1.8. Elokuu, aamussa kosteus ja yöllä jäähtyneen maan ja metsän tuoksu. Kosteus ei haihdu varjoista päivälläkään, syvä tuoksu läpäisee kudokset. Voisi pyörtyä, kun pysähtyy hengittämään. On määrä mennä tänään korjauttamaan yksi irronnut bensatankin suojaläppä. Lääppä, niin kuin sisko sanoo. On unohtanut muutamia suomen kielen sanoja. - Yritä nyt pinnikkäästi, saattaa sanoa.
On ollut hyviä kirjoituksia lehdessä. Sunnuntaisessa Helsingin Sanomissa oli kaksikin talteenotettavaa. Toisessa puhuttiin vihan kansainvälisestä käsikirjoituksesta, jonkalaista Anders Behring Breivikkin noudatti. On vain suuri harmi, että Anna-Sofia Bernerin kirjoittama teksti on rakenteelllisesti ainakin minulle kärsimystä tuottavaa. On runsaasti virkkeitä, jotka ovatkin sivulauseita epäitsenäisine kokonaisuuksineen. Mistä on tullut tapa tehdä alisteisesta sivulauseesta itsenäinen päälause? Ja mistä on tullut tapa tehdä yhdestä nysälauseesta koko kappale. Ei yhden kerran. Vaan monta kertaa. Ärsyttävää. Etten paremmin sanoisi. Kai lukija nyt kestää. Jopa kokonaisen virkkeen. Saati kappaletta. Mutta siis. Kirjoitus oli sisällöltään hyvä, jos jaksaa tuon hakkorytmin.
Toisessa kirjoituksessa esitellään saksalaisen lastenpsykiatri Michael Winterhoffin ajatuksia nykylapsista. Winterhoffilta on jo peräti neljä alan kirjaa, joista yhtäkään ei ole suomennettu, vaikka ne keikkuvat konservatiivisen Saksankin myyntilistojen kärjessä. Kirjoissa puhutaan häiriintyneistä tyrannilapsista. Winterhoffin mukaan 60 - 70 prosenttia saksalaislapsista on häiriintyneitä, kurittomia, kiukuttelevia, vastuuttomia narsistilapsia. Itävallassa luku on 50 prosenttia.
Kun ennen saksalaisluokassa 30 oppilaan luokalla oli kahdesta neljään häiriintynyttä, nyt heitä on kaksikymmentä. He ovat opettajan näkökulmasta tottelemattomia, mutta Winterhoffin mukaan kyse on siitä, että he eivät tunnista opettajaa toiseksi ihmiseksi, aikuiseksi. Heidän maailmakuvansa on pikkulapsen: pystyn kaikkeen, voin ohjata kaikkia ja päättää kaikista.
Winterhoffin mukaan vääristynyt suhde lapsiin on kulttuurimme tuho. Se, että olemme siirtäneet vallan lapsille kuin he olisivat aikuisia, estää lapsen psyykeä kehittymästä. Vallansiirto on pysäyttänyt lasten psyykkisen kehityksen 10 - 16 kuukauden ikäisen pikkulapsen taholle, siis lapsuuden narsistiseen vaiheeseen, jolloin ihminen ei kykene tekemään eroa toisen ihmisen ja esineen välillä.
Winterhoff ei syytä kuitenkaan vanhempia, jotka tekevät kaikkensa lastensa hyväksi ja eteen, mutta sanoo kuitenkin, että häiriöitä tuottavat aikuiset olemalla kumppaniaikuisia, rakkauden kerjäläisiä tai symbioottisia vanhempia, jotka kokevat lapsen osaksi itseään, eivätkä siksi esimerkiksi kiellä lapsiaan, vaikka nämä löisivät heitä kasvoihin. Hehän siinä itse lyövät itseään. Pelottavana Winterhoff näkee myös ajatuksen siitä, miten ihmiset odottavat lapsiltaan rakkautta: jos kukaan muu ei minua rakasta, lasteni täytyy rakastaa minua. Ei kielletä, jottei menetettäisi rakkautta.
Loma lähenee loppuaan. Vain tämä viikko enää, sitten kaupunkiin. Mitenkähän taas pystyy hengittämään kuumenneessa betonitalossa? Vaan nyt voin pitää kaikkia ovia auki, kun ei ole enää ketään, joka karkaisisi ovesta.
(Iines, pasuunakukka )
Internetistä lähtien on ollut tapana.
VastaaPoistaVanhanaikainen kappalejako ei aina toimi.
Ihmiset kun kaikkea selailevat paljon ja puolihuolimattomasti, lyhyet kappaleet ja painokkaat irralliset lauseet auttavat tekstin saamaan edes hieman huomiota.
Bernerin tekstiä en ole lukenut, hesarin kun taas lopetin.
Onhan tämä maailma sellainen iso lastentarha ilman riittävää määrää ohjaavia tätejä.
Tunnustan syyllistyyteni. Joskus miettii itse asiaa niin tiiviisti ja kommentoi niin hätäisesti, että lauseiden rakenne jää vähemmälle huomiolle. Sinulle, Iines, on varmaan kielen asiantuntijana kärsimystä lukea huolimattomasti laadittua tekstiä. Kärsimystä lisännee se, että kommenteista ei aina löydy sisältöäkään.
VastaaPoistaItselläni ovat pilkkusäännötkin hämärtyneet.
Luin molemmat, Winterhoffin tosin hieman hyppien - mutta totesin kyllä, että tästä samasta asiastahan Iineskin aina mielellään puhuu.
VastaaPoistaWinterhoffin teeseissä lienee perää, mutta silti pitäisin hänen näkemystään aika kärjistettynä. Onhan näitä pullamössö-sukupolvia ihmetelty aiemminkin.
Luulen melkein, maltillinen kun olen, että näiden puheiden taustalla vaikuttaa se, että uudet sukupolvet ovat vanhojen mielestä aina jotenkin vinksahtaneita ja väärin kasvatettuja.
Bernerin jutun luin tarkemmin, mutta en pannut lainkaan merkille noita kielioppiasioita... Huomasin toki retoriset, mainonnalliset tehokeinot. Sujuvaa tekstiähän se oli.
Kirjoitus oli suhteellisen asiallinen ja hyväkin. Siinä mentiin mielestäni aika osuvasti ongelman juuriin.
Ainoana moitittavana puolena pitäisin hyvin peitettyä tendenssiä: mamukriitikoiden pelkäämät asiat kyllä mainittiin, mutta niiden annettiin olevan keksittyjä ja olemattomia.
Oli esim. hyvä veto (siis kiero) ottaa parannuksen tehnyt hommalainen puhumaan mamukriitikoiden "raiskausfantasioista" - ikään kuin ulkomaalaisten miesten vahva edustus raiskaustilastoissa ei olisikaan fakta.
Kuulisin mielelläni, että koska Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian ylin johto pitää oman maansa monikulttuurisuutta surkeasti epäonnistuneena, niin miten me Suomessa välttäisimme samat virheet?
Mitä ne virheet ovat, miten ne vaikuttavat ja miten ne vältetään. Näin yksinkertaiseen asiaan se vastausta saa mistään - ja jos uskaltaa kysyä, syytetään rasismista.
Korjaus kohtaan: "...mamukriitikoiden pelkäämät asiat kyllä mainittiin, mutta niiden annettiin olevan keksittyjä ja olemattomia."
VastaaPoistaPo: annettiin ymmärtää.
Lopussa: se = ei
VastaaPoista(Ensi kerralla oikoluen ennen lähetystä.)
Iines, tismalleen samaa mieltä Hesarin sunnuntailiitteen jutuista. Varsinkin lasten tilanne sai mietteliääksi. Toivon että siitä tulee keskustelua laajemminkin.
VastaaPoistaSen tiedän kyllä että lasten sukupolvella on ongelmia toistensa perään. Mielestäni hirveän paljon enemmän kuin meillä oli. Onneksi minulla on sellaisia 30+ haastateltavia, että säilyy tuntuma.
Tunnustan. Käytän sivulauseita joskus päälauseina. Tyyliseikkoina. Tuli opituksi kultaisella kuuskytäluvulla, anteeksi.
Puolustuksekseni mainitsen että se oli vuosikymmen jolloin luin hirmuisesti runoja. Niissä tietysti sallitaan enemmän kuin näissä proosallisissa pätkissä. Mutta kun kieli tarttuu!
Nettitekstillä on oma muotonsa, sanomalehtitekstillä omansa. Kaikilla on sijansa, ja käyttöympäristön unohtaminen voi kostautua lukijalle, joka ärsyyntyy tai jopa ei ymmärrä. On eri asia kirjoittaa nettiin kuin sanomalehteen.
VastaaPoistaJokainen meistä tietää, että nettiteksti on parhaimmillaan lyhytkappaleista ja iskevää, helpposanaista ja tarvittaessa linkein varustettua. Sanomalehtiteksti taas varsinkin isoissa jutuissa ja laajoissa esseissä laveammin kertovaa, hyvin selkeärakenteista, sekä lause- että kappalerakenteeltaan.
On myös niin, että sellainen tyyli, jossa tekstin yksi kappale koostuu jopa alisteisesta sivulauseesta, ei ole enää nettitekstissäkään lukua helpottavaa tai hyvää, vaan itsekeskeistä kikkailua.
Anna-Sofia Bernerin teksti on laaja ja lavea kuin Pohjanmaa. Siellä missä Pohjanmaalla on lato siellä, lato täällä, tasaisesti halki Pohjanmaan, Bernerillä on lato toisensa päällä ja ainakin vieri vieressä. Väliin voi olla sitten taas rauhallista lakeutta, ja sitten taas lato ladon vieressä, rypälepommina.
Loppua kohden latoryppäät vähenevät, onneksi, kun Berner unohtaa lausekikkailun ja hakkorytmin. Asia vie mennessään ja pelastaa tekstikokonaisuuden, jonka sisällöllistä antia pidän siis hyvänä ja tärkeänä.
On mielestäni valitettavaa, jos mainoshenkinen ja hivenen teinixmäinen katkorytmi rantautuu laajoihin lehtiesseisiin. Minua se ainakin häiritsee, sillä arvostan lauseen kirkkautta ja selkeyttä yli kaiken kikkailun ja hätkäyttelyn, jota pidän helppona ja halpana. Sana on tärkeä, ei se tarvitse osoittelua eikä kääreitä.
Tässä asian havainnollistamiseksi pari poimintoa Bernerin pitkästä sanomalehtitekstistä:
Mainittakoon, että kukin rivi on paitsi itsenäinen virke myös kokonainen tekstikappale:
"Saa.
On aina saanut.
Mutta se ei ole onnistunut."
"Jossa tasapainoillaan aina sen kanssa, mitä voi sanoa olematta avoimesti rasisti."
Ylimmässä esimerkissä on siis kolme tekstikappaletta, peräkkäin, ei yhtä. Viimeisen kappaleen pronominin viittauskin jää ilmaan.
Alemmassa esimerkkikappaleessa on relatiivisesta sivulauseesta tehty päälause ja tekstikappale.
Delilah,
VastaaPoistapuhuin vain ja ainoastaan painetun sanomalehden laajsta tekstistä.
Minulle ei ole kärsimys lukea huolimattomasti laadittua tekstiä. Näissä kommenteissa esimerkiksi en kiinnitä niihin huomiota. Virheitä teen itsekin.
Kielipoliisi-blogia pidin monta vuotta sitten puhtasti humoristisista syistä, vaikka toki rakkaus kielen ilmiöihin oli takana. Minusta virheetkin ovat kielenkäyttöä.
Eri asia on julkisesti painettu teksti, jolta vaadin moitteettomuutta, etenkin kun koulutetut asiantuntijat tekstejä kirjoittavat.
Jaa.
VastaaPoistaBerner runoilija.
Jossa yhdistyy. Netti.
Ripsa,
VastaaPoistaolen havainnut, että jopa alisteisten sivulauseitten ja relatiivilauseitten käyttäminen päälauseina on jonkinlaiden muoti nykyään. Olen saattanut itsekin käyttää. Ettäs tiedätte.
En kuitenkaan lähtisi kikkailemaan julkaistavassa artikkelissa, koska minusta kirjoittajan tehtävä on asiantuntijanakin tehtävä selkeää tekstiä eikä tahallaan rikkoa rytmejä näyttääkseen erinomaisuuttaan.
Kikkailu näyttäytyy minulle usein siellä, missä ei ole takana kunnon ajatusta. Hämärästi sanottu on hämärästi ajateltu. Lukijaa myös hämätään, kun itsellä ei ole asiaa.
Ha-haa, täällä puhutaan taas suosikkiaiheestani, lapsista ja hoivaamisesta!
VastaaPoistaMinulle ei tule hesaria, joten oli kiinnostavaa kuulla referointiasi Winterhoffista, Iines. - Itse vierastan edelleen narsisti-termin nykyistä, huoletonta heittelyä, mutta ymmärrän kyllä mihin termillä viitattiin.
Tapsan kanssa olen samaa mieltä siitä, että maailman sivu on kauhisteltu lasten ja nuorison käyttäytymistä ja kulttuuria; ei mitään uutta auringon alla. Toisaalta: minustakin tuntuu siltä, että lapset oireilevat aiempaa enemmän; erityisohjausta ja terapiaakin tarvitaan aina vain nuoremmille ikäryhmille, eikä yhteiskunta pysy resursseinensa perässä. - Vai onko niin, enkä ongelmakäyttäytyminen havaitaan nykyään aiempaa helpommin? En tietenkään tarkoita rettelöintiä ja muista ihmisistä piittaamattomuutta, vaan masennusta, itsetuhoisia ajatuksia, syömishäiriöitä, jne.
Olen itseoppinut lastenhoitaja; kursseja en ole käynyt, mutta kokemusta on. Päiväkotien ja koulujen lisäksi olen työskennellyt lastenhoitajana perheissä. Näin näppituntumalla sanoisin, että vauva- ja taaperoikäisille parasta olisi viettää päivänsä pienessä piirissä, yhden (tai mieluummin useamman), pysyvän, hoivaavan ja rakastavan aikuisen kanssa.
Jos vain yhteisö/suurperheasuminen olisi mahdollista: lapsi haluaa kaikki rakkaat ja tärkeät ihmiset vierelleen aina kuin vain voi!!! Ydinperheiden idealisointi ei välttämättä ole lapsista kivaa, tai heille "parasta".
Eräs oma hoitopoikani sanoi alle 2 v, että haluaa Charin muuttavan heille. - Mutta kun ei ole sänkyä, missä Char nukkuisi? kysyi äiti. "Sinun sängyssäsi tietenkin", vastasi Lapsi. "Entä missä isi nukkuisi, omassa sängyssään vai mitä", kysyi Isi, "leikkisän toiveikkaasti". Lapsi kyllästyi keskusteluun: "nukkukaa te missä ikinä haluatte; minä haluan vain että Char muuttaa tänne".
Kun Lasten äiti kertoi naureskellen jutusta minulle, olin ensin aivan kauhuissani: nyt viimeistään saan potkut ("Käsi, joka kehtoa keinuttaa", jne). Lasten äitipä on harvinaisen itsevarma ja fiksu nainen. Hänestä oli kaikkein tärkeintä se, että lapset saavat tykätä, rakastaa, ja luottaa moniin aikuisiin. Hänestä juttu oli hassu, ei uhkaava. Samoin kuin se vaihe, jolloin hän sai mahdollisuuden ylennykseen työpaikallaan, mutta paikka vaati viikonloppukursseja. Lasten Isi oli silloin komennuksella ulkomailla. Hoidin siis lapsia välillä vuorokaudet ympäri, ja nuorempi (Poika) alkoi itkeä, kun tuli vahdinvaihdon vuoro. - Olemme varmasti ainoa perhe Suomessa, jossa lapsi alkaa itkeä, kun äiti tulee kotiin", totesi äiti, kuivalla huumorilla.
Emme varmasti olleet, hoitaja&perhe-kombinaationa. Yksi asia oli kuitenkin selvä: minä vietin suurimman osan valveillaoloaikaa muksujen kanssa: loogista oli, että minulla oli päävastuu rajojen asettamisessa, ja turvallisuudentunteen luomisessa. Tästä puhuttiinkin, yhdessä. Poika oli pieni rasavilli, yhtä aikaa kuin Charin Sylikisu (juu, olen tosi tunteellinen nyt: poika kirjoitti keväällä ylioppilaaksi, pääsi haluamaansa, vaikeasti saavutettavaan opiskelupaikkaan ensi yrittämällä, meni muutama päivä sitten armeijaan - Ja kuten sanoinkin: tässä kohtaa hän ei todellakaan tarvitse Charin syliä, syöttämistä, tai hemmottelua).
VastaaPoistaJa kun hän kerta oli ja on Charin Sylikisu, superpärjäävässä ja menestyvässä perheessä, hän itse otti puheeksi nykyisen pääsykoejärjestelmän: "Hei kamoon, Char: ilman kalliita valmennuskursseja ei pääse sisään mihinkään. Kysyin ohjaajalta, miten kursseja-käymätön voi tietää, mihin keskittyä. Ohjaaja sanoi ettei voikaan. Vaikka pääsisin sisään, joku paljon lahjakkaampi voi jäädä ulkopuolelle systeemin takia."
Poika on reilu, fiksu, ja oikeudenmukainen.
Monen ihmisen Rakastama Poika pärjää hienosti omillaan! - Ja parasta on, että kun hän ei ole biologinen lapsi, minun ei tarvitse teetellä vaatimatonta täällä!!! Ihana vauva, ihana lapsi, ihana nuorukainen, ja nyt sitten ihana aikuinen! (ja päätään pitempi minua! Edes korkeimmilla koroilla en pärjää, vaan on pakko katsoa poikaa ylöspäin!) :)
Perheen Tyttö oli lapsena pidättyväinen, asiallinen, no-nonsence-ihminen. Meidän kahden maailmat kalahtivat silloin.
Nyt taas hölötetään kuten monet likat nyt yleensäkin hölöttävät. - Minulle tämä on vähän vaikeaa; vaikeaa heittäytyä mukaan aikuisten suhteeseen kahden piltin kanssa. Ja joo, Poika sanoi, että olemme Tytön kanssa niin samanlaisia, eikä hän saa sanaa väliin... Eli ei kun luovimaan! :)
Kuinka perheen Kiltin Tytön syndroomasta selvitään?! Minulla on siitäkin ajatuksia (yllätys, yllätys! :D)
Nyt on pakko lähteä uimaan!
Ja ennen rantaretkeä: puhuiko Winterhoff mitään niistä syistä, joiden takia vanhemmat eivät aseta rajoja. - Tai siis: mainitsiko artikkeli niitä? Sinä et liene lukenut kirjaa, eli en tokikaan halua laittaa sinua vastaamaan yhden lehtijutun perusteella. Kunhan kysyn. Miten paljon syyllisyys vaikuttaa siihen, miten työssäkäyvät vanhemmat suhtautuvat lapsiin?
Näppituntumalla: tosi paljon! Ainakin minulle on jätetty - yhteisellä, joskin sanattomalla sopimuksella - kasvatus/hoivaamisvastuu. - Mikä nyt on itsestään selvää: minä olen nähnyt lapsia hereillä ja toiminnassa suurimman osan viikosta. - Toki silloin vastuukin on minulla!!
Lapsiperheen "tähtikartan" kanssa luoviminen (kts. Richard Dreikurss: "Lapsi. haaste vanhemmille"), jos lähdeviiteitä halutaan, ja muutenkin opettavaisena ja hyvänä kirjana (siitä mm. opin Logiikan Merkityksen lastenhoidossa. Ts. Metelöinti Bussissa ei mitenkään liity viikkorahaan, tai telkkariohjelmiin, vaan siihen, että bussissa ei matkusteta muuta kuin asiallisesti. Jos ei olla kunnolla, kävellään kotiin. - Kerta yleensä riittää. Eikä aikuisen tule kävellessä ilkkua, vaan todeta, että itsekin olisi käyttänyt julkista kulkuneuvoa loputtoman paarustamisen sijaan, jos se olisi ollut mahdollista. - Huono käytös ei ole mahdollista.
Hellyys ja myötätunto eivät ole teeskentelyä, vaan reaktioita kaikkeen tapahtuneeseen. Kurjaa, että piti alkaa kiroilla bussissa, ja kurjaa, että siksi piti jäädä pois, ja että väsyttää koko tyhmä kotimatka. Lasta halitaan pitkin matkaa; ei mitään "itsepä-tämän-aiheutit-ja-turha-vinkua"-roskaa; oikeasti on kaikille kurjaa kävellä väsyneinä, eikä siihen kaivata mitään omahyväisiä aikuisten kommentteja päälle.
Kerta riittää.
Näin meillä. Kauppa-kiukkukohtaus-episodeja ei ole koskaan ollut. - Joko minulla "on ollut" rahaa ostaa jätskiä, namukarkkeja, tai leluja (useimmiten ei), tai sitten olen todennut, että minulla "on vain ruokarahat mukana". - "Sattuikos sinulle omat rahat mukaan? Vai ei. Kurja homma! Ehkä ensi kerralla!"
Emme varmasti olleet, hoitaja&perhe-kombinaationa. Yksi asia oli kuitenkin selvä: minä vietin suurimman osan valveillaoloaikaa muksujen kanssa: loogista oli, että minulla oli päävastuu rajojen asettamisessa, ja turvallisuudentunteen luomisessa. Tästä puhuttiinkin, yhdessä. Poika oli pieni rasavilli, yhtä aikaa kuin Charin Sylikisu (juu, olen tosi tunteellinen nyt: poika kirjoitti keväällä ylioppilaaksi, pääsi haluamaansa, vaikeasti saavutettavaan opiskelupaikkaan ensi yrittämällä, meni muutama päivä sitten armeijaan - Ja kuten sanoinkin: tässä kohtaa hän ei todellakaan tarvitse Charin syliä, syöttämistä, tai hemmottelua).
VastaaPoistaJa kun hän kerta oli ja on Charin Sylikisu, superpärjäävässä ja menestyvässä perheessä, hän itse otti puheeksi nykyisen pääsykoejärjestelmän: "Hei kamoon, Char: ilman kalliita valmennuskursseja ei pääse sisään mihinkään. Kysyin ohjaajalta, miten kursseja-käymätön voi tietää, mihin keskittyä. Ohjaaja sanoi ettei voikaan. Vaikka pääsisin sisään, joku paljon lahjakkaampi voi jäädä ulkopuolelle systeemin takia."
Poika on reilu, fiksu, ja oikeudenmukainen.
Monen ihmisen Rakastama Poika pärjää hienosti omillaan! - Ja parasta on, että kun hän ei ole biologinen lapsi, minun ei tarvitse teetellä vaatimatonta täällä!!! Ihana vauva, ihana lapsi, ihana nuorukainen, ja nyt sitten ihana aikuinen! (ja päätään pitempi minua! Edes korkeimmilla koroilla en pärjää, vaan on pakko katsoa poikaa ylöspäin!) :)
Perheen Tyttö oli lapsena pidättyväinen, asiallinen, no-nonsence-ihminen. Meidän kahden maailmat kalahtivat silloin.
Nyt taas hölötetään kuten monet likat nyt yleensäkin hölöttävät. - Minulle tämä on vähän vaikeaa; vaikeaa heittäytyä mukaan aikuisten suhteeseen kahden piltin kanssa. Ja joo, Poika sanoi, että olemme Tytön kanssa niin samanlaisia, eikä hän saa sanaa väliin... Eli ei kun luovimaan! :)
Kuinka perheen Kiltin Tytön syndroomasta selvitään?! Minulla on siitäkin ajatuksia (yllätys, yllätys! :D)
Nyt on pakko lähteä uimaan!
Tulkitsen Bernerin päätyneen tylyyn tyyliinsä, jota nimitinkin mainonnalliseksi tehokeinoksi, juuri tendenssinsä - sanomansa - takia.
VastaaPoistaHän halusi retorisen vakuuttavasti kertoa miten asiat ovat: kaikki syy on Breivikin "hengenheimolaisissa". Piste.
Aika suruton niputus sinänsä. Jos on rohjennut joskus kysyä, onko meillä todellakin tarvetta rahdata maahan 10 000 kouluttamatonta afrikkalaista joka vuosi, jotta torjuisimme vuoren varmasti kohta tulevan työvoimapulan, saakin kuulla olevansa massamurhaajan hengenheimolainen.
(Tuo yllä oleva on totista totta. Muutama vuosi sitten hallitsematonta maahanmuuttoa perusteltiin juuri noin. No, verestä työvoimareserviä on rahdattu aika tavalla jo varastoon, mutta työvoimapulaa ei vain näy.)
Char, muut,
VastaaPoistaminusta lastenpsykiatritason lääkäri (Winterhoff) ei "heittele" narsistinen-adjektiivia, vaan käyttää sitä asiantuntevasti. Hän ei mielestäni käytäkään sanaa narsisti, vaan adjektiivia narsistinen luonnehtiessaan kuvaamaansa ilmiötä.
Muutoinkin minusta on hieman turhauttavaa se mitätöinti, joka asiaa aina kohtaa, kun narsistisesta nykyihmisestä puhutaan.
Mitä, jos vaihteeksi otettaisiin asia todesta, ja koetettaisiin edes miettiä, mitä nämä alan viisaat oppineet lääkärit ja psykiatrian tohtorit meille yrittävätsanoa kaikkialla maailmassa? Jos ei kuitattaisikaan asiaa kevyeksi narsismiheitoksi tai kauhisteluilmiöksi.
En ole havainnut Winterhoffin tai vaikkapa Keltikangas-Järvisen kauhistelleen tai kiihkoilleen, vaan esittäneen tieteellisen rauhallisia tuloksia asiasta. Itsekään en mielestäni kauhistele, vaan olen vain kiinnostunut kasvatuksesta, kasvusta.
Tuohon esittämääsi kysymykseen, Char, palaan, kun siirryn sisälle sen artikkelin ääreen.
Anteeksi, Iines, jos Bernerin tekstien jälkeen ärsyynnyit lisää pöljäilyistäni. Kertomasi perusteella ei tekstinsä minustakaan vaikuta hääviltä.
VastaaPoistaKolumneissa minusta saa kirjoittaa tyylillä, jolla lystää, vaikka huonollakin. Useimmat kirjoittavatkin.
Olen itsekin sitä mieltä, että sana ja tyyli ovat periaatteessa vapaat, mutta huomaan, etten siedäkään ärsyyntymättä mitä tahansa.
VastaaPoistaKolumnit ovat kovasti persoonallisia kirjoitelmia, joten niissä jopa odottaa kirjoittajansa näköistä persoonaa putkahtelemaan tekstistä.
Tämä nyt puheena oleva artikkeli oli koko aukeaman mittainen, eli kaksi kokonaista sanomalehden sivua. En väitä kirjoittajaa enkä kirjoitusta huonoksi, vaikka minut nuo rakenneoutoudet saivat ensin jättämään artikkelin kesken, luottamus kirjoittajan asiaankin kun meni. En pidä siitä, että normaalista asiatekstistä tunkee persoona tai oma korostus esiin. Minusta toimittajan tehtävä on osata esittää asia - ja vain asia - ilman tyylikikkailuja.
Tapsa, kirjoitustesi painoarvo kärsii liioittelusta. Tiedän, että se on markkinamiesten tapa, mutta koitetaan pysyä ihan oikeissa luvuissa. (Sitä paitsi yhtäkään pakolaista ja turvapaikanhakijaa ei ole rahdattu tänne, jokainen on tullut ihan itse.)
VastaaPoistaMyös Winterhoff on huikentelevainen luvuissaan. Ookoo - uskotaan, että nykyään monella lapsella ei ole rajoja eikä sitä myöten kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan.
Mutta että 50 - 70 % mainittujen maiden lapsista olisi narsisteja.
Raflaavaa.
Iines - Bernerin artikkeli on vain sivun mittainen, se toinen sivu on toisen toimittajan tekemä. Sinulla taisi olla tekstin kanssa enemmän vaikeuksia kuin tunnustitkaan...
VastaaPoistaRiku - sinulla on nyt kaksi mielipidettä Bernerin tekstin tyylistä: minun puoltava ja Iineksen kieltävä. Ehdottaisin, että luet itse ennen kuin haukut enempää...
Kuunkuiske - älä viitsi opettaa minua, äläkä pidä omia luulojasi totuutena. Tuo kertomani oli ihan totta. Jos ehdin, pengon todisteita jostakin.
Tapsa - älä ole noin tyly.
Esim. tässä, vuodelta 2009:
VastaaPoista"Suomi tarvitsee noin 10 000 maahanmuuttajaa joka vuosi, mikäli nykyiset eläke-edut halutaan säilyttää, sanoo Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Pasi Holm Aamulehdessä."
"Tämän lisäksi töihin on saatava kaikki kynnelle kykenevät nyt työelämän ulkopuolella olevat suomalaiset. Työvaade koskee sekä työttömiä että työhön jollakin lailla kykyneviä vammaisiakin."
Tässä Talouselämästä, peräti tältä keväältä:
VastaaPoista"Suomi tarvitsee 10 000-20 000 maahanmuuttajaa vuodessa"
"Suomalainen työelämä tarvitsee varovaistenkin arvioiden mukaan jatkossa jopa 10 000–20 000 maahanmuuttajaa vuodessa. Työvoimavaltaisella kiinteistöpalvelualalla maahanmuuttajien tarve korostuu, muistuttaa Kiinteistöpalvelut ry."
(Eli luku oli aikankin oikea, vai mitä Kuunkuiske - vai onko sinulla ehkä parempi luku?)
(Mitä tulee semantiikkaan - "rahtaamiseen" - niin uskon löytäväni kyllä sitaatteja, joissa fiksut ihmiset ehdottavat ihan oikeasti maahanmuuttajien aktiivista tuontia kehitysmaista.)
"Nykylapset ovat kurittomia, vastuuttomia ja narsistisia, koska valta on siirtynyt vanhemmilta heille. Tämä johtuu siitä, että vanhemmat kerjäävät lapsiltaan rakkautta, sanoo saksalainen lastenpsykiatri Michael Winterhoff."
VastaaPoista(Sitaatit ja referointi: HS C2 31.7.2011)
Tuossa oli vastausta Charin kysymykseen, mikä selittää Winterhoffin mielestä tuon lasten narsistisuuden. Winterhoff selittää väitettään lisää:"
Lapset ja nuoret voivat yhä huonommin. Heillä on käyttäytymishäiriöitä, oppimisvaikeuksia, narsistisia persoonallisuushäiriöitä, ahdistuksia. Yhä useampi nuori on kuriton, vastuuton, kyvytön empatiaan.
Syy: nykyvanhemmat käyttävät lapsiaan emotionaalisesti hyväkseen. Hyväksikäyttö on tiedostamatonta, ja siitä on sukeutunut massailmiö."
"Winterhoffin mukaan jopa 70 prosenttia saksalaislapsista on häiriintyneitä.- - Näin opettajat kertovat. Winterhoff antaa esimerkkejä häiriökäyttäytymisestä, joista ilmenee, että lasten psyyke ei ole kehittynyt heidän ikätasolleen, vaan on jäänyt pikkulapsen psyyken tasolle, juuri niin kuin narsistisella persoonallisuudella tapahtuu.
Lasten käytös on epäkunnioittavaa, ja osa ei osaa totella käskyjä alkuunkaan eikä mieltää opettajaa erilliseksi ihmiseksi. "Sellainen käytös on luonnollista 2,5-vuotiaalle," sanoo W.
Epäkunnioittavia lapsia on ollut aina, sanoo W., mutta he olivat poikkeuksia, nyt heitä on 30 oppilaan luokassa 20. Heidän toimintaansa ohjaa huvitus, ja he suoriutuvat koulussa kehnosti.
Jos minun kymppitonnini oli Kuunkuiskeelle liikaa, niin mitäpä sanot pääministeri Kataisen yli 10 kertaa isommista luvuista!
VastaaPoistaNäin huimia valtionvarainministeri Katainen visioi keväällä 2008:
"Suomi tarvitsee kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa"
"Suomi tarvitsee maahanmuuttajien aallon paikkaamaan työikäisten aukkoa. Seniori-ikäisten määrä ylittää nyt ensimmäistä kertaa historiassa nuorten määrän. Työikäisten määrä puolestaan kääntyy nopeaan pudotukseen kahden vuoden päästä. Ikäjakauman vääristymän paikkaaminen vaatisi Suomeen peräti 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2020 mennessä."
(...)
"Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa."
"Kaikkiaan maahanmuuttajia tarvittaisiin selvästi tätä enemmän, sillä muuttajien joukossa on luonnollisesti lapsia ja vanhuksia sekä muita työmarkkinoiden ulkopuolelle jääviä."
"Suomi tarvitsee maahanmuuttoa, mutta työikäisten poistuma on niin suuri, että asiaa ei voida ratkaista maahanmuutolla, sanoi Katainen."
(Vilpitön kysymys: Kuunkuiske, mitä sinä olet tehnyt viimeiset 5 vuotta, kun et ole ainakaan talousuutisia ja politiikkaa seurannut?)
Elinkeinoelämän keskusliitossa (EK) tuollaisia maahanmuuttotoiveita puhuvat, etenkin rakennus- ja palvelupuolen toimijat.
VastaaPoistaRaahen Rautaruukkia epäillään, että kattonsa alla olisivat ulkomaalaiset työskennelleet kolmen euron tuntipalkalla. Alihankkijan palveluksessa tietenkin, ettevät jalat kastu.
Rakennustyömaista ei viitsi edes sanoa mitään, kun tilanne niissä on niin kurja. Maksunsa hoitavilla ja palkat maksavilla yrittäjillä ei työmaiden urakkakilpailuissa ole jakoa.
Sol käytti kiinalaista orjatyövoimaa, samoin joku kiviveistämö. Esimerkkejä on vuosien varrelta paljon, luulen etteivät viranomaiset välitä näitä edes tutkia.
Me, suomalaiset, ylläpidämme nykypäivän orjuutta! - Prostituoidut saavat sentään yleensä kohtuullisen hyvän rahallisen korvauksen.
Charille vielä syvennykseksi se, minkä jo tekstissäni taisin sanoa:
VastaaPoistaW. ei syytä aikuisia mistään, mutta näkee mainitsemiensa kehityshäiriöiden taustalla kolmenlaista vanhemmuustyyppiä:
1. Kumppanuusvanhemmuus: kumppaniäiti tai -isä, jotka pitävät pientä lasta samalla tasolla itsensä kanssa ja uskovat, että lapsi oppii selittämisen ja ymmärtämisen kautta; näihin lapsiin kohdistuu vaatimuksia valinnoista ja päätöksistä, vaikkei tämä ole niihin kypsä
2. rakkauden kerjääjät; tässä on kyse lapsen tiedostamattomasta hyväksikäytöstä; rakkautta kerjäävä vanhempi tekee kaikkensa, ettei lapsi lakkaa rakastamasta häntä. Häne ei kiellä tai komenna kun pitäisi, ei tarjoa turvallisia rakenteita.
Lapsi jää tässä varhaislapsuuden fantasiaan, että hän voi ohjata ja hallita vanhempansa.
3. symbioosivanhemmat taas sulattavat lapsen psyyken omaansa; ellei itse ole onnellinen, voi samaistua lapsen onneen ja elää lapsen kautta ja tämän menestyksen myötä
Kuunkuiske,
VastaaPoistaWinterhoff sanoo artikkelissaan, että jopa 70 prosenttia saksalaislapsista on häiriintyneitä.
Hän selittää tämän lasten kehityshäiriintyneisyyden olevan narsismiperäistä, lapset ovat jääneet psyykeltään pikkulasten tasolle, kuten mm. narsismissa käy.
Winterhoff on kirjoittanut Saksassa jo kolme myyntilistojen kärjessä keikkuvaa alan kirjaa, ja neljäs ilmestyi juuri. Kirjat on käännetty peräti 13 kielelle, ei tosin vielä suomeksi.
Jos teokset olisivat huuhaata ja erikoisuudentavoittelua, tuskin menekki ja tunnettuus olisi noin valtavaa. Winterhoffin sanoma on aika järisyttävää, mutta olen jo kauan nähnyt asioita samansuuntaisesti. Minusta nämä asiat näkyvät kaikille, jotka ovat tekemisissä pienten lasten kanssa työkseen ja joilla itsellä on kokonaisnäkemys avoin eikä valmiiksi musta-valkoinen.
"Ha-haa, täällä puhutaan taas suosikkiaiheestani, lapsista"
VastaaPoistaPedofiili?
Tapsa,
VastaaPoistamiksi niin usein oikaiset ja ylitulkitset: minun esitykseni ei ole kieltävä. Eihän kirjallisuuskritiikkikään ole kieltävä, jos se esittää jonkin valitettavan kohdan?
Arvostelen vain tekstin rakenneseikkoja, muilta osin en moiti kirjoitusta. Myönnän myös sen, että ärsytykseni voima on minusta ja ehkä ammattitaustastani johtuvaa. Kirjoituksessa rikotaan aika karkeasti sitä, mitä opettajani ja guruni ovat sanoneet asiatekstin rakenteesta. Kyse on tekstin rakentumisen klassisuudesta, ei vanhakantaisuudesta. Jotkin pilarit ovat kestäviä ja ehkä ikuisia.
Iines - Bernerin artikkeli on vain sivun mittainen, se toinen sivu on toisen toimittajan tekemä. Sinulla taisi olla tekstin kanssa enemmän vaikeuksia kuin tunnustitkaan...
VastaaPoistaTapsa,
en ole saanut olla hetkeäkään yksin lukiessani ja kirjoittaessani nyt parin päivän aikana.
Siitä tuo, että en huomannut, että vain tuo moittimani heikkorakenteinen alkupuoli oli Anna-Sofia Bernerin kirjoittamaa.
Toinen puoli, se jota kehuin ja jonka rakenteen mainitsin paranevan loppua kohden, olikin Ritva Liisa Snellmanin! Taisin olla lopuksi jopa ammattitaitoinen, Tapsa, kun tiedostamattanikin huomasin, pitkän artikkelin alun ja lopun erilaisuuden ja tason nousun loppua kohden. Päättelisin tästä myös sen, että kirjoittajan nimi ei vaikuttanut kritiikkini, vaan sanoin puhtaasti tekstianalyysin pohjalta sanani.
"vaan sanoin puhtaasti tekstianalyysin pohjalta sanani."
VastaaPoistaSinulla on hiukan ollut puutteellinen tuo analyysi viimeaikoina.
Kutsut henkilöitä "vitun hulluiksi", vaikka todellinen asiantuntija, Norjan oikeuslääketieteellisen lautakunnan puheenjohtaja, professori Tarjei Rygnestad ei pidä Breivikiä hulluna, eikä psykopaattinakaan. Hänen mukaansa pelkkä automatka Oslosta Utöyaan olisi ollut psykoottiselle henkilölle liian vaativa.
Lauermat lausuntoineen voi vetää pöntöstä alas.
Vitun hulluksi kutsui Lehti Norjan lapsitappajaa, ja minä vain siteerasin häntä, anonyymi. Ei lehtikään tosissaan ollut, kuten ei ole koskaan, luojan kiitos.
VastaaPoistaPsykoottinen henkilö ei ole muuten psykopaatti, jonkalaiseksi itse arvelen Breivikiä, siis mieleltään terveeksi mutta luonnehäiriöiseksi, jolta puuttuu omatunto ja empatiakyky tyystin.
Psykoottinen henkilö on nimittäin sekoamassa oleva henkilö, jonka todellisuudentaju ja koko oleminen on kaoottisessa tilassa, jossa ihminen ei tiedä edes omaa nimeään eikä tunnista aikaa eikä paikkaa, vaan menee konkreettisesti sekaisin.
Breivikillä oli kirkas taju ja selkeä suunnitelma, jonka hän rationaalisti ja kylmästi toteutti.
"Jos joku on joskus rohjennut kysyä onko meillä todellakin tarvetta rahdata 10 000 kouluttamatonta afrikkalaista joka vuosi" antaa ymmärtää niin kuin näin olisi tapahtunut. Siis näinä monina vuosina mitä afrikkalaisia pakolaisia / turvapaikanhakijoita tänne on tullut. (Ei rahdattu.) Miten niin tarvitsisimme sen määrän kouluttamattomia työntekijöiksi; sellaista ei kai missään ole väitetty?
VastaaPoistaOlet siis mestari yhdistelemään asioita tavalla, jolla pystyt helposti sanomaan "tarkoitin sitä että". Se on markkinamiesten tehtävä! :)
En ehdi kaivaa, mutta viime aikoina työperäiseen tarpeeseen tulevien lukumääriä on vedetty alaspäin niin kuin hyvin tiedät.
Kuunkuiske
Perheenyhdistämisiä voisi kai kutsua rahtaukseksi, vai mitä? Siinähän lennätetään naapurinkin lapset tänne ja suomalainenn veronmaksaja maksaa matkat ja rahdin.
VastaaPoistaOn väitetetty erittäin usein, että myös afrikkalaiset ovat meille tarpeellista työvoimaa, sitten joskus tulevaisuudessa, esim. hoitamassa meitä vanhuksina. (Mutta koska et tiennyt noita lukujakaan, niin miten muka tietäisit tämän?)
Kuten sitaateistani näkyy, tuollaisia visioita viljeltiin hyvin surutta vielä ihan äsken ja viljellään vieläkin.
Mutta minun kritiikkini EI siis kohdistu maahanmuuttajiin, vaan meidän älyttömään maahanmuuttopolitiikkaamme.
Riku antoikin siitä hyvän esimerkin: kun kerran tarvitsemme lisää työtä ja tekijöitä ylläpitämään elintasoamme, niin miksi helvetissä systeemistä on tehty sellainen, etteivät monilla aloilla ulkomaalaiset työntekijät maksa edes veroja Suomeen!
Meikäläiset istuvat kortistossa kuluttamassa yhteiskunnan varoja sillä aikaa, kun ulkomaalaiset tekevät työt alipalkalla - ja yhteiskunta jää nuolemaan näppejään.
En usko, ettei tuohon voisi puuttua, jos on halua ja kykyä. Mutta verottajan tarmo menee saivarteluun ja puuhasteluun - hyvänä esimerkkinä esitys pullonkeräyksen verottamisesta!
Iines - mielestäni en ylitulkinnut, kun sanoin että arviosi Bernerin tekstin tyylistä oli kielteinen.
Entä mitä tarkoitat "oikaisulla" - sitäkö että ohitan faktoja vai korjaan erheellisiä käsityksiä?
Jälkimmäisen tulkinnan myönnän. Mutta et taida sitä tarkoittaa, sillä siinä suhteessahan olen ihan amatööri sinuunkin verrattuna...
No, riittäköön tämä oikaisuksi.
Huomaan herättäväni jo niin paljon ärtymystä, että häpeän ja hiljenen.
Iines, kiitos kirjoituksistasi! - Narsistiset piirteet tai käyttäytymishäiriöt ovat eri asia kuin diagnosoitu narsistinen luonnehäiriö; tästä ollaan varmaan kaikki samaa mieltä. En siis saivartele termistön käytöstä sen enempää. :)
VastaaPoistaAvasit hyvin Winterhoffin ajatuksia; kuulostaa minusta realistiselta ja loogiselta, tuo ongelmavanhempien kuvailu ja luokittelu. Olen kasvattajana käynyt monenlaisia tuntoja läpi itsekin. Olen luonteeltani ihminen, joka kaihtaa yhteenottoja, ja koettaa puhumalla ja neuvottelemalla hoitaa asioita ja ihmissuhteita. 2-3 vuotiaan ihmisenalun kanssa tuo tekniikka nyt ei vain toimi: siinä iässä uhma ja kiukkukohtaukset ovat tapa etsiä rajoja, ja tietyssä mielessä "itsenäistyä" (ts. ottaa pesäeroa aikuisiin hoivaajiin, ja käsitellä sitä, että on itse ja yksin oma kokonainen ja ehyt persoonansa).
On ottanut lujille huomata ja hyväksyä se, että oma pieni kullannuppu, jonka kanssa vielä vähän aikaa sitten oli niin kivaa ja hauskaa, yht'äkkiä hakemalla hakee riidanaiheita, eikä mikään maailman järkeily riitä eikä auta. Uhmaikiä tarvitaan itsenäistymiseen ja terveeseen kasvuun, joten söpöstelyt ja neuvottelut pitää unohtaa (noiden jaksojen aikana) ja tarjota lapselle turvalliset rajat, joiden sisällä tempoilla. - Minä olen yleensä turvautunut metodinäyttelyyn, niin sanoakseni. En osaa oikeasti suuttua kovinkaan helposti, ja jos suutun lapselle, koen kamalia tunnontuskia myöhemmin... Niinpä uhman iskiessä siirryn yleensä ns. "Justiina"-rooliin: seison tanakasti kädet puuskassa, ja totean napakasti, että sinä, nuori nainen/mies et kylläkään lähde ulos ilman tumppuja, ja asia on loppuunkäsitelty. Sitten seuraa tovi itkupotkuraivaria, johon en osallistu (muuta kuin toistamalla rauhallisesti mutta selkeästi että juu ei, asiasta ei neuvotella; tumput käteen). Kun taapero saa kiljumisesta ja lattialla kiemurtelusta tarpeekseen, ja alkaa itkeä (suruitkua, ei raivoitkua), onkin helppo unohtaa Justiina, ja istua alas ottaa syliin, halia - ja sitten aletaan jutella muusta, tumput menevät käteen, ja kiva ulkoiluhetki voi alkaa.
Tämä kertoo minun luonteestani enemmän kuin hyvistä kasvatusmetodeista; kuohahtelevammat aikuiset suuttuvat varmasti oikeasti, eikä siinä mitään pahaa ole.
En toisaalta usko, että aikuisen suuttuminen olisi itsessään tärkeää lapsen kehitykselle; eiköhän riitä, että lapsi itse saa olla primitiivisten tunteiden vallassa, niin kauan kuin tarvetta piisaa, ja sitten palata takaisin normaaliin ja turvalliseen päivärutiiniin. - Tärkeintä on varmaan huomata se, että maailma ei kaadu, eikä rakkaus lopu, vaikka käyttäytyisi kuinka kepsusti. Ja melkein yhtä tärkeänä pidän sitä, että lapsi huomaa ja vakuuttuu siitä, ettei todellakaan ole määrävässä johtoasemassa. - Kuvitelkaa, miten pelottavaa olisi todeta, että on itse 2,5 v, ei osaa vielä puhua kunnolla, kaikki tavarat ovat tosi korkealla, yksin ei selviä juuri mistään - ja löytää itsensä yllättäen "lauman johtajana"! Minä päätän, minulla on vastuu, minun pitää tietää oikein... Äiti/Isi/Hoitaja näköjään luottavat minun arvostelukykyyni ja auktoriteettiini.
Vaikka olenkin aikuinen, välillä toivon, että olisi joku fiksu, viisas ja asiantunteva, joka ottaisi vastuun, ja sanoisi mitä pitää tehdä. Jos sellaista turvaa ei ole ollut lapsena, sitä on varmaan aika mahdotonta saada aikuisena, itsestään: luottaa siihen, että nyt pärjään kyllä. Minulla oli hyvä lapsuus; tiedän että pärjään - ja hetkellinen toive on eri asia kuin todellinen tarve. :)
Häpeäminen on terveen reaktio, mutta en silti näe, että sinun Tapsa pitäisi hävetä yhtään mitään tässä keskustelussa. Sehän on hyvän sanojan merkki, jos moni tarttuu hankasti/kiihkoissaan/innoissaan/tasajalkaa hyppien sanomisiin.
VastaaPoistaKyllä käsitykseni Bernerin tekstin rakenneseikoista oli kielteinen, mutta sanoin myös myönteistä. Näin ollen tuntuu kokonaisvaltaiselta se, että laskee arvion kielteiseksi mainitsematta, että kokonaisuutena pidin juttua hyvänä. (Tässä vaiheessahan luulin loppuosaakin Bernerin kirjoittamaksi, koska loppuosakin oli saman otsikon alla.)
Oikaisulla tarkoitan luullakseni sitä, että valitaan jokin, joka nostetaan ohi muiden (esim. kielteisyys), vaikka ne muutkin (myönteiset seikat) ovat tärkeitä.
Jatkan vielä vähän: kyllä sitä toisaalta koulutettujen ammattikasvattajien piirissäkin osataan mokailla. Olin nuorena likkana apulaisena pienessä päiväkodissa. Sekä johtaja että ainoa opettaja olivat luonteeltaan aika konservatiivisia; ryhmässä oli 5 v-poika, jonka vanhemmat olivat eronneet, isä oli punkkari ('gasp*), ja äiti seurusteli Ulkomaalaisen Miehen kanssa (*gasp #2*).
VastaaPoistaPoika, J. oli melkoinen Eemeli, söötti mutta villi, ja selvästi työsti avioeroa ja uutta elämäntilannettaan. Kun eräänä aamuna tulin iltavuoroon töihin, hän juoksi minua ovelle vastaan, ja pyysi päästä syliin. Halasin häntä, riisuin takin, ja sitten syliteltiin vähän aikaa, ennenkuin J. kipitti leikkeihinsä. - Johtaja katseli minua merkitsevän paheksuvasti, mitä en ymmärtänyt alkuunkaan ennen seuraavan perjantain "työyhteisökeskustelua" (kaunis nimi sille, että yleensä ruodittiin sitä, mitä olin kuluneella viikolla tehnyt väärin :D). Silloin sitten sain moitteita siitä, että olin vastannut pojalle, ja pitänyt sylissä.
Ennen työvuoroni alkua hän oli tehnyt jonkin rikkeen, ja rangaistuksena siitä sekä johtaja että ope kohtelivat poikaa kuin ilmaa. Hänelle ei puhuttu, ei vastattu, ei koskettu - käyttäydyttiin niinkuin häntä ei olisi olemassakaan.
Miksei vain pistetty vanhanaikaisesti jäähylle, kysyn minä. Meinaan että tuo ihmisen sulkeminen yhteisöstä on alkuasukasheimoissa merkinnyt kuolemantuomiota: jos koko yhteisö suhtautuu kuin ilmaan, tarpeeksi pitkän aikaa, ihminen, sosiaalisuuden puutteessa, nääntyy ja kuolee.
Kun kysyin selitystä tälle rangaistusmuodolle, johtaja sanoi, ja tämä on aika sanatarkka lainaus: "me täällä päiväkodissa opetamme lapsille kuria ja selkärankaa saamalla heidät pelkäämään aikuisen rakkauden menetystä".
Tuo idea on niin täysin vastoin omia periaatteitani, etten edes tiedä, mistä aloittaa... Sanottakoon lyhyesti, etten missään ihmissuhteissa usko pelon ja rakkauden tietoista käyttämistä toisen manipulointiin. Kaikkein vähiten lasten kohdalla, jotka ovat täysin aikuisten armoilla, ja vasta opettelavat elämistä!
Sanoin lyhyesti, että olen toimintamallista täysin eri mieltä, ja seuraavalla viikolla sanoin itseni irti. - Pelkurin ratkaisulta se tuntui, mutta olin kuitenkin kouluttamaton, parikymppinen apulainen, vastassani kaksi diplomeilla varustettua pedagogia, eli en pitänyt realistisena sitä, että pystyisin muuttamaan päiväkodin käytäntöä. Jatkaminen taas olisi tuntunut siltä, kuin olisin jatkanut keskitysleirin vartijana. Olin hyvin nuori, idealistinen ja dramaattinen. :) - Ja joka tapauksessa haluan omien muksujeni, biologisten tai hoidettavien, olevan mieluummin moraalittomia, selkärangattomia ja kurittomia kuin elävän elämäänsä pelon vallassa, yrittäen "ansaita" rakkautta. :)
Samaiseen päiväkotiin oli muuten aiemmin hakenut töihin nuori, sympaattinen lapsirakas sivarimies. Johtaja hylkäsi hänen anomuksensa, ja totesi meille kahvitunnilla, että onhan meillä täällä hauskempaa näin naisten kesken, ja miten pukuhuonejärjestelytkin hoidettaisiin. - Pukuhuone olisikin ollut mammuttimainen ongelma; olihan meitä siellä jopa neljä (4) naista (kokki mukaanlukien); miten siihen nyt sitten saisi mitenkään ängettyä yhden (1) miehen vaatteidenvaihdon tai mahdollisen suihkuvuoron, 12 tunnin aikana!!! ;):D
Tämä ei muuten tapahtunut pimeällä keskiajalla; jo silloin puhuttiin paljon miehen mallin merkityksestä lastenhoidossa ja koululaitoksessa. Ja kun hopeatarjottimella tuodaan innokas, lapsista kiinnostunut mies, päätetään, että pysytään me vaan tyttökerhona. Ettei vaan tule "poikapöpöjä" päiväkotiin. Grrr!
Ja odottakaapa kun pääsen kokemuksiini kouluavustajana ja sijaisopena erityiskoulussa!!! Siinä sitä murinaa riittääkin!
Char, tekstisi ilmestyi tuohon, kun kirjoitin Tapsalle. Nyt on mentävä ulos pirtistä, aurinko paistaa, ja palaan tekstiisi myöhemmin.
VastaaPoistaTapsa,
VastaaPoistatähän mamu-keskusteluun en nyt osallistu mitenkään.
Vaikea kuvitella että kukaan järkevä ihminen täällä toivoisi sinun hiljenevän, olipa sitten mielipiteistäsi mitä mieltä hyvänsä. :)
Eikös Iineksen luona kyläily merkitse sitä, että saa reilusti kertoa omat mielipiteensä, ja kaverit sitten kertovat omansa?
Suoraan sanottuna olen vain silmäillyt nuo mamu-jutut, sekä hyvän-kirjoittamisen-kommentit läpi; Winterhoff ja lasten pahoinvointi on nyt taas omassa fokuksessa. - Mutta älä nyt hyvä mies lakkaa kommentoimasta siksi, että jotkut ovat eri mieltä kanssasi! Pieni hyperbola sitä paitsi virkistää keskustelua/väittelyä; välillä on hedelmällistä yleistää ja liioitella, että päästään sitten oikeasti ruotimaan kunkin käsityksiä ja ennakkoluuloja. :)
Nyt taas uimaranta kutsuu! Kivaa päivänjatkoa kaikille! :)
Hei Iines,
VastaaPoistakaksi mieltä, yksi kieli, niin sanoakseni! :D
Itsekin suuntaan just ulos ja uimaan, jatketaan tosiaan myöhemmin! :)
Tapsa,
VastaaPoistakiitos ansiokkaan tekstini huomioimisesta, mutta pullokeskustelua olet seurannut huonosti. Palautuspullot ovat voimassaolevan lainsäädännön mukaan veronalaista tuloa silloin kun pullot ovat "kerättyjä". Verottaja tosin ilmoitti, ettei jatkossakaan aio näihin erityisesti puuttua.
Pääkaupunkiseudun ulkomaalaisväestön pääasiallinen palkkatulo muodostuu usein juuri tyhjistä pulloista. - Niitä keräävät öisin, sen jälkeen kun ovat päässeet varsinaisesta työstään suomalaisella yrittäjällä.
Minulla ei ole laajaa kokemusta nykymuksuista; lähipiiriin kuuluu kymmenkunta alle rippukouluikäistä ja kaikki tuntuvat olevan ihan hyvässä hapessa.
VastaaPoistaOlen kyllä kuullut ystäviltäni, jotka tekevät töitä lasten kanssa, että nykyään yhdessä ryhmässä (päivähoito- tai koululuokka) on monta keskittymiskyvytöntä ja häiritsemään taipuvaista lasta.
On hyvä, että asiasta puhutaan esim. tämän Winterhoffin suulla. Kunpa lukijoiksi valikoituisi myös niitä, keillä on ongelmia lastensa kanssa. Todennäköisesti ei isommassa määrin - eivätkös koulujen vanhempainilloistakin luista aina ne, keillä olisi eniten syytä olla siellä?
Eiköhän syy lasten ongelmiin löydy pääsääntöisesti perheen aikuisista.
Turha syyttää yhteiskuntaa - perhe voi valita esim. niin, että äiti ja isä eivät tee hulluna töitä (tyyliin 50 tuntia viikossa per naama) vaan valitsevat hiukan kiireettömämmän elämäntavan.
Se mitä elintasossa hävitään, tulee moninkertaisesti takaisin elämänlaadussa.
Minustakin lienee valintakysymys, paljonko työssä olevat vanhemmat tekevät töitä, yhteensä, lasten ollessa pieniä.
VastaaPoistaOn perusteetonta sanoa, että on pakko tehdä niska limassa töistä, kun on niin paljon velkaa. Itsehän sen velan kukin ottaa, ei sitä kenellekään pakolla tyrkytetä. Se on usein lapsilta pois, sillä ei lapsi välitä uudesta isosta talosta,. Koti on siellä missä vanhemmat ovat, vaatimattomassa ja pienessä paikassakin.
Myös asuinpaikkaansa voi miettiä. Pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat ovat niin korkeat muuhun maahan verrattuna, että lapsiperheen asuminen Helsingissä tuntuu asialta, jonka voisi hyvällä yrityksellä välttää.
Maaseudulla ja pikkukaupungeissa on hyviä työpaikkoja, on stadilaisyksiön hinnalla saatavia taloja ja muita lapsille mukavia isoja asuntoja sekä pihaa ja metsää leikkiä.
Minäkin olen kuullut, että maakunnissa on työpaikka tarjolla, - jollei sitten jo nyt ole täytetty, en ole seurannut. Siitä oli monissa lehdissä aika isoja juttuja.
VastaaPoistaJos tarkoitat Pikkukaupungin lääkärinpaikkoja, Riku, ne ovat edelleen auki. Samoin hillotehtaalla on vapaita hilloajien paikkoja, senkun kävelee sisään. (Tehtaan laatu muutet., muuten tott.) Kassoille löytyy vapaita tiskejä, samoin eri aineiden opettajille (pit. ol. pät.). Muitakin paikkoja on.
VastaaPoistaMinusta maaseutukaupunkien lääkäreiden paikkoja (en tark. hamp.) on vähän turha täyttää, hyvin voisivat ihmiset siellä Kiminkistä katsoa televisiosta. Ja kun se loppuu, uusintajaksoja ja vaikka ulkomaisia lääkärisarjoja. Niissä on hyviä neuvoja.
VastaaPoistaSaak. hilloteht. palj. hilloa?
Olin yksinhuoltaja. Ja Saaga oli 10 vanha (+-2 v), hän muiden mukuloiden kanssa leikki kerrostalon pihalla. Kun muut huusi "äiskä tuu parvekkeelle, täällä huutaa Minna" tai "äiskä tuu parvekkeelle täällä huuta Maarit", niin Saaga huusi "iskä tuu parvekkeelle täällä huutaa Saaga". Tulinhan minä, miksen olisi tullut? Mutta tajusin että ei hänellä ollut muuta sanottavaa kuin että "tota... noin... heitätkö minulle sen viltin sieltä mun huoneesta?". Heitin. Kun hän KOLMANNEN kerran huusi "iskä, tuu parvekkeelle, täällä huutaa Saaga", niin menin ja sanoin että "tulepas käymään täällä ylhäällä". Talo oli kolmekerroksinen, ei hissiä, ja Saaga rymisteli ylös. Sanoin hänelle että "jos vielä kerrankin huudat tuota 'iskä... etc' niin oot saman tein koko illan sisällä. Koska mulla on muutakin tekemistä kuin palvella sua. Ymmärrätkö?" Hän sanoi ymmärtävänsä. Jatkoin omien juttujeni tekemistä; ei minua häirinnyt se (koska sille en mitään mahtanut) että vähän väliä auki olevan ikkunan läpi kantautui "äiskä... täällä Merja... äiskä tuu... tällä Pauliina". Mutta sitten yhtä äkkiä kuului "ISKÄ, TUU PARVEKK..." Eikä enempää. Sen jälkeen kuului kamalaa ryminää portaikossa, ovi avattiin, Saaga tuli sisään. Hän koukkasi työhuoneeni kauatta, mulkaisi minua erittäin NÄRKÄSTYNEEN näköisenä, meni omaan huoneeseensa ja otti sieltä jonkin lelun, koukkasi taas mun huoneeni oven suulle ja vilkaisi minua erittäin NÄRKÄSTYNEEN näköisenä, ja painui pihalle. Sanaakaan ei vaihdettu.
VastaaPoistaOpetin tytärtäni tälla tavalla, en tiedä teinkö oikein, on hänestä ainakin tullut isäänsä fiksumpi.
"me täällä päiväkodissa opetamme lapsille kuria ja selkärankaa saamalla heidät pelkäämään aikuisen rakkauden menetystä"
VastaaPoistaTuntuu vaikealta ajatella, että näin olisi sanottu suomalaisessa päiväkodissa, lähivuosikymmeninä.
Itselläni on ollut paljon parempi kuva päivähoidon kasvatustieteellisestä ja myös taidollisesta tasosta, sillä mielestäni lapsia ei ole peloteltu aikoihin. Nähtävästi pienissä ehkä yksityisissä päiväkodeissa todellinen tietotaito ja osaaminen on kirjavaa.
Oman lapseni päiväkodissa johtajana oli itse pikkukaupungin ruustinna, ja hän oli lämmin, runsas ja täynnä rakkautta lapsia kohtaan. Tuommoinen pelolla kasvatus ei olisi mennyt läpi. Kertomasi repliikki vaikuttaa minusta vähän sairaalta. En ihmettele että erosit. Toisaalta lapset siinä taisivat menettää.
Taidan olla hellämielinen. Minusta nuo äiskä/iskä tuu ikkunaan -huudot ovat lapsen varmistuksia siitä, että äiskä/iskä on lapsen saatavilla ja välittää. On myös kiva näyttää muille, että tuolla on mun äiskä/iskä.
VastaaPoistaSilti isolle lapselle panisin minäkin kinttuihin vauhtia, ja saisi hakea tavaransa itse, mulkoilisi sitten miten närkästyneenä vaan.
Hillotehtaalta saa mielestäni hyvän lisäliksan sesonkiaikoina, muina ehkä vähän vähemmän.
VastaaPoistaLääkäripuolelta ei mitään kiminkisiä katsota, vaan lääkäri pitää saada, jotta se kopeloi ja tutkii ihan livenä.
Pikkukaupungissa, Huittisissa, on kuulemma sellainen yleislääketieteen erikoislääkäri, joka aina aloittaa naispotilaan tutkimukset sillä, että kehoittaa potilasta ottamaan paidan pois, vaikka vikaa olisikin varpaassa. Ilmeisesti lekuri haluaa olla perusteellinen ja luoda kunnon yleissilmäyksen kokonaisuuteen?
VastaaPoistaNäin siis pikkukaupunki Huittisissa.
mikis,
VastaaPoistakuulostaa siltä, että olet ollut ihana kasvattaja ja isä. En minäkään tiedä, minkälaista on "oikeanlainen" hoitaminen ja kasvattaminen; tuskin siinä mitään nyrkkisääntöjä edes on. Kaikki riippuu aina lapsesta ja tilanteesta - ja jos lopputulos on toivottu, eikä väkivaltaa tai emotionaalista kiristämistä ole harjoitettu, muksu tottelee (ja Saagan tapauksessa, uskaltaa näyttää mieltään; turha kuvitella että nuo kullanmuruset lankeaisivat kyynelsilmin kaulaan kiittämään rajojen asettamisesta :D), niin silloin minusta kaikki on hyvin. :)
Pidin esimerkissäsi myös siitä, että jatkuvan vänäämisen ja käninän sijaan saitte asian selväksi kerralla; minusta lasten ja nuorten kanssa on yksinkertaisesti niin hauskaa, että etsin itsekin tehokkaita keinoja saada viestit perille kerralla. - Tietenkin välillä pitää muistutella, mutta se on ihan eri asia kuin vääntää päivittäin kättä rutiineista.
Iines,
minustakin tuo päiväkoti-episodi oli tyrmistyttävä. Ei niinkään se, että ammattikasvattajat turvautuvat lapsen tunteiden manipulointiin (ihmisiähän me kaikki olemme, ja luoja tietää mitä painolastia itse kullakin on omasta lapsuudestaan/elämästään), vaan se, että asiasta puhuttiin niin avoimesti ja tyytyväisinä. - Se ei ollut siis tiedostamatonta käyttäytymistä, vaan harkittu tapa painostaa lapsia tottelevaisuuteen.
Ja juu, johtajan kirjahyllyssä komeili kelpo valikoima Alice Milleriä - jos hän oikeasti oli lukenut teokset, en tiedä miten hän pystyi perustelemaan ratkaisunsa itselleen. Miller oli vaikuttavaa luettavaa teininä/nuorena aikuisena. Löysin itsestäni ja omista tavoistani toimia lasten kanssa niin paljon virheitä, että ajattelin, etten ikinä uskalla hankkia omia. - Ja kuten tiedämme, toistaiseksi en olekaan. Lähinnä olosuhteista johtuen, mutta silti.
Kokemukseni erityiskoulusta oli vähintään yhtä karmaiseva; työskentelin siellä kouluavustajana ja sijaisopena yhden lukuvuoden. Siitä lisää myöhemmin; meillä on huomenna se torakkamyrkytys, ja nyt pitää jatkaa kaappien tyhjentämistä.
Haluan vielä näin lopuksi sanoa, etten missään tapauksessa halua arvostella koko päiväkoti/peruskoulujärjestelmää! Näissä kahdessa vakipaikassa minulla kävi huono tuuri; törmäsin hoivan ja kasvatuksen pimeään puoleen. Olen työskennellyt monissa muissakin päikkäreissä ja kouluissa, lyhyempiä aikoja, enkä ole huomannut mitään vakavaa epäeettisyyttä. Nämä kaksi esimerkkiä ovat siksi niin pinnalla, että ne vaikuttivat ammatinvalintaani. Olin hakeutumassa lastenkasvatustehtäviin, mutta huomasin, että ajattelen niin kovin eri tavalla kuin useimmat ammattikasvattajat, enkä toisaalta ole riittävän kova hakkaamaan päätäni seinään seuraavat 40 vuotta. Isosiskoni on työskennellyt ikänsä päiväkodeissa ja on nyt opettaja, erikoistunut mamu-lasten koulutukseen. Puhuin silloin nuorena hänen kanssaan tosi paljon, ja hän kannusti minua hakeutumaan ideologiani kanssa yksityiselle sektorille, tai kokonaan muihin puuhiin.
Paitsi jos haluat käydä koko skaalan läpi, hän lisäsi, menepä vielä sairaalaan apulaiseksi. Sitten hierarkian merkitys määräävimpänä tekijänä selviää sinulle lopullisesti... :D
"Hengittäminen kuumenneessa betonitalossa."
VastaaPoistaYhteiskunnastamme parhaan kuvan saa, kun matkustaa Helsingistä lähijunalla pohjoisen suuntaan.
H:gin rautatieasemalla ensin jumalaton määrä ihmisiä, joilla kaikilla kiire: äkkiä pois täältä, äkkiä pois täältä!
Sitten radan varressa massiivisen kokoisia toimistotaloja, joissa muurahaiset kantavat ruokaa kuningattaren ehtymättömään suuläpeen, sen toisesta päästä soljuu lisää muurahaisia.
Taajamia, tylsää tylsempiä asuinparakkeja erilaisia. Parakeista joissain on paljon kerroksia päällekkäin, joissain sivuttain. Jotkut ovat rakentaneet oikein erillisparakin: "tiilitalossa asuu onnellisia ihmisiä!"
"Ajatteles Birgitta, viälä kun nelejäkymmentä vuotta jaksetaan painaa, ni tää asunto on oma! - Sillon pistetään risaseks ja mennään Prismaan tai Jumpoon ostoksille, ostetaan sisäfilettäkin!"
Siellä toimistotalossa kuningatar toisinaan kuolee ja tilalle tulee uusi, yhtä ruma. Tavat sillä uudella ovat vähintään samanlaiset, useammin vielä pahemmat: "Lisää ruokaa ja vähän helevetin sassiin!
Se on elämän tarkoitus, ei mikään 47.
Ja oikein Tuuriin mennään, kun Jumpo ja Prisma on käyty!
VastaaPoistaMaalaisserkkuni sanoi pari kesää sitten, kun kysyin, onko tullut vaimon kanssa reissattua, että juu, oltiin Tuurissa. Ihmettelin vähän, kuinka joku johonkin kyläkauppaan täältä asti menee. . Televisiosta satuin huomaamaan talvella, että kyseessä on turistikeskus, suuri suomalainen viihde- ja humppapaikka.
Ostaisitteko tältä mieheltä käytetyn auton, kysyivät kun Keskinen Hamamatin jätti ja Toyota-maastoautoa kaupitteli.
VastaaPoistaChar,
VastaaPoistaminua hämää tuossa esimerkissäsi lasten manipulointi, pelottelu, tottelemaan kasvattaminen, jotka pyrkimykset minusta kielivät asiantuntemattomuudesta.
Lapset eivät minustakaan ole "ainesta" muovailuvahaa, joka taivutetaan haluttuun muottiin. He ovat erilaisia yksilöitä, itsenäisiä ihmisiä, joiden omin sisin saisi tulla vapaasti esiin, myös kiukuttelut ja pahan mielen ilmaukset. Rajana olisivat yhteisön yleiset käyttäytymissäännöt: ketään ei saa satuttaa eikä kiusata, vaan muita tulee kohdella hyvin, toisia kunnioittaen, eli kuin itseä - jos itseä kohtelee hyvin.
Monia asioita elämässäni kadun, ylipäätään luulen että kaikenlainen viisauteni on siinä, että jälkeenpäin huomaan tehneeni väärin.
VastaaPoistaSitä en ole joutunut katumaan, että Dianan kuoleman jälkeen totesin: "Jouti menemään!" - Rumasti se silti oli sanottu.
Sitä kadun, että puhuin rumia kun vanha äitini kehui Tuurin kyläkaupan nähtävyksellisiä arvoja.
Olenhan sentään juonut usein kahviakin siitä kauheasta kupista, jonka Niagaran putouksilta osti, ameriikan ihmeköyhässä maassa käydessään.
Oikeasti, viisautta on juuri se hetki, kun huomaa joskus tehneensä väärin, oivallus erehdyksestä ja sen korjauksesta.
VastaaPoistaViisautta ei ole tehdä heti oikein, vaan se on kai puhdasta kovaa älykkyyttä, joka ei ole ollenkaan niin hieno ominaisuus tai lahjakkuus kuin viisaus.
Ihminen, joka ei koskaan havaitse tehneensä väärin, ei voi mielestäni olla kovin - miten sen nyt sanoisi - viisas tai kypsä tai ylipäänsä lämmin tai humaani.
Hän pelaa ehkä älyllä ja on vähän kylmä ihmiseksi. Minusta älyllä ilman lämpöä ja sydäntä ei tee mitään.
Minusta on kiva että köyhä kansa käy Tuurissa ostoksilla eikä maleksi meidän muiden harmina Stockmannilla. Kun niillä on niin linttaan astutut kengätkin ja ne haisee Nivealle tai Rexonalle. Yäk.
VastaaPoistaNiinkait se on, mutta jälkeenpäin on liian myöhään, asiat on jo pilattu.
VastaaPoistaJälkeenpäin kuuntelen vaikka
tätä Saab-mainoksen(kin) musiikkia kyyneleet silmissä.
Vielä - minusta nämä vanhempien ihmisten tai sukulaisten kommentit Tuurin-matkoista ovat tärkeitä ja elämänmakuisia. Ajatella, että on ihmisiä, jotka eivät häpeä Jumpojen ja Tuurien muisteloita tai Seiskan lukemista.
VastaaPoistaJuuri tällaisiten ihmisten kanssa tahdon jutella ja kuunnella heidän puhettaan mieluummin kuin eliitin harjoittamaa runokielen pohdiskelua - jolla myös toki on sijansa. Tuuri-juttelujen rinnalla, ei päällä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIhmisten ja sivistyneistön välillä ei ole juuri muuta eroa kuin se, että sivistyneistö osaa keskustella s-marketin maksalaatikosta paljon...hmmh sivistyneemmin!
VastaaPoista"Väreilevä jälkimaku, länsi-bolognalainen aromien kypsys hieman puutteellinen, vaatii ehdottomasti seurakseen 21,5-asteisen "chardonnay de pasca" viinin, vuosikerta mieluiten 80-luvun jälkipuoliskolta."
Niin mutta kun niitten ihmisten rahatkin (jotka käy Tuurissa ja jolla ne yrittää maksaa niitä pieniä ostoksiaan) on niin ryppysiä. Niillä - siis heillä - pitäisi olla omat parakkikylänsä joiden pihaan voi parkkeerata Wartburgit. Eikä koko seutu haisisi läskisoosille, kaksitahtibentsiinille ja muille epämääräisille hajuille, kuten kenkäplankille.
VastaaPoistaSiis ihmisten jotka maksavat veroa oikein kunnolla (ja kuuntelevat Bachia) pitää saada asua sillain ettei heitä koko aikaa jotkut köyhien mukulat tuijottele ikkunaklasin läpi isoine, syyttävine silmineen...
Myönnän Mikis, hieman hienostelin vailla todellisuuspohjaa.
VastaaPoistaOikeasti minä kuuntelen silloin tätä!
En tiedä siis Tuurista mitään, esimerkiksi hintatasosta, mutta talvisesta Tuuri-dokumentista olin havaitsevinani, että Tuurissa käydään isoilla asuntoautoilla ja busseilla, ei niinkään pikkuautoilla, ja isoja tavarakuormia hakemassa. Mahtaako Tuuri olla huveineen niin kallis paikka, ettei köyhä kansa siellä nykyään shoppaile?
VastaaPoistaJonathan Swift, tuomiorovasti ja runoilija ehdotti jo 1700-luvulla (jolloin Irlanti kamppaili valtava nälänhädän kourissa), että "Irlannin köyhien lapset pitäisi kasvattaa semmoisiksi että ne myöhemmin voisi myydä emämaahan (eli Englantiin) rikkaiden ihmisten ruoaksi".
VastaaPoistaNäin ei kumminkaan tehty?
Ps. Tämä esimerkki mulle tulee aina mieleen kun puhutaan ironiasta/satiirista. (Itse harrastan kumpaakin yhtä vähän kuin itsetyydytystä.)
Tuurissa minua, Iinekseni, eniten "kammoksuttaa" tämä nykyinen johtaja Keskinen. (Joka on perustaja-Keskisen poika.) Se on yhtä "elävä" kuin sahapukki, joka on potkaistu kumoon.
VastaaPoistaMun mielestä.
"H:gin rautatieasemalla ensin jumalaton määrä ihmisiä, joilla kaikilla kiire: äkkiä pois täältä, äkkiä pois täältä!"
VastaaPoistaNeekereillä ei ole tuolta mikään kiire. Ovat pitkin H:gin rautatieasemaa, niin löysänä, että tuskin pysyvät ilman tukea pystyssä.
"Se on elämän tarkoitus, ei mikään 47."
Amatööri! Elämän tarkoitus on nejäkymmentäkaksi (42). Tämän tietävät kaikki, jotka tuntevat laadukasta kirjallisuutta.
Herra 47 Huittisista
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinä luulen, että Halla-aho, - se on yksi poliittinen poliitikko, jos joku ei tiedä -, oli lapsena aika heikoilla hiekkalaatikolla.
VastaaPoista"Pelkele, mä ostan kiväälin, meen vintille lukeen vanhaa venäjää ja näytän viäl kaikille mistä molkoonit soi ja minä kakkaan!"
Enimmäkseen olen viime aikoina nautiskellut professori Virolaisen blogista, mies uskaltaa ja osaa sanoa niinkuin asiat ovat.
VastaaPoistaKiväälilakastajien kommentit pyyhkii armotta, piruilee vielä lihlantlakastajille ja pistoorinputsaajille.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHelsingin rautatieasemalla minä moikkaan kättä nostamalla aina sille iloiselle ja tehokkaalle mustalle postinjakajalle.
VastaaPoistaSille talvipakkasillakin ylävartalo paljaana kulkevalle venäläiselle en moikkaa. Kuulin kun metro-lehden jakaja siltä kysyi, miksi ei koskaan pidä kunnon vaatetusta. Vastausta en kuullut.
Ennen asemalla ei ollut lattiallanukkujia lainkaan. Sitten poliisiasema poistettiin, kun poliisikin muutti toimintansa rahalla arvioitavaksi. tulosyksiköksi. Vartiointiliikkeen toiminta on säälittävää, joskus jonkun spugen ulos heittävät, kun se heille vittuilee.
Vesa Keskisen uusi orgasmiennätys on 108 illan aikana, aiempi oli vain 28.
VastaaPoistaVai olikohan todellisuudessa lähempänä 2,8?
Miksi muuten laskea orgasmeja?
Taitavat olla kortilla jos pitää alkaa laskea...
Kuunkuiskahdus,
VastaaPoistajos minä olisin Keskinen, Vesa, ja omistaisin Tuurin,
niin enhän minä Herranen Aika
muuta tekisikään kuin laskisin orgasmejani.
Eihän niitä kukaan muukaan laske?
Ps. Voisin minä tietysti välillä mennä notkumaan Ähtärin rautatieasemalla, aikani kuluksi. (Ja ostaa R-kioskilta, jos sinne on "saapunut" uusi miestenlehti, niin sen.) Mutta en missään nimessä muuten siellä notkuilisi!
Olen kyllä jostain lukenut, ettei Hamamatin kanssa olisi ollut ähpuh-ähpuhia lainkaan.
VastaaPoistaOlisiko pelkkää aku ankkaa lukemalla päässyt tuollaisiin lukuihin, tuntuu hypetykseltä.
Itse kerran, hyvin nuorena ja hampaat irvessä, pääsin seitsemään (7) kertaan per yö. Ja siinäkin oli puolet (3,5) liioittelua.
VastaaPoistaUskon molkoonit soi -teoriaan sekä Halla-ahon että Keskisen kohdalla.
VastaaPoista108 orgasmia yössä on kieltämättä aika hyvin. Toisaalta se ei ole kovin kiinnostavaa.
Minusta kolme peräkkäin yhdellä vedolla on parempi.
Ja vielä: kiitos, että kukaan ei tässä keskustelussa ole "tullut".
Minun enkkani pitkään oli 28,5. Siitä oli 28 liioittelua.
VastaaPoistaNykyään sanon vain 0.5 kertaa, siitä 28 on jätetty pois häveliäisyyssyistä.
Naisten sanovat pystyvänsä vaikka kuinka moneen kertaan, niitä ei kuitenkaan yleensä huvita kertaa useammmin.
gregory peck, leonardodecaprio ja brad pitt on tiemmä aika nopeaan loppuunajateltu.
Kerran minä nuorena sanoin: "tulta muni jo!", vaikka piti sanoa "multa tuli jo" - Se saakelin akka vaan jatko, vaikkei mua ois enää huvittannu!
VastaaPoistaNiin, onhan se niinkin. Kun hevoset esimerkiksi juoksevat kilometrin 1.19,5 niin puhutaan 19,5 ajasta. Eli aina jätetään se ykkönen pois siitä edestä. (Siis jos joku ori/ruuna/tai tamma juoksee 1.20,2 niin se saa ajan 20,2.)
VastaaPoistaKauheeta kyytiä!
Kerran yhtä bussikuskia - joka kuskasi näitä formula-1 faneja Hungaroringille, haastateltiin että mites se reissu meni? (Halpismatkat tehtiin todella bussilla, eli ajettiin Tallinnasta yhtä kyytiä läpi yön Unkariin.) Kuski sanoi, että ihan kivasti. Kaikki sammuivat jo ennen Latviaa ja alkoivat kuorsata. Paitsi yksi, joka istui siinä edessä ja katsoi tietä. Aina noin viiden minuutin välein se sanoi "kyllä on kylmää kyytiä!". Pysyin hyvin hereillä sen takia.
VastaaPoistaAi, että mitäs tämä tähän kuuluu? No, kyllä joskus naisiltakin saa "kylmää kyytiä"... Ei kun, nyt mun täytyy mennä nukkumaan, ihan totta.
VastaaPoistaMeillä on huomenna edessä viinimarjan poimintaa.
VastaaPoistaNurmikkokin pitäisi leikata. Toisaalta tekisi mieli kelliä vain riippukeinussa lukemassa Rattoa.
No ei tietenkään, meillä luetaan nyt Tsaarin tytärtä (sisko) ja minä en lue mitään. Olen pettynyt siihen, että ihmisen aika tärvääntyy huonon kirjan lukemiseen. Kyllä, isot kustantamot julkaisevat myös moskaa. Tuntuu siltä, että kirjan voi kirjoitaa istumalihaksilla.
"Kyllä, isot kustantamot julkaisevat myös moskaa. Tuntuu siltä, että kirjan voi kirjoitaa istumalihaksilla."
VastaaPoistaMitä sanot nyt ison kustantamon Erno Paasilinnan harkinnasta ja palautteena antamasta, lohduttavasta, kirjeestä? Oliko Erno oikeassa, vai kirjoittaja väärinymmärretty ja kaltoin kohdeltu?
Olsiko kirjoittaja voinut tehdä jotain enemmän, kuin vain turvautua istumalihaksiin? Olisiko pitänyt hommata muusa, tai jotain?
Mielelläni näkisin, että tarkoittaisit sitä Paasilinnan kirjettä, josa hän kehotti jotakuta: rupea ryyppäämään ja potki internet hajalle.
VastaaPoistaTaidat kuitenkin tarkoittaa Paasilinnan palautekirjettä minun runokokoelmastani.
Luulen nyt, että kirjoittajan olisi pitänyt luottaa itseensä ja kuunnella sisintänsä.
"Taidat kuitenkin tarkoittaa Paasilinnan palautekirjettä minun runokokoelmastani."
VastaaPoistaKyllä, sitä tarkoitin.
"Luulen nyt, että kirjoittajan olisi pitänyt luottaa itseensä ja kuunnella sisintänsä."
Aivan. Joko uusi kokoelma on työn alla? Olisiko makupaloja näytteeksi?
Totta kai isot kustantamot julkaisevat keskinkertaista ja suorastaan moskaa. Sitä luetaan. Moni lukee.
VastaaPoistaMoney talks.
Selvennän hieman "moskaani".
VastaaPoistaEn tarkoita nyt esimerkiksi julkkisten kirjoittamia tai heistä kirjoitettuja kirjoja, en mitään paljonluettua viihdekirjallisuutta.
Tarkoitan vakavasti kirjoitettuja tuntemattomien romaaneja, usein ensiteoksia, joita isot kustantamot julkaisevat, kuten vaikkapa Mangopuun alla, joka jättää minut täysin kylmäksi. Mikään siinä ei osu mihinkään kohtaan minussa, en saa siitä mitään, se ei kosketa miltään osin. Kuitenkin se on julkaistu ja ehkä huomattukin ja varmaan lennokkaasti kirjoitettukin.
Muitakin tällaisia romaaneja on, joiden luku jää kesken. Teksti voi olla sujuvaa, mutta rakenne höllä ja omituinen. Aihekin voi olla rassaava. En jaksa iänikuista latteaa tuskaa ja ahdinkoa enkä rahapulaa, jos ne nostetaan motiiveiksi. Olisi mieluummin oikeaa köyhyyttä ja kunnon ahneutta ja pari koronkiskurieukon kirvesmurhaa.
Anonyymi,
VastaaPoistaen ole kunnianhimoinen, jollaista ominaisuutta tarvitaan teoksen julkaisemisyritykseen. Haluttaisi joskus vaan tietää, voisiko oma tekele kelvata oikealle kustantamolle, ei omakustanne.
Jos olisikin runoja, vaatisi kai aikamoista riskinottoa panna ne tänne anonmyymien riepoteltavaksi. Vikaa niissä kuitenkin olisi.
"suorastaan moskaa. Sitä luetaan. Moni lukee."
VastaaPoistaOlen kuullut, että sinä luet amerikkalaisia elämänhallinnan oppaita. Ne ovat moskaa. Samoin lukemsi lehdet, kuten Cosmopolitan, Demi, MeNaiset, Ilona ja Anna <-- roskalehtiä = moskaa.
"Haluttaisi joskus vaan tietää, voisiko oma tekele kelvata oikealle kustantamolle"
VastaaPoistaTiedän, että sinulla on kovat halut. Mitä luulet, Iines, miten tuon halusi saisit tyydytettyä?
Sitten haluasin, että kinnittäisit huomiota sanavalintoihisi; "tekele", esimerkiksi, kanattaa unohtaa vai vaihtaa toiseen, rohkeampaan ilmaisuun: itsenäisen luomistyön tulos, teos.
"Jos olisikin runoja, vaatisi kai aikamoista riskinottoa panna ne tänne anonmyymien riepoteltavaksi. Vikaa niissä kuitenkin olisi."
Mitä riskinottoa tuossa muka on? Mitä menetettavää sinulla ylipäätään on? Ei mitään. Voit ihan hyvin asettaa itsesi ihan alasti tänne muiden tarksteltavaksi. Estot pois.
Minäkin osallistuin laulukilpailuun ja olin heti toinen. Olin ihan tyytyväinen suoritukseen vaikka parannettavaa toki jäi. En ole kylläkään kokeillut uudelleen, mutta ehtiihän tässä.
Jape, en minä lue amerikkalaisia elämänhallintaoppaita. En myöskään Cosmoa tai Demiä - nuorisolehtiä -; joitakin naistenlehtiä kylläkin, satunnaisesti.
VastaaPoistaJape, aiempaan kommenttiisi siitä, että menisin minäkin töihin. Kuinkakohan monta kertaa olen sanonut, että olen käynyt niin pitkään täyspäiväisesti töissä, että olen jo nettoveronmaksaja.
Vaan kun ei mene jakeluun.
Ymmärryksessä ei liene vikaa vaan halussa harrastaa juuri sitä mustamaalausta mistä Iines puhui.
Pahasta olostahan sellainen kertoo. Kannattaisiko katsoa peiliin?
Mitä menetettavää sinulla ylipäätään on? Ei mitään. Voit ihan hyvin asettaa itsesi ihan alasti tänne muiden tarksteltavaksi. Estot pois.
VastaaPoistaNo tästä tuli päivän naurut.
Jos olet Jape, mikset olet aina tuollainen lupsakka ihminen?
Ei minulla ole kovia haluja koettaa julkaista jotakin, edes yhtä tarinaa. Minulla on vain halu saada asiantuntevaa palautetta, kun en oikeasti tiedä, mitä joku sanallisesti pätevä ajattelisi tekstistäni. Olen itse ollut aina siellä arviointipuolella, ja nyt tahtoisin vaihtaa roolia vain sen palautteen vuoksi.
"mikset olet aina tuollainen lupsakka ihminen"
VastaaPoistaNo mutta minähän olen. Tätä olen koittanut tässä kokoajan tolkottaa! Ongelma on usean kuulijan/lukijan (ennakko)asenteessa. Niitä on kovin vaikea murtaa, enkä edes enään viitsi yrittää. Toisaalla voi olla kasvualusta muhevampaa ja rikkampaa; saa olla niin kuin on, omana itsenään. Rennosti.
"Ei minulla ole kovia haluja koettaa julkaista jotakin, edes yhtä tarinaa."
No jotain pitäisi sentään "avata" muiden luettavaksi, edes, jos ei nyt sentään julkaistavaksi asti.
"Minulla on vain halu saada asiantuntevaa palautetta, kun en oikeasti tiedä, mitä joku sanallisesti pätevä ajattelisi tekstistäni."
Uskon kyllä, että haluat jonkun jo tunnustetun kirjailijan / runoilijan palutetta teksteillesi. Sitä voi vain olla viakea saada. Miksi ei asiantunteva - vaikkakin amatööri - lukijakunta voisi olla edes jonkilainen ensimmäinen aste, koetinkivi, esiraati. Hiukan leikkimieltä peliin.
Toisaalta, eikö sinulla ole ex-ammattikunnassa sanallisesti päteviä tuttuja? Ihan tuli vain tuollainen ajatus mieleen...
PS. KK - luin kyllä viestisi. Kommentoin vain sen verran, että olet itse kertonut lukevasi amerikkalaisia elämänhallinnan oppaita. Jos se ei pdä paikaansa, niin sitten on minun paha sanoa siihen mitään. Tukeuduin vain aiemmin kertomaasi. Muuta en nyt viitsi kommentoida sinulle, kun sinulla on AINA joku negaatio viestissäsi.
Jape, jos pysytään asiassa, niin mainitsin kerran jostakin "slow life" -kirjasta (joka ei ole amerikkalainen elämänhallintaopas, en edes muista sen kirjoittajaa) ja kommentoit sen jälkeen useampaan otteeseen että pohjaan elämäni amerikkalaisiin elämänhallintaoppaisiin.
VastaaPoistaKorjasin asian ("en lue amerikkalaisia elämänhallintaoppaita"), varmaan useampaan kertaan, mutta aina vaan jatkoit samalla linjalla. "KK lukee niitä amerikkalaisia elämänhallintaoppaita."
Se on sinulle tyypillistä. Nytkin mainitsit Cosmon lukemisesta, vaikka aiemmin mainitessasi Cosmon kuuluvan lukulistalleni, kielsin asian.
Voi sinua ihmispoloa.
Anonyymi,
VastaaPoistasiis ex-ammattikunnassa on kaltaisiani kirjoittamisen opettajaihmisiä, joiden palaute olisi samalta osaamispohjalta kuin omani. Osaan ehkä itse arvioida itseni yhtä pätevästi kuin he, teknisen osaamiseni. Kaipaan kriittistä palautetta kirjallisuuden taitajalta, kirjallisuusammattilaiselta, taiteilijalta, tai sitten ihan tavalliselta lukijalta, joka ei ole ammattilainen. Minulle olisi tärkeä kirjoittaa niin, että siitä pidettäisiin, en tahdo harvojen lukijoiden kirjoittajaksi, sillä minusta kirjallisuuden arvo on sen tavoitettavuudessa, lukijan kohtaamisessa, ei norsunluutornissa, jossa vain harva osaa käydä.
Ja KK jatkaa vain vihapuhettaan. No mihinkä lehmä pääsisi raidoistaan?
VastaaPoistaEnsin hän vakuuttaa täällä, kirkkain silmin, että ei ole lukenut elämänhallinta -oppaita ja nyt sanoo että on?
Jos "slow life" kirja ei ole amerikkalainen elämänhallinan opas, niin mikä se sitten on? Eikö "slow life" ole sellainen hihhulistinen elämäntapa jota jotkin ihmiset haluavat noudattaa, hallita elämäänsä? Mitä väärää on kutsua "slow life" -juttua elämään hallinnaksi, joka ohjaa sinua?
Se, että olet kovasti varpaisillasi tuosta Cosmosta kertoo, että taisi osua ja upota sinuun? Noh, älä välitä, ei kerrota muille. Halaus.
"Minulle olisi tärkeä kirjoittaa niin, että siitä pidettäisiin, en tahdo harvojen lukijoiden kirjoittajaksi"
VastaaPoistaNoh, etkös sinä JO NYT aika monta ihmistä tavoita kirjoituksillasi?
Olisi vain kiinostavaa nähdä näytteitä siitä OIKESTA "vakavasta" kirjoittamisestasi, näiden päiväkirjojen ja ajankohtaiteemojen lomaan. Ei niisäkään vikaa ole, mutta kiinnostaisi vain nähdä sitä sinun taiteellisempaa kirjoitustasi.
Toivottavasti kirjoituksesi ei ole liian näppärää, "norsunluutornista" kirjoittamista, siihen voi moni lukija hukkua. Kirjoituksen tulisi olla selkeää ja ymmärrettävää, ei sanamagiaa. Tärkein on tekstin sisältö, ei rakenne.
No olkoon, tämän runon olen joskus pannut blogiini
VastaaPoistaja minä loin sinut
tyhjään maailmaan
en vain tiennyt
että sinusta tuli niin suuri
mikään ei ole ilman sinua
lepään vain hetken
tässä puun juurella
katselen lintuja ja tasaan hengitystä
tulen koska minun täytyy katsoa silmiisi
saadakseni voimaa tai menettääkseni sen
ja pelkään
etten löydä sinua enää
että olet mennyt minulta pois
etten löydä sinua enää
että olet mennyt minusta pois
kun tulen huoneeseen hän lähtee pois
kun puhun hän ei katso minua
kun nauran hän sulkee oven
kun olen yksin hän kaipaa minua
näen miten hän etääntyy
näen miten hänen ääriviivansa sulavat
ja hän kutistuu kokoonsa
kuin sateessa kastunut kenkä
nousen jatkamaan matkaa
hyvästelen linnut ja puun
joka lepoani viilensi
Runo on pikapala, kirjoitettu inspiraatiolla, ei perspiraatiolla. Sitä ei tarvitse ottaa mitenkään tosissaan.
PS Runo kuvaa nettirakkautta.
VastaaPoistaMinusta tuo runo on oikein hyvä, jopa tällaisen ei-runoja-aktiivisesti -harrastavan mielestä. En nyt valitettavasti ehdi analysoida sitä paremmin tässä vaiheessa, mutta voin sanoa, että kyllä tuohon runoosi sisään pääsee ja siihen voi eläytyä ja samaistua tunnelmaan. Oikein hyvä!
VastaaPoista"PS Runo kuvaa nettirakkautta."
VastaaPoistaAhaa, en huomannutkaan tätä täsmennystäsi kun kirjoitin tuon kommenttini. Kyllä tuo kuvaus sopii. Myönnän, että ajattelin itse jotain muuta.
Täytän ehkä monellakin tavalla palautteen antajalta toivomasi ominaisuudet - himolukija läpi ikänsä, runopoika, fiktion suhteen amatööri, luovuuden ammattilainen - lisäksi estoton kertomaan äkkiväärätkin näkemyksensä.
VastaaPoistaTuon runosi muistan hyvin. En nyt juuri ehdi sitä tarkastelemaan tarkemmin, mutta pari hyvää oivallusta on jäänyt siitä ikuisiksi ajoiksi mieleeni.
Esimerkiksi lopussa, jossa kohde etääntyessään "kutistuu kokoonsa" - kuinka terävä psykologinen huomio! - ja vielä kivalla kielikuvalla hersytettynä.
Alun vyörytys tuo mieleen Jumalan ja maailman luomisen, joten ehdottaisin että alkaisit nimetä runosi. "Ja suurin niistä on nettirakkaus".
Nimeäminen sopisi siksikin, että kerrot runoissakin tarinoita.
Arvio: Tykkään.
Tapsa, kiitos palautteesta. Juuri tuommoista on mukava saada, että esiin nostetaan se, mikä on ollut hyvää tai kiinnostavaa ja muusta vaietaan.
VastaaPoistaItseäni kiusaa kirjallisuuskritiikeissä se, että vika nimetään ja kirjailijaa suomitaan. Koen myötäkärsimistä ja ehkä myötähäpeääkin. Kirjailija on kuitenkin puhunut.
Mitäs vikaa minun palautekommentissani oli?
VastaaPoistaNo kun sanoit, ettet nyt ehdi kirjoittaa parempaa kommenttia, niin jäin odottamaan, että milloin ehdit, anonyymi!
VastaaPoistaKommenttisi oli sinällään oikein mukava. Kiitos!
No heräsin vasta, ja en ole virkeimmillään, joten en nytkään voi tuota tarkempaa kommenttia antaa. Koitan laatia sen myöhemmin...
VastaaPoistaÄlä ihmeessä, ei tarvitse. Kyllä tuo ylläoleva riittää mainiosti.
VastaaPoista