Miksi en löydä miestä?

Kirjoitan jälleen kommentoijalta saamani virikkeen pohjalta - edellinen virikehän oli pillumagneetti, joka tarttui minuun heti ja makustelematta. Nyt ehdotettiin aihetta Miksi en löydä miestä. Luvattiin jopa arvokkaita neuvoja, jos vain otan niistä vaarin. Lupaan että otan vaarin, jos vain saan. Antakaa siis rohkeasti neuvoja mistä vaari löytyy. Tai saa se olla nuorempikin, sillä ikä on vain kasa numeroita!

Menisin mielelläni naimisiinkin, jos vain pääsisin, sillä olen aika perinteinen ihminen ja saan turvaa paperilla olevista sopimuksista ja uskon lausuttuja lupauksia. Ja jos oikein pappi kirkossa liittäisi meidät yhteen, ja saisi kulkea kirkkolaivan käytävää hymyillen oikealle ja vasemmalle häämarssin kaikuessa urkuholveista, tuntuisi liitto todelliselta ja tapahtuma voisi olla potku todelliseen yritykseen olla hyvä hyvässä avioliitossa.

Joku voi nyt luulla, että lasken leikkiä. Enkä laske, vaan uskon tradition voimaan. Vain se voi pitää ihmiset kasassa ja symbioosissa, sillä kyllä minä tiedän, ettei rakkaus ole sillä tavalla ikuista, että se yksin torjuisi liiton uhat, kuten nuorten narttujen kiimanhajuiset houkutukset, joiden perään ikäiseni mies horjahtaa tahtomattaankin, viettinsä vetämänä. Olisi sitten turvana edes paperi, johon voisi viitata.

Kysymys siis kuului: Miksi minä, Iines, en ole löytänyt miestä. Jos nyt analysoidaan ensin tuo kysymys, niin sehän lähtee oletuksesta, että Iines on etsinyt miestä löytääkseen hänet. Tästä pääsenkin alkuun. Mistä ja miten siis olen etsinyt?

Vastaus on valitettavan yksioikoinen: en mitenkään. Olen odottanut palatsini sisäpuolella, josko ovelta kuuluisi koputus. Virhe on siis klassinen ja takuuvarma keino jäädä yksin aarteittensa keskelle, vaikka olisi miten kaunis ja rikaskin tahansa - jollainen en kuitenkaan ole. Olen ollut ravintolassa tanssimassa viimeksi viisi vuotta sitten, opettajien koulutuspäivillä Ikaalisten kylpylässä, jossa minua tanssitettiin kyllä kiitettävästi, mutta miehet olivat varattuja miehiä, jotka eivät yrittäneet mitään, koska vaimo odotti kotona parisängyn puolikkaassa. Minä kun lisäksi yhdistän seksuaaliaktin tunteisiin. En jaksa koneellisia kylmiä panoja, joissa ruumiit läiskivät vain purkautuakseen. Minä tahdon upota silmiin ja suuhun ja tuntea väristyksiä ihoni alla ja sielussani. Ja tahdon, että juttu jatkuisi sitten useitten panojen sarjatulituksena ja sielujen vaihdolla.

Nyt tuli tenkkapoo. Miten tästä jatkaa, kun tämä menikin ihan vakavaksi pohdiskeluksi? Ja kun tuli pussinpohja, koska en ole etsinyt miestä vaan mieluummin paennut miehiä, kaikkia lähestymisyrityksiä. Silti minä olisin hyvä nainen jollekulle oikealle. No kas, tuossapa se taisi tullakin. Minä odotan edelleen sitä oikeaa. Sielunpuolikasta, kun vähempi ei riitä. Kun sellainen on kai jokaiselle meistä luvattu, mutta minut on kai unohdettu suuressa jaossa. Senkin Jumala.

Muutenkin Jumala on tuottanut minulle vain ankaria pettymyksiä. Mitä tahansa pyydän, sen menetän. Ikään kuin piru leikkisi kanssani. Olenkin päätynyt rukoilemaan enkeleitä, koska he ovat mielikuvissani kilttejä naisia - siitä en piittaa, että enkelit teologisen käsityksen mukaan ovat miehiä.

Ajattelen, että enkelit ovat sukuni naisvainajia, ja suuntaankin rukoukseni usein äitienkelille, kun olen oikein hädissäni. Joskus käännyn myös isoäitini Ellenin tai Olga-tädin puoleen, ja arvelen, että he kolmistaan pystyvät järjestämään Jumalan ohi, hänen armottoman selkänsä takana, minulle jotain kivaa, vaikka hienoja kuvauskohteita kun kuljen metsässä, tai sitten miehen joko minulle tai tyttärelleni, ensin tyttärelle, ja jos yli jää, myös minulle.

Miestä odotellessa on kuitenkin kiva täyttää päivänsä sillä mitä itse haluaa. Kenties sitten jos se mies vielä löytyy, joutuukin tinkimään mukavuudestaan ja yksinäisyyden rauhastaan. Kenties joutuu kuuntelemaan kuorsausta tai laittamaan ruokaa, vaikkei itsellä ole nälkä, kenties joutuu kuuntelemaan pitkästyttäviä jorinoita kun tahtoisi vain olla hiljaa tai mietiskellä. Vai meneekö se niin, että kun rakastuu, unohtaa omat tarpeensa ja tahtoo vain tehdä toiselle mieliksi? En muista enää.