9.4.

Viittaan tässä väliaikaisessa blogissa vielä edelliseen kirjoitukseeni - ennen kuin lopetan tämän kyseisen blogialustan. Asia on nyt annettu eteenpäin, koska kiusaaja ei ole ottanut mitään yhteyttä selittääkseen tekonsa.  Olen kirjoittanut poliisille seikkaperäisen selvityksen ja kyselyn sähköpostitse. Olisin mieluummin soittanut, mutta pitkät puhelut ovat pätkivälle äänelleni hankalat ja ajattelin tässä poliisinkin mukavuutta, vaikka poliisi lienee tottunut monenlaisiin sönkkääjiinkin.

Minulle olisi  siis riittänyt saada kuulla monistetehtailijan  motiivi.  Olen saanut myös tukea muutamalta asiaa ymmärtävältä naapurilta. Asiaa kannattaa heidänkin mielestään kysyä poliisilta teon törkeyden vuoksi.

Yksityiselämää käsitteleviä tietoja ei nimittäin saa levittää julkisesti perustuslain 10 pykälän mukaan.  Ei valehdeltuja eikä tosia, kuten nimiä, sosiaaliturvatietoja, pankkitietoja. Juuri nythän nousi kohu S-pankin tietovuodostakin. Asiakkaat näkivät toistensa tilitietoja. Tämä oli tietenkin vahinko, mutta toisen ihmisen tietojen levitys on aina suunniteltu ja tahallinen teko. Ja  anonyymin blogini paljastaminen julkisesti minun nimelläni on tietysti minun yksityiselämäni tiedon levittämistä.

Minua kiinnostaa tämän asian moraalinen puoli.  Järjestynyt yhteiskuntakaan ei välttämättä  sanktioi kaikkia eettisesti vääriä tekoja, jos ne eivät aiheuta konkreettista vahinkoa. Haitat ovatkin henkisiä, ja niitä on vaikea arvottaa millään asteikolla. Vain kiusan kokija itse tietää, miltä kiusa tuntuu, koska se on suunnattu vain häntä vastaan.

Vaikeaksi asian tekee myös se, että tämän kaltaiset kiusaajat  ovat monesti luonnehäiriöisiä yksilöitä, joilta puuttuu empatiakyky muita kohtaan. He voivat silti työskennellä esimerkiksi vanhusten, lasten ja monenlaisten avustettavien tukihenkilöinä ja jopa ammatissa.

Vaan lopuksi - tiesittekö, että sana "omatunto" on Agricolan keksimä? Ilmeisesti tietoa ihmisen sielullisista peruskyvyistä on tuolloin jo ollut.

(Valokuva Iines 9.4.)

PS Otin tämän jutun mukaan väliaikaisesta Iines-blogista, muistoksi ja varoitukseksi itselleni some-pahuudesta. Valitettavasti en saanut hienoja kommenttejanne, 121 kappaletta, tähän perään. Ne voi käydä lukemassa varablogista.

4.4.

Tänä aamuna koko taloyhtiömme viiden talon postilaatikoista löytyi kaikille asukkaille monistettu A4:n kokoinen tiedotelappu, jossa oli kissankokoisin suuraakkosin painettuna minun henkilötietoni, ristimänimi, kirjoitusblogini nimi, nettiosoite.  Muuan naapuri näytti minulle monistetta pihalla haravoidessani ja kävimme yhdessä keräämässä monisteet pois sieltä, mistä ei vielä ollut postia haettu.

Koska haluan kirjoittaa anonyymisti, blogi ei ole tällä hetkellä luettavissa. Teko on kaikkineen törkeää kiusaamista. Kartoitan parhaillaan  rikosilmoituksen tekemistä.  Minulla saattaa olla tieto levittäjästä.

Henkilö, joka tekee tälla tavalla henkilötietojen paljastusta, ei ole terve. Olen kolmetoista vuotta kirjoittanut kyseistä blogia anonyymisti ja kertonut itsestäni syviäkin asioita nimenomaan siksi, että voin tehdä sen nimimerkin suojissa. Tällaisten tietojen levittäminen paljastamalla kirjoittajan henkilötiedot on käsittääkseni kiusaamista törkeimmästä päästä. Se saattaa olla myös viestintärauhan rikkominen -niminen rikos.  

Itseäni surettaa se, että onko kolmentoista vuoden työ on mennyt hukkaan. Vapaa kirjoittaminen on ollut suuri ilon lähde ihmiselle, jolla on puhehäiriön vuoksi mahdotonta muuten osallistua yleiseen keskusteluun. Nyt on tunne, että on tyhjän päällä kun ei voi kirjoittaa vapaasti ja pidättelemättä. Kirjoittajalla itsellään täytyy olla mahdollisuus valita, miten hän kirjoittaa, vai kirjoittaako ollenkaan. 

**************

Tämä kehys on väliaikainen blogi. Vanha on tallessa, mutta mietin nyt mitä teen. Sinulle kiusaaja tiedoksi, että tällainen häiriköinti täyttää juridisen rikoksen tunnusmerkit: viestintärauhan estäminen ja kiusaaminen. Ota yhteys reilusti minuun, kasvokkain tai kertomalla, miksi teet tällaista. Muussa tapauksessa annan asian eteenpäin.

(Valokuva Iines 4.4.)

PS Otin tämän jutun mukaan väliaikaisesta Iines-blogista, muistoksi ja varoitukseksi itselleni some-pahuudesta. Valitettavasti en saanut  kommenttejanne, 80 kappaletta, tähän perään. Ne voi käydä lukemassa varablogista.

Pekka Haaviston viehättävyydestä

Helsingin Sanomat kertoo tänään näyttävästi, että Pekka Haaviston viehättävyydelle  ei löydy vertaa Helsingissä. Hänellä on suurin vetovoima.  Ihan tässä tulee mieleen Kreikan mytologian Orfeus, joka soitti lyyrallaan niin kauniisti, että joet lopettivat virtauksensa ja vuoret tulivat lähemmäksi kuullakseen paremmin. Ja ajatelkaapas, ylioppilas Haavisto on jopa lasten suosikki, erikoisesti näpsäköiden tyttöjen.

Katselin nimittäin eilen aamulla neloselta lasten tekemää puolueen puheenjohtajien vaalitenttiä. Haastattelijoina olivat sisarukset Elina ja Sofia, ihanat ja eläytyvät pikkutytöt.

Ensimmäistä haastateltavaa Sampo Terhoa en ehtinyt nähdä, vaan siirryin kanavalle Petteri Orpon kohdalla. Orpo oli iloinen ja luonteva, läsnä lapsille ja vastaili hyvin, lyhyesti mutta juuri asiasta. Lähes kaikilla muilla ehkä Sipilää lukuunottamatta tupsahteli mukaan poliittista jargonia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Pahin epäonnistuja oli yllätyksekseni Pekka Haavisto, joka sai lapset hämmennyksiin siepattuaan välillä tenttijän roolin vanhoilliseen opettajatyyliin. Muutenkin hän puhui  pitkään eikä mielestäni saanut kosketusta lapsiin, tuntui jopa etäiseltä tässä ympäristössä. Oli mm. paikka, jossa tytöt menivät mykiksi ja tuli kiusallinen hiljaisuus. Tämä on selvä viestinnällinen fiba.

Kuitenkin Haavisto onnistui hurmaamaan pikkuiset tytöt, sillä jälkeenpäin toisessa yhteydessä he mainitsivat Haaviston "kivoimmaksi".

Jäin miettimään tyttöjen valinnan perusteita. Kenties ne löytyvät haastattelen ulkopuolelta. Kenties he olivat oppineet, mitä kuuluu valita. Tai kenties Haavistolla vaan on jotain selittämätöntä karismaa, jonka näkee vain kasvokkain.

Jos muistelee menneisyyttä, ei tule kyllä mieleen  Haaviston aikaansaamia uudistuksia tai muutoksia. Tutkintoakaan ei ole tullut missään vaiheessa suoritetuksi. Väyrynenkin menee tässä ohi: hän väitteli tohtoriksi uransa ohella. Jään miettimään Haaviston sanojen painavuutta, jos hän ylipäänsä puhuu koulutuksesta. En muista hänen puhuneen.

Minustakin Haavisto on siis  miellyttävä. Mutta mitä hän oikeastaan sanoo? Mitä asioita hän ajaa? Ne ovat jääneet hämäriksi. Onko keisarilla oikeasti vaatteita?

Jos Helsingin Sanomat nostaa Haavistoa ja vihreitä, niin voiko sanoa, että Yle sitten painaa Halla-ahoa ja perussuomalaisia? Halla-ahon vaalitentti poistui ainoana puheenjohtajatenteistä Areenasta. Vain tämä yksi. Herää tietenkin epäilys, että joku poisti tentin piruuttaan, samalla kun muitakin ohjelmia katosi päivityksen myötä. Miten vain yksi tentti voi kadota?

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kuka vaikuttaa ja kehen? Selvää on, että mediassa manipuloidaan. Puolueetonta uutisalustaa ei ole.

Ja millä tavalla ihmisiä lumotaan?  Lyyralla soitellen? Vaalit ovat mielenkiintoiset, mutta jollakin tavalla kaikki tämä pöhinä saa aikaan sen, että sitä alkaa ohittaa vaalijutut ainakin lehdistä. Ehkä jatkossa jaksaa katsoa vain yhden vaalikeskustelun, sen jossa kaikki puolueet ovat yhtaikaa. Toivottavasti siinä on jämäkkä puheenjohtaja.

(Maalaus Jacob Hoefnagel, Orfeus lumoaa eläimiä)