Pedon merkki

Oletetaan siis, että antifeministejä on. Mitä he vaativat? Ainakin sitä, että naiset järjestäisivät heidän asiansa. Heistä on törkeää, että feministit keskittyvät naiskysymyksiin siitä huolimatta, että koko muu yhteiskunta keskittyy lähinnä mieskysymyksiin.

Pakkohan näistä Akuliina Saarikosken ajatuksista on kirjoittaa. On pitkästä aikaa tiukka kirjoitus, jota lukiessa nyökyttelee. On naisessa ruutia. Akuliinan täytyy olla Pentti Saarikosken sukua, niin hyvin hänkin onnistuu räväyttämään porvarillisia piirejä. Ja ennen kaikkea niitä, joita antifeministeiksi kutsuu. Siis VHM:iä, valkoisia heteromiehiä, jotka kokevat menettävänsä, jos naiset saavat yhtä paljon leluja kuin hekin ja jos miesedut eivät tipu syliin yhtä helposti kuin ennen. VHM on pelon eikä pedon merkki!

Olen tuhannesti kysellyt saman asian perään kuin Akuliina. Olen ihmetellyt, mikä se on, joka saa miehet raivostumaan, kun vaikka kirjoittaa fiktiivisen sketsin tai tarinan väkivallasta, johon kirjoittajan onnettomuudeksi osuu pahantekijäksi mies, juttu kun on lehdestä. Tämän päivän lehdessäkin on kolme väkivaltauutista, jos joku haluaa kirjoittaa tarinoita suomalaisesta väkivallasta: Vauvamurhasta syytetty isä vannoi viattomuuttaan, Mies ahdisteli lasta bussissa Turussa ja Ex-vaimonsa tappanut oli lähestymiskiellossa (HS 5.2.). Iltapäivälehdissä on lisäksi uutinen siitä, miten 51-vuotias komisariosetä pääsi käytännössä rangaistuksetta, kun oli houkutellut virkamerkillään teinitytön asuntoonsa, juottanut tälle väkeviä ja raiskaissut tämän lapsilisänsaajan, hups, kahdesti.

Vaan nyt sen siis tiedän, mistä tulee se aggressio ja suoranainen viha, jonka minäkin tunnen välillä puhaltavan ylitseni täällä blogissa. Ymmärrän nyt kaiken: Se tulee antifeministien leiristä. Ja minä kun luulin jo jotenkin, että mies on tunteellistunut, kun on niin härillään, siis herkillään. Meillä on nyt siis kokonaan uusi yhteiskunnallinen ryhmittymä: antifeminisit eli antifemmarit, enkä ole kuullut muiden ennen käyttävän tätä termiä kuin Akuliinan.

Kolumninsa lopuksi Saarikoski kertoo pienen jutun siitä, miten muuan naistutkija oli sanonut antifeministien mainosmiehelle Henry Laasaselle, että miehet voisivat mennä vaikka Stockan miesten vessaan seksiä hakemaan, Laasasta kun suretti se, että naiset eivät ymmärtäneet antaa. Tätähän runoilija Timo Hännikäinenkin valitti suureen ääneen kirjassaan Ilman. ”Siellä miesten vessassa niitä nopeita ja jännittäviä kohtaamisia on”, tutkija sanoi Laaselle, joka ei ollut tullut ajatelleeksikaan, että tämä olisi mahdollista. - Ratkaisu valkoiselle heteromiehellekin löytynee siis mieheyden monien mahdollisuuksien ymmärtämisestä. Suuntia on aina enemmän kuin yksi.

Minun silmäni kirjoitus siis avasi, koska luulin jo hetken vian olevan vain itsessäni - niin vihamielistä palautetta olen viime aikoina saanut. Jopa vaikenin joksikin aikaa lukiessani muualta näitten antifeministien sättimisiä niitä kohtaan, jotka uskaltavat avata suunsa heikompietuisen sukupuolen puolesta.

Ei se siis menekään niin, että naisessa on kovuuden tai röyhkeyden vikaa, jos hän pitää puolensa ja vaatii saman kuin miehellä on. Ja mies, joka raivostuu, kun hiekkalaatikko järjestetään uudelleen, on naisvihaaja, koska ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että nainen on joka suhteessa heikommilla kuin mies. Näille antifeministeille ei riitä sekään, että jo kasvaessaan miehiksi he saavat sukupuolietuoikeuden, joka avaa heille ovet ja antaa karkit suoraan suuhun. Ja jos naiset eivät ymmärrä antaa kaikille miehille, niin on se niinkin, että läheskään kaikki naiset eivät saa. Että samassa veneessä tässä lopulta ollaan eikä asiaa edistä mitenkään se, että saavutettuja etuja eivät kaikki tahdo kaikille suoda.