitinsä posket mustelmille ja hakkaa häntä, ja äiti ottaa kaiken vastaan hymyillen ja kutsuen tyttöään lintuseksi, vaikka tyttö tekisi mitä. Itsestäni tuntuu, että äiti ei aseta tytölle mitään rajoja eikä velvoitteita, ja antaa tytön päättää kaikesta. Aivan kirjan loppupuolellakaan en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että äidin hellä ja ylenpalttisen paapova ote tyttöön on ollut oikea. Olen juuri tulossa kirjan loppuhuipennukseen, siihen kun äiti saa kuulla, että tytöllä on diagnoosi: ADD, joka tarkoittaa ADHD:n yhtä lajia. Nykyään käsittääkseni tähän neuropsykiatriseen häiriötilaan on olemassa lääkitys, jota nuorillekin tarjotaan.
Yleisesti ottaen ADHD-diagnoosien määrä on ollut Suomessa voimakkaassa nousussa. Määrä on jopa kaksinkertaistunut vuosien 2020 ja 2024 välillä. Nuorissa heitä oli noin 60 000. Koko maailmassa heitä on noin 130 miljoonaa lasta. Dysfonia spasmodicaa sairastavia on noin 80 000 - 560 000 sairastavaa koko maailmassa. Panseksuaaleja on 1 prosentti maailman väestöstä.
Ja lopuksi lupaamani paljastus yllä olevasta maalauksesta. Punahattuisella miehellä on ohimosuonen pullistumana - suurenna kuva - näkyvä tulehdus, verisuonisairaus, vaskuliitti, jonka muita oireita en tässä ryhdy listamaan. Itselläni kun ainakin on taipumus löytää kaikki luetellut oireet milloin mistäkin kauheasta sairaudesta omasta kehostani.
(Maalaus Piero di Cosimo)
Aivan totta. Jos Sanna Marinin hallitus olisi tehnyt nämä diagnoosit olisi ne paljon huonompia.
VastaaPoistaMitä sinä höpsit!? Sannan hallitushan oli oikea diagnoosipumppu, mahtava supertoimija joka teki tärkeitä lääketieteellisiä diagnoosipäätöksiä silmää räpäyttämättä!
PoistaEräänä loisteliaimpana esimerkkinä oli Uudenmaan maakunnan rajasulku! Se raivostutti monia, mutta minua vain nauratti, sillä tämä hirsihuvilani, jossa nytkin tätä rommitotin ääressä näpsyttelen, sijaitsee nippis nappis Uudenmaan rajan sisäpuolella!
Toisella puolella lahtea olevat rikkaat nousukkaat eivät päässeetkään mökilleen, mikä lie Turjanlinnan ökykopio, ja kyllä niitä harmitti kun siitä sitten myöhemmin Marskin majalla muistuttelin, heh heh.
Että näin.
Erikoisesti meikäläistä miellytti se silmää räpäyttämättä tehty diagnoosi: mahtaako maskeista olla mitään hyötyä, vaikka koko muu maailma määräsi ne käyttöön? Ja kun ei meillä mitään maskeja edes ollut varastossa. Ensin vain tutkimus yhdellä emeritalla, ja katsotaan tulos, sanoi Sannuli. - Juu, ei niistä hyötyä ole, mutta käyttäkää nyt sitten.
PoistaOmanlainen tie
VastaaPoistaIhminen kulkee omanlaisensa tien
huomaako muunlaiset tiet,
poikkeaako niille
huomaako eroja,
ottaako oppia, jos sitä tarjotaan
onko omanlainen se ainoa oikea.
Kaikkeus ja laaja ja maailmoja syleilevä seksuaalisuuden muoto kuulostaa oudolta. Mitähän tuo pan seksuaalisuus kattaa, pitää sisällään. Onko se jotain kaiken tökkimistä. Vai onko se rajaton seksuaalisuus.
Minusta toimittaja Antti Kurosen ääni on sympaattinen ja myötätuntoinen. Olen ajatellut, että juuri tuon äänen vuoksi Kuronen sopii hyvin erilaisille konfliktialueille työhön. En ole ajatellut, että hänellä on/voisi olla puhesairaus.
Nykyään vähän väliä saa lehdistä lukea, kuinka joku hehkuttaa tietoaan ADHD:stä saatuaan kyseisen diagnoosin. Mietin sitäkin, että onko niihin lievempiinkin muotoihin syötävä lääkkeitä ja mitä ne lääkkeet ovat ja mitä ne sisältävät. Sitäkin, että miksi ADHD on voimakkaassa nousussa. Lääkekriittinen kun olen.
Jotenkin vetoava maalaus. Se on tuo kuvan kokonaisuus. Ekakatselulla en huomannut tuota ohimosuonen pullistumaa. Onko sekin sairaus, jos käden päällä on suonipullistumia. Suonikohjut jaloissa monesti leikataan. Puhutaan suonikohjuleikkauksesta. Entäs ne muut suonipullistumat, leikataanko niitäkin.
Eivät kaikki suonipullistumat käsittääkseni ole sairauksia, etenkään käsissä, joissa niitä on yleisesti vanhuksilla. Ja lehtikuvissa näkyy joskus ohimoillakin näkyviä suonia vähän nuoremmillakin ihmisillä. Uskoisin, että kuvan miehellä tuo pullistuma on aika harvinainen, ja tarkkarajainen, kun missään muualla hänellä ei niitä näy.
VastaaPoistaTuo nepsy-diagnoosien (neuropsykiatristen diagnoosien) kasvu kertoo ehkä siitä, että nykyään häiriökäyttäytymisiä tunnetaan ja tutkitaan vuosi vuodelta paremmin. Lääkkeet tasaavat käyttäytymistä, mutta niillä on myös ikäviä sivuvaikutuksia, kuten monilla lääkkeillä.
Panseksuaalisuus on käsitteenä minulle avaamaton. Miten se eroaa biseksuaalisuudesta? Voiko panseksuaali ihminen haluta myös lapsia, kuten pedofiili? Miten panseksuaalisuus eroaa vaikkapa siitä, että joku rakastuu esineisiin, vaikkapa New Yorkin siltaan ja menee naimisiin sillan kanssa? Tästä viimeksi mainitusta on tullut televisiodokumentti monta vuotta sitten.
Onkin metka sana tuo häiriökäyttäytyminen. Toki ymmärränkin sen, mutta jos ajattelen sanaa leikkisästi. Ettei vaan liian heppoisasti noita diagnooseja viljeltäisi. Onhan ne kai testit tietysti olemassa. Outo juttu kuitenkin on tuo diagnoosien lisääntyminen ja ovatko ne kaikki tarpeellisia. Etenkin, ovatko ne oikeita, oikeilla henkilöille. Tarvitaanko kaikkiin mielijuttuihin diagnooseja. Voisiko olla lääkkeettömiä tulkintoja. Siinäpä ajattelemisen aihetta maallikon suusta. Lääkkeet voivat aiheuttaa myös lääkeriippuvuutta, ehkä ja myös turhaakin.
VastaaPoistaPanseksuaalisuus on kai laajempi käsitteenä kuin biseksuaalisuus. Sisältyykö tuo lasten haluaminen ja siltarakkaus panseksuaalisuuteen on minulla hämärän peitossa.
Tuota jutussa mainitsemaani kirjaa kun lukee, vahvistuu usko nepsy-diagnooseihin. Uskon niinkin, että kaksi samannimistä diagnoosia ei tarkoita kahta keskenään samanlaista käytöstä. Jokainen diagnosoitu on silti omanlaisensa persoona. Tämä kirjan tyttö on äärimmäisen vaikea persoona, älykäs, luova, mutta täysin hukassa itsensä kanssa. Aikuinen ei saa hänestä otetta hellällä rakkaudella, ei ainakaan tässä kirjassa.
PoistaOdotan innolla, millaiseksi suunta mahdollisesti kääntyy, kun aivan kirjan lopussa diagnoosi tulee, ja ehkä lääkitys. Pelastuuko Emmi? Vai johtuiko kaikki sittenkin äärimmäisen vapaasta ja kannattelevasta kasvatuksesta?
Vasta nyt klikkasin noita tekstin linkkejä. Syy on se, että luulin jo aiemmin nähneeni ne jossain lehdessä. Tuo missistä kertova linkki olikin tuttu, mutta tuo toinen ei. Luulin sitä jo aiemmin lukeneeni sen verran, mitä sitä sai lukea. Muistelin, että se on maksumuurin takana, enkä siksi avannut. Nyt en tiedä oliko asia niin, kun en enää löytänyt sitä hakemistani nettilehdistä.
PoistaMikä kirjassa on kyseisen tytön kohtalo ja saako hän apua.
Kirjan loppu on vielä lukematta, ja odotan itsekin jännittyneenä tytön kohtaloa. Kirjan saatesanoista päättelen, että hän on saanut apua ja selvinnyt eikä ainakaan tappanut itseään.
PoistaVaan se äidin ylipaapova kasvatustyyli jää varmaan askarruttamaan minua, sillä epäilen, ettei siihen saada vastausta. Mikä on sen osuus siinä, että tytöllä oli niin vaikeaa eikä tytölle saatu ollenkaan järjestystä elämään?
Sain nyt kirjan loppuun ja voin paljastaa, että lopulta hän sai apua, mutta kyseessä ei ollut mikään ”happy end”, sillä tie eteenpäin avunkaan kanssa ei ollut helppo. Jos on kiinnostunut psykologiasta ja kasvatuksellisista asioista, kirja on hyvinkin kiinnostava ja antaa tilaa lukijan omille ajatuksille.
PoistaTaitaa loppua konstit kesken varsinkin, jos yrittää parantaa pitkäaikaisen tai vakavamman mielen sairauden.
PoistaTämä on totta, mutta tämän tytön tapauksessa ei kyseessä ole mielen sairaus, vaan aivan fyysinen, neurologinen poikkeama.
PoistaSiihen voidaan kokeilla lääkitystä ja jos on kyseessä koululainen, oppilas, järjestetään erityisopetusta, johon on omat resurssit. Joskus tarvitaan terapiaakin, sillä näihin liittyy usein masennusta ja huonommuudentuntoja.
Minä pidän Antti Kurosen reportaaseja asiantuntevina ja hyvinkin puolueettomina. Hänen puhetapansa ei häiritse minua lainkaan, päinvastoin, se on persoonallinen. Aivan toisenlainen - ja ärsyttävä - puhetyöläinen on eräs television urheiluselostaja, joka maneerimaisesti venyttää jokaisen sanan loppukonsonantin pitkillä vokaaleilla (kuten esim. "ruotsinnöö", hän onnöö"). Itse hän tuskin edes huomaa tuota maneeriaan. Ammatikseen puhuva henkilö, jonka kolleegat eivät huomauta asiasta eivätkä esimiehet välitä. Kaiken saa sitten kärsiä katsoja-parka.
VastaaPoistaMinäkin pidän Antti Kurosen puheesta, enkä edes alkuun tiennyt, että hänelläkin on tuo mainitsemani dysfonia spasmodica. Sitä sairastavat ihmiset puhuvat kukin omalla persoonallisella tavallaan. Luulin, että Kuronen on vain liikuttunut Ukrainan taphtumista, kun hänen äänensä hieman katkeili. Vaan se pilkka keskustelussa häntä kohtaan oli käsittämättömän rumaa. Jokin tässä ajassa saa monet nettikeskustelut järkyttävän ilkeiksi.
VastaaPoistaKuronen on hyvin sympaattinen hahmo ja tuo hieman onnahteleva puhe sopii jotenkin hänen vakavaan olemukseensa. Se tuo uskottavuutta. Hän on ikään kuin asiantuntija eikä sujuvapuheinen reportteri.
VastaaPoistaMutta sitä usein ihmettelemme vaimon kanssa, että miten hän ehtii aina jokaiseen kriisipaikkaan!? Yhtenä iltana hän on Palestiinassa ja toisena Ukrainassa ja kolmantena jossakin Atlantilla sillilaivassa tms - ja aina yhtä vakavana ja uskottavana.
Että eikö se ole rasittavaa ja vaarallistakin. No, ammattimies alallaan.
Ilmeisesti Kuronen on kriisiviestinnän parhaaksi katsottu asiantuntija Ylellä. Hänellä on osaamista ja rohkeutta toimia riskitilanteissa. Ja empaattinen olemus avaa ehkä ovia. Jokuset vain eivät ilmeisesti kestä nähdä virheitä ihmisessä. Ehkä heitä itseään on kohdeltu huonosti, ja he purkavat pahaa oloaan vaikkapa nyt Antti Kurosen katkeilevaan puheeseen. Antti saa mitä ilmeisimmin apua botox-ruiskeista, sillä hänen puheensa on eri aikoina hieman eritasoista.
VastaaPoistaBotox-ruiskeen jälkeenhän ääni voi himmetä kuiskaukseksi, kunnes se voimistuu ja normalisoituu joksikin aikaa. Ja sitten taas uudelle ruiskeelle. Itse jouduin ruiskeen jälkeen olemaan kuukaudenkin pois koulusta, kun ääni muuttui kuiskaukseksi. Kuljin kaikkialla ulkosalla kynä ja muistilehtiö mukana, jotta voin ”puhua” tarvittaessa kirjoittamalla.
Kuronen taitaa olla viimeisiä ylen toimittajia, joka osaa tehdä repotaasheja. Hän kieltäytyy niistä typeristä kansakoulunäytelmistä, joita meille tarjoillaan ylellä 20:30 satuilutuokiossa.
VastaaPoista
PoistaKurosen ansiot on myös tunnustettu julkisesti, useita kertoja. Wikipedian mukaan hän on saanut erilaisia tunnustuksia, mm. rauhanpalkinnon, omatuntopalkinnon, Vuoden journalisti -palkinnon ja Vuoden eurooppalainen -palkinnon.
On hienoa, että Kuronen voi jatkaa ammattiaan puhetyöläisenä huolimatta ääntä värisyttävästä spasmodisesta dysfoniasta. Itselleni on ollut yllätys, että ylipäänsä tapaa julkisuuden henkilöitä, joilla tämä sairaus on.
Toinen ”julkkis”, jonka huomasin sairastavan tätä puhesairautta, on tangolaulaja Kirsi Ranto. Aika jännä havainto on se, että tämä sairaus näyttää puhjenneen nimenomaan puhetyöläiselle. Minunkin yksi osa-alueeni oli puheviestinnän opetus. Olin keskellä luovan ilmaisun näyttämöharjoituksia, kun yhtäkkiä huomasin, että en saa ääntä tulemaan, vaikka puhun. Siitä se alkoi, vähän samoin kuin tällä tangolaulajalla:
https://www.is.fi/viihde/art-2000011824216.html
Voihan olla, ettemme vain tiedä niistä muista, ainoastaan näistä jotka puhuvat julkisesti.
PoistaJa voihan olla niinkin, että se tulee herkemmin heille, jotka joutuvat puhumaan paljon. Ikään kuin puhetyöläisen ammattitauti.
Nuorena hurjana kun naputtelin vanhanaikaista kirjoituskonetta, remingtonia, aamusta iltaan 2- tai 4-sormitekniikoilla, sormenpääni kipeytyivät niin että niihin piti laittaa heftat.
Nyt tuli mieleen, että siihen aikaan oli kyllä toimistoissa ihan konekirjoittajattariakin, näpsäköitä mimmejä, jotka puhtaaksikirjoittivat hengentuotteemme. Mutta minä halusin tehdä senkin ihan ite.
Kirjoituskoneet olivat ihania! Ensimmäinen iso ostokseni elämässä oli oma uusi kirjoituskone, Facit Privat, kun aloitin suomen ja kirjallisuuden opinnot. Sain isältä poikkeuksellisen suuren summan opiskelurahaksi, ja tämän sijoitin koneeseen. Jos en väärin muista, kone maksoi noin 300 markkaa. Poikkeuksellisen suuren - sanon tämän siksi, että isähän oli tuolloin jo vanhainkodissa hoidossa, eikä hänellä mitään rahoja juurikaan ollut eli häneltä se oli poikkeuksellisen paljon. Isä oli yli 40, lähemmäs 50-vuotias, kun me tytöt synnyimme. Muistan hämärästi, että meillä oli ”shakkiherroja” juhlimassa viisikymppistä.
PoistaVoi sitä riemua, kun sai naputella omalla Facit Privatilla opiskelutyöt ja omat luomukset. Tuolloin innostuin toden teolla ja lähetin ”runokokoelmani” Karistolle, josta Erno Paasilinna vastasi jonkin ajan kuluttua, että valitettavasti runot eivät nyt mahdu kustannusohjelmaamme, mutta ”runoista on havaittavissa selvää lahjakkuutta”. Kehotti jatkamaan kirjoittamista. Noh, vieläkin naputtelen blogiini….
Kirjoituskonetta minäkin raahasin mukanani Ruotsiin mennessäni. Ajattelin ryhtyväni työläiskirjailijaksi eli leipä tehtaasta ja luppoaikana paukuttelen kuolematonta tarinaa tehtaan varjoista.
PoistaRuotsissahan oli niihin aikoihin suomeksikin kirjoittavia kirjailijoita.
Ainakin kirjailija Hannu Ylitalo ja hänen Saatanan suomalaisensa. Tämän muistan ja sen, että Ylitalo kirjoitti siirtolaistyöläisten oloista, ja toimi opettajana Ruotsissa, kuten siskonikin, tosin sisko hieman myöhemmin. Sisko opetti Huddingessa suomalaislapsia, ja Ylitalo Boråsissa, tehdaskaupungissa.
PoistaTukholmassa sataman lähellä oli pahamaineinen Slussen, joka piti kiertää kaukaa suomalaisten juoppojen takia. Ja kaikki puhuivat siellä ruotsia, ei englantia, ja hyvin se sujui tummilta pojiltakin, kun vaihtoehtoja ei ollut.
Mielenkiintoista nähdä Ruotsin lopullinen vaalitulos ja tulevat hallituskähmäilyt. Vaikeiksi niitä on povattu.
Vaan tänään lensivät taas kurjet kirkuen suuressa auramuodostelmassa Puurijärven suoalueelta Pikkukaupungin yli kohden etelää.
Muistan Ylitalon hyvin ja jäin pähkäilemään, että törmäsinkö peräti häneen nuorena miehenä Volvon tms tehtaalla tai Ruotsin laivalla?
PoistaVai oliko hän muuten vain niin aktuelli siihen aikaan - siis sekä Ruotsin suomalaisena suuren muuttoaallon aikoina että kirjailijana - kun itsekin tunsin aiheen ja yrittelin kirjoitellakin.
Jonkun kirjailjan tai runoilijan kyllä tapasin, mutta en muista enää kuka hän oli. Ja ehkä se oli Vallonessa Kungsgatanilla, siellä istuskeltua aika usein.
Toinen tunnettu ruotsinsuomalainen kirjailija oli Antti Jalava, joka tosin kirjoitti siirtolaisromaaninsa ruotsiksi.
PoistaMutta häntä en ole kyllä tavannut.
Ruotsiin mentiin aina Bore-laivalla, eikä meillä ollut koskaan hyttiä, vaan haahuilimme ympäri laivaa ja nukuimme, jos yleensä nukuimme, milloin missäkin, tuolissa tai jopa lattialla. Olen täällä kertonutkin, että kerran heräsimme aamulla kahvion lattialta, kun takanamme seisoi aamiaisjono.
PoistaNimenomaan näin - ilman hyttiä mekin silloin reissasimme, vedettiin riittävästi yömyssyjä ja nukuttiin missä sattui. Se oli yleistä silloin.
PoistaVasta myöhemmin, kun oleskelin Ruotsissa yhtäjatkoisesti pitempään, matkusteltiin herroiksi hyteissä.
Oi, jos voisin lintuin lailla
VastaaPoistalentää kauas pois,
en entäis muuta ajatella
jos siivet saada vois.
Jälleen on JussiTV pannut jyviä Urkin sanomaan, kun ei kirmaa lapsosia ketteriä kotihaasta.
https://youtu.be/TjCYgybBnTw?si=LIo9Hz1mnHW3azYk
”Lauloi ennen lintu mulle,
PoistaLauloi mulle, lauloi muille,
Lauloi kaikelle kylälle.
Minne lenti meidän lintu,
Kunne joutui kultarinta,
Kun ei aamua alota,
Iltoa ilohon saata
Virsillä viattomilla,
Äänen soinnulla sorean?
Hongat vaan on huokaamassa,
Männyt kaihon on pidossa,
Noilla kotokankahilla,
Linnun laulama sijoilla.”
(Olikohan tämä Kantelettaresta?)
Tieto-opas kertoo, että on Joukahaisesta. Ihana runo.
PoistaKyseessä on siis vuonna 1879 Joukahainen-albumissa julkaistu taideruno "Minne lenti meidän lintu?", nimimerkin ”alli” kirjoittama. Joukahainen on pohjalaisten osakuntien julkaisema historiallinen kirjallinen albumi.
PoistaSelvisikö ikinä se mihin se lintu lennähti?
PoistaNykyaikana syynä olisi tietysti ilmastonmuutos, mutta tuskin sentään 150 vuotta sitten?
Minne lenti meiän lintu
Poistakunne kupsehti käkönen?
Poistui armas aamuistamme,
illan iloista puolet poissa.
Hiljaa huokaa rannan haapa,
leppä lempee ruskeutuu.
Joen pinta tyynnä tyytyy,
viiltää pintaa hiljaisuus.
Tuo on sitä aikaa kun maailma oli suuri ja ihmeellinen. Etelä oli jossain ulkoavaruuden uloimmalla kulmalla ja sinne ne linnut katosivat syksyisin.
Kyllä oli muuten hiljaista luonnossa, metsäalueella joen rannassa, jossa kävin aamuvarhaisella katsomassa, löytyykö kuvattavaa. Linnut olivat poistuneet, puut ankeina alkavassa ruosteenvärissä. Vain kotiloita reikäisten lehtien lomassa. Aurat ovat menneet, ei kuulu enää kurkien huutoa.
Jussi-tv. Tämä ei tainnutkaan olla uusi tv-kanava, vaan jokin Youtube-hupailu.
VastaaPoistaMeikäläisen Youtube-selailut ovat vähäiset, vaikka tiedän parikin ihmistä, jotka löytävät paljon katsottavaa sitä kautta. Ja onhan se minunkin telkussani katsottavissa isolta ruudulta. Siellähän on mm. kokonaisia Chaplin-elokuvia.
JussiTV on mulla tietsikka-annissa. Telkusta kuuntelen toisinaan mm. joitain podcasteja, kun en ole sidottu tuoliin. Siis sallii liikehtimisen.
PoistaMeillä vaimo katsoo ja ymmärtää näistä kanavista enemmän, niitähän on varmaan kymmeniä tai satoja.
PoistaAinoa kanava, jota seuraan säännöllisesti, on Kanava.
Siis se lehti.
Minulla on tapana katsoa aamuisin sanomalehtiä lukiessani ja aamukahvia juodessani television aamun ajankohtaislähetyksiä joko Yleltä tai mtv3:sta. Maailman tapahtumat kiinnostavat ja ovat työperua, jolloin äikän open oli tiedettävä ajankohtaistapahtumat, jotta niistä voi keskustella opiskelijoiden kanssa. En tiedä, ovatko nykyopiskelijat ja koululaiset enää yhtä kiinnostuneita uutistapahtumista kuin vielä 2000-luvun alussa olivat. Me panimme usein keskustelun pystyyn, kun jotain kiinnostavaa oli tapahtunut.
PoistaKaipaan televisioon teatteriesityksiä, laatuelokuvia, ei halpoja toiminta- ja tieteisfantasioita tai yliromanttista kevythömppää. Lisäksi kaipaan yhteiskunnallisia satiireita, muitakin kuin Kovan päivän ilta, jonka toivon jatkavan Lindtmanin hallituksenkin aikana.Lisäksi kunnollista hyvää sketsiviihdettä, jossa saa pilkata terveitä ja sairaita, tummia ja vaaleita, Sanna Marinia ja Riikka Purraa, vinoja silmiä ja suoria sinisilmiä. Kaikkea, koska kaikki me olemme yhtä arvokkaita ketään ohituskaistalle siirtämättä.
PoistaKolmannella perään. Nimittäin.
PoistaTäytyy vielä kehaista yhtä televisio-ohjelmaa, joka tulee arkisin tv2-kanavalta kello 19. Ohjelma kertoo teatterikorkeakouluun (TEAK) valituista opiskelijoista ja heidän tiestään koulutuksessa. Menossa on toinen kausi jo. Tämmöistä lisää.
Syyslomallako kaikki ovat, kun kylätie on niin hiljainen? Minäkin lähtisin ehkä mökille, taas, justhan olin, mutta ikkunaremontti lähestyy, kauhea pörinä kuuluu nytkin, niin täytyy olla paikalla. Onneksi ne vaihtavat ikkunat yhdessä päivässä, niin ei tarvitse kärsiä kauan.
VastaaPoistaMuutenhan syksy on kulttuurin kulta-aikaa, meilläkin on lippuja kaikenmaailman esityksiin ja elokuvat päälle. Kalenteri on ähkytäys - upea ilmaisu muuten - ja jotkut valittavat, ettei eläkeläisenä ole mitään tekemistä.
Oikeasti ihmettelen joskus sitä, miten sitä ehtikin ennen tehdä mitään muuta kuin käydä töissä. Mutta kyllä sitä vaan ehti.
Jatkuisi syksy vain pitkään.
Hiljaista on blogimaailmassa. Liekö someväsymystä vai syksyistä alakuloa? Ja ulkonakin on jo hiljaista, täällä pikkukaupungissa. Kadut ovat melkein autiot iltaisin. Kulttuuririentoja ei täällä ole, mutta kirjastossa kävin.
PoistaIkkunaremontti käy nopsasti. Meilläkin oli nimittäin taloyhtiön ikkunaremontti muutama vuosi sitten, ja harvoin olen nähnyt tai kokenut niin sujuvaa remonttia kuin se oli. Lännenpuoleiset tummareunaiset ikkunat vaihdettiin uusiin valkeareunaisiin, joissa oli sälekaihtimet.
Takapihan ovikin vaihdettiin samalla sellaiseen, jossa on koko yläosa ikkunaa. En ihan ymmärrä tätä ovien lasittamista, sillä siitähän pääsee murtomieskin sisälle vain kalauttamalla lasin rikki ja tarttumalla oven kahvaan. Etuovikin vaihdettiin, ja siinäkin on yläosassa lasi, jonka särkemällä voi kädellä avata lukon sisäpuolelta. Miksei niitä lasituksia voi tehdä vain aivan ylös, niin että näkisi tulijan, muttei siitä yltäisi avaamaan lukitusta?
Mökkireissu tässä on edessä meikäläiselläkin. Ne omput odottavat ja pihakalusteiden sisällekuskaaminen ynnä haudan talvikuntoon laittaminen - perinteinen kanervien vienti.
Kun ei ole mitään sanottavaa niin täytyy venytellä vain silmiä.
PoistaMutta eikö se olekin kivaa, että silmien venyttämisestä saa kivan närkästymissyyn ja ratsun, jolla karauttaa kentälle signaloimaan? Vai mitä?
PoistaKulttuurisyksypä hyvinkin.
PoistaYoutubesta tai minun blogistani pääsee kaupunkimme striimattuun kirjallisuustapahtumaan.
Liene kahvipaussi jo ohi ja päivä jatkuu.
Tänäön tiedepuolista aiheesta Ihme ja huomenna prosaa yms.
PoistaKuuntelin pätkän tuota kirjallisuustapahtuman luentoa. Ihan kuin olisin istunut muinaisella huippukiinnostavalla uskontotieteen tai kansatieteen luennolla kuuntelemassa tarinaa vanhoista uskomuksista, animismista ja sielu-uskosta. Hyvä luennoija!
Siis tieteellinen esitys ihmeestä? Kuka sen pitää… tai piti, sehän oli kai eilen?
PoistaNo, kuuklasin jo ihan ite - eli se onkin koko tapahtuman teema.
PoistaIhan hyvä teema, sillä kyllä maailmassa ihmeitä riittää. Aiheeseen on paneuduttu ennenkin, mm. Matti Jurva laulussaan ”Älä sinä ihminen hermostu, ihmettele vaan”.
(Yritin laittaa siitä linkin, mutta ihmeekseni en osannut.)
Humanisti sielussani hurraa tällaisille pohdiskeluille.
PoistaJonkin ihme-käsitteen pohdiskelu juuriaan myöten on tähdellisempää ja hyödyllisempää kuin vaikkapa tekoälyn tai Davidin lingon pohdiskelu. Tai Antti Lindtmanin kirjoittaman omaan itseen keskittyvän kirjan "Tulirinta" lukeminen. Tietäkäät siis kaikki, että Antti Lindtman nimittää itseään Tulirinnaksi. Tähän jonkin lajin hymiö.
Alkoi kiinnostaa tuo Lindtmanin kirjan nimi sen verran, että kysäisin konetietäjältä mihin se viittaa. En oikein voinut uskoa, että Antti olisi sen itse itselleen keksinyt, vakaa demari sentään.
PoistaNo, konejärki pähkäili, että se viittaa Runebergin Vänrikkien runoon Ukko Lode (jonka sivumennen sanoen me kaikki tämänikäiset kai osaamme lallatella ulkomuistista… ainakin alun, kokeilenpa: Aina taisteluun kun mennen Ukko Lode sitä ennen harmaan päänsä paljastaa…).
Nyt sitten googlaan:
”Aina, taisteluun kun mennen
ryntökäskyn ilmoittaa
Ukko Lode, sitä ennen
harmaan päänsä paljastaa.
Hartahana, totisena
seisoo näin hän hetkisen,
niinkuin muinoin pienoisena
vanhana nyt rukoillen.”
No, en ihan oikein muistanut. Mutta asiaan: Lindtman on kuulemma sukua tälle ukolle ja on siepannut Tulirinnan täältä!!??
Sieltähän se löytyykin, puolivälistä… ”ydin nuori, vanha pinta, pilaa, totta vuorojaan, lumitukka, tulirinta”.
Hmmm… Antti ei ehkä harkinnut asiaa ihan loppuun, sillä on aika eri asia kutsua tulirinnaksi tutajavaa vanhusta kuin miehuuden voimissaan olevaa komeaa korstoa.
Siis Antti Lindtman ei ole itse sukua historian sotasankari Ukko Lodelle, josta Runeberg runoili Vänrikki Stoolin tarinoissa nimikkorunon.
PoistaLähteet kertovat, että Karl Leonhard Lode (1752–1816) – on SDP:n puheenjohtajan ja kansanedustajan Antti Lindtmanin puolison, Kaija Stormbomin, suora esi-isä. Karl Leonhard Lode on Kaija Stormbomin isän vaarin vaarin vaari.
Antti Lindtman on siis vohkinut Tulirintansa vaimoltaan.
Luin uusia lähteitä. Tulirintakirjan esittelyssä sanotaan näin:” Antti Lindtman on suoraan alenevassa polvessa sukua eversti Karl Leonhard Lodelle, joka on tuttu vänrikki Stoolin tarinoista.”
PoistaVoisiko siis olla, että Lode on molempien puolisoiden yhteinen esi-isä? Vai miten tämä asia menee?
Tekoäly kertoo lisäksi, että Seura-lehden haastattelussa on vahvistettu, että eversti Lode on nimenomaan Kaija Stormbomin isän vaarin vaarin vaari. Sukulaisuussuhteen vuoksi perheen tyttärelle annettiin nimeksi Mandi, sillä Mandi (Amanda) oli eversti Loden tyttären nimi.
Minua jäi vaivaamaan tämä tekoälyn tarjoama tietojen vastakkaisuus ja vaihdoin konetta, jolla kysyin vielä kerran asiaa. Tässä koneessa on varma F-Secure-suojaus, iPadissa jokin muu.
PoistaNo nyt kone perui nuo iPadilla saamani vastaukset ja tämän koneen tekoälyn mukaan asia on näin:"Julkisesti saatavilla olevien sukututkimustietojen perusteella Antti Lindtman polveutuu sotasankari Loden (von Lode) suvusta, mutta hänen puolisonsa Kaija Stormbomin (ei Storbom) osalta vastaavaa suoraa yhteyttä Lode-sukuun ei ole todennettu."
Tämä lienee nyt varmin tieto. Käteen jää kyllä nyt vahva epäluottamus tekoälyn kyvykkyyteen.
Tekoäly on yhtä luotettava kuin tekosyy.
PoistaSain aivan erilaisia vastauksia eri kerroilla, samalla hakulausekkeella, eri koneilla. En osannut epäillä ennen kuin näin vastakkaiset vastaukset pariinkin kertaan.
PoistaMiten lie oppilaiden tiedonhakuprosessit? Tekoälyhän tekee nopeasti tehtävät, vaan miten luotettavasti. Olen melko vakuuttunut, että opettajat ovat jo joutuneet hankaliin tilanteisiin, jos ja kun oppilas pitää kiinni tekoälyn vääristäkin vastauksista.
Muistan oppikoulun alaluokilta tapahtuman, jossa eräs luokkatoverini väitteli opettajan kanssa ja vetosi johonkin lehtijuttuun - jolloin opettaja, vanha ukko, raivostui, nojautui tuolissaan eteenpäin niin, että opettajanpöytä putosi puoliksi korokkeelta, jysäytti nyrkin pöytään ja karjaisi, että ”sanomalehti ei ole mikään auktoriteetti!”.
PoistaSilloin opin termin auktoriteetti.
PS. Luokissahan oli opettajan alue ennen vanhaan vähän korkeammalla kuin muu luokka, ainakin meillä.
Kateederi, puhujan koroke, oli hyvä systeemi, koska se nosti opettajan hieman korkemmalle, niin että takarivikin näki opettajan ja opettaja takarivin taavit.
PoistaOmassa koulussani, siis työpaikallani, ei ollut kateedereja edes vanhan puolen puutalon luokissa. Onneksi, sillä olen melko varma siitä, että olisin joskus kompastunut sellaiseen. Oppikoulussa oli ja kansakoulussa. Kateederilla oli opettajan pöytä ja harmoni, jolla Kaipaisen Martta kajautti aamun virren ääntä värisyttäen ja luki sen päälle kullatusta ja punareunaisesta Raamatusta jonkin psalmin. Hän selaili sivuja aina houkuttelevasti, kastoi joskus sormenpäänsä suussaan ja käänsi lehteä sirosti. Odotin aina, milloin sivu kääntyy.
PS Kaipaisen Martta sanoi myös sanan ”psalmi” ihanasti soinnuttan ässää. Odotin sitäkin.
PoistaTämä Martta toimi myös kunnassa kirjastonhoitajana opettajan virkansa lisäksi. Hän on se, joka palkkasi minut ja siskoni lapsityövoimaksi kirjastoon muovittamaan ja leimaamaan uusia kirjoja ja josta olen täälläkin monestikin kertonut. Saimme palkaksi kolikkoja ja joskus hän tarjosi meille aterian kotonaan.
Kannatta mennä youtuben kautta jos kiinnostaa. Sivullani oleva linkki ei näköjään toimi. Vai liekö kahvitauko venynyt. :)
VastaaPoistaNo nyt toimii striimattu lähetys Tapahtumahorisontti-blogissani. Videoituja luentoja voi seurata myöhemminkin.
VastaaPoistaSiis linkki toimii ainakin minulla. Olisipa täällä pikkukaupungissakin jokin tuommoinen luento.
PoistaKyseiset tilaisuudet ovat olleet aina sisältörikkaita ja monipuolisia.
PoistaYoutubesta voi katsoa sekä perjantain tiedeosuuden aiheesta Ihme. Lauantain ohjelma on myös triimattu. Hieno kokonaisuus hyvien erilaisten kirjailijoitten näkemyksiä teemaan.
Monica Fagerholmin vallaton yksinpuhelu ohjeman loppupuolella oli mielenkiintoinen kirjoittamisen oppikurssi.
Fagerholmin eräs ihmeen kokemus oli, että hän ei päässyt irti alkoholista, josta oli tullut vahva riippuvuus. Eräänä päivänä hän kesätalossaan polvistui ja puhui Jumalalle, että ottaisi häneltä pois riippuvuuden.
Kun hän nousi seisomaan rukoiltuaan, siitä hetkestä lähtien hän ei enää viina- pulloihin koskenut. Hän ei ennen uskonut taivaan herraan, mutta nyt uskoo.
Jännittävä tuo Monica Fagerholmin uskonkokemus. Olihan se ihme, että rukoiltuaan jotakin tärkeää se toive toteutuu. Kun itse olen rukoillut jotakin tapahtuvaksi, se ei ole vissiin koskaan toteutunut, vaan asia on saattanut mennä entistä huonommaksi tai siihen on vastattu näpäyttämällä meikäläistä.
PoistaOlen mm. kerran ollessani metsässä kuvaamassa pyytänyt, suorastaan rukoilemalla rukoillut jotakin itselleni harvinaista tai jännittävää kuvauskohdetta, eläintä, vaikkapa ilvestä tai harvinaisempaa lintua sopivasti kuvaukselliseen kohtaan. Samantien eteeni metsäpolulla on tupsahtanut hyvinsyönyt maalaiskissa. Yläilmaisilla taitaa olla huumorintajua.
Monican tapauksessa uskon enemmän psykologiaan kuin jumaliin, Iineksen tapauksessa sattumaan.
PoistaMutta tämä ei tarkoita, että kiistäisin jonkun ylemmän älyn tms voiman olemassaolon. Viisainta lienee vain todeta, että emme tiedä.
PS. Mutta ne uskovaisten pelottelemat helvetit ja hehkuttamat taivaat ja pelastusopit ovat kyllä hölynpölyä. Niiden vaikutus on korkeintaan psyykkinen. Onhan sekin tietysti jotain.
Kyllä se yläilmainen oli, Tapsa. Näin uskon vakaasti, sillä niin sopivasti lihava ja kesy kotieläin tupsahti eteeni hyvin muotoillun rukouksen jälkeen. Toivoin nimenomaan villiä ja mielellään harvinaista luonnon eläintä.
PoistaSisko todistaa väkevästi, joten kai se uskoa pittää.
PoistaKävin kuuntelemassa Elolliset-romaanin kirjoittanutta Turpeisen Iitaa ja kylläpä olikin hyväpuheinen ja rempseän iloinen tyttölapsi.
Minullahan oli tuo kirja lainassa, mutta jäi remonttien, matkailujen, juopottelujen ja laiskuuksien takia kesken. Täytynee hakea uudelleen ja lukea ajan kanssa uusin innoin.
Minua jotenkin alkoi ihmetyttää Iitan ja kirjan välinen epäsuhta - totinen kirja, naurainen tekijä.
Totisuus ja nauru samassa persoonassa. Ehkä jossain määrin sama ilmiö kuin narrin nauru?
PoistaEli voiko tuntea iloa ja olla syvästi huumorintajuinen ellei tunne myös elämän toista puolta, tuskantuntoja? Olisin taipuvainen olettamaan että ei voi. Kyky tuntea syvästi sisältää kai kyvyn tuntea kaikkia tuntoja syvästi, ei siis vain ilon ja auvon. Riippuu sitten tilanteista, kumman ihminen päästää ilmoille, näkyviin.
Esimerkiksi Chaplinin tai Buster Keatonin totisen torvensoittajan eleet ja ilmeet naurattavat tai vetävät suuta hymyyn väkisinkin. Vesa-Matti Loirinkin hahmoissa on lopulta aika syvä ulottuvuus kumpaankin suuntaan, huolimatta kepeän heppoisesta käsittelystä.
On jo varmaan monta kertaa keksitty, minäkin ehkä, että Donald Trumpin touhuilu on kuin ilmettyä uunoturhapuroilua resitenttinä.
PoistaItserakkaudessa ja omakehussa hän usein jopa ylittää Uunon.
Ennenkin jenkeissä on ollut torveloita pressoja, mutta ei näin avoimesti torveloita. Millaisetkohan turvatoimet siellä on sen varalta, ettei joku trumppi aloita tohkeissaan ja kiukkuissaan ydinsotaa?
Niin, toivottavasti on.
PS. On kyllä mielenkiintoista myöhemmin kuulla ja lukea muistelmista, mitä muiden valtioiden johtajat ovat tykönään miettineet Trumpista. Nythän sitä ei vielä uskalleta kertoa.
Tätä Trumpin hallitsemista voisi katsoa farssina, ellei siinä olisi niin paljon todellisia uhkia, suoranaisia vaaroja koko maailmalle. Ei oikein jaksa enää edes lukea hänen kuvallaan varustettuja uutisia otsikkotasoa pidemmälle, niin hölmöjä ne ovat. Ja niin huikeaa itserakkautta ja narsistista käyttäytymistä on häntä ennen esiintynyt lähinnä hirmuhallitsijoilla, Hitlerillä, Stalinilla ja mitä näitä kiinalaisia ja korealaisia diktaattoreita nyt olikaan.
PoistaEdelleen ihmetyttää se, miten ihmeessä ihmiset ovt voineet äänestää tämän tyypin jo toistamiseen presidentiksi.
Mutta se satiirinen ja samalla parodinen farssi Trumpista. Sen voisi joku taitava kirjoittaa ja tuoda näyttämölle. Onhan näitä ennenkin tehty. Chaplinin Diktaattori on mainio parodinen satiiri. Tai satiirinen parodia.
Trumpin kohdalla käy toteen se vanha sanonta, ettei hänestä voi tehdä parodiaa, koska hän tekee sen itse.
PoistaHitlerin ja Stalinin ero oli mielestäni siinä, että Aatua palvottiin oikeasti, mutta Josifia suureksi osaksi pelosta. Trumpia puolestaan ei palvo kuin osa republikaanien äänestäjäkunnasta, se torvelompi osa.
Palvottiinko meillä Kekkosta? Kyllä se ainakin lähellä oli, muttei ehkä ihan hurmoksellista. Pelkoa ja nuoleskelua oli ehkä enemmän.
Niin, todellakin… Trump pitänee itseään yhtä palvottavana suurmiehenä kuin Mao ja Korean Kim. Jälkimmäisen kanssahan hän käveli käsi kädessä kohti auringonlaskua.
PoistaTaitavat muutenkin olla ohi ne ajat, jolloin vallanpitäjiä palvottiin. Nyt idolit ovat viihde- ja somemaailmasta. Paitsi tietenkin jossain Pohjois-Koreassa, jossa on diktaattorin silmänpalvontaa.
PoistaTrumpukalla on Napoleon-kompleksi. Hän on tosiaan kävelevä farssi. Muuta ei tarvita. Onneksi hän ei pysty yksinään painamaan tuhoaseiden nappulaa.
Trump onkin sitten suurikokoisin mies, jolla on Napoleon-kompleksi - sillähän on viitattu nimenomaan lyhyiden miesten sisäiseen tarpeeseen vähän pullistella.
PoistaTrumphan on 190-senttinen ja 100-kiloinen jässikkä. Vähän kuin yhdistetty Koivisto ja Ahtisaari… älyltään kuin Jukolan Jussi, käytökseltään kuin Suhina-Lempi, itsetunnoltaan kuin… kuin… Väyrys-Pate.
Trump on ehkä henkisesti pieni mies, että siinä mielessä käy vallan hyvin napoleonkompleksisesta miekkosesta, joka ratsastaa Marengollaan kohti auringonlaskua.
PoistaHupaisaahan on, että myös Napoleonin suosikkiratsu oli pieni arabialaishevonen, jonka säkäkorkeus oli kohtalaisen vaatimaton, meikäläisenkin silmien alapuolella. Ehkä Napoleon pääsi nopeammin hyppäämään matalamman orhin selkään. Mene tiedä.
Kaikki kirjailijaluennot tapahtumassa olivat uusia tietoja ja ajatuksia antavia. Suosittele!
VastaaPoistaSuositteleN!
VastaaPoistaKiitos vinkistä, Noora, minua kiinnostaa tuo ”ihmeen” pohdinta. Manaan vain itseäni, kun olen huono podcastien ja someluentojen kuuntelija. Tiedän menettäväni monta helmeä. Koetan kehittää sietoani istua kotona hiljaa kädet sylissä korvat höröllä. Kun en edes kudo.
PoistaMinäkin kävin jo vähän kuuntelemassa. Täytyy palata sinne ajan kanssa.
PoistaTV kulttuuriohjelmassa Pirkko Saisio ja Jari Tervo keskustelivat Hirmuhallitsijoista. Tervo on julkaissut kirjan Ukrainan sodasta ja Putinista.. Saision Stalin kirjasta Suliko tehty näytelmä on teatterissa.
VastaaPoistaSuliko oli Stalinin rakastama Georgialainen kansanlaulu. Tämä oli syvästi hätkähdyttänyt Saision pohtimaan kuinka noin herkästä ihmisestä oli voinut kasvaa julma tyranni. Ihmettelen voiko kuuluisa kirjailija -kukaan ihminen yleensäkään- voi olla noin naivi.. Monet julmat hallitsijat ovat olleet suuria kirjallisuuden ja taiteiden suosijoita. Herkistä ihmisistä on kasvanut hirviöitä.
Tervoa taas ohjelmassa vaivasi tuttu tarve vääntää jokaisesta asiasta vitsiä ja sanallista sukkeluuksia.
Eikös esimerkiksi Hitler ollut suuri eläintenrakastaja? Hän ryhtyi kasvissyöjäksi nimenomaan säästääkseen eläinten elämän.
PoistaTämä on kieltämättä suuri paradoksi, että hirmuinen murhaaja voi olla myös tunteellinen, hellämielinen ja ehkä rakastava ylipäänsä jotakin kohtaan. Olihan kylmä ja vainoharhainen Stalinkin herkkä runoilija ja laulaja ja vaikkapa Mussolini intohimoinen muusikko ja kirjailija.
Jari Tervo puhuu kaunista suomen kieltä. Hänen takiaan katsoin juuri uudelleen Ylen vanhan Suomi on suomalainen -dokumenttisarjan. Tykkään kuunnella hänen artikulaatiotaan. Ja onhan hän kaikin puolin terävä tyyppi. Ja huumorintajuinen sopivalla tavalla.
PoistaJuu, eihän Tervo kirjoissaan psyyken syvyyksiin etene, mutta ihan käypää historian kuvitusta.
PoistaSaision mielestä Nuori Stalin koki murroksen jossain vaiheessa, en ole kirjaa lukenut, mutta voin kuvitella, että bolshevikit yllättyivät kun kansa ja neuvostovaltion kehitys ei kulkenutkaan klassikoiden ennusteiden mukaan. Ihmisiä piti ryhtyä väkivalloin ohjaamaan.. Mussolini vallankumouksellisena sosialistina oli v.1914 maailmansotaa jyrkästi vastaan. Järkyttävänä pettymyksenä totesi Euroopan sosialistien pääosan pettäneen periaatteensa, asettuen tukemaan omien maittensa sotaa. Hänen maailmankuvansa paljastui illuusioksi..
Jotain samankaltaista paljastui varmaan Stalinille .
Ihan kohotin kulmiani Iineksen Stalin-infosta, vaikka tietysti nuorena Poika Tuomista ja muita lukiessa nämäkin tulivat tutuiksi, mukaan lukien Hertta Kuusisen kuumat puukkotanssit. Nämä kivat jutut ovat vain jääneet kaiken muun myöhemmän alle.
PoistaNo, etsin Stalinin nuoruusrunon:
”Liiku väsymättä
Älä paina päätäsi
Hajota pilvien usva
Herran huolenpito on suuri.
Hymyile lempeästi maalle
Joka on levitetty alla;
Laula kehtolaulu jäätikölle
Joka on ripustettu taivaasta.
Tiedä varmasti, että kerran
Maahan lyöty sorrettu ihminen
Pyrkii jälleen pääsemään puhtaalle vuorelle,
Kun toivo kohottaa.
Niin, ihana kuu, kuten ennenkin
Välähdä pilvien läpi;
Miellyttävästi taivaansinisessä holvissa
Anna säteidesi leikkiä.
Mutta minä avaan liivini
Ja työnnän rintani kuuta kohti,
Ojennetuin käsin minä kunnioitan
Valon levittäjää maan päällä!”
Nämä kivat jutut ovat vain jääneet kaiken muun myöhemmän alle.
Poista- Tämä lause on helmi. Ja ajatuksena syvä. Sen tunnistaa siinä vaiheessa elämässään, kun katsoo taaksekinpäin ja löytää jo unohtuneita asioita.
Tuo Stalinin runohan on kaunis. Ja hyvinkin moderni, vapaamittainen, ei loppusointujen kahlitsema.
Mitä Tervoon tulee, ei hän taida ihan mielikirjailijoitani olla. Hänellä on aika väljää ja rönsyilevää kerrontaa, sikäli kuin olen häntä lukenut.
PoistaMutta parhaimmillaan hän onkin juuri esiintyjänä, puhujana ja totuuksiensa laukojana. Hänellä on huumorintajua vailla vitsinkerrontaa, ja osuvia tokaisuja. Ei paha.
Tänään ylistävä HS arvostelu Suliko näytelmästä, varsinkin Elina Knihtilän Stalinista. Stalinina aiemmin näyttämöllä muistan Pentti Siimes ja Lasse Pöysti.. Kumpikin näytelmässä, jossa Stalin ohjeistaa säveltäjiä.
Poista
PoistaLuin tuon arvostelun, joka oli niin hurmioitunut ja tarkkanäköinen, että olin näkevinäni kohtauksia suoraan lavalta. Tuli ikävä sinne katsomoon kokemaan tuo elämys. Miten monta ulottuvuutta ihmisessä onkaan, yhtaikaakin ja ainakin peräkkäin, jaksoissa. Hyvä ja paha, oivaltaminen ja seisahtuneisuus, ilo ja suru.
Ja Elina Knihtilä! Näyttelijöiden aatelia. Tämä on helppo uskoa. Juuri katselin Ylen sarjan teatterikorkeakoulun opiskelijoista, joita mm. Knihtilä ohjasi.
Tuossa muuten linkki tuohon HS:ien arvosteluun:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000012293074.html
Huomautin eilen illalla näitä lukiessa ohimennen vaimolle, että pitäisiköhän ehkä käydä katsomassa se Suliko, sehän kertoo Stalinista… johon vaimo totesi ykskantaan, että meillä on siihen jo liput ensi viikoksi.
PoistaVaimon pito tulee kalliiksi, mutta on siitä hyötyäkin. Kerron sitten ensi viikon lopulla mielipiteeni Sulikosta, vaikka ette haluaisi kuullakaan.
Kyllä kiinnostaa, eli suorastaan vaadimme antavaa selostusta esityksestä.
PoistaJa on sinulla mainio, hyvin koulutettu vaimo. Ei pidä turhaa ääntä, mutta toimii kuin kone. Mistä tuommoisia ihania puolisoita löytää?
Ei pidä turhaan ääntä… heh, silloin kun hän katsoo aiheelliseksi, eli aika usein, palaute tulee heti ja riittävän kovalla äänellä.
PoistaOnneksi hän ei ole pitkävihainen, vaan leppyy viidessä minuutissa ja on kuin ikinä ei olisi myrskyä noussutkaan.
Koulutuksesta ei voi puhua, pikemminkin minut on pidetty kurissa ja nuhteessa. No, ainakin yritetty.
Jari Tervo,tämä humaani "kirjailija".Loihe lausumaan myös..
VastaaPoista-Suomessa on oma Valkonen roskaväki,jotka ovat huonosti koulutettuja,syövät epäterveellisesti,vihaavat homoja ja muukalaisia,inhoavat kulttuuria ja pelkäävät oman asemansa puolesta.-
Tämähän on totisinta totta. Ei se Tervon vika ole että näitä silmien venyttäjiä riittää.
PoistaTuo, että Jari Tervo ruoskii ”valkoista huonosti koulutettua homovihaista roskaväkeä” on kieltämättä melko kulunut ja virheellinen klisee älykkäältä kirjailijalta.
PoistaSamaten se, että Tervo heittää Raamatun olkansa yli lattialle televisiossa on väsynyttä radikalismia. Aiheellisempaa ja rohkeampaa oli ollut heittää Koraani…
Tervo on aika rönsyilevä persoona huolimatta kauniista ääntämyksestään ja huolellisesta kielestään.
Meinaatko olla pyytelemässä anteeksi kuten Orpo.
PoistaKohu oli täysin suomalaisen median ulkomaille syöttämä ja se ei aiheuttanut siellä juurikaan reagointia.
Korjaus tuohon omaan kommenttiini: rohkeampaa olisi ollut —.
PoistaOlen ihan varma,että Tervo ei olisi uskaltanut heittää Koraania lattialle.
VastaaPoistaMiksiköhän..
Tämä asia on tabula rasa meidän kulttuurissamme. Kristinuskoa saa pilkata mennen tullen ja se on jopa suotavaa.
PoistaMenepä ja tee se uskonnolle, jonka varjolla on lupa tappaa homoseksuaaleja ja vääräuskoisia ja alistaa naisia.
Tämä raamatun heittohan tapahtui jo kauan sitten, varmaan keskustelimme asiasta jo silloin - ja samassa sävyssä: koraania ei olisi uskaltanut heittää.
PoistaJa jos meillä on valkoista roskaväkeä, niin sitten meillä on myös sosiaalituilla loisivia mamuja. Retoriikastahan tässä on kyse.
Mutta miksi Jartsa ei olisi uskaltanut heittää koraania, no kahdesta syystä:
a) pelkäsi hyvisten tuomiota
b) pelkäsi mamujen kostoa
Ihan aiheellisestikin, sitä en kiellä.
Mitä ”kouluttamattomaan roskaväkeen” tulee, sitä on tietysti myös tummempana variaationa, ei yksin valkoisena. Valkoisella roskaväellä vaan ei ole minkäänlaista turvatilaa, jollainen on tummalla roskaväellä. Valkoista roskaa saa suomia ja jopa uhata tappaa, tumman suomimisesta tulee globaali mainehaitta. - Ja tässä tämä kulttuurinen paradoksi onkin. Ihmisen tulee operoida kieli keskellä suuta. Elämme veitsenterällä.
PoistaKävin vahingossa saarnaamassa edellisen postauksen kommenttilokerossa.
VastaaPoistaNo, eipä muuta tällä erää. :)
Mainiota, Noora. Voimaa ja volyymia tarvitaan aina terästämään keskusteluja.
PoistaEdellisen keskustelun lopussa on mehevää dialogia, joka versoi Nooran mainitsemasta Lavrovin YK-puheesta. Kannattaa vilkaista.
Tuossa vielä suora linkki:
Poistahttps://inez54321.blogspot.com/2026/09/bloggerkin-patkii.html#comment-form
Ai, vahingossa… minä kun luulin, että sillä tarkoituksella ettei ehditä väittämään vastaan!!?
PoistaHmmmm…. sepä onkin hyvä idea. Taidankin alkaa kirjoitella noiden entisten loppuun peräkaneetteja, joissa sanon suorat sanat ja miten asiat oikeasti ovat, jotta jälkipolvet näkevät kuka oli oikeassa, tana.
Aloitan vaikka vuoden 1979 lokakuusta, jolloin muutin Stadiin.