Osaatko suomea?

19.2. Suomen Kuvalehdessä oli kielitesti. Harjaantunut silmä näkee, että siinä erottuvat jyvät akanoista, sillä testi vaatii kärsivällistä harkintaa, joka nykyään on hieman kateissa. Testin haasteellisuutta todistaa perässä oleva keskustelukin, joka on varsin tyypillinen.

"Tärkein pointti kuitenkin lienee, että saako täysin kieliopin mukaan kirjoittamalla naista?"

"Vanhoja harakoita ärsyttää kielioppivirheet, mutta nykyopet eivät juuri osaa itsekään."

Voin olla väärässä, mutta minusta puhekielinen blogiteksti on ärryttävää lukemista. En puhu nyt facebookien koodikielestä enkä yleisten keskustelupalstojen lyhyistä kommenttipuuskahduksista, vaan siis laajemmista blogien keskusteluteksteistä.

Ei se ärrytä, että muotiblogeissa kieli on puhekieltä, sillä ne ovat nuorten blogeja. Ärtymys nousee pintaan, kun osaavat ja kieltä taitavat ihmiset, jopa kirjallisuusihmiset, käyttävät mä- ja sä-kieltä blogeissaan ja keskusteluissaan. Kirjoittamalla harkitusti puhekieltä kirjoittaja yrittää ehkä olla luonteva ja tärkeilemätön, mutta puhekielinen muoto asiakirjoituksessa kääntyykin itseään vastaan: se ei yksinkertaisesti toimi, vaan teksti vaikuttaa pahimmillaan itsekorostukselta; tekstin muodon huomaa koko lukuprosessin ajan, sillä kirjoittajan persoona nousee tekstistä esiin häiritsemään asiaa, joka voi olla hyvääkin, jopa elähdyttävää. Miksi taitavat kirjoittajat korostavat tällä tavalla itseään kirjoituksissaan? Puhetilanne ja kirjoitustilanne ovat erilaiset, ja se mikä on puheessa luontevaa, ei ole sitä kirjoituksessa.

Ja mistä on ylipäänsä tullut ajatus, että kirjakieli olisi tärkeilevää? Kirjakielihän itsessään on sivumerkityksistä vapaata ja puhtainta, riisuttua kielen muotoa, jossa ei ole latautuneena ylimääräisiä merkityksiä. Jokainen selkeä poikkeama kirjakielestä esseekirjoituksessa on hidaste ja tahra, jonka tahtoisi poistaa. Lukija voi kokea lisäksi mä- ja sä-kielen mielistelynä, liiallisena lähelletulona. Miksi tuoda persoonaansa estradille? Lukija tuskin on kiinnostunut susta niin paljon kuin sä luulet. Mä en ainakaan ole. Mä ajattelen mieluummin niin, että jokainen teksti voisi olla mieluiten anonyymin kirjoittama. Näin se olisi mahdollisimman merkitsevää itsessään.

20.2. Tuo edellinen on pitkän linjan ärsytysaihe. Tuoreempi kieliärsytys on erään radiokanavan Milla Mattila, samoin kuin ennen Sanna Kiiski. Jälkimmäinen aloitti juonto-osionsa sanoilla Mun nimi on Sanna Kiiski, edellinen aloittaa Nimeni on Mattilan Milla. Jälkimmäinen hallitsee omistuliitteen käytön, mutta ei lauseopillisia seikkoja. Käytetyssä rakenteessa Mattilan asettuu etunimeksi, Milla sukunimeksi. Miksi ihminen valitsee julkisessa viestimessä sen ainoan väärän muodon, kun monta oikeaa mallia on tarjolla: Olen Milla Mattila, Olen Mattilan Milla, Nimeni on Milla Mattila? Miksi joka kerta tuo väärä kiekaisu?

Onko toimittajakoulutus ja toimittajien kielikoulutus muka tarpeeton? Suuri osa radion ja television juontajista tuntuu olevan alalle kouluttautumattomia taviksia, näyttelijöitä, missejä, tositelevision tähtiä. Samoin lehtikolumneja pääsee kirjoittamaan, kun on tunnettu kasvo. Korvaako hyvä tyyppi kunnon toimittajan? Jos, niin Henna Kalinainen ja Antti Kurhinen vielä puuttuvat toimittajakaartista. Viivi Pumpasella on jo oma ohjelmansa.

21.2. Nyt sekin on tapahtunut: Haahkat ovat palanneet! Haahka on perinteisesti kevään ensimmäinen muuttolintu, ja parvi haahkoja nähtiin Hangossa maanantaina. Viime vuonna ensimmäinen haahka havaittiin vasta maaliskuun yhdeksäntenä päivänä. Tänään ikkunaruudussa on vesipisaroita.

(Aapisen kansikuva Martta Wendelin)