Nainen katsoo ikkunasta ulos - tai sisään, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet. Hän näyttää joutilaalta samalla tavoin kuin kalastaja veneessään tai metsästäjä peuraa odotellessaan.
5.8.2009
It hurts to say goodbye?
Sulkakynä on nyt kateissa, ja pistän tähän levyn/levyjä soimaan siksi kunnes löydän sen. Löytymiseen asti, kaivatkaamme toisiamme edes jonkin verran, älkäämme kadotko pitkäksi aikaa, toivon ma.
Mikis, kyllä minä tunnen olevani kohtalonomaisesti vaakalaudalla: en tiedä enää missä menen Iineksen kanssa, kun Iines on syvästi minä ja kuitenkin Iineksen heijastama kuva on jotenkin vino. Kiitos, mikis ihanainen. Olet suloinen.
*
Avatar, Vera Lynn vetää väreet selkää pitkin pateettisuudellaan, upealla äänellään. Tulee hiljaista, kun hän lopettaa - juuri noin minäkin koen.
Totta kai siitä tykkää kun joku silittää tukkaa... Iines, ite olet ihanainen. Tai, jos pysytään asiassa, olet asiallinen. (Itse asiassa olet asiallisen ihanainen?) No, lukemisiin.
Poimin maistiaisiksi 'mustikan' Maailman kirjasta.
Ja on kuin oisivat kertoneet ne paperikirjat jo ammoin sulle sun omien kaihojes taipaleet, ne, joiden päähän et ikinä tulle . . Ja kirjoja niitä sä tulkitset: uus Robinson sinä sentään olet, kuten etsijäsielut ne entiset, joko meriä menet tai maita polet.
No jaa, mikis, minä puolestani usein ihmettelen, miksi muut ovat niin kauhean asiallisia täällä.. johtunee vinosta peilikuvasta.
Ja asiallisesti puhuen olen päätynyt kokemukselliseen lopputulemaan: asiallisen sanan kirjoittaja se vasta asiaton ja hulvaton onkin. Asiattoman sanan kirjoittaja taas on totinen torvensoittaja, siis tarkoitan nyt real lifea. Mietihän tuota, mikis pikkarainen ihanainen.
Paljastan karvaan totuuden: omassa perheessäni kuultaa Todella upeeta -sarjan pohjakuvio. Tytär on Saffy, ja meikäläinen taas hänen äitinsä Patsy.
On minulla ystävätärkin, joka on ilmetty Edina, tupakka hampaisssa, pullo huulilla.
Hän on Pikku-Lolitan äiti, joka on nyt pitkässä suhteessa itseään lähes 20 vuotta nuorempaan mieheen. Pikku-Lolitasta löytyy kirjoitus blogistani viime kesältä.
En minä osaa kamalasti eritellä mitä tarkoitan. Lapsena olin hirvittävän ujo (en ole enää), enää en pelkää mitään. (Kaikkein vähiten Kuolemaa. Jota olen pari kertaa kätellyt. Tuttu ukko.) Iines, en minä sinua sen takia kehu että se minusta itsestäni tuntuisi kivalta, höpö löpö. Mutta sinussa on yhtä aikaa sekä asiaa että tunnetta, siksi sinua kiva lukea. ps. Eikä minua kamalasti enää häiritse sekään, että olet aina oikeassa!;-
Kasvonsa paljastaminen saattaa olla arveluttavaa, mutta 'miehisyyden' taakse on helppo piiloutua.
"Ps. Veskusta (Vierikosta) muistan kun kerran silpattiin lipputankoon. Akat katteli kun riisuttiin vaatteet; ai että miksi? En tiedä vieläkään. Oli helmikuu ja -20 astetta, Hervannan yö... Meinas siinä kilikalikellot huurtua."
Ai niin, joo. Juu. Niin se oli. Mutta tuskin enää Vesa Vierikko silppaa lipputankonnuppiin. En minä ainakaan enää yritä ukkosenjohtoa myöten kiivetä Forssan kirkontorniin. Nou. Ennen Hamburikin oli ihan erilainen kuin mitä se nyt.
Sitä en käsitä mitä 'miehisyydellä' tarkoitat? (Sanana se on kiva.) Olen tullut toimeen omillani. (Tai vaikka en olisikaan, ei se minua ole haitannut. Olen pahoillani, pyydän anteeksi, jos se haittaa sinua.)
mikiksen Valamo-laajakaistajutusta en ymmärrä hölkäsen pöläystä ja mietin vain, että onko mies tietämättäni munkki ja ovatko ne kaikki mikiksen tyttöystävät nunnia?? Jos niin avot, ja se selittää paljon mikiksen ihanasta luonteesta.
Sointuisaa ja värisyttävää vesperiä vaan sinulle, Vaariseni, ja taidat jo olla siellä kun tätä vasta naputan.
Minä en ole ollut vesperissä, vaan minulle esiteltiin äsken hyvän ystäväni uusi sulhanen, kolme viikkoa sitten deittipalvelusta löytynyt aivan ihana uros.
Jos löytäisin sulkakynäni, tahtoisin kirjoittaa nyt jotain deittipalvelusta, sillä tein sinne juuri äsken feikkiprofiilin ja sain liikuttavia vastauksia. Mm. yksi suloinen mies lähestyi minua, ja hänen profiilissaan oli maininta, että "Ei Haitaa vaikka sinulla olisi jokin vamakin.Se sisäinen kauneus on ratkaisevaa.Sillä Kaksin on kauniimpi kulkea tie.Sillä Taivaan Linutkin Lentävät Pareitain.Miksi emme mekin kulkisi pareitain sinun kanssasi.Tasavertaisina kumpaneina.Toisiamme Kunioitaen, ehkä Elämämme loppuun asti." - Olin myyty.
luulen että moni muukin on ymmällään tästä kirjoituksestani, sillä luettuani sitä itsekin nyt aika moneenkin kertaan se on oudon kova ja liioitellun pateettinen tilanteessa, jossa tunnen mitättömyyteni bloggaajana. Mietin, että minun pitäisi lopettaa blogini, vaikka toisaalta se on suurimpia ilojani ja nautintojani maailmassa.
Minulla ei ole valkoisen paperin kauhua, sillä kirjoitan kaiken aikaa, hyvin nopeasti ja helpostikin. Teksti tulee eikä sitä tarvitse edes miettiä. Aiheita on pilvin pimein, minulla olisi joka päivä asiaa lukijoille.
Se mikä minulla on, on tekstin julkaisukauhu. Se on psyykkistä laatua, ja olen melkein kauhun vallassa, kun odotan, vastaako kukaan ainoallakaan kommentilla. Ellei vastausta tule, häpeän kuollakseni ja usein vedän kirjoitukseni pois. Ei ole tärkeää, että kommentteja on paljon, vaan muutamakin riittää, jotta olen pelastettu enkä häpeä itseäni.
Psykiatrilla olisi varmaan sanansa sanottavana tässä kauhussani, kun odotan, kelpaanko lukijoille. Kai se on jotain hylätyksi tulemisen pelkoa, joka on fobia, jolle en voi nyt mitään. Minua ei saa haukkua siitä, sillä se ei auta asiaa! Pelkoni on todellista ja se on sukua monien kirjailijoiden valkoisen arkin kauhulle.
Munkkeja minä pistän poskeeni. Ja nunnia... niin, tervehdin "Hyvää iltapäivää, Nunna". Jos on se hetki. Aamulla sanon "Hyvä huomenta, Nunna". Ja lähtiessä... "goodbye".
hajaannuimme tänään isossa tavaratalossa, neljän hengen porukalla. Minä menin sovittamaan Nanson puuvillacapreja, tytär dvd-hyllylle ja pari muuta mikä minnekin.
Kotona huomasimme, että kolme meistä oli ostanut munkit porukalle, eli meillä oli kolme paperipussillista tuoreita possumunkkeja ja omenamunkkeja kahvin kanssa. Kyllä meidän kelpasi. Ja caprihousut eivät illalla edes kiristäneet, sillä uimme paljon tänään.
taidat viitata syksyiseen Soininvaaran buddhalaismunkkilausuntoon, josta nousi keskustelua. Lausunto tuntui höperöltä, jos se oli totta, mitä epäilen. Minulle maistuu sekä hillomunkki että buddhalaisuus.
"Jos löytäisin sulkakynäni, tahtoisin kirjoittaa nyt jotain deittipalvelusta, sillä tein sinne juuri äsken feikkiprofiilin ja sain liikuttavia vastauksia."
Miksi ihmeessä laitoit feikkiprofiilin? Se on julmaa ja epäoikeudenmukaista niitä kohtaan jotka ovat tosissaan etsimässä partneria.
"Mm. yksi suloinen mies lähestyi minua, ja hänen profiilissaan oli maininta, että "Ei Haitaa vaikka sinulla olisi jokin vamakin.Se sisäinen kauneus on ratkaisevaa.Sillä Kaksin on kauniimpi kulkea tie.Sillä Taivaan Linutkin Lentävät Pareitain.Miksi emme mekin kulkisi pareitain sinun kanssasi.Tasavertaisina kumpaneina.Toisiamme Kunioitaen, ehkä Elämämme loppuun asti." - Olin myyty."
Vielä retostelet jonkun onnettoman lukihäiriöisen viestillä. Näinkö teillä pidetään hauskaa?
höpsistä pöpsistä sun kanssasi, kukaan ketään revitellyt tai pilkannut.
Tuo mies oli suloinen ja söpön näköinen, ja tytär ja sisko, jonka kanssa profiilini laadimme, pitivät hänestä kovasti, samoin minä, joka tunnistan luki-häiriön ammattinikin vuoksi. Mies oli ehdoton ykkönen jonossa, jossa muiden miesten profiileissa oli naisten toiveikänä 18 - 40, kun mies itse oli yli viisikymppinen ja yli kuusikymppinenkin ja aika eltaantuneen näköinen. Tuommoista ikärasistia toki nauroimme, emme tätä lämmintä miestä, joka hyväksyi naisen vamasta huolimatta!
Ja mikä halvattu siinä muuten on, että joitain ihmisiä ei saa nauraa, joitain taas saa. Minusta kaikkia saa, jos naurattaa, enkä nyt tarkoita ilkeää naurua tai hähätystä, vaan ihmistä rakastavaa naurua, naurua joka sallii viat. Kehareitakin, sillä he ovat yhtä hyviä kuin muut, eli siis naurun arvoisia.
Ja minä en muuten vastannut kenellekään, joten en pettänyt ketään. Profiili oli maksuton kolmen päivän koeajalla, ja tulokset olivat hyvin mielenkiintoiset.
Mainittakoon, että ystäväni nettideittiromanssi jatkuu kiivaana, eivät malta olla erossa toisistaan enää ollenkaan, pitkälle yli viisikymppiset aikuiset ihmiset. Onnea on ihana katsoa.
Huom. Anonyymi, joka kirjoitti jotakin Tapsa P:lle -
möhläsin äsken kirjoittaesani yllä olevaa omaa kommenttiani, ja poistin vahingossa sinun kommenttisi, kun korjasin omaani poistamalla sen ja liittämällä korjatun version uudelleen. Ei tietenkään ollut tarkoitus, olen pahoillni!
Anteeksi kuka? Mitä tarkoitatte? Minun nimeni on Atman.
* Hyvä ystäväni H. vietti koko viime viikonlopun zen-buddhistisen hiljentymisen merkeissä Hesan Vartiosaaressa, siellä olevassa ekumeenisessa (vaikka katolinen kirkkohan sitä 'sponssaa')karmeliittaluostarissa saaren lampaita ruokkien ja mietiskellen (toki osallistujilla oli tarkka päiväohjelma meditaatioharjoituksineen jne.).
Kyseinen jakso (joita tulee vielä jopa 5:n päivän mittaisia tulevaisuudessa) kuului osana kolme vuotta kestävän zen-buddhistisen 'opintopiirin' (tulevan yhdistyksen) ohjelmaan, jonka (muistaakseni) angloamerikkalainen pääopettaja asuu Kööpenhaminassa.
Yli 15 vuoden zen-buddhalaisuuden opiskelun ja 10 vuoden munkkiuden lisäksi pääopettajalta (yksipuolinen termi, sillä eihän kenellekään voi opettamalla opettaa yksilöllisesti sisäistettävää meditointia ikään kuin kyseessä olisi loogis-matemaattinen metodi) on takanaan myös pitkät yliopisto-opinnot psykologiasta.
'Guru' on viestinyt, että länsimaisen kasvatuksen saaneena, sen kulttuurin ja psykologian omaksuneena sekä siinä yhä elävänä, ei omaa elämäänsä kuulemma ole aina kovin helppoa yhdistää munkkivalan vaatimiin ehdottomiin käytäntöihin.
Mutta hän kuulemma saa (korkeimmalta taholta) luvan jatkaa luennoitsijana, vaikka luopuisikin munkkiudesta/munkkivalasta.
Itseoivallus on elämän päämäärä, ja juuri tämä kristinuskosta puuttuu. Kristinusko ei luota ihmiseen itseensä, vaan ihmisen alistumiseen, mikä saa meikäläisen sotajalalle länsimaisen uskonhurmoksen edessä. Pyhyyden käsite sen sijaan on tärkeä, koska se on, ja se ei liity erillisiin ismeihin vaan ihmiseen itseensä.
*
RR,
tämän laulun löysin jo aikaa sitten ja siihen jämähdin suurine tunteineni. Patetia on kivaa kaiken teennäisen latistamisen ja harmaaksi tekemisen keskellä.
Tuo nettideittailu on kyllä niin riivatun rankkaa puuhaa, etten kyllä suosittele... Joitakin on kyllä lykästänyt, mutta omalle kohdalleni on osunut maailmankaikkeuden urveloimmat yksilöt...en tosin itsekään ole mikään hemaisevan seksikäs pörröpää, mutta jonninsortin älyä tai senkaltaista toimintaa sentään on rippunen siunaantunut tuonne yläpäähän. Kirjoitin tuosta aiheesta helmikuussa jutussa Että tällästäki voip olla. Käy kurkkaamassa. Kaikki siinnä on totta :)
Minäkään en suosittele nettideittailua, mutta en ole myöskään pitämässä sitä ihan turhana, Arjaanneli.
Ihan sama kai, sillä jos joku tahtoo itselleen mittatilausihmisen, sen kun kokeilkoon netistä tilaamista. Onhan se kätevää, kun voi laatia toivelistan vaikka muniaan raapiessaan.
Minusta on hauskempaa kohdata luonnossa ihminen, joka ei kiinnosta itseäni, mutta joka sitten yllättäen kääntääkin pääni ja täyttää mielen uteliaisuudella. Nettideittaluissa pelataan laskelmoidusti ja haetaan standardityyppiä. Näin oikukkaan sattuman riemullinen vaikutus eliminoituu pois.
Arjaanneli, kävin lukaisemassa helmikuisen juttusi, ja tunnistin siitä monia kohtia. Hauska juttu!
"Minusta on hauskempaa kohdata luonnossa ihminen, joka ei kiinnosta itseäni, mutta joka sitten yllättäen kääntääkin pääni ja täyttää mielen uteliaisuudella."
Sitten hän jättääkin kymmeneksi minuutiksi vastaamatta ja "suhde" on ohi. Elämä on. :DD
minä en ole mestari uskontojen ismidogmatiikassa, vaikka uskontotiedettä olenkin lukenut ja uskontoa opettanut munaamatta itseäni hirveästi.
Koen buddhalaisuuden ja monet itäiset uskonnot sellaisiksi, että niissä ihmisestä tehdään tavallaan jumala, temppeli, jumaluuden huone, kun taas kristinuskon tai katolisuuden koen niin, että niissä jumalan huone tehdään kirkkoihin, ihmisen ulkopuolelle, ja ihmisen tulee kumartaa näitä huoneita otsa maassa tai pyhiä vesiä truiskien.
Ja tuo yhteiskunnan kaikesta syyllistäminen on henkisen laiskuuden yksi ilmenemismuoto. Samoin se, että yhteiskunnan tulisi kantaa meitä jokaisen kuilun yli ikään kuin olisimme kädettömiä ja jalattomia.
Kahil Gibrania vapaasti muistellen: vasta kun olette menettäneet jalkanne, tulette todella tanssimaan.. Tässä olisi opittavaa meille kaikille.
Raamatussakin ihminen luodaan nimenomaan jumalan kuvaksi. Mutta mitä se tarkoittaa, sitäpä ei ole ainakaan meidän kristillisyydessämme trendikästä pohtia.
Eihän se ole kovinkaan kaukana itämaisesta ajatuksesta, että ihmisolennossa heijastuu jumalallisuus maan päällä. Ihmisessä on siis jo itsessään se jumalallinen kipinä, kova ydin, eikä sitä tarvitse etsiä jostakin ulkopuolelta. Tat twam asi.
Niin sanoo myös Jeesus, kun hän korosti taivasten valtakunnan löytyvän ihmisen sisältä.
jospa ihminen olisikin jumalan kuva ja jospa pitäydyttäisiinkin Jeesuksen opeissa, niin koko maailma pelastuisi yksittäisen sielun privaattitaivaspaikan sijaan. Mutta kun ei. Ihminen on käytännössä koko perkele, vaikka olisi miten kirkollinen tahansa.
Autuaita ovat köyhät, joille on omistettu jumalainen päre. Menin, luin, nyökkäsin: näin juuri.
Jobin kirjassa minua on risonut kautta aikain, että Saatana vie Jahvea kuin pässiä narussa. Ja voi taivas niiden teologisten pohdintojen määrää, joissa Jumalan käytös on yritetty selittää parhain päin.
Gnostilaiset sen sanoivat: ääliö mikä ääliö. Vanhan Testamentin Jahve siis. Jeesuksen Isä on eri mies.
Onpas kohtalonomaista laulantaa. (Totta kai muistan tämän!) Olet ihana. (Kun muistutat.)
VastaaPoistaPs. Tykkään teksteistäsi.
(Kuvia en arvostele, olen jäävännyt itseni siitä, kuten elokuvista. Tai arkkitehtuurista.)
Mutta naiset on kivoja, etenkin vastavalossa, kun ne mutkittelevat.
Pss. Tämä taisi olla provokaatiota.
(Eikä ollut!)
Kuuntelin tämän levyn. En tunne laulajaa eikä laulukaan ole tuttu. Mutta kun se loppui, tuli kummallisen hiljaista.
VastaaPoistaMikis, kyllä minä tunnen olevani kohtalonomaisesti vaakalaudalla: en tiedä enää missä menen Iineksen kanssa, kun Iines on syvästi minä ja kuitenkin Iineksen heijastama kuva on jotenkin vino. Kiitos, mikis ihanainen. Olet suloinen.
VastaaPoista*
Avatar, Vera Lynn vetää väreet selkää pitkin pateettisuudellaan, upealla äänellään. Tulee hiljaista, kun hän lopettaa - juuri noin minäkin koen.
Totta kai siitä tykkää kun joku silittää tukkaa... Iines, ite olet ihanainen. Tai, jos pysytään asiassa, olet asiallinen. (Itse asiassa olet asiallisen ihanainen?) No, lukemisiin.
VastaaPoistaPoimin maistiaisiksi 'mustikan' Maailman kirjasta.
VastaaPoistaJa on kuin oisivat kertoneet
ne paperikirjat jo ammoin sulle
sun omien kaihojes taipaleet,
ne, joiden päähän et ikinä tulle . .
Ja kirjoja niitä sä tulkitset:
uus Robinson sinä sentään olet,
kuten etsijäsielut ne entiset,
joko meriä menet tai maita polet.
http://koti.mbnet.fi/tapiok1/siljo3.htm
Kulman takaa
Kulmantakainen,
VastaaPoistakiitokseksi runosta vastalahja:
Elkää te rikkahat ihmetellä,
jos köyhän lapsi laulaa.
Köyhällä sydän suruja täynnä
ja laulu on köyhän rauha.
(Eino Leino)
No jaa, mikis, minä puolestani usein ihmettelen, miksi muut ovat niin kauhean asiallisia täällä.. johtunee vinosta peilikuvasta.
VastaaPoistaJa asiallisesti puhuen olen päätynyt kokemukselliseen lopputulemaan: asiallisen sanan kirjoittaja se vasta asiaton ja hulvaton onkin. Asiattoman sanan kirjoittaja taas on totinen torvensoittaja, siis tarkoitan nyt real lifea. Mietihän tuota, mikis pikkarainen ihanainen.
Paljastan karvaan totuuden: omassa perheessäni kuultaa Todella upeeta -sarjan pohjakuvio. Tytär on Saffy, ja meikäläinen taas hänen äitinsä Patsy.
On minulla ystävätärkin, joka on ilmetty Edina, tupakka hampaisssa, pullo huulilla.
VastaaPoistaHän on Pikku-Lolitan äiti, joka on nyt pitkässä suhteessa itseään lähes 20 vuotta nuorempaan mieheen. Pikku-Lolitasta löytyy kirjoitus blogistani viime kesältä.
En minä osaa kamalasti eritellä mitä tarkoitan. Lapsena olin hirvittävän ujo (en ole enää), enää en pelkää mitään. (Kaikkein vähiten Kuolemaa. Jota olen pari kertaa kätellyt. Tuttu ukko.) Iines, en minä sinua sen takia kehu että se minusta itsestäni tuntuisi kivalta, höpö löpö. Mutta sinussa on yhtä aikaa sekä asiaa että tunnetta, siksi sinua kiva lukea. ps. Eikä minua kamalasti enää häiritse sekään, että olet aina oikeassa!;-
VastaaPoistaHitsi, osasin tehdä tällaisen... miksi näitä sanotaan, HYMIÖN! ;_ eikun ;- Taidan alkaa guruksi. (:- tai );- Ü eikun £, äh ¿
VastaaPoistaUjolle Mikikselle.
VastaaPoistaKasvonsa paljastaminen saattaa olla arveluttavaa, mutta 'miehisyyden' taakse on helppo piiloutua.
"Ps. Veskusta (Vierikosta) muistan kun kerran silpattiin lipputankoon. Akat katteli kun riisuttiin vaatteet; ai että miksi? En tiedä vieläkään. Oli helmikuu ja -20 astetta, Hervannan yö... Meinas siinä kilikalikellot huurtua."
Ai niin, joo. Juu. Niin se oli. Mutta tuskin enää Vesa Vierikko silppaa lipputankonnuppiin. En minä ainakaan enää yritä ukkosenjohtoa myöten kiivetä Forssan kirkontorniin. Nou. Ennen Hamburikin oli ihan erilainen kuin mitä se nyt.
VastaaPoistaSitä en käsitä mitä 'miehisyydellä' tarkoitat? (Sanana se on kiva.) Olen tullut toimeen omillani. (Tai vaikka en olisikaan, ei se minua ole haitannut. Olen pahoillani, pyydän anteeksi, jos se haittaa sinua.)
VastaaPoistaNyt on sitten näköjään Valamoonkin saatu laajakaista. Muutenhan ei veli Mikis olisi täällä keskuudessamme.
VastaaPoistaMinuakin kutsuu vesper, joten sanon Iinekselle leikkisästi hei, hei, ja törmäillään. Mihinkäs me tästä kadottaisiin.
Ps. Tuo kappale on minulle tuskastuttavan tuttu.
Vaari, mikis
VastaaPoistamikiksen Valamo-laajakaistajutusta en ymmärrä hölkäsen pöläystä ja mietin vain, että onko mies tietämättäni munkki ja ovatko ne kaikki mikiksen tyttöystävät nunnia?? Jos niin avot, ja se selittää paljon mikiksen ihanasta luonteesta.
Sointuisaa ja värisyttävää vesperiä vaan sinulle, Vaariseni, ja taidat jo olla siellä kun tätä vasta naputan.
Minä en ole ollut vesperissä, vaan minulle esiteltiin äsken hyvän ystäväni uusi sulhanen, kolme viikkoa sitten deittipalvelusta löytynyt aivan ihana uros.
Jos löytäisin sulkakynäni, tahtoisin kirjoittaa nyt jotain deittipalvelusta, sillä tein sinne juuri äsken feikkiprofiilin ja sain liikuttavia vastauksia. Mm. yksi suloinen mies lähestyi minua, ja hänen profiilissaan oli maininta, että "Ei Haitaa vaikka sinulla olisi jokin vamakin.Se sisäinen kauneus on ratkaisevaa.Sillä Kaksin on kauniimpi kulkea tie.Sillä Taivaan Linutkin Lentävät Pareitain.Miksi emme mekin kulkisi pareitain sinun kanssasi.Tasavertaisina kumpaneina.Toisiamme Kunioitaen, ehkä Elämämme loppuun asti." - Olin myyty.
"Till I'm back with you, my loved, till then,
VastaaPoistait hurts to say goodbye."
En oikein ymm�rr� mit� tarkoitat, mutta odottaessa luen vanhoja kirjoituksiasi.
- Charmaine -
Charmaine,
VastaaPoistaluulen että moni muukin on ymmällään tästä kirjoituksestani, sillä luettuani sitä itsekin nyt aika moneenkin kertaan se on oudon kova ja liioitellun pateettinen tilanteessa, jossa tunnen mitättömyyteni bloggaajana. Mietin, että minun pitäisi lopettaa blogini, vaikka toisaalta se on suurimpia ilojani ja nautintojani maailmassa.
Minulla ei ole valkoisen paperin kauhua, sillä kirjoitan kaiken aikaa, hyvin nopeasti ja helpostikin. Teksti tulee eikä sitä tarvitse edes miettiä. Aiheita on pilvin pimein, minulla olisi joka päivä asiaa lukijoille.
Se mikä minulla on, on tekstin julkaisukauhu. Se on psyykkistä laatua, ja olen melkein kauhun vallassa, kun odotan, vastaako kukaan ainoallakaan kommentilla. Ellei vastausta tule, häpeän kuollakseni ja usein vedän kirjoitukseni pois. Ei ole tärkeää, että kommentteja on paljon, vaan muutamakin riittää, jotta olen pelastettu enkä häpeä itseäni.
Psykiatrilla olisi varmaan sanansa sanottavana tässä kauhussani, kun odotan, kelpaanko lukijoille. Kai se on jotain hylätyksi tulemisen pelkoa, joka on fobia, jolle en voi nyt mitään. Minua ei saa haukkua siitä, sillä se ei auta asiaa! Pelkoni on todellista ja se on sukua monien kirjailijoiden valkoisen arkin kauhulle.
Munkkeja minä pistän poskeeni. Ja nunnia... niin, tervehdin "Hyvää iltapäivää, Nunna". Jos on se hetki. Aamulla sanon "Hyvä huomenta, Nunna". Ja lähtiessä... "goodbye".
VastaaPoistaTositarina munkeista:
VastaaPoistahajaannuimme tänään isossa tavaratalossa, neljän hengen porukalla. Minä menin sovittamaan Nanson puuvillacapreja, tytär dvd-hyllylle ja pari muuta mikä minnekin.
Kotona huomasimme, että kolme meistä oli ostanut munkit porukalle, eli meillä oli kolme paperipussillista tuoreita possumunkkeja ja omenamunkkeja kahvin kanssa. Kyllä meidän kelpasi. Ja caprihousut eivät illalla edes kiristäneet, sillä uimme paljon tänään.
Budhalaiset hillomunkit, naminami!
VastaaPoistaRakennustaidetta suoraan makasiineista.
VastaaPoistaKutsu airport-auto lähelle - call nine one one.
osmoS,
VastaaPoistataidat viitata syksyiseen Soininvaaran buddhalaismunkkilausuntoon, josta nousi keskustelua. Lausunto tuntui höperöltä, jos se oli totta, mitä epäilen. Minulle maistuu sekä hillomunkki että buddhalaisuus.
Istuin aamulla Hakiksen torilla munkkikahvilla ja kuuntelin torisoittajia. Tat twam asi.
VastaaPoista"Jos löytäisin sulkakynäni, tahtoisin kirjoittaa nyt jotain deittipalvelusta, sillä tein sinne juuri äsken feikkiprofiilin ja sain liikuttavia vastauksia."
VastaaPoistaMiksi ihmeessä laitoit feikkiprofiilin? Se on julmaa ja epäoikeudenmukaista niitä kohtaan jotka ovat tosissaan etsimässä partneria.
"Mm. yksi suloinen mies lähestyi minua, ja hänen profiilissaan oli maininta, että "Ei Haitaa vaikka sinulla olisi jokin vamakin.Se sisäinen kauneus on ratkaisevaa.Sillä Kaksin on kauniimpi kulkea tie.Sillä Taivaan Linutkin Lentävät Pareitain.Miksi emme mekin kulkisi pareitain sinun kanssasi.Tasavertaisina kumpaneina.Toisiamme Kunioitaen, ehkä Elämämme loppuun asti." - Olin myyty."
Vielä retostelet jonkun onnettoman lukihäiriöisen viestillä. Näinkö teillä pidetään hauskaa?
T: Ihmettelijä
Ihmettelijä-Anonyymi,
VastaaPoistahöpsistä pöpsistä sun kanssasi, kukaan ketään revitellyt tai pilkannut.
Tuo mies oli suloinen ja söpön näköinen, ja tytär ja sisko, jonka kanssa profiilini laadimme, pitivät hänestä kovasti, samoin minä, joka tunnistan luki-häiriön ammattinikin vuoksi. Mies oli ehdoton ykkönen jonossa, jossa muiden miesten profiileissa oli naisten toiveikänä 18 - 40, kun mies itse oli yli viisikymppinen ja yli kuusikymppinenkin ja aika eltaantuneen näköinen. Tuommoista ikärasistia toki nauroimme, emme tätä lämmintä miestä, joka hyväksyi naisen vamasta huolimatta!
Ja mikä halvattu siinä muuten on, että joitain ihmisiä ei saa nauraa, joitain taas saa. Minusta kaikkia saa, jos naurattaa, enkä nyt tarkoita ilkeää naurua tai hähätystä, vaan ihmistä rakastavaa naurua, naurua joka sallii viat. Kehareitakin, sillä he ovat yhtä hyviä kuin muut, eli siis naurun arvoisia.
Ja minä en muuten vastannut kenellekään, joten en pettänyt ketään. Profiili oli maksuton kolmen päivän koeajalla, ja tulokset olivat hyvin mielenkiintoiset.
Mainittakoon, että ystäväni nettideittiromanssi jatkuu kiivaana, eivät malta olla erossa toisistaan enää ollenkaan, pitkälle yli viisikymppiset aikuiset ihmiset. Onnea on ihana katsoa.
Huom. Anonyymi, joka kirjoitti jotakin Tapsa P:lle -
VastaaPoistamöhläsin äsken kirjoittaesani yllä olevaa omaa kommenttiani, ja poistin vahingossa sinun kommenttisi, kun korjasin omaani poistamalla sen ja liittämällä korjatun version uudelleen. Ei tietenkään ollut tarkoitus, olen pahoillni!
Ihana laulu ja ihana ääni laulajalla.
VastaaPoistaTapsa kirjoitti:
VastaaPoista'Tat tvam asi'.
Anteeksi kuka? Mitä tarkoitatte? Minun nimeni on Atman.
*
Hyvä ystäväni H. vietti koko viime viikonlopun zen-buddhistisen hiljentymisen merkeissä Hesan Vartiosaaressa, siellä olevassa ekumeenisessa (vaikka katolinen kirkkohan sitä 'sponssaa')karmeliittaluostarissa saaren lampaita ruokkien ja mietiskellen (toki osallistujilla oli tarkka päiväohjelma meditaatioharjoituksineen jne.).
Kyseinen jakso (joita tulee vielä jopa 5:n päivän mittaisia tulevaisuudessa) kuului osana kolme vuotta kestävän zen-buddhistisen 'opintopiirin' (tulevan yhdistyksen) ohjelmaan, jonka (muistaakseni) angloamerikkalainen pääopettaja asuu Kööpenhaminassa.
Yli 15 vuoden zen-buddhalaisuuden opiskelun ja 10 vuoden munkkiuden lisäksi pääopettajalta (yksipuolinen termi, sillä eihän kenellekään voi opettamalla opettaa yksilöllisesti sisäistettävää meditointia ikään kuin kyseessä olisi loogis-matemaattinen metodi) on takanaan myös pitkät yliopisto-opinnot psykologiasta.
'Guru' on viestinyt, että länsimaisen kasvatuksen saaneena, sen kulttuurin ja psykologian omaksuneena sekä siinä yhä elävänä, ei omaa elämäänsä kuulemma ole aina kovin helppoa yhdistää munkkivalan vaatimiin ehdottomiin käytäntöihin.
Mutta hän kuulemma saa (korkeimmalta taholta) luvan jatkaa luennoitsijana, vaikka luopuisikin munkkiudesta/munkkivalasta.
Tapsa P sanoi...
VastaaPoista"Parempi että kerron itse itsestäni kuin että sen tekisi joku muu"
Tat twam asi
Hajasivumiete "tat twam asiin":
VastaaPoistaItseoivallus on elämän päämäärä, ja juuri tämä kristinuskosta puuttuu. Kristinusko ei luota ihmiseen itseensä, vaan ihmisen alistumiseen, mikä saa meikäläisen sotajalalle länsimaisen uskonhurmoksen edessä. Pyhyyden käsite sen sijaan on tärkeä, koska se on, ja se ei liity erillisiin ismeihin vaan ihmiseen itseensä.
*
RR,
tämän laulun löysin jo aikaa sitten ja siihen jämähdin suurine tunteineni. Patetia on kivaa kaiken teennäisen latistamisen ja harmaaksi tekemisen keskellä.
Tuo nettideittailu on kyllä niin riivatun rankkaa puuhaa, etten kyllä suosittele...
VastaaPoistaJoitakin on kyllä lykästänyt, mutta omalle kohdalleni on osunut maailmankaikkeuden urveloimmat yksilöt...en tosin itsekään ole mikään hemaisevan seksikäs pörröpää, mutta jonninsortin älyä tai senkaltaista toimintaa sentään on rippunen siunaantunut tuonne yläpäähän.
Kirjoitin tuosta aiheesta helmikuussa jutussa Että tällästäki voip olla.
Käy kurkkaamassa. Kaikki siinnä on totta :)
Minäkään en suosittele nettideittailua, mutta en ole myöskään pitämässä sitä ihan turhana, Arjaanneli.
VastaaPoistaIhan sama kai, sillä jos joku tahtoo itselleen mittatilausihmisen, sen kun kokeilkoon netistä tilaamista. Onhan se kätevää, kun voi laatia toivelistan vaikka muniaan raapiessaan.
Minusta on hauskempaa kohdata luonnossa ihminen, joka ei kiinnosta itseäni, mutta joka sitten yllättäen kääntääkin pääni ja täyttää mielen uteliaisuudella. Nettideittaluissa pelataan laskelmoidusti ja haetaan standardityyppiä. Näin oikukkaan sattuman riemullinen vaikutus eliminoituu pois.
Arjaanneli, kävin lukaisemassa helmikuisen juttusi, ja tunnistin siitä monia kohtia. Hauska juttu!
"Minusta on hauskempaa kohdata luonnossa ihminen, joka ei kiinnosta itseäni, mutta joka sitten yllättäen kääntääkin pääni ja täyttää mielen uteliaisuudella."
VastaaPoistaSitten hän jättääkin kymmeneksi minuutiksi vastaamatta ja "suhde" on ohi. Elämä on. :DD
Ei tuon vuoksi, Anonyymi.
VastaaPoistaVaan ristiriidan vuoksi: Janoan sanojasi.
Eikös janossa seisota juoksevan veden alla väistymättä?
Päivän sitaatti:
VastaaPoistaKuka sinua kaipaa?
Minä tiedän sinun tilanteesi. Älä ryhdy repeämään muualle...
Perkele - sinä muuhun pysty kuin räkyttämiseen. Kätesi on sidottu. Jalkasi ovat kahleissa.
Mutta sääli on turhaa. Olet lopullisesti - - siellä missä nyt sosiaalisesti olet - ja pysyt. Piste.
Kenen emootiot hyrrää blogituttavaa kohtaan näin?
Iines: "Itseoivallus on elämän päämäärä, ja juuri tämä kristinuskosta puuttuu."
VastaaPoistaEhkä. Ehkä ei. Voihan se siellä olla, mutta sitä tietä ei suosita.
Me etsimme syyllistä aina muualta. Jos mitään muuta emme enää keksi, niin syyllinen on yhteiskunta.
Tapsa P,
VastaaPoistaminä en ole mestari uskontojen ismidogmatiikassa, vaikka uskontotiedettä olenkin lukenut ja uskontoa opettanut munaamatta itseäni hirveästi.
Koen buddhalaisuuden ja monet itäiset uskonnot sellaisiksi, että niissä ihmisestä tehdään tavallaan jumala, temppeli, jumaluuden huone, kun taas kristinuskon tai katolisuuden koen niin, että niissä jumalan huone tehdään kirkkoihin, ihmisen ulkopuolelle, ja ihmisen tulee kumartaa näitä huoneita otsa maassa tai pyhiä vesiä truiskien.
Ja tuo yhteiskunnan kaikesta syyllistäminen on henkisen laiskuuden yksi ilmenemismuoto. Samoin se, että yhteiskunnan tulisi kantaa meitä jokaisen kuilun yli ikään kuin olisimme kädettömiä ja jalattomia.
Kahil Gibrania vapaasti muistellen: vasta kun olette menettäneet jalkanne, tulette todella tanssimaan.. Tässä olisi opittavaa meille kaikille.
Raamatussakin ihminen luodaan nimenomaan jumalan kuvaksi. Mutta mitä se tarkoittaa, sitäpä ei ole ainakaan meidän kristillisyydessämme trendikästä pohtia.
VastaaPoistaEihän se ole kovinkaan kaukana itämaisesta ajatuksesta, että ihmisolennossa heijastuu jumalallisuus maan päällä. Ihmisessä on siis jo itsessään se jumalallinen kipinä, kova ydin, eikä sitä tarvitse etsiä jostakin ulkopuolelta. Tat twam asi.
Niin sanoo myös Jeesus, kun hän korosti taivasten valtakunnan löytyvän ihmisen sisältä.
Tapsa P,
VastaaPoistajospa ihminen olisikin jumalan kuva ja jospa pitäydyttäisiinkin Jeesuksen opeissa, niin koko maailma pelastuisi yksittäisen sielun privaattitaivaspaikan sijaan. Mutta kun ei. Ihminen on käytännössä koko perkele, vaikka olisi miten kirkollinen tahansa.
No nyt minulle valkeni tuo Anonyymin kommentti: hänhän puhuu itsestään ja omista tunteistaan.
VastaaPoistaOlen pahoillani, jos minä olen aiheuttanut sinussa tuommoisen tunnereaktion, Anonyymi.
Tein Tapsalle päreen kommenttina hänen kommenttiinsa.
VastaaPoistaAutuaita ovat köyhät, joille on omistettu jumalainen päre. Menin, luin, nyökkäsin: näin juuri.
VastaaPoistaJobin kirjassa minua on risonut kautta aikain, että Saatana vie Jahvea kuin pässiä narussa. Ja voi taivas niiden teologisten pohdintojen määrää, joissa Jumalan käytös on yritetty selittää parhain päin.
Gnostilaiset sen sanoivat: ääliö mikä ääliö. Vanhan Testamentin Jahve siis. Jeesuksen Isä on eri mies.
Joskus oon toivonut että joku tekisi minusta kynttilän. Haluaisin tutustua erilaisiin (pimeisiin) paikkoihin, ennen kun sydämeni (Snf) niistetään.
VastaaPoistaOlithan kansankynttilän poika, joten tuot jo luonnostaan valoa maailmaan.
VastaaPoistaPatalakki päähän ja tuuleen lepattamaan.
Minun tulee Mikiksestä mieleeni se Pelle Pelottoman pikku apulainen, joka loistaa kuin valo yössä.
VastaaPoistaRauno taas on Suur Valo tai Loistava Polku ja Tapsa on Tienosoittaja, Hiljainen Tieto, Viitoittaja, Maailmanselittäjä.
Et sinä minua/muita kummempi ole! Vain onekkaampi, kenties!?
VastaaPoistaNo milloinkas minä niin olen sanonut, että olen muita kummempi, armas kivi?
VastaaPoistaOnnesta en tiedä, kun en pysty edes puhumaan. Mietipä sinä, miltä tuntuisi elää lähes ilman kieltä, niin saat tuntumaa minun onnekkuuteeni.