1.11.2011

Netotška Nezvanova messuilla

29.10. Joka tuutista tulee Helsingin kirjamessuja. Kun avasin eilen television, siellä oli Anna-Leena Härkönen leikkimässä nukeilla televisiotoimittajan kanssa. Kun käänsin kanavaa ajankohtaiskeskusteluun, sinne tupsahtivat Duudsonit, sillä ohjelma oli nauhoitettu kirjamessuilla. Kun avasin radion, ihastunut toimittaja lepersi muusikko-kirjailija Kauko Röyhkälle, joka sanoi jotakin.

Kirjailijat ovat siis nousseet koturneille ja kavunneet pahvilavalle temppuilemaan. On ollut tilaisuus koskettaa kirjailijan takinlievettä tai hipaista hameenhelmaa. On saattanut nähdä kärrynpyörää heittävien hikilappuhärkösten lisäksi laulavia munamiehiä ja presidenttiehdokkaita. On ehkä kuullut, kun Väyrynen puhuu Waltarista ja Niinistö viittaa Linnaan, jälleen - niin, ja vähän epäilyttävään Dostojevskin Netotška Nezvanovaan, mainintojen mukaan eroottisia vivahteita sisältävään tarinaan köyhän tyttöraasun varttumisesta seitsentoistavuotiaaksi. On saattanut ostaa ostaa presidentillisiä kirjoja nimikirjoituksella varustettuna. Veikkaan kuitenkin, että tuleva myyntihitti onkin tuo Netotška Nezvanova, mihin asiaan kustantajat toivottavasti ymmärtävät vastata uudella painoksella, jos sellaista ei vielä ole.


Olin minäkin kerran messuilla, venemessuilla. Kävelin päähänpistosta sisään suureen halliin, kun oli ikävä kesää, harmaassa floskassa. Eihän siellä ollut kuin veneitä kuivalla maalla. Muistan pettymyksen tunteen. Mutta siis kirjamessuilla kävijöitä kadehdin, teitä helsinkiläisiä, joita hemmotellaan kaikella hyvällä. Olisin minäkin siellä mieluusti haistellut kirjallista atmosfääriä ja koskettanut muka vahingossa jonkun nukkavierun kirjailijan hihansuuta ottaessani vastaan signeerattua kirjaani. Olisin minä sen Härkösenkin sietänyt
, kun se on niin liikuttavan aito niitten hikilappustensa kanssa.

1.11. Marraskuu, maa martaana, kuolleena. No ei täällä Satakunnassa ole. Eläviä kastematoja on runsaasti, ilmassa näkyy vielä lenteleviä pikku hyönteisiä. Maa makaa muutenkin hyvin, politiikassa ei ole intohimoja. Teuvo Hakkaraisesta ei jaksa kukaan enää välittää. Ihmiset valmistautuvat ylle lankeavaan kaamokseen ja talviuneen. Minä lähden kirjastoon hakemaan Netotška Nezvanovaa. Taidanpa ottaa sen rohkeasti Einesbaarin kritiikkilistalle.

Einesbaarissa on muuten nyt hyvää luettavaa, uusia kirjaesittelyjä. On pistämätön alustus Riikka Pulkkisen Rajasta. Veikkaan, että se hakkaa mennen tullen muutaman lehtikritiikin. Samoin Austerin Illuusioiden kirjasta on lukemaan houkutteleva kuvaus.


(Maalaus Marc Chagall)

74 kommenttia:

  1. Pulkkinen uloskirjoittaa karikatyylisen yleistyksen jokamiehen unelman toteutumisesta ja "rajan" ylittämisestä ja jota Iines kannattelee määritelmällä: fantasiaa nuoren tytön tiukasta pillusta. Ajatus on yhtä tuore kuin "kuolaava mulkku", jos asetelmana olisi murrosikäinen poika ja kahden lapsen äiti. Asetelma on tietenkin ennakkoasenteita tukeva, teon ja fantasian välille on julmasti vedetty yhtäläisyysmerkit.

    50-kymppiselle naiselle saattaakin olla rajuin totuus se että edes tuota omaa fyysistä fantasiaa ja sen tuomaa oletettua nautintoa ei voi miehelle enää suoda. Varsinkin, kun oma seksuaalinen "viisari" on hidassytytyksinen ja vailla ennakoivia fyysisiä tuntemuksia.

    Pulkkisella saatta olla vielä mentaalisessa muistissa tuo "tiukkuuden" suoma nautinto ja rooliasetelman mukainen kyky samaistua miehen nautintoon. Ainakin oma julkikuva on varsin kaksinapainen ja stereotyyppinen.

    VastaaPoista
  2. Tämä Arskan analyysi kuuluisi paremminkin Einesbaariin. Voisit oikeastaan, Iines, kopioida sen sinnekin.

    Ja kiitos kehuista, Iines. Tulee mieleen se, kun siirryin mainosalalle ja olin vanhan viisaan toimarin haastattelussa. - Kestät varmaan haukkuja, hän virkkoi minua tiiviisti tarkkaillen, - mutta tärkeämpää on, että kestätkö kehuja?

    No, molempia olen oppinut kestämään.

    VastaaPoista
  3. Arska,

    usko pois, että naiset ovat keskenään erilaisia.

    Jos sinä olet kohdannut elämässäsi vain hidasytytyksisiä viisikymppisiä, niin sinuna miettisin, miksi näin on käynyt. Eiköhän naisen seksuaalinen halukkuus ja nautintakyky liity enemmän tunteisiin ja fyysiseen herkkyyteen kuin ikään.

    Arska hyvä, jos nauraa täysi-ikäisten miesten teinipilluajatuksia, se lienee kai ymmärrettävää, ei siinä mistään mielen itaruudesta ole kyse. Haaveilkoon kuka lystää, ei se keneltäkään ole pois.

    Juuri luin Ilta-Sanomista, miten Viivi Pumpanen ei voi ymmärtää, että hän saa isänsä ikäisiltä, siis noin viisikymppisiltä miehiltä valtavasti treffikutsuja. - Ikinä en lähtisi ulos isäni ikäisen miehen kanssa, toteaa Pumpanen.

    Että se menee yleensä niin, että ne teinipillut itse kummeksuvat perässään kuolaavia vanhoja miehiä. Pumpanen on ilmeisesti esiintynyt tanssiohjelmassa vähissä vaatteissa ja saanut miehet liekkeihin. Osalla on sitten elimennousun myötä harkintakyky taas laskenut, ja tekstiviestiä Pumpaselle on ruvettu näpyttelemään ikämiehen sormilla.

    Ja vielä Arska - naisen emättimen tiukkuus on rakenteellinen ominaisuus, joka vaihtelee suuresti. Väljiä emättimiä on siten yhtä lailla teineillä ja tiukkoja yhtä lailla vanhemmilla tädeillä.

    Tiedottaa: Tädin pillu on tiukempi ry.

    VastaaPoista
  4. Ok, Tapsa, luvallasi kopioin tämän Arskan kommentin sinne analyysisi perään.

    En kuitenkaan malttanut olla vastaamatta hänelle jo tässä, koska tekstissäni on viittaus Sauliin ja mahdollisesti jopa hänen nuorikkoonsa.

    Olet oikeassa tuossa kehujen kestämisessä. Joskus on helpompi ottaa vastaan negatiivista arvostelua kuin ylistystä. Minä ainakin tunnen oloni vaivautuneeksi kehuista. Arvelen sanojan tehneen virhearvion, jota hän kohta katuu.

    VastaaPoista
  5. Et nyt oikein päässyt kartalle tässä asiassa.



    Miehellä viisari värähtää, ennenkuin naisella "torttu" kostuu.

    Mulle on "yks vitunmaku" sen koko, malli ja "suunta".

    VastaaPoista
  6. Messut ovat aina samanlaisia, pääasia niillä ovat erilaiset syömä- ja juomapisteet. Kirjamessut eivät minua houkuta, ei j-lauta, mitä nuo presidentiehdokkaatkin siellä tekivät?

    Kuuleman mukaan meno muutenkin oli kuin muinaisesssa Puolassa, jonottaa sai joka paikkaan, silti ei välttämättä onnistunut.

    Tuo Niinistön kirjatöppäys on mielenkiintoinen. Hän erehtyi nimestä tavalla, joka osoittaa, ettei ikinä ole kirjaa nähnytkään.

    Avustajansa ovat tähän mennessä pystyneet tekemään loistavaa työtä, aika hauska katsoa, kun sekoilevat hektisellä loppusuoralla, eivätkä toimita kuninkaalle kunnon tietoa.

    Niinistön presidenttiyttä on rakennettu pitkään ja huolella, kuuteen vuoteen hän ei ole tehnyt mitään, minkä päämääränä ei olisi presidenttiys. Joku muistelee, että kieltäytyikin kerran aiemmin ehdokkuudesta, se oli vain pelimiehen varma ymmärrys siitä, ettei voi voittaa.

    VastaaPoista
  7. Aika villiä keskustelua tuosta Niinistön kirjasuosituksesta käydään joillain foorumeilla.

    Niinistöhön puhuu vain kirjan syvällisyydestä, ja kirja itsessään kertoo eroottissävytteisestä pikkutyttöjen välisestä ystävyydestä.

    Tähän viehtymykseen on vedetty mukaan nuori vaimo ja Thaimaan-matkat. Aika mielenkiintoinen särö on saatu nyt Niinistön siloiteltuun ja salattuun persoonaan.

    VastaaPoista
  8. "Aika mielenkiintoinen särö on saatu nyt Niinistön siloiteltuun ja salattuun persoonaan."

    Onko?

    Sopivasti eri asioita poimimalla ja yhdistelemällä lähes kenestä tahansa saadaan leivottua vaikka mitä.

    Kuten Riku kirjoitti, niin tuskin Niinistö on edes kirjaa lukenut.

    VastaaPoista
  9. Kyllä, on saatu, Samuli. - Mutta toki vain tietyissä oloissa.

    Jokin epäilys on herännyt, koska kerran nuo mainitsemani asiat on jo liitetty yhteen ja laskettu niiden summa. Nettilehtien otsikoissa kummastellaan Niinistön outoa "lapsi- tai tyttöeroottista"kirjavalintaa.

    Itse arvelen Niinistön olevan tietoinen kirjasta, kirjailijan puolisona. En usko, että Niinistö on niin avuton, että antaa avustajien syöttää itselleen luettavat tai siis teokset, joita kannattaa mainita julkisuudesssa. Olen jopa vakuuttunut, että hän on lukenut teoksen.

    En silti ajattele niin, että teoksen suositteleminen viittaisi millään tavalla perverssiyteen. En usko kirjankaan olevan perverssi. Opus odottaakin lukemista tuossa pöydällä.

    VastaaPoista
  10. Väittäisin ettei kumpikaan Niinistöistä ole kirjailija.

    Ei ole erityisen uskottavaa että Niinistöllä olisi jotain epämääräisiä mieltymyksiä ja hän haluaisi edes epäsuorasti tuoda niitä tällä tapaa esille. Tuolle ei ajatuksia kannata uhrata: asia on pläkki!

    Niinistö ei koskaan ole lukenut teosta, johon hän ilmeisesti viittasi.

    Omasta puolestani sanoisin, että kaupat Pumpasen kanssa jäisivät tekemättä molemmin puolisessa ja hyvässä yhteisymmärryksessä.

    VastaaPoista
  11. Isossa maailmassa, Yhdysvalloissa, on aikojen saatossa jäänyt kiinni paljonkin poliitikkoja erilaisista taipumuksista, vieläpä niin että ovat aiemmin profiloituneet juuri senkaltaisen käyttäytymisen vastustajina.

    Kun poliitikko ottaa voimakkaasti kantaa moraaliasioihin, minä yleensä ajattelen: "ai sinullakin on noin karmivat luurangot kaapissasi!"

    VastaaPoista
  12. Minusta Riku on asian ytimessä.
    Jos Niinistöllä olisi epämääräisiä mieltymyksiä(perversioita), niin miksi hän haluaisi kertoa niistä kaikelle kansalle.

    On niitä prostituoituja Kanariallakin ja suojaikäraja on Espanjan laissa 13 vuotta, käsittääkseni myös prostituution suhteen.
    Nyt sitten pitää enää tutkia poliitikkojen matkustelut ja puolisojen iät.

    No, en halua vääntää tästä asiasta sen enempää.

    VastaaPoista
  13. Ehkä allaolevassa sitaattiin sisältyy myös Niinistön isällinen "perferssiys".

    ”Aloin muistaa elämäni tapahtumia hyvin myöhään, vasta yhdeksännestä vuodesta alkaen. En osaa selittää, miksi minulle ei ollut jäänyt siihen asti kokemastani selkeitä muistikuvia, joita voisin nyt muistella. Kahdeksan ja puolen vuoden iästä lähtien muistan kaiken selvästi ja keskeytyksettä, päivän toisensa jälkeen, aivan kuin kaikki tuosta alkaen olisi tapahtunut vasta eilen.” Netotška pelkäsi äitiään ja vanhempien erään riidan jälkeen hän jatkaa: ”Vihdoin riita hiljeni ja äiti lähti jonnekin. Isä kutsui minut luokseen, suuteli minua ja silitti päätäni, otti polvilleen, ja minä painauduin lujasti ja hellästi hänen rintaansa vasten. Se oli ehkä ensimmäinen vanhemmilta saamani hyväily, ja kenties juuri tästä syystä aloin muistaa kaiken niin selvästi tuosta ajasta.”

    Eipä kovin tramaattista.

    VastaaPoista
  14. Jenni Haukio on julkaissut kolme runokirjaa ja hänet mainitaan valtiotieteen maisteriksi ja runoilijaksi sekä poliitiikan järjestötyöntekijäksi. Eri asia on tietenkin, millainen kirjailija hän mahdollisesti on. Niinistö tietenkään ei ole kirjailija.

    Arvelen kuitenkin, että Haukio on kiinnostunut kirjallisuudesta ja harrastaa sitä aktiivisesti. Voisin kuvitella, että näitä kirjoja tarjotaan tai niitä tarjoutuu Niinistölle siis kotipiiristä.

    Mutta siis, en lähde väittämään tässä mitään. Arvelen kuitenkin, että media tässä taas johdattelee suurta yleisöä otsikoinnillaan . Eihän yleisö tiedä hölkäsen pöläystä tästä Dostojevskin teoksesta, ellei media anna ihmisille aseita käteen.

    VastaaPoista
  15. Loka-Laitinen kertoi hiljan ettei Kekkonen kirjoittanut kirjojaan, kaikki teki joku huippuammattilainen, Haavikkokin jonkun väsäsi.

    Laitinen joskus tykkää liioitella, mutta tuossa hänen täytyi olla hyvin lähellä totuutta.

    Poliitikot ylipäätään kirjoittavat hyvin vähän kirjoja, harvalla taidot sellaiseen riittävät. Lisäksi sellainen on turhan työteliästä ja riskialtista, tyhmääkin, koska luotettavia haamukirjoittajia riittää.

    Niinistöön minuun meni kaikki maku lopullisesti, kun luin kirjansa "Hiljaisten historia". Kaikkea jätkä kehtaa! Sentimentaalispateettisuudessan se tosin oli niin huono, että KYLLÄ, kyllä Sauli on sen aivan itse kirjoittanut.

    VastaaPoista
  16. Väännän vielä rautalangasta omat ajatukseni tästä Niinistön Dostojevskista, lähinnä itselleni.

    Nämä asiat ovat totta:

    1. Niinistö on suositellut Dostojevskin teoksesta Netotška Nezvanova, Nuoren naisen tarina, osaa Valkeat yöt, joka kuvaa viulistin tarinaa.

    2. Koko kirjan päähenkilö Netotška Nezvanova on tämän viulistin tytär, ja Dostojevski kuvailee kirjassa pitkään ja yksityiskohtaisesti kahdeksanvuotiaiden tyttöjen romanttista suhdetta, joka saa eroottisia sävyjä.

    3. Lehdet ovat otsikoineet Niinistön kirjasuosituksen raflaavasti outona. On viitattu seksuaalisesti epämääräiseen kirjasuositukseen.

    Itse en usko kirjan olevan millään tavoin outo tai epämääräinen, vaan psykologinen kuvaus nuoren yksinäisen ja köyhän tytön takertumisesta tarjottuun lämpöön ja turvaan. Tällainen voi johtaa myös seksuaaliseen lähentymiseen, mutta ei se ole perversiota.

    Ihmettelen siis lähinnä median nostamaan kohua. En usko Niinistön töppäään, vaan lehdistön hutiin.

    VastaaPoista
  17. Opettaja ei hevin väännä ohjeita rautalangasta itselleen, ei tässäkään tapauksessa.

    VastaaPoista
  18. Minä laitan sellaisen hätäisen veikkauksen, että muutaman vuoden päästä kun Sauli on kuninkaana, Jenni Haukio on useiden kirjailja- ja muiden kulttuuriyhdistysten puheenjohtaja.

    Kotonaan hän pitää kirjallisuuspiiriä, jossa käy suurin osa alan huipuista. Ne jäävät auttamatta tärviölle ja entisiksi, jotka kutsua eivät onnistu saamaan.

    Jenni myös julkaisee omia teoksiaan, jotka saavat poikkeuksetta ylistävät arviot, muut kirjailijat ainutlaatuisuuttaan muistavat ylistää.

    "Sinä kuulet sen soiton" hakataan graniittiin ja otetaan jonkun järjestön tunnuslauseeksi.

    VastaaPoista
  19. Iineksen kanssa olen samaa mieltä tuosta lehdistön vedätyksestä. Uskon kuitenkin, että kirjasta Sale on lukenut korkeintaan takakannen tekstit.

    VastaaPoista
  20. No minä olen myös samaa mieltä tuosta Haukion runoilijanlaadusta.

    Tälläkin keskustelufoorumilla on nähty parempia runoja ja tarinoita, palstakirjoittajien sulkakynästä.

    VastaaPoista
  21. Iines,

    vähän epäilin kun viimeisimmästäsi puuttui kuva, mutta olet näemmä laittanut kirjasi baarin puolelle.

    Minä kuulen sen trumpetin äänen,
    kun kaislikossa kiislat soittavat vetopasuunoilla.

    Taivaalla lentää lokki, mikäs minuun osui? Veden pinta on kuin tiiliskivistä tehtyä betonia, mieleni on utuisan haikea.

    VastaaPoista
  22. Ai niin, unohtui laittaa että tuo oli tietysti minun kirjoittamani, hienoista kielikuvista se olisi pitänyt arvata.

    VastaaPoista
  23. No voi sun, Riku, luulin lukevani Jenni Haukiota. Tässä nähdään, miten hyviä täällä ollaan!

    Kävin tosiaan välillä baarissa, siksi kuvaton kommentti. En aina huomaa vaihtaa kirjautumista. Yleensä en käytä tuota kirjautumisnimeä missään muualla kuin baarissa.

    VastaaPoista
  24. Laitan tähän hyvän yön musiikiksi 22 vuotiaana kuolleen Buddy Hollyn Peggy Suen

    Jos joku nainen sanoo, ettei ollut tarpeeksi komea, sanon että Ritchie Valens kuoli samassa lentokone onnettomuudessa, ei sekään elämäkertaelokuvansa näyttelijän näköinen ollut.- Oh Donna, rahinatkaan eivät haittaa.

    VastaaPoista
  25. Valens oli vain 17. Don Mclean kuolemiaan myöhemmin muisteli tässä kappaleessa: "...that day the music died", Tractor siitä suomenkielisen version teki, luoja siunakkoon!

    VastaaPoista
  26. Niin, siis Einesbaarissa käynti aiheuttaa tuon kuvattoman tunnuksen, samoin kuin valokuvablogissa käynti taas sen toisen kuvallisen näkymän, jossa on silmä.

    Muuten, ihmettelen uniani.

    Mitä mahtaa tarkoittaa se, että näen kauhean usein unta siitä, miten ihmeellisen ihania kohteita asettuu näköpiiriini, kun minulla on kamera kädessä. On kaiken maailman luontokappaleita, värikkäitä perhosia, kerrassaan ihania otuksia ja värimaailmaa. Sitten kun hurmiossa koetan ottaa kuvaa, kameran laukaisin ei painukaan, se jumittaa, ja koskaan en saa sitä kuvaa, nappula ei mene alas.

    VastaaPoista
  27. On totta, että Vuosisatani teoksen haamukirjoittaja on Paavo Haavikko - koska Urkki itse oli jo vanha - mutta yhtä totta on myös se, että Kekkonen osasi itsekin kirjoittaa ja hyvin osasikin.

    Eihän hän muistaakseni pressana julkaissutkaan muita kuin puhe-, kirje- ja pakinakokoelmia. Ja nekö olisi kirjoittanut joku muu?

    Puheet syntyvät tietysti yhteistyönä, mutta etteikö Urho olisi ollutkaan Pekka Peitsi ja Liimatainen? Enpä usko.

    VastaaPoista
  28. Varmaankin kekkonen on pakinansa itse kirjoittanut.

    Wikipedian luettelon mukaan presidenttiaikanaan ei todella ole "vuosisatanismin" lisäksi ilmestynyt muita kuin toimitettuja koosteita tilpehööreistä. Kuinka paljon toimittajat ovat joutuneet niitä toimittamaan, en tiedä.

    Kirjaa "kirjeitä myllärille" kun selailin, huomaa vastauksistaan että 70-luvun puolen välin paikkeilla muuttuvat kovin lyhykäisiksi. Varma ei voi olla siitä, kuka vastauksia kirjoitti, 70-luvun lopulta lähtien tuskin urkki itse.

    VastaaPoista
  29. Urkin käyttämiä nimimerkkejä:

    Erasmus
    Esa
    Esaijas Kohennuskeppi
    Esaijas Ranstakka
    Homo Ludens
    Huoltomies
    Itsenäinen suomalainen
    Karjalainen talousmies
    K. Y. Laaksonen
    K-n
    K-ä
    Känä
    Köpi
    Lakimies
    Lautamies
    Laaksonen, K.Y.
    Laaksonen, R.Y.
    Liimatainen
    Maalaisliittolainen
    Mies Suomalainen
    ML:n
    -nen
    Pekka Peitsi
    Tampio, Olli
    Pekka Peitsi
    Pentti
    Puhuva kivi
    Simo Sakari
    Suomalainen
    T.O.V.K.
    U...
    U.K.
    U. K-nen
    U...o K...nen
    Urho Sorsimo
    Veljenpoika
    Vienalaisia
    Yksi monista

    VastaaPoista
  30. Iines, unesi on pirullinen; ihana mahdollisuus menee sivu suun. Oletko ehkä pannut itsellesi tavoitteita, joita et vielä ole saavuttanut?

    En varsinaisesti usko uniin ts. esim. unikirjojen selityksiin, mutta uskon, että jokin, ehkä tapahtuma menneisyydessä (vaikka saman päivän menneisyydessä) tai kenties tulevaisuuden odotus, toive tai pelko, pistää aivot työstämään asiaa unessa. Ahdistavan unen näkö olisi siis jonkinlainen etukäteen vaikuttava varaventtiili pois ahdistuksesta valvetilassa. Vastaavasti hyvässä unessa saamme sen, mitä valveilla olemme toivoneet, mutta jääneet ehkä siitä paitsi.

    Oma painajaiseni liittyy puhelimeen. Unessani tarvitsisin puhelinta, kiinteää tai kännykkää, enkä saa sitä toimimaan. En ehkä tiedä numeroa, tai puhelin ei olekaan minun,jolloin sen muistissa tiedot ovat vääriä. En osaa puhelinta käyttää, tai se on rikki. Uni on toistunut joitakin kertoja vuosien aikana, ei onneksi pitkään aikaan.

    VastaaPoista
  31. Siis eikös Pekka Peitsi -nimimerkkiä käyttänyt myös Wolf W. Halsti, eversti ja kirjailija?

    Urho Kekkonen kuitenkin on yleisesti tunnettu Pekka Peitsenä, pakinoijana tai tai kolumnistina, niin kuin nykyään sanotaan. Pakinoija-nimitys on ehkä saanut ylleen turhankin koomista sävyä.

    VastaaPoista
  32. PS

    Minä taas haistan naisen miehen selän takana, niin kuin Niinistön kirjasuosituksessakin. Sylvi siellä on hyvinkin saattanut hieman stilisoida Urhon pakinoita. Urhohan oli tavattoman riippuvainen Sylvistä ja hukassa ilman tätä, kertoo lähdekirjallisuus.

    VastaaPoista
  33. Delilah,

    uni ei ole kyllä painajainen, vaan pikemminkin se on kaunis uni. Näen kaun iita asioita, upeita lintuja ja kuvauskohteita ja nautin niistä täysin rinnoin. Kuvaan innoissani, mutta nappi juuttuu eikä anna ottaa kuvaa, ja pelkään, että kohde karkaa. Silti unesta jää hyvä mieli kun näen niin ihmeellisiä ja ihania kohteita.

    VastaaPoista
  34. Uni ei valehtele, sen olen todeksi havainnut. Mutta tulkinta voi tietysti valehdella.

    Jos olisit mies, Iines, epäilisin unesi paljastavan sinun pelkäävän impotenssia... mutta koska olet nainen, sanonkin sen todistavan luomisen kaipuustasi ja siitä pelosta, ettet saa ja ehdi ja jaksa toteuttaa sitä kaikkea, mitä haluaisit.

    Se kertoo siis piilevästä taiteellisesta potentiaalistasi.

    Unessa tärkeintä on tunnetila. Se kertoo sen totuuden.

    Niin, Sylvi oli tunnetusti Urhon ateljeekriitikko, joka esti Urhoa töksäyttelemästä kiivastuksissaan mitä sattuu. Mutta sitä en ole kuullut, että hän olisi stilisoinut muuten Urhon kirjoituksia.

    Pidättäydyn siis toistaiseksi siinä uskossa, että Kekkonen oli kynämies.

    VastaaPoista
  35. Luin taannoin miehelleni Vuosisatani ykkösosan, jossa UK kuvaa, niin luulin, lapsuuttaan ja aikuisuuttaan vuoteen 1936 asti. Vähän olen pettynyt, ettei hän olekaan sitä itse kirjoittanut. Tosin muistan miettineeni, että vanhaksi mieheksi UK kirjoitti (ja muisti)vielä ihmeen hyvin asioista.

    VastaaPoista
  36. Tapsa,

    tuo unen tulkintasihan on hyvä. Noin se voi oikeasti mennä.

    Se ainakin on varmaa, että uni kertoo tielläni olevan esteitä. Ja koska kyseessä on kamera, kyseessä on este, joka on rakenteellinen, todennäköisesti itse rakentamani, koska kamera on vain minun.

    Tässä unessa on yhtymäkohtia siihen toistuvaan uneen, jota näin jatkuvasti muutama vuosi sitten. Minulla oli talo, ja unessa löysin aina lisää uusia tiloja, uusia huoneita, joita en ollut huomannut käyttää. Usein se löytämäni uusi huone oli ylemmällä tasolla kuin huoneet joita käytin. Unessa kuljin uusissa huoneissa onnellisena, mutta ihmetellen, miksi en ole käyttänyt näitä huoneita.

    Sellainen kuvio siis näyttää toistuvan minulla unessa läpi elämäni, että on jotain hyvin kaunista, joka on minun tai jonka löydän, mutta jota en huomaa käyttää tai en pysty käyttämään jonkin esteen vuoksi.

    VastaaPoista
  37. Tuo ajatus Sylvin stilisoinnista pohjaa täysin mielikuvitukseeni. Minusta on luonnollista, että pariskunnat keskustelisivat tällaisista keskenään. Jos kerran puoliso on kirjailija, niin eikö mies helpostikin pyytäisi häneltä pakinasta mielipidetttä?

    Delilah - "luin taannoin miehelleni" - tämä on hauska lukea. Se saa hyvälle mielelle. Jos minulla olisi mies, voisin kuunnella kun hän lukee minulle jonkin tarinan.

    VastaaPoista
  38. Sylvi ei kuitenkaan ollut kirjailija alunperin, naimisiin mennessä, vaan sellainen hänestä sitten kehkeytyi vanhemmalla iällä. Esikoisensakin hän julkaisi vasta viisikymppisenä.

    Urho taas oli aktiivinen kirjoittaja luonnostaan ja kirjoitteli jo teini-iässä lehtiin. Se ei siis ollut hänellä myöhempää ja päälleliimattua puuhastelua, kuten poliitikoilla usein.

    Mutta toisaalta Sylvi oli kuulemma ainoa kriitikko, johon Urho vanhemmiten luotti. Änkyrä kun oli. (Ei ole kaukana, etten alkaisi pohtia hänen mahdollista narsistista luonnehäiriötään...)

    VastaaPoista
  39. Kyllä vaan, molemmat ovat olleet taitavia kirjoittajia, ja Urkki varmaan pärjäsi omillaan. Juuri tämä, että molemmat olivat kiinnostuneita kirjoittamisessa, panee minut arvelemaan, että he puhuivat toistensa teksteistä.

    Mutta olet oikeassa Tapsa, stilisointi on turhan voimakas ilmaisu. En minäkään arvele sitä jatkuvaksi enkä Kekkosen kirjoittamista kattavaksi toiminnaksi, vaan sellaiseksi vaistonvaraiseksi, jossa opitaan toiselta.

    VastaaPoista
  40. Blogiliiksin listaan tekisi mieleni lisätä vielä monta, joista tosin en ole aivan varma. Esimerkkeinä "Maalaisliitolta tarjous, josta ei voi kieltäytyä", "suojeluraha", "cosa nostra" ja "kännipäättäjä".

    Turhia ne sellaiset unet on muuten kuin mahdollisten hyvien tunnelmien vuoksi. Kameran nappikin on näköjään painautunut. Kauniit valo ja värit, pimeästä ja rumasta vuodenajasta huolimatta.

    VastaaPoista
  41. Kiitos kuvakehuista! Tähän vuodenaikaan kohteet ovat vähissä, ja valo vähäistä. Nuokin kuvat ovat hämäriä ja niissä on vähän kohinaa, eli teknisesti on kyllä sanomista. Vaan onhan punatulkkupari aina mukava kuvattava.

    Linnuissa on se hauskaa, että koiras on useimmiten koreampi ja värikkäämpi kuin naaras, joka saattaa olla varsin huomaamaton ja harmaa - vaikka uros olisi kirkkaanpunainen. Miten ihmeessä ihmisrodulla on tismalleen päinvastoin!

    VastaaPoista
  42. Pekka Peitsi nimimerkkiä ei käyttänyt muut kuin Urkki. "Liimatainen" oli tiettyjen herrojen kollegtiivinen nimimerkki. Jk. Kekkonen oli pirun terävä kynästään. Ja muutenkin vittumainen ihminen, etenkin nuorempana. (Ja sitten taas vanhempana.) Opportunistina hän oli aina oikeassa. Siitä syntyi tämä "Valtiomies" -myytti. Mutta - aivan takuulla - Kekkonen oli ihan oikea ihminen siihen aikaan... oli. Koko Suomi hyötyi siitä kun Kekkosen johdolla myytiin ovelasti Suomen (sinällään rajattua) itsemääräämisoikeutta. Heh, heh. - Ps. Paasikivi oli paljon pahempi opportunisti! Se vain myi; sille kaupankäynnissä tärkeintä oli, että Hän oli Korvaamaton. (Aika haaskamaista.)

    Ps. "Tänään tulin Jyväskylästä. Tai ehkä eilen. ... Samantekevää." Muistaako teistä kukaan, rakkaat Einesbaarin kanta-asiakkaat, miten Camus'ín "Sivullinen" (L'etranger) alkaa? (Minusta se nimittäin on upein alku mitä voi novellilla olla; se kertoo 1-kaksi-kolme... kahdeksalla lauseella, kaiken!)

    Niin, eilen - tai toissa päivänä? - kävelin Jyväskylän kävelykatua. Askeleeni sopivat aika napakasti kadun kivetykseen. (Jotka ovat vähän muhkuraisia.) Markku Andersson - hän ei ole ystäväni, hän on kok. - näpytteli kännykkäänsä Tyynelän porttikongissa. Kysyin häneltä, että "miks sää täällä luuraat?". Hän sanoi että "JJK voitti pronssia. ne juhlii Kompanssilla. on sovittu että minä käyn siällä".

    Jaa.

    Jyväskylä on kasvukeskus, virkeä kaupunki, ällöttävää. Syksyisin se on täynnä nuoria haalaripukuisia humalaisia ihmisiä jotka puhuvat kovalla äänellä siitä mistä he eivät tiedä mitään. (Tai en tiedä.) Kävin museossa ja katselin vanhoja ruskeita valokuvia... niissä, noin sadan vuoden takaa, seminaarin opettajat nojaavat Harjun laella (omituisen näköisiin) polkupyöriin ja heidän waimonsa - pellavaisiin hameisiinsa pukeutuneina - kantavat (pienissä käsissään) ruokakoreja.

    Kivoja fotograafeja!

    VastaaPoista
  43. Vuosi sitten, tai oikeastaan 1/2toista vuotta sitten... koska juhlittiin Voiton Päivää (joka on 9.5), olin Pietarissa. Koska... en minä tiedä minkä takia. Kaupunki on, totta kai se on, kaunis; olen ollut siellä ennenkin. (Mutta silloin se oli Leningrad. Ja meille, arvostetuille vieraille, syötettiin mm. kaviaaria niin että Pötsi alkoi Murista.) Tällä kertaa, tällä reissulla, ystäväni - joita oli 3 kappaletta - sanoivat että he haluavat mennä syömään pizzaa paikalliseen Mac'donalsiin. En halunnut heidän mukaansa. Menin pienelle sivukujalle - jossa oli kamalan rapistuneita taloja, ja kioski, josta ostin pienen pullon väkevää vodkaa. Kätkin sen pompantaskuuni. Sitten menin kirkkoon - se oli siinä lähellä, Kazanin Jumalanäidin katedraali. Hitsi, en minä tiennyt miten (jumalattoman) tärkeä paikka se on... kunhan vaan kävelin sisälle ja pällistelin. Siellä oli nimittäin juuri silloin joku samperin systeemi meneillään... mää vaan ihmettelin sitä. Pysyin silti koko ajan hyvin taka-alalla, tietysti. Siinä tungoksessa. Mutta kun se pääpappi näki mut, se tuijotti minua "pistävästi"; hyvän ja kohteliaan kotikasvatuksen (tosin lutherilaisen, mutta ei kaisen väliä?) saaneena ihmisenä nyökkäsin hänelle. Ok. Vähän myöhemmin - en nähnyt niin tarkkaan kun en tosiaan rynninyt eturiviin - niin se pappi(pää) maalasi niille seurakuntalaisille valkoisella lateksilla (?) täplän otsaan... se minua ihmetytti? Se minua oikeastaan huimasi, niinpä lähdin ulos. Oli kevät (siis 8.5) ja istuuduin lähimmälle puiston penkille. Join pari-kolme huikkaa vodkapullostani. Sitten katselin puluja, jotka pyörivät siinä jaloissani, ja sanoin niille "painukaa vittuun, pulut". Samassa viereeni istahti (aika nuori nainen, tai siis aika vanha tyttö) joka oli pukeutunut "päästä häntäpäähän" ihan mustiin. Syrjäsilmälläni katselin häntä - en edes uskaltanut ottaa edes rohkaisuryyppyä; ajattelin, että isken hänet. Niinpä sitten - halusin esiintyä ulkomaalaisena - sanoin äkkiä niille puluille: "tshe tseh pulut, älkää menkö pois!". Ei se kumminkaan tehnyt häneen (toivottua) vaikutusta... jotenkin hän vain katselin jalkojaan (toisessa sukassa muuten oli, panin sen merkille, "silmäpako")... No, otin salaa ryypyn, ja aloin puhua puluille ruotsia... Äkkiä tämä nainen, mustiin pukeutunut morsiameni, hyppäsi pystyyn ja alkoi huitoa (sirolla kädellään) apupapille joka tuli sieltä kirkosta ulos... Voi että, mua otti päähän. Mää oikeastaan masennuin. Eikä mun itsetuntoani sekään kamalasti kasvattanut, että se pääpappikin tuli sieltä (samasta portista) ulos ja taas tuijotti minua kummallisesti...
    ... minä mikään pedofiiliobjekti halua olla. (Edes tässä iässä.)

    VastaaPoista
  44. Nyt joutuu taas keskustelemaan siitä mitä tapahtuu oikeasti. Kuten Äänekoskella. Te, jota asia ei koske, teille se on tietysti samantekevää. Mutta... melkein jokaisen irtisanotun ihmisen takana on perhe; näitä paperitehtaan irtisanomisia - tai siis elämää, joka äkkiä romahtaa - näitä seurauksia saatamme saada maksaa vielä vuosikymmeniä tästä eteen päin. (Tosin en minä. Koska aion kuolla ennen sitä.)

    Huono vitsi.

    Mutta eivät kai ihmiset perusta perhettä, eli siitä lapsia, siksi, että heidän lapsillaan menisi helvetin huonosti..?

    En usko!

    VastaaPoista
  45. Hmnh, nyt juttelen itsekseni kuin HG (ammoin) tai kuin Char (äskettäin), se sopii mulle (huokaa itsekseen). Miksei muka sopisi? En tiedä. Mutta vielä vähemmän... minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mikä sopii Teille?

    (Varmaan joku.)

    VastaaPoista
  46. Mikis, älähän nyt! Varmastikaan työpaikkansa menettävien ihmisten kohtalo ei ole yhdentekevä niillekään, joita itseään asia ei suoranaisesti koske. Sellaista uutista ei ohiteta välinpitämättömiänä.

    VastaaPoista
  47. Mikis,

    väliäkö hällä, mutta kyllä Pekka Peitsi -nimimerkkiä käytti ensin Wolf H. Halsti, v. 1940 - 41 Suomen Kuvalehdessä. Hän kirjoitti tällä nimimerkillä kymmenisen pakinaa, kunnes hänet painostettiin lopettamaan. Tosin nimimerkin taakse kätkeytyvän henkilöyden tiesi vain muutama henkilö, mm. Heikki Reenpää ja Ilmari Turja. (Heikki A. Reenpää: Pikku-Heikki)

    VastaaPoista
  48. Uskon, Iines kulta, että olen väärässä. Minulla on paljon vanhoja Suomen Kuvalehtiä, etenkin vuosilta 1941-44. Lueskelen niitä aina joskus. Kerran minua yhdessä pakinassa nauratti kun Urkki (tai Halsti?) roimi mustalaisia... Hän, siis jompi kumpi heistä, kirjoitti että

    "... sekään ei mustalaisissa ole ärsyttävää että he eivät tee töitä. vaan se, että he tulevat höpöttämään muille ihmisille, jotka haluaisivat. näin he häiritsevät toimeliaitakin ihmisiä..."

    tai jotain vastaavaa? (Sitaattini on ihan muistivaraisesti vedetty.) Se oli Aikaa, jolloin Asioista sai puhua niiden Oikeilla Nimillä. Nyt kaikki on epäkorrektia. Edes perussuomalaisia ei saa sanoa perssuomalaisiksi. Ja KePulaiset eivät muka ole KePuleita? (On ne.)

    VastaaPoista
  49. Mikis mikis,

    en minä halua osoittaa, että joku on väärässä tai joku oikeassa. Mutta siis Holsti kirjoitti nuo pakinansa Suomen Kuvalehteen syksyllä ns. välirauhan aikana. Hän joutui lopettamaan päämajan käskystä, kun hänen pakinoistaan oli kanneltu Mannerheimille.

    Minulla on vanhoja Kotilieden vuosikertoja, eri vuosikymmeniltä, muistaakseni 1910-luvulta alkaen. Niitä voisi mainiosti käyttää lähdemateriaalina, kun tutkitaan suomalaisen yhteiskunnan sosiologiaa tai vaikkapa naisen aseman kehittymistä. Toisaalta Kotiliesi oli edelläkävijä itsenäisen naiskuvan luonnissa - sotien vuoksi - toisaalta taas lehti ajoi kuuliaisuutta miehen vallan alle, sillä miehen saanti nähtiin naiselämän suurimpana saavutuksena. - Huvitan itseäni suuresti
    selaamalla näitä opettavaisia vuosikertoja.

    VastaaPoista
  50. Edistystä romanirintamalla on siis tapahtunut. Edelleenkään mustalaiset eivät tee töitä, mutta enää he eivät tule työpaikoille höpöttämään.

    Muistaakseni se Sivullinen alkaa sillä, että päähenkilö muistelee milloin hänen äitinsä oli kuollut, että oliko se eilen vai tänään vai toissapäivänä ja väliäkö hällä.

    Jyväskylässä kävin ensi kerran viisitoistavuotiaana. Olimme luokkaretkellä matkalla kauas, Turkuun ja Naantaliin asti, herra jumala, ja yövyimme matkalla Jyväskylässä, etelän suuressa kaupungissa, kuten nuori ja malttamaton sydämeni silloin tunsi. Eikä ollut väärässä.

    Äänekosken minä tiedän Huimasta ja N:n Pekasta, lapsuuden kaveristani. Teollisuustaajaman ilot ja surut tunnen muuten vaan.

    VastaaPoista
  51. Kyllä romanit tekevät töitä. Minulla oli koulussa muuan Valto - nimi muutettu - punaposkinen romanipoika, joskus 90-luvulla. Hän opiskeli ammattiin, ja jo tullessaan kouluun hän kertoi harrastavansa myymistä. Kysyin että mitä sinä myyt, ja hän vastasi että "kaikkea". Hän suoritti tutkintonsa ja myy nykyään tiskin takana Toyotoja, eli jos menen täältä ostamaan sen uuden Urban Cruiserin, ostan sen Valtolta. Minä annoin Valtolle puheviestinnän kurssista kiitettävän ja hän ehkä antaa minulle pikkuisen alennusta, koska minähän hänet opetin vakuuttamaan kuulijan.

    VastaaPoista
  52. Minulla on lehtiä 1870-luvulta. Ihan alkuperäisiä. (Kaivoin ne kerran esiin erään vanhan talon vintin purujen alta.) Ne on faktuuralla. Yhdessäkin jutussa, joskus 1887, yks ukko valittaa että "Ei oo Kuopijon markkinatkaan enää nykysin samalaiset kuin ennen..." Ennen muinoin nimittäin hevosille annettiin parhaimmat makuupaikat ja kaupparyssät nukkuivat missä mikin, esimerkiksi höyläpenkin päällä tai sen alla... näin siinä jutussa kerrottiin. Ja valitellaan että nykyisin, siis 1887, hevoset saavat saavat palella ulkona.

    Ps. Toisessa lehdessä mainostettiin juuri perustetun Kankaan PaperiFabriikin perkamenttia... siihen kun käärii tuoreen kalan, se - piru vie - säilyy myös tuoreena. (Siihen asti kun sen syä.)

    VastaaPoista
  53. Ikivanhoja sanomalehtiä pääsee lukemaan myös täällä, Historiallisessa sanomalehtikirjastossa.

    Tuossa linkissä on muuten ammoin kuolleen esiäitini Eva Katharina Suikin kuolinilmoitus, jonka löysin sattumalta tossa kirjastossa surffatessani. Tekstin voi suurentaa luettavaksi ylhäällä olevan viivaimen osoitinta siirtämällä.

    VastaaPoista
  54. Tapsa, en noin kyynisesti suhtautuisi Camus'hun. Minusta nuo lauseet, Sivullisen nimisen novellin ensimmäiset lauseet, joita ei niitä montaa ole, selittävät mistä Elämässä on kyse. (Samalla tavalla kuin Kafkan "Muodonmuutos" - Die Verwandlung. Tai kaikki Beckettin tekstit.) Ei Camus ole yhtä merkittävä kirjailija kuin Tsehov, totta. Tsehovilla on niin paljon hellyyttä ja ymmärrystä ihmisiä kohtaan, siis lääkärinsurua... hänen tekstinsä ovat tärkeämpiä. (Ja kauniimmin kirjoitettuja.)

    Kivaa, jos olette eri mieltä.

    VastaaPoista
  55. Kiitos Iines linkistä. (Minulla joskus tämä olikin mutta se meni pois. Enkä tiedä minne.)

    VastaaPoista
  56. Nuorenapa rusthollarin vaimo Eeva Katariina tämän murheen laakson jätti. Vieläkö tila on jäljellä ja suvun hallussa?

    Kyyninen, minäkö?

    Ehkä tunne tulee siitä, että luin Sivullisen niin nuorena. Ehkä siitä piirtyi kyyninen kuva herkkään sieluuni. Kirjahan alkaa näin: "Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen." Sen jälkeen kertoja toteaa, että samantekevää, ei merkitse mitään.

    Pengoin hyllyjäni, mutten löytänyt Sivullista. Mielestäni se minulla vielä viime muutossa 20 vuotta sitten oli...

    VastaaPoista
  57. PS
    Sama vika täällä, minunkin Sivulliseni on kirjahylly syönyt. Se oli meillä jo lukiossa pakkolukemisena.

    Mikiksen kommentin innoittamana hain sitä, mutten löytänyt. Se on hyllyjen nielaisema, kuten Aulis Joen Maailman kieletkin.

    VastaaPoista
  58. En tiedä, Tapsa, kenellä tila nykyään on. Tuon Eva Katharinan v. 1890 kuolinilmoituksen jälkeen löysin nimittäin, näitä historiallisia kirjaston kokoelmia lukiessani hänen miesleskensä talonmyynti-ilmoituksen, vuosi kuoleman jälkeen. Mies oli myös ottanut Evan tyttönimen ja talonnimen itselleen. En ole siis saanut selville, kenelle talo meni.

    Joka tapauksessa kyseinen tila on alunperin yhdystila, joka kuului kahdelle Ruotsin kuninkaan
    tyttärelle, eli Juhana III:n aviottomalle tyttärelle Lukretia
    Gyllenhjelmille ja tämän kuoleman jälkeen hänen sisarelleen Sofia G:lle, joka oli naimisissa vapaaherra Pontus de la Gardien kanssa. Näiltä talo joutui heidän pojalleen kreivi Jaakko de la Gardielle ja hänen kreivittärelleen Ebba Brahelle. Tämän jälkeen siitä tuli sukumme rustihollitila. Tällainen kiinnostava tausta talolla siis on.

    VastaaPoista
  59. Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen. Sain vanhainkodista sähkeen: "Äiti kuollut. Hautaus huomenna. Osanottomme." Samantekevää. Ehkä se tapahtui eilen.

    On tietysti oleellista tietää mitä näiden lauseiden jälkeen tapahtuu... Jotta käsittää, miksi novellin loppu on yhtä lohduton kuin elämä, yleensä.

    Jotta kaikki täyttyisi, jotta tuntisin itseni vähemmän yksinäiseksi, minun oli vielä toivottava, että teloituspäivänäni olisi paljon katsojia ja he ottaisivat minut vastaan vihan huudoin.

    VastaaPoista
  60. Rupesin (eli aloin) miettiä lääkärikirjailijoita... Sitten muistin tämän jutun:

    http://kemppinen.blogspot.com/2010/05/kysymyksia-kirjallisuudesta.html

    Lisäisin tähän pari suomalaista:
    Veronica Pimenof
    Claes-Johan Rudolf Andersson.

    Ps. Muistan, kun luin Lönnrotin päiväkirjaa (siis sen julkaistua näköispainosta) jossa Elias sanoo (kun oli eksynyt niillä pitkillä kävelymatkoillaan johonkin helkutin korpeen) että "en herättyäni tiennyt yhtään missä olin. mutta päätin noudattaa vanhaa hyväksi koettua neuvoa, eli lähdin kävelemään sinne päin minne nenä näytti". (muistinvaraisesti siteerattu)

    Hitsi, että mua alkoi naurattaa! Taisin keikahtaa tuolilta. En ollut kuullut ennen tuota sanontaa!!

    VastaaPoista
  61. Minäkin olen Lönnrotin päiväkirjan lukenut. Siis sen, jossa hän kävelee Sammatista Vienan Karjalaan. On siinä talsimista.

    Lääkärikirjailijoista Kemppiselle ei muistaakseni mainittu Helinä Siikalaa?

    Hän oli seinänaapurini yhteisessä kaivoskylässämme, Miksi, kauan sitten. Hänen pikkuveljensä, molemmat siis, olivat hyviä ystäviäni.

    VastaaPoista
  62. Célinen "Niin kauas kuin yötä riittää" teos kyllä järkytti minut. Enkä käsittänyt - olin kai liian nuori, siihen aikaan - etten tajunnut ettei sitä olisi saanut ihannoida; Celine kun yhdistettiin natsismiin.

    (Joka on kyllä väärinkäsitystä.)

    Knut Hamsun - yhtä lailla natsikytköksistä syytetty, ja niissä oli jopa perää - on perkeleen merkittävä kirjailija, auch. Tosin... muistan katsoneeni (telkkarista) jutun jossa Hamsun kävi tervehtimässä Hitleriä... täytyihän herra Führerin hoitaa myös propagandapuolta - herra Goebbelsin toivomuksesta. Ja mikäs siihen parempaa olisi kuin tavata ns. miehitetyn maan, Norjan, maailmankuulu kirjailija... joka sympateriseerasi natsismia. No, he tapasivat toisensa vuonna 1942. Ja keskustelivat. Tai ainakin Hamsun keskusteli... kuulema. Joka sinällään on saavutus. Koska Hitler piti lähinnä monologeja, ei keskustellut. (Oli miten oli.) Tapaamisen jälkeen Hitler - kuulema? - raivosi avustajilleen että "älkää ikinä tuoko minulle tuommoisia enää tänne. hänellä ei ollut mitään tajua politiikasta".

    Eli, Hamsunkin oli tavallaan vain viaton hyväksi käytetty idiootti?

    (Ei muuten ollut.)

    VastaaPoista
  63. Lääkärikirjailija on kai myös Claes Andersson, sillä mieli voi sairastua yhtä lailla kuin keho.

    Hamsun on jollakin tapaa täysin unohdettu klassikkokirjailija. Itse muistan viehättyneeni Nälkä-romaanista sekä siitä tehdystä elokuvasta. Muutoinkin nälkä teemana on kiinnostava kuvauskohde, samoin kuin vaikkapa saituus. Kolmas oudohko teema, joka minua kiehtoo, on vanhuuden kuvaaminen, ja ennen kaikkea poikkeavan vanhuuden, sen kun ihmisessä tapahtuu muutoksia.

    VastaaPoista
  64. Hitsi, taas pääsen näpäyttämään suomenkielenmaikkaani:

    Claes-Johan Rudolf Andersson ON Claes Andersson!

    Ps. Siinä kylässä, josta olen kotoisin, oli ruotsalaisia ihmisiä (jotka olivat johtajia) ja suomalaisia ihmisiä (jotka olivat työntekijöitä). Eräällä Davidssonin pojalle, Jannella, oli niin monta ns. "toista nimeä"... Hans Anders Calsper Guggel Ripper etc..., ettei niitä jaksanut edes kuunnella. Ps. Kerran, mutta ihan toisesta syystä, tinttasin sitä nenään. (Mulle nimittäin ei 6-vanhanakaan vittuiltu.)

    VastaaPoista
  65. Kerran Katajan Jaakko heitti minua kivellä päähän. (Kun pyöräilin.) Ainoastaan äitini äärimmäisen raivokas väliintulo esti sen että en ehtinyt nylkeä Jaskaa elävältä. (Olisin mielelläni pannut sen nahat roikkumaan nahkurin orsille.)

    VastaaPoista
  66. Alle 10-vanhan juttuja, edelleen? Lapsellista.

    VastaaPoista
  67. Heh, niin tietysti mikis, luin huolimattomasti, huomasin litaniasta oikeastaan vain Rudolfin.

    Mutta siis, se edellinen näpäytys oli turha, minulla oli hyvä selitys, kuten muistat - jso vain luit sen. Tämä näpäys oli aiheellinen.

    Minua taas heitti Mäkelän Tauno kivellä päähän. Siis todella, Tauno. Olen tästä varmaan kertonutkin. Sama punapää repi myös hiustukon päästäni. Pojat olivat ilkeitä muinoin, en edes huudellut pahasti, vähän vaan.

    VastaaPoista
  68. Näpäytykseni eivät ole syytöksiä, voi hyvänen aika, vaan tapa tulla lähemmäksi. (Enkä tarkoita että seksuaalisesti... tosin, en pane sitä pahaksenikaan.) Kerran, kun eräässä teatteriseurueessa istuin bussissa - mentiin Savonlinnan oopperajuhlille, siellä meidänkin piti esiintyä - niin eräs näyttelijä (miespuolinen) ujutti kättään haaroväliini... Minun piti sanoa hänelle että "anna nyt olla". Hän antoi.

    VastaaPoista
  69. No en ajatellut ollenkaan, mikis, että syytät, vaan otin kyllä näpäytyksen ihan huumorilla, hyvällä mielellä. En vain osaa alleviivata tunnetilojani.

    Mutta siis, minäkin olin kerran Savonlinnan opperajuhlilla yhden Martan kanssa, kun sen teki mieli mennä jonnekin. Esityskappale oli aika epätoivoinen, Viimeiset kiusaukset. Istuimme takakenossa emmekä muistaakseni ymmärtäneet kyseistä oopperaa.

    VastaaPoista
  70. Harmi, että sinusta näkee niin vähän, olet kaunis. Sinulla on tukka kuin Kar-Airin lentokone lähtisi siitä lentämään, itsekseen. Jaa... toisessa kuvassa mulkoilet silmälasiesi yli meitä muita ihmisiä, se on ihan yhtä kiva kuva. Olet todella panettavan näköinen vaikka sinusta näkee vain vähän.

    Ps. Tuo viimeinen lause oli ns. vitsi. Käsittääkseni käsitit sen? (Muiden mielipiteitä en noteeraa.)

    VastaaPoista
  71. Näitä 30-luvun kulttuuri-ihmisten natsisympatioita ihmetellään meillä ihan turhaan.

    Helppoahan niitä on ymmärtää, kun voimme verrata sitä 70-90-luvun kulttuurikermamme kommunistisympatioihin.

    Valta ja voima vetävät heikkoja, tyhmiä, pyrkyreitä ja hyötyjiä puoleensa.

    VastaaPoista
  72. Minusta, Iines rakas, kirjoituksesi ovat tärkeintä. Muistan, kun muistelit mitä sinulle on tapahtunut, ne olivat mielenkiintoisia tarinoita. Enää et niin itsestäsi kerro... ymmärrän. Täällä blogien rämesuistossa majailee kaimaaneja jotka haluavat purra ketä tahansa jalkaan. He ovat pahoja ihmisiä.

    VastaaPoista
  73. Tapsa, olet oikeassa. Tai et kovin väärässä. Minustakin on kiva kritisoida vuoden 2023 vuoden intellektuelleja... siis nyt. Eihän ne tajua edes että... tai minä sanoin tämän jo vuonna 2011.

    Aina kun jotain sanoo, eli pitää leipäläpensä auki, tulee puhuneeksi tyhmyyksiä. Tiedän. (Olisi paljon viisaampaa panna vaan ruisleipää suuhunsa. Ja olla hiljaa. Kyllä se käntty sinne uppoo; miksei muka?)

    VastaaPoista
  74. Kaimaaneja täällä virtuaaliviidakossa tosiaan on, se ei ole kakkapuhetta ollenkaan. Joka puolella on silmiä, jotka seuraavat kulkuasi. Osa niistä on pahoja silmiä - sen saa jokainen suojamuurinsa alaslaskeva, antavainen ja aulis tuta.

    Onneksi suurin osa on kiltttejä viidakon otuksia. Kiltteys ajaa pahuuden pois, tai sitten se, ettei vaan huomaa niitä kaimaaneja.

    VastaaPoista