Pihlajat heiluvat puuskissa. Enteilee helteen loppumista ja matalan saapumista länsirannikolle. Miten marjat ovatkaan jo punaiset!Eilen rannassa tuuli niin, että puuska heitti kaiteelta tyhjän juomatölkin kauas kaislikon sekaan. Purkkiin voi nyt eksyä kalanpoikanen tai sisilisko, ja kolosta voi tulla vankila, josta ei osaa ulos. Eilen katselin myös ikkunalasien välissä surisevaa lihavaa raatokärpästä, joka pöhkö ei osannut ulos, vaikka avasin viereisen takimmaisen ikkunalasin ammolleen auki. Se puski vain lasin läpi, vaikka sivusta oli auki vapauteen ja sen täytyi tuntea tuuli. Onkohan ihminen joskus tietämättään yhtä pöhkö?
On ollut kuutamoöitä, suuri kuu on noussut metsän yläpuolelle tulipallona. Elokuun kuutamo on vuoden lumoavin, ja siksipä en kuvaakaan sitä koskaan, sillä kuva on kumman kelmeä verrattuna siihen mitä on. Kevään kuu, toukokuun kuutamo sen sijaan antautuu keimaillen kameran linssille ja paljastaa sumeilematta kraaterinsa ja järvilaaksonsa.
Tämä kesä ei ole ollut yhtä hyvä kuin joskus. Olen ollut aika surullinen, ja kaikki on tuntunut väliaikaiselta. Minut on ikään kuin hyljätty tuhannesti. Paras ystäväni löysi netistä itselleen miehen, jonka kanssa on nyt kiinteästi eikä hänellä ole enää aikaa minulle. Juuri olimme aikeissa lähteä syksyksi tämän ystävän kanssa Sisiliaan, vuokraamaamme taloon - siis olimme vakaissa aikeissa vuokrata jostain maalta talo ja asua siellä ja kirjoitella ja kuvailla, ystäväni kun viettää vapaavuotta. Toiseksi paras ystäväni taas muutti Mietoisiin miehen luokse eikä hänelläkään ole enää aikaa minulle. Eipä ihme, että minäkin mietin, laittaisinko tosissani nettiin deittiprofiilin ja etsisin sieltä itselleni ystävää. Toisaalta minulla ei ole kauhean onnetonkaan olo, enkä ole epätoivoinen, vaan jotenkin irrallinen, matkalla jonnekin, mutta en tiedä minne.
Iines kirjoitti:
VastaaPoista'...minäkin mietin, laittaisinko tosissani nettiin deittiprofiilin ja etsisin sieltä itselleni ystävää.'
Mutta sinullahan on jo ystävä.
Nooh, onhan minulla nettiystäviä, virtuaaliolentoja.
VastaaPoistaTarkoitin kuitenkin lihallista ystävää, jota voi kosketella ja joka silittäisi minua iltaisin ja joskus aamuisin. Joka olisi minun, vain minun. Tätä ei pidä kuitenkaan käsittää omistushaluksi, vaan ihan vaan lujaksi luottamukseksi toiseen, että toinen tahtoo olla elämässäni vapaaehtoisesti ja halulla. (hymiö, ei pidä ottaa kuolemanvakavasti - olen harvoin ihan vakavissani, vain tosissani)
Sisiliaan on kyllä kurja lähteä yksin, saati sitten, kun ei ole ketään puolittamassa kustannuksia. Mutta miksei silti tavoittelisi haaveitaan, voihan sinne lähteä viikoksi tai kahdeksi, syyllistä vaikka tytär lähtemään mukaan :)
VastaaPoistaNaiset ovat iänkaiken olleet sellaisia, että miehen löytäessään liimautuvat siihen kuin sylivauvat äidin rintaan. En tiedä onko sille mitään tehtävissä.
Sisareni, joka tuntee Italian ja käy lyhyen matkan vuoksi lähes vuosittain Italiassa (Saksasta), varoitteli Sisilian mafiasta, mutta en osannut tätä pelästyä. Eniten pelkään reissussa tätä puhesairauttani, joka voi ongelmatilanteessa aiheuttaa sen, etten tule ainakaan heti ymmärretyksi. En siis lähde yksin.
VastaaPoistaTämä miehen netistä löytänyt ystäväni on totaalisesti tämän miehen kanssa nyt yhdessä - hän on varannut minulle ja Suomessa olevalle sisarelleni kalenterista vain yhden tapaamisillan, jolloin on "yksin". Ennen tapasimme päivittäin! Naisilla näyttää olevan outo tapa ripustautua miehen kylkeen täysin, kun tällaisen ihmeen kiinni saavat.
Ja tytär menee nyt muuten ekaan open duuniinsa, joten matkaseuraa en hänestä saa. Entiset työtoverit taas ovat siis töissä pitkän syksyn.
Olipa melankolinen teksti. Tunne siitä, että on "tuhannesti hyljätty" ei takuulla ole niitä miellyttävimpiä.
VastaaPoistaToisaalta: olet paaaljon paremmissa asemissa kuin nuo miehiä netistä löytäneet ystäväsi. He ovat nyt huipulla ja sieltähän on tunnetusti vain yksi suunta, alaspäin. Huippua ylemmäksi ei kukaan pääse, paitsi helikopterilla, mutta sitä ei nyt lasketa.
Hän, ken tuntee olevansa murheen alhossa, aivan kattilan pohjalla, puolestaan voi olla varma siitä, että seuraava matka johtaa ylöspäin. Se on ainoa vapaana oleva suunta, ellei nyt sitten halua juosta ympyrää kattilan pohjalla.
Minä tunnen itseni murheelliseksi joka kevät. Sen sijaan syksy antaa uutta voimaa ja uskoa tulevaan. Syksy nimittäin ei koskaan petä! Se antaa aina minkä lupaa, päinvastoin kuin kevät. Syksyn myötä saadaan varmasti kylmiä sateita, pakkasta, kenties lunta ja jäätäkin. Yöt ovat takuuvarmasti pitkiä ja päivät lyhyitä. Mikään mahti ei pysty pitämään lehtiä puissa ja ruoho (jippii!) kuolee. Ei enää ruohonleikkurin työntelyä, rajapuskien leikkuuta ja muuta sellaista.
Syksy on viisas. Se rauhoittaa ihmisen takkatulen eteen, jossa on niin mukava lukea maailmankirjallisuutta Reinot jalassa ja konjakkilasi käden ulottuvilla. Ulkona tuulee ja räntä valuu ikkunoissa. Tuulkoon, valukoon!
Kohtalonomaisuudesta melankoliaan.. sinusta olisi tullut hyvä kajakkisoutaja. (Nyt en kyllä ymmärrä mitä tarkoitin?) Mutta van Vaari onneksi sen sanoi: ei kannata jäädä kattilan pohjalle juoksemaan. (Ellei sitten tykkää siitä?)
VastaaPoistaMikis, en tykkää olla kattilan pohjalla, mutta aikansa kutakin, myös alakuloa. Toisaalta mietin niin, että tulessa makaaminenkin on helpompaa kuin alakulo, sillä tulessa tietää, mitä pitää tehdä, alakulossa ei jaksa.
VastaaPoistaJa kajakkisoutu olisi kyllä minun lajini, sillä tykkään seurata läheltä taivalta, jonka taitan. Siksi olen mieluiten myös junassamatkustaja - lentämisessä sielu ei ehdi mukaan.
Vaari,
VastaaPoistatattista vaan silutuksesta. Se lämmitti.
Kyllä minä syksystä nautin, kuten lähes kaikki tuntemani ihmiset - useimmat ovat nimenomaan syysihmisiä.
Ja olen siis toisaalta täynnä jotain uutta ja terveempää (kuin keväällä) oloa. Kuvasin tuossa vain koko kesän saldoa, jota kieltämättä leimaa tuo tunne siitä, että on jäänyt monessa sivuun.
Ulkoinen habitus on kuitenkin aika pirteä, iho on ruskettunut, ja kunto noussut ruumiillisten projektien ja kokopäiväisen ulkonaliikkumisen ja uimisen ansiosta. Kyllä se henkistä vireyttäkin antaa ja selättää varmaan ajan kanssa tämän alakulon.
On ihanaa palata sunnuntaina kaupunkiin, mukavuuksiin. Tulee olemaan juhlaa pestä taas pyykit koneessa ja astiat astianpesukoneessa. Telkkuakin on kiva ruveta taas katsomaan, kaikkia ihania elokuvia ja hömppäohjelmiakin.
Mutta onneksi sinusta Iines ei kuulla masentuneisuus. Masennus on sairaus, paha sellainen, minä olen menettänyt yhden ystäväni sille. Hän vain vajosi kuin lentohiekkaan. Ei, vaikka mitä... ei.
VastaaPoistaMinusta sinun legopalikkasi ovat sillä lailla - järjestelmällisesti epäjärjestyksessä - että voit niitä ite muutella. (Mitähän minä taas tällä tarkoitin??) Olet inspiroiva!!
Sinä taas olet näkijä, mikis, sillä nimenomaan legopalikkani ne ovat sekaisin, mutta en ole masentunut. Nauran kyllä päivittäin. Huomennakin on hauska päivä. Menemme Raumalle ostoksille, oikein tuhlaamaan rahaa, ja jonnekin Vanhaan Rauman syömään.
VastaaPoistaBon appetit!
VastaaPoistaIsäni opiskeli Rauman seminaarissa kansakoulunopettajaksi. Voi että minua liikuttaa hänen kirjeensä vanhemilleen Parikkalaan... hän kertoo siinä miten pääsykokeet sujuivat, raha-asioista, ja...
"jos minä sitten saan tänne jäädä, niin pyytäisin sitten lähettämään niitä kamppeitani tänne. Koetan nyt luetella jos vain muistan, mitä lähettäisitte.
Verryttelypuku, patalakki ja kumikengät, pusero, piikkarit, sininen pukuni ja patiinit, jos ne eivät vain ole ihan lopussa, kravatin kanssa pidettäviä paitoja ja tennispaitoja, alushousuja, käsineitä, pussihousut, ulsteri ja lakki, sukkia, villapaitoja, kaulahuivi ja yleensä mitä nyt luulette täällä tarvittavan. Niitä saappaita ei kai korjaamatta voi lähettää, mutta lähettäkää sitten joskus myöhemmin. Sitten kirjoja. Eläinoppi, karttoja kasvioppi, raamattu, geometria ja virsikirja. En vielä oikein tiedä mitä kaikkea täällä tarvitaan, mutta kai niitä joutuu ostamaan aika paljon vielä. Ja viulu pitäisi ehdottomasti lähettää, koettakaa pakata se mahdollisimman hyvin, se on kai lukossa, mutta antaa olla vain, avain on täällä."
"Olin silloin kotoa lähtiessä vähän pahalla päällä, kun se hevonen potkaisi minua, mutta olen katunut sitä ja pyydän anteeksi äidiltä käyttäytymistäni. Jalkani on ihan terve nyt."
Ja Ps.
"Minulla on nyt rahaa 300 mk, tiettyjä menoja on ainakin se 525 mk + koulutarpeet, ja kait pitäisi ostaa ainakin yhdet alushousut ja kirjoja ja vihkoja. Saatte olla varmat että siihen n.s. turhuuteen en aio panna juuri penniäkään."
Siisti mies tuo vaarisi. Piti nähtävästi parhaimman huolen alushousutilanteestaan, mikis.
VastaaPoistaMinuakin sisko juuri nauroi, kun olin eilen ripustanut kuulemma armeijamaiseen riviin 11 kappaletta pikkuhousujani pyykkinarulle, suurimmasta pienimpään, ja vielä värisuorat. Täyskäsi ja matti naapurinpojalle, sanoi sisko ja kehotti ottamaan kuvan. Otinkin. Suurimmat vaaleanpunaiset mummonkalsarit lahkeella olin ripustanut metsänpuoleiseen laitaan, esteettisyyssyistä, jotta pihaantulijat eivät näkisi niitä. (PS Käytän noita pitsilahjepöksyjä shortseina.)
Siis, mikis, tuo vaarisi kirje oli riemastuttavaa luettavaa. Tuommoiset aarteet pitää tallettaa silkkikääröihin lipaston laatikkoon.
Rauman seminaarinmäki on muuten upea paikka koristeellisine rakennuksineen. Olen itse suorittanut siellä luki-open erikoiskursseja eräänä talvena.
Kirje on pöytälaatikossa. (Ja tietokoneen muistissa. Myös sydämessäni.)
VastaaPoistaPs. Kirje on pitkä, siinä on paljon asiaa. Mutta vähänkös minua huvittaa tuo "...että siihen n.s. turhuuteen en aio panna juuri penniäkään".
Voiko rehellisemmin sanoa että..? välillä kyllä tekisi mieli pitää hauskaakin.
No juu, tuo turhuus nauratti kyllä minuakin. Taisi se vaarisi nimenomaan ajatella jo illatsuja raumattarien kanssa Rauman Ganalin punssikuppiloissa..
VastaaPoistaJa se huolehtiminen alushousutilanteestakin selittynee pitkälti tätä kautta..
VastaaPoistaAnteeksi mikis, vielä kolmannella kommentilla perään. Olen lukenut huolimattomasti: kyse on isästäsi, ei vaaristasi niin kuin kirjoitin. Vaan samapa tuo, kai.
VastaaPoistaMutta voi Iines, se oli kauniisti luettu! Vähän aikaa ehdin jo olla 30-vuotta nuorempi!
VastaaPoistaPs. Sinäänsä nuorena on tylsempää kuin nyt (vähän vanhempana). Ainoa, mitä siitä ajasta kaipaa, että silloin oli kuin vieteriukko... Tarkoitan, että ei ollut raihnas ja rikas vaan kummallinen ja kimmoisa.
Mutta mikis, sinähän olet iätön persoona. Juuri siksi rekisteröinkin sinut vallattomaksi poikaseksi.
VastaaPoistaNo nyt sitten Raumalle!
Patalakki.
VastaaPoistaJa viulu. Nyt en enää ihmettele, miten Mikiksen isä onnistui nappaamaan tytön, joka tunsi Kaarlo Sarkian.
"Kuultaa avaruuden kumu."
Kaikki kunnia Mikiksen isälle, jos hän on napannut tytön, jota Kaarlo on katsonut.
VastaaPoistaUskallan sanoa että Kaarlo, sillä minut on lukiossa kyllästetty lähipitäjän omalla pojalla, Sarkialla, ja hänen hiljaisella mustuneella tuohen ja malkain kattamalla saunallaan. Äidinkielen opettaja lausui Sarkiaa väräjävällä äänellä, ja siitä pitäen olen pitänyt enemmän Kailaasta, jota opettaja ei lausunut eikä selittänyt kuoliaaksi.
Joskus tuntuu siltä, että äidinkielen opettaja pystyy tappamaan kiinnostuksen kirjailijaan ja kirjallisuuteen tehokkaammin kuin mikään muu.
Kaksilahkeisia kannattaa varoa. Niistä koituu naiselle lähinnä vain harmia...
VastaaPoistaMikä onkaan muuttunut?
VastaaPoistaBloginpitäjän 'provosoitumisen' kynnys on noussut ja 'oikeassa olemisen' vaade on hellittänyt otettaan. Myös 'opettajan rooli' on työntynyt taka-alalle. Leimaa antavasti, kirjoittamalla kompensoituvissa oleva, sosiaalisuuden tarve on korostuneesti ollut etualalla.
Olemassaolevat 'face to face' suhteet 'kaikilla herkuilla' - aisteilla – koettuna ovat ensiarvoisiksi mitä ilmeisemmin osoittautuneet. Olisiko napanuora 'menneeseen' katkeamassa ja 'psyyke' järjestynyt uudellen perustaksi 'persona gratalle'.
Kulman takaa
Kulmantakainen,
VastaaPoistasinun näkökykysi alkaa askarruttaa minua. Kukahan/mikä/ken/millainen/miksi sinä oikein olet?
Sanoisin vain tuohon "oikeassa olemisen -vaateeseen", että en minä oikeassa tahdo olla niin, että muuta ovat mielestäni väärässä.
Minä vaan tykkään kääntää keskusteluissa jokaisen kiven ja kaivaa vähän maatakin siitä kuopasta. Haluan päästä syvälle ja siksi koettelen varmaan joskus kanssakeskustelijoita. Ihmettelen aina, kun joku sanoo, että tahdon olla oikeassa, sillä se on kyllä väärä näkemystapa debatoinnistani.
Olen muuutenkin viipyilevä, pysyilevä ihminen. En tahdo siirtyä, mennä pois uuteen aiheeseen, sillä mistä tahansa voisin keskustella ikuisuuksiin odottaen samaa muilta. Aina löytyy uusi kivi, uusi näkökulma. Keskusteluissa voisi edetä navasta napaan ja kaivautua ulos toiselta puolen maapalloa.
Vaan kaikki on nykyään niin pinnallista. Aiheita pitäisi vain riipaista kevyesti päältä ja pieraista uusi päre joka päivä. Huhhuh. Eihän näin takkia tule, vaan korkeintaan tuluskukkaro!
Luovuksissa,
VastaaPoistamutta kun minun ongelmani näyttävät muodostuvan juuri siitä, että nimenomaan varon kaksilahkeisia. Mitäs tästä sanot?
Olenkin ajatellut asian niin, että kaksilahkeisiin pitää nimenomaan syöksyä, kuten minun ystäväni syöksyi tuohon nettideittimieheen, jonka kanssa elää nyt kolmatta viikkoa tiiviissä symbioosissa yötä päivää. Hänellä on varman kyllä ihanaa.. Myönnän olevani kateellinen, kun mies on vielä niin täydellinen. Laittaa ystävälleni kalakeittoa tai tarjoaa hänelle nimipäivälounaan ravintolassa. Poimii mustikat ja viinimarjat puskista ja kerää sienet metistä. Että mitäs harmia tuosta on?
Luulen puhuvani monen maan hiljaisen puolesta, kun sanon, ettemme me Iines halua vaatia sinulta mitään.
VastaaPoistaEi sinun meidän takiamme "pidä" mitään. Ei ainakaan mitään sellaista, mitä et tahdo. Ei vastoin luontoasi.
Minä ainakin luen sinua ja kommentoinkin välillä, koska luotan siihen, että olet aito. Emme me halua sinulta puheenaiheita ja pinnan raapaisuja, vaan sinun aitoja ajatuksiasi.
Sinun ajatuksiasi täsmälleen siinä muodossa kuin haluat niitä antaa. Otamme ne kiitollisuudella vastaan.
Tuo oli kauniisti ja jotenkin lohdullisesti sanottu, Tapsa. Tai se oli jopa armollisesti tai pikemmin armahduksellisesti sanottu - käyttääkseni uskonnollista kuvakieltä.
VastaaPoistaKunpa vaan jostain kivenrakosesta löytäisinkin taas uskon itseeni blogikirjoittajana, tai Iinekseen pikemmin. Kylmä totuushan on, että minulla kirjoittajana on sellaisiakin vihamiehiä, jotka tekevät kaikkensa saattaakseen minut päiviltä Iineksenä. Tämä on ihan kylmä fakta.
Päästäkseni uuteen alkuun omana itsenäni olen miettinyt, että alan kirjoittaa kritiikittä, liikaa valikoimatta.
VastaaPoistaNäin tein kerran, kun kirjoitin systemaattisesti numeroista, jotka esiintyvät kirjojen nimissä, yhdestä kymmeneen, ja se oli hauskaa. Liitin joka juttuun ottamani kuvan katulampun varrenmutkassa istuvista linnuista, joita oli juuri luvun osoittama määrä. Kuvien ottaminenkin oli mahtavaa!
Toisen kerran kirjoitin vuoron perään seitsemästä kuolemansynnistä, ja sekin oli hauskaa, vaikka Rauno ei ymmärtänytkään kirjoituksiani.
Ehkä keksin jotain vastaavaa hupia, jossa yhdistyy sanoitus ja kuvitus, päästäkseni vauhtiin ja unohtaakseni itsekriittisyyden. Syksy pistää ajatukset hyrräämään.
Iines,
VastaaPoistayställesi näyttää siis käyneen hyvin. tosin olen sen verran sarkastinen että epäilen kaikkea ja ajattelen että jos vikaa ei löydy niin tapaus on tutkittu huonosti.
...ja ei kannata tutkiakaan jos haluaa rakentaa asioita. Ketään ei voi väkisin muuttaa, ei edes itseään ja vielä huonommin toista.
En osaa, enkä halua tähän nyt muuta sanoa. Ihmissuhde asiat ovat vähän sellaisia että on parasta antaa jokaisen olla niissä aivan rauhassa väärässä.
Tapsa P. – Lehti-, radio-, ikäpolvi- ja tvmies ilmaisi 'minunkin puolesta' aika hyvin 'meidän' lukijoiden 'vaateen'.
VastaaPoistaPaas' kirjoittaen.
Kulman takaa
Paas' kirjoittaen??? Tuo muoto?
VastaaPoistaOnko sillä merkitystä olemassaolosi kannalta, Kulmantakainen?
*
Luovuksissa, olen samoilla linjoilla ihmissuhdeasioissa. En osaa niissä ketään neuvoa, enkä siis yritäkään. Kukin elää elämäänsä, ja siinä se on.
Ystäväni on kyllä kuitenkin muuttanut nyt elämänsä pyörän suunnan täysin ja kokonaan, ja se panee miettimään, miten sellainen voi olla mahdollista!
Paas kirjoittaenhan on aitoa hämettä, olisiko nimenomaan satahämettä. Minunkin mökkiseutuni isännät kehottavat kylässä käydessäni vakaasti "paas istuen".
VastaaPoistaAiotko tiirailla ensi yönä Perseidejä?
Kukas nyt perseidejä voisi vastustaa, Tapsa!
VastaaPoistaMaapallohan kulkee ensi yönä meteoriparven läpi, ja pitäähän nuo Laurin kyyneleet koettaa nähdä.
Lisäys unohtui:
VastaaPoistaMinun talvikotiseudullani sanotaan nimenomaan että paas tehden sitä ja tätä, ja kun Kulmantakainen käytti tuota muotoa, hätkähdin hieman, että onko hän todella minun kulmani takana. Kenties tuttu?
Kirjoitit olevasi kuin matkalla jonnekin, mutta et tiedä minne.
VastaaPoistaMutta minäpä tiedän! Ensi sunnuntaina katoan pariksi viikoksi näistä maisemista jo perinteiseen suuntaan, itään. Tällä kertaa pääsen vähällä istumisella, sillä juna Moskovasta Ekaterinburgiin tekee tuon 1800 kilometrin matkan vajaassa 30 tunnissa. Eikä maksakaan paljon.
Kotona tulee istuttua aivan liikaa päätteen ääressä, olen sen huomannut ja voin tunnustaa itsellenikin. Matkalla en näpäytä konetta kertaakaan, mutta kyllä minä varmaan jossain vaiheessa mietin, että onkohan se Iines saanut kirjoitusputken taas päälle ja jokohan se yksi tahmatassu on jättänyt hänet rauhaan.
Sillä näillä tanterilla tosiaan tuikkii likaisella sormellaan joku pahantahtoinen kähmä milloin minkinlaisen naamarin takana. Sama tyyppi tuntuu nakkelevan tympeyksiä muuallakin. Hän tuntuu "suosivan" naisbloggaajia. Huvinsa kullakin.
Jos olet, Iines, laillani syysihminen, varmaan pörhistyt piankin päästyäsi kaupungin mukavuuksien äärelle. Onhan mökkeily toki mukavaa, mutta kylmien tullen ei keskuslämmitystä voita mikään.
Itse olen nyt jonkinlaisessa välitilassa, ei vielä matkalla mutta ei enää oikein kotonakaan. Selailen välillä dokumentteja, tarkistan, että tarvittavat paperit ovat varmasti kunnossa.
Katselen netistä Uralin tienoiden sääennusteita ja mietin, pitäisikö se pusakan karvakaulus sittenkin ottaa mukaan.
Nyt on myös aika harrastaa kevyttä juopottelua. Ilman tiettyä peruskuntoa ei Siperian radalle pidä lähteä. Juuri nyt on sellainen olo, että tekee halata kaikkia nettituttuja, Sinua, Mummoa, Tapsaa, Mikistä, Ranea, Pikkuliisua, Kirstiä,Kemppistä, Tillmania, kaikkia joita olen lukenut ja joskus kommentoinutkin. Jos naamakirjassa voi lähettää toisille virtuaalituopin, voinen
lähettää virtuaalihalauksen.
Voi Vaari-kulta, mikä ihana kirjoitus! Kyllä minä nyt rutistan sinua niin että tuntuu! Ja matkustan ajatuksissani kanssasi junalla Moskovasta Ekaterinburgiin. Olet sinä onnen pekka, kun voit tuommoisia matkoja tehdä, nähtävästi silloin kun huvittaa ja veri vaatii matkantekoon, hitaaseen sellaiseen.
VastaaPoistaVaan minä se katselen yöllä persidejä, ja koetan nähdä tähdenlentoja, Laurin kyyneleitä, niin kuin vanha kansa sanoo. Onneksi Tapsa muistutti tästä persidien yöstä.
Juuri olin visiitillä naaapurissa nettideittiystävän löytäneen ystäväni luona, sisareni ja yhden ystävän kanssa, ja kyllä tämä ystävä on onnellinen uudesta rakkaudestaan. Tarttui minuunkin. Joimme yhdessä viiniä savusiian kyytipojaksi pari ylitsevuotavaa maljaa.
Ja kai minä kohta pääsen kirjoitusputken alkuun, sillä mieli pursuaa jo ideoita - syysviriili kun olen.
Tahmatassu? Joku liikkuu kyllä nyt blogissani, joku joka tulee välillä tykö, mutta aistin, että ehkä vetääkseen vain maton jalkojeni alta. Aika epämiellyttävä tunne. Lisäksi muuan kirjoittaja käytti kommentissaan yllättäen kotipaikkakuntani murretunnussanontaa, mikä tuntui oudolta.
Tuo "paas tehden" tms. ei välttämättä ole peräisin sinun kotikulmiltasi. Olen kuullut sanottavat niin pohjolassa, lännessä kuin etelässäkin "pas kattoin" kun näytettiin jotain. Tai kaupan myyjälle on voitu sanoa että "paas antain niitä Malboroja tuolta hyllyltä."
VastaaPoistaTaidat olla hiukan turhankin herkkä sen Tahmatassusi kanssa. Itse uskon, että T-tassu jonakin päivänä kompastuu omiin kengännauhoihinsa ja lentää komeasti turvalleen.
Minulla tosiaan on onni saada ja voida matkustaa aika usein. Tämä matkani tosin liittyy erääseen vireillä olevaan kirjalliseen hankkeeseen joten saan osan kuluista vähennetyksi verotuksessa.
Oikein hyvä, että sait naapurissa tartunnan onnesta. Toiveikas syystunnelma valtaa mielen. Kaikki järjestyy parhain päin. Tällaista sinulle toivon.
Paljon mahdollista Vaari, että tuo sanonta on muuallakin yhtä tuttu kuin kotipaikallani, jossa sitä käytetään tietyssä ja laajalti tunnetussa erikoistarkoituksessa, jota en voi kotipaikkani paljastumatta paljastaa.
VastaaPoistaEn minä tahmatassuja pelkää, sillä ei minulla ole mitään pelättävää. Hauskaa matkaa vaan, Vaari!
Uskomaton juttu.
VastaaPoistaHeitin kommenttini loppuun lempeän kehoituksen 'paas kirjoittaen' kuin onnenpotkuna uudestaan orastavalle 'kirjoittamisen palolle'.
Nyt 'pelon varjo' on edennyt jo 'luku- ja kommenttipiiriin kuin sikainfluenssa.
Hämmennystä herättävä 'näkökykyni' perustuu – vain ja ainostaan – blogisi analyyttiseen lukemiseen.
En todellakaan ole 'kulman takana' hörhöilemässä enkä omaa 'yliluonnollisia' kykyjä. Olen onnellisesti naimisissa ja kahden aikuisen tyttären isä.
Kuten aiemminkin; olen valmis sähköpostitse julkistamaan 'persoonani' vastavuoroisesti.
Anonyymi,
VastaaPoistaei toki tarvitse julkistaa persoonaa, sillä tunnistan kyllä sinut tyylistä. Ole vain rauhassa oma itsesi! On varmaan sattuma, että käytit kaupunkini tunnettua tunnuslogon muotoa, joka on matkailuesitteessäkin. Enemmän se minua huvittaa.
Oletan siis, että olet se, joka käyttää nimimerkkiä Kulman takaa.
Hei Iines!
VastaaPoistaOsuin jotakin kautta sivullesi ja luin muutaman kirjoituksesi; nautin. Itselleni on ominaista jonkinlainen kaihomieli ja nostalgia - löysin kosketuspintaa.
Olen vasta lähimenneisyydessä tullut tutuksi blogimaailman kanssa. Se ihmetyttää, että joillakin ihmisillä on tapana kaivamalla kaivaa jotakin ikävää sanottavaa kirjoittajan persoonasta kommenteissaan. Hyökkäykset takavasemmalta kertovat toki pääasiassa kommentoijasta itsestään.
Hyvää kesänjatkoa!
Mutta ihmistä ei pitäisi määrittää ja kohdella sen perusteella, ovatko samaa vai eri mieltä mitä itse on.
VastaaPoistaSeuraa arvokasta palautetta:
Iineksen ikkunaa kohden pariin otteeseen tähyillen, olen huomannut Iines sinusta sellaisen piirteen, että kaikki menee loistavasti niin kauan kuin kommentoija on vähintään samaa mieltä. Jos kommentoija alkaa kehua sinua, saa hän oikein paljon kauniita lauseita kuulla myös itsestään.
Käännät peräpään, jos kommentoija on eri mieltä.
Olen huomannut, että joskus muutat jopa omaa mielipidettäsi sen mukaan, mitä sinulle on vastattu, miellyttääksesi(kö?).
Hitto, jos mulle joku sanoisi yhtä hyvää palautetta, kuin juuri tein, ottaisin kiitollisena vastaan.
Liilian / Liona
VastaaPoista'Komposti' on alkanut taas haisemaan ja kärpäsiä on alkanut pörrätä ympärillä.
Haju paljasti!
Kuunkuiske, kiitos, sinullekin hyvää kesänjatkoa!
VastaaPoistaLiilia, kommenttisi on kokonaisuudessaan päätön.
Liilia tarkoituksellinen feikki. Kuvassa on sisko Leena.
VastaaPoistaLeenasta on kuva minun vanhemmassa kuvablogissani, Grand Hotellin pihalla. Olemme siinä yhdessä. Ei tietenkään muualla ole hänen kuviaan.
VastaaPoistaJätetään nyt tämä päätön höpötys omaan arvoonsa.
Sinähän täällä emännöit!
VastaaPoistaAlla oleva viesti on tarkoituksellinen kunnianloukkaus!
VastaaPoistaAnonyymi sanoi...
Liilian / Liona
'Komposti' on alkanut taas haisemaan ja kärpäsiä on alkanut pörrätä ympärillä.
Haju paljasti!
14. elokuuta 2009 7:40
Odotellaan Liilian kommenttia asiaan!
VastaaPoistaLeikkiliilia leikkii Kompostia!
VastaaPoista"Liilia, kommenttisi on kokonaisuudessaan päätön."
VastaaPoistaHyvä kun sanoit, nyt tiedän miten sinulle pitää puhua (kehua ja olla samaa mieltä).
Jatkan siis niin, kun tulee aihetta kehuihin.
Anonyymi, kiitos palautteesta, osuit muuten oikeaan.
Liilia, tiedät kuka olet! Olet paha ihminen/Alien et kiltti Komposti! Mielleyhtymää psykoon ei voi välttää!
VastaaPoistaMaisema missä istut, Liilia on kuin iineksen kuvaus kesäpaikastaan. Siskon on syytä pelätä sisartaan!
iines kertoo:
Hän vain puhuu, sillä Saksassa hiljaisuus on epäkohteliaisuutta, ja Leenan mies ei enää tulekaan Suomeen, kun ei kestä suomalaisten hiljaisuutta eikä tylsiä ryssänkorpia. Kilometrikaupalla pelkää korpea,
Syön vaikka lakkini ellei Liilia ole tämän blogin emäntä.
Liilia/Mirkka...
Voit Iines poistaa kaikki viestini.
VastaaPoistaTämä on ihan outo paikka.
Anteeksi suorapuheisuuteni.
Olet oikeassa, että toisia on kohdeltava kunnioittaen, eikä kannata sanoa mitä sylki suuhun tuo. Anteeksi.
Sain opetuksen, paikka on todella outo ja lähden pois täältä nyt.
Hyvää jatkoa itse kullekin.
Moikka.
Poistahan liilia kaikki asiattomat viestisi! Olet näkyvä!
VastaaPoistaLiilia on pahuuden huipentuma!
VastaaPoistaIhan oikein "Liilia", että ymmärät hävetä! Toivoa on hieman! Olehan rehellinen "Liilia/mirkka" ja tunnusta kaikki! Näin päästään muutokseen ja eteenpäin! Voit vielä ehtiä elää ennen jo tapahtunutta kuolemaasi! Ole rehellinen! Nyt Liilia/Mirkka/Alien...
VastaaPoistaIines kaikki poistamasi kommentit todistavat, että olet Liilia, Mirkka, Alien, lukuisat anonyymit...!
VastaaPoistaOlet todella paha ihminen, pelottava!
Täällä on nyt senpäiväinen hurlumhei, että minäpä kurkistin Site Meteriin. Sen mukaan tämä riehakko/nämä riehakot tulevat joko Pohjanmaan Kotinetistä tai Espoon Netsonicista tai molemmista.
VastaaPoistaTämä tiedoksi teille toisillenne, tai sinulle, armas riehakko.
Jatkakaa kaikin mokomin!
Sinä se riehakko olet ja tiedät sen, "armas iines"!
VastaaPoistaLiilialla oli väärä taustakuva, mokasit pahasti iines/Liilia!
Olet oikeasti paha ihminen! Pelotat Mirkka/iines!
VastaaPoistaKomposti, minä en ole Mirkka. Minulla on oma aavistukseni Mirkasta ja katsoisin tässä pks:n suuntaan. Siellä on entisiä nyttiläisiä.
VastaaPoistaSanon tämän tässä nyt suoraan.
Liiliakin on samasta suunnasta, ja Liilian käyttämä kieli kertoi minulle jo aiemmin tämän. Hänen tekstinsä on erilaista kuin sinun, Komposti, joten selvää on, ettei Liilia ole Komposti.
Tämän enempää en ota osaa tähän anonyymikaruselliin. Minun puolestani voitte jatkaa, vaikka olenkin pahoillani siitä, että Leenan tarinaan tuli ruma keskustelu.
Komposti on kuollut!!! Totaalisesti tapettu! En usko sen nousevan!
VastaaPoistaSinun on ollut valinnat IINES! Tunnusta vihasi! Miksi et poistanut Liiliaa ja anonyymiä!? Olet paha Alien-iines! Olen oppinut vihaamaan sinua! Olen iloinen, että sain sen tunteen takaisin avullasi - iines! Miunulle olet kauhea ja paha, en usko tunteen sinua kohtaan muuttuvan!
Olet minulle aina Mirkka/Liilia/useat anonyymit/pahuus netissä! Se sinä olet minulle!
No Liilia on väistynyt paskablogeineen! Lienen edistynyt "kiltteydessäni" teitä Alieita kohtaan!
VastaaPoistaniinpä niin Liisa/Liina/Liilia...
VastaaPoistaLiisoja syntyi paljon 1950! Ens vuonna iineksellä 60-kymppiset. Onnea jo etukäteen!
VastaaPoistaHm, no minun tietojeni mukaan Lissuja syntyi varsin paljon jo 40-luvulla, ja buumi loppui sitten 55-58 kieppeillä, jolloin Lissut alkoivat antaa tilaa Mareille ja Outeille ja Tiinoille ja muille uusille tulokkaille.
VastaaPoistaKomposti, minä en ole Liilia, enkä Mirkka. Sanon suoraan ja edessä sanottavani, en roolipelaa. On vain Iines, ollut jo vuosia, ei ainuttakaan muuta nikkiä. En kirjoita anonyymejä tai muita pseudonyymejä kommentteja minnekään blogiin.
VastaaPoistaToki Leenoja ja Liisoja syntyi jo 1940-luvulla ja aiemminkin. Tiinojakin jo 1940-luvulla. Maireista en ole kuullut ellei se ole nimiäsi!?
VastaaPoistaMaireja tunnen vain yhden, ja hän oli sisareni opettajana alakoulussa. Ei omissa ikätovereissani ollut Maireja.
VastaaPoistaÄlä viitsi esittää tai esitä vain Alien/iines!
VastaaPoistaNoh, esiinnyin viimeksi vuonna 2003 koulun näyttämöllä oman kurssini show'ssa ja totisesti toivoisin pääseväni taas lavalle esittämään Peppi Pitkätoosaa piikkikoroissa. Vaan tiedän, etten pääse, ellen sitten keksi jotain uutta elämääni.
VastaaPoistaPeppi Pitk�toosaa :DDD En kyll� n�kisi edes suljetuin silmin yht�n opettajaani siin� roolissa. Olisitpa ollut minun opettajani.
VastaaPoista- Charmaine -
Tämä kappala alkoi tästä anonyymin asiattomuudesta, hyvät naiset ja herrat!
VastaaPoistaAnonyymi Anonyymi sanoi...
Liilian / Liona
'Komposti' on alkanut taas haisemaan ja kärpäsiä on alkanut pörrätä ympärillä.
Haju paljasti!
14. elokuuta 2009 7:40
Miksi blogin emäntä ei poistanut tuota(kin)?
Liilia, kehtaa vielä tulla ilmoittamaan anonyymin olevan oikeassa väitteessään! Melkoista pahuutta! Eikö!
VastaaPoistaBlogger Liilia sanoi...
"Liilia, kommenttisi on kokonaisuudessaan päätön."
Hyvä kun sanoit, nyt tiedän miten sinulle pitää puhua (kehua ja olla samaa mieltä).
Jatkan siis niin, kun tulee aihetta kehuihin.
Anonyymi, kiitos palautteesta, osuit muuten oikeaan.
14. elokuuta 2009 17:24
Kemppisen blogissa HG kertoo kuinka on turhaa puhua nikillä HG mitään, samoin nikillä Komposti!
VastaaPoistaKemppinen on viisas mies ja sallii HG:n kommentointeja.
Miksi viittaus tähän Kemppisen tekstiin piti poistaa?
http://kemppinen.blogspot.com/2009/08/rahaa.html
Taitavaa manipulointia taas emännältä!
VastaaPoistaEtkö sinä Komposti todellakaan tajua, että sinua luettaisiin mieluusti ja halulla, jos kirjoittaisit vailla vaino- ja kaunahaluja, asioista ja tapahtumista elämästäsi.
VastaaPoistaMiksi et perustaisi blogia, jossa puhuisit lämmöllä tai ilman sitä lapsuudestasi ja perheestäsi, omasta elämästäsi, ajatuksistasi ja mielipiteistäsi, etkä kaivelisi muita bloggaajia. Juuri tuo, että vainoat minua, ja ehkä joitain muitakin, saa aikaan sen, että sinuun ei luoteta. Ei vihasta kasva mitään. On käsittämätöntä varmaan muidenkin ihmisten mielestä, että olet pitänyt jostakusta bloggaajasta vihablogia, jonne pyrit keräämään vihaleiriä kaunan ympärille.
niin se veri vetää etelään, suomen pojat puhukaa! suomen kulttuuri elä, elä taas
VastaaPoistatai sitten luostarin ihanuus odottaa