Tänään on hiljaisuuden päivä.Minua sanottiin lapsena hiljaiseksi, ja tämä oli moite. Olisi tullut olla reippaan puhelias, mikä oli hyve.
Siskon mies oli sanonut, että suomalaiset ovat kauheita, kun ovat hiljaa, eivät puhu mitään minuuttikausiin. Itse se kyräilee mykkänä, jos kukaan ei puhu sen kanssa saksaa.
Hiljaisella on jotain salaamista. Hiljaisesta ei oikein tiedä, se on kuitenkin huonompi kuin muut, arka ja tyhmä. Se voi myös hautoa jotain; omituinen se ainakin on.
Kun kaikki äänet eliminoidaan, ihminen kuulee verensä virtauksen. Se on kauheaa kohinaa. Voi kuulla myös korviensa soivan, voi kuulla sydämensä lyövän, voi kuulla niveltensä narinan, voi tulla paniikki siitä elämästä, joka itsessä jumputtaa. Voi myös alkaa pelätä, että kohina loppuu yhtäkkiä, jumputus taukoaa, ja hiljaisuus tappaa siltä seisomalta, tai istumalta - missä ihminen nyt onkin. Niin se oli pudonnut minun kolleganikin tänä syksynä, kirjaston lukusalin tuolilta. Siitä vaan lattialle ja kaikki seis, ikuinen hiljaisuus. Oli kuollut jo ennen kuin kolahti maahan.
Hiljaisuus tulee täyttää äänillä, ja ellei muuta ole, on musiikki, jolla hiljainen huone täytetään. Silloin ei ole enää myöskään yksin. Ääni kertoo, että jossain on joku, sitä eletään järjestyneessä kosmoksessa, josta tiedetään jo kaikki. Ihminen on oppinut ja kehittynyt kukkaan. Kaikki on valmista, ihminen on herra.
Ääniä on tullut jopa niin, että tarvitaan laitteita niiden vahventamiseen tai hiljentämiseen. On kuulokkeita ja on kuulosuojaimia. Kuulokkeet eristävät muilta ääniltä paitsi yhdeltä, jonka volyymia sitten taas halutaan vahvistaa. Kuulokkeet suojaavatkin esimerkiksi oppilasta tylsältä opetukselta ja antavat hänelle yksityisyyden musiikin maailmassa, jossa voi unelmoida, turvallisesti muiden elävien keskellä, yksin yhdessä. Jos menet raottamaan kuuloketta, sinua katsoo koomasta herännyt.
Sitä minä en vain vieläkään ymmärrä, miksi puhelias ja jopa meluisa lapsi on parempi kuin hiljainen lapsi. Miksi ektroverttius on plusmerkkinen, mutta introverttius negatiivinen ominaisuus - ominaisuus, jonka kasvattajat kaikkialla koettavat kitkeä lapsesta pois?
(Kuvassa puolalainen juliste)
(Aihe saatu blogin sivupalkin kautta.)
Taas kerran, asiaa.
VastaaPoistaEllen
Kiitos, Ellen.
VastaaPoistaMinusta hiljaisuus on kultaa, niin kuin vaikkapa sadekin. Asioita, jotka ovat monesti epätoivottuja, mutta joita ilman ei voi elää.
Kannatan hiljaisuutta. Minulla se on kuulovamman kautta. Mutta kummallista kyllä, vamma tekee sen että erityisen kovat äänet, joita on kaikkialla tässäkin kaupungissa, iskevät rumpukalvoihin kuin puukot ja saavat pään sätimään.
VastaaPoistaRakastin musiikkia, mutta en voi enää kuulla sitä niin kuin se oikeasti on. Kuuntelen sitä pääni sisällä. Aina kuuluvat mielimusiikit.
Harmittaa että päässä ei ole Ristilukkia, Sibeliuksen laulua, joka tuli ajankohtaiseksi kun yhtäkkiä muistin sellaisen ötökän tapaamisen kauan sitten mökillä.
Se on lievästi myrkyllinen. Mutta ei ehtinyt minua puraista.
Kuulovamma tekee näkökyvystä entistä tärkeämpää, joten alkava kaihi on oikea huolenaihe.
Paras, ja suurimman osan ihmisistä ainakin itselleen hyväksymä lähtö kertomasi esimerkki kollegasi kuolemasta.
VastaaPoistaKituminen on viheliäistä, ainakin kun korvat ovat aina soineet eikä hiljaisuutta koe enää koskaan.
Ripsa,
VastaaPoistaminäkin siis kannatan hiljaisuutta, ja minulla se on puhevammani kautta - meillä on yhteistä, Ripsa. Molemmilla ilmeisesti aistia tai kykyä tallella, mutta niin, että normaali toiminta sillä elimellä ei käy, enää koskaan.
Luulen kyllä, että olen aina pitänyt hiljaisuudesta. Kenties kasvoin siihen kiinni ullakoilla, huusseissa, talon katolla, piilopaikoissani, joissa olin ja luin, paossa humalaista isää. (Isä ei olut paha, mutta eihän sitä kukaan jaksanut. Ennen kaikkea häpesin, koska tuohon aikaan viinan juonti ei ollut hyväksyttävää, vaan valtava heikkouden osoitus ja rappion merkki.)
Nytkin olen lähdössä luonnon hiljaisuuteen, kuvaamaan sadepisaroita. Minä janoan hiljaisuutta, jonka löydän luonnosta. Ihmiset ovat betonin keskellä, kirkkaissa valoissa, cityissä, teknisten laitteiden äärellä - minä pakenen heitä etsiäkseni rauhaa ja hiljaisuutta.
Valto,
VastaaPoistatuo kollegan kuoleminen oli vaan kovin ennenaikainen ja surullinen tapaus. Ihminen oli vain 52-vuotias, tunnetusti terve. Yksin elävä nainen, ja jos hän olisi pudonnut kotona keittiön tuolilta, häntä ei olisi kukaan kaivannut hetkeen, sillä hänellä oli meneossa etäkurssit, jolloin ei ole koulussa tapahtuvia tunteja, vaan tietokoneella.
Hänestä ei ollut edes kuolinilmoitusta. Joku hänet oli kuitenkin haudannut.
Hiljaiset ja harkitsevat, tarkkaavaiset henkilöt, kuten allekirjoittanut, ovat rautaa.
VastaaPoistaEgosentriset, mölisevät riikinkukot(kanat), ovat ympäristösaastetta.
Mieleen muistuu eräs kerta, kun olin luonnonsuojelualueella tarkkailemassa lintuja ja kyttäsin hyvää kuvaustilannetta (pajusirkku), niin paikalle tuli nainen, joka kailotti kännykkään niin, että varmasti kuului koko ruovikkoalueelle ja kahisutti perse keikkuen citytuulipukuuan niin perkeleesti. Lisäksi hänen piskinsä oli irti alueella, jonne koirien tuonti oli kaiken lisäksi kielletty. Siinä tällainen hiljaisempi ja rauhallisempikin jamppa alkaa hiukan nostaa painetta...
Taisi keikuttaa persettään sinulle, Jape. Ja sinä vain otat pulttia jostain kälätyksestä.
VastaaPoistaNo siis, ärsyttävää käytöstä luonnossa tuo oli, tietenkin.
Tuossa on muuten syy, miksi en taida ottaa koiraa, vaikka nyt olisi villakoira samassa talossa minua varten. Koira on liian vilkas ja äänekäs, se pelottaa kuvauskohteet pois eikä osaa olla hiljaa.
No, nyt minä lähden hetkeksi hiljaisuuteen kameran kanssa.
Tuskin keikutti minulle, vaikka olin kyttäysasemassa. Minun viisaria eivät tuollaiset, säännöistä, jotka on laadittu kaikkien eduksi, piittaamattomat ihmiset saa värähtämään. (hankala pilkutus)
VastaaPoistaRaivostuttavia yleisestikkin ne ihmiset, jotka julistaa kaikki asiat kaikelle kansalle, esim. puhuessaan puhelimeensa bussissa tai junassa.
Olen aina luuullut ettà oman sukupolveni lapsuudessa hiljainen lapsi oli se paras lapsi: ei hàiritse, ei kysy kummia, ei ole egosentrinen mòlisevà ympàristòsaaste (Japea lainatakseni).
VastaaPoistaKai se sitten on niin, ettà itsekukin meistà on saanut negatiivista palautetta juuri omasta persoonallisesta tavastaan kohdata maailma. Itse opin olemaan hiljaa "julkisissa tilaisuuksissa" aika pian, vaikka olisi ollut niin paljon kysyttàvàà ja juteltavaa.
Ehkà siksi olen kotonani maassa jossa olen se hiljainen ja rauhallinen, kun enemmistò mesoaa.
Hiljaisuus on minulle kuitenkin yhtà tàrkeàà kuin musiikki.
Mutta eikö toisaalta ennen vanhaan lapset kasvatettukin olemaan hiljaa ja siivosti etenkin vieraiden aikana.
VastaaPoistaMuistan kuinka lapsuudessani eräs naapurin täti oli hämmästellyt kuinka hiljaista meillä oli, kun kaikki neljä lasta istuvat vain omissa nurkissaan lukemassa.
Se oli kehumista. Kuulin sen äitini äänestä, kun hän kertoi sitä tutuilleen.
Toisaalta reipas käytös on toki aina ollut hyväksyttävää.
VastaaPoistaKun olin oman poikani, silloin 14 v, kanssa kerran kotiseuduillani, ja hän kävi kysymässä jotain asiaa uimahallin kassalta, niin kuulin kuinka kassatäti sanoi kaverilleen poikani lähdettyä, että "tuo nuorimies ei ollut kyllä kainuulainen".
Tunsin tiettyä ylpeyttä, sillä oletin hänen tarkoittaneen sitä, että poikani hoiti asiansa rennosti, silmiin katsoen ja iloisesti hymyillen.
Tuubavoittoisista kontrabassokonsertoista minä tykkään. Niistä, joissa yksinäinen haitaristi (Jape) soittaa kontrapunktia, yhä uudestaan ja uudestaan "Eikun"...
VastaaPoistaTuo mennyt hiljaisuus-kiltteyskasvatus on minusta suuresti liioiteltu ja karikoitu asia, vaikka kyllä tunnistan sen, ja myönnän, ilman muuta. Siivosti piti olla, ja vanhemmille ei saanut sanoa vastaan.
VastaaPoistaKuitenkin samaan aikaan painotettiin reippautta ja suun avaamista, rohkeutta. Hiljaista lasta pidettiin arkana ja nynnynä, häntä saatettiin nauraa ja pilkata porukalla, ja kotona annettiin ymmärtää, ettei maailmalla pärjää, jos ei saa suutaan auki.
Lukemista pidettiin turhana silmiennpilauksena, laiskuutena, ja lapsia kehotettiin mieluummin ulos pallopeleihin ja urheilemaan.
Nytkin kasvatus tähtää lapsen hiljaisuuden eliminoimiseen, vireyden ja aktiviteetin kasvattamiseen - hiljainen mietiskelevä lapsi ei ole trendikäs ihminen.
Minun koulussanihan oppilaille annettiin arvosana vireydessä, mikä oli minusta kammottavaa nuorten luonteiden ruotimista ja sättimistä opettajainkokouksissa!
Edelleenhän hiljaisuus on luuserin ominaisuus kaikissa ikäluokissa.
Työhönottohaastatteluissa hakijan pitää korostaa olevansa vilkas, ulospäinsuuntautunut, avoin ja kaikkien kanssa toimeentuleva, sopeutuva ja joustava yksilö. (Kammottava tyyppi! En koskaan palkkaisi ihmistä, joka täyttää nuo kriteerit. Häneltähän puuttuu persoonallisuus.)
Tapsa, katselen "Ihmisten Puolue" -ohjelmaa. Täällä olet jämäkkä, siellä et, välillä ihmettelen pitääkö minun uskoa enemmän silmiä vai korviani vai eikö kumpiakaan?
VastaaPoistaÄärimmäisen kummallista.
PS
VastaaPoistaKoulullani tarkoitan siis opettajuusaikaani. Oppilaista puheltiin aika rumastikin, että se ja se kävelee (ujouttaan) pitkin seiniä ja se ja se punastuu kuin tomaatti ja se ja se hyppää säikähdyksestä ilmaan kun ope astuu luokkaan.
Hiljaisuus ja aktiviisuuden puute laski meillä myös oppilaan numeroa, vaikka hän olisi saanut kokeista kympin. Jos oppilas ei viitannut, hän ei taatusti saanut hyvää numeroa opettajilta. Minä ainakin huomasin, että hiljaisten ja arkojen joukossa oli hyvinkin älykkäitä oppilaita.
Minusta Tapsa on ihana, molemmat heistä. Varsinkin se Ihmisten Puolueen. Ja tämä saippuakauppias.
VastaaPoistaÄitikin aina sanoo, että meidän poika on hyvä poika.
VastaaPoistaRautaa, jumaleisson!!!!
Jumalattoman kekseliäskin olen kun keksin vetää parran päälle ja esittää jeesusta. Ei ne vaan pöllöt tajua että sama tyyppihän se siellä kirjoittaa taas nimmarilla ja ilman.
Vedän niitä kaikkia höplästä!!!!
Persanonyymi
Mikä päivä tänään on?
VastaaPoistaMinulle annettiin heti harvinainen lintu objektiivini eteen, kun olin hiljaa metsässä. Puukiipijä, jota en ole ennen bongannut.
VastaaPoistaValitettavasti olin niin täpinöissäni, että objektiivi heilui kuin heinämiehen hanko, ja kuvasta tuli epätarkka, puukiipijän siitä kuitenkin tunnistaa. Lahja hiljaisuudelta ja Tapiolta.
Maailmassa perinteisesti ovat voittaneet ne, jotka huutavat kovimpaa:"EIKÄ OLLA, ITE OOT"!
VastaaPoistaUudempaa, keväällä voimistuvaa kansanperinettä on sananlasku: "Hävis, ku kepu Töölööstä!"
Meillä polkaistiin vielä jalat ristiin ITE OOTin jälkeen ja hihkaistiin, että LUKKO KII!
VastaaPoistaMinuakin on aina naurattanut se, kun helsinkiläiset menevät Töölööseen. Ovat ne aika kielipuolia siellä Kehä kolmosen sisäpuolella. Mutta pääasia kai, että nousevat oikeaan bussiiseen.
Melua on - kiitos kännyköiden - joka paikassa. Ihmettelen Japen tavoin, miksi tosiaan kännykkään pitää puhua niin, että kaikki ulkopuolisetkin kuulevat? Kiersin taannoin erään kirpputorin tuhatta ja sataa, kun yksi muija kulki takanani ja kailotti kännykkäänsä tosi kovalla äänellä. Olisi edes ymmärtänyt pysähtyä yhteen kohtaan huutamaan, mutta ei! Perässä piti pinkoa. En kuullut omia ajatuksiani!
VastaaPoistaItse en koskaan ole asunut Helsingissä, töitä ajoittain tehnyt ja nuorempana muuten luuhannut.
VastaaPoistaNe hyryrysyt eivät ole onnikoita, joissa on sähköjohto katolla - ei edes dösiä - vaan ratikoita.
Paitsi ne Helsingistä pois kulkevat kotelot, ne ovat niitä VR:n junan korvikkeita, joissa välillä pimeän aikaan joutuu Tikkurilaan asti matkustamaan ilman pienintäkään valoa matkustamossa. Lue siinä sitten varhaisaamulla ilmestyneitä iltalehtiä.
Muijat ovat monesti pahoja kännykailottajia - se on totta Delilah.
VastaaPoistaItselle sattui yksi äijä (ei sis. miesvih.), joka kälätti koko bussimatkan Pikkukaupungista Poriin. Valitsi välittömästi uuden numeron, kun entinen loppui. Pilasi matkani, minusta kun on hauska matkustaa linja-autossa ja katsella maisemia.
Kerran istuin linja-autossa jossa yksi akka (= nuori nätti neiti) alkoi pölistä kännykkäänsä. Ei siinä mitään pahaa, luin lehteä ja suljin itseni kaikelta hälyltä. Mutta... kun tuo nuorikko vielä 1/2 tunnin kuluttua kailotti samoja asioita kun... Lehdenlukuni häiriintyi. Vaihdoin paikkaa, istuuduin hänen taakseen, soitin mielikuvituspuhelun jossa....NYT MÄ TULEN JUST HEINOLAAN, OOTA HETKI, EIKUN ME MENNÄÄNKIN TONNE S-MARKETILLE... Kun se sanoi, tai siinä vaiheessa enää yritti, että 'sano Kirstille terveisiä', niin minä sieltä hänen takaansa sanoin että KISULLE TERKKUJA... Häirikkö pani puhelimensa kiinni, minäkin menin sinne missä matkalaukkuni oli, takaisin. Ja noin jo tunnin kuluttua tultiin Helsinkiin.
VastaaPoistaIltalehdistä - muistan miten pettynyt olin, kun huomasin, että nehän painetaan jo edellisiltana, ihan kuten päivälehdetkin. Minusta ne kuuluisi painaa aamulla! Päivälehdet taas kuuluisi painaa hieman myöhemmin. Nyt kaikki painetaan tiedon tulvaan nähden liian aikaisin, jos ajatellaan lehden jakaoaikaa. Kyllä internet on pesemässä sanomalehdet tyystin.
VastaaPoista"Aaamulehti kertoo, että tänään ilmestyvässä Iltalehdessä paljastetaan..."
VastaaPoistaIhmiset ovat typeriä. (Huokaus.) Onneksi he eivät sitä itse tiedä. (Haukotus.) Jokainen joka on eri mieltä on (hoh hoijaa) ...
VastaaPoistaTulee mieleen toinenkin ajattelematon ja - voi suoraan sanoa idioottimainen - kailottaja ja KILJUJA joukkio, nimittäin pissikset.
VastaaPoistaOlin näet erään toisen kerran samoilla pitkoksilla keskellä ruovikkoa kytiksessä, kuin missä se citytuulipuvun suhuttelijanainen kailotti kännykkäänsä. Tarkkailin ruovikossa lentelevää ruokokerttusta toivoen saavani sen kameran tähtäimeen, kun tarkkailupaikalleni lompsi pitkoksia pitkin kaksi pissistä, about 18v. Siinä sitten ajautuivat pieneen harmittomaan mytiäispilveen ja alkoivat kiljua ja huutaan niin perkeleesti, ettei mitään älyä. Sitten kaivoivat jostain sitruunatuoksuista hyttyskarkoitetta ja sohivat sillä joka puolelle. Mytiäiset ei kaikonnut, mutta linnut kaikkosi ja minä myös. Kusiais pesään ilman housuja pitäisi moiset kiljuvat pissikset istuttaa. Etten paremmin sano...
Minun tietoisuuteeni on tullut mm. että Dickursbystä junaan nousseen -hieman anorektisen oloisen rouvan- perheessä jälkikasvu syö liikaa, vielä yhdentoista jälkeen illalla niille piti tehdä hampurilaisia. Vaikka olivat syöneet jo tukevasti illalla. "Tuskin olivat koulussa syöneet mitään"
VastaaPoistaRouva oli menossa farkkuja ostamaan Itikseen.
Seuraava puhelu puhuttiin espanjaksi, joten en ymmärtänyt siitä mitään.
Tämä oli ikuistettava.
Kamalia kerttusia sinun tiellesi aina osuukin, Jape..
VastaaPoistaIhmiset ovat tosiaan typeriä, kuten mikiskin sanoo. Mytiäiset ja ötiäiset ovat ainakin viisaita.
hablo usted castellano?
VastaaPoistaMinusta ihmiset EIVÄT ole typeriä (vaikka niin sanonkin). Ihmiset on liikuttavia! hellyttäviä! ja ihania (paskiaisia)! Inhimillisiä, heitä he ovat, heikkouksineen.
VastaaPoistaPidetään nyt vaan kiinni siitä, että ihmiset ovat kivoja, kerttusetkin ja kaikki pissikset ja suhuttelijatuulipukunaiset.
VastaaPoistaMutta hampurilaisten yösyönti ei ole kivaa, siitä menee tiehyet tukkoon ja lasten nervit kiristyvät, ja ne ovat sitten hankalia kouluissa.
Ihmiset on kauhistuttavan kivoja!
VastaaPoistaKerron vielä Kervoosta junaan astuneesta lievää(minä) runsaammin alkoholisoituneesta henkilöstä, jolla oli koko ajan asiaa, mutta haisi pahalle. Istui viereeni jääkiekkoilijan taklaustyylillä.
Kun en oikein innostunut juttuihinsa, viimeisenä vetonaan kehoitti minua olemaan lähentelemättä.
Katsoin pahalla silmällä, pelästyi.
Syytä olikin, koska ajattelin lyödä vain kerran, otsaluuhun,siitä ne putoaa.
Tämä tarina on tosi.
"Kamalia kerttusia sinun tiellesi aina osuukin, Jape.."
VastaaPoistaSanos muuta, ei ole tuurit kohdillaan. Tykkään itse kyllä kuitenkin Nelosen säätyttö Kerttu Kotakorvesta.
Jos jotain muuta askarutti, sain sähköpostiini vastauksen IGS:ltä(Hikin kaupunginkirjasto) kysymykseeni.Se on hyvä palsta, sieltä voi kysyä, kun omat keinot internetin ihmeellisessä maailmassa loppuvat kesken.
VastaaPoistaHei
Tämä on vastaus iGS-palveluun jättämääsi kysymykseen.
Kysymyksesi: Kuinka suuria/korkeita ovat Helsingin tuomiokirkon katolla olevat patsaat? - Netistä en tietoa osanut löytää.
Vastaus:Helsingin tuomiokirkon kahdellatoista sinkkisellä apostolipatsaalla on korkeutta neljä metriä.
---
Sitä ajattelinkin, ovat ne isompia kuin alhaalta näyttää.
IGS on hyvä palsta, siellä kysymykseen vastaaja suositti kerran Iineksen blogia esimerkkinä poikkeavan raikkaasta suhtautumisesta Esko Kiesi -tapaukseen, josta joku kyseli. Kröhöm.
VastaaPoistaOvat ne patsaat korkeat, 4 metriä! Kaikkea sinunkin tulee mieleesi kysyä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJoissa siis olen yhtä mieltä hänen kanssaan.
VastaaPoistaSe vielä, että tuo Riku ei ollut moite: Kaikkea sinunkin tulee mieleesi kysyä. Päinvastoin, hauska kysymys ja hauska tieto.
VastaaPoistaSinun blogisi tunnetaan!
VastaaPoistaIGS:kään ei löytänyt vastausta internetistä, lähteeksi olivat laittaneet: Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan tiedotus.
En minä sitä minään moitteena ajatellut, muutenkin pyrin elämään kaikkien päivän polttavien, ns. tärkeiden kysymysten ulkopuolella, vaikkei sitä ehkä heti uskoisi.
VastaaPoistaPäivittäiset uutiset ovat vain viihdettä.
Blogger söi pitkän kommenttini - tässä on nyt jotain häiriötä. Äsken monisti, nyt söi.
VastaaPoistaPuhuin kommentissani siitä, että hyvä kirjoitus tuo Pietikäisen ja Turusen. Lääketeollisuushan tunkee jokaiseen mahdolliseen markkinarakoon. Ujoudesta ja hiljaisuudesta on tehty poikkeustila, joka pitää eliminoida pois, vaikka sitten lääkkeiden avulla.
Keltikangas-Järvisen uusimman tietoteoksen sosiaalisuudesta olen muuten juuri tilannut kirjastosta. Siitä on puhuttu eri viestimissä jo melko paljon.
Näin muuten hiljan Kari Uusikylän siellä tsadissa. Ei näyttänyt yhtään niin tyhmältä kuin vaikuttaa.
VastaaPoistaPietikäisistä viisas on se Sirpa, kun sanoi että maa- ja metsätalousministeriö tulisi muinaisjäänteenä lakkauttaa.
Siellä on se ministeri jolla on katuvalot omilla kotipelloillaan. Vastaa mm. Suomen porojen spermatuotannosta.(toivottavasti virolaiset eivät tuota lue)
Minusta pitäisi perustaa Eettisten asioitten ministeriö, jota johtaisi etiikkaministeri. Tämä tulisi sen lakkautetun maatalousministeriön tilalle.
VastaaPoistaVoisin kuvitella, että koko eduskuntatyöskentelykin muuttuisi, kun etiikkaministeri katsahtaisi iltalypsyjä ja lisäeläkkeitä hamuavia kollegojaan. Eivät enää kehtaisi.
Kari Uusikylästä tulee mieleen jotakin, en muista mitä. Pahin opetusalan propellipää hän ei kuitenkaan kai ollut?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinä kannattaisin moraalisten asioiden ministeriötä!
VastaaPoistaOnko moraali kunnossa, vai napsaistaanko pihdeillä sieltä?!!
"Moraalinne on moraalisesti katsoen huonoa moraalia."
Rakkaat kameran taakse piiloutuvat pörröpäät, ja muut kameraadit...
VastaaPoista(No nyt tuli niin nätti aloitus että en osaa jatkaa. Täytyy koittaa.)
Ystäväni, tekin joita en vielä toistaiseksi tunne, tekin tuuppimalla tuupitte minua pois täältä - voi hitsi - ja sanotte, että tulisitte toimeen keskenänne ilman minua paljon, paljon paremmin.
Tottakai tulisimme.
Rinssi Rohkea on lehtitoimittaja? Hän ei ota kantaa, sanoo vaan miten on. (Äärimmäisen epäillyttävää?) Sitäpaitsi hänellä on venyyyyyyvä huumuuuumorintaju. Kummalista sekin? Taitaa olla KePun KGB:n ukkoja?
VastaaPoistaMeillä KGB:ssä on ihan toisin, nykyään olemme FSB, vai mikäseoli. Tuemme vain hyviä, vaimikäseoli, asioita.
VastaaPoistaJa minä nyt olen vain rinssi Pelokas, jos minua tarkotit.
Täällä, oi Iines kinuskini, on lisää AIVAN MAHTAVAA puolalaista julistetaidetta.
VastaaPoistahttp://www.tendreams.org/olbinski.htm
Tunsin eteläpohjanmaalaisen joka tykkäsi Roosis Reistä; hänestä se oli nätti. Meni kauan, melkein ijäisyys, ennen kuin tajusin että hän tarkoitti Doris Deitä... Rikkaan sinua, Diku Diemu!
VastaaPoistaTässä teille aito doris day.
VastaaPoistahttp://4.bp.blogspot.com/_jbuYCFeKHIY/SnMBs6zTU6I/AAAAAAAAAEA/pT4XxSU2BPk/s400/DorisDay.jpg
Älkää uskoko Mikistä!
VastaaPoistaAito Doris Day löytyy täältä:
http://www.youtube.com/watch?v=j7bfudsfZjw&feature=fvw
And I love her...
Mikikselle kiitos linkistä - tuo Rafal Olbinski on vanha suosikkini, ja olen vissiin jotakin häneltä käyttänytkin tässä blogissani - ellen, on ollut vaihtoehtona ja kuva-arkistossani. Tykkään muutenkin kuvista, jotka ovat tavallaan aistiharhoja - ne voi nähdä eri tasoilta.
VastaaPoistaPuolalaisissa julisteissa on erityistä voimaa ja vimmaa, syvää väriä ja muotoa, ja kaiken rikkomista, joka vetoaa minuun.
Tiedän, Riku Raikas, kallistut sentimentaalisuuteen. (Joskus jopa kellahdat kumoon.) Älä välitä, niin minäkin.
VastaaPoistaJa minähän olen mikis vaikka äsken olinkin anonyymi. Herra ties mitä olen huomenna, muuta kuin vainaa, varmaan aavistus Harilyn Honroesta.
VastaaPoistaJos palaamme tähän ujousjuttuun ja siirrymme siitä tyttöjen ja poikien erilaiseen koulumenestykseen, miesten ja naisten erilaiseen yhteiskuntamenestykseen asti, niin joudunpa jälleen palaamaan Keltikangas-Järviseen. Hänhän noin lonkalta teilasi Lise Eliotin vakuuttavat aivotutkimustulokset Hullussa jutussa ma 27.9.2010, joka käsitteli sukupuolineutraalia kasvatusta (po. sukupuolisensitiivistä!). Judith Rich Harrisistakaan ei Liisa tunnu tietävän mitään. Hänen argumenttinsa on perin konservatiivinen: Äidit ja lapset kotiin kasvamaan! Kortisoli pitoisuudet naisten ja lasten elimistöissä pienenevät! Ei ole ihme, jos tällä tosiasiassa vallitsevalla* menetelmällä tytöistä tulee introvertteja ja pojista ekstrovertteja, kun tyttö saa mallin suomalaisesta äidistä ja poika suomalaisesta isästä (kulttuuri).
VastaaPoista*Suomessahan alle kuusivuotiaisista on yhteiskunnallisen varhaiskasvatuksen tai opetuksen piirissä vähemmän lapsia kuin Euroopassa yleensä.
Doris Day on vallan ihana nainen, ja siitä harvinainen, että hän ei ole tympeän seksikäs, vaan iloinen ja raikas. Oikein kelpo opettaja.
VastaaPoistaJa mikä ääni. Tuo Rikun linkkaama on kyllä kaunis kipale.
Mikis,
VastaaPoistasentamentaalisuus on juuri se miksi olen keikahtanut kumoon. Vai olikohan se juuri tuo Doris Day? En muista- menköön.
En tiedä, en osaa sanoa. Mutta kinuskikarkit olivat UPEINTA mitä puberteetti-ikäisenä tiesin. Ostin niitä Rönnin Lempin kioskilta kun menin keräämään perhosia. Kun pani viis kinuskia suuhun, ja vähän sen jälkeen 'toisen mokoman', oli 1/2 tuntia mykkä. Suu ei auennut. (Ps. Mutta tuli perhosia. Sehän se oli pääasia.)
VastaaPoistaSitäpaitsi oikeasti en ole kumossa, seison vain vinossa.
VastaaPoistaJaa jaa, JA, hm.
VastaaPoistaMinähän tunnustaudun vauvojen kotihoidon kannattajaksi. Ja vauva on jokainen alle kolmivuotias. Siitä alkaen sitten vaan päiväkotiin sosiaalistumaan ja harjoittelemaan jakamista muiden kanssa ja toisten huomioonottamista.
Paras hoitaja imeväiselle on tietenkin äitiliini tisseineen. Tottakai hän on vauvalle rakkain ja läheisin, se on puhdasta biologiaa. Isä tulee hyvänä kakkosena, yleensä, ja hänen roolinsa vahvistuu tietenkin nopeasti, kun vauva kasvaa leikki-ikään.
Tuo esittämäsi tavallaan hämmästyttäväkin luku johtunee siitä, että lasten koulu alkaa monissa Euroopan maissa jo viisivuotiaina, jossain maissa jo nelivuotiaina - siis koko ikäluokilla.
Minua kiinnostaisi sen sijaan tietään, montako prosenttia alle nelivuotiaista on hoidossa Suomessa ja eri maissa.
Vielä: On selvää, että jos äiti on pöllö, tai lapsen muut hoitajat, lapsestakin tulee pöllö. Kotihoito sen sijaan tuskin lisää lapsen pysyväisluonteista arkuutta tai ujoutta, sillä ei nykyajan koti mikään pussinperä ole. Lapsihan on lähes aina hieman ujo uusissa tilanteissa, ja päiväkodissa tietenkin asiaa on kohdattu enemmän. Ei tämä silti tarkoita, että lapsi ei saisi ujostella myöhemmin päiväkodissa - ei kai se ujous siis ollut sairaus tai vika?
Me teimme kinuskia itse, yhden Mallun kanssa. Sulatettiin sokeria paistinpannulla ja pantiin sitten ruskeaan sulaneeseen mönjään maitoa ja mantelimursketta, Jäähdytettiin ja leikattiin palasiin. Jaettiin puoliksi.
VastaaPoistaJa:alla on kiva lippalakki. Jos osaisin kadehtia, kadehtisin tota lätsää. En osaa, onnekseni. Minua pidetään materialistina (kun pelaan nettipokeria?), ei se niin ole. Inhoan tavaroita, minulla on niitä liika, niiden järjestelemistä minä inhoan. Enkä omista osakkeita. (Jos Alkosta sais ostaa osakkeita niin ostaisin niitä mutta nyt täytyy tyytyä vain pulloihin.) Kävelen paljon, myös edes takaisin, mutta ei minulla kenkiäkään ole kuin vain yhdet.(Tai on minulla juhlakengätkin mutta kun en käy juhlissa niin ne on käyttämättömät.) En ole materialisti. Rahaa pitää olla sen verran ettei ole kellekkään velkaa, siis ettei tarvitse valehdella. Ja juuri sen verran minulla on, ei enempää.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinua sitävastoin kiinnostaisi, kuinka monta prosenttia yli nelikymppisistä on hoidossa.
VastaaPoistaJa saadanko me tissiä riittävästi, vai voisiko jostain saada lisää.
Jos ajatellaan pokeripeluria, siis tarkoitan himokasta pokeripeluria, niin eihän voi ollakaan materialisti, sillä materialisti ei vaaranna rahojaan. Peluri taas pelaa pelaamisen jännityksen vuoksi. M.o.t.
VastaaPoistaMinäkään en ole materialisti. En omista muita osakkeita kuin S-kaupan. En ole koskaan ajatellutkaan ostaa.
Kotihoito sen sijaan tuskin lisää lapsen pysyväisluonteista arkuutta tai ujoutta, sillä ei nykyajan koti mikään pussinperä ole.
VastaaPoistaEi ehkä lisää eikä ehkä vähennäkään. Varmaa on vain, että sitten kun äiti tulee kouluun opettajaa neuvomaan, niin kriisi on valmis. Tämä on OAJ:n virallinen mielipide.
Vika lapsen kurittomuuteen opettajien mielestä on tietysti kotona, jossa lasta tulisi kasvattaa. Koulussahan häntä vain opetetaan.
VastaaPoistaNo mitäs mieltä sinä sitten olet, mistä se "kurittomuus" koulussa johtuu, JA?
VastaaPoistaLuet nyt OAJ:tä kuin Piru Raamattua. Vanhempia ei haluta kouluun kuria pitämään, muutoin kyllä, vaan eipä heitä siellä näy edes kutsuttaessa tai vanhempainilloissa. Eihän opettajiakaan haluta kotiin iltaisin autamaan vanhempia kurinpidossa - tästä olen saletti.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEihän opettajiakaan haluta kotiin iltaisin autamaan vanhempia kurinpidossa - tästä olen saletti.
VastaaPoistaOletko aivan varma? Minä taas tiedän, että opettajiin vedotaan kotona iltaisin, aamuisin ja iltapäivisin. Opettajien luomiin luokan ja koulun sääntöihin vedotaan: "Kuule kulta mussukka kun äiti ei voi antaa sun koska ope on kieltänyt..." "Koska sun ope ei tajuu, että ne järjettömät säännöt ja kamala koulukuri nostaa sun kortisolitasoa, niin äti antaa sulle tis.. eiku mitä vaan sä tahdot."
"Sun on pakko mennä kouluun, koska isän ja äidinkin on pakko mennä töihin."
No vetoaminen on eri asia kuin se, että opettajat tulisivat kotiin iltaisin kuria pitämään. Luulenpa, että monessa perheessä menisivät mm. nukkumaanmenoajat uusiksi, jos opettajat tulisivat koteihin. Mahtavatko vanhemmat siis tätä haluta?
VastaaPoistaJos vanhemmat puolestaan tulisivat kouluun pitämään kuria, saattaisi jollain vanhemmalla olla käytössä ihan omat ankarat kurisysteemit, joita ei voi pedagogisesti perustella. Häslääjiä saatettaisiin haukkua ja uhkailla vanhempien toimesta, ja näin opettaja joutuisi kahden tulen väliin.
Voi miettiä, kauasko tunnin teemasta eksyttäisiin, jos opettajat joutuisivat ojentamaan vanhempiakin. Se kun ei mene niin, että kaikki tietävät automaattisesti, kuinka ryhmätilanteissa kasvatetaan ja opetetaan.
Opettajat nyt eivät haluakaan kasvattaa missään tilanteessa.
VastaaPoistaHäh?
VastaaPoistaOpettaminenhan on kokonaisuudessaan kasvattamista. Ei se ole tiedon kaatamista avoimeen leiliin.
JA on ollut Japettajan kanssa samalla luokalla?
VastaaPoistaPillu on kuin lohta ja sitä tulee aivan kohta.
Iines tekee näemmä kinuskinkin väärin...
VastaaPoista...kermaahan siihen käytetän, eikä maitoa. Tsekaa vaikka OAJ:sta tai mielummin joltain asiantuntijataholta.
Mikiksen provokatiiviset huhuilut on varsin ponnettomia, kaverihan on pannassa ja nyt on suru puserossa.
Ihmettelen, kuinka ja miksi JA:n ylipitkä lainus sallittiin (olisi pitänyt referoida ja pistää lähde, kuten säännöissä sanotaan), mutta toteasisin, että kasvatusvastuu on ilman muuta koululla ja opettajalla, varsinkn siinä tärkeässä ala-aste iässä. Jos opettaja on taitamaton, jopa ei-ammatti-ope, niin lapsukaiset ovat mennyttä kauraa yläaset ikään tullessaan, eikä heille enään mitään mahda. Tästä vastuustahan OAJ jäsenineen mielellään laistaa. Olen monta kertaa nähnyt sen Kangasniemen TV:ssä, mutta ei hänellä ikinä ole olut mitään opetukseen ja velvollisuuksiin liittyvää asiaa, vaan lakkoa ja palkkaa on aina suu narrimaisessa, v-mäisessä, virneessä karehtien ollut mankumassa.
VastaaPoistaMinäkin sanon "Häh?". Yö on parasta aikaa huhuilla... ei kun pelata. Minäkö prokova... kovati...tiivinen oon? Pois se minusta, siirtyköön se takasin Japeen. En kadehdi yksityisyrttäjiä, en edes maatalousyrittäjiä. Näkeehän sen toveri Nalle Wahluusistakin miten vittumaista hommaa maatalous ja pankin pitäminen on: koko ajan pitää itkeä että valtiovalta verottaa. Samperi, jos on mistä ottaa, niin pitäisi antaa, se on sosialismia. (Sen minäkin ex-kommunistina ymmärrän. Mutten muuta.)
VastaaPoistaJos kasvatusvastuu on opettajalla ja koululla, niin se ei ole ollut kenelläkään ennen kouluikää.
VastaaPoistaHalleluja. Ja pahoitteluni niille lapsille. (& Opettajalle.)
Mitä tulee ujouteen, niin on eri asia olla luonteeltaan tyytyväinen hiljaisensorttinen tarkkailija - ei koko ajan suuna päänä - kuin nitistetty ja hiljainen.
Jälkimmäinen ei ole temperamenttia, vaan seuraus lapsen hylkäämisestä tunnemielessä. On hän saattanut saada puhtaat päälle ja ruokaa lautaselle, mutta hänen ihmisyytensä on sivuutettu. Niinpä hänellä ei ole juuri sanottavaa, kun hän on jäänyt näkymättömäksi. Tyhjästä on paha nyhjästä.
JA linkittää omalla nimimerkillään & kyseessä olevasta asiasta puheenvuoronsa tueksi; siitä ei ope (Iines) ole aiemminkaan huomauttanut.
Kuunkuiske
Ps. Kiitos jo etukäteen irvailuista siitä, etten viitsinyt kirjautua nimimerkilläni.
Opettajalla on vastuu koulussa työrauhasta ja myös opetuksen suurimmasta mahdollisesta perillemenosta kunkin oppilaan, myös erityisoppijoiden, kohdalla. Opetus ei ole irti kasvatuksesta, vaan opetus on kasvatusta. Kasvatus ei ole mikään päälleliimattava säännöstö, joka erikseen opetetaan lapselle.
VastaaPoistaJuuri tämän opettajien vastuun vuoksihan esimerkiksi OAJ ei halua vanhempia kouluun kuria pitämään, muuten he ovat enemmän kuin tervetulleita, jopa oppitunneille. Tunkua ei ole koskaan ollut, joten tämä lienee turhaa pähkäilyä!
Opettajan opetus- ja kasvatusvastuu ei poissulje oppilaan omaa vastuuta, sillä ei lapsi ole mikään riepunukke, joka ei pysty tekemään moraalisia ja eettisiä valintoja ja päätöksiä.
Pystyy niillä eväin, joita siihenastisen pienen elämän varrella on kertynyt kodista, päiväkodista ja ympäröivästä maailmasta, jonka osuus alle seitsenvuotiaalla tietenkin on vielä suppea. Kodin vaikutus on ratkaiseva, koska kotiväkeen on voimakas emotionaalinen ja fyysinen tunneside, voimakkaampi kuin ikinä hoitajiin ja opettajiin.
Se, että opettajalla on vastuu koulukasvatuksesta, ei tarkoita sitä, että työrauhahäiriöt ovat opettajan taitamattomuuden syytä.
Huono kuri kouluissa ei tule siis opetuksesta tai opettajista, vaan, ikävä kyllä, se versoaa oppilaiden pahastaolosta, jonka syyt ovat syvemmällä kuin koulun lepsuudessa tai ankaruudessa. Se on totta, että yksi opettaja osaa toimia taitavammin kuin toinen, mutta se ei poista häiriöiden syntymekanismia ja toistuvuutta. Opettajia ei myöskään voi luokitella hyviksi ja huonoiksi sen mukaan, miten he saavat luokkaan työrauhan. Useimmiten hyvä työrauha näyttää syntyvän vanhanaikaisin ja vaativin menetelmin, jotka luottavat lapsen kykyyn kestää hiljaisuutta ja työntekoa.
Jos kasvatusvastuu on opettajalla ja koululla, niin se ei ole ollut kenelläkään ennen kouluikää.
VastaaPoistaEi koulun, opettajien ja oppilashuollon, kasvatusvastuu kodin ja perheen vastuita vähennä! Sitäpaitsi ei tässä syyllisiä etsitä, vaan ratkaisua, joka on kasvatuskumppanuus. Pallo on opettajilla.
Haluan sanoa vielä erikseen sen seikan, että kasvatusvastuu lapsen kouluaikananakin on tietysti vanhemmilla, ja koulun tehtävä on opettaa. Opetus kuitenkin on aina myös kasvatusta, jossa eettisyys ja ennen kaikkea toisten huomioon ottaminen ja kaikkien ihmisten tasa-arvoiseen kohteluun ohjaaminen sisältyy kaikkeen koulun käytösmalliin sisäänrakennetusti.
VastaaPoistaNäin ei aina ole kotona, ja täältä juontaa rauhattomuus ja oppilaiden paha olo. Tällöin koulu tietenkin sille myönnettyjen resurssien mukaisesti auttaa erityistuen tarvitsijoita korostetuilla kasvatus- ja ohjaustoimilla erikoishenkilökunnan avulla.
Pallo on opettajilla? Kyllä se pallo, JA, on vanhemmilla! Opettajat ottavat kaiken aikaa hiki hatussa yhteyksiä koteihin saadakseen lapsen asioita kuntoon. Usein suurin este lapsen kasvuun yhteistyökykyiseksi ja reippaaksi ryhmän jäseneksi on siellä kotioven takana. Opettajilla on kyllä taitoa ja haluja.
VastaaPoistaSanon esimerkin: Tämä Habib - Habsu, jonka muuan opettaja nosti seinälle ja joka on käynyt mm. rehtorin kimppuun ja on aggressiivinen ja erittäin rauhaton, on nyt saatu erityistuen piiriin opettajien toimesta, kun vanhemmat (lue isä, äiti ei saa liikkua kodin oven ulkopuolelle) suostuivat vihdoin perheterapiaan. Mainittakoon, että Habsu on syntynyt Suomessa ja on siis syntyperäinen suomalainen.
VastaaPoistaKun vanhemmilta kysyttiin Habibin asioita, vika oli aina koulussa ja Habsu oli kuulemma täydellinen poika, jossa ei ollut mitään vikaa. Ongelmat olivat kuitenkin niin suuret ja Habsun ryhmässä alkoi muillakin olla pahaa oloa, että isän silmät avautuivat pätevien ja sitkeiden opettajien ansiosta.
Minäkin vähän jankutan ja toistan aiemmin sanomiani, kokemuksesta.
VastaaPoistaPerheessäni ainakin yhteistyö toimii kodin ja koulun välillä just silleen sopivasti. Ei "häiritä" toisiamme (opettajat ja vanhemmat) muuna aikana kuin virka-aikana jos on aihetta.
Ja lapsethan "häiritsevät" päivällä opettajia koska se on heidän työnsä. Ja vanhempiaan muina aikoina koska se taas on vanhempien ilo, kunnia, velvollisuus ja ainoa hyvää mieltä tuottava toimi koko saatanallisen elämänkaaren aikana. (Plus tietenkin lasten alullesaattamisen vaihe...)
Vanhimman pojan (3 lk) opettaja sanoi viimeksi vanhempainillassa (johon meiltä osallistuu aina joku) että hänelle SAA/ja mieluummin PITÄÄ soittaa mieluummin iltaisin koulua ja oppilasta koskevissa asioissa koska luonnollisesti päivällä on keskityttävä oppilaan opettamiseen. Se on minusta hyvä tieto vaikka sitä ei tarvitsisi koskaan hyödyntää. (Opettaja on mies)
Voi olla, että isommissa kaupungeissa ongelmatkin kouluissa ovat suuremmat, ja lukemani perusteella niin onkin.
Mutta myös Treella 27 vuotta sitten alkanut kodin ja koulun yhteistyö toimi silloisen perheeni kohdalla aivan hyvin.
Miksi nuo yhdet ovat niin saatanan negatiivisesti suhtautuvia tähän asiaan?
Me ollaan tultu kauaksi niistä karttakeppiä sormille-ajoista, että on olemassa aivan toinen maailma ja sitä on myös kehitettävä sen ehdoilla.
Kerrankin on oikeaan keskusteluun mahdollisuus ja on mentävä keskustelemaan sinne, missä aihekin on: kouluihin ja koteihin, eikä jankattava vain omia näkemyksiään hyödyttömissä yhteyksissä.
Ei pidä antaa asioiden mennä äärimmäisyydestä toiseen.
"Japekin" (sekä JA) tekee Power Point-esityksen siitä, kuinka koulujen toimintaa on tästä etiäpäin vietävä ja hankkiutuu luennoimaan estradeille kun sitä tietoa kerran tuntuu insinjöörin aivoissa läjäpäin olevan.
"Jos kasvatusvastuu on opettajalla ja koululla, niin se ei ole ollut kenelläkään ennen kouluikää."
VastaaPoistaTämän taki KK:sta ei voi pitää vaikka kuinka yrittäisi, hän on yksinkertaisesti typerä. Jos näin oikoen menee elämässä, niin ei voi muuta kuin pahoitella niiden puolesta jotka moista homma joutuu seuraamaan tai oleman ko. toiminnan kohteena.
"JA linkittää omalla nimimerkillään & kyseessä olevasta asiasta puheenvuoronsa tueksi; siitä ei ope (Iines) ole aiemminkaan huomauttanut."
Älä valehtele jälleen kerran. Tämä aihe, josta ei ollut muuten tässä keskustelussa keskeisest puhe (mutta siksi se näyttää nyt muodostuvan jälkeenpäin), meni läpi siksi kun siinä puhutaan Iinekselle niin rakkaasta opetuksesta. Jos aihe olisi ollut muu, ja jonkun muun kirjoittama, niin poru olisi ollut suuri ja viesti olisi deletoitu. Tästä on kymmeniä näyttöjä, paitsi että konkreettine näyttö puuttuu kun Iines on deletointut viestit.
Iineshän puhuu avoimesta viestinnästä, mutta on tuntemistani blogisteista pahin sensori (jaa no, toinen feministi, eli Myytinmurtaja on ehkä pahin).
Hallelujaa!
Heh, aina palataan vanhoihin hyviksi havaittuihin keskusteluaiheisiin!
VastaaPoistaSketsaan nopeasti, miltä tämä näyttäisi: Neuvola aloittaa perheen tukemisen tarjoamalla perhesuunnittelupalveluita. Raskautta seurataan äitiysneuvolassa, joka valmentaa perhettä myös synnytykseen. Oikeus vanhempainlomaan annetaan velvoittavasti lapsen vanhemmille ja päivähoitopalvelujen kirjoa lisätään. Varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus kootaan päiväkotiin. Luokkamuotoinen opetus aloitetaan vasta 9-vuotiaiden lasten kanssa. Peruskoulussa iltapäivisin tarjotaan leikkimuotoista harrastustoimintaa.
Nuorisoaste olisi opetustoimen alaista. Lukioissa olisi mahdollista valita enemmän “akateemisen” ja enemmän “ammatillisen” suunnan vaiheilla. Koulu johtaisi työelämään, ammattikorkeakouluihin, korkeakouluihin tai jopa sivistysyliopistoon.
Asiasanoja ovat perhekasvatus, kotikasvatus, varhaiskasvatus, koulukasvatus, esi- ja alkuopetus jne.
Luin erään artikkelin siitä, että opettajat pitäisi laittaa sukupuolikouluun. Tämä siksi, että valtaosa opettajista on naisia, eivätkä he osaa opettaa poikia vaan syrjivät heitä. Nyökyttelen päätäni hyväksyvästi tälle toteamalle.
VastaaPoistaHuumorimielessä lueskelin mitä pöllöä feministilehti Tulva on tuoreeltan keksinyt. Se oli oivallissti keksinyt, että koulussa on epätasa-arvoa, mutta oli pöllömäiseen ja eministiseen tyyliinä kysynyt havaintoja koulun epätasa-arvosta vain tytöiltä.
Tässä on jotain korkeampaa logiikaa, jota ei normijamppa ymmärräkkään.
On mielenkiintoista, kun aletaan puhua vastuusta, vetävät opettajat länget korville.
VastaaPoistaMuuten ollaan julkisuudessa, puheessa ja teksteissä niin kasvattajia että...
Hupaisaa, kunka tuuliviirin suunta muuttuu heti kun mennään kivasta opettajanhuoneen umpiosta,jossa ollaan niin kasvattajaa että, ulos, niin sitten vastuu onkin kodilla. Jos näin on, niin mihin koulua tarvitaan? Kaikki vaan kotiopetukseen, niin saa "opettajatkin" (he mitään opettajia enään ole kun eivät opeta) laajemmin lomailla pitempään, vaikka ympäri vuoden.
Kansakoulunopettaja kysyi häiriköivältä oppilaaltaan, se oli kolmas luokka, eli yläkansakoulu, että "Kumpi täällä opettaa. Sinä vain minä?". Ja kun oppilas edelleen jäkätti vastaan, opettaja toi hänet opettajanhuoneen puolelle ja antoi sotilasremmistä niin että soi. Sen jälkeen se oppilas enää ei juputtanut. (Vaan oli keväällä luokan toiseksi paras.) Isäni oli hyvin oikeudenmukainen, sen takia niin ehdoton: "Jos muut oppilaat haluavat kuunnella minun opetustani niin ei sitä yksi saa häiritä. Silloinhan hän pitäisi ne tunnit."
VastaaPoistaTiedän, että ajat ovat nyt toiset. Ja hyvä on että ovat. Jos nykyisin opettaja edes vahingossa hipaisee oppilastaan, siitä seuraa heti 20 vuotta ehdonalaista, ellei sitten teloiteta, välittömästi.
Opettajat ottavat kaiken aikaa hiki hatussa yhteyksiä koteihin saadakseen lapsen asioita kuntoon.
VastaaPoistaMieleeni tästä hauskasta väitteesta tulee takauma (flashback) omalta ala-aste ajalta. Minun muistin mukaan ne hikihatussa yhtyden otot kotiin oli muikkareita ja jälki-istunto lappuja, joihin piti oppilaan itse hakea vanhempien nimi. Eräänkin kerran opettaja kirjoitti minulle muikkariin että "Olimme aloittamassa syysmaiseman väritystä, kun xxxxx alkoi huomauttelemaan..." (xxxxx on allekirjoittneen nimi ja ikää oli n. 10v.). Että siinä se kodin ja koulun yhteispeli oli, oppilas kuriirina, laitettiin lapsen asioita kuntoon jälkkärillä ja muikkareilla.
Muistan kerran, kun olimme komennettuna ulos oven taakse kaikki luokan pojat, paitsi se hymypoika patsaan saanut kympin poika.
JA, tietosi eivät ole ajan tasalla. Tässä jonkin verran päivitystä:
VastaaPoistaRaskautta seurataan äitiysneuvolassa, joka valmentaa perhettä myös synnytykseen.
Näin tehdäänkin, jo minun raskausaikananani miestä pyydettiin mukaan. Neuvola passitti minut myös sairaalaan hyvissä ajoin ennen synnytystä, raskausmyrkytysvaaran vuoksi, vaikka voin hyvin. Verenpaine vain oli hieman koholla. Neuvolan toiminta oli ensiluokkaista.
Varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus kootaan päiväkotiin. Luokkamuotoinen opetus aloitetaan vasta 9-vuotiaiden lasten kanssa.
Miksi opetuksen hyvää tasoa tulisi laskea alakoululaisilla? Nythän heitä kouluttavat pedagogisesti huippupätevät kasvatustieteen maisterit.
Ja mistä rahat päiväkotihenkilökunnan uudelleenkoulutukseen? Sylilasten kasvatus on tyystin erilaista kuin kouluikäisten opetus - ei se mene saman kaavan mukaan siitä vaan. Edessä olisi valtava uudelleenkoulutuksentarve, kun päiväkotihenkilökunnasta koulutettaisiin kasvatustieteen kandeja + pantaisiin opetusharjoitteluun.
Peruskoulussa iltapäivisin tarjotaan leikkimuotoista harrastustoimintaa.
Oppilaat eivät itse ole kyselyjen mukaan halukkaita jäämään koululle ohjattuun harrastustoimintaan. He tahtovat mennä kotiin rauhoittumaan. Tähänkin iltapäiväpuuhasteluun tarvittaisiin lisäksi pätevät ohjaajat ja opettajat - nykyresursseista ei opettajia riitä venymään toiseen työpäivään. Entä uudistuksen hinta? Olisiko se pois päiväopetuksesta?
Nuorisoaste olisi opetustoimen alaista.
Olin työikäni nuorisoasteella eli toisella asteella, ja se oli kaiken aikaa opetustoimen alaista, aivan kuin peruskoulukin.
Lukioissa olisi mahdollista valita enemmän “akateemisen” ja enemmän “ammatillisen” suunnan vaiheilla. Koulu johtaisi työelämään, ammattikorkeakouluihin, korkeakouluihin tai jopa sivistysyliopistoon.
Miksi koetat tupata ammatillisen opetuksen lukioihin? Kaikki eivät tahdo lukioihin. Tätä varten on ammatillinen toinen aste, jonne on vuosittain yhä kovempi tunku. Opetus siellä on yhtä korkeatasoistakuin lukioissa, opettajina yhtä pätevät maisterit ja ammatilliset opettajat. Toinen aste johtaa oppilaan innostuksen ja kykyjen mukaan aina yliopistoon asti! Toisella asteella voi suorittaa myös lukion samaan aikaan ammattitutkinnon kanssa. Toiselta asteelta pääsee ammattikorkeakouluun ja sieltä edelleen yliopistoon. Lukio ei siis tänä päivänä ole ainoa tie onneen.
Mikis,
VastaaPoistaminäkin luulin, ettei opettaja saa hipaistakaan oppilasta.
Saa hipaista, jos oppilas on päällekarkaamassa. Tästä on esimerkkinä muuan Habsu, tyttäreni koulusta.
Habsu oli hyökkäämässä erään nuorehkon naisopettajan päälle, mutta tämäpä otti Habsusta otteen ja nosti pojan seinälle, piti siinä paikallaan polvensa ja käsivartensa avulla, käsivarsi kurkun päällä. Hän ei satuttanut poikaa, joka aikoi satuttaa häntä.
Minua nostan hattua tälle reippaalle naisopettajalle. Habsu rauhoittui. Kyseessä on sama opettaja, joka löi ruokalassa nyrkin pöytään ja huusi niin paljon kuin kurkusta ääntä lähti, että JUMANKEKKA, HILJAA!!!! Koko ruokala hiljeni ja ateria nautittiin rauhallisesti.
Minusta Jackin maalailema kasvatusmaisema on kiinnostava. Vanhoista väreistä sekoitetaan uusia ja kirkkaampia.
VastaaPoistaMiksi opetuksen hyvää tasoa tulisi laskea alakoululaisilla?
Missä kohdassa Jack näin väitti? Esi- ja alkuopetus voidaan järjestää jo nyt moniammatillisena tiimityönä ilman, että opettajakoulutusta tarvitsisi heti drastisesti ja kalliisti muuttaa.
Miksi opetuksen hyvää tasoa ei saa alakoulussa entisestään nostaa?
VastaaPoistaIineksen tiedot ei tunnu olevan ajantasalla. Kannattaa perehtyä mm. "Tasa-arvoministeri" Wallinin (RKP) mielenkiintoisina pitämiin EU-direktiiviehdotuksen mukaisiin tissivapaisiin, jossa äiti saisi pitää päivittäisen 2 tunnin tissivapaan keskellä työpäivää ja palkka juoksisi. Mielenkiintoista tasa-arvonkannalta. Toinen mielenkiintoisen tasa-arvoinen EU-parlamentin direktiiviehdotus puolestaan antaisi vähintään 20 viikkoa vapaata täydellä palkalla ja vain äidille. Isät jäisivät siis direktiivin ulkopuolelle.
VastaaPoistaPäivitäppä Iines hiukan tietojasi siis...
Jackin käyttämä sanamuoto "kootaan päiväkotiin" antoi ymmärtää, että opetus siirretään päiväkotiin:
VastaaPoistaVarhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus kootaan päiväkotiin. Luokkamuotoinen opetus aloitetaan vasta 9-vuotiaiden lasten kanssa.
Meillä on siis erinomaisen pätevä alakoulun opettajakunta, maailman korkeimmin koulutettu. En siis suoraan sanottuna tiedä, millä tavalla alakoulun opetus paranisi, jos osan siitä vetäisikin lastentarhanopettaja.
Tissivapaita on turha kadehtia Jape, harva nainen niitä käyttäisi muuta kuin pakon edessä. Nythän meillä on suuressa suosiossa kolmen vuoden hoitovapaa, eli naisten ei tarvitse juosta märin rinnoin leipää tienaamassa.
VastaaPoistaOnko sinulta Iines jäänyt huomaamatta, että päivähoidon piirissä pedagoginen kehitys on siirtymässä maistereiden käsiin? Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa voi opiskella kasvatustieteiden kandidaatiksi ja maisteriksi, pääaineena varhaiskasvatustiede.
VastaaPoistaEn siis suoraan sanottuna tiedä, millä tavalla alakoulun opetus paranisi, jos osan siitä vetäisikin lastentarhanopettaja.
VastaaPoistaAinakin lastentarhanopettajat ovat sitoutuneet kasvatuskumppanuuteen paremmin kuin luokanopettajat...
Tiedän kyllä, ja siihen viittasinkin, kun puhuin lastentarhanopettajien täydennyskoulutuksesta.
VastaaPoistaLuokanopettajille ei ole nähtävästi pystytty esittämään, mitä sillä voitettaisiin, että alakoulun opetus siirrettäisiin päiväkoteihin.
VastaaPoistaKerropa sinä, milla tavalla opetus paranisi! Mikä epäkohta poistuisi?
Tiedän kyllä, ja siihen viittasinkin, kun puhuin lastentarhanopettajien täydennyskoulutuksesta.
VastaaPoistaToki lto:t voivat osallistua täydennyskoulutukseen, mutta jo vuodesta 1995 ylioppilaat ovat voineet opiskella yliopistoissa varhaiskasvatustiedettä ja valmistua kasvatustieteenmaisteriksi.
Kerropa sinä, milla tavalla opetus paranisi! Mikä epäkohta poistuisi?
VastaaPoistaAlkuopetuksesta tulisi lapsilähtöisempää ja jo varhemmin alkanut yhteistyö kodin ja perheen kanssa jatkuisi katkeamattomana.
Nyt on pakko ottaa yhteyttä tasa-arvovaluutettuun. Herran jumala, pitäähän miestenkin käydä wessassa vetämässä kuivat. Siihen ei - ja nyt en tarkoita amatöörejä - ei mene kahta tuntia. Mutta menee kumminkin oma aikansa. Tätä MISSÄÄN nimessä EI saa vähentää PÄIVITTÄISESTÄ työajasta. Enemmän päin vastoin. Ps. Vapaa-aikanahan ihminen saa tehdä mitä haluaa, esim. pukeutua käärmeeksi. Jos se häntä jostain syystä huvittaa.
VastaaPoistaEi tässä kateudesta ole kyse, Iines, vaan tasa-arvosta. Koita - joskus edes - ymmärtää asioita syvemmin ja vaikka ihan tasa-arvon kannalta.
VastaaPoistaHoitovapaalle jäänti on ihan oma valinta, siihen ei käsittääkseni kukaan pakota. Hoitovapaa ei liity imetykseen mitenkään, eikä tähän nyt puheena olevaan asiaan.
Lasten hankinta on oma vapaa valinta ja jos työnantajan pitää siitä maksaa että joku menee työajallaan tissivapaalle kotiin imettämään, niin eihän tämä oikein ole. Lisäksi sitä voisi muutkin työntekijät alkaa kysellä itselleeen "tissivapaata" 2 tuntia päivässä, kun toisetkin saa.
Ei kannata ottaa yhtettä tasa-arvovaltuutettuun, mikis. Hän on femakko, eikä hän ymmärrä.
VastaaPoistaMielestäni voitisiin pitää, kunnon kommunistiseen tyyliin, kaikki 2 tunnin tissivapaa päivittäin. Valtio maksaisi liksan tuolta ajalta. Perunoita ja nauriita.
VastaaPoista"Kerropa sinä, milla tavalla opetus paranisi! Mikä epäkohta poistuisi?"
VastaaPoistaOpetusta olisi myös kesällä. Opettajien ylipitkät lomat poistuisivat tai ainakin vähenisivät radikaalisti. Päiväkodit pyörii ympärivuoden. Kokonaislaatu paranisi kertaluokkaa paremmaksi.
Alkuopetuksesta tulisi lapsilähtöisempää...
VastaaPoistaTällä tarkoitan, että jos lapsi saa pitempään ominaisimmillaan tavoilla eli leikeillä oppia oppimaan, niin sitä paremmin hän viihtyy ja oppii myöhemmin luokkaopetuksessa.
Kerropa sinä, milla tavalla opetus paranisi! Mikä epäkohta poistuisi?
VastaaPoistaAlkuopetuksesta tulisi lapsilähtöisempää ja jo varhemmin alkanut yhteistyö kodin ja perheen kanssa jatkuisi katkeamattomana.
Nyt et vastaa, vaan puhut suunnittelukieltä, josta OAJ:läisiä juuri on syytetty. Millä tavalla siis lapsilähtöisempää? Kerro jokin konkreettinen esimerkki, miten jokin kahdeksanvuotiaan tilanne hoidettaisiin toisin, jos sen tekisi lastentarhanopettaja.
Muuten: Samat vanhemmat, jotka ovat yhteyksissä päiväkodin kanssa, ovat mitä todennäköisimmin yhteydessä myös alakoulun opettajan kanssa. Yhteydenpito on vilkkaampaa, mitä nuorempi oppilas, ja jossain vaiheessa minusta alkaa olla aika luottaa oppilaaseen ja antaa hänelle enemmän vastuuta - vanhemmat jäävät luonnolllisen kehityskulun myötä taustalle, ja niin sen kuuluu ollakin.
Koulu on lapsen työpaikka, ja hän kypsyy tehtäviensä hoitoon itsenäisesti, ilman vanhempien vetämistä joka tilanteeseen.
Se, että kodin ja koulun yhteistyö vähenee vuosien ja koulun myötä, ei siis ole merkki siitä, että päiväkoti osaa asian paremmin, vaan luonnollisen kehityskulun seurausta. Niin sen kuuluu ollakin.
Koulu kasvattaa lasta omaan vastuuseen itsensä hyväksynnän kautta. (Joskus roikkuvat vanhemmat ovat pahanlainen tulppa ja este tälle irtautumisprosessikehitykselle!)
Jape,
VastaaPoistaminä olen usein ehdottanut, että koulua käytäisiin esimerkiksi kesäkuu, aina juhannukseen asti, ja aloitettaisiin eurooppalaiseen malliin vasta elo-syyskuun vaihteessa. Ei ole saanut kannatusta. Työpäiviä on oltava 192, suurin piirtein sama kuin monissa muissakin maissa.
Koulutyö on kuitenkin niin raskasta, että kasvava nuori tarvitse pidemmän levon kesäaikaan täällä kylmässä ja pimeässä pohjolassa. Se on ennen kaikkea kotien tahto.
Työtoverini, kahden fiksun, nyt jo aikuiseksi kasvaneen lapsen äiti sanoi aina, että lasten kasvatuksessa riittää rakkaus ja terve järki. Minusta se oli hienosti sanottu.
VastaaPoistaKasvatusvastuu on tottakai kodin ja koulun yhdessä. Ensisijainen vastuu on kuitenkin kodin. Ei sen vastuu siihen lopu, kun lapsi kouluun menee. Jos lapselle jo pienestä pitäen kotona opetetaan esim. rehellisyyttä, toisten huomioon ottamista ja vastuuntuntoa elämään kuuluvina itsestään selvinä asioina, on siltä pohjalta opettajan helpompi tehdä oma osuutensa. Minusta opettajan ensisijainen tehtävä on kuitenkin opettaminen. Kasvastus tulee siinä ikään kuin kylkiäisenä.
Ihanneopettaja on mielestäni ihmisenä / kasvattajana tasapuolinen, oikeudenmukainen ja jämäkkä. Hän osaisi kannustaa ja rohkaista. Mahdottoman hyvä lisä olisi huumorintaju. Se auttaisi häntä itseään jaksamaan vaativassa työssään.
Minulla on vankka käsitys, että pätevä alakoulun opettaja hallitsee ekaluokkalaisten viihdyttämisenkin taidot. Kyllä hän tietää, miten oppiminen käy leikin avulla parhaiten. Hän osaa myös nähdä oppilaitten erilaisuuden ja ottaa sen huomioon työssään - tätä vartenhan hän on opiskellut pitkän tien.
VastaaPoistaOn myös niin, että seitsenvuotiaan on aika oppia sietämään sitä, että kaikki ei aina käy leikkien ja laulaen. Seitsenvuotias pystyy jo erottamaan oikean ja väärän, oppimansa mukaan, hän osaa ajatella eettisesti ja tajuaa, että pitää myös odottaa ja antaa toisellekin parhaat palat.
Pitkästyminen on muuten erittäin hyvä omatoimisuuden kasvattaja!
Delilah,
VastaaPoistaräjäytit pajatson selkeällä ja yksinkertaisella kommentillasi, ei tuossa muuta tarvita! Allekirjoitan sanasi.
Kerro jokin konkreettinen esimerkki, miten jokin kahdeksanvuotiaan tilanne hoidettaisiin toisin, jos sen tekisi lastentarhanopettaja.
VastaaPoistaEt taida nyt olla parhaimmassa keskustelukunnossasi? No vetäydyn toistaiseksi ja myönnän että elämme nyt parhaassa mahdollisessa maailmassa.
Delilah puhuu viisaita, lisäisin vain että minusta opetus = kasvatusta ja se miten opetuksen tekee määrittää myös osaltaan kasvatusta.
VastaaPoistaIineskin puolustaa urheasti kantaansa, joten en nyt tässä vaiheessa haasta häntä enempää, vaikka aiheita kyllä olisi. Ei siis Iineksessä (no joitakin on, mutta ei kuulu nyt tähän asiaan), vaan koulu- ja opetus(kasvatus)maailman kummastelussa.
Oppilaat tarvitsevat toki ansaitsemansa loman, mutta opettajat voisivat sillä ylipitkällä lomalla (osalla siitä) valmistella parempaa ja tuoreempaa opetusmateriaalia ja powerpoint esityksiä, nykyisin ne on aika kirjavaa sorttia...
Lisäksi jotkin laiskat opettajat pyörittelee 10+ vuotta vanhoja kalvoja (powerpointteja) ikään kuin tieto ei olisi mihinkään muuttunut ja/tai kehittynyt. Pitäisikö kenties heidän palkkansakkin taannuttaa 10 vuotta vanhalle tasolle? Hyvä idea!
Ehkä ajatukseni ei selkiytynyt edellisessä kommentissani. Blogiemännän suosioon sulkeutuen lainaan lisää itseäni:
VastaaPoistaOpettajat, entiset ja nykyiset, levittelevät käsiään ja julistavat liitoissaan sekä blogeissaan, että kotikasvatus on kriisissä ja koulutyö vaikeaa. Asenteesta näkyy, että kasvatus edelleen nähdään kotien tehtävänä ja opetus koulun. Antonio Gramsci, “Lännen Lenin”, totesi aikanaan, että opetusta [läntisissä teollisuusmaissa] määrittelevät yhteiskunnalliset ja sosiaaliset valtasuhteet tekevät lähtökohtaisesti onnistuneen koulukasvatuksen erittäin vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi.
Olemme pattitilanteessa! Minusta onkin käsittämätöntä, että tyypit, jotka syyttävät kotikasvatusta kaikesta, haluavat sysätä kasvatuksen koteihin kokonaan. Akuutteihin kouluongelmiin ei nyt vain ole mitään eduskunnassa mahdollisesti keksittävää instantpulveria. Krooninen sairaus (kapitalismi) vaatii pitkän hoidon.
On katsottava, mitä hyvää meillä nyt on ja kehitettävä niistä toimiva yhteiskunnallinen kasvatusjärjestelmä perheitä tukemaan. Meillä on hieno äitiys- ja lastenneuvolasysteemi. Meillä on laadukasta varhaiskasvatusta päivähoidossa (Vaikkakin lastentarhanopettajat viestivät hätääntyneinä päivähoidon kriisiytymisestä.) ja meillä on PISA-tutkimusten valossa erinomaisen toimiva peruskoulu. Tarjoan ratkaisuksi ykskantaan sitä, että nämä puuhat yhdistettäisiin samaan hallinnonalaan, joka luonnollisestikin on sosiaalitoimi. Yhteiskunnan on taattava lapsille lapsuus, jos markkinat eivät sitä tee. (JH, Uusi koulu)
Lisäksi lisään listan linkkejä opettajuutta ja kasvatusta käsitteleviin kirjoituksiini, ketä ne sitten saattavatkin kiinnostaa. Mainittakoon, että mm. Iines on kommentoinut kirjoituksia.
Armottomat ulkonäköpaineet
Tyynysota
Lapsen aivot
Uusi koulu
Luomukasvatusta
Hyvinvointiyhteiskunta, perhe ja julkinen kasvatusvastuu
Ruokatunti ei ole oppitunti
Japelle suosittelen luettavaksi Hysterian itsehoito-opasta!
Pysyn linjassani - en nyt noita linkkejä lähde kommentoimaan, sillä keskustelijan tehtävä on mielestäni lähinnä ottaa kantaa sanottuun eikä linkkeihin. Näin keskustelu säilyy rakenteellisesti luettavana, kun porukkaa ei ajeta nurkkaan lukemaan linkkejä, yksinään höpötellen.
VastaaPoistaLasten kasvatusvastuu on ja pysyy vanhemmilla, mitä asiaa kukaan ei ole koskaan onnistunut kumoamaan. Koulun tehtävä on opettaa lapsia, ja kasvatus on sisäänrakennettu näkökulma kaikkeen opetukseen, se ei ole erillinen säännöstö, jota silloin tällöin ongelmatilanteissa harjoitetaan.
Samalla tavoin kuin vanhemmilla on kotikasvatuksen vastuu, on kouluilla vastuu koulun työrauhasta kasvatuksellisin keinoin.
Kukaan tuskin haluaa sysätä kasvatusta kokonaan koteihin lapsen paria kolmea ensimmäistä vuotta lukuunottamatta. Tällöinkin vanhemmilla on oltava valinnanvaraa lapsen hoidossa. Esimerkiksi yksinhuoltaja harvoin pystyy jäämään hoitovapaalle kolmeksi vuodeksi kotiin.
En ymmärrä alkuunkaan ajatusta peruskoulun siirtämisestä pois koulutoimen hallinnonalalta, sosiaalitoimeen. Sosiaalitoimi ei ole asiantuntijaelin koulutusasioissa - sen kompetenssi ei riitä opetusasioista päätettäessä.
Koulu koulii, Siperia opettaa ja elämä kasvattaa!
VastaaPoistaSomahan siinä on ihmisen olla. Yhteiskunta kun vielä maksaa viulut.
VastaaPoista"Pysyn linjassani - en nyt noita linkkejä lähde kommentoimaan, sillä keskustelijan tehtävä on mielestäni lähinnä ottaa kantaa sanottuun eikä linkkeihin."
VastaaPoistaLisäksi raskauttavana tekijänä tuossa kaiffari linkkaa - mainosmielessä tietenkin - omaan blogiinsa, jota voi pitää törkeänä.
"Somahan siinä on ihmisen olla. Yhteiskunta kun vielä maksaa viulut."
Kuinka sattuvasti sanottu. Ryhdymmekö luettelemaan "yhteiskunta maksaa" eritysryhmään kuuluvia henkilöitä, ryhmiä ja ammatteja? Tästä voisi saada Pronominirallin kaltaisen kivan pelin. Kuka aloittaa?
Emme ryhdy luettelemaan, sillä tottakai kansalaisen kuuluu maksaa yhteiseen pottiin. Tasan kun eivät käy onnenlahjat, täällä. Ja kun sitä vastinetta itse kukin saa jonkin verran, huomaamattaankin. Ilmaista koulutustakin saa niin paljon kuin perslihakset kestävät.
VastaaPoistaMinähän se ylivertainen mitä tulee elämänkokemukseen ja koulutukseen. Lasketaanko muiden elämän seuraaminen elämänkokemukseksi vai pitäisikö olla omaa kokemusta naisen kanssa elämisestä ja lasten kasvattamisesta? Äidin kanssa olen elänyt ja vieläkin tiiviisti roikun rinnalla! Heh heh hee olimpa taas hauska tuon rinnan kanssa.
VastaaPoistaPäivät pyöritän lelliä ja telliä ja istun pienyrittäjän pallin päällä. Joku elli kun vielä istuisi illalla pallien päällä niin voi poijat se olisi elämää!
Noita koulutuksiahan on tullut hankittua ja lisää menee yhteiskunnan pussista tähänkin koulutukseen. Se on minun oikeuteni! Valkoista heteromiestä kun koko aika pannaan halvalla - heh heh hee kyllä antaisin ilmatteeksi kun joku ottaisi - niin jumaleisson, kyllä kaikki koulut käyn ja edut otan mitä vaan irtoaa.
Lakupetterit kuuseen ja pöllöt suomalaiset naiset, jotka eivät ymmärrä ylivertaisen päälle! Vaikka siis minähän olen niin vaatimaton että sädekehä hohtaa ja kauas, jumaleisson!
Persanonyymi
Japelle suosittelen luettavaksi artikkeliani Kulttuurin oppimisesta oppimisen kulttuuriin.
VastaaPoistaMuille riittänee ingressiksi:
Enkulturaatio on yleisinhimillinen kaikille kulttuureille ominainen vuorovaikutteinen prosessi, jossa uudet sukupolvet ja tulokkaat oppivat ja omaksuvat kognitiiviset karttansa, joiden mukaan sitten kulttuurissa suunnistavat. Enkulturaatio on elinikäistä oppimista, sillä kulttuurit kehittyvät, kiertelevät ja kaartelevat maapalloistumisen tahdissa. Maailmasta on tullut kylä, jossa oppimaan oppineet pärjäävät.
Oppimisen kulttuurilla tavataan tarkoittaa kunkin kulttuurin tapaa ohjata enkulturaatiota, mutta minua se houkuttaa ajattelemaan sivistystä, joka auttaa kohtaamaan toiseutta. Oppimisen kulttuuri voisi olla yleismaailmallinen kulttuurien kulttuuri, joka olisi mainio työkalu kotouttamisessa. Maailmasta on nimittäin tullut niin paha ja pieni ja Suomesta niin hyvä ja suuri, että pakolaiset ovat ennättäneet tänne asti. On epäilty, että joillakin tulijoilla ei olisi edellytyksiä kotoutua Suomeen kulttuurinsa vuoksi. Nämä epäilyt eivät kerro tulokkaista mitään, mutta epäilijöistä paljonkin. He eivät usko ihmiseen, eivät varsinkaan suomalaisiin ja meidän kulttuuriimme, sen enkulttuuriseen voimaan. Toisaalta he itse tosiaan ovat esimerkki suomalaisen enkulturaation heikkoudesta, mikä pistää pohtimaan kotouttamisen pulmia vakavasti, sillä syrjäytyminen varmaan radikalisoi myös maahanmuuttajia.
Tämä liittynee keskusteluun siten, että tosiasioista ja tiedosta vaikeneminen on sairautta päinvastoin kuin ujous. Huomata myös pitää, että kotikasvatus, yhteiskunnallinen varhaiskasvatus, koululaitos oppivelvollisuuksineen jne. ovat enkulturaation toimivia koneita yhteiskunnassamme, joka uusintaa suomalaisuutta joka päivä ja yö 24/7.
"Työtoverini, kahden fiksun, nyt jo aikuiseksi kasvaneen lapsen äiti sanoi aina, että lasten kasvatuksessa riittää rakkaus ja terve järki. Minusta se oli hienosti sanottu."
VastaaPoistaMiten niin OLI? Siis tarkoitat että NYT lapsia pitää kasvattaa ilman rakkautta ja terveä järkeä? Mielipiteesi on kammottava.
Eräs ihminen argumentoi näin. En sano kuka.
Välillä hän tietysti hymyilee plastiikkamaisesti; hän haluaa näyttää miten tasokkaalla hammaslääkärillä hän käy.
VastaaPoistaOikein.
Ps. Katso tiikerin hampaita, älä sen tassuja. (Vanha Wiidakon sanalasku jonka keksin äsken. Mutta kumminkin.)
Mikis, pane piiskasi piiloon äläkä briljeeraa.
VastaaPoistaKun D. sanoo, että se "oli" hienosti sanottu, hän viittaa sillä siihen nimenomaiseen hetkeen, jolloin viisaus sanottiin. Voi kertoa, miltä juuri silloin tuntui. Ei se sulje sitä pois, että kyseessä on looginen kestopreesens.
Opetus: Olisi hyvä olla laaja ja humaani.
On upeeta, että täällä tiedetään, mitä rakkaus on. Ja terve järki!
VastaaPoistaNyt käsitit kyllä Iines väärin? Tai sitten minä?
VastaaPoistaMinä tarkoitin tuolla esimerkilläni että nimimerkki "Jape" vääristelee asioita tuolla tavalla kuin esitin!
(Delilah on järkevin kommentoija mitä täällä, tai oikeastaan muuallakaan, on.)
Minä käsitän rakkauden ja järjen kasvatuksessa luottamukseksi ja uskoksi lapsen ihmisyyteen.
VastaaPoistaOnko ihmisyys essentialistista, individualiststa vai jotain muuta, kehittyvää ja kasvavaa?
VastaaPoistaHarmi, kun yrittää sanoa jotain eri lailla, se käsitetään samalla lailla kuin että "hauki on kala". Totta jumalauta on! Ja ikkuna = ikkuna ja ovi = ovi = ovi = ovi.
VastaaPoistaMikis, se oli Dellun kommentti, jota Jape vain lainasi.
VastaaPoistaKäsitin siis, että arvostelit D:aa hänen pluskvamperfektistään.
Mutta, olen iloinen, jos käsitin väärin, koska hämmästyin. Sinä harvoin pistelet ketään. Joskus kyllä.
En tiedä, Jack. En tiedä edes, mitä enkulturaatio on, mutta lupaan perehtyä asiaan.
VastaaPoistaKoetan ottaa selvää myös essentialistisesta ja individualistisesta ihmisyydestä, ja sanon sitten jotain viisasta, jos uskallan.
Ps. Luen juuri nyt kirjaa "haavikko-niminen mies". Kohta heitän tämän tietokoneen seinää päin. En suinkaan vertaa itseäni Tsaari Suureen, en ole diagnisoitu hulluksi, mutta on se kummallista ettei sanoja ymmärretä? (Eihän ne koostu kun konsonanteista ja vokaaleista ja huokauksista niiden välillä. Ja välimerkeistä molemmin puolin. Perkele.)
VastaaPoistaHelppo ja nopea tapa tutustua asian pulmallisuuteen on lukaista Sami Pihlströmin powerpoint esitys peedeeäffänä: Tieteen haasteet filosofisille ihmiskäsityksille
VastaaPoistaKeskeinen pointti on Heikki Kanniston nelikenttä: Ihmiskäsitysten, ihmisyyden käsittäminen, lähtee neljästä suunnasta. Essentialismista, naturalismista, eksistentialismista ja kulturalismista.
Heikki Kannisto, ”Filosofisen antropologian mahdollisuudesta”, Ajatus 41 (1984)
Jokin meni pieleen, mutta toivottavasti tämä linkitys toimii: Tieteen haasteet filosofisille ihmiskäsityksille
VastaaPoistaKäsitän. Kyllä minä sen käsitän kun minulle sanotaan asiat hitaasti, tavu tavulta. Käsitän toki. (Ja sen että olen väärässä, sen minä tiedän muutenkin.) Ei minulle tarvitse sanoa kuka minä olen, itse en sitä tiedä, mutta jos joku toinen sen sanoo, se voi pitää paikkansa. Olen kyllästynyt mielipiteisiin, niitä on liikaa, jokaisella omansa, on järjetöntä vertailla niitä keskenään. Elämme futuurissa. Kun menee hyvin, ihminen on heikko, vasta vastoinkäymisten kohdalla koko kapasiteetti tulee käyttöön. Hän onkin vahva, ällistyksekseen! (Koska ei ole muita vaihtoehtoja.) Solumme eivät tee itsemurhaa, ei ihminen ole muuta kuin läjä soluja, ja aina hän soutaa rakkansa luo... "vaikka airot olisivat poikki ja järvessä metri jäätä". Olen pannut sen merkille.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=prggWK3wIyI
Takavuosina kohistiin eräästä jenkkileidistä (?), jonka mukaan lasta ei kasvata koti eikä koulu - vaan kaverit.
VastaaPoistaOnhan siinä pointtinsa. Luulisin että kaikki kolme kovaa koota vaikuttavat - koti, koulu, kaverit. Plus se paljon puhutta neljäs koo - kulttuuri.
Liittyyköhän enkulturaatio mitenkään tähän?
Ei taida olla hiljaisuuden päivistä apua melusaasteen vaivaamaalle maailmallemme. Itse veikkaan virran kääntyvän siinä vaiheessa kun nykyinen korvanappinuoriso jonottaa tinnitysklinikalle. Vai tinnitusko se on?
VastaaPoistaToisaalta näyttää siltä, että ihminen kestää hirvittävän määrän melua vaurioitumatta. Ajatellaan vaikka miehiä, jotka olivat sodassa 4-5 vuotta. Luulisi, että joka ukko olisi palatessa kuuro, mutta vielä mitä.
Itsekin tapasin nuorena istua yökerhoissa hirvittävässä metelissä enkä menetänyt kuuloani kuin ihan hiukkasen vaan.
Sitä oikeastaan piti kysyä Iinekseltä, mistä hänellä on tuo käsitys, että äänekkäitä ja meluavia lapsia pidetään hiljaisia parempina. Ainakin kun itse olin koulussa hiljaiset saivat parhaat numerot ja opettajan rakkauden. Meidät meluajat pantiin usein ulos luokasta.
Ovatko siis ajat muuttuneet vai muistanko vain väärin?
Nykyisin kammoan kaikkea melua ja yritän olla hiljaa itsekin.
Kännykailotuksesta tuli mieleen tositapaus muutama vuosi sitten.
VastaaPoistaAamusporassa istui nuori nainen, tyylltään ehkä pissis. Hän kailotti kännykkään kovalla äänellä edellisyön tapahtumia, kun hän oli lähtenyt kapakasta vieraan miehen matkaan ja pettänyt poikafrendiään ja sitten aamulla poikafrendi oli soittanut ja hän oli valehdellut tälle ja pälä pälä, kaikki likaiset pikku yksityiskohdat kuuluivat takasillalle asti.
Sitten seuraavalta pysäkiltä vaunuun astui hänen tuttavansa, samanlainen nuori nainen, pissis oletan.
No, nyt ensimmäinen pissiksemme sulki kännynsä, alensi ääntään, pani käden suunsa eteen ja alkoi salaperäisenä kuiskia toisen pissiksen korvaan sitä samaa stooria edellisyöstä.
Mitä tästä opimme? He eivät tiedä, mitä tekevät.
Tästä me opimme... välttämään julkisia liikennevälineitä. En minäkään, moneen vuoteen tästä päivästä taaksepäin, ole käyttänyt muita ajoneuvoja kuin pidennettyjä Mersuja. (Mielummin mustia. Mutta saa ne olla pinkinvärisiäkin.) Siellä on kiva takapenkillä polttaa sikaria, siemailla skuppaa, ja syljeskellä tuhkakuppiin. Eihän se muilta pois ole.
VastaaPoistaEi tässä nyt kuulkaa vallan nuorilla ja vallattomilla varsoilla ratsasteta! Sallittakoon ote Elise Lujalan väikkäristä Lastentarhatyö, kansanopetuksen osa ja kotikasvatuksen tuki - Toiminnan päämäärät ja toteutuminen Pohjois-Suomessa 1800-luvun lopulta vuoteen 1938:
VastaaPoistaLasten oppimisen erityispiirteitä, toiminnallisuutta ja havainnollisuutta, korostava Friedrich Fröbelin Saksassa kehittämä varhaisvuosien pedagogiikka alkoi tulla tutuksi jo Suomessakin. Kun maamme kansanopetusjärjestelmää ryhdyttiin kehittämään Uno Cygnaeuksen ehdotuksen mukaisesti, hän liitti Keski-Euroopasta saamiensa kokemusten pohjalta kansakoulun ensimmäiseksi asteeksi lastentarhan ja sisällytti kokonaisuuteen myös lastenseimen.
Cygnaeuksen suunnitelmaa puolsivat innokkaasti mm. Sakari Topelius ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, joka kuvaili Mehiläisessä 11/1860 julkaistussa matkakirjeessään Hampurissa saamaansa lastentarhakokemusta seuraavasti: "Minä en muuta voi kuin kokonaan yhtyä siihen kiitokseen, minkä Uno Cygnaeus tämmöisille laitoksille antaa. Siinä on järjestystä, mutta ei mitään ahdistavaista eksierausta, vaan hyvä lapsellinen vapaus, vaikka säännöllinen vapaus. Paraana todistuksena oli lasten iloinen ja tyytyväinen muoto, ja se vapaa luottamus, jolla hyväilivät holhoajinsa. Se puhe, että lapset tällä tavoin vieraantuisivat kodistansa, on tuulen tuomaa. Mikä on se äiti, joka ennettää aamusta ehtooseen johdatella lastensa leikkiä, ja joka ei mielellänsä näe että ne aamupäivin, kun äidillä on enimmät talouden askareet, saavat olla hyvän järjellisen holhouksen alla."
Ja Tapsalle: Judith Rich Harris on mainittu.
Pissisten lisäksi monet muutkin ihmiset puhuvat kovalla äänellä kännykkään julkisilla paikoilla. Olen miettinyt johtuuko se siitä, että heillä on jo nuorena huono kuulo vai siitä, että pitävät omaa asiaansa niin tärkeänä, että koko vaunun on se kuultava.
VastaaPoistarakastan Delilahia
VastaaPoistaÄlä kiiruhda (взят здесь)
VastaaPoistaKiirehtäin,
riennä ystäväin,
syttyneet jo on lamput puistohon.
Sydän on
täynnä ikävää,
täällä yksinään se jyskyttää.
Siksi kiirehdi nyt joutuen,
lyhyt niin on aika ihmisen.
Saavu luokseni nyt rakkahin,
kaiken saat, kaiken saat.
Saavu kiirehtien luoksein mun,
täällä on kaikki sun.
Ystäväin,
vaikka pyydän näin,
tiedän että on kiire tarpeeton.
Päivin öin
vaikka ikävöin,
luoksein kiiruhtaa et silti saa.
Älä kiirehdi, kun tiedän sen,
tuskaa vain ois tiemme yhteinen.
Älä kiirehdi nyt luoksein mun,
varjot vain peittäis sun.
Älä kiirehdi näät kauniit maat,
kyyneleet täällä saat.
Kiitos, Jack, kauniista kappaleesta!
VastaaPoistaPyyhkeet esittäjän valinnasta. Paula Koivuniemi on hyvä laulaja ja upea esiintyjä, mutta Älä kiiruhda on Georg Otsin biisi.
Lujalla volyymillä.
Minäkin kiitän Jackia Georg Otsista, lempparistani.
VastaaPoistaLisää slaavilaista syyskaihoa tässä..
Ai, se ei ollutkaan Georg Ots, tuo Jackin kipale!
VastaaPoistaHuomasin nyt vasta Kuunkuiskeen kommentin. Hienoa Kuiske, olemme aikas samanlaiset!
Luin siis alkuun vain laulun sanat, ja pidin siis selvänä, että se on Otsia.
Mutta, kuuntelen nyt Paulaa - loistava laulaja hänkin.
Sitä oikeastaan piti kysyä Iinekseltä, mistä hänellä on tuo käsitys, että äänekkäitä ja meluavia lapsia pidetään hiljaisia parempina. Ainakin kun itse olin koulussa hiljaiset saivat parhaat numerot ja opettajan rakkauden. Meidät meluajat pantiin usein ulos luokasta.
VastaaPoistafauFau,
puhun yleisellä tasolla, ja olen lievää enemmän hämmästynyt siitä, että kukaan ei tunnu tunnistavan esittämääni ilmiötä: Aktiivisuus on arvossaan, hiljaisuus on epätoivottava ominaisuus ihmisessä.
Minulle sanottiin lapsena, että älä nysvää, ole kuin siskosi. Olin siis ujo ja vieraassa seurassa arka. Sisko taas oli pienestä pitäen reipas ja rohkea ja aina äänessä, joka paikassa, huippusosiaalinen yksilö. Kuitenkin minä olin meistä se lahjakas, vaikka tein kaikkeni salatakseni viisauteni, joka oli kyllä ilmeinen ja ilmeni kaikessa, mitä minun huomattiin osaavan, vaikkei kukaan ollut opettanut minua koskaan missään.
Opin kai tarkkailemalla, havainnoimalla sieltä hiljaisuudestani käsin. Kaikkea ei siis taidakaan oppia näennäisesti eläen ja kokien!
Aktiivisuus ja reippaus oli myös koulussamme numeroon positiivisesti vaikuttava seikka. Tyhmillä reippaus nosti numeroa, viisailla hiljaisuus laski sitä. Tätäkö seikkaa muka kukaan ei tunnista?
Sanokaa nyt joku muukin mielipiteenne, ettei meidän Iineksen kanssa tarvitse kahdestaan ratkaista hiljaisuuden - mölyävyyden arvoitusta.
VastaaPoistaNimim. Tapsa jo tuossa kuvasi metelöivän nuoren naisen ja jos ymmärsin oikein, Tapsa ei häntä kovin viisaana tahi lähiympäristönsä rakastamana pitänyt. Nimim. Mikis meni vielä pitemmälle ja osti pitkän Mersun päästäkseen pakoon metelöitsijöiltä (vai metelöijiltä?).
Omalla luokallani lukiossa oli poka, joka oli jopa sairaalloisen hiljainen. Ja kymppi joka aineessa. Tytöt kikattelivat hänen selkänsä takana, nimittivät "muumioksi" ja yrittivät kiusata. Muumiosta tuli kansainvälisesti tunnettu fyysikko. Hän asuu nykyisin Yhdysvalloissa yhdessä kuvaamattoman kauniin vaimonsa kanssa.
Nähdäkseni opettajat tajusivat pojan nerokkuuden eivätkä yrittäneetkään opettaa hänelle sosiaalisia taitoja. Meitä metelöitsijöitä he kyllä yrittivät (turhaan) hiljentää. Minäkin sain kahdesti käytöksen alennuksen.
Siis: edelleenkään en tunnista Iineksen koulukäytäntöä.
Sunnuntaiaamu on hiljaista aikaa, fauFau, monet nauttivat raukeasta aamusta kiireettä ja koneitta. Tai sitten tukka kipeänä.
VastaaPoistaMinun keskiasteen oppilaitoksessani ja ammattikorkeakoulussa, joissa toimin opettajana siis, oli aktiivisuus eli siis puheenkälätys korkeassa kurssissa.
Oppilaiden kurssiesitteisiin ja arvosanatasojen kuvauksiin oli liitetty usein jopa kirjallisesti maininta, että tuntiaktiivisuus tai sen puute voi nostaa tai laskea kurssiarvosanaa, joka lasketaan pääsääntöisesti kirjallisten kokeiden tai projektien keskiarvona.
Pelkillä kiitettävillä koesuorituksilla ei siis saanut kiitettävää arvosanaa, jos istui tuppisuuna tunneilla haaveilemassa.
Hiljaisuus oli mitä epätoivotuin ominaisuus, ja siitä paasattiin jatkuvasti, että pitää puhua, pitää olla reipas.
Samoin työhönottohaaastatteluissa harvoin kukaan sanoo, että olen rauhallinen ja sisäänpäinkääntynyt, hiljainenkin. Sen sijaan kaikki korostavat olevansa avoimia, vilkkaita, aktiivisia ja reippaita, tulevansa toimeen kaikkien ihmisten kanssa.
Mitä harrastuksiin tulee, trendikkäitä ovat ennen kaikkea vilkkautta ja reippautta korostavat urheilulliset liikuntaharrastukset.
Hiljaisuus on trendikäs vain ostettuna retriittinä Valamon-luostariin, tai sitten pyhiinvaellusmuodossa jonkun suuren filosofin jalanjälkiä pitkin. Jonkin verran vaelletaan myös trendikkäissä varusteissa Vatnajökullille asti, kuten tuttavani tytön poikakaveri.
Olen näköjään pudonnut kehityksen kärryiltä. Uskon toki mitä äsken koulumaailmastasi kerroit. Miksi valehtelisit?
VastaaPoistaOli meilläkin jokunen opettaja (entisiä armeijan kantapeikkoja ylensä), jotka arvostivat oppilaissa "napakkuutta." Vastatessa piti katsoa silmiin ja suurin piirtein karjua opettajalle. jotenkin nän: "Napo-leon oli Rans-kan kei-sari, herra yli-luutnantti!"
Toisaalta jos veistotunnilla löi vasaralla sormeen tai veisti puukolla kämpäleen lihaa kämmenselästä ei saanut puhua mitään vaan mennä hiljaa opettajan luo, näyttää vammaa ja sanoa rauhallisesti mutta selvällä äänellä: olen kenties haavoittunut.
Naisopettajille taas ei saanut karjua. Tuntiaktiivisuus merkitsi sitä, että napotti hiljaa silmät kirkkaina pulpetissaan ja viittasi aina kun jotain kysyttiin.
Juu, olen kyllä aika vanha...
FauFau, hauska kuvaus, naureskelin täällä ääneen, varsinkin tuota "olen kenties hieman haavoittunuttta".
VastaaPoistaMeillä oli muuan kielten opettaja, jolla oli hieman kuri- ja muita ongelmia oppilaitten kanssa.
Kun hän sitten antoi yhdelle muitten opettajien suosikkipojalle hylätyn arvosanan keväällä todistukseen, häntä pyydettiin nostamaan se, jotta poika saisi valmistumistodistuksensa. Opettaja ei suostunut.
Rehtori ja johtoryhmän opettajat nostivat sitten omavaltaisesti tämän hylätyn hyväksytyksi arvosanaksi sillä perusteella, että poika on aktiivinen ja reipas yleiseltä käytökseltään.
Toisin sanoen vaikka poika oli hylätyssä aineessa (ruotsissa) osaamaton ja mitään tekemätön - häneltä mm. puuttui vaadittavia suorituksia, koska hän oli pinnanut tunneilta - hänet pelastettiin kuiville yleisen reippauden vuoksi.
No nyt minuakin alkoi naurattaa. Olin saamassa kahdet ehdot lukiossa, molemmista matematiikoista. Muistahan: geometria ja algebra. Nyt kai kaikki on yhtä ja samaa joukko-oppia.Vai onko sekin jo hyljätty?
VastaaPoistaNo, yhtäkaikki koko opettajanhuone alkoi parkua kun kuuli matikanopettajan aikeet. Hänen oli pakko antaa minulle viitoset, koska muuten olisin taas häirinnyt vakavia opiskelijoita ja opettajia aktiivisuudellani yhden vuoden lisää siinä koulussa.
Kerroit, että "tuttavani tytön poikakaveri" oli vaeltanut Vatnajökullille asti. Nyt haluaisin kysyä, vaelsiko hän V:kullille vai V:kullilla? Siinä on nimittäin iso ero. Voin tyydyttää uteliaisuutesi saatuani reippaan, napakan vastauksesi esittämääni kysymykseen.
Lisäys aiempiin:
VastaaPoistaPoika, jonka luulit tulleen pelastetuksi aktiivisuuden ja reippauden takia lempattiin luultavasti koulusta ulos samasta syystä kuin minutkin aikoinaan pelastettiin: kukaan ei enää kestänyt hänen nk. reippauttaan.
Alan epäillä, että "aktiivisuus ja reippaus" onkin vain poliittisesti korrekti ilmaus "sietämättömälle näsäviisastelijalle."
Kuunkuiske: "... Älä kiiruhda on Georg Otsin biisi."
VastaaPoistaMinäpä menen maanantaina Georg Otsin muistokonserttiin.
Minua häiritsee että tämä on livahtanut mukaan myös viralliseen koulutusliturgiaan. Painotetaan osallistuvaa opetusta, keskustelua, jne. Mitä vikaa on kirjan lukemisessa, luennoissa ja kotitehtävien tekemisessä?
VastaaPoistaJa sitten koko sosiaalinen media. Onpa kiva, että normi on nykyään että kaikki asiat pitää jakaa muiden kanssa ja pulista turhanpäiväistä tuntemattomien kanssa. Entäs jos ei kiinnosta?
Anonyymi,
VastaaPoistano johan joku tunnisti, mitä tarkoitan! Olen iloinen tästä.
Minäkään en ymmärrä, mitä vikaa on lukemisessa ja luentojen kuuntelussa ja muussa hiljaisessa työskentelyssä. En ole ollenkaan edes ryhmätyöihminen, inhoan niitä, toimin aina parhaiten yksin.
Minähän sain, fauFau, ehtoja sekä aljasta että jommasta, ja olin vaarassa jäädä luokalleni suorittamattomien ehtojen takia.
VastaaPoistaOikeasti olen matematiikkatyhmä, en tajua abstrakteja asioita, en osaa laskelmoida enkä ennakoida kaavoja. Minulta oletettavasti puuttuu R-faktori - näin olen päätellyt. Minusta maailma olisi parempi ilman matematiikkaa.
Joku Islannin kulli se oli mihin, tuttavan lapsen poikakaveri vaelsi, Vatna se ei ollut, mutta tarina vaati sitä.
Judith Rich Harris on täysin oikeassa. Kaveripiirillä ON valtava merkitys lapsen tulevaisuudelle.
VastaaPoistaEikä Harris väitä kotikasvatusta merkityksettömäksi.
Vanhemmat voivat vahvistaa omaa kotikasvatustaan valitsemalla lapsille oikean kasvuympäristön(asuinalueen), jossa kaikki vanhemmat jakavat suunnilleen saman kasvatuskäsityksen ja arvostavat koulumenestystä.
Tuon luulisi olevan täysin selvää lähes kaikille.
Tunnen itse parikin lahjakasta miestä, joiden elämä olisi taatusti mennyt eri tavalla paremmassa kasvuympäristössä.
Mitä liikkuu sellaisen koulutetun ihmisen päässä, joka vie perheensä Turun pahimpaan ongelmalähiöön ja vielä pahimmalle kadunpätkälle?
Tyhmyys tiivistyy joukossa, samoin viisaus.
Iinekselle, kulleista.
VastaaPoistaMonta vuotta sitten Reykjavikissä heräsi kaveriporukassa kumma hinku päästä vaeltamaan Vatnajökullille. Sanoin, että lähden kyllä kuskiksi V:kullille, mutta en kävele metriäkään itse V:kullilla.
"Lälläri", minulle ilkuttiin. Kun sitten palasimme V:kullilta oli kahdella vaeltajalla nyrjähtänyt nilkka ja yksi oli saanut kiipeilyhakusta kylkeensä aimo haavan. Minä olin ainoa haavoittumaton, mikäpä oli olla mörönvahtina maasturissa.
Ilmeisesti tuttavasi tyttären kälyn poikaystäväsikin oli vain katsellut V:kullia, mutta ei mennyt sen päälle kävelemään. Vai...eikö hän ole vielä palannut sieltä?
Joka tapauksessa: vaarallista seutua.
No siis -kullia en pysty nyt yksilöimään, en yksinkertaisesti muista, oliko edes puhe vuoren nimestä, mutta tapahtuman ajankohta oli keväinen Islanti ja vaellus tapahtui Vatnajökullilla, minun mielestäni, koska minä olen tarinankertoja.
VastaaPoistaOikeastaan, jos ollaan hyvin tarkkoja, tiedän vain sen että kyseinen nuorukainen oli lähtenyt vaaralliselle vaellukselle yksinään Islannin tuliperäiseen maastoon. Nuorukaisen tyttöystävä oli huolesta suunniltaan, ja tämän siis kuulin tyttöystävän äidiltä, joka päivitteli nuorison extremesuuntatuneisuutta.
(Mainittakoon, että tuo pari erosi reissun jälkeen, eli taisi siellä Vatnajökullilla asiat seljetä.)
Minustakin Harris on oikeassa - viittaan Samulin kommenttiin.
VastaaPoistaPerustelen lausuntoani sillä, että kaikki mikä tulee lasta lähelle, vaikuttaa häneen.
Minua huolettaa kuitenkin eniten sellainen vanhempien vaikutus lapseen, jossa valitaan jo varhain lapsen tulevat suhtautumistavat eliminoimalla olemassaolevasta todellisuudesta vaihtoehtoja, jotka hän voisi itse halutessaan eliminoida, kun on saanut ensin tutustua niihin rauhassa.
Tarkoitan esimerkiksi sitä, että vanhemmat valitsevat lapselle uskonnottomuuden jo ennen nimiäisiä.
Olen sitä mieltä, että lapselle tulee antaa kasvurauha, ja antaa hänen rauhassa elää siinä yhteiskunnassa, siinä yhteiskunnallisessa atmosfäärissä, jossa hänet on siitetty ja jossa hän on syntynyt.
Hän tekee itse sitten tästä normiyhteiskunnasta poikkeavat valintansa. Tekee siis, jos häneen luotetaan, jos hänen ihmisyytensä nähdään. Lapselle harvoin on vahingoksi kasvaa kuten valtaosa lapsista kasvaa.
mikis: "Minä tarkoitin tuolla esimerkilläni että nimimerkki "Jape" vääristelee asioita tuolla tavalla kuin esitin!"
VastaaPoista"Mikikselle" pitää kirjoittaa valkoinen keppi, rollattori ja opaskoira. Saa kyllä maksaa ne omasta pussistaan (onko hänellä omaa pussia?), tietenkin, kun on niin ymmärtämätön ja valehteleva pöllö.
Opi poika painimaan - omassa sarjassasi.
Patologinen sisäänpäinkääntyminen / kyvyttömyys läheiseen kontaktiin on ... patologista - siitä oli kyse niiden kahden nuoren kouluammuskeluissa. Ja kenties sen yhden kauppakeskuspommitteluissa jo vuosia sitten.
VastaaPoistaIines: "...antaa hänen rauhassa elää siinä yhteiskunnassa, siinä yhteiskunnallisessa atmosfäärissä, jossa hänet on siitetty ja jossa hän on syntynyt."
VastaaPoistaTuo sopii länsimaiseen vapaaseen demokraattiseen kulttuuriin, mutta monessa muussa kultturissa ei kyse ole "rauhassa kasvamisesta" vaan armottomasta aivopesusta.
Usko ja pysy uskossa tai kuole.
Voihan uskonnottomuuttakin opettaa avarakatseisesti. Miksi sen pitäisi tarkoittaa tynnyrissä kasvattamista?
PS. En puhu omassa asiassani. Tein juuri niin kuin kehotatkin.
Sorry, Jape, että jouduit kärsimään Mikiksen osoittelun, vaikka minua hän oikeasti osoitteli. En vaan tiedä, miksi kommenttini häntä ärsytti.
VastaaPoistaKuunkuiskeen kommentti ampumatapauksista toi mieleen koulukiusatut ja kiusaajat. Puskaradiosta kuultua: Lähikoulun (yläaste) pihamaalla erään pojan pyörä rikottiin kaksi eri kertaa muutaman viikon sisällä.(En tiedä, oliko kyse samasta pyörästä vai kahdesta eri pyörästä.)Toista oppilasta kiusattiin (käytiin käsiksi, tuupittiin ja lyötiin) välitunnilla. Ympärillä oli rinki koulutovereita katsomassa. Kukaan heistä ei asiaan puuttunut. Tämmöisiä tapauksia sattuu varmaan päivittäin eri kouluissa. Miten koulutoverit voivat olla niin raukkamaisia? Kiusaaja saa hiljaisen hyväksynnän ja hänen kaverinaan halutaan olla.Onko se vääränlaista itsesuojelua, pelkoa, että itse joutuu kiusatun osaan?
Ei Dellun kommentti ollut ärsyttävä, se vain sattui kohtaan jossa Mikis halusi esimerkillä osoittaa millä tavalla Jape vääntää ja mulkkaa tekstiä kääntäen asian ylösalaisin.
VastaaPoistaTapsa,
VastaaPoistauskonnottomuus oli vain yksi esimerkki asiasta, jonka vanhemmat valitsevat lapselle jo silloin, kun lapsi ei voi käsittää ideologioita - kantaaottava uskonnottomuus on ideologia siinä missä uskontokin.
Toinen esimerkki voisi olla sukupuolineutraali kasvatus, johon sen valinneet vanhemmat lapsensa pakottavat, vaikka yhteiskunta on rakennettu sukupuolijaon tunnustavaksi.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään aikuisen ihmisen uskonnottomuutta tai sukupuolettomuutta vastaan - kyse on vain näiden ideologioiden valitsemisesta lapselle lapsen puolesta.
Toistan: minusta lapselle tulee antaa kasvurauha vallitsevassa yhteiskunnallisessa miljöössä, jossa hän kasvaa. Ja puhun nyt suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta ajatuksen voi käsittää ehkä laajemminkin. Luotan lapseen, ja siihen, että hän pystyy tekemään eettisiä ja jopa ideologisia valintoja itse jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa. Minusta on sitä paitsi hyvä elää läpi monenlaisia ideologioita, ihan itse kokien ja tutkien.
Iines: Vaikka monesti toisin väitetään, kyllä V:kullilla asiat selviävät. Mainitsemasi nuori mies teki varmasti oikean päätöksen.
VastaaPoistaPalaan vielä hiljaisuuteen. Vaikka se on (ainakin joillekin meistä) arvokas asia, on jatkuva hiljaisuus, kuurous tosi hankala juttu. Luin taannoin kyselytutkimuksesta, joka kertoi, että jos ihminen saisi päättää, kumpi hänen on pakko menettää, näkö vai kuulo, useimmat luopuisivat näöstä.
En kyllä oikein luota tutkimukseen. Jos edessäni seisoisi välskäri, joka kysyisi puhkaistaanko silmät vai korvat, mitä itse vastaisin? Antaisin korvien mennä.
Delilah: "Sorry, Jape, että jouduit kärsimään Mikiksen osoittelun, vaikka minua hän oikeasti osoitteli. En vaan tiedä, miksi kommenttini häntä ärsytti."
VastaaPoistaNo ei se mitään Delilah. En minäkään tiedä miksi Mikis sinun asiallisesta kommentista pillastui, mutta Mikis on sellainen hemmetin tohottaja että saattaja hänelle pitäisi saada.
Siksi ehdotin ilmeisen aiheellisesti, että hänelle pitäisi kirjoittaa valkoinen keppi ja rollaattori. Lisäksi voisi saattohoitaja olla ihan paikallaan, on nimittäin niin sekavaa settiä hänellä että. Avohoidossa taitaa tyyppi olla? Huomisessa MOT:ssä muuten juttua aiheesta.
Iinekselle TV-vinkki:
SuomiTV tänään klo 23. Anja Snellmannin Saanko Esitellä -ohjelmassa on Iineksen suosikki Henry Laasanen kertomassa Naisten seksuaalisesta vallasta.
Kyllä minäkin luopuisin mieluummin kuulosta kuin näöstä, sillä näön menetys olisi sellainen katastrofi, etten ehkä edes haluaisi elää enää.
VastaaPoistaEn voisi lukea, en kirjoittaa, en valokuvata - näissä on kaikki se tekeminen ja työ, mikä on minulle rakasta ja elintärkeää.
Siskoni mies kärsii tinnituksesta, ja se on helvetillinen vaiva. Voi olla, että hän ottaisi jopa kuurouden mieluummin.
Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaEn tiedä uskallanko katsoa kyseistä herraa telkusta. Valokuvasta päätellen näyttää kärsivän kilpirauhasen liikatoiminnasta.
Ei vaan ei, olen kyllä nähnytkin hänet telkussa.
Olin kerran nuoruudessa toista kuukautta sokea, tarkemmin sanoen minun piti pitää mustaa sidettä silmien päällä. Lääkärin kielto oli ehdoton: jos edes kurkistelet näkösi voi mennä lopullisesti.
VastaaPoistaNo, se palasi kyllä. Mutta tuo pimeä aika oli varmaan kiintoisin elämässäni. Muutamassa päivässä muut aistit herkistyivät suunnattomasti. Kuulin askelista kuka kulkee, ja kun tulija oli lähellä pystyin haistamaan, oliko hän syönyt lihapullia vain porkkanoita. Tuntoaisti valpastui sekin, jotenkin aistin edessä olevat esteet. Parissa viikossa opin liikkumaan kotona ja lähiympäristössä yhtä varmasti kuin näkevänä.
Mutta silti...äänestän yhä näköä. Kuitenkaan en rohkenisi sanoa, että kuolisin mieluummin kuin olisin sokea.
Täällä on mainittu Judith Harris. Olen kyllä aika lailla hänen kannallaan. Kun oikein lapsen kannalta asioita ajattelee: millaisia roolimalleja me vanhemmat oikeastaan olemme? Kun sitä kerran murehdin, muuan lapsistani sanoi minulle valoisasti: no, no, isukki, opetithan sinä minut sentään tupakoimaan.
"Valokuvasta päätellen näyttää kärsivän kilpirauhasen liikatoiminnasta."
VastaaPoistaMikähän kommentti tämä on?
Mielenkiintoista, että itseään valokuvaajaksi tituleeraava arvioi amatöörimäisesti henkilön habitusta kuvasta, varsinkin kun itse lymyilee kännykän takana niin että pörrö vain hauraana mättäänä vilkuu kännykän takaa...
Siis kerrassaan amatöörimäinen kommentti kertakaikkiaan.
Hyvä kirjoitus! pitkästä aikaa. kyllähän se niin on että me suomalaiset ollaan ja tehdään ennätystä etäsiyyksissä, hiljaisuudessa, tehokkuudessa ja monessa asiassa. ja onhan se niin, että sitä on ylpee eikä puhu. eikä sitä muut tajua varsinkaan muunmaalaiset. siksi olisinkin tässä nyt sitä mieltä että on hyvä
VastaaPoistapuhua kuten ulkomailla, jos muuta sitä selvästi odottavat. säästää hiljaiset hetket surun murtamille ja yksinäisyyteen.
hiljaisuus yhdessä muitten kasnna on kyllä hienoa, sitä harjoitetaan erityistilanteissa enimmäkseen
kyllä kansainväliseenkin tapoihin voisi tulla uutta suomesta . .
Kilpirauhaskommenttini on asiaton, muttei perätön, jos painottaa sanaa "näyttää".
VastaaPoistaMinua on vaan katsotuttanut se hänen toisen bloginsa kuva, jossa mies on etunojassa melko kiihkeä ilme kasvoillaan ja silmissä jokseenkin tyhjä katse. Anteeksi. Näin kuvaa luen. Habitukseltaan kyllä komea ja näyttävä mies.
Olen, fauFau, silmilläkatsoja, esteetikko, kuvien katsoja, valokuvauskohteiden rekisteröijä - teen tätä kaiken aikaa. Mitä kuvallisesti orientoitunut ihmisen menettää, jos hän ei voi katsoa kuvia? Mistä vastaava aistillinen nautinto?
VastaaPoistaUskon kyllä, että muut aistit herkistyvät, ja siihenkin, että uusia merkityksiä elämälle voisi tulla. Mutta vaikeaa se olisi, kenties lähes ylipääsemätöntä.
Anonyymi,
VastaaPoistasuomalaisethan tilaavat ulkomaillakin kuulemma lihapullia ja menevät suomalaishotelleihin ja baareihin..
Minusta hiljaisuus ei tarkoita surua. Minulla yksinäisyyteen sisältyy nautintoa ja rauhaa, iloa ja onneakin. En silti sano, että yksin on paras, mutta tarvitsen yksinoloa päivittäin. Mielellään myös toisten kanssa oloa, päivittäin.
Iines, kuvailit hiljaisuuden ilot suurin piirtein samoin kuin itsekin ne käsitän. Minullekin hiljaisuus merkitsee iloa - oikein annosteltuna.
VastaaPoistaSilmistä ja korvista ei kannata eikä voi kiistellä. Ilman sokeuskokemustani olisin takuulla kanssasi täsmälleen samaa mieltä aistien tärkeysjärjestyksestä.
Ehkä pahin lihapulla-kausi Kanarialla meni jo 70-luvulla.
VastaaPoistaMutta ei se kotoperäinen ruoka ole tuntematonta meidänkään maahamme tulijoille. Hämeentien alkupää on täynnä erilaisia ulkomaan ruoka-aineita myyviä liikkeitä.
Ja kuulemma joillakin lihakin pitäisi teurastaa jollakin kotikylän raa'alla perinnetavalla.
Mutta tämä on siis monikulttuurisuuden ihanaa värinää, kun meidän tapamme taas ovat vain hävettävää junttiutta.
(Anteeksi provokaatio. Minusta on vain mukava aina hetkeksi muka hiiltyä ja vaahdota - se on vieraissa ihailemamme temperamentin kotoperäinen takapuoli.)
http://karva.sarjakuvablogit.com/tag/henry-laasanen/
VastaaPoistaJape "Japsukka" näyttää käyneen Henry-sedän käytöskoulun.
Henkilöpalvonnan kadottua lähes kokonaan länsimaista loytyy sentään vielä korkeakulttuuria Pohjois-Koreasta ja Tukmenistanissa.
Heaven's Gate
Tottahan se on, että Pikkukaupunkiinkin on tullut kebabliha. On sellainen ruokabaari tai pitseria Kebab-Xxx. Se on erikoisesti poliisin suosiossa, sillä siinä on usein poliisien auto parkissa ja miekkoset tulevat ulos tyytyväisesti suupieliään pyyhkien. Vanhanaikainen lihapullabaari vieressä on jäänyt kakkoseksi.
VastaaPoistaOlen hieman kummastellut kebablihan suurta suosiota marketin einesaltaissakin. Oliko se jokin valmis leipä vai mikä, jota oli ainakin kuusi eri lajia, ja jokaisessa oli kebablihaa.
Miksi kebab on niin suosittua? Maistoin sitä kerran tukholmalaiskojussa, ja se oli kammottavaa sitkeää ja mautonta riistan makuista harmaata lihaa. (No, olen huono punaisen kokolihan syöjä muutenkin.)
Tämän kasvatuskeskustelun jälkeen palaan vielä hiljaisiin ihmisiin.
VastaaPoistaKonteksti vaikuttaa todella paljon. Jos ihan vähän yleistän, niin edelleenkin hiljainen itäsuomalainen on puhelias länsisuomalainen ja hiljainen amerikkalainen puhelias suomalainen. Kaikki puhuvat, jopa paljon, jos heihin tutustuu.
Karjalaisen suvun keskellä Satakunnassa asuneena tiedän tuon. Lapseni tietävät sen samoin suomalaisesta kodista lähteneinä amerikkalaisessa kansainvälisessa koulussa käyneinä.
Kun taustani tiedän, en ihmettele, että minäkin välillä pelkään hiljaisia: "Se voi myös hautoa jotain." Omituisina en hiljaisia pidä, erilaisina kyllä.
Kaikki hiljaisuus ei ole ujoutta. Sekä hiljaisuus että ujous ovat luvallisia luonteenpiirteitä, samoin äänekkyys ja rohkeus...
Hiljaisuutta on eriasteista, ja olen näissä kirjoituksissani puhunut aika yleistävästi hiljaisuudesta ominaisuutena verrattuna aktiiviseen puheliaisuuteen.
VastaaPoistaOn tietenkin pelottavaakin hiljaisuutta, sellaista kyräilevää tai tyystin erilleen vetäytyvää erakkomaisuutta, jossa näyttää siltä, että henkilöllä on pahoja ongelmia. Nämä ovat ehkäpä sitten patologisia tapauksia, joissa henkilö itsekin kärsii, vaikkei sitä itse tiedostaisi.
Tarkoitukseni on lähinnä kyseenalaistaa ylettömän aktiivisuuden ja vireyden arvostaminen, ja hiljaisen ihmisen painaminen ja aliarvostaminen. Huomaan kuitenkin tästäkin keskustelusta, että aika moni ei tunnista asiaa ollenkaan - niin syvään juurtunut on aktiivisuuden ja menevän ihmisen ihanne yhteiskunnassa.
Tunnistin kyllä, mistä puhuit. Luokkatilanteissa sitä aina joskus mietin. "Opetuskeskusteluissa" piti pitää varansa, etteivät "ylettömän aktiiviset ja vireät" päässeet ratkaisemaan keskustelun kulkua.
VastaaPoistaYleensäkin, jos jossain tilanteessa, luokassa tai seminaarissa kysytään, onko jollain jotain kysyttävää, ne vireät ovat aina äänessä. En usko, että heillä on sen parempia kysymyksiä kuin hiljaisemmillakaan. Miten aktivoida hiljaisempia? Pitäisikö etsiä ja löytää uusia ja parempia metodeja? Oma opettaja varmaan löytää sopivia muotoja, mutta vierailijat menevät helposti lankaan.
Mikäs "pallinaama" sieltä puskista huutelee.
VastaaPoistaLaiskanpulskea jalliko myös?
Ei kannata huolestua, arvoisa anonyymi, joku siellä vain koettaa kertoa - te lukijat kun ette osaa itse lukea - että Iines solvasi Suomen johtavaa tasa-arvotieteilijää kilpirauhasen liikatoiminnasta (10.10. klo 22.02).
VastaaPoistaTämä joku sitten vastasi herjuuseen nimittämällä Iinestä robotiksi, jonka päähän on nostettu hauraannäköinen moppi.
Että tasoissa kai ollaan, vaikken olekaan Suomen johtava moppitukka.
mm,
VastaaPoistanoinhan se monesti menee, että äänekkäimmät ohjaavat junaa minne tahtovat. Valitettavasti joskus väärään suuntaan.
En osaa sanoa, pitääkö hiljaisia aktivoida. Voisiko ajatella niin, että miten saada ne äänekkäät olemaan hiljaa ja kuuntelemaan muita. Kyllä ne hiljaiset puhuvat, jos ilmapiiri on otollinen.
Olen samaa mieltä Iineksen kanssa: Henry Laasanen on ruma ja näyttää kärsivän kilpirauhasen liikatoiminnasta.
VastaaPoistaEi ruma, vaan hän on ihan kivan näköinen poika.
VastaaPoistaViittasin lausunnollani pojan kiihkeään etunojaan yhdessä tietyssä kuvassa, jossa myös silmien ilme oli hieman pullahtanut. Vika voi tietenkin olla myös katsojan silmässä.
Yhdyn Iinekseen ja olen lisäksi samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että Henry Laasonen on inhottava plösö. Hänellä on limainen katse.
VastaaPoistaEi inhottava plösö, vaan selvästi terve suomalainen mies.
VastaaPoistaTuossa kuvassa, johon lausuntoni viittaa, on ollut varmaan jokin kiinnostava nähtävyys.
Iines: "Huomaan kuitenkin tästäkin keskustelusta, että aika moni ei tunnista asiaa ollenkaan - niin syvään juurtunut on aktiivisuuden ja menevän ihmisen ihanne yhteiskunnassa."
VastaaPoistaTottahan toki me suomalaiset, Iines, keitä sitten lienemmäkään, tunnistamme ja ymmärrämme erittäin hyvin tämän hiljainen/aktiivinen-problematiikan.
Kaikkihan me törmäämme siihen jossakin vaiheessa, koska pseudofakta on, että suomalainen/kainuulainen/peräkyläläinen/meikäläinen/maalainen on hiljainen.
Tai sanotaan niin, että me kaikki muut sen ymmärrämme, mutta eivät ne torvelot, jotka laativat paikanhaku-ilmoituksia.
Olen itsekin usein nauranut rekryilmoituksille, joissa haetaan esim. kirjanpitäjää, mutta vaatimuksina luetellaan ulospäinsuuntautuneisus, aktiivisuus, sosiaalisuus jne.
Kuka hullu todellakin palkkaisi rahojaan laskemaan jonkun ADHL-tapauksen? Koska sellaisiahan sitä muka haetaan.
No, todellisuudessa tietysti haastattelussa kiinnitetään huomiota muihin asioihin. Sellaisiin, joissa pärjäävät etenkin narsistisen luonnehäiriön omaavat.
Sitä paitsi ujous, hiljaisuus, sosiaalisuus ja aktiivisuus voivat yhtyä samassakin henkilössä. Tässä on yksi sellainen.