Pisasta ja pojista

Pisa-tutkimuksen merkitys ei ole mielestäni siinä, monesko Suomi on oppimiskäyrien eri pistekohdissa, vaan se, että pisteyttäessään maita joka kolmas vuosi tutkimus piirtää samalla kunkin maan kouluoppimisen kehittymissuuntaa. Suomessa suunta on lukemistaidon osalta laskeva, samoin matemaattisten taitojen. Aasian maita meni Suomen ohitse lukutaidosssa.

Tutkimus tehtiin 15-vuotiaille, ja niiden suomalaisnuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on kasvanut merkittävästi, viidenneksestä kolmannekseen. Pojista lähes puolet ilmoitti, ettei lue omaksi ilokseen tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan. Tyttöjen todettiin lukevan enemmän ja paremmin kuin poikien. Tilanne on tietenkin poikien osalta huolestuttava, koska lukeminen ja hyvä äidinkielen osaaminen on avain kaiken muun oppimiseen.

Mietin, miten 15-vuotias onnistuu välttämään kaikenlaisen lukemisen. Eivätkö edes internetin tekstit kiinnosta, erilaiset keskustelupalstat, ircit, nuorten chatit ja meset? Vai eikö näitä lasketa kieleksi ja vuorovaikutukseksi, lukemiseksi? Minusta ne ovat kyllä viestinnän tasoja, joista ei selviä lukematta, mitä joku muu sanoo. Totta on tietenkin se, että niiden kieli on koodikieltä, typistekieltä, slangia, murretta, hyvin huolimatonta kirjattua puhekieltä, jossa oikeinkirjoituksen säännöistä ei piitata. Jos lukee vain tämänlaista kieltä, kieli jää väistämättä vajaaksi ja haittaa opiskelua ja ihmisen kokonaiskehitystä merkittävästikin. Se voi aiheuttaa syrjäytymistä opinnoista ja sitä kautta ajautumista yhteiskunnan ulkopuolelle.

Jos puolet pojista on jo jättänyt lukemisen, ja määrä on niin kuin näyttää, kasvava, yhteiskunnan tulisi valmistautua ottamaan vastaan nämä kielipuoliset potilaat joka sektorilla, terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa, aina vankilalaitosta myöden. Ihminen, joka ei lue, on väistämättä visioton, mielikuvitukseton, sanalla sanoen tylsä. Hän on ehkä altis manipuloinnille, propagandalle ja ajautuu herkästi erilaisiin ääriryhmiin, koska sivuuttaa kaiken lukemalla saadun uuden tiedon. Hän ei opi myöskään keskustelemaan ja perustelemaan ajatuksiaan.

Jotenkin outoa on ajatella, ettei pienille pojille luettaisi enää kotona, vaan heidät kenties istutetaan välkkyvän kuvan eteen keskelle viihdekeskusta, pleikkarien maailmaan, jossa pieni käsi tarttuu refleksinomaisesti pelien ohjausnuppiin, ja sekös lasta naurattaa kun kuvassa käy mäiske ja ihmiset räjähtelevät kappaleiksi. Alan olla aikamoinen kukkahattu, kun tämä visio ellei nyt suorastaan pelota niin ainakin kauhistuttaa minua. Vai menikö se siis niin, että tärkeintä on opettaa lapset pärjäämään ja pitämään puolensa muita vastaan? Riittää kun osaa ottaa tilan muita tuuppimalla.

PS Pojista vielä se, että minua vähän harmittaa, kun jokuset isot pojat mäiskivät toisiaan julmastikin blogini keskustelussa. Onkohan heille luettu liian vähän lapsena? En jaksa uskoa, että testosteroni yksin tällaista aiheuttaa.

Eipä ole ihme, että tulevaisuuden yliopistot ovat mitä ilmeisimmin naisten - heille luetaan pieninä ja he lukevat itsekin, jolloin heidän kielensä kehittyy ja he oppivat ajattelemaan monipuolisesti ja avarasti.

(Juliste Jerzy Zerniawski)