Ruumiin joutilaisuus

Muuan anonyymi epäili edellisessä blogikeskustelussa, että "Täällä on näemmä liikkeellä taas "vapaapäiväläisiä" työnantajan ajalla."

Täytyy myöntää, että keskustelu kävi aika pirteästi kesken parhainta työaikaa, aamupäivää, jolloin ihminen on jo selkeästi hereillä muttei vielä väsynyt - kenties hän on jopa vähän innoissaan tulevasta päivästä ja sen mahdollisista riemuista ja haasteista. Sitä en tiedä, moniko kirjoitti työantajan piikkiin, moniko omaansa. Lukijamittari kuitenkin kertoo jotakin virtuaaliliikehdintää tarkkailevalle viestinnällisesti uteliaalle ihmiselle.

Mittari siis kertoo, että täällä käydään Korson* poliisista, Suomen valtiovarainministeriöstä, eri kaupunkien yliopistoista, valtion ja kaupungin laitoksista, eduskunnasta ja nimeltä mainitsemattomista tutuista yrityksistä, puhumattakaan pienyrityksistä.

Tämän täytyy tietenkin merkitä sitä, että väki on liikkeellä työnantajan päätteillä, käyttäen työaikaa luppoaikanaan. Jos vielä luo silmäyksen siihen, minkä perässä tänne tullaan, se ei suinkaan aina ole tiukka asiahaku tai hinku Iineksen sanan äärelle, vaan ihan sieltä pääkallon paikaltakin tullaan ison takapuolen, naiset pillu paljaana ja kapea hame hyväily -hakujen perässä. Kautta aikojen suosituin haku blogissani on nuorta lihaa, ja etenkin työpaikkahakuna. Keskellä kirkkainta vireintä työaikaa haetaan innoitusta nähtävästi elämän perusarvoista, siitä, mikä maailmaa pyörittää.

Anteeksi annettavia työpaikkahakuja ovat mielestäni ahdistuneet terveyshaut, kuten vaikka elohiiri silmässä, värinä niskassa, korkea alapaine tai kahvi ja huimaus. Senkin kyllä annoin anteeksi, kun eräästä korkean tahon laskentatoimen yrityksestä tultiin blogiini kirjanpidon alkeet -haun perässä - tarkkaa sanamuotoa en muista. (Muistini mukaan tuo haku oli valtiovarainministeriön, mutta en kirjaa sitä tähän, koska en ole varma. Muistini on hatara omien blogikirjoitusteni suhteen, kuten anonyymit tietävät.)

Olen itsekin koulussa surffaillut netissä joskus oppitunnilla. Kerran harrastin jopa kyseenalaista nettierotiikkaa, kun opiskelijat kirjoittivat itsenäisluonteisia projektitehtäviään, eikä minulla ollut mitään tekemistä. Muuan keskustelupalstan verbaalikkomies puki minut tiukkaan punaiseen lateksihaalariin ja pani laskemaan pulkalla mäkeä pylly siukuen. Muuta ei kuulemma tarvittu. Minähän laskin. Kun opiskelija tuli näyttämään paperiaan, pienensin sivun alapalkkiin - tämän taidon olin oppinut oppilailta - ja katsoin häntä ehkä hieman sumein silmin, mutta täysin hetkessä kiinni. Tämä oli sitä aikaa, jolloin olin löytänyt netin ja kokeilin kaikki mahdolliset asiat, kuten uteliaat kai tekevät.

En osaa siis sanoa, onko työaikana surffailu pois työnantajalta, sillä jonkin verran joutilasta aikaa töissä aina on. Kun katsoo mitä tahansa työtehtävää ulkopuolelta, tuntuu kuin se olisi löysää täynnä ja työntekijä vetkuttelisi tahallaan. On myös niin, että ihminen haaveilee pitkin päivää silmät avoinna muita petkuttaen, katsellen muka tilikirjaa tai puhuvaa esimiestä tai mitä milloinkin. Nettisurffauskin on haaveilua, itseen uppoamista, hetki yksityisyyttä, joka on tarpeen, jotta jaksaa työtehtäviä. Sitä paitsi näpytellessään koneella ihminen näyttää työhön uponneelta. Minä tiedän tämän.

Vielä yksi asia - joutilaat ja kiireettömät ihmiset, haaveilijat ja surffailijat ovat ihastuttavia kanssaeläjiä. Sellaisen ottaisin mukaani autiolle saarelle.

( Ivan Gontjarov, Oblomov, kansikuvassa Ilja Repinin maalaus säveltäjä Modest Musorgskista )

* nimi muut.