Huimaus voi kertoa sydänriskeistä
unilääkkeiden käyttö voi lisätä kuolemanriskiä
parasetamoli aiheuttaa äkkikuoleman
parasetamoli aiheuttaa äkkikuoleman
pitkät työpäivät altistavat masennukselle
masennus on elintapoja suurempi sydänriski
- ensimmäinen psykoosi alkaa salakavalasti
masennus on elintapoja suurempi sydänriski
- ensimmäinen psykoosi alkaa salakavalasti
paljon makkaraa syövillä on diabetesriski ja
hoikat ovat suuremmassa vaarassa leikkauksen jälkeen
lieväkin verkkokalvosairaus on liitoksissa sydänriskeihin
unettomuuskin altistaa sydänongelmille
eikä verenpaineen laskeminen pienennä sydänriskejä loputtomiin
sydän voi särkyä myös surusta
sydän voi särkyä myös surusta
karppaus voi tappaa
dieetti viedä hiukset päästä
papilloomavirus tarttua suudeltaessa
suuseksi altistaa suusyövälle ja
radiomasto lapsettomuudelle
- entä osaatko varoa hormonimyrkkyjä?
Vaan pytonkäärmeen verestä apua sydänongelmiin!
Viljakuidut auttavat välttämään suolistosyövän!
Munuaisen luovuttaminen ei kasvata sydänriskejä!
Hyvät hiilihydraatit hillitsevät tulehdusta ylipainoisilla!
Suklaan syöminen kannattaa!
Suklaan syöminen kannattaa!
(Maalaus Alpo Jaakola)
Elämä on vaarallista, kukaan ei ole selvinnyt siitä hengissä.
VastaaPoistaHieman yllättävä tieto putkahti viikolla tuutista eli seksin puute sai uroskärpäset kännäämään.
Se oli ilouutinen kaikille meille peräkammarinpojille: syy vähäiseen seksiimme ei akkainlehtien väitteistä huolimatta sittenkään ole hinkumme kännätä, vaan asia on juuri päinvastoin!
Tämä on tiedemiesten laboratorioissaan toteama absoluuttinen fakta.
Nollatutkimus! Eikös tuo jo tiedetty?
PoistaEronneet yksinäiset miehethän tarttuvat tunnetusti pulloon, kun nainen kaikkoaa. Ovat suuressa vaarassa syrjäytyä kokonaan.
Joskus miettii, että onko tutkimus sitä, että on vastaus valmiina, ja siihen haetaan sitten vain sopivia nappuloita.
Aika usein väitetään kyllä niinkin päin, tunnen jopa tapauksia, että nainen on kaikonnut, koska mies ei ole irrottanut pullosta.
PoistaMutta nyt tajuankin tapahtumien kulun täydellisesti: mies tapaa nauravaisen hempukan - riiausaikana on paljon seksiä - mies vähentää juomista - mies menee suurin toivein avioon - avioliitossa onkin vähän seksiä - mies tarttuu pulloon - nainen nalkuttaa ja pihtaa seksiä - mies takertuu pulloon - nainen kaikkoaa - seksi loppuu tykkänään - miespolo hukkuu pulloon - naisen onni kukoistaa raittiin muslimin kanssa - katkera mies äänestää kaltaisensa eduskuntaan - syntyy jytky
Villakoiran ydin lienee nyt se, että mies juo, tapahtui sitä tai tätä.
PoistaEsimerkiksi Kahdeksan surmanluodin mies selittää kännäämistään huonolla työtilanteella ja köyhyydellä, mutta toisaalta viina maistuu erinomaisesti myös hyvällä tuulella ollessa parempina kausina korpikuusten kätköissä kaverien kanssa. Ja vaimo on kaikin puolin hyvä ja seksiin altis.
Vakavasti puhuen minua vähän kyllästyttää se, että juomiseen tarvitaan syy.
Sydän, sydän. Se vaan pompottaa !
VastaaPoistaMakkara on kai enempi miesten mieleen, joten se ei niinkään naisten elämää lyhennä.
VastaaPoistaUskon muuten oikein sydämestäni siihen, että makkarat ja suklaat ja valkoiset viljat ja muut sinänsä haitalliset menettävät pahat taikavoimansa, jos ihmisellä on muuten elämässä kivaa.
Siis mielekästä tekemistä, hyviä ihmissuhteita ja niin edelleen.
Tuo on kiinnostava ajatus, Kuunkuiske, että mieli voittaa fysiikan, henki lihan. Minua miellyttää suuresti tämä mahdollisuus, mutta jästipäisenä realistina en jaksa uskoa siihen.
PoistaTai oikeastaan en usko mielen hallintaan - mieli on minusta vapaa tahdosta, omaa mieltä ei voi alistaa oman tahdon alle.
- Tästähän tuli filosofinen kysymys!
PS Placebo-vaikutus on minusta eri asia. Siinä on kyse pelkästä uskosta, mikään aine ei mene kehoomme paitsi tietenkin se lumelääke, jauhopilleri. Noissa epäterveellisissä on sen sijaan haitta-aineita, jotka automaattisesti vaikuttavat kehossa, esimerkiksi rasva ja sokeri, vaikka kuinka uskoisimme, etteivät ne vaikuta.
Vstalause! Palcebon merkitys on juuri uskossa, se jopa mitätöi tai ainakin vähentää muuten haitallisten asioiden merkitystä.
PoistaEli että tila "terveys" on janalla nollakohta. Eteenpäin menoa ei siis tapahdu, jos jo ollaan miinuksella (epäterveys, sairaus), eli janan nollakohdan vasemmalla puolella. Ainoastaan jos lähtökohtaisesti olemme nollakohdassa, kohdassa "terveys", tai peräti sen oikealla puolella,vielä paremmassa jamassa?
PoistaLuultavasti tässä onnistuin selventämään itseäni riittävän epäselvästi!
Siis uskon plasebo-pillerin lumevaikutukseen, Riku, kuten sanon tuossa yllä, mutta en kyllä usko, että jos uskoo ettei rasva imeydy verisuoniin, niin se ei imeydy. Tuossa on jokin raja.
PoistaMinulle ei oikein kannata piirtää noita geometrisiä janoja, menen heti pyörälle päästäni pelkästä nollakohdastakin. Odotin tuossakin menoa janan miinuspuolelle, vaikken tiedä miksi.
PoistaOtan toisen esimerkin. Jos uskoo, ettei sokeri vaikuta haitallisesti elimistöön, niin se ei voi estää sokerin imeytymistä elimistöön ja hampaisiin. Vaikutukset ovat tunnetut.
Parantavinta on toiveikkuus ja elämänusko - kysykää vaikka lääkäreiltä, jotka hoitavat vakavasti sairaita!
PoistaMieli vaikuttaa niin kiistattomasti kehoon, että ihminen, jolla on "hyvä mieli", ei sairastu sellaisesta, mihin tympiintynyt sairastuisi.
Kun tutkittiin ihmisiä, jotka elivät satavuotiaaksi, ilmeni hyvin erilaisia elämäntapoja. Oli siis terveellisiä ja vähemmän terveellisiä ruokavalioita ja muita tottumuksia.
Yhteistä kaikille tervaskannoille oli huumorintaju ja erityisesti kyky nauraa itselleen!
Kyllä, näin uskon minäkin, Kuunkuiske. Valoisa mieli vaikuttaa suotuisasti kehon toimintaan, kun taas masentuneella tai ahdistuneella elintoiminnot jähmettyvät ja jännittyvät - tämä on selvää.
PoistaUskon vain niin, että tämän hienon kyvyn täytyy olla jotenkin luonnollista, temperamenttiin kuuluvaa, siis myötäsyntyistä. Lukemani kirjallisuus tukee tätä.
Vauvoilla on syntyessään jokseenkin valmis temperamentti ja ns. sensitiivisyys eli kyky sietää ja tuntea vaikka fyysistä epämukavuutta. Jossain määrin ihminen voi kasvattaa itseään, mutta temperamentin piirteitä ja sensitiivisyyden astetta ei voi muuttaa. Kyky tuntea kipua ja ahdistua on yksi tällainen piirre, joka on pysyvä. Kyky suhtautua asioihin valoisasti olisi siis myös synnynnäinen temperamenttipiirre.
Näihin erilaisiin touhotuksiin ajattelen, että kukin tulee uskollaan autuaaksi, placebon merkitys on kokeellisestikin todistettu.
VastaaPoistaMikä sitten on terveellistä? Pikkulapsena minua hämmensi, kun menin kesälomalla isovanhempien luokse ja pappa halusi hieman leikin varjolla punnita tullessa ja lähtiessä. Hänellä oli käsitys, että hyin on pidetty jos vähän lihoaa. Muistan kuinka olin pikku nappula, mutta ajattelin, että luuleeko tuo pölvästi, ettei kotona saa ruokaa!
Paksut voikimpaleet taikka vartaloon hankittu rasva ovat hyväksi jos eletään olosuhteissa, joissa ruoka on todella vähissä ja sen puute vaarantaa terveyttä, henkeäkin. Ilmeisesti isoisälläni jonkunlaisia muisitikuvia tuollaisesta oli, vaikka tuskin nälkää joutui näkemään paitsi sodassa, jossa se kuulemma oli joskus aivan kamala. Isoäitini isoäiti on kuollut nälkään, sen tiedän.
Juomiseen tarvitaan aina hyvä syy, eikä niitä syitä ole kuin yksi: alkoholi maistuu.
Ei taida nykymaailmassa olla kovin muodikasta, että ei meillä mitään omaa tahtoa tai yksilöllisyyttä ole, omaa kohtaloamme toteutamme. Näin uskon. Yksi on hyvä yhdessä toinen kahdessa ja kolmas luulee olevansa hyvä kaikessa. Turhuuksien turhuus.
Meillä takamailla sanottiin ennen, että me juomme viinaa vain kahdessa tapauksessa: itsellä on tai joku toinen tarjoaa.
PoistaPuhuin tuossa yllä Kuunkuiskeelle plasebosta, jonka taikavoimaan siis uskon. En menisi kuitenkaan niin pitkälle, että uskoisin, ettei haitallinen aine tee haittojaan elimistössä, jos uskookin sen tekevän hyvää. Esimerkiksi voi on tunnetusti kova rasva, joka tarttuu verisuonten seinämiin. Tämä ei voi olla terveydelle eduksi, vaikka uskoisi voin olevan hyvää silmille, niin kuin eräs työtovereistani uskoi. Söi voita silmien vuoksi. Käytti rillejä ikänsä.
PoistaEikös viinilasillinen ole hyvä hyvänä hetkenä? Minusta viini kohottaa, murheeseen en edes tahdo tujausta ottaa.
Pst Murheeseen on suklaa paras lohtu. Onneksi sekin on nyt todettu terveellliseksi, samoin kuin tuo punaviini.
PoistaKuinka sitä ollenkaan uskaltaa elää, kun elämä on niin vaarallista! Se on sentään ihanaa, että edes kahvilla kuulemma on monia hyviä terveysvaikutuksia, jos juo tarpeeksi paljon. Kahdesta kupista per päivä ei ole apua.
VastaaPoistaKahvinjuonti estää diabeteksen puhkeamista. Eikä se nostakaan verenpainetta. Nämä kaksi totuutta olen hiljakkoin jostain lukenut.
PoistaMinusta kahvi on hyvää, juon aamuisin monta kupillista. Iltaviiden en juo tai valvon koko yön.
Läpi ihmiskunnan olemassolon jonkunlaista viisasten kiveä ollaan etsitty, yritetty tehdä epäjalosta jaloa; harrastettu alkemiaa:
VastaaPoistaArsenikki auttaa vaivaan kuin vaivaan!
Tupakka edesauttaa hengitystä!
Tupakalla kuppa kuolee!
Nyt ensin vähän joukko-oppia lapset, sitten purskutetaan kaikki fluorilla! - Ei sittenkään, se on s..nanan epäterveellistä.
Syökää koivusokeria, turha pienestä ripulista piitata, housut vain vaihtoon!
Syökää seleeniä, seleenissä on selitys kaikkeen!
Karpatkaa, karpatkaa! Älkää karpatko, älkää karpatko!
Summa summarum: tällä hetkellä tiedämme syömisestä vain sen, että ilman ravintoaineita kuolee ja se on vaarallista, etenkin jos henki menee.
No tämä juuri. Luulin löytäneeni miedon ja hyvän särkylääkkeen, Panadolin, silloin kohtalaisen harvoin, kun jokin kolottaa. Vatsakin sietää sitä hyvin ja lääkärit suosittavat sitä.
VastaaPoistaVaan hiljakkoin oli lehdessä uutinen, että parasetamolin (Panadolin aines) käyttö voi aiheuttaa äkkikuoleman. Siis oikeasti. Jotain tarkennuksia siinä oli käytön lisäämisestä, mutta sekin säikäytti.
- Arvoisat ihmiset, haluan tässä nyt teille kertoa, etten ikänäni ole irstauden, hekuman, tupakoinnin, alkoholin, syöpöttelyn, synnillisten ajatusten tai muiden viihteellisten tai muuten tuomittavien asioiden hapatuksilla itseäni turmellut, - aina olen viisautta ja parahinta tietämystä pyrkinyt noudattamaan! Niinpä pystynkin paikkoin viettäämään viisikymmentävuotispäiviäni täysin turmeltumattomana!
VastaaPoista- Niin, niin, mutta kerro perkele miten!
Yksi minua kaikkein hykeryttävimmistä vitseistä on Raision tehtaiden terveellisyysrasva. Tehtaat olivat vartioituja kuin amerikkalaisessa elokuvassa. Aikoivat Amerikan markkinat vallata terveysrasvalla, joka maistuu ilmeisemmin kissan paskalle.
VastaaPoistaJos edes joku yhtiön päättävistä henkilöistä olisi lukenut viisaita romaaneita, olisivat ehkä ymmärtäneet pyrkimystensä mielipuolisuuden.
Kohtuus kaikessa on aina kaikkein epäsuosituin neuvo.Keinojen kun pitäisi poistaa jokaisen ihmisen epäilyt turvallisuuden tunteessaan. - Jos kohtalo jakaa pakan alta, alkaa horsman purenta alakautta, ei sille mikään mitään voi.
Iines: "Tai oikeastaan en usko mielen hallintaan - mieli on minusta vapaa tahdosta, omaa mieltä ei voi alistaa oman tahdon alle."
VastaaPoistaFilosofinen kysymys todellakin. Mikä tai kuka tms ihmisessä sitten määrää? Mielikö?
Minun voi tehdä mieli... no, suklaata... mutta minulla on vapaa tahto olla syömättä sitä. Eikö tahto silloin alista mielen... hmmm... tahtonsa alle?
Millaiset voimat ihmisolennossa oikein kamppailevatkaan? Minä, tahto, halu, mieli, se, sielu, henki, itse, jumala...
Jos oma mieli ja oma tahto ovat ristiriidassa keskenään, tahto voi saada voiton mutta ei voi petkuttaa mieltä. Mieli voi jäädä tahdon vastaiseksi, se ei yhdy siihen, vaikka toimisikin tahdon mukaisesti. Siksi siis mieli on vapaa, se ei taivu tahdon alle tekemällä tahdon mukaisesti.
PoistaIhminen voi pakottaa itsensä tekemään monenlaisia asioita motivoiden itseään asian järkevyydellä tai muulla perusteella. Sisimmässään hän ei kuitenkaan pidä asiasta, vaikka tahtoisi pitää ja tekee sen.
Lisään vielä, että minusta siis mieli on tässä vapaa, koska se ei muutu tahdon mukaiseksi. Tahdon mukaan toimiminen ei minusta vie mielen vapautta. Toiminta ei nimittäin ole mielen ominaisuus.
PoistaAhaa, tekisi mieli sanoa, että näet siis tahdon maskuliinisena ja mielen feminiisenä ominaisuutena... Mutta en sano, vaan tahdon kysyä, että millä tavalla näet mielen ja tahdon ihmispsyykessä erillisinä elementteinä?
PoistaEivätkö ne ole sinusta yhtä, samaa ja erottamatonta? Minää?
En jaottelisi noin, mutta ymmärrän kyllä sen logiikan, jolla jaon teet.
PoistaIhminen voi tehdä jotain, josta ei pidä, tietyn tahtotilan resurssoimana, hyvinkin pitkään. Mieli voi jopa kritisoida omaa tekemistä.
Minusta nuo kaikki yllä mainitsemasi ovat kyllä Minää: tahto, halu, mieli, se, sielu, henki, itse, jumala...
Jumalakin on osa ihmisen omaa persoonallisuutta. En osaa erottaa noita kaikkia toisistaan, tai edes halua erottaa, ne ovat limittäin ihmisessä ja riippuu tilanteesta, mitä kulloinkin kutsutaan esiin.
Nollatutkimukseksi voidaan luokitella myös tulevat tutkimukset perheväkivallasta koska miesten suurempi osuus niissä on kaikkien tiedossa. Aikaisemmissa tutkimuksissa masennus on pääsääntöisesti ollut naisille ominaisenpaa. Miesten juominen aiheuttaa masennusta kun naisilla asia on päinvastoin. Niinkuin ko. tutkimuksessa on todettu niin juominen on miesten osalta vaikeuttanut luotettavien tutkimustulosten arvioimista yksinelävien miesten masennukseen.
VastaaPoistaOlkoonpa syyt mitkä tahansa niin niihin pureutuminen on erittäin tärkeeää myös inhimillisesti. Kymmenettuhannet keski-ikäset fyysisesti terveet ihmiset vaipuvat toivottomuuden ja saamattomuuden syövereihin. Ei ihme että tuollaisessa tilassa inhimilliset ominaisuudet, mieli ja tahto heittävät häränpyllyä.
Tulevilla tutkimuksilla halutaan seurata tilannetta, onko nousussa vai laskussa. Asiahan on tutkimisen arvoinen, ja suunnan pitäisi tällaisessa asiassa olla laskeva lukujen osalta, koska tietoisuutta ja tukitoimia on lisätty.
PoistaMinusta voitaisiin vaihteeksi tutkia sitä, miksi kymmenettuhannet (sadattuhannet?) yksinäiset eivät kohtaa toisiaan, vaan vaipuvat masennukseen ja turruttavat itseään alkoholilla. Molemmissa sukupuolissa on halua löytää kumppani, joka toisi elämään valoa. Miksi yksinäiset eivät kohtaa?
Jumala ei tasan ole osa ihmisen persoonallisuutta! Herranen aika sentään. En sitä sano, etteikö ihmisessä olisi ainakin pohjimmiltaan paljon hyvää. Ihminen on ihminen, Jumala on Jumala. Ei minussakaan ole osaa jotakin ihmistä, kenen kanssa omaan samoja luonteenpiirteitä.
VastaaPoistaEn minä niin väitäkään, että tämä on totuus, Kuunkuiske, kunhan pohdiskelen. Tällaisia on pohdittu kautta aikojen uskontotieteessä.
PoistaTavoittelen lauseellani sitä, että kun Raamatussa sanotaan Jumalan tehneen ihmisen kuvakseen, niin minusta asian voisi nähdä mieluummin päinvastoin. Kullekin ihmiselle jumaluus, Jumala, näyttäytyy hänen mielensä varassa, mielensä mukaisesti, sillä uskonto ja jumaluudet ovat mielen, ei tiedon asia.
Moni luo Jumalasta itselleen lempeän isän, moni taas tuomitsevan jumaluuden. Minusta nämä jumaluuden piirteet nousevat mielestä, kunkin persoonallisuuden mukaisesti, ei mistään pysyvästä totuudesta.
Varhaisaikojen ihminen loi jumalan vaikka puusta, muovasi sen mielensä mukaiseksi, kuten hän näki jumaluuden. Näin jumalan kuvat ovat syntyneet muissakin uskonnoissa. Idässä jumalilla on itäiset kasvot, lännessä läntiset. Idän jumalat tuomitsevat ja rakastavat itäisen kulttuurin ja itäisen temperamentin mukaisesti, läntiset läntisen. Tämä jos mikä on minusta persoonallista jumalan kuvan luontia.
Jumala on ihmisen sisällä, ei ulkona.
Jumaluus - mitä se tarkoittaa? Aivan kuin Jumala olisi jokin abstraktio.
VastaaPoistaSe on taivaan tosi, että jokainen luo Jumalasta mielikuvia. Niillä taas ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa millainen Jumala on! Eikä sillä mitä ihmiset ovat kirjoittaneet Jumalasta esim. Raamatussa.
Ymmärrän, että "Jumala on ihmisen sisällä, ei ulkona", tarkoittaa sitä, että ihmisen käsitykset Jumalasta ovat hänessä itsessään.
Ihan oikeasti Jumala ei kyllä asu kenenkään sisällä...
Niin kuin Jumala ei ole missään kuvassa tai veistoksessakaan.
Ihmisen mieli on rajallinen ja sanat eivät vie pitkälle.
Jos haluaa nähdä kuun, ei pidä katsoa sormea, joka osoittaa kuuta.
Mutta minäpä lähden tästä kampaajalle ja tulen takaisin lyhyttukkaisena!
"Ihan oikeasti Jumala ei kyllä asu kenenkään sisällä..."
PoistaKuunkuiske,
tuo "sisällä asuminen" on samanlainen metafora kuin mainosmaailman "jokaisessa meissä asuu pieni lehmä". Tai "jokaisessa meissä asuu pieni anarkisti/pyhimys/riiviö/kukkahattutäti jne". Siis se on kielikuva. Eikö ole vähän toisen aliarvioimista olettaa, että joku luulee oikeasti Jumalan/jumaluuden asuvan sisällään? Ihan kuin tämä olisi varttihullu.
"Sisällä" on tässä siis mieli, usko, henki, ajatus. Varhaiskantainen ihminen tietenkin koki jumalan ulkopuolisena. Onhan jumalille aina luotu asuinsijakin, millloin taivaaseen, milloin toteeminnokkaan, milloin maan ylisiin milloin alisiin. Me nykyihmiset näemme lintuperspektiivistä, millä tavalla ns. primitiiviuskontojen jumaluudet on luotu ihmisen omassa mielessä.
Vain nainen void sortua tuollaiseen miellyttämisen hetteikköön kun blogiavaus osoittaa. Vain nainen voi noin urheasti sisäistää ulkoiset vaatimukset saadakseen hyväksyntää ja nähdä vaikkapa viinan kanssa läträämisen vähyys tahdonalaisena voittonaan. Mikä muu asia voisi naiselle olla häpeällisenpää ja moraalisesti arveluttavanpaa sekä sosiaalisesti eriyttävää.
VastaaPoistaFeministi tai naisten asemaa korostava nainen on leimautunut voimakastahtoiseksi ja ristiriidattomaksi henkilöksi jonka "tahto" määräytyy toisistaan riippumattomista motiiveista. Jos hiukan ylipainoinen ihminen syö mieltymystensä mukaisesti, taistematta tahdon heikkoutta vastaan vaikkapa karppaamalla, niin ongelmaa ei ole. Jos emme tuota halua eettisesti hyväksy tulee siitä ongelma. Tahto on yhteisöllistä voimavaraa.
Tahdon yksin olla, tahdon perheen,
olla oikeassa, tehdä erheen.
Tahdon nukkua ja pitkään valvoa,
tahdon inhota ja jotain palvoa.
Tahdon tummaa, tahdon vaaleaa,
tahdon tulikuumaa ja haaleaa.
Maistaa makeaa, syödä suolaista.
Tahdon sylkeä ja tahdon nuolaista.
Tahdon kaikkea, en juuri mitään,
löytää reitin länteen, mennä itään.
Tahdon olla siellä, tahdon olla täällä
rankkasateella ja helteisellä säällä.
Tahdon elää maalla, kaupungissa,
tahdon olla hiiri, villikissa.
Tahdon olla luja mies, tuntea kuin nainen,
erottua joukosta, olla samanlainen.
Tahdon olla rautaa, pajupuuta.
Kaipaan aurinkoa, kuin myös kuuta.
Tahdon jotain pystyttää, jotain alas suistaa.
Tahdon kaiken unohtaa, mutta niin paljon muistaa.
On hyvä tietää, mitä haluaa.
Tulevalle silloin antaa kättä.
Muuten tyhjää luuta kaluaa,
elämä voi jäädä elämättä.
Minä tahdon,
Poistakun minä siis arvostan enemmän mieltä kuin tahtoa. Mieli on rehellisempi.
Muitakaan naisia en syyttäisi tahdonalaisesta yrittämisestä. Ehkä niin voi elää hyvää elämää.
Minusta tuo runo on vähän setämäinen tai kukkahattutätimäinen. Lopussa tulee opetus, joka on ihan kakkaa.
PoistaElämä ei jää milloinkaan elämättä. Elämisen merkkejä eivät ole vain näkyvät teot, tulemiset ja menemiset ja paikan päällä kokemiset.
Joskus yhden paikallaan olevan pään sisällä voi tapahtua enemmän kuin markkinoille menneissä kymmenessä päässä yhtaikaa.
"Jumala elää minussa" on tietenkin kauniin runollisesti sanottu samaan tapaan kuin "Jumala on linnunlaulussa ja tuulenhuminassa".
VastaaPoistaEikös tahto nouse mielestä?
Tunnen tarvetta lisätä vielä tähän, että tämä jumalan eläminen "sisällä" ei tarkoita mitään niin naiivia, että uskoisin kaikkien meidän sisällämme elävän pienen jumalan.
PoistaTarkoitan yksinkertaisesti sitä, että minä näen uskontojen jumaluuksien versovan - kenellä näitä jumalia on - alun perin sisältäpäin, ei ulkoapäin.
Tämä on siis minun näkemykseni, jonka en väitä olevan totuus enkä tyrkytä sitä kenellekään. Sarjassamme: näin minä näen jumaluuden/Jumalan synnyn, jos lähestymme asiaa tieteellisesti, niin kuin kai pitäisi, jos haemme yleispätevyyksiä.
Mieli ja tahto ovat "minua", kuten Tapsalle ylempänä taisin jo kirjoittaa.
PoistaMieli ei kuitenkaan jää tahdon alle silloinkaan, kun mieli ja tahto ovat ristiriidassa ja toimitaan tahdon mukaisesti. Mieli ei tottele tahtoa, mieli ei muutu tahtomme mukaisesti automaattisesti, mieltä ei voi huijata.
Ihminen voi pakottaa itsensä tekemään monenlaisia asioita motivoiden itseään asian järkevyydellä tai muulla perusteella. Sisimmässään hänen ei kuitenkaan tarvitse pitää asiasta - vaikka tahtoisi pitää. Voi tahtoa tehdä työtä, josta ei pidä, motivoiden itseään palkan suuruuudella. Voi tahtoa asua kaupungissa, josta ei sisimmässään pidä. Voi tahtoa mennä naimisiin, vaikka ei rakasta.
Mieli on siis tässä vapaa, koska se ei muutu tahdon mukaiseksi. Tahdon mukaan toimiminen ei vie mielen vapautta. Toiminta ei nimittäin ole mielen ominaisuus, vaan pelkästään tahdon. Mieli jää kulkemaan omia polkujaan, vaikka tiedostamattomana, jos kulissit ovat tahtotilan johdosta vankat.
Niin, kyllähä tuo blogistin epikriisin omainen luettelo kertoo, että usein luulemme tietoisesti tekevämme päätöksemme ja niiden aihettavan toimintamme.
VastaaPoistaja
Sitäpaitsi, runo ei ole todellakaan "kukkahattutätimäinen" vaan kertoo tahdon ja mielen ristiriidasta, joka naisten kohdalla johtaa usein masennukseen ja näyttäytyy runon "elämättömänä elämänä".
Pipa,
Poistatuo yllä oleva runo onkin oiva esimerkki tahdon ja mielen ristiriitasta - viittaan keskusteluun yllä. Runossa näkyy aika hyvin se, miten tahto voi hävitä mielelle ristiriitatapauksissa, niissäkin joissa tahto näennäisesti voittaa mielen.
Runon loppu vain on kovin naiivi ja setämäinen opetuksineen: tulee elää tahdonalaista elämää vaikka omaa mieltä vastaan, sillä mielen varassa elettyä elämää ei lasketa elämäksi - jos siis mieli on hiljainen.
Kaikkineen tuo runo kuvaa kuitenkin mieluummin päätöntä kanaa kuin naista. Tai miestä.
PS Olen aiemmin kirjoittanut satiirisen kirjoituksen elämättömästä elämästä. Minusta nimittäin ulkoisesti menevä ja tapahtumarikas elämä ei ole samaa kuin eletty elämä. Rikkaammin eletty voi olla hiljainen elämäkin.
Kuulkaamme mitä sanoo apostoli Luukas evankeliuminsa 17. luvun 20. jakeessa:
VastaaPoista"Kun fariseukset kysyivät Häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi Hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: "Katso, täällä se on tahi tuolla. Sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä."
Siellä missä on valtakunta, niin siellä kai myös on (kaikki)valtias: ihmisen sisällä?
Nykykäännöksessä tämä kohta on kai muutettu muotoon "teidän keskellänne", mutta se on nykyajan fariseusten harhautusta - alkuperäinen merkitys on "teidän sisällänne". (En nyt jaksa tarkistaa.)
Mielenkiinnolla odotan, miten Iineksen ja Kuunkuiskeen kannat kopsahtelevat, sillä he katsovat ymmärtääkseni asiaa aivan eri kantilta - Iineshän on siinä mielessä jumalaton, ettei hän kai tunnusta muuta Jumalaa kuin ihmisen luoman? Vai tunnustatko?
Kuunkuiskeen kanta taas on "normaalimpi", mutta siinä mielessä minua ihmetyttävä, että kyllähän idän viisauksien sanoma on se, että syvällä sisimmässään, perimmäisimmältä pohjimmiltaan ihminen yhtyy jumaluuteen, absoluutiin, olevaan ja ei-olevaan, tyhjyyteen.
(Ai helkkari, täytyy muistaa tämä "tyhjyys" siinä Hawkingin kirjan alustuksessa! Muistuttakaa, jos en muista.)
Hyvä muistutus tuo Raamatun "Jumalan valtakunta on teissä sisäisesti". Tiesin tuon, mutta se, että koen jumaluuksien - niiden kaikkien - olevan kunkin uskojan sisässä, on omaa uskontotieteellistä pohdiskeluani, johon sain kipinän uskontotieteen opinnoissa, muinoin.
PoistaJuuri tuostahan uskonto syntyy, että ihminen muodostaa ja tekee itselleen jumalan, jumaluuksia, Jumalan. Jumalakin on eräällä tavalla kultainen vasikka, jos sen palvontamenot eskaloituvat kovin ulkokohtaiseksi rummunpärinäksi. En usko, että minun jumalani, jos sellainen olisi, välittäisi suun tunnustuksista tai suitsutuksista.
Jos olen itselleni rehellinen, minä en usko Jumalaan, vaikka toivon, että voisin. Juuri se, että on kokenut sydämellään ja päällään, pohtinut asiaa tieteellisesti, tutkinut varhaiskulttuurien uskontojen syntyä, kertoo minulle sen, että jumala on ihmisen kuva, hänen mielensä kuva. Ihminen loi jumalan, Jumalan.
Mikä tällainen on, joka toivoo, että olisi, mutta uskoo ettei ole? En siis osaa edes epäillä, että olisi. En myöskään kiellä Jumalaa, jumalia, sillä he ovat ihmisten mielessä, uskon varassa. En voi siis sanoa: Jumalaa ei ole. Uskon mieleen, se on rehellinen, jos siltä kysytään. Tässäkin mieli on itsenäinen: tahtoisin uskoa, minulla on tahtotila, mutta mieli ei tottele, en voi.
Hawking on minulla kirjaston varauksessa, olen nyt jonotussijalla 1, ja tuo jolla se kirja, pitää sitä törkeästi yli ajan!
PoistaEilen muuten tämä tieteilijä Hawking oli yhdessä höpöhöpöelokuvassa, oikeasti, pyörätuolissa. Hänet tapettiin siinä, lensi vauhdissa yli parvekkeen kaiteen.
Onko muuten jollakulla jotain kirjaehdotusta tuon Hawkingin jälkeen, josta minä tai joku muu voisi kirjoittaa esittelyn?
Varauksessa on Hawking minullakin, kaikki neljä kappaletta ovat lainassa.
PoistaPäätöntä kanaa? Tai miestä??????
VastaaPoistaYmmärtäisin jos olisit verrannut päättömään ihmiseen, ts, "mielettömään".
"Elämätön elämä" on juurikin mielen ja tahdon ristiriidan ilmentymä, ei sen kummemmin rikas kuin köyhäkään.
Niin, tuli tuon runon levottomasta menosta mieleen koohaava päätön kana, joka lentää sinne tänne kaakattaen. Siihen oli koottu liikaa tavaraa, tuli merisairaaksi. Ei kukaan kaikessa horju, ajatuksen toistoa oli liikaa.
VastaaPoistaLähdet siis kritiikittömästi siitä, että "elämätön elämä" on totta? Voisiko se mielestäsi koskaan olla niin, että termi onkin väärä? Kutsumme ulkoisilta puitteiltaan pientä elämää elämättömäksi elämäksi.
Aino Kallas sanoi näin: "Syvin, itsenäisin, persoonallisin elämykseni on elämättömyys. Se on minusta tehnyt sekä taiteilijan että persoonalllisuuden."
Minua vähän Tapsa häiritsee, kun puhut jumaluudesta. Ikään kuin se olisi jotakin abstraktia. Mitäs jos Jumala on persoona siinä kuin kuka tahansa muukin paitsi että hän ei elä fyysisessä kehossa? "Luotu Jumalan kuvaksi" tarkoittaa minusta juuri sitä, että alkuperäisessä tilassaan ihmisessä on samankaltaisia ominaisuuksia. Silti Jumala ei ole ihmisessä niin kuin ei Tapsakaan ole minussa, vaikka meissä on jotakin yhtäläistä. (Yhden pisteen kysymys: mitä?)
VastaaPoistaKun puhutaan elämän tärkeimmistä asioista, niin siinä yhteydessä on turhaa puhua tieteestä. Tiede ei ole tähän mennessä selvittänyt esim. elämän tarkoitusta ja muutamaa muuta pikku juttua eikä se tule sitä koskaan tekemäänkään - se ei edes ole sen tehtävä.
Jos näette naisen, jolla on samanlaiset hiukset kuin Michelle Williamsilla - paitsi tummat - niin se olen sitten minä.
Jos Jumala on persoona, niin silloinhan Hän olisi kuin universumin talonmies - hoitaisi hommia, mutta ei olisi kaikkea luonut (en tarkoita lunta). Tällaiseen Jumalaan en voi uskoa.
PoistaJa tällaisen Jumalan Hawking kumppaneineen ymmärtääkseni "todistaa" ei-olevaksi. Jos todistaa edes sitä.
Tuo "Jumala on ihmisessä" ei mielestäni tarkoita absoluuttista totuutta, vaan sitä, että Jumalan kuva on mielen kuva ja nimenomaan abstraktio. Jos Jumala/jumala olisi persoona, hän olisi konkreettinen, ainakin minun järkeni mukaan. En tiedä, mitä muut tälla ilmaisulla tarkoittavat, mutta itse tarkoitan sitä, että uskonto on sisäinen eikä ulkoinen asia.
VastaaPoistaJa se, että jokin on sisäinen asia, ei tarkoita, että se jokin asuu ihmisessä kuin Arlan pieni lehmä.
En myöskään väheksyisi uskontotieteen merkitystä. Nimenomaan uskontotieteellinen näkökulma on auttanut minua arvostamaan uskontoja ja ihmisen mieltä ja henkeä.
PS Googlasin Michelle Williamsin. Viehättävä lyhyt kampaus.
Minunkin piti googlata Michelle, kun ainoat muistamani Williamsin neidot olivat ne tennistädit, Venus ja Estelle (vai mikä hemmetti se oli).
PoistaIines, sinä ylität aina itsesi! Luin ääneen täällä kotona tämän juttusi. Sait henkiset taputukset. Muutkin kuin minä tykkäsin taas kerran tämän proosarunosi ja maalauksen synbioosista!
VastaaPoistaKiitos, Liisu!
PoistaJuttu on tarkoitettu löyhäksi arkirunoelmaksi, ja se on koostettu lööpeistä yhdistämällä niitä sopivilla sidesanoilla. Suurin osa on Helsingin Sanomien lööppejä. Yhden lööpin muistin vasta jälkeenpäin. Appelsiinin syöminenkin/ahmiminen voi tappaa!
Noita kaikkein hullumpia tutkimustuloksia ei voi kuin pitää tragikoomisina.
... muutkin kuin minä tykkäsivät jne.
VastaaPoistaMutta Jumalahan on konkreettinen! Ei se, että jotakin voi nähdä silmin tai koskea käsin, ole todiste konkretiasta. Ovathan tunteet ja ajatuksetkin konkreettisia, vaikka niitä ei voi nähdä eikä koskea.
VastaaPoistaMitä tulee luomiseen, niin luulenpa, että se on metafora. Konkreettisesti isän ja äidin tekosia. Se, mistä ja miten henki tulee ihmiseen, onkin toinen juttu...
Lyhyessä tukassa on tosi kodikas olo! Kampaajanikin sanoi heti, että kyllä minua vaan lyhyt pukee. Jossakin vaiheessa annoin sen kasvaa hiukan pidemmäksi, kun lyhyttä pitää sangen usein käydä leikkauttamassa.
Olisi hyvä, jos selventäisit, millä tavalla Jumala on konkreettinen, Kuunkuiske. En taida nyt muuten pysyä kyydissäsi.
PoistaKonkreettinenhan tarkoittaa fyysistä ja aistein havaittavaa. Millä tavalla Jumalan voi aistia konkreettisesti?
Ajatus sinänsä ei kai voi olla konkreettinen, mutta ajatus voi esimerkiksi sisältää konkreettisia ehdotuksia tai konkreettisia esimerkkejä.
Tunne voi ilmetä konkreetttisesti esimerkiksi punastumisena tai vapinana, mutta en tiedä, onko tunne itsessään konkreettinen. Voi olla, että on. Toisaalta punastuminen voi tarkoittaa monta eri tunnetilaa.
Kuunkuiske, en halua saivarrella enkä jankata, mutta minua kiinnostaa ajatuksesi Jumalan ja ajatuksen konkreettisuudesta.
Iines, jos korvaisi edellisen kommenttini konkreettinen -sanan todellisella, niin viesti aukeaisi paremmin!
VastaaPoistaEi se aukea, Kuunkuiske, niin lähellä konkreettinen on todellista. Mutta kiitos yrityksestä! Ei tehdä tästä nyt numeroa.
VastaaPoistaJumala-keskustelua voimme jatkaa ensi viikolla Hawkingin seurassa, ehdotan.
PoistaTeen sellaisen alustuksen, että se ei vaadi kirjan lukemista. Sillä on liikaa vaatia lukemaan hiukkasfysiikkaa ja kosmologiaa voidakseen keskustella Jumalasta ja filosofiasta.
Tämä sopii. Ja keskustelu siellä ei vanhene, jos joku kirjan lukee ja tahtoo siitä sanoa sanansa. Oma kirjani on varauksessa ja juuri tuloillaan. Voipi silti olla, etten ymmärrä kirjasta paljoakaan, mutta utelias olen. Ja minähän sanon aina sanasen, vaikken ymmärtäisikään.
PoistaEi tehrä! ;)
VastaaPoistaSatuin kuulemaan ihanasta sivustosta nimeltä Just Little Things; piti lukea kaikki heti läpi.
Symppistä ja pikkuruista vaan monesti pieni on suurta!
Kiitos linkistä, Kuunkuiske!
PoistaTikusta asiaa: englanninkielisiä lauseita - kunpa jaksaisi lukea niitä! Ovat varmaan sinänsä antoisia ja oivaltavia.
Mutta olen englanninkielikriittinen, vaikka olen koettanut kasvattaa itseäni avarammaksi. Yksinkertaisesti rakastan suomen kielen sanojen asettelua lausejonoiksi. Se on himo. Eilenkin jossain televisio-ohjelmassa joku suomalaistyttö sanoi, että "minulla on jokin connection sinne". Olen vähän puritaani tässä kieliasiassa. Ärsyttäää vietävästi tuommoinen töpeksintä.
Olen kanssasi niin samaa mieltä: miksi käyttää vieraan kielen sanoja, kun omassa on ihan kelvollisia ja kauniita? (Sama ilmiö ärsyttää muuten myös italiankielen englannistumisessa, usein sanojen merkitys vielä vääntyy ihan kummaksi.)
PoistaMinähän urputin eräässä tunnetussa blogissa jokin aika sitten, kun ihan fiksut ihmiset lainatessaan vaikkapa Nietzschen viisauksia, tekevät sen muuten supisuomalaisessa tekstissä englanniksi!!?
PoistaMuistaakseni en saanut kauheasti puoltoääniä enkä sympatiaa, vaikka mielestäni olin niin oikeassa kuin ihminen olla voi, kerrankin.
Tuo asettaa ilmiön oikeisiin mittoihin, että sama on italiankielessäkin. Minusta on ihan kiinnostavaa vain, kun kieleen tulee uuttaa, mutta englannin kielen osalta ilmiössä on epätarkoituksenmukaisia käytäntöjä. Vieläkin naurattaa, kun Hinnerjoen Essolla myytiin kahvi + toast.
PoistaTapsa, minusta sinä sait tämän blogin kieliasiantuntijalta silitystä: olit oikeassa. Viis siitä, mitä joku asiasta mitään tietämätön merkonomianonyymi sanoo. Tulee lainata alkuperätekstiä/kieltä, tai jos teksti on yleisessä keskustelukontekstissa, suomenkielistä käännöstä. Olit siis oikeassa, m.o.t.
Muuten minua huvitti, kun muuan runoilija suomi Luutii-blogissa tuota erästä tunnettua blogia ja toivoi, että joku tekisi runokirjan blogin kommenteista… nimi voisi olla AD OMNIA.
"Anna minun aina haluta ja tahtoa sitä, mikä on sinun mielesi mukaista ja kelpaa sinulle parhaiten. Sinun tahtosi olkoon minun tahtoni, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi entistä paremmin."
VastaaPoistaTuo Mikael Agricolan rukous kertoo aika selkein sanoin missä se "Jallu" luuraa. Mielen sopukoissa, tahdon alaisena. Jumala on yhtä todellinen kuin blacebo vaikutus. Siinähän sen vaikutus perustuu siihen että kokeeseen osallistuville on kerrottava että osa heistä saa lumelääkettä.
Lumelääkkeen ja osittain "oikean lääkkeen" osittainen teho perustuu siihen että ihmiskeho (mieli ja ruumis) pyrkii pääsääntöisesti toimimaan elämää kannattelevan voiman mukaisesti – lääkkeistä huolimatta. Paitsi, lääkeaineiden huumekäytössä, joka on lisääntynyt etenkin nuorilla naisilla ja se johtaa yli kaksinkertaiseen riskiin joutua psykiatriseen hoitoon.
Mutta, se ei sittenkään tarkoita että olisimme täysin vapaita ja riippumattomia, koska menettäisimme totuutemme ja inhimillisen moraalimme.
Agricolan rukous näyttää osoittavan hyvin juuri sen, että mieli ei taivu automaattisesti tahdon mukaiseksi, vaan asiaa pitää erikseen anoa ylemmältä taholta. Ristiriitatilanteissa mieli kulkee omia polkujaan tahdon mukaisestikin toimittaessa.
PoistaMinusta vain mieli on vapaa, muu puoli ihmisessä on sidoksissa erilaisiin vaikuttajiin. Voimakas manipulointi on sitten se asia, joka voi vaikuttaa mieleen, mutta se onkin eri juttu.
Kaikkein kammottavintahan on se, kun uskova ihminen toimii muka Jumalan tahdon mukaisesti.
PoistaNiin onkin, luoja varjelkoon meitä hyvää tarkoittavilta uskovaisilta ihmisiltä!
PoistaMinua on aina vähän närästänyt se, että ihmiset metsästävät taivaspaikkaa itselleen. Kun on kerran todettu, että sinne eivät kaikki mahdu, niin eikö hyvän ihmisen tulisi suosiolla antaa taivaspaikkansa lähimmäisille eikä rohmuta sitä itselleen.
Kuunkuiskeen kaipuu hengellisyyteen tai paremminkin, kaipuu vahvemman voimaan tai ehkä sittenkin, luottamus ihmisyyteen on meidän jokaisen perimmäinen , sisäinen tavoite, koska olemme vajavaisia ihmisyytemme edessä.
VastaaPoistaJoku toinen hukkuu tavoittamattomaan ihanteeseen tai läheisen tarkoituksettomaan kykyyn nähdä puutteemme ja heikkoutemme tai ulkopuolisen havahtumattomuus elämän aistittomuuteen, ja joku toinen näkee että vain elämä itsessään, viimekädessä meitä kantaa.
Uskomme ja oma totuutemme on voimamme jonka varassa itse kukin tästä elämästä selviämme.
Kun pienenä syntyy ja humalassa kuolee, ei tiedä pahassa maailmassa käyneensäkään.
PoistaKivenpyörittäjä,
Poistapuhut luottamuksesta ihmisyyteen. Eiköhän se eniten luota ihmisyyteen, joka luottaa ihmiseen eikä jumaliin. Kun luottaa ihmiseen ja ihmisten väliseen tasa-arvoon, ei luota turhiin ihanteisiin eikä juokse vastuuta pakoon.
Mitenkäs sen oman uskomisen laita oikein on kun kuulut kirkkoon?
PoistaKuulun, enkä tunne tarvetta erota. Pidän jopa kirkoista ja papeistakin. Papit ovat usein hyviä puhumaan, kilttejä ja humaaneja verrattuna vaikkapa kepulaisiin isäntämiehiin, jotka eivät tunnu näkevän maailmaa oman talon viljavainioita pidemmälle. Tai yritysjohtajiin, jotka kehtaavat ottaa rahaa enemmän kuin ehtivät kuluttaa.
PoistaEn tiedä mikä olen, sillä en pysty uskomaan mutta pidän uskonnoista, ja suhtaudun toisten uskonelämään ja uskontoihin kunnioituksella ja vakavasti. Minusta Raamattu on kuitenkin lähinnä historiallinen eepos. Enkelit ja muut yliluonnolliset ovat nekin ihmisen sisällä. Jollain voi olla näkemisen kyky, mutta en usko, että kukaan näkee mitäään muuta kuin sisältään kumpuavaa.
Varsin ristiriitaista.
PoistaJos haluaa uskoa, ja miksemme uskoisi, Richard Lynniä, joka esittää väitteen, älykkyys vähentää uskon merkitystä, niin johdonmukainen ajatus on että ihminen tulee toimeen ilman uskontojakin.
Ja jos tulee, niin miksi ihmiset pitävät kiinni uskonnollisista toimituksista kuten vihkiminen, kaste ja uskonnollinen hautaaminen ja uskonnon kollektiiviselle tunnustamiselle pyhitetyistä rakennuksista.
Vaikka emme usko luomiskertomusta niin onko uskonnon "ethos" kuitenkin lumonnut meidät.
Uneksi! Ei taivasta,
helppoa, eikö niin?
Ei helvettiä,
yllämm' vain avaruus.
Uneksi! Ihmiskunta
hyväks' päivän tään.
Ei helvettiä,
yllämm' vain avaruus.
Uneksi! Ihmiskunta
hyväks' päivän tään.
Uneksi! Ei valtioita,
ei liene vaikeaa.
Ei enää tappamista,
ei uskontoakaan.
Uneksi! Ihmiskunta
elää rauhassaan.
Sanot: Olen uneksija,
vaan en suinkaan ainoa.
Mukaan toivon sinutkin,
maailma yhteen sulaa.
Uneksi! Ei alistusta,
pystytkö tähänkin?
Ei puutetta ja nälkää,
veljeys kunniaan.
Uneksi! Ihmiskunta
jakaa yhdess' maan.
Sanot: Olen uneksija,
vaan en suinkaan ainoa.
Mukaan toivon sinutkin,
maailma yhdess' elää.
Äly ja järkeily varmaan vähentääkin uskon merkitystä.
PoistaSe mitä älykäs ihminen uskonnosta etsii, tai minkä hän ehkä löytää, voisi olla kristinuskon eettinen ja humaani maailmankatsomus, ideologia jossa köyhä on yhtä arvokas kuin rikas. Ilman kristinuskoa meillä tuskin olisi humanismiakaan, ei inhimillistä eetosta.
Olen ennenkin viitannut Juhani Ahon Panuun, joka kuvaa kristinuskon tulon merkitystä kulttuurisena päänavaajana pimeän ja barbaarisen pakanuuden keskelle. Hengen voitto aineesta. Jotakin tällaista uskonto voi merkitä nykyajan teknokraateille.
Sitä olen ihmetellyt, miten ateistit perustelevat uskon henkeen, henkisyyteen. Onko sitäkään heille?
Ihmismieli kaipaa rituaaleja ja niitä kirkko kiitettävästi tarjoaa. Olisiko uskonto, Iineksen ajatusta lainatakseni, vain seuraus tästä nimettömästä kaipuusta?
PoistaTäytyi ihan luntata alkuperäistekstistä, että uskoiko Lennon todella, että valtioiden puuttuminen lopettaisi sodat - näköjään. Lapsellinen ajatus.
Riippuu ihan siitä, Iines, mitä henkisyydellä tarkoitetaan. Uskovatko he muka "henkeen"? Eivätkö mieluummin "mieleen"?
PoistaPS. Koska en ole ateisti, en voi heidän puolestaan vastata. Mutta en ole uskovainenkaan, koska nykyään se tarkoittaa lähinnä taikauskoista.
En ole kovin hyvä erottelu- ja yhdistelykykyä vaativissa abstraktioissa, kuten "mielen" ja "hengen" erottamisessa.
PoistaJos nyt asiaa kuitenkin koetan selventää, niin minusta mieli voisi olla vastaanottaja tai se sijaitsee ihmisessä; henki taas olisi antaja, siivittäjä. Voiko itsestään ammentaa? Ei, vaan esimerkiksi hengen palo syttyy virikkeestä, ulkoapäin, hengen palo sytyttää mielen.
Henki-sanalla on monta merkitystä. Henki = elämä, elämänliekki - olla hengissä; ihminen tai henkilö; henkisyys henki, aineen vastakohta - tämä on varmaan se mielen kanssa yhteydessä oleva, ellei sitten ole sama.
Kysymykseni siis liittyy tuohon viimeiseen merkitykseen, eli jaksavatko ateistit uskoa henkeen, eli aineen vastakohtaan ihmisessä.
Lennon kyllä mainitsee kappaleessa useaan otteeseen, että kyse on unelmoimisesta, ei konkretiasta.
VastaaPoistaJohn Lennon on minulle suuri sankari, mutta vähän toisella tavalla kuin monelle muulle. Imaginea en kuuntele koskaan, se on hänen huonoin tekeleensä; ilmentymä tavattomasta paineesta kannatella liian isoja asioita yhdelle miehelle. Suosio oli musertava ja se myös musersi. Minulle imagine on kertomus miehen säälittävästä kamppailusta huumesumussa. Huumesumussa, josta pääsi eroon.
Kuolemansa oli järkytys myös siksi, että oli silloin elinvoimaisempi kuin koskaan nuoruutensa jälkeen.
Lennonilla oli kapeat hartiat, mutta hän oli armoton nyrkkisankari, Hampurin kapakoissa ei ryppyilty!
Tuo Lennonin ajatus - valtioiden puuttuminen lopettaisi sodat tuntuu samalta nostalgiselta naivismilta, mitä kokee, kun katsoo vaikka elokuvaa ¨Lapualaismorsian tai Käpy selän alla.
VastaaPoistaJos valtioiden rajasodat loppuisivat, niin sitten otettaisiin muut rajat käyttöön ja mäiskittäisiin niiden molemmin puolin. Roturaja, uskontoraja, stadin raja, naapurin raja...
Yleisön pyynnöistä huolimatta: John Lennon Working Class Hero!
PoistaMuuten olen sitä mieltä, että noita "vastaa" nappuloita on tässä mallissa aivan liikaa, tuottavat näemmä minulle suuria vaikeuksia. Äskeistä yritin koko rimpsun perään.
VastaaPoistaEn minä arvaisi yhdellekään omaistaan surevalle ja jälleennäkemisen toivossa elävälle mennä toitottamaan: "Se on kuule morot nyt sanottu!"
Valoisassa ja voimissaan on helppo puhua polleita, mutta kun yö, pimeys ja lohduttomuus, tietoisuus kaiken päättymisestä saapuvat, alaleuka saattaa hieman väpättää.
Laihialainen kuolivuoteellaan maatessaan on hyvissä ajoin ommellut otaksumaansa kuolinpukuunsa salataskun, joka on hieman ratkennut sinne työntämistään seteleistä. Woody Allenin isoisä myi jossain filmisssä hänelle kuolinvuoteellaan kultakellonsa.
Kristinuskon kaunein ajatus on, että hyvä ja paha saavat palkkansa. Toisella tapaa kuin nykyisin. (Unohdin taas, ettei käsitteistä "hyvä-paha" ole älyllisluktuellia puhua, ei se mitään!)
Minäkin sekoilen Vastaa-nappuloitten kanssa, Riku, et ole ainoa. Olen ajatellut siirtyä taas johonkin toisenlaiseen kommenttimalliin, mutta en tiedä, mikä olisi paras. Ehkä se on se vasemmassa laidassa oleva luiru, jossa aika on sentään oikea ja vastaus tulee edellisen perään, vuorenvarmasti.
PoistaMinussa itää toivo paremmasta, ja toivo siitä, että jotakin olisi maallisen rajan toisella puolen. Tarvitseeko se silti uskoa ollakseen olemassa? On se varmaan uskomattakin. Ei voi olla semmoisia kynnyksiä, että se ken uskoo, temmataan iloon, ja se ken järkeilee, potkaistaan hiilivirtaan. Eihän se ole alkeellisintakaan hyvää käytöstä.
Muistan, kun pienenä lauloimme hieman muuntaen: "sillä taivaassa tarjoillaan lapsillekin, jotka...", se oli hauskaa.
PoistaAika rankka se ajatuksena olisi, että katselisin lyran ja symbaalien pauhusta, kuinka rakkaitani temmottaisiin öljypataan ja papinperkeleitä saapuisi vihreä linjaa liukuportaita pitkin yläkertaan.
Huutaisin ainakin: "ei vittu, ei tämän näin pitänyt mennä!"
Jännää, millaisia mainioita pilkkalaulujen tekijöitä lapset ovat aina olleet. Ilo on osattu ottaa irti pienestäkin. Muistan pilkkalaulut hammaslääkäristä, opettajista ja vaikka joululaulusta Taivahalla syttyy juuri, suuren suuri punajuuri....
PoistaMuistin jatkonkin lauluuni:
Poista- - josta viisaat itämaan,
halkaisivat puolikkaan.
Ehkä kaikkein ristiriitaisin asia ei uskovaisten uskonnollisuus, sillä uskonto on yhteisöllinen oppijärjestelmä ja usko on tiedon vastakohta. Ja kaikkiin uskonnollisiin oppijärjestelmään kuuluu vapaa "harjoituspaikkojen" rakentaminen ja tiedon "markkinointi". Eikä löydy maata jossa naiset olisivat miehiä uskomattomampia, ja sen taas uskotaan perustuvan naisten suurempaan turvallisuushakuisuuteen ja uskomushoidot sekä uskonnollisuus ovat melkein naiselle kuin naiselle, helppo nakki yhdistää, ja mistä sikiää usko, ettekö uskonnot ole vallan väline.
VastaaPoistaEi ihme, ettei raamatussa ole sanaa uskonto, koska se ei sitä opeta, vaan uskoa, koska vain "se" voi ihmisen pelastaa, ei omat voimat ja teot.
Raamatussa on kyllä sana "oppi" tarkoittamaan uskonnon kaltaisia uskon aatejärjestelmiä, eli käytännössä "harhaoppeja".
PoistaTermin uskonto käyttäminen vaatii etäisyyttä raamatulllisesta ajasta, koska uskonto on yhtenäinen nimitys, abstraktio, koko käsitteelle, myös Raamatun ulkopuolisille samankaltaisille uskon ideologioille.
Ei kai usko johonkin ole sukupuolisidonnaista? Naisia on ollut helpompi höynäyttää uskollakin, koska heidän sivistystasonsa maapallolla on ollut alhaisempi kuin miesten. He olvat olleet alistuvampia ja kiltempiä tottelemaan.
Minun mielestäni "usko" ei ole "tiedon" vastakohta. Paremminkinhan se on tietoa toiseen potenssiin, täydellistä varmuutta jostakin.
VastaaPoistaTiedon vastakohtana uskoa on ruvettu markkinoimaan silloin, kun uskovaiset alkoivat sotkeutua selityksiinsä.
Herra jumala - jos minä tiedän jonkin asian varmasti, niin en kai voi uskoa, että se onkin juuri päinvastoin. Eikö se ole sulaa hulluutta?
Tämä vain termeistä. Uskosta en puhunut vielä mitään.
Usko on tiedon vastakohta siinä merkityksessä että uskotaan asian olevan jotain vaikka ei varmasti tiedetä.
PoistaHerran Jumala - ei kai kukaan usko vain sillä perusteella, että jumalan olemassaolo on todistettavissa, sillä eihä siinä ole mitään järkeä.
Usko ja tieto ovat rinnasteiset ja toisistaan eroavat suhtautumistavat kohteeseen X. Usko on matkan loppupiste, tieto on koko matka.
PoistaMinusta siinä erehdytään, että arvellaan uskon olevan aina lujaa, oikeaa uskoa. Minä uskon, että uskoja ei läheskään aina luota omaan uskoonsa. Miten moni pappikin on sanonut, että hänen uskonsa horjuu. Luulenkin, että usko on enemmän halua uskoa kuin silkkaa uskomista.
Descartes jakoi ihmisen aineelliseen ja sielulliseen elementtiin, materiaan ja henkeen, joilla ei ole vaikutusta toisiinsa. Tämä ajattelutapa ei ole ollut muodissa enää aikoihin.
VastaaPoistaNykyään selitetään, että tietoisuus eli "henki" on aivosähkökemiallisten prosessien tuotosta, pohjimmiltaan kvarkkien tanssia. Materialismikin on vanhanaikaista. Nykyään ollaan fysikalisteja.
Kerrotaan, että kun Ranskan kuningas kysyi kuululta matemaatikolta Laplacelta tämän esitellessä laskelmiaan maailmankaikkeuden rakenteesta, että hyvä herra, mihin te sijoitatte näissä teorioissanne Jumalan, niin Laplace vastasi: Sire, en tarvinnut sellaista hypoteesia.
Lapleca uskoi, että kun tiedämme kaiken alkuehdot, pystymme laskemaan kaikki tapahtumat hamaan maailman loppuun asti. Hän oli väärässä. Onneksi.
Tämä on varmaan kaikki totta, mutta minua hämää nykyajassa se, että niin moni asia tai ilmiö selitetään ihmisen aivojen sähkökemiallisilla prosesseilla. Tämä vakuuttaa minut vain siitä, että tieteentekijät eivät tunne vielä aivoja juurikaan.
PoistaVaan kyllä sekin selitys tuntuu uskottavalta, että ihminen kuollessaan ei vaella missään tunnelissa valoon eivätkä ne ole enkeleitä, jotka ovat siellä tunnelin päässä vastassa. Ne ovat aivokemiallisia purkauksia.
Jos ajattelee maailmankaikkeuden ikää, tuntuisi ihmeelliseltä ajatella, että maapallo olisi nyt jonkin tiedon ja kehityksen huipulla. Sitäkin pidetään uutisen arvoisena asiana, että joku elokuvaohjaaja on laskeutunut mariaanien hautaan, 11 kilometrin syvyyteen, etsimään uusia kaloja ja nilviäisiä. Vaan ei sieltä mitään löytynyt.
Mielen salattu voima -dokkarin kolmannessa osassa oli hyvin selkeää todistusaineistoa siitä, että tietoisuus / henki / miksi sitä nimitetäänkään, ei ole fyysinen, osa aivoja.
VastaaPoistaSkeptisimmätkin tiedemiehet joutuivat myöntämään, että perskutarallaa - ihmiset, jotka ovat olleet minuuttitolkulla tiedottomina (esim. onnettomuuden tai leikkauksen johdosta) pystyivät kertomaan yksityiskohtaisesti, mitä toimenpiteitä keholle oli tehty.
Aivoissa ei tapahdu tasan mitään sitten kun sydämenpysähdyksestä on kulunut 15 sekuntia.
Mielen salattu voima jäi minulta nyt katsomatta. Se olisi pitänyt katsoa heti tuoreeltaan, muutoin kiinnostavatkin ohjelmat jäävät helposti katsomatta.
PoistaTuo tapahtuma, jota kuvaat, on kuitenkin tuttu useistakin lukemistani yhteyksistä. Ihminen voi kertoa, mitä huoneessa on tapahtunut, kun hän on ollut nukutettuna tai jopa kuolleeksi pidettynä jonkin aikaa. Tämä on semmoinen asia, jota ei voi sivuuttaa, se on totta ja se on hyvin kiinnostavaa. Samalla se antaa toivoa, että jotakin suurta olisi. Ettei kaikki olisi vain tätä harmaata maallista olemista.
Aamunkirkkaana ajatuksena sanon vielä, että tietoisuus/henki/mieli tms. ei tietenkään ole fyysinen eikä etenkään osa aivoja. Juuri tätä abstraktiivisuus - konkreettisuustasoa tässä keskustelussa on koetettu jollakin tapaa aisata.
PoistaNäin ollen ne asiat, joita ei voi fyysisesti tai aistein ilmentää, eivät voi olla konkreettisia. Ihmisen mieli ei ole konkreettinen, samoin Jumala ei ole konkreettinen persoona, vaan ilmenee, keillä ilmenee, henkisellä tai mielen tasolla, abstraktiona.
Tuo, että on ilmennyt nukutuksen aikaisia näkemisiä, kaipaa kyllä selittämisiä. Mieleen nousee termi astraaliruumis. Voi toki olla, että se on huuhaata, mutta se voisi olla ihmisen henki ja sielu ja mieli.
Olematta mitenkään uskomatta, Usko, niin paranet teoriaan niin miksei tuota ominaisuutta käytetä eutanasian tai itsemurhan korvikkeena. Kuudes aisti ja rajatieto ongelmat saattavat selvitä kun fragmentoituneen kovalevyn palaset laitetaan oikeaan kontekstiin.
VastaaPoistaTietoneen alimitoitettu prosessoriteho ei pysty hidastuneenakaan suoriutumaan paljon informaatiota sisältävästä 3D grafiikasta. Tuollainen tietokoneella ei ole edes sumeaa logiikkaa apunaan. Ihmisaivot sentään tallentavat mielettömät määrät aistein todettavaa tietoa niiden kuitenkaan pystymättä analysoimaa niitä reaaliajassa.
Esim. aivot eivät pysty analysoimaan liian nopeasti vaihtuvaa maisemaa vaikka väri, muodot ja etäisyydet tallentuisivatkin aivojen osaalueille. Jotain tuosta muisti-informaatiosta ja sen yllätyksellisyydestä palautuu vaikkapa yht'äkkisessä kolaritilanteessa.
Erittäi iäkäs ja kuoleva vanhus palaa lapsuuteen. Vanhuksen aivot eivät ole samanlainen "tabula rasa" kuin lapsen aivot mutta kuoleman kohdatessa tuosta informaatiosta jää jäjelle vain kaikkein tärkein, kokemuksellisuus. Reaaliaikainen kokemus sensijaan on yhtä autenttinen kuin lapsellakin.
Koska uskonnoista on ihmiselle ilmeistä biologista etua niin osa tietoisuudesta/hengestä/mielestä on osana aivotoimintaa. Koska uskonto tavalla tai toisella on seurannut koko ihmisen evoluution täytyy sen olla jotain muuta kuin pelkkä abtraktio, sillä ihmiskunta olisi tuhonnut jo aikoja sitten itsensä. Uskonnot säilyvät vain kaikkeen kehitykseen sopeutuvana valintana.
VastaaPoistaNiin kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakaan -
On nukahtanut Jumala, tai jatkaa luomistaan
Kai avaruuden tuolla puolen jossain, missä lie -
Saan vastauksen, kunhan kuolen, mutta on tää
Pitkän pitkä tie...
Sanot että uskonto on seurannut ihmistä koko evoluution, joten sen täytyy olla muutakin kuin pelkkä abstraktio, sillä ihmiskunta olisi tuhonnut jo aikoja sitten itsensä.
PoistaEn ymmärrä tuota sillä-kytkyä, mutta ei kai sen väliä. Tuosta abstraktiosta ajattelen niin, että pitäisi kysyä mieluummin, mihin tarpeeseen uskonto on vastannut varhaisaikojen ihmisellä ja mihin se nyt vastaa.
Varhaisella ihmisellä uskonto auttoi hallitsemaan kaaosta, luomaan sitä kosmokseksi. Se antoi välineitä olla yhteydessä maailmankaikkeuteen, ja tässä prosessissa luoda tupsautettiin sitten eri kulttuureissa oman miljöön mukaisia jumalia, joita manipuloimalla selvittiin vitsauksista ja vaaroista ja pystyttiin käsittelemään kuoleman kysymystä, luotiin manaloita ja taivaita, alisia ja ylisiä.
En ymmärrä onko nykyihminen etääntynyt tästä juurikaan. Uskonto auttaa edelleen tekemään kaaoksesta kosmoksen, siis sillä pyritään tähän. Välineet ja asiaan kuuluvat riitit ja muu touhu ovat vain eriytyneet ja hienostuneet miljöitten muutoksissa kulloinkin sopiviksi.
Uskonnot säilyvät vain kaikkeen kehitykseen sopeutuvana valintana.
VastaaPoistaEn puhuisi uskonnoista siis valintana, sillä sellainen suhtautumistapa asettaa uskonnot ulkokohtaiseksi ilmiöksi. Uskonnot eivät siis tule ulkoa, ne tulevat ihmisen sisältä, alunperin ja edelleen. Jos uskonnollinen ideologia tulee ulkoapäin, se ei ole mielestäni aitoa uskonnollisuutta, vaan fundamentalismiin rinnastettavaa opittua ismia.
VastaaPoistaUskonnot ovat monin tavoin kietouneita kulttuurivyyhtejä, joilla on lonkerot kaikkialle, missä on henkisyyttä tai hengen lentoa, musiikkia, kirjallisuutta, taidetta ylipäänsä. Ne ovat syntyneet samasta tarpeesta ja lähteestä. Jos ajatellaan, että uskonnot ovat tapa hallita kaaosta, niin samalla tavalla kaikenlainen ilmaiseminen on kaaoksen luomista kosmokseksi.
Ymmärrän multianonyymin tarkoittavan valinta-asiallaan sitä, että uskonnon täytyy olla jollakin itsetarkoituksellisella tavalla ihmiselle merkityksellinen, koskapa se on säilynyt meeminä meihin asti, siis kulkenut ihmiskunnan mukana elinvoimaisen geenin tavoin.
VastaaPoistaYksi selitys on juuri tuo elämän ja maailman hallinta, miksei kaaoksen - uskonnon sen avulla ymmärtää mitä maailmassa tapahtuu, kuten Iines kertookin. Sieltähän se uskonto kumpuaa, luonnonhengistä ja shamanismista.
Välillä tiede tai muu aate korvaa uskonnon, mutta huonolla menestyksellä, kuten näyttää.
Käytän kaaosta vähän juhlallisesti, mutta viittaan tällä uskonnon myyttisyyteen ja arkkityyppisyyteen. Ihmisen suhde uskontoon on alkanut pelosta tuntematonta ja järjestymätöntä eli maailman kaoottisuutta kohtaan. Samaahan se on edelleen, sillä se tarjoaa turvallisia välineitä eli rituaaleja suojautua kaoottisuutta eli pelottavia asioita ja kuolemaa vastaan.
VastaaPoistaTuhatnikin - rakastan suomen kieltä - pääkäsitys on siis tietenkin oikeanlainen. Uskonto on merkityksellinen ja iso asia ihmiskunnan kaikessa kulttuurissa, kaikkkina aikoina.
Tuhatnikki, multianonyymi, ?,?.
VastaaPoistaVaikka täällä on kymmeniä kertoja julkituotu se ajatus että vain asialla, ajatuksella ja mielipiteelä on merkitystä, ei sillä kuka sen esittää, niin erittäin tarkoitushakuisesti pyritään noilla "mikä lie" määritteillä vähättelemään ja joskus jopa mitätöimään ydinryhmään kuulumattomien kommentoinnit.
Nytkin vain kutsumanimimerkin "Tapsa" toteamus ja oikeinymmärrys toi kollektiivisemmän hyväksynnän.
"Mikä lie" ei ole minun ajatukseni, kun kutsun sin ua Tuhatnikiksi. Käytäthän aina eri nimimerkkiä, enkä pysy niiden perässä.
PoistaTuhatnikki tulee Raul Roineen Suomen kansan suuri satukirja -teoksesta, joka oli rakkain kirjani lapsena. Sain sen peräti joululahjaksi, vaikka se oli järkälemäisen paksu ja varmaan kalliskin. Muistan vielkä varmaan jokaisen sadun erikseen, ja olen täällä viitannut mm. Imanti-satuun ja Poika joka kuninkaantyttären sanoissa solmi -satuun ja moneen muuhun. Vetehisen vangit taisi olla hyytävin satu!
Kirjassa oli satu myös miehestä, joka osasi tehdä mitä vain. Hän oli Tuhattaituri, josta tuo sinun Tuhatnikkisi tulee. Nimi on siis kunnianosoitus monille nikeillesi, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Voisi nähdä myös niin, että tällaisella lempinimellä joku erityisesti tunnustetaan osaksi keskustelujoukkoa.
Väännän ja vänkään kommenttiesi ajatuksia selvempään muotoon, itselleni lähinnä, koska usein liikut lauseissasi abstraktiotikkaiden yläpuolilla. Tämä hämärtää ajatuksiesi ymmärtämistä.
Minusta on kyllä ollut koko ajan selvää, että korostat uskonnon merkityksellisyyttä sen säilymisen syynä. Tätähän olen itsekin korostanut kautta koko keskustelun. Ei Tapsan kommentti siis muuttanut mitään, mitä aiemmin olen sanonut. Minulla vain ei ole tapana hyreksiä yksimielisyyskohtia, vaan tarttua uusilla näkökulmilla niihin kohtiin, jotka kaipaavat selventämistä tai uutta valoa.
En usko, että Iines hyväksyy vain meidän vakiojäsenten kommentit, kollektiivisesta hyväksynnästä puhumattakaan. Kyse on luultavasti vain siitä, että muotoilet sanomasi sen verran taiteellisen tulkinnallisiksi, ettei niistä saa aina nopeasti lukiessaan ihan kiinni - että mitä tarkkaan ottaen tarkoitat ja mitä et. Siksi se antaa sijaa tällaiselle tulkitsemaan tottuneelle.
VastaaPoistaJa koska en halua kunniaa toisen sanomasta, jota vain tulkitsen, niin täytyyhän alkuperäiseen sanojaan jollakin tavalla viitata. Mutta koska vaihtelet nimimerkkiä jatkuvasti, kuin kertakäyttösalasanaa, niin siihen ankkuroituminen tuntuu toivottomalta.
Siksi kehitämme näitä "tuhatnikkejä" ja "multianonyymejä" - ne eivät siis ole herjausta tai vähättelyä, vaan pikemminkin päinvastoin.
Huomaa kyllä selvästi koska bloginpitäjä ei ole tohkeissaan kerennyt kaikkea tekstiä edes lukemaan, saati analysoimaan. Kollektiivisyydellä en tarkoittanut tietenkään kaikkien samalla laatikolla leikkivien kaikkinaisen kirjoittelun allekirjoittamista.
VastaaPoistaViittaan edelleen sinun kirjoitustapaasi, joka usein etääntyy sfääreihin ja viis veisaa hyvän kirjoittamisen perusjutuista.
PoistaKun sataa, on hyvää tyyliä sanoa "Nyt sataa."
Muistan myös oman äidinkielenopettajani ohjeen: Hämärästi sanottu on hämärästi ajateltu.
Mikään ei ole niin kaunis kuin kirkas lause. Siinä ei ole vierassanoja eikä lauseenvastikkeita, vaan toiminnallinen verbi selkärankana ja tarpeelliset lauseenjäsenet.
Kun sataa, niin turkulainen sanoo, että "sataa" ja toinen kysyy, että "ai, nytkö?"
PoistaKun sataa, on hyvää tyyliä sanoa "Nyt sataa."
VastaaPoistaVähästä näyttää ymmärrys olevan kiinni!
Muistan aina uskonnonopettajani sanonnan: "Kun tieto lopuu, selittely alkaa".
Alpo Jaakolasta ei ole kai vielä mitään sanottu. Minua hieman häiritsee tuo tapansa maalata nenä aina vähän sivultapäin, muutenkin neidot näyttävät vähän epyktiläisiltä. Muuten olen sitä mieltä, että Jaakola on/oli kyllä hieno taiteilja, kyllä minä töitään seinilleni laittaisin. Sen on tarkoitus olla hieno kehu, varaa minulla ei tosin töihinsä ole, mutta se taas on aivan eri juttu.
VastaaPoistaWikpediasta huomasin, että Keravalla on näköjään alikulussa hänen maalauksiaan. Tuskin ovat termiititkään pystyneet niitä täysin tuhoamaan, kun ovat ilmeisesti aika korkealla. Täytyy joskus poiketa.
Jaakola eli taiteilijan elämän. Kun käyn Loimaalla sukulaisissa, käyn usein myös Jaakolan kotimuseossa. Merkillinen mies, kertovat loimaalaiset. Vastaan tullessa koukkasi metsän kautta.
VastaaPoistaToinen merkittävä paikka Loimaalla on Sarka-museo. (Kyseessä ei ole kirjoitusvirhe eli en tarkoita Sarkia-museota. Sitä paitsi se on Kiikassa, kuulemma.)
Jaakolasta innostun elävästä arkistosta katosmaan siellä olevia pätkiä. Jotenkin ronskimpi mielikuva minulla miehestä oli.
VastaaPoistaTuossa ensimmäisessä juontajan esitys alussa on suorastaan hykerryttävä, en tiedä miksi.
No siksi, että Eeli Aalto on meille pohjoisen pojille legenda ja ihan ansaitusti. Hän on itsekin origenelli, taiteilija ja toimittaja ja kirjailija.
PoistaTäällä Satakunnassa Alpo Jaakola on kuin oman kylän poika, hänet tunnetaan ja tiedetään hyvin, niin näkyvä ja poikkeuksellinen persoona hän oli eläessään. Loimaahan on historiallisesti Satakuntaa, vaikka nykyään Varsinais-Suomea. Tykkään kyllä Jaakolan tauluista ja veistoksistakin, niissä kaikissa on jotakin puhuttelevaa.
VastaaPoistaTähän sarjaan tuon kuvan otin sen vuoksi, että se sopi tunnelmaltaan parhaiten juttuun ja siis koska siinä oli neljä naista.
Seuraavassa jutussa on viisi naista ja Pimenovin kuva valmiina, juttu vain lentänyt jo kahdesti roskikseen. Kolmas on puissa, mutta ei sekään ole hyvä. Jokin siinä kahnaa.
Ei ihme että kahnaa. Kahnaa?
VastaaPoistaEhkä kannattaisi suoltaa ajatustaan yhtä selkeästi kuin nikki Mikis. Sanoman selkeys välittyy kristallinkirkkaanajättämättä mitään arvailujen tai tulkinnan varaan. Ja, mikä parasta, ne luovat loistavan lähtökohdan analyyttiselle debatille.
Jäki on vakuuttavaa.
VastaaPoista- Maalainen
- RR
- van Vaari
- Jape
- Valto
- ?
Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa.
PoistaPsykopaattilista?
PoistaNo nythän vasta huomaankin, mitä Tuhatnikki-Anonyymien Anonyymi listallaan meinaa.
PoistaLuulin ensin, että hän kehui ylläolevaa Toisen naisen kommenttia ja arvaili sen kirjoittajaa.
Hänhän yrittää sanoa, että Iineksesssä on vika, kun mainittuja herroja ei enää blogissa näy, ainakaan omilla alkuperäisnimimerkeillään tai nimillään.
Niinhän se tietysti menee, että vika on Iineksen, tuon aggressiivisen ja rähisevän femakon, joka vihaa miehiä, eritoten vanhoja, yksinäisiä ja köyhiä. Hän on taatusti sanonut, tai koska näyttöjä ei ole koskaan löytynyt, ainakin ajatellut niin kuin väitetään.
Onhan se nyt koko perkelettä, että kirjoitetaan perheväkivallasta Floora-purkkijuttu eikä myönnetä, että se on miesvihan takia kirjoitettu, saatana. Ei tämmöistä mies voi katsoa.
Kuulkaa siis kaikki lukijat: tämä on vaarallinen ja puolueellinen blogi, ei täällä kannata käydä, etenkin jos olette miehiä. Täällä huseeraa hirveä Kronos. Menkää pois.
Iines, minä olen poissa ihan itseni (voimien säästämisen) takia vaikka näyttäisikin, että olen syyttänyt muita; minä vain en jaksa nyt revetä puolustelemaan näkemyksiäni niin kuin ne, joilla kaikki niin hyvin on kun ovat osanneet ITSE pedata LÄHTÖKOHDISTAAN huolimatta elämänsä kultaisille raiteille.
PoistaNämä onnistujat usein ovatkin niitä sokeimpia ihmisiä wahlroosien ohella sille tosiasialle, että sattumalla on suuri osuus kaikkeen ihmistoimintaan. Myös voimien, niin aivoissa kuin lihaksissakin sijaitsevien, riittävyys sanelee omat ehtonsa.
Ehkä nyt ymmärrän entistä enemmän Aleksis Kiveä, Timo K. Mukkaa jne. joilla ei tällaisesta virtuaalirinnakkaiselämästä voinut olla edes unenhahtuvan vertaa kokemusta. Oli vain lihaa ja verta olevia ihonkyntäjiä ympärillään...
Ja Iines, ei tämä sinun alustasi ainut ole, jossa minulle on ehkä pahasti sanottu. Kotiinkin on mielipiteistäni paskaa kannettu. Ja kuten muistanet, aluksi tuli aika raakaakin pilkkaa joihin jaksoin jumputtaa vastaan osin ainakin sen vuoksi, että ymmärsin erään nimimerkin olevan henkiseltä tasapainoltaan enämpi sairauden- kuin terveydenpuolella.
Viimeksi muuten joku vittuili, kun muuta ei keksinyt, suolajutusta kommenttini perässä Kemppisellä, että jokin minussa ottaa ihmisiä aivoon, sitä mietin kovasti.
Porskutan silti edelleen kun on pakko.
Valto,
Poistaeikä mitään puolusteluja tässä tarvitakaan. En ole hetkeäkään ajatellut, että olisit väärässä tai jossain alakynnessä. Puhut selkeästi, voimakkaasti ja varmasti niin kuin tunnet ja niin kuin siinä tilanteessa oikein on. Olen vain siitä ollut murheellinen, että en ole osannut kyllin tukea sinua, oikeutettuja ajatuksiasi. Ihminen on joskus äärirajoillaan eikä kaipaa ehkä muuta kuin toisen ymmärrystä ja välittämistä. Tässä otan itseeni, etten kyennyt tulemaan vastaan, vaikka tunsin lämpöä ja myötätuntoa. Kitisin minäkin siis turhaan. Nöyryyttä lisää -ajatus ei tee minullekaan yhtään pahaa.
Sinä olet niin suora ja voimakas ihminen, että en oikeastaan ihmettele kahnauksia, joita väkisinkin joskus syntyy. Et voitele mitään etkä ketään, vaan pusket läpi suoraan.
Tuota Kemppisjuttua en ole lukenut, muistaisin kyllä. Täytyypä katsoa, mutta kyllä niitä vittuilijoita siis löytyy Kemppiseltäkin.
Tietenkin sinä porskutat.
Pelkkää voimatonta ilkeyttä tuo monipäisen anonyytin kirjoittama lista on. - Asia kuitenkin on niin, että myös nuo kirjoitajat ovat Iineksen blogiin kommentoineet. Koska blogi on pitkäikäinen, vaihtuvuutta on, kuten kaikessa. Karavaani kulkee.
VastaaPoistaLista on kuitenkin äärimmäisen ilkeämielinen, se antaa ymmärtää, että minä listisin miehiä.
VastaaPoistaOlen varma, että sekä listan kirjoittaja että listalla olijat tietävät sisimmässään, että minä en ole taatusti heidän kimppuunsa hyökännyt enkä haukkunut. Jos olisin, siitä varmaan olisi näyttöä.
On äärimmäisen taitavaa manipulaatiota koettaa kääntää aggression kärki minuun ja syyttää minua sellaisesta, mitä minun haluttaisiin sanovan, mutta jota en ole sanonut. Tässä ovat mestareita taitavat kirjoittajat ja ihmettelen, elleivät lukijat usko heitä.
En halua puolustautua tämän tason hyökkäyksiä vastaan, mutta muistuttaisin vaikka siitä, että esimerkiksi RR eli Rauno Räsänenhän lopetti samaan aikaan kaikissa muissakin blogeissa kommentoimisen, nähdäkseni myös Mummo Muun blogissa, ja siirtyi keskustelemaan vain Takkirauta-blogin kirjoittajan kanssa, mikä on mielestäni hyvä valinta. Kaksi korkeilla tasoilla operoivaa sivistynyttä kirjoittajaa - mikä sen antoisampaa. Vaikea tästä on minua syyttää. Minäkin olisin tehnyt Raunona noin.
Ei tuollaisen listan tekeminen minusta mitenkään erityisen taitavalta manipulaatiolta näytä, typerältä enemmän.
VastaaPoistaSiis en tarkoittanut, että lista on taitavaa manipulaatiota - vaan ilmaisin tuossa kieltämättä epätäsmällisesti. Listahan on typeryyden tuotos.
VastaaPoistaMenin tuossa manipulaatiomaininnassani syvemmälle siihen, miksi nuo nimet ovat listalla. Kun listan tekijä tahtoo syyttää Iinestä, hän voisi mieluummin perehtyä asioihin vähän älykkäämmin ja totuutta arvostavammin ja katsoa, kuka koettaa manipuloida ja keitä.