Eilisaamuna Leena tuli matkavaatteissa, punaisessa jakussa ja farkuissa, siis punaisissa niissäkin, saunalta, jossa nukkuu. Saunamökin ja varsinaisen mökin välissä kulkee maantie, ja mökki on mäen päällä, saunamökki mäen alla, niittypellon takana, omassa rauhassaan pyhissä maisemissa lähellä pappilaa, lähellä rantaa, jota vastapäätä on vielä pyhempi paikka, kirkko. Eipä ihme, että meidän tontilla kasvaa rutosti pihlajaa.No Leena siis tuli saunalta aamulla ja oli matkuumeessa lentonsa vuoksi. Paistoin hänelle brunssiksi perunoita ja edellispäiväisiä lihapullia ja käärin yhden makkaran alumiinifolioon evääksi. Sitten otettiin pakkasesta mustat viinimarjat, hapanleivät ja jääkaapista sillit ja pakattiin ne matkalaukkuun päällimmäisiksi.
Laukun pohjalle Leena oli pakannut Metsolat-sarjan dvd:t ja kolme kappaletta Puhtaita valkeita lakanoita. Lupasin lähettää puuttuvat kolme lakanaa. Pekkaa ja Pätkää Leena olisi halunnut, muttemme löytäneet, enkä voi enää lähettää hänelle muitakaan vanhoja suomalaisia elokuvia, kun ei näillä uusilla digivirittimillä voi nauhoittaa fyysisiä kappaleita, joita lähettää muille. Vuosien varrella olen nauhoittanut Leenalle varmaan satoja VHS-tallenteita, suomalaisia konsertteja ja elokuvia. Peräti törkeää, että digitelevision tulo katkaisi tällaisen ohjelmien vaihtamismahdollisuuden kansalaisilta.
Mutta takaisin eilisaamuun, jolloin Leena veti vanhasta juomakaappina toimivasta kompressorijääkaapista viinibaginsa ja kaatoi ensimmäisen lasin kello 9.30, toisen kello 9.50, kolmannen joskus kun olin ulkona pakkaamassa omia tavaroitani autoon. Ja neljännen hän jätti juomatta, kun sanoin hänelle muka leikillisesti, että mitäs jos hän ei pääse koneeseen kekkulinsa takia. No kyllä me naurettiinkin sitä, että jos hän joutuisikin Vantaalla lentoaseman putkaan eikä pääsisi Frankfurtin koneeseen. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli jossain välissä tyhjentänyt myös useita neljän senttilitran snapsipulloja, Echter Blutwurzia, 50-prosenttista likööriä, joka hänen mukaansa ei ole alkoholia vaan mahalääkettä kuten Jägermeisterkin.
Olen ottanut sen linjan, että en sano mitään Leenan juomisesta, vaan annan hänen juoda niin paljon kuin tahtoo. Jopa kyyditsen hänet viinakaupan ovelle Uuteenkaupunkiin tai Raumalle. Eilen kun sanoin kekkulista, tunsin itseni noloksi, kun puutuin aikuisen ihmisen asioihin. Toisaalta kun sanoin, hän jätti sen neljännen lasin juomatta, mutta muuttui kireämmäksi ja joi salaa ne Blutwurzit. Tiedä sitten mikä on oikein ja kannattaako mitään edes yrittää. Eikös jokaisen elämä ole jokaisen oma asia?
(Maalaus Amy Hill)
Sisko lienee täysikänen?
VastaaPoistaJos tuota tahtia jatkaa, lienee myös lyhytikäinen.
Saathan sinä olla läheisestäsi huolissas ja sen myöskin ääneen sanoa. Tuossa vaiheessa auta jeesustella, että hui ku juot paljon. Se pitää sanoa niin että menee perille. Vastineeksi saattaa kyllä saada p...aa niskaan, mutta laita sydvesti!
Tod.näk pitää jotain ravistelevaa tapahtua, ennenkuin herää huomaamaan asian tolan.
No joi tahi ei, sisko on aina sisko.
Siis me olemme siskon kanssa suurten ikäluokkien lapsia, sisko minua vanhempi, kuntoilee ja hölkkää kilometrejä kerrallaan ja huristelee avobemarillaan moottoriteitä tukka putkella.
VastaaPoistaYritän siis tuolla kehuskelulla vain sanoa, että hänellä menee ulkoisesti katsoen hyvin, on terve, hyvin hoikka, vakituisessa open virassa, ei rahahuolia.
Juuri tämä tekeekin asian vaikeaksi, kun se juominen ei tunnu hänellä missään. Minä kyllä huomaan, että hänen kätensä vapisevat ja hänen psyykensä kiristyy ennen päivän ensimmäistä viinilasillista.
Lisään vielä sen, että ne pari kertaa, kun en ole saanut pidetyksi asiaa ja huolta sisälläni ja olen sanonut hänelle jotain, hän nolostuu ja alkaa nauraa, ja minua alkaa surettaa ja säälittää, enkä pysty enempään. Siihen se jää.
VastaaPoistaMalcom Lowryn Tulivuoren juurella on yksi maailman kirjallisuuden loistavimpia kuvauksia alkoholisoitumisesta - sekä kirjaimellis-konkreettisessa että allegorisessa ulottuvuudessaan.
VastaaPoistaKirja tuli mieleeni sisaresi kokopäivätoimisesta dokaamisesta, vaikken yritäkään etsiä po. romaanista mitään suoria yhteyksiä siihen.
Kyseinen teos ei ole pelkkä juoppohullun päiväkirja - ja sellaisenaan lopulta tylsä tai enintään säälittävän koominen - ehkä vastenmielinenkin - vaan hyppäys päähenkilö-konsulin pään sisäiseen maailmaan ja syvälle sinne.
Missä menee deliriumin ja todellisuuden raja juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä? - - Tapahtumapaikkana on meksikolainen pikkukaupunki maaliskuussa 1939. Vietetään paikallista 'kuolleiden päivää'.
Myös kirjasta tehtyä elokuvaa (John Hustonin viimeisimpiä) on kehuttu. Hyvä sekin on (etenkin Albert Finney konsulina), vaikkei kirjan sfääreihin ehkä aivan ylläkään.
http://marstravolta.blogspot.com/2009/04/malcolm-lowryn-romaanista-tulivuoren.html
http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1925
http://en.wikipedia.org/wiki/Under_the_Volcano
Tässäpä kiinnostava elokuva - ja varmaan kirjakin, jota en muista lukeneeni, sillä uskoisin muistavani tuon kuvauksen alkoholistin päänsisäisestä elämästä.
VastaaPoistaMutta siis tuo elokuva maksaa alle 10 euroa nettikaupasta ja kun siinä on Albert Finney, tahdon katsoa sen.
Minä muistan alkoholistin muotokuvista parhaiten Henrik Tikkasen tiesarjan, Kulosaarentie, Majavatie ja mikä se yksi oli Mariankatu kai.
Yhdessä niistä Henrik Tikkanen istui taksin takapenkillä isänsä tuhkauurna sylissä ja poltteli tupakkaa tai oliko se sikari. Karisti sitten palaneen tuhkan sylissään olevaan uurnaan.
Totta tosiaan.- Henrik Tikkasen osoitetrilogiaa ei sovi unohtaa tässä yhteydessä.
VastaaPoistaMyös Märta Tikkasen muistelmakirjassa *Kaksi' (2004) Henrikin juomispatologia tulee kuvattua varsin naturalistisesti.
Kyseisen trilogian ensimmäinen osa 'Kulosaarentie 8' oli 1970-luvun lopulla minulle ikäänkuin positiivinen shokki sekä esteettis-psykologisena elämyksenä että itsekritiikin tasolla.
Hämmästelin, miten voi olla mahdollista, että joku suomalainen pystyy kirjoittamaan näin satuttavasti ja itseään (tai muita) säälimättä kuin Dostojevski ikään. - - Tikkasen teksti imi etenkin Kulosaarentiessä mukaansa maagisella tavalla. 'Presencen ja street credibilityn' huippusaavutus.
Toki Christer Kihlmanin 'Ihminen, joka järkkyi' (sekä Varo autuas ja Sininen äiti) on vaikuttava teos jos mikä juoppoudenkin kuvauksessa.
*
Märtä Tikkanen kirjoittaa Henrikistä mainitussa kirjassaan viiltävästi: 'Kaipaan häntä usein. Koskaan en ole toivonut häntä takaisin.'
Ninpä. Juoppoa voi rakastaa vielä muistoissakin, mutta tuskin häntä enää takaisin koskaan haluaa.
***
Asiasta toiseen.
Malmin lentokentällä oli äsken lentonäytös ja meteli sen mukainen. Siis ajoittain hirveä, kun koneet kaartoivat niin matalalla. Korvat meni melkein lukkoon. Mutta aika hyvät näkymät oli kolmannen kerroksen parvekkeelta.
Siitäpa tuli mieleeni Ramsteinin lentonäytöskatastrofi 1988. - - Myös juuri äsken on kuulemma Venäjällä tapahtunut onnettomuus koneitten harjoitellessa tulevaa näytöstä varten. Hengenvaarallinen laji.
http://www.youtube.com/watch?v=pJ5gMoKlqpI
http://en.wikipedia.org/wiki/Ramstein_airshow_disaster
Minulla on tuo Märta Tikkasen Kaksi - kohtauksia eräästä taiteilija-avoliitosta, ja siinä kyllä Tikkasen persoonan monimuotoisuus ja raadollisuus nousee sfääreihin.
VastaaPoistaMärta Tikkanen on ollut juuri sellainen vahva nainen, jota mies - valitettavasti - tarvitsee voidakseen ylläpitää alkoholismiaan samalla kun pärjää yhteiskunnassa jopa loistavasti. Kaikki kunnia Märta Tikkaselle, jolla on ollut vaativa tehtävä myös MBD-tyttären kasvattajana.
Siis tämä Tikkasen Tie-sarja on loistava, siinä on imua konsanaan enemmän kuin missään muussa suomalaisessa itsetilityksessä tai alkoholismi-/sairauskuvauksessa. Minusta Tikkasen päiväkirjamaiset tilitykset ovat parempia kuin Pentti Saarikosken päiväkirjat, niistä yksikään luku.
Tikkasen kirjoista kohistiin aikanaan, mutta niiden loistokkuudesta ei niin kauheasti kai puhuttu, vaikka ne toki tunnustusta saivatkin. Kirjathan paranevat kaiken aika, toisin kuin Saarikosken päiväkirjat, jotka tänään näyttäytyvät ainakin minulle osittain teennäisenä uhona. Tikkanen on paljas ja rehellinen, ei yritä mitään.
Sain juuri muuten tyttäreltäni sähköpostiini videon ja valokuvia, jotka hän on ottanut parvekkeeltaan tuosta Malmin lentonäytöksestä. Asuttekohan samoilla seuduilla? Upeita kuvia!
Jännästi tuommoinen pikku juttu kuin Raunon mainitsema lentonäytös saattaa yhdistää vento vieraita .. ventovieras, yhdyssana? .. toisiinsa, jopa että hiukan ryhdyimme yleiseen jutteluun. Näin kävi perjantaina kaupan pihalla koneiden harjoitellessa eiliseen näytökseen.
VastaaPoistaVallan triviaalia vaan heti tuntuu Räsänen läheiseltä ja filosofiakin melkein ymmärrettävältä, käytämmehän kaiketi samaa viinakauppaakin!
Iines, siskostasi. Itse varoisin aloitteita hänen asiassansa mutta jos hän probleemaansa sivuaa niin, hyvänä hetkenä, sanot vain huomanneesi asian ja kuuntelevasi mielelläsi sitten kun hän itse jutella haluaa.
Painostaminen vain lukkiuttaa välit.
Juuri yo. mukaan olet varmaan toiminutkin.
By the way, luulen kyllä jonkun huolehtivan tytöstäsi sitten mummona, niin olen joskus minäkin kun on kohdalle sattunut.
HannuHoo
HannuHoo,
VastaaPoistahassulta tuntui se ajatus, että Rauno ja minun tyttäreni asuisivat samassa kerrostalossa, Rauno kolmannessa, minun tyttöni neljännessä kerroksessa. He voisivat nähdä päivittäin talon liepeillä, voisivat kulkea samassa hississä. Kumpikaan ei tietäisi, että heillä voi olla yhdistävä tekijä eli minä, kumpikin tuntee tai siis tietää minut.
Tuo neuvosi siskoni suhteen on kaunis mutta epärealistinen. Ei viinan suurkuluttaja milloinkaan halua puhua ongelmastaan, koska hänellä ei ole ongelmaa. Minunkin siskolleni viina on mahalääke tai rentoutusjuoma, ei viinaryyppy.
iines, oletko ihan varma, että haluat repostella siskosi alkoholiongelmaa julkisesti? Tuntuu aika epäreilulta.
VastaaPoistaTuntuu myös, kuin haluaisit olla vähän hänen yläpuolellaan kertomalla tästä. Onhan hän saanut muuten paremman elämän kuin sinä: Näin olin lukevinani aikaisemmista teksteistäsi. Sisarkateus on hankala asia. Samaa sisarta kuitenkin rakastaa, mutta välillä kadehtii.
~kaunomieli~
Kaunomieli,
VastaaPoistavoin sanoa sinulle suoraan ja napakasti, että meidän välillämme ei ole sisarkateutta, ei ole koskaan ollutkaan, sen enempää kuin sitä keskimäärin on.
Kumpikin mieluummin säälii toista, sillä meitä yhdistää yhteinen lapsuus alkoholistiperheessä. Kun näemme toisemme, palautuu jotakin tästä menneestä aina mieleen, ja tunne joka siitä nousee, on kyllä hellyys ja lämpö, myötätunto saman kokenutta kohtaan. Meillä on yhteinen häpeä, josta olemme selvinneet aika hyvin, koska häpeästä huolimatta meitä on rakastettu ja olemme myös nauraneet paljon.
Tuo sinun tunteesi, että minä tahtoisin olla hänen yläpuolellaan, tulee muuten sinun omasta viitekehyksestäsi, minä en tällaista asetelmaa tahdo.
Sisareni elämä on aineellisesti parempi kuin omani, mutta se vain ilahduttaa minua ja olen siskostani ylpeä - minä olen meistä kuitenkin se henkisesti vahvempi yksilö, vaikka olen pikkusisko. Ja tiedän, että siskoni tarvitsee minua.
iines, asia selvä. Olen ilmeisesti tulkinnut tekstejäsi väärin.
VastaaPoistaOlen silti sitä mieltä, ettet saisi kertoa noin henkilökohtaisia asioita sisarestasi, ainakaan hänen tietämättään. Vai tietääkö hän?
~kaunomieli~
Herran pieksut, kaunomieli, tämähän on fiktiota, mitä kirjoitan.
VastaaPoistaEn minä faktaa suolla dokumentoitavaksi, vaikka asiat totta ovatkin. Sananvapaus!
Fiktiota?! Siis sinulla ei oikeasti ole siskoa nimeltään Leena, joka asuu Saksassa, ajaa Bemaria ja on alkoholisoitunut?
VastaaPoistaJos ei, niin pyydän anteeksi. Nyt vaan tuntuu siltä, että vedät sanasi takaisin. Luulen, että siskosi oikeasti on kaikkea edellämainittua. Nyt ehkä häpeät häntä?
Oli miten oli, älä kerro siskostasi ikäviä asioita, faktaa tai fiktiota. Se saattaa ainoastaan sinut huonoon valoon.
~kaunomieli~
Kertomani asiat ovat totta avobemaria ja alkoholismia myöten, mutta en minä silti kirjaa tapahtumia dokumentin vaan fiktion muotoon.
VastaaPoistaJokainen juttu on pieni kuivaharjoittelunovellinpätkä, jossa on mukana annos fiktiota, lähinnä mitättömissä yksityiskohdissa.
Kaunomieli, minä en häpeä sisartani, vaan kirjoitan hänestä rakkaudesta. En koskaan kirjoita ihmisistä, joista en välitä.
Eikö sinulla ole fiktion tajua? Lue, mitä Avatar kirjoitti edellisen päreen kommenteissa anonyymeille.
Rumuuden takaa voi kuultaa suurin kauneus ja rakkaus, ja kuvatun kauneuden takaa voi kuultaa humiseva tyhjyys.
Lisäys:
VastaaPoistaTarkistin nämä Leena-jutut hakien niistä muuneltua fiktiota. En löytänyt!
Toisin sanoen näissä jutuissa pienimmätkin yksityiskohdat ovat totta. Huomaan, etten pysty muuntamaan totuutta kun kirjoitan rakkaistani tai rakkaudestani.
Olemme siis lähtökuopissa, ja kaikki onkin totta.
VastaaPoistaToistan itseäni, enkä siltikään epäile rakkauttasi siskoasi kohtaan, mutta kysyn silti yhä: Tietääkö hän mitä hänestä täällä kirjoitat?
Sananvapaus on yksi asia, intimiteettisuoja toinen.
~kaunomieli~
Blogini on salainen anonyymiblogi, joten ei hän tiedä.
VastaaPoistaEi kenelläkään ole sellaista intimiteettisuojaa, ettei hänestä saisi kirjoittaa fiktiota, esimerkiksi novellia tai romaania, joka sinänsä olisi totta.
Suomessa on kirjoittajan sananvapaus, jonka yli Matti Vanhasenkaan intimiteettisuoja ei kävele.
Toivoisin, jos minulla sisaruksia olisi, etteivät he koskaan käsittelisi minun henkilökohtaisia asioitani julkisesti.
VastaaPoistaTotisesti, toivon ettei Leena-siskosi koskaan löydä tätä blogia. Se olisi hänelle häpeän ja nöyryyttämisen paikka.
~kaunomieli~
Jos sisarellasi on nopea nettiyhteys kaytossaan, hanen kannattaisi kokeilla TVkaista-palvelua; tvkaista.fi - heilla on hyvin kohtuulliset hinnat, ja saitin kautta voi katsoa kaikkia suomalaisia TV-kanavia! Ei tarvitse edes katsoa juuri ohjelman esitysaikaan, vaan ohjelmat voi tallentaa omalle tililleen, ja katsoa sitten kun sopii.
VastaaPoistaKaunomieli,
VastaaPoistaymmärrän ajatuksesi ja noin siinä varmaan kävisi.
Tämä on samalla kirjallisen sananvapauden suuri ongelma: millaisia totuuksia elävistä saa kirjoittaa?
Jos lähdetään siitä, että ikävistä totuuksista ei saa kirjoittaa, kirjallisuus menettää olennaisen sisältöntä, rehelliseen totuuteen pyrkimisen. Tämä olisi tietenkin kirjoittajan totuus, mutta hänellä on oikeus totuuteensa.
Ilman rehellisyyttä, raadollisuutta ja jopa repivyyttä joudutaan kontrollointiin, salailuun ja hymistelyyn, mikä ei liene kenenkään etu kirjallisuudessakaan.
Pikkuisen ihmetyttää se, että tunnut näkevän jutuistani vain yhdenlaisen totuuden, kaunomieli. Osaisitko mitenkään katsoa pintaa syvemmälle ja löytää sieltä vähän suurempia asioita?
Stello,
VastaaPoistaminäpä lähetän heti tämän vinkin sisarelleni. Hän muutoinkin keräsi erilaisia suomalaisia nettiosoitteita, mm. lehtien linkkejä muistikirjaansa.
Mainittakoon, että hän on kuitenkin vasta-alkaja tietokoneasioisssa - kuten kännykkäjutuissakin. Voi olla, että tuon kanavan käyttö ei onnistu häneltä, ellei hän saa apua sen käyttöön paikan päällä.
Saksassahan ollaan lapsenkengissä netin ja kännykän käytössä. Esimerkiksi hänen oppilaistaan kellään ei ollut kännykkää, ja niitä ei saisi kouluun edes tuoda. Hän ihmetteli suomalaisten lasten kännykkähakuisuutta ja nettitaitoja.
Siskon taidot ovat siis sitä luokkaa, että me opetimme häntä nyt lomalla lähettämään tekstiviestin ja vastaamaan siihen. Hän oli erityisen hämmästyksissään Ilta-Sanomien nettilehdestä ja siitä aukeavasta sää- ja pelivalikosta. Hesaria hän oli jo lukenutkin.
Mutta, Stello, kiitos vinkistä, minäpä perehdyn siihen itse ja lähetän sen hänelle!
Poiminta nettikeskustelusta :
VastaaPoistaEi kannata julkisesti eikä myöskään internetissä haukkua ketään eikä väittää hänen tehneen jotakin epäilyttävää. Vaikka herjauksen kohde olisi oikeasti tehnytkin jotakin, niin kyseessä voi herjaajan puolelta olla yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, joka myös on rangaistava teko.
8 § Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.
Joka oikeudettomasti
1. joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2. muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
9 § Kunnianloukkaus.
Joka
1. esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2. muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
10 § Törkeä kunnianloukkaus.
Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
1. rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
2. aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Ammattilääkäri Juhani Seppänen kirjoitti muutama vuosi sitten tarinan siitä, kuinka alkoholisti yrittää olla vuoden ilman pisaraakaan. (Juhani Seppänen "Selvästi juovuksissa" Otava 2006)
VastaaPoistaTiukkaa teki hänellekin.
Asiallinen lukukokemuksenakin, alakuloisen hauska, jotenkin...
miettikää tätä,
VastaaPoistaen ihan ymmärrä, miksi poimit noin viralliset pykälät tähän tarinani yhteyteen.
Eiväthän nuo pykälät koske fiktiivistä kirjoittamista, vaan lähinnä nettiherjaamista oikealla nimellä.
Minulle on sanottu, että minua ei ole Iineksenä olemassakaan, koska olen anonyymikirjoittaja, jollaisen tunteita ei voi loukata. Ei kai minulla sitten voi olla siskoakaan, jota loukata?
Sitä paitsi motiivikseni ei voida mitenkään osoittaa halua loukata tai levittää pahaa sanaa - päinvastoin.
Sanokaapa tietävät,
VastaaPoistasainko eräältä nettisivustolta nyt jonkin viruksen, kun koneeni ilmoitti ensin että nettiturvani saattaa olla uhattuna, ja sitten Firefox päivittyi.
Sitten alkoi pomppia F-Securen Firefox-ikkuna, jossa kysyttiin sallinko vai enkö salli, ja kun sallin, ikkuna vaan pomppi kymmeniä kertoja esille, vaika suljin sen.
Nyt tilanne on se, että joka kerta kun lisään tähän blogiini kommentin tai avaan uuden selainikkunan, tuo kysely alkaa pomppia useita kertoja, kunnes vihdoin sammuu. Ei kai Firefoxin päivtys aiheuta tällaista ikkunan pomppimishäiriköintiä?
Valto Ensio H.,
VastaaPoistamuistan tuon kirjan, siitä puhuttiin, lukenut en ole.
Ylipäänsä kauhean vähän on kai alkoholismista kirjoitettu paljaan rehellisesti. Pikemmin tuntuu siltä, että sellaisia teoksia on rutkasti, joissa juomisella kehuskellaan tai joissa juominen nähdään kirjoittamisen tai muun ilmaisun polttoaineena.
Juhani Vuoriseltahan on alunperin kai blogina aloitettu, nyt kirjoina jatkunut Juoppohullun päiväkirja -sarja, osia oli kai ainakin kaksi. Muistan lukeneeni ensimmäisen opuksen, joka ei ollut yhtään hassumpi.
Jos näytössä pomppii f-securen firefox -ikkunoita jotka eivät sulkeudu, niin voisi olla troijan hevonen, koska se naamioituu hyödylliseksi ohjelmaksi. Kokeile ensihätään poistaa firefox ja asentaa uudelleen. Ellei auta, sitten joku troijan hevosen poistotyökalu, löytyy kuukkeloimalla helposti.
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistapomppiminen oli kauheaa, ei voinut tehdä mitään, kun F-Securen Firefox-ikkuna pomppasi kymmeniä kertoja esiin ja peitti kaiken alleen! Oletan että kyseessä oli tuo troijalainen, koska ikkuna oli oman luotettavan virustorjuntani tiedotusikkuna.
Kokeilin Exploreria, ja kun se toimi moitteetta, poistin Firefoxin ja asensin uudelleen. Nyt pelaa taas hyvin.
Se vaan, että tuo virus tai mato mikälie tarttui koneeseeni ihan luotettavana pitämältäni sivustolta.
Iines: "Ei viinan suurkuluttaja milloinkaan halua puhua ongelmastaan, koska hänellä ei ole ongelmaa."
VastaaPoistaEi se, onneksi, ihan aina ole ihan noin. Moni juomari tietää/pelkää juovansa liikaa, muttei mahda tarpeelleen mitään. Ei tunne itseään, sanoisi filosofi.
Se ettei siskosi halua puhua asiasta, osoittaa mielestäni aika selvästi sen, että hän ymmärtää tilansa. Mutta ehkä vaihtoehto on hänen mielestään vielä pahempi?
Tunnen muuten nuo mainitut "juopot", Seppäsen ja Vuorisen, ja ainakaan jälkimmäisellä ei ole minkäänlaista a-ongelmaa, tuskin ikänä ollutkaan. Edellisestäkään ei huomaa mitään. Luulen tosin, ettei hän enää juo 3,5 l olutta päivässä, kuten ennen kirjaansa.
Saarikoskihan taas oli aito alkkari. Pullo kirkasta päivässä koko aikuisiän, vähintään.
PS. Ihmeellinen tapaus tämä ympärilläsi pörräävä häirikkö. Ota se kunnianosoituksena.
Iines,
VastaaPoistakyllä sinä olet ilmiselvästi luova kirjoittaja ja kirjoitat fiktiota, vaikka käytätkin tosiasioita kirjoitustesi lähteenä ja saat niistä idean ja inspiration.
Kaikki jututhan tulevat alitajunnasta. Alitajunta on luotettava lähde, vaikka sitä ei voi sellaisenaan käyttää. Sieltä tuleva on jonkinlaista raakakopiota, jota on muokattava ja tulkittava.
Jotkut käyttävät sitä tahallaan tai tahattomasti sellaisenaan, mutta luovalle ihmiselle se on vain materiaalia. Luova ihminen, kuten sinäkin, t ul k i t s e e sitä haluamallaan tavalla.
Tässä tapauksessa olet t u l k i n n u t siskosi, joka voi olla kuviteltu tai todellinen, käyttäytymistä, ja olet saanut tehtyä hänestä elävän kuvan. Niin elävän, että hän tuntuu todelliselta. Niin todelliselta, että jotkut ovat huolissaan hänestä.
Se on varmaan ollut tarkoituksesi. Alkoholiongelmat ovat niin yleisiä, että siihen nähden niistä puhutaan ihmeteltävän vähän. Paljon enemmän pitäisi puhua. Olet tarttunut vakavaan aiheeseen. Kirjoituksesi on totta ja todellista. Sisko kirjoituksessa voi myös olla totta ja todellinen. Ja alkoholi ongelmana on monella varsinainen koko jatkoelämää käsittävä ongelma, joka on tosi ja todellinen, vaikka asianomainen henkilö yrittää viimeiseen asti kieltää koko ongelman olemassaolon.
Teet hyvän työn, kun puhut asiasta. Et saarnaa siitä, näytät vain, miten se tässä tapauksessa melkein huomaamattomasti ilmenee.
On ihan hyvä, että joku varoittelee oikeudellisista seurauksista. Tiedetäänhän nuo Juhannustanssit ym. Mutta sinulla ei mielestäni ole mitään pelättävää. Et herjaa ketään etkä uhkaile. Päinvastoin annat kuvan, että olet huolestunut ja peloissasi siskosi tapauksesta.
Jos siskosi on todellinen, ja nimikin on oikea (jota se tuskin on) et ole tehnyt mitään väärää. Teillä on hyvät välit. Siskosi ymmärtää, miksi olet kirjoittanut hänestä. Jos hän lukee tämän jutun,hän ymmärtää ehkä itseäänkin paremmin, huomaa tilansa vakavuuden, avaa silmänsä. On kiitollinen sinulle. Ikinä hän ei tule haastamaan sinua oikeuteen.
Emme me tunne sinua, muuta kuin blogin pitäjänä ja taitavana kirjoittajana, joka jo ammattinsa puolesta osaa kieliopit ja muut nyanssit. Tiedämme nimimerkkisi. Emme tunne myöskään mahdollista siskoasi. Mutta jos hän on sellainen kuin miksi hänet kuvaat, hän nauraa koko tälle jutulle, joka on kyllä niin hyvä, että on herättänyt joissakin ihan todellista huolestumista. Hän on ylpeä siskostaan, joka osaa kirjoittaa! :)
Sitä paitsi olet oikeassa siinä, että et yritä kaadella tässä tarinassa laseja viemäriin ja estää siskoa, kuka hän sitten onkin, saamasta ryyppyä huulilleen. Jos hän on oikeasti alkoholisoitunut, hän kyllä osaa hoitaa sen homman. Häntä ei estä mikään. Jossain vaiheessa voi tulla tosipaikka eteen. Silloin se voi olla jo liian myöhäistä. Mutta sinä olet tehnyt tehtäväsi tällä kirjoituksellasi kaikkien niiden hyväksi, joilla tämä kuvaamasi ongelma on ja jotka sattuvat tämän lukemaan. Kiitos tästä jutusta!
Tapsa P,
VastaaPoistahyvä näkökulma tuo "kunnianosoitus". On kyllä ihan totta, että ei sitä nyt ihan kaikkia kohtaan tunneta näin voimakkaita tunteita, ja harva kai on saanut omaa vihablögiä. Taidan olla jotakin. Hymiö.
Mitä siskooni tulee, niin hän jollain ihmeen kaupalla hallitsee arkijuomisensa työaikana, kun on kerrran ala-asteen opettaja, hyvin työnsä hoitava. Lisäksi hän joutuu ajamaan päivittäin autoa, ja Saksassakin on tätä nykyä tiukat promillerajat, joita valvotaan. Loma-aikana juominen sitten korostuu ja viikonloppuisin. Minulla on lisäksi käsitys, että joka arki-ilta kuluu jokin määrä viiniä.
Ne muutamat kerrat, jolloin olemme jutelleet asiasta, hän on nolostunut tai nauranut häpeissään ja jättänyt seuraavan lasillisen ottamatta, mutta ottanut sitten taas hetken kuluttua.
Avatar,
VastaaPoistaolen aika mykistynyt hienosta kirjoituksestasi, jossa näet kaiken selkeästi, juuri niin kuin tavoitteeni oli ja juuri niin kuin se sisimmästäni irtosi.
Nimenomaan noin se on, että kirjoitukseni tässä ei ole dokumentoitua kuvaa sisarestani, vaan alitajunnasta, tunnemaailmasta käsin kumpuavaa tulkintaa siitä, miten olen kokenut elämäni tärkeitä asioita ja kipukohtia.
Enkä minä pelkää nimimerkki kaunomielen tapaisen ilmeisen ahtaasti tulkitsevan henkilön näkökulmaa ollenkaan. Päinvastoin, minua säälittää, että joku näkee niin kapeasti elämän, että tarttuu rumaan, eikä näe kauneutta sen alla.
Tällaisesta voisi olla esimerkkinä vaikka sellainen, että joku ei näe Kaurismäen elokuvahahmojen, noitten luusereitten, rujoa kauneutta, eikä harmaan miljöön esteettistä lumoa, kun jättää katseensa vain rumaan pintarakenteeseen.
Mikä siinä on, että itselleni kauneinta on nimenomaan vastakohdasta avautuva rujous, ei esimerkiksi ruusun terälehtien kauneus?
Ja Avatar, minun sisareni on ylpeä minun kirjoittamisestani. Kun nyt mökillä alituiseen naputtelin konettani, hän tuli viereeni istumaan ja sanoi, että hän ihailee sitä, miten ahkera olen kirjoittamaan, ja miten nopeasti kirjoitan ilman, että tekisin ensin muistiinpanoja vihkoon tai harkitsisin, mitä kirjoitan.
Minulla on tunne, että jos siskoni lukisi tekstini, hän pitäisi siitä, ei välttämättä kaikesta mitä sanon, koska kukas nyt omaa kuvaansa näkee samassa valossa kuin toinen, mutta hän tuntisi tunteeni tekstin alta.
Minun täytyy sanoa vielä, että olen kauhean onnellinen, että maailmassa on tuollaisia ihmisiä, kuin sinä Avatar.
VastaaPoistaNiin vähässä on ymmärrys, jota toisiamme kohtaan osoitamme, täällä virtuaalimaailmassa. Enemmän on välinpitämättömyyttä ja suoranaista pahantahtoisuuttakin.
Minun isäni hukkui v. 1982 "joululahjaksi" 3,9 promillen humalassa oksennukseensa äidin ajaman Ladan takapenkille hirvipeijaisten päätteeksi. (Tuntuu, kuin olisin jonkin muun Iineksen kirjoituksen yhteydessä tästä maininnutkin, anteeksi siis toisto.)
VastaaPoistaJokatapauksessa alkoholismista puhuminen, kirjoittaminen sekä kaikenlainen aihetta sivuava kirjallisuus on kiinnostanut välillä enemmänkin.
Isäni oli mainio puheenpitäjä ja tarinankertoja humalassa. Parempituulinen ja helpommin lähestyttäväkin enkä siksi ihan pienenä ymmärtänyt, miksi äiti ei isästä silloin hirveästi tykännyt.
Olenkin halunnut ymmärtää alkoholismin erilaisia ilmenemismuotoja. Eikä se viinapiru ole tuntematon asia itsellenikään.
Se, että Iines ja muutamat muut kertovat eri näkökulmia alkoholismiin, antaa aiheelle perspektiiviä jota itsekseen miettimällä ei välttämättä tavoita. Ei ainakaan, jos tuonne rantojen miesten joukkoon saakka ehtii valua.
Sankan sisarusparvemme vanhin sisko on erilaisten riippuvuuksien alla laahustanut koko ikänsä, kaiken kuitenkin taitavasti peitellen ja se on ollut joskus ikävää seurattavaa. Välit ovat (onneksi?) olleet jo pitkään katki, niin siltä osin asia on vain taustalla ja silloin tällöin esiin putkahtava tuttavien välityksellä. Siksikin Iines tarttui hereille säpsäyttävään aiheeseen erinomaisella kirjoituksellaan jonka sanoman ymmärsin kertalukemisella.
Myös Ahti Karjalaisen tytär kirjoitti isästään elämänkerran, jota suosittelen. Siinä käsitellään nimenomaan isää tavalla, jolla haluaisin kirjoittaa itsekin omasta alullelaittajastani.
Valto Ensio H.,
VastaaPoistanäen silmissäni kuvana kaurismäkeläiseen tyyliin tuon isäsi traagisen kuoleman Ladan takapenkille. Äiti istuu ratissa, auto kulkee, kenties musiikkina soi Satumaa-tango tai Tähdet meren yllä.
Juuri tällaista elämä on, tällaista kuolema on. Pieni hetki kesken kaiken, ja yllättäen joku on pois ja Lada ajaa eteenpäin. Kenties tangokin soi vielä.
Ai niin tämä Ahti Karjalainen, hänkin taisi mennä viinalle. Kuten moni muukin tunnettu henkilö, mutta suurimmasta osasta ei puhuta.
Ja kun mietin omaa isääni, niin kenties viina aiheutti hänenkin jalkaansa kuolion, josta lähti sitten liikkeelle veritulppa keuhkoihin ja kaatoi isän minun kirje kädessäni vanhainkodin lattialle. Kenties radio oli auki ja sielläkin soi Satumaa-tango. Ja minä odotin lasta, joka jatkoi kasvuaan ja odotti syntymäänsä.
Enpä ole tullut ajatelleeksi, että tango soisi.., ei, ei isän autossa ollut "mölytoosaa" mistä kuunnella mitään.
VastaaPoistaOli lumituiskuinen, joulukuinen aamuyö, äiti kuulee ajaessaan, kuinka isä yrittää kääntyä takapenkillä jonne on samunut selälleen.
Iso mies, kaatokännissä ahtaassa paikassa, mihinkäpä sitä ehtii kääntyä.
Äiti pysähtyy Kettukiven tienhaaran levikkeelle Nilsiän puolella, avaa taka-oven ja yrittää! yrittää! yrittää!! voimainsa takaa kääntää isää, mutta ei jaksa ja isä uupuu yökkimiseensä, tukehtuu hiljalleen, jalat vispaavat, potkivat...
...voi miten mulle tulee ikävä olo kun ajattelen äitiä siinä tilanteessa, varsinkin kun muistan isän viimeset sanat kun hän soitti minulle edellisiltana: "...lähetkö hirvipeejaesiin Raatavuaralle...?", enkä lähtenyt...
Valto,
VastaaPoistaäitisi osa tässä minuakin ajatteluttaa, ihmisen osa raskaassa tilanteessa, kun perheelle sattuu peruuttamatonta ja kun pitää hoitaa se tilanne käsinkosketeltavan konkreettisesti yksin, vailla apua.
Minä toimin tässä surullisessa tilanteessa dramaturgina tangoineni ja Kaurismäkineni vaistonvaraisesti - toivottavasti et tullut siitä surulliseksi - koska tilanteen traagisuus vetosi tunteisiini. Ja kyllä minä tiesin, ettei Ladassa ollut musiikinsoittolaitetta.
Mutta, juuri tuommoista elämä on. Mitään ei saa takaisin, ei tehtyjä tai tekemättömiä tekoja eikä sanottuja sanoja.
Minäkin mietin joskus vielä, että miksi en mennyt äidin luo sairaalaan silloin kun hän hartaasti pyysi kun epäili että hänen silmissään on jotain vikaa. Olin aivan lopussa ja ollut jo kaksi kertaa sinä päivänä hänen luonaan. Vieläkin kaduttaa.
joo ei huomautuksia
VastaaPoistatörkeö kunnianloukkaus:
VastaaPoistamomentti,aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä
miten anopin saa tilille. asumme samassa talossa
Äh, Ninni, sinulla on mielenkiintoinen blogi - olisit nyt huomauttanut jotain.
VastaaPoistaNo tuo jälkimmäinen tuli samaan aikaan kuin postasin omaani..
VastaaPoistaMiten anopin saa tilillekö? Kysymys kertoo, että miehestä ei ole seisomaan vaimon rinnalla.
Vastaus: ei siis mitenkään, jos aioitte jatkossakin asua samassa talossa. Anoppi vie aina voiton.
En tullut surulliseksi sanoistasi. Päinvastoin kiitoksia niistä.
VastaaPoistaSuru on olemassa, sanat eivät ole sitä minuun aiheuttaneet. Surun aiheita minulla, kuten useimmilla kanssasakulkijoillakin, on paljon muitakin. Psykologisia mittareitakin niihin tyrkyttävät, mutta ei surujen "hevosvoimia" voine käyriin pakottaa.
Äitimme osa oli varmasti rankin kaikista, siitä lienemme yhtä mieltä. Kuten niin usein maailman taistelukentillä muillakin. Äidit saavat itkeä lastensa ja miestensä, toisten äitien lasten ja miesten aiheuttamia, kaatumisia ja haavoittumisia aina eniten.
Ja kun me miehet teemme naisista äitejä, emme siinä vaiheessa osaa ajatella, mitä olemmekaan taas tekemässä.
Kovat tapahtumat silloin, kun ihminen ei ole oikein kypsynyt, valmistautunut, eivät minnekään muistipoimuista haihdu vaikka kuinka muuten maailmanmeno kyynistäisi. Tällä tarkoitan itseäni ja itseni kaltaisia.
Mutta tangon soidessa voisin itsekin täältä irtaantua, vaikka en jaksa niitä enää kuunnella muuta kuin tanssin vuoksi tanssilavoilla.
Tango soi jostain syystä usein jossakin taustalla, kun mielessäni kuvitan eli kuvittelen jotakin tapahtumaa. Se on niin ominaista suomalaiselle elämänmenolle, joka näyttäytyy yksivakaisena ja yksitotisena, mutta on pakahduttavasti kaikkea muuta. Pinnanalaista elämää, sitä tango kuvaa. Intohimoja, suruja ja toiveita, melankoliaa ja kaipuuta.
VastaaPoistaEi rokki pysty samaan. Tai pystyy se, toki, mutta ei tavoita minua, ei puhu minulle. Rokissa kaikki on tyrkyllä ja siitä minä en pidä.