Mikä meitä nyt tanssittaa?

On peräti hassua, että kirkosta erotaan nyt niin kovasti Päivi Räsäsen mielipiteen vuoksi. Miksi Päivi Räsänen ei saisi ajatella, niin kuin ajattelee, miksi Päivi Räsänen meitä nyt niin kovasti tanssittaa, että tahdotaan jo pää vadille?

Lukeneella ihmisellä, lääkärillä ja kansanedustajaksi valitulla puhekoneella nyt luulisi argumenttien olevan hallussa. Olivat ne sitten mistä tahansa poimittuja, niin kyllä ne ovat retorisesti kohdallaan. Miksi juuri Päivi Räsäsen mielipide olisikaan kynnyskysymys meidän kirkkoon kuulumisellemme? Emmekö anna itsestämme peräti oudon ja löyhäpäisen kuvan, jos muutamme käyttäytymistämme Päivi Räsäsen mielipiteen vuoksi? Eikö olisi monin verroin älykkäämpää erota kirkosta oman mielipiteen kuin Päivi Räsäsen mielipiteen vuoksi? Päivi Räsänenhän ei ole kirkko, ja kirkko ei ole Päivi Räsänen.

Tämä pohdiskelu ei tarkoita sitä, etteikö kirkosta saisi tai voisi erota. Voi toki, itsekin olen harkinnut erota, mutten tiedä, mihin ruumiini sitten haudattaisiin, jos en kuulu kirkkoon. En tahdo tuottaa jälkeenjääville vaivaa miettiä tulevia kaivupaikkoja tai en tahdo rasittaa heitä tuhkani loppusijoituspaikan mietinnällä, vielä vähemmin velvoittaa heitä pitämään loppumateriaani takkansa reunalla. Toisekseen minussa elää edelleen lievä toivo, josko kuitenkin olisi jotain muuta parempaa, joku Oikeudenmukaisuus tässä kaaoksessa, jossa mikään ei päde, missään ei ole logiikkaa, kaikki menee päin persettä, etenkin globaalilla tasolla. Paikallistasolla voi toki sulkea silmänsä ja olla kuin ei olisikaan. Läheltä kun ei näe etäälle, lähellä kaikki on hyvin, kun oman reviirinsä voi vuorata silkillä ja sametilla ja varustaa kivoilla elektronisilla vehkeillä, jotka elävät ja välkkyvät niin ettei tarvitse ulos mennä. Ihmiset ovat menneet niihin, ja voimme kontrolloida näin koko maailmaa.

Totuushan on, ettei jumalasta ja enkeleistä ole minulle oikein koskaan apua ollut, itse on ollut pakko pärjätä, mennä eteenpäin vaikka itkien ja hammasta purren, kun mitään siipien suhinaa ei mistään päin ole koskaan kuulunut eikä kummoisiakaan rukousvastauksia ole tullut. Se maatiaiskissa kyllä kerran tuli, kun pyysin yläilmaisilta kameralleni jotain kivaa kuvauskohdetta, kettua tai muuta villiä eläintä, harvinaista lintua tai edes hyvään valoon lehahtavaa tiaista. Kuvasin sitten sen lihavan kissan.

Toisaalta minussa elää halu ja tarve pyhän kokemiseen, ja se on ajatuksissani kulminoitunut kirkkosaliin, jossa kanttori harjoittelee urkuparvella Bachia, ja minä istun alhaalla kovalla penkillä katselemassa lasimaalauksen läpi taivaalle - jokin puunoksa voi olla siinä välissä. Sellaisen korkean lasimaalausikkunan näin kerran pietarilaisessa kirkossa, jonka edessä seisoi siististi pukeutunut kerjäläisnainen, jota kaikki hämmästyivät niin etteivät antaneet mitään, eivät huomanneet antaa, vaikka osa oli varmaan hyviä ja osa jopa taivaaseen menijöitä, uskovia ihmisiä. Minäkin vain hämmästelin, ja mietin, että naisparka luulee saavansa parhaat almut kirkkojen kupeilta. Menisi mieluummin kapakan ovelle niin johan tulisi molempiin käsiin kolikkoa ja seteliä.

Mutta että Päivi Räsänen saa moisen kunnian, että oikein omaa elämää muutetaan Päivi Räsäsen mielipiteen vuoksi. Eikös kirkko ota homotkin suojiinsa, samaten Päivi Räsäsen ja sinut, minut, kaikki janoiset ja ravitut, joten miksi kummassa vouhotus? Miksi ei kirkosta erota kunniakkaasti oman mielipiteen vuoksi? Sen minä ymmärtäisin. Kunhan saan tietää ihmisruumiin loppusijoitusasiat, mietin ehkä itsekin asiaa uudelleen.

Jotenkin en kuitenkaan pidä eroamisasiaa tärkeänä. Mieluummin voisin erota joskus valtiosta, kun kansanedustajat töppäävät ja korottavat omia palkkojaan ja laativat paskalakejaan. Tämä toivo jonkin Oikeudenmukaisuuden olemassaolosta - se alkaa kyllä vedellä viimeisiään - ja halu kokea jotakin pyhää, hiljentyä ja kunnioittaa elämää ehkä pitää minut kuitenkin kirkossa. Jos eroaisi, mitä tilalle? Vähän runoa ja viiniä, Bachia ja rockia. Elääkö ihminen vain leivästä? Ja mikä se sielukin on? Mutta yksi on varmaa. Päivi Räsänen ei ole sen sortin vaikuttaja, että hän minut tanssittaisi ulos kirkon ovista.

(Valokuvassa Oscar Wilde Salomena)