Tarvitsen uudet silmälasit. Huomaan, etten näe selkeästi sanaristikon pientä piirrettyä vihjekuvaketta. Ja kirjaa lukiessa joudun ”asettelemaan” näöntarkkuuteni oikealle levelille. Sitten sujuu, silmät mukautuvat.
Olen miettinyt, johtuuko näön mahdollinen huononeminen joko liiallisesta näyttöruutujen tuijottelusta tai alkavasta kaihista. Monelta tuttavaltani on nimittäin leikattu kaihi, onnistuneesti. Yksi sanoi, että sai heittää silmälasit nurkkaan sen jälkeen. Toisaalta minulle on sanottu, että alkava kaihini on vähäinen ja että riittää, että käyn parin vuoden välein tarkistuksessa. Mihinkään leikkausjonoon en kuulemma pääsisi.
Olen miettinut myös älylaseja, joihin voi kirjoittaa. Mitenkähän se kirjoittaminen tapahtuu? Voinko kirjoittaa ajatuksen voimalla vaikka kannon nokassa istuskellessani, vai onko laseissa mukana jokin lisävaruste, johon sormin naputellaan vaikkapa puhe? Miten se tekniikka menee, miten tekstinsyöttö tapahtuu? Ja ennen muuta, mitä kaikkea kivaa älylaseilla voi tehdä?
Voisin kuvitella, että opetustyössä älylasit olisivat mainiot. Voisi pitää sujuvasti kokonaisen oppitunnin, jonka on etukäteen huolellisesti valmistellut. Voisi puhua yleisöä vakuuttavasti silmiin katsoen. Vai menevätkö puhujan silmät kieroon, kun lukee lasin pinnalta tekstiä? Entä jos tekstinsyöttö tilttaa kesken tärkeän tilaisuuden?
Sitäkin mietin, että opiskelutilanteissahan aukeavat rajattomat mahdollisuudet syöttää laseihin tietoa ja tärppejä tenttejä ja pääsykokeita varten. Pelottavaa!
Tekoäly mullistaa kaiken. Jotenkaan en silti pelkää tekoälyä enkä usko siihenkään, että tekoäly kykenisi tuhoamaan ihmiskunnan. Uskon enemmän siihen, että ihminen, aistiherkkä olento, havaitsee petoksen. Eri asia on, puhummeko enää petoksesta, kun tekoäly jyllää siellä sun täällä.
(Kuva Timur Yilmaz)
Taitaa olla ikäkysymys tämä lasien tarve. Itse sain eka lasit (tai jouduin ne hankkimaan) vasta aikuisena, opiskeluaikoina, kun en takapulpetista nähnyt enää kunnolla taululle.
VastaaPoistaOlin likinäköinen eli mitä lähempää katsoin, sitä tarkemmin näin. Näin mentiinkin sitten vuosikymmenet, mutta nyt varttuessa tilanne on muuttunut - en enää näekään lähelle tarkasti, mutta kauas näen suht hyvin.
Ja lähilukulasejahan myydään parilla kolmella eurolla joka apteekissa ja kaupassa, minullakin on niitä useita! Ostatko nekin optikolta? Sen sijaan oikeat silmälasit pitää yhä hakea optikolta ja nehän maksavat.
Asia on minulle akuutti, sillä pitäisi uudistaa taas ajokortti ja epäilen selviänkö näkötestistä vanhoilla prilleilläni.
PS. Suomi on hauska kieli - minulla on tuossa ylempänä kaksi näin-sanaa peräkkäin eri tarkoituksessa, eikä se hämää yhtään.
Minä sain ensimmäiset lasini koululaisena, oppikoulun alaluokilla. Silmälääkäriin mentiin Tampereelle, kun silloisessa kauppalassa ei ollut silmälääkäriä eikä silmälasiliikettä. Sain valita kehykset, siniset, hieman ylänurkasta kapenevat, soikenevat.
VastaaPoistaOlin likinäköinen, ja olen tietääkseni vieläkin. Näen jopa lukea tekstiä ilman laseja ja pystyn tekemään näin myös televisioruudulta etäämpää. Epäselvät (lue: kehnosti piirretyt, ei arvattavat) pikkukuvat tuottavat vaikeuksia, kuten mainitsemassani sanaristikkojutussa. Ja se katseen terästäminen kirjan luvussa. Olen jokseenkin vakuuttunut, että näköongelmani johtuvat ainakin osittain liiallisesta tietokoneilusta.
Ajokortin uusimisrumba on kurjaa. Ensinnäkin se lääkärintarkastus yksityisellä on kallis, ja terveyskeskuslääkärit eivät enää sitä saa tehdä. Toiseksi pelkään niitä testejä, sekä näkö- että varsinkin muistitestejä. Minulla on aina ollut hyvinkin terävä muisti, mutta silti se testi pelottaa, etenkin jos on jännittäjätyypi niin kuin minä.
Siis en hanki lasejani optikon kautta, vaan aina silmälääkärin tutkimuksen jälkeen. Silmäni ovat vahvasti eri paria, ja luotan tässä enemmän lääkärin arvioon kuin optikon. Nimittäin olen kaksi kertaa saanut väärät lasit optikon virheen vuoksi. Linsseihin unohdettiin merkitä optikon mittauksessa jokin ”prismajuttu”, ja ne vääristivät. Onneksi vaihdettiin ilman maksua uusiin.
PoistaTuo nuorempana sisaruksena oleminen on minullekin tuttua. Isoveljeni sai aina kaiken upouutena, minä sen sijaan sain hänen pieneksi käyneet takit, housut, kengät, luistimet, sukset, polkupyörän...Jopa koulukirjatkin olivat isoveljen vanhoja ja risoja, kun olimme samassa koulussa ja oli samat opettajat. Sen sijaan, kun kesäisin piti kerätä kasveja koulun luonnonhistorian kurssia varten, siihen en saanut isoveljen vanhoja, vaan isä piti huolen, että keräsin itse. Sellaista se oli, mutta en osannut muuta kaivatakaan, kun en edes tiennyt, että elämä voisi olla toisenlaista.
VastaaPoistaTämä kommentti tuli ilmeisesti poistamani kommentin perään. Kerroin siinä, miten tuolla Tampereen-reissulla sain myös uuden talvitakin. Yleensä sain siskon vanhan pieneksi jääneen. Tämä uusi oli ruskea teddytakki, ihan oma valintani.
PoistaOli se juhlaa, uusi takki ja uudet silmälasit olivat tulossa postilähetyksenä.
PS Poistin oman kommenttini omien lyöntivirhesählyjeni vuoksi.
Sanonpa vielä, että, Anonyymi, kovin tuttua oli kaikki tuo, minkä kuvaat. Minä sain sentään ottaa siskon herbaariosta muutaman kasvin itselleni, kun en muuten olisi saanut vaadittavaa määrää täyteen.
PoistaJa ne yhteiset koulukirjat! Minulla on niitä vieläkin tallessa. Etulehdellä komeilee ensin siskon nimi, alla minun nimimirjoitukseni. Kirjojen sivuilta löytyy hupaisia merkintöjä ja piirroksia, jotka eivät millään tavoin liity kirjan aiheisiin…
Ja ne alleviivaukset. Tekstiä ei aina erota paksujen viivausten alta. Psykologian opettajalla oli tapana alleviivauttaa valmiiksi tärkeät kohdat. Ja sitten vielä lisäsimme omat viivat.
Minulla oli vähän samanlainen tilanne kuin anolla eli sain aina isoveljeni vanhat rytkyt. Luistimet olivat aika hyvässä kunnossa, mutta numeroa 44… silloin kun sain ne, oma kengännumeroni oli vasta 39.
PoistaAika monta villasukkaa sai panna päällekkäin ja hölskyi ne silti. Mutta jalkoja ei palellut. Eikä jalkani ole vieläkään kuin 42.
Mutta kasvit sain suurimmaksi osaksi hänen vanhoistaan. Opettaja testasi tietämystä ja omat kasvit piti tunnistaa pistokokeissa… olin varautunut siihen ja kirjoittanut paperin nurkkaan nimet salakirjoituksella, mutta opettajan perhana piti kättään juuri siinä enkä nähnyt kunnolla.
Olisikohan ollut helpompaa vain opetella ne kasvien nimet? En tunne kyllä kasveja vieläkään. Kerran ostin vaimolle torilta ruusuja. Kotiin palatessaan hän huudahti että oi miten ihania krysanteemeja…
{Silloin ymmärsin, miksi kukkakauppias katsoi minua vähän oudosti ruusuja ostaessani.)
Meillä onneksi siskon kanssa oli vain vuosi ikäeroa, joten kokoero ei ollut suuri, jonkinlainen kuitenkin, koska olin muutenkin pienempi kuin hän, täysiaikaisena syntynyt, minä hieman ennenaikaisena. Painoin 2,9 kiloa syntyessäni, kun nyt moni lapsi syntyy yli viisikiloisena.
PoistaKaikkein eniten taisi harmittaa se, etten koskaan saanut uutta kirjaa, vaan siskon valmiiksi päällystämän ja alleviivaaman. Ja kuvittamaan. Tuo oli aikaa, jolloin kirjatkin piti ostaa itse, kun nythän kai koko toisen asteen kirjat saa ilmaiseksi. Sitä en tiedä, saako nuo koulun kirjat jättää itselleen, vai pitääkö ne luovuttaa takaisin koululle uutta jakoa varten. Minusta ne pitäisi saada pitää.
Meillä sai kyllä kirjat ilmaiseksi keskikoulussakin, se olikin kunnallinen keskikoulu. Lukiossa piti ostaa itse - tai olisi pitänyt, en ostanut kaikkia, vaan yritin keplotella lainakirjoilla.
PoistaJos nyt oikein muistan, meillä kyllä siis jouduttiin ostamaan heti koulun alettua kaikki kirjat ja tarvikkeet itse. On silti ollut varmaan kuntia, jotka ovat kustantaneet oppikoulussakin kirjoja lapsille. Kun en ollut varma tästä muistamisestani, kysyin asiaa tekoälyltä, jonka mukaan oppikoulu tosiaan oli maksullinen laitos: kaikki tarvikkeet maksoivat vanhemmat.
PoistaJa ehkä juuri tämä maksullisuus teki sen, että kaikkein köyhimmät perheet eivät aina laittaneet lapsia oppikouluun, vaikka oppikouluun meno oli yleistä kaikissa tuloluokissa. Sotien jälkeinen vanhempien sukupolvi uskoi koulutukseen ja halusi lapsilleen paremman elämän myös aineellisesti. Tämän vuoksi suuret ikäluokat ovat varsin korkealle kouluttautuneita.
Vaan mitä tulee juttuni kuvan älylasimiekkoseen, niin aika mielenkiintoinen on tämänkertainen tuleva välikysymys Suomen "poukkoilevasta Israel-politiikasta". Kun ne Daavidin lingot tuntuvat hiertävän nyt kovasti, vaikka puolue itse on kaupan hyväksynyt ja tilannutkin ne edellisessä hallituksessa ollessaan.
PoistaNiin että pukkaako sitä välikysymystä nyt vai ei? Älylasit eivät taida antaa vastausta.
Poliittista teatteriahan nämä välikysymykset ovat, kun lopputulos kuitenkin tiedetään ennalta. Kerätään näkyvyyttä.
PoistaPitäisi tehdä t-paita, jossa olisi kuva Daavidin lingosta ja verenpunaisin kirjaimin teksti ”Natsit olivat oikeassa”.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minua tämä poliittinen teatteri alkaa ärsyttää. Taidankin ruveta nihi- tai pihilistiksi.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä naurettavammilta ja heikommilta päättäjät alkavat tuntua. Näkee kaiken sen epäaitouden ja vallanhalun, moraaliposeerauksen ja halpamaisuuden, vähän joka taholla.
PoistaHarvassa ovat ne poliitikot, jotka tuntuvat rehellisiltä ja rohkeilta. Yhden voisin mainita, yhden ihailemani poliitikkopersoonan: Ben Zyskowicz. Toinen, nyt jo kuollut rehellinen ja rohkea poliitikko oli Mauno Koivisto. Kolmatta hyvää poliitikkoa en nyt heti keksi.
Meillä on sama maku tässäkin, kuten monella muullakin.
PoistaNäinkin Zyssen Hakiksen torilla viikko pari sitten ja kun vaimoni sattuu olemaan hänen vaimonsa luokkatoveri, jututin tietysti kuten vanhaa kaveria.
Kysyin, että ketä minä nyt äänestän, kun et ole enää ehdolla… että sinä olet ollut paras tuntemani vanhan ajan tannerilainen demari, eikä muita taida enää ollakaan.
Zysse naurahti ja sanoi kyllä jonkun nimen, mutta unohdin sen saman tien. Täytyy harkita itse. Niin ja huomautan vielä, että vaikka Lindtmanin Anttia moititaankin, ihan syystäkin, niin pohjimmiltaan hänkin on oikeistodemari. Minulle se tarkoittaa järkevää talouspolitiikkaa. Saa ny nähä.
Antti vaan on antanut persoonansa himmetä vahvojen naisdemarien vanavedessä. Naiset ovat selkeästi ottaneet vallan.
PoistaTytti Tuppura kuiskii Antin korvaan ohjeita ja Nasimakin antaa surutta ihan omia lausuntojaan. Krista Kiuru polkee jalkaa ja käynnistää puppusanapuhemaratonin, eikä Antti voi mitään. Onkohan Antilla äitikompleksi?
Välillä Antti näyttää miehisyyttään ja työntään avustajan syrjään estradilla, jotta näkyisi itse paremmin. Ja nuo älylasit. Ne ovat kyllä tulevalla pääministerillä vitsi. Kerranhan ne jo tilttasivat. Paljon mahdollista, että kaiken takana on ihan kiltti ihminen. Mutta jokin kompleksi siellä taustalla kummittelee..
Ei pitäisi psykologisoida, mutta Anttihan on kasvanut isänsä kanssa, toki yhteyden äitiinsäkin säilyttäen. En tiedä onko hänellä siskoja?
PoistaHän on luonnostaan kookas mies, joten hänen ei tarvitsisi pullistella ja korostaa miehisyyttään, ihailua sataa muutenkin.
Johtajan rooli voi olla miehellekin hankala, esimerkiksi minulle se ei sovi ollenkaan. Olen käytännön asioissa aika joustava, joskus ihan liikaakin, mutta näkemyksissäni aika omaehtoinen.
En tunne yhtään Antin taustaa, mutta ainahan lapsuus ja nuoruus ihmistä muokkaa johonkin suuntaan.
PoistaAika harvalla lienee täysin onnellinen ja tasapainoinen lapsuus, menneisyys. Sanon tämän sillä perusteella, että ihmiseloon kuuluvat väistämättä myös hankaluudet ja vastoinkäymiset, surun ja harmituksenkin ajat. Ei ole olemassa jatkuvaa onnellisuutta ja auvoa, ihmismieli ei kestäisi sitä. Siinä on nousuja ja laskuja.
Se nyt pinnalla oleva käsite suomalaisten koululaisten sisukkuuden puutteesta (Pisa-tutkimus) on mielenkiintoinen ilmiö. Itse olen näkevinäni sen juontuvan siitä, että lapsia kannatellaan ja suojellaan pettymyksiltä sekä kotona että koulussa. Vastuuta ei anneta, vaan lapsi kannetaan vaikeuksien yli, mikä on karhunpalvelus hänen kehitykselleen. Armovitosia ja armokahdeksikkoja annetaan, jotta lapselle ei tulisi paha mieli.
Tunnerakennelmia
PoistaElämä komplekseja täynnä
ihminen niitä pyytämättä saa,
rikkaus ja riesa,
ilmainenko anti, oppi kuitenkin,
kooste ihmiseen
kysymättä, lupaamatta,
kasvaa ihmiseen.
***
Kovaa on kilpailu politiikan (kirja)markkinoilla. Myynnissä elämästä paljon kaikkea mahdollista, eikä henkilökohtainen elämä vähäisimpänä. Tämä tulee mieleen, kun lukee arviointeja tulollaan olevasta Antti Lindtmanin esikoiskirjasta, omaelämäkerrallisesta teoksesta, Tulirinta. Kaiken kerron rehellisesti, lupaa Lindtman. Näkymä on kuin kovat piipuissa, pehmyt sydämissä, sopii pelin politiikkaan. Omaan pussiin puhujia riittää, markkinapellejäkö.
Jo sananlasku sanoo, että tyyni vesi tekee syvän uran tai, että hiljaisessa vedessä ne isot kalat kutevat.
***
Syksy silmänsä sulkee
Lämpö laskee pikkuhiljaa
päivä päivältä kylmenee,
tule, tule, lempeä talvi
sitä toivon yhäti vaan.
Vielä ei sentään talvea pukkaa
voi vaikka katsella hentoa kukkaa,
joka kesän lämmöstä viestittää
lämpimin värein elävöittää.
Schubert - Serenade
https://youtu.be/0bjB-IWEYI0?si=4UELamlKR8BywiwO
Kenties luen Lindtmanin Tulirinnankin, jos sen kirjastosta pikaisesti saan, sillä poliitikkojen persoonat kiinnostavat melkein enemmän kuin heidän politiikkansa. En osaa juuri nyt mitenkään yhdistää Anttia tulirintaiseen ihmiseen.
PoistaEi todellakaan vielä pukkaa talvea, vaan vielä saa kastella pihakukkia. Pikkulinnut ovat paljolti vaienneet, mutta rastaat pitivät tänään metsikön pihlajissa aikamoista mekkalaa. Ja palokärki huusi. Muuttolintuäppini tunnisti minulle punakylkirastaan, harmaasiepon, hippiäisen, sinitiaisen ja räkättirastaan.
Aika epäilevästi suhtaudun asiaan, että paketoidaan oma elämä myyntiin, vaikka kirjaan. Vanhemmilta ihmisiltä se on vähemmän mietityttävämpää kuin nuorilta. Minusta elämä on sen verran mutkikasta ja oikukasta, että kirjan perusteella henkilökohtaisesta elämästä ei voi saada kovinkaan kattavasti oikeaan osuvaa. Saa siitä kuitenkin jotain ja ehkä se riittää.
PoistaPikkulintuja olen vielä jonkin verran nähnyt puissakin. Päivät ovat olleet ihailtavan lämpimiä, mutta yöt ovat jo kylmänpuoleisia.
Vaalikirja on nyt kyseessä. Otetaan kaikki keinot käyttöön, joka rintamalla. Lindtman tietää, että puolueen gallup-kannatus on laskussa, ja äänestäjiä valuu ennen kaikkea vasemmistoliittoon, jolla luonnollisesti on kova noste tällaisena leikkausaikana. Tulirintaista taistelijaa tarvitaan. Vaan onhan puolueella yksi tulirinta, Tytti Tuppurainen.
PoistaTytin ja Antin tulirintaisuus näkyisikin eri lailla. Tyttihän on tarvittaessa ulkoisestikin tulta ja tappuraa. Antin tulirintaisuus voisi olla enemmälti sisällä, sisäsyntyisesti vellovaa, vaikka purskahteluakin voi näkyä, joka voisi olla vaikka liikehtimisessä näkyvää.
PoistaAnnettakoon Tytille vaihteeksi, näin Miina Sillanpään päivänä, sulka hattuun tulirintaisuudesta. Ei välitetä nyt siitä, mitkä ovat intomielisyyden hedelmät, vaan ihan vaan intomielisyydestä, jota politiikassa tarvitaan.
PoistaMiinahan oli sosialidemokraatti ja ensimmäinen Suomen naisministeri. Torpan tyttö, kiertokoulunsa käynyt, Työläisnaista ja Toveritarta toimittanut. Varsinainen tulirintainen kiihkoilija hän ei silti ollut, sillä sisällisodan aikana hän varoi jyrkkiä linjoja ja saikin siksi arvostusta myös valkoisten puolella. Ja nyt hänellä on oma päivänsä.
Miina syntyi Jokioisilla - ja sinne päin minäkin kohta kurvailen eli mökille mielin syyshommiin, mökki sijaitsee siinä vähän yli puolivälin tienoilla, seuduilla hienoilla.
PoistaEipä totisesti talvea pukkaa
säikäyttämään ukkorukkaa
joka mökillensä metsän taa
kohtapuoliin kiiruhtaa
siellä oottaa syksyn työt
ja pilkkopimeät syysyöt
jotka joitakuita kammottaa
kun kuu suu auki ammottaa
mutta eipä äijäkäppänää tätä
joka menemättä ei jätä
vaikka taivaalta akkoja satais
piippunsa vain latais
ja tuumailis että antaa tulla vaan
kyllä niitä mahtuu tähänkin tupaan.
Siis pilkkopimeät syysyöt yksin mökillä pelottaisivat kyllä minua. Ei missään valoja, vain tummat kuuset huokailisivat yössä. Yksi katulamppu palaisi alempana kadulla, aavemaisesti. Meikäläisen mielikuvituksella ja runsaalla true crimi -katsomiskokemuksella ei onnistuisi.
PoistaJa nyt kun vielä pitää alkaa pelätä vieraan vallan tunkeutumista ihmisten koteihin! Juuri luin Helsingin Sanomien uutisen, että muutamien kansanedustajien koteihin on jo tunkeuduttu, asialla vieraat vallat, oletetaan.
Ja tässäkin tilanteessa Vasemmistoliiton Minja Koskela ja vihreiden Sofia Virta haukkuvat puolustusministeriä matkasta Daavidin linkojen vuoksi. Ettäs kehtaavat. Ja tulirintainen Tytti huutaa epäluottamuslausetta Häkkäselle ja koko hallitukselle. Hävetköön, jos osaa. Suomen kansa ei taatusti ole näiden pöyristyjien puolella.
Daavidin linkojen ostosta päätti Sanna Marinin hallitus. Siitä sulka Sannan hattuun, joka ainakaan silloin ei ollut kukkahattu
PoistaPuolustusministeri teki nyt vain työnsä. Minja ja Sofia saisivat hävetä populistisuuttaan, sillä myös heidän puolueensa olivat siinä hallituksessa.
Vai vastustivatko he muka hankintaa silloin? Taisi urputus alkaa vasta myöhemmin eli kyse on halpahintaisesta pisteiden keruusta.
Säälittävää.
PS. Täällä mökillä on säkkipimeää, pitäisi varmaan hankkia tännekin joku muhametin linko…
Näinhän se meni. Lingon osti edellinen hallitus, jonka johdossa olivat ne puolueet, jotka nyt jarruttavat ja paheksuvat sitä sun tätä asian tiimoilta.
PoistaEn muutoinkaan juuri usko hyvinvointiyhteiskuntien mielenosoituksiin, blokkauksiin ja boikotteihin. Puheyhteys ja neuvotteluvalmius on viisasta säilyttää, eikä se matelua, jos näin tekee. Ei Kekkosen aikakaan sitä ollut, vaan voisi kysyä, missä olisimme, jos emme olisi toimineet niin kuin Kekkonen ohjasti.
Ja tänään on sitten se Häkkäseen maalitettu epäluottamusäänestys, joka vie työaikaa kansanedustajilta ja jonka tuloksen tiedämme jo.
Minulla on mökki jo talviteloilla, onneksi. Puuttuu enää vedenkatkaisu ja katon ja rännien puhdistus sekä savupiipun huolto. Ne tekee putkimiestuttu, kunhan pirautan hänelle, että saa mennä. Olen suorastaan onnellinen, ettei tarvitse olla siellä pimeän huokailevan metsän keskellä.
PoistaOlet sinä, Tapsa, urhea, kun siedät pimeitä syysöitä. Eihän mökkimaisemassa muulloin kuin kesäisin ole naapureitakaan, ikkunat ovat pimeinä, talot kylmillään. Asukkaat kaupungeissa.
Minä(kin) pelkäsin lapsena pimeää. Sitten jossakin vaiheessa, aika nuorena, kouluikäisenä kuitenkin, päätin päästä siitä pelosta eroon.
PoistaOli syksy. Menin ulos pimeään ja seisoin siellä hievahtamatta niin kauan, että pelko alkoi haihtua. Aika äkkiä se alkoikin, joka kerta vähän äkimmin.
Nyt jos menen pimeällä ulos, esim. täällä mökillä, jossa todella on sysisäkkipilkkopimeää, muistan aina tämän pelkoharjoitukseni, naurahdan mielessäni ja pysähdyn hetkeksi. Se toimii yhä.
Uskon, että tuo toimii. Nimittäin kun menee sinne ulos, pimeän ytimeen, alkaa nähdä, silmät erottavat sitä tilaa, ja näkee sen, ettei siellä mitään ole.
PoistaVaan mitä teet sille klassiselle mielikuvitukselle, joka sisällä ollessasi maalaa mörköjä ja murhaajia sinne pimeyteen vaanimaan sinua, lähestymään metsätietä pitkin kohden oveasi? Lapsillahan yleistä on jopa pelko sängyn alla vaanivasta möröstä.
Ai, mitä teen pimeydessä vaaniville mörkömurhareille… no, täällä mökillä syksyllä yksin ollessani varmistan aina ennen vuoteeseen menoa, että ovi on varmasti lukossa ja että kirves on siinä takan vieressä käden ulottuvilla.
PoistaSen jälkeen nukun hyvin. Kesällä ja yleensäkin silloin kun vaimo on mukana mörönsyöttinä, jopa ovi voi joskus jäädä lukitsematta… möröt kun pelkäävät naisia, olen oppinut.
Möröt eivät elä, jos niihin ei usko.
Minulla on mörönsyöttinä verannan lasikuistilla siskoni miesvainajan vanhat jättikokoiset kalastajansappaat. Ne näkyvät ikkunasta kurkistelijan silmiin. Ne voi asettaa myös ulkoportaille, jos koville ottaa. Ja sisäovessa on….. varmuusketju.
PoistaTutussa paikassa pelon saa yleensä häivytettyä omilla mielikonsteilla. Vieraan paikan kyseessä ollessa luulisi pelon häivytyksen olevan vaikeampaa. Se tietysti auttaa, kun on kaveri mukana turvana. Pelon torjunta ei aina onnistu. Silloin voi olla parasta poistua paikalta, kun järki ei voita tunnetta. Harjoitus tekee mestarin, mutta ei aina.
VastaaPoistaErämaajärven mökki - Veikko Tuomi
https://youtu.be/pJKL5MBf6QQ?si=oe14_NLDTkbg6ZGP
Kuuntelin hartaana, Veikko Tuomi on suosikkini jo vuosien takaa.
PoistaMutta nyt jäin ihmettelemään mitä siinä oikein tapahtui, mihin se nuorikko katosi?
” …mies nuoren vaimon toi
peikkoja nuorikko säikkyi
myrsky kun korvessa soi.
Vuosia jonkun vain kesti
erämaa uhrinsa vei
pois lähti mies mökin jätti
takaisin tullut ei.”
Manan majoilleko?
Mistäs sitä tietäis, että mihin män tai kuka, mikä vei, mihinkin. Itselle tulee mieli, että kuolema vei. Laulu on minulle äidin peruja, joka tätäkin mietteliäänä kuunteli radiosta. Enpä silloin älynnyt kysyä, että miten hän laulun koki. Joskus on hyväkin ajatella, että ihminen ei tule koskaan valmiiksi.
PoistaHieno, salaperäinen laulu. ”Erämaa uhrinsa vei”. Monta mahdollisuutta. Ensin tulee mieleen vähän amerikkalaishenkinen erämaatarinasto: pedot veivät metsässä samoilleen nuorikon, karhu tai susi. Tai sitten hän putosi metsälampeen kumartuessaan veden ylle. Tai upposi suonsilmään, tai eksyi ja nääntyi ison kuusen juurelle. Tai kaikkein surullisin: luopui itse elämästään masennuttuaan siellä korvessa miehen nuorikkona, ilman muita kontakteja.
PoistaTai niinhän siinä kävikin, että naapurikartanon rikas komea hulttiopoika - Rahapaljolan Mikko - nappasi nuorikon yhden illan huvikseen ja hylkäsi aamulla, jolloin nuorikko hukuttautui suomalaiskansalliseen elokuvatyyliin a la.. jaa, enpä muistakaan kuka filmitähti hukuttautui, vaikka näen sen silmissäni… Anneli Sauli?
PoistaJossakin elokuvassahan Palapan Killi hukuttautui järveen synnytettyään ylioppilaalle lapsen. Muistan nähneeni tämän elokuvan ja kuulleeni ”Palpan Killistä” tehdyn tuhman laulunkin.
PoistaJa sitten oli se ihana Morsiusseppele, jossa nainen myös meni järveen. Ja loppukohtauksessa vain seppele jäi uimaan veden pintaan. Syynä oli epäsopiva rakkaus, tässäkin ylioppilaspoikaan.
Eli jo tästä huomaa, että ennen naiset menivät järveen rakastuttuaan väärin, korkea-arvoiseen ylioppilaaseen, joka ei voinut heitä, piikatyttöjä tms. ottaa.
Ennen vanhaan opiskelussa oli tyyliä… ylioppilaslakkia pidettiin koko kesä ja varmaan läpi opiskeluvuosien yliopistossa.
PoistaNo, onhan nytkin ne penkkarit ja haalarit… ei ollut minun aikanani, kurat˚, pitikin syntyä tylsään vaiheeseen, haalarit oli vain kesätöissä tehtaissa ja korjaamoissa.
Onhan minulla nytkin kaiken maailman työvehkeet ja suojavarusteet mökillä, teräskärkiset turvasaappaatkin. Eipähän naapurit polje varpaille.
˚ viron ainoa kirosana.
Ylioppilaslakki oli pitkään herraskainen merkki, ja naisethan alkoivat päästä ilman erivapautta yliopistoihin vasta 1900-luvun alussa. Kaipa hekin lakkia pitivät päässään kesäisin.
PoistaVarusteet on hyvä olla, kun duunailee jotakin. Turvasaappaat! Mökilläkin meillä saksalainen Hans veti Fiskarsin kirveellä jalkateräänsä ison haavan tavallisen tossun läpi, puita pilkkoessaan. Itsellänikään ei ole turvasaappaita, mutta on kahluuhousut, kaislojen repimistä varten. Ja suojalasit klapikonetusta varten ja maskeja maalaustöitä ja raaputuksia varten.
Millähän ihmeen konstilla - tai siis tyylillä - se Saksan Hans sai lyötyä kirveellä jalkateräänsä… löikö hän paitsi ohi klapin myös ohi halkomapölkyn?
PoistaSen ymmärtäisin, että klapeja pilkkoessa vielä pienemmäksi pitää klapista kädellään kiinni ja lyö käteensä - yhden kerran melkein löin - mutta että jalkaterään…?
Saksalaiset tunnetaan teknisesti taitavana ja säntillisenä kansana, mutta jotain tajua niiltä näköjään puuttuu - hävisiväthän he molemmat maailmansodatkin.
Sitä sietääkin kysyä, millä konstilla Hans onnistui lyömään isolla kirveellä jalkateräänsä, isonvarpaan seutuville, avohaavan, tossukengän läpi. Niin vain kävi, ja kyllä meillä siis halkomapölkky oli, tosin siihen aikaan muistaakseni matala ja pieni.
PoistaHän oli yksin työssä silloin. Eikä suostunut heti lääkäriin, vaan vasta seuraavana päivänä, jolloin lääkärin mukaan haavan ompelu oli liian myöhäistä. Siinä meni Hansin kalareissut muutamaksi päiväksi jäihin. Hän oli siskon miehen kaverina tullut nimenomaan kalastamaan runsaasti viehevarusteltuna.
Näillä meidän mökin ulkomaanvierailla on muuten aina ollut samat ennakkoluulot Suomesta. Aina sama kysymys: voiko täällä kohdata karhun tai muita petoja. Ja ihmetys siitä, että Suomessa on teiden varsilla pelkkää metsää, ei taloja ja jos on taloja, ne ovat aitaamattomia.
Pitääkö ihan kiljaista
VastaaPoistakun on niin hiljaista?
Onko kädestä fröökynän
vienynnä syksy kynän?
Onko maailma malliltaan
kysyy ukko palliltaan
keikahtunna nurinkurin
sitäpä tässä surin.
Turha silimiä on räpytellä
vaikka kauniithan ne lie
alkakaas vaan näpytellä
turinata tänne, hitto vie.
Kun kaikkialla hiljaisuus laulaa
Poistaeikä enää mennä yhtä kaulaa,
on aika inehmon itseensä mennä,
etenkin kun ei ajatus lennä,
ei tuota tuttuu hedelmää,
kun ystävii ei nää,
millä katkaista mykkyyden paula?
On tuollakin hiljaista, tuolla ja tuolla,
aikooko bloggaus oikeesti kuolla
ja bloggaajan tarvii vain näppiään nuolla.
Instaanko siirtyä selfien kera
tykkäämään tästä ja tuosta ja tuosta
ja lyhyillä viesteillä nousta suosta?
Uutiset lehdissä on niin tympeitä
Poistatikkuunko niitä ympätä,
hiljaisuuden kehto liehuu
tiedä vaikka alkaisi kiehuu,
maailma on aina mallillaan
ajattelee joku kai tallillaan,
kimmoke pysyy vaan paikallaan
mikäs sen saisi pompahtamaan.
Herkistelyä
Je t`ai perdu dans la nuit
https://youtu.be/-1m0hVmy0eU?si=0qLz5286nZ2dVBj2
Blogimaailmassa on havaittavissa yleistä hiljentymistä. Kun katsoo vaikkapa Kermppisen suosittua blogia, siellä on kommenttien määrä tipahtanut, samoin meikäläisen blogissa ja useissa muissa vanhoissa tutuissa. Oma ennätyksenihän on yli 500 kommenttia yhdessä keskustelussa, nyt on hyvä kun ylipäänsä joku kommentoi.
PoistaEn tarkoita tällä sitä, että kommenttien määrä ratkaisee jotakin, vaan lähinnä sitä, että kommentit kertovat dialogista, vuoropuhelusta, joka on ollut tavoitteeni enemmän kuin vaikkapa hyvä oma kirjoitus..
Juuri huomasin senkin, että ystävämme Noora on lopettanut bloginsa ja ilmeisesti poistunut blogimaailmasta ainakin toistaiseksi. Tämä surettaa minua, kuten aikanaan Liisukankin poistuminen totaalisesti blogosfääristä. Ja monen muun blogiystävän.
Kyllä minä ajattelin jatkaa, jossakin muodossa. En vain kovastikaan halaja sellaisia blogijuttuja, jotka ovat mahdollisesti hyviä mutta jotka eivät herätä keskustelua, sanomisen halua teissä, hyvät lukijat. Vilkaisin lukijatietojakin blogin hallinnan puolelta. Lukijoita on edelleen runsaasti, taikka sitten jokin ulkomainen hakukone kirjaa tuhansia lukijoita per päivä. Uskon tähänkin mahdollisuuteen.
Ripranie, uutiset lehdissä ovat totisesti tympeitä. Jotenkin ajattelee kauhulla tulevia vaaleja ja vaalipaneeleita, kun nyt jo puolueet käyvät veristä sotaa toisiaan vastaan.
PoistaViimeksi on otettu kaikki pilkka irti persujen Puhos-reissusta. Persuparat, kun lukee sitä ilkkumista ja tahallista väärinymmärrystä. Olen vakuuttunut siitä, että Jeesus olisi tässäkin asiassa siellä persubussissa eikä pilkkaajien joukossa.
Toivottavasti myös Noora palaa saitille, kun aika on. Koen, että hän luo yhteishenkeä ja antaa kimmokkeita.
PoistaMinua ihmetytti jutut pökäleistä pöntöissä. Uskoako moista, vai saadaanko sillä kansanedustajien turvasysteemejä kehiteltyä.
Tuli myös suru omaankin puseroon, kun luin juttuja Oraksen perheen tyttären menehtymisestä toimenpiteen yhteydessä. Suurin suru on sanaton.
Oraksen tytär, yksi heistä, oli oppilaani. Reijo Oras oli luokkani kotiväen illassa, komeana kuin filmitähti. Tämä tytär oli lahjakas kirjoittaja, ja muutenkin hyvin etevä. Oliviaa en tuntenut, hän oli nuorempi sisko.
PoistaTaidat viitata pökäleillä tuohon kansanedustajien koteihin tunkeutumiseen. Eikös tuo ollut ns. vieraan vallan vanha pelottelukeino naapurimaassakin? Jätetään pieniä merkkejä käynnistä pelotteluksi.
Tyyli tuntuu tähän päivään niin kuolleelta. Ja jos nyt vasta suuri poppoo on herätelty asiaa penkomaan, niin ei mene kaaliini kyseinen sepustus. Kansanedustaja saa varmaan viranomaisen toimimaan herkästikin, vaan miksi ei asiaa herätelty jo yksittäisen kansanedustajan toimesta. Selvyys asiaan olisi hyvä saada. Onko tässä jekusti viilattu linssiin jonkun muun asian varjolla on uskottavampaa.
PoistaIhmeellinen on elämä. Sopii varmaan monen ihmisen elämään.
Toki asiat ovat tiedossa olleet pitkään. Läheskään kaikkeahan ei julkisteta - eikä edes pidäkään julkistaa mediassa suurelle yleisölle. Syntyy vain turhia epäilyjä ja salaliittoteorioita.
PoistaJa onhan näitä sattunut mm. toimittajillekin, ulkomaiden kirjeenvaihtajille. Mm. eräs Pietarissa muutaman vuoden asunut suomalainen sanomalehden toimittaja kertoi varsin uskottavia ja selkeitä esimerkkejä asuntoonsa ilmestyneistä käyntimerkeistä.
Sitä en kuitenkaan edes arvaile, mitä nyt on tapahtunut kansanedustajien asunnoissa. Asiaa tutkitaan. Voihan osa ”merkeistä” olla oman hajamielisyyden aiheuttamia, mutta toisaalta voi olla, ettei kuitenkaan.
Kun pöntöissä kuulemma oli ihan pökäleitäkin, niin niistähän saa dna-näytteet. Diplomaateilla on tietysti koskemattomuus turvana, mutta onko muilla, palvelusväellä yms?
PoistaDiplomaateiltakin voisi ottaa näytteet salaa ja antaa sitten vaivihkaa tiedoksi, että kärysit. Eli kääntää peli vastustajan tontille.
No, valvontakamerat vain poliitikoiden koteihin, niin häirintä loppuu. Tai ainakin vaikeutuu.
Ja sellaiset lukot oviin, ettei niitä niin vain avata, etenkään jälkiä jättämättä. Sillä sen jälkeen tunkeutumiser eivät ole ”häirintää”, vaan murtoja. Epämääräisyys häviää.
Riistakamera on kätevä maalla. Olen ajatellut asentaa sellaisen mökin pihalle. Näkisi, mitä eläimiä pihassa vaeltelee ja kuka ne omenat puusta vie. Ja liiterin kanisterista bensan.
PoistaJa ne elukat, mitkä voi, niin vastuuseen teoistaan. Mitäs sillä tiedolla muuten tekisikään.
PoistaMukavasti paistaa mieleen tämän letkan alkurunoilu Tapsulin kynästä, vai pitäisikö sanoa päästä. Eipä ole ihmekään tuo, sillä eihän sitä mainosammattilaiseksi muuten olisi päässytkään. Hymyilyä pukkas, kun sen luin.
PoistaEihän sitä nyt voisi julkistaa, jos diplomaattien pökäleitä tutkitaan. Syylliset pitää löytää alemmalta tasolta. On vaan niin naurettava koko pökälejuttu sinänsä.
Nauru on aina paikallaan, jos naurattaa. Sinänsä tuo pökäleiden päästö urkittavan pönttöön voi olla tuntemattomalta tunkeutujalta jopa uhria traumatisoiva teko. Se voi mennä syvälle tunteisiin loukkaamalla ihmisen koskemattomuutta, hieman samoin kuin luvaton hipelöinti. Samalla se ikään kuin häpäisee ja uhkaa uhria. Kaikki tämä kokeminen riippuu tietenkin uhrin omasta persoonallisuudesta ja herkkyydestä.
PoistaJuu, minussahan yhdistyy sutki mainoshemmo ja tosikko insinööri, riippuu ihan tilanteesta kumpi on niskan päällä. Niin ja kolmantena sopassa on tietysti herkkä ja ujo runopoika.
PoistaIhmisestä on niin moneksi, totesi Eino Leino.
Molempi parempi, niin löytyy perspektiiviä suuntaan jos toiseenkin. Runouskin vielä, eikä sekään vähäisempänä. Toisista on moneksi, toisista vähemmän. Kelpaa vaikka köllötellä tarpeen tullen. Mutta minusta ihmisen ylpistyä ei pidä, eikä mahtailla. Leikkisyys on kantava voima. Ajattelen.
PoistaMinäkin olen huomannut, että vuosia seuraamani Blogissa on kirjoittajien määrä romahtanut, mutta lukijoita seinäilmoituksen mukaan runsaasti. Heijastaako ilmiö ihmisten kiinnostuksen suuntautumista muualle. Mainoksia julkaiseva Blogihan saattaa ehkä tekaista lukijoita mainostajille. Oletko Iines harkinnut missään vaiheessa mainoksia tänne.. Toivottavasti et.
VastaaPoistaEn ole harkinnut mainoksia tänne, enkä niitä aio ottaakaan.
PoistaSitä en tosiaankaan tiedä, mistä nuo blogin hallintapuolen ilmoittamat välillä hyvinkin isot lukijamäärät oikein tulevat. Ihan en osaa uskoa niin isoihin määriin kuin laskenta ilmoittaa. Ajattelen niin, että jos lukijoita oikeasti olisi kymmenenkintuhatta päivässä, niin kommentointia olisi vielä enemmän.
Uskon, että pidempien tekstien lukeminen kaikkineen on vähenemässä, ja se näkyy blogeissa, joissa on pitkiä tekstejä ja keskusteluja. Lyhyt ja mielellään kuvallinen viestiminen tiktokeineen ja instagramin nopeat kommentoinnit ovat nuorempien tapana. Ei ole ihme, että luku- ja kirjoitustaitokin on koulussa romahtanut.
Esimerkiksi kuulussa Kemppilän hollituvassa, jossa uusi blogikirjoitus ilmestyy lähes päivittäin, kommentteja riittää aika hyvin - mutta keskustelun taso on kyllä romahtunut entisaikoihin verrattuna ja siellä esiintyy ainakin yksi sarjatykittäjä, jolta voi tulla peräkanaa kymmenenkin lyhyttä pläjäystä, jotka ei liity oikein mihinkään.
PoistaJuuri tuo lyhyiden kommenttien tykitys on nykyistä someviestintää. Halutaan nasauttaa toiselle jauhot suuhun. Ja hyvässä lykyssä ollaan ilkeitä.
PoistaOlen lukenut jossain, en muista millä alustalla, keskustelun, jossa aloittaja pohjusti keskustelua noin kolmen kappaleen verran. Kommentoija valitti sitten aloituksen pituutta ja sanoi: liian pitkä, ei jaksa lukea.
Kukin taaplaa tyylillään niin kauan, kuin se sallitaan. Joskus lyhytkin kommentti on hyvinkin antava ja paikallaan.
PoistaKyllä, lyhyt voi olla hyvinkin antava. Pituushan ei ratkaise, vaan sisältö. Aforismit ovat ajatusten aatelia.
PoistaLyhytviestinnäksi nimittämäni laji on vähän muutakin. Sen aloitti aikanaan Twitter, ja Instagram, jossa selfiet ja tilannekuvat käyvät tarinasta. Somemaailman lyhytviestintä on pesiytynyt sanomalehtimediaankin, jossa mainoksilla vuoratut pikkuvideot korvaavat jutut ja tarinat.
Joskus miettii sitäkin, muuttuuko kirjallisuuskin ennen pitkää podcasteiksi ja kertojan lukemaksi kuunteluviihteeksi.
Äänikirjojen myötähän se on jo luonnettaan muuttanutkin.
PoistaAforismit, nuo ajatusten aateliset - tämähän on aforismi itsekin.
Muistelen, että olen joskus huuruisessa nuoruudessani aikakausia sitten osallistunutkin johonkin aforismi-kisaan ja taisinpa saada tuotoksiani jopa johonkin kokoelmaankin. Ehkä.
Nykyrunous on jo kauan lähentynyt aforistisuutta, usein kyllä ilman sitä ajatusta - tai se on niin kätketty tai vikkelä, etten saa sen hännänpäästä kiinni.
Nykyrunoudella tarkoitan suunnilleen kaikkea Tulenkantajien jälkeen kirjoitettua. Ihan nykynykynykyrunouttakin käyn joskus tilaisuuden tullen kuuntelemassa.
Jokin kuuntelussa tökkii minua, luen mieluummin itse ne rivit. Voi olla, etten halua niihin ylimääräistä tulkintaa. Kirjainten kuviot paperilla ovat esteettistä nautintoa tuottavia. Ja olen aina ollut vähän ääniyliherkkä.
PoistaVoi olla, että minussa on hieman autistisia piirteitä. Säpsähdän koviä ääniä, ja viimeksi teatterissakin olin saada sätkyn, kun äänitehosteet olivat niin kaameat.
Elokuvat jäävät minulta nykyään rauhaan, ja tästä olen pahoillani, sillä olen aina ollut aikamoinen elokuvissa kävijä. Opiskeluaikana kävin katsomassa suurin piirtein kaikki uudet elokuvat ja jokusen elokuvakerhossakin. Silloin äänentoisto oli vielä normaalia. Nyt se on infernaalista.
Minäkin ehdottomasti haluan lukea kirjat, en kuunnella. Kuuntelu on aivan eri prosessi kuin lukeminen.
PoistaSama pätee periaatteessa ehdottomasti myös runoihin. Mutta runonlausunnan sellaisenaan voi kuitenkin nähdä myös omana taiteenlajinaan, tulkintana.
Siinä on hieman samaa, siis aivan pikkiriikkisen samaa, kuin lukea Karjalan kunnaat runona tai kuunnella siitä Anna Mutasen tulkinta.
No, musiikkikin tietysti tekee siitä erilaisen… Ai perhana, nyt minun alkoi tehdä mieli kuunnella ne Annan kunnaat, miten käki siellä kukkuu ja kevät on…
Runonlausuntahan on ihan oma erikoislajinsa. Sitä siedän, vaikka siinä on se tulkinta aina vahva. Runonlausunnassa on jotain vanhahtavaa paatosta, joka jollain tavalla hymyilyttää tai jopa huvittaa. Harvoin vaan enää runoja lausutaan juuri missään juhlissakaan. Jossakin teatteriesityksissä ehkä.
PoistaAnna Mutanen ja Karjalan kunnailla. Tämä on sellainen symbioosi, joka herkistää jo ajattelusta, vaikkei meidän suvulla olekaan juuria Karjalassa päinkään. Tunnelmaan eläytyy väkisinkin.
PS Olen kuullut sodissa olleen sukupolven muistoja ihanasta Karjalasta, jossa kasvoi ihania kukkia ja kaikki oli vehmasta ja vihreää ja ihmiset iloisia ja vieraanvaraisia. - Miltäkähän tuntuisi menettää kotiseutunsa vieraan vallan alle? Ja joutua muuttamaan ihan eri maisemiin ja lääniin? Varmaan vähän samaa tunnetta, jota maahanmuuttaja kokee?
PoistaKaivoskylä, johon perheemme muutti kun olin alle kouluikäinen, oli oikea maakuntien ja murteiden sulatusuuni. Sinne kun oli tullut kaivosväkeä eri puolilta maata.
PoistaSamassa rapussakin asui savolaisia, pohjalaisia, lappilaisia, hämäläisiä, evakkoja ja jopa hurreja, ynnä muita, ulkomaalaisia eksperttejäkin, mm. eräs amerikkalainen filmitähti.
Sen sijaan kainuulaisia - eli meidän kielessämme alkuasukkaita - kylässämme oli vähemmän, sillä kaivoksessa työssä käyvät lähiseutulaiset asuivat yleensä kotitiloillaan.
Lapsia oli kauheasti. Joka ikäluokkia oli kaksi luokallista. Se oli oikea villin lännen pikkukaupunki pienellä mäellä keskellä kainuulaisia soita.
En yhtään ihmettele, että Google haluaa sinne datakeskuksen.
PoistaJoka ikäluokalta oli minunkin kotipaikallani luokkia kaksittain, ja kumpikin luokka oli aina iso, jopa 30 - 40 oppilasta. Eikä opettajilla ollut apunaan kouluavustajia, ei terveydenhoitajia, ei psykologeja. En muista, että ketään oppilasta olisi kohdeltu huonosti, enkä muista, että juuri kukaan olisi edes häiriköinyt luokassa. Yleisin syy kotimuistutukseen tai harvinaiseen jälki-istuntoon oli läksyjen tekemättä jättäminen.
Onnea datakeskuksille. Tänne pikkukaupunkiinkin on tulossa parikin varsin mittavaa datakeskusta. Nämä hankkeethan tuovat alueelle merkittäviä investointeja ja lisää elinkeinotoimintaa sekä uusia työpaikkoja sekä rakentamisen että operatiivisen toiminnan aikana.
Hieman kummastuttaa se, että Googlenkin hankkeet ovat saaneet myös haukkumista osakseen metsähakkuiden vuoksi. Käsittääkseni tuulivoimapuistot raiskaavat vielä enemmän metsiä, mutta ne eivät ole herättäneet samanlaista arvostelua.
Aivan, luulisi että kun luvat datakeskuksille on myönnetty, niin ei niitä korpeen rakenneta. Ja ainakin Kainuussa riittää kyllä koskematonta korpea ihan tarpeeksi, ei siellä oikein muutakaan ole.
PoistaKun lähtee kaivoskylästä ajamaan vaikkapa länteen, niin ensin on sata kilometriä asumatonta korpea, sitten tienristeys, sitten toiset sata kilsaa korpea, tienristeys, lisää korpea ja meri.
No, nykyään voi olla pienempiä risteyksiä jopa 50 km välein. Mutta asutusta siellä ei näe kuin niissä risteyksissä.
Siinä mielessä tuo luonnonsuojelubyrokratia olisi naurettavaa, ellei se olisi niin kallista.
Melkein luulen, että osa Googlen datakeskushankkeiden kritiikistä johtuu siitä, että hanke tuli ”väärään aikaan”, väärän hallituksen toimesta. Tätä selittäisi sekin, että laajemmat tuulipuistotuhoraiskuut vaikkapa Lapin upeissa maisemissa eivät ole herättäneet minkäänlaista luonnonsuojelijoiden kiinnostusta. Nyt on iso juttu kun Google tuhoaa.
PoistaJos eläisimme edellisen hallituksen aikaa ja vastaava Googlen datakeskushanke toteutuisi, positiivinen hypetys olisi melkoinen ja ulkomaidenkin mediaan suuntautuva. Saisimme kauniita instakuvia. Hohhoijaa.
Rahan mahti on suurempi kuin sanan mahti. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Sanan mahdin voima riippuu myös sanojasta.
PoistaDatakeskukset, yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, niinkö. Epäilijöille luu kurkkuun ja kyllä sitä sähköä riittää vedestä puhumattakaan. Raiskuu tuo ruman sanan ja mielen. Kuitenkin, jos raiskataan luontoa tuulivoimaloita varten, se tehdään sähkön tuottamiseksi. Jos tulee paljonkin datakeskuksia, ne kuluttavat sähkövarantoja. Ei auta, mutta lupien pitää olla kunnossa ennen raiskuun aloittamista. Ei auta, jos suuri raha puhuu, ei ainakaan pitäisi auttaa. Mutta kuinkas on.
Nikkelimarkka - Georg Malmsten
https://youtu.be/JqfHq40UKGw?si=wBQRTqbMkV4EvttI
No juu, sähkön tuottamisen otin mielessäni huomioon ja annoin 10 prosenttia anteeksi hiljaisille luonnonsuojelijoille. Toisaalta he ovat kai sähkön liikakäyttöäkin vastaan, kun pitäisi polttaa päreitä ja vetää hevosella... Vai miten se meni?
PoistaVaan tuosta hakkuiden haukuista luin jonkun artikkelin ja viittasin lähinnä siihen. Isompi ala metsiä hakataan tuulipuistoja varten ja viedään eläinten reviirit ja tuodaan myllyjen kolkkeet jonkun nurkille.
Onneksi me kesäasukkaat ja kyläläiset saimme ison ja kolkkaavan voimapuiston rakentamisen estymään adresseillamme mökkikunnan maisemiin jokunen vuosi sitten, jolloin Hyötytuuli Oy laati suunnitelmiaan sinne.
Hyötytuuli… jäin miettimään tuota uudisnimeä, sellainenhan se on. Siinä on varmaan taustalla myötätuuli ja siitä se ehkä on keksaistu.
PoistaNo, kunhan ei ole Moukantuuli. Josta perustaisin saunakylän, niin sen nimeksi sopisi Vastatuuli.
Kunnanisäthän yleensä kannattavat kovastikin näitä tuulivoimapuistoja, koska ne tuovat ainakin rakennusvaiheessa lisää työtä ja viriliteettiä kuntaan.
PoistaAsukkaat sen sijaan vastustavat, koska tottahan on, että niitä on pyritty tuomaan liian lähelle asutusta, niin, että myllyt näkyvät korkeina ihmisten koteihin ja välkkyvät pimeässä sekä lonksuvat ja viuhuvat. Eivätkä ihmiset halua kuntansa luonnon tuhoamista ja metsien kaatamista.
”…viriliteettiä kuntaan…” - totta mooses, totisesti, aina kun kaivoskylässäkin oli väliaikaisesti ulkomaisia eksperttejä tai ihan vaan kotimaisia komennusmiehiäkin hommissa, niin seuraavana syksynä syntyi liuta lapsia yksinhuoltajille.
PoistaSe oli siihen aikaan kovempi kohtalo kuin nykyään. Tai ainakin tuntui sivustakatsojasta.
Tämä Nooran katoaminen linjoilta minuakin ihmetyttää… hänen täällä olevat vanhat kommenttinsakin ovat muuttuneet anonyymin tekemiksi, eikä hänen blogeihinsa ole pääsyä mistään.
VastaaPoistaOutoa, perin outoa.
Kerro sinä Iines, kun olet takuulla tässä(kin) asiantuntevampi, pystyykö blogisti itse poistamaan itsensä täältä noin totaalisesti?
Ja miksi sen tekisi? Eikö voisi jättää blogia vaan lepäämään eli ei päivittäisi sitä? Miksi sen poistaisi kokonaan? Mieleen tulee kyllä kaikenlaisia asioita…
Kyllä blogin voi poistaa tai merkitä kenellekään näkymättömäksi blogin hallintapuolelta. Tällöin katoavat myös tämän bloggaajan kommenttien logomerkinnät muista blogeista. Nooran kommentit näkyvät nyt anonyymi-merkinnöin.
PoistaToisaalta se, että bloggaaja itse poistaa itsensä blogisfääristä, on minusta siinä mielessä toiveikas ja positiivinen merkki, että hän on ainakin elossa, kun itse poistaa itseään.
On nimittäin muutamia persoonia, jotka poistuvat blogimaailmasta, mutta heidän bloginsa ja nimensä jää muiden blogien kommentteihin. Näin on käynyt mm. täällä alkuaikoina kirjoitelleelle Italian Sarille ja vaikkapa ystävällemme Mankemangille tuhansine muine nikkeineen. Nämä henkilöt ovat kuolleet. Rauha heille sinne jonnekin.
Noora on tainnut ennenkin lopettaa blogejaan, kuten me kaikki joskus, ja minä ainakin kaipaan häntä ja toivon hartaasti, että hän jonain päivänä ilmestyisi taas. Toisaalta elämä ilman someriippuvuutta taitaisi olle minullekin terveellinen vaihtoehto.
Someriippuvuus… mitä sinä oikein höpsit? Minäkin roikun täällä ja muissakin blogeissa kesät talvet yöt ja päivät, eikä mistään riippuvuudesta ole tietoakaan… pakko vaan on aina katsoa olisiko jossakin jotain uutta ja mielenkiintoista… öisin en sentään herää tänne kuikuilemaan, vielä, mutta heti aamusta… kele…
PoistaNo juu, ei puhettakaan riippuvuudesta, muuten vaan on kiva roikkua netissä. Eikä minulla koneitakaan ole kuin kaksi iPadia, kaksi läppäriä, kaksi pöytäkonetta ja älypuhelin. Myös älylasit Antti Lindtmanin malliin kiinnostavat..
PoistaMainittakoon, että noita vehkeitä, joita on kaksi, niin se toinen kustakin on vanha malli, ja varalla..
Eikös melkein mikä asia tahansa muutu riippuvaisuudeksi vasta silloin, jos asianomainen itse kokee niin. Jos toiset sanovat, että olet nettiriippuvainen, mutta et ole omasta mielestäsi niin, eihän ole silloin mitään ongelmaa. No, tietysti voi olla, mutta se on silloin jonkun toisen mielipide, ei sinun omasi. Eihän "ongelmaa" voi poistaa, jos ei siihen itsellä ole halua.
PoistaToki riippuvuus voi olla, vaikkei sitä itse kokisi riippuvuutena. Alkoholistikaan ei useinkaan myönnä ongelmaa, vaikka se selvästi näkyy läheisille.
PoistaVaan tässä nyt lähinnä laskettiin leikkiä nettiriippuvuudella. Minulla on tapana selitellä omaa keskustelutarvettani puhesairaudellani. Pystyn puhumaan, mutta säännöstellen, lyhyin lausein ja ääni pätkien, ja se tietysti hillitsee livepuhumista ja siirtää keskusteluhimoni netin laineille, kuten olette huomanneet.
Onneksi on yksi riippuvuus, joka on vielä säilyttänyt (?) kunnioitettavan arvonsa - lukuriippuvuus. Ahkeria lukijoita harvoin moititaan, pikemminkin heitä pidetään fiksuina ja syvällisinä persoonina, riippuen tietysti vähän siitäkin mitä lukee.
PoistaItse olen jo pitkään lukenut lähinnä tietokirjoja, etenkin historiaa ja kosmologiaa, niin ja runouttakin pitää seurata ihan itsekunnioituksen takia, samoin uutuusromaaneja, mutta vähän liian paljon tulee luettua kaiken maailman juttuja pädiltä.
Pitäisi varmaan istua enemmän kapakassa turisemassa tärkeistä asioista kylänväen kanssa.
Niin ja on minulla yksi outo lukuhimokin: kun löydän joskus jostakin vintiltä ikivanhoja sanomalehtiä, vuosikymmenien takaa, luen niitä silmät hehkuen… siinä saa aidon kuvan vanhoista ajoista.
PoistaKannatan kapakkaistumista kylänväen kanssa. Se on hedelmällistä dialogia. Eivät ole asiantuntijat häiritsemässä korrekteine mielipiteineen. Siellä missä tupakki palaa ja kaljatuopit kilisevät ja missä aika ajoin kuuluu iloista kikatusta matalamman murinan seasta, siellä ihmisen on hyvä panna maailma järjestykseen.
Poista