22.8.2009

Miksi kaunis on yksin?

Muuan lukija tuli blogiini hakulauseella miksi kaunis nainen on yksin. Kysymys löi minut ällikällä, ja sen kirkas yksinkertaisuus mykisti julkeudellaan.

Kai se sitten on niin, että kauniit naiset viedään ensin, ja jos kaunis on pitempään yksin, se herättää kummastusta. Naista arvellaan monesti lesboksi. Tai sitten naista pidetään mieleltään järkkyneenä, outona. Harvoin tulee mieleen se, että nainen kenties seuraa tähteään, joka ei ole mies hinnalla millä hyvänsä.

Ja jo sekin tuossa kysymyksessä ajattelutti, että tarvitseeko ihminen enää muuta elämässään kuin koneellisen tietotehtaan, joka Sammon lailla takoo vastaukset polttaviin kysymyksiin. Sekin päivä lienee kohta ovella, jolloin koneelta kysytään oi miksi minä olen niin yksin. Ja kone tulostaa googlettimestaan vastausvaihtoehtoja, joita lukemalla murhe joko unohtuu tai vastaus löytyy ja ihminen pelastuu.

Olenpa minä siis yksi sokea reetta. Tietenkin kyseessä on poikkeustila, jos kaunis nainen on yksin. Kauniin kuuluu olla kaksin, ja jos ruma on yksin, sen perään ei kysellä.

*

Lyhyesti toisestakin asiasta, eli olen ihmetellyt Saari - Haavikko-keskusteluja, jotka vellovat kulttuuriblogeissa ja joihin en tohdi osallistua, viisaiden joukkoon. En saata mitenkään ymmärtää, että kun teos on kerran Saaren kirjoittama, tämänpäiväisen Helsingin Sanomienkin mukaan, niin miksi Haavikon pojan tulisi saada tarkastaa se ennakkoon? Tai ei tarkastaa, vaan lukea, kuten eräs kommentoija hurskaasti ehdottaa. Minusta tämä kaikki haiskahtaa ennakkosensuurille ja mainoskampanjalle. Kirjaa tullaan arvatenkin myymään kohun saattelemana valtavat määrät, kun haetaan niitä kohtia, joiden vuoksi se olisi tullut saada lukea etukäteen. Kun on lukenut Jukka Kemppisen Elämän varjon, asia lienee osittain selvä. Muitakin syitä löytyy, ja niistäkin Helsingin Sanomat puhuu tänään, joten ei kun ostamaan kirjaa, sitten aikanaan.

(Maalaus Lucas the elder Granath)

37 kommenttia:

  1. Niin, aika yleinen kysymys tuntuu olevan "miten noin hyvännäköinen nainen on vielä sinkku?" En tiedä kyselläänkö hyvännäköisistä miehistä samaa.

    Tuosta Haavikon jutusta. Jos mietin, että oma isäni olisi jollain tapaa julkisuuden persoona ja hänestä kirjoitettaisiin kuoleman jälkeen elämäkerta, niin voi olla että minäkin haluaisin lukea sen etukäteen. Jo ihan pelkästään faktojen tarkistamisen vuoksi, mutta myös siksi, että tietäisin mitä siellä sanotaan itsestäni. En tiedä olisiko se oikein, mutta inhimillistä ainakin.
    Mutta huomiotahan tällä saadaan kirjalle. Ilman "kohua" minä en ainakaan olisi kuullut koko kirjasta mitään.

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä kuullut ihmeteltävän "miten noin fiksu mies voi olla sinkku", samaa en ole koskaan kuullut sanottavan naisesta.

    VastaaPoista
  3. Haavikko ei ole koskaan myynyt, eikä Haavikosta tehty elämäkerta tule varmsti myymään.

    VastaaPoista
  4. Kemppisen ja Haavikon vanhat naisjutut ei liity mitenkään tähän asiaan.

    VastaaPoista
  5. Teos ei ole Haavikon ja Saaren yhteisteos, vaikka Haavikon poika niin väittää perätessään ennakkosensuuria itselleen.

    Teoksen kirjoitustyöhän alkoi vasta Haavikon kuoltua, ja kuolleella henkilöllä ei ole Suomessa yksityiselämän suojaa. Vainajalla on vain maineen suoja, eli valheellisia tietoja ei saa esittää. Muu on vapaata riistaa - ja hyvä niin, sananvapauden nimissä. Ei ketään pidä pyhimykseksi julistettaman.

    Haavikko ei ole tainnut koskaan ennen myydä hirveästi, vaikka mies onkin talousnero ja varsin rahan arvon tunteva taiteilija.

    VastaaPoista
  6. Surskorpa,

    kyse oli alunperin kauniista, ei fiksusta, mikä on aika tavalla eri asia.

    Sitä ei tosiaan ihmetellä jos fiksu nainen on yksin, vaan ehkä se on jopa fiksuuden edellytys joskus. Jos fiksuna pidetty mies on yksin, niin sitä kummastellaan, toki aivan samoin kuin kauniin naisen sinkkuutta.

    VastaaPoista
  7. Elina Haavio-Mannila totesi Suomalainen nainen ja mies-kirjassaan (1968?) että naisten eroottinen ranki syntyi ulkonäöstä ja miesten asemasta. Laasasta ja Hännikäistä en ole lukenut, mutta luin juuri Houellebecqin Halujen taistelukentän (suositellaan, ei mitenkään epäsympaattinen!) Siinä vastenmielisen näköiseksi kuvattu kaveri katkeroituu, kun hyvännäköiset naiset eivät innostu hänestä, rahaa kyllä olisi.
    Olen ymmärtänyt, että laajempaakin katkeruutta herättää se, että omat rahansa ansaitsevat naiset ovat alkaneet valikoida toisin kuin "kuuluu".

    VastaaPoista
  8. Alin anonyymi,

    kaiken takana yleensä on nainen.

    Pojan huoli isän terveystietojen vuotamisesta tuntuu kummalliselta. Mitä hävettävää sairaudessa muka olisi? Eikö juuri sellainen tieto olisi rehellistä biografiakamaa?

    VastaaPoista
  9. Voi sokea kana, miten ytimeen osuit!

    Juuri tuo, että ruma mies katkeroituu, kun hyvännäköiset naiset eivät innostu hänestä, on se perusjuttu, josta minäkin olen kirjoittanut, mm. Hännikäis-jutussani.

    Kun ruma mies katsoisi sen ruman vapaan naisen puoleen, aukeaisi syli varmaan hänellekin ja joku silittäisi hänen poskeaan ja veisi yksinäisyyden! Vaan kun ei osata katsoa peilistä sitä omaa pallinaamaa!

    VastaaPoista
  10. Jos hyvännäköinen aikuinen mies elää pitkään sinkkuna, niin ensimmäiseksi epäillään kai, että hän on homo.

    Muuten olen kyllä samaa mieltä muiden kanssa: moni itkee sitä, ettei ole vastakkaisen sukupuolen mieleen, mutta kuitenkin itsekin katsoo eniten ulkoista olemusta. Tämä pätee naisiinkin.

    Pitäisi nähdä asian hyvät puolet: jos on ruma, köyhä ja mitätön, niin ainakin eteen sattuva rakkaus on sitten aitoa. Olettaen että löytää toisen samanlaisen.

    VastaaPoista
  11. No kyllä tuo siis koskee myös naisia, tuo homous- tai siis lesboussarvuuttelu.

    Kuitenkin noin puolet Suomen talouksista on sinkkutalouksia, joten luulisi, että yksin asuminen ei olisi enää sellainen kummajainen.

    Onneksi on nyt nämä nettideitit. Niiden avulla oppii tuntemaan ennen kaikkea toisen sisäistä puolta ennen kuin tarvitsee edes päättää, tahtooko tavata tämän henkilön.

    VastaaPoista
  12. Tarkennatko Iines, missä se hyvännäköisen ja ruman raja kulkee?

    Kuka tietää itsestään minkä näköinen on? Oletko kaunis vai ruma, minä en ainakaan tiedä. Minusta tykätään niin paljon kun annan itsestäni tykätä.

    Lilli

    VastaaPoista
  13. No minä en ottanut itse esille tuota rinnastusta kauniiseen ja rumaan, vaan sen teki siis tuo henkilö, joka kysyi, miksi kaunis nainen on yksin.

    Itselleni kaunis on sellainen viehättävä ihminen, joka viihtyy kropassaan ja omassa egossaan, siis itsessään kaikkineen ilman itsekorostusta tai toisaalta vaatimattomuuttakaan. Koskee sekä naista että miestä. Olen kohtalaisen tarkka havainnoija, ja olen aistivinani luonteen habituksen läpi. Kokonaisuus on siis tärkeä, se kun ihminen avaa suunsa tai ottaa muuten kontaktia muihin ihmisiin.

    VastaaPoista
  14. No nyt tiedämme mikä kaunis on, miksi kaunis on sitten yksin.

    Ehkä itsensä kauniiksi tuntevalle ei kelpaa kuin yhtä kaunis kuin itse, ei sekään riitä, vaan rakkauden pitää tuoda lisäarvoa itselleen.

    En minä muuta keksi.

    Lilli

    VastaaPoista
  15. Nimittäin minä en tunne itseäni kauniiksi. Tiedän raadollisuuteni. Saatan näyttää joskus yllättävän hyvältä, monesti karmeelta. Vielä useammin en edes ajattele asiaa.

    Mieheni lähestyi minua viikko sitten kysymksellä,että mihin häneen ihastuin. Pähkäiltyäni minulle valkeni koko sukurasitus.

    Hän kertoi,että kukaan ei ollut aikaisemmin kohdellut häntä yhtä huomioonottavasti.

    Sitten hän mietti, että ei tiedä olenko niin hyvännäköinen vai pillumagneetti, koska sai aikoinaan oikein hätistellä miehiä ympäriltäni.
    Yhä vielä saa, jos menemme kapakkaan.

    Joku vika minussa on.

    Mietin toisinpäin, ei olisi kivaa jos toinen olisi tällainen. Jättäisin.

    Lilli

    VastaaPoista
  16. Niitä on naisissa, pillumagneetteja, ja varsinkin niitä on naisissa, joilla on häikkää orgasminsa kanssa. Osa naisistahan ei saa koskaan orgasmia pelkällä miehen elimellä, vaan ainoastaan käsin tuettaessa, eikä aina silloinkaan. Tämä on lukemani ja kuulemani mukaan aika yleinen epävarmuuden ja testihalun herättäjä naisilla. Miehet sitten luulevat usein erheelllisesti, että naisen viettelyhalu johtuu palavasta kiimasta.

    Pitää siis testailla sitten, katsos, Lilli, ja lähettää näkymättömiä seksuaalisia pikkusignaaleja ympäristöön. Kyllähän miehet niihin vastaavat ja tulevat hunajan tykö, oli magneetin kantaja sitten vähemmän kauniskin - riittää kun on pillu.

    Jos on sinut seksuaalisuutensa ja orgasminsa kanssa, ei tarvitse testailla, etenkään parisuhteessa ollessa.

    VastaaPoista
  17. Ei ihme että tuon alkukantaisen vietin (parinmuodostus) tyydyttämisessä ajautuu umpikujaan. Ensisilmäyksellä ja verbaalisella viestillä pitäisi voida avioida henkinen, fyysinen ja 'taloudellinen' (lue sosiaalinen) tila. Viitekehys on pirstaloitunut varsin 'laaja-alaiseksi'.

    Kuka muuten keksikään etteikö orgasmi (naisen) ole kulttuurievoluution tulos?

    Sananvapauden yksi aspekti on eliitin (kulttuuri, talous, politiikkaja media) elinpiirin ja määräysvallan oheneminen jota nyt 'taloususkonnon' varjolla yritetään suojella ja tilkitä näkymättömämmäksi ja 'lailliseksi'.

    'Taustavaikuttajient' suoja oli aiemmin kabinetin verhot ja paperiset asiakirjat jonka suojan nykyinen tiedonvälitys on romuttanut.

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  18. Tässä sinulle Kulmantakainen yle.fin tuore testi noiden alkukantaisten vaistojen toteutumisesta elämässäsi:

    http://ohjelmaopas.yle.fi/aivonarikka/testaa-itsesi/oletko-rakkauden-ritari-vai-seksin-sankari

    Tässä reilusti pramilla oma tulokseni:

    Oletko rakkauden ritari vai seksin sankari?

    Olet täyttä hunajaa ja siirappia. Makeannälkäisen unelmakumppani. Seksille ei jää tilaa sanavarastossasi, sinä vain ja ainoastaan Rakastelet. Mieluiten pitkään ja hartaasti.


    Ja kyllä, tunnistan itseni. En ole pillumagneetti, koska minun ei tarvitse.

    (En kauheasti ymmärtänyt viestiäsi, kun käytät niin hienoa kieltä ja käsitteellisiä ilmaisuja. Mutta, testaapa nyt itsesi.)

    VastaaPoista
  19. Minun mielestäni pillumagneetti tarkoittaa miestä (tai miksei naistakin) joka vetää paljon pilluja puoleensa. Ei siis naista, joka vetää miehiä puoleensa. Myös google vahvistaisi tämän käsitykseni.
    Näin jos epäolennaiseen takerrun, mutta kun tuo hiukan särähti korvaani tässä keskustelussa.

    Vastaava nimitys naisesta olisi munahaukka tjsp. Mitähän se kertoo asenteista, että mies vetää naisia puoleensa, mutta vastaava nainen saalistaa miehiä?

    VastaaPoista
  20. Olet oikeassa, Tiina,

    sana on itselleni uusi, ja ymmärsin niin, että kommentoijan miehen mielestä kommentoijan pillu veti miehiä magneetin lailla puoleensa. Sinänsä ihan ymmärrettävää käyttöä.

    Mutta siis pillumagneetteja ovat klassisen kielenkäytön mukaan ne asiat, joilla saa pillua, kuten vaikka hieno auto.

    Eikös munahaukka kuitenkin ole nainen, joka on munan perään niin paljon että aktiivisesti pyydystää niitä aina lopputoteutukseen asti?

    VastaaPoista
  21. Siis mieheni käytti tuota sanaa minusta, pyysi sitä anteeksi ennen sanomistaan.

    En suuttunut, en kokenut ylpeyttä, tiedän millainen olen ja sanoinhan että minulla on ongelma.

    Hienoa ettei teillä ole. Ei ollut tarkoitus kehuskella.

    Lilli

    VastaaPoista
  22. Lilli,

    en ajatellutkaan niin, että sinun miehesi halvensi sinua, koska hän selvästi välittää sinusta kovasti, aistin sen kuvauksestasi. Voisiko olla jopa niin, että hän oli ylpeä siitä, että muutkin tavoittelevat hänen naistaan?

    VastaaPoista
  23. Tiedämme kumpikin, että minä teen niitä tilanteita, en kylläkään tahallaani.

    Käymme todella harvoin missään yhdessä, missä noita tilanteita syntyy. Ne loukkaavat häntä.

    Hän ei saa niistä virtaa rakastaa minua palavammin. Välittää aina samalla volyymilla.

    Ehkäpä minä kaipaisin jotain enemmän ja siksi olen käyttäytynyt joskus idioottimaisesti.

    Mutta juttuni pointti oli siinä, että miehiä saa kuka vaan tosta vaan, ei ole kyse ulkonäöstä.

    Lilli

    VastaaPoista
  24. Lilli,

    tuossa olen samaa mieltä aivan sataprosenttisesti: miehiä saa kuka vaan. Se on eniten omasta itsestä kiinni, missä määrin on valmis sitoutumaan toiseen ihmiseen.

    Minä kun en kelpuuta miestä kuin ainoastaan rakkaudesta.

    VastaaPoista
  25. Pitkässä parisuhteessa rakkaus on muutakin kuin tunteita.

    Tein itseni hölmöksi kun otin osaa keskusteluun. Mutta se tyhmyys on minussa, myönnän sen tai en.

    Minussa on se huorahtava puoli, jota viime aikoina olen yrittänyt käsitellä itsessäni.
    Paras, että asian tiedostaa ja myöntää.
    Tuskin enää kehtaan koskaan villiintyä. Tein sitä silloin kun en tajunnut piirrettä itsessäni ja luulin ettei kukaan huomaa.

    Lilli

    VastaaPoista
  26. Lilli,

    et tehnyt tyhmäksi, vaan annoit minulle ajattelemisen aihetta ja innostit tuohon uuteen päreeseen, johon voisit kirjoittaa ajatuksiasi.

    Muistutat erästä tietämääni henkilöä, ja ehkä turhaan yhdistin sinut häneen.

    VastaaPoista
  27. Asiahan on vähän niin, että mikä tahansa, mitä katsoo rakkauden silmin, on kaunista. Niinpä rumilla ei ole hätää parisuhteessakaan - rakkauden silmin toisen epätäydelliset ja -symmetrisetkin piirteet näyttäytyvät mitä kiehtovimpina ja kauneimpina piirteinä.

    Kaikki me ihmiset olemme kauniita, luulen ma.

    T. Tavallinen tyttö jolla on tavallisen näköinen (minulle maailman komein) poikaystävä.

    VastaaPoista
  28. Lisäksi pitänee lisätä, että nykyaikana netti tekee tutustumiseen toisiin tavallisiin ihmisiin helpommaksi, eikä kaikki perustu ulkonäköön ja ensivaikutelmaan siitä. Kun tuntee toista hieman, tavallinenkin ulkonäkö innostaa tutustumaan lisää, jos toinen herättää jotain kiinnostuksen poikasta.

    Entisaikaan tavalliset (joidenkin kielessä rumat) ihmiset kai solmivat tuttavuuksia esimerkiksi maatalousnäyttelyn ilmoitustaulun kautta kirjeystävinä. Näin kävi mm. tädilleni (vielä) 70-luvulla.

    VastaaPoista
  29. No juuri näin anonyymi! Ja kuka meistä lopulta on aina kaunis? Kauneinkin lihoo tai vanhenee ja näyttää aamuisin ilman meikkiä usein ihan tavalliselta.

    Netti on tosiaan hyvä mahdollisuus saada rauhassa tutustua toiseen ihmiseen ennen ensimmäistäkään tapaamista. Oma hyvä ystäväni löysi alkukesällä netistä aivan ihanan itselleen sopivan miehen, ja ovat edelleen onnellisia yhdessä.

    VastaaPoista
  30. Muistanko oikein, oliko tässä keskusteluketjussa puhetta Haavikosta?

    Kävin HS:n sivuilla. Lainaan yhden siellä kommentoineen tekstiä.

    1. "Sitähän emme voi tietää, missä määrin Saari on käyttänyt kirjassa Paavo Haavikon omasanaisia sitaatteja."

    Toisen henkilön siteeraaminen tai haastatteluvastauksen käyttäminen siltään ei tee tekstistä vähemmän omaa.

    2. "Taitava kirjailija voi kiertää ongelman muokkaamalla sitaatit kirjoittajan omaksi tekstiksi, joka vain yleisesti viittaa Haavikon kanssa käytyihin keskusteluihin."

    Tuohon ei ole mitään tarvetta.
    Lisäksi kysymys-vastaus-muotoista tekstiä julkaisevat useimmiten laiskat toimittajat. Tämä ei päde aina. (Esimerkiksi Susanna Kuparisen kevään Voima-lehteen tekemä sosiaalijohtajan haastattelu nimenomaan vaati tämän muodon.) On toimittajan ammattitaitoa toi-mit-taa juttu. Lukijan pitää osata erottaa epäsuorat sitaatit sitaateiksi.


    3. "Näin Paavo Haavikon oikeus omiin puheisiinsa saadaan hävitettyä [...]"

    Tätä en ymmmärrä lainkaan. Oikeus omiin puheisiinsa? Se oikeus otetaan, kun puhutaan. Lausuttu ei kuitenkaan jää ilmaan roikkumaan ja kysymään, saako sitä puhujan mentyä toistaa, tai onko lause lopullisesti "varattu".

    Sananvapaus olkoon rikkomaton.

    Terveisin henkilö, joka juuri löysi blogiisi ja joka ei tähän hätään muista Google-tilinsä tunnuksia.

    VastaaPoista
  31. Anonyymi,

    Haavikko-keskustelu ei oikein innostanut lukijoita, joten se jäi vähäiselle huomiolle tässä.

    Itseäni tapaus kiinnostaa suuresti, ja jos nyt oikein tulkitsin, että tuo lainausmerkeissä olematon oli aina sinun kommenttisi tuohon siteeraamaasi kohtaan, niin ajattelen noissa asioissa samanlaisesti.

    Varsinkin tuon viimeisen kohdan sanot hyvin: Oikeus omiin puheisiinsa? Se oikeus otetaan, kun puhutaan. Lausuttu ei kuitenkaan jää ilmaan roikkumaan ja kysymään, saako sitä puhujan mentyä toistaa, tai onko lause lopullisesti "varattu".

    Herran pieksut, noinhan se juuri on. Kaikki muu on sensuuria tai sananvapauden estoa.

    VastaaPoista
  32. No, hei taas, Iines!

    Olemme siis samaa mieltä sananvapaudesta. Minä jään mielenkiinnolla seuraamaan Haavikko-jutun käänteitä. Se, mitä kirjassa mahdollisesti kerrotaan Haavikko-nimisen miehen sairauksista, ei juurikaan jaksa kiinnostaa.

    Ihmettelen kovasti Heikki Haavikon motiiveja, samoin hänen ajatuskuvioitaan. Ehkä perheen historiassa on jotain, jonka hän kokee niin kertakaikkisen häpeällisenä, että ajatuskin sumentuu.

    Toivottavasti hän pääsee asian yli. Ehkäpä Maunollakaan ei ole ko. sairaudesta edes tietoa tai hän ei ole kirjassaan antanut sille juurikaan painoa.
    ---
    Suljin joitakin vuosia sitten oman blogini (tai useamman), koska niiden parissa alkoi kulua niin paljon aikaa. Ilmoitin myös kanssablogaajilleni, etten tule vierailemaan heidän blogeissaan kuin satunnaisesti. Näin onkin käynyt. Siksi on todella erikoista, että eksyin tänne. Mutta mukavaa ;)

    Hip, nyt löytyivät tunnuksetkin!

    VastaaPoista
  33. Terve, Vapaaduunari,

    tuntuu hienolta tavata henkilö, joka ajattelee jostain asiasta niin jetsulleen samanlaisesti kuin itse. On kuin tapaisi itsensä toisessa asussa.

    En tarkoita sitä, että se olisi läheskään aina toivottavaa, että joku ajattelee samanlaisesti, vaan sitä, että on aika harvinaista, että joku tekee niin, ja siksi on kiva löytää ajatuksilleen tukea.

    Minuunkaan ei oikein uppoa tuo "isän sairaudet"-selitys. Kissan viikset, kuka nyt niistä piittaisi tai jaksaisi kiinnostua, vaikka lipaston laatikosta löytyisivät hullun paperit.

    Saas nyt sitten nähdä, mitä sieltä löytyy, sillä ei noin tarkan miehen poika kai vähästä säikähdä.

    VastaaPoista
  34. Ajattelin kyllä aluksi kommentoida Haavikko-asiaa täälläkin, mutta kun totesin Iineksen ajattelevan asiasta juuri samoin kuin itsekin, en aiheeseen ryhtynyt.

    Sen sijaan kommentoin sitä kyllä Kemppisellä, joka on asianosainen jollakin tapaa, ja liikkuu minun mielestäni tässä asiassa aika heikoilla jäillä.

    Kysehän on vain siitä, voiko Heikki Haavikko todistaa, että hänen isänsä on kirjan toinen tekijä. Mielestäni yksipuolinen ilmoitus ei siihen riitä.

    Haastattelun tekijänoikeudet on sen kirjoittajalla. Näin sanoo laki.

    Toinen asia: en ymmärrä Ruotsin hallituksen kantaa, etteivät he voi reagoida Israelia käsittelevään lehtikirjoitukseen, koska se muka vaarantaa sananvapauden.

    Tuohan on höpöä: sananvapaus tarkoittaa sitä, että saa sanoa kenenkään etukäteen estämättä, mitä haluaa.

    Sen sijaan se ei tarkoita sitä, etteikö jälkikäteen olisi sanomisistaan vastuussa.

    VastaaPoista
  35. Hauska kuulla, että sinäkin Tapsa ajattelet itsenäisesti, ketään kumartelematta - vaikka he hyviä olisivatkin. Tottakai tarkastuspyyntö haiskahtaa sensuuritoimelta. Mikä hiivatin kiire nyt on lukea toisen kirjoittama teos ennen muita. Varsinainen kirjoitustyöhän aloitettiin Haavikon kuoleman jälkeen.

    Ruotsin hallituksen kanta tuntuu peräti höpöltä. Joskus joku lausunto syö itsensä, niin kuin tämä nyt.

    VastaaPoista
  36. hyvännäköivestä miehestä ei kysytä samaa, koska hän on vapaa valitsemaan ja elämään ihanasti..
    fiksu mies taas löytää palvelijan?

    ihminen on aina kaunis niin kauan kuin ajatukset..

    VastaaPoista
  37. nes,

    ihminen on kaunis niin kauan kun ajatukset ovat kauniit - tuossa olen osittain samaa mieltä, aika pitkällekin.

    Se vaan että rumuudessakin on kauneutta, joka voi olla monin verroin monmiulotteisempaa kuin steriili kauniin kauneus.

    VastaaPoista