Luoja varjele meitä analyyttiselta debatilta! Armahda meidät riidankylväjiltä ja suo, että osaisimme valita sanamme lempeästi ja viisaasti, loukkaamatta sitä, mikä on hyvää, mutta ruoskien sitä, mikä joutaa tulla ruoskituksi.
Tämä aamurukous kumpusi huuliltani luettuani edellisen naiskeskustelun kommentin, jossa muuan kommentoija antoi ohjeita ja toivoi analyyttista debattia. Tai ainakin piti sitä ihanteena. Olin nimittäin valitellut sulkakynäni kahnaamista. En ollut saanut yhdistettyä yhtä posliininmaalauskurssille haluavaa rouva Pyytä noihin kuvan Pimenovin maitotehtaan tyttöihin, ja olin joutunut tuhoamaan jo kolme onnettoman kömpelöä kirjoitusta. Rouva Pyy on niin nainen, ja maitotehtaan naiset kulkevat kuin koneet liukuhihnalla.
Tahdon siis kirjoitukseeni molemmat, sekä turhautuneen kotirouva Pyyn Marja-Liisa Vartion 1960-luvun romaanista että Yuri Pimenovin ryhdikkäät maitotehtaan naiset. Ymmärrän hyvin, että kytky olisi voinut olla kotirouva - työssäkäyvä äiti, mutta asetelma ei innosta. Mieluummin puhuisin posliinista, sen merkityksestä naisen elämässä ennen ja nyt.
Kun ennen naiset tahtoivat posliininmaalauskursseille, nyt he tahtovat itse olla posliineja kuin pikkutytöt. He tahtovat jopa koristella posliiniaan, milloin koruilla, milloin erilaisilla kiitoradoilla ja muilla. Onpa sitä varten lelujakin, joista rouva Pyy ei olisi uskaltanut uneksiakaan, vaikka hän näki muutoin merkillisiä unia, varmaan seksuaalisiakin. Posliinia voi myös myydä. Näin tekevät opiskelijatytöt rahapulassa, vaikka saattavat saada sielulleen vahingon, mene tiedä. Riippunee tytöstä. Näin teki myös Kirsti, rouva Pyyn ystävätär. Hän tienasi kahvikupeillaan sievoisen summan omaa rahaa.
Rouva Pyy voiteli miestään monin tavoin päästäkseen posliininmaalauskurssille. Hän tuntui pettyneeltä, kun mies sanoi välinpitämättömästi, että mene vain. Vaan eipä herra Pyy tainnut aavistaa, että tuo lupa oli tuhon tien alku kaikille herra Pyille. Naisten tie vapauteen ja ihmisarvoon näyttää nimittäin kulkeneen posliininmaalauskurssien kautta. Maaseudunkin nainen sai sudin käteensä ja alkoi höpsötellä sillä, luoda omia maailmojan, kuka ruusunnuppuja, kuka järempiä kiemuroita, kuka yltyi myymään kuppejaan. Tuosta ei ollut enää paljon matkaa, maitotehtaaseen, ulos kotoa tai navetasta tuotantoketjun toiseen päähän.
Posliini olkoon siis se elementti, joka osaltaan on lisännyt naisen ihmisarvoa ja näyttänyt tien ulos maailmaan. Sitä, mihin posliini vielä naisen vie aikojen kuluessa, voi vain arvailla.
Ota nyt sitten tähän kantaa! Sanoi mitä tahansa on taatusti sovinisti. Jään odottamaan Mikiksen avausta.
VastaaPoistaKolehmainen, ottaisit nyt vaan. Viittaan tässä siihen, että en ole nimittänyt miestä sovinistiksi ehkä edes hirveässä humalassa. Esko Kiesikin oli minusta katalan toimittajan uhri.
PoistaPuutun vain tähän nykyajan posliiniin.
VastaaPoistaMikä ihme saa aikuisen naisen vääntymään niin mutkalle, että hän viitsii ajella (tai ajeluttaa) alakertansa paljaaksi ja kärsiä vieläpä sängestä jälkikäteen? (K-18 -osuus: eipä luulisi olevan miehen kiva puuhastella kielineen sänkisessä maastossa.)
Ettei se olisi keskenkasvuinen mies, joka pienessä
mielessään nauttii naisen pikkutyttöistämisestä? Jos ei siis ole potentiaalia kohdata naista aikuisena, tasavertaisena, vaan halu tehdä hänestä silkoinen objekti.
Posliini ja posliini - ensimmäinen avasi naiselle oven vapauteen ja jälkimmäinen typisti hellan ja nyrkin väliin, kuvainnollisesti.
Tämä on minustakin kummallista, tämä posliinin tavoittelu aikuisella naisella.
PoistaNimittäin jos minä olisin mies, tykkäisin taatusti muhevasta pehkosta. Minusta posliini on vähän nolo, kuin kaljuksi ajettu pieneläin.
Vaikka jokainen tekee niin kuin tahtoo. Tietyssä iässähän ei enää tarvitse miettiä ajellako vai ei. Ne lakkaavat kasvamasta, ja kasvu siirtyy leukaperiin ja ylähuuleen. Lukekaa terveysalan tietokirjallisuudesta, jos ette usko.
Onhan se kivempi, kun ei tule karvoja suuhun.
PoistaNo, jaa, tuleehan miehen partakin naisen suuhun suudellessa eikä se nyt ole ollenkaan kamalaa. Ja jos suutelisi vain kukkaa eikä terälehtiä?
PoistaLuomu on karvan verran parempi.
PoistaPartakarvat harvemmin lähtee irti ja kulkeutuu kurkkuun suudellessa.
PoistaMutta ei se mitään, tiesin kyllä, ettei näkemykseni saa täällä kannatusta. Eikä täällä näköjään kukaan mieskään uskalla inahtaa karvattomuuden puolesta.
En minäkään varsinaisesti pahoita mieltäni, jos mies on ajellut karvansa sieltä sun täältä, joten tasa-arvo toimii tässäkin, eikä nainen missään hellan ja nyrkin välissä ole edes kuvainnollisesti, jos karvansa ajelee.
Mutta toki, kukin tyylillään.
Ei uskalla inahtaa, ei, Tiina. Minäkin olisin odottanut, että joku olisi puhunut rohkeasti karvattomuuden puolesta, mutta ymmärrän kyllä, että aiheesta voi olla vaikea sanoa juuta tai jaata.
PoistaEttei vaan se menisi vielä niin, että täällä vedetään yhtäläisyysmerkkejä siitä, minkälainen värkki kullakin on? ;-) Minä voin sanoa rohkeasti, että minulla on pörrö vain yhdessä kohtaa. Se onkin sitten tuuhea.
Jaa, ettei Iines ole ymmärtävinään. Minäpä sitten kerron.
VastaaPoistaTällaiset avaukset ovat kuin hiirenpyydyksiä, joilla tunnistetaan, otetaan talteen ja eliminoidaan kaikki väärin ajattelevat ja sanovat tässä maassa. Kuka takaa, ettei Iineksen muka-lempeän naamarin takana väijykin itse Ajatuspoliisi, Isosisko?
”Muka” kepeä kirjoitus posliinista tuo tietysti heti mieleen Arabian tehtaan Helsingissä. Moni menee lankaan jo tässä vaiheessa. Arabiasta puhuminen tuo heti mieleen erään uskontokunnan, jonka edustajien mainitseminen väärässä yhteydessä on vihapuhetta, sovinismia ja fasismia. Nykyisin tehdas tunnetaan nimellä ”Perinteinen, posliinituotteita valmistama toiminimi, jonka nimessä on itämainen vivahde.”
Entä posliinin toinen puoli? Ystäväni Haukkamäki, joka äsken pääsi linnasta kertoi minulle, kuinka hän mainitun sanan käytöstä jäi kiinni. Haukkamäki oli käymässä Helsingissä ja eräänä iltana tunsi tarvitsevansa hoitohenkilökunnan apua henkilökohtaiseen vaivaansa. Hän soitti portsarille, joka ilmoitti, että ammattiapua on saatavilla öin ja päivin. Että millaista herralle saisi olla, tumma vai vaalea? H-mäki valitsi tumman ja kysely jatkui: kotimainen vain virolainen? Silikonit vai luomut? Kuppikoko? Tätä jatkui H-mäen mielestä tuskastuttavan kauan, mutta lopulta tuli viimeinen kysymys: pörröä vai posliinia. H-mäki sanoi tykkäävänsä pörröstä, ja vaikka portsari sanoi, että nyt olisi virolaista posliinia tarjouksessa H-mäki halusi kotimaista pörröä.
Seuraavassa hetkessä hotellin oveen jyskytettiin. Ajatuspoliisin iskuryhmä ryntäsi huoneeseen, vei H-mäen mukanaan ja telkesi saman selliin kuuden homoraiskaajan kanssa. Kahden kuukauden ”istumisen” jälkeen mies pääsi vapaaksi. ”Ja arvaa oliko vankilan kanttiinissa vaseliinia, arvaatko?” hän sopersi minulle.
Mainitsemistani, ja muutamasta muustakin syystä kieltäydyn jyrkästi kommentoimasta Iineksen provokatorista kirjoitusta.
Mitä, joku koputtaa ovelleni! Kuulkaa, minä vain, älkää, älk
Voi Kolehmainen, en minä mitään laskelmoi enkä laskisi hiirenpyydyksiä. En edes osaa olla juoni, tyhmä kyllä varmaan ja jonkin verran provosoiva, tarvittaessa.
PoistaSanon rehellisesti, että tämä ei kyllä provosoi, kun olen muutenkin vähän hukassa tämän synnytystuskia poteneen juttuni kanssa. Minua vain kiehtoi tuo posliinin kahtalainen merkitys naisen elämässä. Olin nimittäin suuresti huvittunut, kun luin Kaikki naiset näkevät unia -romaanista, miten turhautunut rouva Pyy oli kotirouvuuteensa ja pyysi lupaa posliininmaalauskurssille. Se tuntui nyt kerrassaan koomiselta, kun sen sijaan ensi kertaa kirjaa lukiessani en kummastellut asiaa mitenkään.
Näin muuten sieluni silmin itse Marja-Liisa Vartion rouva Pyyn paikalla ja herra Pyynä taloudellisesti laskelmoivan Paavo Haavikon!
Täällä Radio Jerevan ja erikoistoimittaja Igor Motor. Verkkovakoilijamme Ivan Elektronik sieppasi
VastaaPoistaPuolisen tuntia sitten twitter-viestin, joka meni yhteisjakeluna 10 000:lle Vihreän Kansankuristusliiton naisaktiiville. Nimimerkki ”Iines” se siellä kutsui siskot katsomaan, kuinka hiirenloukku laukeaa. Hänen site-meteriinsä ilmestyi oitis tuhansia kävijöitä ja nimi ”Kolehmainen” oli pian koko tiedostavan, sallivan, antifasistisen, antisovinistisen, ja hyväksyvän kansanosan tiedossa.
Kolehmaista tuskin enää täällä nähdään. Ennätin parahiksi Pasilan poliisivankilan ovelle (nimi muutettu) kun Kolehmaista raahattiin sisään. Naamioituneena Satu Hassi-taisteluryhmän jäseneksi pääsin livahtamaan sisään seuraamaan ”kuulustelua”. Pääinkvisiittori Iliman Muuta (nimi muutettu) hakkasi ensin miesparan paljaat jalkapohjat punaiseksi mössöksi rautaputken kappaleella. Sitten henkilökunnan sosiaalitiloista ilmestyi rouva Kipponen (nimi muutettu!!!) kädessään tulikuumaksi lämmitetty kolvi. ”Housut pois”, hän karjaisi karskisti ja alkoi tunkea….
Ei, en voi enää katsoa.
Voin etukäteen vakuuttaa, että Kolehmainen tunnustaa kaiken, mitä kuulustelijat haluavat. Juuri äsken kuului särkyvä huuto: ”mutta Iines, minähän rakastan sin…” mutta silloin tulikuumaa kolvia työnnettiin hiukan syvemmälle ja Kolehmainen vaikeni päästellen kuitenkin säälittäviä huokauksia..
Ette usko vai? Katelkaapa hiukan ympärillenne ja muistelkaa. Montako hyvää miestä, potentiaalista isää ja isoisää on jo laahattu tuntemattomiin kohtaloihin heidän oltuaan eri mieltä nimimerkki Iineksen kanssa. Vain Mikis ja Tapsa ovat enää vapaalla jalalla. Alan epäillä, että heidän nimimerkkinsä kätkevät taakseen Ajatuspoliisin agentin. Herra olkoon kanssani!
Suljen läppärini täällä Pasilan poliisivankilassa (nimi ja paikkakunta muutettu) ja menen vetämään studioon toivekonserttia. Kolehmainen tuskin sinne enää soittaa.
Tiedoksi Radio Jerevaniin, erikoistoimittaja Igor Motorille, että nikkejä tulee ja nikkejä menee, se on Blogistanin terve ja luonnollinen meno kaikissa blogeissa.
PoistaBlogejakin tulee ja blogeja menee, ja tämäkin on luonnollista. Ketään ei pidellä väkisin, vaan ovet ovat joustavasti pyöröovet.
Mitä nimimerkki "Iinekseen" tulee, muutama miesnikki saattaa olla poistunut, kun ei ole saanut nimimerkkiä lähempään tuttavuuteen ja kosketusetäisyydelle, hyvistä yrityksistä huolimatta. Tai ei ole saanut nimimerkkiä suostumaan hänelle ommeltuun telaketjufeministin pukuun, vaikka väliin on ollut parikin jäpikkää yhtaikaa sovittamassa.
Pankaamme siis taustalle soimaan vähän sopivaa musiikkia, ja ottakaamme vastaan, mitä Blogistan antaa. Täällä ollaan tasan niin kauan, kuin on kysyntää. Ei yhtään kauempaa.
No, tulihan se sieltä ja vieläpä aika nopeasti, niin kuin debatin avaajan ensijainen tarkoitus olikin.
VastaaPoistaSiis mikä tuli?
PoistaKuka on Suomen nopein elokuvaohjaaja? Teuvo Tulio.
PoistaParempi karva suussa kuin posliinit poskella. Täten tunnustaudun kotimaisen luomupehkon suosijaksi. Onhan se nyt ihan toista astella vakaasti vaolla, jota reunustaa tuuhea tuhero, kyntää ja kylvää, kuin törmäillä norsuna porsliinikaupan kapeilla käytävillä.
VastaaPoistaParempi karva siellä kuin jumalattoman suussa!
VastaaPoistaEntinen avovaimoni kävi kansalaisopistossa posliinia maalaamassa, oli ilmeisesti paljon keskiverto-oppilasta nuorempi. Nyt kun oikein ajattelin, niin ei se pirulauta minulta mitään kysynyt! Vaikka olisin minä kyllä luvan antanut.
Siellä kansalaisopistossa oli joku kaksi- tai kolmivuotinen kurssi, jonka samat rouvat olivat täyttäneet iankaiken, parhaat kai kymmeniä vuosia. Kun kurssi päättyi, hakivat aina uudestaan ekalle luokalle ja kurssin suosio säilyi jatkuvasti suurena.
Kerran muistan, että vaimokkeellani oli hauskaa, kun ystävättärensäkin oli ryhtynyt harrastuksen pariin: "Se oli maalannu kolmosia purkin kylkeen ja sanoi, että ne on lentäviä lintuja!"
Tässä nyt nähdään, miten suosittua posliininmaalaus on.
VastaaPoistaToisaalta tässä nähdään sekin, ettei posliininmaalaus aina johda naista uusille urille.
Minä vielä jään vähän ihmettelemään sitä, että nimimerkki "Kolehmainen" on niin hoto. Ei malta odottaa, että täällä hänet kaltattaisiin, koska hän on mies. Pitää itse keksiä oma kalttauksensa ja sitten kiukutella nimimerkki "Iinekselle" siitä, että hänet on kaltattu feministien toimesta nimimerkki "Iineksen" Twitter-käskyllä. Malttia, hyvä ihminen. Odota nyt, että feministit nostattavat vähän henkeä ensin.
"ARKEEN PUDONNUT SIBYLLA" ei proplematisoi naisten alistumis- ja seksiin pakottamisfantasioita eikä häpeile vanhenevan naisen "kalkkunan helttaa" että juuri se olisi peitettävä mitä haisevammalla "rämemajavalla", peitettävä on trendikkäämmin va-jay-jay.
VastaaPoista. . . .että osaisimme valita sanamme lempeästi ja viisaasti, loukkaamatta sitä, mikä on hyvää, mutta ruoskien sitä, mikä joutaa tulla ruoskituksi . . .
. . . ja saada blogimme kukoistamaan.
Vähän vaikeaa minun oikeasti olisi kuvitella aiemminkin ehdottamaani pariskuntaa, jossa nainen olisi kiihkeä miesasialiikkeen edustaja, äijä taas jyrkkä naisasiamies. Riitelisivät sitten oikein railakkaasti asioidensa puolesta.
VastaaPoistaTuo ManneMenuetti on/oli upea yhtye, juutuubissa olevia olen kuunnellut paljon. Edes Marzi Nyman ei pääse tällä esityksellään kuin varajäseneksi, kuten Santeri lopuksi lupaa, vaikka se tästä on leikattu pois.
Hauska yksityiskohta on kun toinen soittaja näyttää alussa Nymanille sävelajin kitaran kaulalta. Musiikin teoriaa ei tarvita: tämä on ehtaa tavaraa.
"Tämä aamurukous. . . jossa muuan kommentoija antoi ohjeita ja toivoi analyyttista debattia. Tai ainakin piti sitä ihanteena. "
VastaaPoistaTodella väljä ja täysin sisällöstä piittaamaton ja lähes yliaistillisiin ymmärryskykyihin nojaava tulkinta joka ei jätä pienintäkään epäilystä itse asian tahallisesta väärinymmärryksestä.
Ylempää anonyymia pyydän muistuttaa siitä, että arkeen pudonnut Sibylla eli rouva Pyy oli vasta noin 35-vuotias, vaikka häntä monet kriitikot kutsuivat "keski-ikäiseksi" ja vanhenevaksi naiseksi. Että tuskin se rämemajava vanhuuttaan haisi, eikä muutoinkaan, jos mies itsensä puhtaana piti.
VastaaPoistaMuutenkin tiedoksi, ettei puhdas värkki haise pahalta, kummallakaan sukupuolella.
Joo-mies minustakin sitten tuli vanhoilla päivilläni, mutta totista sanaa sisar-Iines haastaa, näin on, totisesti, karvoineen kaikkineen.
PoistaHelena Ruuska toteaa "Arkeen pudonnut Sibylla" tutkimuksen lopuksi:
VastaaPoista"Lukijan on helppo todeta farisealaisesti ”vähän hullusta” rouva Pyystä, että ”tuollainen
minä en ainakaan ole” mutta vaikea myöntää, että ”tuollainenhan minä juuri olen”. Gustave
Flaubert on todennut olevansa rouva Bovaryn kaltainen haihattelija ja samaan tapaan Vartio on
myöntänyt olevansa rouva Pyy."
Tutkimuksen "Johtopäätökset" kannattaa lukea:
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/63946/arkeenpu.pdf?sequence=1
. . . mutta, että posliinikytky?
"En halua sitoa itseäni vauvaan liikaa, joten en aio imettää enkä pitää äitiyslomaa. Kaupasta saa huippulaadukasta äidinmaitokorviketta ja sitä pystyy isäkin antamaan. En ole orja ja imettäjä, olen nainen äitinäkin", kertoo Kiinteistökunungatar Kaisa Liski.
VastaaPoistaAlapään sheivaaminen, hiusten värjääminen ja kihartaminen tai puuteroiminen ovat tuossa ylläolevassa "vallankäytössä" kosmetiikkaa.
Pikku-Kaisa,
Poistaen halua puhua muiden puolesta, mutta tällä tietämyksellä ja tuntumalla mikä minulla on, uskallan jopa väittää, että yli 90 prosenttia äideistä ei ole Kaisa Liskin metodien kannalla.
Minun tulee tulevaa vauvaa surku, sillä imeväinen tarvitsee pysyvän ensihoitajan ja mieluiten tietenkin emon sylin. Kylmäävä asenne Liskillä.
"yli 90 prosenttia äideistä ei ole Kaisa Liskin metodien kannalla."
PoistaJuu, varmaan näin. Olikos tämä se sama prosentti, mitä perheväkivallassa naisia hakataan? ;)
Sinällään tuo Liski on muuten jotenkin vastenmielisen oloinen ihminen. Lisko? Vai ehkä media.
En osaa sanoa. Luku 90 prosenttia tulee sosiaali- ja terveysministeriön alaisen laitoksen (THL) viittaamasta tutkimuksesta. Ehkä pitäisi sieltä ottaa selvää.
VastaaPoistaJotenkin arvelisin, että perheväkivalta ei ole eriytynyt mihinkään tiettyyn perheryhmään tai sosiaaliluokkaan.
Rouva Pyy näki naisen jalat, silkkisukkien verhoamat kapeat sääret, pohjelihakset, tiukat ja kireät, kuin vaarassa katketa naisen taivuttaessa vartaloaan taaksepäin. Ja lihakset laukesivat, kiristyivät taas, liikkuivat sukkien alla, mieleen muistui petoeläin, tiikeri, pantteri, ja silmät olivat ummessa, ruumis vääntelehti kuin eläimen, työnsi lantiota eteen, taakse, pyöritti lantiota, värisytti lantiota, vatsa vetäytyi kuopalle, lihakset laukesivat, vatsa työntyi eteenpäin, korkeat korot takoivat lattiaa, kädet viskautuivat olan yli taaksepäin, vartalo oli kaarena, ja lampun kirkkaassa valossa kasvot. Tukka roikkui lattiaa kohti, sitten kädet ja hiukset hulmahtivat silmien yli. Ja vartalon liikkeet ja jalkojen liikkeet tulivat selviksi, ja nainen tiesi, mitä hän tanssi, lantion nopeat kovat sytkähdyksenomaiset liikkeet – hame nousi ylös, sukan yläpuolella näkyi paljasta laihaa reittä ja alusvaatteita ja otsalta valui hiki ja suu huohotti auki, kuin tajuttoman.
VastaaPoistaYlimääräistä draamaa, eikä liioittelua ole yhtään se että nainen on aika tragikoominen haluissaan ja hyväksynnän etsinnässään. Kaivata hellyytä ja keimailua ja rakastella kynttilän valossa. Olla kuin Michelangelon "Sibylla", naisellinen, vihätysvoimainen ja avoin seksuaalisuudelle. Halua olla muutakin kuin elämää uusintava äiti tai kuten Gustave Flaubertin ”Rouva Bovary” -romaanin Emma sanoo: "Hänen tahtonsa oli kuin hatun harso, jota nauha pitelee paikoillaan ja kaikki tuulet liehuttavat: aina on jokin halu johdattamassa, jokin sopivaisuussääntö pidättelemässä".
VastaaPoistaPitäisikö vielä murehtia sitäkin, että häpyhuulet ovat menettäneet nuorekkaan hehkunsa?
Eniten ehkä vituttaa kuitenkin se, että "mies oli ainakin vapaa; hän voi toteuttaa halujaan, kulkea mielensä mukaan, ylittää esteet, maistaa etäisempiäkin iloja".
... "Seksuaaliterapeutti Marty Klein kirjoittaa, että jokaisen tulisi suhtautua seksuaalisuuteensa samalla tavalla, kuin heräisi vieraasta paikasta ilman mitään käsitystä mistään. Uudessa tilanteessa tarvitaan tiedon ja taidon lisäksi älykkyyttä – taitoa kysyä oikeita kysymyksiä, taito etsiä auttavia tahoja ja taitoa tehdä päätöksiä vieraassa ympäristössä. ..."
VastaaPoistaÄlkääkä (älä) jankatko tyhmyrit (tyhmyri). Vaan lukekaa, niin teistä (sinusta) voi sanoa, että olette (olet) lukeneempi. Ja voitte (voit) jatkaa analyyttisemmalla debatilla.
http://www.tohtori.fi/?page=1616302&id=8875104
Ps. Posliiniin tai sen "maalaamiseen" en sinällään ota kantaa. Tiedän vain että "pensseliään" pitää yksikseen harjoituttaa riittävän kauan että se sopivan kohteen eli objektin esiin tullessa pysyy vakaana eikä roiski minne sattuu. Moisessa vain paikat tahraantuvat.
Kävimme katsomassa elokuvan Tarja Halosesta.
VastaaPoistaHalosessa on monta hienoa piirrettä; hän ei pelkää ilmaista mielipidettään ja hänellä on mahtava taito keventää ilmapiiriä tilanteessa kuin tilanteessa.
Veikkaan, että hän ei ole koskaan maalannut posliinia vaan on keskittynyt laajempiin ympyröihin.
Minustakin Halonen sanoo napakasti totuuksia, juuri niin kuin asiat ovat. Elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta kiinnostaa kyllä ennakkotietojen vuoksi kovastikin.
VastaaPoistaLuin lehdestä, että yrittäjät ovat raivoissaan Haloselle, kun tämä mollasi heitä elokuvassa, tai ei ymmärtänyt. Lukemani epäilevä lausunto oli minusta oikeansuuntainen. En minäkään luota, että yrittäjien toimet hyödyttävät nykymuodossaan koko maan etua. Yrittäjät hokevat aina vain samaa kliseetä, että kun heillä menee hyvin, kansalla menee hyvin.
Ei se välttämättä noin mene, että yrittäjän hyvä koituu suoraan kansalle. Jossain määrin tietenkin, joskus, mutta ei automaattisesti eikä aina. Paljon menee isojen johtajien omaan taskuun. Ja tuntemiani pienyrittäjiä taas näyttää yhdistävän yksi yhteinen ikävä ominaisuus: halu kiertää veroja.
Tämä on tietysti syvästi ideologinen kysymys. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että onko yhteiskunnan velvollisuus elättää yltäkylläisesti kaikki jäsenensä, vai onko se yksilön omalla vastuulla.
VastaaPoistaEllei ole yrityksiä, isoja, pieniä ja keskikokoisia, niin mistä ihmisille löytyvät työpaikat ja palkkatulot? Valtioko perustaa yrityksiä, kauppoja, tehtaita, verstaita, laitoksia, joita sitten virkamiesjohtajat viisaasti johtavat? Tätä kokeiltiin sosialismissa, eikä se toiminut. Se johti kurjuuteen.
Mistä julkinen sektori, joka yhteiskuntaa pyörittää, saa varansa, jolla se maksaa palkat työntekijöilleen? Kotimaan kysynnän varassa eläminen johtaa myös kurjistuvaan kierteeseen, sen näkee Kreikasta.
Kreikka on saanut tulonsa turismista, mutta siellä valtio on maksanut liian suuria palkkoja kansalaisille ja maa on siksi nyt kusessa. Heillä ei ole merkittävää vientisektoria - siis ulkomaan kauppaa käyviä yrityksiä - joten me muut rahoitamme nyt heidän valtiotaan, jotta se voi ylläpitää kansalaistensa hyvinvointia ja elintasoa.
Pahoin pelkään, että jos Suomi ei tulevaisuudessa saa kaupaksi metsä- ja teollisuustuotteitaan ulkomaille, meidän hyvinvointimme jatkumista ei rahoita kukaan.
"Yrittäminen" tarkoittaa kärjistetysti sitä, että ihminen ottaa vastuun omasta elintasostaan ja hyvinvoinnistaan, eikä laiskottele valtion kustantamissa suojatyöpaikoissa.
Joko hyvinvointia pitää yllä yrityssektori tai valtio. Tähän asti Suomessa valtio on vain kuluttanut - eli jakanut verovaroja - mutta ehkä se tulevaisuudessa myös tuottaa. En tosin usko, mutta te siis uskotte?
Tämä on tietysti myös semanttinen kysymys. Jos "yrittäjä" on Sukarin Topi tai naapurin maanviljelijä, niin emme puhu samasta asiasta.
Minusta tuo "valtion yltäkylläinen elättäminen" on mieluummin fiktio kuin fakta. Tukemisten määrästä ja kohteista voidaan kyllä olla monta mieltä. Sivistysvaltio kuitenkin pitää huolen kansalaisistaan, ja niin sen tulee tehdäkin.
PoistaTäytyyhän yrityksiä olla, eikä Halonen viisaana ihmisenä yrityksiä ole kaatamassa, vaan nähdäkseni halusi haastaa lähinnä niiden eettisiä käytäntöjä.
Tavalllinen kansalainen ei Halosen tavoin jaksa uskoa siihen, että yrittäjän paras on myös kansalaisten paras. Tästä on liikaa esimerkkejä - viittaan mm. Kuunkuiskeen alempaan kommenttiin miljoonabonuksista.
Suurjohtajien kultaiset kädenpuristukset ja pienempien yritysjohtajien yritysaudit, ulkomaanmatkaedut ja huippupalkat ovat jotakin sellaista, jota kuolevainen ei käsitä ja joka syö kunnioitusta koko yrittäjyyttä kohtaan. Miten voi olla, että koulutetumpi ja osaavampi ja vastuullisempaa työtä tekevä kuntatyöntekijä ei koskaan saa mitään vastaavaa? Miten voi olla, että joku pikkufrekki merkonomi saa parempaa palkkaa kuin hänen tohtorintutkinnon suorittanut kouluttajansa?
Tapsa kuule, kyllä ylioppilasnuorikin ottaa vastuun omasta elämästään, kun hän antautuu korkeakouluun opiskelemaan kituvuosille, vaikka tulevasta työpaikasta ei ole pienintäkään varmuutta. Suuri osa sen työn sittten kuitenkin saa, ennen pitkää, ja alkaa lainanmaksu ja ensimmäisten peruspalkkojen nauttiminen.
Mitä on kansakunta ilman sivistystä ja korkeaa osaamista, henkistä pääomaa? Yrittäjyys ja liiketoiminta ei yksin pidä kansakuntaa pystyssä.
Näistä kaikista asioista olen suunnilleen samaa mieltä, eikä siitä minun saunapuheessani kyse ollutkaan. Vaan suuremmista kuvioista.
PoistaMutta otetaanpa nyt vaikka Kreikka. Se on sivistysvaltio jos mikä, mutta eipä vain kykene huolehtimaan kansalaisistaan. Mikä estää, ettei meidän valtiollemme käy samalla tavalla?
Muuten olen sitä mieltä, että maamme uusin kurjalisto on itse itsensä elättävät yhden ihmisen yrittäjät, mm. ns. pakkoyrittäjät. Moni ryhtyy sellaiseksi tajuamatta, että hupsis - putosikin samalla yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle, tyhjään tilaan jollaiseen ei joudu meillä edes pakolainen.
Samansuuntainen näkemys pienyrittäjien kurjistumisesta oli tänään Helsingin Sanomissa, jossa oli juttu työeläkemaksujen määrytymisperusteista.
PoistaKalleimmaksi eläkemaksu tulee pienyrittäjlle, kuten vaikka itsenäiselle fysioterapeutille. Hän maksaa eläkemaksua 22,50 prosenttia kuvitteellisesta 40 000 euron vuosiansiosta, kun taas maatalousyrittäjä maksaa 13,32 ja palkansaaja 5,15 prosenttia. Lisäksi valtio maksaa maatalousyrittäjien eläkkeistä 80 prosenttia kun taas vain 10 prosenttia pienyrittäjän eläkkeistä.
Herää sitten tietenkin kysymys valtion maksamista tuista ja muista veronalennuksista. Mikä on niiden osuus palkannauttijalla, maatalousyrittäjällä ja pienyrittäjällä?
Mutta siis näistä Halonen ei lukemani mukaan puhunut, vaan on taatusti tietoinen tämän kentän ongelmista.
Ainakaan minunkokoiseni yrittäjä ei ole saanut 10 vuodessa euroakaan minkäänlaisia tukia. Ne menevät kai sitten eri alojen yrityksiin, eivät tällaisiin palveluyrityksiin.
PoistaKun keskitason yrittäjä siis tienaa 100 euroa, hän maksaa siitä veroa 30 % ja eläkemaksua 22,5 %. Käteen jää 47,5 euroa. Näin se menee. Tervetuloa rikastumaan.
Puhumattakaan, että pienyrittäjä palkkaisi jonkun töihin. Jos siihen budjetoi vaikkapa 100 euroa, niin ette uskokaan kuinka pieni osuus siitä loppujen lopuksi päätyy työntekijän käteen ja miten iso osuus valtiolle. Hihasta vedettynä 25/75.
PoistaOn kuitenkin kai niin, että tuo 30 veroprosentti on useilla paljonkin pienempi? 30 voisi olla yrittäjällä, jolla ei ole velkoja juurikaan.
PoistaJos on velkoja, prosentti laskee melko nopeasti paljonkin. Yritysvelat, asuntovelat ym.
Mutta siis joku selitys tuohon korkeaan työeläkemaksuun täytyy olla. Mikähän sen logiikka on? Näin kylmiltäänhän se tuntuu kohtuuttomalta. Koetan ajatella kuitenkin loogisesti. Mitä pienyrittäjyys sitten antaa yrittäjälle sellaista, jota palkannauttija ei saa?
PS Veroprosenteista ihan yleisesti se, että yleispäteviä laskelmia on vaikea tehdä. Prosentti kun on jokaisella tosiaan kiinni monesta muusta seikasta kuin yksin tulon summasta. Esimerkiksi minä tk-eläkeläisenä maksan tällä hetkellä viitisen prosenttia suurempaa veroprosenttia kuin virassa oleva aloitteleva lehtori.
"Posliini olkoon siis se elementti, joka osaltaan on lisännyt naisen ihmisarvoa ja näyttänyt tien ulos maailmaan. Sitä, mihin posliini vielä naisen vie aikojen kuluessa, voi vain arvailla."
VastaaPoistaEi mitään uutta sitten Ranskan vallankumouksen.
Suurinta hottia ovat vieläkin nännin suurennukset, vaginan muotoilu
emättin tiukennus ja häpyhuulten pienennykset, ehostuksesta puhumattakaan.
En muista tarkkaan, miten Halonen sanansa asetteli yrittäjävaltuuskunnan (2 miestä) tapaamisessa. Ehkäpä hän ei yksi yhteen usko, että yrittäjyys takaa mitään. Katsokaapa yhtiöiden huikeita tulosvaateita (hyvä tulos ei vielä takaa muuta kuin sen, että kenties puljusta pistetään porukkaa pihalle tai jopa ovet säppiin, kun tulos ei vastaa sijoittajien huikeita odotuksia) tai johdolle salaa tai puolisalaa myönnettäviä miljoonabonuksia. Luultavasti Halonen tarkoitti jotakin tällaista.
VastaaPoistaEhdottomasti suosittelen elokuvaa! Halosella on aivan mahtava huumori! Esim. kohdassa, jossa USA:n suurlähettiläspari tuli vieraisille Kultarantaan ja toi tuliaisiksi hienon hunaja-astian, jokin ötökkä - ehkä amppari - lensi Halosen jakun sisään. Hän otti muutaman juoksuaskeleen edestakaisin ja sanoi: "I"m honey!" ;)
VastaaPoistaEnnen nuoriso vietiin koulusta haukottelemaan Täällä Pohjantähden alla -leffa, nykynuorille tuo olisi hyvä vaihtoehto. En usko, että finninen teinikään siellä haukottelisi vaan saisi purskahtaa nauruun säännöllisin väliajoin.
Elokuva tulee varmaan television laajaan levitykseen kohtalaisen nopeasti, uskon. Aihe on nyt ajankohtainen ja puree nyt hyvin.
VastaaPoistaMinulla on kammo täkäläisen elokuvateattereiden infernaalista äänentoistoa kohtaan. Korvani eivät siedä meteliä, minuun kirjaimellisesti sattuu kova ääni. Saatan jopa hätkähtää yhtäkkistä räimettä.
Tämä on harmi, joka estää minulta elokuvateatteriin menon. Rokkikonsertissa en kestäisi hetkeäkään, muun musiikin konsertit menettelevät yleensä hyvin.
Miksi ääntä pitää huudattaa?
Halosesta tehtyä elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta kävin katsomassa Rautarouvan. Nuoriso puuttui katsomosta täydellisesti, vaikka näytös oli sunnuntaina parhaaseen katseluaikaan.
VastaaPoistaPidin esityksestä. Meryl Streep osasi eläytyä uskottavasti sekä voimakkaan puoluejohtajan ja pääministerin rooliin, että suuruutensa päivät taakseen jättäneen, yksin jääneen ja dementoituvan vanhuksen osaan, jonka puolesta muut tekivät päätöksiä.
Mies ei elokuvaa ihmeellisenä pitänyt. Siitä kuulemma puuttui keskikohta, oli vain alku ja loppu. Väitteessä on jonkin verran perää. Ehkä elokuvantekijät olettivat katsojien tuntevan historiaa sen verran, että Rautarouvan vaiheet pääosin olisivat tuttuja.
Olen kyllä samaa mieltä niiden kanssa, jotka pitävät Rautarouvaa hieman kyseenalaisena elokuvana. Siinähän mennään yhä elävän ihmisen pään sisään ja väitetään hänen elävän harhamaailmassa, mm. kuolleen miehensä kanssa - hieman samankaltaisessa kuin Russell Croven esittämä nobelisti Nash siinä Kaunis mieli -elokuvassa.
PoistaMuuten filmi oli hyvä ja Streep loistava. Mutta se keskittyi ehkä liikaa Thatcherin hallusinaatioihin.
Rautarouva on toinen mielenkiintoinen elokuva, ja samasta aiheesta, maan hallitsijasta. Taisivat rouvat olla ainakin yhdessä mielessä - poliittisen maailmankatsomuksen ohella - vastakkaiset persoonat: huumorintajuinen ja huumorintajuton.
VastaaPoistaHalosen vallassolosta jää vähän paha maku suuhun kuten Rautarouvan, mutta eri syystä. Halosta kohdeltiin alentuvasti ja pilkaten siihen nähden, mitä hän oikeasti poliitikkonakin oli. Lesboksikin haukuttiin, mutta Niinistöä ei toki haukuta pedofiilistelijäksi. Päinvastoin, nuori puoliso nähdään jo kuningattarena, joka on täysin erheetön ja virheetön, toisin kuin Arajärvi, josta tehtiin ihmehiippari.
Jos asetelma olisi toisinpäin, Saara Niinistö olisi 63-vuotias ja hänen miehensä kolmevitonen, niin miten mahtaisi lehdistö kohdella Saara Niinistöä?
Ahtisaarta mollattiin yhtä pahasti. Häntä pilkattiin lihavaksi klenkkaavaksi omahyväiseksi typerykseksi ihan avoimesti.
PoistaHalosta haukuttiin enemmänkin hänen mielipiteistään. Tietysti puhevikaakin pilkattiin jonkin verran.
Kyllähän Halosen habitus sai suurimmat pilkat. Varsinkin hänen hattuvalintojaan ja huivejaan pilkattiin ihan avoimesti, tai siis julkaistiin tarkoituksella huonoja kuvia. Puhevian pilkkaaminen oli kerrassaan tökeröä. Ihan sama kuin lihavien tai vammaisten pilkkaaminen.
PoistaNeil Hardwick sanoi jossain haastattelussa juhlivansa kunnolla, viskin kera, kun Margaret heittää kammen nurkkaan. Maggie kun tuhosi Neilin kotiseudun kaivosteollisuuden ja työttömyyden toi tilalle.
VastaaPoistaHalosen parjaus alkoi laajemmin vasta toisella virkakaudellaan. Jos Niinistö sellaiselle yltää, alkaa ylistäjiensä hurmahenkisyyskin vähetä.
Siinä oli kaksi luupäistä instituutiota vastakkain: ay-liike ja Rautarouva. Ay-liike pani peliin kaivokset ja Rautarouva katsoi kortit loppuun asti, surullisin seurauksin.
PoistaNäinhän meillä tekee AKT vähän väliä. Maksakaa tai Suomi seisahtuu ja vaikka kaatuu lopullisesti, EVVK.
Halosta ei tarvitse ainakaan kovien äänten tähden jättää katsomatta. Musiikki oli melodista (by Kerkko Koskinen) eikä se mitenkään hyppinyt silmille. Volyymit siis kohdallaan.
VastaaPoistaJos en vielä huomannut sanoa, niin Halosesta sai hyvin sympaattisen ja hauskan kuvan! Muutamassa kohdassa hänen äksyksi väitetty olemuspuolensakin tuli esiin. En pitänyt sitä pahana - ihmisessä pitää olla luonnetta! :)
Halonenhan on sympaattinen ja mukava, tiedän sen vanhastaan. Penakin veti turhan kiltisti vihtorin rooliaan, sillä oikeasti hän on äijä siinä missä me muutkin, fiksumpi vain. Ensi kerran tapasin hänet futiskentän laidalla 20 vuotta sitten, kun poikamme pelasivat samassa jengissä.
PoistaNo hyvä tietää, Kuunkuiske, että elokuvassa on rauhallinen äänentoisto.
PoistaTosin äänentoisto on varmaan kiinni myös paikallisesta yrittäjästä. Joku tykkää huudattaa volyymilla, ja täkäläinen tykkää. Alun mainosfilmit ovat kauheimmat.
Arajärvelläkö poika?
Nostan hattua sekä Halosen että Arajärven lapsille. Eivät ole tunkeneet julkisuuteen, vaan nähtävästi päinvastoin. Minusta Arajärvi oli symppis, samoin Halonen itse.
Halosta olen yleensä puolustanut, ihan kohtuullisesti hän hommansa hoiti, kyseessähän kuitenkin on melko vähäpätöinen seurustelu-upseerin virka.
VastaaPoistaTuota ikäasiaa sivuten, muistan vain yhden kerran puhumisistaan hiiltyneeni. Halosella kävi selvästi viranhoidon aikana täydellinen vieraantuminen arkipäivästä, tekisi mieleni arvella, että todellisuudesta. Siitä kai se yleinen hermostuminen häneen kumpusi.
Kun Halonen katsoi, että veroprofessorin kuolemaa tulee kommentoida hyvin voimakkaasti tasavallan presidentin arvovallalla, kyseessä oli aika rankka asia.
Kyseinen yli kuusikymppinen veroprofessori halusi välttämättä keskustella verotuksellisista kysymyksistä aamuöisin alla kaksikymppisten poikien kanssa. Neuvotteluilmapiiriä parantamaan hän oli hankkinut mm. suuria määriä tupakkaa ja alkoholijuomia.
Mutta en minä sitä sanaa tähän kirjoita.
Kyseessä oli Kari S. Tikka, josta kirjoitin näin jälkeenpäin luettuna hyvinkin empaattisen kirjoituksen. Oikein liikutuin, kun luin sen uudelleen täältä.
PoistaKirjoituksesi oli hyvä, joskin hyvin hienovarainen. Joku siellä kertoi kuinka hurmaava prohvessori oli luennoillaan. Liekö sitten paxia tai sisua oppilaille askistaan tarjonnut, mukavaahan se sellainen on.
VastaaPoistaHalosta aloin ajattelemaan ja hänen lupaustaan, kun lähti toiselle kaudelle. Lupasi olla aktiivinen mielipidevaikuttaja tai jotain sen suuntaista. Hidasjärkisenä vasta nyt tajusin, että ilmeisesti toteutti asiaa niillä televisioiduilla presidenttifoorumeilla, joissa alojensa auktoriteetit ja puujumalat pitivät melko tylsän kuuloisia luentoja.
Vaikea minun on arvioida mikä vaikutus ko. foorumilla oli ja on, mutta ylöspano ja televisiointi oli silkkaa 60-lukua. Ilmeisesti televisiointi oli suunniteltu olemaan kansan mukaan ottaminen keskusteluun.
Tuokin todistaa vieraantumisesta, lasikaapissa elävän ihmisen outoutta, johon epäilemättä presidentillisissä olosuhteissa sortuu, adjutantit kun ovetkin avaavat.
Presidentin teot taitavat lopulta jäädä kansalta piiloon, jos vaikuttaminenkin hoidetaan joissain kabineteissa. Muutenkin presidentin päätäntävalta asioista on olematon demokratiassa, mikä on tietysti hyvä asia. Edustustehtävät ja pr-toiminta ovat näkyvintä antia. En oikeastaan edes kaipaa isäntää tai emäntää maahan, minulle riittäisi eduskunta ja pääministeri sen ylimpänä päättäjänä. Parempia arvojohtajia ovat eri alojen todelliset asiantuntijat ja tiedehenkilöt, kirjailijat ja filosofit, taiteilijat. Eikä heidänkään tarvitse johtaa arvoja, kunhan ovat ajatuksineen esillä, puhuvat, kirjoittavat, ovat näkyvillä, sanovat suoraan eivätkä käytä poliitikkojen kieltä.
VastaaPoistaTuo blogistin pääkirjoituksen aamurukous näyttää toteutuneen.
VastaaPoistaMonen päivän kahnauksen ja kolmen uudelleenkirjoitetun jälkeen kristallisoitunut "posliini" aasinsilta petti, kun KK mutkat suoriksi vetäen totesi, että posliininmaalaus avasi naiselle oven vapauteen ja genitaalialueen karvanpoisto ja koristelu typisti sen hellan ja nyrkin väliin.
Vähänkin karvoituksen ja posliininmaalauksen historiaa tunteva voi todeta tuon yleistyksen hölynpölyksi. Mielenilmaukset häpykarvojen hillitsemättömään kasvattamiseen, pushuppien roskiinheittämiset ja korkokenkien läskipohjiin vaihtamiset ovat joidenkin naisryhmien toisiin naisiin kohdistamaa ajatus- ja aatemuokkausta, kiinteistökaisojen kategorista tuomitsemista ruoskituksi ja ninamikkosten nostamista äitiyden patriarkaattiseksi esikuvaksi.
Koko pajatson tyhjentäminen jo "pääkirjoituksessa" on ollut usein todetusti tarkoituksellista ja hyvän "debatin" perusta, avaten sivulauseissa pikkutarkan ruodinnan ja joskus kiivaankin vänkäämisen, kuten edellisen "Naisen elämää 4" tahto ja mieli merkitysten "tuhannen pi _ _ un päreiksi jauhaminen todisti. Mutta nyt ei.
Loppukaneetti "Sitä, mihin posliini vielä naisen vie aikojen kuluessa, voi vain arvailla" olisi ollut kaikkien lempeiden ja viisaiden sanojen, debattien äiti, mutta taisi osoittautuakin tuhkamunaksi.
Edelliseen liittyen:
VastaaPoista"Feministit voivat nykyään olla mitä mieltä vain - siksi he riitelevät jatkuvasti keskenään"
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/feministit-voivat-nykyaan-olla-mita-mielta-vain-siksi-he-riitelevat-jatkuvasti-keskenaan
Tikka-kirjoituksesi oli koskettava ja asiallinen, ja aika oikeaan osuvakin. Tapaus liikutti minuakin, sillä ex toimistoni oli ihan siinä lähistöllä ja kuljin joka päivä aamuin illoin DTT:n ohi.
VastaaPoistaKyseessähän oli klassinen tapaus eli nämä nuoret venäläiset (vai oliko toinen virolainen?) kundit lähtivät aamuyöstä Tikan mukaan tarkoituksenaan juottaa hänet humalaan ja äijän sammuessa viedä rahat ja arvoesineet.
Tikan kohtaloksi koitui hänen kunnollisuutensa. Koska seuraava päivä oli työpäivä, hän ei enää yöllä dokannutkaan, vaan pysyi vesilinjalla. Kundit sen sijaan dokasivat ja päättivät viimein kolkata uhrinsa. Ehkä tarkoitus ei alunperin ollut tappaa, mutta ei ihminen tainnu kolautuksesta niin kuin elokuvissa.
Kuvaavaa on Tikan viimeinen huuto, jonka naapurin vanha rouva kuuli: Tämä ei ole reilua! Ei ollutkaan, sillä jos hän olisi ryypännyt ja sammunut, hän olisi säilynyt hengissä.
Mitkä olivat Tikan motiivit kutsuessaan nuoret miehet luokseen? Hän oli tunnettu homoseksuaali, joten kai ne erottiset olivat, mutta missä mielessä, sitä ei mielestäni missään kerrottu. Voihan olla, että hän halusi vain jutella?
Jotenkin siinä seuranneessa keskustelussa oli vähän sellaista henkeä, että homous olisi aiheuttanut surmat. Murhan järkyttävyyttä ikään kuin pyrittiin vähättelemään.
PoistaEihän heterouskaan surmia aiheuta, vaan muut motiivit. Jotenkin kauhean yksinkertaistettua olettaa, että homoilla on aina seksi mielessä, ja että homo panee aina.
On enemmän kuin sääli, että noin hieno persoona tapettiin niin vähäpätöisen asian kuin rahan vuoksi. Minua raivostuttaa vieläkin nuo saastat, jotka tappoivat hänet. Voisin käydä heidän kimppuunsa, jos he olisivat tässä edessäni. Rotat.
Läheisyyttä, seksuaalistakin ja yleensä toista ihmistä kai kaipaa, kun jonkun tuo kotiinsa yöllä.
HS Kuukausiliite 5352 kertoo että Tikalla on niin sanotusti päiväpuoli ja yöpuoli joista toinen on korrekti ja kuivakas, mutta toinen villi ja vapaa.
VastaaPoistaToinen surmaajista, Ion, oli käynyt vuotta aiemmin Tikan asunnolla. Kolmikko päättää lähteä Tikan asunnolle jatkoille. Ionin ja Zukov sopivat matkalla juottavansa veroprofessorin humalaan ja varastavansa rahaa sekä arvoesineitä. Keskustelu käydään venäjän kielellä Tikan hämäämiseksi.
Tikan asunnolla soi klassinen musiikki. Miehet pelaavat korttia ja ryyppäävät, mutta Tikka juo vain Coca-Colaa.
Isäntä ilmoittaa, että hänellä on edessä työpäivä ja tapaaminen puoliltapäivin. Hän pyytää vieraita poistumaan. Ioninin pukiessa kenkiä eteisessä Zukov ottaa Chivas Regal -viskipullon, käärii sen pyyhkeeseen ja lyö Tikkaa kahdesti pullolla päähän.
Zukov poistuu penkomaan asuntoa Ioninin jäädessä eteiseen elämästään taistelevan Tikan vahdiksi, joka yrittää nousta ja paeta asunnon ulko-ovelle.
Tappo oli kai ns. vahinko eikä seksuaalisuudella ollut mitään roolia.
Voisin käydä heidän kimppuunsa, jos he olisivat tässä edessäni. Rotat.
VastaaPoistaHui!
Ihmisellä monesti on eri puolia. Tuo Tikan päiväpuoli ja yöpuoli eivät taida olla mitään outouksia. Ihmisellä on monia roolejakin, joissa näkyy persoonallisuuden eri puolia.
VastaaPoistaMuistan kyllä tuon Tikan tapauksen kulun, noin se meni kuin BlogiLeaks sen kuvaa.
Noin suuren tunnekuohun ja raivon minussa herättää heikomman kimppuun käyminen. Vain rotta tappaa heikomman, ja vielä rahan vuoksi, minun asteikollani.
Mik ois niin jalvoa, kuni rakkauden suuri täyttymys,
VastaaPoistajos ihminen henkeltään yhtyy maalimankaikkeuteen,
saa siten yhteyden kaukaisimpiin kosmoksiin!
Vain rotat panee niinkuni kanit, tää on palvon suurempaa -
Henkivyys oi, oi henkisyys, - ah, niin suurta, niin suurta,
vain napoleonillamme lepattaa!
Tätä minun piti kysyä.
VastaaPoistaIines: "On kuitenkin kai niin, että tuo 30 veroprosentti on useilla paljonkin pienempi? 30 voisi olla yrittäjällä, jolla ei ole velkoja juurikaan.
Jos on velkoja, prosentti laskee melko nopeasti paljonkin. Yritysvelat, asuntovelat ym."
Mitä oikein tarkoitat?
Henkilöyrittäjällä KAIKKI tulot verotetaan henkilökohtaisina tuloina sen saman progressiivisen veroasteikon mukaan kuin palkannauttijoidenkin. Sen sijaan vähennyksinä hyväksytään VAIN ne kulut, jotka liittyvät elinkeinotoimintaan. Asuntovelka yms. yksityisvelat eivät liity.
Keskimääräinen yrittäjä tienaa hieman enemmän kuin keskimääräinen työssäkäyvä ja maksaa myös hieman enemmän veroja. Ihan asteikon mukaan.
"Yrittäjä" on niitä sanoja, jolla on niin paljon merkityksiä, ettei sana oikeastaan kerro mitään. Yrittäjiä kun on Hiacea kauppaavasta Allanista aina Antti Herliniin saakka. Intressinsä tuskin kohtaavat, väittäisin jopa niiden olevan peräti erilaisten. Kuten Nokian ja sen alihankkijoiden.
VastaaPoistaArto Salmisen tuotannosta olen nyt puolet (kolme kirjaa) lukenut, suosittelen kaikille kirjaa "LAHTI" joka on vielä erikseen kirjassa merkitty "hupailuksi". Lahti ei kirjan nimenä ensisijaisesti tarkoita kaupunkia.
Suorastaan painajaismaisen tunnun suurten, yhä uudelleen ja uudellen fuusioituvien isompien yrittäjien jalkoihin jäävän pienyrittäjän kohtalosta luo rinnan kuljetettu kertomus. Siinä kolme varusmiestä saa komennuken salaiseen tehtävään; mukaan puolustusvoimien kenttäsairaalaharjoitukseen, jossa sikoja ammutaan rynnäkkökiväärillä eri paikkoihin. Tavoite on pitää elukat kenttäsairaalan vuoteessa elossa ainakin vuorokauden, jonka sotauhrien logistiikka om asettanut arvioiduksi ajaksi, ennenkuin uhri pystytään siirtämään keskussairaalaan. - Lopuksi kaikki siat ammutaan. Yrittäjä osti köyden.
"Yrittäjä" ammattinimikkeenä onkin susi. Se ei tarkoita mitään.
PoistaMitä vikaa on kauppiaassa, suutarissa, hierojassa, tukkumyyjässä, kampaajassa, koru- tai kivisepässä, käsityöläisessä jne.?
Arto Salmista täytyykin lainata kirjastosta, jahka käyn hakemassa sen Hawkingin - kunhan se palautetaan sinne.
Minä kyllä suosittelen Salmista. Mutta varoitan, että hän ei ollut kaunosielu. Usein inhorealistiksi mainittiin, itse piti sitä mitätöimisenä, sanoi olevansa vain realisti.
PoistaOpetetut usein sanoivat, että hän törkyä tuo itsetarkoituksellisesti esiin. Sellaisista sattumuksista ei saa puhua, jotka eivät tue aatetta. Salmisen kirjoissa poljetut ja köyhät ovat ihan niin rumia kuin ovat.
Tekstinsä on karua, ei lainkaan maalailevaa.
Tiedetään, Riku, ei tässä olla eilisen teeren tyttöjä.
PoistaHuolimatta inhorealistin leimastaan hän sai myös ankarilta kriitikoilta tunnustusta. Ristiriitainen tyyppi, ja se on mielenkiintoista.
Minä tiedän sinun tietävän kirjallisuudesta enemmän kuin minä. Yritin tässä kuitenkin kirjoittaa sillä lailla kertovasti kaikille, ajatuksella että mies on hyvin saattanut jäädä unholaan, jos on edes mielessä koskaan ollut. Minä en Salmisen teoksia aiemmin ole lukenut, vaikka esim. broidikin niitä kauan aikaa sitten suositteli.
Poista"Lahti"- nimisessä kirjassa käydään ajelemassa mm. Hyvinkää-nimisessä kylässä, siellä asuu romuautossa Brenkku-Benkku, joka tekee tarpeensa aivan asumuksensa viereen. Joskus aiemmin poltteli sikareita piireissä, nyt on alistunut, ainoastaan tarvittava nöyryys on enää ominaisuutenaan.
En minä Arto Salmisesta olisi tiennyt, ellen olisi googlannut. Nimen vain muistin ja tiesin, että kirjailija on. Inhorealismi ja epämääräiset elämäntavat + kuitenkin merkittävienkin tunnustusten saanti herätti mielenkiintoni.
PoistaTuo asumusten viereen veden heittäminen on vanhaa kansanperinnettä. Jotenkin kotoista maalle-eläjälle.
Epämääräisissä elämäntavoissa olet väärässä, teki kyllä moninaisia töitä, jotka eivät kaikille kelpaa. Kuoli nuorella iällä, 46- vuotiaana, ei kuitenkaan alkoholiin tai mihinkään sellaisiin, vaan - minun tulkintani mukaan - vanhan liiton miehenä liikaan työntekoon ja asioista huolehtimiseen. Synkkyyteen ehkä.
PoistaOk, muistin väärin ja mielikuvitus täydensi kuvan kliseisesti. Parempi vaihtoehto tuo esittämäsi, ja aivan uskottava.
PoistaOlen siis pitänyt itsestäänselvänä, että työntekijän velkapääoma (asuntolaina, mutta ei kulutusluotot kuten autolaina) pienentää hänen veroprosenttiaan, samoin kuin palkankorotus sitten taas saattaa nostaa veroprosenttia.
VastaaPoistaYstäväni Marttahan minua aikanaan opetti, että jos haluaa veroprosenttinsa pienemmäksi, pitää ottaa lisää velkaa.
Yrittäjällä on ilmeisesti aivan erilainen verotus, jota en tunne siis yhtään.
Eli, jos yrityksellä on velkaa esimerkiksi kiinteistöstä ja laitteista, se saa taatusti veroprosenttinsa melko alhaiseksi.
PoistaEntä tuotantokulut? Eivätkö ne ole usein iso vähennys? Melko monella yrityksellä on yritysautotkin. Eikös nekin saa halvemmalla?
Siis uskon kyllä, että yrityksillä on vaikeuksia, mutta riskinhallinnan pitää minusta olla idioottivarma, kun lähtee yrittäjäksi.
Olen samaa mieltä yrittäjä-sanasta. Se on täysin typerä. En ikinä esittele itseäni yrittäjäksi. Enkä mielestäni sellainen olekaan, vaan mieluummin käsityöläinen.
PoistaEihän yrittäjä ole mikään ammatti. Sen tarkoituksena lienee tehdä vain iso ero: on työntekijöitä, on kapitalisteja (omistajia), on yrittäjiä.
Yrittäjä voi olla yhtä hyvin sikarikas Sarasvuo kuin köyhä parturitäti, jonka luo kohta kipitän.
Kun siis puhun täällä "yrittäjistä", tarkoitan esim. siivoojaa, joka alkaa tehdä töitä oman yrityksensä nimiin. Hänen saamansa tuet ja vähennykset ovat minimaaliset, olemattomat, korkeintaan puoli vuotta starttirahaa 30 e/pvä työkkäristä. Sen sijaan hän joutuu heti maksamaan ennakkoveroa, ottamaan 22,5 %:n eläkevakuutuksen jne. Jos homma ei onnistukaa eli ei saakaan maksavia asiakkaita, hän ei saa mitään työmarkkinatukia yms, jotka kuulemma "kuuluvat kaikille". Kaikille muille, paitsi "yrittäjille".
Ainoa kannattava yrittäjyyden muoto on ns. sivutoiminen yrittäjyys, jota harrastatat biauedetit, tuomiojat ja soininvaarat. Kun on muita säännöllisiä tuloja, niin "yrityksen" kautta voi sitten sumplia kaikenlaista.
Eri asia on sitten isommat yritykset, joissa tehdään jotakin konkreettista, vaikkapa taajuusmuuttajia ja myydään niitä ympäri maata tai maailmaa. Se vaatii ihan erilaista osaamista kuin siivousyrityksen pystytys ja antaa enemmän mahdollisuuksiakin. Mutta se vaatii ison alkupanostuksen, valtavasti pääomaa. Ja tietysti maksavia asiakkaita.
Yrittäjä-nimitys tietysti yhdistää ammatinharjoittajat, jotka tarjoavat itselleen ja kenties muillekin työpaikan. Siinä mielessä nimitys on tietenkin asiallinen ja ymmärrettävä.
PoistaKäsitteellisyytensä vuoksi nimitys on mitäänsanomaton, ja sen turhaa käyttöä tässä pähkäiltiin.
Pienyrittäjän taipaleen alku on tietenkin vaikea, ja sitä varten tehdään tarkkoja riskianalyyseja etukäteen. Pitää olla potentiaali asiakaskunta olemassa, ja potentiaali markkinarako eli kuluttajien tarve. Pitäisi olla ainutlaatuinen yritys, jonka palvelua ei saa lähimailta. Pitäisi olla kuluttajalle sopiva hinta. Pitäisi olla asiantuntevuutta ja alan koulutusta, ellei ole pitkän ammattitien osaaja.
Esimerkiksi täällä Pikkukaupungissa kampaajani juuri kertoi, että jokainen Pikkukaupunkiin tuleva uusi kampaamo syö vanhojen kampaamojen asiakaskuntaa, heilläkin on kato käynyt, vaikka he ovat tunnetusti kaupungin osaavin ja paras kampaamo. Näin ollen jokainen kampaamo kärsii, myös uusi, kun ei ole mietitty tarkoin kaupungin asukasmäärää ja kampaamoiden kokonaistarvetta.
Sattui olemaan juuri Taloussanomissa tällainen uutinen:
Poista"Yrittäjän veroaste kohoaa palkansaajaa korkeammaksi, jos huomioon otetaan ansio- ja pääomatulosta maksettavat verot ja lakisääteiset vakuutusmaksut."
"Yrittäjät laski veroasteet yrittäjien keskimääräisistä veronalaisesta tuloista, jotka olivat 40 638 euroa vuonna 2010. Tällä tulotasolla yrittäjän veroaste oli 33,2 prosenttia ja palkansaajan 29,7 prosenttia."
"Yrittäjä maksaa lakisääteisiä vakuutusmaksuja noin tuplasti ja laskennallista yritysveroa yli viisi kertaa enemmän kuin palkansaaja."
"Vuosina 2005–2010 yrittäjien keskimääräinen kokonaisveroaste oli 33–35 prosenttia kaikki lakisääteiset maksut mukaan lukien. Palkansaajilla vastaava veroaste oli 27–29 prosenttia."
....
Eli verotuksen takia yrittäjäksi ei kannata ruveta. Toisaalta yrittäjänä voit tienata niin paljon kuin pystyt ja onhan siinä se vapaus - voit tehdä hommasi vaikka pääsiäispyhinä.
Keskimäärin yrittäjänä kuitenkin tienaa hieman paremmin kuin palkollisena. Mutta etenkin alapäässä on tuhansia, jotka elävät köydyydessä ja turvattomina. Kuin pakolaiset, mutta ilman tukia ja puolustajia.
Tuolla aiemmalla viitauksellani siihen, että tuntemamillani itsenäisillä yrittäjillä on kiinnostus maksaa mahdollisimman vähän veroja, on siis tosipohjaa. Tällä allaolevalla en halua mitenkään kiistäää rehellisten yrittäjien maksuliikennettä ja vaikeuksia, etenkään pienyrittäjien.
PoistaEi ole siis yksi eikä kaksi kertaa, kun minulta on teettämistäni töistä kysytty: kuitilla vai ilman. Näin teki mm. yksi käsittääkseni kohtalaisen suuri ja pärjäävä jäteyritys, joka mm. tyhjentää sakokaivoja isolla viemäriautollaan.
Toinen oli parketinkorjaaja, jonka sain taloyhtiön vinkistä korjaamaan irronneita mosaiikkikuvioita parketistani. Kun kysyin, mitä maksaisi koko parketin uusiminen, parketinkorjaaja sanoi, että se riippuu siitä, millä tavalla maksetaan, puhtaana käteen vai kuitin kanssa.
Mitenkähän yleistä tuo harmaa talous ja pimeä työ lopulta oikein on? Voisiko esimerkiksi tavallinen kampaaja olla maksamatta veroja osasta työtään? Tai hieroja? Tuleeko veronkiertoon helposti kiusaus, kun on itsenäinen yrittäjä? Mietin vaikka itseäni. Maksaisinko joka pennin veroa, joka kuuluu maksaa?
Montakohan kertaa olen käynyt elämässäni parturissa... hmmm... tuhansia varmaan... ja ikinä, siis ihkaikinä, en ole saanut kuittia! Periaatteessa parturini ei tarvitse sitä siis verottajalle ilmoittaa. Eikä varmaan ilmoitakaan.
PoistaHakiksen torilla olen ollut kahvilla satoja kertoja. Ikinä en ole saanut keltäkään kuittia. Viime kesänä pyysin ihan piruuttani kuitin ja myyjä hämmästyi suunnattomasti. Kului vartti ja hän toi minulle käsinkirjoitetun kuitinrääpäleen niskojaan nakellen.
Kuitenkin torin lähistöllä oli Verovirasto kymmeniä vuosia ja ympärillä on ay-linnakkeita, joiden henkilöstö istuu torikahviloissa alvariinsa. Luulisi jonkun edes kiinnittävän asiaan huomioita, mutta ei.
Tunnen erään eläkkeellä olevan rakennusmiehen, joka teki viime kesänä pitäjänsä verojohtajalle rantasaunan. Ilman kuittia, pimeänä.
Tämä on todellakin meillä maan tapa. Valitettavasti. Ja valitettavasti minä itse en pysty tekemään mitään ilman kuittia, kun asiakkaani ovat isoja yrityksiä, joille täytyy aina olla laskut ja y-tunnukset. Kyllä harmittaa...
Tätä juuri mietin. Pienyrittäjät vinkuvat surkeuttaan, ja väittävät pitävänsä tätä maata pystyssä. Miten niin pystyssä, kun veroja kierretään minkä keritään? Samalla itse nautitaan palkansaajien veroilla kustannetuista ilmaisista etuuksista.
PoistaEihän ne oikeastaan pienyrittäjiä ole, jotka noin väittävät, vaan "yrittäjät" ja "yritykset", siis vastakohtana kolhooseille ja valtion laitoksille.
PoistaMistä ne palkansaajat muuten ne palkkansa saavat?
Valtioltako, joka saa omat rahansa veroina, joita maksavat palkansaajat? Kuulostaa ikiliikkujalta.
Se Hawking /Mlodinowin kirja on kylä mielenkiintoinen, vähän olen sitäkin aloitellut. Kirjassa ei eritellä kumpi kirjoittaa, olen ajatellut, että Moldinow se on aina pubi-keikkojen jälkeen, Hawking on tietysti tunnettu muulla tavalla kieli poskella esiintymisestä. Star trekin käsikirjoittaja Mlodinow on ehkä yrittänyt miksrofonin kanssa epätoivoisesti tulkita mitä se Steeppani nyt sanoo.
VastaaPoistaTapsaa olen ajatellut vähän hiillostaa kirjan väitteestä, ettei ihmisellä itsellään olisi sittenkään mahdollisuuksia omaan kohtaloonsa, elämänuraansa vaikuttamiseen. Johtuuko vain determinismistä meidän kaikkien jutut ja teot, Iineksen, Tapsan,rikuriemun, kaikkien muidenkin?
Tähän asiaan varmaan puutun muutenkin, koska se on yksi näitä fysikalistien uskomuksia, joissa ei ole päätä eikä häntää.
PoistaKävin tänään kirjastossa kysymässä Hawkingiani. Kirjastoihminen pyöritteli päätään ja sanoi, että jotkut nyt vaan pitävät uusiakin kirjoja niin kauan kuin tykkäävät. Pienillä sakoillahan siitä selviää. Tämä on kuulemma aika yleistä. Hävytöntä sanon minä! Arto Salmiset olivat hyllyssä Kalavale ja Lahti, ja muitakin, mutta nuo kaksi lainasin, ja nyt katsotaan Salmisen munaskuut, että mikä on miehiään.
PoistaTuo onkin mielenkiintoinen asia, siis kohtalo. Niin moni asia vaikuttaa ihmisen "kohtaloon". Perimän osuus on kiinnostavin. Tarkoitan muutakin perimää kuin geeniperimä.
VastaaPoistaJos noita termejä hiukankin miellän oikein, taidan itse olla indeterministi. Uskon paitsi perimään myös sattuman oikkuun.
No, ehkä Tapsa pikapuoliin ehtii kirjoittaa artikkelinsa Hawkingista.
On se jo lähes tehty, mutta olen odotellut, että saatte ne edes kirjastosta sitä ennen. Mutta mukava tietää, että jännitys tihenee. Eiköhän se alustus pääsiäiseksi putkahda.
PoistaTarkistukseni mukaan olen siis Hawkingin varausjonossa 1. Kirjan palautusaika oli jo kolme viikkoa sitten, mutta mitään ei ole kuulunut. Meillä on kyllä kirjastossa iso remontti meneillään, siellä on vain pieni palvelupiste auki ja toiminnot puoliteholla. Taidan käydä paikan päällä kysymässä, ovatko lähettäneet muistutuksen lainaajalle.
PoistaJuuri kun on tieteellisesti todettu, ettei Suomi-nimisessä takapajulassa nainen elä muuten kuin posliinia kauppaamalla tulee YK ja sotkee kaikki: http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/121434-jattivertailu-onnellisuudesta-suomelle-huippusijoitus
VastaaPoistaVoihan jumankekka! Koko Varsinais- ja Etelä-Suomen tiedostava akkalauma (plus Ahvenanmaa)on ulissut pari vuosikymmentä kauheuksista, joita Suomi on pullollaan, perustanut kymmeniä kovapalkkaisia virkkoja vahtimaan lihaa syöviä heteromiehiä ja nyt: jengi on pettänyt kaikki odotukset. Naisten piti olla onnettomia, avuttomia, rahattomia uhreja ja miesten tunteettomia tappajia & raiskaajia & pahoinpitelijöitä mutta mitä vielä, ovatkin saatanat onnellisia.
No, tuo YK:n tutkimus vaietaan totta kai kuoliaaksi viralliselta taholta käsin. Antaahan se maastamme aivan vääristyneen kuvan. Ja Afrikasta! Ovat kuulemma onnettomia siellä, vaikka jokainen Gambiassa käynyt nainen voi todistaa, että ne pojat siellä on kauheen iloisia ja onnellisia ja kohteliaita. Laulavatkin nätisti ja tanssivat aamunkoittoon.
Miksi ei Suomen oloista kysytty Sofi Oksaselta ja Päivi Lipposelta? Olisi saatu oikea kuva, eikä mikään vääristelty, Eteläranta kympissä äijäsaunassa väännetty väärennös.
Kai se, Peter von Raah,
Poistamenee tässä elämässä niin, että leipäjonossakin voi olla onnellinen. Köyhä pilttikin voi olla onnellinen pyyhkiessään räkää alati vuotavasta nokastaan risaiseen villatakin hihansuuhun.
Ihminenhän tottuu istumaan vaikka teroitetun tikun nokassa niin että kun häneltä kysyy, onko hän onnellinen, hän lopulta vastaa, että kyllä, olen onnellinen. Täältä näkee laajalle.
Siis en jaksa lukea tuota englanninkielistä koko tutkimusta, mutta vähän jää kiinnostamaan, mitä ihmisiltä on kyselty.
On niitä posliinimiehiäkin nykyään ja pornossa taitavat olla jo valtavirtaa, eli joidenkin vuosien päästä posliinista tulee myös miesten valtavirtaa.
VastaaPoistaMinkähän vuoksi muuten evoluutio on jättänyt ihmiselle karvapeitteen kainaloihin ja alapäähän? Niissä ei tarvita lämmikettä, koska paikat ovat suojaisat. Erikoisesti kainalokarvat ovat jopa ihmeellisessä paikassa.
VastaaPoistaJotenkin uskoni evoluutioon tässä karva-asiassa romahtaa nyt täysin. Ymmärtäisin, että käsivarsiin ja sääriin jäisi pitkä pörrö, koska nuo paikat ovat alttiit kylmälle. Mutta että juuri sinne, missä niillä ei ole mitään tehtävää.
Pornossa karvaturrit lienevät osastossa "old time sex" tai "vintage sex".
Et vain, Iinukka, oikein ymmärrä evoluution toimintaa, jos tuo uskosi romahduttaa.
PoistaEvoluutiolla ei ole tarkoitusta, ei mieltä eikä varsinkaan mitään järkeä. Ei se tiedä, mistä paikasta ihmispoloa kolottaa ja mistä paleltaa.
Karvoituksen säilymisen selittää yksinkertainen asia: tuherot ovat olleet houkuttelevempia kuin posliinit ja siksi evoluutio on suosinut sellaisia.
Mutta juurihan sanoit, Tapsukka, että evoluutiolla ei ole järkeä, ei mieltä. Mistä se siis tietää houkuttelevuudet?
PoistaSe oli vain retoriikkaa, ei evoluutio todellakaan mitään "suosi".
PoistaEvoluutio toimii näin: Tuherot miellyttävät uroita, joten sellaisen omistavat lisääntyvät ja levittävät tuherogeeniä. Posliinit eivät miellytä uroita, joten sellaisen omistavat eivät lisäänny ja levitä posliinigeenejä.
Esimerkikkini ovat kärjistettyjä. Ero miellyttämisessä voi olla prosentuaalisesti pienikin, mutta aikamyriedin kuluessa tuherogeeni valtasi maan, kuten voimme todeta.
Mitäpä jos yrityksen sivubisneksenä korjailee vaikka yksityishenkilöiden kännyköitä vähän halvemmalla niin kyseleekö kaikki kuittia, saati että korjaaja maksaisi kaikki verot?
VastaaPoistaNiillä säästetyillä verorarahoilla ja alennetuilla hinnoilla voi sitten ostaa torimyyjiltä "pimeää" kahvia.
Yksityishenkilöillä on lähes aina kotivakuutus, jotka korvaavat kännykkävauriot. Vakuutusrahoja ei saa ilman kuittia.
PoistaOlen aika tietämätön kotivakuutus- ja muista vakuutusasioista. Siinä mielessä tietämätön tai huomaamaton, etten ole varmaan huomannut käyttää vakuutusta silloin, kun olisi voinut.
PoistaEi nimittäin ole tullut mieleen, että kännykän rikkoutuessa korjauslaskusta voisi saada kotivakuutuksen kautta jotakin takaisin. On muitakin koneita tai kojeita, jotka rikkoutuvat helpomminkin.
Taloyhtiön pakollisten korjausremonttien maksuista ei nähdäkseni voi saada kotivakuutuksesta, ellei ole varsinainen vahinko. Samoinei kesämökin remonteista, vaikka ne olisivat välttämättömät, kuten portaiden uusiminen.
Naapurillani oli vesivahinko, ja minunkin puoleinen seinäni kuivattiin ja korjattiin kokonaan ja kaakeloitiin, vaikka se siis oli mittauksissa kuiva ja vaikka en pyytänyt. Maksoin tuosta yhtäkkisestä remontista aika ison osan, vaikka suurin osa meni taloyhtiön laskuun. Ehkä kotivakuutus olisi korvannut osan kuluistani.
Kotivakuutus todellakin korvaa joskus ihmeellisiä asioita, kuten nyt vaikkapa rikkoutuneita kännyköitä ja varastettuja polkupyöriä tai naapurin kakaran pudottaman arvomaljakon.
PoistaSen sijaan älkää yrittäkö ikinä väittää, että alle 10-vuotinen autonne on varastettu. Vakuutusyhtiö pitää teitä heti huijareina, koska nykyautoja ei voi varastaa. Sanoo kokemuksesta viisastunut.
Vakuutusyhtiöthän eivät kerro tätä julkisesti, vaan edelleen myyvät kalliita varkausvakuutuksia autoihin. Minusta se on huijausta.
Minulle kotivakuutus korvasi jo maksetun kokonaisen ulkomaanmatkan, kun se peruuntui perheenjäsenen kuoleman vuoksi. Sain nikottelematta muistaakseni peräti koko summan takaisin.
PoistaKaiken kaikkiaan vakuutus harvoin joutuu korvaamaan ihmiselle mitään. Kuitenkin jokainen meistä maksaa joitain vakuutusmaksuja koko elämänsä. Mihin vakuutusyhtiöiden rahat mahtavat mennä, siis kenen taskuun?
Esimerkiksi liikennevakuutukset ovat kalliita, ja minä ainakaan en ole koskaan saanut korvauksia, kun en ole töppäillyt tai ajanut vastuuttomasti. Vahingoilta välttyy, kun ajaa korviensa välillä eikä pelkillä jaloilla.
Vakuutuksesta viis, kun kännykkä on roudattu EU tai EFTA maiden ulkopuolelta sillä ne eivät kuulu vakuutuksen piiriin.
VastaaPoistaTuolla oli aiemmin puhetta yrittäjyydestä ja ns. harmaasta taloudesta.
Yrittäjyydestä ei voi ehkä puhua vaikka olisi yhtiön perustajajäsen. Ilman tosiasiallista äänioikeutta on vain päätäntävallaton joskin vastuullinen yhtiömies jonka palli kriisitilanteissa heiluu ensimmäisenä.
Yrityksillä on usein rypäs rinnais- ja aputoiminimiä joiden kesken harrastetaan mitä mielikuvituksellisimpaa laskutusta ja kustannusten siirtoa. Persaukinen yhtiömies on saatettu kytkeä omien, tuloksen kannalta tärkeiden asiakkuuksiensa takia, erilaisilla työsuhde-eduilla yrityksen verkostoihin niin tehokkaasti, että harmaalle alueelle lipuminen on inhimillistä.
Pienituloisia yrittäjiä (alle 15 000 e) on noin neljännes (n. 25 %) kaikista yrittäjistä eli siis 1 250 euroa /kk. Kuinka moni palkansaaja noilla tuloilla kieltäytyy pienestä naapuriavusta tai jonkun muun maksamasta "lounaasta".
Kuka tahansa voi ruveta yrittäjäksi ja nostella vapaan pääoman puitteissa veropapaita osinkoja kuusinkertaisen määrän noiden pienituloisten vuosituloon verrattuna. Ehkä nuo Suomen lähes 80 000 pienituloista yrittäjää eivät ole sitä ymmärtäneet.
99,1 % kaikista yrityksistä on alle 50 henkilöä työllistäviä ja mikroyrityksiä (1-9 hlöä) n. 245 00 eli 93,4 % jotka työllistivät 26 % eli n. 350 000 ihmistä. Jokainen kuukausipalkkalainen voi vain "ymmärtää" kuinka tärkeää yritäjyys sinänsä on.
Sinänsä ei analyysiin huomattamista, mutta tuo "verovapaiden" osinkojen (max 90 000 euroa) nosto edellyttää paria asiaa:
PoistaTäytyy olla joko a) jumalattomat tulot jostakin duunista, esim. lääkäriydestä, joita sitten voi ohjata yrityksensä kautta, tai b) täytyy olla yritystoimintaan liittyvää ns. nettovarallisuutta 1 miljoona euroa.
Saammehan päivittäin lukea, kuinka moni toimittaja, kuvittaja, taiteilija, kääntäjä jne taidealan edustaja on pakotettu freelanceriksi tai itselliseksi yrittäjäksi, ja kuinka väärin se on, kun rahaa ei tulekaan mistään.
Kaikki muu on yrittämisessä helppoa sen jälkeen, kun a) osaa tehdä jotakin, josta joku on valmis maksamaan ja b) löytää riittävästi niitä "jokuja" eli maksavia asiakkaita.
Ai niin, ne verovapaat osingot... ei sellaisia ole. Jokaisesta yrityksestä nostetusta eurosta on maksettu ainakin 26 % yritysvero. Ei sekään tietysti paljoa ole, mutta todellisuudessa osinkorohmuja on yhtä vähän kuin bonusrohmujakin. Suurelle massalle jää rippeet.
Vaan sitä edelleen ihmettelen, että se yritysauto on aina kallis ja komea. Miksi? Auton ilmeisesti saa jollakin tapaa vähentää verotuksessa, mikä on mielestäni täysin tarpeetonta. Millä tavalla yrityksen kuin yrityksen on omistettava Mercedes Benz?
PoistaJa miksi taksitkin Suomessa ovat niin prameita, ettei niihin tohdi astua? Esimerkiksi Kreikan tai Espanjan taksit ovat toista luokkaa, ihanan kotoisia, lommoisia ja rupeloisia pikkuautoja, siksi halpoja.
Kohtuus kaikessa, myös pikkutöiden maksamisessa puolitutulle tekijälle. Ei siinä ole moraalisesti väärää. Mutta yritykset ovat eri asia. Ne eivät saa ansaita pimeästi tai ottaa vastaan ilmaisia lounaita - ilmaisia lounaita ei olekaan. Korruptio on ruma sana.
Tosiasiallisesti vain yhden asiakkaan varassa yrittäjänä toimiminen on vain emäyrityksen velvoitteiden kiertoa. Ainakin silloin kun pakkosiirtäminen yrittäjäksi tapahtuu Tapsan osin mainitsemilla huonopalkkaisilla aloilla.
VastaaPoistaEmoyritykieltä se on aika brezhneviläinen näkemys yrittäjyydestä.
Semmoinenkin naurettava juttu vielä, että kenestä tahansa voi siis tulla toimitusjohtaja, vaikkei olisi päivääkään koulutusta takanaan. Minustakin voisi tulla Toimitusjohtaja, jos perustaisin vanhain tavarain myymälän, jossa myisin lisäksi kahvia ja kuumia munkkeja.
VastaaPoistaEihän tuo 90 000 verovapaus ongelma olekkaan, vaan kaikkien palkkatulojen muuttaminen osinkotuloiksi. Ja ei kai kukaan haluaisi nähdä että yrittäjän tehtyä kaikki poistot ja arvonalennukset, rahoitus- ja sasatunnaiskulut hän voisi vielä pitää rahaliikennettä kuin omana tilinään ja nostaa täysin verottomasti rahaa niin kuin huvittaa. Tuo 26 % yhteisövero alenee ansi vuonna 24,5 %.
VastaaPoistaVaikka kuinka on puhuttu työelämän ikärasismista ja nähdään se kokemuksen ja voimavarojen tuhlaamisena, niin kyllähän 60-kymppinen seniori on mainosmaailmassa melkoinen humanoidi. Hänhän on vain lähinnä taloudellisen kuppauksen kohde ja tarkoituksenmukainen välivaihe, siirryttäessä uudenlaiseen toimintaympäristöön.
Ei niitä palkkatuloja niin vain muuteta osinkotuloiksi, vaan se vaatii aikamoista puliveivausta. Kuulemma lääkäriyrityksissä se on onnistunut, mutta en kyllä oikein tajua miten. Rehellisessä työssä se ei onnistu.
PoistaEnnen vanhaan todella ihmeteltiin, että mihin kaikki vanhat copyt menevät? Kun ei sellaisia missään näkynyt. Nyt tiedän, että he vetäytyvät elelemään osingoillaan ja ajelemaan harrikoillaan maailmaa ympäri.
Vaikka joku eltaantunut ikäneito jotain muuta yrittikin uskotella, niin hedelmällisyys ajan jälkeen naisen erittämä kopuliini rupeaa pikkuisen jo happanemaan. Eikä hienpolttamien kainolokarvojen ja kusen polttamien häppärikarvojen "mating gase" ole niin voimakas viesti viriliteetistä että joka poika saisi hirvittävän testosteroni purkauksen ja olisi kuin kolmijalkainen "upseeri".
VastaaPoistaJos tuota "parasta ennen" hajua haluaa edes vähän etäännyttää niin karvojen ajelu ja hienovarainen hajusteiden käyttä on enemmän kuin paikallaan.
Minä vielä kirjoitan jutun tuosta "naisen erittämästä kopuliinista", senkin kopukka.
VastaaPoistaMitä meikäläisen kopuliinipitoisen olennon hienpolttamaan karvoitukseen tulee, niin tuolla ylempänä olevassa kommentissa on todettu, että sitä on vain yhdessä paikassa meikäläistä. Enkä ole kalju.
Kopuliinitaso on naisilla korkeimmillaan samanaikaisesti kuin raskaaksi tuleminen on todennäköisintä ja kopuliinituoksu voi nostaa miehen testostrenitasoa jopa 150 prosenttia. Näin luonto huolehtii lajin säilymisestä.
VastaaPoistaEi se kopuliininkaan nuuhkiminen välttämättä auta, jos miehellä on vajetta testosteronista. Miehillähän testosteronitaso alkaaa laskea 40 ikävuoden jälkeen tasaisesti.
PoistaPS
Meinaat että naisen alapään tulee haiskahtaa kuin kalamarkkinat, sillä alapesu poistaa myös viettelevät kopuliinit. Tämä pesemättömyys toki voi auttaa, etenkin jos kumppanilla alkaa olla hieman ikää.
Motto:
VastaaPoistaBusiness on kokolailla kohdallaan jos harrastusvälineeseensä voi laittaa puolet yrityksensä liikevahdosta.
My mistress' eyes are nothing like the sun;
VastaaPoistaCoral is far more red than her lips' red;
If snow be white, why then her breasts are dun;
If hairs be wires, black wires grow on her head.
I have seen roses damask'd, red and white,
But no such roses see I in her cheeks;
And in some perfumes is there more delight
Than in the breath that from my mistress reeks.
I love to hear her speak, yet well I know
That music hath a far more pleasing sound;
I grant I never saw a goddess go;
My mistress, when she walks, treads on the ground:
And yet, by heaven, I think my love as rare
As any she belied with false compare.
Arvaa mitä, Iiness! Tänään tulen kaukaa, ei sillä ole merkitystä mistä. Erittäin kimuranttien kommerverkkien jälkeen pääsin Pasilassa junaan joka alkoi nykiä minua Mikkeliä kohti. Jostain syystä,joka sinällään on samantekevää, istuin vaununosastossa joka oli tarkoitettu "lemmikkieläimille.". mikäs siinä. Meitä oli kolme rouvaa joilla jokaisella oli koira. Minulla oli vain matkalaukku, aika iso ja erittäin painava, mutte ei sekään murissut. joka on ihan saman tekevää, istuin vaununosastossa. Minun lisäksni siellä istui kolme naista joilla oli (yhteensä) kolme koiraa. (Minulla oli vaib valtavan iso matkalaukku. Joka painoi paljon. Mutta ei sekään murissut.) Eräällä rouvalla oli koiran lisäksi noin 4 vanha poika mukana. (He istuivat minun takanani. Emme ehtineet (vielä) lähteä Pasilasta pois kun tämä poika sanoi "Alvaa mitä äiti? Kohta minä näen elämän ensimmäisen kellan haltval aleenan..."
PoistaTämmöistä lausetta ei edes nobeltasoinen kirjailija pysty keksimään (jos se pitäis keksiä). Minä vain kuuntelin mitä minun selän takana puhuttiin. (Ja join välillä vodkaa.) Olin myyty.
Ps. Ja vähän, tai oikeastaan paljon myöhemmin, mutta kumminkin ennen kun tultiin Kouvolaan, niin joku toinen koirankusettaja rouva (?) puuttui äidin ja pojan keskusteluun... eli yhtä äkkiä nämä kaksi rouvashenkilöä alkoivat kikattaa keskenään kuin talitintit. Silloin tämä poika sanoi heille että "ettehän te minulle naula...?"
Vasta silloin, silloin minä tajusin mistä on kyse! MINÄHÄN KUUNTELIN ITSEÄNI. Muistan, kun äiti kerran - noin miljardi vuotta sitten - keskusteli naapuriopettaja-akkojen kanssa, ja naureskeli, ja minä olin noin neljän vanha, niin kysyi.n äidiltä ..."ettehän tee mulle nauleskele?" Äiti katsoi minua niillä valtavan isoilla sinisillä ansa-ikonen silmillään ja sanoi ... "ei, emme me sinulle naureskeltu, kultaseni".
Toiset asiat muistaa.
Kiva nähdä sinua Mikis, kun mietin jo, mihin junaan olet mahtanut astua, kun ei mitään kuulunut!
PoistaLapset ovat monesti parempia kuin nobelistit. Ainakin heitä kuuntelee mieluusti.
Hmmm... jos tästä tekisi elokuvan, sellaisen kaurismäkeläisen, niin olisiko miljöönä vanha koiravaunu, jossa istuisi vain nukkavieru mieshenkilö samettitakissa ison kapsäkin kanssa, rusetti kaupassa, ypöyksin, naukkaillen salaa votkaa, välillä itseksensä höpisten ja naureskellen, päätään pudistellen. Ehkäpä. Roolissa voisi olla Vesa Vierikko tukka taakse kammattuna.
PoistaTämän takia, Tapsa, mää rakastan sua. (Tosin nyt olen hukannut silmälasini.Tai en siis löydä niitä mistään.) Saattaa siis tulla kirjoitusvirheitä... Mitäpäs siitä. Muistan kun kehuin Sinua ja van Vaaria että olette yhtä tinkimättömiä kuin italialaiset sotamiehet... eihän mies kauniimmin toiselle miehelle voi sanoa sitä, mitä hän ei ajattele? Vai voiko?)
PoistaMuistan sen ja silloin ensi kerran ajattelin, että Mikis ei olekaan lainkaan niin torvelo kuin mielellään antaa ymmärtää. Vaan kerta kaikkiaan kaiken torvelouden tuolla puolen, jossakin silmän kantamattomissa, tuumailemassa omiaan.
PoistaEt muuten kutsunut meitä tinkimättömiksi, vaan yhtä urhoollisiksi kuin italialaiset sotamiehet. Minua, Ranea ja Vaaria. Harvoinpa sitä on moisesta herjasta yhtä otettu.
Minä olen aina ollut iloinen siitä, että me äijät säilytään niin hyvin! Joskus tosin ihmettelen kadulla kävellessäni, kun pikkulapset purskahtavat itkuun ja taivaalta putoilee kuolleita pikkulintuja - ilman, että kumpaankaan olisi mitään järkeen käypää selitystä.
VastaaPoistaMikähän teitä äijiä sitten niin hyvin säilötyttää? Vodkanapsut Mikkelin-junassa? Tai sitten jospa se on se testosteroni, joka yrittää taata ihmislajin säilyvyyden parhain voinin ja geenein? Mene tiedä.
VastaaPoistaNuorena jotenkin lohdutti, kun luki Me naisista, että hyvin kuulas ja kaunis iho rypistyy aikaisemmin kuin tavallinen sekaiho. Jostain syystä naiset kyllä rypistyvät kasvoista enemmän kuin miehet. Toisaalta sanotaan, että vanhemmiten naisessakin testosteronin määrä lisääntyy, mikä näkyy mm. lisääntyvänä huulikarvoituksena.
Luoja varjele meitä viiksiltä!
Näin vanhaksi olen elänyt tietämättä, mitä se viikseen veto tarkoittaa, enkä olisi nytkään sitä halunnut tietää.
PoistaViikseen veto tarkoittaa tietysti sitä että vedetään viikseen. Älkää nyt, aikuiset ihmiset, pelleilkö. Naisillahan on tämä Kolmio jonka takana on... no, mitä milloinkin.Mää olin juuri ja juuri täyttänyt viisitoista vuotta kun mulle neuvottiin että ei kannata olla mustasukkainen. ... koska, kuluuhan "Se" myös suihkussa, vai mitä Mikko?
VastaaPoistaPs. Tähän en osaa ottaa kantaa. (En tiedä.)
Tähän on nyt pakko vastata nuttura vispaten, että eihän SE kulukaan, ei suihkussa eikä käytössä eikä lepotilassa, mutta arvatkaapa mikä kuluu kun SITÄ tuhlaa. Sielu. Sielu kuluu ja ihminen kyynistyy ja mikään ei enää tunnu miltään kun SE on vain kimpale lihaa, medium tai durch, niin kuin saksalainen sanoo.
PoistaVoi, minulla on viikset kasvaneet teini-iästä lähtien eikä se tahtia haittaa! ;) Kaikillahan on karvoitusta vähän joka paikassa, mutta meikäläisellä sen verran tummaa ylähuulen päällä, että saa pari kertaa viikossa vedellä ladyshavella. 5 sekunnin kauneudenhoito.
VastaaPoistaLuin noista kopuliineista, että e-pillerit sekoittavat naisen systeemin niin, että hän valitsee miehen, jolla on samankaltaiset geenit kuin hänellä itsellään. Huono homma siis. Nykyään kai moni nainen alkaa olla niin tietoinen pillereiden haitoista - joita on paljon - että hoitaa ehkäisynsä muilla keinoilla.
Mitä tulee tuoksuihin, niin en keksi monta ihanampaa kuin miehen kainalo, jonne ei ole laitettu deodoranttia suihkun jälkeen. Sinne voisi upottaa nenänsä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Parhaimmillaan muutaman tunnin päästä suihkusta, jolloin miehen aromit alkavat tuntua.
Vain vasta leikattu nurmikko ja vauvan pää vetävät sille vertoja.
Taidat olla aika intohimoinen ihminen, Kuunkuiske! Minusta naisella viiksiherkkyys - uskallan laskea tästä nyt vähän leikkiä - kertoo siitä.
PoistaTunnen läheisesti toisenkin "viiksiherkän" naisen, pikku-Lolitan äidin, lapsuusystäväni. Hän on tumma kuin mustalainen, hyvin kaunis ja eksoottinen ja intohimoinen mm. ex-miehensäkin puheista päätellen.
Vaan eihän tuo ole ongelma, koska karvat voi aina ajaa.
Ei ole ongelma! Olen kuullut niinkin, että karvankasvu liittyy testosteroniin. Naisellekaan testosteroni ei ole pahitteeksi! Luin muuten juuri jostakin, että usein vanhenevilla miehillä testosteroni on elintavoista johtuen (mm. kaljaa ja makkaraa) alhaisemmalla tasolla kuin samanikäisillä naisilla. Huh. Eipä huvittaisi maata sellaisen miehen sängyssä.
PoistaTotta tuokin on. Kalja-makkaramies voi olla muuten mukava.
PoistaPidänkin melkein enemmän vähän räjähtäneistä tyypeistä kuin itsensä huippukuntoon trimmaajista. Ainakin räjähtäneet ovat usein mielenkiintoisempia.
Nyt minun pitää tunnustaa pari asiaa... joista toinen on Tämä. Nimittäin, ennen kuin tiesin että Iines on olemassa, aloin kerätä perhosia. En siis, vaikka nyt te niin väitätte, EN alkanut kerääämään perhosia siksi että Iines ottaisi niistä valokuvia. Mutta taisin lopettaa tämän hyönteisten saalistamisen siihen kun aina, miohin silmäni siirsin, siellä oli pyrstö pystyssä 167,5 senttimetriä pitkä amatöörivalokuvaaja josta Kaurismäki ei edes pystyisi tekemään niin nättiä elokuvaa, kuin haluaisaisin.
VastaaPoistaIines !
Joskus kyllä ihmettelen perhosten keruuta. Miksi niitä ei voisi kerätä vain kameralla, tappamatta niitä?
PoistaToisaalta en menisi tuomitsemaan keräilyäkään, ellei eläimelle aiheuteta tuskaa. Itselläni voisi aivan hyvin olla piirongin päällä kokoelma täytettyjä lintuja, ihan kuin yhdellä Birgerillä yhdessä romaanissa.
Voi että joku tekisi kauniin elokuvan perhosten kuvaajasta! Kun minua on niin monta kertaa ohikulkija tai tuttu kyläläinen tuijottanut kummissaan, kun pyllistelen ojassa tai olen polvistuneena keskellä peltoa otsa maassa kuvatessani luonnon pikku ihmeitä. Minulle on meinattu tilata ambulanssia, kun on luultu, että siellä ihminen on lyyhistynyt kohtauksen vallassa maahan.
Viimeksi toissapäivänä apteekin neiti yhytti minut koirineen metsästä puun takaa, kun kyttäsin pyrstötiaisen pesää (kuvablogissani on tästä kuva). Sanoi ihmetelleensä, kuka siellä puun takana on. No, aina se nolostuttaa minua vähän, kun luullaan hulluksi tai sairaaksi.
Mikis - se on ollut joku toinen pyrstökäs, koska Iines on vain 160-senttinen sisupussi. Näin hän itse on ainakin kaksi kertaa kertonut.
PoistaNo juu, hetken jo mietin, ketä kaunokaista mikis on katsellut..
PoistaEerittäin sekaksta tekstiä kirjoitin äsken. (Sitä paitsi minulta on hukkunut silmälasit. En näe oikein hyvin mitään. Tai eiväthän nämä silmälasit minnekään tietenkään ole "hukkuneet" ole, he vain ovat jossain muualla. Enkä minä tiedä missä?)
VastaaPoistaSinulla on ilmeisesti lukulasit, eli pärjäät muuten ilman. Jos likinäköiseltä, eli minulta hukkuisi lasit, asia olisi hankala, koska ei näkisi hakea niitä. - Toivottavasti lasit putkahtavat jostain. Pitäisi muistaa, missä tarvitsi niitä viimeksi.
PoistaNiin, nyt mua harmittaa se että kirjoitan niin huolimattomasti. Asiasisältö kääntyy päinvastaiseksi. Minulle tosiaan aikoinaan sanottiin näin - ja tämähän on ihan toinen juttu kuin äsken sanoin - että "Mikko, älä koskaan olen vitusta mustasukkainen. Koska kummalle sää sitä silloin olisit, niille reunoille? vai sille reiälle? Asia on nimittäin näin että ei se käytössä kulu. Jos se käytössä kuluis, niin sittenhän meidän pitäisi olla mustasukkaisia myö suihkulle. Vai mitä, Mikko?"
VastaaPoistaIhmiset, jotka ovat paperitehtaalla töissä, juttelevat tällä tavalla. Siis miehet keskenään. Tai sitten he säätävät Toyota Corollan sytytystä... Ihminen, olkoon kuinka hyvä nyrkkeilijä tahansa, joka sanoo äkkiä tupakkapaikkakeskustelussa että "... herra pormestari, teidän tyttärenne katsovat taivaan kuuta" ... omituiseksi. (Tarkoitan, että kyllä minäkin välillä jouduin miettimään mitä sammakoita suustani päästän. Se oli julma (= macho) maailma.)
Kyllä se on niinkin, Iines kultaseni, että joissakin asioissa naiset pääsevät paljon helpommalla kuin miehet. Heidän ei tarvitse kolistella sarvia toistensa päitä vasten. Kuten nuoret miehet, tekevät.
Ja huhtikuu on kuukausista julmin.
Niin pääsevätkin, joissakin asioissa naiset helpommalla kuin miehet. Yhdyn tähän ajatukseen, sillä selvästi näkee, miten nainen edelleen hakee miehestä itselleen pilaria, johon nojata, tukikeppiä, jonka avulla porhaltaa elämässä eteenpäin. Sen täytyy olla miehestä raskasta, sillä on hintansa. Olla aina se vahva, joka sanoo ja vastaa asioista.
PoistaEn oikein ymmärrä tuota "olla vitusta mustasukkainen"-ajatusta. Kun kyse on kai isommista asioista kuin hinkkauksesta. Kyse on kelpaamisesta ja siitä, miten tärkeä ja välttämätön on toiselle. Olla välttämätön - minusta se olisi hieno tila.
Niin, en minä sitä tarkoita että miehen ja naisen välinen olemassaolo olisi jotain "hinkkaamista". Onhan se välillä sitäkin, miksei olisi, mutta kyllä oleellisimmat asiat miehen/naisen välillä tapahtuu jossain muualla kuin jalkojen välissä. Ei kun mää olen oikeasti tätä mieltä. Rakkaus, olen miettinyt mitä se tarkoittaa, sana alkaa r-kirjaimella. Muu on sitten jotain muuta.
PoistaPs. Siis jos tälle sanalle etsii synonyymia niin se olisi "kunnioittaminen". (Minusta rakastaminen on toisen ihmisen kunnioittamista.)
Anteeksi, olin liian juhlallinen. Tai en oikeastaan sittenkään. "Kunnioittaa" sanalla en tarkoita sitä että yhtä äkkiä pitäisi jähmettyä asentoon, tms,; tarkoitan että ihminen olisi "reilu" toista ihmistä kohtaan. Eihän ihminen toiselle ihmiselle voi enempää antaa kuin oman vilpittömyytensä. (Kaikki muu on kaikkee muuta.)
VastaaPoistaMinusta tuo vilpittömyys-esimerkki on hyvä kuvaamaan sitä, mitä kunnioittaminen on. Se on hienosti sanottu.
VastaaPoistaKunnioittaminen käsitetään yleensä turhan pateettisesti, suorastaan isänmaallisesti, vaikka sana on mitä tarpeellisin ihmisten välillä.