10.3.2008

Blogien anonyymius

Miten blogin anonyymius määritellään? Pitääkö se ymmärtää vain nimimerkillä eli pseudonyymilla kirjoittamiseksi?

Anonyymius laahaa nimittäin perässään epäluotettavan ja epämääräisen blogin merkityksen taakkaa. Väitetään jopa, että anonyymia bloggaajaa ei ole, on vain hänen bloginsa haamukirjoittaja, jota ei edes voi loukata.
- Tästä loukkaamisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse, vaan puhtaasti siitä, onko bloggaajien anonyymiudessa eroja ja toisaalta siitä, voiko nimellä kirjoittava kirjoittaa kasvotonta blogia.

Voiko siis sanoa, että kirjoittaja, joka piirtää nimimerkillä tarkkaa omakuvaa itsestään ja ajatuksistaan paljastaen enemmän kuin real lifen puolella konsanaan, kirjoittaa anonyymia blogia? Miten faktoiltaan tunnistettava blogi voi olla anonyymi eli siis aivan ilmeisesti epämääräinen maineeltaan? Miten se, että kirjoittaja antaa nimimerkin avulla kasvot itselleen, voi olla anonyymiä? Kasvot kai enemmän kertovat kuin nimi?

On myös niin, että nimellä kirjoitettu blogi voi hyvinkin olla kirjoittajan todellisia tuntoja paljastamaton, eli siihen ei ole pantu kirjoittajan persoonaa likoon. Nimittäisinkin tällaisia blogeja mieluusti kasvottomiksi blogeiksi enkä katso, että pelkkä nimellä kirjoittaminen tuo lisäarvoa blogille. Moni julkisesti tunnetun henkilön blogi jää suurelle lukijakunnalle vieraaksi nimenomaan kasvottomuutensa vuoksi.

Entäs sitten kun anonyymi bloggaaja on tunnistettu ja hän jatkaa nimimerkillä kirjoittamista - onko hän edelleen anonyymi? Esimerkiksi minä tiedän jokusen kirjoittajan ja kommentoijankin oikean nimen, vaikka he käyttävät pseudonyymiä kirjoittaessaan, eli eivät he näin ollen voi kirjoittaa anonyymia blogia. Näitä näkymättömiä tunnistusverkostoja liikkuu ristiin rastiin blogosfäärin alla.

Käsite anonyymi bloggaaja ei sovi siis sellaisenaan blogimaailmaan, jossa on pitkän linjan nimimerkkiblogeja, joiden kirjoittajasta on tullut itsensä näköinen tuttu hahmo lukijoille. Sitä voi luoda itseään vastaavan persoonan, ja elää sillä vaikka loppuelämänsä netissä kaikkien tietämänä hahmona. Eihän kukaan jaksa vuosikausia teeskennellä toista mitä on, joten pitkän linjan pseudonyymi on vahvasti olemassa, eikä hän voi mitenkään olla anonyymi sanan laajassa merkityksessä.

Itse olen ollut blogimaailmassa vuodesta 2004 alkaen, ja tänä kautena olen kertonut itsestäni ja ajatuksistani lähes kaiken muun paitsi nimeäni. Minut on silti fyysisestikin tunnistettu, enkä pane sitä pahakseni. Silti en aio kirjoittaa omalla nimelläni, sillä olen kiintynyt nimimerkkiini, Iines-persoonaan, joka on yhtä kuin minä. Toisaalta blogini ei kokisi pienintäkään muutosta, vaikka kirjoittaisin ristimänimeni profiiliini. Tuntuu siis pahalta, kun anonyymi kommentoija sanoo, että hän kirjoittaa anonyymina anonyymiin blogiin - vaikka selvästi tuntee minut pidemmän ajan takaa.

Toisaalta on tietenkin niin, että kyseessä on vain semanttinen nimitys kirjoittajalle, joka ei paljasta ristimänimeään. Tämä ei sinänsä haittaisi, mutta kun käsitteeseen liittyy niin paljon kapea-alaisuutta, se ei ole enää tarkka.

En siis katso, että blogini on anonyymi blogi, koska siitä piirtyvä maailma on sataprosenttisen totta, kuten useimmissa muissakin blogeissa. Pitkän linjan bloggaajan piirtämä kuva on siis omakuva, kaikkine särmineen realistinen.

(Maalaus Romaine Brooks, Omakuva)

24 kommenttia:

  1. Älä vaan pistä tätä lastua roskiin! Aiheesta kun on keskusteltu ja uskon sen jatkuvan.

    VastaaPoista
  2. En laita roskiin, sillä aavistinkin heti, että tähän on hieman vaikea sanoa oikeastaan mitään. Aihe kun vaatii ajattelua ja harkintaa, ja toisaalta kyseessä on myös asia, joka on monille ehkä aika merkityksetön.

    Minusta on kuitenkin kiehtovaa ajatella sitä, miten rikkaan kuvan anonyymiksi luokiteltava blogi voi kirjoittajastaan antaa. On oikeastaan aika harva nimellä varustettu blogi, jonka kirjoittaja panee persoonansa täyspainoisesti likoon. Yksi tällainen on tietenkin Turisti, ja arvostan häntä siitä, että hän kirjoittaa omana itsenään sievistelemättä. Toista esimerkkiä ei sitten tulekaan mieleeni.

    VastaaPoista
  3. On kiinnostavaa miettiä, minkälainen informaatio on kenenkin mielestä olennaista, jotta voi sanoa "tuntevansa" ihmisen.

    Usein esim. oppilaani/asiakkaani kertovat varsin intiimejäkin yksityiskohtia elämästään: perheestään, muistoistaan, tärkeistä tapahtumista jne. Silti en oikein uskalla sanoa, että tunnen oppilaani samoin kuin ystäväni. Vai tunneko sittenkin?

    Koen nimittäin ystävikseni joitakin ihmisiä, joista loppujen lopuksi tiedän aika vähän. Tiedän ehkä mitä he ajattelevat itseäni kiinnostavista asioista (ja usein heitä kiinnostaa ainakin osittain samat asiat), mutta en välttämättä joitakin ihan perustietoja.
    Erään ystävän sukunimeäkään en tiennyt pitkiin aikoihin ennenkuin sattumalta asiasta tuli puhetta.

    Olennaisia asioita on siis vaikea määritellä.
    Mutta itse ajattelen niin, että joka tapauksessa ihmisen tuntee vain ajan kanssa. Eikä koskaan läpikotaisin. Eikä tarvitsekaan.

    (Itse olen kyltymättömän utelias, mutta silti en pidä tietynlaisesta uteliaisuudesta. Uteliaisuudesta, jossa haistan vilpillisyyttä, kaunaa tai kateutta.)

    VastaaPoista
  4. Lusmuilu on aikamme suuri synti. Elämme korokkeella nimeltään vale. Tämä koroke on sitä, kun haluaa olla lähempänä Jumalaa tai lähempänä aurinkoa (mediaa) ja paistattaa omaa naamaansa muiden naamoja nopeammin tai paremmin.

    Luismuilijat ovat joukko matoja, joiden kyky kiemurrella ja vaihtaa keskenään paikkaa muistuttaa käärmeenpesän liikehdintää. Suovat toinen toisilleen hetken ajan ylöspäin menemisen mutta repivät sitten alas tai tulevat muiden kiemurtelusta alas. Tämä on sitä, kun ainoa ajatus on päästä ylös ja sen takia kielikin on halkaistu kahteen: toinen ylläpitää merkityssuunnan ja toinen totuussuunnan. Liukas ja opetettu valitsee tilanteen tullen minkä aikoo käyttää.

    Samalla se on kuolemaa rehelliselle, jolla kieli ei ole jakaantunut. Sellainen ihminen joutuu miettimään aivoillaan minne kääntyy ja antaako toisten nousta ennen itseyttä. Odottaa vuoroaan voisi sanoa ilman kiemurtelua.
    Mutta tämän tyyppinen olio ei voisi eläkään käärmeenpesässä.

    Se on ihminen. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, eikä käärmeen kuvaksi. Jumala (se joka uskoo, muut voivat vain katsoa metafooran hyvyydestä)
    halusi, että on yksi olio, jolla on nimi ja joka ottaa vastuuta tekemisistään ja muista maan päällä olevista. Käärmeet eivät ota vastuuta. Ne vain pistävät.

    Koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksi hän halusi, että ihminen ottaa suunnan ja myös menee siihen suuntaan. Se ei ole sitä, että valehellaan kansalle ja sitten ollaan puhuvinaan totta ja vanhoja totuuksia.

    Suunta on sama kuin totuus: Jumalan suunta: kauneuden ja hyvyyden suunta missä hyvyys on kaksi kertaa suurempi kuin kauneus (jos ottaa vaikkapa Intian mytologiasta viisauden kuvat).

    Suunta on sitä mitä intentio tarkoittaa. Intentio on sitä mitä tarkoitetaan eettisellä suunnalla eli vaikka lähettää tekstiviestejä naisille voi silti tehdä paljon hyviä päätöksiä Suomen kansalle. Olisi pahempi jos olisi toisinpäin, että mies istuu putipuhtaana kädet ristissä ja antaa roistojen jyllätä. Mikä eettisyys se nyt enää olisi?

    Tänä päivänä jos ottaa suunnan ja aikoo siinä pysyä (minulle oli suunta se, etten halunnut enää toimia valheiden ja kaikenlaisten keksittyjen merkitysten parissa vaan halusin tehdä totuuden eteen töitä ja näin ollen vaalia lasten tulevaisuutta) on samalla vaarassa sillä ympärillä on liikaa lusmuilua ja selittelyä, kaukodiagnostisointia ja tappoa. Liikaa valheellisia eettisiä, joiden ainoa kyky nähdä mitään on kysyä toiselta. Eivät enää itse näe yksinkertaisempia asioita.

    Siinähän sitten kysytään - kuka miltäkin sokealta; miltä elämä näyttää?

    VastaaPoista
  5. On kiinnostavaa miettiä, minkälainen informaatio on kenenkin mielestä olennaista, jotta voi sanoa "tuntevansa" ihmisen.

    Lähtökohtahan tässä on, että on kiinnostunut ihmisestä, kirjoittajasta sanojen takana.

    Minun on vaikea uskoa sitä anonyymiä, joka juuri väitti, ettei hän ole kiinnostunut blogin kirjoittajasta, vaan ihan vain asiasta. Kuitenkin hänen sanansa paljastivat, että oli seurannut vaiheitani aika tarkasti, koska teki päätelmiä blogihistoriastani, ei siis blogistani, vaan minun tavastani kokea asioita.

    Yleensäkään en usko, että bloggaajat eivät olisi kiinnostuneita toisista bloggaajista, noin keskimäärin. On tietenkin bloggaajia, joiden missio voi olla vain purskauttaa omat ajatuksensa ulos. Heidät tunnistaa mm. siitä, että he eivät osallistu muiden blogien keskusteluihin. Korkeintaan jättävät sisällöttömän hajumerkkinsä oman päreensä kirjoittamisen jälkeen.

    Muistaako joku parin vuoden takaisen suuren bloggaajien persoonallisuuskeskustelun? Siinä tehtiin muistaakseni Jungin persoonallisuustesti, ja bloggaajat jaettiin sitten eräissä blogeissa (Sedis, Sun äidin persoonallisuusblogi) ryhmiin ja blogeissa käytiin hauskoja persoonallisuuskeskusteluja. Mielestäni tämäkin todisti, että henkilö kirjoituksen takana kiinnostaa enemmän kuin kehdataan myöntää.

    Itseäni kiinnostaa kirjoittajassa sellainen informaatio, joka kertoo kirjoittajan tavasta kokea asioita, eivät siis niinkään koodimaiset faktatiedot. Mainitsen esimerkiksi jälleen Turisti-blogin, jonka kirjoittajan tapa kokea asioita on minulle tunnistettava ja tuttu, vaikka itse koenkin asioita eri tavalla, joskin myös hämmästyttävän paljonkin samalla tavoin. Kirjoittajassa on samaa sitkeyttä ja uhmaa kuin meikäläisessä, ja tämä piirre on se, mistä hänet tunnen, vaikken nimeä tietäisi.

    Tuo tuttuus syntyy tosiaan ajan saatossa, Sari, vaikkakin uteliaisuus herää yleensä heti ensi lukemalta.

    VastaaPoista
  6. Ihminen voi tuntea vain sellaisia tunteita, joita hän on ensin itsessään tuntenut. Jos ei ole itseä ikinä tarkastellut (opetellut tuntemaan) niin ei voi juuri muitakaan tuomita tai tuntea. Silloin ollaan aina hasardipelissä.

    Pitää tehdä ensin itselle se, mitä aikoo muille tehdä. Jos ei ole itselleen anteeksi antanut (mikä hoettiin minulle heidän taholta, jotka eivät sitä ymmärtäneet ollenkaan) ei voi muille sitä antaa. Jos lapsi huutaa hänen oikeus on huutaa tai ainakin häntä ei siitä saisi syyllistää. Mutta kun kulttuurimme patouttaa häpeäksi kaikki se, mikä pitäisi saada tulla ulos - jo lapsena.

    Hiljaisuus ei ole hyve jos se on saavutettu suukapulalla.

    VastaaPoista
  7. Tuo äskeinen ei silti viittaa ns. vapaaseen kasvatukseen mitä en myöskään puolla. Minä olen ollut ankara kasvattaja mutta en milloinkaan pakottanut huutoa hiljenemään. Minä toimin pikemminkin vapaaehtoisena sylkykuppina, jotta paha mieli saatiin pois. Se vasta vaatii habaa: helpompaa on ruveta käyttämään valtaa ja sitä liian moni tekeekin: Jonkinlaisen yleisen hiljaisuuden nimissä. Tämä on lännen synti siinä missä Islam käyttää Allahia. He varoittavat korkeampia voimia kun me varoitamme äidin/isän voimia.

    Muhammedia symbolisoi turbaani mutta lännen Jumalaa symboloi mies. Jos karrikoisi (mitä en uskalla niin pommin voisi laittaa miehen seksuaalisuuden elimiin: siinähän kaikki muu sitten roikkuu ja tätä käytetään myös johtajuuden työkaluna: seksiä!).

    Arabimaat sentään ottavat naisensa huomioon naisena, ei vihollisena vaikka eivät anna tasapuolisuutta naisille.

    Olisiko totuus siis jossain siinä keskellä?

    VastaaPoista
  8. "Minun on vaikea uskoa sitä anonyymiä, joka juuri väitti, ettei hän ole kiinnostunut blogin kirjoittajasta, vaan ihan vain asiasta. Kuitenkin hänen sanansa paljastivat, että oli seurannut vaiheitani aika tarkasti, koska teki päätelmiä blogihistoriastani, ei siis blogistani, vaan minun tavastani kokea asioita."

    Minusta ja tavastani käyttää nettiä muutama sana. Seuraan muutamia sivuja ja osallistun keskusteluihin sivuilla joilla voin tehdä sen anonyyminä, siis vailla vakituista tai rekisteröityä nimimerkkiä. Sivut antavat tähän mahdollisuuden ja käytän sitä.

    Toisaalta en koe olevani anonyymi sanan varsinaisessa merkityksessä, varsinkin blogien ylläpitäjät taitavat tykätä erilaisten laskurien käyttämisestä, ja jostakin syytä minulla on täällä ollessani olo, että tekemisiäni seurataan, katsotaan miltä sivulta tulin, minne menin ja kauanko viivyin. Jos jotakuta kiinnostaa niin pitäköön excel taulukkoa tuosta.

    Totta kai sitä seuraa jonkun kirjoittajan nettivaiheita mikäli käy tämän sivulla säännöllisesti.
    Selasin tänään tätä blogia useita kuukausia taaksepäin ja n.90% aloituksista olivat minulle vieraita, en ollut vaivautunut niitä lukemaan aikaisemmin ja nyt selasin pikaisesti muutamaa. Kirjoituksiasi olen lukenut ja seurannut muistaakseni vuodesta 2001. Totta kai siinä ajassa muodostaa jonkinlaisen mielikuvan, vaikkei kaikkea kirjoittamaasi ole lukenutkaan.

    Minua ei oikeasti kiinnosta jonkun kodin yksi kuva tai se mistä tuohon kotiin on hankittu siellä olevat tavarat. Yhtälailla minua ei kiinnosta mitkään meemit tai hömppäaloitukset. Ei, ei vaan jaksa kiinnostaa.
    Eri mielipiteitä yhteiskunnallisiin asioihin on hauska lukea ja niihin tässäkin blogissa paneudutaan toisinaan. Isoilla foorumeilla keskustelu minua kiinnostavista asioista taas kasvaa niin laajaksi, etten viitsi niihin osallistua.

    En myöskään osallistu keskusteluun jossa olennainen on jo aloituksessa sanottu, paitsi jos aloituksen aiheuttamassa keskustelussa joku oma näkemykseni jää puuttumaan.
    Henkilökohtaisesti asiat ottava bloggaaja saattaa tietenkin pitää minua kovinkin ikävänä tapauksena, koska osallistun ainoastaan kun minulla on poikkeava näkemys asioista. En vaan kestä kaikenlaista selkään taputtamista ja perseennuolentaa jota näkee liikaakin monella foorumilla.

    Muistaakseni olet Iines itsekin aikoinaan kovasti haukkunut foorumeiden ns sisäpiirejä. Näitä nyt vaan muodostuu jos kirjoittaa vakituisen nimimerkin takaa ja työntää kommenttinsa jokaiseen keskusteluun, usein tällöin nimenomaan asia jää toisarvoiseksi.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi, ei minulla ole aavistustkaan, kuka minkäkin IP:n takana on. Voit olla huoleti, sillä olen seurannut SiteMeterin tietoja lähinnä ongelmatapauksissa. Jos on ollut selvää ilkeilyä, olen koettanut katsoa, mistäpäin häirikön IP on, mutta useimmiten en ole osannut tulkita SiteMeteriä, koska lukijoita on sen verran yhtaikaakin, että tietoja olisi mahdoton pitää varmoina. Joskus katselen, millä Google-haulla blogiin on tultu, sillä nämä haut ovat hauskoja ja puhuvat omaa kieltään ihmisten kiinnostuksen kohteista.

    Et ole voinut seurata minua netissä vuodesta 2001 alkaen mitenkään, koska tällöin minulla ei vielä ollut hajuakaan siitä, mikä on keskustelupalsta tai blogi. Blogia aloin kirjoittaa vuonna 2004. Ensimmäisen keskustelupalstakirjoitukseni taisin kirjoittaa 2002-3 vuoden vaihteessa?

    VastaaPoista
  10. Voin hyvin olla väärässä tuon vuosiluvun suhteen ja sillä ei ole merkitystä. Kerroin sen lähinnä sen takia, että itse otit asian puheeksi.

    Olen siis lukenut tekstejäsi jo ennen ensimmäistä blogiasi ja blogejasi olen selaillut siitä asti kun olet ensimmäisen perustanut.

    VastaaPoista
  11. Tähän samaan kikkailuun ovat muutkin blogaajat aika ajoin sortuneet, en sitten tiedä mistä syystä.

    Sillä loppujen lopuksi asia on varsin yksinkertainen. Julkinen kirjoittaja, jonka nimi ei ole tiedossa, on anonyymi. Tähän luetaan myös nimimerkin takaa kirjoittavat, paitsi jos nimimerkin takaa kirjoittava henkilö on julkisessa tiedossa (kaikki, tai ainakin merkittävä osa väestöstä, tietää esim. että HS:n Bisquit on Seppo Ahti).

    Ikkunaiines taas on nimimerkin takaa kirjoittava anonyymi henkilö. Eikä siinä mitään vikaa ole - usein terävimmät mielipiteet lauotaan nimimerkin takaa.

    Mutta toisin kuin hän väittää, omalla nimellään kirjoittavia, persoonansa likoon pistäviä blogaajia on pilvin pimein. Yhtenä esimerkkinä nyt vaikka täälläkin vieraillut Rauno Räsänen - eikä se häneen jää. Sanovatko vaikkapa nimet Panu Höglund tai Minttu Hapuli mitään? Hieman toisesta suunnasta tulee mieleen Jari Sedergren.

    VastaaPoista
  12. "Tuntuu siis pahalta, kun anonyymi kommentoija sanoo, että hän kirjoittaa anonyymina anonyymiin blogiin - vaikka selvästi tuntee minut pidemmän ajan takaa."

    Tästä vielä muutama sana, oletat minun ja kaikkien muitten sivulla vierailevien lukevan kaiken kirjoittamasi, ainakaan minun tapauksessa näin ei ole.
    Minulla ei ole tarvetta tai halua tutustua nimimerkkisi takana olevaan persoonaan vaikka itse annat mahdollisuuden siihen kirjoittamalla itsestäsi avoimesti.

    "Esimerkiksi minä tiedän jokusen kirjoittajan ja kommentoijankin oikean nimen, vaikka he käyttävät pseudonyymiä kirjoittaessaan, eli eivät he näin ollen voi kirjoittaa anonyymia blogia. Näitä näkymättömiä tunnistusverkostoja liikkuu ristiin rastiin blogosfäärin alla."

    Niin liikkuu ja yleensä kirjoittajat ovat itse valinneet haluavatko paljastaa identiteettinsä, tai tavata toisia. Itse olen tavannut moniakin ihmisiä joihin olen netin kautta tavalla tai toisella tutustunut.

    Kysymyksenasettelun voi tehdä myös käänteisenä, onko anonyymi kommentti vähäarvoisempi kun nimimerkin tai nimen takaa kirjoitettu.

    VastaaPoista
  13. Jos minä haluaisin tavata ihmisiä, miten sen voisin? Minä nimittäin haluaisin.

    VastaaPoista
  14. Taas menevät anonyymit sekaisin! En tiedä, miten puhuttelisin teitä (näyttää että tässä on nyt ainakin kaksi anonyymiä), joten on pakko turvata tähän tylsään kopiointisysteemiin:

    Olen siis lukenut tekstejäsi jo ennen ensimmäistä blogiasi ja blogejasi olen selaillut siitä asti kun olet ensimmäisen perustanut.(anonyymi 1)

    Minusta on hauska kuulla tämä, mutta kun sinä puhuttelet minua puskasta, tunnen itseni tirkistellyksi, kun en yhtään tiedä, kuka pussin alla luuraa. Eikö näin pitkän tuttavuuden jälkeen olisi asiallista esittäytyä omalla entisellä nimimerkillään?

    Sinä tiedät siis koko blogihistoriani ainakin pääpiirteittäin, vaikka haistelen että tiedät myös detaljeja. Itsesi suojaat kuitenkin puskiin, kun sivallat välillä ivallisestikin Iinestä eli minua, joka olen siis loukattavissa oleva, en loukkaamaton skribentti. Skribentti ei voi koskaan olla loukkaamaton, jos hän kirjoittaa aidosti omia ajatuksiaan, eikä tee fiktiota tai muuten teeskentele parempaa mitä on, tai luo lukuisia hahmoja joilla leikkii, eli petkuttaa muita tietoisesti.

    Sillä loppujen lopuksi asia on varsin yksinkertainen. Julkinen kirjoittaja, jonka nimi ei ole tiedossa, on anonyymi. Tähän luetaan myös nimimerkin takaa kirjoittavat, paitsi jos nimimerkin takaa kirjoittava henkilö on julkisessa tiedossa- -(anonyymi 2)

    No, kyseenalaistin tämän sanakirjamäärittelyn liian kapea-alaisena. Yritän sanoa sitä, että pitkän linjan pseudokirjoittaja onnistuu usein luomaan persoonastaan yks yhteen -kuvan itsensä kanssa, ja samalla hänellä on usein blogosfäärin alla kulkevissa näkymättömissä kytkennöissä virtuaaliystäviä tai ainakin tuttavia, jotka tietävät hänen henkilöytensä. Mm. minä olen Iineksenä myynyt halutun antiikkiesineen omalla nimelläni. Samoin exäni on kirjoituksistani tunnistettu, ja olen lähettänyt myöntävän vastauskirjeen asiaa kysyttäessä. Olen kai siis olemassa itsenäni, kun sekä minut että ex että tyttäreni on tämän blogin kautta tunnistettu!

    Minusta siis tälläinen pitkän linjan pseudokirjoittaja ei enää ole sama kuin esimerkiksi anonyymi kommentoija - kuten sinä, joka et suostu identifioimaan ja erottamaan itseäsi nimettömästä puskistosta edes nimimerkillä tai anonyymisarjan järjestysnumerolla.

    En ole muuten lukenut vielä yhtään hyvää perustetta sille, että kommentoidaan täysin anonyyminä. Lähtökohtaisesti oletan, että anonyymillä kommentoijalla on aina jotain salattavaa, kun taas pitkän linjan pseudobloggaaja paljastaa itseään kaiken aikaa ja vetää lukijoita lähemmäs itseään.

    Summa summarum: En siis osaa yhtyä tuohon määrittelyyn, että nimettömyys on aina anonyymiä - se ei päde enää virtuaalissa, jossa luodaan uutta minäkuvaa erilaisin keinoin. Ei nimi ole ainoa tunnettuuden ja tunnistettavuuden merkki! Merkkejä on muitakin ja vielä parempiakin.

    (Jatkan toisella pituuden vuoksi.)

    VastaaPoista
  15. Mutta toisin kuin hän väittää, omalla nimellään kirjoittavia, persoonansa likoon pistäviä blogaajia on pilvin pimein. Yhtenä esimerkkinä nyt vaikka täälläkin vieraillut Rauno Räsänen - eikä se häneen jää. Sanovatko vaikkapa nimet Panu Höglund tai Minttu Hapuli mitään? Hieman toisesta suunnasta tulee mieleen Jari Sedergren.

    Esität mielenkiintoisia esimerkkejä. Tunnen nämä kaikki kirjoittajina, ja Panu Höglundia lukuunottamatta muut ovat jopa suosikkilistallani. Höglundiakin luen silloin tällöin, vaikka runsas anonyymien joukko keskusteluosiossa viekin blogilta uskottavuuden tyystin.

    Sediksen blogi oli mielessäni, kun mainitsin Turistin esimerkkinä itsensä likoon panevista nimibloggaajista. Erikoisesti mieleen on jäänyt Sediksen persoonallisuustestikirjoittelu, joka tuli lähelle lukijoita, ja kaikkein parhaiten hänen kuukausi pari sitten kirjoittamansa raadolliset omakohtaiset tilitykset, jotka eivät säästelleet kirjoittajaa itseään, ja olivatkin siksi parasta kirjoittajaa. Keskimäärin ottaen Sedis kuitenkin kirjoittaa keskittyen asiaan, ilman sen kummempaa persoonallista likoonpanoa. Tiedemies mikä tiedemies.

    Rauno Räsäsestä olen luullut, että RR on nimimerkki! Jos RR on aito nimi, yhdyn näkemykseesi, sillä Räsänen kirjoittaa totisesti persoonaansa likoonpannen, paljastaen raadollisuutensa. Kun runsaat viitteet kuolleisiin filosofeihin unohtuvat, Räsänen on nautittava.

    P. Höglundia en tunne kovin tarkoin, mutta en näe miehen persoonaa sieltä hyökkäävän tekstin takaa. Niin kova on kilpi, että sen pitäisi murtua ensin. Näen päinvastoin siis niin, että hän ei paljasta itseään, vaan suojautuu jonkin taakse.

    Minttu Hapuli on tässä asiasssa mielestäni ristiriitainen. Nimittäin ei se ole itsensä likoonpanemista, että ruotii asioita, vaan se, että panee itsensä pelikentälle, yhdeksi nappulaksi, jonka joku syö - sillä niinhän elämässä aina käy, jokaiselle joskus. En ole nähnyt tätä syödyksitulon kuvausta, vaan ainoastaan pikkuärhäkkää terrierinräksytystä, joka on sinänsä nautittavaa luettavaa.

    Kysymyksenasettelun voi tehdä myös käänteisenä, onko anonyymi kommentti vähäarvoisempi kun nimimerkin tai nimen takaa kirjoitettu.(anonyymi)

    On. Lue, mitä sanoin P. Höglundin blogin kommenttiosiosta. Anonyymit itse tekevät sen. Herää kysymys: miksi pitää kirjoittaa anonyymina? Blogimaailmassa melkein kaikilla on takaaan blogi. Eivät ihmisiä edes kiinnostaa anonyymit kommentit, vaan ihmisillä on halu kytkeä lausuma lihalliseen ihmiseen, jota nimi tai nimimerkki edustaa. Pitkän linjan nimimerkki antaa henkilöyden.

    VastaaPoista
  16. "Herää kysymys: miksi pitää kirjoittaa anonyymina?"

    Tässä on nyt sellainen tilanne kuin muinaisessa Roomassa, voitokkaan kenraalin triumfissa. Iines seisoo hevosten vetämissä vaunuissa juhlakulkueessa, takanaan orja pitämässä laakeriseppelettä päänsä päällä. Orja kuiskaa säännöllisin väliajoin Iineksen korvaan:

    "Muista, että sinäkin olet vain anonyymi."

    :)

    VastaaPoista
  17. Anonyymi, sinunkaltaistasi tapaa harvoin. Kaikki kannettu vesi valuu sinusta kuin hanhen selästä. Olet jääristä jäärin, jästeistä jästein. :)

    VastaaPoista
  18. Jos ei ymmärrä, mikä ero on julkisella ja anonyymillä kirjoittamisella, on jästi itte. :)

    Ihan tosi, ei tämä ole ollenkaan niin monimutkainen asia kuin haluat esittää.

    VastaaPoista
  19. "Herää kysymys: miksi pitää kirjoittaa anonyymina? Blogimaailmassa melkein kaikilla on takanaan blogi. Eivät ihmisiä edes kiinnostaa anonyymit kommentit, vaan ihmisillä on halu kytkeä lausuma lihalliseen ihmiseen, jota nimi tai nimimerkki edustaa. Pitkän linjan nimimerkki antaa henkilöyden."

    Minulla ei ole takanani omaa blogia ja tuskin tulen sellaisen aloittamaankaan, tai vastaavaa sivustoa netissä josta minut voi tunnistaa tai edes yhdistää.

    Muutamille asiafoorumeille kirjoitan kullekin omalla nimimerkillä. Tämä sen takia, että niissä puhutaan asiasta ja niistä puuttuu kaikki henkilökohtainen, nimimerkkini osallistuu näihin keskusteluihin ainoastaan tietäessään keskusteltavasta asiasta jotakin josta on muillekin hyötyä.

    En halua luoda itsestäni profiilia tai tulla yhdistetyksi lihalliseen ihmiseen. Pitääkö minun siis keksiä nimimerkki jonka vaihdan toiseen lyhyin väliajoin, jotta se ei saa henkilöyttä jota en halua. Tämä tuntuu minusta huonommalta vaihtoehdolta kun rehellisesti anonyyminä kirjoittaminen.

    VastaaPoista
  20. Iines, jos laittasit nimesi ja osoitteesi blogiisi, koti-postilaatikkosi varmasti täyttyisi kosiokirjeistä ja kenties vähemmän kosiskelevista alta aikayksikön.
    Tiedä vaikkapa iltalehden reportterit tulisivat juttua sinusta sinne tekemään :D.

    Joten julkisuudella on aina vähintäänkin kaksi puolta. Täälläkin blogeissa.

    VastaaPoista
  21. "En siis katso, että blogini on anonyymi blogi, koska siitä piirtyvä maailma on sataprosenttisen totta, kuten useimmissa muissakin blogeissa."

    Huikaisevaa löytää 100% totuus! En voi muuta kun nöyrtyä moisen edessä ;0

    VastaaPoista
  22. Minusta anonyymius on kitsautta, enkä pidä kitsaista ihmisistä muutenkaan, koska kitsaus on aina laaja-alaista.

    Rahapihit ovat äärimmäisen ikäviä ihmisiä, sillä he eivät halua jakaa sitä, mitä heillä on.

    Anonyymit taas eivät halua jakaa itseään, antaa palaakaan muille, vain ottaa sen hyödyn, minkä keskustelusta saavat. He unohtavat, että nettikeskustelu on vuorovaiktusta, dialogia, jossa pelkkä asia voi olla side ihmisten välillä saada kosketus muihin.

    VastaaPoista
  23. Voit hyvinkin pitää kiinni omasta iinekseydestäsi ilman, että luopuisit oikeudesta olla jotain muuta. Nämä persooniemme "anonyymit" nettiulottuvuudet eivät ole ehdoton tosi, vaan yksinkertaisesti oman ajattelumme ja maailmankatsomuksemme jatkeita. Kirjoitettuihin sanoihin on helpompi takertua kuin vaikutelmaan.

    VastaaPoista
  24. Mutta kun iinekseys = minä, eikä ole mitään muuta. Iines on yks yhteen minä. Koeta nyt uskoa, että kirjoittaja voi olla yhtä pseudonsa kanssa, ei niitä voi pitkän linjan tapauksissa erottaa.

    Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Kaikki eivät kauheasti valikoi ja suodata kuvaansa ja sanottavaansa. Päinvastoin, Iineksenä olen tuonut kaikkein sisintäni esiin. Nimellä varustetussa blogissa olisin varmaan suodattanut ja säätänyt. Kumpi kuva siis on oikeampi, aidompi? Pitkän linjan anonyymius eli pseudous ei ole enää nimettömyyttä eikä kasvottomuutta!

    VastaaPoista