18.12.2011

Ollapa rouva, ollapa elämä!

Voi kauheaa. Olen eksynyt rouvien blogeihin. Ensin yhteen onnelliseen blogiin, sitten siitä linkkiä pitkin toiseen ja siitä taas kolmanteen.

Kaikissa kiilsivät parketit, tammimosaiikkipinnat hohtivat naarmuttomina; jossakin oli lampaantalja tai muu valkoinen luksusmatto paljasta jalkaa hellimässä aviovuoteesta noustaessa, keittiön tasot kiiltävää marmoria, keramiikkainduktioliesiä, teräksisiä uuneja silmän korkeudella, merkittävää uusdesigniä syvillä valkeilla ikkunalaudoilla, valoa hohtavilla seinillä värikästä postmodernitaidetta kehystettynä lasin alla, kauniissa muodostelmissa - niin kirkas lasi, valkea tai musta kehys rajaamassa hallittua hillittömyyttä. Ihania erkkereitä, ruutuikkunoita ja parivuoteen takana tumma paratiisillinen kuviotapetti ja amerikkalaishenkiset penkit - tosin suomalaisin aaltomaisin ritilöin - vuodekompleksin päässä, samanlaisilla yöpöydillä samanlaiset lamput.

Ollapa rouva, ollapa elämä! Sitä vaan heiluttelee jalkojaan korkeassa puusohvassa ja tuntee, miten puulaita painaa reisien takapintaa. Sohvassa on kulumia ja maalipinnan rappeumaa. Seinä on 80-luvun alkuperäistapettia, sellaista haaleaa kuosia, jossa jotain himmeää kukerrusta, raitaa tai punosta, jota ei muista ellei katso. Seinäbetonissa on halkeama, tapetissa repeämä, joka ulottuu yläkertaan asti. Lattiassa on kyllä tammimosaiikkiparketti, mutta kahden ison koiran muokkaama, naarmuinen - pitäisi kai sanoa koloinen, kellertäväksi virttynyt. Tammimosaiikin kuuluu olla himmeä ja rusehtava, sanottiin rouvien blogissa, ja he kyllä tietävät, kun ovat parkettinsa juuri hiotuttaneet.

Keittössä on alkuperäiset beigenväriset lastulevykaapistot, joiden ovessa naurettavat pyöreät nupit. Kuuluu olla suorat kahvavetimet ja ulostulevat laatikot ja hyllyt, ja koko hoito täyspuuta. Toinen putkivalaisin tiskialtaan päällä ei toimi, lampun pidike on vääntynyt, ja kerran kutsuttu sähkömies ei tullut koskaan. Muutakin apeutta on, mutta onneksi kaamoksen hämärä armahtaa.

Anteeksi, rouvat, jos tämän luette. Tämä ei ole teitä saati rouvuutta vastaan. Kauniissa kodeissanne, kauniissa lifestylessanne kokee elämyksiä ja kaihoa. Ihmisellä pitää olla unelmia! Se vielä kiinnostaa, mistä te unelmoitte, kun teillä on jo kaikki, mies, lapset pois jaloista, ja se uusi tai vastaremontoitu täydellinen koti. Mitä sitten, kun kaikki on jo, kun lisää lifestylea ei voi enää hankkia?

Joskus ihmettelee sitäkin, miksi lesket surevat niin kovin, murtuvat ihan, kun puoliso kuolee. Pyydän, älkää käsittäkö väärin! Tämä ei ole sitä, miltä se näyttää omissakin silmissä. Sitä vain ihmettelee, eikö leski huomaa surunsakaan keskellä, miten paljon on saanut, kun on saanut jakaa elämän rakkaan kumppanin kanssa. Eikö se ole kyllin - elämähän on rajallinen? Jotkut ovat ikänsä yksin, ja harvalla se on täysin oma tahto. Ajatelkaa, mikä suru heillä on. Ei koskaan puolisoa. Näihin ajatuksiin päätyy vaikka lukiessaan kauniin rouva Tabermannin kirjaa hänen suruvuodestaan. Niin monelle leskelle hyvä kirjoittamisen aihe, terapiaa parhaimmillaan.

Yhtäkkiä sitä ymmärtää, miksi on osaton pariutumisen onnesta ja kaikesta siitä lifestylesta, joka pariutumista kai seuraa. Sitä ei ole koskaan tahtonut - oikeastaan ei kai olisi sietänyt samanlaisia yöpöytiä ja samanlaisia lamppuja parivuoteen molemmin puolin. Eikä niitä ritiläpenkkejä sänkykompleksin päädyssä. Sitä on tahtonut kerätä vuoteensa ikkunan alle, jotta voisi katsella tähtiä nukahtaessaan.

(Maalaus Alekszej Vlaszow)

73 kommenttia:

  1. IInes,
    Sinussa olisi erinomaista ainesta naistenromaanien tekijäksi: hieno tyyli, laaja sanavarasto, huumoria, rohkeutta, sivistystä.

    Olipa hauska kuvaus. Olen rouva, mutta loistoa ei ole. Tilaa oli paljon parin vuosikymmenen ajan miehen virka-asunnon vuoksi ja näköalka, jota kaipaamme, mutta huonekalut olivat kirpputorilta ja lemmikkinä roskiksista paennut kirjava kissa. Nyt ei ole enää tilaa riittävästi eikä edes sitä kissaa.:)

    Jos kahdella on hyvä palkka, sillä sai ennen Suomessakin elintasoa. Nyt ei enää saa, sen tiedän lasteni elämästä. Tekevät työtä selkä köyryssä, mutta rahat eivät riitä edes omaan asuntoon Helsingissä. Nyt pitää olla perintöjä.;)

    VastaaPoista
  2. Anna,

    ennen sai aineellista elintasoa jo pelkällä akateemisella ammatilla. Vaikkapa suomen kielen ja kirjallisuuden lehtoraatti tiesi leveää leipää vielä minun opettajilleni, joilla oli kaikilla kotirouvavaimot ja omakotitalot ja autot ja Lions Club -jäsenyydet.

    Nyt moni akateeminen pärjää duunaria heikommin, ja molempien vanhempien pitää olla töissä, jos mielitään selvitä lainoista.

    Olen seurannut täällä Pikkukaupungissa, miten moni keskiasteen oppilaani, datanomi tai merkonomi tai muun opistotutkinnon suorittanut pärjää huomattavasti paremmin kuin minä yhden ihmisen akateemisella palkallani.

    En osaa sanoa, onko se oikein väärin, niin vain on. Ja on se niinkin, että lifestylea ostetaan enimmäkseen rahalla.

    VastaaPoista
  3. Iines, herkullinen on kirjoituksesi!

    En voisi kuvitella juuri kamalampaa kohtaloa kuin pikkusievä rouvaselämä; sellainen, jossa elämän kohokohtia olisivat esim. uudet tapetit ja parketit.

    Tuoreessa Aamulehden liitteessä Gitta Helin - joka on kyllä itsekin elitistinen hienostorouva - kirjoittaa kamalaksi muuttuneista itsenäisyyspäivänjuhlista; perinteestä, jota on juhlittu samalla porukalla lukioajoista mutta sittemmin on menty niin eri polkuja, että juhlat ovat alkaneet tuntua yhä kiusallisemmilta.

    Tämänvuotisessa kutsussa sanottiin, että kengät tulee jättää eteiseen, koska parketti on uusittu.

    Oi, tuollaisissa juhlissa varmasti iloinen nauru raikaa ja jokainen kokee henkensä kohoavan sfääreihin.

    VastaaPoista
  4. Todella mainio kirjoitus! Hykerryttävän hyvä! Bravo, Iines!

    Sinulla on silmää nähdä kaikki maailman koreudet, kalleudet ja miesraukat, jotka tavallisesti tuon kaiken kustantavat. Ellei sitä tehdä kaksi x kaksi käsivarsin tekemällä pitkiä päiviä lasten siitä kärsiessä, kun vanhemmat ovat aina väsyneitä ollessaan kotona.

    Kaikkein ihmeellisin innostus on huonekalujen vaihtaminen "uusiin ja hienompiin." Ehkä jotkut sisustuslehdet tekevät myyräntyötä ja saavat ihmiset kokemaan entiset huonekalunsa, joissa näkyy heidän elämänsä historia, vanhanaikaisilta ja kaatopaikalle kuskattaviksi, tilalle tuodaan kaupasta sillä hetkellä muodissa olevia, jotka ovat pian taas "vanhanaikaisia".

    Myös se, kun julkkikset esittelevät mielellään sisustusarkkitehtien suunnittelemia kotejaan suurin kuva-aukeamin lehdissä, lisää monille paineita "ottaa mallia".

    No, lisäähän se kaupankäyntiä ja teollisuutta ja sitä kautta työpaikkoja.

    Ellei kirjoituksestasi lehahtaisi niin voimakas ironia tai satiiri, luulisi että olet oikeasti kateellinen, Iines.

    Ja etköhän salaa ole mielissäsi, kun ei ole "sohvakukkasta" tai "orjantappuraa", puhumattakaan klassisesta sohvaperunasta loikoilemassa sohvallasi.

    Olet itsenäinen nainen! Siinä on jo jotain kadehdittavaa. Vai onko? Joillekin on, joillekin ei. - Riippuu miehestä.

    VastaaPoista
  5. Lukiessani tätä kirjoitustasi kuuntelin samalla melankolista kanadalaista poppia:

    http://www.youtube.com/watch?v=Pf-ONpLXzGs

    Hyvä kirjoitus! Jotenkin surumielinen, mutta samalla armelias itselle.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Samuli!

    Olipas siinä muuten mielenkiintoinen video, ihana pikkuinen nörttipoika upeiden nuorten kaunottarien keskellä. Kiva kontrasti. Eikä musiikkikaan hassumpaa ollut.

    En ole muuten itse ollenkaan varma, mikä tyyli kirjoituksessani on.

    VastaaPoista
  7. Iines, vaikka surisi kuollutta puolisoaan, voi samalla olla myös kiitollinen, että hän on ollut olemassa ja että elämä on tuonut heidät yhteen. Mitä läheisempi suhde, sitä suurempi suru toisen kuollessa. Monesti kuulee vanhoista pareista, jotka lähtevät lähes peräkkäin.

    VastaaPoista
  8. Uskon tämän, Delilah. Tämä on varmaan asia, jota äimistelen turhaan. Vika ei ole surevassa, vaan minussa, joka asiaa äimistelen.

    Joskus yksin elävä voi kadehtia jopa toisen surua. - Tai tämäkin on väärin sanottu, ei kukaan tahdo surua. Miettii vain, että eikö tuolle mikään määrä onnea riitä.

    Tämäkin oli väärin sanottu, sillä kyllähän sitä ymmärtää menetyksen tuskan, kun perheenjäsen lähtee. Mutta raadollisia ovat ihmisen ajatukset, jos ne rehellisesti kirjataan.

    VastaaPoista
  9. Liisu, minulta jäi sinun kommenttisi jostain syystä huomaamatta, kun vastasin vain Samulille.

    Siispä kiitos sanoistasi. Ja kyllä tekstissä on itseironiaa ja satiiria, mutta myös totuuden siemen. Sohvaperunaa en tahtoisi katsella, mutta henkisesti eloisaa kyllä.

    VastaaPoista
  10. Pakko kommentoida. Minäkin olen esteetikko. Pidän kauniista esineistä ja asioista, minusta on mukava jos asuntoni on jotakuinkin viihtyisä pesä. Mutta näiden tyylirouvien lukaalien esittely yksityiskohtineen blogien pastellisilla sivuilla on jotenkin vieraannuttavaa, arveluttavaa. Onko heidän elämänsä sittenkään niin täydellistä? Romahtaako maailma jos tapetin ja sänkypeiton väri ei "mätchää" millilleen? Onko unen laatu huonompaa? Saavatko lapset istua olohuoneen valkoisella sohvalla? Onko sisustusinnolta ylipäätään aikaa lapsille muuten, kuin pukiessa heidät ihaniin vintage-asuihin talvisen kuistin puulattialle pitelemään romanttisia lyhtyjä täydellisen söpöissä asuissaan? Meillä ei ole Feng Shui vieraillut, eikä Avotakka ole ohjenuora sisustukseen. Silti ollaan onnellisia kun ollaan, jostain ihan muusta.

    VastaaPoista
  11. Esteettisyys istuu kyllä minussakin tiukassa. Ehkä valokuvaharrastukseni ja mieltymys kuvataiteisiin on tästä hyvä esimerkki.

    Ja esimerkiksi ruoka on kiva kattaa kauniisti pöytään ja asetella annos lautasille, varsinkin jos on ihmisiä koolla. Samoin pelkän voileivän teko on minulle elämys, sillä päällysteet tulee asettaa iloksi silmälle. Tilliä rakastan ehkä juuri sen esteettisyyden vuoksi, samoin krassia ruuan koristeena ja salaatissa.

    Sisustuskin on tärkeää, mutta enemmän kuin kodin tekemisestä sisutuslehtimäiseksi tykkään tunnelmallisesta sisutuksesta, vähän tsehovilaisesta tummasta lämpimyydestä.

    Toisaalta tykkään kyllä valosta ja avaruudesta, mutta luotan enemmän entisaikain puusepän tuotteisiin kuin nykyajan standardihuonekaluihin. Aallon maljakkoa en ole koskaan saanut lahjaksi, enkä ole edes haaveillut Artekin tai Aallon huonekaluista. Nuo nimekkäät tuotteet ja jotkut vaikkapa Kukkapuron sohvat näyttävät ikävän epämukavilta.

    Paras on vanha puuesine, jonka maalipinta on esteettisen rapistunut. Minulla on mm. vanha pyöreä puutuoli, jonka istuinlaudassa näkyy taatusti Olga-tädin pyllyn jäljet.

    VastaaPoista
  12. Se on juuri se pikkusievyys ja täydellisyyden tavoittelu joka minua ei miellytä noissa sisustusblogeissa. Avotakan ja Glorian sisustukset ovat joko hirveän kliinisiä "tässä-asuu-arkkitehti" sisustuksia tai sitten kultaa ja leoparditaljoja rönsyileviä. Tai kaikki valkoista ja kovaa -teema. Kuka niitä haluaa matkia?! Minuakin viehättää enemmän lämminsävyinen ja -henkinen sisustus jossa on ripaus boheemia menneen ajan tunnelmaa. Useissa lehdissä "hienot" pohjoismaiset vaaleat asunnot kalusteineen ja korkeine tiloineen muistuttavat enemmän tylsää toimistoa kuin kotia! Persoonallinen ja kekseliäs sisustus on monin verroin hauskempi ja viihtyisämpi. Koti voi olla kaunis, mutta sen ei tarvitse olla mikään statuksen pönkittäjä (vaikka monelle on.) Itse käytän mieluummin vaikka matkustamiseen rahaa, kuin ihan käyttökelpoisten huonekalujen uusimiseen. Kirpputoreilta voi tehdä hyviä löytöjä edullisesti :)

    VastaaPoista
  13. Lehtien sisustukset ovat tosiaan monesti vähän kylmiä, ja kaikesta henkii, että sisustus on itsetarkoitus, jonka tehtävänä on enemmän viestiä omistajansa makua ja statusta kuin olla vaikkapa käytännöllinen ja mukava.

    Harvassa kodissa joka ainoa esine sulautuu kokonaisuuteen täydellisesti, ja useimmissa kodeissa on sälää ja pikkutavaraa, jota lifestylaajilla ei taida olla, tai sitten se on vaan onnistuneesti kätketty pois silmistä.

    Minua kyllä kiinnostaa kaunis sisustus, sillä koti-ihmisenä on aina sen keskellä. Jossain vaiheessa lakkasin kuitenkin ostamasta Avotakkoja, kun huomasin niiden sisustusesittelyt paljolti tavaranvalmistajien lavastuksiksi. Mökillä on vielä monta hyllyllistä vanhoja Avotakkkoja, joita keräsin yhteen aikaan, kun minulla oli vanhan tavaran innostus päällä. En oikein raatsi heittää pois mitään vanhaa painettua sanaa.

    Omassa sisutuksessani on muuten lähes kaikki vanhaa, minulla ei ole standardihuonekaluja juuri ollenkaan sänkyä ja joitain tuoleja ja tietokonepöytää lukuunottamatta. Esimerkiksi kaikki lamppuni ovat vanhain tavarain myymälöistä, osa antiikkia - lamput ovat heikko kohtani.

    VastaaPoista
  14. Liikun kyllä nyt aivan vieraalla maaperällä, mutta olenko ihan väärässä jos aistin alustuksessa ja kommenteissa pienoista ylenkatsetta... ainakaan kukaan ei ole vielä rientänyt puolustamaan tyylirouvien eleganttia elitisminkaipuuta?

    En riennä minäkään, kun olen mies sieltä toiselta laidalta. Verrattuna siis tyylirouvien tyyliherroihin.

    Mutta voihan ilmiötä ymmärtää. Ihmislapsella on kaksi halua ylitse muiden - poseerata ja pariutua.

    Tunsin kerran erään menestyvän AD:n (= Art Director, visuaalinen suunnittelija), jolla oli tarve ikään kuin tehdä elämästään leiska (= lay out, kuvallinen sommitelma).

    Siinä oli kaikki kohdallaan: talo meren rannalla, sisustus viimeisen päälle, esittelyjä muoti- ja akkainlehdissä, citymaasturi pihalla, nuori nätti vaimo, pari lasta, koira, vene, kulttuuriharrastuksia, sivukoti Toscanassa...

    Ja kun kaikki oli valmista, hän erosi. Ja rakensi kaiken uudelleen alusta, hieman varioiden (= ulkomaalainen vaimo). Ja kun se oli valmis, hän erosi jälleen. Ja alkoi rakentaan taas kaikkea alusta... en edes tiedä monestko kierros nyt on menossa.

    Kell onni on, se onnen kätkeköön. Ei ehkä niin kauhean huono neuvo runoilijalta.

    VastaaPoista
  15. Olisikohan siinä ollut ihan vaan kateutta, Tapsa?

    Itsekin tässä vähän makustelen kirjoitustani, että mikä minut siihen riivasi. Teksti syntyi kuin tuli olisi ollut persuksissa, niin että näppäimet eivät tahtoneet pysyä sormien perässä. Tekstin oikoluvussa olikin suurempi työ kuin sen tuottamisessa.

    Jos vähän erittelen asiaa, en kadehdi sitä lifestylea joka kuvissa näkyy, vaan ehkä pikemmin sitä, että joku pääsee elämästä näennäisen helpolla, jollakulla asiat mahdollistuvat, joku jaksaa, ei ole yksin vastuussa kaikesta.

    Aina siihen tarvitaan mies, puoliso. Eivät itselliset naiset pidä lifestyleblogeja, ja siihen on kyllä ihan syynsä: ei ole lifestylea ilman pystyvää miestä. Ensin pitää olla status, sitten voi alkaa rakentaa lifestylea.

    Ja mitä se lifestyle sitten on? Ettei vaan olisi kulissin pykäämistä? Se että kuvaa tapahtuman ja julkistaa sen, tekee asian itselle näkyväksi. Näin hyvin ja kauniisti minun elämäni on. Sitten voikin vaikka sytyttää tupakin ja kaataa lasillisen kuivaa valkoviiniä ja katsella kotinsa kauneutta blogistaan.

    VastaaPoista
  16. Toisen kappaleen ensimmäinen, pitkä lause on hieno, siinä on pidäteltyä vimmaa.

    Yksi asia tulee muistaa:kirjat eivät kuulu sivistyneeseen kulttuurikotiin.

    Ne keräävät pölyä, haisevat vanhoina pahalle, eikä niiden kansien värejä saa millään sointumaan muuten huolellisesti suunniteltuun elämyskotiin; ei vaikka osasta kirjoista heittäisi kansipaperit pois, tai yrittäisi liimata niihin värillistä tarrapaperia.

    Jonnekin komeroon hylly, jossa säilyttää tarvittava hyötykirjallisuus: "Wordin perusteet 1", "Taloustiedon aapinen", "Peruskoulun kotitalouskirja"
    "Olenko oman elämäni valtias, vai onks se joku muu", "Näin elävät Ruotsin kuninkaalliset", "Ootko narsisisti vai tavallinen Hellsten?", "Tieteellinen näkemys astrologiasta", "Kauheeta menoa Hollywoodissa" ja Sauli Niinistön "Kootut ajatukset".

    VastaaPoista
  17. Voi hyvänen aika. - Sitä kaunan määrää...sanoi entinen puhemies Lipponenkin.
    Iinestä ja komppaajiaan iloisesti tervehtää Pissismummo (parillinen kyllä, vaan ei niin ihmeesti Rouva eikä varsinkaan lifestyleblogisti)

    VastaaPoista
  18. Tarkka poika, Riku.

    Juuri tuossa toisen kappaleen ensimmäisessä pitkässä lauseessa sormeni lauloivat hallelujaata, näppäimistö helisi kuin symbaali, ja kyseisen kohdan stilisointi oli mittavaa, joka toinen sana taisi olla väärin kirjoitettu. Varmaan minua ajoi Ellinooran mainitsema kauna, rouvaskauna, tuollaiseen riivattuun vimmaan.

    Hei siis Ellinoora, hauska tavata, vaikka taisit saada minut kiinni kateuden synnistä. Olen väliin käynyt lukemassa Kolmatta huonettasi. Olet aika lennokas pappi - muistan sinut papiksi, jolla oli monta huonetta ihmisen viihtyä ja lukea.

    VastaaPoista
  19. Ihan kauhistun, Iines, että papiksi luulet .. minusta ole kenellekään sentään synniksi mitään sanomaan! Lienen tunnistanut vain oman piilokaunani sinänsä ansiokkaasta jutustasi ja sen kehumisista ..
    Mielipidekirjoituksesi viittaa Arleenan blogiin. Olen itse sitä jonkin aikaa seuraillut lähinnä korkeatasoisten kuvien vuoksi. Blogi miellyttää selkeydellään ja avoimuudellaan, tyylejähän on monia. En ole huomannut, että siinä olisi arvosteltu toisin eläviä eikä vertailtu tyylejä paremmuus- tai huonommuusmielessä.

    VastaaPoista
  20. Ellinoora,

    on ihan sama mikä kukin on, mutta sinusta oli sellainen muistikuva. Jostain tuli se assosiaatio, että yhdistin sinut kirkkoon. Tämä voi olla kyllä omaa lahjakasta ylitulkintaanikin.

    Kokosin juttuni lukuisista mielikuvista, enkä enää edes tiedosta niiden ehkä viiden kuuden blogin nimeä, joita selasin. Blogit olivat visuaalisesti hyviä, ja lajinsa mukaisia. Minäkään en huomannut niissä arvostelua, arvostelu ehkä ei kuulu lifestyleblogeihin. Päinvastoion, blogeista henki onni ja kauneus.

    VastaaPoista
  21. Iines: "...valkoinen luksusmatto paljasta jalkaa hellimässä aviovuoteesta noustaessa..."

    Täydellistä.

    Tietysti täydellisyys nousisi uusiin sfääreihin, jos tuossa lukisikin, että "rakastajan/rakastajattaren vierestä noustessa".

    VastaaPoista
  22. Eivätkö monessa kohtaa juuri mainosmiehet luo näitä unelmia, kun mielikuvia luovat?

    Miten kuvailisi isän, äidin, kahden lapsen, kultaisen noutajan ja omakotitalon perhehelvettiä?

    No, se on tietysti monipuolinen - täynnä erilaisia mahdollisuuksia oleva kokonaisuus - josta vain mielikuvituksen puute voi latistaa toinen toistaan jännittävimpien tulevaisuuden näkymien kirjon!

    VastaaPoista
  23. Sekin voisi sopia kyllä tietynlaiseen lifestyleen, että rakastajan jalkaa hyväilisi valkea talja parivuoteesta noustessa.

    Se sitten taas ei, että kun Sirpa nousi yksinäisestä vuoteestaan, hänen jalkansa tapasi valkean pörröisen lampaannahan..

    Se menisi näin: Kun Sirpa nousi yksinäisestä vuoteestaan, hän heitti peiton yltään seinää päin ja laski paljaat varpaansa kylmälle linoleumille.

    VastaaPoista
  24. Eikö tuo täydellinen perhe, isä, äiti, kaksi lasta, kultainennoutaja ja vielä siihen kylkeen uusi katumaasturi ole peruskauraa mainosmiehille?

    - Nyt en puhu Tapsa sinusta, vaan niistä vastuuttomista unelmakauppiaista, jotka eivät tajua, että Suomen talouksista puolet on sinkkutalouksia eikä iskä-äiskä-tyttö-poika-kultis-katumaasturi-symbiooseja.

    VastaaPoista
  25. Entisenä sisustuslehtien suurkuluttajana (lue: vain lukijana) ihmettelin aina sitä, miten kuvissa esitellyistä kodeista puuttui särmä. Se poikkeava osa joka tekee kodista kodin. Vääränvärinen matto - eripariverhot?

    Toki sisustan, pidän kauniista ympäristöstä ja siisteydestä, jossa viininpunaisten keskellä keikkuu yllättäen turkoosi tyyny silmää iskemässä.

    Rouvuudesta sanoisin, senkin ja omakotitalon kokeneena, että aika aikaa kutakin!

    Nyt nautin itsellisyydestä ja siitä, että saan elää omillani, vaikka en toki kumppanin kuolemaa toivonutkaan.

    Oma lifestyleni syntyy omista tarpeistani ja toiveistani ja siitä, että jotkut asiat elämässä vieläkin toteutuvat.

    Joskus yllätän toki itsenikin, kun huomaan kadehtivani parisuhteellisia. Miksei sekin olisi vielä ihan hmmm.. mukavaa. No, vaatimustasoni miehen suhteen lienee ylittänyt jo kaikki "normit", sillä yksin melskaan ja kalliollani väleen kaipaustani ulvon!

    VastaaPoista
  26. Muistan kun markkinoille tuli Kotivinkki-niminen sisustuslehti. Siinä esiteltiin koteja, ei asuntoja, ei huonekalujen tuotenimiä eikä ostopaikkoja. Oli paljon viihtyisiä sekamelskakoteja, joissa kuitenkin oli jokin punainen lanka, rakkaus estetiikkaan ja kauniiseen muotoon ja väriin. Vanhoja hyviä puuhuonekaluja, kunnollisia pöytiä ja kauniita kaappeja, ei lastulevyisiä valkostandardikaluja, ei Muuramea eikä palahyllyjä, ei pelkkää valoa ja avaruutta tai pelkistettyä mustavalkoisuutta.

    Miehet eivät taida muuten aavistaa, että se itsellinen, kaunis ja ajattelevainen nainenkin voi tosiaan ulvoa kalliolla kaipuutaan kuin susi. Ne vaan puhuvat äkäisistä femakoista ja haaveilevat pystypovisista blondeista, vaikka itsellä povi olisi valahtanut vähän alaspäin - tämä kaikella rakkaudella sanottuna.

    VastaaPoista
  27. Me mainosmiehethän - tosin valtaosa lifestyle-alalla meistä on naisia - tuollaisia mielikuvia luomme, siitä yksinkertaisesta syystä, että tuollaisilla makeilla mielikuvilla tuotetta myydään enemmän kuin ankeilla.

    Niin kuin Iines huomauttikin, monessa sisustuslehdessä esittelyt olivatkin valmistajien mallisisustuksia. Siinä hyötyy sekä valmistaja että lehti. Lehdissähän niitä varsinaisia sisustus-, muoti- ja lifestyle-toimittajia onkin, Sami Sykköjä ja muita.

    Hämmästyin taas kerran, kun olin katsomassa Katri Helena musikaalia, kuinka armoton kuva toimittajista nykyään annetaan. Aina he ovat kyynisiä paskiaisia, jotka eivät ihmisestä välitä. Sari Siikander teki toki riemastuttavan roolin, mutta silti.

    Siihen nähden mainosväki pääsee vähällä. Eihän meitä kukaan tunnekaan.

    Mainitkaapa yksikin mainosalan julkkis. Onnistuuko?

    VastaaPoista
  28. Niinhän te mainosihmiset luotte, Tapsukka. Vaan aina on tällaisia nokkelia Iineksiä, jotka näkevät asetelman kulissiksi ja jättävät lehden jatkossa ostamatta.. Ehkä juuri tästä syystä tuo sinun aiemmin nimeämäsi "ylenkatse" saattaakin synnillistää nokkelan mielen. Sitä miettii, että jos tällainen menee kaupaksi, jonkun täytyy olla tyhmä!

    Vaan kerro, Tapsa, luulevatko mainosihmiset kuluttajia niin tyhmiksi kuin voisi kuvitella. Otetaanko siellä päässä ollenkaan huomioon sitä seikkaa, että myyntiä voisi olla enemmän, jos mainos arvostaisi ihmisen älyä?

    Ihmisistä tehdään mainosmaailmassa monin tavoin pellejä. Pannaan heidät lukemaan lippua ja lappua, raaputtamaan arpanumeroa ja etsimään sitä sun tätä onnennumeroa ja lipuketta oikeaan kuoreen. Oikeasti ihminen haluaisi vain tietää, mitä se lehden vuosikerta maksaa, ja onko kyseessä pakkokestotilaus vai ihmistä kunnioittava vuoden tilaus? Tätä nykyä heitän kaikki lehtitilaustarjoushärpäkekuoret avaamattomina roskiin. Kannattaako tällainen mainonta?

    Ja kannattaako sellainen mainonta, jossa ihmistä kiusataan liikkuvalla kuvalla tietokoneruudun laidassa, kun hän tahtoisi vain vilkaista päivän uutisia. Jokunen mainos on sijoitettu jopa tekstin päälle, ilmeisesti idiootteja hauskuuttamaan. Minä ainakin ärryn, enkä koskaan lue mainosta.

    Mainos saattaa siis myös vähentää myyntiä.

    PS Pysyn sanassani: voisin itsekin olla mainoksen tekijä, mutta tekisinkin mainoksia ihmisille enkä mainostajalle.

    VastaaPoista
  29. Jos olisit, Iines, mainoksien tekijä, huomaisit äkkiä missä se syy surkeaan mainontaan on.

    Mainosihmiset ovat yleensä niin fiksuja ja valveutuneita, että moni varmaan ihmettelee, mistä ne kuluttajaa aliarvioivat mainostekeleet oikein tulevat.

    Yleensä syy on mainoksen tilaajassa ja maksajassa eli "asiakkaassa", tuotetta tekevässä/myyvässä yrityksessä ja sen eritasoisissa jäppisissä.

    Monet näistä älyttömimmistä mainoksista eivät ole ikinä mainostoimistoa nähneetkään. Joko yritys on tehnyt sen itse - sehän on helppoa! - tai media on tehnyt sen.

    Tekniset mediakikkailut ovat aina median omia myyntikeinoja. Tyhmä yritys innostuu ja mainosihmisen on sellainen tehtävä, vaikkei siihen uskoisikaan. Tai joku muu tekee. Onhan se kyynistä, mutta laskut on maksettava.

    Mainosihminen ei siis pidä kuluttajaa tyhmänä, mutta meitä on vähän. Sen sijaan on satatuhatta kauppiasta, jotka pitävät.

    Kuluttaja on kuningas: miksi ostat halvinta, vaikka kauppias on tyhmä? Oma vika.

    VastaaPoista
  30. "Miehet eivät taida muuten aavistaa, jne."
    Totta varmaan.
    Näin ja kuulin kerran Kaivopuiston kalliolla kauniin naisen ulvovan. Oli pikku pilsnereissään hukannut Vuitton-laukkunsa.

    VastaaPoista
  31. Voi hitsin hitsi kun en ole koskaan omistanut Vuittonia, jotta olsin sen perään päässyt ulvomaan... ihmistä sitä yksineläjäkin sentään joskus!

    Vaikka Suomessa on jo (aivan liiankin?) paljon yhden ihmisen huusholleja, varsin harvoin esitellään sellaista. ja jos esitellään, täytyy toimittajan oitis tekstissä sentään mainita, kuinka lapset ja lastenlapset tulevat mamman luo vierailulle ja sitä varten tarvitaan se viides huone, keittiön, makkarin, olkkarin ja työhuoneen lisäksi.

    Ei ihme, että pian pankit taas horjuvat, kun IT-inssin ja apteekkiapulaisen 270-445 m2 kokoisista omakotitaloista lankeavat velat pahimmillaan takaajien maksettaviksi. Jahka kerskarakentamista aletaan pakkohuutokaupoissa myymään alehintaan.

    VastaaPoista
  32. Ahaa, nyt ymmärrän taannoin kuulemani keskustelun. Siinä pienessä sievässä oleva söpö maisteristyttö (oletus habituksen perusteella) puhui mielestäni sopimattomia kännykkäänsä.

    Kuulin hänen sähähtävän: "Vittu, laukku hävis!"

    Mutta nyt ymmärränkin hänen vain henkäisseen: "Vuitton-laukku hävis!"

    Klonks. (Kivi putosi sydämeltäni: nuoriso ei ole sittenkään peruuttamattomasti turmeltunut.)

    VastaaPoista
  33. Miksi mainosyrityksellä ei voisi olla enempää sananvaltaa tekemissään töissä? Hehän asiantuntijoita ja osaajia ovat, eivät tuotetta markkinoivat yritykset, joille on tärkeää vain rahallinen voitto.

    Toisaalta on tietysti niin, että jos asiantuntija alkaa sanella töilleen ehtoja, hän on pian entinen asiantuntija, markkinointimaailmassa. Muissa konteksteissa osaajia arvostetaan enemmän, heidän sanaansa arvostetaan ja painotetaan.

    Ja jos mainosmies alkaa sanella ehtoja, voi käydä juuri niin kuin jo onkin ilmeisesti käynyt: yritykset tekevät mainoksensa itse haluamallaan työvoimalla, joka tekee niin kuin käsketään.

    Joka tapauksessa tuntuu siltä, että mainosala voisi ryhdistäytyä ja nostaa profiiliaan, jos kuluttajatyytyväisyyttä haetaan. Lopulta se on kuitenkin kuluttaja, joka markkinoita pyörittää.

    VastaaPoista
  34. Tapsa,

    oiva pila!

    Tuostahan tulisi hyvä mustan huumorin mainos, joka puree nykyihmiseen ja herättäisi keskustelua. Sanoiko se vittu vai vuitton? Näytettäisiin ensin naista ja Vuitton-laukkua logoineen, ja sitten naista kallion päällä ilman Vuittonia parahtamassa kysymystä ilmoille. Mainos olisi ihan hyveellinen ja kaunis.

    Saisi Vuitton vähän kyytiä.

    VastaaPoista
  35. Vuittonia ei minullakaan ole, AnnaY,
    sillä en ole vielä oivaltanut mikä yhteys Vuittonilla on sen hintaan. Kannan mieluummin kauppareissuilla koria ja muilla reissuilla reppua, joita minulla on erikokoisia ja erityylisiä. Kamerakin menee reppuun, ja on siinä repussa meikkilokerokin, jos niin tahdon.

    Kai se on niin, että yhden ihmisen huusholleja pidetään väliaikaisina. Siksi edelleen rakennetaan eniten isoja lukaaleja, sitä nelihenkistä standardiperhettä varten.

    Tuo monitalouden eli perheen yliarvostus näkyy kaupan hyllyilläkin. Ostapa itsellesi broileria ateriaa varten valmispakkauksista. No, et osta, ellet laita yhdellä kertaa itsellesi monen päivän ateriaa, jota sitten lämmität mikrossa loppuviikon. Kaikkea on aina vähintään neljä kappaletta. Näkisipä joskus pakkauksen, jossa on yksi sievä wieninleike.

    Koskahan K-kaupan kiva setä suostuu uskomaan, että puolet talouksista on kuin onkin yhden hengen talouksia?

    VastaaPoista
  36. Rouvaelämän luxus-kulissien mielekkyyttä voi mielestäni kyseenalaistaa. Esteettinen perfektionismi ja purismi sisustuksessa on yhdenlainen koukku. Bo Carpelan oli taannoin kaupungissamme vierailulla ja alustuksensa jälkeisessä keskustelussa päivitteli aikojamme ja tapojamme juuri kiiltäväpaperisten lehtien tyylikkäiden sisustusten perusteella: niissä ei hänen mielestään ollut KODIN viihtyisyydestä häivääkään.
    Olen kuitenkin sinulle, Iines, erittäin kiitollinen tuon lesken suru / yksineläjän suru -vastakkaiasettelun sanallistamisesta. Olen yksinelävä akateeminen nainen, enkä tosiaan elä yksin täysin omasta tahdostani. Olen usein törmännyt leskien lohduttomalta tuntuvaan suruun ja itsesääliin, joiden kuunteleminen on tuntunut ironiselta. Tiedän kyllä, että kaikissa parisuhteissa tai avioliitoissa ei ole kadehtimista. Mutta joskus naimisissa olevat, myös eronneet osoittavat ylemmyydentuntoisuuttaan jo pelkästäään sen perusteella, että ovat "päässeet" naimisiin, riippumatta siitä millainen suhde on. Ei siinä ainakaan kaipuutaan ja yksinäisyyden suruaan voi jakaa. Ja: ehkäpä sitäkin on vaikea kestää, jos joku naimattomana kuitenkin on hyvin voiva ja elämäänsä tyytyväinen. Kyllä minusta ne pullistelut ja tehostukset kertovat sisäisestä epävarmuudesta.

    VastaaPoista
  37. Vuittonin laukut ja huivit ovat nousukasrouvaväen tunnusmerki. Oikeasti elegantit naiset varmaankin naureskelevat Vuittonin kantajille eivätkä kuuna kullan valkeana sonnustautuisi sellaisiin.

    Siis voiko olla juuri mitään juntimpaa kuin kilometrin päähän loistava logo?

    Vuittonin tuotteet eivät ole edes tarpeeksi kalliita erottautumiseen.

    Minun on tietenkin paha puhua muodista ja merkeistä yhtään mitään, kun kumpikaan ei juuri kiinnosta.

    VastaaPoista
  38. Kyllä minuakin väleen nuo merkkivermeet ovat ihmetyttäneet. Miksi mainostaa valmistajaa??

    Vanhassa työpaikassani oli kaksi rouvaa, jotka matkustivat miehinen pari kertaa vuodessa Thaimaahan ja toivat tullessaan kaksi matkalaukullista feikkituotteita merkkituotteina. Ja väittivät vielä kirkkain silmin, että thaikuilla on "lisenssi" merkin omistajalta valmistaa ja myydä 500-1000 euron laukkuja 25 eurolla!

    Katukaupassa? Naurettavaa!!

    Rouvat toivat kenkiä ja laukkuja myös Bulgariasta ja Baltian maista. Kuskasivat kalliita naamarasvamerkkituotteita Baltiasta ja kertoivat saman lisenssijutun!

    Maailma vaan on ihmeellinen paikka!?

    VastaaPoista
  39. Anonyymi,

    hyvä kirjoitus! Bo Carpelanilla on hiljaista viisautta, mutta osaa hän nähtävästi sanoa napakastikin.

    Rouvuus on jostain syystä edelleen pyhä itseisarvo, ja ihminen joka ei ole rouva, ei ole aivan vakavasti otettava ihminen. Jos hän on vanhempi, pidetään luonnollisena, että hän jossain vaiheessa vähän höpsähtää.

    Olen havainnut, että rouvuus antaa naiselle itseluottamusta. On saavutettu naiseuden päämäärä, on saatu mies. En tiedä, päteekö sama mieheen. Kyllähän vanhaapoikaakin vähän naureskellaan.

    Nykyään vaan nämä kliseiset yksinäisen kuvat eivät enää päde. Kauniskin nainen on yksin, samaten ihan hyvänoloinen mies. Pärjätään itse, naisilla on usein korkeatkin tulot ja akateeminen status. On aika selvää, että tällainen nainen on myös valikoiva, mutta harvoin liian nirso.

    VastaaPoista
  40. En tunne Vuittonia oikeastaan ollenkaan, en erottaisi sitä laukkujen joukosta. Todennäköisesti en huolisi laukkua, ennen kuin Vuittonin logo olisi irrotettu siitä. Minähän en ole yhdenkään tuotefirman mannekiini. Kun ostin Guccin silmälasit, huomasin vasta kotona, että niiden sangassa on iso G. Harmitti vietävästi, vaikka minulla ei ole tarkkaa tietoa, onko Gucci trendimerkki vai ei.

    Minä ostin muuten kerran Rolex-kellon, jostain etelänlomalta muinoin, rantarolexin, vitsin vuoksi. Yllätyksekseni kello oli kestävä ja hyvä, en tahtonut päästä siitä millään eroon. Se kesti kauemmin kuin Leijona tai Tissot.

    VastaaPoista
  41. Iines: "Miksi mainosyrityksellä ei voisi olla enempää sananvaltaa tekemissään töissä? Hehän asiantuntijoita ja osaajia ovat, eivät tuotetta markkinoivat yritykset, joille on tärkeää vain rahallinen voitto."

    Nyt iskit asian ytimeen. Juuri näin maamme miljoonissa mainostoimistoissa ajatellaan ja yritetään saada asiakaskin uskomaan. Vaihtelevalla menestyksellä se onnistuukin, ajoittain.

    Yritin aiemmin vain sanoa, että suurin osa näkemästämme mainonnasta ei ole ammattilaisten tekemää. Tai ehkä ulkoasussa on käytetty jotain poikaa, jolla on tietokone ja joku taitto-ohjelma, mutta sisältö on usein myyjän/valmistajan omasta päästä.

    Etkö ole nähnyt ohjelmia Cannesista tms mainoskarkeloista, joissa nuoret näpsäkät mainosneidit/hemmot mustasankaisissa laseissaan totisena kertovat, millaisille tuotteille eivät missään nimessä, niinku, suostu tekemään mainontaa?

    No, tämä on alan sisällä ikuisuusaihe. Mutta viime kädessä maksaja määrää. Niin kuin kaikessa.

    Kuluttajalla on oikeus ostaa tai olla ostamatta.

    VastaaPoista
  42. En hyljeksi merkkituotteita, jos niitä saa alennuksella, kuten tälläkin hetkellä silmälaseja. Ei sille voi mitään, että kalliit tuotteet ovat usein kestäviä ja kauniita. On julmaa, että usein halvoille tuotteille on ruma design.

    Toivotan Sinulle, Iines, ja kaikille kommentoijille hyvää ja onnellista joulua! Joulussa on onneksi tunnelma, joulumieli tärkein.

    VastaaPoista
  43. Tapsa,

    minä tosiaan luotan osaajaan eli mainosihmiseen enemmän kuin myyjään tai valmistajaan. On aina harmi, kun osaaminen jää taloudellisten seikkojen alle. Tämä koskee varmaan monia asioita yleiselläkin tasolla, muuallakin kuin mainosmaailmassa.

    Sekin minua vähän harmittaa, että kuvitellaan kaikkien osaavan kaikkea, eli kuvitellaan vaikka juuri mainitsemasi IT-alan hepun osaavan mainoksenteon sen sijaan, että käytettäisiin ammattilaisia.

    Nimenomaan IT-alan heppujen yliarvostus on käsittämätöntä. Sanon tämän heidän äidinkielen ja viestinnän kouluttajanaan, entisenä.

    IT-ihmiset tekivät meidän oppilaitoksessammekin yritysasiakkaille tai lehdistölle lähteviä esittely- ja mainoskirjeitä sekä mainoksia. Jo heidän yleiseen jakeluun menevistä opisto-opasteksteistään osa oli niin huonoja, että tunsi vain suunnatonta myötähäpeää koko talon puolesta, koska he olivat oppilaitoksemme käyntikortti ja symboli osaamisestamme.

    Yhdyssanat olivat järjestään pielessä, välimerkeistä ei tietoakaan, vierassanat eli ihan tavallisetkin sivistyssanat olivat väärin kirjoitettuja, ja koko esittelyn tyyli oli tökeröä atk-suomea, josta kukaan muu ei ymmärtänyt mitään.

    Juuri tuo IT-alan heppujen, datanomien ja osittain insinöörienkin käyttämä taitamaton ja huono kieli aiheuttaa sen, että atk-asioita luullaan vaikeiksi ja näitä heppuja viisaiksi, koska vain he ymmärtävät kieltään. Oikeastihan se on niin, että heillä on niin huono kielitaito, etteivät he yksinkertaisesti osaa sanoa asioita selkeällä yleiskiellä ja hyvällä tyylillä. Nämä IT-osaajat eivät osaa äidinkieltään, saati kunnollista kuvasuunnittelua, he ovat lähinnä teknisiä ihmisiä, joilla on hyvin kapea osaaminen.

    VastaaPoista
  44. Anna,

    jotkin merkkituotteet ovat varmasti parempia kuin halvat vastaavat.

    Aina näin ei kuitenkaan ole, esimerkiksi naisten ryppyvoiteissa ja muussa kosmetiikassa vedetään naisia linssiin viimeisen päälle. Hyvä voide voi maksaa kolminumeroisen hinnan, eivätkä ne rypyt silläkään lähde. Jollain Nivealla saattaa olla paremmat tehot. Ja lehmänutarevoide Tummelihan on voittanut jopa testejä, kun sitä on vertailtu kalliisiin merkkivoiteisiin.

    Hyvää ja iloista joulua sinullekin, Anna! Valkea lumi edesauttaisi joulumieltä, vaikka onhan sitä muutenkin. Minulla on huusholli jo kunnossa ja kuusikin kannettuna sisälle, ei tosin vielä koristeltuna, se kuuluu aattoaamuun ennen joulurauhan julistusta.

    VastaaPoista
  45. Nuista ryppybalsameista tulee mieleen kuulemani keskustelua.

    Nainen: "Lähestyn neljääkymmentä." Mies: "Kummalta suunnalta?"

    VastaaPoista
  46. Ollapa presidentin rouva, niin uutiseksi kelpaa iso perse.

    Tästä saa kyllä syytteen, mutta eikö se nyt ainakin ole afroamerikkalaisten geneettinen ominaispiirre?

    VastaaPoista
  47. Minä olen nyt tietämätön tuosta presidentin rouvan iso perse -uutisesta. Pikaisen vilkaisun perusteella se voisi olla leidi Putinan pylly. Hänen säästönsä ovat Putinin vuosituloihin verrattuna kaksinkertaiset.

    Mainittakoon, että tohtori Arajärven tulot ovat nelinkertaiset Halosen tuloihin verrattuna, eli yli 400 000 euroa vuopdessa (v. 2008). Pääsi Halonen hyviin naimisiin.

    PS croucho marx, minäkin taidan pian lähestyä neljääkymmentä, mikäli uskon voidepurkkini mainosta.

    VastaaPoista
  48. Mitä, eikö täällä seurata maailman politiikan tärkeimpiä uutisia:

    "Republikaanien kongressiedustaja Jim Sensenbrenner, 68, on joutunut kiusalliseen valoon Yhdysvalloissa, kun demokraattipuolueen työntekijä kuuli hänen kommenttinsa Yhdysvaltain presidentin puolison Michelle Obaman takapuolesta."

    "Politiikan uutissivusto Fishbowl DC:n lähteen mukaan Sensebrenner kehuskeli kovaan ääneen kännykkäänsä sanoneensa Michelle Obamaa puolustaneelle naiselle, että Obama "saarnaa meille oikeasta ruokavaliosta, vaikka hänellä itsellään on iso takamus"."

    Siinä saa idols-bb-pari tapella tosissaan, että voittaa tämän kohussa.

    VastaaPoista
  49. Tämä mehukas uutinen on jäänyt minulta nyt siivousriivan jalkoihin. Lupaan tästedes - siivouspölyjen nyt laskeuduttua - seurata taas herkeämättä myös maailmanpolitiikan kulminaatiopisteitä.

    Mitä rouva Obamaan tulee, minusta hänellä on herkullisempi takamus kuin Pipalla, jonka ihailua en oikein käsitä. Muutoinkin ensin mainittu on kaikin puolin kauniimpi ja eloisampi ilmestys kuin kalvakka britti.

    VastaaPoista
  50. Sensenbrenner näyttää itse olevan melko tuhdissa kunnossa, Wicsconsinin iso poika on ollut kotona ruoka-aikoina!

    Pippasta tai rva Obamasta en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta mielummin jompikumpi kuin venäläisen ruletin pelaaminen. Nimittäin se peli, jossa arvotaan itselle joku Suomen presidenttiehdokkaiden puolisoista.


    Amerikan Aatami sanoi tänään jossain otsikossa: "väkivalta on otettava vakavasti!" Ilmeisesti oli vähän huolissaan, kun kotimaassaankin olivat episodin Suomessa noteeranneet. - Ei Adamin tarvitse yhtään mielipidettään vakuutella, hänhän jo todisti ottavansa väkivallan tosissaan. Ties vaikka kohta Heleniukselta nyrkkeilytunteja tilaisi!

    VastaaPoista
  51. Rauhallista ja hyvää joulua, Iines ja kaikki muut kivat.

    VastaaPoista
  52. Olipas Sessenbrenner tosiaan iso poika - vilkaisin kuvanäkymää Googlesta, kun herra on minulle jokseenkin tuntematon.

    Presidentin puolisolla ei niin väliä.. Haaviston suosio nousee sitä nopeammin, mitä enemmän puolisonsa törttöilee nakkikioskilla. Sille ei mitään voi, että Haavisto on mukavimmanoloinen kaikista ehdokkaista. Ystävällinen, levollinen - Niinistö pälyilee oudosti - tietäväinen, rohkea. Voisiko parempaa presidenttiä olla?

    VastaaPoista
  53. Hyvää Joulua, Delilah!

    Olisi tarkoitus panna jokin joulujuttu tai luminen joukuva kortiksi tuohon vielä ja toivotella siellä kaikille yhteisesti jouluja.

    Vaan en tiedä, kun tulee jo kohta pimeä ja kuraa roiskii ainakin täällä. Kynttilä tai joulukukka on vähän tylsä kuvattava.

    VastaaPoista
  54. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  55. Minä nyt en tarkkaan muista tuon kyseisen ruletin sääntöjä, mutta muistelisin että siinä joka napsauksella osuu.

    Joulun suhteen minulla on vähän huonoja uutisia.

    Luin tänään ilmaisjakelulehti Metrosta, että itse Joulupukki oli huonon taloudellisen tilanteensa vuoksi joutunut kerjäämään eduskuntatalon rappusille, kuvakin lehdessä oli.

    Arvaahan sen kuinka siinä kävi; joutui Pukkiparka pakenemaan paikalta ennen viranomaisten paikalle tuloa!

    Taitaa meillä lahjat jäädä saamatta!

    Kansanedustajat eivät tiettävästi havainneet tapausta, koska olivat jo lyhyellä, puoli vuotta kestävällä, joululomallaan.

    Vähän lyhythän joulutaukonsa tietysti on, mutta asiaa tutkinut komitea ei keksinyt keinoja sen pidentämiseen, koska kesälomansa kestävät myös puoli vuotta.

    VastaaPoista
  56. Pipan persuksen fanitusta minäkään en ymmärrä. Eihän sitä erota Adamin vastaavasta kuin käsi kopelolla. (Yritin sitä toissayötä Isolla Roballa... luitte varmaan lehdistä mitä siitä seurasi.)

    Eikä rouva Obamankaan takamuksessa ole mitään liikaa. Itse asiassa pidin häntä surkeana laiheliinina ennen kuin luin Sessensössönmössön kommentin. Äijä taitaa olla homo?

    Siitäpä pääsenkin Haavistoon. Hän on niin kaikin puolin mukava, fiksu ja filmaattinen henkilö, että hänen täytyy olla narsisti.

    Ei ihme, että kotiin nyrkin ja hellan väliin ahdettu Armandillo (vai mikä se oli) ratkeaa ryyppäämään saadessaan hieman löysää lieastaan.

    Se vielä puuttuisi, että saisimme lukea lehdestä Tasavallan Presidentin ja hänen puolisonsa tapelleen DTM:n edessä Itsenäisyyspäivän jatkoilla.

    VastaaPoista
  57. Kiitos Delilahile toivotuksista, samoin myös itsellesi, kaikille muillekin!

    Iines, etkö sinä osaa virittäytyä nykyaikaiseen (tulevaan) jouluun?
    Laita meille vaikka vähän postmodernimpi kortti!

    Taas mustaa joulua
    Keskellä vesisateiden
    Muistan joulun aikaan,
    Se kuinka saikaan
    Mun taas alle katosten.

    Vain mustaa joulua
    Mielessäin ootan minä ain,
    Sillä ravan läiskeessä vain
    Joulurauhan tunnen rinnassain.

    Taas mustaa joulua
    Keskellä vesisateiden
    Muistan joulun aikaan,
    Se kuinka saikaan
    Mun taas alle katosten.

    Vain mustaa joulua
    Mielessäin ootan minä ain,
    Sillä ravan läiskeessä vain
    Joulurauhan tunnen rinnassain.

    VastaaPoista
  58. Tapsa,

    en minä tuohon usko, partureiden kanssa ei vaan kannata tapella.

    Ajat kuitenkin muuttuvat. Yksi, tietysti muutkin, niistä paavoista tallusteli tänäkin vuonna niin tyyriin näköisenä linnan punaisilla matoilla.

    Vielä muutama vuosi sitten organisoi pikkutyttöjä huutamaan linnan ulkopuolelle: "Poliisi on murhaaja, poliisi on murhaaja!"

    Yksi tuttu poliisi minulle silloin kertoi, että tilanne tuntui kaikin puolin aika omituiselta.

    Tulevaisuudessa tietysti kaikki muuttuu, kun valtiovalta itse palkkaa tytöt huutamaan: "Jenni on prinsessa, Jenni on prinsessa!"

    VastaaPoista
  59. Osaanhan minä virittäytyä mustaankin jouluun, Riku. Se vaan, että siitä on hankala saada esteettisesti kaunista kuvaa, kun valo ei yksinkertaisesti riitä. Jos olisi maassa hiukankin lunta, voisi ottaa tunnelmallisia hämäränhyssykuvia, sellaisia siniutuisia.

    On entistä surkeampi keli, tuulee, sataa tihkua, vesi roiskuu. Jospa kokeilisi jotain sisäkuvaa. Tai panisi koiralle tonttulakin.

    VastaaPoista
  60. Ettet vaan vähän kettulisi narsisteinesi, Tapsa?

    Vaan ei se mitään, pieni kettuilu piristää hymistelyn keskellä. Siis yleisen jouluauvoisuuden ja jouluhyvyyden.

    Kyllä minäkin otan huomioon äänestyskäyttäytymisessäni sen, että Haavistolla saattaa olla pimeäkin puolensa. On se puoliso niin muikea ja tulinen mies, ettei Haavisto voi olla sellainen viilipytty miltä näyttää.

    VastaaPoista
  61. Ihmissä on puolensa, kuten Pipasta ja Ms Obamasta huomaamme.

    Esim. eräs tuttu toimittaja(tar) väittää kiven kovaan, että Päivi Lipponenkin on luonnossa erittäin fiksu, terävä ja huumorintajuinen. Mutta miten hän onnistuukin julkisuudessa kätkemään tuon puolensa niin tyystin?

    Nytkin luin hänen jonkin juttunsa jostakin, olisiko ollut kirja- tai leffa-arvostelu tms, jossa hän paheksui sitä, kuinka miehet ovat niiiiiiiin erilaisia kuin naiset, kun he (miehet siis) jättävät niiiiiiiin helposti vakisuhteensa ja hyppäävät tuosta vaan uuden kelkkaan. Että ei naiset vain noin tee.

    Hänellä täytyy olla dementia. Muuten ei noin unohtaa, että hän itse jätti aviomiehensä hypätäkseen tuosta vaan uuteen suhteeseen.

    PS. Tämä oli alustus siihen Soinin uusimpaan jytkäleeseen.

    VastaaPoista
  62. Soinin jytkäle lähinnä naurattaa. En kunnolla edes muista, mikä oli lausuman ydin. Kai se, että "parhaat" naiset pelaavat miehillä, vaihtavat heitä kepeästi uuteen, vaikka vanhassa olisi vielä takuuaikaa jäljellä.

    Hohhoijaa. Tätähän miehet ovat tehneet maailmansivu, vaihtaneet nuorempaan, kun ovat itse vanhenneet sopivasti. Mutta vastaavasti voisi kai sanoa, että vain "parhaat" miehet vaihtavat ja pelaavat, köyhillä ja lihavilla (+ kukkakepeillä) ei ole pelimerkkejä.

    Ainoa, mikä minua hieman jaksaa suivaannuttaa Soinin herjassa, on tuo, että "parhaat" naiset tai tasokkaimmat naiset pelaavat.

    Kyllä ne rumatkin naiset pelaavat miehillä.

    VastaaPoista
  63. Tämänpäiväisessä iltapäivälehdessä haastatellaan presidenttiehdokkaita jouluperinteistä, pöydän antimista ja muusta.

    Kaksi on kasvissyöjää miehissä (Pekka ja nuorin Paavo), miten ilahduttavaa! Sattumoisin sama pari tuli minulle Hesarin ehdokaskyselyssä kärkeen.

    Minäkään en vielä toivottele kenellekään mitään jouluisaa, paitsi kaikkea kivaa ja kaikille! :)

    VastaaPoista
  64. Juu, ja mitä tulee afrikkalaisten ulkoisiin ulottuvuuksiin, niin perässä tullaan ja pahasti!

    Täällä suuremmassa kaupungissa on paljon tummaa ihoa ja silmää ja pääsääntöisesti ne ovat kiinni paljon kaunismuotoisemmassa kropassa kuin mitä meillä paikallisilla on.

    Kenellä afrikkalaisella on suomalaistyylinen ruma lattaperse? En ole nähnyt yhdelläkään - enkö vaan ole katsonut tarpeeksi tarkkaan?

    Tässä taloyhtiössä asuu yksi pirun komea musta mies (en tiedä kansallisuutta) suomalaisine vaimoine ja kolmine lapsineen.

    Harvoin näkee kaunispiirteisempiä lapsia!

    VastaaPoista
  65. Olen aina ihaillut varsinkin somalien kauneutta, jo silloin kun ensimmäisiä pakolaisia näytettiin televiossa.

    Naiset ovat siroja ja kauniita kauriinsilmineen ja herkkine profiileineen, ja miehetkin pitkiä ja hoikkia, lapset somia kuin nuket.

    Kauas jää hailearipsinen suomalainen, punakka ja pönäkkä porsaannäköinen luomus, oli hän nainen tai mies. - Hieman kärjistin, mutta vain vähän.

    VastaaPoista
  66. "Porsaannäköinen luomus" antoi päivän makeimmat naurut!

    Hyvä on siinä joulupöydässä katsella vertaistaan ennen kuin käy kiinni! :)

    VastaaPoista
  67. Totuus lienee se, että perisuomalainen populaatio ei ole erityisen siroa tai sulavalinjaista, vaan tosiaan juurevaa, lyhyenläntää ja hieman punakkaihoista. Tämä kaikella rakkaudella sanottuna.

    VastaaPoista
  68. Vanhat määritelmät suomalaisista osuvat kai aika oikeaan: mies on tanakka, hanakka ja punakka; nainen rintava, reitevä ja persevä.

    Tällaista stereotypiaa saa tietenkin harrastaa vain itsestään, ei muista kansanryhmistä.

    VastaaPoista
  69. Ma toivon teille hirvittävän hyvä Joulu ja kamalan hyvä uutta Vuosi. Menkö teidän epämieluisa ajatukset teistä sydämmestä pois kuin kärme eli waskitsa mene pois Paradisista.

    VastaaPoista
  70. Kaksoisstandardit, joita ymmärtämättömät irvaavat, ovat ainoa oikea tapa suhtautua maailmaan.

    Itseään kohtaan tiukka, muita kohtaan armahtava.

    Yleisestihän ihmiset ovat hyvin hempeämielisiä itseään kohtaan. "Minua on koulukiusattuu, siitä kaikki johtuu" huutavat koulukiusaajat yhä pärjätäkseen.

    Oikeat lannistetut ovat hiljaa, harvoin he kokemuksistaan uskaltavat puhua.

    VastaaPoista
  71. Noinhan se menee, Tapsa, vieraskoreus on suomalisen perihyve. Se alkaa kyllä heti kotioven ulkopuolelta. - Mitä ny ihmisekkin ajattelee!

    Maumau, sinullekin kaamean ihanaa joulua! Kunpa kirjoittaisit pirteät toivotuksesi tuohon joulukorttini alle!

    Koulukiusaus onkin muuten aihe, johon pitää vielä palata - nimenomaan tuosta näkökulmasta, että sillä selitetään joukkomurhatkin.

    VastaaPoista
  72. ja voi niitä rouvien miesparkoja imurinharjoja liikuttamassa. mikään ei riitä kun aina vaan pitää siivota ja siivota. huutoa riittää.

    VastaaPoista
  73. Anonyymi,

    tämä onkin yksinolon hyviä puolia: kukaan ei käske sinun tarttua imurinvarteen eikä ole ketään, jota pitäisi komentaa kun se itse ei ymmärrä.

    Meillä imuroidaan, kun se on väistämätöntä.

    VastaaPoista