Tulit meille Raivoisana Rolandona kahdeksanviikkoisena ja aivan liian pienenä. Äitisi oli Rauman Rosita, maankuulu kaunotar ja isäsi Musta Rudolf, merten kauhu. Näin ainakin meille kerroit. Mahduit aamutossuun.
Kuljit mukanamme lähes kaksikymmentä vuotta. Näit äitini, ensimmäisen koiramme ja toisen koiramme, joita ei ole enää. Kuljit tyttären opiskelutien hänen bokseissaan, asuit Turut ja Helsingit hänen kansssaan, turkkiisi on itketty ensirakkaudet ja tuskat. Sitten tulit minulle Pikkukaupunkiin kuin varkain. Kaksi jo hieman hidastunutta sopi hyvin yhteen. Olet iso siivu historiaa, olet pala kieltä, olet kirjallisuus, jota ei ole julkaistu, olet teatteri. Ilman sinua kielestä jää elementti pois.
Matkasit tänään sylissäni vaaaleanpunaisen huopasi sisässä viimeiselle matkallesi, eläinklinikalle Turkuun. Meillä oli hätä saada sinulle aika, koska näytit kärsivältä, etkä tahtonut päästä makuulle etkä liikkunut, värisit, et syönyt. Ihan kuin enkelit olisivat olleet matkassamme. Pääsimme jonottamatta tietöitten läpi, ohitimme rekat kevyesti kuin unessa, pääsimme läpi vihreällä aallolla koko Turun pään, löysimme Tuhatjalan heti, vaikkei ollut aavistustakaan sen tarkasta sijainnista. Löysimme parkkipaikan, jota ei pitänyt siinä olla. Oli kiire päästää sinut tuskista.
Autossa istuit sylissäni niin pehmeänä ja pienenä, katsoit minuun sokeasti luottaen, juoden kasvojani, miu'uit ilman ääntä. Puristin sinua hellästi, en päästänyt irti hetkeksikään. Pissasit huovan läpi syliini, mutta otin sen kiitollisena vastaan. Vielä sain lämpösi. Yritin painaa hellästi kämmeniini vartalosi pehmeyden muiston. Kaikkein pehmein olit, kun kannoin sinut takaisin autoon. Kun nyt muistelen sinua, en ole eläissäni koskenut mitään niin pehmeää. Eikä kukaan ole koskaan luottanut minuun niin sokeasti kuin sinä, viimeisellä matkallasi. Kiitos elämästäsi, lepää rauhassa mökin kauneimmassa kukkamaassa.
Siinä tulee vähän neuvottomaksi, kun toinen on suruissaan. Typerältä tuntuisi tähän kaikki "älä sure"-toivotukset
VastaaPoistaKusti sai taitavasti kirjoitetut
ja tunteikkaat muistosanat. Elämänsäkin oli pitkä, sisältöjä täynnänsä.
Tämä on kaunein koskaan lukemani muistokirjoitus kissasta. Itken.
VastaaPoistaKustilla oli hyvä kanssasi, Kustilla on hyvä nyt.
VastaaPoistaKun aikaa on hiukan kulunut, tuokoon Kustin muisteleminen sinulle hyvän mielen ja hymyn huulille.
Halaus.
Tiedän, että tulee neuvottomaksi, Riku, eikä tarvitsekaan sanoa mitään. Sitä vain tulee tunteikkaaksi, ja kaipaa tunteensa purkamista.
VastaaPoistaMinulla on suru ollut ollut aina sellaista, että se nostaa pintaan myös jotain kaunista. En pyri tunteellisuuteen, mutta en halua myöskään teeskennellä mitään koleerikkoa, jonka suru pitää kaivaa peiton alta.
Taina, Kuunkuiske, kiitos. Kyllä elämässä herkistyy, kun rakkaus ja kiitollisuus menee läheltä itseä.
Näin se vaan on. Elämässä on myös kaunista, vaikka minäkin rakastan satiiria ja mustaa huumoria ja väliin ankeaakin ilmaisua. Olisi jotenkin luonnotonta, että olisi vain kauhean rumaa mutta ei kauhean kaunista. Luulisin, että syvissä tunteissa on läsnä ääripäitä, surussa iloa ja ilossa ehkä hitunen surua, aavistus surusta.
Miau !
VastaaPoistaVangitsit kauniisti lemmikistä luopumiseen liittyvän surun ja kiitollisuuden.
VastaaPoistaTiedän tunteesi, sillä oma kissamme - maailman viisain kissaneito - poistui luotamme viime vuonna ystävänpäivänä, ja lähisukulaisemme koirarouva - maailman iloisin pikku villakoira - saapui matkansa päähän kesän alussa.
Molemmat olivat parikymmentä vuotta niin suuri osa elämääni, että kaipaus on ihan käsin kosketeltava. Mutta se on erilainen tunne kuin läheisen ihmisen lähtiessä, eikö sinustakin?
Niin - kirjoittelen tätä mökillä, sauna lämpiää, ja katselen ikkunasta isoa sammalpeitteistä kivenmurikkaa, jonka juurelle suunnittelen molemmille muistomerkkiä. Itse asiassa olen kantanut siihen jo kiviä järvestä ja mietin, että tekisinkö ihan muistolaatan...
Mikis, sait minut hymyilemään. Ihan kuin Kusti olisi tervehtinyt ja sanonut, että kaikki on hyvin.
VastaaPoistaTapsa, me hautasimme Kustin kukkamaahan, johon paistaa aurinko koko päivän ja illan. Muistokivi on valmiina siinä haudan takana, suurehko kivenlohkare, jossa on pieniä koloja, kuin muinaisia ruokakuppeja. Kivessä on myös uurre, jossa kasvaa maksaruohoa. Olimme hieman epävarmoja haudan syvyydestä, joten kaivoimme hyvin syvän haudan. Sinne laskettiin pieni Kusti vaaleanpunaiseen huovanpalaan käärittynä. Voi olla, että mekin hankimme siihen kiveen nimilaatan Kustille.
Viime elokuussa meiltä kuoli Akllu, Albert, Alberto, joka ehti täyttää 20 vuotta. Allun kuolema oli painajainen, tuskaa täynnä, koska emme saaneet mistään apua.
VastaaPoistaOllaanhan ihmisillekin julmia, tottakai vielä enemmän eläimille. Vapaaehtoisväki sitten vapautti Allun mutta kärsimystä kesti miltei vuorokauden.
Iines, lemmikit ovat niin kovasti tärkeitä varsinkin meille, joilta lapset ovat jo muuttaneet pois. Suru kestää aikansa.
Näin Allun hautakiven, tavallinen valkoinen kivi, paikassa savusaunan takana, jonne on jo haudattu Freija, Solveig ja Garm. Allun veli Rudi hävisi jonnekin mökillä kuusi vuotta sitten. Kun etsin sitä, minkki käveli vastaan. Oli Ida, 7 vee, alkanut itkeä kun näki kiven ja hänelle kerrottiin mitä sen alla on.
Suru eläinten vuoksi on ehkä enemmän kuin ihmisten siksi, että eläimet ovat viattomia.
Mulle miuotko unessa, oi Kusti,
VastaaPoistaonhan rakkautes ruostumaton.
Minä kotona nyt yksin sua kaipaan,
minun tunteeni entiset on.
Tule uniini joskus, oi Kusti,
kun pitää sua saanut enää en.
Elämä on kaunis.
Eläinten viattomuus juuri riipaisee. Se, että lemmikki luottaa niin täydesti emäntäänsä tai isäntäänsä. Jopa matkalla kuolemaan.
VastaaPoistaMuistan vieläkin kaivaten Rubenia, kultaista noutajaa, joka kuoli neljä vuotta sitten. Suru oli suuri, ja tuntuu joskus vieläkin.
Kustista suru on suurin, se on pitkäikäisin lemmikkimme ikinä, persoona joka täytti tilan missä vaan olikin. Talo oli autio tyhjä, kun tulimme kotiin, kisu takaluukussa. Söin kylmää lasagnettea syöden kyyneliä, oli pakko syödä, kun koko päivänä ei oltu syöty mitään muuta kuin aamukahvi. Pihalla istui vieraita siskon kanssa ja me vain odotimme, koska pääsemme hautaamaan kissamme.
Kissan kupissa oli vielä syömätöntä ruokaa, astiassa oli pisuja. Heitin kaiken mustaan jätesäkkiin. En koskaan enää ota kissaa, en koiraa. Luopuminen on liian suuri suru. Vaikkakin kaunis muisto.
Oi kiitos, Tapsa, runo on oikein sopiva tunnetilaani.
VastaaPoistaVoih.
VastaaPoistaVaikka en ihan tosissani uskokaan aaveisiin (enhän?), niin voisin vaikka vannoa, että puoli vuotta Inkkumme kuoleman jälkeen kuulin öisin hänen (ei "sen") liikkuvan kotonamme.
VastaaPoistaYhä vieläkin, puolitoista vuotta myöhemmin, kun tulen kotiin, avaan oven ja astun sisään, jään hetkeksi odottamaan, että missähän Inkku viipyy...
Kyllä hän siellä jossakin on, vaikken näekään, rajallinen kun olen.
Ma vartiossa valvon, nyt yössä yksinäin,
VastaaPoistaOn seuranain vain taivaan tähti kirkas.
Ja usein ajatukset on mulla samat näin,
Oi taivaan tähti sama on sun virkas.
Te rauhas olla saatte, ma teitä vartioin,
Ei tuhota voi vihulainen meitä.
Ja kentälle jos jäisin ma iäks uinumaan,
Niin viime hetkelläkin muistan teitä.
Näin yksin yössä valvon ja teitä aattelen,
Ja rukoilen ma suojaa puolestanne.
Te veljet siskot ja muutkin blogilaiset
Ma olen täällä teidän turvananne.
(Outoa, ettei edes Mikis ole valvella... On tietysti kapakassa.)
Voi Kustia.
VastaaPoistaAiotko laittaa siihen kuppikiveen Kustille raksuja silloin tällöin?
En koskaan enää ota vätystelevää miestä, en juopottelevaa isää tai omistushaluista äitiä.
VastaaPoistaHeitähän ei voi muistaa sentimentaalisuudella tai kiitollisuudella eikä sokealla luottamuksella. Kaapin kätköissä oleva kuvakin on kuin kaiken mitätöivä häpeä. Viimeinen yhteinen matka on vailla kaiken kattavaa kiitollisuutta ja rakkautta. On vain sosiaalinen roolin ulkoiset merkit, kahvitukset, muistopuheet ja pukeutumiset. Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
Anonyymi,
VastaaPoistavoisitko mitenkään ajatella niin, että kaikkein suurimmista surun tai tuskan tunteista en blogiini kirjoita?
Voisitko mitenkään käsittää sellaista ajatusta, että kuva kätketään, koska sen katsominen tuo mieleen ahdistusta ja pahaa mieltä?
Sentimentaalisuus oli isänikin piirre, ja minä kannan sitä ylpeänä, kätkemättä. Osaisin kyllä kuvata surua trendikkään koleastikin, vailla hiventäkään tunteellisuutta, mutta se ei ole minua.
Voin hyvinkin ajatella niin,
VastaaPoista. . . ja näin. Edellisessä kesäpäiväkirjassasi et voinut itse ajatella, että suvun ulkopuolinen henkilö ei saanut mieleistäsi osaa arvonanosta alkoholisoituneen vainajan kustannuksella. Halusit välttämättä papin kertovan realistisen ja "oikean" kuvan vainajasta ja hänen lähipiiristään. Nyt kissan pissakin on kuin lämmin ja emotionaalinen viesti, ei juoppouteen verrattavaa parantumatonta pahuutta. Miksi halusit papin kertovan tuon totuuden ääneen, jonka varsin hyvin tunnut tietäneen, näin uskon, omaistenkin.
Ehkä hautapaikasta tulee pyhiinvaelluskohde, paikka rakkaille ajatuksille ja pikku lepertelyille, kiintymyksen osoittamisen kohde, paikka platonisen rakkauden vaalimiselle. Paikka, joka pelastaa tuon aidon rakkauden. Se voi tupsahtaa elämään, kuin prinssi, valkealla ratsulla, vaatimatta, pyytämättä mitään.
Ilmeisesti jotkin miehet ovat Iineksen mielestä läpeensä epäkelpoja vätyksiä ja nahjuksia, joista vielä viimeisellä matkallakin pitäisi puhua "suu puhtaaksi" niin kuin asia on. Repiä vielä kerran esiin tuon rutjakkeen alkoholisoituminen ja tahdottomuus, jota keppanapullo vei miten tahtoi. Miksi tahdot miehestä jäävän tämän, yksisilmäisen ja yksiulotteisen kuvan? Vaikka muuta väität, oli tuon edellisen bloggauksesikin mies varmasti aivan kelpo kaveri, ihminen. Et vain halunnut sitä kelvollisuutta nähdä, niin kuin et tunnu haluavan nähdä juuri muissakaan miehissä. isäsikin oli epäkelpo luuseri - juoppo - ja perhen naisväki "vahvoja" ja "itsenäisiä". Vanhasta, isän järjestämästä, kodista jäi mieleen vain tampooni hirsien välissä, kun rohkeat naiset jättivät isän oman onnensa nojaan. Edellen kuitenkin pitää, säännöllisin väliajoin, tuoda esiin kuinka patriarkaatti sortaa. Ja se patriarkaattihan on läsnä joka paikassa...
VastaaPoistaHäpeällinen kuva!
Anonyymi,
VastaaPoistase suvun ulkopuolinen, vainajan rakastettu, oli alkoholisti itsekin, ja siihen viittasi sana "huonovointinen". Arvelin lukijan käsittävän muistakin viittauksista tämän.
Tämän alkoholistinaisen panos miehen elämän aurinkona oli kuitenkin suurempi kuin oman perheen, vaikka perhe on kunnollinen ja hyvinkin vauras. Nyt siis tätä miehen kumppania ei mainittu, vaan suuret kehut annettiin sisaruksille, jotka eivät suinkaan aina kohdelleet miestä ymmärtävästi. Mm. yksi veljistä ei ollut missään tekemisissä vainajan kanssa.
Se että tämä vainaja hoiti äitiään tämän elämän illassa oli niin näkyvä poikkeama totuudesta, että se hätkäytti. Äiti oli se, joka otti vastaan ojanpohjilta poimitun poikansa viimeiseen saakka, itki ja suri ja sai olla sydän syrjällään.
Tämä oli se realistisuus, jota kaipasin. Pappi itse mainitsi vainajan elämän myrskyt, eikä minusta niitä olisi pitänyt mainita yhtään tarkempaa, sillä sisaruksista koostuva saattoväki tietenkin tunsi vainajan elämän.
Mitä, anonyymi, jos vasta lukisit vain sanojani, etkä tekisi rivinväleistä oman pääsi sisäisia pitkälle vietyjä päätelmiä? Tulkintasi alkavat olla melkoisen vääristeltyjä.
Komposti-anonyymille samat sanat,
VastaaPoistaluepas ajatuksella nuo anonyymille osoitetut sanat yltä. Ne sopivat sinullekin.
En ole toivonut enkä sanallakaan maininnut, että papin olisi pitänyt puhua vainajan alkoholisoitumisesta. Etsipäs tekstistäni sellainen kohta.
Olisin halunnut vain kiitoksen sanat vainajan myös alkoholisoituneelle rakkaalle, joka ei tohtinut tulla vauraitten sisaruksien joukkoon edes haudalle! Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Ja pois olisin halunnut sen valheen, että vainaja hoiti äitiään elämänsä illassa. Se oli tismalleen päinvastoin, äiti kärsi ja suri rellestävää poikaansa loppuun saakka, mutta piti äitien tavoin huolen, keitti yhdeksänkymmpisenäkin pojalleen ruokaa, jotta saisi tämän pään selviämään edes yhdeksi päiväksi. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Mitä, anonyymi, jos vasta lukisit vain sanojani, etkä tekisi rivinväleistä oman pääsi sisäisia pitkälle vietyjä päätelmiä?
VastaaPoistaTiedät kyllä, että minä luen tekstisi hyvin tarkasti. Tiedät senkin, että muistan kirjoittamasi pitkältäkin ajalta tarkasti. Se mitä et tunnu hyväksyvän, on se että kun havaitsen kirjoituksessasi epäjohdonmukaisuuksiasi ja peilaan niitä siihen mitä olet aiemmin kirjoittanut ja tarjoilen sitten tämän kuvan kontrastineen yleisölle tarkasteltavaksi, niin tämä ei sitten käy. Kyseessähän on vain omien sanojesi uudelleen esiintuonti uudessa tilanteessa. Etkö seiso kirjoittamasi takana?
Iines,
VastaaPoistaminäkin itkin, kun luin kauniin muistokirjoituksen kissallesi.
Tulivat mieleen lukuisat lemmikkieläimet, jotka ovat eläneet lähelläni elämäni eri vaiheissa, samoin ystävien kissat. Niitä muistellaan usein perheen piirissä ja ystävien kanssa. Ollaan nähtävästi kissaihmisiä. En ole tuntenut monia koiria, vaikka ihailenkin niitä kaupungilla kulkiessani ja kuvaan niitä mielelläni.
Anonyymi,
VastaaPoistaminä seison kirjoittamani takana, ja juuri siksi olen koettanut kärsivällisesti korjata lausuntosi, jotka ovat päivä päivältä kummallisempia ja vääristellympiä, osin harhaisia, kaukana siitä, mitä olen kirjoittanut.
Anna,
VastaaPoistakiitos. Tänään tytär haki puutarhakaupasta enkelipatsaan, jossa on kukkamaljakko kukille. Se pantiin Kustin haudalle.
Miksi ihmisen pitäisi olla jotenkin jatkuvasti johdonmukainen ja yhtä totuutta toitottava? Elämä on muutakin kuin mustaa TAI valkoista, siinä on kaikki värisävyt mukana. Ainakin jos on inhimillinen.
VastaaPoistaOman kissan kuolema ja jonkun puolitutun ihmisen kuolema on aivan eri asia. Minä ainakin rakastan kissoja enemmän kuin suurinta osaa ihmisistä.
Kauhean väsyttäviä nämä anonyymit, jotka pyörii täällä haaskalinnun lailla odottamassa Iinekseltä pientäkin "virhettä" tai epäjohdonmukaisuutta, josta voi sitten alkaa vängätä. Huvinsa kullakin.
Valtavan kaunis katti, von Kusti. Juuri kun aavikon sydämet sykkivät Kustille, kuulemme suru-uutisen. Nyt huulet väpättävät ja turvat mutruttavat Timbuktussakin.
VastaaPoistaMitä pidempi yhteiselo, sen kovemmalle poislähtö yleensä ottaa?
Deen retkirepussa Jiménezin "Harmo ja minä". Kirjailija hellän rakastettavasti kuvaa elämää Harmo-aasin kanssa. Lumoava ylistys ystävyydelle ja luonnon kauneudelle. Harmo-aasin tarina auttaa lukijaa tämän aikaisen maailman tuskan äärellä. Aina kun Dee haluaa hieman itkeä tirauttaa, lukaisee pätkän Harmon tarinaa ja vot jo alkaa helpottava parku.
Kuulen kissan jossain maukuvan...
Lähtöjä siellä, lähtöjä täälläkin.
Kiitos Tiina, asiaa puhut. On ikävää, kun joku kaivelee sanoja, ja erityisen ikävää, että selkeästi vääristellen.
VastaaPoistaAnonyymilta poistin kaksi viestiä. Ellei niihin vähitellen ilmaannu jotain järjellistä asiaa, vaan pelkkää harhaista räksytystä, pyyhin ne vastakin.
Timbuktun poppoolle kiitos Harmo-aasivinkistä. En ole varma, olenko lukenut sen aiemmin.
KUSTILLE
VastaaPoistaMitä teen sadalla Iams-pussilla
jotka maksoivat 1,35 euroa/kpl?
Mitä teen Tyrazoleilla,
joihin sain suurella vaivalla uusittua reseptin?
Niitä on 86.
Mitä teen tyhjällä nurkalla,
josta puuttuu hiekka-astiasi?
Lattialle on jäänyt muutama kristallihiekan muru,
joita manasin,
kun astuin hiekanjyvän päälle paljain jaloin.
Nyt poimin kristallit käteeni.
Mitä teen kolmella fleecehuovalla
jotka ostin peittämään raappeitasi
puusohvasta ja nojatuolista hellan kupeessa,
tai oikeastaan allesi
jotta sinun olisi pehmeä olla?
Yhden huovan leikkasin ympärillesi,
kun sinut kätkettiin kukkamaahan.
Huomaan että joku on poistanut nukkumavasusi,
joka oli puusohvan nurkassa.
Jonain päivänä kysyn, mihin joku sen pani.
Juurihan minä senkin ostin,
kevättalvella,
jotta sinun olisi pehmeä kiertyä kerälle olohuoneen
pöydälle selkäni taakse,
omaan rauhaasi.
Niin paljon tavaraa yhden kissan takia.
:*(
VastaaPoistaTapoihini ei kyllä missään oloissa kuulu falski älyllinen epärehellisyys.
VastaaPoistaKiintoisaa, mutta minäkin näen asiat monelta kantilta ja juuri siksi useimmiten jutuissani onkin paljon kysymyksiä, jotka hätäiset lukevat väitteinä ja ikään kuin mielipiteinäni. Tuo monesta näkökulmasta katsominen on usein aiheuttanut sen, että minun on hieman hankalaa sitoutua mihinkään, kun näen monenlaisia mahdollisuuksia. En tahdo naulita oviani, kuten usein sanon.
VastaaPoistaSoi hiljainen kilahdus huoneessa.
VastaaPoistaLaski tohtori pöydälle ruiskun.
Sinä hyppäsit alas sohvalta
ja poskeeni tyrkkäsit muiskun.
"Me matkustamme", minä sopersin.
Koitin niellä kurkusta palaa.
Sinä katsoit silmiini luottaen,
kuin aarteen lahjoittajaa.
Niin Outojen Unien Uupumus,
sinun astui aisteihisi.
Käsin rakastavin, ihan hellästi,
pääsi nostin sylihini.
Kai kermalla kuorrutettu tie
sua kulkemaan kutsuen hohti.
Sinä lähdit Unien Seikkailuja päin.
Unen uusia puistoja kohti.
Kun maksoin ja kiitin tohtoria
kovin hiljaisena hän lähti.
Vain lausui: "Kun täällä sammutaan
ehkä syttyy taivaalle tähti."
Syli lämmintä ruumista tuuditti.
Kädet hyväili loputtomasti.
En koskaan aiemmin runoillut,
kai liene niin palavasti:
Oi Luoja, suojamme laupias,
Tee kissoille "Kissojen Taivas".
Siellä sinunkin, Ystävä rakkahin,
kai palkitaan maalliset vaivas.
Ja istuta kukka ja pensas ja puu.
ja kivelle patee, mässäiltäväksi.
Vie tytär ja sisko, jos ilo murtuu
sinne Kustille "kehrättäväksi".
Tee lämmin sohva ja mouruntakuu
ja paikka rapsuteltavaksi.
Vielä raapimispuita kaksi;
Toinen vaikka: merkattavaksi.
Nyt on Kusti laitettu levolle.
Liki enkelipatsasta, ja toinen toista.
Maljakon kukkaset tuoksuvat kedolle.
Ne ei tuskaa liennä. Ei ikävää poista.
Anonyymi,
VastaaPoistakiitos! Nyt minä kyllä puserran sinua. Siis halaan.
Mahdottoman kaunis ja lämmin runo.
Tiina,
VastaaPoistamielipiteesi on aika järkyttävä. Toivon, että tutustut ihmisiin, jotka saavat Sinut luottamaan myös ihmisiin, rakastamaan meitä epätäydellisiä ja kiusallisia ihmisiä, olethan yksi meistä. Niin oletan.:)
Oman kissan kuolema ja jonkun puolitutun ihmisen kuolema on aivan eri asia. Minä ainakin rakastan kissoja enemmän kuin suurinta osaa ihmisistä.
VastaaPoistaAnna, tarkoittanet tätä lausahdusta.
Minä nostan Tiinalle hattua. Harvinaisen rehellistä puhetta. Minäkin rakastan eläimiä enemmän kuin joitain ihmisiä. Eläimissä ei ole tietoista pahuutta, ei ollenkaan pahuutta, niin kuin ihmisissä.
Vain ihminen tekee tarkoituksellista pahaa toiselle ihmiselle. Eläin raatelee vain henkiinjäädäkseen, ihminen saadakseen enemmän itselleen, alistaakseen toista.
Sitäkään tekopyhää ajatusta en tahdo ymmärtää, että eläimiä ei saisi surra, koska maailmassa on kurjuutta. Pitäisi surra mieluummin nälkäänäkeviä. Katin kontit ja kissan viikset!
Mutta sinäkin olet ihminen. Olemme kaikki samassa veneessä, haiseva pultsari, Tiina, Sinä ja minä. Emme pääse siitä mihinkään. Meillä on yhteinen kohtalo. Olemme kuolevaisia ja erittäin epätäydellisiä lyhyen elämämme aikana.
VastaaPoistaTiina: "Oman kissan kuolema ja jonkun puolitutun ihmisen kuolema on aivan eri asia. Minä ainakin rakastan kissoja enemmän kuin suurinta osaa ihmisistä."
VastaaPoistaTuossa on juuri sitä vihapuhetta, joka pitäisi heti ilmoittaa poliisille. Nämä ekoterroristit, jota vihaavat ihmisiä - kirjoituksesta päätellen koko ihmiskuntaa - ovat niitä kaikkein vaarallisimpia. Vastuullinen bloginpitäjä ilmoittaisi moiset vihakirjoitukset heti poliisille.
Iines: "Minäkin rakastan eläimiä enemmän kuin joitain ihmisiä."
Ilmoitatko itse itsesi poliisille, vai pitääkö jonkun muun se tehdä? Järkyttävää vihapuhetta.
Älä nyt, Japukka. Kyllä minä ihmisiäkin rakastan. Rakastan kyllä Kustia enemmän kuin esimerkiksi anonyymia, joka kalvaa minua.
VastaaPoistaAnna, olemme samassa veneessä, mutta minusta on mahdoton vaatimus, että rakastaisin tuntematonta veneessäolijaa enemmän kuin kissaani.
On eri asia, kumman uhraisin, kissani vai tuntemattoman, jos veneestä pitäisi pudottaa yksi. Arvelisin pudottavani kissani. Silti rakastaisin sitä enemmän.
Iines, tuolla mielipiteelläsi kirjoittaudut maltillisiin eläintenoikeusihmisiin, joihin itsekin kuulun.
VastaaPoistaBlogisisko/Anna Amnell
linkki on kirjoitukseeni
Kylmettävä juttu.
VastaaPoistaKirjoituksesi linkin takana oli kiinnostava, Anna.
VastaaPoistaEn tiedä silti, mikä olen suhteessa eläimiin. Ehkä merkittävintä on ajatus siitä, että eläintä tulisi mielestäni kunnioittaa sen omassa reviirissä, ja toinen olisi se, että eläinten reviirejä ei saisi riistää ihmisen haltuun aivan surutta. Jokin holli tuohon asiaan. Tiettyjä alueita voidaan hyvin suojella ja siirtää toimintoja toisaalle, jos niillä on uhanalaisia eläimiä.
Jos ottaa eläimen, sille tulisi siis olla aikaa ulkoilutukseen ja myös seuranpitoon. Tulisi olla myös tarpeeksi tilaa. Ja turkistarhausta en kannata! Kuolleelta eläimeltä saa kyllä ottaa turkin, muttei siis tarhatulta.
Olen samaa mieltä kirjailija Eeva Kilven kanssa: kun nostaa jalkaa kaasupolkimelta, ehtii perhonen lentää kadun yli.
Niin, Iines kyllä tajusi mitä tarkoitin. Kuulostaa nyt vähän siltä, kuin Anna olisi tulkinnut minun sanoneen, että vihaan haisevia pultsareita. Ei pultsareissa mitään vikaa ole, hehän ovat ihan harmittomia. Mutta miksi kissa tai joku muu eläin olisi alempiarvoinen kuin ihminen? Ja miksi pitäisi rakastaa kaikkia ihmisiä siksi, että he ovat samaa lajia kanssani?
VastaaPoistaAnonyymikin on aika vitsikäs. Vai vihapuhetta. Jos ei rakasta jota kuta, niin tarkoittaako se, että vihaa? Ai niin, kun on vain ne musta ja valkoinen.
Siis. Sanoin että "suurinta osaa ihmisistä". Maailmassa on melkein 7 miljardia tyyppiä tällä hetkellä. Vaikka rakastaisin tuhatta läheisintä ihmistäni, niin siitä huolimatta en rakastaisi suurinta osaa ihmisistä.
VastaaPoistaEX-eläinten rakastaja inhoaan nykyään näitä kissa/koira elukka ihmisiä! Ne rakastaa elukoitaan enempi kuin ihmistä!?!
VastaaPoistaEi se niin mene, anonyymi.
VastaaPoistaRakkauden määrä ei ole rajallinen.
Kyse on kyvystä rakastaa, rakastaminen on laaja ja leveä kyky, jolla on monia kohteita.
Ihminen, joka osaa rakastaa eläimiä, osaa taatusti rakastaa myös ihmisiä.
Kusti-kissa eli pitkän ja hyvän kissanelämän. Se tiesi, että sitä rakastettiin loppuun asti.
VastaaPoistaTiina: "Siis. Sanoin että "suurinta osaa ihmisistä". Maailmassa on melkein 7 miljardia tyyppiä tällä hetkellä."
VastaaPoistaHeikko paikko. Kaikilla despootellakin on jokin läheinen ihminen, palvelija tai lakeija ainakin, muut on sitten roskasakkia? Tuollainen vihapuhe, jota esitit, pitää juuria heti, että se ei saa kasvualustaa. Jos tässä blogissa olisi "Ilmoita viesti Poliisille" -nappi, käyttäisin sitä todennäköisesti välittömästi.
Näin tapahtui, Delilah, ja kaikki tapahtui ajallaan. On oikein armahtaa eläin, kun sen elämä ei ole enää muuta kuin nukkumista, syömistä ja kipuja ja vaikeaa liikkumista. Viimeinen palvelus rakkaalle lemmikille.
VastaaPoista"Ihminen, joka osaa rakastaa eläimiä, osaa taatusti rakastaa myös ihmisiä."
VastaaPoistaPaitsi Tiina. Jos rantojen mies marinoituu -30°C pakkasessa ulkona veneen ala, Tiina vain rakastaa eläimiään. Tuosta ihmisesta tuon taivaallista välittämättä, koska ne pultsarit on "harmittomia". "Harmittomille" ei tule kylmä, päättelee Tiina.
Jape,
VastaaPoistakun poliisi lukisi Tiinan viestin ja mahdollisesti hiukan hänen mukavaa blogiaan, hän lähettäisi sinulle viestin, että älkää painako nappia turhaan, poliisin resurssit ovat rajalliset.
Mikä hemmetin Jape?!?!?
VastaaPoistaEtkö, anonyymi, lukenut minun viestiäni.
VastaaPoistaJos veneestä pitäisi pudottaa yksi, pudottaisin kissani, vaikka rakastan sitä enemmän kuin tuntemattomia ihmisiä, joita en pudottaisi.
Ei eläimen rakastaminen tarkoita sitä, että ihmisiä kohdellaan huonosti.
Ei poliisn mitään Tiinan blogia pidä lukea, vaan niitä vihakirjoituksiaan, joita on esim. tässä blogissa.
VastaaPoistaEnsin poliisi tutkii ja tekee sitten päätelmät. Oikeuspsykiatri pisteyttää ja tuomari tuomitsee.
En ole havainnut blogissani muita vihakirjoituksia kuin sen, jossa Norjan tapauksen ollessa päällä muuan anonyymi sanoi, että se oli rättipäiden ja neekerien tekosia. Jätin sen ihan pollaria varten siihen. IP:kin taitaa löytyä.
VastaaPoista"Etkö, anonyymi, lukenut minun viestiäni."
VastaaPoistaLuin luin. Luin jo sen aiemman, mutta olin viestimotissa. En voinut kommunikoida.
Et sinä nyt tässä ole ongelma, Iines, vaan nämä ekoterroristit vihapuheineen. Sinulla on selvästi prioriteetit ainakin tässä asiassa kohdillaan, vene esimerkistäsi päätellen. Veikkaan, että Tiina, todennäköisesti, painaisi pultsaria veden alle valinta tilanteessa. Nooan Arkissa ei ole kaikille tilaa, mutta aina parille kissalle sentään. Voi hyvä luoja sentään näitä ekoterroristeja.
"anonyymi sanoi, että se oli rättipäiden ja neekerien tekosia."
VastaaPoistaTieto perustui lehdessä olleeseen senhetkiseen faktaan.
"IP:kin taitaa löytyä."
Tuskin löytyy. Jotta et kuitenkaan tuudittaudu johoonkin virheelliseen mielikuvaan tai syyllisty jopa laittomaan uhkaukseen (tämä saattaa olla poliisi asia), nin tässä on sinulle hiukan tietoa, lue tarkasti:
Effi: IP-osoite ei yksilöi käyttäjää
Hohhoijaa...
VastaaPoistaIines, teit sen taas ja poistit ihan hyvän kirjoituksen!
Kyllä, Tiina, anonyymina hyökkäävän Kompostin takia.
VastaaPoistaAlan olla kypsä näihin netin hulluihin.
Vaivaamaan jäi kovasti, kun syötteestä luin vähän ja siirryin sitten varsinaiselle sivulle, eikä sitä ollutkaan.
VastaaPoistaSyöte kun katoaa igoggelista poistuttessa.
Minä en jaksa enää näitä saatanan hulluja, mittani on täynnä netin anonyymeja kalvajia. Tämä Kompostin vainoaminen on jotain käsittämätöntä, ja alkaa olla kohta poliisiasia. Viisi vuotta kannoillani, täysin aiheetta. Väliin jopa vihablogin pitoa. Ja nyt jatkuvaa korppina oloa, ilkeitä kommentteja ja haukkumista. Miksi ihmeessä tänne enää mitään viitsii kirjoittaa, kun kaikki revitään ja riepotellaan ja tulkitaan aivan tahallisen väärin, saa vain haukut.
VastaaPoistaTämä netissä vallitseva viha on minusta hirvittävää, sitä on paljon ja se on rumaa.
Hämmästyttävän maltillisesti oletkin jaksanut keskustella noiden pääkköjen kanssa. Mitäpä jos jatkossa vaan jättäisit huomioimatta ne, mahdollisesti jopa poistaisit kommentit?
VastaaPoistaTäällähän oli tuossa keväämmällä pitkään oikein rauhallista ja mukavansävyistä keskustelua. Liekö helteet saanut joidenkin nupit ylikuumenemaan.
Mitäpä jos jatkossa vaan jättäisit huomioimatta ne, mahdollisesti jopa poistaisit kommentit?
VastaaPoistaSiinä uusi avoimen yhteiskunnan vastustaja. Minusta Tiinalle olisi paras paikka tuo Pohjois-Korea. Siellä voisit vaieta kaikki kuoliaaksi, kissa sylissä. Ota KK mukaan. Voitte yhdessa "hassutella" sitten...
Todella huolestuttavaa tämä vasemmistolaisten vihapuhe maltillisia suomalaisia kohtaan. Sensuroisivat ensin itsensä ja sen vihapuheensa.
Kannattaa lukea Kemppisen tuore bloggaus näistä vihervasemmistolaisista sensuroijista. Marimekko-Tuomioja on siellä kärjessä, suu vaahdoten.
" ... Hämmästyttävän maltillisesti oletkin jaksanut keskustella noiden pääkköjen kanssa. Mitäpä jos jatkossa vaan jättäisit huomioimatta ne, mahdollisesti jopa poistaisit kommentit? ..."
VastaaPoistaYhdyn!
Olenkin ihmetellyt - tosin minähän ihmettelen milloin mitäkin - että et ole näin tehnyt vaan viitsit jatkuvasti mennä noiden "pääkköjen" ansaan. Miksi vastaat heille? Kun ei siinä ole mitään järkeä.
Esim. anonyymi 30.7 klo 12:58.
Tuokin teksti - jota tekijä on varmaan hionut tunti tolkulla - on tarkoitettu pelkästään loukkaavaksi. Hmh. Enemmän kyllä lukija kokee myötähäpeää tekijää kohtaan kuin loukkaantuu. Vai mitä Tiina, tinaseni?
Tuossa Mikikselle hiukan hiottavaa sinne pöydän taakse.
VastaaPoistaTÄMÄHÄN oli pirun hauska! Ja TÄMMÖISIIN on kivampaakin kivempi vastata.
VastaaPoistaTarkoitankin, että tahalliset loukkaukset (= kalvamiset) toista ihmistä kohtaan... on... ovat... Siis mitä hauskaa niissä on? Tai toimivatko ne jotenkin "ponnahduslautana" yhä syvemmälle ja syvemmälle ja syvemmälle keskustelulle?
Minä ei ymmärrä.
Mikis, kun haet vastauksia omiin kysymyksiisi, niin hae myös tieteelisesti pätevät (siis niin pätevät että ne on yleispätevästi selviä kuin pläkki) termeille: kalvuu, vihapuhe, tahallinen loukkaus. Ota tarkastelunäkökulmaksi taso, joka on yleisesti hyväksytty, eikä vain pienessä siisäpiirin suvaitsevaiston mummokerhossa. Mikäli käytät termejä väärin, jopa tietoisesti, syyllistyt herjuuseen. Miettippä sitä.
VastaaPoistaJotta et ole niin takakireä, Mikis, niin ohessa jälleen hiukan kevennystä lauantain ratoksi. Oletko se sinä tuolla taustalla? Ainakin villapaita ja ilme on samaa sorttia kuin sinulla on.
Ignorointia minun pitää opetella, ja sitä, etten ole aina kaikille ystävällinen. Tähän mennessä olen pitänyt kaikkia yhtä arvokkaina ja vastannut suurin piirtein jokaiselle.
VastaaPoistaViestien poistamisen koen vaikeana. Siinä on vielä se, että kun ei aina tiedä, mikä muita loukkaa, niin ei osaa heti poistaa niitä viestejä. Itseensä tai blogiinsa kohdistuvat tietää.
Opettajuus kai tässäkin heijastuu. Opettajat ottavat jokaisen huomioon, kaikille pitää vastata, opettaja huomaa kaikki yhtä arvokkaina, ja heikot ehkä jopa ylitse muiden. Tällainen ei toimikaan täällä virtuaalissa.
Tiedätkö, mitä "tieteellinen tarkastelunäkökulma" tarkoittaa?
VastaaPoistaSe on sitä - ja ole hyvä ja kuuntele nyt - että kun asetat hypoteesin, niin sen voit todistaa oikeaksi vain sillä että et löydä vastaväitteitä sille. Sillä, että löydät vaikka kuinka monta teoriaasi (hypoteesia) puoltavaa väitettä, ei ole merkitystä. Koska, jos yksikin (1) väite on vastaan, hypoteesia on muutettava.
Sinä lähdet siitä, ystävä hyvä, että jos enemmistö on jotain mieltä niin asiahan on silloin niin. Mutta enemmistö on noin 98% väärässä, myös niistä asioista joista he eivät ole edes kuulleet. (Sen tieteen historia todistaa.)
Kalvaminen = sitä että ihminen ei pyri muuhun kuin toisen ihmisen jatkuvaan mitätöimiseen. Ja tätä hän juuri todistaa em. tavalla. Siis etsii ja etsii "faktoja" jotka tukevat hänen käsitystään; hän ei ole kiinnostunut yhdestäkään "faktasta" joka osoittaisi jotain muuta.
Tätähän kutsutaan "tarkoituksenhakuisuudeksi". Vanha kansa kutsuu sitä valehtelemiseksi.
Aika saman tekevää. Ps. Mutta jos minulla jostain ihmisestä ei olisi muuta kuin negatiivista sanottavaa, olisin hiljaa. (Eihän se minulta pois ole, vaitioleminen. Päin vastoin, voisin silloin keskittyä asioihin joista todella olen kiinnostunut. Eikä minun tarvitsisi tuhlata energiaani miettimällä mitä tämä "inhottava" ihminen seuraavaksi tekee. Tai mitä hän teki vuonna 2003, tai 1997, helmi-maaliskuussa?)
Moderointi ei ole sensurointia. Asioilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Eihän väkivaltaankaan kannata vastata väkivallalla, se ei vie perille. Se ei vie minnekään, paitsi takaisin. ("Olet taas tässä.")
VastaaPoistaJeesus pyysi että 'rakastaisitte vihollisianne yhtä paljon kuin lähimmäisiänne', tms., minusta se on aina mahdollisuus tehdä tälle maailmalle, jota me emme pysty ymmärtämään, jotain. (Edes vähän.)
ps. Minä ajattelen näin. Olen ateisti.
Mikiksen puheenvuoro 15.13. on vallan hyvä.
VastaaPoistaMinustakaan moderointi ei ole sensuuria sanan varsinaisessa mielessä. Onhan selvää, että kukaan ei kaipaa kommentteihin kenenkään haukkumista, ilkeyksiä, rasistisia herjoja, pilkkaamista, jankkaamista tai henkilökohtaisuuksiin menemistä saati kenenkään kalvamista.
On oikeastaan lukijan palvelua huolehtia siitä, että kaikenlaiset kalvuut ja vihakirjoitukset poistetaan palstalta, joko etu- tai takakäteen.
Olen joskus ajatellut, että kaikkien anonyymien älähdysten salliminen on suurta sallivuutta ja mielen avaruutta, mutta ei se niin olekaan. Se on välinpitämättömyyttä lukijasta.
Kiitos iines blogistai! Se selventää mistä lähtökohdista norjaisia massamurhaajia syntyy! Tarttee olla parempi kuin oiskaan!:)
VastaaPoistaIines, älä välitä kenkuista puheista. Ne osoittavat vain kirjoittajansa pahaa oloa, eivätkä ole mielestäni tarkoitettu Sinulle henkilökohtaisesti, vaikka siltä ensi lukemalta niin tuntuisi.
VastaaPoistaKalvaminen = sitä että ihminen ei pyri muuhun kuin toisen ihmisen jatkuvaan mitätöimiseen.
VastaaPoistaAnnan sinulla nyt papukaija merkin. Noin, ole hyvä. Vain senakia, että esiti sentään jonkilaisen määritelmän sanalisesti jollekin termille. Se mihin et pysty, on se, että MÄÄRITTELET neutraalisit ilman vihaa ja omia värityksiäsi, mitä jonkin toisen henkilön tekstin tuottaminen on. Tämä oli se tärkeämpi pointti ja tähän et pysty.
On ikeastaan huvittavaa, kun kaikenmaailman meediot ja toimittajksikin itseään tituleeraavat kertovat, suuvaahdossa, eri TV ohjelmissa (esimerkiksi) kuinka taas siltä yhdeltä palstalta on löytynyt vihapuhetta ja on käytetty kiellettyä neekeri -sanaa. Voi kiesussentään. Norjassa haudataan tragedian uhreja ja täälä haastellaan tällaista! On prioriteetit sekaisin ja noita selvänäkijöitä ja toimittajia voisi hyvin kutsua "vitun hulluiksi" huoletta. On muuten leimallista, että nuo "vitun hullut" toimittajat ei ikinä ykilöi missä ja mikä on sitä vihapuhetta vaan viittaavat ylimalkaan johonkin foorumiin, jolloin on mahdotonta ottaa kantaa asiaan. Huonoja toimittajia ja ihan "vitun hulluja".
Kuka muuten on tehnyt ja määritellyt "neekeri" sanasta kielletyn, niin kuin toimittaja ohjelmassa sanoi? Hänhän itse kyllä käytti tuota kiellettyä sanaa, mutta ehkä hänellä on erivapaus? Kenties hän on sydämmeltään "vitun hullu" neekeri?
Vastapainoksi: Hauska neekeri laulaa :)
PS. Moderointi on sanakikkailua. Oikeasti se on näkyvästi peiteltyä sensuuria, mielivallan esiaste.
Lämmintä kesäpäivää kaiklle, lähden saunaan joka on varmaan jo ihan "vitun" kuuma.
Kohta, muuten kaupat menevät kiinni. Ystäväni Venedikt Erofejev tiesi että jokainen venäläinen lapsi tietää mitä silloin tehdään kun kaupat ovat auki: ostetaan viinaa. Mutta sitä nämä lapsokaiset eivät tiedä mitä silloin tehdään kun kaupat ovat kiinni? Se tässä surullisinta onkin.
VastaaPoistaTämä... on Venediktia. Alkoholismi on sairaus, se tappaa työikäisiä miehiä enemmän kuin mikään muu. Taiteilijoihin - joihin itse en kuulu - alkoholi on stimulantti joka edesauttaa heitä tekemään duunia - uskoiskohan tuohon?. (Alkoholisteilla on aina erilaisia "selityksiä", tämä on yksi niistä.)
Mielestä antaa juppojen juoda. Ja ne, jotka ei juo, jupiskoon sitä sitten siellä missä ovat kahden kesken toistensa, ns. hengenheimolaisten kanssa.
Kiitos jape (tai kuka nyt lienetkin) että YRITIT vastata. Etkä sen hullummin kuin ennenkään. (Eikä tämä lause sisällä 40% enempää ironiaa. Kuin ennenkään. Koska, sinähän sen teet.)
VastaaPoistaPs. Toivottavasti et kärähdä karrelle siellä saunassa.
Nyt Iines poistelee tästä nekin joille minä vastaan? Poista nyt, hyvänen aika, sitten nämä vastauksetkin!
VastaaPoistaTätä se sitten on.
VastaaPoistaEnsin käsketään poistaa anonyymit kieroilijat, ja kun tottelen, valitetaan.
Valitetaan sitäkin, että vastaan kaikille, ja kun päätän etten vastaa enää, aletaankin itse vastailla heille.
Koettakaapa päättää, mitä oikein tahdotte.
Ävyh no, natsakar aunis seniI. Älä ala iskäekli!
VastaaPoistaMinkälainen olisi koulutunti, jossa ei moderoitaisi tai sensuroitaisi?
VastaaPoistaLäppäriä ja kännykkää selaisi suuri osa, jotkut tyydyttäisivät itseään pornosivuja katsellen.
Humut ottaisivat kaljaa, toisinaan joku marisätkääkin käryttelisi. Ainakin yksi korisisi kuset housussa lattialle sammuneena.
Tyttöryhmä keskustelisi kovaäänisesti viinatamponin eduista humalahakuisuudessa mahdollisimman halvalla.
Opettajalla olisi kuulosuojaimet ja vuorovaikuttaisi yhdessä sen yhden oppilaan kanssa, joka haluaisi vähän tiedollistakin ammentaa.
Kompostin viestit tulee poistaa aina kun sellaisen tunnistaa, sisällöistä riippumatta. Hirvittävä pahuus niistä huokuu erittäin ilkeällä tavalla esitettynä.
Yhdyn, nyt Rikuun.
VastaaPoistaJa Iines, lue edellisen viestini sanat takaperin - ennen kuin alat ihmetellä miten pitkälle olen jo edennyt saamenkielen -opinnoissani. (Mulla on pulaa oppikirjoista.)
29.7 11:10
VastaaPoistaJos Helismaa ei olisi kuollut - tai tietääkö sitäkään kukaan, että onko? - olisin varma että tämä on...
Hänen. Runo.
Kailasta, Sarkiaa... Repe on parempi.
VastaaPoistaRepe joutui suutarin vaihtamaan konsuliin, kun ration pääjohtaja ei tykänyt. Muutkin sanat tässä muuteltu.
VastaaPoistaTätäparempaa sentimentaalista ei Suomessa ole tehty, siinä on kaikki.
Iinekselle!
VastaaPoistaEikä Repe oikeasti joutunut muuttamaan tekstiään, sillä oli vain sellainen pilkkeellinen piruilu mielessä.
VastaaPoistaRiku: pakko korjata kulttuurihistoriaa. Ei Hella täti tästä sanoituksesta nokkiinsa ottanut... Alli Paasikiven isä oli suutari. (Ja ainoa ihminen mitä Kusti Paasikivi pelkäsi, oli Alli.)
VastaaPoistaSiinä, hyvin äkkiä, sai kuulla kunniansa sekä Repe, Hella että Kusti. Ja sanoitus muuttui.
Olet oikeassa Mikis, muistini temppuili, mitä se ei yleensä koskaan tee, ja nyt jälleen kerran.
VastaaPoistaAllista minä muistan "allit" ja juho kustin.
Siis... minähän EN korjaa kulttuurihistoriaa, vaan muistikuvia tapahtumista. Ja sitä, mitä Sinä muistat. (Minäkin haluaisin että joku korjaisi Minua.) Muistathan, kun eräänä itsenäisyyspäivänvastaanotolla Allista oli otettu kuva, jossa hän tanssi presidenttinsä kanssa mutta hänen toinen käsivartensa (joka näkyi) oli kamalan pullea... Koska, se oli, no, "lihaksikas". (Ja Alli oli HELVETIN vihainen että hänestä levitetään TOLLASTA kuvaa.) No, seuraavan päivän Uuteen-Suomeen se sama kuva oli tussilla (aika tökerösti) kavennettu.
VastaaPoistaOlen ajanut Ella Maria Murrikin, eli Hella Wuolijoen lapsuuskodin ohi. Se ei herättänyt minussa mitään tunteita - muistaakseni? Sen muistan että etelässä, Viron kaakossa, oli kilometreittäin tien vierelle istutettuja puita. Se oli minusta kummallista? Oliko ne tehty - sen takia - ettei tielle tulisi lunta? En varmaan usko.
VastaaPoistaiineksen saatanalliset säkeet
VastaaPoistajuho kusti, jouko kosti, pentti kouri, urkki kusetti, ylhäisö posottti -
VastaaPoistahistoriaan jäi alli ja sen käsivarren malli.
Arvoisa, Rakas anonyymi klo 21;18, jos nämä ovat Iineksen saatanalliset säkeet, sinä olet Ayatollah Khomeini.
VastaaPoistaKivat musiikkilinkit, kiitos!
VastaaPoistaSuutarintytär on minunkin suosikkini, sen romanttisempaa ja suomalaiskaihoisempaa kipaletta ei ole. Usein kun katson meidän ränsistyvää aittaamme, muistan tämän laulun ja sen juu-kuiskauksen. Aitan edessä kasvaa pihlaja, montakin.
Allien suttausoperaatio oli karmaisevan hauska. Mahtoiko upota sen ajan ihmisiin?
On jotenkin noloa että ihmiset ottavat itsensä niin todesta. Älkää viitsikö! Kukaan teistä ei merkitse tälle planeetalle yhtään mitää. Ei mitään! Ei!
VastaaPoistaMeillä on vain toisemme, ei muita. Ja jos emme rakasta muukalaisia, ei meille jää ketään.
Jos minä tunnustaisin,- mitä en tee -, kertoisin, että jos olisin muusikko, olisin tuo.
VastaaPoistaAinakin mielikuvituksessani, vaikken siihen oikeasti pystyisi.
Ja paskat, Lennon minä mieluummin olisin. Meinaan, että yhä elävä.
VastaaPoistaKuka uskoo, ja mitä? Ja miksi?
VastaaPoistaAikoinaan, Neuvostoliitossa, kun ihminen (eli ex-byroojäsen) todettiin "kansanviholliseksi" (ja teloitettiin) niin sehän piti poistaa myös virallisista valokuvista. Kuten myös tehtiin. Eli valokuvia "retusoitiin". Kun katsoo - minulla on sellainen tietosanakirja - 30-luvun tietosanakirjaa, niin Lenin melkein yksin ottaa vuonna 1920 vastaan punaisen Torin paraatin. Koska hänen vierellään on (pois pyyhitty Troski), eli aukko, ja toisella puolella Kamenev, Zinojev, Buharin, Radek... eli aukkoja. (Kaikki he teloitettiin.) Eli... on aika huvittavaa että muka Lenin ja Stalin KAHDESTAAN ottivat vastaan.. etc.)
Ihan totta, iines muruseni, ennen digitaaliaikaa näitä hommia hoidettiin tushilla.
kekkosen aikaan pelättiin kovasti, että vasemmisto myy pienen, mutta sielukkaan maamme neuvostoliitolle. Sellainen olisi kovasti häirinnyt oikeiston, kepuliittien etten paremmin sano, kauppaa, jossa enää hintaehdoista neuvoteltiin.
VastaaPoistariku on kiva kun se heittää pikkutakin portsarille ("pidä sää tota vähän aikaa"), ottaa kravatin pois kaulasta, ja alkaa breikata. jee jee jee. siinä kynttilätkin lopettavat talinerityksensä. linnut lentävät mahat ylöspäin. ja ydinvoimalaitokset alkaa sulaa kuin pakastetut sienet. jee jee jee.
VastaaPoistaOlisit Mikis nähnyt kun jotain reilu kymmenen vuotta sitten pistin Albert Järvistä ilmakitarakilpailussa, röökikin oli huulessa! - Olisin voittanut, jollei tuomaristossa olisi ollut yksi ystäväni. Siitä se oli ihan karmeaa katsella.
VastaaPoistaPaikallinen naispuolinen kunnallisvaltuutettu tuli luoksemme, vaikkei me sitä tunnettu. Nosti hametaan ja sanoi: "mä varmaan voitan, kun mulla ei ole pikkuhousuja lainkaan".
Ei sekään voittanut, siitä olen sentään tuomari-Tommille kiitollinen.
Uskon tushilla hoidon. Se on perimmäinen syy, että aloin nähdä kommunismin kahtena.
VastaaPoistaUskoni sosiaalidemokratiaan on muuten palautumassa. Hyvä että hiillostavat Halla-ahoa.
Vaan nyt on kaunis ilta. Kesäyö on tummuvan kärpäsverkon takana. Kylänraitilta kuuluu tyttöjen kirkaisuja ja mopojen silmitöntä temppuilukaasutusta. Minun tyttöydessäni pojilla oli Zündapp-mopo.
Lukion vanhojen päivänä joku pölli liikennemerkin alakilven, jossa luki: "Ei mopoille".
VastaaPoistaSe koristi koulumme yläaulaa, minulla on siitä valokuvakin.
Koska täällä ei enää ole ketään paikalla, kerron etten usko mihinkään yleiseen samanmielisyyteen. Luultavasti vihaisin kaikkia itseni kanssa täydellisesti samaa mieltä olevia; saatanan pöljät!
VastaaPoistaOnhan se kai länsimaisen tiedemiehenkin hyväksymää, että vittujako me mistään mitään ymmärretään. Anteeksi kaunis sana.
Nyt lähden kapakkaan katsomaan, josko joku haluaisi keskustella kanssani jostain, mistä en ymmärrä mitään. Tai jostain.
Mulla on taulu, paperitehtaalta varastettu, jossa lukee: "ÄLÄ VIE PÄÄTÄ KÄSIN". Tiedän, että ette tiedä mistä on kyse; muutama ihminen on kuollut kun "vei päätä käsin", eli yritti pujottaa paperirainaa telojen väliin käsin... Pyörivät telat nyt imaisevat vaikka Mustan Aukon, jos niikseen.
VastaaPoistaMuuten, inhoan ihmisiä jotka ovat samaa mieltä kuin minä. Mihkä järjestöön pääsisi soluttautumaan niin että ei heti näkyisi. Vaan olisi heti alusta asti ikään kuin "vastaan"?
Siis... olin muualla enkä lukenut noita Riku Riehakkaan mielipiteitä. Siitä huolimatta olen samaa mieltä kuin Hän. Paskaakos mistään. (Paitsi jos on tuuletin, kantsii olla niiden propellien takana. Ihan noin muuten vaan.)
VastaaPoistaEi täällä enää ketään ole, Riku. Minäkin olen sammuttelemassa valoja.
VastaaPoistaTarkistin mittarista huvikseni, että kymmenkunta lukijaa kuitenkin, mikä on hyvä määrä kesälauantain myöhäishetkenä. Luulin, ettei ole ainuttakaan.
Kapakista löytää varmaan juttuseuraa. Minullakin oli kolme juttuseuraa tuossa tovi sitten, mutta sitten Martta pisti pillit pussiin ja vei Martin pois kevyellä komennolla: "No niin, nyt mennään. Yorkshiren etsivät alkaa." Siskon kanssa sitten kuvattiin pasuunakukkaa hämärtyvässä illassa, kun se avaa kukat aina pimeässä. Pantiin nenämme kukan sisään ja nyt nenäni tuoksuu pasuunakakukalta.
Siis ei pasuunakakalta eikä pasuunakakulta vaan pasuunakukalta.
VastaaPoistaEn malta olla vielä sanomatta, että kadehdin tuota mikiksen "Älä vie päätä käsin"-taulua. Tahtoisin sellaisen huusholliini.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPasuunankukalta haisevista nenistä minä olen aina haaveillut, vaikken kukkaa ihan heti tunnista.
VastaaPoistaTaksikuski oli olevinaan, vaikkei pystynyt kertomaani paikkaan ajamaan. En minä aina pysty kertomaan rautalangasta vääntäen, valitelkaa siis lehdissä. Iltalehden taksipakinoitsija ainakin on aivoista ja ajatuksista vapautettu, lukeakaa sitä.
Sen tiedän, että tieliikenneasetuksessa sanotaan helsinkiläisten taksien saavan ajaa yli kahdeksaakymppiä minne haluavat H:gin keskustan pikkukaduilla(kin),- yliajaakin saavat kaikki itsestään tärkeät tielläviipyjät.
Mitäpä se pikkukyliä koskisi, kysyn minä.
Vaan turhaanpa tuollaisia kyselen, taksikuskit ovat klisee itsekseen.
Joskus vielä tyhmempiä, terveisiä vain perseeseen ja sen silmään.
Olen ajatellut sitäkin - aina silloin tällöin kun minulla ei ole ollut muuta ajateltavaa - että "miksi ihminen hankkii itselleen kotieläimiä?" Kun hän itse on "koti" miljardeille ja taas miljardeille mikrobeille.
VastaaPoistaEikö se vilinä riitä?
Taksikuskeista minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. (He ovat pelastaneet minut monta kertaa pahemmastakin kuin pulasta.)
VastaaPoistaEikun se oli ihan pöljä, joka minut kotiin toi. Ei varmasti ymmärtänyt pasuunakukasta mitään, vaikkei laillani ollut siitä ehkä koskaan kuullutkaan. - Katsoin juuri goggelilla, ihan Turun tuomiokirkon kellojen näköisiä, vaikken niitäkään ole nähnyt.
VastaaPoistaTrumpettihuuliset orkideat? En minä ymmärrä mitä kukkia on, niitä on niin vitusti. Sitä paitsi, jos niitä katselisi, pitäisi kävellä kumarassa. Ei semmoinen sovi. Kun samaan aikaan pitää katsoa tähtiä, niitä on päittemme päällä, etenkin öisin. Ps. Taksikuskit ajavat muuten öisin lujaa, etenkin Gdańskissa. En minä yleensä pelkää (otan vaan lisää viinaa jos rupee pelottaa) mutta vähän mua "aristi" kun mentiin sataakahtakymppiä punaisia päin... Niin että vaan hulahti! (Ajattelin, että ei tolla kuskilla varmaan ajokorttiakaan ole.)
VastaaPoistaGdanskilainen rikkoi säädäntöä, luultavasti sielläkin on voimassa sellainen laki, jonka mukaan tien- ja tasoristeyksissä on vaihdettava alaspäin vähintään kakkoselle.
VastaaPoistaSiellä on luultavasti voimassa myös kypäräpakko takseissa.
Ihan pasuunakukan näköinen!
VastaaPoistaPasuunakukkaa katsotaan niska kenossa, korkealle.
VastaaPoistaKukassa on metrinen puuvarsi ja se on kaivonkannen päällä. Yksi kukka on lapsen pään kokoinen ja kuin enkelin torvi. Avautuu parhaiten iltahämärissä ja tuoksuu kuin Saaronin lilja. Parhaillaan nyt on auki kuusi kukkaa.
Korjasin kirjoitusvirheen, ja kommenttini joutuikin Rikun palautteen alapuolelle.
VastaaPoistaOn se pasuunakukan näköinen. Enkelinpasuunaksikin kukkaa
kutsutaan.
Tässä enkelit soittaa kai fagottejaan.
VastaaPoistaFingerporissa (se on sarjakuva) kun lääkäri teki (käsittääkseni leikkaussalissa) virheen... se puuskahti "voihan perseen suti". Samassa avustava sairaanhoitaja tyrkytti sille (lääkärille) pientä harjaa...
VastaaPoistaEn ymmärtänyt.
Vastapäistä taloa rekunstruoidaan. (Tai mikä tämä termi on?) Se on peitetty pressuilla/muovilla. Sen takaa kuuluu aina kamalaa työmeteliä. Kerran poraaminen loppui... ja kuului "VOI VITTU". Ei se mitään. Toisella kerralla poraaminen loppui ja kuului "NYT TULI HIENOSTI. KATO VAIKKA".
VastaaPoistaTykkään ihmisistä jotka tekevät töitä käsillään. (Enkä nyt tarkoita että näpyttelevät näppäimiä.)
Kun tekee käsillä, mieli on vapaa. Kun tekee aivoilla, mieli on sidottu.
VastaaPoistaOma haaveeni olisi entisöijän (konservaattori) sutimistyö. Siis huonekalut, taulut, yms. Jos loisi itse alusta loppuun, mieli ei olisi vapaa.
"Kun tekee käsillä, mieli on vapaa. Kun tekee aivoilla, mieli on sidottu."
VastaaPoistaTästä on juuri kyse! Tätä minä tarkoitin!
Iines, poista jankkaavat ja ilkeämieliset kommentit.
VastaaPoistaSinulla on täysi vapaus moderoida omaa blogiasi.
Olen aina yhtä hämmästynyt noista sensuuriväitteistä, kun bloginpitäjä poistaa kommentteja.
Onko se nyt niin vaikeaa ymmärtää, että sensuuri on viranomaistoimintaa. Eli sensuroitavaan tahoon kohdistetaan oikeudellisia sanktioita.
Käsitteiden ero on hukassa monilta ihmisiltä.
Soininvaaran blogissa joku syytti Hesaria sensuurista, koska Kari Suomalaisen pilakuva jätettiin julkaisematta.
Ei se ollut sensuuria, vaan päätoimittajan harkintaa. Pilakuva ei vastannut lehden linjaa.
Kukaan ei uhannut K. Suomalaista rangaistuksella. Hän erosi itse.
Iines, jatka kirjoittamista ja moderoi blogia kevein mielin.
Me olemme täällä sinun vieraina.
Hei Iines,
VastaaPoistayhdyn siihen mielipiteeseen, että moderointi olisi pelkästään järkevää.
Sinun luonteellasi ei poisteltaisi mielipiteitä, joita et henkilökohtaisesti hyväksy, vaan kommentteja, jotka ovat pelkästään ilkeitä ja loukkaavia. - Ne ilkiö-kommentit osuvat muuten välillä joihinkin meistä vieraistasikin, enkä esim. minä ole hakemassa negatiivisuutta elämääni. Sen paremmin netissä kuin muuallakaan. En aktiivisesti, enkä passiivisestikaan, näin lukijana.
Minun huushollissani kaikki käyttäytyvät asiallisesti; eri mieltä saa olla, mutta vihapuheita tai ilkeilyä ei chez Char harjoiteta. :)
Minusta on ihanaa lukea kirjoituksiasi ja vieraittesi mielipiteitä; olla välillä samaa mieltä ja kompata, ja välillä pistää hanttiin, ja kertoa, miten minä maailman näen. - Väittelyt ovat elämän suola; niistä en ahdistu.
Kunhan pysytään asialinjalla, eikä mennä henkilökohtaisuuksiin, loukkaamismielessä.
Yksi syy miksi pidin taukoa kaikesta nettikirjoittelun lukemisesta on juuri se aggressiivinen, kohtuuton ja silmitön viha ja ilkeys, joka monissa nimettömissä kirjoituksissa paistaa. - Jokainen, joka ei kirjoita omalla nimellään, on "anonyymi". - Toisaalta ymmärrän hyvin myös mm. oman päätökseni käyttää yhtä nimimerkkiä. :)
Olen edelleen sitä mieltä, että suurin osa niivittäjistä ei kehtaisi henkilökohtaisesti, silmäkkäin ja selvin päin esittää mielipiteitään reaalimaailmassa. - Miksi sitten he saisivat vapaasti temmeltää netissä, Sananvapauden Nimissä? Jos Sana on Vapaa, ja yhteisömme sitä tärkeänä arvona suojelee: yksi vaihtoehto olisi se, että kaikki henkilökohtaisuuksiin menevät, provosoivat ihmiset saisivat loukkaavat tekstinsä palstallasi julki, kunhan kirjoittavat oikealla nimellään. Mahdollisten rikosilmoitusten valossa ottaisin varmaan tuon linjan, jos itse pitäisin blogia...
Kunnianloukkaussyytteitä heitellään nykyään omien argumenttien lisukkeina. Pykälät ovat selvät; hyvän tavan vastaiset ja loukkaavat kirjoitukset täyttävät lain kirjaimen. Kun nyt esim. Biaduet on puhunut voimakkaasti vihakirjoituksiin puuttumisesta, ja mahdollisista tulevista muutoksista lakeihin, minä miettisin tätä juridistakin puolta. I'm just saying.
Jos esim. nettilehdet joutuvat osavastuuseen vihapuheiden julkaisemisesta, lienee ajan kysymys, koska sääntö koskisi myös yksityishenkilöitä. - Tässä nyt puhuu juristi Char; mietin sitä kurjinta vaihtoehtoa, lainopilliselta kannalta, kuten aina.
Minua on akateemisissa piireissä uhattu yksityisesti kunnianloukkaussyytöksillä, ja yritetty kiristää julkisiin anteeksipyyntöihin perusteltujen, asiallisten, mutta eriävien mielipiteitteni takia. - Periaatteessa, ja niin älyttömältä se kuulostaakin: kuka vaan voi haastaa kenet vaan, yksityisellä sektorilla. Sikäli kannattaa siis turvata oma selusta. - Useimmiten nuo uhoamiset ovat vain sitä itseään; koulukiusaamisen jalostuneempi muoto, mutta silti.
Minä muuten reagoin noihin kiristysyrityksiin siten, että tein asiasta ao. piireissä julkisen. Vastapuoli oli, omalta kannaltaan hyvinkin harmittavasti, lähetellyt minulle meilejä, jotka olivat ilman mitään epäilyä "loukkaavia ja hyvän tavan vastaisia". - Minun kunniaani ei toisaalta puida missä oikeussalissa, jos se minusta on kiinni. Tiedän itse mitä teen; läheiseni tietänevät myös, ja muusta maailmasta en juurikaan välitä... Samoin menettelin exän kohdalla: jos olisin halunnut puida yksityisasioitani julkisesti, "maineenpuhdistamisen" toivossa, ja saada rahallista korvausta loukkauksista, matskua olisi ollut. Kirjallisena. Itse suhtaudun niin, että ilkeily, nimittely ja syyttely kertovat enemmän sanojasta kuin minusta, enkä missään tapauksessa halua joutua niin stressaavaan tilanteeseen kuin oikeudenkäyntiin, jos ei ole aivan ehdoton pakko. Enkä nyt ainakaan halua rahastaa jonkun onnettoman ihmisen komplekseilla.
VastaaPoistaIhmisiä on helppo loukata ja haavoittaa; ihan vieraitakin ihmisiä, saati sitten läheisiä. Jokaisella meistä on heikot kohtamme, eikä tarvitse olla raketti-insinööri, että huomaa ne (läheisissä suhteissa se on kaikkein helpointa). - Juuri tuo ihmisten herkkyys tekee tahallisesta ilkeilystä äärimmäisen epäkiinnostavaa. Se on helppoa kuin heinänteko, jos sitä haluaa - miksi sellaista edes haluaisi? Kostoksi? Aiheuttaakseen pahaa mieltä? Tappaakseen aikaa? Plus että: "Myös viha sortajia vastaan vääristää kasvot", sanoo siskoni, 60-luvun kasvatti.
Provosoituneenakaan en osaisi vastata samalla mitalla - varmaan juuri siksi, että se tuntuisi niin epäreilulta ja kohtuuttomalta (ilkiöt ja kiusantekijät ovat valmiiksi heikoilla), ja joutuisin kuitenkin elämään itseni kanssa mittelön jälkeenkin...
Noh. Lyhyesti: minäkin kannatan moderointia. Tahallinen ilkeily pilaa todella kivaa blogia, ja se on harmi!
Emännälle kiitos sunnuntain kahvihetkestä, nyt suuntaan ip-uintiretkelle! :)
Samuli, Char,
VastaaPoistakiitos hyvistä ja rakentavista puheenvuoroista. Kyllä netissä sentään on enemmän ihania ihmisiä, viisaita, älykkäitä, kokeneita, osaavia ja humaaneja kansalaisia.
Oli ilo lukea nuo ylläolevat kommentit tässä kahvin poristessa pannuun ja jäätelöä nuoleskellessa. Tuli hyvä ja iloinen mieli.
Charille erityiskiitos pitkistä ja kypsistä puheenvuoroista. Arvostan ajatuksiasi ja tapaasi ilmaista ne.
Kiitos kiitoksista, Iines! :)
VastaaPoistaJa monta kiitosta itsellesi tästä hyvästä ihmissuhdeverkostosta, johon olen sinun ansiostasi päässyt mukaan! :)
P.S. Anteeksi, anteeksi!!!; viime bloggauksesi (Kesä-pk, 16.s) viimeisimmästä vastauksestani jäi puolet tekstistä pois, ja loput ilmaantuivat ruudulle kahdesti...
Huomasin just, enkä osaa korjata virhettä. - Jos mitenkään voisit poistaa molemmat kirjoitukseni, se sopii minulle paremmin kuin hyvin, koska en itse osaa tehdä sitä!!!
Eikä noista kirjoituksista saa hirvikään tolkkua...
Sama vika meinasi olla tänään; yritin jakaa tekstiä, mutta kun yhteydet tökki, päädyin melkein postaamaan puolikkaita juttuja kahdesti, ja keskikohdat jäivät kokonaan pois.
Valitettavasti minulla ei ole vanhoja originaaleja tallessa, eli en voi postata uudestaan... Toisaalta: kukaan ei ole vastannut, varmaan koska tekstit olivat niin päättömiä, ettei niihin voi sanoa mitään :D!
Sikäli siis pyydänkin poistamaan nuo tekstit. - Paitsi jos halutaan säilyttää ne muistomerkkinä siitä, kuinka tietokone-rajoitteinen Char on... ;) :D :)
Mitään järkeä niissä ei ole, eli please, feel free! Jälkipolvet tuskin menettävät mitään kuolematonta, ja kun vastauksia ei luonnollisestikaan ole tullut, poistaminen ei sotke mitään keskustelua.
Kiitos vielä! Ja nyt eikun pakkaamaan uikkaria ja pyhjettä! :)
Jutellaan huomenna lisää! :)
Char on mukava ihminen. Muistan, kun hän puhui "ahkerista majavista" (jotka pesivät pyykkiä?) ja nyt "hirvistä, jotka käyttävät PC:tä". Seuraavaksi odotan a) jääkarhua b) sevettisutta c) liskoa d) jotain muuta e) eli oravaa.
VastaaPoistaEikun ihan totta Char: mun on ollut kauan aikaa ikävä Sinua. Kiva, että tulit takaisin!
Minustakin on kivaa, kun olet Char taas maisemissa!
VastaaPoistaOlet sekoitus hössöttäjää ja teräväpäistä & lämminsydämistä ihmistä. Se on hyvä kombinaatio!
Mitenkäs muuten se äitisi kattovuotosysteemi lopulta meni?
Ihmisestä säteilevä leveä ja aito lämpö on hyvä asia, tässä suomalaisessa ankeutta ja kylmää pilkkaamista ihannoivassa kulttuuri-ilmastossa.
VastaaPoistaSe on jotenkin konstailematonta ja kutsuvaa, ja uteliaisuutta herättävän kiinnostavaa, harvinaisuudessaan.
Itsekin toivon, että olisin vähän lahjakkaampi relaamisessa ja hösläämisessä, sillä sehän kertoo vain siitä, ettei pidä itseään paskantärkeänä.
Toivottavasti et kärähdä karrelle siellä saunassa.
VastaaPoistaNo en toki, oli miellyttävät löylyt, kun annosteli sopivasti kiuluun vettä, jonka sitten loiskautti kiville (saunan lauteet oli muuten miesystävälliset). Pari pakollista saunaolutta kun hulautti vielä huiviin, rentoutusmielessä, niin hyvä tuli.
Hyvä viikonloppu, sain näin loppukesästä perhoskauden avatuksi, siis havaintojen ja kuvien puolesta. En nyt jaksa antaa sinulle vastinetta, Mikis, vaan tutkin mieluummin kuvasatoa. Suruvaippa taisi ainakin tulla "haaviin". Eräs jännä, vihreä, koppakuoriainenkin tuli. En tiedä tarkemmin mikä. Tulit vain jotenkin tuosta koppiksesta mieleen, et siksi että olisit yhtä nätti, vaan siksi että olet yhtä kova "kuorinen". Se on valitettavaa sikäli, että et pysty vastaanottamaan sanomaa...
Mikis,
VastaaPoistahei sinullekin! :) Sinunkin kanssa on kiva taas jutella! - Äläkä ota paineita eläimistä; ne tulevat sitten juttuun mukaan luonnostaan, kun ovat tullakseen.. ;) :)
Raadan kuin majava tällä hetkellä täällä meittien kotona, kun valmistaudun siihen ensi viikon torakkamyrkytykseen... :)
Ja Kuunkuiskeelle tervehdys seuraavaksi! :)
- Sinulle kiitos kysymästä: just sen vesivahingon ja sitä seuraavien jatkuvien pikavisiittien aikana/jälkeen jäi tämä nettitouhu kokonaan pois. Yhtiökokous meni hyvin: parhaillaan on kattoremontti käynnissä!
Seuraava haaste onkin se, että virkansa puolesta kokouksia käyvä arkkitehti on vahvasti sitä mieltä, ettei vinttitilaa jatkossa tarvita. Taloyhtiö on pieni, eikä äänestäjiä ole paljon... Olisi kuulemma ihq juttu, jos vintti muutettaisiin kattoasunnoiksi, tai saunatilaksi.
- Kokouksessa sanoinkin, että itse ehdottaisin uima-allasta, kun vesi valuu kuitenkin sisään... :)
Iso muuttopuuha meillä oli, kun siirrettiin Mamman kamat vintistä kellariin, avoimiin varatiloihin. Ja siskonpoika sotki päivät, eli touhusin siellä ensin tunnin verran yksin, ennenkuin soitin, ja kainovienosti kysyin, että koskahan nähdään... Toisaalta äidin herttainen naapurinmies tarjoutui avuksi, eli kaikki lutviintui.
Noh. Kaikki järjestyi parhain päin. :)
Nyt on siis remontti käynnissä - ja minulla on tosi hyvä mieli siitä, että muistit! :) Meidän perheelle äidin olotila on tietty tärkeintä; en toisaalta olisi kuvitellut, että netissä joku muistaisi sen kaaoksen, jonka keskellä elän, ja vaivautuisi vielä puolen vuoden kuluttua kysymään siitä!
- Iines, kuten sanoin: en osaa tarpeeksi kiittää tästä ihmissuhdeverkostosta!
Purkaa nyt hammasta! Pakko sanoa: haleja kaikille! :)
Char
Hei, anonyymi,
VastaaPoistatuo munana esiintyminen olisi kaikista hassua, jos tietäisit historiani, ja syyn, jonka vuoksi minulla olisi aihetta vetää juttuja oikeuteen..
Minua on mielipiteitteni vuoksi haluttu "potkia munille, tai edes munalle, jos sitä olisi"; muut kommentoijat ovat keksineet, että munasarjatkin sopivat väkivallan kohteeksi.
Miksi haluat kirjoittaa rumasti? Ja fantasioida väkivallasta nimenomaan sukuelimiä kohtaan?
Jos alan pelätä turvallisuuteni puolesta, toimin taas turvatakseni itseni, mutta tällä hetkellä taas vain naurattaa. :) - Olin ihan varma, että näin käy, jos "uskallan" kirjoittaa tänne uudestaan.
- Joo, tein sen "virheen", että kerroin oikean nimeni täällä kerran. Pyynnöstäni Iines sen poisti. Jostain syystä sinä muistat?
- Minusta on ihan järkevää, ja myös sinun kannaltasi toivottavaa, että pysyttelen nimimerkin suojissa, noin niinkuin tulevaisuudessakin. :)
Olen siis saanut uhkauksia ihan nimeltämainitusti, ja todistetusti; sinuna en pistäisi lusikkaa tähän puuroon.
Iines poisti aikoinaan nimeni kerran; eräät meistä nyt ovat näköjään fiksautuneet... Ja jos minulla ei olisi syytä pelätä, tai varoa, muiden ihmisten tyhmyyksiä, olisin varmaan kirjoitellut kaiken aikaa oikealla, koko nimelläni.
Iines tietää, kuka olen. Sinulle sanon saman kuin Iinekselle aikoinaan: ole kiltti ja kunnioita yksityisyyttäni täällä netissä.
Täällä olen Char. :)
Edelleenkin poistan aidon henkilön nimen paljastelut. Anonyymin kommentti oli muutenkin asiaton, joten poistin sen.
VastaaPoistaKorostan, että netissä itse käytettävät nimimerkit, jotka muistuttavat omaa henkilönnimeä, eivät ole nimipaljastuksia, joten niitä en poista automaattisesti.
Korostan, että netissä itse käytettävät nimimerkit, jotka muistuttavat omaa henkilönnimeä, eivät ole nimipaljastuksia, joten niitä en poista automaattisesti.
VastaaPoistaEntä jos netissä itse käytettävä nimimerkki ei muistuta sitten ollenkaan omaa henkilönimeä, niin poistetaanko ne automaattisesti?
Ilmaisin huonosti tarkoittamani.
VastaaPoistaMitään nimimerkkejä ei ensinnäkään poisteta, ellei joku pyydä poistoa. Suorat nimipaljastukset poistetaan, sikäli kuin ne havaitaan, heti.
Jos nimimerkki muistuttaa sukunimeä, niin se ei ole syy poistoon, koska se ei ole housujen alasveto. Muut eivät läheskään aina tiedä, että jaaha, tuon Pemppusen takana olikin P. Emppunen, ellei P. Emppunen itse hyppää estradille näyttäytymään.
Se vihreä koppakuoriainen voi muuten olla kenttäkiitäjäinen, jonka kuva löytyy mm. kuvablogini kesäkuun kuvista.
VastaaPoistaSuruvaipat ovat heränneet. Tänään juoksin yhden perässä. Laskeutui korkealle saunamökin savupiipun reunaan, kuin kiusakseni. Ohdakeperhonen sen sijaan lensi keltaiselle syyskukalle. Ja muutama sinisiipi liihotteli neitoperhojen kanssa. Heinäsirkat ja hepokatit ovat lihoneet hyvin pulleiksi.
tuo munana esiintyminen olisi kaikista hassua, jos tietäisit historiani, ja syyn, jonka vuoksi minulla olisi aihetta vetää juttuja oikeuteen..
VastaaPoistaÄlä viitsi kirjoittaa arvoituksin. Kerroppa hiukan lisää historiastasi ja nykypäivästä. Siis niitä aitoja juttuja eikä aamutakissa kuvitteelliselle "TV:n korjaajalle" keikistelyjä. Kerroppa hiukan noista "vetää juttuja oikeuteen" -stooreja. OK?
Minua on mielipiteitteni vuoksi haluttu "potkia munille, tai edes munalle, jos sitä olisi"; muut kommentoijat ovat keksineet, että munasarjatkin sopivat väkivallan kohteeksi.
Vaikea kuvitella moista. Juttusi kun ovat aina niin selkeitä ja fokuksessa. Niissä ei ole koskaan mitään hajontaa vaan ne muodostavat loogisen jatkumon, aina.
Miksi haluat kirjoittaa rumasti? Ja fantasioida väkivallasta nimenomaan sukuelimiä kohtaan?
Esitä tarkka lainaus noista fantasioista minun sanomanani. Jos (kun) et pysty, toteamme että puhut paskaa. Kirjoitat kaikenlisäksi rumasti, herjausmielellä ja kiihotat kansanryhmää vastaan.
Jos alan pelätä turvallisuuteni puolesta, toimin taas turvatakseni itseni, mutta tällä hetkellä taas vain naurattaa. :) - Olin ihan varma, että näin käy, jos "uskallan" kirjoittaa tänne uudestaan.
Sinä taidatkin olla meedio, vähän niin kuin tuo meidän KK? Itsensä pelottelu taas tuo mieleeni ensiksi VEH:n, joka pelottelee itseään netsellä ja Hitlerillä. Liekkö teillä molemmilla samaa vikaa? Olemattomia pelkäätte?
Jostain syystä sinä muistat?
Muistan kaiken olellisen.
Minusta on ihan järkevää, ja myös sinun kannaltasi toivottavaa, että pysyttelen nimimerkin suojissa, noin niinkuin tulevaisuudessakin. :)
Miksi? Esitätkö jotain uhkauksia?
Olen siis saanut uhkauksia ihan nimeltämainitusti, ja todistetusti; sinuna en pistäisi lusikkaa tähän puuroon.
Edelleen, esitätkö SINÄ täällä jotain uhkauksia?
Ja jos minulla ei olisi syytä pelätä, tai varoa, muiden ihmisten tyhmyyksiä, olisin varmaan kirjoitellut kaiken aikaa oikealla, koko nimelläni.
Niin varmaan...
ole kiltti ja kunnioita yksityisyyttäni täällä netissä.
Katsotaan, löytyykö sinulta sitä kunnoitusta. Toimitaan sitten sen mukaan vastavuoroisesti.
Kenttäkiitäjäinen.
VastaaPoista"Ilmaisin huonosti tarkoittamani."
VastaaPoistaNo niin totisesti teit! Ymmärrätkö kuinka tärkeää on viestinnän täsmällisyys ja oikeellisuus? Uskon, että ymmärrät, jo ex-ammattisikin puolesta.
"Mitään nimimerkkejä ei ensinnäkään poisteta, ellei joku pyydä poistoa."
Millä perusteella joku voi pyytää toisen nimimerkin poistoa? Entä onko kohtelu tasapuolista ja reilua?
"Suorat nimipaljastukset poistetaan, sikäli kuin ne havaitaan, heti."
Mistä tunnistat suoran nimipaljastuksen? Tänne on kerran jos toisenkin tehty suoria nimipaljastuksia ja muuta intiimiä ja asuinpaikkaan liittyvää tietoa jotka ei liity tähän blogiin mitenkään ja sinä vain pällistelit etkä tehnyt mitään. Täten totean, että tuo lainaamani lauseesi on epätosi.
Omansa tietenkin.
VastaaPoistaKun noudattaa yleistä ihmistenvälistä toisten kunnioittamista ja nettietikettiä, ei tarvita mitään erillissääntöjä. PISTE.
Se vihreä koppakuoriainen voi muuten olla kenttäkiitäjäinen, jonka kuva löytyy mm. kuvablogini kesäkuun kuvista.
VastaaPoistaKatsoin linkkaamasi kuvan, ja ei ollut tuo sama minulla. En ole vielä purkanut kuvia kamerasta enkä sortteerannut niitä, mutta arvelisin että koppis voisi olla joko kultakuoriainen tai kuparikuoriainen. Katsoin kuvat wikipediasta, näyttävät aika samanlaisilta. En osaa sanoa olisiko kuvaamani kuoriainen jompi kumpi noista.
Suruvaipat ovat heränneet. Tänään juoksin yhden perässä.
No minä juoksin tämän yhden perässä pitkin tätä päivää. Aina kun se oli aloillaan, niin se oli siivet yhdessä. Ainakin siltä tuntui. No, onnistuin kait muutaman kuvan saamaan - lopulta - siten, että perhosella oli nätit siivet auki. Ensi havaintoni suruvaipasta, luulen.
Ai niin, tähänkään kysymykseen et vastannut, toistan sen: "Mistä tunnistat suoran nimipaljastuksen?"
VastaaPoistaVastausta odotellaan...
"Omansa tietenkin."
VastaaPoistaTuo ei valitettavasti vastannut kysymykseeni.
Toistan kysymyksen tässä uudelleen: "Millä perusteella joku voi pyytää toisen nimimerkin poistoa? Entä onko kohtelu tasapuolista ja reilua?"
Aina voi pyytää mitä vaan.
VastaaPoistaKohtelu ei ole tasapuolista eikä reilua, vaan täysin riippuvaista blogiemännän pyykki- ja liputuspäivistä.
Näin pelkäsinkin.
VastaaPoistaKiitos kuitenkin vastauksesta, Iines.
Tuo toinen kysymys odottaa muuten vielä vastausta...
VastaaPoistaTervehdys minultakin Charille, joka on pitkään ollut vaiti täällä.
VastaaPoistaIines ja anonyymi, meidänkin mökkilaiturin vaiheilla on liihotellut suruvaippa viime päivinä. Onko niidenkin aika nyt vasta, kun kesä kallistuu kohti syksyä? Kesän alkupuolen rantaa edestakaisin on lennellyt suuri yksivärinen vaaleankellertävä perhonen. Saapuneet ovat jo myös isot sudenkorennot, jotka joka vuosi viimeisinä syyskesän päivinä tulevat tekevät kuolemaa rantakaislikkoon.
Hei, Delilah,
VastaaPoistakiva taas nähdä! :)