Sananlasku 4: Kovat on koneet, sanoi vaari hohtimia

Yllä oleva Alejandro Decintin maalaus kiehtoo minua. Pyydystin eilen löytyneeltä nettifoorumilta kymmeniä kuvia arkistooni, ja tähän maalaukseen katseeni jää pitkäksi aikaa.

Tunnelmassa on vakavuutta ja hartautta, jota naisten keskinen kokoontuminen harvoin, jos koskaan, tavoittaa. Haluaisin nähdä seitsemän naista vastaavassa tilanteessa yhtä seesteisinä, laittamattomina, jokainen rooliinsa loksahtaneena ja luonnollisena, ilman puhumisen tarvetta tai sen toteutumista. Missä seitsemän naista on koolla, alkaa puheenporina, tai sanoakseni vähän rumasti, armoton kälätys ja naureskelu, tekeytyminen, puheareenan johtopaikan valtaaminen.

Pidän siitä miehisen maailman perushiljaisuudesta, jossa ilmenee jonkinlainen resignaatio, alistuminen tai sopeutuminen siihen osaan, jossa ollaan, jossa täytetään se tehtävä, joka osaksi on tullut. Jos ollaan baarimikkoja tai kahvilanomistajia, ollaan sitä tyynesti valkoinen paita yllä, jos ollaan rasvareita, putkiasentajia, autonapumiehiä tai suutareita, ollaan sitä reilusti ja istutaan valkopaitoja vastapäätä hieman matalammalla, mutta palveltavina. Löydetään yhteinen kieli, mutta ollaan kahdessa linjassa, baaripöydän erottamina. Miten monessa paikassa pöytä onkaan se, joka erottaa luokat toisistaan!

Muistan vieläkin rehtorin huoneen. Pöytä oli mahtava, ja rehtori oli asettanut sen eteen vanhan 60-luvun tuolin, joka oli niin matala, että siinä istuvan polvet olivat suussa ja päälaki juuri ja juuri pöydänpinnan yläpuolella. Rehtori silmäili sitten sieltä korkealta alempana istuvaa ja ojensi lisäksi tuoliin tulijalle tulikuuman kahvikupin eteen, niin että tukala olo muuttui myös hiestyneeksi. Tässä asennossa käytiin lukuisat kehityskeskustelut. Minäkin lupasin hehkuvin poskin käydä enemmän kursseilla.

Luulen muuten, että tuo maalauksen kaltainen miesten perushiljaisuus ja tyyni alistuminen on mahdollista vain miehillä, joilla on nainen kotona. Ainoa miehistä, jolla ei ole naista, voisi olla seinään nojaava nuorempi asiakas. Hän lisäksi ei tahdo vielä nojautua muiden puoleen. Jos miesjoukon keskelle astelisi nyt nainen hameessa ja kiharoissa, se olisi virhe, särkisi harmonian, tekisi kuvasta tavanomaisen, jopa halvan, pilaisi sen. Kuitenkin maalauksen taustalla voisi soida jopa argentiinalainen tango. Hämmentävä maalaus, tyyni ja tiheä.

Mitä sananlaskun hohtimiin tulee, minulla on isän vanhat hohtimet. On tongitkin, kahdetkin, ja vasarakin, siis isäntekoinen, lakatulla puuvarrella - isän piti aina somistaa tekeleitään jollakin tapaa. Kovat ovat koneet edelleen, vaan on niiden rinnalle tullut Black & Deckerin ruuvinväännin, joka surauttaa ruuvin paikalleen napista painamalla.

(Maalaus Alejandro Decinti)