Heräsin kello 7.35 vähän väsyneenä, sillä heräilin yöllä pari kertaa. Kissa herätti minut viiden aikaan, mourusi nälkäänsä tai seuran puutetta, ja annoin sille annospussista pari lusikallista ja jatkoin unia. Joinain aamuina se herättää minut oksentamalla, sillä se on huomannut, miten sähäkästi nousen, kun kakominen alkaa. Se on vanha kissa, jonka piti olla minulla kesäkissana, mutta tuossa se nyt on, kohta kaksikymmenvuotias kissa, joka yleensä nukkuu niin että hämmästyn, kun se yhtäkkiä nouseekin portaat ylös ja hyppää tähän pöydälle, tietokoneen viereen. Nytkin se nukkuu tuossa selkä näyttöruutua koskien. Tietokoneet hohkavat lämpöä ja lämpö hellii vanhan kissan lonkkaluita. Näppäimistö on täynnä kissankarvoja. Kun vetelin kirjainten välejä muovisella hammastikulla, sen kärki nosti edellään kerta kerran jälkeen tukun karvoja. Oikeastaan minun olisi pitänyt kirjoittaa juttu blogiini, mutta jotenkin tuo kirjainten välien putsaus tuntui tärkeältä. Ei ollut innostustakaan. Nykyään kaikki on jo sanottu, joka puolella keskustellaan, tärkeitä blogeja on päivittäin vissiin sata kappaletta enemmän.Kello on nyt vähän yli kymmenen, ja juon tässä vielä kahvia ja luen nettilehtiä ja blogeja. Uusin trendi onkin nyt se, että älymystöeliitti ei saakaan parkua Timo Soinin vaalivoittoa, kuten se on tehnyt. Joku nimittäin hoksasi, että Soinia halveksiessaan ihminenhän halveksii samalla kansaa, ja sitä sivistynyt eliitti ei tietenkään tee. Sivistynyt eliitti on kansan ja kerjäläisten ystävä.
Mietin mitä tekisin. Kaikki valokuvauspaikat ovat nyt auki. Lumet ovat sulaneet, metsiin ja vuorille pääsee, linnut ovat saapuneet, perhoset ja muut hyönteiset lentävät kaupungissakin. Voisin mennä minne vaan. Toisaalta kyllä on harmaata ja märkää, voi tulla oikein sadekin. Voisin tietysti siivotakin. Minulla on runsaasti pesunesteitä, erilaisia suihkepulloja. Ostelen niitä silloin tällöin, kun muistan, että pitäisi oikeastaan siivota. Ikkunasuihkeitakin on kolme täyttä pulloa. Sitten kun tulen uuden pulloni kanssa kotiin, huomaan että ai niin, tuollahan ovat nuokin suihkepullot melkein täynnään tai ihan täynnä. Huomenna kuitenkin imuroin ja pyyhin pinnat suihkepulloa käyttäen. Uusin on vihreä ja ärjyn tuntuinen. Varmasti tulee puhdasta. Mietin, siivoaako joku oikeasti joka viikko noita suihkeita käyttäen. Kun enää juuri kukaan ei tamppaa mattojakaan ulkona. Saati tuuleta petivaatteitaan parvekkeellaan. Harvoin näkee ketään ikkunoitaankaan hinkkaamassa.
Minua ärsyttää edelleen Jarkko Tontti (vastenmielinen Jukka Relander -bloggaus), Anne Moilanen (eläkeläiset riistävät leivän nuorten suusta -kolumni) ja se, että äidinkielenopettajia syytetään poikien huonoista kirjoitustaidoista. En ole päässyt näistä yli, mutta en jaksa alustaa kustakin erikseen juttua. Ymmärrän siis hyvin, jos kukaan ei pysty näistä esittämään virkistäviä ajatuksiaan, jotka poistaisivat masennukseni näitä asioita kohtaan. Eletään vielä hiljaista viikkoakin, jolloin laskeudutaan pääsiäisherkkuihin. Huomenna on jo kiirastorstai. Lankalauantaina käymme mökillä katsastamassa talven tuhot. Aion istuksia jonkin aikaa laiturin nokassa, vaikka jäät olisivat nostaneet sen kymmenen metrin korkeuteen.
Tämä oli samalla hieman epämääräisen Sananlasku-sarjan viimeinen kirjoitus.
(Puolalainen juliste
Oikaisu: tsekkiläinen olutalusta)
Ei lämmin luita riko, sanoi Adolf Eichmann vanhan vitsin mukaan.
VastaaPoistaSiinä mielessä ajankohtainen sananlasku, että hämmästyneenä olen seurannut ulkomaisen median höyryämistä persujen takia - ikään kuin natsit olisivat voittaneet.
Esim. ruotsin kielen asema on Suomessa niin vahva - se on varmasti vahvin 5 %:n vähemmistökieli maailmassa - että ruotsalaisten itku sen puolesta lähinnä etoo.
Totta kai se riepoo, jos vahvankin asemaa hieman "heikennetään" (sekin on tulkinnan varainen asia), mutta jotain suhteellisuuden tajua kaipaisin. Etenkin kun ruotsalaiset itse eivät oikein esimerkiksi kieliasioissakaan kelpaa.
No, tämä kertoo vain sen, ettei maailma tiedä meistä mitään, eikä ole aidosti kiinnostunutkaan.
Niin - anonyymi oli oikeassa siinä, että Kiviniemi hidastelee Portagalin tukipaketin kanssa, sillä hän ei halua siitä itselleen ikuista leimaa. Koska kohta hän vastustaa kaikenlaisia tukipakettaja.
Kepuhan vastustaa kaikkia muita paitsi maatalouden tukipakettaja.
Anne "Vulva" Moilasen ja Jarkko "Suomen Penis" Tontti nostaminen tikun nokkaan viihdyttävistä kirjoituksistaan on hätävarjelun liioittelua. Hehän käyttävt samaa taktikkaa kuin Soini. Puhuvat sitä retoriikka mitä heidän viiteryhmänsä edellyttää heidän puhujan, saadakseen hurrata.
VastaaPoistaJa sekös toisia visvattaa.
Tapsa mainitsi nauttineensa tuon Eduskunata -näytelmän. Kävin itse nauttimssa siitä heti ensi-illan jälkeen. Nauroin aivan pidäkkeetöntä naurua lähes koko ajan. Saattoi olla että purkaus oli vastaus sille välinpitämättömyydelle ja ylimielisyydelle mitä poliitikot ovat kansaansa kohtaan osoittaneet.
VastaaPoistaTänään olisi loistava tilaisuus syventyä "Miesten vuoro" elokuvan sisältöön ja luoda syväanalyysi sen ansioista ja mieskuvasta. Ihan vaikka naisnäkökulmasta. Etenki siitä syystä että miehet ovat olleet täysin "turvat tukossa" sen miesnäkökulmasta.
Vaalien jälkeiseen kevätmasennukseen auttaa aika, armeliaisuus väärää äänestyskäyttäytymistään kohtaan.
Tsekkiläinen oluttuopinaluslautakissa. Villapaitainen sähikäinen!
VastaaPoistaPs. Älä ole surullinen Iines, ei ole syytä.
Tsekkiläinen oluttuopinalusta on minun puolalaisjulistekokoelmastani. On vissiin eksynyt sinne.
VastaaPoistaEn ole surullinen. Söin vain äsken niin rankan kasviskeittoaterian, että oli otettava piikkimattonokoset.
Olenko koskaan kehunut teille piikkimattoani? Kun laskeudun sille, ja piikkien terävyys lakkaa tuntumasta selässä, nukahdan kahdeksikymmeneksi minuutiksi. Herään virkistyneenä kahville.
Tuo Miesten vuoro täytyykin katsoa. Ihmeen pikaisesti se tulee televisiosta. Sittenpä näkee, mihin elokuvan kehut perustuvat.
VastaaPoistaEtukäteen kun ajattelee, tuntuu melko tylsältä idealta panna ihmisiä saunanlauteille itkemään.
Luin muuten sellaisenkin ulkomailla esitetyn kommentin, että nyt Suomen rajat sulkeutuvat ja ruotsinkielisille käy kalpaten. Maahanmuuttajat torjutaan.
Ahtisaari sanoi aika viisaasti, että tilannetta ja Soinia on ylitulkittu. Taidan olla samaa mieltä. Luulen, että yhteistyö hänen kanssaan ei ole mahdotonta.
Arvoitus sen sijaan on, miten Soini saa koko perussuomalaisten ryhmän yhtenäiseksi, joukossa kun on aikamoisia änkyröitä ja aitoja kansanihmisiä vailla sivistyksen pilausta.
Tunnustan että joskus taannoin huijasimme sinua siitä Anne Moilanen-ihailijakerhosta, emme me sellaista perustaneetkaan.
VastaaPoistaTiedustellessani asiaa, Van V kiisti jyrkästi luvanneensa, puhui jotain haulikostakin. Tapsa sanoi olevansa ilman muuta asialle myötämielinen, mutta estyneensä kiireellisen tehtävän vuoksi; iltasanomien ristikosta oli vielä puolet täyttämättä.
Tontti käytti kolumnissaan sanaa "tyhjykkä", joka oli Lönnrotin ehdotus sanalle "nolla". - Hyvä ettei vakiintunut, kuulostaisi surkealta jos lukusanat olisivat tyhjykkä, yhdykkä, kolmukka, neljykkä, viisykkä, kuusukka jne.
Politiikkaa en tähän kommenttiin laita, kun ei sellainen kenenkään mielialaa paranna...paitsi sen verran, että tiettävästi Kiviniemi puhui omilleen heti tappion jälkeen(3 hlöä),kuivunut verivana leuallaan: Tuli iso RYTKY!
Mokomakin lähmys ja äkätappi!
Mitä Moilaseen tulee, olen siis pettynyt, kun tähän mennessä olen monesti tykännyt hänen kynänsä heilutuksesta. Tämä eläkeläispelottelukolumni oli jonkinlainen susi. Hän ei tuntunut mm. tietävän, että ennen opiskeltiin henkilökohtaisella lainalla. Ei se lainaa pyhitä, että valtio takaa, takaisin minä ainakin maksoin joka pennin korkoineen.
VastaaPoistaAika moni opintolainansa takaisin maksanut pääsi vasta takaisinmaksuvuosien jälkeen haaveilemaan oman asunnon ostosta. Nythän se ostetaan heti kun mennään töihin. Uskomatonta!
Mutta en halua rutista. Tuo tyhjykkä on kiva sana, siitä tietenkin pistet Tontille, että toi sanan kehiin, vaikkakin onnettomassa yhteydessä.
Mukaudutaan Tontin tahallisen sivistymättömään itkuvirteen historoitsijan ongelmallisuudesta. Käsitteistään muodostaa vaikka kirjallisuutta; julkaiskoon järkiperäisen mykeröisen romaanin, jonka sivistynyt suudelma tartuttaa virallisen tasavallan kuumeeseen ja havainnolliseen rappiotilaan.
VastaaPoistaPaheellisen aineistonsa ponnet ja uhmakkaat ohjeensa nykyajan nuorisolle juontukoon jäämistöksi ihmisarvon alemmuuden ihailijoille!
(Mitä tämä kommentti tarkoittaa? Itsekään en ole ihan varma,mutta sanat "välikköjä" lukuunottamatta löytyvät täältä.
Olisi kivaa jos suomalaisissa putkissakin (putka, putkissa; tulee muuten venäjästä ja tarkoittaa vankilaa) olisi piikkimattopatjat. Siinäpä rikolliset kärvistelisivät koko yön kun omatunto pistelisi heitä. (Ja aamulla saisi vain velliä ja leipää.)
VastaaPoistaSinä sukkapöllö, sen vietävä öllöstökki!
VastaaPoistaSuosikkini on ehdottomasti tyhjykkä ja nimukka tuosta luettelosta. Miten hellästi Lönnrot asioita ilmaisi! Nimisana, nimukka.
Siis piikkimatto on tosi mukava makuualusta. Se on siitäkin hauska, että kun pehmeässä vuoteessa piehtaroi ja kiehnaa hyvää asentoa, piikkimatossa ei ymmärrettävästi kiehnaa, vaan rentoutuu niille sijoille. Ja nukahtaa. En voi kyllin kiittää.
Ennen vanhaan ns oikeassa elämässäni siivosin joka ainoa viikonloppu, ehkä taas joskus. Ikäisemme ihmiset ovat oppineet viikkosiivoukseen ja sen lisäksi rasittaviin suursiivouksiin ennen joulua, pääsiäistä jne.
VastaaPoistaLämmin rikkoo luut, heräsin aamulla kamalaan päänsärkyyn kun patteri oli jäänyt makkarissa päälle, kissat ovat taas ihan eri juttu.
Mutta oikein hyvää ja kaunista pääsiäistä Sinulle Iines kuten myös hienolle kissallesi:)
Kävin äsken ennakkoäänestämässä. Vaalivirkailija väitti että olen muutaman vuorokauden myöhässä; ihmettelin sitä itsekin. No, pari euroa kun sille antoi niin se veti takin pois päältäni, pani jonnekkin, ja pääsin vaalihuoneeseen ryystämään olutta. Sen jälkeen hain palttooni ("terve tuloa äänestämään huomennakin") takaisin, ja kävelin kotiini. Matkalla ei tapahtunut sen mainittavampia asioita. Ja nyt olen jo tässä... tuijottamassa teitä silmiin
VastaaPoistaMinunkin lapsuuskodissani siivottiin joka viikonloppu. Matot vietiin ulos ja lattiat pestiin. Sitä siivous etupäässä oli, kun imurit eivät olleet niin tehokkaita kuin nyt.
VastaaPoistaOmassa kodissani imuroin kun näen villakoiria. Suihkepulloilla koetan pitää pinnat puhtaina. Tykkään siitä, että koti on kaunis ja tavarat paikoillaan, hieman boheemisti, mutta kuitenkin järjestyksessä. Epäjärjestys vie energiaa, uskon fengshuihin.
Voi mikis, sinun tuijotuksesi on aika lempeää.
Toiseksiparasta Vysotskija. Eikä tarvitse osata ryssää kun käsittää mistä on kyse... (Persut, viheltäkää!)
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=0JRSOcbaaGQ&feature=related
Hui, minulla karkasi tähän äsken yksi teksti Miesten vuoro, ei kai kukaan nähnyt? En ole vielä sinut uuden läppärini kanssa, herkät näppäimet!
VastaaPoistaKirjoitin sitä katsoessani samalla television dokumenttielokuvaa, joka on paikoin hyvin liikuttava, itkettää kun katsoo noita miehiä. Kirjoitin yhden tuntemani miehen tarinaa, palan siitä, ihan vaan joutessani.
Vysotski sopii tunnelmaan.
Ja toinen runoilija, Venedikt Erofejev.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=EZF9EPFvS4Q
Moskova-Petushki on tragedia. Tosin sen tajuaa vasta kun on lukenut kirjan noin 4 kertaa. (Minulla meni sen verran. Aikaa.)
Ai niin, tulee tuo Miesten vuorokin. Mutta se tulee muutaman päivän päästä uusintana, ja ihmisten aikaan. (Tähän aikaan täällä tänään valvovat vain hörhöt. Plus Iines.)
VastaaPoistaMinä taas en katso ihmisten eli valoisan aikaan televisiota, teen silloin kaikkea muuta.
VastaaPoistaMiesten vuoro on tylsyysaspektistaan huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi yllättävän hyvä. Miehet ovat paljaina ja hikoilevina aika teeskentelemättömiä ja kauniita. Nuohan puhuvatkin. Eivät ne tuommoisia baarissa ole, luulen.
Katselin miesten vuoroa, en tosin alkupuolta nähnyt. Ei siinä mitään uusia puolia miehistä eteen tullut, ei muutenkaan.
VastaaPoistaHyvä noita on välillä katsella, muistutuksena etteivät omat murheet ole niitä suurimpia.
Pesen kyllä itseäni ahkerasti, mutta saunassa käyn todella harvoin, vaikka asunnossani sellainenkin on. Tylsä paikka tuollainen sähkökoppi.
Tulee ekana Iines (koulukiusaaja) mieleen tästä uutisesta:
VastaaPoistaKoulukiusaajat vauhdissa - tsemppiä Kike!
Mitä tulee taas tuohon äidinkielen opettajien suorittamaan poikien sortamiseen, niin tottahan se on. Täälläkin monasti todettu fakta, joka ei vain mitään mistään ymmärtämättömille uppoa. Ehkä siksi, että edustavat sitä sortajaosapuolta?
Helsingin Sanoien pääkirjoitus Poikien annetaan syrjäytyä äidinkielen opetuksesta kertoo karua tosiasiaa tilanteesta Suomessa.
Selvitys antaa hyvin karun kuvan koulun [opettajien] kyvystä välittää oppilaista, joille oppiminen on vaikeaa, saati sitten auttaa heitä.
Suomen opettajankoulutuksen ja opettajien taso on heikko. Mihin muuhun johtopäätöksen asiasta muka voisi tulla? Aivan.
Olipas rakentava kommentti. Juuri noinhan se menee, että syyt poikien heikompaan koulumenestykseen ovat opettajien, erikoisesti äidinkielenopettajien ja erikoisesti heistäkin vielä Iineksen.
VastaaPoistaHarmi. Olisin mielelläni keskustellut tästä aiheesta.
Kukaan ei estä sinua keskustelemasta. Ongelma on vain siinä, että et ole avoin, keskusteleva ja vastaanottavainen, vaan päkäpää härkä.
VastaaPoistaTätä opettajien poikiin kohdistamaa systemaattista syrjintää on täälläkin koitettu usein nostaa esiin - ja aina on sama tulos -> vika on muualla. Vika on muualla, vaikka keskeisin tekijä, joka on oppilaiden kanssa tekemisissä on opettaja? Jo pitkään on tiedetty ja tunnustettukin, että varsinkaan naisopettajat eivät osaa kohdata poikia ja erilaisia oppijoita opetustapahtumassa, vaan edelleen jukuripäisesti olettavat, että kaikki ovat pinkkirusettipäisiä tyttöjä ja opetusmetodit ovat sen mukaiset.
Eihän tässä ole keskustelelemista, kun asia on noin selvä. Miehille vaan kiintiöt opettajankoulutukseen, jotta he pääsevät kohtaamaan poikaoppilaat oikealla tavalla ja parantamaan asiat.
VastaaPoistaMutta miten voi käydä peruskoulun läpi osaamatta kirjoittaa mitään?
VastaaPoistaVanhoina hyvinä aikoina äidinkieli oli jaettu kielioppiin ja kirjalliseen ilmaisuun. Eikö näin enää ole ja eikö enää ole ainekirjoitusta?
Voisiko syy tähän epäuskottavaan uutiseen olla sama kuin se, että ennen vanhaan (vielä ennen meitäkin, Iines) monella pojalla oli laulunumerona 4.
Syystä etteivät he saatana laulaneet. Kyllähän joka ikäluokasta löytyy pari tuhatta änkyrää, kovista ja originellia, joita joka a) huvittaa pelleillä, tai b) ei huvita osallistua pelleilyyn nimeltä haiku-runo.
Itse kallistuisin tälle kannalle.
(Toinen asia on se, että yleinen kirjoitustaito on heikentynyt hämmästyttävällä tavalla: saan rekryhakemuksia yms maistereilta, jotka eivät osaa kirjoittaa sanoja yhteen ja muodostaa ytimekästä lausetta. Olisiko syynä netti ja digitaalisuus?)
Mauno Kuusistolla oli laulunumero kansakoulussa viisi. Näin olen kuullut. Mahtoiko hän olla ujo laulamaan toisten kuullen, vai oliko opettajalla antipatioita Maunoa kohtaan? Ujo taisi Mauno olla.
VastaaPoistaVarsinaista rääkkäystä se oli monelle, kun piti luokan eteen mennä kokeissa laulamaan. Ei saanut edes pulpetin vierestä laulaa. Onneksi musiikinteorian osaamisella saattoi laulunumeroaan hiukan tasoittaa.
Iines, mieheni osti toissa jouluna minulle piikkimaton. Se on edelleen pakkauksessaan.
Kyllä peruskoulun voi hyvin käydä läpi osaamatta juuri mitään - tämä tietenkin vähän kärjistettynä.
VastaaPoistaYksi syy on peruskoulujen lepsu arviointisysteemi. Hyväksytyn saa läsnäololla ja jopa niin, että läsnäolo voi olla satunnaista. Niille, jotka eivät sovi tämänkään systeemin rattaisiin, on mukautettu opetus, jossa arvosanat sovitetaan oppilaan, ei osaamistason mukaan. Näin tehdään ns. normaalioppijoillekin, joilla ei ole erityisvaikeuksia muussa kuin käytöspuolella ja asenteissa omaa oppimistaan ja sitä kautta koulua ja koko maailmaa kohtaan.
Tämä mukautettu arvosanasysteemi on paikallaan erityisoppijoille, joita on paljon. Heitä varten se on tehtykin, ja opettajia on resurssien mukaan koulutettu kohtaamaan erityinen oppija. Esimerkiksi meillä pantiin koko koulun opettajakunta koulunpenkille suorittamaan erityisen oppijan -kohtaaminen kasvatustieteellinen ja yliopistollinen opetuskokonaisuuskurssi, varsin pitkä ja laaja koulutus. Jokainen opettaja joutui laatimaan lopputyön oman koulunsa erityisoppijasta, jota seurasi ja ohjasi pitkän ajanjakson. Näin on muissakin kouluissa nähdäkseni.
Anonyymin tyyli onkin käsittämätön, ja kouluajoista lienee melkoinen aika, kun hän puhuu rusettipäisten tyttöjen suosimisesta. Kyllä opettajien aika ja huomio ja jopa suosio on suuntautunut jo vuosikausia, ettei peräti pari vuosikymmentä poikaoppilaisiin, ja he ovat opettajille usein rakkaita murheenkryynejä, joita taatusti autetaan ja ohjataan kouluissa ennemmän kuin kilttejä rusettityttöjä, joita oikeasti ei olekaan. Tytöt ovat kokonaisuutena varsin reippaita ja rohkeita eivätkä mitään mielistelijöitä.
En tiedä, onko yleinen kirjoitustaito heikentynyt, Tapani, sillä jos tekstejä katselee, entistä enemmän on loistavia ja rikkaita tekstejä, sana leiskuu entistä osaavammin ja kuvalliseminkin.
VastaaPoistaOikeinkirjoitustaito on aina osalla ihmisiä ollut heikompi. On selvää, että lukeminen auttaa kirjoitustaitoa ja myös ajattelua - kirjoittaminenhan on ajattelua. Jos lukee ja kirjoittaa vain chattitykitystä, se voi tietenkin jumiuttaa kirjoitusta.
Myös puhuminen, kuvallinen ilmaisu ja ajattelu edistää mielestäni kieltä ja kommunikaation sujumista. On myös sellainen asia kuin kielellinen lahjakkuus, joka tulee osittain geeneistä (?).
Äidinkielen opetus on muuttunut. Kieliopin osuus on vähentynyt muun aineiston tieltä. Ei ole toista yhtä laajaa oppiainetta, jossa on niin monia opintokokonaisuuksia kuin äidinkieli: lukeminen, kirjoittaminen, puhuminen, viestintä, mediakasvatus, kuvallinen ilmaisu, neuvottelu- ja vuorovaikutustaidot. Jostakin on tingittävä, ja se jokin on ollut kielioppi ja myös oikeinkirjoitus.
Kun vielä miettii, että kirjoittamisessakin on alueita, huomaa seilaavansa rannattomalla ulapalla. On asiakirjoittaminen, luova ns. taiteellinen kirjoittaminen, työkirjoitteet, pohdiskelevat esseet ja aineet, tiedottavat tekstit, vaikuttavat tekstit..
Se, että joku ei osaa laatia hakemusta tai muuta työkirjoitetta, kertoo joskus myös ihmisen asenteista ja elintavoista. Yksi oppilas sanoi minulle kerran, että äidinkieli on kaikkein turhin aine, koska suomee kaikki osaa. Tällainen asenne on aika yleinen jostakin syystä nimenomaan palloa potkivilla pojilla. Mistä he sen ovat saaneet?
Delilah,
VastaaPoistaen ajatellut, että mikä sopii yhdelle, sopii toisellekin.
Kerron täällä tietenkin omista kokemuksistani. Ymmärrän hyvin, että joku voi kokea piikkimaton kivuliaana tai epämukavana.
Tapsa, älä aliarvioi meitä tenavatenoreita. Minäkin kun oppikoulun alaluokilla vetäisin "Pieni Noo-Kii-poika VAAN uunin piippuun KATOAA"... niin opettaja, nätti nutturapää joka pimputti pianoa, sanoi että "riittä, RIITTÄÄ"... Ja kertalaakista tuli vitonen.
VastaaPoistaMinä lauloin kerran Mallun kanssa opettajakorokkeella Siunaa ja varjele meitä, korkein kädelläs, kaitse ain kansamme teitä. Tunsin, miten hienosti äänemme soivat yhteen ja ajattelin, että lauloin ihmeen ihanasti. Petyin sitten kovasti, kun saimme numeroksi kutosen.
VastaaPoistaSuomenkielen kanssa oli paljon kompleksisempaa... yleensä sain ainekokeista 9- tai 9+. Joskus tämähti kymppikin. Kerran sain kuutosen kun kirjoitin "Annetut aiheet eivät kiinnosta minua." Sekin siis arvosteltiin.
VastaaPoistaNolointa oli kun keskikoulun - oliko se nyt 5llä luokalla - luonnontieteiden ope (Linnea Lehtinen) ilmoitti tunnin alussa että "mikko tietää tämän päivän aiheesta enemmän kuin minä. hän saa pitää tämän tunnin". Sen jälkeen hän istuutui etupulpettiin, kuuntelemaan. Hitsi, posket punaisina marssin kateederille ja aloin luennoimaan hyönteisistä... se oli sen päivän aihe.
VastaaPoistaMutta kyllä minua vähän kyrsi se tilanne. Se tuli niin puskista. Ja minä olin hirveän ujo poika; sen takia olinkin meluisa.
Huomaatkos nyt mikis, kutonen ei mistään. Tuota juuri tarkoitin kun sanoin, että läpi pääsee helposti.
VastaaPoistaSinun olisi vain mikis pitänyt sanoa tuo opettajalle heti. Minä ainakin olisin antanut sinun kirjoittaa vaikka tarinan vanhasta villapaidasta tai kaljuunan seikkailuista Toronjoella.
Meluisat sulopunaposkipojat ovat nimenomaan ujoja. Tuonkin opettajatädit tietävät.
Iines,lukiessani kokemuksestasi piikkimaton kanssa alan olla valmis kohta kokeilemaan. Eipä ole isäntä itsekään lahjaansa kokeillut. Pitäisi vissiin olla höyhenen kevyt, jotta matosta nauttisi?
VastaaPoistaRaisuista pojista puheen ollen luin juuri, että Pohjanmaan merirosvot on vapautettu.
VastaaPoistaKai meillä on jokin Virallinen Valtuutettu, joka osaa nyt neuvoa poikaparkoja korvausten haussa? Menivät tumpelot upottamaan räjäyttämällä - ja kuvasit sen vielä todisteeksi! - sen merirosvopaatinkin. Kalliiksi tulee, sanokaa minun sanoneen.
Ainekirjoitus oli minun mieliaineeni - piirustuksen ja urheilun ohella toki - mutta onko se niin, että a) se kiinnostaa missä on hyvä, vai b) siinä on hyvä mikä kiinnostaa?
Sekä että, luulisin. Onhan tuollaiset taidot osaksi perinnöllisiä tai muuten geeneissä.
Juniorifutiksen parissa näin kyllä, että toiset oppivat heti ja toiset eivät opi kymmenessä vuodessakaan kunnolla.
Mikis, ehkä ujoutesi hieman helpotti jatkossa, kun huomasit, että pitämäsi tunti meni hienosti?
VastaaPoistaTämän olen kai ennenkin jo kertonut... mutta mitäs siitä. En ollut kovin hyvä kielissä, etenkään pitkässä saksassa (joka edelleen on kohdaltani kesken), mutta kerran yllätin saksanmaikan. Hän kun oli kysynyt erästä erittäin konstikasta kielioppiknoppia jossa der/die/das tai mitä nyt niitä onkaan - tilalla olikin dem? Kukaan ei tiennyt, meistä oppilaista, että miksi? (Kaksi luokan priimustakin vain mulkoilivat toisiaan.) Sitten minä viittasin, ja Karhuvaara ilahtui: "Mikko tietää!" Vastasin, että "ehkä siinä on painovirhe, herra maisteri".
VastaaPoistaMikis: "Annetut aiheet eivät kiinnosta minua."
VastaaPoistaKallistun tässä kyllä Iineksen kannalle: ei niin tylsää otsikkoa olekaan, etteikö siitä saisi huikeaa tarinaa!
Varhaisteini-iässä keksin alkaa kirjoitella aineet tarinoiksi, milloin miksikin, aiheesta riippumatta - tai siis otsikon luovasti ymmärtäen.
Onneksi minulla oli avarasieluinen opettajatar, joka lätkäisi ensimmäisen kokeiluni arvosanaksi 10+ ja kysyi, että oletko harkinnut sanomalehtimiehen uraa.
Aika lähelle sitten osui loppujen lopuksi, muutaman kiertotien jälkeen.
Minulla oli muuten merkillinen tapa kirjoittaa aineita.
VastaaPoistaKun sain otsikon eteeni, aloin tarinoida samantien, en koskaan tehnyt jäsentelyä paperille, en suunnitellut mitään.
Joskus ihmettelin itsekin, puolivälissä aanelosta, että mitenkäs tämä oikein mahtaakaan päättyä. Peruuttaa ei voinut, oli vain mentävä.
Samanlainen tyyli minulla on edelleen osittain. En näe koko tarinaa kuvana edessäni, vaan näen mieluummin kuvan, johon teen oman tarinan.
Sain kyllä järjestään ysejä ja kymppejä, niin kuin muutkin täällä nähtävästi. Ja kyllähän sen huomaa, että sanan säilä lentää täällä monellakin. Jopa Japella, joka väittää olevansa erityinen oppija, joku lukihärö.
Ps. Muuten olen sitä mieltä (sen lisäksi että Karthago pitää hävittää) että oluttölkit pitäisi nimetä "öllöstökeiksi".
VastaaPoistaViittaan (pannukintaallani) rouva bloginpitäjän aiempiin sanomisiin. Kts. 20. huhtikuuta 2011 18.23. (Ja varmuuden vuoksi siihenkin mitä hän on sanonut vuodesta 1966, elokuusta, lähtien.)
Minulta puuttuu mielikuvitus, sitä hyviltä ainekirjoittajilta ilmeisesti vaaditaan. Se siinä, oi Iines et Tapsa. Siksi blogikommenttinikin yl. alkavat että "kerran..." Puhun mistä puhun, kuljen missä kuljen, nukun missä nukun, ja välillä haukottelen. (Kuin MeriNorsu.)
VastaaPoistaEn tiedä, mitä mielikuvitus oikein on. Kykyä kuviin?
VastaaPoistaMinusta sinulla on taito väännellä ja käännellä olemassolevaa kirjaimistoa uskomattomiin sfääreihin, mikis. Teet pullataikinasta leipää, baakelsseja ja perunamuhennosta sekä kotletteja kera krutonkien, mutta et milloinkaan pullaa.
"Eihän tässä ole keskustelelemista, kun asia on noin selvä."
VastaaPoistaHienoa, etta asia on sinulle selvä.
"Miehille vaan kiintiöt opettajankoulutukseen, jotta he pääsevät kohtaamaan poikaoppilaat oikealla tavalla ja parantamaan asiat."
Ja tasa-arvoisesti, tietysti, naisille määrätään kiintiöt asevelvollisuuden suorittamiseen ja loka-auton kuljettajaksi. Lisäksi voidaan määrätä naisille kiintiö sairaslomailuun (joka olisi nykyistä paljon tiukempi kiintiö, vähemmän tunteja pois tuottavasta työstä) niin saadaan se jankutus naisen eurosta loppumaan. Lisäksi työkyvyttömyyseläkeläisille määrättäisiin kiintiö ja kiertävä systeemi, jotta kokoajan kasvava paise ei mossahda omaan mahdottomuuteensa. Työkyvyttömät töihin, niin saadaan näinkin se naisten euro jankutus loppumaan. Hyviä ehdotuksia!
Varmaan joku stressitesti tähänkin olisi hyvä kehittää. Minulla kun on tuota oikeaa tieteellistä taustaa, niin voisin sellaisen laatia, jos vain saisin esim. 5 vuoden tutkimusapurahan täysillä eduilla. Kyllä tuossa ajassa jo jotain luulisi saavan aikaiseksi.
Niin, leivästä (vaikka vain ohkaisesta) puhuttaessa niin minua v*****aa tuo soinilaisten esiinmarssi senkin takia että pörssiosakkeeni arvo (heidän penteleitten) takia romahti 14,82%. Te sanotte - ehkä - että se on vähän: EI VARMAAN OLE! Minultakin kuivui kättelyssä yli 2,000,100,17 euroa. Pakko oli näpytellä äly(kääpiö) iPadNokiaani paikkakunnan sosiaalitoimiston hätä numero. Ei minulla ole enää varaa käydä joka päivä ostamassa Anttilasta jauhoja. (Tosin en tähänkään mennessä ole tiennyt mitä niillä tekisin kun en osaa - piru vie - leipoa. Tairan syärä ne semmosinaan.)
VastaaPoistaSinusta saa, Iines - jos haluaa, käsityksen että olet kova ja kulmikas. Koska olet mielipiteittesi takana; et halua vaihtaa niitä huonommiksi. Oikeasti olet, kyllä sen sinusta aistii, pehmeä ja pörröinen.
VastaaPoistaIines taitaa jo istua siellä jäiden nostamalla laiturilla kymmenen metrin korkeudella. Hänellä tuskin on kaljapulloa kädessään, kuten useimmilla suomalaisilla, todennäköisesti joku mehupurkki.
VastaaPoistaKäsissä kuitenkin vanttuut ja päässä karvareuhka, yllään lämpöpuku. - Tuuli vinkuu ja vonkuu.
Silloin Iines, kuten suomalainen yleensäkin toteaa: Jospa ulkomailla tietäisivät miten ihana on Suomen kesä!
Minä taas veikkaan, että Iineksellä on koti- ja tiesminäorjana se valkohampainen rumpalipoika pakolaiskeskuksesta, kunnan rajalta. Siellä se taitaa urakoida kohtä mökilläkin. Onhan siellä erilaisia rännejä rassattavaksi, talven jäljiltä. Normikevään vakiovierasta, sitä tuttua putkimiesressukkaa, taitaapi hiukan v*tuttaa tuommoinen. Eihän näin oltu sovittu. Eikö mihinkään voi enään luottaa? Putkimiehelle annetaan lohdutuspalkinoksi oikein syheröinen tippaleipä ja hyvin käynyttä simaa. Väliverho laskeutuu.
VastaaPoistaKyllä minä pääsiäisen kaupungissa vietän, mökillä vain käydään. En raatsi haaskata tyttären paria vapaapäivää rankkaan rännien rassaukseen talvikylmällä mökillä.
VastaaPoistaTuo on minulle aina yhtä suuri yllätys ja kummastelun aihe, että joku kokee minut kirjoitusten kautta kovaksi ja kulmikkaaksi. Olen saanut kaksi tai kolme kertaa tällaisen palautteen asialliselta taholta.
Uskallan sanoa, että en taida olla kova enkä kulmikas edes kirjalliselta ilmaisultani.
Se että on eri mieltä, koetaan helposti riidaksi, kovuudeksi. Se että myötäilee, koetaan taas ystävälliseksi. Ja ylipäänsä se, että nainen kirjoittaa enemmän asioista joita puolustaa tai vastustaa kuin omasta maailmastaan, voi antaa kovan vaikutelman. Olisin varmaan pehmeämpi, jos kuvaisin mitä teen ja mitä ympärilläni tapahtuu.
Anonyymi, kaada itsellesi vaan, meillä ei harrasteta syheröisiä tippaleipiä, vaan hillopesällä varustettuja pikkuisia vadelmamunkkeja kera pirskahtelevan sitruunasiman.
Lisään sen verran edelliseen, että asiallisella taholla tarkoitan vain tapauksia, jotka eivät ole mentaalista tasoa, siis tavallisia kirjoittajia, en mitään virallista tahoa. Virallinen taho ei ole lausunut minusta mitään.
VastaaPoistaAnonyymi-Jape, puheesi työkyvyttömien pakkotöihinmenosta panee epäillemään, onko sinulla oikeasti jokin ruuvi löysällä. Samalla kaavalla sinun pitäisi ehdottaa, että sairaat ja tuottamattomat pois sairaaloista kotiin potemaan, niin tulisi halvemmaksi, heikot joutavat kuolla. Lapset pois päiväkodeista ja äidit pois töistä, niin vapautuisi miehille työpaikkoja.
Tuosta opettajan antamasta laulunumerosta vielä; onneksi se ei ole kenelläkään este musiikista nauttimiselle.
VastaaPoistaHyvää pääsiäistä Iines ja muu tuttu väki!
Ei ole este, mutta jonkinlainen hidaste se on lapselle, joka luulee olevansa musiikkiin kelpaamaton ja huono.
VastaaPoistaUskon kyllä, että minä en ole musikaalinen, sillä en ole matemaattinenkaan. Musikaalisuus ja matemaattisuus taitavat juontaa lahjakkuutensa samasta lähteestä.
Hyvää pääsiäistä sinullekin, Delilah, samoin tietenkin kaikille muillekin, jotka tämän lukevat. Tänä pääsiäisenä ei taida tulla televisiosta Mel Gibsonin upeaa pääsiäisfilmiä. Harmi, olen sillä tavalla konservatiivi, että se olisi ollut aika pääsiäismäistä, kuten tiputkin.
Iines: "Musikaalisuus ja matemaattisuus taitavat juontaa lahjakkuutensa samasta lähteestä."
VastaaPoistaNäin todellakin sanotaan, mutta ainakin minulle asti siitä lähteestä polskii vain matikka.
Lisäksi olen huomannut, että kielellinen lahjakkuus, jota minäkin kuvittelen omaavani äidinkielelläni, ei korreloi lainkaan hyvän kielipään kanssa, koskapa ainakaan minulle ei sellaista ole suotu.
Musikaalisuus ja kielipää sen sijaan viihtyvät myös aika usein yhdessä.
Ihanaa persut, ihanaa...
VastaaPoistaEn osaa kieliä, rakastan musiikkia, vaikka en osaa soittaa. (Kielet ja musiikki korreloivat keskenään. Se on itsestään selvää.) Ihailen ihmisiä jotka pää painuksissa ja silmät ummessa soittavat Chopania; ne nuotit tulevat heidän sydämestä, ei niitä nuottivihosta luntata! Musiikki on tiheästi kirjoitettua kieltä. Shakkia ymmärrän paremmin. On helppo muistaa pelejä joissa nappuloita siirretään 34+35 kertaa. (Ei shakissa "vääriä" siirtoja tee kuin aloittelijat; huonoihin siirtoihin - toki, toki - sortuvat ammattilaisetkin.)
VastaaPoistaPs. Minusta Iines ei ole kova. (Kulmikkuudesta en osaa sanoa mitään.) Välillä Iines inttää sinnikkäästi omiakin aksiomejaan vastaan; se herättää mielenkiinnon. Ihmiset, jotka eivät ole mitään mieltä mistään, ovat mielestäni tylsiä. Ja vaikka Iines paljastuisikin - eihän täällä Netissä mistään mitään tiedä - 56 vuotiaaksi makkaraa popsivaksi kaivosinsinöörimieheksi, niin... tykkäisin hänestä silti.
"Piukat paikat" elokuva loppuu (muistattehan!) repliikkiin "Eihän kukaan ole täydellinen."
Tässä minulle tulee aina Bach mieleen.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=829K_B6SLAs
En (välttämättä) tiedä että miksi. Shostakovitsh (älkääkä välittäkö tästä kirjoitusasusta) on läheisin säveltäjä, minulle. Hän puhuu ymmärrettävää kieltä. Vaikka olenkin kielipuolipotilas. Pystyn silti, muistaakseni, vislaamaan hänen e-flat major sellokonserton alusta loppuun, asti. (Tosin vähän valskisti. Mutta kumminkin.)
Jokaisessa meissä elää pieni persu.
VastaaPoistaOlet oikeassa, anonyymi. Jokaisessa meissä elää myös pieni punainen Marx.
VastaaPoistaMinäkin luulen, Tapani, että kielellinen lahjakkuus ei korreloi ainakaan suoraan hyvän kielipään kanssa, sillä ne ovat tyystin eri asioita. Minusta kielellinen lahjakkuus on myös eri asia kuin äidinkielen leksikaalinen osaaminen.
(Sanoinkohan oikein, mitä tarkoitan?)
Esimerkiksi minä en ole aina ollut hyvä hyvä kieliopin termeissä, koska en pitänyt kieliopin opetuksesta. Mistä en pitänyt, siihen en jaksanut perehtyä, ja osaamiseeni jäi aukkoja, joita myöhemmin yliopistolla paikkailin. Kirjoittamisesta vain tykkäsin, se oli helppoa, itsestään, alusta asti ja jo ennen kuin osasin kirjoittaa se oli minulle helppoa. Tarkoitan, että se taito tuli minusta valmiina, en ole koskaan tehnyt mitään sen hyväksi ja siksi minusta kirjoittamisen opetus on ajatuksena vähän kornia.
Kielipäästä - toisaalta yllätyin yliopistolla, kun suoritin jotain kielikurssia, prota tai jotakin, ja olin luullut, etten pysty lukemaan tieteellistä englantia. Jollakin tapaa kurssilla jokin lukko naksahti auki, ja huomasin osaavani tehdä tekstikäännöksiä, jotka olivatkin upeita muitten kurssilaisten ja opettajan mielestä. Minä olin se, joka sain kääntää tekstit, kun muut löivät hanskat tiskiin. (Äh, minusta on äärimmäisen vastenmielistä lukea omakehuja, ja nyt teen sitä itse.)
Mutta tämä ehkä selvensi kieliasiaa.
Musiikista tuo vielä, että kun havaitsin koulussa, etten ole musiikillisesti lahjakas - koska en koskaan saanut laulusta kiitettävää - katsoin mm. klassisen musiikin lajiksi, joka ei voi kuulua minulle.
VastaaPoistaJossain vaiheessa minulle oli elämys havaita se, että läheskään kaikki soittajat eivät osaa laulaa.
Nyt pidän paljon mm. klassisen musiikin viulukonsertoista, mutta en ole mikään mestari tietämyksessä tällä alalla. Tunnen itseni norsuksi lasikaupassa, kun puhutaan klassisesta musiikista. Silti se on kauneinta mitä tiedän.
Esimerkiksi niinkin yksinkertainen sävelkulku, kuin Albinonin Adagio pysäytti minut ylioppilaskylän valintamyymälässä kerran. Juoksin kotiin ja avasin radion, etsin kanavan, jossa tuo helmi soi edelleen.