Tänä aamuna koko taloyhtiömme viiden talon postilaatikoista löytyi kaikille asukkaille monistettu A4:n kokoinen tiedotelappu, jossa oli kissankokoisin suuraakkosin painettuna minun henkilötietoni, ristimänimi, kirjoitusblogini nimi, nettiosoite. Muuan naapuri näytti minulle monistetta pihalla haravoidessani ja kävimme yhdessä keräämässä monisteet pois sieltä, mistä ei vielä ollut postia haettu.
Koska haluan kirjoittaa anonyymisti, blogi ei ole tällä hetkellä luettavissa. Teko on kaikkineen törkeää kiusaamista. Kartoitan parhaillaan rikosilmoituksen tekemistä. Minulla saattaa olla tieto levittäjästä.
Henkilö, joka tekee tälla tavalla henkilötietojen paljastusta, ei ole terve. Olen kolmetoista vuotta kirjoittanut kyseistä blogia anonyymisti ja kertonut itsestäni syviäkin asioita nimenomaan siksi, että voin tehdä sen nimimerkin suojissa. Tällaisten tietojen levittäminen paljastamalla kirjoittajan henkilötiedot on käsittääkseni kiusaamista törkeimmästä päästä. Se saattaa olla myös viestintärauhan rikkominen -niminen rikos.
Itseäni surettaa se, että onko kolmentoista vuoden työ on mennyt hukkaan. Vapaa kirjoittaminen on ollut suuri ilon lähde ihmiselle, jolla on puhehäiriön vuoksi mahdotonta muuten osallistua yleiseen keskusteluun. Nyt on tunne, että on tyhjän päällä kun ei voi kirjoittaa vapaasti ja pidättelemättä. Kirjoittajalla itsellään täytyy olla mahdollisuus valita, miten hän kirjoittaa, vai kirjoittaako ollenkaan.
**************
Tämä kehys on väliaikainen blogi. Vanha on tallessa, mutta mietin nyt mitä teen. Sinulle kiusaaja tiedoksi, että tällainen häiriköinti täyttää juridisen rikoksen tunnusmerkit: viestintärauhan estäminen ja kiusaaminen. Ota yhteys reilusti minuun, kasvokkain tai kertomalla, miksi teet tällaista. Muussa tapauksessa annan asian eteenpäin.
(Valokuva Iines 4.4.)
PS Otin tämän jutun mukaan väliaikaisesta Iines-blogista, muistoksi ja varoitukseksi itselleni some-pahuudesta. Valitettavasti en saanut kommenttejanne, 80 kappaletta, tähän perään. Ne voi käydä lukemassa varablogista.
