En yhtään tiedä kuka on Maria-Lisa Rodhin, mutta jos hän on linkin Facebook-profiilin haltija, hän on viehättävä nainen, ei ollenkaan perinteisen vanhanpiian oloinen tiukkapää. Äkkipäätä luulisi siis, että hän ei vikisisi mistään yksinäisten kurjuuksista. Eikä kärsisi minkäänlaista puutetta.Vaan nainenpa vikisee (HS C6 16.2.) sellaisella intensiteetillä ja hyvällä ulosannilla, ettei voi muuta kuin ihailla hänen energiaansa osoittaa puutteet yksinasuvien sosiaalisessa asemassa ja taloudessa.
Rodhinin mukaan median hellimä käsite lapsiperheiden erityisestä köyhyydestä ja tuen tarpeesta on väärä, sillä löytyy tätäkin ryhmää köyhempi muodostelma, joka on lisäksi vaarassa syrjäytyä omaan yksinäisyyteensä. Yksineläjät.
Esimerkiksi vuonna 2009 Helsingissä toimeentulotuen hakijoista 77,4 prosenttia oli yksineläjiä, jotka ovat syrjäytymisvaarassa samaan aikaan, kun köyhinä pidetyillä lapsiperheillä on varaa tietokoneisiin, autoon ja monenlaisiin vapaa-ajan puuhasteluihin. Yhden hengen tuloilla sen sijaan on vaikea hankkia kodinkoneita, elektroniikkaa tai vaikka vaatteita, joilla taataan sosiaalinen arvostus ja jotka ovat tarpeen, kun halutaan murtautua yksinäisyyden kehästä ulos ihmisten ilmoille.
Liitoissa ihmisillä on kahdet tulot tai eläkkeet ja jo viiden avioliittovuoden jälkeen yksin jääneelle puolisolle aletaan maksaa uuteen avioliittoon tai hautaan saakka yhteiskunnan varoista kuukausittaista avioliitto- eli leskeneläkettä, jota puolestaan yksineläjät, eronneet sekä avoliitossa elävät joutuvat maksamaan mm. veroina ja työeläkemaksuina. Yksineläjillä lisäksi verotus on henkilökohtaista, ei talouskohtaista.
Samoin suurimpien kaupunkien vuokra-asunnnonhakijoista yli 70 prosenttia on yksinäisiä, ja silti tarjolla on eniten perheasuntoja, isompia kuin yksiöitä tai kaksioita. Syy lienee se, että eduskunnassa on vain kuusi kansanedustajaa, jotka asuvat yksin omassa taloudessa, kirjoittaa Rodhin ja lisää, että Suomeen tulisi saada Tanskan mallin mukaan leskeneläkettä vastaava yksineläjän lisä, joka maksettaisiin yksineläjille ja eronneille. Samoin eduskunnan tulisi vakavasti paneutua yksinelävien asuntoasiaan, joka on nyt täysin vastoin tarvetta ja kysyntää. Esimerkiksi Helsingissä jo noin 50 prosenttia on yhden hengen talouksia. Trendi on kaikkialla nouseva, sillä myös muissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa asutaan yhä enemmän yhden hengen talouksissa.
Onpa mielenkiintoista nähdä, kuka poliitikko tai mikä puolue ensimmäisenä tarttuu yksineläjien aseman parantamiseen. Veikkaan sille taholle äänivyöryä!
Aihe on kyllä tavallaan tulenarka, sillä koko moraalijärjestelmä ja ihanteet lepäävät klassisen perheasetelman päällä: pyhä lapsiperhe, jolle tulee taata edut ja tuet, kun taas yksineläjä on kummajainen, joka kärsiköön sopeutumattomuudestaan ja viallisuudestaan.
PS Haluan antaa sulan Rodhinin hattuun siitä, että hän ei puhu sinkuista eikä sinkkutalouksista. Nuo kiertoilmaukset ovat jokseenkin turhia.
(Maalaus Amy Hill)
ROKS - Män är Djur!
VastaaPoistaTuo verotusasia kiinnostaa - saakos aviossa oleva jotain hyötyä verotuksessa? Ei meillä ole yhteisverotusta, jonka palauttamista kyllä kannatan.
VastaaPoistaMeillä ei taideta maksaa yksinäisille kansaneläkettä enemmän, mutta toisaalta puolison eläkettä toisen puolison eläke alentaa, joten tulos lienee sama kuin Tanskan mallissa.
Kaikkien köyhyys pitäisi silti saada hoidettua pois, niin yksinäisten ihmisten kuin perheidenkin. Yksinäisyyttä sinänsä ei kai voi yhteiskunta hoitaa? Vai hoituisiko sekin köyhyys poistamalla, ehkäpä...
Inkivääri,
VastaaPoistatuo Rodhinin termi "talouskohtainen verotus" viitannee ainakin perheellisen henkilön verovähennysoikeuksiin ja verohelpotuksiin, joita mm. lapsista saa. Muitakin on. Tunnettua on mm., että yksinäisten veroprosentti on automaattisesti korkeampi kuin yhtä paljon ansaitsevan perheellisen, vaikka yksinäisellä on ostettavana yhtä kalliit koneet ja autot, televisioluvat kuin perheilläkin - ja vielä yhden palkasta.
Perheellinen voi vähentää lisäksi verotuksessa matkakulunsa, kun hän työskentelee vieraalla paikkakunnalla ja käy viikonloppuisin perheensä luona. Oikeus- ja verotuskäytännössä on katsottu vakiintuneesti, ettei yksin asuva voi vähentää näistä matkoista aiheutuvia kuluja. - Tässä pari esimerkkkiä, äkkiä mieleen tullutta ja netistä varmistettua, sillä en ole verotuksen asiantuntija alkuunkaan.
Mielestäni Rodhin ei perää yhteiskuntaa hoitamaan kenenkään köyhyyttä pois, vaan kohtelemaan yksinäisiä tasaveroisesti muiden ihmisten kanssa lainsäädännön ja yhteiskuntaetuisuuksien suhteen.
965 000 (MILJOONA!) meistä suomalaisista asuu yksin. Miehen jälkeen kaiketi Suomen suurin vähemmistö.
VastaaPoistaJokainen keskiverto keskivertopoliitikko pitää teemoissaan lapsiperheiden olosuhteiden kohentamista, mutta yksinasujista harvempi puhuu.
Syytä olisi; taitavat olla yksi yhteiskunnan pilareista.
Näköjään tuossa enimmäkseen vain toistin Iineksen mainitsemia asioita, mutta hänen vikansa, kun kirjoitti aika kattavasti.
VastaaPoistaAh, minua toistetaan. Panen siis sulan hattuuni. Käy se näinkin.
VastaaPoistaSiis miljoona yksineläjää on aikamoinen äänestäjäkunta, vaikka ei toki yhden asian porukka.
Ja tuo on kiintoisa tieto, että yksinasuminen on nouseva trendi ainakin siis Euroopan suurkaupungeissa. En tiedä, onko niin kovin hyväkään asia, sillä se voi puhua myös ihmisen itsekkyydestä. Tai toisaalta syrjäytymisestä. Kukin bunkkerissaan.
PS Toivottavasti Miehet Laasasen blogissa huomaavat, että kirjoitan asiasta, joka koskee keskeisesti yksinäisen suomalaismiehen asemaa. Puhun heidän puolestaan!
Joo, tähän minullakaan ei ole oikein mitään urputettavaa... Luin Rodhinin kirjoituksen silloin muutama päivä sitten Hesarista ja ajattelin, että tyttö puhuu asiaa.
VastaaPoistaYksineläjä maksaa kaikesta kalliimman mukaan. Eikä saa mitään etuja ja tukia, jos tienaa edes keskimääräisesti. Ja asunto- ja muissa jonoissa kaikki menee ohi.
Tuota verotusta minäkin mietin, että oliko meillä perheellisillä jokin vähennys, kun lapset olivat alaikäisiä... en muista, ehkä olikin.
Kumma todellakin, ettei kukaan poliitikko ole tajunnut kalastella näillä vesillä.
Ennen vanhaanhan yksineläjiä kutsuttiin itsellisiksi. IKL - itsellisten kansalaisten liittoutuma.
Olipa yllättävä tieto tuo, että Helsingissä toimeentulotuen hakijoista lähes 80 % on yksineläjiä.
VastaaPoistaOnko muuten pakko asua kalliilla pk-seudulla, jos ei ole työpaikkaa...
Lähetin erehdyksessä äskeisen keskeneräisenä.
VastaaPoistaNiin, siis luulisi, että muualla kuin pk-seudulla tulee paremmin toimeen työttömänä.
Toimeentulotuki ei taida sisältää pk-seutulisää?
On todellakin kohtuutonta ketään pistää valitsemaan asuinpaikkaansa tulojen mukaan.
VastaaPoista"Muuta sinä stadilainen Imatralle, kun olet niin köyhä."
Sitäpaitsi Kauniaisten getto pitäisi sekin purkaa.
Onko rakastaminen sallittua vain kotona? Vai saako käydä kylässä - varsinkin jos on yksineläjä.
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/juttusarja/hakkinen/artikkeli/Raikasta/1135253015050/?cmp=tm_etu_kolumni
Vain teoreettisella tasolla sanoisin, että tuo Rauno Räsäsen esittelemän kirjoituksen seksuaalisuuden muoto, vaikuttaisi olevan melko vähän taloudellisia investointeja vaativaa.
VastaaPoistaMinulla ei ole yksinäistä, minulla on kaksinaista.
En nyt oikein päässyt jyvälle, Rauno, linkkaamasi kolumnin motiivista tässä oman kirjoitukseni kontekstissa, sillä tuo juttuhan olisi sopinut edelliseen keskusteluun, jossa puhuttiin yrittämisestä ja yrittäjistä. Jaa niin, seksityöläinen ei maksa veroja, joten onko hän yrittäjä? Ei vissiin.
VastaaPoistaJa mitä sitten rakastamiseen tulee, niin ei kai siinä lupia kysellä. Kukin toimii tunteittensa ja oikeustajunsa mukaan näissäkin asioissa, kuten muissakin. Itse seksin etsintää seksityöntekijältä en kyllä yhdistäisi rakastamiseen, vaan ihan vaan terveeseen panemisen hinkuun.
Minusta panemiseen ei saisi yhdistää rahaa, sillä se on maailmanlaajuisen riiston alku. En ymmärrä miksi puhutaan hurskaasti seksityöstä. Ei se mitään työtä ole ennen kuin siitä maksetaan veroa, ja alalle järjestetään pikkuisen koulutusta ja terveydenhoitopalveluja, ikään kuin veron vastineeksi.
Minusta on tavatonta naisen palvelujen halveksuntaa se, että naisten sallitaan harjoittaa ammattia jota kaikki häpeävät niin paljon, että suvaitsevat sen salakähmäisen verovapaan kohtelun.
Tapani,
VastaaPoistakyllä lasten lukumäärä vaikuttaa suoraan veroprosenttia alentavasti, ja jopa tuntuvasti, riippuen tuloista ja veloista tietenkin.
Minullakin nousi siinä vaiheessa veroprosentti 41:een, kun tyttären lapsilisät ja lapsivähennys loppuivat. Pudotus tuntui arjessa välittömästi, vaikka palkka oli suuri. Kun jo lähes puolet omasta ansiosta menee veroihin, alkaa kysellä motiivia yrittämiseen, vaikka mielellään onkin tukemassa yhteiskunnan hyvinvointia.
Minusta yksineläjät eivät tarvitse erillisiä avustuksia eivätkä helpotuksia, vaan samat palvelut ja edut kuin perheellisetkin, lapsijuttuja tietenkään lukuunottamatta. Esimerkiksi eroraha voisi olla, samansuuruinen kuin leskeneläke. Ja lisää pieniä vuokra-asuntoja kaupungin tarjontaan.
Minun edeltäjäni muuten työpaikallani nautti suurta palkkaa, koska oli haalinut mielettömät ylituntimäärät lehtoraattiinsa. Kun hänen rehtorimiehensä sitten kuolla kupsahti kesken rehtoriuden, tälle Pikkukaupungin äyrikuningattarelle tupsahti mittava leskeneläke huippupalkkansa päälle. Eläke taisi olla peräti puolet miehen rehtorin tulosta - saa korjata jos olen väärässä (siis voiko leskeneläke olla 50 prosenttia vainajan palkasta?). Nainen nautti tätä leskeneläkettä sitten kuolemaansa saakka, oman huippupalkkansa ja huippueläkkeensä päälle. Samaan aikaan meikäläinen eronnut nainen sinnitteli 41 veroprosenttinsa kanssa ilman pienintäkään yhteiskunnan tukea. Eroeläke olisi ollut poikaa.
Nk. eroraha on ollutta ja mennyttä. Nykyään entinen eroraha huomioidaan korotettuna työttömyyspäivärahana 150 päivän ajan. Sen jälkeen se loppuu. Suuruudeltaan se ei lainkaan vastaa entistä erorahaa.
VastaaPoistaErikseen ovat esim. kultaiset kädenpuristukset, joita maksetaan harvoille ja valituille, lähinnä johtoportaan ihmisille. Joku voi sitäkin kutsua erorahaksi, mitä se ei kuitenkaan sanan alkuperäisessä merkityksessä ole.
Delilah,
VastaaPoistatarkoitin avioerorahaa, ja sitten tietenkin myös ihan yksineläjän tukea, jonkalainen Tanskassakin on.
Kultaiset kädenpuristukset ovat luku sinänsä. Jotkut vaan ovat niin hyviä, ilmeisesti.
Mutta siis, pätisikö tähän sama kaava, jota ahtaajille esitettiin: jos jollakulla taholla on varaa maksaa, niin siitä vaan, mitä se muille kuuluu. Vai?
Iines sanoi...
VastaaPoistaJos eläke on 800 e/kk ja sosiaaliturva on kuitenkin tuo maahanmuuttajankin saama 2 300 e/kk, se eläke on todella kohtuuton.
Miten 800 euron eläke on kohtuuton, jos mamu saa 2300 euroa tekemättä mitään ja olematta edes maan kansalainen?
Tunnen muutaman jo elämäntyönsä tehneen henkilön, joiden eläke kaikkinensa on tuon 800 euroa ja he eivät saa sossusta yhtään mitään lisiä tuon päälle. Että missä se kohtuuttomuus on?
Iines, sorry! Taisin lukea hiukan huonosti kommentteja ja tämä kuuluisi vielä edellisen päreen kommentteihin.
VastaaPoistaRaha ei kenties olekaan kiukuttavin asia, vaan se, ettei ihmisiä kohdella tasapuolisesti.
Jos jokin ryhmä käyttää kansan hätää hyväkseen ja kiristää lisää etuja itselleen, se tuntuu alhaiselta ja itsekkäältä. En tiedä, näkisikö asian eri tavalla, jos omassa sukulais- ja ystäväpiirissä olisi esim. ahtaajia, joista aiemmin puhuttiin. Ehkä oma tietämys heidän työnsä vaatimuksista ja olosuhteista, joissa he työtään tekevät, auttaisi ymmärtämään korotusvaatimuksia paremmin. Ehkä.
Anonyymiressukka ( = Jape) ei nyt ymmärrä. Kun kopsaat Iineksen kommentteja ja viet niitä muihin blogeihin anonyyminä puskajäniksenä, niin älä unohda häntää. Kopsaamalla vain osan kommenttia syyllistyt vääristelyyn ja itsesi naurettavaksi tekemiseen. Tässä Iineksen kommentti häntäpää mukana:
VastaaPoistaJos eläke on 800 e/kk ja sosiaaliturva on kuitenkin tuo maahanmuuttajankin saama 2 300 e/kk, se eläke on todella kohtuuton.
Alimmankin eläkkeen tulisi olla sama kuin perusturvasumman.
Kun "kohtuuton" tarkoittaa sanakirjankin mukaan "epäoikeudenmukaista" ja "ankaraa" kuten Iines sinulle selitti, ei voi kuin ihmetellä Japen huonoa luetunymmärrystä. Häntäpää taas kertoo, että alimmankin eläkkeen tulisi olla perusturvan 2 300 tasoa.
Yksineläjät voivat olla tosi kovilla verrattuna pariskuntiin. Pelkästään oman asunnon hankkiminen vaatii melkoista penninvenytystä, kun maksaa yksinään palkastaan normaalit elämiskustannukset ja sen päälle lainankorot ja -lyhennykset. Monilla nuorilla on maksettavana lisäksi opintolainoja ja työsuhteet nykyaikana ovat useasti lyhytaikaisia.
VastaaPoistaOn tietysti hyvä, että lapsiperheitä tuetaan, kun lapset ovat vielä pieniä ja riippuvaisia vanhemmistaan. Eikös nämä nykyiset etuisuudet alunperin ole suunniteltu toimimaan porkkanan tavoin, jotta lapsia valtakuntaan hankittaisiin. Lasten kasvettua kodista näkisin oikeaksi, että yksineläjä olisi tasaveroinen pariskunnan kanssa etuja jaettaessa.
Ennen sai palkalla paitsi elantonsa myös investoinnit.
VastaaPoistaSitten sai palkalla elantonsa ja ehkä huoneen lisää, mitä ei olisi saanut ellei olisi ollut tosi ahkera.
Sitten sai palkalla juuri ja juuri elantonsa, asuntovelat joskus 30 vuoden päästä maksettua.
Sitten sai palkalla - jos ei ollut naispalkalla työssä - juuri ja juuri elantonsa, asuntovelat siirrettiin poistettavaksi kun jää eläkkeelle: Handelsbanken jne ostivat takaisin halvalla, ja niin jäi perikunta ilman rahaa
Sitten saa tai nytten saa palkalla nipin napin pienemmästä kaupungista kodin tai elinmittaisilla veloilla kodin jos ei ole perinnyt ensin, mikä pelastaa tilapäisesti, tämä jää luultavasti pian pois ns. rehelliselle työntekijälle koska systeemi on kalliimpi kuin työn saama raha
Sitten ei saa kuin ruokansa maksettua ja kaikki asuvat ns. metropolin vuokrarivitalossa, joka alkaa Hankoosta ja loppuu Kotkaan; yksi isännöitsijä ja viisituhatta talkkaria. Ovet lukitaan klo 22 - ei pääse sisään eikä ulos. Turvallisuussyistä kuulemma.
Sitten kuolevat pois elleivät siirry kastiin c eli Huxleyn orjatasoon, jolloin saa edelleen statussymboleja kuten Bossin paita ja Bemarin auto. Näitten avulla väännetään loputkin fyrkat pois ja maahan muuttavat ne, joiden tarkoituskin oli.
Sen pituinen se.
Ja koko sirkusta edesauttoivat ne kolme/neljä kartanonomistajaa, joita fokalisoitiin jotta loput kasvaisi siihen suuntaan, mistä on kyse: valtaamisesta.
VastaaPoistaHissunkissun vaan.
Kemppinen kirjoitti, että paperi- ja puu ovat aina lähtökohtaisesti olleet kannattamattomia. This is therefore not our money but their investment: and now it is about ROI - return of investment...
...se, joka ei ole äärimmäisen härski tai äärimmäisen tekninen tai palvelijatyyppi ei elä tässä maassa pian. Joko palvelet yötä päivää (livegen), vedätät kansalaisia alaspäin tai olet teknisesti nopea ja teetät tulevaisuuden apparaatteja, millä he vääntävät entistä enemmän haavoja peliin - tai
kuolet.
Änkyröitä näyttää riittävän,kyllä kai
VastaaPoistajokaiselle vähänkin älliä ja oikeudentuntoa omaavalle tuon kohtuuton-sanan merkitys tuossa Iineksen tekstissä on ihan selvä.
öolkjnnnnnhygggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggtgggggggggggftgfggtgggggggggggggggggggggggyyhygggggggggggg
VastaaPoistaNo voe Pyhä Sylyvipukki!!! Meidän mister G 2 v kävi täällä kommentoimassa kun laitoin ruokaa muille tenaville pöytään ja jäi kommenttilaatikko auki, koska olin aikeissa kirjoittaa jotain. Sorry!
VastaaPoistaMinä pyydän anteeksik minun näppis on 2v ja vanha ja kun kirjoitan, ettn näe tekstiä ennenkuin n. 4-5 min sen jälkeen ja sen takia on niin paljon virheitä. Uudempi kone meni suoraan mafialle ja siksi en sitäkään huolinut, rikoin sen ensin 7 kertaa ja sitten siirryin tähän vanhempaan versioon.
VastaaPoistaSe mikä ennen oli ihminen on nyt pankki. Me olemme pankin molekyylejä. Pörräämme ja mieluiten pankin mieleen...jotta se saisi elää.
VastaaPoistaMinä perustan pankkien hautausmaan? Hyvä idis, ei tartte kirjoitella Ärevördiga Idioter, här är en Motion.
Te umpimaterialistit (Tapani and kumpp.) jotka kaikkeen näkemäänne ja kokemaanne osaatte hintalapun liimata, liisteröikää se myös huoltensäkkiin joka lapsien myötä perheisiin synnytyslaitokselta lisävarusteeksi annetaan.
VastaaPoistaVäheksymättä ihmisen osaa missään muodossa täällä pistäytyessään, niin jokainen ymmärtänee ilman laskutikkujakin, että yksineläjällä on yleensä vain omat housut tulessa tilanteessa kuin tilanteessa. Luetaan kuitenkin armeliaisuuden nimissä pois yksin jätetyt vanhukset, hyljätyt lapset, alkoholistit, muut nistit sekä kumppanuuteen muuten soveltumattomat öykkärinarsistit ja muuten vain tuhkaiset munat sekä endometrioosin vaivaamat.
Se on ihan sama, kun minulle tiuskaistaan joskus kun huokaan huoliani, että itsepähän olet osasi valinnut.
Yksineläjälläkin on siis tämän kaavan mukaan yhtäläiset valinnanmahdollisuudet annettu, pureksi vain pettua eläkä kitise!
yksinäisyys on yhteiskunnan Sairaus. en tiedä miksi sinä paikkaisit tätäkin rikkinäisyyttä vain rahalla
VastaaPoista"yksinäisyys on yhteiskunnan Sairaus. en tiedä miksi sinä paikkaisit tätäkin rikkinäisyyttä vain rahalla."
VastaaPoistaAnonyymi jos tarkoitit kysymyksesi minulle, niin en henkilökohtaisesti ole paikkaamassa mitään rahalla -muuta kuin alituista köyhyyttä maailmassa jonka polttoaineeksi raha on valittu.
En minä onneton mattikukkaroinen osaa raha-asioissa puoliani pitää muutenkaan.
Sensijaan jos väität, että yksinäisyys on yhteiskunnan (aiheuttama?) sairaus, niin markkinatalouden lainalaisuuksille itsensä altistanut yhteiskunta paikatkoon ja parantakoon sen vaikka rahalla.
Valto,
VastaaPoistaterveisiä pikku G:lle, saa tulla toistekin ugligaglaamaan. Kunhan ei tämä pikku G vain ota oppia tuosta nyt jo isosta G:stä.
Sinulla on suurperhe, ja tilanne tietenkin sen mukainen. On selvää, että suurperheessä tarvitaan lisät ja tuet ja ahkerat vanhemmat. Näitä tukia ei ole kukaan vissiin poistahtomassa, en ainakaan minä.
Eikä se ihan niin mene, että yksineläjältä palavat vain omat housut. Tai siis, housujen kyseessä ollen toki.
Mutta entäs kun palaa se ainoa pesukone tai telkku? Se maksaa yksineljälle sanotaan nyt vaikka 500 euroa per lärvi, kun se perheelliselle maksaa 250 e per lärvi. Se on iso summa yhdestä palkasta, ja se on paljon pienempi kahdesta palkasta. Etenkin kun se verokarhukin on yksineläjälle ankarampi.
Valto, ymmärrän suurperheen tilanteen, ja se on nyt hieman eri, kuin ns. normiperheen, jossa on 2 - 4 henkeä. Vertaan siis yksineläjää tässä lähinnä tänä pienperheeseen. Ja kuules nyt, Valto, yhtä lailla kuin yksinolo on oma valinta, on kait se suurperhekin?
Iines kirjoitti:
VastaaPoista'En nyt oikein päässyt jyvälle, Rauno,'
Minä selvennän.
Sinun aiheesi sivuavat jossain muodossaan aina sukupuolisuutta ja seksiä, joten kaikki tähän teemaan (luonnonilmiöön) liittyvät linkit sopivat mielestäni kommenttilootaasi kuin paita pyllyyn.
*
Symppispisteitä Valto Ensiolle.
Valton pojan kommentti oli hyvä: ihan kuin minun suustani!
VastaaPoistaVarsinkin tuo loppuhuipennus vakuutti ytimekkyydellään ja suoralla asialinjallaan.
Iines, minähän tarkoitin niillä valinnaisuuksilla, että tasoissa ollaan. Luepas uuvestaan kommenttini, vai enko osannut kirjoittaa selvästi?
VastaaPoistaMulle vain niin pahasti joskus on sanottu tässä asiassa koska itse en ole koskaan osannut varsinaisesti "valita". Olen vain elänyt ja antanut kaiken tulla syliini sitä mukaa kuin sitä on ollut tarjolla. Ja tämä on osani jonka kyllä käsitän enkä siitä valita, mutta väsynyt saanen joskus olla?
Olen mies, joka ei ole osannut sanoa ei.., naisille ja naisten kanssahan mies lapsia tekee.
Sitten tuohon pesukone-esimerkkiin. Kummalla luulisit sen pesukoneen käytön kovuuden vuoksi menevän ensiksi rikki?
Meillä se mylly pyörii miltei jokaikinen päivä (yösähköllä yöllä). Yksineläjän ei ehkä tarvitse kuin kerran viikossa huolellisen harkinnan jälkeen laittaa se mylkkäsemään?
Voiko pesukone siis olla hyvä vertailukohta? Voidaanko mitään kulutustavaroita ottaa esimerkiksi näistä keskusteltaessa?
Kokemusteni perusteella itse valitsisin jo yksinelämisen, mutta se on myöhäistä. En ehdi siihen edes vanhuudessa.
Tässä sitten kysynkin, mihinkä kokemukseen voi nuori nojata kun elämän alussa tekee valintoja vaikkapa nyt yksinelämisen ja perheen perustamisen suhteen? Ei mihinkään. Sattumaan ja luonnollisseen lisääntymisviettiin kaikki elämä perustuu. Joku on vain joskus ruvennt hinnoittelemaan sen ja se on yhtä perkelettä.
Mutta en ole katkera, toistaiseksi.
Ja annan ihmisarvon kaikille ihmisille enkä minä ole se, joka hintalappua kehenkään olen liimaamassa.
Vanhemmuuden kustannukset pitää maksattaa vanhemmilla itsellään. Se on oma valinta, ryhtyykö vanhemmaksi vai ei.
VastaaPoistaToisekseen, ahtaajat ovat ansainneet palkkansa. Olisin valmis heti vaikkapa 2000 euron kuukausipalkan korotukseen (per nokka) heille. Heidän kauttaan suomen vienti lähtee maailmalle. Ammattimies on palkknsa ansainnut.
Tykkäisin itsekin ahtaa.
Se on kumma että yksineläjän oikeuksista puhuttaessa nousee aina älämölö, ja sen perheellisen martyyriraatajan suusta. Kannattaa pikkusen puraista kieltään ennen kuin antaa tulla sen mitä sylki sinne tuo. Miljoona suomalaista on suuri joukko.
VastaaPoistaPerhe-etuuksia on paljon ja monenlaisia, ne jopa synnyttävät suuria eroja perheiden välille. Ja vaikka eivät kaikki ole suuren suuria (esim. työttömyyskorvaukseen tuleva lisä) niin ne kuitenkin ovat olemassa.
Yksineläjällä saattaa olla (ja usein onkin) lähiyhteisössään vanhuksia, sukulaislapsia ja ystäviä joille hän antaa aikaansa , ja jotka ovat hänen sosiaalinen verkkonsa / perheensä. Ei koske tietenkään kaikkia yksineläjiä, monenlaisia kohtaloita mahtuu varmaan tähänkin ihmisryhmään.
Olen itse hoitanut lapsia ja vanhuksia vuosilomillani ja viikonloppuisin, ja sekin voisi olla mahdollista että esim. sairasta lasta hoitamaan mennyt aikuinen saisi olla poissa työstä vaikka hän ei olisikaan lapsen virallinen huoltaja.
Sen lisäksi että olen ollut käytettävissä vanhojen, sairaiden tai lasten hoitoon, olen hoitanut työni. Työelämässä yksineläjä joutuu (HUOM: ei voi valita) hoitamaan myös niiden tehtäviä jotka ovat perhevapailla lyhyemmän tai pitemmän ajan. Yhdessä vaiheessa hoidin oman työni lisäksi osittain esimieheni tehtäviä, koska hän teki lyhennettyä työpäivää kun hänen lapsensa oli pieni. Ei erillistä korvausta vaikka teinkin toisen ihmisen töitä omieni lisäksi.
Yksineläjän työmäärä ja tehtyjä työtunteja karttuukin usein enemmän kuin perheelliselle. Tästä ei ole mitään tutkittua faktatietoa varmaan olemassa, mutta omat kokemukseni ovat senkaltaiset että kun sijaisia ei saa palkata, niin se tekee työt joka siellä työpaikalla on.
On hyvä muistaa että yksineläjä osallistuu veroja maksamalla jokaisen perheellisen perhe-etuuksien kustantamiseen ja päiväkotien sekä koulujen järjestämiseen julkisilla varoilla. Ei kannattaisi katsella nenänvartta pitkin töissä käyvää yksineläjää, eikä työtöntäkään, hänkin kun maksaa veroja. Kiitoksen sanominenkin joskus tuntuisi ihan riittävältä huomaavaisuudelta.
Kyllä ne suurimmat vänisijät ja kitisijät löytyvät kohtuullisilla tuloilla (ja tuilla) elävistä keskituloisesta perheestä, he kun useimmiten eivät haluaisi edes hyysätä niitä kurjemmassa asemassa olevia perheellisiäkään.
Yksineläjät huolehtivat, heistäkin.
Kiitos Iines, että otit asian esille.
Valto,
VastaaPoistaminulla se pesukone ensin menee rikki, minun onneni kanssa. Upouuden autonikin tuulilasiin lensi jäälohkare ensiajolla.
Ei vaan, totta puhut, toki suurperheellä pesukone kuluu ainakin periaatteessa nopeammin, muttei välttämättä sitten enää telkku.
Luin tosiaan ensimmäisen kirjoituksesi nopeasti, kun putsailin samalla lootaa.
Siis minä olen ylpeä suomalaisesta lapsilisäjärjestelmästä ja maksan iloiten veroni lasten hyväksi. Samoin hyväksyn perhevähennykset ja asuntolainan korkovähennykset lapsikorotuksineen molemmilta puolisoilta.
Ajattelen niin, että yksineläjien aseman parantaminen Rodhinin mainitsemin esimerkein ei ole keneltäkään pois. Yksineläjille tanskalaismallinen yksinasumisen tuki + markkinoille pieniä halpoja vuokra-asuntoja, koska niitä tarvitaan koko ajan yhä enemmän.
On hyvä muistaa että yksineläjä osallistuu veroja maksamalla jokaisen perheellisen perhe-etuuksien kustantamiseen ja päiväkotien sekä koulujen järjestämiseen julkisilla varoilla. Ei kannattaisi katsella nenänvartta pitkin töissä käyvää yksineläjää, eikä työtöntäkään, hänkin kun maksaa veroja.
VastaaPoistaTämä Tarjan kiteyttämä asia pitää nostaa oikein pramille, sillä tässä on ehkä juuri se perusta, joka paljastaa yksineläjiiin kohdistuvan yhteiskunnallisen vinouman.
Perhe-etuuksia on monenlaisia, ja jatkuvasti näihin törmää - en kuitenkaan lähde niitä nyt etsimään ja listaamaan, vaan halukkat listatkoot itse. Löytynee kevyesti googlaamalla.
Minusta juuri tuo kuvio, että ihmisen normaali elinmuoto on perhesymbioosi, kaipaa tuulettamista. Miksi ihmeessä yksineläminen on lisääntymässä, jos se olisi jotenkin luonnoton tai väärä asumisen muoto? Ja vaikka olisikin väliaikainen tai ei-toivottava, siinä kuitenkin on lisääntyvä määrä ihmisiä, ja trendi on yleiseurooppalainen.
Minusta alkaa olla korkea aika kartoittaa tilastollisesti ja tieteellisesti miljoonan ihmisen muodostaman yksineläjien ryhmän sosiaalinen asema ja olot. Tulee laskea ihan euromääräisesti, minkä verran yhteiskunta panostaa yksineläjiin verrattuna symbioosissa asuviin. Muutenkin tämän ryhmän oleminen ja eläminen sosiaalisessa ja jopa psykologisessa mielessä ansaitsisi tulla tutkituksi.
Lapsiperheiden tukemisen lähtökohta on kuitenkin se, että tasataan kaikille lapsista aiheutuvia kuluja. Perusteena on se, että lapset ovat kuitenkin se elämän jatkumisen edellytys ja siis kaikkien yhteinen etu. Jos vanhenemme kaikki yhtä aikaa, kuka tekee työt ja hoitaa meitin?
VastaaPoistaKyllä meillä riittäisivät pienemmät koneet, pienemmät autot, pienemmät asunnot ellei olisi lapsia. Kaupungissa en edes tarvinnut autoa ennen lasten syntymää enkä kyllä ihan pian sen jälkeenkään, ei sen puoleen.
Vai olisiko niin, että jätämme lapset tekemättä ja uudistamme yhteisömme intialaisilla, kiinalaisilla, afrikkalaisilla?
Eräskin nuoripari tässä haluaisi muuttaa yhteen, mutta yksinäisinä saavat enemmän tukea kuin yhdessä asuvina - että joskus niinnii päin.
Verotuksessa ei lapsivähennystä ole enää ollut ainakaan kymmeneen vuoteen, lapsilisäähän kyllä maksetaan.
Yksinäisenkin yrittäjän etu on saada hyvinkoulutettua työvoimaa suomalaisesta koulujärjestelmästä? Ja jokainen teistä on aikanaan saanut käyttää saman edun, eikös? Tai ainakin nuoremmat.
Älkää yksinäiset huoliko - lapsista aiheutuu meille lapsellisille joka tapauksessa niin paljon kuluja, että mikään yhteiskunnallisesta tuesta ei muuta sitä tosiasiaa, että meillä jää omiin hölökohtaisiin menoihin rahaa vähemmän kuin teillä yksinelävillä:)
Oikeasti, jos lapsen tekemisen edellytys olisi, että se on taloudellisesti kannattavampaa kuin yksineläminen niin kyllä lapset jäisivät tekemättä.
Kappas perhanaa, Valto nimesi minut umpimaterialistien johtaksi... Kiitos, kiitos, mutta totta puhuen en ole materialisti lainkaan.
VastaaPoistaJa minähän vain komppasin kevyesti Iinestä, kun en halua hänen kanssaan aina rähistäkään, mukavan tyttelin.
Tunnen kyllä perhe-elämän hyvät ja paremmat puolet, kun olen kaksi lasta aikuisiksi ja kunnon kansalaisiksi saattanut, että ei sen puoleen.
Onkohan tässä maassa lainkaan ongelmatonta väestöryhmää? Huippueläkkeellä olevat pääjohtajat? Mutta kun heitä haukutaan koko ajan, se on raskasta...
Loppujen lopuksi en tässä asiassa osaa olla Valtonkaan kanssa eri mieltä. Näkökulmaa vaihtamalla eri asiat korostuvat.
(Ahtaajat ovat kuulemma palkkakuopassa, luin lehdestä.)
Minäkään en kyllä pidä Tapania materialistina, en ainakaan ole havainnut hänessä minkäänlaista ahneutta enkä tavaran hinkua, paitsi sen yhden tavaran. Kyllä ihmisessä, joka osaa kirjoittaa ja joka lukee runoja, on enemmän sielua ja henkeä kuin materiaa. Eikö?
VastaaPoistaNoh, mainosmiehethän mainostavat materiaa, ovat sen puolella, kehuvat sänkyjä, koneita, autoja, laitteita ja osaavat kaikelle hinnan laskea. Ja jos he joskus mainostavat kirjoja, tauluja ja muita "hengen tuotteita" eivät he mainosta niitä niiden mahdollisen sisällön takia vaan myyjän ja rahallisesti (materiallisesti) niistä hyötyvien vuoksi. Kyllä Tapani on tämän puolen itsestään osannut esille hyvin selkeästi tuoda, ja kuten antamastaa "itseanalyysistä" voi päätellä, Tapani kuten moni materialisti, ei materialistit tätä puolta itsestään edes tajua.
VastaaPoistaVaikka kuinka itseään iltaisin runoudella ravitsisivat.
Ja Tarjankin ehkä kannattaa lukea kommenttini uudestaan, sillä se, että sanoin "syö vain pettusi, eläkä kitise" tarkoitti nimenomaan sitä, että niin on minullekin sanottu kun olen väsymystäni joskus purkanut.
Moni menee näillä umpikujilla, joilla minäkin olen elämänkouluani käynyt, kiikkuun kiikkumaan tai laukaisee pyssyn suuhunsa. Kuten menee myös yksinäisyyttään itkevä ja kaiken itse kustantava yksinäinenkin, joskus.
Tiedätkö, Valto, että minä epäilen sitä, että mainosmies olisi automaattisesti myynyt sielunsa materialle. En puhu nyt kenestäkään henkilöstä, vaan yleisesti.
VastaaPoistaMenen jopa niin pitkälle, että väitän parhaan työn syntyvän, kun tekijä on hieman irti tuotteesta ja irti tavarasta. Minusta jopa pitää asettua kriittisen kuluttajan rooliin, eikä siihen pysty, jos palvoo materiaa.
Pitää lisäksi olla taiteilija, luova persoona, joskin rutinoidulla osaamisellakin hommia tehdään. Hyvä mainos on kuin pieni elokuva, tai tiivistetty esitys, kuva, aforismi, lause.
Mutta siis, voi olla, että yllä esittämäni näkemys on idealistinen, sillä oma suhtautumiseni mainoksiin on enemmän kuin kriittinen, niin kuin varmaan valtaosalla ihmisistä. En siis koskaan usko mainoksen lauseisiin, eli sillä tavalla ne eivät minuun vaikuta. Katson niitä esteettisenä työnä, ja saatan naurahdella sille, miten paljon mainos valehtelee - esimerkiksi kosmetiikkamainokset.
En osaa erottaa omaa työtäni tehtaan työmiehestä, joka niitä kehumiani tavaroita valmistaa, tai kaupan myyjästä, joka niitä tavaroita kauppaa viattomille kuluttajille
VastaaPoistaTyöni on kehua tavaraa, jotta kuluttaja ostaisi sen tavaran, eikä sitä toista vieressä olevaa.
En osaa pitää markkinointiviestinnän tekemistä sen syntisempänä ammattina kuin osuuskaupan hoitajuutta (äitini oli sellainen).
Minusta joku muu on täällä enemmän materiassa - tai sen puutteessa - kiinni kuin minä. Minulla on kaikki mitä tarvitsen - perhe, koti, työ, terveys, ystävät.
Niin... ja runous.
Olen varmaan vähän naiivi...Minusta ihmiset, jotka sydämestään hullaantuvat esim. runoista, eivät voi olla materialisteja.
VastaaPoistaMaterialismiin liittyy aina jonkinmoista kovuutta.
Sisältä kova ei hullaannu muusta kuin ehkä itsestään.
Mutta Tapani, Sinulla on joskus muuallakin niin kovia kannanottoja joista runouden herkät sävelet ovat kaukana, että alasi tai mikä hyvänsä on vaikuttanut sinuun "kovettavasti" ja se näkyy väistämättä luomassasi kommenttipersoonassa.
VastaaPoistaMainosmiesten täytyykin lukea mitä tahansa, ja mieluummin vaikka runoutta, että mainoskielen perhoset liitelisisvät kauniisti vaikka paskakasan yllä joka kauppaan myyytäväksi halutaan.
Kukaanhan täällä ei tiedä todellisuuttasi, edes sitä, oletko mainosmieskään, koska yhtään vakuuttavaa faktaa et alastasi ole kertonut sellaista, jota ei nykyisiltä foorumeilta löytäisi pohjaksi rakentaakseen vaikka millaisen robotin kommentoimaan ihan mitä hyvänsä asiaa ja kenen tahansa blogiin. Voit olla tänään täällä tätä ja huomenna tuolla tuota. Se on anonyymin nimimerkin suoma turvaverkosto, jonka turvin voi sanoa miltä ikinä sillä hetkellä tuntuu, tai vain piruillakseen kun muuta tekemistä ei ole.
Ikävä todeta tämä. Siihen nimimerkin ja anonyymin varmaan täytyy tottua ja yrittää kovemmin olla sitä, mitä edes haluaisi olla. Kuin Spiderman öisin.
Ja sitä paitsi henkilökohtaisesti pidän mainosmiehiä autojobbareiden kaltaisina huijareina. On kokemusta molempien aiheuttamista mieliharmeista, ettei minulla ole syytä heitä tämän enempää myötäkarvaan silitellä. Itse karvansa sukikoon.
Iines:
VastaaPoista"PS Toivottavasti Miehet Laasasen blogissa huomaavat, että kirjoitan asiasta, joka koskee keskeisesti yksinäisen suomalaismiehen asemaa. Puhun heidän puolestaan!"
Luulen, että Miehet Laasasen blogissa ajattelevat tämän asian eri tavalla.
Mitä kannattavampaa yksin asuminen on verrattuna kaksin asumiseen, niin sitä krantummiksi naiset tulevat miesten suhteen.
Voisivatko miehet ajatella noin hassusti, Samuli?
VastaaPoistaKun nimenomaan ne ovat kai yksinasuvia miehiä, jotka ovat syrjäytymisvaarassa - naisethan pärjäävät yksinkin ja vieläpä erinomaisen hyvin.
Vaan eipä ole kukaan sieltä mainitusta blogista nyt älähtänyt tätä asiaa vastaan. Vai ovatko kaikki yksinäiset miehet viikonlopun ajan rimpsalla, poissa blogien ääreltä?
Kuunkuiske, minunkin on vaikea uskoa, että runoileva mies olisi materialisti, mutta kyllä tuo Valto tuossa sellaiset madonluvut esittää, että paha niitä on tyystin kieltääkään.
VastaaPoistaHienoa, että tulee erilaisia ajatuksia. Arvostan Valton rohkeutta sanoa, ja myös hänen tervettä epäilyään. Silti ajattelen Tapania runomiehenä, jossa tosin on erikoisena piirteenä haavikkomainen fysiikan ja materian tuntemus..
Hyvä Iines! Tuo Haavikko oli hyvä vertaus, sillä siinähän on runoilija ja liikemies samassa persoonassa.
VastaaPoistaValto on väärässä siinä, ettei kukaan voi tietää, olenko sitä mitä väitän olevani: uskon van Vaarin tietävän, että puhun totta, olemmehan olleet samassa firmassakin, eri aikoina vain.
Sitä paitsi sanoin tehneeni esim. Toyotan mainontaa. Ja Kiesinkin sanoin tunteneeni silloin kun tein Audin mainontaa. Nämä faktat voisi joku selvittää kevyestikin, jos katsoisi tarpeelliseksi.
Mutta mitä itse asiaan tulee, niin minusta Valto on itse paljon jyrkempi erottelemaan ihmisiä vuohiin ja lampaisiin kuin minä. Kaikki jotka eivät jaa hänen näkemyksiään, ovat huijareita ja materialistejä ja pölvästejä ja paskahousuja valehtelijoita ja kieroilijoita...
Lyönpä melkein vetoa, etten itse ole vastaavaan nimittelyyn sortunut edes suuttuessani?
Minun "kovat" puheeni perustuvat yleensä faktoihin: kun joku esittää jonkun väitteen tai jopa faktisen numerotiedon, tartun siihen. Minkä minä sille voin, että osaa laskea? Ja ajatella?
Minkä minä sillekään voin, että siirryin palkkatyöstä yrittäjäksi ja opin kantapään kautta miten tämä yhteiskunta toimii?
Lopuksi: minä en syntynyt mainosmieheksi. En edes kouluttautunut tähän ammattiin, vaan insinööriksi. Minulla on myös 10 vuoden kokemus työmiehenä olemista - sorvaajana ja korjausmiehenä.
Tavoitteeni oli toimittajan työ, mutta kohtalo ohjasi ison kauppaketjun palvelukseen ja viestinnän pariin.
Minun mielestäni kertoo kyllä ihmisestä itsestään jotakin se, että arvottaa toiset itseään huonommiksi esim. ammatin takia.
Mutta sellaisia me ihmiset olemme - paraskaan ei ole ihan täydellinen. Yritä kestää, Valto.
Kommentti 1.
VastaaPoistaIines, "madonluvuiksi" en ehkä sanomisiani tarkoittanut. Kotona on vaan taas niin hankala arki menossa, että olen pahalla päällä ja näen kaiken aika harmaana, illuusiottomana ja ärsyttävänä. Eukonkin kanssa riidellään niin että vaikut korvista lentää! Ja vaikka joidenkin mielestä perheeseeni virtaa rahaa ikkunoista ja ovista, on rahatilanteemme jälleen kerran nolla. Siihen on syynä yhden tarpeellisen laitteen rikkoontuminen ennen aikojaan ja muutaman satasen ylimääräinen menoerä, että ei suurta keikautusta meidän budjetti kertakaikkiaan kestä. Mites sitten käy kun seuraavan kerran pesukone tekee tiltin? Hirvittää ajatellakin.
Kysyn nyt sitten Tapanilta, mitä minun pitää yrittää kestää? Näillä areenoilla jos mitä tapahtuu, se ei paljoa selkärankaani rasita. Nukun kyllä yöni hyvin silloin kun käpäläni eivät kipuile. Nämähän ovat vain mielipiteitä, sanoja, lauseita ja kai jonkinlaista vuoropuheluakin, vaikka ymmärtämättömyyden ja ymmärryksen kuiluja onkin ylitettävänä jokaisella.
Sanoin edellisessäkin kommentissani, miltä minusta tuntuu. Jos kommentointipersoonasi aiheutti tuntemukseni, niin koeta kestää itse.
fan Faariin on turha vedota, ei vaikuta enää.
Ei minuunkaan tarvitse kenenkään luottaa. Tunneskaalani ja elämäni kulmakivet olen blogikirjoituksissani esiin tuonut, mutta voihan se olla, että valehtelen, mutta kykenisikö kukaan sellaiseen niinkin pitkässä juoksussa? Minut siis löytää ilman suurempia kaiveluita karvoineen kaikkinensa.
En minäkään missään muista väittäneeni, että oikeassa olisin. Päin vastoin olen ilmeisesti aina väärässä kun niin paljon sanomisiini takerrutaan?
Anonyymillä ja nimimerkillä matkustavaisilla vain on kovempi paikka esittää olevansa linjassa (tai linjattomuudessa) mielipiteidensä kanssa. Kyllähän Sinut, Tapani, tietenkin tunnistaa jo tyylistäsi, sen myönnän. Mutta itse tiedät parhaiten, oletko Sinäkin rakennellut vuohille ja lampaille omat aitauksensa. Semmoinen tunne minulla on, että vastasu saattaisi olla kyllä?
Jos joskus kirjoituksissani on kohteitteni "karsinoinnin" makua, johtuu se siitä, että minut itsenikin on aina oltu survomassa johonkin lokeroon. Ja tuntemukseni on, että mieluummin sinne alimpaan, saastaisimpaan ja pimeimpään nurkkaukseen.
Vai mitä tuumaat, Tapsa, että jo kansakoulun ensimmäisillä opettajani huusi toistuvasti karttakepin ravautusten säestämänä koko sisarusparven olevan kommunistin humalapäissään siittämiä sekasikiöitä, ja tämä vain siksi, että sisaruksissani oli/on kehitysvammaisia joidenka isä oli vasemmistolainen?
Eikö sellaisista lähtökohdista yleensä kasva vain epäilijöitä ja nyrkkiensä avulla elämänsä lävitse taistelijoita? Tai sitten itsemurhakadidaatteja, alkoholisteja ja vaimojensa pieksäjiä? Aikaisin menehtyviä masentuneita mielialalääkkeiden kanssa taiteilijoita? Yksinäisiä jurputtajia ja muniensa puristelijoita?
Kommentti 2. Minullakin oli kauan kestänyt identtiteettikriisi ennen kuin edes vähän kirkastui huomatakseni vain selvinnyt, mitä sontaa me kaikkinensa elämässä joudumme ammentamaan.
VastaaPoistaJos täältä käsin en saa arvostella niitä, jotka kokevat olevansa ylempänä, niin mistä sitten? Miksi vain niillä, joilla hyvin menee ja asiansa kykenevät pitämään järjestyksessä ja rahapussinsa ainaisessa tiineydessä olisi siihen oikeus?
Olen heikon itseni ja toisten kaltaisteni puolella, en paksusti voivien ja tunteettomien. Epäilen kaikkea ja kaikkia. Kulminoitukoon se nyt tässä tapauksessa vaikka autojobbareista sekä mainosmiehistä koostuvaan ammattikuntaan. Jos olen vaikka heidän ammattinsa vuoksi jotain mieltä, niin olen sitä hamaan loppuun saakka kunnes he itse todistavat asioiden niiden ammattien osalta olevan toisin.
Väitän esimerkiksi, etten ikimaailmassa tulisi uskomaan Nova Groupin Arto Merisalon puheita sanoisipa tämä ihan mitä tahansa sillä hän on kuin ilmetty autojobbari jollaisia olen elämäni varrella tavannut. Ja jos joku tällainen henkilö aiheuttaa mittavia vahinkoja toimenkuvansa alueella, on hänet aivan varmasti karsinoitava ja punaisin varoitusnauhoin ympäröitävä, että tuho, rahanmenetykset, käräjöinnit ja pahat mielet saataisiin estetyiksi. Vaikka sehän on aivan mahdottomuus sillä uusia syntyy kuin mustesieniä nurmelle.
Pyydän anteeksi jos loukkaan koska mielipiteeni tällä kertaa tulee esille itse sellaisen ammatinharjoittajan läsnäollessa, mutta missäs muualla?
Sinulla Tapani, on kyky sanoa vastaan ja perustella esittämäsi asiat niin kyllä sinä tämänkin kestät. Etköstä vaikka? Ja lohduttaakseni voin sanoa, että asialliset tuote-esittelyt (ilman "Osta nyt" -huudahduksia) rakennustarvikkeista, työkaluista jne. ovat minunkin käsistäni selaajansa löytäneet. Nekin kai joku mainostoimisto tekee?
Valtohan suuttui minuun lopullisesti aiheesta, joka sivuaa tätä Iineksen postausta hyvin läheltä:
VastaaPoistaKun Valto kertoi paljonko hänen kattilakuntansa saa elämistään varten yhteiskunnalta erilaisia avustuksia nettona, julkenin laskea paljonko yksineläjän pitäisi tienata bruttona saadakseen saman verran.
Valton tarkoitus oli kai kertoa, kuinka köyhä hän on, kun taas minun tarkoitukseni oli näyttää että saman tulotason yksineläviä pidetään hyvätuloisina.
Ahtaajan ansioilla ei samaan ihan ylletä. Eikä yllä työtän 9 lapsen yksinhuoltajakaan.
Perheellä ja yksinelävällä on tietysti erilaiset menot, mainitsin sen kyllä. Mutta kyllä vertailu sen kertoi, ettei tässä maassa tuloerot nyt aivan hirvittävät ole.
Tietysti on ilkeää tehdä tällaisia vertailuja.
Minusta Tapani on hyvä ihminen, ja minä uskon, mitä hän sanoo. Uskon jopa niin, etten ryhtyisi tarkistelemaan faktoja, jos se olisi jostain syystä erityisen tarpeen.
VastaaPoistaMinä uskon myös Valtoa, sillä hänkin on umpirehellinen, ja lisäksi hyvin avoin. Hyvä ihminen siis hänkin.
Minua ilahduttaa se, että molemmat ovat olemassa ja ovat katsoneet blogini lukemisen ja kommentoimisen arvoiseksi. Se on minulle suuri ilo ja jopa kunnia.
Enkä minä erimielisyyksiä pelästy. Päinvastoin, on hienoa, että erimielisyys tuodaan julki, päivänvaloon, koska sen esilletuonti on samalla luottamus kaikkia osapuolia kohtaan. En oikein ymmärrä sellaista konsensustakaan, että "riidat tulisi sopia". Jos ollaan eri mieltä, niin sitten ollaan, ja mitä siitä.
Ihan hyvin voi elää, vaikka ajattelisi toisin kuin joku muu. Voi jopa keskustella tämän kanssa. Luojan kiitos, että tässä blogissa uskalletaan sanoa.
Ja Valto, olen pahoillani sinun kotiasioistasi. Riidat puolison kanssa ovat raastavia mutta toivottavasti ohimeneviä kuten tapana on, ja jos on vielä muuta vaikeutta, niin voipi sanoa, että elämä näyttää välillä persettään. On vain näytettävä takaisin. (Hymiö.)
Tapani, en minä ole suuttunut! Tämmöisi keskusteluja käytiin rakennuksilla alvariinsa, ja se on kieltä jota käytän.
VastaaPoistaVähän aiheesta tai aiheen vierestä - toimeentulosta.
VastaaPoistaOli hupaisaa lukea viikonlopun toisesta iltapäivälehdestä YLEn pääjohtajan järkytystä siitä, kun työ ei jatkukaan. Onneksi herttaisa vaimo saapui paikalle tukemaan murtunutta miestään!
Eihän se mikään eläkevirka ollutkaan. Ehkä se olisi saanut jatkoakin ilman lapsellisia toilailuja.
Elo on ankeaa, kun tulevalle ex-pääpomolle on tullut vasta parikymmentä työtarjousta :)
"En kehtaa tunnustaa anopilleni, että työskentelen mainostoimistossa, vaan annan hänen luulla että toimin yhä pianistina bordellissa."
VastaaPoistaNäin kuulemma joku vanha stara oli sanonut... ja päteehän se näköjään edelleen.
Mainostoimissa on kahta lajia ihmistyyppejä: on supliikkimiehiä ja -naisia, jotka myyvät firman asiakkaille ja yleisölle, ja on hiljaisia puurtajia, luovia kirjoittajia ja visualisteja, jotka tekevät hommat.
Minä kuulun näihin jälkimmäisiin. Ne tyypit, jotka näkyvät julkisuudessa, ovat noita ensimmäisiä. Siitä kai se paskanpuhujan kuva syntyy.
Aika oireellista muuten, ettei Mauno Saarikaan kehtaa tunnustaa esittelyssään olleensa pitkät tovit mainostoimissa töissä.
Harvahan tietää, mitä mainostoimistoissa oikeasti tehdään. Luuloja on sitten sitäkin enemmän.
Mutta ei työ miestä pahenna, jos ei mies työtä. Viihdyin erinomaisesti sorvinkin ääressä.
Sitä paitsi Valtoakin olivat lapsena kohdelleet kaltoin opettajat!!! Emmekä me mainosmaakarit...
Kyllä työn loppuminen ilman omaa halua kirpaisee, vaikka olisi ilman suuria taloudellisia huolia ja vaikka tiedossa olisi uusi työpaikka. Ylen johtajan tapauksessa tuli ensimmäiseksi mieleen - ei hänen em. "toilailunsa", vaan hänen sairautensa. On sitä ennenkin syöpää ja vakavaa sairautta potevista haluttu päästä eroon. Hoitojaksot ja sairaslomat ovat kalliita työnantajalle. Jos työsuhde on määräaikainen, siinäpä helppo tapa tehdä ero laillisesti. Mitä tuollainen erottaminen vaikuttaa mielialan kautta sairauteen, voi vain kuvitella.
VastaaPoistaMinun täytyy myöntää, että tykkäsin Jungnerista. Hänen silmänsä ovat herkät ja avoimet, surun hetkenä jopa kyyneleiset - ihana mies!
VastaaPoistaTähän uuteen Kiviseen en oikein osaa suhtautua, kun tiedän hänet kepumyönteiseksi. Ne sellaiset ovat aika pahoja päästessään viestintävirkaan. En luota.
Tietääkseni sairaus on voitettu jo aikapäiviä sitten.
VastaaPoistaPointtini oli, että leipä ei tule loppumaan pöydästä. Ja hyvä niin.
Juttua lukiessani jostakin kyllä hiipi mieleen se, että mites sen Virtasen Matin tai Liisan tilanne? Hänen, joka jo vuosi(a) sitten jäi työttömäksi.
Ei ole tullut työtarjouksia eikä lehtiinkään kirjoitella kohtalosta.
Symppiksenoloinen mies Jungner, ei silti.
Minusta sen sijaan olisi voinut hyvinkin tulla mainostoimittaja. Pidän esittämisestä, piirtämisestä ja kirjoittamisesta, joka on vaikuttavaa ja josta yleisö tykkää. Pidän kyllä myös sellaisesta toisenlaisestakin raskaan sarjan esittämisestä, mutta se on sitten toinen juttu.
VastaaPoistaMe tarvitsemme mainoksia, ei yksin sen tiedon takia, jonka niistä saamme. Me tarvitsemme niitä myös siksi, että arvostelukykymme kasvaisi. Pitää olla burleskia ja raflaavaa, pitää olla ylilyöntejä ja hyperbolaa, sillä ei mainoksia muuten kukaan jaksaisi katsoa. Juuri nämä falskiudet takaavat sen, että saamme myös sen informaation, joka on olennaista.
Tuo on totta, Kuunkuiske, että syrjään tai työttömäksi joutuminen on Virtasen Liisalla tai Matilla vähän toinen juttu, kuin Jungnerilla, jolle tuli satoja työtarjouksia kahden päivän aikana.
VastaaPoistaMinä sympatiseerasin sitä, miten lujasti mies rakasti vaimoaan ja toi sen esille.
Toivottavasti asia sairauden suhteen on niin kuin arvelet, Kuunkuiske. Minä en ole nykytilanteesta selvillä.
VastaaPoistaIines
VastaaPoistaOi niitä aikoja, jolloin monta sukupolvea asui saman katon alla. Miten yhteiskunta pääsikin kuin koira veräjästä, - halvalla.
Päivähoitopaikkoja ei tarvittu, varsinkaan maaseudulla. Ei omaishoitajien tukia, ei ollut isille äitiyslomarahoja, ei tarvittu maataloissa palkattuja lomittajia, sosiaalietuisuuksineen...jne. ja mitä kaikkea muuta ei hoidettu yhteiskunnan pussista.
Miten pienissäkin maaseutukylissä oli parikin kauppaa, postitoimpaikka, ja varsinkin koulu. No, autot ja supermarketit vie asiakkaat, sehän tiedetään toki.
Mutta on käsittämätöntä minne kaikki rahat valtio oikein survoo, kun nyt on säästetty jo niin ja niin kauan, eikä päätä näy.
Lapsia otetaan huostaan, vanhukset makaa paskoissaan, eläimet kärsii, eikä ihmiset enää osaa elää muuten kuin yksin.
Miksi muuten ei kotomaassa ole keksitty omia halpakauppaketjuja niin vaate-kuin muun taloustavaroiden tuotantoon. Ettei tarvitsisi mennä muualle, tai tuoda muualta tänne sitä krääsää...?
Tietysti ennen ihmisillä oli vähemmän mihin kuluttaa pennosiaan.
VastaaPoistaEi ollut kännykkä-,ja netti-laskuja maksettavana. Ei tarvittu kannettavia, tai yleensä tietokoneita, ei digikameroita, ipodeja, taulutelevisioita, digiboxeja...
Ei dvd-cd-levyjä tai soittimia...
Ei mikro-aalto-uuneja, astian- tai pyykinpesu-koneita, ei pakastimia ja jääkaappeja jne.
Eikö suurin osa noista vehkeistä ole aivan tarpeettomia hyvässä elämässä. Varsinkin jos ajattelee vielä luontoa, ja ihmisten tulevaisuutta.
Ainakaan nämä sähköiset vehkeet eivät auta paljoakaan isinkkuja esim. löytämään kumppania itselleen, vai juuri valinnan vaikeus estää sen "oikean" kohtaamisen?
Mitenköhän ihmiset pystyivätkään elämään ilman näitä kaikkia romuja, ja ilman edelläluetelluista olevia maksuja ja menoja.
Taisivat penteleet monet, kokea vielä aitoa onnellisuutta ja iloa tuolloin?
Onko muuten ahtaasti asuttu meluisa suurkaupunki muka ihmisen hyvälle elämälle paras vaihtoehto?
Iines, näin sinusta unta, takaapäin, en eroottista. Asiallista, kirjoittavaa, joitain kukkia ja karttakeppejä oli asetelmassa taustalla. Johtui varmaan eilisistä puheista. Sitten heräsin, sillä hartioitani kivisti ja Mr. G, 2v, nukkui jalkojeni päällä poikittain nähden hänkin jotain unta koskapa nauroi ääneen.
VastaaPoistaPittää Tapaniakin vielä häiritä kun jäi mietityttämään hänen arvelunsa, että minä itsekin aitaan ihmisiä pelkästään jonkin ammatin vuoksi. Aitaan varmasti, en kiellä. Mutta en väheksy yksin- enkä kaksineläjien, enkä yleensäkään tavallisen tallaajan elämää. Potsokkaita ja karkeita ihmisiä, kaiken rahassa mittaavia inhoan, sen myönnän, mutta sille löytyy perustelut juormuista selkänahassani ja mieleni iholta.
Väitän vielä, että ajatukseni, joista yritän keskustelua herättää, perustuu ainakin osittain terveelle epäilylle täällä sivistyksen viidakossa, jossa yksi jos toinenkin on valmis lajikumppaniaan huulesta vetämään jos puoliasi et pidä. Ja vain rahan tähden. Koen tämän maailman, että se on on raaempi kuin se maailma, jossa tapetaan pelkästään päivittäisen proteiinintarpeen tyydyttämiseksi.
Tuli samalla mieleeni oma, Samuli Parosen ajatuksella "Me aitaamme, me karsinoimme, me pullotamme..." ryyditetty pyöräilykuvaukseni viime kesältä, jonka matkan aikana ajattelin jos vaikka millaisia ajatuksia. En minkään filosofin tai Kemppisen veroisia, mutta jos tässä yhteiskunnan lokerossa, jossa kaltaisieni kanssa taivallan, jotain ajatellaan, niin täällä ajatellan ehkä juuri näin.
Tällä kertaa siis nöyrimmästi blogiemännältä anteeksi pyytäen laitan linkin polkupyöräretkeni kuvaukseen:
http://kivaniemi07.blogspot.com/search?q=me+pelkist%C3%A4mme%2C+karsinoimme
Totta, että yhteisöllisyys on kateissa. Harva ottaa hoitaakseen omat vanhempansakaan, vaikka se tilojen puolesta olisi mahdollista. Vanhainkotiin vaan...
VastaaPoistaToisaalta entisaikaan moni nainen on mahtanut kirota tilanteensa, kun on mennyt anopinkin kanssa saman katon alle pompoteltavaksi.
Ihminen tarvitsee myös annoksen yksityisyyttä saadakseen olla rauhassa oman perheensä (puolison & lasten) kanssa.
Ihminen tarvitsee myös annoksen omaa rauhaa. Hankalasti toteutettavissa naisella, jonka helmoissa pyörivät pienet lapset. Ellei hänen miehensä sitten tajua asiaa - aika moni tajuaa :)
Leonoora. Minä olen elänyt sen ajan Suomessa, jossa ei mitään mukaavuksia ollut, paitis epämukavuuksia. 1973 saunottiin vielä savusaunassa, sähköjä ei ollut ja telkkaria käytiin katsomassa kaukana naapurissa.
VastaaPoistaMukavaahan se oli koska paremmasta ei ollut kokemusta. Ja kun oli lapsi ja lapsethan pärjäävät, jos eivät kuole heikkouttaan, hankalissakin oloissa nitisemättä.
Toisen kerran koin vastaavan elämänmuodon kun muutin kaupungista yksinhuoltajana muutamaksi vuodeksi kylmään kesämökkiini, kaasuvalontohajamiseen, ulkosaunassa suorittetaviin pesutoimenpiteisiin, kantoveteen ja huussissa toimitettaviin tarpeidenhelpotusreissuihin keli kuin keli.
Vanhimmat tyttäreni saivat kokea vähän sitä koulua ja eipä he pahemmin siitä ole vissiin kärsineet. Enemmän heidänkin mieliään jäytää äidin menetys.
Eikähän tämä ylellisyys, jonka keskellä kalliisti elämme, ole edelleenkään kaikille maailmanihmisille itsestäänselvyys.
Joku päivä voi menneisyyden elämänmuodot olla jälleen arkea sitkeimmälle lajinjatkajalle joka saastaissen ilmakehämme tulee perimään.
Kävin Valton reitittämällä pyöräretkellä. Sielläpä on ajellessaan saanut miettiä ajatuksiaan rauhassa.
VastaaPoistaMonenlaista merkkiä on ihminen jälkeensä jättänyt. Auton kanssa samoilla seuduilla kulkiessa on paljon jäänyt huomaamatta. Nälkävuosista muistuttavat muistomerkit on ohitettu sokeina.
Pikkaisen kirpaisi katsoa liikenteen pieniä uhreja, joiden jäänteet olivat tiellä nähtävissä. Jopa kyykäärmettä kohtaan tunsi sääliä. Täällä etelämmässä näkee paljon suviaikaan autojen alle jääneitä siilejä ja muutamia supikoiria. Eivät elä luonto ja ihminen sopusoinnussa.
Onpas hauskaa, että olen tullut uniin. Ja vielä karttakepin kanssa.
VastaaPoistaKai se on opettajan ikuinen symboli. Onko monipuolisempaa opetusvälinettä muuten koskaan keksitty?
Tuossa saavat minua pornoksi leimaavat muuten kyytiä. Kun minusta nähdään unia, niissä on mukana takanutturaa ja karttakeppiä, eikä mitään nahkaruoskaa ja käsirautoja. Että näin.
Valto, ei mitään anteeksipyyntöjä. Vaan kiitos! Tekstisi ovat harvinaisen avointa herkkua. Siis en tarkoita nyt, että herkuttelisin joillakin kärsimyksen tai niukkuudenkuvauksilla - äh. Ymmärtänet mitä tarkoitan.
Leonoora,
VastaaPoistatoisaalta en haikaile niitä aikoja, jolloin monta sukupolvea asui yhdessä, toisaalta kaipaan kyllä tällaisen asumisen mukanaan tuomaa turvaverkostoa.
Luulen, että tuossa vanhassa yhteisöasumismallissa oli kuitenkin myös kurjuuspuolensa, joskin yhteiskunta pääsi siinä kätevästi yhteisvastuusta. Silloin vain se, mikä nyt maksetaan veroina, maksettiin suoraan omille sukulaisille ja läheisille. Tämä taloudellinen sitoutuneisuus kiristi varmaan välejä läheisten kesken, ja aiheutti monenlaista hyväksikäyttöä ja alentavaakin tilannetta - tätä puolta harvoin korostetaan.
Kun ihminen elää omillaan, hän on vapaa myös hyväksikäyttäjistä ja huonostikohtelijoista. Toki siinä sitten ona haittapuolena turvaverkostojen supistuminen ja jopa kokonaan katoaminen.
Vanhusten osa kyllä on kova nyky-yhteiskunnassa - heistä ja heidän itsemurhistaan olen pariin otteeseen jo kirjoittanutkin. Kirjoitan varmaan kohta taas.
Nyt pakkaa päälle tämä eläinten julma kohtelu, ja se, että se Anttilaska istuu tukevalla takamuksellaan edelleen ministerin pallilla. Potku ahteriin vain naiselle, joka on epäonnistunut työssään niin totaalisesti!
Kun noita uutisointeja eläinten kohtelusta ja olosuhteista on katsellut, pahalta on tuntunut. On pakko ihmetellä, eikö asioille tosiaan saada tehtyä mitään. Onko ministerin saamattomuutta, ettei tarkastusvelvollisuuksia oteta vakavasti, vai mistä kiikastaa?
VastaaPoistaValtohan on ajellut minun kotikulmillani ja sukuni synnyinseuduilla. Ajoitko siis ensietapin Kajaani-Kokkola-tietä?
VastaaPoistaPitkän matkanhan poljit kuvaamatta. Siinä meni Kainuun meri ja komea kaivostorni huomaamatta ohi? Meinaan vaan, kun Kainuun Porttihan on Kajaanissa ja seuraava kuva oli jo Piippolasta.
On meillä ainakin samat kirjalliset ihanteet - Paronen ja Haanpää.
Tapani, kyllä minä kuvasin sieltä täältä alkumatkaakin, mutta mitään mielenkiintoista ei ollut. Muutenkin alkutaipaleet tahtovat pyöräillessä mennä totutteluun.
VastaaPoistaOulujärven ympäriajo oli aiemmin kesällä ja silloin kuvasin sieltä alkumatkastakin, ja alkukeväästä eräs toinen reissu. Otanmäen olen kaivostorneineen kuvannut muutenkin moneen kertaan muiden asiointieni vuoksi. Alkutaipale oli siis turhan tuttu.
Mukava kuulla, että Paronen ja Haanpää ovat "kamujasi".
Pentti Haanpään vuonna 1928 pyöräilemän reitin 80-vuotispäivityksen tein 2008. Siitä kuvaus on tallella blogissani (piiitkä tarina):
http://kivaniemi07.blogspot.com/2008_05_01_archive.html
On se lyhenneltynä versiona Kaltio lehden sen vuoden 5 ja 6 numeroissa. Se oli mielenkiintoinen matka ja kilometrejä tuli yli kaksi tuhatta.
Valto Ensio kirjoitti:
VastaaPoista'Iines, näin sinusta unta, takaapäin, en eroottista.'
Mitä!? Sehän oli minun uneni.
Mutta nyt asia selvisi. Joku salaperäinen hahmo tai varjo nimittäin vilahti ikkunan takana pari kertaa, kun Iines opetti minua laskemaan lampaita etukenossa takaperin.
Lampaita löytyikin niin paljon, että aina välillä piti vaihtaa laskuasentoa.
Meillä oli molemmilla karttakeppi kädessä. Ei mitään pornoa siis vaan uudenlaista didaktiikkaa.
Seuraavalla kerralla Valto pääset sinäkin laskemaan lampaita. Soita rohkeasti vaan ovikelloa. Opetellaan kolmistaan kimppalaskua.
Ensimmäinen karttakeppimuistoni on hivenen eroottinen, luulen, ei kuitenkaan mitenkään riettaasti, vaan jotenkin kiehtovasti.
VastaaPoistaAlakoulunopettaja Liisa piti nimittäin karttakeppiä poikittain raskaana olevan vatsansa alla, niin että vatsan silhuetti korostui. En saanut silmiäni irti tuosta näystä, enkä osaa sanoa miksi. Pohjaksi pitänee kertoa, että ollessani järjestäjänä ja välitunnilla sisällä huolehtimassa luokasta, olimme toisen järjestäjän kansa löytäneet opettajan laatikosta hänen kalenterinsa, jonka sivuille hän oli kirjoittanut: Liisa ja Kalevi, Kalevi ja Liisa, Oi rakas Kalevi, Liisa ja Kalevi X:nen.
Toinen karttakeppimuistoni onkin sitten hieman kurja, nimittäin säikähdin erään opettajan pöytään pamauttamaa kepin ääntä niin, että pomppasin tuolilla ylöspäin. Opettaja nauroi vain herätelleensä meitä.
Minua muuten vieläkin harmittaa, että kadotin oman hienon kokoontaitettavan karttakeppini. Sitä oli kiva hiplailla, vetää esiin ja tunkea takaisin samalla kun jakoi viisautta.
Rane, Iines on ominut ensimmäisenä maailmassa virtuaaliin todellisuuteen ujuttautumisen ja voi näin ollen käydä lukijoidensa unia muokkaamassa. Tuo oli yllätys kuitenkin, että hän on onnistunut nyttemmin myös kahdentumaan -vähintään.
VastaaPoistaPäivällä muistin yhden yksityiskohdan omasta unestani: Iines ei näyttänyt kasvojaan vaikka kuinka sitä vaadin. Joten hän on yhtä tiukkana ilmestyessään meille kuin täällä emännöidessään, ja sekös lisää uniemme kihelmöivää jännitystä entisestään.
Senkin muistan, että hänellä oli yllään violettiin vivahtava kokomekko jonka alla(?) oli paksu villapaita...
Minulla on muuten violettiin vivahtava kesämekko, sillä se on yksi mieliväreistäni pukeutumisessa. Siis vähän rosaan vivahtava, ei siniseen lilaan.
VastaaPoistaVillapaita mekon alla? Mielenkiintoista, ja niin tyypillinen unielementti.