29.9.2011

Napakymppi


28.9. Hajanainen sadealue leviää Suomeen lännestä. Miten sopivaa. Pidän siitä, kun vuodenajat ovat luonteensa mukaisia. Liian pitkä ja lämmin aurinkojakso syksyllä on kiusallista, ruska viivästyy ja talvi tulee sitten yhtäkkiä, lumi sataa värikkäisiin lehtiin ja tappaa syksyn, jota ei ollutkaan. Saa sataa ja saa olla hämärää, se kuuluu asiaan. Saa olla sumuista tuhnua. Saa tuulla ja lentää lehtiä. Saa vetää harmaan savimaan viilloille latojen edestä. Onpa sitten maa lumen tulla.

Muistakaa muuten seistä! Istuminen vaarantaa terveytenne! Sisäelimenne painuvat toisiaan vasten, aineenvaihduntanne luonnollinen kierto estyy, käytte kuin liian täyteen ladattu blogi, nytkimällä. Näin sanottiin uutisissa, siis että istuminen on vaarallista. Minä lähdin sen kunniaksi istumaan kannon nokkaan, istuihan Simon Styliittakin 37 vuotta pylväänsä päällä. Kannon nokassa istuessani katselin maisemaa ja olin vaan ja kävin varmaan nytkimällä.

Mietin, olenko kenties omituinen, kun en suuntaa askeliani ihmisten ilmoille markkinapaikoille, muzakin ääreen marketteihin tai vaikka asuntoyhtiön naisten luo kahville kälättämään. Ei, vaan menen yksin metsään, siis metsään, ankeana syyspäivänä.
Joskus mietin, kulkiessani yksinäisen jousiammuntaradan laitoja vaikka nyt pihlajissa notkuvia rastaita kuvaamassa, että outo minä olen, ei naisen kuulu metsissä yksinään laukata, se on ikiaikaisen miehen rooli. Minut voisi yksinäinen mielenvikainen vaikka naulita jousipyssyllä suoraan maalitauluun kenenkään huomaamatta. Napakymppi.

Naisen kuuluisi kai etsiytyä piireihin, harrastaa hyväntekeväisyyttä ja kotinsa puunaamista. Irtoaisi varmaan niitä näitä, jos ryhtyisin jynssäämään kotiani hammasharjalla. Sekö olisi naisellista ja tarpeellista?
Voi olla, että vetäytyminen yhteisestä hyvästä on lapsuudentuntojen seurausta. Minun piti kiivetä piiloon talon katolle tai omenapuuhun lukemaan, kun en jaksanut katsoa humalaista isää. Halusin olla rauhassa. Haluan edelleen.

Kuvasin sitten siinä kannonnokassa - väliin kaatuneen puun rungolla - mustaa metsälampea, joka hehkui väreissä ja muodoissa, joita taiteilijakin kadehtisi. On hauskempaa löytää osumia luonnosta kuin sieviä kippoja kaupasta tai kuunnella, mitä naapurin pienipäinen nainen kälättää satakuntalaismurteella. Toisaalta on sekin hauskaa, mieluusti kuuntelen häntä, mutta seisten ja pieninä paloina. On minulle yksi Maija luvannut näyttää karhunkin kuvia, veljen ottamia. Jännittyneenä odotan, koska minua viedään kylään.

29.9. Einesbaarissa ovat nyt vuorossa lokakuun kirjakeskustelut. Valmiina on alustus Jari Tervon Laylasta. Tulossa pikapuoliin ovat myös Uuno Kailaan Runoja-teoksen ja Sofi Oksasen Liian lyhyt hame -laululyriikkakirjan esittelyt. Kaikilla alustuksilla on eri kirjoittajat, jotka ilmenevät paikan päällä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

(
Valokuva Iines, Metsälampi-sarja, jota on lisää täällä.)

186 kommenttia:

  1. Aivan uskomattoman upea kuva.

    Vilkaisin jo alareunasta, että kenenkäs maailmankuulun taiteilijan abstrakti teos tässä onkaan, mutta sehän olikin Iineksen Metsälampi-sarjan helmi.

    VastaaPoista
  2. Kai te muutkin näette tuossa lammen keskellä oksista muodostuneen naisfiguurin...?

    Metsälammen Haltiajatar se siinä keimailee.

    VastaaPoista
  3. Oi kiitos, hienoa kun kuva huomattiin.

    Jos tahtoo katsoa sitä luonnollisesti, sen kuuluisi olla vaakatasossa. Muutoin se on pala metsälammen pintaa, mitään muuttamatta.

    VastaaPoista
  4. Hmm, minä ainakin näen siinä naisen figuurin ja jopa mustan kolmion tai narupöksyt.

    Kadehdittavan hoikka uuma ja muhkeat reidet. Taitaa olla miesten ihannevartalo.

    VastaaPoista
  5. "Naisen kuuluisi kai etsiytyä piireihin, harrastaa hyväntekeväisyyttä ja kotinsa puunaamista"

    Moi! Kylläpä täällä on kireät raamit ja roolit sukupuolille ;)
    Minun tuttavapiirini miehet ja naiset ovat onneksi kaikki "omituisia" oman tiensä vaeltajia; esim baarisieppo nainen ja taiteita harrastava mies. Puhumattakaan siitä koti-isästä, jossa perhe rouvan palkalla vaan elelee. Nyt vaan ihan lähi piirin esimerkkeinä. Suotakoon kaikille omat tapansa elämäänsä toteuttaa ja elää (edellyttäen että ei ole tappo ym tuho aikeita ympäristöään kohtaan).
    Ihanaa kun on syksy!!

    Anneli

    VastaaPoista
  6. Onkohan tuo Simon Styliitta sama kuin pylväspyhimys? Muistan kirjoittaneeni kyseisestä tyypistä esitelmän, varmaan yläasteella.

    Vapaaehtoinen vetäytyminen ihmisten ilmoilta on yhtä ihanaa kuin vapaaehtoinen hakeutuminen lähelle. Tilanteen mukaan. Olen nyt toista päivää aivan omissa oloissani, kukaan ei vaadi eikä pyydä mitään enkä itsekään toivo nyt muuta kuin että eilisiltana aloittamani Auster on niin makoisa kuin alku lupaa. Tänään olen puhunut puhelimessa kerran, eilen en tainnut puhua kuin lähikahvilan myyjälle. Ihanan hiljainen päivä!

    Huomenna kutsuvat työt ja huomenna en nuku yksin.

    Vaihtelevat rytmit sopivat minulle ja mikä parasta - useimmiten ne saa päättää itse. (Paitsi työn.)

    Kauniita kuveja!

    VastaaPoista
  7. Anneli,

    ehkä siis pikemmin kyselen kuin asetan roolimalleja.

    Tuli vain mieleen, että luontokuvaus sinänsä saati metsässä kuljeskelu on aika harvinaista puuhaa naiselle. Sillä on selvästi miehinen leima. Esimerkiksi luontokuvaajista varmaan 90 prosenttia, ylikin on miehiä.

    Noita perinteisiä roolin vaihtoja on enemmän, esimerkiksi koti-isiä tai sairaanhoitajamiehiä.

    VastaaPoista
  8. On sama heppu, pylväspyhimys, Kuunkuiske. Jostain syystä tyyppi kiinnostaa minua. Olen käyttänyt häntä ennenkin esimerkkinä.

    Huomenna en nuku yksin - onpas kaunis lause.

    VastaaPoista
  9. Karhun kuvat ovat juuri niitä kaupan sieviä kippoja. Tuo risufiguuri sensijaan on todennäköissti hetken lahja ilman ihmispedon laatimaa haaskaa.

    Haltijatar ei keimaile, eikä viisas sitä edes odota.

    Ystävällisesti
    anon.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi,

    samaa mieltä karhun kuvista. On jotenkin kornia istua piilokojussa lähellä karhulle asetettua houkutushaaskaa odottamassa mestarilaukausta. En tykkää.

    Tuo risukuva on siis pala luontoa sellaisenaan, vain pystyynnostettuna.

    PS
    Anonyymi, vietämme anonyymitonta viikkoa, joten noudatatko ystävällisesti kommenttilaatikon yläpuolella olevaa ohjetta. Valitse itsellesi nimimerkki!

    VastaaPoista
  11. Tajusin tekstiä lukiesani, että minullekin syy lukea on ollut oma rauha, myös silloin lapsena kun oli kaikkea ikävää.

    Nykyään kun poikkean jonnekin huoltamolle kahville tai junamatkalla, minä uppoan lehden lukemiseen, sen avulla rentoudun, eristän itseni maailmasta. Ei se tarkoita sitä ettenkö olisi ja pystyisi olemaan myös sosiaalinen, mutta aina en sitä halua olla.

    Työpaikkailmoituksissa kun ne hakevat aina "ulospäin suuntautunutta", se itse asiassa taitaa takoittaa: "vailla sisäistä elämää olevaa".

    "Jokasel on homma", sanoi Dave Lindholm joskus. Se minulla tuli mieleeni tuosta "istuminen on vaarallista"-tutkimuksesta, jota lehdissä on ollut. Jos näkisin tutkijan, minä en voisi olla sanomatta sille: "Oooh! - Ihan itekö tutkit ja päättelit, tuleekohan noopeli!"

    Naisfiguuri, ja seksikäs, todellakin kuvassa on, en olisi huomannut.

    Toistoksi menee, mutta kuvasi täytyy minunkin mainita, koko sarja. Kuvablogissa edellisen postauksen alin "lehtiä syyslammen pinnassa", sisältää koko haikean syksyn, mutta siitä puuttuu vuodenajan ankeus ja ikävä, se onnistuu väreineen olemaan jopa iloinen. Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  12. Mitähän minä ajattelen, kun näen tuossa lampikuvassa ennen kaikkea seksikkään naisfiguurin.

    Kuva on kuvablogissa siis oikeinpäin, ja se muuntaa sen paremmin luontokuvaksi, lampi on metsässä, mutta niin että siihen osuu aurinkoakin, mistä tulevat nuo syksyn lehtipuitten värikkäät sävyt ja lehdet.

    Jostain luin, että nykyään kannattaisi mieluummin sanoa, että ei ole ulospäinsuuntautunut, niin kliseinen tuo adjektiivi on. Osoittaa luovuuden puutetta käyttää sitä. Ja tosiaan, kaikki työt eivät vaadi kälätys- ja mielistelytaitoja.

    VastaaPoista
  13. Koko ikänsä töissään istuneen kirjanpitäjän muistopuhe:

    Hän ei koskaan pelännyt kohdata vaaroja, hänen elämänsä oli täynnä riskinottoa, tietoista itseään uhraamista. Ilman pelkoa, itseään ajattelematta, hän teki velvollisuutensa.

    VastaaPoista
  14. Yhden oikein hyvän kyttäyskopin karhukuvan olen nähnyt. Kuvaaja oli kopin ulkopuolella tai toisessa sellaisessa, kuvassa kuitenkin näkyi kuvaajien kyttäyskoppi. Toisella puolella karhu nuuski sitä epäluuloisesti, toisella puolella joku kuvaajarouva oli autuaan tietämättömänä kyykkypissalla.

    Nostakaa Tarzan puuhun, minä ajattelin, kun luin hiljattain uutisen kahdesta metsämiehestä, jotka joutuivat karhun raatelemiksi. Ehkä kannattaisi äijien vain lukea Erä-lehteä ja käydä toisinaan metsänlaidassa syömässä pakista hernekeittoa, kyllä sen jännitystarpeen saa sillä tyydytettyä, eikä tule turhia vahinkoja.

    Pizzaakin saa tilattua melko riskittömästi, siinä on usein jopa kotiinkuljetus.

    VastaaPoista
  15. Riku, pitää kyllä protestoida tuota:

    "Työpaikkailmoituksissa kun ne hakevat aina "ulospäin suuntautunutta", se itse asiassa taitaa takoittaa: "vailla sisäistä elämää olevaa"."

    Nääs voipihan se olla niinniin, että tykkää ihmisten kanssa härväämisestä ihan yhtä paljon kuin yksinolostaankin.
    Itse olen tiettävästi jo ammattinikin puolesta ulospäin suuntautunut kuin mikä, mutta nautin yksinäisyydestä ja kyllä mulla joskus jotain sisäistä elämää on ollut havaittavissa.
    En siis usko että sosiaalisuus ja pohdiskeleva luonne olisivat jotenkin toistensa vastakohtia.
    Vain jos sosiaalinen luonne tarkoittaa sitä, ettei kestä olla yksin tai kyllästyy helposti, se on kyllä köyhän sisäisen elämän merkki.

    Asiasta toiseen: itse olen täällä etelän mailla vähän ihmeissäni, kun kesä vaan jatkuu ja jatkuu (Tänäänkin 29 astetta).
    Tässähän menee pohjolan akalta uskottavuus, kun olen niin tottunut sandaalielämään, että tokkopa enää kestän alle kymmenen asteen lämpötiloja ilman paleltumisvaaraa.

    VastaaPoista
  16. Meitä on paljon kaltaisiasi, vaan emme ehdi kertoa sitä blogissa! Ollaan vielä töissä!

    VastaaPoista
  17. Tuo kyttäyskarhukoppikuva olikin mainio tilannekuva, Riku, siinä sen viehätys. Muutoin olen vähän kyllästynyt siihen, että Vuoden Luontokuva on aina jokin karhu- tai susikuva. Harvoin nämä metsän valtiaat tulevat ihmistä vastaan luonnonoloissa, yllättäen.

    Kyttäämistä silti voi vähäisessä määrin luontokuvissa harrastaa, ja käyttääpä moni kuvaaja houkutteita lintukuvauksissakin. Itsekin olen ajatellut ottaa pähkinöitä taskuun ja tehdä jonkun paikan metsästä pikkuväen ruokintapaikaksi. Itse kykkisin vaikka kiven takaa kameran kanssa.

    Karhujen haaskakuvaukset ovat kuitenkin aika pitkälle vietyä keinoeksotiikkaa.

    VastaaPoista
  18. Minusta, Sari, ulospäinsuuntautunut on vähän eri kuin sosiaalinen. Mm. Liisa Keltikangas-Järvinen puhuu tästä.

    Tähän sopiikin hyvin se, että pohdiskeleva ja yksinoloakin tarvitseva ihminen voi olla hyvinkin sosiaalinen - minäkin olen. Rakastan ihmisiä, vaikka vaadin oman pohdiskelevan yksinoloni päivittäin. Tykkään muista ja väliin tykkään pulista niin että äänijänteet kipeytyvät.

    En malta olla tässä mainostamatta Sarin kisuvauvaa - ellette ole huomanneet hänen blogistaan. Olen henkeä pidätellen seurannut vastasyntyneen kissanpojan pelastusyritystä. Pikku rääpäle on viikon aikana kasvanut ja avannut silmänsä.


    ANONYYMI armas,

    vietämme anonyymitonta viikkoa - noudata kommenttilaatikon yläpuolella olevaa ohjetta ja keksi itsellesi nimi keskustelun selkeyttämiseksi.

    Sitä muuten ehtii, mistä pitää. En usko kiireeseen, se on järjestelykyvyn puutetta. Kiire on korvien välissä.

    VastaaPoista
  19. Sari,

    en missään tapauksessa halunut sanoa, että ulospäin suuntautuneisuus olisi merkki jostain tyhjäpäisyydestä, tai yleensä mistään muusta kuin ulospäin suuntautuneisuudesta.

    Ajattelin vain, että sana jossain vaiheessa muodostui työmarkkinoilla kokonaan muuta tarkoittavaksi peitetermiksi, jolla oikeasti haluttiin sanoa: "Emme halua kokonaista ihmistä, haluamme vain työpanoksesi, meillä sinun on syytä näyttää iloista naamaa, murjota kotona!"

    VastaaPoista
  20. Kiitos mainoksesta, Iines! Kissavauvamme on juuri nyt maailman napa, koska sen elämä on niiiin haurasta materiaa. Vaikka ei se nyt juuri mitenkään hauraalta vaikuta, makailee kuin isompikin kissa ikään ja näkee vauhdikkaita unia tassujen vilkuttelusta päätellen.

    Itsekin aloin miettiä mitä ulospäinsuuntautuneisuus oikein tarkoittaa, ja onko se oikeastaan sosiaalisuuden synonyymi.
    Enpä tiedä.

    Ehkä olet Riku oikeassa, että sitä käytetään jonkinlaisena peiteterminä, juuri sen epämääräisyyden vuoksi. Itse koen että työilmoituksissa etsitään sellaista ulospäinsuuntautuneisuutta joka ilmenee vähän amerikkalaistyylisenä 'hei mitä kuuluu' hymypalveluintona. Tai sitten halutaan 'ryhmähenkisiä' ihmisiä, jotka eivät koskaan haraa vastaan, eivätkä ole kummallisia.

    Hiljaisia ihmisiä muuten usein pidetään jotenkin viisaampina tai syvällisempinä, mikä sekin on harhaluulo. Itse pidän ainakin suuni kiinni jos haluan vaikuttaa erityisen viksulta. *hymiö*

    VastaaPoista
  21. Luin muuten kotomaan paikallislehdestä (joka on ainoa suomalainen sanomalehti joka minulle tulee ihan paperisena) että paikalliset metsästäjät olivat saaneet karhun. Karhu oli jopa tuhonnut heinäpaaleja(!), joten olihan se hyvä että saatiin tappettua. Kuvotti ukkojen maireat ilmeet kuvassa, jossa karhua kannettiin jaloistaan riukuun köytettynä. Suuret sankarit.Pöh.

    VastaaPoista
  22. Kaunis kuva ja muutenkin ilahduttava kirjoitus. Tuo tausta sopii hyvin tähän vuodenaikaan ja erityisesti tuohon kuvaan.

    Mieheni ja minä olemme moneen kertaan tuumineet, että me olemme jääneet teini-ikäisiksi. Meistä on kivaa luuhata kaupungilla myöhään illalla niin kuin seurusteluaikoina.

    Turistikauden aikaan ulkomaalaiset ja me kaksi kierrämme keskustan tonttia. Jotkut turistit tervehtivät. Joko heidän kotiseudullaan on tapana tervehtiä kaikkia vastaantulevia tai sitten he luulevat, että olemme saapuneet Helsinkiin samalla risteilyaluksella kuin hekin ja tervehtivät varmuuden vuoksi. Suomalaisia aikuisia ei iltakävelyllä nimittäin nykyään näe.

    VastaaPoista
  23. Sari,

    kyllä se kisu elämään selviää, niin tarmokkaalta sen räpylät näyttävät. Se on selvästi kasvanut ensi kuvan jälkeen.

    Kusti-kissa oli myös meidän hoivissamme ennen virallista luovutusikää (onko se nyt 8 viikkoa vai mitä), ja se eli lähes 20-vuotiaaksi. Se jäi vain vähän pienemmäksi kuin komeimmat kollit.

    Eikös ihminen ole kautta aikojen elänyt karhun kanssa, samonnut saloja. Harvoin on kukaan karhun suuhun joutunut. Hieman erti asia tietenkin, jos karhu alkaa pyöriä jossain asutuskeskuksessa ruokaa etsimässä.

    Täällä Pikkukaupungissa on susia, laitamailla, oli juuri nähty ei kovin kaukana siitä metsäalueesta, jolla kuvailen mm. noita lampia.

    VastaaPoista
  24. PS Sari, kiva kun pidät kuvapäiväkirjaa kissasta. Toivottavasti mahdollisimman pitkään!

    Anna,

    kiitos kuvakehuista! Jostain syystä kuvapalaute tuntuu erityisen hyvältä. Ihan sisimmältä itseltänihän minä taidan olla enemmän kuva- kuin sanaihmisiä.

    Huomasin juuri, että kuvablogissani on enemmän ilmoittautuneita lukijoitakin kuin tässä sana. Tai en tiedä mikä olen.

    VastaaPoista
  25. Kuva tekstisi alussa on kaunis. Kuin ihana lasimaalaus. En ensikatsomalta nähnyt siinä hahmoja, vain abstraktin värien leikin. Maiseman pystyyn nostaminen teki siitä jännittävän.

    Olen lähdössä katsomaan omaa mökkimaisemaa. Sielläkin värit hehkuvat. Vesi on noussut valtavasti ja ulottuu jo koivujen ja haapojen runkoihin. Toivottavasti metsämiesten pyssyt eivät pauku järven lähistöllä.

    VastaaPoista
  26. Hassua, minä kadehdin teitä kaikkia mökillelähtijöitä, vaikka voisin ihan hyvin itsekin lähteä. En vain saa lähdetyksi yksin sinne syyspimeään yöhön, vaikka enemmän pelättävää kaupungissa on kuin maaseudun rauhassa. Ehkä vaan pelkään sitä orpoa oloa, joka siellä valtaa mielen, kun ikkunoista näkyy vain mustaa ja tuuli suhisee ja oksat raapivat kattoa ja joku juoksee pikkujaloillaan kattoa tömisyttäen.

    Mutta Delilah, mukavaa mökkireissua!

    VastaaPoista
  27. Kiitos, Iines! Mukavaa kotiviikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
  28. Rakas päiväkirja!

    Tänään minä kävin taas kaupunginkirjastossa, kun viimeksi osoittautui, ettei niillä enää ole mitään vanhoja kaunoja minua vastaan. Turhaa sellainen olisikin, mistä minä voin tietää missä ne kirjat ovat!

    Jätin laittamatta kolikoita parkkimittariin kun ei ollut, arvasin että ovat parkkisaisiot jo perjantaita huitelemassa.

    Kailaan Runot on helkkarin paksu, saakeli Tapsa on valinnut kokoelman, että joutuisin mahdollisimman paljon lukemaan! Taidan ottaa harkintaan Jaska Jokusen menetelmän, laitan tyynyn alle, jos sieltä yön aikana aivoihini kirpoaisivat.

    Melkein putosin istualleni, kun huomasin siinä Kailasta hakiessani vieressä sellaisen hyttysenpaskan kokoisen yritelmän kirjaksi. Ensin en meinannut silmiäni uskoa, mutta todellakin se se oli. Tulevan valtionpään runoteos: "sinä kuulet sen soiton". Tottakai lainasin, pitäähän minullakin jotain hauskaa olla viikonloppuna.

    Pitelin käsissäni myös jylhää teosta: P.Lipponen, ensimmäinen. Laskin sen kuitenkin äkkiä käsistäni, kun pelkäsin sen putoavan varpailleni tai ison nyrkin sieltä välistä pamauttavan. Koko kirjasto katsoi, kun minulta pääsi kauhistunut parahdus: "En minä mikään uskonnonopettaja ole! Joku pyöritteli sormeaan hullun merkiksi ohimollaan, minä nyökkäsin tietävänä ja näytin kirjan kansikuvaa.

    Kaiken tämän jälkeen minulle tuli nostalginen olo.

    Muistin, kuinka olimme faijan kanssa kaupungilla kun olin vielä taskulampun kokoinen. Faija sanoi: Kuule odotas sinä kiltisti tässä, minä käyn tuolta alkon tädeiltä kysymässä paljon kello on. - sanoi sen vielä toiseen kertaan ja lisäsi, ettei tietenkään sieltä mitään ostaisi.

    Asia alkoi minua tänään taas kaihertamaan ja päätin testata asiaa. Faija puhui sittenkin totta! Siellä oli iso kello, josta saatoin ajan tarkistaa. Se oli varttia vailla viistoista yli puoli.

    Onnellisena istuin kototuoliin tetokoneen ääreen, minä tajusin myös sen "Soita minulle Helenan" merkityksen siinä Tervon kirjassa! Siitä tuonnempana.

    VastaaPoista
  29. Tuossa Kailaan Runoja-kokoelmassa on viidestä kokoelmasta runoja. Onhan siinä lukemista, mutta runojahan on kiva ja kevyt lukea, kun voi selailla ja lukea palan sieltä, palan täältä.

    On muuten olemassa toinenkin lähes samanniminen kokoelma, eli Uuno Kailaan runoja, v. 1963, valikoima tuokin kai. Uuno Kailaan Runoja on siis eri teos, ensi painos v. 1932.

    Pst Minäkin keksin mielestäni jo Tervon Helenalle jonkinlaisen merkityksen. Kunpa nyt ihmiset lukisivat opuksen, saisivat sen jostain käsiinsä ja kävisivät sanomassa siitä jotakin Einesbaarin keskustelussa. Minäkin voisin antaa oman kirjani eteenpäin, kun keksisin, miten ja mihin.

    VastaaPoista
  30. Pst,

    no, olihan Kekkosen Sylvikin kirjailija, joten sopii Jenninkin pitää vaikka lukupiiriä Linnassa.

    Mielenkiintoista, että tuon Jenni Haukion kirjan kustantaja on Savukeidas. Luulin, että siellä olisi rima korkealla.

    VastaaPoista
  31. Noh, anteeksi nyt Iines, ei minun pitäisi alustuksen laatijana tällaista sanoa, mutta silti ehdotan, jos antaisit sen maailman väärinymmärettyjempien halpojen viihderomaaneiden keräykseen?

    Köyhät ja raskautetut siitä huutavat: Jees- tätä mä oon aina halunnu!

    VastaaPoista
  32. Kas savumerkit nousee, tuolla on valtaa tuolla on rahaa! Jenni+Sauli=Totta!

    VastaaPoista
  33. Jos olisi isossa kaupungissa, voisi kirjojen luovutuksessa ja vaihdossa käyttää bookcrossingia, vai miten se termi meni.

    Siinä kirja jätetään tiettyyn sovittuun piiloon, ja kirjoja saa sitten hakea tietystä piilosta. Minusta tämä idea on hieno. Ei tule postimaksuja eikä tarvitse tavata naamakkain vieraita ihmisiä.

    Ei ole mieltä haalia kaikkea lukemaansa omiin hyllyihin. Vain ne, joihin tietää palaavansa, eikä niitäkään ihminen välttämättä tarvitse. Suurin osa kirjoista on hyllyissä tyhjän panttina.

    Ps Minun suosikkini presidentiksi on Pekka Haavisto, siis pidän hänestä eniten noista kaikista ehdokkaista, puolueesta viis. En pidä Niinistöä kovin aitona enkä sydämellisenä ihmisenä, hän on varautunut ja laskelmoiva, kuin vahanukke. Lipponen taas on hirveän vihainen ihminen, pelottavan aggressiivinen. Ja eikös hän ole jo eläkeiässä?

    VastaaPoista
  34. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  35. Pekka Haavisto, tuo vihreän liikkeen suihkukoneen saasteviivan altis piirtäjä ja mukavia miellyttävästi puhuvan heppulin perikuva.

    Älkää tehkö, älkää suvaitko, ou mai gaad, älkää tehkö mitä minä olen tehnyt. Toin tuliaisia auttamistoiminnasta.

    VastaaPoista
  36. Jos minä menen presidentin vaaleissa äänestämään - tuskin menen - niin minä piirrän siihen äänestyslippuun ison mulkun kuvan.

    Sulkuihin merkitsen varmuuden vuoksi, ettei se tarkoita ketään ehdolla olevaa, nimetkin varmuuden vuoksi siihen luetteloin.

    Sellaisen tarkoitus on erityisesti piruilla niinistölle ja lipposelle. Enkä halua olla mitenkään törkeä. Martti Innanen kuitenkin aikoinaan pitkään perusteli pienen pippelin toimintakykyä, kun sitä häneltä avoimesti kysyttin. Lopulta joutui myöntämään, että "jos totta puhutaan, ei sillä pienellä kikkelillä tee vittuakkaan!"

    Terveisiä Päiville ja Jennille, koittakaa kestää, niin miehennekin!

    VastaaPoista
  37. Toisaalta - onko sen väliä, kuka on presidenttinä. Presidenttihän on sivussa politiikanteosta. Siksi presidentiksi kannattaisi kai äänestää sellaista henkilöä, jonka toivoo pois päätöksenteosta.

    Ehkä semmoinen olisi hyvä, jota ei tarvitse maailmalla hävetä?

    VastaaPoista
  38. Tuo istuminen on maailman viheliäisintä puuhaa, mutta miten sitä läppäriä oikein seisaaltaan...Kyllä kai se metsä ja luonto aina sen akkaköörin voittaa, toisaalta ajattelin yhdistää molemmat johonkin saunailtajuttuun majalle, mutta niin on vain jäänyt haaveeksi, voisi juhlia tuota 35-vuotispäivää vähän jo myöhässä..siis tietenkin nuo numerot pitäisi laittaa eri järjestykseen, mutta käsi ei halunnut kirjoittaa:)

    Kuvahan oli (taas)aivan upea, eli jäin kiinni siihen, mutta siitä hoikkuudesta olen vähän eri mieltä eli joskus ja aika useinkin se kääntyy kantajaansa vastaan eli kuulen aika monesti: Syö enemmän, olet ihan kurjan näköinen:) (niin kuin minä en sitä jo itsekin tietäisi) Pitäisi olla siis hoikka, mutta kuitenkin uhkea? Yhtälönä se on aika harvinainen, onneksi meillä kuva:)

    Aikoinani mietin kovastikin tämän Simonin uskomatonta tarinaa ja askeesia ja sitä miksi ihminen tuomitsee itsensä tähän? Elimistö tottuu pikkuhiljaa aika vähään ja ehkä korkeuskin vaikuttaa jotenkin?

    Ja nyt päästiin aiheeseen eli karhuihin.. Tämä haaskakuvaus taitaa olla jo aika busineshommaa, mutta jotenkin kyllä arveluttaisi kohdata nalle ihan marjametsässä, koska luultavasti en malttaisi leikkiä kuollutta vaan kunnioittaisin karhua rukousasennossa, josta se ei kuulemma tykkää ollenkaan? Mutta mitä tehdä, seisoa ei tohdi eikä juostakaan voi:)

    VastaaPoista
  39. Kirjapiirin hengessä.

    Kirjoittaja on päiväkirjamerkinnöin luonut miniesseen luettavaksemme. Minä muotoinen kerronta vie meidät keskelle Lounais-Suomalaista lehto- ja peltomaisemaa. Kirjoittaja maalaa sielunmaisemaa maanläheisin ja alakuloisin värein, ikäänkuin valmistuen vastaanottamaan koko vuodenaikavaihtelujen tuoman alakulon ja tietoisuuden inhimillisestä pienuudesta luonnonvoimien edessä. Esseisti saa lukijansa tuntemaan pienoista syyllisyyttä vajavaisesta liikunnastaan laittamalla "minänsä" pohtimaan ajankohtaista ilmiötä kannon nokkaan, kauaksi kaikesta hälystä ja hyörinästä.

    Kirjoittaja asettaa normaalin sosiaalisuuden ja tietoisen pidättyvyyden vastipareiksi, josta meidän on jokaisen valittava puolemme, viitekehyksemme (konteksti). Hän pohtii koko naissukupuolen vapautumista (emansipaatio) roolimalleistaan, sivuamalla miehistä vapautta ja sen itsestäänselvää selviytyjä -roolia metsästäjänä. Suomalaisille voittoisa olympialaji, jousiammunta, aseteaan lööppijournalismin alttarille, saamalla lukija pohtimaan ja vertailemaan jalkajousen tehoa ja vaarallisuutta, jopa metsästysaseena.

    Kirjoittajan "minä" ottaa "akkaraasun" tyylilajin (genre) ja asettautuu mielivaltaisen väkivallan kohteeksi (objekti). Väkivallan uhka luo jännitteen sisäisen hyvän ja ulkoisen pahan välisestä vaihtoehdoista (dilemma). Kirjoittaja asettaa kysymättömän kysymyksen, olisiko tuo ulkoinen uhka pienempi tai kentien olematon , jos sisäinen vaade omaehtoisesta elämästä ei olisi niin aistiherkkää (sensitiivinen).

    Esseisti vapauttaa naislukijansa myös leimaavasta (stigma) siivoushulluudesta ja epäitsekkyydestä (altruismi). Siivoushulluuden tason ja vajoamisasteen hän määrittelee niinkin "itsetuhoisalla" välineellä kuin, hammasharja. Voisiko itseään kunnioittava nainen enää alemmas ja lammasmaiseksi vajota. Liikuttava vertaus itsenäisyydestä ja oman tilan raivaamisesta, on jo lapsuudessa alkanut lukuharrastus, ja sen mielikuvitusmaailman suojeleva "syli". Siitä kehkeytyy kehityskertomus joka määrittelee persoonan erityispiirteet ja reunaehdot.

    Mielenkiintoiseksi ja avartavaksi asettuu näkemys sosiaalisuudesta, itsensä toteuttamisesta, ja sen luomasta mahdollisuudesta. Jopa miesten parjattu sohvalla makoilu (stereotypia) asettuu aivan uuteen valoon, sen suoman rauhan ja oman tilan saamisena. Vielä hätkähdyttävämpi on "minan" toteamus: "joita taiteilijakin kadehtisi". Kirjoittaja jättää ilmaan ja lukijan puntaroitavaksi sen, onko nuo jo otetut kuvat "vailla vertaa" vaiko "minän" oma näköhavainto, jotain sellaista, mikä ei tavalliselle kuolevaiselle avaudu lainkaan. Tätä aprikointia tukee tuo malttamaton ja jännittynyt odotus Maijan vierailukutsun suhteen.


    Kirjoittaja päättää miniesseensä toivottaen lukijavetoista keskustelua, väittelyä ja kiistaakaan (poleeminen) välttelemättä. Kuten kirjailijoiden rooliin nykyisin kuuluu, niin itsensä markkinointi pitäisi hyvälle kirjailijalle olla itsestään selvyys. Esseisti kiteyttää asian mainiosti: Einesbaari – Onpa sitten paikka alustuksen tulla.

    VastaaPoista
  40. Luontokuva-lehdessä on mainoksia karhunkuvausreissuista, Mustaleski, eli piilokojujasessioita on jopa myytävänä. En kyllä menisi, sillä piankos karhu yhden kojun hutaisee nurin. Ja muutenkin, ei tunnu hyvältä bongata haaskalle tulevaa luontokappaletta.

    Täälläpäin juuri nähtyjä susiakin pelkään, ja tieto susien oleilusta lähimaastossa kyllä rajoittaa menemisiäni. Minun tuurillani ne kuitenkin osuvat eteeni. Silti en usko, että ne välttämättä kävisivät kimppuuni, niin herkästi muutkin metsän eläimet ihmistä väistävät.

    Olen samaa mieltä ihmisen istumisesta seipäännokassa: epämukavuuteenkin tottuu ajan kanssa. Itselläni on piikkimatto, joka tietenkin tuntuu epämukavalta siihen itseään asetellessa. Parin minuutin kuluttua epämukavuutta ei huomaa, ja yleensä torkahdan hyvin nopeasti. Varma keino saada unenpäästä kiinni. Olo on virkistynyt, väsymys on kadonnut.

    VastaaPoista
  41. Hmm, Arska,

    kiitän ja kumarran, analyysisi on melkoisen hykerryttävä, ja minua tietenkin hivelee, että se on minusta. Hunajaa. En ryhdy kauheasti väittämään vastaan mitään, sillä tällaiset tulkinnat ovat aina itsekin metakirjallisuutta, kriitikon sielunmaisemia luetusta. Ehkä jotain sainkin, opinkin.

    Tuosta Maijan vierailukutsusta sen verran, että kammoan etukäteen ajatusta. Maija on sen sortin ihminen, joka hieman pyrkii pröystäilemään, mm. matkoillaan ja huushollinsa upeilla remonteilla ja lääkärisavokillaan. Ei ole kauan, kun minut temmattiin pihalta ihailemaan hänen upeaa uutta keittiötään. Tuo karhujuttu tuli siitä, kun hän on bongannut minut kameroineni lähdössä metsään kuvaamaan ötököitä ja pieneläimiä. Hänelläpäs on albumillinen karhun kuvia, veljen ottamia ja minun pitää nähdä ne. Olen jo miettinyt selityksiä, miksi en voi nyt tulla iltakahville karhunkuvia ihailemaan: Ääneni ei oikein toimi nyt. /Olen vähän kipeä. /En avaa ovea. /Olen menossa juuri X:ään. / Nyt ei ehdi.
    Todennäköisesti minua viedään kaaressa.

    Käy nyt sinäkin Arska Einesbaarissa sanomassa painava sanasi Laylasta.

    VastaaPoista
  42. Olisiko niin (nyt seuraa kyökkipsykologinen salto mortale), että ihmisen vetää maailman markkinahumusta metsän hiljaisuuteen sama tuntematon tekijä, joka kiskoo tuolilla kyyhöttövän ihmispolon ylös seisomaan ja ojentautumaan täyteen mittaansa – sisuskalut kaipaavat avaruutta!?

    Aineenvaihdunnan luonnollinen kierto estyy, jos joutuu koko ajan seurustelemaan ja käyttäytymään?

    Sisuskalu se on sielukin.

    (Lokakuinen aamupäivä täällä mökkijärvelläni on aivan uskomattoman kaunis. Kuljin juuri metsässäkin, eikä karhuista näkynyt papanaakaan - pari sienestäjää sen sijaan näin, kaukaa.)

    VastaaPoista
  43. Minä kyllä sanoisin,
    . . . "ei näkynyt paskaakaan".

    On se sellainen "jööti"

    VastaaPoista
  44. Kaunista on, Tapsa, täällä Pikkukaupungissakin, saati sitten jossain veden äärellä. Ruska ja kaikkea. Vähän harmittaa, etten aamulla huomannut lähteä edes päiväksi mökille, tuli vasta myöhemmin mieleen. Vaan vielä ehtii, vaikka kesä meidät jo hyvästelikin.

    Minua huvittaa lehtien otsikointi - huvitan itseäni usein viikonloppuisin iltapäivälehdellä. Nyt muuan suomalaisjulkkisnainen on ollut puoli vuotta Amerikassa. Palattuaan Suomeen hän koko shokin. Niin, siis shokin. Ihan tarkkaan en tiedä, olisiko se ollut kulttuurishokki, vai mikä, mutta shokki kuitenkin.

    VastaaPoista
  45. Täytyi ihan käydä katsomassa, millaisesta shokista oli kyse. No, sehän oli vain loman jälkeinen töihinpaluushokki.

    Ei siis onneksi kulttuurishokki, sillä kun kyseessä on oletttavasti Kailaan kaverin Ilmari Pimiän, Kannaksen runopojan, kaukainen sukulainen, niin se olisi ollut liikaa.

    Yleensähän kaava on tällainen: pikkujulkkis lähtee ulkomaille pariksi viikoksi, kertoo siellä tapaamilleen ihmisille kuinka surkeaa on Suomessa, ja kun nämä kohteliaasti surkuttelevat, pikkujulkkis kotiin palatessaan parkuu juorulehdissä kuinka ulkomaillakin kaikki surkuttelevat Suomen surkeutta.

    Toimii kuin ikiliikkuja.

    VastaaPoista
  46. No ei ihme, että Vappu Pimiällä kieli laulaa kuin paremmallakin. Ilmari Pimiästä se johtuu.

    Ja että töihinpaluushokki. Taisin lukea vain lööpin. Mutta siis kuitenkin, jo on hyvin päässyt unohtumaan entinen elämä puolessa vuodessa. On ihminen osannut rentoutua.

    Minusta tässä suomalaisen kotimaahantuloshokki-ilmiössä on jotain yhtä äkkinäistä, kun uuden petikumppanin nimittämisessä puolisoksi.

    VastaaPoista
  47. Taisi mennä taivaan tuuliin; uusi yritys.

    Eikös tuo book crossing tarkoita sellaistakin, että kirja jätetään - "vapautetaan" - satunnaiseen paikkaan kenen tahansa löydettäväksi?

    Tielleni on osunut ainakin kaksi kirjaa, joiden etulehdellä on lukenut mikä on homman nimi, mutta kumpikaan ei ole natsannut. Idea on kyllä mainio!

    Kirjoista puheen ollen...Luin sen Austerin loppuun (Illuusioiden kirja) ja se oli briljantti. Soljuva, pakoton - Austeria parhaimmillaan. Kumartaisin jos harrastaisin kumartelua.

    Vaikka en ole toistaiseksi lukenut Eineitä, kehtaan silti kysyä, että voisinko kirjoittaa tuosta kirjasta alustuksen sellaista hetkeä varten kun Eineksiin kaivataan luettavaa?

    Kirja on sen verran vanha, että halukas saanee sen käsiinsä suht helposti kirjastosta.

    VastaaPoista
  48. Ulkomaanshokeista tuli mieleeni eräs vaihto-oppilas, joka jenkkivuoden jälkeen paluulennolla ei suostunut koneessa puhumaan vielä suomea! Kuulin jutun yhdeltä toiselta vaihto-oppilaalta, joka sattui olemaan ystäväni ja samassa koneessa. Siis silloin 80-luvulla.

    Niin ameriikkaa oli poika pullollaan.

    VastaaPoista
  49. Book crossing on juuri tuota kuvaamaasi, Kuunkuiske. Hieno idea, mutta vain suurkaupunkilaisille! Itselläni on paljon kirjoja, jotka voisin panna kiertoon. Läheskään kaikkia en tunne tarvetta omistaa. Toisaalta kirjat ovat muistoja, etappeja, jotka tuovat mieleen tietyn ajan elämästä, tiettyjä ihmisiäkin. Vaikka mitäpä niistä.

    Kuunkuiske, sopii hyvin, että kirjoitat esittelyn Austerin Illuusioiden kirjasta. Esimerkiksi marrraskuun kirjoja ei ole vielä lyöty lukkoon - pari aikomaani luin ja vähän petyin, mm. Tuomas Kyrön uusimman. Luvun alla itselläni on nyt Kazuo Ishiguron Ole luonani aina, joka voisi olla hyvä. Itselläni on halpa Keltaisen kirjaston pokkariversio.

    Ei haittaa ollenkaan, vaikka aina ei syntyisi vilkasta kirjallisuuskeskustelua, kyllä noita juttuja silti havaintojeni mukaan luetaan.

    Jos sopii, merkitsen Austerin Illuusioiden kirjan marraskuun yhdeksi kirjaksi, Kuunkuiske. Ellei aika sovi, sitten joulukuun.

    VastaaPoista
  50. Yhä oudompia piirteitä saa tämä amerikkalaisen suuryrityksen, googlen tiedonkeruu.

    Puhelinnumeroa ovat kärttäneet, juutuubin ja oman tilin yhdistäneet ilman oman tahdon kysymistä. Taitavat myös verkkohistoriaa lukea, silloin kun tilille on kirjautuneena. Sähköposteja koneensa lukevat "mainonnan kohdentamisen vuoksi".

    Nyt kysyttiin syntymäaikaa. Tottakai laitoin piruillessani 1.10.2008. Ei olisi kannattanut, sulkivat tilin.

    Palautusanomukseen jouduin skannaamaan ajokortin, saa nähdä hyväksyvätkö, ei siinä Riku Riemua lue. Jos hyväksyvät, saan tilin takaisin muutaman päivän kuluttua.

    VastaaPoista
  51. Radiosta kuulin, että myös Facebook vakoilee käyttäjien tietokoneita, lähinnä kait Rikun mainitsemaa verkkohistoriaa.
    Luulisi olevan laitonta, mutta eipä taida olla.

    VastaaPoista
  52. Iines, my pleasure! Taidan lukea kirjan ihan toiseen kertaan ennen kun palautan sen kirjastoon. Kirjoitan tekstin hyvissä ajoin ennen tämän kuun loppua. Jänskää ja hauskaa, kiitos tästä mahdollisuudesta!

    Ole luonani aina oli erilaista Ishiguroa; en ehkä ihan saanut kiinni mistä siinä loppujen lopuksi oli kyse. Nythän siitä on tehty elokuvakin.

    VastaaPoista
  53. Samuli,

    kyllä se hyvinkin näin on. Näillä sitemeterin kaltaisilla oli muistaakseni aikoinaan se ominaisuus, että sen avulla jopa sen käyttäjät olisivat pystyneet sivullaan kävijän verkkoseikkailut näkemään.

    Myös ip-osoitteeseen laitettiin tietoturvasyistä tuo risuaita loppuun,viimeiset numerot puuttuvat, ettei koko osoitetta näe.

    Minun täytyy myöntää, että nyt näen punaista. Tutkailen wordpressiä ja muita vaihtoehtoja joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  54. Oletkos sinä Riku mennyt mullittelemaan Googlen kanssa? Kyllä siinä ihminen toiseksi jää, samoin kuin nähtävästi Facebookin kanssa, johon Samuli viittaa.

    Siis käsittämätöntä, että Facebook kirjaa ylös ihmisten liikkeitä senkin jälkeen, kun nämä ovat sulkeneet ohjelman!

    Jostain luin skenaarion siitä, että ihminen elää tulevaisuudessa koko ajan yhteydessä virtuaaliin, kännykät katoavat vanhanaikaisina ja tarpeettomina esineinä, virtuaali seuraa ihmisen liikkeitä kaiken aikaa, ihminen on yhteydessä siihen 24 t/vrk niin, että se pystyy lukemaan ihmisen liikkeet, tulot ja menot ja paikat.

    Minusta tuntuu, että nyt on jo liian myöhäistä sanoa "ei" virtuaalin herruudelle ihmisestä. Olemme jo siellä karvoinemme päivinemme, virtuaali on real life.

    VastaaPoista
  55. Pidetään, Kuunkuiske, Austerin Illuusioiden kirjaa sis sovittuna. Merkitsen sen Einesbaariin jo tiedoksi, jotta halukkaat voivat lainata sen.

    VastaaPoista
  56. Riku "Google" Riemu01 lokakuuta, 2011 19:24

    Mullitellut olen hyvinkin.

    Oikeasti minua ottaa nyt niin paljon päähän, etten osaa sanoa paljoa mitään paino-, edes internet kelvollista.

    Paitsi sen, että Petri Kokko oli tavallaan ihan hyvä luistelija vaimonsa kera, ainakin jos ei kauheasti kiinnittänyt huomiota niihin parempiin.

    Jos totta puhutaan, minä laitoin television silloin kiinni.

    VastaaPoista
  57. Vielä tuosta Googlen tiedonkeruusta: minultakin on eri tunnuksilla (kuvablogi, Einesbaari, ikkunablogi) kirjoittaessani joku Googlen sivu kysynyt jollain verukkeella sähköpostiosoitetta ja taidettiin siellä puhelinnumeroakin jossain kysyä. Ei tulisi mieleenikään antaa oikeita nimitietojani Googleen. Facebookistakin luovuin lähes kättelyssä. En kaipaa ollenkaan sentyyppistä pinnallista lyhytviestintää.

    On outoa, että jotkut Googlen tai Facebookin nuoret klopit hallitsevat maailmaa. Tästä ilmiöstä kannnattaisi huolestua enemmän kuin maahanmuutosta.

    VastaaPoista
  58. Vau miten hienoja kuvia! Kyllä minäkin menisin mieluummin tuollaisen metsälammen rantaan kuvailemaan kuin mihinkään kauppakeskukseen.

    Löysin tänne kun Anette suositteli blogiasi minun blogissani. Ihan syystäkin suositteli!

    VastaaPoista
  59. Riku "wordpress?" Riemu01 lokakuuta, 2011 19:35

    Orwell & co olivat siinä väärässä, että isoveli välttämättä pakkoa käyttäisi, ilosta kiljuen me talutusnuoraan asetumme.

    VastaaPoista
  60. Niin ja sosiaalisuus on tosiaan eri asia kuin se, onko ihminen sisäänpäinkääntynyt introvertti vai ulospäinsuuntautunut ekstrovertti. Minulle isoin ahaa-elämys introvertti/ekstrovertti-kysymyksessä oli se, että introvertit latautuvat ollessaan yksin ja ekstrovertit päästessään muiden seuraan.

    Itse olen varsin seurallinen ihminen, mutta tarvitsen yksinoloa palautuakseni sosiaalisista tilanteista.

    VastaaPoista
  61. Nyt se meni ohi, pyrin siihen etteivät kuohahdukseni kestä muutamaa minuuttia kauempaa.

    Kirjoitusvirheyhtiön kehitysaluejohtajaltakin pyydän anteeksi, ihan hyvää munagoggelista tulee, vaikka sitä valmistaisikin luistimet jalassa ja säälistä annettu hyvitysmitali kaulassa.

    VastaaPoista
  62. Oi kiitos Katri sanoistasi ja kuvakehuistasi!

    Ulospäinsuuntautuneisuus voi kai olla myös ahdasta itsekkyyttä, sitä että haluaa itse olla äänessä eikä malta kuunnella muita, ei ole heistä vilpittömästi kiinnostunut. Juuri tästä Keltikagas-Järvinenkin puhuu osuvasti.

    VastaaPoista
  63. Riku,

    saa kyllä kuohahtaaa, jos Googlen pojat vievät toisen netti-identiteetin. Tuntuu hassulta, että Dillingeriä ei näy..

    Mutta ota nyt onkeesi. Ei niiden kanssa saa mullitella.

    VastaaPoista
  64. Minä en oikein osaa kirjoittaa näin, kolmannen kerran nyt yritän, kun en muistanut tuota urlia ensin valita ja kaikki hukkui jonnekin, mistä edes ameriikan liittovaltion ahkerat virkamiehet eivät niitä voine lukea.

    Googlelle kaikkea hyvää, mieleeni muistui se taannoin puhuttu korealainen elokuva ja se erityisen mielenkiintoinen ongenkoukkukohtaus siinä. Että siinä pääosassa olisi gOOGLE, meinaan.

    Simon Styliittaa olen pohtinut, tarkoittaako nimi samaa kuin Simon Stailitta. Tarkoitan ettei siinä mitään tyyliä tai stailia ole pylvään päällä iänkaiken istua.

    Jos olisin elänyt aiemmin ja paikalle osunut, minulla olisi ollut kovasti hauskaa. Olisin sille huutanut: "Onks kivaa?" ja "Ethän päälle paskanna, sinä suuri guru ja profeetta?"

    Iineksen kannonnokassa istumisia en tuollaiseen halua, enkä pysty vertaamaan, - siellä syntyy upeita kuvia, näkemyksiä ja ehkäpä myös näitä tekstejä meille luettavaksi.

    VastaaPoista
  65. Facebook suunnittelee kasvotunnistusohjelman käyttöä(ehkä se jo käyttää sitä): siten se tunnistaisi ladatuista kuvista ketä niissä on vertaamalla kasvojen koordinaatteja profiilikuviin, tai kuviin, joihin on kirjattu tunnisteet. Luin tämä juuri sen jälkeen, kun olin lätkäissyt naamani sekä blogiin että naamakirjaan. Nyt on kai myöhäistä katua.
    Tulevaisuudessa (eikä edes niin kaukaisessa) voimme ottaa kuvan tuntemattomasta ihmisestä, ladata se goooogleen, ja saamme tietoomme mitä haluamme. Siis jos kyseinen henkiö vain on osa tätä toista todellisuutta. Hauskaa, vai mitä.

    VastaaPoista
  66. Useamman kerran kirjoittaessani tuosta jäi pois Simonin luultavimmattu vastaus: "Ei oikein irtoo, kun vuoteen en mitään ole syönyt, paitsi välillä salaa vähän taatelia!"

    VastaaPoista
  67. Isoveli valvoo, meillä ei ole mitään sitä vastaan, koska sehän on väärinmenettelijöitä ja rikollisia vastaan suunnattua!

    Englannissa kaiken kattavat kamerajärjestelmät jo kasvontunnistusta käyttävät, moottoritien kamerat tunnistavat rekisterinumerot.

    Jos Tapsa siis päättäisi mökiltään lähteä salaa paikalliseen vähän elämää katsomaan ja kahvit juomaan, se todistuisi lontoonmallin mukaan kuvatallenteille ja niitä hallinnoiva vaimonsa veljenpojan serkku haluaisi sen ilman muuta kertoa eteenpäin. Vaikkei sen sääntöjen mukaan pitäisi.

    VastaaPoista
  68. En minä murehdi näistä, hurmalan haikeista häistä.

    Uuden sähköpostin loin, se on rikuriemu@yahoo.com.

    Jos google tulisi nyt vastaan, löisin sitä, kuten P.Lipponen ei aikoinaan uskonnonopettajaansa. Pahana ihmisenä lausuisin sille vielä säkeitä Jenni Haukionkalan runokokoelmasta "Sinä kuulet sen soiton, jos kuulolaitteen asetuksesi ovat kokoomusääliöllä ".

    VastaaPoista
  69. Uuden jouduin tekemään, kun salasanan tein liian vauhdilla ja lennosta, uusi on: riku.riemu@yahoo.com. Vain piste eroa edelliseen kertomaani.

    En minä edelleenkään osaa googlelle mitenkään katkera olla. Se vaan vituttaa, kun käyvät koiransa paskattamassa porttini pieleen, mummoja mokomatkin tinneristit hakkaavat houreissaan, ja se että aiheuttavat kaikki maailman sodat, nälänhädät, kurjuudet ja muut sellaiset.

    Minusta niitä vastaan pitäisi ryhtyä sellaisiin Bob Geldofin "Life is for God´s sake, aids and other such things, not just google"-keräyksiin,

    VastaaPoista
  70. "Minusta niitä vastaan pitäisi ryhtyä sellaisiin Bob Geldofin "Life is for God´s sake, aids and other such things, not just google"-keräyksiin"
    Äskeisiinkin minun piti tehdä korjaus: "Life is for God´s sake, otherwise than google, better than CIA and FBI altogether."

    En pystynyt, kun minua ei ole.


    Veijo Googlen baarissa minä kaikesta huolimatta lyön edistyksellisiä viiskytäpennisiä yhteiskunnan ammottavaan nieluun.

    Ennenmuinoin tapasime todeta: "valkoiset!", kun joku suutaan liian kauan auki piti.

    Sitä en tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos niitä näkemyksen tai ihan näkökyvyn mukaan ei olisi ollut ollenkaan, olisivatko huutaneet: Karvat!

    VastaaPoista
  71. Iines kirjoitti:

    "Ulospäinsuuntautuneisuus voi kai olla myös ahdasta itsekkyyttä, sitä että haluaa itse olla äänessä eikä malta kuunnella muita, ei ole heistä vilpittömästi kiinnostunut. Juuri tästä Keltikagas-Järvinenkin puhuu osuvasti."

    Hehee, tästä tuli mieleen rouva Keltinkangas-Järvinen itse. ;-) Olen tavannut hänet pari kertaa ja istunut ainakin yhden kerran hänen kanssaan iltaa.

    Joo, hyvä pointti. Ainakin itse olen näköjään jotenkin automaattisesti ajatellut että ulospäinsuuntautuneisuus kumpuaisi halusta olla aidossa vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

    VastaaPoista
  72. Katri,

    kyllä se noin varmaan on, että ulospäinsuuntautuneisuus kumpuaa halusta muiden yhteyteen. Mikä sitten kulloinkin on kiinnostusta muista, mikä itsestä, on pohtimisen arvoinen asia.

    Pitäisikin kai mieluummin puhua sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista, jotka ovat kaksi eri asiaa.

    Se, että ihminen pitää muiden seurasta, ei tarkoita, että hän tulee näiden kanssa toimeen ja että muut pitäisivät hänestä. Sosiaaliseltakin ihmiseltä voi puuttua kyky lukea kanssaihmisiään eli sosiaalisella ihmisellä ei aina ole sosiaalisia taitoja.

    VastaaPoista
  73. Riku,

    etkös sinä pysty tekemään väliaikaistakaan Riemu-profiilia Bloggeriin?

    Nythän mä vasta hokaankin, että et pääse blogiisikaan. Kyllä ne varmaan identiteettisi palauttavat, kun kauniisti pyydät.

    VastaaPoista
  74. IINES: Niin, aivan totta! Tajusin juuri että jotkut (monet?) hakeutuvat toisten seuraan, koska mittaavat oman ihmisarvonsa toisten huomion ja/tai hyväksynnän kautta. Tuo taitaa olla sitä käytöstä, mitä kutsutaan läheisriippuvaisuudeksi?

    Ihminen, joka on oikeasti nähnyt ja sisäistänyt totuuden tunteistaan -- eli sen, että tunteemme ovat käytännössä aina seurausta ajatuksistamme eikä siitä mitä muut sanovat tai tekevät -- ei tarvitse pakonomaisesti toisten huomiota tai seuraa.

    Yksi ihmisryhmä, joka hakeutuu muiden seuraan, mutta höpöttää sitten vain omiaan, ovat aspergerin syndrooman omaavat ihmiset. Varsinkin naisaspergerit voivat muuten vaikuttaa "ihan normaaleilta", joten voi olla että joku tapaamistasi oman asian jankkaajista onkin assi!

    (Minä en ole. :-)

    VastaaPoista
  75. Kyllä vaan, Katri,

    läheisriippuvia on minunkin ystäväpiirissäni pari kappaletta. Ihan mukavia ihmisiä ja minulle korvaamattomia ystävinä, mutta heitä leimaa se, että eivät kerta kaikkiaan osaa olla yksin, vaan ahdistuvat, jos ei ole mitään "ohjelmaa", tapaamisia ja menoja. Molemmat ovat myös erittäin puheliaita, toinen rasittavuuteen asti niin, että hän ei anna muille puhetilaa. Olen muutamaan otteeseen huokaissut syvästi, kun olen nähnyt hänen olevan tulossa meille. Se tietää jopa kolmen tunnin istumista samoilla sijoilla kuunteluoppilaana.

    Lukemani Keltikangas-Järvisen opuksen (Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot) mukaan kyse on kuitenkin muustakin kuin näistä "poikkeamista". Yhteiskunnassa vallitsee "sosiaalisuuden" kupla, jossa sosiaalisuus on nostettu tavoitelluimmaksi ominaisuudeksi ja jossa sosiaalisella ihmisellä oletetaan automaattisesti olevan vanavedessään sosiaaliset taidot. Näinhän siis ei aina ole.

    Oletetaan myös automaattisesti, että sosiaaliset ihmiset tulevat kaikkien kanssa toimeen ja että vähemmän sosiaalisten tulisi pyrkiä olemaan sosiaalisempia. Oikeastihan se vähemmän sosiaalinen sopii esimerkiksi moneen työtehtävään paremmin, koska hän pohdiskelevana ja tarkkailevana tyyppinä osaa ottaa muut ihmiset enemmän huomioon kuin huippusosiaaliseksi itseään mainostava ja itseensä keskittyvä tyyppi. "Tulen toimeen kaikkien kanssa" onkin suuri klisee. Se joka tulee, voi olla luonteeton myötäilijä, joka monesti haluaa vain antaa itsestään hyvää kuvaa. Ei tietenkään aina.

    VastaaPoista
  76. Ei vaikuta kovin loogiselta, että sosiaalisuus rasittaa ulospäinsuuntautuneita ihmisiä ennen kaikkea, mutta näin tutkimusten mukaan on. Koska sosiaaliset taidot ovat opittuja, niin muita varten ja heidän avullaan eläminen vaatii ihmisen koko konrollikoneiston jatkuvaa vireellä oloa, stressitilaa. Ehkä kyse on myös korostuneesta itsetunnosta joka osittain rakentuu itsepetokselle, kyvylle nähdä itsensä keskivertoa parempana.

    Jari Sarasvuo on todennut City-lehden haastattelussa (1995), että hän on luonteeltaan impulsiivinen ekstrovertti. Samaisessa haastattelussa hän kuitenkin maalaa kuvaa pienestä reppanasta joka hän oli lapsena, "seisomassa verkkarit jalassa, tuulen riepoteltavana". Mutta, joka ei aikuisena enää osaa itkeä, ei ainakaan muista, koska olisi viimeksi niin tehnyt. Hän osaa kuitenkin harmitella sitä sen vuoksi, että olettaisi olevansa paremmin sovussa itsensä ja muun maailman kanssa, jos osaisi tai voisi itkeä.

    Itse olen pitänyt itsestään selvyytenä että Sarasvuo on tempperamenttipiirteeltään introventti. Luomatta kovin pitkälle meneviä mielleyhtymiä, niin vääjäämättä esiin nousee ikäänkuin "sukulaissieluiksi" Tony Halme ja Anders Breivik.

    VastaaPoista
  77. Akkuna arska: Oisko sulla linkkejä mihinkään niistä tutkimuksista tms. joissa todettaisiin sosiaalisuuden rasittavan eniten ulospäinsuuntautuneita ihmisiä? Ihan uteliaisuudesta kyselen.

    Yksi ystävättäristäni on puhdasverinen ekstrovertti. Vaikka hän osaa nauttia yksinolosta pieninä määrinä, hän saa selvästi enemmän energiaa muiden seurassa ollessaan kuin yksin ollessaan. Hän on myös sosiaalisesti lahjakas ja pidetty tyyppi, joka osaa keskustellessaan ottaa muutkin huomioon.

    Minä olen sosiaalinen siinä mielessä, että viihdyn muiden seurassa ja olen erittäin kiinnostunut muiden tarinoista ja ajatuksista (mikä selittänee ammatinvalintani).

    Minua muiden seurassa oleminen kuitenkin väsyttää mm. siksi, että syystä tai toisesta kannan vastuuta sosiaalisissa tilanteissa myös muiden hyvinvoinnista -- eli skannaan jatkuvasti miten muut voivat, ovatko kaikki tasaisesti mukana keskustelussa jne. Tarvitsen yksinoloa siksi, että silloin saan keskittyä omiin ajatuksiini ja levätä vastuun kantamisesta.

    Toisin sanoen nautin muiden seurasta pieninä annoksina samalla tavalla kuin ystäväni nauttii yksinolosta pieninä annoksina, mutta voin paremmin oltuani yksin kun taas hän voi paremmin oltuaan seurassa.

    Tai asian voi määritellä niinkin, että minä tykkään enemmän tutkiskella omia ajatuksiani ja tuntemuksiani, kun taas kaverini on kiinnostuneempi vuorovaikutuksesta muiden kanssa kuin oman navan kaivelusta.

    Ehkä ei ole sattumaa, että minä olen ammattikirjoittaja ja hän ammattinäyttelijä...

    VastaaPoista
  78. Niin ja siis: vaikka olen kiinnostunut muiden ajatuksista ja tarinoista, olen loppujenlopuksi kaikkein eniten kiinnostunut omista ajatuksistani ja tunteista... :-)

    VastaaPoista
  79. Tuo väittämäni perustui Medi Uutisten artikkeliin jossa viitattiin Sleep -lehdessä julkaistuun tutkimukseen.

    Itse tutkimusta en lehden sivuilta etsinyt.



    http://www.mediuutiset.fi/rytmis/tutkimus+ihmiset+ovat+rasittavia/a533427

    http://www.journalsleep.org/CurrentIssue.aspx

    VastaaPoista
  80. Akkuna arska -- joo, kiitos, löysinkin tutkimuksen. Niin no, tässä BBC:n uutisessa samasta tutkimuksesta brittitutkija totesi että testi, jossa univelkaiset ekstrovertit menestyivät huonommin, oli sellainen, jossa ne itse arvioivat jaksamistaan. Toisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että ekstrovertit "peilaavat" helpommin ympärillään olevien tunteita kuin introvertit. Jos ne näkivät ympärillään muita väsyneitä, ne saattavat tuntea itsensä väsyneemmäksi.

    Toinen hyvä selitys oli se, että introvertit ovat aina sosiaalisessa tilanteessa vähän ylikierroksilla, mikä tekee niistä jotenkin parempia sietämään väsymystä.

    http://www.bbc.co.uk/news/health-11654942

    Eli tutkimus-smuktimus :-)

    VastaaPoista
  81. Yleisesti ottaen voisi sanoa,

    itsetunto on hyvä renki mutta huono isäntä. Itsetunnon liiallinen korostamisen sijaan, näin perinteiden murentuessa, kannattaisi ennenkaikkea vahvistaa myös lastenkasvatuksessa itsekontrollia.

    Vaikutta siltä että esim. niinkin muodikkaasta käytännön seikasta kuin, "sormisyönnistä" on tullut itsetarkoitus. Kieltovastaisessa ja vastuullisessa kasvatuksen vastatuulessa on mopo ehkä karkaamassa pelkästään lasten ohjattavaksi.

    VastaaPoista
  82. Ekstroverttius eli ulospäinsuuntautuneisuus yhdistyy arkisessa keskustelussa usein avoimuuteen, vilkkauteen ja puheliaisuuteen.

    Temperamenttitutkimukisen uranuurtaja Keltikangas-Järvinen sanoo kuitenkin, että ulospäinsuuntautuneisuus liittyy sellaiseen temperamenttipiirteeseen kuin aktiivisuus, se ei liity sosiaalisuuteen.

    Alun perinhän ekstroverttius tarkoitti persoonallisuuspsykologiassa lähes olematonta taipumusta neuroottisuuteen, ja sitä pidettiin jopa neuroottisuuden vastavoimana. Siksi siitä ehkä muotoutui tavallaan hyväksytympi persoonallisuuden piirre.

    Ulospäinsuuntautuneisuus on kuitenkin sukua sellaiselle persoonallisuuspiirteelle kuin lähestymistaipumus, eli innokkaalle ja ennakkoluulottomalle uusien asioiden lähestymistavalle. Tämäkään piirre ei ole sosiaalisuutta.

    Sosiaalisuus ja ekstroverttius eivät siis ole sama asia eivätkä ehkä edes liity toisiinsa. Sosiaalinen ihminen voi pälättää paljon, mutta paljastamatta koskaan mitään itsestään. Toisaalta myös hiljainen ja omista asioistaa vaikeneva ihminen voi olla sosiaalinen, eli siis rakastaa seuraa.

    Nyky-yhteiskunta ajattelee jopa niin, että avoimet ja ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat onnellisempia kuin introvertit persoonallisuudet. Missään ei ole kuitenkaan osoitettu ekstroverttien olevan edes avoimempia saati onnellisempia.

    (Pst. Tämä meni kai vähän sivuun Katrin ja Arskan pohdinnoista, mutta en malttanut - minua kiinnostaa tämä ulospäinsuuntautumisen riemulaulu tässä yhteiskunnassa.)

    VastaaPoista
  83. Ekstroverttius eli ulospäinsuuntautuneisuus yhdistyy arkisessa keskustelussa usein avoimuuteen, vilkkauteen ja puheliaisuuteen.

    Temperamenttitutkimukisen uranuurtaja Keltikangas-Järvinen sanoo kuitenkin, että ulospäinsuuntautuneisuus liittyy sellaiseen temperamenttipiirteeseen kuin aktiivisuus, se ei liity sosiaalisuuteen.

    Alun perinhän ekstroverttius tarkoitti persoonallisuuspsykologiassa lähes olematonta taipumusta neuroottisuuteen, ja sitä pidettiin jopa neuroottisuuden vastavoimana. Siksi siitä ehkä muotoutui tavallaan hyväksytympi persoonallisuuden piirre.

    Ulospäinsuuntautuneisuus on kuitenkin sukua sellaiselle persoonallisuuspiirteelle kuin lähestymistaipumus, eli innokkaalle ja ennakkoluulottomalle uusien asioiden lähestymistavalle. Tämäkään piirre ei ole sosiaalisuutta.

    Sosiaalisuus ja ekstroverttius eivät siis ole sama asia eivätkä ehkä edes liity toisiinsa. Sosiaalinen ihminen voi pälättää paljon, mutta paljastamatta koskaan mitään itsestään. Toisaalta myös hiljainen ja omista asioistaan vaikeneva ihminen voi olla sosiaalinen, eli siis rakastaa seuraa.

    Nyky-yhteiskunta ajattelee jopa niin, että avoimet ja ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat onnellisempia kuin introvertit persoonallisuudet. Missään ei ole kuitenkaan osoitettu ekstroverttien olevan edes avoimempia saati onnellisempia.

    (Pst. Tämä meni kai vähän sivuun Katrin ja Arskan pohdinnoista, mutta en malttanut - minua kiinnostaa tämä ulospäinsuuntautumisen riemulaulu tässä yhteiskunnassa.)

    VastaaPoista
  84. Mielenkiintoista Iines! Kiitos! Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja lukea tuo mainitsemasi kirja. Oma kohtaamiseni hänen kanssaan oli sen verran unohtumaton, etten tähän mennessä ole pässyt sen yli. :-)

    VastaaPoista
  85. Piti vielä käydä lukemassa englanninkielisestä Wikipediasta että mitä noin niin kuin yleensä tarkoitetaan ekstroverteilla ja introverteillä... Ja kas, ainakin sen mukaan valtaosa ihmisistä on ekstrovertin ja introvertin välimuotoja.

    Ihan mielenkiintoinen selvitys (ja artikkeli, joka on varmasti tsekattu niin moneen kertaan, että vastaa aika hyvin yleistä linjaa): http://en.wikipedia.org/wiki/Extraversion_and_introversion

    Ja löysin tämän jutun noista Keltinkangas-Järvisen temperamenttimääritelmistä: http://ltiilika.blogs.fi/2006/09/13/luettua_temperamentti_ja_kouolumenestys_~1121745/ .

    VastaaPoista
  86. Ja piti käydä vielä googlaamassa, mistä sosiaalisuudella oikeasti tarkoitetaan. Paras löytämäni artikkeli oli tämä: http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/yliarvostetaanko_sosiaalisuutta

    Eli ihan samoja juttuja kuin mitä sinä Iines kirjoitit, mutta vaan vielä laajemmin selitettynä.

    VastaaPoista
  87. Varsinkin viimeisin linkki on hyvä. Kiitos vain Katri.

    Keltikangas-Järvinen on ainakin suomalaisen tutkimuksen ellei sitten globaalisti laajemminkin paras asiantuntija.

    Tuo kirja Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot, joihin nuo linkit pohjaavat, on aivan ehdoton, ja mikä parasta: sitä on maallikonkin helppo ja mukava lukea. Se on laadittu nimenomaan jos ei nyt ihan kansantajuiseksi niin ainakin suurta yleisöä varten.

    VastaaPoista
  88. Iines: "Toisaalta myös hiljainen ja omista asioistaan vaikeneva ihminen voi olla sosiaalinen, eli siis rakastaa seuraa."

    Näin on, tiedän sen omasta kokemuksestani, itsestäni siis.

    Tuossa linkissä Keltikangas-Järvinen erottaakin oivallisesti toisistaan mm. sosiaalisuuden, sosiaaliset taidot ja ujouden.

    Niillä ei siis ole juurikaan tekemistä keskenään.

    VastaaPoista
  89. Osatapa vaieta omista asioistaan! :) Toisaalta niinkin, että mitä enemmän keskustelukumppanukset antavat itsestään (=puhuvat omista asioistaan), sitä antoisampi kohtaamisesta syntyy. Vastavuoroista vuorovaikutusta.

    Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Tuoreessa Hesarin kuukausiliitteessä puhutaan kirjastoapurahoista, jotka ovat verotonta tuloa.

    Muhkeimman tilin tällä vuosituhannella ovat kuitanneet Bo Carpelan ja Paavo Haavikko, kaikkien kirjallisuuteen perehtyneiden tuntemat ja monien arvostamat kirjailijat.

    Heti perässä lähes samoin summin noin sadantuhannen euron korvauksineen ovat Kalevi Kalemaa (anteeksi kuka?) ja Jorma Kairimo (anteeksi kuka?).

    Kalemaa on kirjoittanut elämäkertoja, joita ei tosin löydy kaunokirjallisuuden hyllystä, vaikka hän on hakenut ja saanut kaunokirjallisuuden apurahoja.

    Lempääläläinen Kairimo on kirjoittanut viime vuosituhannen puolella yhden tv-kässärin ja draamallisen sarjakuvan, jota on lainattu Lempäälän kirjastosta ruhtinaalliset kuusi kertaa.

    Tällä vuosituhannella - siis sadantuhannen kirjastokorvausten kaudella - Kairimo on kirjoittanut näytelmiä, joista hänelle toki on maksettu myös valmiina tuotteina.

    Riikka Pulkkinen puolestaan on hakenut - ja saanut - kolmesti kirjastoapurahaa, yhteensä 12000 euroa. Välivuosina, jolloin hän on tiennyt että ei tule julkaisemaan, hän ei ole kehdannut hakea apurahaa.

    Onneksi kaikki eivät ole yhtä hyveellisiä! Runoilija Arja Tiainen on julkaissut tällä vuosituhannella peräti yhden 75-sivuisen tuotoksen ja häntä on tuettu yli 98 000 eurolla.

    Runoilija Kaarina Valoaalto on netonnut lähes 100 000 vaikka hänen tekeleensä eivät varsinaisia lukijamagneetteja olekaan; esim. hänen tuoreinta teostaan on lainattu yhteensä 13 kertaa. (Onneksi niteitä on 18 kipaletta jotta ei heti tule jonoa.)

    Turkulainen Pirjo-Riitta Tähti (anteeksi kuka?) taas on viimeisen kuuden vuoden aikana lihottanut kirjastoapurahatiliään 38500 eurolla vaikka ei ole julkaissut mitään.

    Perspektiiviksi mainittakoon lainauskorvausjärjestelmä, joka taas on asia erikseen. Ykköspaikan valtiatarta Sinikka Nopolaa on lainattu tämän ja viime vuoden aikana pääkaupunkiseudun kirjastoista lähes 100 000 kertaa ja hänen tililleen on ropsahtanut siitä hyvästä noin 2000 euroa per vuosi.

    Mitäpä tähän voisi sanoa muuta kuin että hävyttömyys rules ja näköjään mitä tuntemattomampi nimi, sitä muhkeampi tilipussi.

    VastaaPoista
  90. Minä en Heasrin juttua olen nähnyt, mutta tässä wikipediasta kopioimani tieto:

    "Tervo on ollut taloudellisesti menestyvä kirjailija. Tervon ansiotulot vuonna 2009 olivat 432 196 euroa. Vuotta aikaisemmin vuonna 2008 Tervon ansiotulot olivat 160 000 euroa. Lisäksi Tervo on saanut suomalaisista kirjailijoista eniten kirjastoapurahoja vuosina 2004–2010."

    VastaaPoista
  91. Riku, tuossa lehden jutussa mainitaan Tervon saaneen ajalla 2000 - 2011 yhteensä 62 000 ja hän on lainatuimpien kirjailijoiden listalla sijalla 29.

    Pistin itsekin merkille Tervon apurahahakijoiden listalta; hän on koko ajan tehnyt hyväpalkkaisia töitä ja on silti hakenut - ja saanut - kirjastoapurahaa, joka on itse asiassa työskentelyyn tarkoitettu (siis sen taloudellisesti mahdollistava) avustus eikä tunnustuspalkinto.

    Kuten sanottua - röyhkeys rules.

    VastaaPoista
  92. Minäkin ajattelisin, että järjestelmän täytyy olla kirjoillaan vähän ansaitsevia varten. Edes jonkinlaista tuotteliaisuutta voisi kyllä odottaa.

    Toisaalta Waltarikin antoi satalappusia ovenraosta Kejoselle, kun uskoi tämän tekevän puhumansa kirjan. Ovenraosta kai siksi, ettei Marjatta hermostunut.

    Ja oikeassa Waltari oli, kirja tuli muutaman vuosikymmenen myöhemmin.

    VastaaPoista
  93. Onko Jari Tervo pelle ja hovinarri?

    Aamulehden haastattelussa "Jartsa" tunnustautuu feministiksi. Sen todistaakseen hän haukkuu suomalaiset miehet huonoiksi sosiaalisilta taidoiltaan. Pieni referaatti lehden tekstistä ei valaise sitä epäileekö hän sosiaalisten taitojen puutetta naisten asemaan, nyrkin ja hellan välissä. Aivankuin samaan retoriikkaan kuuluvaksi hän mainitsee "Miesasialiikkeen" keskeisen aggumentin, "mieheltä menee avioerossa kaikki". Sitä, onko sekin huonojen sosiaalisten taitojen vika, vai ehkä vain naisten parempien etujen käytännön.

    Jartsasta, tuosta hurmaavasta nörttihahmosta, peräkamarinpojasta on tullut pullantuoksuinen patriarkaatti ja pehmoisä. Mahdollisuudestaan loveen lankeamiseen hän ikäänkuin kiitollisuusvelkaisena vyöttää esiliinan eteensä ja rupeaa leipomaan sämpylää Kallen kanssa. Tämä supisuomalainen perheidylli on Jartsalle kuin "hirmuinen saalis", ylpeän isän toteamus Kalle poikansa kalansaaliista.

    Skdl:et vanhemmat tartuttivat romanttisen rauhanaatteen tulevaan kirjailijaan, hänestä tuli siiviilipalvelusmies Tervo. Helsinkiin muutettuaan Jartsa päätti tuota nössöä leimaa peittääkseen ruveta "mulkuksi", vittumaiseksi ja töykeäksi. Hänestä oli tullut perisuomalainen juntti, joka tykkää katsella televisiota, juoda kaljaa ja kalastaa.

    Katajanokan vinkkelistä julkisuus näyttäytyy alkuperäisjunttiutta älykkäämmätä ja suunnittelummalta. Leipäpappi kirjoittaa saarnansa julkisuudelle, ei vain julki. Se on taannut kirjastoapurahojen kuninkuuden. Ulkopuolinen elämä tyydyttää, mutta sisäinen minä on hakusessa kuin uuden kirjan juoni:



    Nuo kasvot iltalehden lööpeissä, joita tuijotan.

    Ei ne minun oo vaan omaisuutta kartelliporukan,

    Mutta yksi seikka tässä sentään lohduttaa,

    Se että sinä Kati olet antanut minun joskus ratsastaa.

    VastaaPoista
  94. Kyllä, Tapsa, minäkin tunnen tuon lauseen omakseni. Rakastan seuraa, ihmisiä, tunnen oloni turvalliseksi ja hyväksi ihmisten parissa, heidän keskelläänkin, vaikka olen erikoisesti lapsena ollut kauhean ujo ja vaikka tarvitsen kaiken aikaa myös yksin oloa.

    Siskoni on armoitettu ekstrovertti, ja minua pyydettiin alituiseen lapsena ottamaan hänestä esimerkkiä, vaikka kannoin kotiin priimuksen todistuksia, ja olin varmaan aivan kelvollinen lapsi. En koskaan tiennyt olevani jossain mielessä kohtalaisen lahjakas, ennen kuin aikuisena. Luulin koko lapsuuteni olevani kaikkein huonoin. Minulla oli viisas opettaja, joka huomasi aran ja ujon liinatukan ja kannusti häntä ilmaisemaan itseään.

    VastaaPoista
  95. Minäkin luin tuon Hesarin jutun kirjailijoiden kirjastoapurahoista. Lisäksi luin aamusella kirjoituksen Luutii-blogista, sivupalkista löytyy linkki.

    Kirjastoapurahan alkuperäinen ideahan on myöntää se korvaukseksi kirjailijalle tulonmenetyksestä, joka kirjailijalle koituu, kun hänen kirjojaan luetaan ilmaiseksi eikä osteta.

    Näin ollen on kai aika selvää, että apurahaa myönnettäisiin paljon luetuille kirjailijoille. En voi sanoa olevani eri mieltä tästä perusajatuksesta.

    Tuntuukin tätä perusajatusta vasten oudolta, että melkoisen tuntemattomat nimet saavat apurahoja, vaikka he ovat julkaisseet harvakseltaan tai vaikka heidän teoksiaan ei juurikaan lainata.

    Toisaalta sekin tuntuu oudolta, että hyvin toimeentulevat ja jopa rikkaat kirjailijat saavat vuodesta toiseen apurahan. Toisaalta sitten taas tämä on oikein, sillä paljon lainattu on onnistuneella työllään ansainnut rahansa. En silti sano, etteikö jokin katto apurahan myöntämiselle voisi tulla kyseeseen. Laila Hirvisaarta kunnioitan, sillä hän on lopettanut apurahan hakemisen miljoonatulojensa vuoksi.

    Minusta kirjastoapurahat ovat tunnustuksia ihmisen työn onnistumisesta, ne eivät ole sosiaalisia tukia. Miten muuten kirjojen käytännöllistä arvoa voidaan mitata kuin teoksen haluttavuudella? Ei ole kirjaa ilman lukijakuntaa, sanataide ei voi eriytyä omaan norsunluutorniinsa vain olemaan hyvä.

    Jos halutaan tukea esimerkiksi nuoren kirjoittavan ja kokeilevan ihmisen kirjoitustyötä, siihen pitää kehittää erilaisia avun muotoja, erillisiä apurahoja tai sosiaalitukia.

    Tuon HS:ien artikkelin valossa on ilmeisen selvää, että kirjastoapurahan jaossa ei ole täysin johdonmukaista alkuperäisajatuksen mukaista korvauslogiikkaa. Siellä on käsittämättömiä rahan suoltamisia outoihin kohteisiin, joista ihmiset eivät tiedä mitään.

    VastaaPoista
  96. Vielä Arskallekin -

    siis Jari Tervo ei ole kirjastoapurahojen kuningas. Hän on, kuten Kuunkuiskekin toteaa eniten kirjastoapurahoja saaneiden listalla vasta 29. euromäärällä 62 000. Listan kuningas on siis Bo Carpelan 109 062 euroa, Paavo Haavikko kakkosena.

    Itse en voi käsittää listalla Kari Aronpuroa (5.) enkä Arja Tiaista (6.). Haloo - kuka enää lukee Aronpuroa? Tai Tiaista?

    Tervoa enemmän apurahoja saaneita ovat myäs Bengt Ahlfors (?), Pasi Lampela (?), Elisabet Aho (?), Antero Viinikainen (?), Juhani Ahvenjärvi (?).

    Arhinmäkihän on nyt ehdottanut kirjastoapurahoille hakijan tulonrajaa. Kirjailijat, mm. Claes Andersson, tyrmäävät kuitenkin Arhinmäen idean.

    VastaaPoista
  97. Tuo 60-luvulla voimaan tullut kirjastoapurahajärjestemä ei ole enää missään suhteessa kirjastojen valikoimiin eikä lainausmääriin.

    Painoskuninkaiden mukanaoloa on perusteltu samalla logiikalla kuin aselain tiukennusta, vain aniharva sortuu väärinkäytöksiin, miksi siis tiukentaa lakia tai muuttaa saantioikeuksia.

    Viime vuonna kirjastoapurahan rinnalle on laadittu lainauskorvausjärjestelmä, joka perustuu lainamäärään ja Tekijänoikeuslain alainen.

    VastaaPoista
  98. KK tilasto kertoo sen, että Jari "Terskis" Tervo ei ole tänä vuonna apurahaa enää saanut tai hakenut. Vuosina 2004-2010 hän oli kuitenkin viiden (5) eniten apurahoja saaneen joukossa.

    Viime vuonna Tervo sai 5-vuotisen apurahan

    http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/1135262802307

    VastaaPoista
  99. Oikeasti nimeni on Arto. Minulla on nuorempi veli jonka nimi on Tero. Minua on ihan pikkupojasta asti kutsuttu Arskaksi ja pikkuveljeäni, niin . . . arvaa miksi?



    "Eihän kukaan mene kirjastoon tai kauppaan ajatuksella, että onkohan WSOY julkaissut jonkun hyvän kirjan".

    Tuo Tervon toteamus kertoo nasevasti mistä on kysymys. Myös kirjailija on kirjansa ohella markkinoitava tuote. Parhaimmat "brändit" tuovat suurimman osan kustantajan katteesta ja jolla kerrotaan kustannettavan vähemmän kaupallinen kirjallisuus. Tervon "brädiä" on WSOY:llä rakennettu 30-vuotta. Nyt on taottava kun rauta on saatu todella kuumaksi. Uusi kirja(Laya) ja tv-ohjelma (Moska) kaipaa julkisuutta eli räväköitä kannanottoja.

    Kulttuurin uudet airueet, naiset, jotka ovat vallanneet perinteisiä miehisiä aloja, ovat kulttuuripössin nosteessa. Musiikkikentässä ja rock-lyriikassa nuoret musiikintekijänaiset ovat kiinnostavia ennenkaikkea tekijöinä eikä pelkästään kuluttajina. Sama koskee enenevässä määrin myös elokuvaa, tv-ohjelmistoja ja ehkä kirjallisuuttakin. Tuota uutta tv-traamaa, Moskaa, on tekemässä hyvää naisnäkökulmaa edustava joukko: Jari Tervo, Pirkka-Pekka Petelius ja YLEn Liselott Forsman.

    VastaaPoista
  100. Sorruin puhumaan asiasta, josta en ymmärtänyt/ymmärrä mitään. Tarkoitin kai apurahoja yleensä, vaikka puhe oli kirjastoapurahoista. Tosin tuo alkuperäinen tarkoitus lienee kirjastoapurahoilta käytännössä muuttunut.

    Tässä Arhinmäki uutisointi uudelleen, lopussa myös excel-taulukot.

    Viidenkymmenenyhden eniten saaneen joukosta ensimmäiseksi katse kiinnittyy erittäin röyhkeisiin miljonääreihin. Sitä paitsi kaikkien listalla olevien raha-avustukset ovat kohtuuttomia, vaikkakin listoissa saattaa olla kokonaiset kaksi vuotta.

    Asiantuntija en ole myöskään uudemmassa laululyriikassa, mutta ihailen aivan ylitsevuotavan suurella rakkaudella taiteilijoiden esitystä, rynöilijöiden eetosta kappaleissa: "Tää-ää ei öö myn köti, ma en äsy täällä!" tai "Mä en hälyy kyöllä tänä yönää-ä!"

    Ne on draagillisia!

    VastaaPoista
  101. Omasta ymmärtämättömyydestäni kertonee myös se, että tuo vähiten lainattujen lista vaikutti paljon eniten lainattuja mielenkiintoisemmalta.

    VastaaPoista
  102. Tarkoitin siis kirjojen mahdollista sisältöä, en listaa itseään.

    VastaaPoista
  103. Juuri meinasin sanoa, että vilkaiskaapas tuota vähiten lainattujen listaa..

    Olen kyllä Arhinmäen kanssa siitä eri mieltä, että kirjastoapuraha on kirjailijoiden tulevaa työskentelyä varten. Kyllä minusta alkuperäinen idea on hyvä: se on korvausta ostamatta jääneistä kirjoista.

    Tulevaa työrupeamaa varten olisi kehitettävä palkkiojärjestelmä, jolla on eri nimi. Tai sitten kirjastoapurahan nimi on syytä muuttaa, jolloin rahan saajat on helpompi panna saman otsikon alle.

    On sitten kokonaan toinen asia se, millä tavalla kirjailijoita tulee tukea. Olen tässäkin taipuvainen ajattelemaan niin, että pitää olla näyttöä, ei aikeita. Esimerkiksi Tiaisen yksi runokoelma 2000-luvulla on aika käsittämätön perusta jatkuvalle apurahan saannille. Muistan nimenomaan hänen kohdaltaan yhden vuosien takaisen artikkelin, jossa hän valitteli köyhyyttään ja apurahojen puutetta.

    Aila Meriluodon uusimmassa päiväkirjassakin on muistaakseni mainintaa apurahakurjimuksesta. Minusta hänen jos jonkun tulisi saada apurahaa edelleenkin, koska hänellä on valtaisat meriitit, muttei varmaankaan liikaa rahaa, ja lisäksi hän on selkeästi työn touhussa kaiken aikaa, julkaisee tuon tuostakin. Ikä ei saisi olla poissulkeva este.

    VastaaPoista
  104. Eli että kyseessä on avustus, ei korvaus menetyksistä, koska kirjasto-apurahat perustuvat anomiseen ja myöntämiseen. Vrt. musiikintekijöiden teostokorvaukset, jotka perustuvat tosiasiallisiin radio ym. soittamisiin.

    Se tälläisissä täytyy muistaa, että rahat ovat valtiolle erittäin pieni menoerä.

    Jos kansanedustaja Matti Saarinen olisi hoitanut tilintarkastus velvoitteensa asiallisesti ja lain mukaan, ei eduskunnan urheilukerholta olisi pystytty kavaltamaan summaa, jolla olisi kattanut useamman listalla olevan kahden vuoden korvaukset. Lipposen ja Uosukaisen järjestämistä eduskunnan pröystäilyjuhlista puhumattakaan.

    VastaaPoista
  105. BlogiLeaks,

    kirjastoapurahaa ei artikkelin mukaan myönnetä, jos kirjailija saa samaan aikaan valtion taiteilija-apurahaa. Tervolla lienee nyt tällainen? Samoin Hotakaisella, Westöllä? Oikaiskaa, jos arvelen väärin!

    Ylipäänsä en jaksa uskoa siihen, että vain nuorilla kirjailijoilla on toimeentulovaikeuksia, ja siksi minusta iällä ei saisi olla merkitystä apurahoja jaettaessa. Jakokriteereissä on selkeyttämisen varaa, kun joka jaon jälkeen on suuri itku ja hammasten kiristys.

    VastaaPoista
  106. Miksei voisi olla jokin selkeä apurahasysteemi: yhdestä julkaistusta kirjasta aina tietyn suuruinen apuraha seuraavaksi parivuotiskaudeksi tms. Ja sitten korotus seuraavasta julkaistusta kirjasta siihen apurahaan jne.---> Kaikille julkiskustantamoiden kirjailijoille, ei omakustanteille elleivät ne ponnahda lukijoiden suosikeiksi.

    Ts. taidan kannattaa jonkinlaista peruskirjailijapalkkaa, joka lakkaa, jos kirjailija ehtyy.

    VastaaPoista
  107. . . . et sitten tuota lukenut, missä uudesta järjestelmästä mainittiin.


    "Viime vuonna kirjastoapurahan rinnalle on laadittu lainauskorvausjärjestelmä, joka perustuu lainamäärään se on Tekijänoikeuslain alainen."

    VastaaPoista
  108. . . . et sitten tätäkään lukenut:

    "Viime vuonna Tervo sai 5-vuotisen apurahan"

    Varmistan nyt vielä että kyseessä on kirjallisuuden taiteilija-apuraha.

    VastaaPoista
  109. Niin, siis minulla on käsitys, ettei Jari Tervo ole hakenut/saanut kirjastoapurahaa tänä vuonna, ehkä ei viime vuonnakaan. Hänellähän on tuo valtion viisivuotisapuraha.

    Onko nyt siis niin, että Tervo on hakenut/saanut tänä vuonna kirjastoapurahankin?

    Tuo julkaistu listahan kai kertoo usean vuoden kertymän, vai luinko väärin. Nyt en pääse tällä miniläppärillä tuohon tilastoon, se ei aukea, kun puuttuu ilmeisesti M. Office.

    VastaaPoista
  110. Kirjastoapurahan rinnalle on siis kehitetty UUSI lainakorvausjärjestelmä:

    Lain mukaan tekijällä on oikeus saada korvausta teostensa lainaamisesta yleisölle. Korvausta maksetaan yleisistä kirjastoista tapahtuvasta lainaamisesta.

    Lainauskorvauksiin on valtion budjetissa varattu 3 miljoonan euron vuosittainen määräraha. Sanasto jakaa lainauskorvausta kirjallisuuden tekstin osalta; Kopiosto kirjallisuuden kuvittajille ja Teosto musiikin tekijöille.

    Lainauskorvaukset perustuvat Suomessa kirjastoista saatavaan otokseen lainausmääristä. Tekijäkohtainen korvaus määräytyy lainauskertojen perusteella. Saadakseen korvausta tekijän tulee rekisteröityä Sanaston hallinnoimaan lainauskorvausjärjestelmään.

    VastaaPoista
  111. Kyllähän apurahoja voi hakea vaikka saisi 100-vuotisen apurahan ja taiteilijaeläkkeen päälle ja asuisi vielä taiteilijakoti Lallukassa.
    On eri asia saako apurahaa ja onko asiasta päättävät niin hömelöitä että sen antavat, sehän on sentään harkinnanvarainen.

    VastaaPoista
  112. Tuo Ilkka Kairimon laatima HS:ien kuukausiliitteen kirjastoapurahajuttu sanoo, että kirjastoapurahoja myönnetään vuosittain kolme miljoonaa euroa, ja että tämä on rahamäärältään suurin kirjallisuuden tukimuoto Suomessa.

    Tuo toinen tukimuoto, mainitsemasi kirjastokorvaukset oli viime vuonna kirjallisuuden osalta 1,25 miljoonaa euroa, eli parisen miljoonaa meni kuvittajille ja musiikki-ihmisille. Ja tuo Sanaston jakama miljoona meni 2 000 kirjailijalle, mikä kertoo sen, että tämä tukimuoto on demokraattinen tukimuoto. Se jakautuu todellisten lainausmäärien mukaan monelle kirjailijalle. Hyvä näin.

    VastaaPoista
  113. BlogiLeaks, et ole tainnut lukea kuukausiliitteen juttua.

    Siinä nimenomaan sanotaan, että krjastoapurahaa ei myönnetä niille, joilla on päällä valtion taiteilija-apuraha.

    Siitä syystä listalla eivät komeile esim. sellaiset nimet kuin Kari Hotakainen, Kjell Westö ja Juha Seppälä. (Mistäpä sen tietää vaikka ko. herrat olisivat niin fiksuja etteivät hyvätuloisina aiemminkaan olisi hakeneet kirjastoapurahaa.)

    Yksi jaettavan rahakasan päällä istujista on runoilija Risto Ahti, joka kertoo lähettäneensä viestejä tietyille menestyskirjailijoille, jotta nämä jättäisivät kirjastoapurahat köyhemmille kollegoilleen.

    Sellaisen viestin jälkeen esim. Laila Hirvisaari lakkasi hakemasta.

    Raha oli siis rivien välistä lukien kelvannut painosten kuningattarellekin ennen erikseen lähetettyä viestiä.

    VastaaPoista
  114. Kun mainitsin, että 50.000 kahdelle vuodelle on kohtuttomasti nin siinä täytyy lisäksi muistaa se, että Kemppisen kirjoituksen mukaan summa on veroton.

    Googlegin näemmä rehabilitoi minut.

    VastaaPoista
  115. Siis kirjastoapurahasummat ovat puhdasta verotonta tuloa, sanottiin tuossa kuukausiliitteen jutussakin.

    Tuo kirjastokorvaukset jakaantuu niin monelle, että summat harvan kohdalla kai pääsevät yhä isoiksi kuin kirjastoapurahat olisivat.

    Kun kerran on erikseen kirjastokorvaukset, niin kirjastoapurahat voivatkin hyvinkin olla tukena vastaista työtä varten. Jää vain sellainen käsitys, että jokuset ovat osanneet laatia tuon tulevan teoksensa kuvauksen uskottavammin, mitä tilanne olisi edellyttänyt.

    Hauskaa Riku, että olet saanut Bloggerin tunnuksesi takaisin. Minultakin tänään taas kysyttiin Googlen sähköpostissa puhelinnumeroa, mutta painoin vastaamatta kylmästi vaan eteenpäin - en ymmärrä, miksi Google kerää henkilötietoja!

    VastaaPoista
  116. Odotan silmät tapillaan koska voisin lukea vapaasti netistä jonkun painostenkuninkaan hengentuotoksen. Romaanin, joka pureutuu johonkin yhteiskunnalliseen tai muuten vain tärkeään asiaan. Romaanin, joka on ulostettu pelkästä hengen palosta, raavittu kasaan sydän verta vuotaen ja pelkästä kirjoittamisen ilosta. Sydämen kyllyydestä.

    Mikä korvaisikaan sitä lukijamäärää ja tunnettuutta minkä esillenostettu asia saisi. Se toimisi kuin vapaaehtoisjärjestöjen ruokakassi, ravitsisi kymmeniä, satojatuhansia nälkäisiä hengenravinnollaan. Se olisi kuin lähiruokaa, suoraan pellolta, nälkäisiin suihin.

    Taloudellinen uhrauskin olisi vain "pari donaa", sillä kirjailijoiden keskimääräinen tulo on 2 000 euroa vuodessa. Kustantajalta tulee tekijänoikeuspalkkioina 60 % ja muista tekijänoikeustuloista 40 %. Puolet kirjailijoista rahoittaa kirjoittamisensa muilla töillä. Kirjailijasta tulee yrittäjä jos vuosiansiot ylittävät 6 775 euroa ja hän joutuu ottamaan yrittäjäeläkevakuutuksen.

    J.P. Roosin "Maratonmiehen elämä" odottaa kaunokirjallisia kilpailijoita.

    VastaaPoista
  117. Hei!

    Lisäsin Einesbaariin oman kirjaesittelyni, Sofi Oksasen laululyriikkakirjasta Liian lyhyt hame. Tulkaa nyt ihmeessä sanomaan jotakin! Myös Tervo-keskustelu on julkaistu ja Uuno Kailasta odotellaan kohtsillään saapuvaksi.

    VastaaPoista
  118. Kirjailijaliiton mielestä nimenomaan lainauskorvausta tulisi korottaa.

    Verottajan ohjeissa kirjastoapuraha on työskentelyapurahaa, joka on tarkoitettu elinkustannusten maksamiseen. Lisämääritteenä; se maksetaan sen vuoksi, että teoksia on maksutta käytettävissä yleisissä kirjastoissa.

    Kirjastoapuraha on "Elatus/työskentelyapuraha" -kategoriassa, mikä määrittelystään päätellen on mitä ilmeisimmin perusteeltaan taloudellinen ja sosiaalinen, joten sillä ei taiteellisuuden kanssa ole mitään tekemistä. Nykyiset jakoperusteet ja määrät ovat aika hataria ja "mielivaltaisia".

    Apurahojen verottomuuden yläraja on 18.300 euroa vuodessa.

    VastaaPoista
  119. Kyllä minä olen samaa mieltä Kirjailijaliiton kanssa: kirjastokorvauksia tulisi korottaa, ne ovat jakoperusteiltaan selkeitä, joten kirjailijoiden kesken ei synny kaunaa.

    Jos kirjastoapurahojenkin jakoperusteet olisivat konkreettiset, saamisen ehdot numeroitavissa pykäliksi, vältyttäisiin spekulaatioilta ja lehtienkin irvailuilta.

    Huomaan tohtori Kemppisen olevan kanssani samaa mieltä apurahojen perusteista: apuraha ei ole kirjailijan oikeus saada rahaa.
    Kyllä se on ennen kaikkea tunnustus ja luottamuksenosoitus kirjailijan tulevankin työn tukemiseen. (Tämä jälkimmäinen on oma lisäykseni.)

    Itse voisin kannattaa kirjailijanpalkkaa, jos kriteerit määritetään tarkoiksi ja yksiselitteisiksi. En osaa kuitenkaan ajatella niin, että vain elitistien määrittelemät kriteerit olisivat validit. Kuka koskaan voi taata, että elitistit ovat aitoja elitisteja ja oikeassa raamituksineen? Jospa elitisti on niin elitisti, että hän hämää?

    Jos apurahat tulevat valtiolta, jakohaarukan tulee olla hyvin leveä, ei elitistisen kapea. Yritykset ja säätiöt voivat tehdä mitä lystää, uskoa vaikka elitistejä, niitä, joiden kirjallisuus on.

    VastaaPoista
  120. "apuraha ei ole kirjailijan oikeus saada rahaa."

    Johan "apuraha" -nimikin jo yksiselitteisesti sanoo, ettei kysymys ole jatkuvasta, palkanluonteisesta vastikkeesta, vaan tilapäisestä ja jollain tavoin määritellystä erillisestä korvauksesta.

    Missä ja kuka on sanonut että apuraha on subjektiivinen oikeus?



    Vankileirien saaristo, jonka Sofi Oksanen aikoo julkaista ensi vuonna, olisi loistava kirja ilmaiseksi nettijulkaisuksi.

    VastaaPoista
  121. Typerä ajatus, että jonkun tulisi rikkauttaan antaa luomistöitään ilmaiseksi nettiin. Saa antaa kuka tahtoo, mutta kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada myöskään taideluomuksia nautittavakseen ilmaiseksi. Ne ovat työn tulosta.

    Minusta apuraha on lahja, tunnustus, jonka saannista voi vain kiittää, mutta jonka saamattomuudesta ei tule nurista. Kenelläkään ei ole oikeutta saada apurahoja.

    On surkeaa, jos taiteilijoiden toimeentulo on apurahojen varassa. Olen yhä kypsempi taiteilijapalkalle, jolla on konkreettiset kriteerit. Kuka ei näihin yllä, tehköön muuta työtä ja harrastelkoon ilokseen tai yrittäköön entistä kovemmin.

    VastaaPoista
  122. Subjektiivistä oikeutta taiteeseen ei voi ollakkaan, koska taiteilijoilta puuttuu (tai ainakin pitäisi puuttua) velvoite tehdä taidetta.

    Tuolla jo aiemmin yritin rikkoa elitististä taidekäsitystä, jossa se olisi pelkästään vaihdannan välineenä, harkintaan perustuvana, tarkoituksellisena toimintana.

    Oletpa itsekin todennut kirjoittavasi nettiin vain "sydämen kyllyydestä" ja arvelipa tuo Kemppinenkin muiden uskovan hänen olevan "täysi pöllö" kun uhraa aikaansa toistamiseen sanan ja ilmiöiden "kaluamiseen" ja "märehtimiseen".

    Ei ehkä kovin typerää.

    VastaaPoista
  123. Taiteilijapalkka on varsin mielenkiintoinen termi. Henkilö saisi palkkaa siitä, että voi tehdä mitä huvittaa. Lopputulosta arvioimaan laadittaisiin arvosteluperusteet poliittisten voimasuhteiden mukaan tai kenties Persujen taidekäsitysten pohjalta, ammattilaisten toimesta tai puhelinäänestyksellä. Ammattilaisiksi ja asiantuntijoiksi valinta tapahtuisi jäsenkirjan perusteella tai jo markkinaehtoisiksi pätevöityneet taiteilijat. Säännösteltäisiinkö arvosteluperusteilla taiteilijapopulaatiota kuin hirviä kaatoluvalla.

    Vai olisiko kysymys muissa pohjoismaissa olevasta taiteilijoiden tulotakuusta vai vaan yleisen sosiaaliturvan järjestämisestä tai kenties kansalaispalkasta.

    VastaaPoista
  124. Hei!

    Einesbaarissa on nyt kaksi tänään lisättyä upo uutta kirjaesittelyä, Tapsan laatima Kailaan Runoista ja minun Sofi Oksasen Liian lyhyestä hameesta. Niiden alla on edelleen melko tuore Rikun kirjoittama Tervon Layla-esittely. Sivupalkin linkeistä pääsee suoraankin haluamaansa keskusteluun.

    VastaaPoista
  125. Arska,

    samaan on jokaisella mahdollisuus: saada palkkaa itse valitsemastaan työstä.

    Sitä varten kouluja käydään, jotta päästäisiin opiskelemaan itselle mieleiselle alalle. Tai suuntaudutaan sinne, mihin tahdotaan tai lahjat osoittavat. Se mahdollisuus on sinulla yhtä suuri.

    Jos olisi taiteilijanpalkka, kriteerit olisivat tietysti yksiselitteiset ja tehtyihin töihin pohjaavat. Muu ei voisi olla mahdollista. Minä en ryhdy tässä edes kuvittelemaan niitä kriteereitä.

    VastaaPoista
  126. Periaatteessahan meillä oli jo eräänlainen taiteilijapalkka-järjestelmä, kun ansioituneille taiteilijoille myönnettiin 15-vuotisia apurahoja. Ne oli yleensä laskettu niin, että siitä pääsi suoraan eläkkeelle.

    Ellen ihan väärin muista, niin niistä luovuttiin?

    Ja ihan ennen vanhaan oikeitakin taiteilijäeläkkeitä annettiin aika nuorillekin, esimerkiksi Juhani Aholle viiskymppisenä muistaakseni.

    VastaaPoista
  127. En oikein ymmärrä porua siitä, että vanhat kirjailijat saavat apurahoja. Mitä vikaa konkarikirjailijoissa on? Uskotaanko nyt yleisesti, että vanha on aina rikas? Harhaluulo!

    Samaa ikäsyrjintäähän kohdistuu yleisemminkin suuriin ikäluokkiin ja heitä hiukan nuorempiinkin. Luullaan, että he ovat syntyneet kultalusikka suussa ja elävät koroillaan. Kissan villat.

    Tuntuu hyvin ymmärrettävältä, että sitä apurahaa ei heti tule nuoren ihmisen omakustanteesta tai kokeellisesta runokokoelmasta, joka pitää selittää muille.

    VastaaPoista
  128. Yhteiskunta on yrittänyt korjata suuntausta näillä apurahajärjestelmillä, taiteilijaeläkkeillä ja kirjastokorvauksilla koska sen "muistia" on kovasti vaivaannuttanut tosiasiat siitä, kuinka se muutamaa lahjakkuuttaan historiassaan on kohdellut. Ja antanut toisenlaistenkin haaskalintujen kohdella.

    En nyt halua painottaa, että yhteiskunta
    (/-kunnat) välttämättä itse olisi ollut haaskalintu ns. akuutissa vaiheessa, mutta jälkeen päin se kyllä osaa taiteilijoillaan myös rahastaa ja mainetta niittää.

    Esimerkkinä usein esille näissä yhteyksissä otettu Timo Kustaa Mukka/Pellon kunta.

    Voidaan mielikuvitella Mukan kohtalo kirjailijana uusiksi, että kuinka se mahdollisesti olisi toisinkin voinut päättyä.

    Eli jos Mukkaa yhteiskunta ja kustantajat olisivat rientäneet auttamaan ja taloudellisesti tukemaan kaikkien niiden tukimuotojen keinoin, joita jo 1960-luvun taitteessa oli, niin olisiko hänen tarinallaan ollut onnellisempi loppu? Olisiko hän, ahdistustenkin avulla kirjailihuuttaan maustanut sitten kyennyt vapaana taloudellisista rasitteista enää kirjoittamaan?

    Tämä on jossittelua, mutta haluan tuoda esiin sellaisen ajatuksen, että onko tämä nykyinen järjestelmä sittenkin parempi ja että vaikka samasta kuormasta liikaa hotkijoita onkin, niin kuinka monta heikompaa se on jo auttanut, että päivästä päivään ovat jaksaneet?

    Kemppisellä oli "Idiootti"-nimisellä kommentoijalla kattava selvitys kirjastomäärärahojen käytöstä ja siinä osoitettiin selvästi, mikä % rahoista menee alkutuottajalle eli kirjailijalle. Se on aika vaatimaton luku.

    Toisaalla ajatus kiitää samantapaiseen ongelmaan: Kun nyt eurooppalaisen pyöreässä pöydässä yritetään syödä samoja sapuskoita, niin aina löytyy maita, jotka heikkouttaan syövät enemmän kuin tienaavat, mutta tämäkin heikkous on inhimillistä ja siihen syyllistyvät ajallaan kaikki.

    Että onko todella toimittava tässäkin omatunnon mukaan vaikka markkinajumalat takapiruina häärivätkin? Vaihtoehtona on pahimmassa tapauksessa jälleen sodat ja niiden kauheudet, vaikka silloinhan ei yksittäiseruomiljardeja aleta laskemaankaan.

    VastaaPoista
  129. Pieni korj. edelliseen: ... 1960-70 lukujen taitteessa ...

    VastaaPoista
  130. "En oikein ymmärrä porua siitä, että vanhat kirjailijat saavat apurahoja."

    Kuka sitä tällaista on väittänyt?
    Kysymys lienee siitä että miksi ihmeessä HYVIN myyvälle kirjailijalle annetaan vielä kannustinpalkkioita, kiitoskin on tullut jo taloudellisena voittona.
    Huonolle myynnille ei ikä ole esteenä.

    VastaaPoista
  131. Timo K. Mukan kohtalossa on kai merkillepantavaa se, että häntä ei arvostettu kunnolla hänen eläessään. Mm. Maa on syntinen laulu sai vihdoin päästyään julkisuuteen hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Mukkaa jopa halveksittiin ja pilkattiin avoimesti lehtien palstoilla.

    Mukalla oli myös heikko fyysinen terveys, joka vaikutti osaltaan kaikkeen. On varmaan kuitenkin selvää, että rahahuolet syövät ketä tahansa, etenkin Mukan kaltaista taiteilijasielua.

    Itse kiinnitin huomiota siihen, että kun Mukka vihdoin sai apurahan, hän teki lukuisia ulkomaanmatkoja, oliko niitä nyt viitisen kappaletta, samana vuonna, mm. Kanarian saarille ajan tavan mukaan.

    Toisaalta miehellä ei tainnut olla vaihtoehtoja: hän pakeni valtavaa ahdistustaan. Missä määrin Mukan ahdistus oli peräisin köyhyydestä, missä määrin heikosta terveydestä, on kysymyksenä epäolennainen.

    VastaaPoista
  132. Arska,

    viittaan ikämaininnoilla lähinnä muualla vellovaan keskusteluun. Moni nuori kirjallisuushenkilö on on moitiskellut vanhoille konkareille annettavia apurahoja. On laskettu jopa apurahan saaneiden ikäjakaumaa ja keski-ikää.

    Olisikohan sitä laskettu, jos saaneiden keski-ikä olisi 30 vuotta?

    VastaaPoista
  133. Pohjoisen poikana minulla on hieman erilainen käsitys Mukan arvostuksesta - minun mielestäni häntä arvostettiin ainakin niissä piireissä, joissa itse liikuin, aika tavalla.

    Hänellä oli varmasti taloudellisia huolia, mutta toisaalta hänen elämänhallintansakin oli kyllä taiteellisen epävakaista.

    Jos hänellä oli rahaa, hän pani sen surutta menemään, esim. ajelemalla taksilla pitkiä matkoja (pohjoisessa etäisyydet ovat muutenkin pitkiä).

    Pellon kunnanisistä olen samaa mieltä kuin Valtokin: lyhytnäköistä ja munatonta porukkaa. Tietysti elävä taiteilija voi olla hankala tapaus, mutta kyseessä oli sentään tunnustettu ihmelapsi, jonka kyvyistä ei ollut epäilyksiä.

    VastaaPoista
  134. Hei,

    kysymykseni koskee Dysphonia spasmodicaa.

    Minulla on lapsesta asti ollut sellainen vaiva, että vähän pidempään ääneen lukiessa, kurkkuun tulee kuristava tunne. Voisi kuvailla samanlaiseksi tunteeksi, kun lihaksen menevät maitohapoille esim. jaloissa. Sama tulee myös laualaessa. Eikä liity tilanteeseen, eli tulee ihan yksin ääneen lukiessa tai laulaessa.
    Kuulostaako sinulta samalta kuin Dysphonia spasmodica? Haluaisin selvittää asiaa lisää, voisitko kertoa tämän Turussa asiaan perehtyneen foniatrin, kiitos! :)

    VastaaPoista
  135. Hei, anonyymi,

    itse en "tunne" dysphonia spasmodicaa millään tavoin fyysisesti, ts. kurkkuani ei ole koskaan kuristanut. Minulla onkin käsitys, että d.s. ei tunnu fyysisesti. Sehän siinä kummaa onkin. Joku muu voi kyllä tuntea eri tavoin, joten vain asiantuntija voi antaa diagnoosin.

    Foniatreja on kaikissa isoimmissa kaupungeissa, joten kannattaa valita itseään lähin. Tämän Turun foniatrin valitsin, koska hänestä oli ollut artikkeli Opettaja-lehdessä, hän oli tutkinut opettajien äänihäiriöitä. Kuka tahansa foniatri kyllä tunnistaa d.s:n. Annan kyllä foniatrin yhteystiedot sähköpostitse: ikkunaiines@gmail.com

    VastaaPoista
  136. Tuolla "Einesbaarin" kirjaeliitti näyttää pohdiskelevan brändäyksen olemusta ja sen hallintaa. Enpä halua uskoa, että 1900-luvun alussa syntynyt runoilija tiesi angsteistaan riimitellessään, brändäävänsä itseään. Mukka sentään oli onnenpoika syntyessään keskelle lappilaista taiteilijamyyttiä, renttutaileilijaksi. Se ei tarvinnut enää paljonkaan brändäämistä, mutta Mukka ei kuitenkaan alistanut kirjailijaminäänsä tuon myytin alle.

    Ottaisin malliesimerkkinä kuitenkin esille, hyväntekeväisyysprojektin "Puhu nyt"


    No minäpä puhun.

    Liian lyhyt hame – kertomuksia keittiöstä on osa hyväntekeväisyysprojektia, jonka tarkoituksena on kerätä 100 000 euroa Ensi- ja turvakotien liiton perheväkivallan vastaiseen työhön. Projektissa on mukana Kustannusosakeyhtiö Teos, Anna-lehti, Kansallisteatteri, levy-yhtiö MuFarang International, tuotantoyhtiö Animaatiokopla ja ohjelmatoimisto Koetinkivi. Koetinkivellä hyvänä preferenssinä on brändi nimeltä, Heli Laaksonen, äänikirjoinen ja lausuntailtoineen. Tuo kultakimpale taisi tuplata yrityksen liikevaihdon.

    Oksasen hyväntekeväisyysaatteen ympärille on kiedottu ohjelma- ja tuotepaketti, jota myydään ja markkinoidaan Sofi Oksanen -brändillä ja portfoliolla. Tarkoin rajattu väkivalta, sukupuoleton sukupuolisuus ja hyväntekeväisyys lähtee intiimistä tilasta, kodista, sen sydämestä, keittiöstä – hallintakeskuksesta.

    Hyväntekeväisyyttä ei mainosteta ainoastaan "rumpuja päristelemällä", vaan flirttailemalla seksuaalisuuteen liittyvien emootioiden kanssa ja vuodattamalla krokotiilin kyyneleitä. Kampanjaan liittyvää "tilpehööriä" tuotetaan osaksi yhteistyökumppaneiden riskeillä ja lähtökohtaisesti pienillä katteilla, koska kokonaisuutta palveleva tarkoitus on tärkein. Hyväntekeväisyysprojektin universaalit teemat mahdollistavat koko tuoteperheen markkinoinnin myös ulkomaille.

    VastaaPoista
  137. Tapaus Scott Adams voi sisältää kiinnostavia näkökulmia aiheeseen Spasmodic Dysphonia ja äänen "comebackiin".

    http://scienceblogs.com/purepedantry/2006/10/dilbert_creater_recovers_from.php

    VastaaPoista
  138. Mikähän se näkökulma olisi?

    Voisitko muutoinkin referoida liitteesi annin tähän pääkohdittain?
    Linkit eivät osaa keskustella.

    VastaaPoista
  139. Arska,

    voisitko kopioida tuon kommenttisi sinne eliitin joukkoon, rohkeasti vaan. Kyseessähän on einesbaari, ei parnasso.

    Pane brändäystä koskeva Kailaan peesiin ja Oksasta koskeva Oksasen.

    VastaaPoista
  140. Linkki ei luo mitään tarvetta keskustelulle. Se katsoo, ketä kiinnostaa.

    VastaaPoista
  141. Layla-ryhmässä anonyymi huomauttaa, että tunnettu suomalainen kurdi Husein Muhamed lyttää Tervon kirjan, koska sen asiatiedot ovat perseellään.

    Kannattaa lukea Huseinin omasta blogista koko juttu, jos kiinnostaa. Minua kiinnosti siellä se, mitä hän sanoo kurdikansasta:

    HM: "Kurdien ainoa selvästi heitä naapurikansoistaan erottava tekijä on heidän kielensä, joka muistuttaa yhtä vähän arabiaa ja turkkia kuin suomi venäjää ja ruotsia."

    Soiko kellään mikään kello?

    Jos kieli on ainoa erottava tekijä, niin mitä helvettiä ne meuhkaavat sen itsenäisyytensä takia?

    Monikulttuurisuusko ei olekaan tässä tapauksessa mikään ilo, autuus ja onnela?

    Jos pelkän kielen takia on syntynyt vuosisatainen älämölö ja tappelu, niin millainen siitä syntyy, kun erot ovat myös etnisiä, uskonnollisia, moraalisia ja kulttuurillisia?

    Tätä olen rohjennut ennenkin kysyä. Vastaukset ovat olleet huonoja.

    VastaaPoista
  142. BlogiLeaks,

    en usko että muita kiinnostaa dysphonia spasmodica kuin minua. Ja minä tietysti tunnen tämän Scott Adamsin "ihmeparantumisen". Ajattelin, että jos tuossa on jotain uutta tietoa, palvelisit mahdollisesti kiinnostuneita lukijoita poimimalla sen uuden näkökohdan.

    Minulle sanoi tämän sairauden erikoistuntijatohtori, että vain yksi ihminen on parantunut d.s:sta. - Miten, kysyin. - Hänellä oli väärä diagnoosi.

    VastaaPoista
  143. Romaanihan on fiktiota, ei faktaa! Tervo itse vastaa tuohon syytökseen, että Muhammed on väärässä. Romaanin nimen on hänen mukaansa tarkoitus paitsi nimetä kurdityttö myös viitata Eric Claptonin kuuluisaan Layla-nimiseen kappaleeseen ja samalla sen pohjana olevaan vanhaan persialaiseen runoon.

    - "Juristin näyttää olevan vaikea tajuta sitä, että romaanissa todellisuus antaa periksi kirjallisuudelle. Fiktio vyöryttää faktan." (Tervo iltapäivälehdessä)

    VastaaPoista
  144. Tapsa taitaa oikaista suoralla ladulla.

    Jos Husein tarkoittaa naapurikansoilla Turkkia, Irakia, Irania ja Syyria niin enpä tiedä onko maitten ihmisillä eroa sen enempää kuin "turkulaisilla" ja "tamperelaisilla". Kurdien "kotouttamiseen" naapurimaihinsa haluttaisiin ottaa mallia myös meille. Härskeimmät ajavat jopa suoran kopioinnin mallia. Monikulttuurisuuden ei tietenkään pidä poistaa mainitsemiasi etnisiä, uskonnollisia, moraalisia ja kulttuurillisia eroja.

    Persulaisia arvoja edustavien kannattaisi sankoin joukoin heti lähteä puolustamaan kreikkalaisia aateveljiään, jotka

    VastaaPoista
  145. Samalla ladullahan tässä ollaan.

    Jos ero on sama kuin turkulaisilla ja tamperelaisilla, niin mikseivät ne sitten tunnu mahtuvan samaan maahan, kurdit ja ne muut?

    Miten ne tänne ihan erilaisiin oloihin sitten sopeutuisivat?

    Pelkään siis, että tällä monikulttuurisuus-höpsötyksellä kerjäämme verta nenästämme.

    VastaaPoista
  146. Sellaista monikulttuurisuutta tuskin missään on syntynyt, että ihmiset eivät etnisen taustansa perusteella eriytyisi.

    "Sulatusuunin", USA:n, isoissa kaupungeissa kuuluu olevan omat kaupunginosansa kiinalaisille, venäläisille ym. kansallisuuksille. New Yorkissa on alue, jossa katukyltit ovat venäjäksi.

    Hiljattain näin ohjelman siitä, kuinka ihannevaltio, USA, toisen maailmansodan aikana eristi kymmeniätuhansia japanilaistaustaisia Yhdysvaltain kansalaisia julmille keskitysleireille.

    Oikea monikultturillisuus voisi olla rentoa ajattelua: "Toi on tommonen ja mä oon tämmönen, so what, sådant är livet!"

    Pystyvätkö ihmiset sellaiseen, vähän pahalta näyttää.

    Syylliset omiin pahoihin oloihin on löydettävä! Koska todelliset tekijät ovat liian suojattuja ja vaikuttamisen yläpuolella olevia, ihminen laittaa roskakatokseensa lukon, "etteivät ne saatanan roistot multa enää varasta!"

    VastaaPoista
  147. Husein Muhammed ei kritisoinut pelkästään vääriä nimiä ja faktoja, vaan Tervon kuvaa kurdeista ja turkkilaisista.

    HM: "Jopa ei niin mairittelevasta maineestaan maailmankuuluja turkkilaisia poliiseja Tervo esittelee varsin joviaaleina kavereina, joita kurdit syyttä suotta pelkäävät. Ja toki kahteen sotilasjunttaan osallistunut eläkeläiskenraali suorastaan säteilee ystävällisyyttä".

    Uuden Suomen otsikossa nuori kurdinainen puolustaa Tervoa ja alla muikea kasvokuva Tervosta.
    Voi vittu, että voi mies olla omahyväisen näköinen.

    Tavoitteleeko Tervo Finlandian lisäksi Turkin valtion kirjallisuuspalkintoa?

    VastaaPoista
  148. Minä en usko, että mitään kansaa voi, saa tai tulee kuvata niin ehdottoman mustavalkoisesti kuin Tervo kirjassaan tekee.

    VastaaPoista
  149. "Kunpa sinut tuntisin paremmin,

    silloin ehkä oppisin itsenikin."



    Yli miljoona suomalaista on muuttanut ulkomaille., pelkästään v. 1850-1914 Ruotsista on on muuttanut sama määrä. ja Euroopasta on muuttanut Pohjois-Amerikkaan 40 miljoonaa ihmistä. On itsestään selvyys että siirtolaisuudella on keskipitkällä aikavälilla pelkästään myönteiset vaikutukset.

    Nuo Juicen tunnetut sanat kertovat sen että erilaisuuden sietäminen ja siihen sopeutuminen on myös hyvän parisuhteen perusedellytys. Suuremmassa mittakaavassa, Amerikan sisällisodassa oli kysymys erilaisuuden sietämisestä, pohjoisvaltioiden siirtotyövoiman "rikastuttavasta" läsnäolosta, taloudellisesta ja henkisestä ylivoimasta, etelän suojellessa taloudellisia etujaan, perinteitään ja kulttuuriaan.

    Vaikka orjuuteen perustuva kilpailukyky ei osoittanut ylivoimaa, niin se sisälsi kuitenkin rotusorron siemenen. Tuosta siemenestä on kasvanut käenpoika joka on nakertanut Yhdysvaltain kilpailukykyä virallisesti 60-luvulle saakka, mutta jatkuu yhä. Vastakohtaisuudet ovat nousseet uudestaan haasteeksi kilpailukyvylle ja kulttuurille, joita pelkkä markkinaliberalismi ei ole pystynyt "kotouttamaan".

    Demokraattisissa maissa paljon keskusteltu ja toivottu kansalaisvaikuttaminen näkyy nyt vaikkapa Wall Sreetillä ja Ateenassa demokratian vastaisena häiriköintinä, kuten Englannin mellakat. Itse olin Manchesterissa todistamassa tapahtumaan liittyvää vapauden ja itsemääräämisoikeuden ilmentymää. Poliisin erikoisjoukkojen turvatessa kansalaisten turvallisuutta rajoittamalla vapaata autoilua, he rupesivat osoittamaan mieltään poliiseja kohtaan, asettumalla ikäänkuin irrationaalisen käyttäytymisen tukijoiksi.

    Se vasta pelottavaa oli.

    VastaaPoista
  150. En muuten ajatellut Laylaa lukiessani niin, että tämä on kuvaus kurdeista, kurdismista, muslimeista, kyrpäkulttuurista.

    Luin kirjan kuvauksena yhden ihmisen kohtalosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. On kurdisukuja, joissa kunniamurha-aate elää edelleen. Ei ole monta vuotta siitä, kun Ruotsissa sattui parikin kurdimiehen tekemää perheen tyttären kunniamurhaa. Googlesta löytyy helpostikin muutama tarina.

    Jo silloin kun tapahtui tämä ensimmäinen Ruotsin kunniamurha, näin tapauksen ikiaikaisena tragediana. Samalla tavoin luin kirjaa, yleisinhimillisenä murhenäytelmänä, en yleisenä totuutena kaikista kurdeista.

    VastaaPoista
  151. Kamalia kunniamurhat ovat, eivät kunniallisia, niitä tapahtuu, kurditkin ovat niitä tehneet.

    Silti kun kansaa kokonaisuudessaan kuvataan niiden kautta, se on mielestäni vihapuhetta. Kaipa niissä kurdimiehissä edes yksi kunniakas on sen yhden Laylan veljistä lisäksi?

    Tuossa muuten kehuin Claptonin Laylaa suureksi rockviihteeksi. Korjaan sen verran, että ykkösosa on, se käsittämätön kakkososa pianonkilkutuksineen oli, sanonkomä, luultavasti sen Tervon mielessä!

    VastaaPoista
  152. Eric Claptonin "Layla" oli Gerge Harrisonin vaimo Pattie Boyd, johon Clapton rakastui silmittömästi. Pattie oli yläluokkainen hyvis ja Clapton huumeita käyttävä pahis, mies joka kaappasi naisen ystävältään Harrisonilta.


    Tosiasiassa Claptonin biisin esikuva oli beduiinirunoilija Qays ibn al-Mulawwah ja hänen suuri rakkautensa Layla bint Mahdi ibn Sa’d. Laylan isä kuitenkin tyrmäsi heidän avioliittoaikeensa, siksi hän nai toisen miehen. Tapauksesrta järkyttyneennä Qays menetti järkensä ja lähti hortoilemaan autiomaahan, rakkausrunoja luritellen.

    Rakkaus riisti minut itseltäni,
    tarvitsen vain sinut.
    Tuli polttaa yötä päivää,
    tarvisten vain sinut.
    En iloitse mammonasta,
    en murehdi puutetta.

    Rakkautesi lohduttaa,
    tarvitsen vain sinut.
    Rakkaus surmaa rakastajan,
    syöksee rakkauden mereen,
    täyttää sinulla,
    tarvitsen vain sinut.

    Jos joisin rakkauden viiniä
    ja mielettömänä nousisin vuorelle,
    ajattelisin lakkaamatta sinua,
    tarvitsen vain sinut.
    Kuten suufit keskusteluja,
    uskovaiset toista maailmaa,
    Majnun Lailaa,
    tarvitsen vain sinut.

    Jos minut surmataan
    ja tomu heitetään ilmaan,
    korkeuksissa se huutaa:
    ”Tarvitsen vain sinut. ”
    Nimeni on Yunus,
    joka päivä kasvaa rakkauteni.
    Kahdessa maailmassa
    tarvitsen vain sinut.

    VastaaPoista
  153. Nimenomaan, kurditkin ovat niitä kunniamurhia tehneet, kuten muutkin etniset ryhmät - Tervon mukaan myös suomipojat. Kun ei ole ymmärretty, että ei tyttäriä ja entisiä rakkaita niin vain saa nirhata, jos mieli mustuu, kun se meni toiselle.

    Minusta tuossa Tervon kirjassa ei ollut senkaltaista kuvausta, josta voisi päätellä tämän vanhan käytänteen olevan kaikilla kurdeilla voimassa. Ehkä se on lukijan oma mieli, joka on luonut tuon kuvan?

    En tahdo puolustaa Tervoa, sillä minusta kirja oli sanataiteellisesti hieman horjuva. Koetan puhua asiasta, joka kiinnostaa. Ja koetan unohtaa lievän epäilyni ja varauksellisuuteni Tervon motiiveja kohtaan, ja pysyä vain siinä mitä kirjoitettu on.

    VastaaPoista
  154. Wall Street -ilmiö on levinnyt jo Lontooseen.

    Brittisäästäjien mitta on täyttynyt ennätyksellisen alhaisten korkojen takia. Vihaiset britit osoittavat mieltään Englannin keskuspankin edustalla Lontoossa.

    Porukka on kypiintynyt kun säästöille ei enää juuri mistään saa todellista tuottoa, kun inflaatio on korkealla ja ohjauskorko vain 0,5 prosentissa.

    VastaaPoista
  155. Tästä Tervo-pelosta tulee nyt mieleen ne Aleksis Stenvallin ajat, jolloin jokuset pelkäsivät Stenvallin metsäläiskuvauksen kuvastavan käsitystä suomalaisista yleisemminkin.

    VastaaPoista
  156. Kunniamurhia tai ei, suomessa niistä joka tapausessa saa rangaistuksen/tuomion eikä maine jainakaan kasva.

    VastaaPoista
  157. Clapton mitään Mullawaheja ole tuohon aikaan lukenut, kun essohaalari päällä otti ohentavia. Yrjö Harripoikakaan ei ollut mikään hyvis noihin aikoihin, työnsi suoneensa muutakin kuin Maharishin pesemättömyyden löyhkää. Yrjön vaimo näinä päivinä julkaisee/on julkaissut elämäkerran.

    Siitä en ole eri mieltä etteikö kunniamurhat pidä voimakkaasti tuomita, mahdollisesti tehdä jotain sellaisten estämiseksi. Takerrun tuohonkin Tervon höpötykseen: suomalaisten miesten tekemät ovat usein tappoja, kurdien aina murhia.

    VastaaPoista
  158. Nyt sinä Iines kiusit, kun vertaat Tervoa Stenwalliin. Vaikka en minä sitä epäile, etteikö Jarikin Katajanokan laiturilla tai ainakin jossain puistossa murisisi jne.

    VastaaPoista
  159. Suomessa ei kukaan tai ketkään yllytä tai edellytä mustasukkaisuusmurhia tai tappoja. Kunniamurha on suunniteltu teko. Mustasukkaisuuksissaan tehty hengenriisto voi olla myös tappo.

    VastaaPoista
  160. Riku Riettaan kannatta tarkistaa tietolähteensä "Erkin" suhteen.

    VastaaPoista
  161. En jaksa, uskon sovinnolla että olet oikeassa Ericistä. Juttu vain kuulostaa sellaiselta legendojen synnyn uudelleenkirjoitetulta jälkiviisaudelta.

    Versio on siksi uskottava, että tuolla runolla on vaikea nähdä yhtäläisyyksiä Laylaan, Erkki kun lienee ollut aika pihalla ja out.

    VastaaPoista
  162. En minä nyt sinua kiusisi unissakaan, Riemuli.

    Olen hieman tuohtunut itse asian puolesta.

    Kun ymmärrän kovin hyvin sen Tervon ajatuksen, että nämä suomalaismiesten naistapot vertautuvat monellakin tapaa kunniamurhiin, vaikka toki isoja erojakin motiiveissa on. Kunniamurha katsotaan koko suvun maineen pelastukseksi, suomalaistappo mitättömäksi mustasukkaisuusmurhaksi. Molemmat juontuvat kuitenkin kyrpäkulttuurista, käyttääkseni tätä tänään löytämääni uussanaa. Tuo suvun kunnia on teeskentelyä, sen motiivina on alistaa naista, riistää häneltä ihmisoikeudet ja lopulta elämä, niin kuin näissä suomlaistapoissakin. Ei se, että murha selitetään suvun kunnialla, pohjaa mihinkään totuuteen, vaan vuosisatojen kyrpäkulttuuriseen valheeseen.

    VastaaPoista
  163. PS
    Ikinä ei Aleksis Stenvallista ja Tervosta voi puhua samassa kategoriassa, jos puhutaan silkasta kirjallisuudesta. Nyt puhutaankin ilmiöistä.

    VastaaPoista
  164. Kunniamurhissa on kysymys naisten ja tyttöjen kunniasta, neitsyydestä ennen avioliittoa ja seksualisten halujen kontrolloimisesta avioliitossa. Kulttuuriperinteensä mukaisesti miehet suojelevat valtaansa myös raa'alla väkivallalla.

    Valta on raakaa peliä.

    VastaaPoista
  165. Höpsistä Arska,

    se kunnia on miehen kyrvänpäässä, miehen määrittelemä. Itse samaiset miehet voivat vaikka raiskata siskojansa, ja kunnia ei mene. Mikä se sellainen kunnia on, joka koskee vain naisia, mutta ei miehiä?

    En aina jaksa ymmärtää, miksi muslimikulttuurin miesten kyrpäkulttuurista ei uskalleta puhua. Mikä tabu se on?

    VastaaPoista
  166. Kyllä se on valitettavasti "vitunnokassa".

    Islamissa nainen luovutta avioliitossa seksuaalisuutensa ja hedelmällisyytensä miehelle joka vastaa hänen elatuksestaan. Moraali on se "laki" määrittelee naisen pysyvän perheen miespuolisen määräysvallan ja holhousen alaisena. Islamissa kunniamurhat luetaan intohimorikoksiksi ja lievemmin rangaistavaksi. Ne ovat kuitenkin yksiselitteisesti islamin vastaisia jos perustuvat huhupuheeseen tai "mutuun".

    VastaaPoista
  167. No onhan se päivän selvää, että islamissa äijät joutuu luopumaan ja tunnustamaan kunniamurhat törkeiksi ihmisoikeusloukkauksiksi. Jos homma olisi niin simppeli, niin naiset olisivat kuohinneet ukkonsa jo aikoja sitten ja tehneet terskannahoista kalosseja.

    VastaaPoista
  168. Kyrpäkulttuuri on kiva sana! Olenkohan minäkin sen edustaja kun joskus aika mulkuksi sanotaan!

    Yhtään en vielä ole tappanut, vaikka kerran kun otti päähän naapurin utelut kantaessani useita roskapusseja roskikseen, sanoin että "muijan tapoin ja paloittelin, nyt sitä pikkuhiljaa kuljettelen pois häiritsemästä."

    Se oli rumasti sanottu,mutta ei se kulttuurikyrpäkään koommin tullut utelemaan.

    VastaaPoista
  169. Vaikka ilma on suht'koht lämmin, niin minua rupesi oikein kylmäämään, kun mieleeni työntyi kauhukuva kysymyksineen.

    Mitäpä jos Iines olisi syntynyt kyrpäkulttuureineen mieheksi?

    VastaaPoista
  170. Pahoittelen, ja oikeastaan pyydän anteeksi rietasta sananvalintaani. (Joskus epäilen kohdallani Tourretten syndroomaa - minun on ikään kuin pakko sanoa jokin rietas sana julkisesti.)

    Luin tuon sanan jostakin Puheenvuoron blogeista tai lehtiartikkelista tänään, ja se kulkeutui sieltä kommentteihini.

    Tarkoitan sillä kulttuuria, jossa on selkeää naisen ihmisarvon alentamista - huolimatta siitä, että nainen olisi sen omaksunut.

    VastaaPoista
  171. No, se oli Keskisuomalaisen palstalla.


    . . . pahoittelut ovat viehättäviä, etten sanoisi naisellisia.

    VastaaPoista
  172. . . . mutta ainakin kurakeleillä olisi kiva jos kalosseja käyttäessäsi pyyhkisit ne hyvin kynnysmattoon ja mahdollisesti laittaisit ne lämpimään paikkaan kuivumaan ja laittaisit vaikkapa vain sanomalehtikääröt sisään.


    Kiitti jo nennakkoon!

    VastaaPoista
  173. Palaan varhaisempaan kommenttin, kun en ole ehtinyt käydä täällä pitkiin aikoihin.

    Kuunkuiske, kirjoitit: "Ulkomaanshokeista tuli mieleeni eräs vaihto-oppilas, joka jenkkivuoden jälkeen paluulennolla ei suostunut koneessa puhumaan vielä suomea! Kuulin jutun yhdeltä toiselta vaihto-oppilaalta, joka sattui olemaan ystäväni ja samassa koneessa. Siis silloin 80-luvulla.

    Niin ameriikkaa oli poika pullollaan."

    Olin vaihto-oppilaana USA:ssa kauan sitten, ennen Internettiä ja muita nopeita yhteyksiä Suomeen. Eräs meidän ryhmän tytöistä itki laivamatkalla Eurooppaan palatessa, kun suomi tuntui täysin unohtuneen. Hän koki sen epämiellyttävänä, ei ylpeillyt siitä. Vaihto-oppilaat ovat usein vielä lapsia, 16-vuotiaita.

    Äidinkieli katoaa nopeasti lapsilta ulkomailla asuttaessa, jos sitä ei pidetä aktiivisesti yllä vanhempien toimesta. Siirtolaisten pitäisi aina puhua omaa äidinkieltään lapsilleen. Se on tunteen kieli ja pitää ihmisen ehyenä. Kirjeenvaihtotoverit olivat tärkeitä tyttärelleni. Nyt on onneksi Internet, mutta se ei korvaa äidin ja isän juttelua ja vitsien kertomista.

    Toivon myötätuntoista suhtautumista siirtolaisiin ja vaihto-oppilaisiin.

    VastaaPoista
  174. Mikäli media ei valhettele, niin kunniamurhan ja mustismurhan ero on siinä, että kunniamurhassa yhteisö painostaa tekemään sen murhan.

    Suomipoikien muijantapot taas ovat mustismurhia, joissa yhteisö poikkeuksetta yrittää hillitä tekijää ja tuomitsee teon jyrkästi.

    Esim. Sello-murhat olivat muslimitekijästä huolimatta mustismurhia. Kukaan ei yllyttänyt tekijää, saati puolustellut, eivät edes albaanisukulaiset.

    Kyrpäkulttuuri... siinäpä kuvaava nimitys, kuvaa tilannetta globaalistikin.

    VastaaPoista
  175. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  176. Anna, kyseinen vaihto-oppilas, nuori mies, oli kyllä tasan perillä suomen kielestä ja hänellä oli ollut vuotensa aikana jatkuva yhteys suomalaisiin sukulaisiinsa ja ystäviinsä.

    Hänestä vaan oli niin ikävää jättää Suuri ja Ihmeellinen maa taakseen ja palata juntti-Suomeen! ;)

    Antakaamme moinen nuoruudenaikainen ajattelu anteeksi, elämänkokemus on varmasti opettanut silloista nuorta miestä arvostamaan myös tätä koto-Suomea.

    VastaaPoista
  177. "You"ve got to find what you love" Stanfordin yliopiston lehdessä; Steve Jobsin hieno puhe (ja video) vuodelta 2005.

    Rest in peace.

    VastaaPoista
  178. "Hänestä vaan oli niin ikävää jättää Suuri ja Ihmeellinen maa taakseen ja palata juntti-Suomeen! ;)"

    Kyllä se on suuri ja ihmeellinen manner, ja paluu on aina shokki. Olen kokenut sen kahdesti, vaihto-oppilaana ja yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen.

    Täytyy olla hyvin ihanteellinen (höperö?), kun palaa edelleen aika suomettuneeseen ja rasistiseen maahan. Mutta tämä kieli, se kutsuu.:)

    VastaaPoista
  179. Suomi rasistinen maa?

    Ei varmaan sen "rasistisempi" kuin USA:kaan. Sinne vain mahtuu kaikkea enemmän, myös luonnollista sopeutumista eri kulttuureihin, mutta myös ankaraa jakoa mustiin ja valkoihoisiin, mustien ja valkoihoisten alueisiin, gettoihin ja luksuslähiöihin, mustien huonoihin kouluihin ja valkoihoisten hyviin kouluihin.

    USA:ssa vain on totuttu elämään tämän asian kanssa, sopeutumaan myös eri leireihin, mustiin ja valkoisiin. Mutta siis se hajurako - se on edelleen voimassa.

    VastaaPoista
  180. USA on umpirasistinen maa, ainakin mitä tulee väestölaskennan luokitteluperusteihin. Siinä ihmiset jaetaan kuuteen eri rotuun, valkoisiin, afroamerikkalaisiin, intiaaneihin, eskimoihin, aasialaisiin ja ja latinoihin. Asia peittyy usein erilaisten kulttuurisuuksien suvaitsemiseen. Suomessa on melko poikkeuksellinen yhtenäiskulttuuri ja sosiaalinen identiteetti joten rasismi näyttäytyy yksilöä kohtaan henkilökohtaisempana ja näyttäytyä todellisuutta yleisempänä. Kokemusta ei suinkaan vähennä amall talkin lähes täydellinen puuttuminen ja muu sosiaalinen "kulmikkuus".

    VastaaPoista
  181. Vastatkaa ensin tähän: Voitaisiinko romani valita Suomessa presidentiksi? Tai edes missiksi, sairaalan ylilääkäriksi, yliopiston rehtoriksi? Kuinka monta romania on Suomessa kenraalin virassa? Puhukaa todellisuudesta.

    Jatketaan sitten keskustelua.

    VastaaPoista
  182. Anna,

    hyvä kysymys, mutta minusta tähän on helppo vastata.

    Usa:n asukasluku on satoja miljoonia, joten siellä riittää potentiaalia monin verroin enemmän.

    Kutistetaanpa USA:n väkiluku kuvitteellisesti Suomen asukasmäärään. Mahtaisiko Obama mahtua juuri tuohon viiteen miljoonaan?

    Missiksi voidaan Suomessakin valita romani, sillä onhan meillä ollut missinä mustakin, ja nyt on musta kansanedustajakin. Sen sijaan akateemisiin virkoihin on hankala valita romaneita, koska harvalla Suomen romanilla on korkeakoulutus - eri syistä. En usko, että esteitä on, jos on pätevyyttä.

    En väitä siis, etteikö Suomessa olisi eriväristen ihmisten kaltoinkohtelua ja väheksyntää - tottakai on, ja jokainen halveksunta on liikaa. Yritän vain sanoa, että yhtä lailla syrjintää ja halveksuntaa on USA:ssakin.

    VastaaPoista
  183. Anna A - kysymys on hyvä, mutta viitekehys väärä.

    Romaneja on Suomen väestöstä 2 promillea. USAssa se vastaisi puolen miljoonan ihmisen vähemmistöä.

    Mustia ja latinoja on molempia jo kai 30 miljoonaa eli ne ovat isoja vähemmistöjä.

    Montako intiaania USAssa on ollut pressana, missinä ja kenraalina? Tai suomalaista? Kyse on siis enemmänkin tilastotieteestä kuin rasismista.

    VastaaPoista
  184. Jokainen romaani, joka on muualla kuin vankilassa, on väärässä paikassa.

    VastaaPoista
  185. Anna, se presidentti voisi olla puoliksi romani, joka on valkolaisen äitinsä ja äidin vanhempien kasvattama korkeakoulutettu mies, joka puhuu valkolaisella aksentilla ja pukeutuu valtaväestön tavalla.

    Ei Obamaa olisi valittu presidentiksi ebonicsia puhuvana täysmustana miehenä, edes yliopiston käyneenä.

    Itse voisin hyvinkin äänestää esim. lakimies Heikki Lampelaa(romani), jos mies olisi ehdolla ja ajatuksemme noin yleisesti natsaisivat yhteen.

    Muuten olen sitä mieltä, että tällaiset analogiat eri maiden välillä ovat vähän hankalia.

    VastaaPoista
  186. Nythän meillä on lisäksi hyvin innokkaita maahanmuuttajapoliitikkoja, naisia joita on vilahdellut julkisuudessa enemmän kuin maahanmuuttajamiehiä. Jotenkin luotan näihin tarmokkaisiin naisiin, jopa huntupäisiin. Heillä on enemmän voitettavaa kuin vastaavilla miehillä. Ehkä he siksi ovat niin hyviä ja tarmokkaita puheissaan.

    VastaaPoista