18.4.2019

9.4.



Viittaan tässä väliaikaisessa blogissa vielä edelliseen kirjoitukseeni - ennen kuin lopetan tämän kyseisen blogialustan. Asia on nyt annettu eteenpäin, koska kiusaaja ei ole ottanut mitään yhteyttä selittääkseen tekonsa.  Olen kirjoittanut poliisille seikkaperäisen selvityksen ja kyselyn sähköpostitse. Olisin mieluummin soittanut, mutta pitkät puhelut ovat pätkivälle äänelleni hankalat ja ajattelin tässä poliisinkin mukavuutta, vaikka poliisi lienee tottunut monenlaisiin sönkkääjiinkin.

Minulle olisi  siis riittänyt saada kuulla monistetehtailijan  motiivi.  Olen saanut myös tukea muutamalta asiaa ymmärtävältä naapurilta. Asiaa kannattaa heidänkin mielestään kysyä poliisilta teon törkeyden vuoksi.

Yksityiselämää käsitteleviä tietoja ei nimittäin saa levittää julkisesti perustuslain 10 pykälän mukaan.  Ei valehdeltuja eikä tosia, kuten nimiä, sosiaaliturvatietoja, pankkitietoja. Juuri nythän nousi kohu S-pankin tietovuodostakin. Asiakkaat näkivät toistensa tilitietoja. Tämä oli tietenkin vahinko, mutta toisen ihmisen tietojen levitys on aina suunniteltu ja tahallinen teko. Ja  anonyymin blogini paljastaminen julkisesti minun nimelläni on tietysti minun yksityiselämäni tiedon levittämistä.

Minua kiinnostaa tämän asian moraalinen puoli.  Järjestynyt yhteiskuntakaan ei välttämättä  sanktioi kaikkia eettisesti vääriä tekoja, jos ne eivät aiheuta konkreettista vahinkoa. Haitat ovatkin henkisiä, ja niitä on vaikea arvottaa millään asteikolla. Vain kiusan kokija itse tietää, miltä kiusa tuntuu, koska se on suunnattu vain häntä vastaan.

Vaikeaksi asian tekee myös se, että tämän kaltaiset kiusaajat  ovat monesti luonnehäiriöisiä yksilöitä, joilta puuttuu empatiakyky muita kohtaan. He voivat silti työskennellä esimerkiksi vanhusten, lasten ja monenlaisten avustettavien tukihenkilöinä ja jopa ammatissa.

Vaan lopuksi - tiesittekö, että sana "omatunto" on Agricolan keksimä? Ilmeisesti tietoa ihmisen sielullisista peruskyvyistä on tuolloin jo ollut.

(Valokuva Iines 9.4.)

PS Otin tämän jutun mukaan väliaikaisesta Iines-blogista, muistoksi ja varoitukseksi itselleni some-pahuudesta. Valitettavasti en saanut hienoja kommenttejanne, 121 kappaletta, tähän perään. Ne voi käydä lukemassa varablogista.