15.2. Monessa paikassa keskustellaan nyt yksilön vastuusta. Wahlrooshan sen aloitti tällä erää korostamalla yksilön vastuuta omista valinnoistaan, omasta elämästään. Hän unohti mainita, että vanhuksia ei toki passaa heittää hankeen eikä työtöntä makkaratehtaalle. Haloo nousi, älymystö älähti, työväestö parahti, kaikki huusivat suoraa huutoa, älämölö oli hirmuinen. Rikas oli puhunut.Kun raivo nousee kansassa, minulla on tapana nousta puolustamaan potkittua, oli hän mistä leiristä tahansa. Se on refleksinkaltainen toiminto. Kun Susan Kuros-Ruususta potkittiin, ryhdyin puolustamaan Kurosta, kaivoin esiin kaikki mahdolliset selittävät tekijät, kun Esko Kiesiä työnnettiin maanrakoon Audeineen, olin sielläkin tukkimassa rakoa umpeen. Kun kunniamurhaajaa kivitettiin, olin kilpenä vastaanottamassa kivistä koppeja ja heittämässä takaisin. Enemmän kuin yksittäisen ihmisen pahaa tai tyhmää tekoa kavahdan raivostuneen kansan kiihkoa.
Eilisessä kaakonkulman sanomalehdessä vanhemmat olivat nousseet barrikadeille. 16-vuotias imatralainen koulupoika oli puukottanut toista koululaista, ja vain viikko pari sitten jossain muuallakin koululainen puukotti toista. Mikä oli vanhempien tuohtumuksen syy? Koulupa koulu. Kyllä koulumaailmalle jotain pitää tehdä!
Näinhän se katse saatiin taas käännettyä mätäpaiseesta pois. Vastuu on yhteiskunnan, parantakaamme koulua ja opettajia, niin lapset eivät enää tapa toisiaan! Kieltäkäämme puukot, niin puukotuksia ei enää satu! Kyllä vika on sokeitten opettajien, vaikka yksi hento naisopettaja taisi Imatralla estää enemmän hengenmenon pitelemällä puukkopoikaa kiinni ja karjumalla uhria pakenemaan. Vika on opettajien ja rehtorien, huutaa suuri yleisö ja vanhempien kuoro.
Mitä, jos vanhemmat joskus, edes tämän kerran katsoisivat peiliin? Jospa siellä jossakin luuraisi koulun ja yhteiskunnan sijasta se ihminen, jolla on vastuu oman lapsen käytöksestä? Ja jospa sillä 16-vuotiaalla puukottajalla ja sillä samanikäisellä kiusaajalla olisi jonkinlainen vastuu omasta käytöksestään, edes pieni siivu? Etteivätkö tämänikäiset muka tajua tekojen motiiveja ja seurauksia itse ja voisi olla lainmukaisessa vastuussa? Vai meneekö se niin hamaan maailman loppuun asti, että vika tosiaan on jossain tuolla ulkona ja kaikki johtuu ihmispolon onnettomista olosuhteista? Miten minusta tuntuu, että ihmisen onnella ja materialla ei ole oikeasti minkäänlaista korrelaatiota.
16.2. Tänään se tapahtui. Räystäät tippuivat ensi kerran häikäisevässä auringonpaisteessa. Takapihan linnut lauloivat.
(Maalaus Paul Cezanne)
Meillä on paljon lakeja ja kieltoja, mutta puuttuu poliiseja jotka näitä valvovat.
VastaaPoistaEsim. on seksin ostolaki, miksei sen myynti ole kielletty?
Tuo on kyllä ristiriitaista. Myydä saa, muttei myyntituotetta saa ostaa?
VastaaPoistaMiksi sama ei voisi koskea vaikka sitten pontikkaa?
On jotenkin surullista, että on niin paljon lakeja. Lakeja ei kuitenkaan tarvittaisi, ellei... Käytäntö sanelee laitkin.
Mahtaako koulukiusatuksi tuleminen olla oma valinta?
VastaaPoistaHenkisen väkivallan kohteena oleva on tavallaan nujerrettu ja aika yksin. On vaikea lähteä ajamaan asiaansa, kun ei ole varmuutta, saako esimerkiksi opettajilta mitään apua. Opettajienkin työilmapiiri on usein aika huono, joskus jopa surkea. Ei siinä jaksa enää kakaroiden kiusaamisiin puuttua, kun on tietämistä, että itse pärjää siinä seassa.
Toisekseen, opettajilla ei ole mitään instrumentteja puuttua. No keskustelu nyt tietenkin, mutta tuollainen kenties vuosia kestänyt kiusaaminen ei yhdellä keskustelulla lopu. Tuskin sillä puukoniskullakaan.
Kaikki väkivalta on raakaa ja alhaista. Erityisen alhaista on henkinen väkivalta, toisen nujertaminen, pilkkaaminen ja sulkeminen ulkopuolelle.
Sekin (siis henkinen väkivalta) on muuten Suomen lain mukaan rikos, josta maksimirangaistus on kai kaksi vuotta ehdotonta vankeutta. Ongelmana on vain henkisen väkivallan todentaminen, siinähän on sana sanaa vastaan, ja silloin ei ole eksakteja mittareita arvioida väkivallan laatua ja määrää.
Puukko on suomalaisille kuin pyhä esine. Ei ehkä tiedetä, että puukko vyöllä on jäänne keskiajasta, jolloin jokaisen miehen ja naisen piti kuljettaa puukkoa (ja puulusikkaa) mukanaan, noukkia lihapalat keittopadasta, joka oli keskellä pöytää, pienentää ne paloiksi pöydällä tai leikata levääksi otetusta lihalimpaleesta itselleen viipale.
VastaaPoistaÄijä,
VastaaPoistaen tiedä, onko kiusatuksi tuleminen oma valinta. Uhriutumisen psykologiasta puhutaan paljon. Pikemmin katson kuitenkin lapsiasioissa sinne vanhempiin, sekä kiusatun että kiusaajan. Lapsi on vanhempien ja kodin peilikuva.
Lapsihan ei kehity itsestään sosiaaliseksi ja sopeutuvaksi, jos nyt sellaista ihanteena pidetään. Tarvitaan varhaiskasvattajan ohjausta sosiaaliseen suuntaan ja toisten kunnioittamiseen sekä reippaaseen mutta muita sortamattomaan itseluottamukseen.
Jossain tuolla on heikko kohta, jos lapsi ei 16-vuotiaana osaa sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden taitoja - pohja luodaan kotoa käsin.
Opettajilta saa aivan varmasti apua, sillä kouluissa on laajat tukiverkostot, joihin kuuluu opettajien lisäksi erilaisia asiantuntijoita psykologeja ja terveydenhoitajia myöten. Tapahtuma pitää vain saattaa tietoisuuteen, opettaja ei voi mitenkään havaita kaikkia kiusaamisia, etenkään henkisiä piinaamisia.
Puheet siitä, että koulu ei tee mitään, ovat kyllä puppua. Tekee varmasti, jos tapahtumat ovat selvillä. Päivä päivältä opettajilla on lisäksi enemmän osaamista tällä alueella. Joskus toivoisi, että vanhemmillakin olisi enemmän psykologista osaamista oman lapsensa kanssa kasvamisessa, sillä kuten sanot, keinoja auttaa ei aina ole silloin kun puhuminen ei riitä.
Suureksi ongelmaksi kentällä koetaankin yhteydet kisaustapausten vanhempiin, koska he eivät läheskään aina ole yhteistyöhaluisia.
Puukkohan annetaan vieläkin pojan käteen.
VastaaPoistaMinun aikanani puhuttiin poikien käsitöistä "veistona", oli veistoluokat, jonne tytöillä ei ollut pääsyä.
Puukotuksessa on jotain perisuomalaista ahdinkoa. Ampumisessa ei.
Eikö puukon kantaminen julkisella paikalla jo ole kiellettyä?!
VastaaPoistaKoulukiusaus on surullinen asia ja kaikkein kauheinta se on kiusatulle. Joillekuille ulkopuoliseksi joutuminen ja pelko voi aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia ja jopa johtaa väkivaltaisiin tekohin.
Kiusaamisen estäminen pitäisi olla kaikkien asia ja kasvatus toisen tunteiden huomioon ottamiseen alkaa kotoa.
Porukassa tyhmyys tiivistyy, mutta voisihan se ymmärtämyskin tiivistyä.
Minä olen joskus ihmetellyt, kuka ihme oli se lihaskimppu, joka uskalsi Atleetti Saarikoskea, kulttuurisuvun aggressivista vesaa, kiusata.
VastaaPoistaAina löytyy uhkarohkeita.
Puukkoa saa kantaa, jos on pohjalainen ja uskaltautuu paikallisessa kansallispuvussa ihmisten ilmoille.
VastaaPoistaKiusaaminen on luultavasti asia, josta ei päästä eroon ollenkaan, koskaan. Se ei ole millään tavoin kouluun sidottu tai koulusta johtuvaa, sillä kiusaamista on joka paikassa, kodista lähtien, kaikkialla, missä ihmiset ovat yhdessä.
VastaaPoistaOnkin vähän hassua, että kiusaaminen kytketään miljööseen, ikään kuin miljöö voisi tehdä jotakin ja ylipäåänsä olisi edes vastuussa kiusaamisista.
Kiusaaminen lähtee aina kiusaajan sisältä, jokin hänen tunneilmastossaan ei ole balanssissa. Todennäköisesti hän on varhaisvaiheissaan saanut osakseen kohtelua, joka ei ole ottanut häntä huomioon omana persoonanaan.
Nuorilla on puukkojen tilalla tai lisäksi nykyään myös muuta kättä pidempää. Erilaisia nyrkkirautoja ja metalliketjuja. Ja valtaosa pahoinpitelystä kai tapahtuu potkimalla, niin kuin monista uutisvideoista nähty on. Esimerkiksi sen bussikuskin, joka pyysi paria poikaa siirtymään sivuun, jotta bussi pääsee matkaan. Eikös hänet potkittu rammaksi?
VastaaPoistaKun reilu kymmenvuotiaana muutin Mouhijärven Uotsolasta (terveisiä luokanopettja Anttilalle) takaisin Hyväkylään, ihmettelin opettajalleni, miksi keskiarvoni nousi alle seiskasta yli kasiin. Enhän ollut mitään muuttanut aikaisempaan nähden. Olin aika onnellinen vuonna 1972.
VastaaPoistaKirjastonhoitaja Uotsolassa oli upea., valitettavasti en hänestä paljoa enempää muista.
Sullapa on sitten timpurille töitä tarjolla niiden tippuneiden räystäittesi kanssa. Menikö kerralla koko talon mitta? :)
VastaaPoistaKerran mulle lääninpässi, eli läänin työsuojelutarkastaja huusi alhaalta ylös räystästyömaalle: "Elekeehän tippuko sieltä!" Kun sitten alhaalla juteltiin muistakin asioista porukalla, niin kysyin, tietääkö hra TyösuoJellu, mikä on maailman pirullisin tapa kuolla? Ei se tiennyt. Valistin: "Tippumiskuolema, sillä esimerkiksi minun kokoiseni mies jos alkaa tippa kerrallaan tippumalla itsemurhan tehdä, viimeinen tippa putoaa parahtaen alas vasta parin kolmen viikon päästä."
Räystäät tippuivat perinteisesti tippoina, tip tip tap, Valto. Varjon puolella oli pakkasta kuusi astetta, mutta etelänpuoli tiputteli kattolunta vetenä alas. Kyllä riemastuin. Oli muutenkin häikäisevän kirkas päivä, oikein keväinen tuntu.
VastaaPoistaMouhijärven Uotsola - hauska paikannimi. Tulee mieleen Uudenkaupungin Ruonanperä, jonka ohi usein ajan. Suomlaiset paikannimet ovat mahdottoman kauniita ja usein takavokaalisia.
Koulukiusaamista, etenkin henkistä-, pahempaa en osaa ajatella. Itselläni ei tästä ole kokemusta; kouluaikanani en edes tajunnut että tällaista on? (Koska en ketään kiusannut. Eikä kukaan kiusannut minua. Paitsi opettajat - aina välillä, kun ne piti kokeita!) Tuon ikäisellä ihmisellähän on ongelmia muutenkin ihan tarpeeksi, kamalaa, että niitä vielä lisätään. Tuossa iässä ihmisen pitäisi kerätä tulevaisuutensa rakennepalikoita; mitä siitä tulee jos hänet joka ikinen (koulu)päivä tallataan lattiamaton alle.
VastaaPoistaEn tiedä miten asioihin voisi puuttua? Lapset ovat usein julmia toisiaan kohtaan jo lastentarhoissa. Ja "henkisessä" kiusaamisessa ei fyysisiä jälkiä jää.
Mutta kerronpa historiaa.
Isäni oli kansakoulunopettaja. Muistan - asuin kansakoulun n.s. opettajanpäädyssä - kun isäni kerran raahasi oppilaansa meidän olohuoneeseen. Ja antoi sille sotilasremmistä niin että paukkui! Isäni oli herrasmies, todella, ei hän vähästä hermostunut. Mutta tämä poika oli systemaattisesti häirinnyt oppitunteja. Siitä tuo selkäsauna. (Joka nykymaailman aikana olisi vienyt isäni 2,5 vuoden ehdottomaan vankeuteen. Vähintäin. Ja mittaviin korvauksiin "kivusta ja särystä ja muusta".)
Mutta, jo samana keväänä tuo poika oli luokan toiseksi paras (jaettu sija) oppilas. Myöhemmin hänestä tuli varatuomari. Isä kertoi että kerran he tapasivat - silloin hän vasta opiskeli lakia - ja hän oli tullut kiittämään, kädestä pitäen, isää.
Ps. Ei, ettei käsitettäisi väärin: en todellakaan lähde siitä että "oppilaiden mielivalta mellastus lopetettaisiin sillä että opettajat alkaisivat mellastaa mielivaltaisesti"! Pitäisi kai olla enemmän näitä erityisluokkia? Eihän jonkun pahimmassa puberteetti- ja testosteronimyrskyssä kamppailevan ADHD häiriöistä kärsivän kersan vika ole, että hän on sellainen kuin on? (Ainakaan kokonaan.)
Täytyy myöntää, että ehkä minun pitäisi tällaisista olla hiljaa, nykypäivästä en enää tiedä tai ymmärrä mitään.
VastaaPoista"Mäntti" pudotti broidini yhdellä nyrkiniskulla, kun erehtyi hänelle haistattelemaan. Ei syntynyt mitään katkeruuksia, nauroimme toisaalta broidin sankaruutta, toisaalta Mäntin uskomatonta nyrkin tehovoimaa.
Aivan 70-luvun alussa siellä Mouhijärvellä minua kauhistutti, kun yht´äkkiä opettajat alkoivat syyttämään, että olisin käsityötunnilla lyönyt kirveellä uuninpellitykseen. Ruma kirveen jälki siinä oli.
Opettajien pojat todistivat nähneensä minun sen 10-vuotiaana gangsterina tehneen. En oikein osanut minut täysin yllättäneeseen syytteeseen vastata. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että omia tekojaan peittelivät. Ihan oikeasti, tässä ei nyt ole huumoria mukana lainkaan, tänä päivänä pyyhkisin niillä lattioita oikein kovaa. Turpaan antaisin, että pikkupaskojen turvat rutisivat.
Minulla ei ole mitään havaintoa kiusaamisesta omalta kouluajaltani eikä omalta opettajan ajaltani.
VastaaPoistaLapsuudessani kiusaamisesta ei edes puhuttu. Pojat tietysti kiusasivat tyttöjä, mutta se oli sellaista yleistä. Esimerkiksi yksi alakoululainen Juhani kellisti yhden tytön maahan ja meni hänen päälleen hytkymään ja sanoi että öh, öh, yhdeksän kuukauden kuluttua sinä synnytät lapsen.
Ja opettajana ollessani yksi tyttö kulki aina opettajien kanssa luokkaan ja koulun käytävillä, koska hän pelkäsi muita, joiden sanoi kiusaavan häntä. Mitään havaintoa kiusaamisesta ei kuitenkaan koskaan saatu, vaikka tilannetta seurattiin. Myöhemmin hakiessani itsestäni tietoja netistä löysin hänen nettiystäväkirjansa, johon huomasin hänen merkinneen minut suosikkiopettajakseen. Oli kiva löytö!
Minun on helppo uskoa tuo opettajan pojista, Riku. Jostain syystä papin ja opettajan pojat ovat usein pahimpia (mikis, en tarkoita sinua, sinä et panisi syytä viattoman harteille).
VastaaPoistaOmissa oppilaissanikin laiskin lorttiketku on ollut papin poika, ja yhden oikein ankaran opettajan pojasta tuli Kakolan kundi.
Tämä nyt on vähän hapuilevaa, mutta ympärilleni katsellessani en oikein aina ole osanut päätellä, kuka on kiusaaja, kuka kiusattu.
VastaaPoistaMinua on työelämässä syytetty kiusaamisesta. Syyttäjä tärisi minun mielestäni psykoosin vallassa työvuoroon saapuessaan, heitti laukkunsa lattiaan sen minkä lähti ja sanoi - nyt olis parempi, ku lähtisit niin kovaa kuin pystyt!
Minä vastasin: "ota ihan iisisti, ei tässä mitään ihmeitä!"
Saatoinhan tietysti olla syyllinen, työnantajani päätti kuitenkin hänelle kenkää antaa.
Tiedän minä sentään yhden selkeästi kiusatun työuraltani. Hän oli miesopettaja, humanisti, kiltti ja vähän sellainen höpöttelevä, mutta siis ihan pätevä omalla alallaan, joten naputtamista ei olisi pitänyt olla. Hän osasi kyllä asiat.
VastaaPoistaOppilaat kiusasivat häntä kaikkina vuosina, koska hän oli kieltämättä vähän erikoinen höpötyksineen ja ehkä vähän erikoisine nauruineen. Itse hän ei kiusannut oppilaita, ja oli tunnollinen työssään.
Rehtorikin alisti häntä ja vaati häntä korottamaan yhden laiskan pojan numeroa, jotta tämä pääsisi luokalta. Muut saivat antaa hylätyn, hän ei.
Kukahan ajaa kiusatun opettajan asiaa? En ole koskaan kuullut kenenkään, ja väitän, että oppilaitten kiusaamia reppanaopettajia on lähes joka koulussa.
Minä muistan uskonnonopettajani lukiossa ja sen, kuinka törkeä olin häntä kohtaan Hänellä ei ollut lainkaan auktoriteettiä, alkoi nauramaan kesken komentamisen.
VastaaPoistaOikeasti nyt sattuu, kun muistan, kuinka minä yhtenä pääpönttönä johdatin luokkamme ulos tunniltaan ennen sen päättymistä: "Ei huvita enää!"
Lukiolaisena luulin olevani aikuinen, vaan olen minä monessa noista ajoista tyhmentynytkin.
Jälkikäteisenä arviona: uskonnonopettajani oli fiksu ja pystyvä ihminen, opettaminen ja opettajuus ei ehkä hänelle kuitenkaan olut se oikea ammatti.
Opettajan poika kun olin, ja koulussa asuin, niin kyllä minä aina iltaisin hiiviskelin luokkahuoneissa. (Hiiviskelin minä toki muuallakin.) Talsolan Eskon pulpetissa oli aina Tex Willareita, luin niitä. Joskus siirtelin pulpetteja eri paikkoihin, ne oli aika painavia, mutta olihan mulla aikaa. Kerran pistin Uno Cygnaeusksen nenästä roikkumaan purukumin; siitä kuulema oppilaita oli kovasti kuulusteltu että kuka noin hävytön on ollut... Opettajan poikana mulla ei muita etuisuuksia ollut, päin vastoin, ei koskaan voinut kotona valehdella että "ei meillä läksyjä ole". Aina piti olla joku p-leen esimerkki, kuin kynttilä.
VastaaPoistaMinä myös asuin yhdellä koululla muinoin. Asunnostamme pääsi suoraan luokkahuoneeseen pienen välikön kautta. Kävin myös joskus luokassa ja kirjoittelin salaa taululle.
VastaaPoistaKuuntelin oven takaa oppituntia. Luokalla oli yksi ohuthuulinen laiha valkotukkainen poika, joka odotti aina pysäkillä bussia. Kutsuimnme häntä yhden Sirpan kassa Ohkaseksi hapanleiväksi. Punastuin usein, kun ajoin pyörälläni Ohkasen hapanleivän ohitse hänen siinä seisoessaan.
Kansakoulun toisella luokalla piti kirjoittaa aine "Koulumatkani". Muita vaihtoehtoja ei ollut. Minun koulumatkani oli että avasin poikienhuoneen oven, menin välikköön, ja kun kun avasin sen oven, oli luokkahuoneessa? Aikaa tähän kului, jos vähän hidasteli, noin 15 sekuntia. Pitäisi olla vähintäin nooobeltasoisen kirjailija jos siitä kympin aineen olisi väsännyt. (Minäkin sain vain 10-.)
VastaaPoistaKyllähän minä siinä koulurakennuksessa kaikki paikat kolusin. Välillä kiipesin peltikatolle ja tiirailin savupiipun takaa naapureitten ikkunoista sisälle. Ja saunan vintillä porasin reiän saunan kattoon ja tirkistelin sieltä alakansakoulun opettaja Virtasen uutta rouvaa. Joka pesi uutterasti paikkojaan. Koulun kivijalasta, siis niistä kellareista, löytyi kasapäin kiväärejä... aitassa oli tykinkuulia pakattuna samanlaisiin laatikoihin kuin talviomenat, esimerkiksi antonokat, lastuihin. (Kysymys oli asekätkentäjutuista. Jota minä en, kun olin n. 10 v., tiennyt. Ihmettelin muuten vaan.) Sitäkin minä ihmettelin kun löysin yhdestä varastokomerosta helkkarillisen määrän enkelinsiipiä ja uikkareita ja muita sellaisia tyttöjen verryttelyasuja; haistelin niitä kuin labradorinnoutaja... No, kuten sanottua, oli 10 v. Em mä tiennyt mistä on kyse? E.
VastaaPoistaAina sanotaan, tai ainakin vanha kansa sanoi, että "kyllä luonto tikanpojan puuhun vetää". Kyllä minä pikkupoikana ihmettelinkin että "mikä vittua mua noita puita päin vetää..?"
VastaaPoistaYstävänpäivänä kävin katsomassa, yksin, "Varasto" nimisen elokuvan. Oli se hyvä, olin odottanut kyllä parempaa koska sitä oli niin kehuttu; kirjaa en ole lukenut. Dialogin ymmärsi. Omasta työläiselämästäni minulla on 101%sti vastaavia kokemuksia. (Tuo leffa olisi saanut olla räväkämpi!) Tietysti kaikesta näki että ei tätä filmiä Hollywood-resursseilla tehdä, oli paljon staattisia kuvakulmia. Näyttelijät olivat hyviä, ystäväni Vesa V. oli vain aika huono. (Salminen oli paras!) Ajan tasainen, hyvä raina. Johon oli tehty kiltti The End.
***(1/2) viidestä *****.
Ei täällä voi puhua asiaa aina yrittää niin tulee joku Mikis tai Riku ja puhuu paskaa. Mielistely taitaa olla kyse että kieli lipoo, se on sanonko syvältä. Tämä on huono blogi. Kerron tästä män sisko ja muun kanssa.
VastaaPoistaAnonyymi, tämä on ehkä hiukan erikoinen blogi. Äläs nyt kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon.
VastaaPoistaTäällä puhutaan monenlaista, ja minä puhun mieluusti kaikkien kanssa, sinunkin, mistä vaan, kuten real lifen puolellakin. Usein keskustelun sivurönsyt sisältävät asiaa enemmän kuin minun ilmoille heittämäni varsinainen aihelma.
Olen itse iloinen, että tänne tullaan eri tyylein ja erilaisilla välineillä.
Koulun vaikutusta lapsen ja nuoren kehitykseen ei kannata kovin raivokkaasti mitätöidä. Kodin piirissä saavutettu tyytyväisyys ja "riittävyys" asetetaan koulussa laajemman ja kovemman arvioinnin kohteeksi. Koululla on ratkaiseva merkitys siinä kuinka oppilas kokee tulleensa hyväksytyksi ja tuetuksi. Siitäkin huolimatta minkälaiset valmiudet perimä ja koti on antanut.
VastaaPoistaTyttöjen selviytymiskeinoihin, pärjätä sosiaalisissa ongelmatilanteissa, ei leimallisesti kuulu kanniskella teräaseita koulurepuissaan. Ruumiillisen vallan käyttö on näkyvää ja helpommin havaittavaa kuin henkinen hallinta, kiusaaminen. Kiusaajalla on vanhempiensa ja usein opettajan hiljainen tuki ja hyväksyntä, koska uhri ei pysty pitämään puoliaan, niin kuin "itsestään vastuun ottava" kiusaaja.
Voi hyvinkin uskoa että ko. puukotuksessa oli kysymys nolatuksi tulemisesta. Suurin pelko koulussa on häpeä ja nolatuksi tuleminen joko luokkatoverien tai opettajan toimesta. Osaamattomuus ja väheksitty tapa puolustautua "hiljaisin keinoin" altistaa oppilaan nolatuksi tulemiselle. Lihavan ja isokokoisen pojan maskuliinisuuskin asetettiin kyseenalaiseksi muiden poikien silmissä, uhkauksella antaa "pusu" ystävänpäivän kunniaksi.
Vuosia jatkunut kiusaaminen loppuu yleensä "vain" koulun loppumiseen.
Jorma Annikki,
VastaaPoistaen ole varmaan mistään kohdasta kanssasi eri mieltä, päinvastoin, voisin allekirjoittaa kaiken, viisas kirjoitus.
Kun kaikki tuo kuitenkin koulussa tiedetään, tulee voimaton olo, kun ei kuitenkaan kiusaamista saa ihmisistä kitkettyä pois. Voimattomia ovat vanhemmatkin kotona, varsinaiset kasvattajat.
Opettajilla on varsin hyvä tieto psykologian perusteista, erilaisista oppijoista, lasten tavasta kokea asioita ja tilanteita, ja tietoa on lisäksi mielenterveyden häiriöistä, sekä tietenkin kasvatustieteen perusteista - jos opettajat ovat päteviä ja kokeneita ja itse henkisissä voimissaan. Aina eivät ole. Edelleen epäpätevä opettaja tulee kunnalle halvemmaksi kuin pätevä.
Moni asia syö kuitenkin opettajan voimavaroja. Liian suuret ryhmäkoot, alati muuttuvat opetussuunnitelmat ja säästötoimet, vanhempien välinpitämättömyys tai toisaalta aggressiivisuus ja yhteistyöhön haluttomuus ja kykenemättömyys - vanhemmilla on omat ongelmansa ja masennuskautensa, jotka heijastuvat lapsiin ja heidän kauttaan koulupäivien sujumiseen.
Tunnen muutamia opettajia, jotka tekevät työtään valtavan paineen alla ahtaissa opetustiloissa, oppilaissa on runsaasti maahanmuuttajia, jotka tarvitsisivat erityishuomiota, monissa kouluissa on asbestia ja hometta, jota remontoidaan kaiken aikaa. Usein sattuu mm. sellaista, että kaksikin luokkaa on jossain kaukana kouluvirastossa buukattu samaan huoneeseen. Toinen joutuu sitten väistymään jopa koulun käytäville tai tilaan, jossa ei ole mitään välineitä, ei edes vanhanaikaista liitutaulua.
Oppilaat eivät suinkaan pysy näissä tilanteissa rauhallisina, vaan juuri näissä tilapäisissä ja hälisevissä tilanteissa tuupitaan ja kiusataan, kun opettajan huomio on suuntautunut ihan vaikka istumapaikan järjestämiseen kaikille.
Kerroin tämän esimerkin näin pitkästi, koska tämänkaltaiset muuttuvat koulupäivän tilanteet ovat tavallisia. Niissä ei todellakaan voi harjoittaa hallittua ja kaikki huomioivaa opetusta.
Sanon vielä sinulle, Jorma Annikki,
VastaaPoistaettä koulussa on valtavasti oppilaita, jotka saavat positiivista ja ymmärtävää kannustusta vain ja ainoastaan koulussa.
Oletko varma, että tunnet nykykotien realistista todellisuutta riitävän hyvin? Opettajilla olisi tästä masentavaa kerrottavaa, mutta he ovat vaitiolovelvollisia kaikesta tietämästään.
Nuo reunaehdot ovat meidän kaikkien tiedossa.
VastaaPoistaOpettajien ja vanhempien pitäisi ehkä ottaa vastuu itsestään ja huolehtia "tuleen jääneet" suojaan.
Ja, niin kuin totesin: "Siitäkin huolimatta minkälaiset valmiudet perimä ja koti on antanut", ovat opettajat vielä suuremmassa vastuussa jos; "Opettajilla olisi tästä masentavaa kerrottavaa, mutta he ovat vaitiolovelvollisia kaikesta tietämästään."
Ihan silläkin uhalla, että nyymi syyttää nuoleskelusta, olen Iineksen kanssa yhtä mieltä kiusaamisesta: se ei lopu koskaan.
VastaaPoistaKiusaamista on ollut aina, on nyt ja tulee aina olemaan ihmisyhteisössä. Se on geeneissä, laumaeläin hakee paikkaansa, ennen puhuttiin nokkimisjärjestyksestä. Samasta syystä ihminen on niin herkkä huomaamaan kaikenlaisen itseensä kohdistuvan syrjinnän, sellaisenkin jota muut eivät noteeraa millään tavalla.
Wahlroos-tapaus on oikea malliesimerkki siitä, miten "tyhmiä" saa haukkua, potkia ja mätkiä niin paljon kuin sielu sietää. Totta kai hän on sen kaiken ansainnutkin (vai mitä?), mutta niin väittää takuulla joka ainoa koulukiusaajakin.
Onko siihen saatu mitään tieteellistä tolkkua, että miksi jotain kiusataan ja jotain toista ei? Jotenkin se liittyy sosiaalisen kyvykkyyteen, ei pälätyskykyyn, vaan johonkin "hiljaiseen tietoon".
Minäkin olen muuten asunut koululla. (Mutta en ole opettajien lapsi.)
Minua saa haukkua. Tykkään siitä. Ei, en ole masokisti. Mutta tykkään mielipiteistä. (Etenkin tyhmistä.)
VastaaPoista'Se on geeneissä, laumaeläin hakee paikkaansa, ennen puhuttiin nokkimisjärjestyksestä.' (Tapsa)
VastaaPoistaLuokka ei ole lauma. Laumaeläimen lauma koostuu sukulaisista, ja paikat siellä jaetaan sen mukaan. Luokka on mielivaltainen, sekalainen porukka, joilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin se pakko, joka heitä luokassa pitää.
Susien käytöksestä saatiin pitkäksi aikaa totaalisen väärä kuva, kun sitä havainnoitiin eläintarhoissa, joissa toisilleen ventovieraat sudet muodostivat hierarkiaa. Vapaana ja luonnossa käytös oli ihan muuta kuin väkisin vieraiden kanssa häkkiin pakotettuna.
Monella suomalaisilla on sellainen piirre, että mitä lujemmin johtaja heitä haukkuu, sitä lujemmin he häntä ihailevat. Vielä parempaa on, jos johtaja on jonkinasteinen sosiopaatti.
VastaaPoistaSiksi Wahlrooskin (ja vastustajansa Halonen) saa töräystensä jälkeen aina puolustajansa.
Jorma Annikki,
VastaaPoistaeikös se ole vastuunkantoa itsestä ja samalla muistakin, että pysyy raskaassa työssä, vaikka se on osaamiseen, koulutustasoon ja vaativuuteen nähden alipalkattua?
Vielä semmoinen, että suomalainen opettaja on maailman ykkönen ranking-listalla ei vain työn tuloksellisuuden vaan myös korkean ja monipuolisen koulutustason vuoksi.
VastaaPoistaEi Amerikoissa ja muussa Euroopassakaan puhumattakaan itäisemmistä maista opettajilla ole maisterin tutkinto pääasiallisin tutkinto.
Valtaosassa maita riittää ns. alempi tutkinto, opistoasteinen kolmen vuoden koulutus. Suomessa opettajilla taitaa olla keskimäärin kuuden - seitsemän vuoden korkeakoulututkinto, jopa enemmän.
Tutkinto on vähintään yhtä laaja ja vaativa kuin vaikkapa juristin tai lääkärin tutkinto. Koska ala on naisvaltainen, palkka on kuitenkin eri maailmasta kuin nuo miesten suosimien alojen palkat. Esimerkiksi diplomi-insinöörien opinnot sujuvat huomattavasti kepeämmin ja vähemmin tutkimuksin kuin maisterin.
Onko siihen saatu mitään tieteellistä tolkkua, että miksi jotain kiusataan ja jotain toista ei? Jotenkin se liittyy sosiaalisen kyvykkyyteen, ei pälätyskykyyn, vaan johonkin "hiljaiseen tietoon".
VastaaPoistaTämä on mielestäni avainkysymys, jos kiusaamista halutaan oikeasti estää ennakolta. Asia ei etene sillä, että todetaan vain, että kiusaajassa on vika ja että hänen kanssaan tulee sen vuoksi keskustella ystävällisesti ja ymmärtäen. Ei se mihinkään johda, vaikka saattaa akuutin tilanteen katkaista.
Omalta näköalapaikaltani olen havainnut, että ryhmästä eristämiseen tarvitaan erilaisuutta. Usein nämä erilaiset olivat vähän arkoja ja jollakin tapaa hitaita tai heillä saattaa olla hyvin epämuodikas pukeutumistyyli. Heitä ei valita ryhmätöihin, vaan opettaja saa aina sijoittaa tällaisen oppilaan johonkin ryhmään. Ryhmätyöt ovat näille oppilaille luultavasti kidutusta. Yhteistä näille oppilaille on nimittäin nimenomaan sosiaalisen kyvyn puute, niin kuin Tapsa tuolla arvelikin. Se on pohja, jolle kiusauskin asettuu.
On myös mahdollista, että nämä syrjään jätetyt hissukat kokevat heitä kiusattavan, vaikka muut olisivat kohteliaita ja kilttejä käytökseltään. Jotakin voi sattua. Opettaja ei voi mitenkään huomata kaikkea, vaikka onkin useimmiten hyvinkin tietoinen ryhmädynamiikoista luokassa. Kun on sen yhden tarkkailtavan lisäksi 25 muuta tarkkailtavaa samaan aikaan ja lisäksi jotain pitäisi opettaakin.
Mutta insinöörin pitää osata laskea. Jos silta romahtaa, talo kaatuu tai kone ei toimi, jokainen huomaa, että olipa huono insinööri.
VastaaPoistaMutta jos koululainen ei opi, lintsaa tai räyhää, niin jokainen miettii, että onpa huono koululainen.
Toki nykyään syytetään myös koulua ja opettajia entistä herkemmin, tiedän, tiedän. Samalla tavalla kuin syytetään kaikkia muita, kun itsellä menee huonosti. Itseä ei syytetä, koska syy ei voi olla näin erinomaisessa henkilössä.
Karpon ohjelmassa kerran pappa ajoi mopolla vasemmalta sivutieltä auton alle, säilyi onneksi hengissä. Kun Karpo ehdotti, että eikö tämä ole teidän syynne, niin pappa tuohtui: – Minunko! Ei taatusti, enhän minä nähnytkään mitään!
Anolilli on oikeassa siinä, että luokka on keinotekoinen lauma. Mutta ei se asiaa miksikään muuta, päinvastoin. Kai tällaisista ryhmäkäyttäytymisen kuvioista on ainakin miljoona tutkimusta tehty?
Kun koira otetaan perheeseen, niin kyllä se käyttäytyy edelleen koiran tavoin. Ja kuvittelee ihmistenkin käyttäytyvän koiran tavoin.
Koulukiusaamisessa ei ole kysymys siitä, etteikö kaikkiin ihmisiin sisälly kyvykkyys väkivaltaan, kiusaamiseen ja toisen alistamiseen. Joillakin se kytkeytyy uhatuksi tulemiseen ja itsensä puolustamiseen, paniikkin tai jollain tapaa hallitsemattomaan tilanteeseen. Jotkut kiusaavat tilaisuudet tullen aina jos kiinnijääminen on epätodennäköistä tai tuomitsevuus "ymmärtäväistä".
VastaaPoistaTapsan toteamus Wahlroos esimerkein "tyhmiä saa haukkua, potkia ja mätkiä niin paljon kuin sielu sietää", on hiukan epälooginen. Wahlroosia ei kukaan ole oikeasti pitänyt "tyhmänä" ei häntä ole kiusattu. Hän kyllä pystyy pitämään puolensa.
On todettua, kiusaaja nimenomaan kokee kiusaamisensa oikeutetuksi ja se jos mikä on empaatitonta, kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan.
Tuo Iineksen vastuunkanto esimerkki on ns. "hatunheiluttelua". Sitäpaitsi tuo maininta "hiljaiset hissukat" ja "sosiaalisen kyvyn puute" sisältävät aimo annoksen, jokaisen olisi oltava oman onnensa seppä-eetosta.
Pakko sanoa jotakin vielä tuohon Jaahan heittoon, että suomalaiset tykkäävät kovasta isännästä.
VastaaPoistaNo jaa, en oikein usko. Suomalaista mieluummin ei kauheasti käskytetä eikä sanota edes, miten homma hoidetaan.
En minä ainakaan ole Wahlroosia puolustanut. Olen lähinnä siivonnut pahimpia olkiukkoja älämölöä pitävien suusta. Kuten vaikka että jos sanoo, että yksilöllä on vastuu tekemisistään, niin miten joku neropatti saa sen tarkoittamaan myös sitä, että se tarkoittaa vanhusten hankeenjättöä.
Luokka on mielivaltainen, sekalainen porukka, joilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin se pakko, joka heitä luokassa pitää.
VastaaPoistaAnonilli, Suomessa ei ole koulupakkoa!
Luokka ei siis ole mielivaltainen porukka, jota pakko pitelee.
Sanoisin pikemmin niin, että luokka on jokseenkin homogeeninen ryhmä (usein samanikäisiä ihmisiä samalta lähialueelta), jolla on yhteinen tavoite päästä samaan päämäärään.
Eikös luokka ole pikemminkin heterogeeninen yhteisö, jossa jokainen on omanlaisensa persoona?
VastaaPoistaKun ajattelee vaikka omia koulukavereitaan eri luokka-asteilla, niin kyllä yhteen luokkaan mahtui vähän jokasorttista ihmistä!
On toki, Kuunkuiske, jokainen on tietenkin oma persoonansa ja luokkaa sanotaan yleisessä merkityksessä heterogeeniseksi.
VastaaPoistaKäytin sanaa homogeeninen tuossa tarkoituksella, koska ryhmä ei ole satunnaisesti asettunut niin kuin anonilli sanoi, vaan luokat kootaan ala-asteelta lähtien pääpiirteittäin ikäryhmittäin saman alueen lapsista. Kokoonpanossa on siis myös yhdistäviä tekijöitä.
Myöhemmillä luokka-asteilla ryhmiä kootaan vaikkapa harrastuneisuuden mukaan teatteri- tai musiikkikurssille, jolloin ryhmää voi sanoa tältä osin homogeeniseksi. Luokkajaon pohja on siis homogeeninen, yhdistävät tekijät määräävät luokat.
Homogeeninen ja heterogeeninen eivät siis sulje toisiaan pois - riippuu kummasta puhutaan, ryhmää yhdistävistä vai ryhmää erottavista tekijöistä.
"eikös se ole vastuunkantoa itsestä ja samalla muistakin, että pysyy raskaassa työssä, vaikka se on osaamiseen, koulutustasoon ja vaativuuteen nähden alipalkattua?"
VastaaPoistaSairaanhoitajat.
Tuohon koulupakkoon vielä - opintovelvollisuus meillä eikä käytännössä juuri kukaan opeta lapsiaan kotona.
VastaaPoistaJuuri luin jostakin, että meillä on 32000 nuorta, joiden koulunkäynti on tyssännyt peruskouluun.
On niillä eväillä ankeaa hakea paikkaansa.
Siis oppivelvollisuus meillä on.
VastaaPoistaTuohon ihmisen vastuuseen omasta elämästään liittyy Kaarina Davisin Hämeenkyrön sanomissa julkaistu haastattelu. (Löytyy kun googlaa "elämän täydeltä valintoja".)
VastaaPoistaTäyttä asiaa ja hyviä pointteja.
Olen lukenut hänen kirjansa Irti oravanpyörästä - nimi ei mielestäni anna täysin oikeaa kuvaa kirjan sisällöstä - ja allekirjoitan suunnilleen joka sanan.
'Luokka ei siis ole mielivaltainen porukka, jota pakko pitelee.' (Iines)
VastaaPoistaLuokassa on saman näennäisen yhteisön sisällä ihmisiä, jotka eivät vapaaehtoisesti viettäisi viittä minuuttia toistensa seurassa.
Aikuisuuden iloihin kuuluu se, että kunhan pysyy pois vankilasta, saa valita itse seuransa.
"Omalta näköalapaikaltani olen havainnut, että ryhmästä eristämiseen tarvitaan erilaisuutta."
VastaaPoista"Yhteistä näille oppilaille on nimittäin nimenomaan sosiaalisen kyvyn puute, niin kuin Tapsa tuolla arvelikin. Se on pohja, jolle kiusauskin asettuu."
Siis mitä? Toiset kiusaavat (saavat kiusata?) sitä joka on erilainen. Höpö höpö. He jotka kokevat erilaisuutensa varhain kehittyvät usein hyvin empaattisiksi. Heidän itsetuntonsa on aikuisena, aivan toisissa kantimissa. Heidän ei toisaankaan tarvitse kiusata erilaisia ihmisiä myöhemminkään.
Koulukiusaamisesta ovat kertoneet mm monet julkkikset ja elämässään muuten menestyneet fiksut aikuiset. Jani Toivola kertoi siitä ohjelmassa "Miten minusta tuli minä".
Äskettäin tuli telkkarista balettia harrastavista nuorista ohjelma. Kaikki pojat kertoivat aika kamalia juttuja kuinka heitä kiusataan koulussa, erästäkin tanssijapoikaa oli hakattu ja potkittu.
Ja puuttuvatko opettajat?
Luonnevikaisuus kuuluu suomalaiseen johtajuuteen. Katsokaa nyt presidenttejäkin. Tai ylipäätään tätä touhua, Finnairin miesten ja Hautalan sänkyleikit nyt viimeisimpänä.
VastaaPoistaWahlroosin (joka on todennut Ayn Randin tärkeimmäksi kirjalliseksi vaikutteekseen) eriasteiset möläytykset ovat tietääkseni aiheuttaneet finanssipiireissä harmaita hiuksia. Ei hänen puheitaan kannata lähteä tulkitsemaan edukseen vaan ottaa ne sellaisina kuin ne ovat - sosiopaatin hölinää.
Jos Wahlroosilla ei olisi satojen miljoonien (perittyä) lompakkoa, hän istuisi todennäköisesti Nuivanniemellä, Sörkän vankilassa (jommalla kummalla puolella kaltereita) tai kumihanskat käsissä Katajanokan tullissa. Tai sitten olisi uskonnonopettaja.
Anonilli,
VastaaPoistaeikös työpaikoilla sitten ole sama juttu kuin sanot luokissa olevan:
"Luokassa on saman näennäisen yhteisön sisällä ihmisiä, jotka eivät vapaaehtoisesti viettäisi viittä minuuttia toistensa seurassa."
-- > Työpaikalla on saman näennäisen yhteisön sisällä ihmisiä, jotka eivät vapaaehtoisesti viettäisi viittä minuuttia toistensa seurassa. Eli ei aikuisenakaan saa itse valita ryhmänsä koostumusta.
Anonyymi 17.46,
VastaaPoistamistäs sinä luet jonkun sanoneen, että erilaista saa kiusata. On oma päätelmäsi, että saa. Minun mieleeni ei tulisi, että ketään saa millään syyllä kiusata. Vika on aina kiusaajan.
Kun haetaan instrumentteja kiusaamisen kitkemiseen kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, pitää tutkia myös uhrin psykologiaa ja miettiä, miten uhrin asemaan joutumisen eli kiusaamisen kohteena olon voi välttää. Kiusaamisen ennalta ehkäisyyn on siis myös kiinnitettävä huomiota tästä uhrin näkökulmasta. Jos kiusaaja on esimerkiksi luonnehäiriöinen tai psyykkisesti häiriintynyt, hänen parantamisensa voi olla mahdoton tehtävä muille kuin mielenterveysalan asiantuntijoille.
Jaaha,
VastaaPoistajohtajissa on taatusti luonnehäiriöisiä narsistipsykopaatteja, mutta tasavaltaisten demokratioiden presidenteissä tuskin. Työssä pitää tulla toimeen niin monen ihmisen kanssa, että narsistikaan ei pystyisi hoitamaan sitä solmiutumatta omaan virityksiinsä.
Huomaan, että minulta puuttuu Wahlroos-kiihko tyystin. Se johtuu varmaan siitä, etten tiedä hänestä tarpeeksi, hän ei ole meikäläisittäin kiinnostava. Yleensä en seuraa rahamiesten touhuja enkä rahan liikkeitä - enemmän kiinnnostaa ihminen ja psykologia kuin materia. Tuo mainittu kirjailijakin on minulle tuntematon, paitsi mitä nyt Wikipediasta lunttasin.
"johtajissa on taatusti luonnehäiriöisiä narsistipsykopaatteja, mutta tasavaltaisten demokratioiden presidenteissä tuskin."
VastaaPoistaHeh... Suomen presidentit ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta olleet erittäin hankalia ihmisiä.
Mitä tulee jonkun Wahlroosin sosiaalisiin taitoihin niin voi hyvänen aika... Juuri nämähän häneltä kokonaan puuttuvat.
Voi hyvinkin olla, Jaaha, minä en siis tiedä tarpeeksi Wahlroosista ja hänen perimmäisestä luonteestaan. Hän voi olla täysi paska ihmiseksi, mutta en siis tunne hänen tekojaan. En halua kenenkään kohdalla takertua medialle annettuihin lausuntoihin. Mutta siis hänen suurin syntinsähän on rikkaus, että kyllä hän varmaan aika sika on.
VastaaPoistaJaaha, hankala ei ole sama kuin luonnehäiriöinen. Minäkään en ole kauhean helppo, mutta arvelisin, etten ole luonnehäiriöinen, koska näen itsessäni niin paljon hävettäviä vikoja. Pikemmin voisin olla vähän neuroottinen.
'Eli ei aikuisenakaan saa itse valita ryhmänsä koostumusta.' (Iines)
VastaaPoistaAikuisena voi valita työpaikkansa, ja jos työyhteisö on sairas, siitä voi ja pitää lähteä.
Anonilli,
VastaaPoistaei se käytännössä mene noin. Työpaikkaa ei niin vaan valita, vaan työpaikka valitsee ehkä sinut kymmenien hakeneiden joukosta. Usein ei valitse, vaan on tehtävä ikäviä sijaisuuksia ja pätkätöitä. Töistä voi harva lähteä pois varmana siitä, että saa paremman paikan. Veemäinen työpaikka on pidettävä joskus jopa elämän ajan.
No se vielä, että vaikka saisi hyvän työn, voi työyhteisö olla vähemmän innostava. Yksikin ikävä työtoveri voi pilata työyhteisön hengen. Työtovereita ei voi valita, ja poissa ovat ajat, jolloin työpaikkaa vaihdettiin, kun ei tykännytkään enää.
VastaaPoistaJaaha - eihän Wahlroosilla ole satojen miljoonien perittyä lompakkoa, vaan hän on ansainnut/keplotellut miljoonansa itse.
VastaaPoistaMielenkiintoista, että täällä todetaan koululuokan koostuvan ihan erilaisista persoonista, mutta toisaalla sitten puhutaan, että nuoret sitä, nuoret tätä jne ihan kuin se olisi hyvinkin monoliittinen ryhmä.
Jokainen ikäluokka jakautuu on ihan samalla tavalla erilaisiin tyyppeihin kuin muukin väestö samoilla seuduilla. On näköharha, että nuoriso on jotenkin samanlaista. Yhtä erilaista se on kuin meidänkin nuoruudessamme. Mutta tämähän siis täällä tiedetäänkin, jonka ilolla totean.
Mutta se kiusaaminen... Olisiko se ehkä niin, että ihmisellä on taipumus jakautua ryhmiin, joukkueisiin, heimoihin, jengeihin... ja erilaiset ovat omituisia. Ja koska luokassa niistä ei pääse eroon, kuten Anolilli totesi, niin ärsyttäähän se.
Iines: "Yksikin ikävä työtoveri voi pilata työyhteisön hengen."
VastaaPoistaNiinpä. Ihan kuin olisi iso kala vähän nykäissyt, kun luin tuon... eli kävi aavistus, että tuolta suunnalta selitystä voisi hakea.
Mutta siis eri puolelta. Kyse on ehkä jonkilaisesta erilaisuudesta, häiriöstä, jota ei osaa selittää, mutta joka aiheuttaa siihen otollisilla ihmisillä kiusaamisreaktion. Vähän niin kuin viina saa jotkut aggressiiviseksi ja toiset mukaviksi.
Kiusaaminen on niin yleistä, ja usein kiusaaminen jatkuu, vaikka uhri vaihtaa koulua. Se siinä on omituista. Kun ei se kuitenkaan uhrin vika ole, siitähän on lähdettävä.
Toisaalta kun ajattelen niitä tuntemiani tapauksia, joissa joku väittää, että häntä kiusattiin työpaikalla, niin harvoin ne ihan niin yksiniittisiä tapauksia olivat.
VastaaPoistaTapsa, "Buntta" Wahlroosin pojalle junailtiin muutamankin kaatuneen pankin asiakkaat. Muutakin kasinokepluiluia on varmasti ollut. Sukunsa myös erittäin rikas. Ei ole juuri tarvinnut Björnin "kantaa vastuuta omasta elämästään".
VastaaPoistaTuo "nuorten" erilaisuus - samuus on yhtaikaa totta. Riippuu siitä, mistä tarkastelupisteestä asiaa lähestyy.
VastaaPoistaNuoret ovat keskenään heterogeeninen ryhmä, mutta lintuperspektiivistä tarkasteltuna homogeeninen ryhmä, koska tällöin painotetaan yhdistävää tekijää, nuoruutta, ja ladataan sille merkityksiä, jotka tietenkin voivat olla vääriäkin. Mutta käsitteellä nuoruus on joka tapauksessa liuta määreitä, jotka luonnehtivat sitä, mutta eivät sitten taas luonnehdi esimerkiksi lapsuutta tai vanhuutta.
Väite siitä, että ryhmä "koululuokka" tai "nuoret" olisi vain heterogeeninen, ei siis ole ainoa totuus.
Ns. "kansan raivon" voi astia vain virtuaalisessa kanssakäymisessä. Suomessa ei kaduilla oikeasti ole tekoihin asti tähtäävää ja suuria joukkoja käsittävää raivostuneen kansan kiihkoa.
VastaaPoistaRefleksinkaltaisuudestakin voisin todeta niiden kyseisissä tapauksissa palvelevan ajanvietettä, tarkoitushakuisuutta ja asenteellisuutta. Perusteluksi heittäisin vain sen se, että konkreettisia tekoja ei ole, ainakaan kirjoitetun perusteella, kovinkaan paljon.
"Towerit, huomenna jaetaan (ilma)kiwäärit!"
VastaaPoistaOpettajista lisää:
VastaaPoistahttp://www.tekniikkatalous.fi/tyo/naisopettajat+antavat+pojille+huonompia+arvosanoja/a780313
Samanlaisia tietojahan on tullut Suomestakin. Mitähän arvon blogaaja tällä kertaa vastaa? ;)
Mikäs tässä herra Jaahan sinua kismittää? Sekö, että miesopettajat antavat liian korkeita koenumeroita poikaoppilaille? tai se, että naisopettajat antavat heikommin? Ilmeisesti, näin minä asian käsitän, molemmat sukupuolet vetävät "kotiin päin"...? (Varmasti tahattomasti.)
VastaaPoistaMiesopettajat antavat obj. oikeita numeroita vain tyttöoppilaille.
Linkin tutkimuksen mukaan siis ilmeni, että "naisopettajat antoivat pojille keskimäärin huonomman arvosanan kuin ulkopuolinen tarkastaja." Ilmeni myös, että "miesopettajat antoivat pojille keskimäärin paremman arvosanan kuin ulkopuoliset tarkastajat."
VastaaPoistaTutkimuksessa ilmeni myös, että "miehet antoivat tytöille täysin samoja arvosanoja kuin ulkopuoliset arvioijat." Minua ihmetyttää nyt, miksi ei kerrota, millaisia numeroita naisopettajat antoivat tytöille.
Herää myös kysymys, kumpaa sukupuolta "ulkopuoliset" tarkastajat" olivat. Herää kysymys myös, mikä olisi tulos ollut, jos arvosanat olisi annettu nimettömien tietokoneella tulostettujen koepapereitten perusteella.
Vielä kiinnitin huomiota tuohon, että "tutkimus osoitti, että pojat uskoivat arvosanansa olevan 3 % matalampi, jos arvioija oli nainen. Tytöt taas uskoivat saavansa miesopettajilta 6 % paremman arvosanan."
VastaaPoistaMinusta tämä ei heijasta niinkään opetuksen sukupuolieroja, vaan se kertoo enemmän yleisistä yhteiskunnallisista sukupuoli- ja tasa-arvoasenteista.
Pienet tytötkin tietävät, että miehiin voi vaikuttaa ulkoisin naisellisin keinoin. He ovat myös oppineet, että mies on herra ja valtias ja hänelle pitää tosissaan yrittää.
Sitäkin tutkimustulokset ehkä heijastavat, että naiset ovat varsinaisia opettajia, pikkutarkempia ja vaativia, he sakottavat herkästi hutiloinneista.
Niin siis tähän asti Iineshän on meille kertonut, että höpö höpö eivät naisopettajat tyttöjä suosi, tasapuolisia ollaan, korkeintaan poikia suositaan. Vaikka Suomessakin on tutkimuksia, joissa tyttöjen suosiminen todetaan.
VastaaPoistaOngelmaksi asian tekee se, että opettajista vain sellainen 10-15 % on miehiä. Jos 85 % prosenttia opettajista antaisi tytöille huonompia arvosanoja sukupuolen takia, tästä nousisi sellainen haloo että seinät kaatuisivat. Nyt kun kyseessä on pojat, niin meh, olankohautus.
Niin tämä nyt oli vain tälläinen update tästä aiheesta. :D
"Herää kysymys myös, mikä olisi tulos ollut, jos arvosanat olisi annettu nimettömien tietokoneella tulostettujen koepapereitten perusteella."
VastaaPoistaEiköhän se noin tehtykin.
Taidat puhua pääni yli muille, Jaaha. Minä puhun mieluummin suoraan sinulle.
VastaaPoistaSiis eihän tuota tutkimusta voitu tehdä nimettömästi, koska siinä tutkittiin nimenomaan oppilaan sukupuolen vaikutusta opettajan antamiin arvosanoihin. Eihän eroa saada näkyviin, ellei opettaja tiedä, kummalle sukupuolelle hän numeron antaa. Suosimisesta voidaan puhua vain, kun sukupuoli on tiedossa.
Se että valtaosa opettajista on naisia, johtuu opetusalan surkeasta arvostuksesta ja palkkatasosta korkeasta koulutuksesta huolimatta. Opetusalalla tulisi olla lääkäri-juristiryhmien palkkataso, koska koulutus on samantasoista huippukoulutusta ja koska työ on vaativaa ja raskasta.
Opiskelijat valitaan yleisillä ja yhtäläisillä pääsykokeilla, joihin kuka tahansa ylioppilas voi hakeutua.
"Eihän eroa saada näkyviin, ellei opettaja tiedä, kummalle sukupuolelle hän numeron antaa. Suosimisesta voidaan puhua vain, kun sukupuoli on tiedossa."
VastaaPoistaEihän sen ulkopuolisen arvostelijan tarvinnut tietää oppilaan sukupuolta vaan hän toimi nimen omaan verrokkina sille opettajalle, joka tiesi oppilaan sukupuolen!!!
Paljon mahdollista, että ulkopuoliset tarkastajat olivatkin paperitarkastajia. Näin he tosiaan olisivat olleet verrokkiryhmänä, jota mielessäni kaipasin. Jokin painotus uutisessa vei ajatukseni muualle.
VastaaPoistaKovin vähälle huomiolle tuntuu nyt kuitenkin jäävän se sinulta, Jaaha, että miesopettajat tutkimuksen mukaan antoivat pojille keskimäärin paremman arvosanan kuin nuo ulkopuoliset tarkastajat.
Mitä tästä sitten pitäisi päätellä?
Jos miehiä olisi 50 % opettajista, niin ongelmaa ei sinällään olisi.
VastaaPoistaKoska ei ole, niin on.
P.S. En ole valmis maksamaan lisää palkkaa lääkäri/juristille, joka ei tiedä mitä verrokkiryhmällä tarkoitetaan.
Kyllä verrokkiryhmän tietävät kaikki korkeakoulututkinnon käyneet. Miksi juristit eivät sitä tietäisi?
VastaaPoistaMinä taas en olisi valmis ottamaan huonommin pärjääviä koulutukseen ohi paremmin pärjäävien, oli sukupuoli mikä tahansa. Kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet päästä opettajankoulutukseen. Kyse on halusta, motivaatiosta ja sen eteen tehdystä työstä. Valmennuskurssille vaan harjoittelemaan opettajankoulutukseen pääsyä!
Mono: "Suomessa ei kaduilla oikeasti ole tekoihin asti tähtäävää ja suuria joukkoja käsittävää raivostuneen kansan kiihkoa."
VastaaPoistaVielä.
Viimeksi oli 50-luvulla, silloinkin sattuvasti Arabian mellakoita.
Simonen määräsi ratsupoliisit hajottamaan rettelöitsijät ja sai Sapeli-nimensä.
Mutta kyllä minua korpesi, kun kuuntelin katkelmia Kataisen puheesta jossakin. Kaivattaisiin kuulemma jonkinlaista luovaa pöhinää... Herra jumala, nämä pöhinä-puheet olivat muodissa mainosmaailmassa jo 10 vuotta sitten!!
Jyrki, jätä Bob ja hae virikkeet vaikka kadulta.
Arabian mellakat tapahtuivat vuonna 1948. Ja silloin silloinen sisäministeri Simonen - äärimmäisen terävä äijä - sai "Sapeli"-nimensä. (Jos hänen sukunimensä olisi ollut Timonen niin häntä olisi kutsuttu "Tikari-Timoseksi". Luulisin. Tai jos hän olisi ollut Vilén niin häntä olisi haukuttu Véitsi-Viléeniksi.)
VastaaPoistaPahemmat kähinät, hyvä ystäväni Tapsa, tapahtui seuraavana vuonna Kemissä, elokuussa 1949. Siellä kuoli oikeasti ihmisiä. (Muistan, vaikka en ollut vielä silloin syntynyt, mutta muistan.)
Voiko tämänkään... mun piti pistää tähän Olavi Virran versio Puukko Mackiesta... mutta en kehdannut. Se on niin ala-arvoinen versio! Ei löydy säällistä suomenkielistä esitystä tästä, ikävä kyllä, täytyy tyytyä tähän:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=wgYgl4OodeY&feature=related
"On hailla hampaat, se ei niitä piiloon saa..."
Hammaslääkärini, joka soitti vetopasuunaa eräässä ihan kunnon pumpussa (eli orkesterissa), sanoi kerran (samalla kun porasi hammastani) että... "mikä ihmeen vetopasuuna... täytyyhän sitä myös työntää". Radio soitti siellä aina taustamusiikkia, lähinnä klassista musiikkia. Kerran kuuluttaja sanoi (jotenkin niin) että "tässä kuulimme Chopinin pianokonserton se ja se..." niin tämä välskäri - samalla kun ähelsi hampaani kimpussa - tuhahti että "eikä ollut kuin Schubertia". Ja, ennen kuin pääsin siitä tuolista ylös, niin kuuluttaja korjasi "anteeksi, tuo äskeinen pianokonsertto a-molli se ja se, olikin Schubertia".
VastaaPoistaTäytyy myöntää että Seppo Harju - hän lienee jo eläkkeellä? - oli kamalan hyvä hammaslääkäri.
Hammaslääkärit on kivoja. Oma hammaslääkärini on lähes eläkeikäinen nainen, joka puhuu paljon. Olen merkinnyt hänen lausahduksekseen mm. tämän: "Se on julmaa kun ihmistä riisutaan". Tämä tapahtui hammastani vedettäessä. Toisen kerran saivat leveäperäiset blondit kyytiä. "Muuta ei tarvi olla kuin blondi ja leveä perä, niin miestä viedään, on hänen toinen lausahduksensa." Aistin naisen tuohtumuksessa henkilökohtaista tragediaa, myös samanikäisen hammashoitajan kohdalla, sillä hän oli myös tuohtunut. Toivoin naisten rauhoittuvan, sillä he askaroivat minun suussani.
VastaaPoistaLapsuuteni hammaslääkäri ei sen sijaan ollut kiva. Hän veti lasten hampaita ja rääkkäsi heitä hirveillä pihdeillä.
Suomalainen vanhempi kansa ei mellakoi kadulla, niin vahva herran pelko ja kunnioitus heissä vielä on.
VastaaPoistaNuorempi väkihän sen sijaan riehakoi Paavo Arhinmäki seassaan Euro Mayday (?) -marsseilla ja rikkoo ohimennessään liikkeiden ikkunoita ja polttaa sitä sun tätä.
"Työlakkoa puuhasivat terwanwyöryttäjätkin Oulun terwahowissa muuanna päiwänä wiime wiikolla. Wyörytyksestä on tosin joitakin kymmeniä pennejä pienempi palkka kuin ylipäätänsä muilla työmiehillä, mutta sitä työtä pidetäänkin sitten wähän huonommanarwoisena kuin joitakin muuta, siihen kun pystyy huonompikin mies, ikäkulu, ruha jos rampakin, ja yksin akkawäkikin. Mutta nyt oliwat kai ukot jostakin kuulleet tai lukeneet, että ulkomailla ruukataan wäliin heittää työt sikseen, kun tahdotaan saada palkat kohoamaan. Ja niinpä hekin eräänä kuumimpana ja kiireimpänä päiwänä paneusiwat kesken töin, sanan puhumatta kentälle makuulleen, ja uhkasiwat niille työkumppaneilleen, jotka eiwät näitä yhteispyrintöjä kannattaneet, antaa "selkään"."
VastaaPoista"Kaiku", heinäkuu 1893.
Kylläpä mokasinkin... Hyvä Mikis, kun oikaisit. Tietysti tiedän milloin mikin tapahtui, mutta jotenkin saunan jälkeen kalja kädessä lipsahti.
VastaaPoistaEtenkin Arabian lakkojahan on ihan aiheellisestikin pidetty kommunistien vallankumouksen viimeisenä taisteluna, jonka piti avata meille Tsekkoslovakian tie. Mutta se oikoistodemari Simonen, saatana, ryhtyi lahtarien kätyriksi.
Viimeisenä taisteluna siksi, että Yrjö Leino sisäministerinä oli jo mokannut aiemmat mahdollisuudet. Joko siksi, että oli jumalaton juoppo, tai siksi että oli pohjimmiltaan isänmaallinen mies.
Tai molempia.
Jotenkin kyllä ihailen sitä kreikkalaista naista, joka roikkui lehtikuvassa korkealla parvekkeen kaiteen ulkopuolella ja uhkasi hypätä alas. Hänen miehensäkin piti hypätä, mutta oli jo mennyt sisätiloihin, kun lehtikuvaajat saapuivat.
VastaaPoistaSyynä ovat tietenkin Kreikan säästöt, jotka heidän kohdallaan olisivat merkinneet heidän vakavasti sairaan lapsensa hoitojen lakkaamista, kun vanhempien tulot olisivat lakanneet työpaikkojen mentyä alta.
Ymmärrän siis epätoivoisia kreikkalaisia, sillä heillä on todellinen hätä. Maata on johdettu kelvottomasti. Lisäbonusta maksetaan, jos tulee töihin ajoissa! Mikä moraali päättäjillä! Ja kolmentoista kuukauden palkanmaksu vuodessa on täysin omituista, vaikka tällainen tapa on muistaakseni myös Saksassa. Muistelen sisareni maininneen, että hän saa aina yhden kuukauden ylimääräisen palkan palattuaan kesäloman päätteeksi töihin. Suomalainen lomarahakäytäntö on pikkusiivu tähän verrattuna.
Puukkoja ja puntareita ei kukaan tietenkään voi kieltää. Yksilön vastuusta on jo edellisen Keskusta/Kokomus hallituksen aikana korostettu aienpaa enemmän ja nykyinenkään hallitus, Kokoomuksen johdolla, ei tuota yksilön vastuuta ole suinkaan kaihdettu korostaa. Wahlroosin esilletulo liittyy tietysti Niinistön valintaan ja kohtaan, jossa on hyvä tuota yksilön vastuuta entisestään korostaa. Taloudellinen taantuma on otollinen ajankohta luoda kielteistä ilmapiiriä sosiaalisille tulonsiirroille, ja kaiken kattavalle iskulauseelle "ilmaisia lounaita ei ole". Näin on helponpaa tehdä tyly jako sairaisiin ja vammaisiin sekä aktiivisesti osallistujiin, ilman keppiä ja porkkanaa.
VastaaPoistaKurosen puolustaminen näyttäytyy kirjoitetun valossa lähinnä asenteeliseslta auktoriteettivastaisuudelat ja naisnäkökulmalta. Kiesin keissi oli feminismin vastainen kannanotto ja kunniamurhaajan piilottelu "esiliinan" takana oli naivia humanistisuutta.
Murha on kaikissa tapauksissa murha ja kiusaamisen tuomitsemisessa ei tarvitse sivulauseita.
Rikkaalle sallimme mielellämme kaiken tarpeettoman ja koko ihmiskuntaa rikastavaksi tavoitteeksi materialistiset kannusteet. Köyhältä on helppo kieltää jopa tarpeellinen ja hänen onnekseen riittää inhimillisyyden kasvu.
Nyt on hyvin vaikea ymmärtää kirjoitustasi, Herppes juoma. Vaikka mitenpäin sen luen, aina se näyttäytyy minulle kummallisen vieraana tulkintayrityksenä kirjoituksestani.
VastaaPoistaOn tietysti imartelevaa, että kirjoitukseni luetaan tarkkaan ja sitä mietitäänkin, mutta lukuunottamatta satiiria tai sarkasmia tai jonkinasteista huumoria kirjoituksissani harvoin on mitään verhottua tai piilotettua merkitystä. En osaa sanoa mutkan kautta, olen aika totinen ja yksimerkityksinen enimmän osan aikaa.
Esimerkiksi otsikkoni on puhdasta sarkasmia ja analoginen aselupien yleisten kiristämisvaatimusten kanssa. Näitä kiristysvaatimuksiahan esiintyy aina odottamattomien surmien yhteydessä aaltomaisesti.
Yksilön vastuukin on nähtävä avaralla sydämellä. Ei kukaan siitä puhuva ole niin pöljä, että tarkoittaa sitä totaaliseksi normiksi. Se jonka mieleen edes tulee totaalivastuu, on itse pöljä.
Kurosen ja Kiesin puolustaminen oli tunteiden ilmaisun puolustamista. Joku voi tosiaan nähdä tapauksissa muutakin kuin laskelmointia. Minun kävi sääliksi molempia pikku tyhmyreitä.
Emme me mitään mielellämme salli rikkaalle. En minä ainakaan. En kuitenkaan ole niin tavaran perään, että tahtoisin ottaa mitään keltään pois. Ei raha tuo onnea.
"Ei heilu enää Perkon pamppu", totesi työkaverini isä lukiessaan kuolinilmoituksia lehdestä.
VastaaPoistaKyseinen Perkko oli turkulainen konstaapeli, joka vuonna -56 yleislakon aikana mätki lakkolaisia pampulla.
Ei siitä niin pitkä aika ole.
Ei ole pitkä aika, ei. Nimittäin eilisessä Avarassa luonnossa kertoja sanoi, että yksi Uuden-Seelannin tietty saari on vasta 40 000 miljoonaa vuotta vanha!
VastaaPoistaIlmaisu jotenkin pani asioita oikeaan järjestykseen.
Pitkälle kantaa senkin ihmisen muisti, joka muistaa saaren syntyneen 40 000 miljoonaa vuotta sitten!
VastaaPoistaJoillakin johonkin pohjaavilla sopimuksilla tiedemiehet hierovat fiksuja leukaperiään ja muodostavat mitta-asteikkojaan, jotka pohjaavat...Mihin?
Perspektiivi on kyllä aina paikallaan!
Lähes harmistuin tuulisesta lumisateesta, kun ilma ei ole kovin kutsuva ulos.
Suuren luokan probleema ;)
Aseiden saannin tiukennusyrityksistä mieleeni tulee aina se oho-ahaa!-hetkeni, kun tajusin, että henkilökohtaiset aseet ovat olleet valtiovallan erityisessä suojeluksessa näihin päiviin asti. Aivan tämänhetkistä tietoa minulla ei ole, mutta ainakin vielä muutama vuosi sitten kaikki asetiedot olivat pahvikorteilla pihtiputaan ja tämmiön poliisilaitoksilla. Tai missä nyt milloinkin.
VastaaPoistaJa iänikuinen aseidenpuolustjien argumentti: "Jos asetta ei olisi ollut, olisi ampunut puukolla!"
--
"Tuhat vuotta on yksi päivä ja yksi päivä on tuhat vuotta."
Minä muistan hyvin monia asioita erittäisn kaukaisilta ajoilta. Esimerkiksi viime jouluna ei ollut lunta lainkaan.
Avara luonto on tiedeohjelma, Kuunkuiske, ja tieto ei ollut siis muistinvarainen, vaan ohjelmantekijöiden, tiedeihmisten esittämä tieto. Tieto pohjaa maailman kausiin ja kulloinkin esiintyneisiin asioihin ja eläimiin, eli pakkohan tieteen faktoihin on myös luottaa.
VastaaPoistaSuomalaisten aselupia selittää varmaan aika pitkälle vanha metsästyskulttuuri. Maalla, kesäpaikallani vähän joka talossa on aseita ja hirvimiehiä. Kaksi mökkinaapuriani paukuttelee huvikseen, lähempi naapuri pelottelee räkättirastaita ja hieman ulompi naapurini ampui kerran pihani halki ilmakiväärillä. Tai siis hänen pieni lapsenlapsensa ampui ja ukki hekotteli vieressä. Toivat sitten meille ämpärillisen herneenpalkoja, kun huomasivat, mihin luoti harhautui.
Kyllä siihen se vaikuttaa, samoin suuri ja mahtava neuvostoliiton pelko.
VastaaPoistaYmmärsin kyllä, Iines, mutta kaikki tiedemiesten mittaama tieto pohjaa sopimuksiin, joita he tekevät oletusten pohjalta.
VastaaPoistaSiksi siis vitsailin, että hyvä muisti - ja pitkä ikä - sillä, joka todistetusti muistaa 40 000 miljoonan vuoden taa!
Kyllähän sinä Kuunkuiske teet tuossa nyt ajatusvirheen, kun käytät luotettavana vertailukohtana jonkun muistia, joka ei kovin tarkka ole edes päivää, saati kymmentä tai miljoonaa vuotta. Ei siinä ole mitään hassua.
VastaaPoistaMinusta geologeille ei tarvitse irvistellä, jos ei edes tiedä, mitä he tekevät ja miten tietoaan keräävät. Symppiksiä tyyppejä ovat he.
"...40 000 miljoonaa vuotta..."
VastaaPoistaTe kaikki varmaan huomasitte heti, että tuo on sama kuin 40 miljardia vuotta? Ette vain halunneet ilmiselvää asiaa korostaa?
Saari on siis kymmenen kertaa vanhempi kuin maapallo. Ja kolme kertaa vanhempi kuin maailmankaikkeus. Pitkä on tiedemiehen muisti.
Tapsa, eikö sinusta 40 000 miljoonaa kuulostaa paljon raflaavammalta!
VastaaPoistaAnnikki, vai ei ole muistiin luottamista? ;) No ei ainakaan minun muistiini - aika lahjakkaasti unohtelen asioita, ainakin sellaisia, joilla ei ole ihmeempää merkitystä.
Muistan kuulleeni, että vietiinpä kerran parinkymmenen vuoden takaisia luita tutkittavaksi, haluttiin tietää niiden ikä. Siis haluttiin tietää mittausten tarkkuus, kun ikä oli tiedossa.
Iäksi arvioitiin kymmeniä tuhansia vuosia, joten ei mennyt ihan putkeen.
Geologeja on varmaan symppiksiä ja myös mulkvisteja niin kuin kaikkia muitakin ihmisiä.
Englannissa on kuulemma ilmestynyt yli sata vuotta psykologian alan tieteellinen, kuukausittainen julkaisu.
Sadan vuoden aikana yhdessäkään numerossa ei ole mainittu sanaa rakkaus.
No mitä hullua - mitä sillä on tekemistä ihmiselämän kanssa?
Tieteellä on paikkansa, mutta ei se liene kovin toimiva pohja maailmankatsomukselle.
Vai onko vain minulta mennyt ohi ne tutkimustulokset, joissa kerrotaan elämän syvät salaisuudet?
Tyyliin elämän tarkoitus, onnellinen elämä jne.
Sellaisia ei liene saatavilla, kun Suomessakin kai 700 000 ihmistä syö mieliala/masennuslääkkeitä.
En edes kiinnittänyt huomiota, oletin vain, että Iines muisti ja merkitsi väärin (siinä se muistin tarkkuus jälleen). Tuskin ne siinä ohjelmassa sitä väärin sanoivat. Rupesi vaan ärsyttämään tuollainen häpeämätön hörhöily.
VastaaPoistaKuunkuiske,
VastaaPoistaSieltähän ne salaisuudet vuorisuolasta varmaan löytyvät.
Onneksi luontaistuoteteollisuus keskittyy siihen, mikä on oikeasti tärkeää: helppoon rahaan ja isoon bisnekseen.
Mitähän ihmettä sinä noilla heitoilla oikein tarkoitat, rakkautta on tutkittu kyllä ja vasta oli alani lehden teemanumeronakin rakkaus ja sen monimuotoisuus ja tärkeys. Eikä siinä jääty pyörittelemään muutamia hormoneja ja kiintymyshierarkioita, vaan myös runoutta, musiikkia, mustasukkaisuutta ja hulluutta. Heittelemäsi todisteet ovat sellaista pseudotieteilijöiden kulunutta puppugeneroitua höttöä, että ensinnäkin ne on todistettu vääriksi väitteiksi jo aikapäivää sitten, ja ihme kyllä ne nousevat aina pintaan kuin sellainen uloste, joka ei suostu vetämällä häviämään.
Minulla oli nollia liikaa! Katsoin ohjelman uudelleen Areenasta (http://areena.yle.fi/ohjelma/1675384), koska rupesi itseänikin pyörryttämään tuo 40 000 miljoonaani.
VastaaPoistaOtetaan kolmisen nollaa perästä pois, niin päästään lähemmäs totuutta. Puolustuksekseni sanon, että ohjelmassa käytettiin paikoin epäselvää merkintätapaa - luvut näytettiin numeroina samalla kun kertoja puhui niitä ja vähän muutakin. 24 miljoonaa merkittiin tekstinauhaan näin: 024.00 miljoonaa. Viittaan tässä yhteydessä näkömuistiini - se on parempi kuin sanamuisti, ilmeisesti, näin vanhemmiten. Muistiini piirtyi epämääräinen määrä nollia luvun lopussa. Ja nollathan ovat kolmen sarjoissa lopusta lukien, jos ollaan loogisia.
Anteeksi virhe, mutta nuo vuodet eivät sinänsä muuta itse asiaa - historian perspektiivi on silti lähes ääretön minun mielessäni.
Linkin ohjelma on muuten huisin hyvä, siinä selviää hyvin se varmuus, jolla tutkijat tiedettä rakentavat. Suosittelen!
Jeee; salaisuus on ratkennut - vuorisuola! :)
VastaaPoistaViittasin siihen yhteen englantilaiseen psykologian julkaisuun, jonka yhdessäkään numerossa ei ole sadan vuoden (eli yli tuhannen numeron) aikana mainittu sanaakaan rakkaudesta.
Toki rakkaudesta puhutaan toisaalla, monessakin paikassa.
Kyllä minä arvostan enemmän tieteelle omistautuvien ihmisten työtä kuin onnellisuusajattelijoita ja alan opaskirjailijoita. Ei onnea pidä jaakata, ei sille pidä edes asettua alttiiksi eliminoimalla elämäänsä. Voi tulla torso.
VastaaPoistaTuossa linkkaamassani Avarassa luonnossa oli paljon muutakin kuin minun lapsellinen vuosimäärävirheeni. Humanisti ei aina ajattele lukuja numeroina.
Ohjelma käsitteli Uuden-Seelannin syntyä ja siinä todettiin, enttä syntytapa ja ajoituskin on tieteellisen tosiasia. Todisteita ei rakennettu sopimuksin, vaan tieteellisin löydöin. Löydettiin fossiileja, reliktejä menneestä miljoonien vuosien takaisesta elämästä, löydettiin sedimenttejä, kerrostumia, joista voi laskea vuosituhansien/miljoonien renkaita kuin puusta vuosikasvaimia. Tieteelliset sopimuksetkin pohjaavat siis reaaliseen havaintoon.
'Epätotta on sanoa, että se ei ole, mikä on, tai että se on, mikä ei ole, ja vastaavasti totta on sanoa sen olevan, mikä on, ja sen olevan olematta, mikä ei ole."
VastaaPoista"Elämän mahti" ohjelmassa ei ole mainintaa eikä tekstidokumenttia 40 milj. vuotta vanhasta "tietystä saaresta" ja määrite, "24 miljoonaa vuotta sitten", sanottiin yksiselitteisesti ja näytettiin sekunttikellon tapaan ajanlaskuna, yksikkönä miljoonat vuodet.
No niin, saitte Tapsan kiinni minut kiinni erehdyksestä, Kulman takainen Lie Truth.
VastaaPoistaMitäs sitten? Haluat ilmeisesti, että hyeenat käyvät kimppuuni?
Johan minä pyysin virhettäni anteeksi ja sanoin, että kun otetaan kolme nollaa pois, ollaan lähempänä totuutta. 024.00 miljoonaa vuotta piirtyi näkömuistissani 40 000 miljoonaksi vuodeksi.
Iines nyt ei olekaan mikään hörhö, vaan järki-ihminen. :)
VastaaPoistaEn minä siihen vuosilukuun kiinnittänyt mitään huomiota, eikä se ollut edes se olennainen asia. Saaret ovat vanhoja ja tavattoman mielenkiintoisia.
Havaijista onkin sellainen ihana tarina, kun opiskelukaverini pääsi sinne tekemään tutkimusta, mistä kaikki olivat kovin kateellisia, niin tosiasiassa hänelle tulee voimakkaasta auringonvalosta allergisia oireita ja päänsärkyä, joten se ihana elämä paratiisisaarella oli sitten hiippailua valtava lierihattu ja aurinkolasit päässä ja mielellään vasta sen jälkeen, kun aurinko oli laskenut. Siinä oli jotakin hyvin perin juurin väärin.
Se numeraali olikin sinänsä epäolennainen tässä asiassa, tärkeää on vain suunnaton ajallinen perspektiivi ja se, että ihmisen mieli ja järki voi noutaa jotakin sieltä kaukaa, lähes rajattomuuksista.
VastaaPoistaHuomasin, Annikki, että et takertunut lukuun, vaikka matemaattisena neropattina taatusti sen havaitsit. Tällainen asenne on sanoinkuvaamattoman hieno. Kiitos.
Mistähän ne muka tietää, että saaren ikä on juuri 24 miljoonaa vuotta, eikä esim. 25 miljoonaa? Vähän epäilen tuollaisia tarkkoja ajanmääreitä.
VastaaPoistaKiinnitän huomiota lukuihin siksi, että lueskelen paljon kaikenlaista, joissa operoidaan isoilla ajanmääreillä ja etäisyyksillä - ja olen tottunut laskeskelemaan niitä päässäni.
Toisin sanoen hahmotan heti, kumpi on lähellä ja kumpi kaukana - 150 miljoonaa kilometriä vai 4 valovuotta - ja mikä niiden etäisyyksien suhde on.
(Siinä on etäisyydet kahteen meitä lähimpään tähteen.)
Tiedättekö muuten Joharin ikkunan? (Googlaamalla löytyy.)
VastaaPoistaTein sen pyynnöstä yhdestä ystävästäni ja laitoin "vahingon kiertämään" kaveripiiriin. Se lienee aika pätevä keino saada tietää sokeita pisteitään ihan positiivisella tavalla.
Mikään adjektiivi siis ei ole ns. huono eli arvioita ei tarvitse pelätä.
Tiettyihin todennettuihin havaintoihin tuo aikamäärityskin perustuu. Kannattaa, Tapsa, katsoa linkistäni tuo ohjelma, jos asia kiinnostaa sinua. Siellä on moniakin todisteketjuja koko Uuden-Seelannin synnystä, mereen vajoamisesta ja tähänastisesta muotoutumisesta. Katsoessani tätäkin ohjelmaa en ole ihan vakuuttunut siitä, että kaikki olisi maapallolla jo asettunut uomiinsa ja "valmista".
VastaaPoistaMinä saan palautetta itsestäni myös lähimmiltäni, ilman Joharin ikunaa, Kuunkuiske. Ilman heitä en tietäisi esimerkiksi, että olen jankkaaja, viimeisenkin kiven kääntäjä, joka rypee vielä edellisessä asiassa, kun muut ovat jo edenneet seuraavaan asiaan.
VastaaPoistaJoharin ikkuna on hyvinkin tuttu. Sitä käytettiin ja käytetään edelleen mm. kertomassa, miten viesti välittyy - ja mitä kaikkea siinä välittyy mukana.
VastaaPoistaSe selittää mm. tämän Iineksen lanseeraaman tyhjien aukkojen teorian (vai mikä se olikaan?), jossa lukija kuvittelee/huomaa toisen sanoneen sellaistakin, mitä kirjoittaja ei mielestään ole sanonut/tarkoittanut.
Mutta Iines - mistä olet saanut käsityksen, että maapallo olisi valmis? Muutoshan jatkuu ja tapahtuu koko ajan. Mannerlaatatkin liikkuvat parin sentin nopeudella vuodessa. 24 miljoonassa vuodessa se tekee 500 km.
Vaivaiset 500 sukupolvea sitten tässä päällämme oli 2 km jäätä.
Kirjoittajan tyhjien aukkojen täyttäminen tapahtuu lukijan omilla peloilla ja ennakkoluuloilla. Tämä oli teoriani sisältö. Keksin teorian aika pian aloitettuani nettikeskustelut, koska törmäsin jatkuvasti siihen, miten alkuperäisen kirjoittajan tekstin rivinvälejä tulkittiin väärin ja nimenomaan niin, että niissä näkyi tulkisijan omia mörköjä. Usein kirjoittajan haluttiin asettuvan tiettyihin lukijan halveksimiin muotteihin, jotta häntä olisi ollut hyvä ruoskia omalla vimmalla. Tähän liittyy myös olkinukketeoria, joka on tarkemmin selitetty mm. Wikipediassa. Oman teoriani keksin ennen olkinukketeoriasta kuulemista.
VastaaPoistaJotenkin ihminen on tuudittautunut ylivertaisuuteensa, siihen että tietää kaiken maapallon muodosta ja muusta. Harvoin tulee ajatelleeksi, että nyt voimassa olevat suureet ja määreet oikeasti muuntuvat kaiken aikaa, mutta niin hitaasti, ettei yksi ihminen elinaikanaan havaitse mitään. Ihmisen elämä tosiaan on kuin tuulen henkäys.
Joharin ikkunan viestinnällinen tulkinta on sellainen (kerron tämän nyt ulkomuistista oikoen), että sekä viestin lähettäjällä että viestin vastaanottajalla on kaksi tasoa, joilla he operoivat: tiedostettu ja tiedostamaton.
VastaaPoistaYleensähän kuvitellaan, että viestin lähettäjä lähettää hyvin tietoisena yksiselitteisen sanoman ja viestin vastaanottaja ymmärtää sen hyvin tietoisena yksiselitteisesti.
Näinhän ei ole.
Jokaisen viestin mukana menee valtava joukko tiedostamattomia piilosanomia: sananvalinnat, äänensävy, konteksti, yleiset syyt, poliittinen tilanne jne määrättömiin.
Jokainen viestin vastaanottaja kokee viestin saadessaan lukemattomia piilosanomia: nuo edelliset plus omat uskomukset, odotukset, asentet, ennakkoluulot jne loputtomiin.
Tästä voidaan piirtää nelikenttä, jossa jaetaan viestit yllä mainitulla tavalla, jolloin nähdään, että ideaalitapaus "tiedostettu viesti / tiedostettu vastaanotto" on vain yksi mahdollisuus, joskus hyvin pieni.
Suurin ongelma on silloin, kun lähetetään tiedostamaton piiloviesti, jonka myös vastaanottaja kokee tiedostamattomalla aluellaan.
Joskus tuntuu, että moni blogikeskustelu käydään näin.
Voisin kuvitella, että tuo Joharin ikkuna on mielenkiintoinen ja jopa toimiva työkalu työelämässä.
VastaaPoistaIhminen saattaa olla autuaan tietämätön siitä, miten hän käyttäytyy esim. työpaikalla. Usein näkee toisessa sen mitä on itse; esim. rasittavan puhelias ihminen saattaa leimata jonkun toisen sellaiseksi tajuamatta ollenkaan omaa puheliaisuuttaan.
Sokeutta oman itsen suhteen on monenlaista. Sitä kuvaa hyvin esim. yhden tutun naisen tapaus, joka työskenteli ikänsä - nyt jo eläkkeellä - mielenterveyshoitajana.
Nainen oli kerran väsymyksissään puhunut työpaikallaan jonkun psykiatrin kanssa, joka oli diagnosoinut tämän masentuneeksi.
Sellainen mahdollisuus ei ollut tullut naiselle itselleen pieneen mieleen! ;)
Joharin ikkuna on varmaan työelämässä kelpoisa työkalu, erilaisissa koulutustilaisuuksissa ryhmätyön aiheena; samaten se saattaisi sopia työkaluksi ryhmänohjaajan oppitunnille erikoisesti luokan suhdeilmaston parantamiseksi. Oppilaat ovat ikänsäkin puolesta kiinnostuneita siitä, mitä kaverit heistä ajattelevat.
VastaaPoistaNuo Tapsan pikakurssina esittämät totuudet tulevat esille myös nykyisessä kouluopetuksessa viestinnän ja äidinkielen opinnoissa. On tapana aloittaa siitä, miten sanoma kulkee ihmiseltä toiselle, minkälaisia häiriötekijöitä voi olla matkan varrella ja sekä lähetys- että vastaanottopisteessä. Viestin perillemeno mahdollisimman muuntumattomana on hyvä tavoite ja se opettaa perusseikkoja myös omasta ja toisen ihmisen käyttäytymisestä.
Syvemmin muistan näihin syvennytyn markkinointiviestinnän jaksoilla, ja siellä tästä viestimisestä tehtiinkin varsinaista taidetta, jossa oli ainakin minun tunneillani sijaa myös varsin kovalle kritiikille. Kaiken huomioonottavan viestinnän helmasynti kun on epäaitous.
Selvää on, että vaikkapa näistä kommentoinneista muut muodostavat toisista kommentoijista jonkinlaisen yleiskuvan.
VastaaPoistaToisten luoma kuva on erilainen, joissain asioissa se voi olla oikeampi, joissain väärempi, kuin ihmisen itse itsestään luoma.
Itsensä jokainen näkee toisin kuin muut, siksikin itsensä selittely on aina vähän epäonnistunutta.
Anteeksi mielipiteeni, mutta tutustuin joharin testiin: hyvin helppoheikkimäiseltä tuntui. Vähän oli kuin SWOT joka on olevinaan riskianalyysi, vaikkei sitä ole.
Molempia voi hyvin käyttää työelämässä, varmasti käytetäänkin. Kun niihin oikein uskoo, kyllä niillä joku merkityskin on.
Työelämälle erilaisia yksinkertaistavia "psykologisia testejä" myyville yrityksille tulisi skepsiksen myöntää se "huuhaa"-palkintonsa.
SWOT ei tietenkään ole psykologinen testi, vaan erittäin alkeellinen aakkosten opetteluvaihe tulevaisuuden suunnittelussa.
VastaaPoistaTämä johti ajatuksiani "täsmälliseen tekstiin".
VastaaPoistaTunnetun esimerkki sellaisesta on lakiteksti, joka pyrkii olemaan niin täsmällistä ja tarkkaa kuin vain voi olla.
Tuloksena oppineet professorit puuskahtelevat toisilleen maallikolle hyvin yksinkertaisen tuntuisista asioista: "eihän se ny helkkarin älykääpiö voi niin olla, eksä ny ymmärrä!" - Ja oikeusistuimet pukkaavat rakaisuja, joiden vääntämiseen painotettu satunnaisvalitsija voisi mahdollisesti tuottaa aivan yhtä kelpoa tavaraa.
Lakitekstien huonosta polveilevasta virkerakenteesta on paitsi hyötyä myös haittaa! Kansalainen ei jaksa ymmärtää edes itseään koskevaa pykälää, mutta lain toimeenpanijalla on työkalu, joka on niin täsmällinen, että kansalaisen oikeus toteutuu kuin se säädetty on.
VastaaPoistaLakitekstien uudistamisesta puhuttiin jo silloin, kun muinoin aloitin suomen kielen opiskeluni.
Kela sen sijaan on järkevästi uudistamassa kieltään, koska sen päätösten julkiasut ovat etääntyneet sellaiseksi hutuksi, että tarvitaan naapurin maisterismies selvittämään, mitä kansalaista koskeva päätös tarkoittaa. Esimerkkejä käsittämättömästä Kela-kielestä on netissä ja Kotuksen palstoilla runsaasti.
Eiköhän työelämässä sekä Johan että swot nähdä todellakin vain työkaluina.
VastaaPoistaSwot on oikeastaan vain tapa listata erilaisia asiaan vaikuttavia seikkoja, ettei mitään vain unohtuisi. Kauppalista.
Joharin ikkuna taas on tapa tajuta millaisia asioita esim. markkinointiviestinnässä kannattaa huomata. Jokaiselle alan ihmiselle on esim. ihan selvää, millainen vaikutus tv-spotissakin on castingilla. Kun sattuu löytymään hyvä tyyppi, spotti alkaa elää omaa elämäänsä - ja ihmiset näkevät siinä ihan muuta kuin mitä suunnitelmissa alunperin luki.
Yleensä asiaan paneudutaan vasta sitten, kun käykin päinvastoin.
Itsetuntemuksen saralla en ole Joharia juurikaan viljellyt, vaikka onhan siinä aineksia siihenkin.
Mitä lakitekstiin tulee, niin kokemuksieni mukaan lainoppineet ovat niin fiksautuneet siihen koukeroisen jäykkään tapaansa ilmaista asioita, etteivät uskalla poiketa siitä. Heidän kielitajunsa ei riitä sanomaan samaa asiaa selkeämmin - eikä yleensä edes riitä ymmärtämään, että selkeästi sanottu on todellakin ihan sama asia. Konservatiivisia kapulakielisiä tolvanoita ne ovat, eivät todellakaan mitään kemppisiä.
Mainoksissa tapahtuu väliin sellaista, että mainos vieraantuu esittämästään tuotteesta. Siinä on niin mainio ihmistyyppi, että kaikki huomio menee tämän ihmisen tarkkailuun, muodostuu pieni tarina ja tuote jää huomiotta. Mainosmiehet luulevat ehkä, että mainoksen saamat kehut ja huomio ovat merkki onnistuneesta kampanjasta.
VastaaPoistaItselläni on monia mainoksia, joissa tarkkailen hyviä tyyppejä ja havahdun joskus huomaamaan, etten kuolemaksenikaan muista, mitä henkilö mainostaa.
Esimerkiksi tällä hetkellä en muista, mitä se mopolla päristelevä mummo mainostaa, vaikka mummo on valloittava persoona ja mainos varmaan hyvä.
Sitten oli yksi sellainen hauska, jossa sanottiin että helmat paukkuu ja taas mummo kiisi pyörällä. Taisi olla Jaffa-appelsiinimainos. En minä sen vuoksi silti osta jaffoja, koska Brunot ovat makeampia.
Minusta kaikki keinot ja vempeleet, jotka edistävät avointa kommunikaatiota työpaikalla, ovat paikallaan! Siis ainakin silloin, jos ilmassa on kyräilyä, omissa poteroissaan pysyttelyä tms.
VastaaPoistaParhaimmillaan ne kai tuottavat oivalluksia, jotka muuttavat omaa käytöstä, jos siihen on tarvetta.
Minulla on ihan hyvä lähin esimies, mutta tekisi mieleni sanoa, että porukastamme hän on se, jonka tunneälyssä olisi parantamisen varaa.
Hänen pojallaan on diagnosoitu Asperger ja joku joskus vihjailikin, että se on perinnöllistä. Niinpä.
En sanoisi, että meillä on ongelma, mutta vielä "vahvempana" hänenlaisensa käytös saattaisi olla nykytyyliin ilmaistuna haastavaa.
Onneksi tilanne on hanskassa - rehellisesti sanoen en tiedä, että miten ei-niin-tunneälykkään ihmisen saisi tajuamaan kehityskohteensa osoittelematta sormella, mikä aiheuttaisi vain puolustusreaktion.
Usein työpaikoilla käy juuri niin, että nämä heikosti tunneälykkäät mutta muutoin älykkäät ja voimakastahtoiset ihmiset ottavat vallan. Suurin osa ainakin meillä tahtoi vain rauhassa kyntää oman sarkansa.
VastaaPoistaMeillä oli yksi kylmä kyykäärme, joka edelleen on varsin merkittävällä paikalla - hän eteni meiltä laajempiin bisnes-ympyröihin, koska kaikki kumarsivat häntä, hän teki tulosta. Kulkiessaan eteenpäin hän mursi muiden sieluja, ja ihan konkreettisesti hän mm. käveli ihmisiä päin, jos nämä eivät väistäneet tarpeeksi.
Ei häneen mikään Joharin ikkuna olisi vaikuttanut mitään, eikä minkäänlainen kehityskeskustelu.
Ei me mainosmiehet niin luulla, Iines, mutta teemme kyllä kaikkemme, että asiakas luulisi.
VastaaPoista(Siis ns. maksava asiakas eli mainostava yritys, tavallinen kuluttaja on meidän terminologiassamme loppuasiakas.)
Silloin kun suistuin arvostetulta insinööriuralta kaamealle mainosuralle, vaimollani oli alussa tapana aina huomauttaa tv-mainoksista, että hei katso miten hieno mainos... hän varmaan halusi opastaa minua tekemään samanlaisia.
Sain tämän ärsyttävän tavan loppumaan, kun aloin viiden minuutin kuluttua kehuista kysellä, että niin se äskeinen hieno mainos... että mitä siinä mainostettiinkaan? Vaimoni ei muistanut sitä koskaan ja ymmärsi kai viimein, mistä on kyse.
Helmat paukkuu Jaffa-mainosta me ammattilaiset pidimme surkeana virityksenä, sotkatasoisena junttihuumorina, jo sen tekohetkellä 90-luvulla. Tekijä tosin oli tavallaan arvostettu mainosmies, minulle ja van Kolehmaiselle tuttu Ahti.
Kyllä te mainosmiehet luulette, että me asiakkaat luulemme jotakin. Emme me mitään luule! Me tiedämme, että te yritätte myydä meille tavallista sianihraa vienosti tuoksuvana huulirasvana, joka houkuttelee Brad Prittin suutelemaan huuliamme.
VastaaPoistaMutta Tapsa, junttihuumorihan juuri puree, ei mikään lifestylehienostely. Sitä on mainoksissa ollut jo 50-luvulta alkaen, huokailua ja unelmia ja uskomattomia lupauksia kaikesta hyvästä minkä saavuttaa, kun vain ostaa tuotteen. Kissan villat!
PS Pakko sanoa vielä yksi ajatus. Uskon nimittäin, että Joharin ikkuna persoonallisuudenkehittämisessä vaikuttaa eniten jo melko hyviin ja empaattisiin persooniin. He voivat tulla sen avulla vieläkin tietoisemmiksi siitä, millä tavalla voivat olla entistä parempia ihmisiä myös muille.
VastaaPoistaNe, jotka Joharin ikkunasta todella hyötyisivät, ovat kuin vanhemmat, jotka eivät milloinkaan tule koulujen vanhempainiltoihin.
Piiloviesteistä vielä sen verran, että sellaisiahan lähetetään etenkin journalismissa ja politiikassa ihan tietoisestikin.
VastaaPoistaValitaan huono kuva, käytetään leimaavia ilmauksia, suhtaudutaan vähätellen - tai sitten päinvastoin, kuten vaikkapa Venäjällä Putin-uutisoinnissa.
Minua henkilökohtaisesti on jo vuosia ärsyttänyt Hesarin mamu-kampanjointi, jossa piiloviestejä tungetaan silmät ja korvat täyteen.
Muut eivät varmaan ole edes noteeranneet koko "kampanjaa"?
Tarkoitan mm. sitä, että ellei Hesarissa ole myönteistä juttua työssä olevasta mamusta (esim. tänään on), niin ihan tavallisiin yleisjuttuihin, joissa vaikka Äläpätikkälän ala-asteen lapset tekevät jotakin kivaa, kuvaan valitaan koulun ainoat mamulapset, vaikka he eivät juttuun sen kummemmin liittyisikään.
Kun kadulla haastatellaan ihmisiä mistä vain, tai kun jossakin tehdään jotakin, ihan mitä vain, tai kun jossakin on tapahtunut jotakin, ihan mitä vain - niin aina Hesarissa kuvaan valitaan mamuja, vaikkeivat he liittyisi asiaan sen kummemmin.
Tätä tapahtuu Hesarissa joka viikko, lähes päivittäin. Tarkkailkaapa, jos Hesaria luette.
Tiedän, että olen tullut tässä asiassa liian herkkähipiäiseksi, mutta ammattituputtajana minua ärsyttää tämä jatkuva tuputus.
Nykyään, kun esim. Paloheinässä on väkeä hiihtämässä ja Hesari tekee siitä jutun, ja jos kuvassa onkin tavalliset maija ja matti kakruineen - niin hämmästelen ääneen, lähes tosissani, että eikö siellä ollut mukana yhtään maahanmuuttajaa, kun kuvaan oli pakko ottaa kantasuomalaisia!?
Ymmärrän kyllä tämän tuputuksen hyvän tarkoituksen, ja siksihän se minua ärsyttääkin. Tökerö tapa tuputtaa. Tekisivät sen fiksummin.
PS. Päinvastainen tapaus mainonnasta: meille tuli ennen joulua laaja Itäkeskuksen esite, jossa oli sivukaupalla kuvia iloisista Itiksen asiakkaista. Vaimoni, joka tietysti tietää herkkänahkaisuuteni, kysäisi muina naisina, että onko tässä esitteessä sinusta mitään outoa?
Katselin sitä sitten kummissani, muistelin Itis-käyntejämme... ja viimein välähti: kuvissa oli vain vaaleaihoisia, punaposkisia kantasuomalaisia! Ei ainuttakaan mamuun viittaavaa, vaikka jokainen Itiksessä käynyt tietää, että asiakaskunnasta heitä on ainakin puolet.
Mikseivät he kelvanneet esitteeseen, kertokaapa se.
Viittasin sillä luulemisella, Iines, tähän sanomaasi:
VastaaPoista"Mainosmiehet luulevat ehkä, että mainoksen saamat kehut ja huomio ovat merkki onnistuneesta kampanjasta."
Siis tätä emme luule. Mutta kehut otamme kyllä vastaan.
Tämä junttihuumorius ja mainintani "meistä ammattilaisista" oli ironiaa. Meissä mainosihmisissäkin on omat hienostelijansa ja nirppanokkansa ja toisaalta puskahumoristinsa - samalla tavalla kuin vaikka taidemaailmassa, esim. kirjoissa ja elokuvissa.
Mainoksista mieleeni on jäänyt kielikoulun "I wanna fuck you in the ass" vuosien takaa, se löytyy edelleen juutuubista. (Tsekkasin.) J. Donner sanoo, että lukeminen kannattaa aina - niin kannattaa kielten opiskelukin!
VastaaPoistaHesarin mamukuvia ei voi sanoa piilopropagandaksi, jos niitä viljellään siellä harva se päivä! ;)
Ehkäpä ne pyrkivät näyttämään meille, että toisennäköiset kuuluvat nykyään maahamme, halusimme tai emme.
Energia tuppaa menemään huomion suuntaan eli siihen kiinnittyy huomio millä on itselle merkitystä. Ja se kertoo aina eniten itsestä.
Muistan aikanaan siskoni pähkäilyn siitä, että millaiset kärryt kannattaisi syntyvän piltin kuljetusvälineeksi hankkia. Kovalla vai pehmeällä kopalla, kolmella vai neljällä pyörällä jne.
Niihin aikoihin kaupungilla kulkiessani en minäkään juuri muuta nähnyt kuin joka suunnasta hyökyvät lastenvaunut.
Siihen saakka en ollut moisia noteerannut ollenkaan.
Niinpä, Joharin ikkunoita täyttelevät ja vanhempainilloissa istuvat ne samat ihmiset, jotka täydentävät monipuolista ruokavaliotaan vitamiinipillereillä.
Juuri meni 5000 kv -yksikköä d-vitamiinia - tietenkin kolmosta, eikös juu - kurkusta alas.
Enpä ole tullut ajatelleeksi, että Hesarissa olisi normaalia enempää maahanmuuttajien kuvia. Pääkaupungissa työskentelevä tytär on vain sanonut, että Helsingissä ja Vantaalla maahanmuuttajia on aina katukuvassa. Heitä siis yksinkertaisesti taitaa olla paljon.
VastaaPoistaKun katsoo vaikkapa television uutisvälähdyksiä päiväkodeista ja koulusta, luokassa on aina monta tummaa. Kun katselimme tyttären kanssa hänen helsinkiläisen koulunsa oppilaskuvia, joka luokalla on kaikenvärisiä lapsia. Tämä oli maaseudun pikkukaupunkilaisellekin ensin hämmästyksen aihe. Nyt täälläkin on jo kansainvälisempi atmosfääri, mitä en pidä pahana. Minusta on hauskaa, että siellä missä on väkeä paljon, on myös vaikkapa katusoittajia. Suomalainen ilme on muuten niin ankea ja hymytön.
Me muuten laskimme lapsena punaisia autoja (kuka ensin saa 100 punaista kasaan), ja lopulta näimme vain punaiset autot.
Huomaan nyt, että Kuunkuiske taitaa puhua samasta ilmiöstä kuin minä punaisissa autoissani. Luin ensin Tapsan kommentin ja vastasin samantien!
VastaaPoistaJohariin tutustuin lyhyesti googlen ensimmäisenä tarjoaman sivun kautta. Epäluuloisuuteni koski sen käyttöä työntekijöiden tai rekrytoitavien arviointiin. Erilaiset psykologian konsulttiyhtiöt ovat yrityksille myyneet kaikenlaista soopaa sellaiseen. Muistelen alan profesorinkin paheksuneen.
VastaaPoistaTapsan näkökulma on hieman toinen, oman toiminnan suunnitteluun johar varmaan pätee. Lähtökohta ja tavoite on silloin syytä pohtia huolellisesti.
---
Katkaisivat muuten pirut tässä välillä nettiyhteyteni, kiersin levottomana ympyrää. Laskut olen maksanut, mutta ilmeisesti jotain niiden maksussa tumpuloinnut. Yli puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsin asiakaspalveluun, yhdistivät linjani jälleen. Ja myivät minulle lisää vaikka mitä. Nettiyhteys halventui.
Johariin pitää uskoa - silloin se vaikuttaa hyvältä työkalulta mainosmaailmassa.
VastaaPoistaItselläni vaan on epäilevä asenne kaikenlaisia muuttumis-, tasapaino- ja onnellisuusmetodeja kohtaan. Ehkä se alkoi jo siitä, kun Dale Garnegie keksi metodin, miten saa ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.
Lukioikäisenä halusin laihtua muutaman kilon ja muistan tilanneeni postimyynnistä amerikkalaisen laihtumispsykologisen kirjekurssin, jossa joka ilta juuri ennen nukahtamista piti kuvitella itsensä laihana ja kauniina ja piti hokea näitä mantroja. Laihduin kolme kiloa, jotka tulivat nopeasti takaisin, kun kyllästyin meditaatioon.
Onpas hätäinen palvelunantaja, kun katkaisee nettiyhteyden varoituksitta. Puhelinmyyjät ovat kamalia. Minulle soitti viimeksi dna:n kaveri ja myi jotakin lisäjuttua. Palkinnoksi olisi saanut lisää puheaikaa. Sanoin kaverille, etten tarvitse puheaikaa, koska olen väliin lähes mykkä. Luuli minua sitten kai myös vähämieliseksi ja sanoi, että no niin, me pannaan nyt sulle tää uusi tarjous. Ja niin ne panivat. En ole edes laskenut, onko se kalliimpi vai halvempi.
Minulla on kolme liittymää dna:lta, laajakaista pöytäkoneeseen, mokkulayhteys läppäriin ja nettiyhteys puhelimeen. Kaikista kolmesta tulee erikseen lasku joka kuukausi. Dna ei myönnä mitään alennuksia, vaikka olisi useampi liittymä. Kunpa pääsisi irti puljusta!
Mielen voima kaikessa on valtava!
VastaaPoistaMielen salattu voima -dokkarin ensimmäisessä osassa oli huikeita, jopa uskomattoman kuuloisia tositarinoita siitä, miten ihminen voi parantua vaikka minkälaisista vakavista sairauksista, kun mielen voima on valjastettu.
Nykyään jonkinlainen kyynisyys ja negatiivinen ennakkoasenne nähdään jopa tavoiteltavina, älykkäinä.
Onnekkaampi (sanan molemmissa merkityksissä) on ihminen, joka suhtautuu asioihin lähtökohtaisesti vähintään neutraalisti - ellei jopa myönteisesti kunnes toisin todistetaan - koska hän ei laita itse kapuloita rattaisiinsa.
En nyt puhu pollyannamaisen naiivista asenteesta vaan sellaisesta, joka ei katso kaikkea epäillen uhkien ja negatiivisen kautta.
Hienovaraisilla(kin) odotuksilla kun on tapana täyttyä.
Iines, ehkäpä kilosi nuorna likkana olisivat pysyneetkin pois, jos olisit jatkanut meditaatiota? ;)
VastaaPoistaLäheltä olen katsellut ikäni yhtä "peruspositiivista" ihmistä, äitiäni.
VastaaPoistaEi hänen elämänsä ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista - kenelläpä olisi - ,mutta jotenkin hän on aina onnistunut säilyttämään päänsä pinnan yläpuolella tai ainakin nostamaan sen sinne nopeasti.
Hän on täysin terve ja valtavan energinen (ja muuten jumalattoman nuoren näköinen - olen todistanut tilannetta, jossa häntä luultiin isäni tyttäreksi!).
Tiedeuskovaiset (en viittaa termillä kehenkään tässä blogissa) löytävät helposti tutkimusaineistoa siitä miten positiivinen katsantokanta vaikuttaa solutasolle saakka ja parantaa immuniteettia.
Voi olla, Kuunkuiske, uskon kyllä mielen voimaan. Minulla vaan vissiin tahtotila loppui kesken, nukahdin kesken psykologista mietiskelyä kerta toisensa jälkeen.
VastaaPoistaPS Sain tänään kirjastosta Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyyden. Alku vaikuttaa kiinnostavalta, jopa erittäin hyvältä.
Kuunkuiske: "Ehkäpä ne pyrkivät näyttämään meille, että toisennäköiset kuuluvat nykyään maahamme..."
VastaaPoistaNimenomaan.
Täytyy tietysti ymmärtää nuorten toimittajatyttösten halua näyttää, että näin kansainvälinen kaupunki Helsinki on, katsokaa ja ihastelkaa, meillä on erivärisiä ihmisiäkin, eikä me stadilaiset hämmästellä sitä yhtään.
Mutta ei meillä niitä vielä ihan niin paljoa ole. Ja suurin osa on venäläisiä ja virolaisia.
Aikansa kutakin.
Outoa, että täällä muka kommenttien lukumäärä lisääntyy, ja silti tämä eilein pälätykseni on tuorein? Missä ne uudet ovat?
VastaaPoistaTämähän on vanha keskustelu, Tapsa, uusia kommentteja on tuolla uusimmassa ainakin muutama.
VastaaPoistaMitä tästä nyt enää puuttuu?
Tarkoitan, että minun macissani ainakin näyttäisi siltä, että tänne on tullut aina muutama viesti lisää - mutta sitten kun katson, niin eipä olekaan. Mutta ei tästä mitään puutu, oikeassa olet Iinekseni.
VastaaPoista