12.5.2010

Kevätpäiväkirja 7. sivu


Eilen klo 23.30 Tämä on yöpostaus aamuksi. Läppäri on polvilla, lämmittää syliä. Istun nojatuolissa ja katsoin juuri kehnohkon elokuvan tytön kidnappauksesta. Nyt punapuseroinen säätieteilijä lupaa hellettä ja yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja ja läntisiä ukkosia viikonlopuksi, jolloin olin ajatellut mennä mökille katsomaan, joko putkimies on yhdistänyt veden ja putsannut katon ja räystäät roskista. Olen pannut hänen tililleen valmiiksi neljäkymmentä euroa. Hän tietää, että talon vara-avain on valelukitussa puuliiterissä, omassa naulassaan, kuten se on ollut jo kolmekymmentä vuotta, naulassa, jonka äiti löi paikoilleen isän tekemällä holskuvalla vasaralla. Vasaran metallimotin ja veistetyn ja lakatun puuvarren väliin oli työnnetty puutikku metallimotin vakauttamiseksi. Kun liiterin valelukitun oven avaa, pihtipielessä on muutaman sentin välein lapseni pituuskasvumerkit. Ne alkavat napani alapuolelta ja päättyvät päälakeni yläpuolelle. Kunkin merkinnän kohdalla on päiväys. Kahden pituusvälimerkinnän välissä on mustalla tussilla kirjoitettu: Iines on PÖLLÖ. Toisessa paikassa on tallella lappu Anteeksi äiti, pusi pusi ja kaksi sydämen kuvaa.

Minulla olikin hassu tapa kirjata lastani muistiin. Kun hän oli pieni, merkitsin ylös hänen käyttämänsä sanat, ja luin Benjamin Spockin ja Genevieve Painterin vauvaoppaat ja ylipäänsä kaiken mitä käsiini sain vauvuuden sisimmästä olemuksesta ja ihmisen kehitysvaiheista. Ensimmäiset kirjaamani lapsen lauseet olivat Pasi-poika ei oo täällä ja Onk sul kenkä päässä. Useat päiväkotiaskartelut ovat tallella edelleen, on huovutettu keltainen pääsiäisjänis, on itsestään seisova narsissi, on höyhenhäntäinen kukko ja olki-pahvitähti-nappiketju joulukuuseen. Myös kaikki lapsen kirjat ovat tallella, koulukirjoja ja vihkoja myöten, samoin suuri osa leluista. Kun ystävättäreni kertoi, että hän heitti kaikki lasten vanhat tavarat pois näiden lähdettyä opiskelemaan, tunsin järkytystä. Minulla on siis lapsi koko kehityskaarineen edelleen läsnä kaapeissani, jos vaan tahdon.

Tänään klo 10.30 Nykyään minua enemmänkin huolestuttaa, kun huomaan jonkun äidin laskevan lapsensa sanavarastoa ja ohjaavan lasta jopa puhumisessa. Eihän kontrollointi olekaan tärkeää. Pikkulapselle saa lespata ja lässyttää, sillä tärkeää ei ole artikulaation moitteettomuus, vaan se, että lapsi kohdataan tunnetasolla, vaikka sitten hoivakielen avulla.

Meidän elukat ovat muuten aina puhuneet ihmiskieltä, kullakin on ollut lisäksi jokin puhevika. Kahtakymmentä käyvällä kissalla on ällä- ja ärrävika. Lisäksi kissan ässä sössii, ja se sanotaan ylähampaiden kärkiä, ei kitalakea vasten. Puheen sävy on maireaa, itserakasta. Koira taas puhuu kireän ahdistuneesti, laiha eroahdistusta poteva ja emäntää alituisesti vahtiva nakkipötkö kun on. Toteutetaan mm. sanomalla a:t o:ksi ja puhumalla hampaitten raosta. Minulle saattaa soittaa siis kissa tai koira, ja jos kissa soittaa, minä otan koiran roolin ja jos koira soittaa, minä olenkin kissa. Näin saadaan kuulumiset vaihdettua minunkin ääniriepuani harjoittaen. Muistaako joku muuten Aasi Kultasuun, tuon itserakkaan aasihurmurin, jota Elina Salo esitti radiossa? Tämä eläintemme kieli on hataraa muistumaa elämyksestä: "Tässä se laulelee Kultasuu, no kukas muu kun Kultasuu". Muistan isäni varioineen aasia minulle.

Aamulla varhain luin Hesarista, että essee vie kirjailijan eturiviin, ts. faktamietiskely. Ilahduin vallan mahdottomasti. Essee, pohdiskeleva mielipidekirjoitus onkin arvossaan. Sellainen siis, jollaisia blogeissakin voi kirjoittaa, ja juuri sellainen essee, joka mahdollisesti herättää keskustelua ja moukaroi asioita pöytää. Ei olekaan ainoa trendi piilottaa sanottavaa fiktion kaapuun, vaan voi miettiä ja sanoa kasvot avoimina. Hallelujaa, tilaan heti tuon Timo Hännikäisen Savukeitaalle toimittaman kirjan Mitä Houellebecq tarkoittaa? Kuvitella, että kirja maksaa vain 14 euroa. Teoksessa on yhdeksän tekstiä, etupäässä mieskirjailijoilta, mutta on joukossa kolme naistakin.


(Valokuva Iines, isän tekemä vasara)

172 kommenttia:

  1. "joko putkimies on yhdistänyt veden ja putsannut katon ja räystäät roskista. Olen pannut hänen tililleen valmiiksi neljäkymmentä euroa."

    Tämä ei ole nyt juuri niin kiinnostavaa, vaan olisin ennemmin halunnut kuulla siitä piipunhatusta, jonka sait edullisesti naisellisia avujasi hyödyntäen. Tätä raporttia olen nyt tässä jo hyvän tovin odottanut.

    "Iines on PÖLLÖ"

    Heh heh hee - kyllä lapset on viisaita ja tietää totuuden :)

    Aijai, tästähän tulikin mukava piristysruiske muuten ankeaan päivään...

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, Anonyymi, muistit piipunhatun! Olen sen nyt nähnyt ja todennut sen aika isoksi hökötykseksi. Voin ottaa lähikuvan myöhemmin tikkaiden yläpuolalla seisten.

    Putkimies mainitsi tehneensä sen pellinpalasista ja kiinnittäneensä sen reunoja taivuttamalla piippuun.

    Huomauttaisin sinulle, että maksoin piipunhatusta enemmän kuin tekijä pyysi.

    VastaaPoista
  3. Liikuttavaa, Elävää, Koskettavaa.

    Kiitos tästä postauksesta.

    VastaaPoista
  4. "Ihanaa, Anonyymi, muistit piipunhatun!"

    Älä edes eppäile (tahallaan kirjoitettu noin murresävyyn), etten muistaisi.
    Minä muistan monenlaista, pohjaanhan kirjoituksissani yleensä mm. faktaan. Tuo piipunhattu jäi vain silloin taannoin, jo hyvän aikaa sitten, sellaiseen tilanteeseen, että se jäi ikään kuin odottamaan selvyyyttä ja selvitystä.

    "Voin ottaa lähikuvan myöhemmin tikkaiden yläpuolalla seisten."

    No tehdään näin, niin saadaan kuvallista todistelua mukaan.

    "Huomauttaisin sinulle, että maksoin piipunhatusta enemmän kuin tekijä pyysi."

    Tämän olet toki muistanut sanoa jo useasti. Totean edelleen, että putkimies oli niin höveli (huumaantunut / viehättynyt tms.), että ei kehdannut laskuttaa todellista työnarvoa. Sen uskon, että materiaali ei juuri maksanut, vaan oli "arvotonta", käytännössä. Mutta työ, siihen piipunhatun tekoon kuluu hyvä tovi.

    Hyvä työmies on palkkansa ansainnut!

    VastaaPoista
  5. "Hyvä työmies on palkkansa ansainnut!"

    Näinhänhän se oli, vielä faaraoiden aikana, mutta reaalisosialismi opetti, ettei se pidä paikkaansa.

    VastaaPoista
  6. Ylempi Anonyymi, kiitos kauniista sanoista!

    Alempi Anonyymi, putkimiehen olen perinyt äidiltä, ja olen pitänyt tapanani maksaa aina enemmän kuin hän pyytää. Nytkin kun soitin, kysyin, paljonko pannaan indeksikorotusta vanhan summan päälle. Mies melkein hätääntyi ja sanoi, että ei mitään, ehdottomasti ei. Me olemme nähneet toisemme nuorina, ja olemme joka kevät kun tapaamme, vuoden vanhempia ja harmaampia. Välillämme vallitsee myös tuttavuuden ohella ystävyys, jota ei varmaan voi mitata rahassa.

    VastaaPoista
  7. Kun avasin tämän uuden päreen ja näin kuvan, ensimmäinen ajatus oli, että nyt on Iines hirmustunut ja haluaa sanoa: "Riiteilijöitä lekalla päähän."

    On ihana lukea lapsestaan tehtyjä muistiinmerkintöjä vuosien ja vuosikymmenien jälkeen. Lapset jo ennen kouluikää itsekin mielellään kuuntelevat tarinoita siitä, kun olivat pieniä. Paljon muistoja olisi kadoksissa, ellei noita muistiinpanoja olisi kirjoitellut.

    Aasi Ihaa Elina Salon äänisenä on muistissa. Musitissa on myös Nalle Puh, joka aina esitteli itsensä: "Minä olen Nalle Puh, Maailman Paras Karhu." En pitänyt Puhista lapsena, kun se oli niin itserakas. Nyt hämmästelen, miten hurmaava hän onkaan.

    Mökin piipunhatusta puheen ollen; myrskytuuli oli heittänyt meidän mökin joulun ja kevään välillä piipunhatun maahan. Mies ei ollenkaan ymmärtänyt, miten se on voinut tapahtua, niin suojaisessa paikassa ja osin puiden ympäröimänä mökkimme sijaitsee. Mitään pahaa ei ollut tehty, joten luonnonvoimat hatun ovat riisuneet.

    VastaaPoista
  8. Korjaus, siis Kultasuu (Kukas muu, kuin Kultasuu) on mielessä ES:n äänisenä. Puh taas on Ihaan ystävä.

    VastaaPoista
  9. Delilah, pidin myös vauvapäiväkirjaa pieneen koristeelliseen kiinalaiseen paksuun muistikirjaan. Aloitin raskausajastani, ja olen kirjannut kaiken ylös, vauvan ensi aterioista lähtien aina joitain aviollisia ongelmia myöten. Nyt kirja on avoimesti hyllyssä, mutta en tiedä, onko lapsi lukenut sitä.

    Meillä on jonkinlainen sanaton sopimus, että emme mene toistemme intiimeimmälle alueelle, vaan annamme toiselle oman vapauden. Emme ole esimerkiksi toistemme Facebookeissa tai blogeissa, koska pidämme muutoin päivittäistä yhteyttä. Kuitenkin ne ovat tiedossa ja avoimia.

    VastaaPoista
  10. Tuli vaan mieleen, että jos tätä sattuisi lukemaan joku, joka tunnistaa sinut ja tietää missä se kesäpaikka sijaitsee, niin en tiedä onko kauhean järkevää kertoa vara-avaimen sijaintia kovin tarkasti.

    Nettiin ei myöskään kannata ikinä kirjoittaa, että olen nyt kaksi viikkoa kaukana kotoa eikä täällä ole ketään vartioimassa arvokkaita antiikkisia pöytähopeoitani. Sehän on sama kuin jättäisi oven auki ja toivottaisi varkaat tervetulleiksi. ;)

    VastaaPoista
  11. "Ylempi Anonyymi, kiitos kauniista sanoista!"

    Eipä kestä! :)

    Ymmärrän, että olette putkimiehen kanssa ystäviä, sehän tuon "työmies on palkkansa ansainnut" -asetelman murtaa. Kavereilta ei kehdata pyytää jne. mutta on mielenkiintoista pohtia missä vaiheessa kaveruus muuttuu hyväksikäytöksi? Siis siksi, että aletaan hyväksikäyttää toisen ystävyyttä ja höveliyttä ja teettaa kaikenlaista, pilkkahintaan tai ilmaiseksi. Itse olen tällaista kokenut aika paljon ja ollut siellä ilmaisen työn tekijänä usein, mutta kun ei vastavuoroisuutta tai muuta asiallista huomioimista ole tullut on hommat sitten loppuneet siihen sittemmin.

    Toki sinä ja putkimies saatte sopia työsuoritteesta mitä haluatte. Olettehan vanhoja tuttuja.

    Minulla olisi tähän ollut vielä muutamia kysymyksiä, mutta en taidan nyt sitten jaksaa...

    VastaaPoista
  12. Mietin muuten itsekin tuota avainkätkön paljastumista, Tiina, sillä on ihmisiä, jotka täällä tietävät henkilöyteni. He ovat kuitenkin luotettavia, enkä pelkää blogimaailmassa ketään. Eikä meillä mökillä kuitenkaan mitään rikkauksia ole, joten varas vetää pitkän nenän ja tuskin viitsii murtautua muutaman Arabian posliinimukin vuoksi. Viinatkin juodaan aina syksyisin pois ennen kuin mökki suljetaan.

    Kaupunkiasuntoani taas pitävät rivitalonaapurit silmällä, he tietävät liikkeeni kesällä, joten sinne on mahdoton murtautua kiinnijäämättä. PS Minulla on muuten vakuutus kummassakin paikassa.

    VastaaPoista
  13. Anonyymi, ei meillä varsinaista ystävyyttä ole, vaan sellainen sanaton toista osapuolta arvostava suhde, joka on syntynyt vuosien luottamuksesta.

    Hän on itse aloitteellinen osapuoli, kun huomaa rempsallaan olevan paikan, ja auttaa mielelllään, minkä ehtii ja osaa.

    Esimerkiksi hän itse otti tuon piipunhatun puheeksi, kun piipun juuresta oli toissa keväänä mennyt kosteutta välikattoon. Tarjoutui tekemään sellaisen, jos vaan omatekemä kelpaa. Kelpasihan toki ja maksoin avokätisesti, kuten tapani on.

    VastaaPoista
  14. Iines, onko isäsi tehnyt myös tuon vasaran metalliosan? Entisaikaanhan joissakin suurissa maataloissa on ollut oma paja, joten isäsi on lapsena tai nuorena saattanut kokeilla sepän töitä.

    VastaaPoista
  15. Tuossa kuvassakin näkyy, Delilah, että raudassa on merkit.

    Tarkkaan tihrustaen huomaa, että viitosen numero on selvä, ja sen päällä erottaa pientä arvausta käyttäen sanan Kellokoski, vaikkakin kaksi ensimmäistä kirjainta ovat kuluneet pois. Ja Kellokoskellahan on ollut historiallinen rautaruukki, joten kyseessä ei ole sepän takoma klöntti, vaan valmis pää, jonka varsi on omatekoinen, luultavasti vaihdettu.

    VastaaPoista
  16. No niin onkin merkki. Eivät ne itsetehdytkään ihan klönttejä olleet. Minulla oli pikkutyttönä oma isän antama vasara. Voinhan muistaa vähän huonosti, mutta mielestäni se oli tosi hieno vasara. Kilkuttelin sillä purkulaudoista kiskottuja nauloja laudanpätkään. Oli tosi tärkeää hommaa!

    VastaaPoista
  17. Kuva on peltisepän vasarasta ja varsikin näyttäisi alkuperäiseltä; löystynyt käytössä ja muutamaan kertaan kiilat uusittu.

    Olisi näemmä jälleen korjailun tarpeessa jos käyttää aikoo.

    Voisi vaikka sahata rikkoontuneen osan pois, muotoilla vähän ja naputella se uudelleen paikalleen. Kuivalle koivukiilalle on toki tehtävä ennen reikään työntämistä pienoinen alku, että se ilman isompia tuskia varrenpäähän kiilautuu. kolme senttiä lyhempi siitä tulisi, mutta Iineksen kätöseen kävisi vielä varmasti. Lipsisit sillä vaikka kaloilta tajuja kankaalle kun ne veneesi pohjalla vielä sätkivät. Vai kalastatko sinä mökillä ollessasi?

    Joskus, siihen aikaan kun ihminen oli vielä käsistään kätevä muunkin kuin tietokoneen, kommunikaattorin tai kännykkänsä näpelöitsemisessä, ja uskalsi osaamisensa kruunata nimimerkillään joka tunnettiin naapuripitäjissä saakka, nämä varsihommat piti taitaa itse tehdä, ja moni kilkutteli pajassaan koko tarvitsemansa työkalun rautaosatkin.

    On käynyt jopa niinkin, että "puu on voittanut raudan", eli varrentekijä on ottanut pari-kolme vuotta vanhan aihion kuivauksestaan, vuollut siitä käteensä sopivan kirveenvarren ja kun on hakata napsautellut sitä kirveenhamaran reikään, onkin rauta haljennut eikä puu ole ollut moksiskaan.

    Se on muuten tahdikasta työskentelyä varren lyöminen kirveeseen: nap nap naps-ähks! nap nap naps-ähks! nap nap naps-ähks! nap nap naps-ähks! nap nap naps-ähks!

    VastaaPoista
  18. Minulle mieleisintä oli vanhan höyläpenkin kanssa askarteleminen ja vanhalla veivattavalla poralla kairaaminen. Vaikka oli naulaaminenkin kivaa, naulojen paukuttelu lankkuun, Delilah.

    Isosisäni oli taitava käsistään. Hän oli vanhan ajan rehtori, ja opetti kaikkia aineita, myös puutöitä. Isän kätevyys oli perua häneltä, ja me olemme molemmat siskoni kanssa aina tykänneet myös mm. huonekalujen entistämisestä ja kaikenlaisesta konservoinnista, maalaamisesta ja joistakin remonttihommista.

    VastaaPoista
  19. Vai peltisepän vasara. Sitä en tiennytkään. Vasara on tosiaan vaarallisen holskuva, Valto, mutta kyllä minä sitä edelleen käytän kaupunkiasunnossa. Mökillä on uusi vasara, kun siellä on jatkuvasti jotakin askaretta.

    Olen kastellut tuota vasaranpäätä vesihanan alla saadakseni sen vähän turpoamaan. Jokin kiila siihen pitäisi laittaa - taikka sitten pyytää vaikka putkimiestäni korjaamaan se.

    Minulla on muuten tallella isän naulalaatikkokin, lokerollinen, lakattua puuta, hänen itse tekemänsä. Siellä on vielä hänen naulavarastoaan.

    En minä itse kalastele Valto, enkä ole enää heittänyt katiskaakaan mereen sen jälkeen, kun löysin sieltä tarkertuneen linnun. Hävitin katiskan. Siskon mies kalastelee, ja menee moottorin kanssa kauas merelle, ja tuo mm. isoja haukia. Hän on erikoiskalastaja, siis harrastaja, ja hän on ostanut Saksassa oman järvenkin jotta saisi rauhassa kalastaa. Meidän matalia kalavesiä hän mainitsee aika kehnoiksi, mutta on hulluna suomalaiseen kalaan, kuten tuoreeseen silakkaan, muikkuun ja ahveniin, sekä tietenkin isompiin kaloihin.

    VastaaPoista
  20. "mutta on hulluna suomalaiseen kalaan"

    Veikkaan, että ei ole kumminkaan partahaukea maistanut?

    VastaaPoista
  21. Jos, Anonyymi, tarkoitat kivennuoliaista (Barbatula barbatula), niin sitähän tapaa merialueilla vain jokien täysin makeavetisillä suilla ja Suomenlahden itäisimmässä osassa itärajamme tuntumassa. Me olemme länsirannikolla.

    Itse olen onkinut mm. särkiä, joita pidetään roskakaloina. Liha on hienon makuista, tykkään ja ihmettelen, miksi sitä ei tarjoilla ravintoloissa gourmet-ruokana, voissa paistettuna herkkuna, vaikkapa kantarellien kera. Piikikäs särki tosin on.

    VastaaPoista
  22. Hauska oli joskus blogiin kirjaamistasi se:"eiks kuulu vai miksei tehoo"! (en muista tarkkaan, sanamuoto oli alkuperäisessä parempi)

    Menneet menevät, uudet tulevat. Terrorisoin tähänkin Petri Nygårdin aikojen kulusta kertovalla kappaleella "kaikkee pitää olla". Se on bueno.

    http://www.youtube.com/watch?v=hJAmAAyBDjg

    Saarikoski kirjoitti loppuaikoinaan arkielämästään ja muustakin ainakin kaksi proosateosta, tiedä sitten olivatko esheitä. Niistä tykkäsin, nimi "Asiaa tai ei" on ylittämätön.

    VastaaPoista
  23. Asiaa tai ei sisältää kait päiväkirjaesseitä, ja on kyllä Penaa parhaimmillaan. Hassua miten Saarikoskesta aina vaan etsii hänen persoonaansa, tirkistelee, koska se on niin ilmeisesti ihan siinä pintavaahdossa, ellei sitten ole ihan paljaana.

    Tuo Nygårdi oli vallan hauska, sellaista tarkoituksellinen puolivalmista sanoitusta, joka toimii paremmin kuin sliipatut valmiit säkeet. Puree meikäläiseen, joka ei muutoin ole puhtaan rapin ystävä. Jope Ruonansuu rappaa kyllä ihan hyvin.

    VastaaPoista
  24. Heleää torstaita!

    En osaa sanoa (vanhoistakaan) työkaluista mitään; yleisesti ottaen vanha tuntuu hyvältä käteen, sileältä ja pehmeältä. Se on saanut olla hyödyksi ja iloksi monelle, on ottanut paikkansa ja täyttänyt tarkoituksensa. Kippis sille!

    Mieleeni tulee vanhan ihmisen ryppyinen poski. Miten voikin uurteinen iho olla pehmeä kuin vauvanpylly?

    VastaaPoista
  25. Porvokaatiota tai ei.

    Tärkeää ei ole mitä tai miten sanotaan, vaan kuka sanoo.

    Kempp. kun kertoo vaikka kalsareistaan, ihmiset hymistelevät: just nii, ihan kun mun suusta, mutt viisaammin muotoiltu. Jotkut sitten ottavat viisastellakseen toisen kannan ja perustelevat:Sokrateskaan ei käyttänyt kalsareita.

    Nokian johtaja kertoi vakavalla naamalla maailmalle, että heidän niksunaksunsa korvaa tulevaisuudessa järjestelmäkamerat. No se ei ehkä mennyt siinä muodossa läpi,mutta kertoo kyllä hyvin selvästi jostain muusta. Ehkä ei esseetä olisi aiheesta osannut kirjoittaa.

    Onko uusia tekstejä edes välttämätöntä kirjoittaa, vanhoja loistavia on paljon, kukaan ei pysty niitä kaikkia ehkä elämässään lukemaan. Edes niitä, jotka itseänsä kiinnostaisivat.

    Aktuaaleja asioita käsittelevät esseet ovat ehkä tarpeellisia, uudet romaanit saattavat olla jopa säälittäviä.

    VastaaPoista
  26. Kuunkuiske, kummitätini eli 91 vuotiaaksi. Hänellä oli juuri tuollainen kuvailemasi ryppyinen pehmeä poski, oli ollut niin kauan kuin muistan.

    En tiedä, onko kummeilla nykyään mitään yläikärajaa, mutta hänen on tarvinnut olla kummikseni tullessaan yli kuudenkymmenen. Hän oli ompelija ammatiltaan, ja sain pujottaa hänelle usein langan neulansilmään, mistä avusta hän oli hyvin iloinen. Nykyään ymmärrän miksi.

    VastaaPoista
  27. Meidänpä mökillä on tosi vanha kirves. Terä on vaihdettu kolmasti ja varsi kuudesti, viimeksi viime kesänä.

    VastaaPoista
  28. Riku,

    juuri noin: kuka sanoo on useimmiten ydintä, ei se, mitä sanotaan. Moni meistä on tykönään sanonut suuren viisauden, jonka myöhemmin sitten lukeekin oikeasta suusta sanottuna, kenties parin diskurssin höystämänä. Painoarvo on heti niin suuri, etteivät punnukset tahdo riittää. Kuvaamasi Kempp & Kumpp. -esimerkki on jokseenkin osuva. En tahdo arvostella mainittua bloggaajaa, vaan lähinnä jalkojen juureen leiriytyneitä faneja. Kunpa Luoja soisi minulle sen verran järjen valoa, että ymmärtäisin minäkin palvoa jumaluutta sopivin suitsukkein.

    Tuotahan minä surin jo kolme suotta sitten, etten mitenkään ehdi lukea kaikkia vanhoja tekstejä, kun seisoin mittaamattoman korkean ja leveän kirjahyllystön äärellä antikvariaatissa. Ajattelin, että vaikka heti aloittaisin ja lukisin 24 t/vrk, en eläissäni ehtisi lukea puoliakaan kirjoitetuista klassikoista ja vähemmän klassikoista. Se oli hetki, jolloin ehkä ensi kertaa tajusin ihmisen ajan rajallisuuden konkreettisesti.

    VastaaPoista
  29. Kariav,

    siis suomalainen rauta kestää vissiin kauemmin kuin yksi sukupuullinen sukupolvia. Tuon vasaran klönttikin olisi putsauksen jälkeen ehtaa tavaraa, ja kun nyt saisin siihen varteen tukevan kiilan, joka olisi lisäksi kaunis, sillähän pistelisivät vielä minun lapsenlapsenikin, jos joskus heitä onnistun saamaan.

    Maalla huomaa muutenkin ihanan rauhallisen rytmin. Kun vehje hajoaa, sitä ei nakata tunkiolle ja rynnätä Rautamarketiin ostamaan uutta, vaan siihen totisesti veistetään uusi varsi. Ei ole kauan aikaa, kun naapurin naiseni vei kirveen terää naapuriinsa ja sanoi, että mitäs tälle tehdään. Jo laittoi talon isäntä siihen uuden varren.

    VastaaPoista
  30. Delilah,

    langan pujottaminen neulansilmään on tarkkaa touhua. Tiedetään. Meinaa mennä hermot. Ellei silmä heitä, käsi vapisee. Toisaalta, kun tuo ei enää suju, on vissiin aika heittää lusikka nurkkaaan.

    VastaaPoista
  31. Ovatko kaikki läkähtyneet helteessä? Mittari näyttää 28:aa.

    Iines, minulla on samantapaisia murheita kuin Sinulla; kuinka ehtiä lukemaan kaikki kirjat, mitkä kiinnostavat? On pakko tehdä valintoja. Ihmettelen myös, miten jotkut ihmiset eivät ymmärrä kirjojen arvoa. Niitä saa jopa halvemmalla kuin jäätelötötterön!

    Eilen kirpparilla tutkin vanhojen kirjojen rivistöä ja löysin teoksen, jossa oli viiden suomalaisen kirjat koottuna samoihin kansiin. (M.Waltari, V.Huovinen, V.Meri, H.Salama ja T.K. Mukka). Kirjalle oli pantu hinta 1 (yksi) euro. Lisäksi erillinen lappu ilmoitti, että kaikki ko. pöydässä myydään puoleen hintaan. Ko. kovakantinen teos maksoi siis 50 snt!

    VastaaPoista
  32. Ne nauttivat, Delilah, suloisesta suvesta, kuka mökillä, kuka muuten vaan ulkopuuhissa. Harva viitsinee sisällä löhötä, ellei ole pakko. 29 astetta oli täällä lämpötila juuri äsken varjossa, samoin auton mittarissa. Eilen ukkostikin!

    Minä olen panostanut tänään ruukkupuutarhaan. Erehdyin ostamaan nimittäin kolme daalian taimipakkausta, ja vasta kotona huomasin, että kussakin olikin viisi isoa juurakkoa! Luulin, että kussakin on yksi, ja minulle olisi riittänyt kolme daaliaa yhteen isoon ruukkuun. Nyt siis hain lisää jättiruukkuja ja multasäkin, sillä daalia ei ole mikään sievä pikkuruusu.

    Kirja on tosiaan joskus halpakin. Minäkin tilasin eilen sitten tuon Hännikäisen toimittaman eepoksen, joka maksaaa 14 euroa. Postikuluineen.

    Tuo mainitsemasi polkumyynti on lähellä sitä, että lapusssa lukisi: Vie pois, maksamme euron.

    VastaaPoista
  33. Pihastasi tulee todella kaunis! Vahinko kääntyy eduksesi ja vaivannäkö palkitaan.

    VastaaPoista
  34. Ruukkupuutarhan voi ottaa kainaloonsa ja viedä mökkimaisemiin ja elokuussa takaisin kaupunkiin! Sitä paitsi ruukut ovat tunnelmanluojia, kulahtaneet ja ehkä jopa vähän sammaleiset.

    Siis mikä vaivannäkö? Puutarhanhoito on vissiin elämäntapa.

    VastaaPoista
  35. Kaikki on tärkeää, paitsi puutarhanhoito, sanoivat viisaat kiinalaiset aikanaan!

    .= näin lyhyt on Suomen kesä, se on nyt!

    Viljellyt kotikasvit ovat kuin tatuoinnit, yritys ylittää ylittämätöntä.

    VastaaPoista
  36. Nyt on täysi kesä, ja siitä todisteena parhaillaan mäiskivä ukkonen, joka menee länteen päin.

    Siis puutarhanhoidossa viehättää kai juuri pohjimmiltaan juuri se, että se ei ole ollenkaan tärkeää. Sitä tunkee sormet multaan ihan huvikseen. Ja kun siemen yleensä itää, niin homma on helppoa. Mikä voisi olla hauskempaa kuin toisarvoisen kasvun seuraaminen. Leipä tulee muualta.

    VastaaPoista
  37. Noin se epäilemättä on, ymmärrän, koska itse en koskaan väsy ihmettelemään tätä hetkeä, luonnon nousemista, lehtien kasvamista puihin muutamissa tunneissa.(klisee tämä tietysti on, mutta myös yksi harvoista asioista, joka varmasti on totta.)

    Vuoden paras aika, ai se meni jo.

    Hyvä on hiihtäjien talvella hiihdellä, mutta eduskunta voisi kieltää koko vuodenajan.

    VastaaPoista
  38. Siis koivut ovat saaneet vihreän hunnun ympärilleen nimenomaan muutamassa tunnissa eilen tai toissapäivänä. Samaten muutama kukka, jota eilen ei vielä ollut, kukki tänään lehdossa.

    Minulla on yksi sukulainen, joka juhannuksena tapaa sanoa, että jaaha, tästä se päivä taas alkaa lyhetä. Toinen hänen repliikkinsä joskus heinäkuussa: siinä se kesä sitten oli.

    Optimisti on kai se, joka tarkkailee pitkin kesää uusien kukkien avautumista, ja pessimisti taas se, joka laskee lakastuvia.

    VastaaPoista
  39. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  40. Kesällä kaikki on toisin.

    Sukulaisista paras on se, joka häissä naisen pyllystä puristaa, muut ovat todellisuudesta vieraantuneita.

    Sanoi todellisuudesta vieraantunut, mutta koivunlehdistä nauttiva Riku.

    VastaaPoista
  41. Minuahan puristi pyllystä ja lantiolta sukulaismies, Riku, mutta se tapahtui hautajaisten lihasoppajonossa. Juuri tämän puristelijamiehen sisko on se, jonka kesä loppuu juhannukseen ja jonka kesä oli siinä sitten. Molemmat ovat kepulaisia, mikä asiaankuuluvana sivuhaarana mainittakoon.

    Nyt on ihana aamu - kaikki on mahdollista tällaisena päivänä. Minä käyn nyt läppäri takapenkillä mökillä tarkistamassa paikat, kun siellä päin oli eilen kova rajuilma, muudan kanalakin oli syttynyt salamasta. Jos ei mitään hämminkiä olen, uitan ainakin varpaitani laiturinnokassa.

    VastaaPoista
  42. Oikeasti olen kateellinen, minä kyllä muuttaisin mökille jo aiemmin.

    Tuo kepulaisuus muuttaa kaiken, siinä tapauksessa kyseessä on vakava ahdistelu, joka olisi syytä ilmoittaa viranomaisille!

    Hyvää ja kaunista mökillä!

    VastaaPoista
  43. Jestas mitä kielivihreitä tuossa edellä äikänopella, evp itse, ei poistuupattu.

    Sähkölinjan alta oli mökillä kaadettu taas kaksi isoa puuta. Törkeitä nuo sähkömiehet, katkaisevat puun juuresta ja jättävät kuin koira kakkinsa edes ilmoittamatta, että hei, me kaadettiin nyt teidän maamerkki, näkösuoja, se iso monihaarainen paju, jossa on ollut monta linnunpesää.

    Taas minun pitää kerätä rohkeutta soittaa johonkin, että saisin puut pois ja moottorisahattua palkuiksi, jotka sitten klapitan kyllä itse klapikoneella.

    Mökkinaapuriystävättärenikin on niin nettideittinsä lumoissa, ettei tullut edes tervehtimään. Postilaatikkoonsa oli ilmestynyt toinenkin sukunimi, miehen nimi. En minä ole kateellinen, vaikka tämä on lyhyen ajan sisällä jo toinen naisystävä, jonka menetän miehelle. Joitain naisia vaan ei sen jälkeen näy, kun pitkällisen yksinolon jälkeen löytyy mies. Symbioosit ovat aika kahlitsevia.

    VastaaPoista
  44. "Jestas mitä kielivihreitä tuossa edellä äikänopella, evp itse, ei poistuupattu. "

    Älä välitä. Sattuu sitä paremmillekin ja ei-tekstintuoton-ammattilaisille...

    -Seiska äikässä

    VastaaPoista
  45. On ihan uskomatonta miten lyhyessä ajassa puut vihertyvät!

    Ensimmäiset orvokit löysivät tiensä ruukkuun, tummanpunaisia ja valkoisia. Tuoksuvat vahvalle!

    Linnut laulavat kuin viimeistä päivää.

    Vai ensimmäistä?

    Ihania nämä alkukesän juovuttavat päivät!

    VastaaPoista
  46. Tuli mieleen tuosta kukkien laittamisesta.

    Nuorena ihmettelin kuinka äiti viitsi aina istuttaa kukkia ja koristella kotia (vuodenaikojen mukaan), siivota erityisen huolella esim. jouluksi, paistaa tietyt ruuat tiettyinä juhlapäivinä ym. jne. Hän teki sen kaiken omasta halustaan ja hyvällä mielellä, mutta nuori ihminen ei ymmärtänyt sellaisen merkitystä.

    Vaan nyt ymmärtää! Hienoa tehdä omin käsin elämästä juhlaa, järjestää pieniä keitaita arjen keskelle!

    Ei sillä ehkä kaikki maailman ongelmat ratkea, mutta pysyypä hyvällä mielellä!

    Jotta muidenkin on hyvä olla lähellä.

    Kurjuuteen keskittyminen tukahduttaa, vie voimat toimia oikeiden asioiden puolesta ja imaisee elämästä kepeyden.

    Riemurinnoin on kivempaa!

    VastaaPoista
  47. Kai siinä kukan käsittelyssä ja puutarhanhoidossa otetaan luontoa haltuun, kontrolliin. Jotenkin tuo ihmisen kontrollinhalu kaikesta on alkanut kiinnostaa minua, sillä se tulee joka asiassa esiin, yllättävästikin.

    Voisimme aivan hyvin tyytyä kulkemaan luonnossa ja katselemaan kaikkea siellä, mutta sen sijaan monesti otammekin palan luontoa mukaamme ja viemme sen omaan asuinpiiriimme valvontamme alle. Tämä on jokseenkin hassua, mutta ymmärrettävää, kun kerran päällystämme kaiken kivellä ja betonilla, niin että maankuoren vapaa hengitystila pienenee kaiken aikaa. Sitten tulee tämä tarve käydä yhä etäämmältä hakemassa luontopaloja asvaltin päälle.

    Sekin on hassua kun sanotaan, että perhosia on vaikea kuvata, tai lintuja. On kai, jos liikkuu koko ajan. Pitää pysähtyä ja odottaa, joskus tuntikin ihan hiljaa, niin jo alkaa perho lentää kädellesi ja sittisontiainen kavuta timotein vartta ylöspäin.

    VastaaPoista
  48. Antaa kukkien kukkia luonnossa! Miksi niitä pitäisi poikkaista ja laittaa maljakkoon lakastumaan?

    Puutarha voi olla kuin elämä itse - monimutoinen, villi ja vapaa.

    Tai kontrolloitu, tarkkaan rajattu, jumalattoman työläs, yksi velvollisuus lisää muiden joukkoon.

    Ihana puutarha on kukkaketo! ...Kunnes kuulin, että ei se synnykään itsestään, sattumalta.

    Minulle piisaa muutama kukka ruukussa, piha on vanhanaikaisen keinun ja nurmikon valtakuntaa. Ja marjapuskien. (Joiden sato menee ahkerien naapurien pakasteeseen!)

    VastaaPoista
  49. Eikä mitään tarvitse kuvata! Antaa perhosten lennellä, aina niitä tulee uusia. Ja kukkia. Ja lintuja. Ja hyviä tuoksuja, joita ei saa vangittua filmille alunperinkään.

    VastaaPoista
  50. Kukkaketo ei tosiaan nykyaikana synny itsestään. Olen koettanut saada omasta saunaneduspellostani (siitä jolla pyllistelin Google Mapsin kuvatessa kyseistä tienkohtaa) kukkaketoa, mutta siinä on riesana sitkeä juolavehnä ja piikkinen ohdakekasvusto. Niitä ei pirukaan kitke edes nahkahansikkailla. Muutoin se peltoniitty kasvaa varmaan sataa eri lajia kukkaa, apilaa, päivänkakkaraa, virnoja, neilikoita, pillikkeitä, emäkkiä, erilaisia putkia ja heiniä, mataroita sun muita.

    Ja Kuiske, koetan kitkeä niillä nahkarukkasilla tätä peltoa niityksi saadakseni sinne erilaisa ötököitä kuten perhosia nimenomaan kuvattavaksi.

    Kuvahan ei luontoa vahingoita, ikuistaa vain pienen hetken ja yhden ihmisen näkemyksen. Samalla periaatteellahan kaikki taide olisi tarpeetonta - tauluja ei kannattaisi maalata, ja musiikkiakin kuulee kun avaa korvansa ilmojen virtauksille, tiirojen kirkunalle, tuulen suhinalle. Vai miten se menisi?

    VastaaPoista
  51. Ikävää, että vanhat puut mökkitontiltasi oli kaadaettu, Iines. Väärin tekivät, kun eivät Sinulle etukäteen ilmoittaneet!

    Puiden kaataminen surettaa aina minuakin. Yritän ymmärtää, että lahot, vaaralliset puut pitää kaataa ja sähköjohtoja hipovat myös, ikävä kyllä. Mutta että kaadetaan ihan kaatamisen ilosta puistojen vanhoja, terveistä puita, se on todella törkeää! Joissain tapauksissa saatetaan tilalle istuttaa taimia, joiden kasvamiseen menee vuosikymmeniä. Joidenkin kaadettujen tilalle ei istuteta uusia puita lainkaan. Tiheä, luonnonomainen puisto halutaan muuttaa harvaksi ja yksitoikkoiseksi.

    Kotikaupungissani riehuu sellainen virkamies, puun vihaaja, jolla kaiken lisäksi tuntuu olevan päätäntävaltaa. Hän unohtaa, että puut puhdistavat ilmaa, suojaavat pölyltä ja auringolta, tarjoavat linnuille asuinsijan, virkistävät länsäolollaan ja kauneudellaan ja muistoillaan ystäviensä mieltä, toimivat jopa stressin parantajina. Mielipidekirjoituksista ei ole apua.

    Eilisestä: Mökkiretkellä kyy luikersi pihassamme. Onneksi Viisivuotias ja koira eivät löytäneet sitä ensiksi. Tällä kertaa myrkkymato tapasi kohtalonsa. Lieneekö sama, joka jo kerran armahdettiin.

    Illemmalla Viisivuotias pyydysti haavilla vesilukkeja ja putosi laiturin päästä 15-asteiseen veteen, ihan uppeluksiin katosi. Osasi onneksi sen verran jo uida, että potki itsensä pintaan tummassa vedessä, ja laiturilla ollut kummisetä sai kiskaistua hänet ylös. Tapahtumasta keskusteltiin useaan otteeseen. Lapsi kyseli kotimatkalla äidiltään, että kuinkahan kauan kestää, että hän unohtaa putoamisensa. Halusi unohtaa mahdollsimman pian.

    VastaaPoista
  52. Delilah,

    minut hurmasi kertomuksessasi tuo kohta, jossa viisivuotias tajuaa, että asioita ei voi muuttaa ja että joskus vain unohdus armahtaa.

    Ja sekin vielä, että pienessä mielessä on edelleen löydettävää: milloin unohduksen on mahdollista astua voimaan. Kerro, äiti, vastaus!

    Muuten: minusta kyyn saa tappaa pihapiiristä, jos se siellä jatkuvasti näyttäytyy eikä siirtoon uskalleta ryhtyä, ja talossa on lapsia ja eläimiä. Metsissä on tilaa kyille, pysykööt siellä! Olen monta kertaa nyt kohdannut kyyn, joka ei suunnittelekaan väistämistä, vaan jopa luikertaa lähemmäs saapastani.

    VastaaPoista
  53. Tässä viimeksi syksyllä kärmes, joka luikerteli lähemmäs pihallani.

    VastaaPoista
  54. Onneksi mökilläsi ei (kai) ole mustia mamboja, sellasia neljämetrisiksi kasvavia matoja, jotka Witsipedian mukaan liikkuivat ennen jopa kahdeksaakymppiä, nyttemin, viimeisten korjausten jälkeen neljää- tai kahtakymppiä.

    Nopea elukka joka tapauksessa ja saattaa olla jopa myrkyllisempi kuin Holmlund!

    Oikein hyvää alkavaa syksyä kaikille - puiden lehdet ja muu vihreä on jo menettämässä kevään helakkuttaan täsä loppukesän paahteessa!

    VastaaPoista
  55. Huippukuva kyystä! Kuvan tehoa lisää se, että liero ei ole kokonaan näkyvissä, vaan lymyää ruohojen seassa aivan kuin todella olisi odottanut Sinua.

    VastaaPoista
  56. Sikäli asioiden dokumentoiminen on turhaa, kun uutta pukkaa koko ajan!

    Pitkä kuvausreissu kannonnokassa, ehkä termarillinen kahvia mukana (?), antaa tervetulleen hetken itselle. Saa mietiskellä mietteitään, kuulostella tuntemuksiaan, tulla tietoiseksi asioista jotka ehkä ovat jääneet paljon tekemisen tuoksinassa tiedostamatta. Mikäs siinä, että saa kameraan vangittua samalla elävää elämää!

    Jos katselee jälkeen päin jonkin reissun kuvia, eivät ne aukea samalla tavalla kenellekään muulle kuin matkalla olleille. "Jaa Eiffeltorni, haukotus." Itse muistaa kuvia katsellessaan kaiken muunkin; matkan keväiset illat, keskustelut matkakumppanin kanssa, yhteisen vaahtokylvyn jne.

    Elämä eletään hetkissä ja uusia tulee koko ajan! On viehättävää ajatella miten esim. tiibetiläiset munkit tekevät mandalaa koko päivän. He käyttävät siihen kaiken taitonsa, nauttivat tekemisestä ja ihmiset nauttivat katsella työntekoa ja kauniin mandalan valmistumista.

    Illalla kun mandala on valmis, se pyyhitään pois. Ei edes valokuvia tehdystä työstä.

    Seuraava auringonnousu tuo uuden päivän ja mahdollisuuden tehdä uusi mandala!

    Hetkessä elämistä.

    (Tunnustan ja pahoittelen: minullakin on pari taulua seinällä...)

    VastaaPoista
  57. "Antaa kukkien kukkia luonnossa! Miksi niitä pitäisi poikkaista ja laittaa maljakkoon lakastumaan?"

    Hyvä kysymys, semminkin kun itse juuri hieman aiemmin kerroit orvokeista jotka löysivät tiensä ruukkuusi. Niin se mieli vaihtuu jännästi...

    VastaaPoista
  58. "Eikä mitään tarvitse kuvata! Antaa perhosten lennellä, aina niitä tulee uusia. Ja kukkia. Ja lintuja. Ja hyviä tuoksuja, joita ei saa vangittua filmille alunperinkään."

    Älä nyt höpsi taas. Sinulta on jäänyt tyystin koko valokuvaamisen idea ja riemu tajuamatta kun höpöjä puhut taas kerran. Filmiä ensinnäkään ei käytetä nykyään juurikaan ollenkaan. Toisekseen on paljon luontoystävällisempää tallentaa luontomuistoja ja havantoja digitaalisesti kameraan, kun taitella kukkia ruukkuun, niin kuin sinä teit. Kuvat eivät lakastu!

    Eilenkin tuntui kuin satakieli olisi oikein seurannut minua paikasta toiseen. Tein useita havaintoja ja kuuntelin pitkät tovit sen upeaa laulua. Kuinka pienestä linnusta lähteekin sellainen ääni? Taisin jokusen kuvankin toivoakseni saada. Taisinpä saada myös ainakin itselleni harvinaisen linnunkin bongattua ja kuvattua; ja vain siksi että viitsii hiljentyä luonnossa ja kuunnella (myös kanssa ihmisiä) eikä mölötä kokoajan itsestään kertoen niin kuin jotkin tekevät.

    VastaaPoista
  59. "Sikäli asioiden dokumentoiminen on turhaa, kun uutta pukkaa koko ajan!"

    Häikäisevän typerä mielipide, mielestäni.

    Asioiden dokumentoiminen on nimenomaan tärkeää, muutenhan ei esim. tiedettäisi historiasta mitään.
    Valokuvauksella on sama merkitys; se on tapa saada visuaalisessa munuodossa asioita tallenettua ja esitettyä myöhemmin muille. Näin esim. pieni koululainen Andien rinteiltä voi nähdä millaista on esim. suomessa, vaikka hän ei ikinä pääsisi käymään täällä itse. Valokuvissa on kyse jakamisesta ja niistä on iloa monille, varsinkin jos ne laittaa esiin.

    Neilikoista ruukussa ei ole iloa kuin itselle, mutta tämä ei itsekästä ihmistä tietenkään haittaa.

    VastaaPoista
  60. Antaa kaikkien kukkien kukkia, sanoi joku joskus.

    Valokuvat usein pyrkivät tallentamaan ohikiitävän ja katoavan hetken, ne ovat myös siksi tärkeitä.- Toisaalta, ilman niitä elämämme olisi itämaista mystiikkaa. Leijonan kuvittelisimme jaloksi peuraksi, krokotiilin jonkinlaiseksi lohen ja käärmeen risteytykseksi.

    Valokuvablogit ovat hienoja, sanoja on maailmassa jo nyt liikaa.

    VastaaPoista
  61. Kun katselee nimimerkki Kuunkuiskeen kommentteja, tulee ihan väistämättä mieleen, että hän elää ihan harlekiini-kirjojen elämää. Kaikki on yhtä vaahtokylpyä.

    VastaaPoista
  62. Eiköhän useimpien elämä ole selviytymistä päivästä toiseen.

    Luulen, että Kuunkuiske osaa myös nauttia elämästä, se on parempaa kuin alituinen inhorealismi.

    VastaaPoista
  63. Itse luulen että elämä on nimimerkki Kuunkuiskeelle pelkkää nautiskelua. Kaikelta normiarkeen kuuluvalta "ikävältä" hän sulkee silmät tai jättää ne toisten tehtäväksi...

    Joillekin tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, että elämä ei mene kuin "Tuulen Viemää" -kirjassa...

    Sini- ja valkovuokkoja ei kai saisi poimia, mutta pitäisköhän käydä - itsekäästi - vetäisemässä pari kimppua tuosta lähistöltä metsästä, ihan vain omaksi iloksi...

    Ketä haittaa?

    VastaaPoista
  64. On harhaluulo, että toisten ottamat kuvat ikävystyttävät, koska niiden anti ei muille ole samaa, kuin kuvan ottajalle muistoineen. Ainakaan kyseistä luuloa ei pidä yleistää. Monet tuntemani (itseni mukaan lukien) katselevat mielellään myös toisten ottamia kuvia.

    Paljon mielenkiintoista ja kaunista jäisi näkemättä ja kokonaan tuntemattomaksi, jos kuvia ei otettaisi ja annettaisi myös muiden katsottavaksi. Myös Iineksen ja Japen ja muutamien muiden valokuvatblogit tuovat iloa monelle. Kuviin on ikuistettu hetken kauneus ja elämä.

    VastaaPoista
  65. Heh, tuli vaan mieleen, että elämä Tuulen viemää -kirjassa ei ole kovin ruusuista, vaan päinvastoin. Sanotaanko niin päin, että on mukavaa, ettei elämä ole sellaista kuin Tuulen viemässä: köyhyyttä, nälänhätää, sapen oksentamista, sisällissotaa, joukkoamputointeja, pakkoavioliittoja ja onnettomuuksia. Ei se ole romantiikkakirja, vaan sotaromaani.

    VastaaPoista
  66. Riku Rienaaj.. ei kun Riemulille sanoisin, että tänään otin kuvan metsäluteesta, joka oli asettunut reunoiltaan helteessä jo ruskistuneen vanhan valkovuokon kuvulle. Mieleeni tuli pessimistinen häivähdys ja muistuma kepulaissukulaisistani. Niin meni tämäkin vuokko. Ei palaa koskaan.

    Olen muuten ajatellut ripotella löpöä maastoon, kun se kuulemma karkottaa kyyt kauas. Minulla on puoli kanisteria tätä ainetta, jossa on roskia, niin ettei sitä voi koneisiinkaan käyttää.

    Kukkiihan Tsernobylissäkin taas. Ja kissat voivat siellä hyvin - katsoin eilen aiheesta TV-dokumentin, joka todistaa luonnon palautuvan pahemmastakin kuin löpötilkasta.

    VastaaPoista
  67. "Ei se ole romantiikkakirja, vaan sotaromaani."

    Jep, silti naiset haikeilevat Rhett Butlerin perään, kuvitellen itse olevansa Scarlett O'Hara.

    Vaikka kirja (ja elokuva) keskittyy sisällissodan vaikutusten kertomiseen, kulkee taustalla kuitenkin kokoajan Rhettin ja Scarletin rakkaustarina. Että kyllä se romantiikkakirja on myös.

    VastaaPoista
  68. "Olen muuten ajatellut ripotella löpöä maastoon, kun se kuulemma karkottaa kyyt kauas"

    Voi olla, että karkoittaa. Toisaalta syyllistyt ympäristörikokseen.

    Kenties sen löpönripottelun jälkeen voisi heittää tulitikkua perään. Olisi maksimaalinen vaikutus, mahdollisesti.

    VastaaPoista
  69. Tuulen viemää voi minusta luonnehtia aivan hyvin myös rakkausromaaniksi, sillä vaikka sota on siinä koko ajan taustalla tulenpunaisin lieskoin, se on silti teoksessa rakkauden näyttämö, rakkaus ja tunteet ovat etualalla.

    VastaaPoista
  70. Kuiske taisi hieman provosoida, kun kyseenalaisti kuvaamisen ja oikeastaan jopa koko taiteen toisarvoisena elävän elämän rinnalla. Hyvä!

    Luulen ymmärtäväni Kuiskeen ajatuksen, johon tavallaan yhdyn. Taidehan on myös haltuunottoyritys, kontrollointia, alistamista, muokkaamista ja jonkinlaista olemassaolevan väkivaltaa. Taideteos on aina yhden näkemys, hyvin suppea ja egosentrinen kiekaisu.

    Sitähän voisi katsoa suoraan luonnosta "taidetta" tai seurata sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten puhetta - pikemmin kuin kirjata sitä ylös. Jotakin tällaista.

    Ihminen on kuitenkin leikkivä olento, ja asioiden jatkojalostaminen, niillä leikkiminen ja askarteleminen tuottaa uudenlaisia efektejä ja kuvia ja kokoonpanoja - taidetta laajalla skaalalla. Sallittakoon tämä ihmiselle!

    Siis itse en valokuvaa dokumentoidakseni, vaan luodakseni uutta, antaakseni uudenlaisia muotoja kameran avulla, kuvatakseni jotain ihan muuta kuin yks yhteen. Esimerkkinä olkoon vaikka kuvablogissani tuo uusin kuva vanhasta aitasta, joka on vain aavistus taustalla, kasa värejä ja suuntaa-antavia muotoja. Kuitenkin se on kuvan ydin sammalkattoineen.

    VastaaPoista
  71. Anonyymi,

    löpöjuttu on käynyt mielessäni, enkä ole siihen ryhtynyt juuri mainitsemastasi syystä - löpö karkottaa varmaan muitakin eläimiä.

    Sain tämän vinkin eräältä henkilöltä, ja kyseessä olisi hyvin hienovarainen ripsauttelu. Leikilläni enemmän kuitenkin tästä puhuin.

    Tuo kyyongelma vain on vuosi vuodelta pahempi. Viime vuonna näin kaksikin kyytä yhtaikaa. Niillä on pesä jossain tontillamme.

    VastaaPoista
  72. Minä olisin mielelläni Rhett Butler, vähän sen takia tuon Dillingerin kuvan valitsin itseäni markkeeraamaan.

    Enkä minä rienaa, asiat rienaa - minä yritän tasoitella!

    Iines on selvästi menettänyt paljon pointseja mielessäni noilla kepulaissukulais- tunnustuksillaan.
    Kohta vielä kehuu, että Vanhanen kävi kahvilla, eikä edes munille viitsinyt potkaista...

    VastaaPoista
  73. "Taidehan on myös haltuunottoyritys, kontrollointia, alistamista, muokkaamista ja jonkinlaista olemassaolevan väkivaltaa."

    Iines, et voi olla tuota mieltä tosissasi. Taiteen tekeminen on koetun tai ajatellun jakamista. Vaikka taideteos on yhden henkilön näkemys / kokemus, saattaa siihen tai sen tunnelmaan, ajatuksiin samaistua lukematon määrä ihmisiä, jotka ovat saaneet tilaisuuden jakaa sen . Sanoihan Nyytikin, ettei edes näkinkengästään voi yksin iloita. Jaettu ilo on vähintään kaksinkertainen.

    Kuvasi keväästä ja aitasta taustalla on herkkä ja kaunis. Kiitos, kun jaoit sen kanssamme.

    VastaaPoista
  74. Delilah,

    tottakai taiteeseen kuuluu vuorovaikutus, sillä taideteosta ilman kokijaa ei jossain mielessä ole olemassa. Taideteos ilman välittymistä on olematon, niin kuin metsässä kaatuvan puun äänikin.

    Tarkastelin lainaamassasi katkelmassa taideteoksen syntyä, sen motiivia puhtaasti tekijän kannalta.

    Näen edelleen taulun, kuvan, tekstin, musiikin tai muun tuotoksen taiteilijan hyvinkin egosentrisenä prosessina - egosentrisyys luomisprosessissa on mielestäni jopa edellytys teoksen synnylle. Jatko ja vastaanotto on sitten herran hallussa ja siellä tulee sosiaalisuus mukaan prosessiin.

    Ja, Delilah, ajattelen niin, että mikään ei synny tyhjästä. Taiteilija varastaa tietoisesti ja tietämättään, muokkaa, alistaa, muovaa uudelleen, yhdistää, pätkii, korostaa, viettelee, työntää luotaan ja potkaisee lopuksi munille tai sivelee ne hunajalla. Kaikki on ennen keksittyä, mutta konteksteja vaihtamalla saa aikaan vaikka mitä.

    VastaaPoista
  75. Riku Riemuisa,

    muuan kepusukulainen sanoi 90-luvulla Martti Puran ollessa ministerinä, että olkkast hiljaa gon Pura puhuu!

    Niin että tuollainen on sukutaloni henki. Onneksi sinne on matkaa mökiltämme viisi kilometriä ja emännällä siellä on jo huonot jalat.

    Vanhasta ei kyllä viitsisi munille potkaista, niin kuivakka mies on. Ei rassukka kelvannut Suomen tyhmimmäksi mieheksikään jossakin kilpailussa.

    VastaaPoista
  76. "Kuiske taisi hieman provosoida, kun kyseenalaisti kuvaamisen ja oikeastaan jopa koko taiteen toisarvoisena elävän elämän rinnalla. Hyvä!"

    Ei tainnut. Hän vain osoitti kuika kapeakatseinen ja ymmärtämätön hän on. Myöhemminhän hän yritti hiukan paikkailla (surkeasti), mutta ei hän ketään onnistunut hämäämään.

    "Taideteos on aina yhden näkemys, hyvin suppea ja egosentrinen kiekaisu."

    Taiteen minimissä tehdään ja "myydään" meille kaikenlaosta paskaa - kyllä, sanon rehellisesti että paskaa, ilman tähtiä.
    Teemu Mäen kissantappo "taide"video on sellainen, että olisi sille kirveelle ollut muu kohde, kuin kissa, otollisempi, nimittäin Mäki itse.

    Että sieppaa tuolaiset "taiteilijat"...

    VastaaPoista
  77. "Sitähän voisi katsoa suoraan luonnosta "taidetta" tai seurata sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten puhetta - pikemmin kuin kirjata sitä ylös. "

    Ne orvokitkin voisi jättää "kirjaamatta ylös" sinne omaan kukkaruukkuun, vaan antaa ne olla ihan luonnossa vaan.

    VastaaPoista
  78. Iines tajusi taas pointin! Kommentissaan klo 18.19.

    Anonyymille tiedoksi: orvokintaimet ruukkuun kasvamaan ei tarkoita sitä että elävä kasvi olisi poikkaistu maljakkoon. Taimi on istutettu multaan; se saa valoa ja vettä ja kasvaa kukkeaksi ja on iloksi monen silmille! Ulkona.

    Elämä on taidetta ja taide elämää! Olisi suppeaa typistää taiteen nimikkeen alle vain kaikki sellainen, mikä on laitettu kirjan sivuille tai levylle tai kankaalle jne. ja viimeistelty hintalapulla.

    Hieno täytekakku tai vauhdikas kärrynpyörä ovat taidetta myös! Ja tuhat muuta asiaa.

    Elämä on tosiaan tasan niin hienoa millaisena sen haluaa kokea!

    Negatiivisuus syö elinvuosia, en suosittele kenellekään. (Jos nyt happamana elämä on paljonkaan arvoista.)

    Christopher Reeve, edesmennyt "Teräsmies" joutui ratsastusonnettomuuden tähden neliraajahalvaantuneena pyörätuoliin loppuiäkseen. Hän sanoi, että kipua ei elämässä voi välttää, mutta kärsimys on oma valinta.

    Voisiko sen sattuvammin sanoa.

    Öitä!

    VastaaPoista
  79. "Taidehan on myös haltuunottoyritys, kontrollointia, alistamista, muokkaamista ja jonkinlaista olemassaolevan väkivaltaa."

    Samanlaista järjetöntä höpinää kuin Kuunkuiskeellakin. Ihan huttua.

    Sinällään tuota mielipidettä voi pitää tekotaiteelisena yritelmänä olla yhtä "viisas", kuin ne taiteilijoiden teoksiensa yhteyteen liittämät selitystekstit, kun ne on yhtä suttua ne teokset, niin tarvii olla tajuttoman viisas selostus. Toisaalta katsoja on "tyhmä", kun ei itse tajua taiteilijan jaloa sanomaa ilman selostusta.

    VastaaPoista
  80. Anonyymi,

    en ole tuominnut kukkien istuttamista - orvokkejahan ei poimita.

    Jossain tuolla ylempänä sanon, että kukkien tuominen omaksi iloksi on ymmärrettävää. Ihminen jolla on kukkakimppu - vaikka sitten valkovuokkokimppu - kädessään, ei voi olla kovinkaan pahantahtoinen.

    Sinivuokko on rauhoitettu - sitä ei pidä poimia. Valkovuokkoja riittää poimittavaksi, vaikka äidille ätienpäivänä, joskaa en itsekään poimi kukkia luonnosta. Kyllä se paras äitienpäiväkimppu kautta aikojen on kuitenkin ollut pikkunyrkissä ojennettu pieni valkovuokkokimppu.

    VastaaPoista
  81. "Iines tajusi taas pointin! Kommentissaan klo 18.19."

    Tuohan on yhtä tajunnavirtaa.
    Hyvä että sait taustatukea tukihenkilöltä, joka tajuaa ymmärtää sinua vaikka muut eivät.

    "orvokintaimet ruukkuun kasvamaan ei tarkoita sitä että elävä kasvi olisi poikkaistu maljakkoon."

    Ei tarkoita ei, välttämättä, mutta nyt sinä hätävalheena koitat väittää, että ei tarkoittaisi, vaikka tarkoittaa.

    VastaaPoista
  82. Nimimerkki Kuunkuiske ei puhunut mitään kukkien istuttamisesta, alunperin.

    Itse tykään juuri sinivuokoista kukkamaljassa, ne ovat jotenkin piristäviä.

    VastaaPoista
  83. Anonyymi,

    kissantappovideo tai paskanheitto teatteriyleisön päälle on vastenmielistä suurimman osan mielestä.

    Yleisöä aliarvioidaan pahasti, jos arvellaan, että sen reaktioita pitää kokeilla testimielessä. Tottakai ihminen hätkähtää, jos kuulee laukauksen tai eläimen tuskanhuudon tai tunnistaa paskan valuvan päänsä päältä niskaan - idioottiko kokeilija on, ellei tunne ihmisen käyttäytymistieteiden alkeita ilman kokeiluja.

    Tällainen "rajojen rikkominen" kertonee ehkä enemmän kokeilijoiden kapeasta ja musta-valkoisesta ajattelusta kuin mistään muusta.

    VastaaPoista
  84. Anonyymi taitaa v'ttuilla. Sinivuokkoja hopeamaljassa.

    VastaaPoista
  85. Pitäisiköhän ryhtyä taiteilijaksi...
    samantien suoraaan läänintaiteilijaksi, niin saisi varmaankin jonkun apurahan jolla toteuttaa luomisvoimaa.

    Kävin eilen, pitkästä aiaa, paikallisessa pubissa oluella ja kappa siellä oli paikalinen taiteilja kööri hakemassa inspiraatiota tuopista. Kuulin siinä tiskilla tilausvuoroani odottaen, kuinka nämä yhteiskunan tukipilarit valittivat kun ihmiset eivät tee töitä. Siihen joku letkautti sivupöydästä tälle äänekkäimälle "taiteilijalle" että näemmä sinäkin olet täällä teatteripelle, etkä tekemässä töitä. Silloin pitää teatterin pyöriä, kun ihmiset on vapaalla. Hyvin sanottu!

    No juu, palataan asiaan, siis kun olen saanut sen luomisvoimani ja apurahan käytettyä, niin pitää keksiä vain hyvä nimi näyttelylle. työthän voi olla mitä suttua vaan, mutta näyttelyn nimi pitää olla hyvä.

    Minuun itseen on syvästi vedonnut Kuutti Lavosen näyttely "Aamun hauraat kädet". En näyttelyä nähnyt itse, mutta nimi oli tosi hyvä!

    VastaaPoista
  86. "Anonyymi taitaa v'ttuilla."

    En suinkaan vaan esitän kritiikkiä, kun eräs on epälooginen ja edustaa taantumuksellisia ajatuksia.

    Itse muistelen, että joku mainitsi ärtyvänsä sitä, että sanoja ei kirjoiteta selkokielellä, vaan ne "maskataan" tähdillä tai heittomerkillä. Tällä ikään kuin korostetaan tuota tuhmaa sanaa. Nyt hän käyttää itse samaa.

    VastaaPoista
  87. työthän voi olla mitä suttua vaan, mutta näyttelyn nimi pitää olla hyvä

    Olet mielestäni oivaltanut taiteen ytimen.

    Ei taide sen kummempaa ole kuin uudelleenkonstruktointia. Kaikkihan on jo keksitty, joten kyse on siitä, miten ne palikat panet ja miten ne nimeät.

    VastaaPoista
  88. Hullua sekin on, että kuusi poikkaistaan ja tuodaan sisään jouluksi lakastumaan.

    Eivät ne kuuset, jotka valonjalustaksi kelpaavat, taida olla niitä, jotka harvennettaisiin joka tapauksessa metsänhoidollisista syistä. (Tiedän, nykyään oikein kasvatetaan joulukuusia.)

    Läheinen puisto on täynnä valkovuokkoja, kymmeniä metrejä suuntaansa. Aika valjua napsaista jokunen maljakkoon, kun puistossa saa kuljeskella / istua / pötköttää valkovihreässä meressä.

    Vähän sama juttu, että marjat maistuvat parhaalta suoraan puskasta / mättäältä / torilta; pakastimessa liiskaantuneissa ei maistu kesä.

    En ole huomannut sanoa (aikoihin vai ollenkaan), että Riku kirjoittelee mukavasti! Kiva se "kesä on jo mennyt" -vitsailukin!

    Jos Kuutti Lavosta on näytillä niin hassua jättää väliin. Uusi kirkko on vielä näkemättä (kesällä sitten), mutta enkelimäiset / pyhimysmäiset hahmonsa lähes kauneinta mitä ihmisen kädestä voi syntyä.

    Vaan eivät ne kädestä synnykään.

    VastaaPoista
  89. Kuiske,

    mikään ei voita vuokkojen seassa pötköttelyä.

    Olen tämän todennut, kun koetin saada kuvaan vuokon alhaalta ylöspäin, varsineen, niin että vuokko olisi kuin ihmishahmo, joka kurottuu anovasti valoon, taivaita kohti.

    Riku on kirjoittajana ja kommentoijana suurisydäminen aarre, oivaltava ihanuus. Kauhea herjaaja, joka naurattaa mutta joka ei ole herjuistaan huolimatta koskaan kenellekään ilkeä. Paitsi parille kepulaiselle, joka pitäisi niistää saunan takana.

    Voi näitä helleaamuja, kun saa kulkea paljain säärin halki kostean vehreän nurmikon hakemaan aamuhesariaan! Kaikki on tosiaan mahdollista näinä varhaiskesän aamuina.

    VastaaPoista
  90. Unohdin: Kuiske - Pyhän Olavin kirkkoon minäkin menen jahka saan aikaiseksi - ja nimenomaan Lavosen töiden tähden. Käyn samalla lähellä sijaitsevalla vanhalla hautausmaalla, jonka kupeessa muutama Suikki-esi-isäni tietojeni mukaan on haudattuna.

    VastaaPoista
  91. Taiteen määritelmä taitaa olla nykyään niin laaja, että jokaisella on omansa. Onkohan niin, että siitäkään ei voi kiistellä, kuten ei makuasioistakaan?

    Paljonhan mietitään myös sitä, voiko askartelun tuotoksia sanoa taiteeksi, tai käsitöitä. Missä kulkee taiteen raja siinä?

    Entäs nuo performanssiesitykset, joihin Iines viittasi?

    Mielelläni itse luokittelen taiteeksi sen, miksi se ahtaasti määritellään. Jotain erityisen upeaa, vaikuttavaa, erityislaatuista, mitä kukaan muu ei ole koskaan luonut. Jotain, johon kukaan muu ei kykene. Kissan tappo tai paskan heittely eivät tosiaan kuulu siihen kastiin.

    Viisivuotias katseli mökkimatkalla auton ikkunasta pilviä ja näki niissä ison linnun. Pilvilintu seurasi meitä jonkin matkaa. Lapsella oli mielikuvitusta ja taiteellista silmää. Silti pilvet eivät, Kuiske, kai olleet taidetta?

    VastaaPoista
  92. Kuiske varmaan lukee tuon ja vastailee, jahka ehtii ja tuntee kutsumusta.

    En malta olla tökkäisemättä tähän ikuisuuskysymykseen omaa ajatustani: olisiko niin, että esteettisessä nautinnossa kaikenlainen luokittelu on turhaa.

    Meidän ei kai tarvitse nimetä asioita taiteeksi nauttiaksemme niistä aistinvaraisesti. Itse nautin vaikkapa ruosteläiskästä tai sammaleen muodosta ja tunnusta. (Kuiskeen alkuperäinen ajatus taisi olla, että näistä asioista voi nauttia aidoimmillaan ikuistamatta niitä "kalpeaksi" kuvaksi todellisuudesta.)

    Pilvilintukin on esteettisesti innovatiivinen mielen luomus, mutta ei se itsessään kaiketi taidetta ole, koska siitä puuttuu ihmisen osuus välittäjänä. Taide ~ taitaa ---> ihmisen teon tai luomisen tulos. Se siis olisi taidetta, kun lapsi riimittelee pilvilinnusta säkeitä tai piirtää kuvan, ikuistaa elämyksen. Se vaan, että lapsen tuotoksia ei pidetä taiteena, vaan vasta aikuisen.

    VastaaPoista
  93. Iines, olemme samaa mieltä. Parasta on jättää itse kullekin vapaus käsittää taide tavallaan.

    VastaaPoista
  94. Aihe on kiinnostava - en malta olla jatkamatta vielä hieman, koska minusta taiteen olemus ei ole mielipidekysymys.

    Taide ilmiönä tai asiana on hyvinkin määriteltävissä ihmiskäden tai ihmismielen muistiinmerkitsemäksi tuotokseksi, vaikka ajattelisi miten vapaasti tahansa. Ei kuitenkaan välttämättä niin, että kaikki tuotos on taidetta, vaan kaipa myös tuotoksen käyttötarkoitus tai aikojen saatossa muuntunut funktio merkitsee jotakin.

    Esimerkiksi luolamaalausten funktiosta on kiistelty. Jos ne olivat vain metsästysriittejä, ne eivät olleet taidetta piirtäjilleen - meille kyllä, koska funktio on toinen.

    Jos maalaukset taas olivat symboleita alkuihmiselle, joka tajusi ne esittäväksi kuvaksi, ne kai olivat hänellekin taidetta.

    Se sitten taas olisi määrittelyistä vapaata, miten kukin assosioi ja kokee jonkin tuotoksen äärellä. Tässä lähestytään toista ikuisuushaaraa: kysymystä hyvästä ja huonosta taiteesta.

    VastaaPoista
  95. Delilah, mistäpä minä tietäisin mikä on taidetta! :) Sitä ei sentään ollut äskeinen suihku, vaikka se kovasti virkisti mitä taidekin voi tehdä.

    Lyödä päälle leima "tämä on taidetta" tai "tämä ei ole taidetta" kertoo juuri siitä, minkä Iines nosti esiin - haluksi kontrolloida, ottaa haltuun. Tuonee - valheellista - turvallisuudentunnetta lokeroida asioita.

    Eräs ystäväni, jolla on taiteen maisterin paperit, harmitteli kerran sitä, että koska hänellä on niin paljon kirjatietoa aiheesta, hän ei osaa suhtautua oikein mihinkään tuotokseen analysoimatta. Sääli! (Itseään hän nimittää käsityöläiseksi.)

    Minua on joskus naurattanut se että myyntinäyttelyssä jonkun taiteilijan töiden kohdalla mainitaan erikseen tekijän olevan professori. Sekö titteli tekee työhön oikein erityisen säväyksen?!

    Taide herättää tunteita ja ajatuksia. Seinilleni en laittaisi mitään mikä ei herätä erityisen lämpimiä tunteita.

    Taiteen yksi tehtävä on kai alleviivata sitä mitä on ilmassa. "Rumat" performanssit, "sairaat" tuotokset on helppo leimata ällöttäviksi ilman että miettisi että mistä ne haluavat kertoa. Mielenkiintoista sekin, että miksi jokin herättää hyvin voimakkaan reaktion.

    Viimekesäinen katusirkus oli harvinaisen virkistävää taidetta! Nuorallakävelyä ja muuta, hetkessä ja sitten se oli ohi.

    Pilvet ovat luomakunnan taidetta! Tai sitten ihan vaan vesihöyryä ja mitä lienee muuta - miten haluaa nähdä. Joka tapauksessa ohikiitäviä ja juuri siksikin niin kauniita katsella!

    VastaaPoista
  96. Jako hyvään ja huonoon taiteeseen on tosiaan mahdoton, koska määrittelijä ei liene koskaan ole täysin objektiivinen, vaikka saattaa itse niin luulla. Kriteeritkin ovat ihmisten keskenään sopimia ja aikojen kuluessa muuttuvaisia.

    On ihan yhtä hyvä ja paljon helpompi itse tehdä määrittely rehellisesti mutu-tuntumalla. Jokainen tietää, mistä pitää, mikä tuo hyvän olon, koskettaa sisintä, ja mitä huomaa pohtivansa ja muistelevansa jälkeenkin päin.

    Ei merkitse mitään, vaikka ammattiarvostelijat lyttäisivät näyttelyn, kirjan, konsertin tai teatteriesityksen. Se merkitsee, miten itse kukin kohdallaan sen kokee. Omaan mielipiteeseen on jokaisella lupa.

    VastaaPoista
  97. ""Rumat" performanssit, "sairaat" tuotokset on helppo leimata ällöttäviksi ilman että miettisi että mistä ne haluavat kertoa."

    Mimosa Palen jätti vagina on kukkea esimerkki rumasta performanssista ja sairaasta tuotoksesta josta ei käy ilmi mitä tuokin "taiteilija" haluaa kertoa.

    Lisähuvitusta tuotti muutama pöllö nainen TV:n Voimala -ohjelmassa, jotka halusivat uudelleen syntyä tuon Palen vaginan kautta. Kaikenlaiseen kotkotukseen ihmiset lähteekin mukaan. Oikein naurattaa hersyvästi.

    VastaaPoista
  98. Anonyymi, taiteen nimikkeen alle pannaan kaikenlaista, mikä minustakin tuntuu sairaalta. Onko tuollakin "taiteella" kuitenkin merkitystä? Pääsemmehän paheksumaan sitä ja pussauttelemaan ulos inhoamme ja negatiivisia tuntemuksiamme. Sen jälkeen "oikea" taide tuntuu entistä upeammalta.

    VastaaPoista
  99. Jos vetäisi herneet nenään kaikesta mahdollisesta ärsyttävästä / typerästä / sellaisesta mikä ei vaan kolahda, verenpaine olisi korkealla, päätä särkisi, mieli olisi paha ja läheiset kaikkoaisivat.

    Ei maksa vaivaa! :)

    VastaaPoista
  100. Kuunkuiske, harva ihminen oikeasti kykenee olemaan kaiken aikaa positiivinen. Olet onnekas, jos kuulut heihin.

    Mitä kaiken "paskataiteenkin" ymmärtämiseen tulee, epäilen, että ymmärtäjän paneutuminen ei ole kovin syvällistä. Kenties hän on ymmärtävinään vain lämpimikseen. Toisesta korvasta (silmästä) sisään ja toisesta ulos.

    VastaaPoista
  101. Olet oikeassa Delilah. Sinulla on viisaat ja tasapuoliset mielipiteet, olen huomannut.

    Asettaisin kuitenkin hieman kyseenalaiseksi yleisesti sen, voiko kaikkea kutsua taiteeksi. Siis joku vääntää teoksen (esim. kakkaa) ja sanoo, että tämä on nyt sitten taidetta. Ei ole minusta! Kai jonkinlainen kriteeristö täytyy olla ja täyttyä, jotta voidaan puhua taiteesta?

    Mimosa Palen työ ei ole minusta taidetta, vaan provokaatio ja tarkoitus on vain herättää huomiota, että tällainenkin Pale on yleensä olemassa. Ilmeisesti tuo hävytön "jättivagina" -työ on jonkinlainen käyntikortti, mutta mihin?

    Toisaalta olen sitä mieltä, että omalla ajallaan ja rahallaan saa tehdä mitä vaan mikä ei riko lakia. Kysymys kuuluu tekikö Pale tuon työn vain omin resurssein, vai oliko mukana yhteiskunnan resursseja?

    VastaaPoista
  102. Anonyymi, Mimosa Pale ei ehkä koskaan olisi päässyt toisenlaisialla teoksilla esille, piti räväyttää. Mikäpä sen suuremman haloon saa aikaan, kuin tehdä jotakin, mitä kauhistellaan ja paheksutaan. Aihevalinta oli harkittu temppu. . (Ehkä hän nyt nauraa itsekseen: "Onnistuinpas!"

    Ihminen tekee sitä, mitä osaa. Sääli, jos Mimosan kyvyt nk. taiteilijana rajoittuvat vain tämänaiheisiin töihin. Eivät kai ihmiset kauaa jaksa tällaisesta kiinnotua?

    VastaaPoista
  103. Estetiikasta en niin tiedä. Minulle fiktio on faktaa ja toisinpäin. Tunnen paljon anonyymeja, he ovat molempia, tarua ja totta, ja usein myös hirvittävän herttaisia.

    Mutta kepulaiset ovat kamalaisia. He pyrkivät aina lypsämään, joko lehmiä tai ihmisiä. Lauantai-iltaisin, kun Seurojentalolla on tanssit, he ajavat traktoreillaan niin että multapaakut lentelee kun sosiaalidemokraattisemmin ajatteleva yrittää ujuttaa (maitolaiturin vieressä?) taas jälleen kerran pois singahtaneita fillarinketjuja takaisin... Kumpikohan heistä piäsee saatolle, kysyn vain?

    Mielestäni kepulaiset voisi vaihtaa solipsistisempiin ihmisiin, vaikka pitkäkoipisiin nandeihin; jokainen heistä vastaa kevyesti kuutta-viittä Vanhasta.

    VastaaPoista
  104. "sosiaalidemokraattisemmin"... po.
    sosiaalisemmin ja demokraattisemmin

    VastaaPoista
  105. "Tunnen paljon anonyymeja, he ovat molempia, tarua ja totta, ja usein myös hirvittävän herttaisia."

    Minä olen aika herttainen ja pehmeä, mutta olen mielummin näin tunnistamattomana anonyyminä, kuin nimimerkillä esillä.

    Mikäli laittaisin nimimerkin esiin, tod.näk. kohtaisin heti väkivaltaa. Ei kiva.

    VastaaPoista
  106. Mikis, jos olisin tyttö lavatansseissa, valitsisin oitis fillarikyydin. Ei siksi, että ne multapaakut minua häiritsisivät, vaan siksi, että vauhti ei fillarin kyydissä päätä huimaisi ja voisi välillä pysähtyä juttelemaan mukavia. Traktorilla ei kapealla tiellä parane pysähdellä.

    VastaaPoista
  107. Minä en niin nandeista tiedä, mutta suosittelisin kepulaisten vaihtoehdoksi watusseja. Heillä varpaanväli on "kaksi nyrkkiä" ja hampaiden väliin mahtuu vanha vitosen kolikko, poikittain.

    VastaaPoista
  108. Mikis,

    minua hirvittää sana herttainen yhdistettynä virtuaalimaailman henkilöihin. Luoja minua varjele herttaisilta ja varsinkin hirvittävän herttaisilta! Anna tielleni mieluummin pataässiä, aitoja mököttäjiä tai tuiskahtajia tai suoraa huutoa teeskentelemättömän kitusista!

    Herttaisuus harvoin on pysyvä ominaisuus, pikemmin se on laskelmoiva ja kontrolloitu metodi operoida netissä, hyvin käytännöllinen siis. Se joka on sinulle herttainen, voi lisäksi olla toiselle vittumainen kalvaja, niin ettei tyhmempi sitä edes huomaa.

    Anonyymit sinänsä ovat ok, joskin laajoissa keskusteluissa iso anonyymilauma onnistuu helposti hajoittamaan keskustelun, mikä ei tietenkään aina ole vahinko. Moni ei muista, että anonyymeja ovat myös keksityllä nikillä erottuvat persoonat.

    VastaaPoista
  109. Älggäs ny, ja olggas ny, älgäggä noin höveleitä olggo, mä miggä Pura oo!

    Oli muuten hyvä matsi eilen, äsken Stadista- jossa peliä ei käyty - kotiuduin. Keskustan hotellissakin yövyin ilmaiseksi, miten se tehdään: en kerro!

    Täällä kävin eilen illalla pari kertaa nopeasti vilkaisemassa Nokian kännykän korvikkeella.

    Paluumatkalla, rautatieasemalla myyjää nauratti, kun makkaraperunat kaikilla mausteilla tilattuani, ja saatuani, vaadin poistamaan mausteista alimmaisena olleen ketsupin, kun muutin mieleni.

    Lähijunassa konnari oli virkamiehen veemäisen näköinen, kovalla äänellä kailottaessani lippuuni valtion virallista leimaa, joka siinä olleen kirjoituksen mukaan oli pakollinen.

    Junassa lukemani iltalehti kertoi kansalaisten arvostavan Holkerin ja Lipposen valtiomiesluokkaan: Saatana, me ollaan pohjalla!

    VastaaPoista
  110. Mistähän riemumatsista se Riku oikein on tulossa? Ja vielä ilmaishotelli kylkiäisenä. Kyllä nyt kateudesta vihreänä täällä takapihan terassilla loistetaan, niin ettei naapuri erota naamaani vehreistä puskista.

    Suuri suomalainen valtiomies? Ei nyt tule ketään mieleen. Oisko liikaa hellettä.

    Noh, minä jatka Houellebecq-esseekirjan lukua. Jonain päivänä uskon ymmärtäväni filosofiaa. Voi olla, että tästä mennään vielä Mensan testeihin ja osallistutaan kiitettävällä tuloksella Kemppisen kirjallisuuskyselyyn, jonne menen myös kertomaan, että valitettavasti vain 2/3 oikein.

    VastaaPoista
  111. Asettaisin kuitenkin hieman kyseenalaiseksi yleisesti sen, voiko kaikkea kutsua taiteeksi. Siis joku vääntää teoksen (esim. kakkaa) ja sanoo, että tämä on nyt sitten taidetta. Ei ole minusta! Kai jonkinlainen kriteeristö täytyy olla ja täyttyä, jotta voidaan puhua taiteesta?

    Minusta tässä puhutaan jo taiteen laadusta, siitä mikä on hyvää ja mikä huonoa taidetta. Oma tarkoitukseni on hahmotella sitä, mitä taide on, miten sitä voisi koettaa määritellä.

    Jos joku vääntää tortun ja antaa sille nimeksi Globaali tulevaisuus, niin tottakai se on taidetta. Se on vaan hemmetin haisevaa ja ällöttävää taidetta, mutta niin on kai maapallon tulevaisuuskin tortunvääntäjän mielestä.

    Taiteen tunnusmerkki on se, että se on ihmisen välittämää tuotosta, joka on symboli ja jolla siis on jokin viesti ja sisältö.

    Kukin voi miettiä, olisiko jokin taideteos, joka ei sovi tuohon määritelmään. Kannattaa muistaa, että myös huonon taiteen on mahduttava noihin raameihin.

    VastaaPoista
  112. Oi, oi, oi Iines. Käyttämällä sanaparia "hirvittävän herttainen" halusin juuri pilkata heitä jotka ampuvat puskasta. (Tarkoitin ehkä "herttaisen hirvittävää", mutta samaa, mitä Stasin Saksassa tapahtui.) Näitä kahta sanaa ei voi yhdistää (paitsi väärin), siitä tuo sanapari.

    Tiedän (ai mistä, olet itse kertonut), että olet saanut kärsiä anonyymeistä; he ovat heittäneet sinun päälle tervaa, höyheniä, nauloja, mirhaa maasälpää ja käytettyjä kondomeja.. mutta niinhän käy jokaisella joka aukoo päätään Netissä. Eikö totta?

    Mitä pitää tehdä jos joku anonyymi joskus oikeasti koskettaa kipupistettäsi... (vittu, että inhoan tuota sanaa, "kipupiste")? En tiedä. Itse, jos kommunikoisin blogini kautta, en lopettaisi sitä siksi, että minua kiusataan, tai ees siksi, että jos lopettaisin, kauhee jengi 4-raajaisia hämähäkkieläimiä nostaisi kaikki 8 käpäläänsä pystyyn: JIPPII! ...

    Paskan marjat. Minua huvittaisi - ohoh - että oonko mää tehnyt tällasen vaikutuksen muihin ihmisiin? Voihan kummallisuus.

    Eli, miksi tekisit mitään, mitä et jo olisi tehnyt, toisella tavalla?

    Ps. Olet jo nyt s*tanan ärsyttävä. Ja melekein aina väärässä. Ja keräät tänne ihmisiä jotka ovat vielä vääremmässä!

    Pss. Kelles minä nyt makeilisin?

    VastaaPoista
  113. Meinasin Kemppisen lääkäritenttiin laittaa kysymyksen: "kuka 1911 syntynyt lääkäri tuli tunnetuksi kaksostutkimuksistaan, joiden tuloksia ei koskaan julkaistu?"

    En viitsinyt vaivautua.

    Mikis on ylitsevuotavan yltiömakeilevalla päällä!

    VastaaPoista
  114. Niin, mutta minä olen syntynyt myöhemmin! Ja sitä paitsi mun veljeni oli lääkäri, en minä enkä Kemppinen.

    VastaaPoista
  115. Pystyn todistamaan nämä kaikki faktat. Ainakin jos on pakko. Oikeudessakin puhun niin "niin totta Mooses kun muistan"... Joka jo on paljon enemmän kuin monella muulla edes kaikki.

    VastaaPoista
  116. Minä puupää. Sitä se tekee, kun tyhmä lukee liikaa älykköjen kirjoja - viittaan Houellebecq-esseekirjaan, jota juuri luen. (Kuulivatko kaikki?)

    Siis tottakai, mikis, sinä juuri satirisoitkin tuota herttamaista herttaisuutta, jota minäkin niin ällöän, että mahlat nousee suuhun. - Miksiköhän minulla on muuten taipumus lukea mikistä jumalansanana, vaikka on niin ilmeistä, että juuri hän laskee leikkiä ja lyö kuviot halki ja vinoon pinoon, joka pysyy?

    Kipupisteistä en tiedä, kun minä olen yhtä avointa vereslihaa, jos niikseen käy ja joku on ilkeä. Pidän tätä suoruuttani - huom. en sano herkkyyttäni, sillä kyseessä on avoimuus ja suoruus eikä mitään heikko herkkyys - aikamoisena etuna tässä kovisten maailmassa.

    Ja olen mielelläni väärässä, mikis, sillä niin kauhean moni on nykyään oikeassa ja tietää paremmin, miten kuuluu olla ja sanoa ja suhtautua. En oikein edes tahtoisi samaistua tietäviin ja älykkäisiin.

    VastaaPoista
  117. Koska Mooses on puhunut niin totta, kuin muistaa ja haluaa kertoa, tuomitaan hänet täten ikuiseen kommentointipakkoon. Tuomiosta voi valittaa EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta ei siitä paljon hyötyä ole.

    Lisäksi hänet määrätään ottamaan epälukuiseksi ajaksi Paavo Lipponen luokseen asumaan.

    - Tuomari Hurmio

    VastaaPoista
  118. Riku, minä taas meinasin laittaa Kemppiseen miehiä sortavan kysymyksen: kenen kiistellyn romaanikirjailijan äiti oli lääkäri ja isä retkiopas.

    Vastaus: Michel Houellebecq.

    VastaaPoista
  119. Kenen kirjailijan lääkäriäidin mies oli eräopas? - No sen neljätoista euroa maksavan.

    Kuinka uskottavia ovat, tai eivät ole Iltalehden kyselyt? En osaa sanoa, miten erittäin epäuskottavia, mutta silti erityisen riittoisia, tai ainakin sarjaa murhaavia.

    Taidan mennä nukkumaan, stadissa vanha väsyy, kaljakin oli jotenkin pääkaupunkilaisen helmeilevää.

    VastaaPoista
  120. Minusta nimimerkki "Anonyymi" on siitä hyvä, että voi olla tunnistamattomana mukana keskusteluissa.

    VastaaPoista
  121. "Minä puupää."

    Niin simppeli, mutta voimakas lause. Totuuden seireeni laulaa, virtuaalisesti, niin totta kuin osaa.

    VastaaPoista
  122. Iines, enhän minä oikeasti tunne yhtään anonyymia. Jos tuntisin, eivät he olisi anoja?

    Olet joskus niin tosissasi että minua alkaa naurattaa. mm. siksi minua ei huvita liittyä keskusteluunne. Muuten diggaan sinua, olet ihana ihminen, yhtä murea kuin lihapulla; tosissasi mutta et tosikko. Se ei minua häiritse että välillä peittelet sanomisia, kuin pupu jälkiään, ainakin minä tekisin samalla lailla jos ketut hölkkäävät persperässäni. Eikä sitä aina muista mitä eilen sanoi, tai tänään ajatteli, puhumattakaan huomisesta? (Mutta onneksi meillä on näitä "sialun inginöörejä" jotka ovat aina samaa mieltä, ja pitävät siitä kirjaa. He muistavat. Tilastollisestihan et sinä minua ammu, vaikka siinä pyssyn kanssa sohit, ja uhkailet, koska vuodesta 1908 ei kukaan tässä kaupung.. ah.

    Jos ihmiset haluavat olla tekemisissä toistensa kanssa, kantsii kässsää se, että he ovat aika "suhteellisia" jo itsensä suhteen.

    Ps. Rasanen sanoisi tämän lyhyemmin (mutta pitemmin) ja iskevämmin (mutta monimutkaisemmin) sekä älykkäämmin (mutta älykkäämmin).

    VastaaPoista
  123. Anonyymille

    se, etteivät seireenit mitään totuutta laula, vaan suloisia valheviettelyksiä. Odysseuskin sidotutti itsensä köysillä laivan köliin tms:een kiinni, vaan niin vain miestä vietiin seireenien perään niin että köydet rusahtelivat poikki.

    *

    Mikis,

    mitä vikaa tosissaan paasaamisessa on? Minusta hengen palo on elähdyttävä voima, ja hieman säälin niitä rassukoita, joita henki ei lennätä.

    Tosissaanololla ei onneksi ole mitään tekemistä huumorin kanssa. Minäkin aina puhkun keskellä odotan, milloin joku tulee sanomaan jotain hauskaa väliin ja kääntää puheen vaikka kainalokarvojen merkitykseen hikoiluprosessissa. Ei se ole asiasta pois, päinvastoin, ja junan voi aina kääntää takaisin pääraiteelle.

    VastaaPoista
  124. Ohessa Iinekselle aineksia Floora-purkki kirjoitelmaan väkivaltaisesta naisesta. Saa nähdä syntyykö stooria...? Ei vissiin.

    Hätäkeskus perheenisälle: Otat sä naiselta pataan?

    Ote:
    Apulaisoikeusasiamies on antanut hätäkeskuspäivystäjälle huomautuksen asiattomasta käytöksestä hätäpuhelun aikana. Päivystäjä oli kysynyt perheenisältä muun muassa, että "otat sä naiselta pataan". Hän myös tiedusteli miehen ja tämän puolison painoa.

    Puhelu liittyi tapaukseen, jossa isä oli joutunut vuoden 2009 toukokuussa lähtemään lastensa kanssa turvakotiin puolisonsa väkivaltaisuuden vuoksi.

    Kun mies seuraavana päivänä meni kotiinsa hakemaan lisää vaatteita itselleen ja lapsilleen
    , hän joutui soittamaan useita kertoja hätäkeskukseen. Miehen mukaan hän soitti apua, koska puoliso oli huitonut häntä ja käynyt päälle sekä uhkaillut.


    Onneksi meillä on oikein tomera ja napakka apulaisoikeusasiamies, kun on antanut sentään niinkin rajun rangaistuksen kuin huomautuksen. Nyt ovat miehet turvassa.

    VastaaPoista
  125. "Odysseuskin sidotutti itsensä köysillä laivan köliin tms:een kiinni,"

    Herran pieksut, Odysseuksella mahtoi olla vahvat keuhkot jos kölissä (veden alla) oli kiinni.

    VastaaPoista
  126. Oliko hätäkeskuspäivystäjä nainen? Vai mikä, anopelle, pointtisi oli?

    VastaaPoista
  127. Se tms oli sinua varten Anonyymi.

    Sovitaan nyt sitten täsmällisesti, että tms. tarkoittaa vaikka mastoa.

    Köli on vedessä, ja minua huvitti ajatus siitä, että Odysseus olisi rääkännyt itseään sidotuttamalla itsensä nimenomaan laivan köliin, aaltojen riepoteltavaksi. Jos olisin elokuvaohjaaja, tekisin tällaisen mutkan käsikirjoitukseen ja kuvaisin tämän merikohtauksen hyvin voimakkaaksi, seireenien laulun lapsenomaisen hennoksi mutta vietteleväksi.

    VastaaPoista
  128. Saattaa olla, että hätäkeskuspäivystäjä oli nainen, mutta vain typerys, kuten sinä "katson silmiin" (katso tekstiä, äläkä silmiä niin tajuat pelle), ei huomaa pointtia eli että teksti kertoi väkivaltaisesta naisesta, joka moukaroi turvakodista lapselleen ja itselleen vaatteita jne. hakemaan tulluttaa miestä.

    Usein käynti optikolla auttaa ja se että ei katsele silmiin vaan tekstiin. On jotenkin herttaista, etä tollaisia ihmisiä kuin "katson silmiin" on. Heidät kun hämää yhdellä kädellä ja puolella suulla.

    VastaaPoista
  129. Patajuttu ei näytä sisältävän yhtaikaa koomisuutta ja traagisuutta, niin kuin Flora-margariinijuttu, sillä on kauheaa, että joku pahoinpitelee vaimonsa väärässä asennossa olevan margariinipurkin vuoksi. Mutta samalla kun se on kauheaa, se on myös humoristista kaikessa absurdiudessaan. Tämä sytytti minut, ja tarinan sukupuolilla ei ole merkitystä - vain väkivallalla on.

    Patajutussa sanotaan vaimon enemmän uhanneen kuin lyöneen. Minusta tässä ei ole mitään absurdia, vaan vain kauheaa. Se mitä hätäpäivystäjä sanoi, on naiivia ja typerää. Ei hyvän tarinan kliimaksi voi olla tuo repliikki.

    VastaaPoista
  130. "Se tms oli sinua varten Anonyymi."

    Miksi minua varten?

    "Köli on vedessä, ja minua huvitti ajatus siitä, että Odysseus olisi rääkännyt itseään sidotuttamalla itsensä nimenomaan laivan köliin, aaltojen riepoteltavaksi."

    Tuo sankaritarina ja sen kuvaus loppuisi aika lyhyeen, eikä juuri aallot ehtisi riepotella, köli kun pääsääntöisesti on kokoajan veden alla. Happi loppuisi aika pian... siitä on hupi kaukana.

    Entisaikojen "kölin ali veto" oli usein kuolemaksi. Tuota rangaistustahan käytettiin niskoitteleviin jne. merimiehiin.

    VastaaPoista
  131. Anonyymi, en pidä sävystäsi.

    Annan sinulle varoituksen tyylistäsi. Huononnat ilmapiiriä, joka on ollut leppoisan hauska ja asiallinen.

    VastaaPoista
  132. "sillä on kauheaa, että joku pahoinpitelee vaimonsa väärässä asennossa olevan margariinipurkin vuoksi."

    Äh - ei tätä oltu näytetty toteen vaan kyse oli turmakodin työntekijän arvelusta mikä voi olla syynä pahoinpitelyyn. Missän ei todettu että noin olisi faktisesti ollut.

    "Tämä sytytti minut, ja tarinan sukupuolilla ei ole merkitystä - vain väkivallalla on."

    Patajutussa on selkeästi väkivaltaa. Ei kai kukaan turhaan hakeudu turvakotiin lapsensa kanssa?

    Selvät ainekset on, halu puuttuu?

    VastaaPoista
  133. Väkivalta yksin ei riitä, Anonyymi, mukana pitää olla selkeä siivu huumoria tai absurdiutta, jotta tarina sytyttää. Vastavoimat luovat syvyyttä.

    VastaaPoista
  134. Vahvasti epäilen asiakirjoihin tutustuttuani, että tämä vanhempi konstaapeli S. oli mies. Varmaksihan sitä ei voi väittää mutta kielenkäyttö ja perustelut viittaavat normimieheen. Saipa nyt siitä huomautuksen, lälläslää, ja anopellen asia edistyy.

    VastaaPoista
  135. "Saipa nyt siitä huomautuksen, lälläslää, ja anopellen asia edistyy."

    Annan sinulle huomautuksen ja varoituksen Katson silmiinpelle.

    Oleellista ei ole onko S mies vai nainen, vaan se että väkivallakko oli nainen. Tätä ei moni tajua, varsinkaan Katson silmiinpelle. Annan toisen varoituksen, kun on niin tyhmä tuo.

    VastaaPoista
  136. Vakavasti ottaen olen kyllä pohjimmiltani samaa mieltä Anonyymin kanssa siitä, että normimiehiä tulisi rangaista enemmän ja ankarammin epätasa-arvon ylläpidosta.

    VastaaPoista
  137. Minäkin sain vaikutelman, että hätäkeskuspäivystäjä oli mies. Hän oli lähdemateriaalin mukaan "komisario S", mikä viittaa mieheen, muttei tietenkään välttämättä ole.

    Repliikki on kuitenkin selkeästi miehen sanoma, vieläpä tietynlaisen machotyypin, jos saan hieman lennättää kirjallista mielikuvitustani. Naispoliisi harvemmin sanoisi noin.

    VastaaPoista
  138. Anonyymille voisi esittää vanhemman konstaapelin S. kysymykset (muokattuna):

    "Otatko sinä pataan naiselta…?" (verbaalisesti)

    "etkö sinä pysty puolustautumaan, miten iso olet…?". (älyllisesti)

    pdf

    VastaaPoista
  139. Jos outona tulisi nyt vierailulle tähän blogiin, voisi melkein luulla, että täällä tapellaan.

    Ei kai tapella? Se, joka on viisaampi, lopettaa.

    Tosiasiahan on se, että tilanne on nolla - nolla.

    VastaaPoista
  140. Delilah,

    älä huolestu. Anonyymi vain hieman kokeilee pilttuunsa rajoja. Antaa vikurin potkia, kyllä se siitä asettuu.

    VastaaPoista
  141. "Pidän tätä suoruuttani - huom. en sano herkkyyttäni, sillä kyseessä on avoimuus ja suoruus eikä mitään heikko herkkyys - aikamoisena etuna tässä kovisten maailmassa."
    Olen herkkä, yliherkkä, siis heikko. Hitsei, kun aina pyytelen anteeksi sitä, mitä olen. Anteeksi, kaikki vahvat selviytyjät. Anteeksi, että maailmassa on heikkoja, vajavaisia, epätäydellisiä. Anteeksi.

    "Ja olen mielelläni väärässä, mikis, sillä niin kauhean moni on nykyään oikeassa ja tietää paremmin, miten kuuluu olla ja sanoa ja suhtautua. En oikein edes tahtoisi samaistua tietäviin ja älykkäisiin."
    Viikonloppuna oikein hehkuin sitä, että olen päässyt irti tavasta yrittää vaikuttaa ihmisiin, parantaa heidän elämäänsä. Ihanaa, voin kuunnella enkä tiedä hönkäsenpöläystäkään, mitä ihmisten pitäisi tehdä. jotta heidän elämänsä olisi parempaa.Annoin kuitenkin yhden tekstarineuvon, jolla ei ole yhtään mitään merkitystä sille ihmiselle. Pahus.

    VastaaPoista
  142. Kauhistelu ja paheksuminen on kapeakatseisten kukkahattutätien ja -setien heiniä! Mitäpä yhdestä jättimäisestä vaginasta - on sitä kummempaakin nähty maailman turuilla ja toreilla.

    Naiset eivät pääse koskaan ko. tavaran sisään sieltä kerran pullahdettuaan. Voisi melkein sanoa, että epistä - mies pääsee sinne koska tahansa! :)

    Delilah, joskus minullakin on huono päivä, mutta onneksi hyvin harvoin. En ole kokenut elämässä mitään erityisen rankkaa, joten on helppoa olla pääsääntöisesti hyvällä mielellä.

    Juuri luin jostakin jonkun psykologin suusta, että nykyään ihmiset kestävät huonosti aivan normaaleja vastoinkäymisiä. Saattaa pitää paikkansa.

    Ja ne 700000 syövät mieliala/masennuslääkkeitä. Hurjaa menoa. Mikä tässä elämässä on niin kamalan vaikeaa?

    Parhaita oppeja, mitä olen saanut kotoa, oli se, että aina kannattaa hankalan paikan tullen katsoa peiliin. Mikä on johtanut tähän tilanteeseen? Mitä kannattaisi tehdä toisin? Mikä on vastuuni elämästäni? Täydet 100 %.

    VastaaPoista
  143. Sb,

    ilmaisin itseni huonosti. Tarkoitukseni ei ollut mollata herkkyyttä, koska olen itsekin herkkä ja arvostan ihmisessä nimenomaan sitä, ettei pakene herkkyyttään vaan uskaltaa tunnustaa sen.

    Koetin sanoa tuossa sitaatissa, joka on ensinnä kommentissasi, että herkkyys on vahvuutta. Nimenomaan vahvuutta, herkkyys ei ole heikkoutta. Heikkoutta on mielestäni herkkyyden kieltäminen. Ei se ole rohkea, joka ei pelkää, vaan se, joka pelosta huolimatta tekee monenlaisia asioita!

    Minulla on sama suhde neuvoihin kuin sinulla: en osaa neuvoa ihmissuhteissa ja koen neuvot jopa turhiksi. Mikä minä olen muille sanomaan, miten pitää suhtautua.

    VastaaPoista
  144. Huhuhhuh! Onneksi oikesivat asiat minullekin, joka luin jostain vain lööpin: "Otat sä pataan naiselta?" Mielikuvitukseni antoi tarinoida itselleni niin, että joku julkkis on sanonut jotain jossain muiden (iltasanomien) kuullen ja kyse on ollut suihinotosta (tai -annosta).

    Heh heh hee -vaikka naurun asia se ei liene siinä lapsiperheessä jota tämä riita koskee onpa muksijana kumpi osapuoli hyvänsä.

    Ja koska ei tiedetä, miksi tilanne on moiseksi päässyt ei pitäisi tuomioita alkaa jakelemaan muille ainakaan kuin hätäkeskusken päivystäjälle asiattomasta "slangi"kielestään joka ei ehkä edes kaikille avaudu.

    Ja sitäpaitsi hänkin on huomautuksensa ylemmiltään saanut ja ehkä on varovaisempi jatkossa.

    Mulle vaimo joskus ärjäisee, että halluut sä lättyys, perkele vai eivätkö ne kengät eteisessä järjesty sinne, minne ne kuuluukin, mutta "pataan" hän ei ole minua vielä lyönyt eikä pannut. Kerran kolhaisi piikkarillaan nilkkaan tansseissa kun iskin silmää vieressä tanssivalle tutulle naiselle.., niin ja saakeli, meinasin unohtaa, kaatoi Kittilässä, silloin kun vasta aloiteltiin tätä yhteisrintamaa, puoliksi juomani, harvinaisen viinipullon loppusisällön jota hän oli säästellyt jotain erityistä juhlahetkeä varten. Sanoi silloinkin aika veemäisesti viinillä kaljuani huuhdellessaan, mutta enpä enää muista mitä. Olisikohan alkanut jotenkin että: "...näin sinut pakanaruoja voitelen viimeisen kerran ja huomenna polokasen jänkään.."

    Heh heh.

    VastaaPoista
  145. Isäni, vanhan kansan mies, pruukasi sanoa eläessään, että ainahan toiset tietävät asiat paremmin, kuin asianosainen itse. Mitä lie tarkoittanut?

    VastaaPoista
  146. Iinestä tietysti! Sanoisin jos olisin anonyymi. Ja niinhän mie olenkin.

    VastaaPoista
  147. Valto, sinullahan tulinen muija on. Selvästi rakastaa sinua. (Anteeksi muijittelu, tarttui lupsakkaasta kielestäsi.)

    Minä en muista mieheen kajonneeni väkivaltamielessä, mutta ensirakkauteni tönäisi minut kerran nurin mustissaan palatessamme baarista. Ja kun nousin, meinasi tönäistä vielä toisenkin kerran, mutta ohikulkevat naiset pelastivat tilanteen kysymällä, tarvitaanko apua. Yleensä miehet ovat olleet kilttejä, minä samoin. Taistelut, jos niitä on, ovat korkeintaan sanan säilän leiskutuksia, ja niitäkään ei oikein enää jaksa. Mieluummin kyhnäisi vaikka kyljessä ihan tyytyväisenä.

    VastaaPoista
  148. "Hän oli lähdemateriaalin mukaan "komisario S""

    Ei, vaan vanhempi konstaapeli. Pointti ei ole ylikonstaapeli ja hätäkeskuspäivystäjä S:n sukupuoli vaan väkivallantekijän sukupuoli.

    VastaaPoista
  149. Olen elänyt siinä luulossa, että naisessa ei ole uloketta, jonka voisi laittaa Pyhimpään. Toki kaikkea muuta voi tuupata - jos sattuu suosimaan samaa sukupuolta, minä en - mutta ei voi tietää miltä tuntuu ulokkeineen olla siellä sisällä.

    En valita olla "vastaanottavakaan" sukupuoli! :)

    VastaaPoista
  150. "Olen elänyt siinä luulossa, että naisessa ei ole uloketta, jonka voisi laittaa Pyhimpään."

    Sinulla on köyhä mielikuvitus.

    "mutta ei voi tietää miltä tuntuu ulokkeineen olla siellä sisällä."

    Onko miehellä onkalo jonne voi laittaa Rakkauden Valtikkansa? Ajaako naisen virkaa?

    VastaaPoista
  151. "Ja kaikki taputtaisi tietysti!"

    Minä taputan a) teatteriesitysten jälkeen (koska se on kohteliasta) ja b) kun näen kärpäsiä (niin kuin nyt).

    Kärpäsiä on vain - edellyttäen että he eivät ole kohmeessa - pirun vaikea lätkiä. Eikä se mikään ihme. Ihminen näkee (muistaakseni) 23 kuvaa sekunnissa ilman että se muuttuu jatkuvaksi liikkeeksi; kärpänen (muistaakseni) 120. Eli, kun lyöt sitä, se katselee: "ahaa, nyt tuo kämmenpohja on tossa, ja nyt tossa, se näämmä tulee lähemmäksi, voi hitsi nyt se on jo noin lähellä... taitaa täytyä lähtee lentelee".

    Sitä paitsi paarmat pitävät aika epämiellyttävää pörinää... ikään kuin heillä olisi jotain sanottavaa. Ei ole, he ovat hyönteismaailman insinöörejä.

    VastaaPoista
  152. Anonyymille toinen valomerkki ja muistutus, että tavoite täällä on keskustella leppoisan asiallisesti, joskin tiukastikin.

    Sanon vielä, että pointti patajutussa ei ole se, että perheväkivallassa nainenkin lyö, vaan se, että apua pyytävää miestä ei autettu. Nimenomaan repliikki "Otat sä naiselta pataan" on koko uutisen kliimaksi, yllätyspointti, pääpointti.

    Ja jos tuon repliikin sanoja on mies, niin kysehän on miehen harjoittamasta väkivallan vähättelystä. Tämä on se, mikä kääntyy bumerangina takaisin miehiseen macho-väkivaltakulttuuriin.

    Laasasen blogissa itketään sitä, miten miehiin kohdistuu enemmän väkivaltaa kuin naisiin. Kukaan siellä kirjoittelevista ei sitten vissiin hokaa, kuka sitä miesressua oikein turpaan vetää. Ettei vaan toinen mies?

    VastaaPoista
  153. Mikis,

    tapatko sinä onneton kärpäsen avokämmenellä? Käytä lätkää, mielellään värikästä, niin pienikin elämä päättyy ilotulitukseen.

    Meillä oli jo yksi kärpänen. Kauan sitä katselin, kunnes tartuin oranssiin lätkääni. Huonekärpänen ei ole kiva, se syö huomiosi ja särkee lauseiden rytmin.

    VastaaPoista
  154. Elämällä on hyvin erilaisia variaatioita, muuten. Ajatellaan esimerkiksi ädinrakkautta... eihän mikään sitä voi ylittää? Eihän. Tietyt hyönteisnaarat - iseistä nyt tietysti puhumattakaan - unohtavat noin kahden tunnin kuluttua että "nuohan on mun beibejä". Vaan päin vastoin popsasevat niitä suihinsa.

    Elämä etsii itseään, alati. (Tai ei tietenkään mikään 'elämä', olemassaolo. Tässä maailmankaikkeudessa, joka koko ajan laajenee, me voimme vain venyä.)

    Ps. Kehottaisin kaikki tutustumaan Odonaattojen, siis Sudenkorentojen elämänvaiheisiin. Siinä satu "Ollin oppivuosista" jää toiseksi. On se niin kummallista! Toinen, erittäin erikoinen elämisen tapa on muurahaissinisiiven loispistiäisellä; se on K-18.

    VastaaPoista
  155. Kuunkuiske. Se "uloke" jota nyt keskustelussa imeskellään, on ainakin minut tehnyt kykenemättömäksi päättämään 100%:sti omasta elämästäni jo aikatavalla elämäni alusta alkaen; miehen kirous koko uloke?

    Tietenkin, kun olisin siinä vaiheessa älynnyt katsella peiliin kun järkeni ja "ulokkeeni" ovat seistä jäpittäneet yhtä aikaa, olisi asia toisin ja tässä vain humpsuttelisin itseäni 100%:sesti ajatellen ja naatiskellen, mutta koko ajan olisi huolehdittava, että tulikohan se "pikkuveliulokkeen" kumipuku nyt varmasti matkaan.

    Monta monta muutakin, asiaa kuten yksinäisten, 100%:sesti itselleen elävien keskusteluyrityksistä on hyvin käynyt viime aikoina ilmi, olisi silti otettava mukaan elämänsä tarkasteluun.

    Olen sitäkin mieltä, ettei sitä nyt ihan koska vain haluaa, pääse "ulokettaan" naisen sisään tyrkkäämään. Töitä ja kaikenlaista lipsuttelua asian eteen täytyy alati harrastaa. Ja kun on naimisissa, niin sitä harvemmin käy "flaksi" niin kotona kuin kylässäkin. Vapaille miehille tietenkin kaikki lävet ovat avoinna, kysykää vaikka Laasaselta.

    Tarkoitan tällä ihan ystävällisesti sitä, ettei elämä tosiaankaan ole niin selkeän suoraviivaista kaikkien kohdalla millään tasolla.

    Onnittelen silti Sinua Kuunkuiske, että kohdallasi arkesi on reilassa olematta lainkaan kateellinen muillekaan hyväksi elämänsä pedanneille.

    "Tuurissa se on, kelle kasvaa iso k*rpä", sanoi Kalle Päätalon eräässä kirjassa Vikke Nilo, joka aamuisin nuiji suurta vehjettään pöydän laitaan kun se ei meinannut millään heretä tojimasta...

    VastaaPoista
  156. Niinpä, mikis. Aluksihan muurahaissinisiiven toukka elää ajuruohon kukilla, ja kun viholaismurkut ovat kuljettaneet sen pesäänsä, petomainen toukka ahmii satoja muurahaisentoukkia ja koteloita. Ja viholliset antavat kaiken tapahtua, ja lypsävät kaiken aikaa herkullista nestettä toukan peräpäästä. Keväällä sitten toukasta kuoriutuu perhonen, jota meiltä ei juuri enää tapaa.

    Juuri eilen, mikis, istuin korkealla vuorenhuipulla, koska juuri sillä kalliolla elelee harvinainen sinisiipilajike. Näin yhden ja kuvasinkin sen, mutta harvinainen asettui niin korkealle pihlajan limenvihreään kukintoon, että kuva jäi epäselväksi.

    VastaaPoista
  157. Iines: "Ja viholliset antavat kaiken tapahtua, ja lypsävät kaiken aikaa herkullista nestettä toukan peräpäästä." Tätähän tapahtuu nyt EU:n tasollakin, ja lajimme toimesta kaikkialla muutenkin, eikö? Kaunista mitään tämän lypsämisen tuloksena tuskin koskaan kuitenkaan syntyy...

    VastaaPoista
  158. Noita eläinmaailman brutaaliuksia löytyy ihmiselosta ja asioiden hoidosta tosiaan vähän senkin mukaan, miten niitä tahtoo soveltaa.

    Mutta kaikkiaan, viisainta taitaa olla istua kalliolla ja antaa tuulen hulmuta paidan alle ja katseensa siintää siinisiiven perään.

    Arkinen elämäkään ei ole suoraviivaisen yksiulotteista, sillä ulokkeet ja kolot eivät aina kohtaa toisiaan, vaan lipuvat toistensa ohi - viittaan laivoihin valtamerellä.

    VastaaPoista
  159. tavoite täällä on keskustella leppoisan asiallisesti, joskin tiukastikin.

    Tavoite ja toteuma ei kohtaa. On niin "toispuolista" tuo asiallisen keskustelun käsite täällä. Toisen asiallinen faktoihin perustuva keskustelu tyrmätään, toisen herjaava kirjoittelu on sitä tiukkaa kirjoitusta ilmeisesti. Kummallinen on joidenkin maailma.

    Valomerkkillä on muuten selalinen taipumus ihmisiin, että sen jälkeen "kiskotaan" kahta kauheammin ja kaksin käsin. Valomerkin seuraukset on hyvä tiedostaa ja ymmärtää...

    VastaaPoista
  160. Noin on Iines, hienoa, olet ottanut asioista selvää. Mutta sillä sinisiivellä on vielä oma vuokralaisensa: loispistiäinen, joka on erikoistunut tähän perhoseen. Sen elämää tarkoitin, se on ihan ihmeellistä ja sattuman sanelemaa; ja tekee kombinaatiosta paljon monimutkaisemman. Se on jotain semmoista, jota ei osaa keksiä, jos pitäisi, ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan niin kummallisesti.

    Sen takia minä mm. hyönteisiä (eli insectoja) aloin tutkia. Tai "tutkia ja "tutkia"... kunhan aloin tarkkailla heitä.

    VastaaPoista
  161. Patakeskusteluun vielä:
    Hätäkeskuksen päivystäjillä pitäisi olla robotin tunteet ja ihmisen järki. Se nyt vaan on mahdotonta.

    VastaaPoista
  162. (Voidaan jättää tämä keskustelunaihe.) Mutta kun siitä muurahaissinisiiven kotelosta - joka siis jo on ihme an sich - pöllähtääkin ulos... ei perhonen, niin kuin pitäisi, vaan pistiäinen - se on sattumien (tiedän kyllä minkien) summa.

    VastaaPoista
  163. Mikään ei ole tärkeämpää kuin muurahaissinisiiven vaiheet ja mutaatiot, jos sellaisia on, mikis. Ettäkö perhosen toukasta tuleekin pistiäinen, koska se on syönyt viholaisen toukkia? Tämä on ihmeellistä. Voi mikis, kuuntelisin mielelläni ja hipihiljaa, kun turiset sinisiiven vaiheista! En ole koskaan tuntenut hyönteistieteilijää, ja juuri sellainen voisi olla suuri intohimoni kohde. Soitit nyt herkimpiä kieliäni, mutta älä pelästy, mikis, saat olla ja elää rauhassa, en käy kimppuusi.

    VastaaPoista
  164. Patajutussa ikävää oli väkivallan vähättely, jota puhelun vastaanotttaja harrasti.

    Jos vastaanottaja oli machohenkinen mies, juttu palautuu bumerangina siitä älähtäneiden nilkkaan, sillä tarinan henkihän on väkivallan hyväksyminen ja taisteluhengen korostaminen.

    VastaaPoista
  165. On päivän selvää, että patajutussa hätäkeskuspäivystäjä toimi törkeän asenteellisesti ja välinpitämättömästi tilanteessa jossa lähimmäinen oli hädässä.

    Kun hain aamulla kaupasta kahviin maitoa ja sokuria, niin sanomalehden kannessa oli mustaa valkoisella: "Nainen löi miesta - hätäkeskuspäivystäjä ivallinen."

    Selvä kuin pläkki, kuka oli väkivaltainen.

    VastaaPoista
  166. Wkipediassa loispistiäisistä on hyvin vähän tietoa, eli ei ollenkaan. No, abdullahsetä kertoo: loispistiäiset ovat hyönteismaailman käki-lintuja. He laskevat munansa jonkun toisen lajin toukkaan, esim. perhosen. Tästä munasta syntyy sitten oma toukkansa - siis sen toisen toukan sisälle. Tämä isompi toukkaa syö esimerkiksi lehtiä, ja tämä pienempi sen sisällä syö sitä isompaa toukkaa sisältäpäin. Pitäähän saada enegiaa, solut tukehtuvat muuten. Mutta, äärimmäisen tärkeää on, sille sisemmälle toukalle, ettei hän vahingoita liikaa sitä minkä varassa hänenkin olemassaolonsa on; aivan oikein: hän on kuin virus. (Jolla ei ole omaa aineenvaihduntaa. Eihän yksikään virus haluaisi tappaa isäntäänsä; sehän kuolee vääjäämättä myös itse silloin. Tietenkin.) Muurahaissinisiiven (joka on harvinainen perhonen) ja muurahaissinisiipeen erkoistuneen loispistäisen (joka on vielä harvinaisempi) suhteessa ei ole symbioosia. Oikeastaan päin vastoin. Koska myöhemmin tämä perhosentoukka alkaa kävellä aika kankeasti, eikä ruokakaan enää maita, ja sitten se kellahtaa kumoon kuolleena. Siksi, että toukka sen sisällä on syönyt sen ontoksi, ja nyt - vasta nyt - se loispistiäinen voi koteloitua.

    Siten perhosesta syntyy pistiäinen - siis nimenomaan LOISpistiäinen.

    Ps. Mutaatioitten kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Paitsi jos pss. The Walt Disney Company tulee mukaan pensseleineen.

    VastaaPoista
  167. Miksi kouluissa ei silloin muinoin kerrottu tällaisia tarinoita? Miksi piti opetella ulkoa, mitä tarkoittaa yhteyttäminen eli assimilaatio? Lapset olisivat kuunnelleet hipihiljaa silmät ammollaan näitä tarinoita ja oppineet elämästä enemmän kuin elämänkatsomustiedon tai historian tunnilla.

    Ja mikis, ei sotketa Disneytä tähän tarinaan, vaikka Dumbo onkin aika veikeä otus. Tai ehkä juuri siksi.

    Pst Tuossa sinun tarinassasi oppi elämän lisäksi vähän biologiaakin.

    VastaaPoista
  168. Pst

    En malttanut olla kirjoittamatta patajuttua siten kuin sen näen. Tavoite ei ole lietsoa mitään ärhäkkää keskustelua, jonkalaisia varmaan on eri foorumeilla. Kunhan kirjoitin. Oikeastaan haluan katsoa, millaisia mahdollisia perhosjuttuja tuosta voisi versota.

    Pst 2

    Olen euforisen onnellinen! Minun kultatyttöni sai juuri haastattelukutsun unelmiensa open paikkaan! Hakijoita on ollut paikkoihin 40 - 90/yksi opettajan paikka, ja suurin osa täysin päteviä, eli edes haastatteluihin ei ole päässyt noin kokematon.

    VastaaPoista
  169. Onnea tyttärelle ja äidille! Voin ymmärtää toisen äidin ilon.

    VastaaPoista
  170. Kiitos, Delilah. Pidetään peukkuja. Tuokin paikka on kyllä vain sijaisuus, mutta kokovuotinen ja se kattaa myös seuraavan kesän, joten ei tarvitsisi olla kesää ilman palkkaa.

    VastaaPoista
  171. " ... jota minäkin niin ällöän, että mahlat nousee suuhun."

    Tuota (hymyilyä).. kyllä minä (lisää hymyilyä).. Tuota noin. (Ajattelun rapinaa.) Mikäs siinä, ollaan vaan siinäkin asennossa, puolin ja toisin.

    VastaaPoista
  172. Wonderful goods from you, man. I have have in mind your stuff previous to and you're simply too great. I really like what you have received right here, really like what you are stating and the way during which you are saying it. You're making it enjoyable and you continue to take care
    of to keep it smart. I can not wait to read much more from you.
    This is actually a wonderful site.

    my page: laser cellulite treatment

    VastaaPoista