E lucean le stelle, Giuseppe Di Stefano

Alien

Minulla on mitta täysi. Haluan kysyä julkisesti ja periaatteellisesti Blogilista.fi:ltä tai lukijoilta, saako blogilistalla olla yhden bloggaajan henkilökohtaiseen solvaamiseen ja herjaamiseen keskittyvä sairas blogi. Rajoittaako se kirjoittajan sananvapautta? Entä uhrin ihmisoikeudet?

Tämä kyseinen minulle tuntematon bloggaaja on vainonnut minun blogiani täysin syyttä, ilman pienintäkään aihetta, blogimaailmassa vuosikaupalla ja olen jo kerran pyytänyt uutta blogilistaa poistamaan tämän blogin listaltaan. En saanut edes vastausta.

Tässä alla uusin näyte tämänpäiväisestä minun herjaamisestani. Minä olen siis tuo äänisairas opettaja, jota kautta blogin ankaksi tai ankkastiinaksi tai akkuna-ankaksi haukutaan. Tilanne on nyt se, että ellei tuo blogi poistu listalta, minä poistan oman blogini listalta, sillä minä en jaksa enää tätä kiusaamista. Minusta erikoisen julmaa on se, jos ihmisen sairautta voi julkisesti pilkata:

"Kiitos taas tästä selvityksestäsi - Sinulle - kenen en soisi - missään tapauksessa opettavan - koskaan minun lapsenlapsiani tai ketään elävää oliota josta välitän! Ei ole lapsen vika mihin kotiin/ympäristöön sattuu syntymään vaikka rikkaaseen tai köyhään! Jos lapsen suku tai lapsi ei miellyttäisi sinua, sinä kostaisit hänelle, viattomalle?! OLIT/OLET kuitenkin OPETTAJA - AUKTORITEETTI - tällekin viattomalle/lapselle! Älä näytä sitä HÄNELLE! ÄLÄ KOSTA! Olisit sen verran edes AIKUINEN - sinä opettajan irvikuva! Onneksi SINÄ sairastuit "äänisairauteen", luoja on ah niin viisas! Nyt sinä vain meuhkaat/höpötät paskaa keskiluokalle nettiin, koska se on sinun "työsi"/sinulla ei ole muuta - ihan vapaasti toki ja keskiluokka siitä tietenkin nauttii/tykkää ja ylistää?! Omaa kuvaansa kun ihailevat! Paskaahan täällä riittää! Kiitos taas tästä sessiostasi ankkaseni! Minun blogini lukijamäärä kimposi taas, vaikkei tilaajia näy, hällä väliä kuule, minä en niistä tilaajista viisveisaa kuten sinä, minä vain kirjoittelen, tykättiin tai ei! Jos yksikin maailmankaikkeudessa, sen sattuu lukemaan, olen iloisen kummastunut! Minä tykkään kirjoittaa, minä tykkään leikkiä... Minä kokeilen, minä opettelen...Enkä todellakaan elä puutteessa, jos niin luulitte! Olen saanut - ja saan milloin vain haluan! Minulla on kaikkea, vaikken omista mitään! Minulla on enemmän kuin monilla koskaan.PS Kiitos kun Sinä ANKKA minua markkinoit, minun ei tarvi sitä itse tehdä! Kärvenny paskaasi/kärventykää paskaanne - ihan vapaasti jos se teitä noin haluttaa! Minä elän ja olen! Eläkää te vaan MUKAmukaMaassanne MIKÄmikäelämäänne! Jospa siitä kirjoitan..." (K:n muistelmat)

Kyseinen kirjoittaja kommentoi tänäänkin minun blogissani ja panee samalla linkin lukijoilleni omaan solvausblogiinsa. Tuntuu kuin kimpussani olisi jokin alien, josta en ikinä pääse eroon. Tuntuu, ettei minulla ole voimia enää mihinkään, sillä on selvää, että suurin osa lukijoista ajattelee minun tehneen jotain, kun olen saanut hänet kimppuuni. Kun näenkin hänen nimensä, sydämeni alkaa jyskyttää ja mietin, kuka häntä tällä kertaa uskoo, ja mistä hän tunkee lonkeronsa maailmaani.

Rysänperältä terveisiä

Joskus on hassu tunne, että oma blogi on kuin avolava, jossa bloggaajan tehtävänä on stepata parastaan satunnaisille ohilukijoille. Varsinkin nyt on sellainen tunne! En pysty kirjoittamaan yhtään mitään asiallista juttua, sillä tunnen etten osaa, en pysty, rima on korkealla, yleisö on nirsoa, kaikki kääntävät selän.

Monenlaista kulkijaa on tästäkin ohi mennyt, ja suurin osa on ollut aivan ihania ihmisiä ja kommentoijia, joista on hyvät muistot. Ja pitkä on se kirjeenvaihto, jota olen käynyt lukijoitten kanssa, useita satoja kirjeitä on postiluukkuni täynnä. Niistä kiitos, ne säilytän!

Mutta - on jokunen viheltänytkin vain mennessään, että et ole kiinnostava enää, olen pettynyt sinuun ja vien vain tästä mennessäni parit hyvät linkit tai ideat ja keskustelen niistä sitten muualla ja voin keskustella ankan blogista muitten kanssa, mutta en sinun. Ja muutama on käynyt useaankin otteeseen ilmoittamassa, että lopettaa kommentoinnin ja blogini lukemisen ja aika moni anonyymi on äsähtänyt, ettei lue blogiani, kunhan vain kommentoi.

Siihenkin olen tottunut, että blogistani käydään joskus hakemassa parhaita paloja omaan tarkoitukseen, sekä hyvässä että pahassa, korkealta taholta ja matalasta majasta. Kokonaiset kommenttinikin kelpaavat oman blogin aineistoksi, tosin tietenkin kontekstistaan irrotettuina ja uudelleenselitettyinä, luonnollisesti lupaa kysymättä, sillä tämähän on virtuaali, joka on vapaaa ja rajaton. Sanoipa muuan suoraan, että hakee blogistani kiintoisia keskustelukumppaneita (lue: miehiä) - mikä on tietenkin positiivinen asia. Minullahan ei ole osaa eikä arpaa mihinkään täällä, sillä rysähän tämä on ja kyllä tästä riittää kaikille.

(Valokuvassa Buster Keaton, mykän filmin suosikkini)