Sitten on lasikatto puhkottu,
immenkalvot riekaleina taivaan tuulissa lintujen tehdä pesä,
kun naisen on sopivaa - ei, korjaan – suotavaa
naida kolmekymmentä vuotta nuorempi
ja saada suitsutusta libidon vireydestä ja onnistuneesta ulkopolitiikasta
ja hytkyä tai vaan tuulissa notkua.
ja hytkyä tai vaan tuulissa notkua.
Chorus: ” naida kolmekymmentä vuotta nuorempi
ja saada suitsutusta libidon vireydestä ja onnistuneesta ulkopolitiikasta
ja hytkyä tai vaan tuulissa notkua. ”
Sitten on lasikatto puhkottu,
immenkalvot riekaleina taivaan tuulissa lintujen tehdä pesä,
kun naisen on sopivaa – ei, korjaan – suotavaa
repiä nailonit, katkaista kaarituet, polttaa push upit,
kosauttaa korot ja stringien narut
kosauttaa korot ja stringien narut
ja hytkyä tai vaan tuulissa notkua.
Chorus:” repiä nailonit, katkaista kaarituet,
polttaa push upit,
kosauttaa korot ja stringien narut
kosauttaa korot ja stringien narut
ja hytkyä tai vaan tuulissa notkua.
Sitten on lasikatto puhkottu,
immenkalvot riekaleina taivaan tuulissa lintujen tehdä pesä,
kun keittiön lattia on naulattu korkkareilla, kureliiveillä ja nurkissa mätänevät sutenöörit,
kun tytöt pääsevät kouluun eikä naimisiin,
kun kaavut riisutaan vaimojen liehua
ja hytkyä tai vaan tuulissa notkua.
Chorus: kun tytöt pääsevät kouluun eikä naimisiin,
kun kaavut riisutaan vaimojen liehua
ja hytkyä tai vaan tuulissa notkua.
(Runo: Iines 8.3. kunniaksi)
(Kuvan teos: Kuvanveistäjä Hannu Riikonen, Onko vesi kylmää, Mimmi?)
ja hytkyä tai vaan tuulissa notkua.
Chorus: kun tytöt pääsevät kouluun eikä naimisiin,
kun kaavut riisutaan vaimojen liehua
ja hytkyä tai vaan tuulissa notkua.
(Runo: Iines 8.3. kunniaksi)
(Kuvan teos: Kuvanveistäjä Hannu Riikonen, Onko vesi kylmää, Mimmi?)
Hyvää naistenpäivää, Iines!
VastaaPoistaRunosi kertoi, mihin Suomessa on jo päästy, hienoa! Katri-Helenalla on 30 vuotta nuorempi toyboy ja onhan niitä muitakin. Kaikki tytöt pääsevät kouluun jos haluavat ja menevät naimisiin, jos haluavat. Yhä harvempi enää nykyisin haluaa ja se on oikein hyvä se.
Luomu on nyt muotia. Kaarituet kohta katkeavat napsahdellen ja stringen narut saavat kyytiä. Kuten kirjailija Huovinen sanoi: "Jumala varjelkoon nuoria tyttöjä."
Kiitos, hyvää naistenpäivää Kolehmaiselle!
PoistaJuuri tavasin Ilta-Sanomista, että kyllä vanhemman naisen ja paljon nuoremman miehen suhde on edelleen kummajainen, vaikka suhteita on muutamia. Pitää huomata siis, että "muutami", ei monia. Toisinpäin ikäero on tavallisempi.
Maailmassa on paljon tyttöjä, jotka eivät pääse kouluun, kouluun pääsevät vain perheen pojat. On monia hyväntekeväisyyskohteita, joilla voi antaa roponsa tyttöjä varten. Mm. ovellani kävi juuri kirkon kerääjä, joka pyysi lahjoittamaan rahaa kirkolle, jotta se voisi avustaa köyhien maitten lapsia, mm. tyttöjä kouluun.
Minähän en antanut, sillä minusta kirkko voi ottaa nuo varat maksamastani kirkollisverosta. Annan roponi suoremmin muuta kautta köyhille koululaisille.
Toisella perään.
PoistaKaarituet tuntuvat vain lisääntyvän, samoin string-tarjonta. Tänne pikkukaupunkiin on tullut iso tavaratalo, jossa on hehkeä naisten alusvaateosasto. Nauratti, kun huomasin, että mittavassa string-rivistössä oli myös isojen tyttöjen kokoja, siis hehtaariperseille, jos sanon kansanomaisesti ja suoraan.
Minä vetelen joskus niitä hankaavia kaaritukia liiveistäni pois niin että singahtaa. Niistä saa hyviä tukia kevätkylvöksiin.
Täysin samaa mieltä!
VastaaPoistaKaunista naistenpäivää sinulle!
Voi miten hyvältä tuntuu, kun joku sanoo, että "täysin samaa mieltä." :-) Täytyy oikein piirtää hymiö! Ei silti, rakastan myös erimielisyyttä, millä en tarkoita riitaa, vaan mahdollisuutta keskustella syvemmin.
PoistaKaunista naistenpäivää sinulle, Leena ja kaikille ihanille mimmeille!
Iines ja muut flikat: Hyvää naistenpäivää! Meillä naisilla on niin hyvät olot Suomessa, ettei moni muualla osaa edes haaveilla. Ja jos joku yrittää sortaa Hilkkoja ja Maijoja, puolustajia löytyy jopa miesväestä. Tyrannien aika on taaksejäänyttä elämää.
VastaaPoistaJa kyllä suomalaiset miehet naisiaan kohtelevat pääsääntöisesti hyvinkin arvostavasti. Yksi nuori naisopettaja juuri kertoi, että miesopettajat olivat panneet pöydän koreaksi opettajainhuoneeseen, oli salaatit ja suklaat.
PoistaNuo väkivaltajutut ja muut ovat tietenkin kokonaisuudessa aina marginaali-ilmiöitä. Jotkin ovat merkittäviä tosin, joten niistä ei voi vaieta. Mutta pääosin miehet ovat kilttejä ja perhekeskeisiä, mikä on minulle ainakin tärkeä asia. Olisi aika vaikea olla ihmisen kanssa, jolle vaikka ura olisi monin verroin tärkeämpi kuin lapset ja puoliso.
Minulla oli tässä eräänä päivänä nuori abiturienttityttö naapurustosta juttusilla, syötiin mitä kaapista löytyi ja juteltiin - elämästä. Se onkin harvinaisen laaja juttelualue. Keskityttiin puhumaan naisista. Hän kertoi kokemuksistaan pelottavista "ukoista" jo nurkan takana, kun hän varhain aamulla joutuu sivuuttamaan ne mennessään töihin.(Hankkii opiskelurahaa ollessaan ennen kauppojen aukeamista järjestelemässä varastossa tavaroita S-kaupassa). Suosittelin hänelle itsepuolustuskurssia, kun hän joutuu yksin liikkumaan niin ikään työasioissa myöhään illalla, yökerhojen sulkeutumisaikaan, ja sanoi pelkäävänsä.
VastaaPoistaTuntuu jotenkin hullulta, kun tuollaisen viehättävän, pitkän ja solakan nuoren täytyy pelätä toisia ihmisiä, nimenomaan miehiä.
Ja pahinta on, että heidän joukossaan saattaa hyvinkin olla joku sairas tyyppi, jota on syytäkin pelätä. Mitä tämä maailma oikein on!
Lukenut Neiti Soldania ihan harmiksi asti. Miten joku "hyvä tyyppi". kuten Juhani Aho, voi kohdella naisia niin kaltoin, että monet heistä, hänen "uhreistaan" huomaavat vasta elämänsä loppupuolella miten heitä on vedätetty huulesta. Vakuutettu rakkautta siellä ja täällä ja kysymyksessä taitaa olla vain tavallista voimakkaammalla "miehisyydellä" varustettu tyyppi, jolle kelpaa kuka tahansa ikään katsomatta, kunhan saa viettinsä tyydytetyksi. Poistuu "rätit" silmiltä naisilla aina jossain vaiheessa.
Mutta Juhani Ahosta tuohon Iineksen runoon. Olin varma, että sen oli kirjoittanut joku nimekäs runoilija tai kirjailija. Se on yksinkertaisesti sanottuna hyvä. Mainio runo. Jättebra. Ja Iines on sen kirjoittanut. Hyvä Iines, en tiennyt, että olet myös runoilija! Ja tuo Riikosen työ sitä vielä vahvistamassa, ja päinvastoin. Ne ovat kuin pata ja kansi, yhteensopivat, pitäisi panna pussauskoppiin.
On se vaan hienoa ja etuoikeutettua että saa vierailla blogeissa, jotka välillä puhkeavat kukkaan!
Ja paskat, sanon sille, joka ruikuttaa että aina se kehuu Iinestä. Iines on hyvä tyyppi, minkä minä sille voin. Maailmassa pitäisi olla paljon enemmän IIneksiä. Myös äijien joukossa (samalla näkemyksellä varustettuja, inhimillisiä ja toiset huomioonottavia).
Iineksellä alkaa olla jo kulttiarvo. Hän ansaitsee kehumista.
Kainosti kiitän, Liisu, ilahtuneena kauniista arviostasi.
PoistaViime vuonna kirjoitin kyllä mielestäni paremman naistenpäivärunon. Voisin esittää tästä runosta kritiikkiä etenkin rytmipuolelta, tämä ei tullut yhtä soljuvasti kuin viime vuoden naistenpäiväruno. Hinkkasin tätä tietoisemmin, muutin ja perspiroin. Tyytyväinen en ole, sillä tämän pitäisi olla sointuvarytminen laulu.
PS Liisu, olen minä lähettänyt runokokoelman kustantajallekin joskus. Olen kai kertonut, että itse Erno Paasilinna antoi hylkäävän mutta perin kannustavan palautteen. Minulla on käsitys, että silloin ei ollut kustannustoimittajia, jotka olisivat ohjanneet kirjoittajia kovastikaan. Se oli hylkö, ellei kirja ollut lähes puhtaasti valmis.
Jeee, hieno runo ja terkkuja naisille ihanaisille!
VastaaPoistaSaan kai pitää kaaritukeni, saanhan? Nuorna likkana ei sellaisia vielä ollut, mutta sitten kun alkoi tulla, olo tuli paljon ryhdikkäämmäksi. Ihana ne on illan tullen heittää päältään poiskin, en sitä sano.
Kyllä meillä Suomessa sentään naisilla on kohtalaiset oltavat; toki parantamisen varaa riittää.
Tulin huijatuksi Etsyssä ja suuren vaivannäön jälkeen (mm. muutama meili pitkin maailmaa ja rikosilmoitus & reklamaatio luottokorttiyhtiöön) sain maalauksen tänään! On se hieno ja kaiken vaivannäön jälkeen mittamattoman arvokas.
Jossakin muualla minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta vaatia oikeuttani; ei silti että olisi ollut rahaakaan sitä pariasataa euroa mitä maalaus maksoi.
No saat pitää kaaritukesi, Kuunkuiske, on minullakin sellaiset vissiin tälläkin hetkellä, kun ovat muuten mukavat paitsi että se tuen pää pistää joskus kainalooni.
PoistaEtsy on minulle tuntematon nimi, mutta lieneekö jokin taidekauppa netissä? Hyvä kun tarmokkaasti hoidit asian etkä antanut sahata naisihmistä linssiin.
Minun kaikki tauluni ja seinäkuvani ovat muuten elävästä huutokaupasta kiihkeästi huudettuja periaatteella "tuo on pakko saada". Eivät silti kauhean kalliita.
Sinun kaaresi on karannut ruodustaan! Joskus ne tulevat läpi kankaan; ei tästä kauan ole aikaa, kun tuntui kummallisen pistävältä rinnan alla. Illan tullen selvisi, että kaari oli mennyt poikki ja yksi pää puski läpi.
PoistaEtsyssä kaikenlaiset taiteilijat ja kädentaitajat myyvät tuotteitaan, hintahaarukka on hulppea; pientä, kivaa sälää saa muutamalla taalalla ja tauluissa taas vain taivas on rajana. (No ei ehkä taivas, mutta olen nähnyt siellä kymmeniä tuhansia maksavia maalauksia.)
Kevään alkajaisiksi ostin Marimekon uuden Helsinki-kuosisen laukun. Ihana...Kuinka ollakaan, tuli mieleeni mennä kurkkaamaan myös Etsyyn. Ostin sieltä kaksi laukkua, postituksineen kaukaisesta maasta tulevat yhdessä maksamaan vain puolet siitä mitä yksi M-mekko.
Eli Etsy on aarre heille, ketkä arvostavat hiukan persoonallisempaa tavaraa mutta eivät itse osaa tehdä käsillään.
Niin ja Iines - ei niistä sinun kirkollisveroistasi taida liietä Tärkeisiin Asioihin, vaan ne menevät raskaan ja tehottoman koneiston pyörittämiseen.
VastaaPoistaOttaisivat hiukan oppia liike-elämästä, kirkonmiehet.
Niin, ja kai olette muistaneet hemmotella itseänne jotenkin ihanasti?
VastaaPoistaOlen ollut vapaalla, aamulla kävin lähikahvilassa (käpyleivos), päivällä hierojalla ja sen jälkeen vielä kahvilla (Sacherkakkua). Kuuluukohan se muuten kirjoittaa isolla vai pienellä? Herkullista oli juu!
Meinasin ostaa itselleni tulppaanikimpun, mutten viitsinytkään. Ostin sen sijaan jäätelön.
PoistaMuistan kun tyttäreni leipoi joskus muinoin sacherkakun, joka lässähti kasaan. Tytär syöksyi ulvoen yläkertaan. (Siis erisnimijohtoiset ruokalajien nimet tulevat pienellä, kuten vaikka chateaubriand tai toscakakku tai runebergintorttu.)
Missä on se pärekatto,
VastaaPoistaesinahkat räystään alla tuulen tuivertaa ja tikan takoa,
on luonnon luomaa, tai ei sittenkään – vain, suomaa
syttyä vielä kerran alta neljänkympin
huumaantua lailla estrogeenin, kostein lantein, keltarauhasantein,
kuumissa aalloissa, masennuksessa, korvaushoidoissa.
Chorus:
"syttyä vielä kerran alta neljänkympin
huumaantua lailla estrogeenin, kostein lantein, keltarauhasantein,
kuumissa aalloissa, masennuksessa, korvaushoidoissa"
Missä on se pärekatto,
esinahkat räystään alla tuulen tuivertaa ja tikan takoa,
on luonnon luomaa, tai ei sittenkään – ain, suomaa
olla hedelmätönnä, allit kantaen, paljain pers'jalkain
vailla intoo tai himoo
riippuvin rinnoin pikkuhiljaa lihoo.
Chorus:
"olla hedelmätönnä, allit kantaen, paljain pers'jalkain
vailla intoo tai himoo
riippuvin rinnoin pikkuhiljaa lihoo"
Missä on se pärekatto,
esinahkat räystään alla tuulen tuivertaa ja tikan takoa,
kun prinssi ei kynnäkkään vakoa, ei ainakaan tällaista "mahoa"
kun en sitten ottanut, vaan antauduin heti,
kun vaan malja silloin tättyi, unelmaan kuivui
kuumissa aalloissa, masennuksessa, korvaushoidoissa.
Chorus:
kun en sitten ottanut, vaan antauduin heti,
kun vaan malja silloin tättyi, unelmaan kuivui
kuumissa aalloissa, masennuksessa, korvaushoidoissa.
(Runo: Martta 8.3. kunniaksi)
Erityisesti tykkään tuosta "kun tytöt pääsevät kouluun eikä naimisiin"!
VastaaPoistaJa muutenkin hyvää naistenpäivää sinulle ja muille blogitytöille!
Kiitos, samoin Sokea kana!
PoistaUsein tuntuvat pinnalliselta nämä länsimaiden naisasioista valittamiset, kun ajattelee vaikkapa Plan-organisaation kautta saatuja tietoja maailman tyttöjen tilasta.
En minä ainakaan ilman Plania olisi tiennyt, että 60 miljoonalta tytöltä on evätty pääsy kouluun ja että poikia pidetään edelleen tyttöjä tärkeämpinä monissa kehitysmaissa. Sen kyllä tiesin, että jotkut tytöt naitetaan jopa alle 10-vuotiaina. Mitähän maailma sanoisi, jos aikuiset naiset naisivat alle 10-vuotiaita pikkupoikia? Eikö tässä olisi jo sodanjulistuksen paikka kyseiselle barbaariselle maalle? Miksi öljyn takia soditaan, mutta ihmisen, etenkään tyttöjen elämän takia ei?
En tiennyt siis sitä, että tytöt ovat maailman suurin syrjitty vähemmistö. Mahtoivatko kaikki muutkaan tietää?
Runo on hieno, kuvanveistäjän teokseen ei kuitenkaan sovi vanhan suomalaisen kansansävelmän sanat: "...sillä näky sillon rintaliivitkin!"
VastaaPoistaLämpimät onnittelut kaikille naisille, kun kerran niin kuuluu sanoa! Vaikka en minä tiedä mikä se syy on, miksi tällaisia päiviä keksitään. Onnea!
Vanheneva mies saa osakseen ihailevia katseita, charmantti olemus saa sydämet tytkyttämään. Rumempia joutuu semmoinen otsasta työntämään kauemmas: "menekkös siitä, hus, hus!"
Tämä ei tietenkään koske lössähtäneitä ylipainoisia tai luihuja luurankoja, mielenkiinnottomia tai ollakseen olevia, huonosti pukeutuvia tai silkkipuvuilla keekoilevia, ärsyttäviä tai liian myötämielisiä, tyhmiä vähä-ällisiä tai ylettömällä fiksuudella loistavia, seksistä vähän kiinnostuneita tai seksihulluja, itsestään huoltapitämättömiä tai ylempalttisesti ulkomuotoonsa keskittyviä, naisen usein huomiotta jättäviä tai kammottavasti takertuvia.
Naiset tykkäävät nuorekkaista, mutta charmantisti vanhentuneista, kohtuuvarallisuuden omaavista tavallisista, mutta globaaleista suomalaisista miehistä, jotka eivät laita rahalle liian suurta arvoa!
Tavallinen Jörndonner!
Tuossa Hannu Riikosen patsasveistoksessa näkyvät ihanasti ne Mimmin pienet rantapöksyt eli nuo ovat ne kunnolliset sexyt mummonkalsarit, jonkalaiset punttihousut minullakin on yhdet, pitsireunalla tosin.
PoistaTuo on varmaan totta, että vanhalla miehellä on hyvä olla pätäkkää tai tunnettuutta pitäjällä tai laajemmassa mediassa. Tai ihan vaan hyvä toimi tai virka. Tuommoisia vanhempia naisia on vapaalla jalalla runsaasti.
Vaan niin kuin Martta oivassa runoelmassaan tuossa ylempänä sanoo, taitavat olla alleilla ja jenkkakahvoilla varustettuja väljäkaliiberisia suomia, joiden ajokilometrit herättävät ainakin epäilystä, jos ei suoranaista pakokauhua.
Jotenkin minusta on mukava lukea, kun naiset keskustelevat antaumuksella kaarituista, ja yrittää kuvitella mitä aihe pitää sisällään.
VastaaPoistaKaarituet ovat sukua luuliiveille. Kovaa luuta käytettiin ennen korsetteihin, joiden tarkoitusperät kaikki tietänevät, kiristää ja litistää. En muista yhtään väitöskirjaa tehdyn siitä, mitä nainen on sietänyt ja kärsinyt muovatakseen luojan hänelle suomaa kehoa kulloistenkin ihanteitten mukaiseksi.
VastaaPoistaMinusta juuri tämä naisten itsensä harjoittama väkivalta ja muokkaus omaa kehoaan kohtaan onkin suurin este tasa-arvon tiellä. Tänä päivänä nainen muokkaa kehoaan rajummin kuin koskaan ennen, ja mikä makaabereinta, hän on oppinut selittämään sen omaksi valinnakseen. Näin tekee näennäisestikin tasa-arvoinenkin nainen. Anoreksiakin on yleisintä naisilla, harvinaista miehillä.
Tapsa, tulikin mieleen yksi tapaus varhaismurkkuvuosilta.
VastaaPoistaMenimme perheen kanssa - ja taisi siinä olla yksi sukulaisperhekin mukana - Tukholmaan pariksi päiväksi, kesä oli kauneimmillaan.
En muista oikein muuta reissusta (Grönä Lundissa oli varmaan kivaa ja mitä niitä muita olikaan) paitsi ruotsitarten vapaana vellovat rinnat.
Ne tulivat päälle joka suunnasta; omani olivat ehkä juuri silloin puhkeamassa kukkaan ja hämmennyksissäni jäin vapaiden rintojen vyöryn alle.
Ei Suomessa ollut tottunut hyppeleviin rintoihin ja paidan läpi näkyviin nänneihin; ne oli kesytetty liivien suojaan.
Näin kevään alla se pomppivat taas kohta vastaan joka suunnasta. Se onkin virkistävä näky, neidot ja leidit kuoriutuvat talvitamineistaan ja alta paljastuu luomisen ihme.
PoistaMitä tulee anoreksiaan, niin se on aika selkeästi korvienvälinen ongelma, eikö totta?
VastaaPoistaTapa yrittää hallita sitä mihin hallintavalta riittää eli omaa kehoaan.
Yleensä se kai vaanii sellaisia tyttöjä (miksei poikiakin), jotka ovat hyvin vaativia itseään kohtaan. Ja sehän kumpuaa vanhempien vaativuudesta. Kun ei tunne riittävänsä omana itsenään, alkaa konkreettisestikin pienentää itseään ja viemäänsä tilaa.
Alkulukujen yksinäisyydessä Alician anoreksiatarina oli varmaankin hyvin todenmukainen.
Moninaiset ovat ne muut tavat, joilla naiset lievemmässä muodossa rimpuilevat syömisen kanssa.
Joku on vaikkapa jatkuvalla laihdutuskuurilla. Tulee väkisinkin mieleen, että taustalla voi olla suurempia ongelmia joita ei halua nähdä, kun keskittää kohtuuttomasti huomiota ruokaan ja syömiseen.
Anoreksia on sielullinen sairaus eli ehkä tätä juuri tarkoitatkin. Joka tapauksessa anoreksia ei ole korvien välillä hallittavissa, vaikka sen alkukoti on päässä.
PoistaMielestäni anoreksia heijastuu kuitenkin nykyajan kauneusihanteisiin saumattomasti. Edelleen on trendi olla hyvin laiha, äärimmäisen hoikka. Silloin kun laihuus ei ollut trendi, naiset eivät sairastuneet anoreksiaan ollenkaan, vaan saivat hysteriakohtauksia, naisellisia pulpahteluja ja purkauksia - miehet eivät näitä saaneet.
Ristiriitaista tälle ajalle on, että huolimatta laihuuden trendistä pulleat rinnat ovat huipputrendi. Koska laihoilla ei ole rasvakudosta myöskään rinnoissa, rinnat teetetään silikonista. Takapuolenkin voi nykyään ostaa, samoin huulet.
Aikamme on naiselle hyvin väkivaltainen, ja ollakseen trendikäs nainen joutuu myös maksamaan tästä väkivallasta tuhansia euroja. Mielenkiintoinen historiallinen kausi naisen ihmis- ja tasa-arvon tiellä varmaan jälkipolvista.
En taida olla johdonmukainen, kun kuitenkin hyppään tänne kommentien väliin.
PoistaNiinhän se on, että anoreksia on sielullinen / mielen / tunne-elämän sairaus eikä siitä voi parantua järjen avulla. Kai siinä kehonkuvakin niin kieroutuu, että näkee itsensä valtavana (vaikka painaa 40 kiloa) ja jopa ihannoi luurankomaista olemusta.
Muistan kamalan kaukaa vuosien takaa jonkun Inhimillisen tekijän tai sen toisen silloisen keskusteluohjelman (mikä se Tastulan ohjelma taas olikaan), jossa oli vieraana anoreksiaa sairastanut nuori nainen äitinsä kanssa.
Siinä vaiheessa nainen oli jo paremmalla puolella sairautensa kanssa - taisi olla jopa raskaana - joten aiheesta puhuminen ei ollut liian kipeää.
Äiti oli tietenkin syyllistänyt itseään tytön sairastumisesta ja hakenut syytä myös koko perheen dynamiikasta, missä ei kai ollut mitään varsinaisesti anoreksiaan tuuppaavaa.
Tytön sairaalassa ollessa (ilmeisesti ei ensimmäisen mutta viimeisen kerran) äiti sanoi tajunneensa, että hän ei väkisin voi pitää tyttöä kiinni elämässä, jos tämä ei halua antaa keholleen ruokaa.
Muistaakseni hän oli sanonut sen tytölle suoraan ja se oli ollut käännekohta: tyttö oli tajunnut, että ei hyvänen aika sentään, eihän hän halua näännyttää itseään kuoliaaksi vaan haluaa elää!
Loogisempiahan nämä johdannaiskommentit ovat oikeilla paikoillaan, mutta niitä eivät läheskään kaikki huomaa täältä välistä. Minäkin huomasin nyt vasta muutaman aikaa sitten tulleen kommentin, kun alkuun katsoin vain tuohon ketjun loppuuun. Tämä väärin näyttävä kommenttikello haittaa nyt melkoisesti kommenttien huomaamista ja sotkee asian etenemistä!
PoistaTaisin nähdä tuon saman ohjelman, josta kerrot. Kovin tutulta ja uskottavalta tuntuu tuo äidin kommentti ja tytön herääminen todellisuuteen.
Iines, niistä väitöskirjoista - en kuolemaksenikaan muista naisen nimeä, mutta yksi suomalainen nainen (vaaleatukkainen, riittääkö tuntomerkiksi?!) on tehnyt väitöskirjan naisen kehon muokkauksesta plastiikkakirurgioineen päivineen.
VastaaPoistaTästä on aikaa useampi vuosi; silloin hän oli näyttävästi esillä monessakin (naisten)lehdessä aiheineen, ehkä myös teeveessä.
Taina Kinnunen.
VastaaPoistaOk, voipi olla, että min ullakin on hämärä muistikuva.
PoistaNyt kun muokkausten tahti on kiihtynyt, olisi mielenkiintoista päivittää nämä tiedot. Hyvin nuorilla tytöilläkin saattaa olla esimerkiksi ylioppilaslahjatoiveena silikonirinnat. Botoxhuulet ovat myös nousussa.
PS Ylempänä mainitsemasi Alician anoreksia Alkulukujen yksinäisyydessä oli tosiaan kuvattu hienosti.
Pyhät bodarit. Yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa v. 2001 ja Lihaan leikattu kauneus v. 2008.
VastaaPoistaNo tuossahan on lupaavan tuntuisia otsikkoja.
PoistaMinua kiinnostaa leikkauksia enemmän kuitenkin juuri "täyttäminen" tässä muokkausasiassa, koska se on niin suuressa ristiriidassa laihuusihanteen kanssa.
Miten paljon luisevan naisen tiettyjen osien pulleuttaminen muuttaakaan perinteisen kehon ääriviivoja?!
Tämä laihuusihanne onkin aivan käsittämätön. Pitäisi olla laiha, mutta toisaalta pitää olla muodokas.
PoistaOlen joskus esittänyt kyökkipsykologisen teorian - varmaan moni muukin on tuuminut samanlaisia - että naiselle asetetun laihuusihanteen takana olisi aika yksinkertainen asia: muotigurut ja -mielipidejohtajat ovat ällistyttävän usein homomiehiä.
Niinpä he (alitajuisesti?) muokkaavat naisistakin poikamaisia, koska sellainen vain sattuu miellyttämään heidän silmäänsä.
Heteromiehen silmää miellyttää ihan erilainen nainen. Mutta häneltähän ei kysytä.
Tämä tässä ihmeellistä onkin, että kaikenlaiset miehet sanovat pitävänsä tavallisista vähän rehevämmistäkin naisista, joista on mistä ottaa kiinni. Ihan kuin naiset eivät oikein sisäistäisi tätä luonnollisen naisen ideaalia miehen mielessä.
PoistaToisaalta tuo isojen rintojen ja pyöreän takapuolen sekä pulleiden huulien ihannointi on sitten juuri se, millä tähän miesten ihanteeseen vastataan. Kaikki nuo kolme ruumiinosaa ovat seksuaalisia ruumiinosia, niitä käytetään seksissä, joten tämä taas tuo näkyviin sen, mikä tässä elämässäja naistenkin maailmassa on tärkeintä - se on halu olla seksuaalisesti haluttava.
Luulenpa, että suurin osa miehistä näkee naisen ihan vaan ihmisenä, joka voi olla muodoltaan millainen vain viehättääkseen silmää, mieltä ja sielua.
PoistaTietysti on geneettisiä faktoja, joita ei pääse karkuun: luin juuri, että komeat miehet vetoavat naisiin siksi, että tutkimuksissa on on todettu heidän siittiöidensä olevan elinvoimaisimpia.
No, joku tavallinen tallaaja voisi kysyä, että eikö komea mies miellytä naista juuri siksi, että on komea - eli uutisointi johtaa hieman harhaan, syy ja seuraus sekoittuvat.
Mutta se, mikä pätee miehiin, pätee naisiinkin. Pohjimmiltaan hedelmällisyys vetoaa, mutta arjessa vaikuttaa tuhat muutakin seikkaa. Pitkässä liitossa se on sittenkin kiinni luonteiden ja mentaliteettien yhteensopivuudesta. Väitän.
Luomunaisia täällä.
VastaaPoistaUdmurtimummo,
Poistamahtava esitys ja mahtavia mummoja, kiitos linkistä!
Jos tuo on Venäjän voittokappale, niin taitaa olla koko euroviisujen voittaja nyt tuossa. Tykkäsin kovasti ja niin näytti yleisökin tykkäävän.
Tämä votjakkimummeleiden valinta viisuihin on niin nerokas veto venäläisiltä, että ihan käy kateeksi.
VastaaPoistaLähes 40 prosenttia naisista tunnustaa valehdelleensa ystävälleen, kun tämä kysyy miltä tietty asu näyttää. Valehtelun motiivina on varmistaa, että näyttää itse ystävänsä rinnalla paremmalta. 38 prosenttia myönsi valehtelevansa ystäviensä ulkonäöstä nostaakseen omaa itsetuntoaan. Kaksi kolmasosaa väitti ystävän näyttävän hyvältä silloin kun asia ei näin ollut. Loput tekivät päinvastoin ja sanoivat, ettei asu näyttänyt hyvältä, vaikka se tosiasiassa sopi ystävälle hyvin. Lähes puolet naisista myönsi sabotoivansa ystävänsä pyrkimystä näyttää hyvältä.
VastaaPoistaMinulla on ystävänä yksi, joka aina ostaa jotakin beigeä ja varmasti tarpeeksi isoa, eikä kysy muilta miltä näyttää. Ei tulisi kyllä mieleenkään sanoa hänelle, että tuo ei sovi sinulle, vaikka se mielestäni ei sovi. Mikäs minä olen rikkomaan hänen beigetyyliään, hän ostaa kuitenkin, mitä on päättänyt.
PoistaToinen ystävä taas on hirveän epävarma ja sovittaa aina ensin ylleen liian pieniä vaatteita. Hän myös kysyy mielipidettäni, ja sanon kyllä suoraan, että tuo taitaa kiristä, kokeilepas yhtä kokoa isompaa.
Yhteinen shoppailukierros on kuitenkin hauskaa ajankulua enkä suoraan sanottuna oikein ymmärrä ystävyyssuhteita, joissa kieroillaan, jos toinen kysyy mielipidettä. Eihän se ole itseltä pois, jos toinen löytää kaunista ja sopivaa.
Kaunis nainen kerää miesten katseita ja komea mies naisten. Mitä kummaa tai väärää siinä on?
VastaaPoistaMutta kuten veli Tapsa tuossa todisti, arjen mittelöissä kaivataan ennen kaikkea toista ihmistä, ei mitään huippuunsa viritettyä sukupuoliolentoa.
Silikonit ja botoksit saattavat olla kova sana yökerhon vilkkuvalojen örvehdinnässä, mutta arkisessa aamukahvipöydässä pätevät muut arvot, kuten kauniit pöytätavat, iloinen, toiveikas talvimieli, ystävällisyys, hymy, mukava keskustelu. Mitään näistä ei saa millään rahalla mistään kauneushoitolasta.
ps. Votjakkimummelit ovat tosiaan riemastuttava näky. Eikä tässäkään tarvittu voittoon silikoneja tai avokaulaisia mekkoja.
Oi, onnekas se, jonka aamupalakumppanilla on toiveikas talvimieli! :)
VastaaPoistaIhanat mummot lavalla! Ei tuollaista silmienlämpöä saa botoksruiskeesta tai veitsellä nostetusta naamataulusta!
VastaaPoistaMinäkin huomasin eniten Kolehmaisen tekstistä tuon hienon kohdan: iloinen, toiveikas talvimieli. Jaan halusi, Kuunkuiske: Tuommoisen kun saisi aamupalakumppanikseen!
VastaaPoistaPS Näin muuten viime yönä unta, että minulla oli joku, siis mies, oma mies, juuri minun mies. Oli kauhean hyvä olla, niin levollista ja harmonista. Vieläkin on hyvä olo, kun uni tulee mieleen.
Ilmiöillä euroviisuissa mennään, riikinkukkojen juhla, erikoisuuksia haetaan. Kansanmusiikkikin käy sellaisesta, kun kapale sovitetaan eurohumppaiskuun. Musiikiilesta puolesta on tietysti tarpeetonta puhua. Voguleilla ei olisi venäjän kisassa ollut mahdollisuuksia ilman sitä vanhinta mummoa, johon kamerakin keskittyi. Vaikka niitä muita en ole kuunnellutkan enkä kuuntele.
VastaaPoistaMikä se taas olikaan se suomalainen voittaja takavuosilta?- Fordi! Eipä ole Fordi voiton laakereita sittemmin niittänyt, liekö koko bändiä enää olemassakaan. Eikä se mihinkään lössähtänyt, kun osaaminen on puuttunut aina.
Noinhan se käytännössä menee.
PoistaVaan minusta tuo kipale oli sovitettu eurohumpaksi niin harvinaisen taitavasti, että samalla kun se oli tämän päivän eurohumppaa, se oli sitä vanhaa votjakkimeininkiä parhaimmillaan. Liitoskohtaa ei huomannut, niin kuin monista muista yleensä huomaa. Ja sen keskimmäinen pikkumummo poimittiin kyllä taitavasti kameransilmään.
Vaan hyvä näin. Kohdistuvat ne valokeilat kuitenkin johonkuhun, ja alituinen hehkeihin pimuihin kohdistaminen kaukotuttaa. Parempi näin. Mummujen uurteet ovat mielenkiintoisempia kuin silikonit ja botoxhuulet.
Tapsan siittiöjutusta tuli mieleen iso brittiläinen??? tutkimus, jossa tutkittin ensin miesten immuunipuolustuksen vahvuus ja sitten annettiin naisten valita kuvien perusteella mielestään komeimmat miehet joukosta.
VastaaPoistaVarmaan jo arvaattekin, että komeus ja vahva immuunipuolustus kävivät käsi kädessä.
Evoluutio!
Tapsan siittiöjuttu pitikin jo mainita aiemmin, vaan se hukkui tuonne ylös.
PoistaMitäs kummallista siinä oikeastaan on? Valitseehan naarasleijonakin aina vahvimman, suurimman ja siitoskykyisimmän uroksen parittelukumppanikseen.
Ihmismaailmassa silti kuvion näkee helposti toisinpäin: hehkeimmät kottaraiset viettelevät ja uros valitsee pesäkumppanin.
Mikä lie perimmäinen totuus?
Testosteronitaso ja naisten mieltämä komeus saavat yhtäläisyysmerkit, siinä se on. Muu on höpöhöpöä.
VastaaPoistaJos se meneekin niin, että vahvan testosteronitason omaava mies antaa näkymättömien signaalien lisäksi myös fyysisiä signaaleja, eli värisyttää lihaksiaan, madaltaa ääntään ja luo kiihkeitä ja vähän aggressiivisia katseita heikompaan sukupuoleen, joka vikisee siellä sivummalla.
VastaaPoistaPS
Minua askarruttaa nyt tämä kirjailija Katja Kettu, joka väittää itseensä kohdistuneen vakavan sieppaus-raiskausyrityksen. Katsoin eilen televisiosta hänen ilmettään, kun Iltalehden toimittaja kysyi tästä tapauksesta, että miksi poliisilla ole tästä rikosilmoitusta. Ketun ilme oli mielestäni hyvin paljastava, mikäli minä nonverbaalia viestintää yhtään tunnen.
Aika voimakkaita kantoja ovat eri aatesuuntien edustajat ottaneet asiasta suuntaan jos toiseenkin, vaikka siitä oikeasti on vaikea paljoa tietää. IL:n uutisointien mukaan poliisilla on vankka käsitys, ettei Ketun kertoma aivan sellaisenaan voi pitää paikkaansa.
VastaaPoistaNiin ne menevät tämän maailman asiat, sama se on tuon Hilkka Ahteen tapauksen kohdalla. Kun kaksi erittäin voimakastahtoista ihmistä lyö päitään yhteen, en menisi voimakkaasti kumpaakaan puolustamaan.
Ketun tapaus askarruttaa minua enemmän, tuo Ahde - Räty-tapaus on niin sotkuinen, ettei siitä ota pirukaan selvää. Koko liiton uskottavuus on mennyt minun silmissäni eniten noiden Rädyn jakelemien kalliiden lahjusten myötä ja tietenkin laittoman irtisanomisen.
VastaaPoistaSiksi siis Ketun tapaus askarruttaa, että katselin Ketun ilmeiden elämistä, kun Iltalehden toimittaja hyökkäsi puskista kirjan julkistamistilaisuudessa. Minusta kasvojen ilmeet elivät tavalla, joka ei ole tyypillistä sille, joka on rehellinen. Tämä vaivaa minua.
Kuinka yleisiä vieraan kaveriporukan suorittamat autoon sieppaukset/raiskaukset ovat? Kiinnijääntihän sellaisessa on ilman muuta varmaa, jollei tapa uhria, ja on se siltikin.
VastaaPoistaEstäisikö jonkinlainen pelko naista asiasta poliisille ilmoittamasta nykyaikana?
En sano, enkä väitä mitään, mutta muistissani ei ole.
Yksittäisten naisten kotiinkuljetuksia ja surmia on ollut, sellaisiakin, joissa tekijä (yksi!) ei ole jäänyt kiinni.
Lasten autoon houkutteluista usein kerrotaan, muistaako kukaan sellaisesta vakavia lopputuloksia Jammun tapausta lukuunottamatta?
En valitse vielä puolta, kun en ole nähnyt Kettua asiaa selittämässä, mutta jo ensi kerran sieppausyrityksestä lukiessani ajattelin, että onpa outo tapaus ja kylmäverisen tunteetonta toimintaa - että onko tuollaisia todella olemassa ja miksei noiden tyyppien kiinniottamiseen valjasteta poliisivoimiemme parhaimmisto.
VastaaPoistaEli miksi niitä ei ole saatu kiinni, kun auto kuitenkin takuulla näkyy valvontakameroissa. Mutta ei taida näkyäkään... Muuten en ymmärrä poliisien epäilystä henkivää varmuutta.
Mutta sattuu niitä karmeita tapauksia oikeastikin. Muutama vuosi sitten luin tapauksesta, jossa joku porukka huumasi ja raiskasi naisen autossa ja heitti sitten tiedottaman uhrin sillalta veteen! Oli luojan lykky, ettei nainen hukkunut, vaan virkosi vedessä ja pääsi rantaan.
Tietääkseni tekijöitä ei ole tavoitettu. Tosin jos tavoitettaisiin, saisivat ehkä puoli vuotta ehdollista tms. Kun oikea rangaistus olisi sata grammaa nikkeliä saunan takana.
Ihan oikeasti: noin tunnottomien tyyppien paikka ei ole tämä maailma, ei ainakaan tämä yhteiskunta.
Kuten Oulun pitseriasurmaajan tapaus osoittaa, niin tässä maassa teot, tuomiot ja rangaistukset eivät ole missään järjellisessä suhteessa keskenään. Tupakan salakuljetuksesta saa kovemman tuomion kuin toisen tappamisesta tahallaan.
2 grammaa nikkeliä per lurjus riittää.
PoistaTottakai tuo kaikki on suotavaa jo nyt. Arvaapa, miten käy naisen, joka noin tekee?
VastaaPoistaSitä tosin eivät tee miehet, vaan toiset naiset. Me teemme sen itse.
Vink vink: miten käy nörttijutuista innostuneen tytön, ja ketkä hänet repivät kappaleiksi?
Kun ette kuitenkaan usko tuota viimeistä lausettani, niin tässä esimerkki parin vuoden takaa:
VastaaPoista"Lappeenrannan käräjäoikeus tuomitsi ulkomaalaistaustaisen liikemiehen seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen. Miehen järjestämissä salakuljetuksissa Suomeen ja edelleen muualle Eurooppaan tuotiin 154 000 kartonkia tupakkaa."
Seitsemän vuotta salakuljetuksesta. Siinä saa raiskata muutaman kerran, ja tappaa uhrinkin, että samaa yltää.
Rangaistukset ovat mitä ovat, mutta niiden pelko ei juurikaan vaikuta tekijöiden tekemisiin.
VastaaPoistaJoistakuista mahdollisista tapauksista huolimatta raiskaukset ovat edelleen lähes täysin yksittäisten tekijöiden tekemiä.
Sanoisin, Riku, että nuorilla rangaistukset voivat vaikuttaakin. Kun tietää, ettei saa rangaistusta tai että se on hyvin pieni, se madaltaa joillakuilla kynnystä rikokseen. Tästä on lukuisia esimerkkejä, kun on seurattu nuorten elämää ja kielenkäyttöä.
PoistaMuutenkin uskon kyllä, että oikeassa suhteessa tekoon oleva rangaistus voi estäävähentää rikoksia. En pidä ollenkaan ajatuksesta, että ihmistä ei saisi rangaista, jos hän rikkoo lakia. Syy rikoksiin ei ole yhteiskunnassa. Itse me olemme lakimme ja sääntömme laatineet. Rikoksista pois pysyminen ei ole millään tavoin kohtuuton edellytys kenellekään.
Tottakai vangitkin ovat herkkiä ihmisiä, joita tulee surku. Silti kannatan esimerkiksi rattijuoppo- ja raiskaustuomion tuntuvaakin koventamista.
Puhutaan paapomisesta, mutta minä en tiedä ainuttakaan, joka sellaista kannattaisi. Nuorten kohdalla ongelma tuskin on niinkään rangaistusten pituudet, vaan hitaus, jolla yhteiskunta tekemisiinsä tarttuu. Ehtivät tekemään koko maailman pahat ennenkuin oikeudenkäynti pidetään.
PoistaJa kun linnatuomioon edetään, voidaan yhden kohtalon arkku naulata kiinni. Roistojen yliopistosta ei palata ilman ammattidiplomaa.
Raskolnikov on puppua siinä mielessä että kyse on ns. tavallisen ihmisen syyllisyyden tunnoista, ei ammattimiehen. Roistolla on aina oikeutus tekoihinsa, syy ja peruste, jonka vuoksi hän katsoo tekonsa oikeiksi.
Voimaton yhteiskunta näiden kanssa on. Väkivaltarikollisuus liittyy lähes täysin alkoholin käyttöön, liian vaikeaa ja tulenarkaakin olisi näiden juomista estää; onhan se yksi tärkeimmistä kansalaisoikeuksista.
Selvää on, että Suomessa, muuallakin, omaisuus on suojattu kohtuuttoman hyvin muihin rikoksiin nähden. Paitsi tietysti, jos herra varastaa tai huijaa.
PoistaKetun tapauksessa kiinnostaakin juuri se, että puolet on jo valittu, vaikka itse juttu on levällään. Kirjallisuusväki, etenkin nuoret naiskirjailijat, näkevät tässä mielestäni kovin asetelmalisen draaman: viaton uhri, jolla on todistusvelvollisuus kokemastaan, sana ei riitä.
VastaaPoistaEi sana koskaan riitä, eihän semmoinen ole juridisen oikeuden merkki. Näyttöä pitää olla.
Sekin minua kiusaa, ettei sitä rikosilmoitusta ole. Voisiko poliisi olla merkitsemättä rikosilmoitusta kirjoihin?
Tuosta olen samaa mieltä Tapsan kanssa, että teot ja rangaistukset eivät ole suhteessa toisiinsa. Milloin meillä päästään siitä typerästä ajatuksesta, että päänsilitys ja ymmärrys auttaa rikoksentekijän pois kaidalta tieltä?
Pimppini on valloillaaa.
VastaaPoista"V***n Iltalehti. Haistakaa p**se p**kat lööppilehdet ja niiden iilimatotoimittajat. Miksi kukaan ees lukee niitä. Sopivia lähinnä lukutaidottomille. Hyi helvetti mitä p**kaa p**kaa p**kaa. V***n iiliäiset niilinkäiset anaalikasvaimistot."
Noin kirjoittaa siis viimevuotinen "Huorasatu" kirjailija.
Vittu vie – sinä vikiset, vai miten se meni.
No, kyllä sanoisin Laura Gustafssonille, että luen paljon nettilehtiä, joskus ostan paperilehdenkin ateriaseurakseni. Jatkan sitten vaikka Dostojevskilla, nimistöntutkimuksella tai Huorasadulla, joka on mainio kirja, panisin.
VastaaPoistaLuen siis sekä paskaa että tiedettä että klassikkoja, kaikki käy paitsi naistenlehdet, niitä en lue. Olen itsekin kirjoittanut tuommoisia niilinkäisjuttuja iltapäivälehtien toimittajille, mutta ei niitäkään ole julkaistu keskusteluissa. Anna Amnellkaan ei tänään julkaissut kommenttiani.
Kirjallinen kenttä on esterata ja kirjailija kilpailija, joka hoipertelee esteiden välissä ja koettaa könytä niiden yli. Tässä lajissa doping on sallittua, samoin kanssakilpailijoiden mustamaalaaminen ja kampittaminen.
VastaaPoistahttp://player.vimeo.com/video/14416966?title=0&byline=0&portrait=0&color=e6d9bc
Riku, paapomisesta tosiaan puhutaan keskusteluissa tarkemmin määrittelemättä, ja kai sillä tarkoitetaan vain sitä ajatustapaa, että eivät rangaistukset ihmistä paranna, jos ihmisen aiempi historia on onneton. Jotakin tällaista.
VastaaPoistaTottahan tuo on, ja sekin, että vankila on kakkua istuvan korkeakoulu, jossa solmitaan suhteet "alamaailmaan" ja opitaan niksit.
Pitää vaan todeta, että mitä sitten, jos ei vapausrangaistusta. Vaaralliset vangit on toki pakkokin eristää, mutta mitä vaarattomille pikkinilkeille? Tai onko olemassa oloja, jossa ei ole rikollisuutta? Kun rikkaatkin tekevät rikoksia, murhaavat ja varastavat.
PS
VastaaPoistaTuonne väleihin on ilmestynyt runsaasti uusia kommentteja, joita on vaikea havaita virheellisen kommenttikellon vuoksi.
Jos muistatte ja jos mahdollista, kirjoittakaa kommenttinne mieluiten tänne alas, niin ne huomaa parhaiten - kunnes saan tuon kellon kuntoon.
Mutta olettekos kuulleet tätä: AamuTV juontasi kertoi Tuomas Enbusken kertoneen, että. . . . . . . . . . . . . . . . . .Rädyn Timbellä ja Hihteen Alkalla olisi suhde?
VastaaPoistaEmme ole kuulleet, Arska, mutta kiva kun kiiruhdit kertomaan. Sulla on aina tuoreet tiedot esiliinasi taskuissa.
PoistaTieto on varmaan tärkeä, mutta mihinkäs tämä nyt liittyykään?
Kirkollisverot menevät hautaustoimen pitoon, mm hautausmaiden hoitoon, väestörekisterin pitämiseen, kiinteistöjen huoltoon ja palkkoihin siivoojille ja vahtimestareille (joita on eniten kirkon työntekijöistä), lastenhoitajille, nuoriso-ohjaajille, seurakuntasisarille jne ja papeille (joita on vain noin 3000, eli vain osa 10000:sta työntekijästä). Kirkko tiedottaa huonosti siitä, mihin käyttää rahat.
VastaaPoistaTuo kommenttisi liittyy varmaan siihen, kun sanoin etten antanut avustusta kirkon keräykseen, koska minua kummastutti, miksi kirkko lahjoittaa omissa nimissään ihmisiltä keräämiään varoja. Ihmisethän niitä lahjoittavat, ei kirkko.
VastaaPoistaEn tosiaan tunne kirkkojen taloudenpitoa, mutta tuleehan kirkolle rahaa myös vaikka hautapaikoista, jotka maksavat varsin paljon ja jotka kuitenkin ovat määräaikaisia. Tietyn ajan kuluttua, päälle tulee uusi vainaja, maksava asiakas. Kirkko taitaa saada myös lahjoituksia.
Kirkko pitäisi yksityistää. Voisin itsekin perustaa firman, joka hoitaisi kirkot, hautausmaat ja väestökirjanpidon sitä vastaan, että saisi verotusoikeuden. Kuulostaa aika varmalta bisnekseltä, itse asiassa kultakaivokselta. Jeesushömpän voisi hoitaa netissä.
VastaaPoistaMiten sitten ne mummot, ketkä kansoittavat pari eturiviä sunnuntaiaamuisin, saisivat Jeesuksensa? Saisiko jokainen online-Jeesus -opastuksen kädestä pitäen?
VastaaPoistaEntäs kirkolliset toimitukset? Se kävisi varmaan niin, että netissä olisi ohjeet siihen miten ristiäiset / häät ja mitä niitä muita onkaan hoidetaan; kaikki osille haluavat saisivat koodin, jolla pääsisi tilaisuuteen netin kautta. Pappina voisi tomia kuka tahansa, koska toimituksen etenemiseen olisi annettu hyvät ohjeet netissä. Tapahtumapaikan saisi valita makunsa mukaan - ainoa vaatimus olisi, että siellä olisi jonkunmoinen nettiyhteys kameroineen.
Kauneimmat joululaulut on ollut kiva laulaa kirkonpenkissä kuin sillit suolassa, mutta kai siihenkin tottuisi, että jokainen laulaisi issekseen ja ruudulta näkisi laulujen sanat.
Voi näitä tekniikan luomia mahdollisuuksia! ;)
Olen ennenkin sanonut, että pidän kirkoista ja hautausmaista miljöinä, joihin liittyy tunne pyhästä. Vaellan mielelläni hautausmaalla ja katselen hautaristejä ja nimiä. Kirkonpenkissä voisi istua ja kuunnella, kun urkuri soittaa holveissa. Samaa ei koe konserttisaleissa.
VastaaPoistaMinusta pyhän kokeminen on aikojen alusta asti ollut ihmisen sisään rakennettu piirre. Juuri tästä kokemuksesta varmaan uskonnotkin ovat syntyneet. Sitä toivoo, että uskonto voisi olla totta, vaan järki päässä sanoo, ettei mitään muuta ole kuin kunkin oma usko. Ei ole mitään yleistä jumaluutta ja jumalaa.
En varmaan koskaan unohda valtavan Äiti-Venäjä patsaan vartioimaa Piskarjovkan hautausmaata Pietarissa, jonne on haudattu puoli miljoonaa Leningradin piirityksen uhria. Ikuinen tuli palaa ja musiikki soi, olikohan se Sostakovitsia.
VastaaPoistaSiellä kun kävelee puoli päivää, niin aatteet ovat toiset kuin kauppakeskuksessa vietetyn päivän päätteeksi.
Kävin katsomassa hautausmaan kuvia ja siellä oli kuva pikkutytöstä, Tanja Savitsevasta. Tyttö kirjoitti päiväkirjaa.
VastaaPoistaWikipediassa Tanja luettelee yksitellen kuolleet sukulaisensa päivämäärineen ja kellonaikoineen.
Lopulta kaikki ovat kuolleet, "vain Tanja on jäljellä".
Tanja kuoli 14-vuotiaana elimistön surkastumisen jälkiseurauksiin.
Elimistön surkastumisen jälkiseurauksiin... Tälle ilmaisulle on pakko hymyillä sen sisältämästä tragiikasta huolimatta, jolle en tietenkään hymyile.
PoistaOnkohan tuota Tanjan päiväkirjaa kirjana? Noh, googlaan vähän. Tuohan on yhtä jännittävä ja surullinen kuin Anne Frankin elämä
Tuo kuulostaa semmoiselta paikalta ja tilanteelta, josta olisi nauttinut ja jossa olisi voinut olla rauhassa ja hiljaisuudessa pitkänkin aikaa. Kyseisellä hautausmaalla en ole muistaakseni reissuillani käynyt, vaan jollakin pienemmällä venäläisellä, kun bussi pysähtyi toisaalla Venäjällä jonnekin Terijoen rantaan ja ihmiset menivät meren rantaan kävelemään ja tupakoimaan, minä menin seuralaiseni kanssa vastapäiselle hautausmaalle.
VastaaPoistaMatkani Venäjälle ovat aina olleet järjestettyjä ja tarkkaan ohjelmoituja turistimatkoja, joilla pysähdytään mieluummin toreilla ja ostospaikoissa sekä tietenkin museoissa. Omatoimimatka tai "erilainen" matka kiehtoisi.
Olen onnekas, kun minulla oli Pietarissa pitkään "opas" omasta takaa! Olen viettänyt siellä monen monituiset lomaviikot ja nähnyt ja kokenut vaikka mitä.
VastaaPoistaTuosta hautausmaareissusta on jäänyt mieleeni sekin, kun istuimme ennen lähtöämme penkille syömään suklaata. Siinä vieressä istui kaksi mummoa ja sanoin ystävälleni, että annetaan mummoille loput suklaalevystä.
Toinen mummo lähti melkein saman tien, mutta toisen kanssa jumituimme tuntikausiksi. Hän kertoi kaiken mahdollisen piirityksestä (ystäväni käänsi minulle, kunnes sanoin, että keskittyköön vaan juttelemiseen ja kertokoon minulle myöhemmin) ja ties mistä muusta. Muistan, että lähdimme sieltä poiskin yhdessä bussilla ja jälkeen päin mummo oli vielä tavannut ystäväni ja näyttänyt hänelle lehtileikkeitä.
Tanjan päiväkirjan rippeet ovat nähtävillä haustausmaalla.
Paavo Rintala on kirjoittanut kirjan Leningradin kohtalonsinfonia. Se kertoo kaupungin piirityksestä ja yhtenä yhteishengen nostattajana on Sostakovitsh. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Piskarevskin hautausmaalla kävimme silloin, kun Pietari vielä oli Leningrad ja suomalaiset turistit saivat asua hotelli Europeiskajassa. Kaupunkikierrokseen sisältyi Pietari-Paavalin linnoitus, Eremitas, Pietarinkirkko, Piskarevskin hautausmaa ja Venäläisen taiteen museo, joista ensimmäinen kohde oli Piskarevskin hautausmaa. Siellä matkaan osallistuneet votkaturistitkin hiljenivät hetkeksi.
VastaaPoistaKun viimeksi kävimme kaupungissa, joka oli vaihtanut nimensä Pietariksi, toisia kiinnosti kulttuuri, toisia shoppailu ja juhliminen. Kiertoajelulla ei enää käyty Piskarevskilla, ja ylimääräinen retkikin erään runoilijan kotimuseoon muuttui enemmistön toivomuksesta "omaksi ajaksi tehdä ostoksia". Meidän retken tilalle saamamme oma aika kului Venäläisen taiteen museossa. Harva matkalainen katuu käyntiään, joka sinne tiensä löytää.
Tuo Tanjan eli Tatjana Savitsevan kohtalo sai minut hieman kertaamaan vajavaisia tietojani Leningradin 900 päivää kestäneestä piirityksestä, jossa hyökkääjinä toimivat natsi-Saksa sekä Suomen poijjaat marskin johdolla. Kaupungissa oli puute kaikesta, elintarvikkeista, sähköstä, ja lämmöstä ja yli puoli miljoonaa ihmistä kuoli pelkästään nälkään.
VastaaPoistaMannerheiminkos ansiota tämä Tanjankin kohtalo sitten oli:
»Ženja kuoli 28. joulukuuta klo 12.30 aamulla 1941
Mummo kuoli 25. tammikuuta klo 3 päivällä 1942
Lera kuoli 17. maaliskuuta klo 5 aamulla 1942
Vasja-setä kuoli 13. huhtikuuta klo 2 yöllä 1942
Ljoša-setä kuoli 10. toukokuuta klo 4 päivällä 1942
Äiti 13. toukokuuta klo 7.30 aamulla 1942
Savitševit ovat kuolleet
Kaikki ovat kuolleet
Vain Tanja on jäljellä»
Olen aina sanonut, etten ymmärrä sodista mitään.
Delilah,
VastaaPoistasaitpas minut kiinnostumaan tuosta vanhasta klassikkokirjasta, jota en muista lukeneeni! Kiitos muistin virkistyksestä! Leningradin piiritys alkoi kiinnostaa minua tämän Tanjan kohtalon myötä. Juuri tällä tasolla asia kiinnostaa, ei sodankäynnin strategiapohdintana.
Minä taisin Pietarin-reissulla olla hotelli Moskovassa. Karsea kolossi, jossa oli mielettömät kilometrikäytävät ja pelottavat hissit. Olin opettajien yhdistyksen kanssa reissussa, ja sillä matkalla ei paljon sooloiltu. Myöhemmin olin ystävän kanssa, mutta sekin oli liian valmis turistimatka, josta mieleen jäivät vain matkaajien hingut viinakauppoihin.
Pietari on tosiaan jotain muuta kuin entinen Leningrad - hyvässä ja pahassa. Mutta turistin kannalta asiat ovat helpottuneet. Voi nousta laivaan Helsingissä, ajella yön yli Pietariin. Rannasta pikkubussi vie Sokos-hotelliin. Siellä saa viipyillä kaksi yötä ilman viisumia. Jos haluaa tutustua johonkin kohteeseen, tilaa vain respasta auton ja pääsyliput. Kun turisti huudahtelee ihastuksesta vaikkapa venäläisen taiteen museossa, kuski odottaa pihalla ja tuo takaisin Sokoksen helmaan. Eikä maksa paljon. Englannilla pärjää jo joka paikassa. Suosittelen lämpimästi.
VastaaPoistaMeillä onkin siskon kanssa suunnitelmissa juuri tuo laivalla Pietariin -matka.
VastaaPoistaMinä olen niin omituinen, että vaikka tiedän venäläishotellien puutteet, haluaisin silti asua niissä, kun Venäjällä olen. Sama ilmiö kuin että en syö etelän matkoillakaan lihapullia enkä muusia, vaan jotain erikoista, paikallista. Aina kun turvaa vieraaseen ja outoon, saa jotakin uutta elämystä, ankeastakin. Siskoa sen sijaan tuo Sokos-hotelli taitaisi miellyttää, hän tykkää mukavuudesta enemmän kuin eksotiikasta, vaikka onkin varsinainen maailmanmatkaaja.
Heh heh! Vai venäläishotellien puutteet...
VastaaPoistaMenepä siskokulta vaikka perivenäläiseen Europeiskajaan kysymään huonetta niin sinut ohjataan ystävällisesti jonnekin, missä varasi riittävät ja pukeutumisesi sopii paikan henkeen.
Venäläiset hotellit, joissa asuu venäläisiä, ovat järjestään hienompia ja huimasti kalliimpia kuin Sokokset. Vain jossain kaupungin laitamilla on vielä "perinteisiä" venäläisiä hotelleja, joissa asuu bagladeshilaisia reppumatkailijoita tms.
Lisäksi voin vakuuttaa, että Pietarin Sokos on aivan riittävän eksoottinen ikäisillemme sankarimatkailijoille. Kun kävelette Sokoksesta sillalle päästäksenne keskustaan ohitatte "Kitsch"-kahvilan, joka on venäläisen huonon maun riemuhuuto. Musta poika ohjaa teidät istumaan ja kohta kiikutetaan votukkaa. Aluksi silmä ei usko, mitä näkee, mutta kyllä se siitä.
Olen kohdannut venäläishotelleissa paljonkin puutteita, aina hissien toimimattomuutta ja lämpimän veden puutetta myöten, vaikka hotelli on muuten ollut siisti ja "moderni".
VastaaPoistaTietenkin Venäjällä on hienoja ja persoonallisia hotelleja, mutta viittasin lähinnä jokamiehen turistihotelleihin, joita tavallisille matkailijoille buukataan. Esimerkiksi ylempänä mainitsemani Moskova-hotelli on kalsea ja epäviihtyisä kolossi.
Juuri tänään luin muuten Helsingin Sanomista, että venäläinen johtaja tienaa jopa enemmän kuin amerikkalainen johtaja. Jutussa oli puhetta mm. Elopin palkoista, jotka ovat aika mitättömät juuri venäläisten maksamiin johtajanpalkkoihin verrattuna. Suomi-poika taitaa olla aika köyhä veli venäläiseen verrattuna kaikin tavoin.
Se taisi olla juuri tuo Kitsch oikein nousukkaiden överiglitterpaikka, jota ei kovin tyylikkääksi voi kehua.
VastaaPoistaTaisimme mennä sinne ihan sattumalta; mustat portsarit pistivät silmään, kun Pietarissa ei juuri ollenkaan näe mustia. Mistä lie sinne roudattu.
Kitscheintä oli wc:n setelikuviotapetti! ;)
Muutin kommenttisivun takaisin täksi vanhaksi, tai siksi, joksi Blogger sen vanhan alkuperäisen muutti, koska tässä kommenttikello näyttää reaaliaikaa..
VastaaPoistaTuossa kokeilumallissani, upotettu lomake, kello näytti kaikissa kommenteissa väärää aikaa, niin ettei perässä enää pysynyt. Palaan siihen malliin, jos sen kello joskus alkaa näyttää oikeaa aikaa.
Nousukkaitten överglitterpaikka kuulostaa kammottavalta hirvitykseltä!
Kuunkuiske ja Iines nyt hiukan vääristelevät tarkoitustani. Jos nimittäin haluaa kokea jotain muuta kuin Sokosta ja äidin lihapullia niin kyllä Kitsch on silloin oikea osoite. Sen kaltaista silmäroskaa ei taida löytyä mistään muualta maailmasta. Ja jotain erikoistahan tässä oltiin hakemassa, vai mitä?
VastaaPoistaIineskin - hyväkäs - alkaa äimistellä "Kammottavalla hirvityksellä" edes näkemättä koko paikkaa. Voin vakuuttaa, että se on vielä kammottavampi hirvitys kuin osaa kuvitella ja juuri siksi käymisen arvoinen.
Kun sitten on selvinnyt Kitscin aiheuttamasta shokista voi paarustaa Venäläisen museon taakse "Babushkan olohuoneeseen", jossa on aina menossa venäläiset häät tai synttärit. Meinkinki on sataprosenttisen venäläistä - korvat soivat vielä seuraavana päivänäkin. Babushkan olohuone oli pystyssä vielä kuukausi sitten, kuinka lie tänään? Pietariin perustetan joka vuosi noin 500 uutta kahvilaa tai ravintolaa ja nelisensataa lopettaa toimintansa.
Suomalaisten "osallistuminen" Leningradin piiritykseen on hyvin kyseenalaista - osallistuimme korkeintaan passiivisesti, jököttämällä asemissamme.
VastaaPoistaKannaksella olimme lähempänä Leningradia, pysähtyen silti suunnilleen vanhalle rajalle, hieman linjaa oikaisten parempien asemien saavuttamiseksi. Se että raja on lähellä Leningardia, on eri asia kuin "piiritys".
Laatokan pohjoispuolella emme olleet lähelläkään. Suomen armeija jäi 200 kilometrin päähän Syvärille, eikä suostunut etenemään saksalaisten vaatimuksista huolimatta. Kartasta voi katsoa, että ei sieltä asti mitään piiritetä.
Leningradin piiritys oli hirveää siellä oleville. Mutta mieluummin kuin syyllistämällä siitä suomalaisia, voisi kysyä miksei neuvostojohto evakuoinut väestöä sieltä pois aiemmin. Eli kyllä se katastrofi oli ihan Saksan ja Venäjän välinen. Me olimme vain sivustakatsojia.
Vielä sen verran, että olen ollut Syvärillä ja matkustanut sieltä bussilla Laatokan pohjoispuolta Pietariin. Eli tiedän kuinka pitkä matka se on ihan käytännössäkin - ihan helvetin pitkä.
VastaaPoistaSiis Kolehmainen, minä en tiedä Kitsch-kahvilasta mitään, mutta jos jou sanoo siitä että "nousukkaiden överglitterpaikka", niin se loihtii mieleeni aikas kammottavan miljöön.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä,Kolehmainen, mitä tarkoitat täsmennykselläsi, ja olen valmis uskomaan sinua. Nimittäin jos joku paikka on tieten tahtoen tehty niin överiksi, niin sehän on vain burleskia parodiaa, ja sellaisesta elämänriemusta minä sitten taas pidän. Jos ja kun, menen itse tarkistamaan asian, onko kyseessä nousukaspaikka tai glitterillä herkuttelu!
Tuokaan nimittäin ei kuulosta hyvältä, mitä kuvaat elävästi: joka nurkan takana on baabuskan syntymäpäivät tai häät ja hautajaiset tms. Siellä sitten turistilauma vodkalasi kädessä ihastelemassa paikallisia menoja. Ei tämäkään ole se mitä haen. Sattuman sanelema juttu on kai se, mitä halajan.
Minä en osaa sanoa mitään fiksua tuohon Leningradin piiritykseen, ja omat tietoni kertasin Wikipediasta pikapikaa. Sieltä voi jokainen kurkistaa, kuka oli Suomen armeijan ylipäällikkö ja mitkä olivat uhriluvut. Mutta siis Suomen armeijan osuus tuhoihin on minulle asia, josta en nyt tiedä totuutta. Valaisisikohan Rintalan Leningradin kohtalonsinfonia asiaa yhtään totuudellisesti? Kun siitä lottien maineen mustaamisestakin Rintalaa syytettiin ankarasti. Että osanneeko mies puhua totta ollenkaan?
VastaaPoistaTapsa, minä olen myös mennyt bussilla pitkiä matkoja sieltä jostakin aina Riikaan asti.
VastaaPoistaOli elämys nähdä Terijoen huvilat, Missään en ole nähnyt niin kauniita puuhuviloita kuin siellä oli vielä jäljellä. Suomalaiset arkkitehdit saisivat ottaa sieltä oppia, kun edelleen pykätään aika tylsiä taloja.
PS Vaihdoinkin tämän kommenttisysteemin takaisin, kun kommentit erottuvat tästä tarkemmin, vaikka kello näyttää Tyynenmeren aikaa.
Voi miten vaikeaa on saada sanomansa ymmärrettävästi läpi! Olenko niin sekava sanoissani, että kielen ammattilainenkaan ei ymmärrä, mitä tahdon sanoa?
VastaaPoistaBaabushkan olohuone ei ole joka kulman takana eikä mikään turistipaikka. Se on nimen omaan paikallisten suosima juhlapaikka, kuulemma muuten aikoinaan Pietarin ensimmäinen oikea pubi.
Turistilaumoja ei babushkan luo edes mahdu, mutta muutama outonaama sentään, jotka takuulla kutsutaan "pitkään pöytään" huutamaan gorka-gorkaa ja juomaan avioparin/synttärisankarin/vainajan (tarpeeton ylipyyhitään) kunniaksi.
Se, mitä Babushkan luona tapahtuu, riippuu nimen omaan sattumasta. Joskus siellä voi olla ihan hiljaistakin,
Suomen armeija ei tosiaan ollut syypää Leningradin piiritykseen. Kyllä siellä olivat isommat voimat liikkeellä. Toki taistolaisemme aikoinaan kovasti syyllistivät meitä asialla, mutta viesti ei oikein mennyt läpi. Piiritys itsessään oli eräs maailmanhistorian julmimmista.
On jopa väitetty, ettei Mannerheim halunnut lähteä tuhoamaan Pietaria, entistä rakasta kotikaupunkiaan ja olisi saattanut tämän viestin myös generalissimus Stalinin tietoon. Tiedä sitten, pitääkö paikkansa. Kuitenkaan Neuvostoliitto ei vaatinut Mannerheimiä oikeuteen sotarikoksista, vaikka moni häntä vähäisempi kiho sai tuomion.
Älä äksyile minulle, Kole. En minäkään suuttunut koskaan oppilaalle, jolla oli hidas järki enkä edes niille, jolla ei ollut järkeä ollenkaan. Heille minä olin erityisen lempeä.
PoistaEnhän minä sinulle äksyile, Ine, vaan itselleni, kun en saa sanojani sovitetuksi niin, että ne voisi ymmärtää ens lukemalla. Juuri sinulle minä yritän olla, ja olenkin - erityisen lempeä, ettäs tiedät.
PoistaOmpa muuten jännittävä nähdä, mihin tuo AKT:n jupakka oikein kallistuu. Se on selvä, ettei päiväkodin hoitaja pysty hoitamaan ärhäkän liiton tiedotusta. Siihen tarvitaan kivenkova amattilainen, joka ei hätkähdä vähästä. Ahteen nimitys on vain yksi pitkässä poliittisten virkanimitysten, hyvä veli/sisko nimitysten ja reittä pitkin kiipeilyn sarjassa. Oikein tukka nousee pystyyn, kun kuuntelee, mitä joku Suomen pankin pääjohtaja Liikanenkin sadan tonnin kuukausipalkalla puhuu. Pahaa pelkään, että niitä ulkomaille mätettyjä miljardeja vielä joku päivä kaivataan. Liikasen ainoa pätevyys virkaansa on sosdem-puolueen jäsenyys.
Jossain blogissa, en muista missä kysyttiin tänään, kumpi pystyy poistamaan ensimmäisenä maastaan korruption, Putin vain Niinistö. Kysymys on täysin aiheellinen.
Hyvin sinä sanoit, Kole, minä olin hätäinen lukija.
PoistaAlan kallistua siihen näkemykseen, että vaikka Ahteen irtisanominen oli hyvien työtapojen vastainen ja laiton, hän saattoi olla liian haasteellisessa tehtävässä.
Silti on selvää, että näytelmän konna on Räty. Häneen on moni tyytymätön, Ahteeseen harvempi, vaikka hän onkin tehtävään riittämättömästi koulutettu.
Tiedättekö muuten, miksi puheenjohtaja Romeo hermostui lastentarhan opettaja Juuliaan? No kun ei lopettanut tikkukirjainten ja tavuviivojen käyttöä putiikin tiedotteissa.
VastaaPoistaTjaah, uskaltaako enää yrittää ymmärtää mitään? Jos nyt kuitenkin.
VastaaPoistaVoi se olla noinkin, että Juulia osasi vain tikut - olen aina paasannut koulutuksen ja pätevöitymisen merkityksestä. Lastentarhanopettajan koulutus ei ole ihan täsmäkoulutusta viestintätehtäviin.
Mutta ei tuosta kuviosta taida tulla tolkkua, jos ei pitäydytä ihan vaan pykälissä.
Minä olisin jo valmis väittämään, että Hilkka Ahde on tehnyt aivan tavatonta haittaa niille, joita oikeasti kiusataan.
VastaaPoistaEn ole tainnut nyt lukea lehteä tarkkaan, jos tämänkaltaista uutta tietoa on tullut esiin. En jaksanut lukea edes Hesarissa ollutta koko sivun juttua Rädystä, vain ingressin, jonka mukaan hän taisi olla luokan Hymy-patsaan voittaja ja mallioppilas. En luota miehen vahakasvoihin ja ilmeettomyyteen!
PoistaAhteessa vaivaa ehkä se juuri, että viestintäjohtajan tehtävä on saattanut olla hänelle liian haasteellinen.
Lööppimediassahan väitetään jo, kuten moni on ehkä hiljaa mielessään uumoillutkin, että Ahteella ja Rädyllä oli suhde, jonka päätteeksi alkoi kahden vuoden mykkäkoulu. Se selittäisi paljon, senkin miksi tarhatäti tuollaisen pestin sai.
VastaaPoistaLeningradin piirityksestä sen verran vielä, että Suomen armeija oli tykinkantaman päässä kaupungista, mutta ei ampunut sinne laukastakaan. Suomi ei sulkenut saartorengasta pohjoisessa, vaan jäi kauas Syvärille asemiin jättäen renkaaseen 100-kilometrisen henkireiän. Suomi ei katkaissut Murmanskin rataa, jota pitkin liittoutuneet venäläisiä ruokkivat ja heidän armeijaansa aseistivat, vaikka olisi siihen pystynyt.
VastaaPoistaToisin sanoen, kun olimme saavuttaneet omat sotapäämääräämme - ja jo 1942 alkaen ennakoida saksalaisten sotatoimien tökkimistä - Suomi oli saksalaisten vastahankainen liittolainen. Vain vähin tehtiin, sekin viivytellen, ettei Saksa lopettanut ruoka- ja asetoimituksiaan meille. Monta kertaa se ne katkaisikin, meitä hopuuttaakseen.
Sota on raakaa, mutta leningradilaisten kärsimyksiin me olemme aika syyttömiä. Sitä paitsi he aloittivat.
Kuitenkin lähteet mainitsevat Suomen puolustusvoimat Saksan ohella, kun ne nimeävät hyökkääjiä.
PoistaMinun ei varmaan pitäisi edes kysyä tästä mitään, kun olen nainen enkä pasifistina tiedä sodankäynnin strategioiden alkeitakaan.
Kuitenkin nuo uhriluvut ovat hirvittävät, kun yksin punasotilaita kuoli 1,3 miljoonaa, saksalaisia 500 000 ja kaupungin siviilejä 650 000 ynnä muita. Mistään tietämättömänä jää vain miettimään, mikä oli Suomen rooli piirityksessä, kun suomalaiset eivät edes taistelleet eikä heitä käsittääkseni siis kuollut piirityksessä pikaisen lukemani mukaan - voin olla väärässäkin.
Mutta siis, vastauksen näihin saa tietysti ottamalla asioista selvää, lukemalla historiatietoja. Ja ehkä sen Rintalan teoksen.
Takana on tietysti venäläinen propaganda, joka koko ajan on väittänyt Suomea sotiin syylliseksi ja saanut valtavalla volyymillaan historiasta tietämättömät länsimaatkin, sotakumppaninsa, sen uskomaan. Sitten se soopa leviää sitä kautta meillekin.
PoistaOsasyynä erheeseen on se, että kun se Pietari/Leningrad sattuu olemaan niin lähellä Suomen vanhaa rajaa. Sehän oli yhtenä (teko)syynä Talvisotaankin - raja piti saada kauemmaksi kaupungista.
Eli Suomi "hyökkäsi" kohti Leningradia jatkosodassa tulemalla omalle rajalleen. Terijokikin oli Suomea siihen aikaan.
Tragedia oli hirvittävä, mutta ei meidän syymme. Suomalaiset eivät osallistuneet sotatoimiin Leningradia vastaan.
Siis ihan Wikipediastakin jo selviää, että Suomi ei voinut osallistua ainakaan fyysisesti sotatoimiin ja mäiskimisiin, sillä uhreissa on kirjattuna 500 000 saksalaista sotilasta, ei yhtään suomalaista. Ja puna-armeijalaisia 1,3 miljoonaa. Kauheasti niitä punikkeja kyllä listittiin.. (sis. iron./huum. huolim. traag.)
PoistaMuurmanskin rataa ei todellakaan ollut suomalaisten syytä katkaista, muuten olisivat suuttuneet.
VastaaPoistaOliko jo talvisodassa, kun ruotsalainen von Rosen halusi mennä pommittamaan kremliä. Tässä kirjoiteltaisiin venäjäksi jos sen olisi saanut tehdä, jos ylipäätään. kirjoiteltaisiin.
Tuohon peytonplaceen veikkaan seuraavaksi siirroksi, kun Matti veikkaa olevansa urostiikeri perhettään puolustaessaan.
VastaaPoistaHilkka Ahde ei ole ollut ainoa naispuolinen työntekijä, jonka kanssa Räty on pitänyt mykkäkoulua.
VastaaPoistaToimiston sihteeri on myös ollut pannassa ja Räty hoiti asiat hänen kanssaan kolmannen henkilön välityksellä.
AKT:n miesväkeä Räty on maasuttanut lahjoittamalla heille läppäreitä ja puhelimia. Naiset ovat joskus saaneet nahkalompakon.
Liiton kokoukset ovat tulleet hyvin kalliiksi, edustajat on majoitettu laadukkaisiin hotelleihin ja viina on virrannut firman piikkiin. Räty itse ei lasiin koske.
Ikävää, että touhu on monessa muussakin liitossa saman suuntaista, sillä ay-liikkeellä on vielä tehtävää.
Itkin raskaita ja suolaisia kyyneliä ainoan rehellisen Jape Lovénin puolesta, kun kertoi miten oli synkkänä ja pitkin hampain joutunut ottamaan vastaan tietokoneita, puhelimia ja muita hörpöttimiä! Ei olisi millään halunut, mutta minkäs teet! - Kun itkun pärskeet sain hieman taukoamaan, osoitin sormella kuvaansa ja sanoin: "Tuossa on rehellinen miäs!"
VastaaPoistaJuice: Sietämätön mies
Tieto on varmaan tärkeä, mutta mihinkäs tämä nyt liittyykään?
VastaaPoistaHilkka rauhoittuu. Piuhan voi kytkeä vaikka omaan korvaan ja antaa mennä.
PoistaHuomenna Räty avautuu MTV3:n aamutelevisiossa. Elämme jännittäviä aikoja.
Kun on seurannut ATK:n heppujen toimintaa, törmäilyjä, kinasteluja ja kanteluja, niin tulee väistämättä mieleen, että siinä talossa tarvittiinkin nimenomaan lastentarhanopettajaa.
VastaaPoistaRäty ei muuten ikinä saanut hymypoika-patsasta. Se patsaskuva oli vain Hesarin fiksu idea kuvittaa artikkelia.
VastaaPoistaTotean tämän meidän oikeasti ja ansaitusti sen patsaan aikoinaan saaneiden puolesta.
Minäkään en saanut koskaan hymypatsasta, mutta sisareni sai hymypojan, siis pojan pään, ei tytön. Se on hänellä Saksassa edelleen hyllyssä esillä.
VastaaPoistaNäin vain lopun aamuisesta Rädyn tv-esiintymisestä. Huomiotani kiinnitti jälleen hänen vahamaisen ilmeettömät kasvonsa ja vastaus siihen, kun häneltä kysyttiin, eikö häneen mitenkään vaikuta se, että korkea taho, mm. Tarja Halonen ja Lauri Ihalainen ovat arvostelleet häntä voimakkaasti.
Hänen vastauksensa on käsittämättömän narsistinen: - Vaikea sanoa mitään, kun asianomaiset eivät ole olleet yhteydessä häneen, joten hän on vain lehtitietojen varassa!
Minun on pakko kommentoida vielä tuota hymypoikapatsas-kulttia. Nimittäin koulussa käytettiin siitä aina sanaa hymypoika. Vieläkin puhutaan hymypoikapatsaasta, ja kuvaavaa on, että siskonikin sai pojan pään.
PoistaOlisi mielenkiintoista tietää, miten sukupuolijakauma patsaiden jaossa meni, vaikka ei sillä mitään merkitystä ole. Oppilaathan patsaasta äänestivät, että oikein se aina meni.
Jaettiinhan hymytyttöjäkin, muistan patsaan, siinä oli outo taiteellinen lovi niskan puolella. Tosin en millään enää muista, annettiinko hymypatsaita yksi luokkaa kohden vai molemmille sukupuolille.
PoistaPatsaan pohjassa muuten lukee: Hyvän Toveruuden Kilpa.
Minut valittiin Hymypojaksi oppikoulun ensimmäisellä luokalla äänin 31-2. Sitten astui katedraalille luokanopettajamme joka sanoi "krhm, hymypojan pitää olla myös tunnollinen oppilas". Eli, vaalit mitätöitiin, minut diskriminoitiin, ja valittiin toinen. Muistaakseni Seija? En minä siitä kyrpiintynyt! Ajattelin vain että "jep, jep?".
VastaaPoistaAmmattiyhdistysliike on niin villi kenttä, autiomaa, että te, jotka ette ole siellä toimineet, ette oikeasti tiedä siitä mitään. Tai ainakin aikoinaan näin oli. Koska... esimerkiksi taistolaistoimitsijan pahin vihamies ei ole Porvari (Perkele) vaan revari, ja sitten sosiaalidemokraatti, ja vasta sitten... jos vielä puhtia riittää (ei yleensä riitä) porvari (perkele). Se on (tai siis ainakin OLI) maailma, jossa naiset eivät pärjänneet. He alkoivat jossain vaiheessa aina itkemään. Se on (tai ainakin oli) maailma jossa puukko lyödään Towerin selkään kahvaa myöten.
En tosiaan tiedä miten nyt on. Pahalta näyttää, tai onko Räty anakronismi? Voi olla.
Ps. Wällärin Niilo oli paras. Hän olikin syndikalisti, irti puoluepolitiikasta. Kekkosenkin hän pisti kaksi kertaa polvilleen. Mutta se maailma... EI sellaista enää ole! (Joka on toisaalta hyvä asia. Mutta tämä maailma mikä meillä nyt on, on kyllä paha asia.)
Mikis,
Poistaminä olen toiminut ammattiyhdistysliikkeessä, OAJ:ssä ja lähinnä sen paikallisorganisaatiossa, mm. työpaikkani luottamusmiehenä. Ei siinä ollut mitään järjestön keskistä skismaa, opettajat olivat fiksuja mutta aika lullukoita puuttumaan asioihin. Monenlaista huononnusta ja kurjuutta kestettiin, monet (lue: kaikki) lakot jätettiin käymättä, silkkaa kiltteyttämme. Mutta siis työnantajatahon kanssa menivät sukset ristiin mm. työnantajan eettisessä toiminnassa, työhönoton moraalikysymyksissä ja juridisen puolen valvonnassa.
Minusta Räty on narsistinen luonne, vahakasvo, jota mikään ei liikauta ja joka luulee olevansa jumalasta seuraava. "Minun kanssani ei kukaan ole puhunut, olen lehtitiedon varassa", oli hänen vastauksensa kun häneltä kysyttiin aamu-tv:ssä, eikö häntä yhtään liikuta se, että korkeat poliittiset päättäjät ovat kyseenalaistaneet hänen toimintansa, mm. Tarja Halonen ja Lauri Ihalainen.
Mikis ehkä tarkoitti niitä rautakourien ammattiliittoja, sellaisia joissa minäkin nuorena meinasin urani tehdä. Metalliliiton ammattiosaston nro 246 edustajana tapasin mm. nuorisosihteeri Lauri Ihalaisen. Mutta todellisia jyriä olivat sellaiset hirmut kuin Rautaruukin Asser Siuvatti, jonka kakkosmiehenä oli serkkuni. He olivat pieniä keisareita työmaillaan.
PoistaEi kun tietysti 256. (Viiri liehuu tuossa hyllyssäni hymypoikapatsaan vieressä.)
PoistaPs. Iines, rakas lynx lynxini, jos etsit oikeita aitoja ite-taiteilijoita niin parikkalalainen Veijo Rönkkönen toteuttaa toiveesi. Voi että sillä on upeita patsaita! En tiedä näkyykö niitä netissä, olen pari kertaa käynyt siinä puistossa. Sieltä on todella vaikea päästä pois... koska... ei halua lähteä, pois. (Ne on niin mielenkiintoisia.)
VastaaPoistaTämä Hannu Riikonen on tässä ihan virkistykseksi, joskaan en täysillä liputa hänen puolestaan. Tahtoisin hahmoille pienemmät kädet ja jotakin rosoa ja kiilto pois patsaan pinnasta. Nyt tuo naivismi on vähän yksinkertaista. Kerttu Horellilla on vähän parempia nöhkäleitä, kenties, mutta erisorttisia. Veijo Rönkkönen olisi kiva tavata, siis patsaansa. Nimi lupaa hyvää. Huomaan, että minulla ei ole mielipatsastelijaa.
PoistaMihin katosi uusin päreesi? Se, missä oli ihmistuutin kuva.
VastaaPoistaTaivaan tuuliin, tai vaan tuuliin.
PoistaSe olla jökötti tuossa, mutta ei saanut muuta kuin yhden väsyneen huokauksen peräänsä. Minusta jutun kiinnostavuus ja hyvyys luetaan vastaanotosta, ei jutusta.
Asia liittyy rimakauhuuni, valkoisen arkin kammoon. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen kauheampi on julkaista uutta juttua.
Ei kauaa siinä jököttänyt, kun en ehtinyt nähdä.
PoistaElämäni pisimmät kaksi tuntia. :-)
PoistaKummallista. Erittäin kummallista. Nimittäin minäkin katosin äsken, en tiedä mihin, varmaan huitsin nevadaan.
VastaaPoistaYö, älä saarra minua, yö.
Ps. Miksei vauvapaketissa, siinä, joka annetaan synnyttäjille, ei ole käsigranaattia? oi, miksi ei?
http://www.youtube.com/watch?v=lrZRs69YvhA
Minä katoan nyt hetkeksi pelastautumaan ulko-oveani uhkaavalta tulvalta. Sulamisvesi on kahden metrin päässä ovestani, ja minun on nyt mentävä kaivamaan lapiolla puro jäähän, jotta vesi alkaisi virrata kauemmas pihakaivoon. En pääse kuivin jaloin ulos!
PoistaHäneen, joka on tehnyt tämän tekstin, haluaisin tutustua. Tiedän, ettei hän tässä tosissaan ole. Mutta minäpä olen!
VastaaPoistaVoi meitä.
Joskus sitä toivoo vaan, että joku Miesten Mies kantaisi lätäkön yli tai heittäisi takkinsa jalkojeni alle. Saisi vähän kitistä ja marista ja osoittaa pikkurillillään, että tuonne, laske tuonne.
PoistaIines, Pyrstötähteni, Pikkurillisi on Kompassini. Me menemme sinne minne se osoittaa. Ja Sinua en käsivarsiltani alas laske ennen kuin olemme yhtä (mieltä, minne)...
PoistaTiedän, mitä ensi yönä näen unia (neuerlich).
Tuossa AKT:n jutussa on jotain pelottavan kafkamaista. Pelottavia ovat myös nuo hurjistuneen väkijoukon lynkkaus mielialat.
VastaaPoistaRäty varmaankin on vaikea ihminen, Ahdekin on todistetusti sitä.
Onko paha ihminen sellainen, joka ei osaa esiintyä televisiossa, sellainen joka mahdollisesti jännittää esiintymistä?
Lehdet ovat painaneet päälle pelottavan kovaa; käytetään samoja valokuvia, joihin on onnistuttu vangitsemaan ylimielinen ja mistään piittaamattoman ihmisen muotokuva. Sellaisia kuvia saa meistä kaikista nykyisten sarjatulella toimivien kameroiden aikana, kaikki me sen tiedämme.
Räty ei minua juuri kiinnosta, eikä oikeasti ketään muutakaan. Pääasia on, että väkijoukko saa yhden raadeltavaksi ja lynkattavaksi, jotta voidaan todeta: "Oikeus on voittanut, kansan oikeustaju on toteutunut!"
Syvästi oikeudentajuinen, aina toimissaan hyvä ja jalo kansa unohtaa tapauksen seuraavana päivänä, kun Räty katoaa iltapäivälehtien(=Hesari) sivuilta.
Riku,
Poistaluulen, että jos nyt asioita tarkastellaan tältä hyvin karkeasti piirretyltä hyvä - paha-oletusakselilta, niin paha ihminen mieluummin osaa esiintyä televisiossa, antaa luotettavan ja miellyttävän kuvan, vakuuttaa karismallaan. Hyvä ihminen voisi mieluummin olaa vähän epävarma ja sillä tavalla lämmin.
En minä tiedä, millainen tai mikä Räty on, mutta hänen käyttäytymisessään ja puheessaan on narsistisia piirteitä. Ahteessa näkee taas uhrikäyttäytymistä ja ahdinkoa, kaikesta vartalon kielestä. En silti väitä mitään enkä diagnosoi, kunhan totean nuo piirteet, sillä aikamme on täynnä ihmisten kiusaamista myös työpaikoilla.
Lisään sen verran vielä, että ei ole kai Ahteen vika, että hänet valittiin, sillä systeemi hänet valitsi, lastentarhanopettajan. Miksi ihmeessä noin tehtävään sopimattomalla koulutuksella saa viestintäjohtajan pestin? On tietenkin myös niin, että hän otti tehtävän vastaan. Tuossa olisi tarvittu itsekritiikkiä.
PoistaPieni ja viaton Punahilkkaa menee pyytämään pikku vippiä isoäidiltä, mutta tämä on joutunut hukkaan. Punahilkka ihmettelee silmät ympyrijäisinä isoäidin karvaista naamaa, mielen pohjalla kuitenkin helpotus, että tuli otettua katkaistu haulikko mukaan.
PoistaKysyy silmiään pyöritellen viattoman näköisenä sängyn pohjalla makaavalta Hukkapätkältä: "Arvaa hei, miks mull on kädet selän takana?"
- En yhtään tiijjä...
- No kun mä aattelin, et jos et sä vaikka vippaakaan mulle viitosta!
Jotenkin voisi mieluummin luulla, että kansa olisi Ahdetta vastaan ja Rädyn puolella, koska Ahteet ovat niin monessa liemessä menettäneet rehellisen ihmisen maineensa.
PoistaLaiton irtisanominen kesken oikeustutkinnan on kuitenkin selvää kauraa, oli kyseessä kuka tahansa. Ehkä tämä vain ei mene "kansan" oikeustajuun. Kiusaaminen nähdään juuri niin isona ongelmana kuin se onkin.
Se mikä tässä meikäläistä kiusaa, että kaikesta kohusta huolimatta kiusaamisesta ei ole näyttöä, siis ei ole kerrottu julkisuuteen, jotta tietäisi, mitä uskoa. Ehkä tämä selviäisi sitten vasta tutkimusten valmistuttua.
Ammattiyhdistysliikkeessä toimiminen on sitä että ajaa niitä asioita joiden asioiden ajamiseen sinut on legitimoitu. Näihin vakansseihin - ei ne kamalan suosittuja ole - valikoituu kovia "jätkiä". Niin vaan on. Se on sen verran karua mannerta että siellä on toimittava niiden ehtojen mukaan jotka on. Eikä illuusioiden. (Eikä saa pillahtaa itkuun.)
VastaaPoistaTiedän, olin siellä minäkin.
Vastaan siis itselleni?
PoistaJoku, joka ei tunne minua, enkä minä häntä, voi kuvitella että olen koko ajan ollut tosissani. Ei, se ei pidä paikkaansa. Joku toinen taas, jota tunnen vielä vähemmän, väittää että olen koko ajan ollut väärässä? Kummallista. Ei sekään pidä paikkaansa. Sanoisinkin että... mielipiteeni, itsestäni, ovat tältä väliltä.
Noh, Iines. Teit sen taas. Meinasin tulla kommentoimaan tuohon tuoreimpaan juttuusi, niin eihän sitä täällä enää ollutkaan. Voi että.
VastaaPoistaNo niin tein, anteeksi. Näin epävarma olen, että kun tulee vain yksi reagointi: taidat olla hieman masentunut, piste, se tuntuu hävettävältä. Olen jossain elämäni vaiheessa nähtävästi saanut tuta, ettei minusta ole mihinkään. En kyllä yhtään tiedä, milloin ja missä. - Kun vedän jutun pois, se tapahtuu häpeästä. Asia, jota en osaa työstää mitenkään.
PoistaEihän me hitaat hämäläiset ehditä millään mukaan. ;)
PoistaNiinhän se on, jokuset jutut sitä paitsi aukeavat hitaasti ennen kuin haluaa mitään sanoa.
PoistaTiina ei tykkää siitä että pannaan takaapäin. (Mutta toiset sorsat, jotka niin tekevät, tykkäävät siitä.) Ja nämä Kyyhkyset, jotka levittävät Rauhaa maailmaan, ovat kamalia irstailijoita kans.
VastaaPoistaVoi vittu, miten ihmisiä huiputetaan.
On Hesarillakin varsinainen journalistinen taso, kun kuulopuheiden perusteella ilmoittelevat suhteista. Tietenkin se tuntuisi loogisimmalta vaihtoehdolta Ahde - Räty -kohussa; vaikea on kuvitella että minkään muun kuin syvästi sydämeen sattuvan asian tähden viitsii pitää vihaa vuositolkulla.
VastaaPoistaYmmärtänet Iines, että joidenkin silmään jutun poisveto saattaa näyttää huomion hakemiselta. ("Kyllä sinä olet hyvä kirjoittaja, usko pois".)
Minua harmittaa vaan se, kun en edes ehtinyt nähdä aihetta!
Ymmärrän, Kuunkuiske, ja juuri sitä pelkäänkin, että minun katsotaan jollakin tapaa oikuttelevan - hakevan huomiota, kuten sanoit.
PoistaKyseessä on päinvastainen ilmiö, eli häpeän tunne, josta kirjoitin jo ensimmäisessä blogissani (Illuusia, muistaakseni kirjoitin pienen juttusarjan), jossa kerroin siitä, miten kasvoin tunteeseen lapsuudessani. Opin häpeämään jopa sitä, että sain tutulta tädiltä lahjaksi ison omenan - koska minua moitittiin siitä. Muistan sanat, jotka sanottiin ja sanojan ilmeen ja oman hämmennykseni, häpeäntunteen, että teen jotain luvatonta, kun saan yllättäen lahjan.
Tuolta jostain se juontaa, häpeä siitä ettei kelpaa tai että tekee jotain näkyvää, kuten julkaisee jutun. Ja häpeä on tietenkin suuri, jos joku moittii heti perään tai sanoo jotakin negatiivista.
Juttu sinänsä oli epämääräistä mutinaa, ei erityistä aihetta.
Ihminen on ihanaisen epäjohdonmukainen kokonaisuus! ;)
PoistaIhan pokalla sinä kirjoittelet kommentteja, joita kuka tahansa ei ilkeäisi kirjoittaa vaikka mielessään niin ajattelisi.
Voin kuvitella hämmennyksen punan poskillesi omena kädessäsi.
Minä muuten joskus punastun ihmeellisissä yhteyksissä, raivostuttavaa.
Riku Riemu. Haeppas tähän joku soul/suom. pop/tai muu svengaava musiikkikappale. Että emme jähmettyisi.
VastaaPoistaNimim. "Äärimmäisen odottava ihminen (eli henkilö)".
No niin, olin henkilö mutta nyt henkilöidyn... Eli, kohta leijun korvastanne sisään. (Ja tulen suustanne ulos höyrynä.) Koska, ette kuuntele minua. (Ja muutenkin olette Kummallisia.) Hej, ihan totta. Elämä on takananne. Jos viitsisitte kääntyä edes vähän, rakkaat onanistit, näkisitte siitä vilauksen. Mutta kun ette, niin ei.
VastaaPoistaKyllä sinua kuunnellaan, äärimmäisen odottava ihminen. Olet kuin lumen päällä lentävä nokkosperhonenn, jo muuten nähty ja kuvattu.
PoistaLeskenlehtikin on jo nähty, Helsingissä, Mannerheimintie 13:n reunassa. Toivottavasti joku pää kumarassa kulkeva huomaa sen.
Ja vuoren varmasti taas joku ajattelee...
VastaaPoistaEi, ei.
Tämä on/oli ironinen runo Teille. RAKASTAN TEITÄ.
Minä, kun ajattelen elämää sinällään, ja muutenkin, en tässä iässä muuta tee kuin kävelen kumarassa. (Anteeksi vaan.) En silti ole vielä nähnyt tänä kesänä leskenlehtiä missään, täytyy vaan odottaa. Huomenna on Vanhalla Sotilaskasarmilla Humppa Ilta jossa naisetkin hakevat. Täytyy mennä tyrkylle. Eihän sitä tiedä vaikka "tänä yönä, onni suosii rohkeaa." Täytyy painaa vain kuin Kani Mikä-Mikä-Maassa... (tai tämä taitaa olla aika huono metafora jos yrittää iskeä jotain amatööripuutarhuria?)
VastaaPoistaIhmiset haluaa kuunnella suomalaista humppaa. On se ihme en osaa, olen isosisko Aila Alahyllyn kanssa kuunnellut joka on hyvä.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=k0dOmGTuy6I&feature=related
Ai musiikkia?
VastaaPoistaNo räimettä tällä kertaa; Brigitte Bardot King soittaa Teijo Reijon kanssa pluesin. Harmi että Teijo Reijo kuoli kovin nuorena, oli se ihme epeli. Tuo rytmi tässä on hienoa. Äskettäin edesmennyt Etta Jameskin kuvissa vilahtaa.
Sitten jotain aivan muuta...
Tätä olen kuunnellut, kappaleen kaikkinaisessa kömpelyydessä on jotain upeaa. Kuin Matti Servo parhaimmillaan.
Olen sitä mieltä (pystyn yleistämään tämän) että, naiset häviävät miehille siinä että he eivät pysty itseironiaan. He... loukkaantuvat. Tietysti voi ajatella niinkin, että naisten elämä on itseironiaa jo syntymästä lähtien. Koska, miehet pääsevät helpommalla. (Tai ainakin menevät siitä mistä aita on matalin. Joka tietysti on järkevää.) "Naisia ei voi ymmärtää", sanovat miehet... jos nämä miehet muutettaisiin naisiksi, niin eihän ne niin sanoisi miehistä? En minä ainakaan. Naiset ja miehet eivät ole sen kummallisempia, erilaisia he ovat, se on selvä.
VastaaPoistaHilkka Hylly,
Poistatätä samaa minä valittelin joskus blogissani ja aika paljon tuli vastustavia kommentteja. Minusta tuo naisten ironiantajun puute näkyi siinä, että naiset harvemmin kirjoittivat humoristisesti blogeihinsa, elleivät olleet vanhoja tai paksuja. Nythän tilanne on muuttunut, ja olemme saaneet aika railakasta ja nuorta naisirvailua blogeihin ja muihin viestimiin. Tosin kun nainen ironisoi, häntä nimitetään feministiksi.
Varsinainen itseironia on edelleen vaikea laji, ja sitä näkyy harvasti, jossain Paskamutsin blogissa, joka lyö reippaasti yli ja menee ehkä kuosistaan paikoin.
Reaalielämässä itseironia on minusta miehilläkin harvinaista. Enemmän ironisoidaan muita.
Antero Raimosta en tykännyt. En saanut häneen tatsia. Mutta tuo blues meni suoraan verenkiertooni, siinä instrumentit keskustelivat toistensa kanssa. (Ihmisen ääni on myös instrumentti.) Vittu, se oli hyvää, panin tuon bändin kirjanmerkkeihini.
VastaaPoistahttp://www.google.fi/search?q=veijo+r%C3%B6nkk%C3%B6nen&hl=fi&client=firefox-a&hs=xAi&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=imvnso&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=h_peT8GRG_DV4QS5g7D4Bw&ved=0CDoQsAQ&biw=1280&bih=802
VastaaPoistaMuistan, kun kävelin siinä puistossa (eli pihapiirissä; se on iso alue) huomasin, että aloin jutella niille patsaille. Kun huomasin sen, säpsähdin, ja katsoin ympärilleni ettei kukaan vaan olisi huomannut, että juttelin itsekseni. Ei hätää, se oli/on iso alue. Mutta pois lähtiessäni huomasin että keittiön verhon takaa joku tuijotti minua... Ei se kukaan muu voinut olla Tekijä itse. (Hän eli vielä silloin.)
Ps. Harmittaa, että en mennyt juttelemaan. Tai ei siitä tietysti mitään olisi tullut, hän oli erakko. Ihmiset kiinnostivat häntä sementtiin valettuina, ei muuten. Portin pielessä, siis silloin kun Hän vielä eli, oli vieraskirja johon piti kirjoittaa nimi. Se oli pakko. Se oli pääsylippu että pääsi sinne. Vieraskirjan vieressä oli paperilappu jossa luki "Älkää tallatko kasveja". Hänen toinen hobbynsa oli, nimittäin, kukkien kasvattaminen.
Minä ihailen tällaisia ihmisiä! (He tekevät maailmasta sellainen jossa tahtovat elää.)
Minua kiehtoi tässä tarinassa eniten se mies siellä verhon takana ja se, että vieraskirjaan oli pakko kirjoittaa nimensä. Voin kuvitella, miten mies menee heti tarkistamaan nimet ja yhdistelee nimeä ja salaa kurkkimaansa näkyä. Ehkä siitä tulee uusi patsas.
VastaaPoistaUskoisin muuten, että tuommoisessa tilanteessa automaattisesti tahtoo kirjoittaa oman nimensä eikä mitään Mikki Hiirtä.
Mikiksen kertomassa vierailussa on novellin tai lyhytelokuvan ainekset. Pitkän draamaelokuvan saisi, kun eräänä päivänä joku olisi kirjoittanut vieraskirjaan: "Oleko ajatellut minua, Vepa?"
VastaaPoistaHuomasin muuten, että tuo Riikosen patsas on aivan ilmetty Tarja Halonen.
Tämä yllä oleva Halonen alkaa ottaa silmään jo vähän kyllästyttävästi, kun avaa tämän sivun. Noh, toivottavasti saan pian uuden jutun ja kuvan kehiin. Riikoselta kiinnostavin työ on mielestäni tämä, toisesta jutustani, ja sitten Aira ja Kalevi -teos. Mutta tuo Mikiksen mainitsema Rytkönen-Rönkkönen on kyllä minustakin kiehtovampi.
VastaaPoista"Tyly rakkaus" on hyvä, siihen olisi mukava kirjoittaa erilaisia puhekuplia.
PoistaVaikka että:
- Iiik, tee se!
- Katos vaan, tuolla on pullaa...
Tässä on muuten minun puhekuplani tuohon Tylyyn rakkauteen. Kyseessä on hakukoneruno, kukin rivi on erikseen poimittu netistä käyttäen hakusanaa "rakkaus". Yhdistetty vapaasti.
VastaaPoistaSinun puhekuplasi on parempi.
PoistaMinulle tuli mieleen vielä:
- Iik, Eeetwart, tämä on täydellistä!
- Ooksä muuten huomannu, et meillä ei oo jalkoja ollenkaan.
Ei kun pullaversio on oikeasti paras. Siinä on jotain peräti naurattavaa. Tuo koneruno on vähän pateettinen, joskin sen loppukiekaisu on riemullinen.
PoistaMinusta Iines on vasemmalla puolella. Tuon tumman viiksiniekan haluaisin pyyhkiä pois raapepyyhkimellä. (Tai gummilla.) Ja pistää siihen oma mun passikuvani.
VastaaPoista- Iiik, sanoisi sen jälkeen jompi kumpi meistä.
Tämäkin on huisin naurattava. Mikis, se vanha passikuvasi, jota käytit logossasi joskus, oli ainakin oikein söpöläinen, ei syöpäläinen.
PoistaRiku, mitä jaloilla tehdään? Nehän on vain tiellä. (Kai sää sen tiärät.) Jalathan pannaan, tuota noin, sivuun.
VastaaPoistaNyt minulla on kummallinen olotila. Olen kuin tuulikaapissa. Aina, kun yritän avata ovea se menee kiinni, ja aina, kun yritän panna ovea kiinni se repsahtaa auki. Kummallista, erittäin kummallista. Annatko, tohtori Watson sen kaukoputken että voin lähemmin tarkastella tätä asiaa. Kiitos... Mitä, sinähän olet juonut tämän tyhjäksi?
VastaaPoistaMinä en enää niistä jaloista muista, kun siitä on niin kauan. Jotenkin näin se menee, ainakin Aira Samulinin opastuksella: Ensin otatte kaikki lujan otteen partnerista, sitten vuoroaskel...hyppy sivulle! - vuoroaskel...hyppy sivulle! - älkää olko niin jäykkiä siellä! - rytmissä: vuoroaskel, sivulle hyppy!
VastaaPoistaSiitäkin on kauan, etenkin aikaa, kun täällä keskusteltiin (kuumeisesti) Iineksen korvasta. Joka oli kuulema joku kalanpyydys (?), eli rysä (?). Ihmettelin. Mutta rupesin tsiigaamaan Iineksen kuvaa tarkemmin; ajattelin, että onpas sillä nätti niska.
VastaaPoistaKorvakeskustelu juontui siitä, kun muuan naiseläjä syytti minua korvalla viettelystä ja antoi blogilleni nimen Korvarysä. Hän ei ollut HG, joka puolestaan syytti minua märällä puserolla viettelystä. Hänet varmaan kaikki muistavat. Hänhän vaikutti voimallisesti tässäkin blogissa ja sittemmin varsinkin Rauno Räsäsen blogissa.
VastaaPoistaTodellakin, nyt kun katson tuota jättitulostusta seinälläni, huomaan saman! Ihan nätti se on.
VastaaPoistaValokuva märkäpuseroisesta Iineksestä se vasta jutun aihe olisi. Etenkin - no niin tämä nyt on toiveajattelua, tiedän - että navasta alas päin hän olisi... oma itsensä.
VastaaPoistaNäyttää siltä, että kerjään korvatillikoita. Eipä silti, on niitä saatukin. Ja aikoinaan, kun olin nyrkkeilykehässä, tuli turpiin muuten vaan. Se oli KIVAA!
Miss Märkäpaitoja löytynee googlaamalla vaativaankin makuun. Siitä voi sitten jättitulostaa seinälleen vähän elämän lohtua.
VastaaPoistaEnnen vanhaan ihailijat kantoivat kaunottarien kuvia pienissä medaljongeissa kaulallaan. Täytyy sanoa, että jättituloste kuulostaa kyllä hienommalta!
Tyly rakkaushan on kuin suoraan meidän perheen perjantai-illasta:
VastaaPoistaMies: Armaani, vihdoinkin olemme kahden...
Nainen: Milloin sinä maalaat tuon katon?
Molemmat velipuoleni olivat suomenmestareita nyrkkeilyssä - ja sinä aikana osanottajia oli paljon. Hyvin paljon. He sanoivat, että minä olen lahjakkaampi kuin he yhteensä... joo, niin he sanoivat. En minä kyllä yhtään ottelua hävinnytkään. Sen takia lopetinkin. Koska... minun oli vaikea lyödä ihmistä, josta näin heti että hän ei nyt mulle pärjää... Tämä on vihonviimeistä mitä kehässä saa ajatella. Siinä saa sen jälkeen itse turpiinsa. Siksi lopetin.
VastaaPoistaPs. Nyrkkeily ei ole KAMALA urheilumuoto. Se on amatööritasolla hyvin hillittyä kanssakäymistä. Hanskat ovat niin pehmeät, ja suojukset hyvät, ettei siinä (juurikaan) vahinkoja tapahdu. Nyrkkeily on erittäin vaativa urheilulaji, se pitää sisällään kaiken mitä kehosta irti saa; sen lisäksi se vaatii myös älyä, tahdonvoimaa, itsensä hillintää, ja sen sellaista.
Pss. Ammattinyrkkeily on toinen asia. Se on raakaa ja julmaa, kuten kaikki, mitä rahasta tehdään.
Viittasiko Tapsa, muskettisoturikumppanini, tuolla katon maalaamisella siihen ikiaikaiseen antifeministiseen vitsiin... joka on, siis (esitän tämän kysymyksen muodossa):
VastaaPoistaKysymys: Mikä on naisnäkökulma?
Vastaus: Makuhuoneen katto.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEi minulla sitä oikeasti seinällä ole, pikseleitä on aivan liian vähän.
VastaaPoistaOikeasti, tämä on totta, minulla on seinällä kehystettynä Iltalehdestä leikattu artikkelin yläosa, jossa iso kuva matti vanhasen ensimmäisestä työpäivästä perhesuunnittelijana. Pujottelee siinä jätekasojen ja täysinäisten roskapönttöjen välistä takaovesta sisään työpaikalleen.
Tämän katkelman alussa elokuvasta "mies joka ei osanut sanoa ei", vilahtaa alussa polkupyörällä varsinainen, Jukka Sipilän esittämä, maalarimestari. Myöhemmin siinä on mm. Antti Litja maalausehdotuksista pyörtyneenä.
VastaaPoistaIhminen, jolla on Paavo Väyrysen muki tiskikaapissaan, on kummallinen. Ei, tämä EI ole Keskustapuolueen virallinen kannanotto. Vaan minun virallinen mielipiteeni. (Olen saatanan jämäkkä mielipiteissäni. Siksi niitä koko ajan vaihtelenkin.)
VastaaPoistaAntti Litjasta on paljon ikäviä muistikuvia mutta haluan muistaa tämän kun mentiin Tampereen Työväen Teatterin kanssa Savonlinnan oopperapäiville. TTT esitti siellä "Tukkijokea". Bussimatkalla pelattiin (pienillä panoksilla) sököä. Antti ei tiennyt sääntöjä, sille piti opettaa ne, ja nokkela kun se oli, se oppi ne heti. Mutta yhdessä vaiheessa se oli ulalla kun se kysyi "hetkinen, kun mulla on nyt sekä suora että väri, niin onks tää väri siis..." Herra Jestas, se oli ensimmäinen kerta kun näin korttipelissä reetin! (Eli värisuoran.) Litjalla se oli herttaässästä herttavitoseen.
VastaaPoistaEi olisi tainut enää auttaa, vaikka olisi sanonut, ettei herttasarja ole ihan täyden väärti ja ässä lasketaan neljäksitoista.
VastaaPoistaKatajanokan terminaalissa vanhempi romanimies halusi kerran pelata kanssani rahasta korttia. Suostuin ilman muuta, ajattelin että tästä tulee vielä hauskaa. Oli kuitenkin vähän malttamaton ja voitti heti ensimmäisen pelin jollain ihmeellisellä kädellä. Nauroin ja lopetin siihen. Kun nyrpisteli nenäänsä, ajattelin, että opettele pelaamaan paremmin! Sanoin ääneen kuitenkin vain: "en minä sinulle kaikkia rahojani halua antaa!"
Aika kiva keskustelu, kiitos ihmiset!
VastaaPoistaNaistenpäivän onnitteluista päästiin sujuvasti kaaritukiproblematiikkaan, jota Tapsakin saapui arvuuttelemaan. Sitten mäiskittiin Rätyä ja ehkä vähän Kettuakin, tai kuka nyt mitäkin. Sivuttiin anoreksiaa ja oman lihan muokkausta eikä käsitetty laihuusihannetta. Hesarin todettiin perustavan juttunsa kuulopuheisiin ja samantien pantiin humppaosasto soimaan. Joku antoi ymmärtää, että kuvavalinta on pielessä, Rönkkösen patsaat Hinnerjoelta ovat paremmat. Todettiin, että näin on. Yksi totesi väliin, että naisnäkökulma on makuuhuoneen katto. Samantien epäiltiin ihmisiä, joilla on Paavo Väyrysen muki kaapissaa. Antti Litjan pokerisilmää ihailtiin.
Minä olen opetellut sellaisen tavan... että, jos en ole ihan varma mitä ajattelen - eli on kaksi keskenään riitelevää ajatusta (olen siis "ambivalentissa" mielentilassa) niin minä nostan ne päästäni pois. Panen istumaan ne tuolille. Toisen (a) tuolle tuolille ja toisen (b) toiselle tuolille. Sitten katselen miten he keskustelevat... Yleensä asiat selviävät. Ps. Joskus tulee riitaa, täytyy myöntää, silloin pistän ne takaisin päähäni. (Muhikoot siellä. Kuin kuhakeitto.)
VastaaPoistaJope Ruonansuu kertoo että hän on tavannut Ihmemiehen. (Älkääs nyt, te taivastelette, ja niin minäkin taivastelisin jollen tietäisi, että...) hän seisoi nakkikioskijonossa Turussa. Hänen edellään seisova ukko tilasi 10 nakkia. Ja sai kans ne, tietysti. Kun myyjä pyysi siltä maksua, 10;- euroa, niin tämä ukko sanoi että "en minä maksa." Myyjä sanoi "kyllä se on maksettava". Ukko sanoi "enkä maksa." Myyjä sanoi, kovemmalla äänellä, "kyllä PERKELE ON MAKSETTAVA!" Ukko siihen "enkä maksa". Myyjä siihen: "sinäpä Ihme mies olet..."
VastaaPoistaSarjassa öisellä nakkikioskilla tapahtuu.
VastaaPoista- Höyrymakkara, sanoi mies käsiään pakkasessa taputellen ja hieroskellen, jalkaa vaihtaen.
- Olkkast hyvä. Onpas herralla punaiset posket, sanoi myyjärouva.
Herra poistui järkyttyneenä kioskilta, höyrymakkaran kanssa. Siitä pitäen hänen kosmetiikkalaukussaan on nähty peittävä meikkivoide.
Tapaus seurauksineen on taivahan tosi.
Minä muuten olin, Iines katiskani, pikkupoikana niin ujo että vohkin äidiltäni puuterirasian. Yritin puuterilla peitellä punastumistani. Minun oli vaikea olla pulpetissa kun ajattelin koko ajan että kaikki katsovat minua. (Ja punaisia poskiani.) Ps. Minulla oli pieni taskupeili. Vilkaisin aina siitä - kun kukaan ei nähnyt - miltä minä nyt näytän. Voi että mä olin ujo!!!
VastaaPoistaTämäkin on niin totta että vielä muutama vuosi sitten en olisi kehdannut tätä tunnustaa. (Nyt se ei minua enää hetkauta.)
Tuommoinen sulattaa sydämen, mikis. Kaikki tämmöinen todistaa sen, että olemme ensisijaisesti ihmisiä, emme sukupuolia.
VastaaPoistaMinä menin niin niin pitkälle, että tilasin kerran vihreää voidetta, jonka oli määrä eliminoida punastumiset. Levitin sitä sitten meikkivoiteen alle. Kissan viikset, kyllä puna siitäkin tunki läpi.
Miksi pitää punastua? Kauhea riesa ihmiselle annetttu. Onneksi iän myötä helpottuu.
Jos on kimpale lihaa, ja toinen kimple lihaa 30 vuotta nuorempi,niin minka ikainen on tama vanhempi kimpale,40 se ei voi olla, silla toinen kimple olsi sitten 10 vuotias ja sehan ei kay laatuun.
VastaaPoistaJa kaiken lisaksi mita nama lihakimpaleet puhuvat kesekenaan?
No eikös se voisi olla vaikka 63, kuten Sauli Niinistö?
VastaaPoistaUskoisin, että voisi puhua vaikka unelmista ja yhteisistä päämääristä. Tai kenties seksistä. Toisaalta, kun se nuorempi kimpale on 63, on se vanhempi 93. Ehkä ikäero kuroutuu umpeen vuosien varrella. Molemmat kuitenkin vanhenevat yhtä nopeasti. Vuosi kerrallaan.
Anonyymi kaivaa verta nenästään.
VastaaPoistaHyvä on. Kaiva vain.
Sillä... en missään nimessä sano, että olisit omituinen. (Vaikka olisitkin.) Koska me kaikkihan teemme sitä mitä me tykätään tehdä.
VastaaPoistaEikö?
Miksi sen Riikosen patsaan nimi on Tyly rakkaus? Eihän siinä ole mitään tylyä, vaan hempeä kohtaus tanssilavalta. Parempi nimi olisi esim. Lyhyt rakkaus - se viittaisi tulevaan.
VastaaPoistaNo onhan se tylyä, että toinen on ihan puolitiedottomassa autuuden tilassa luut sulaneina silmät sumeina ja toinen on kuin jäätävän teräskatseinen kotka vaanimassa uutta saalista. Voisi soittaa taustalla vaikka tämmöistä kipaletta.
VastaaPoistaMissä noin kerrotaan? Minusta siinä on ihan erilainen tarina, kas näin tuumiskelee mies luutunein katsein:
VastaaPoista"...hmmm... painautuu aika lähelle...ihanaa... ai kele, liian ihanaa... yritä nyt pitää poika pokka... ettei se huomaa kohoavaa tunnetilaani... mitä se nyt... miksi se minua katsoo noin tuimasti... onkohan nämä viikset sen mielestä typerät... älä nyt vapise, aikamies... siinä ainakin menee viimeisetkin mahikset päästä saatille... mitä se nyt... mihin se tuota pientä kätöstään nostaa... mitä, kokeileeko se lompakkoani... onneksi siellä on eu-tukihakemukset, niin ei tunne kuinka sydän pompottaa... pitäisikö sille sanoa jotakin... mitä... että onpa pliukas laattia... vähän huumoria... että neiti on haaskan näkönen... heh heh... mutta jospa se ei olekaan neiti... voi vidu sentään... kohta musa loppuu... mitä minä sanon sille kipaleiden välissä... perkule, keksi nyt jotain... kulttuuria... äh..."
(kappale loppuu)
"...kröh... juu.. tuota... paljonko äitees muuten työntää vauhditonta kuulaa?"
Tämä on täysin uskottava tarina haaskoineen päivineen. Kun taiteilija on antanut teokselleen nimen Tyly rakkaus, siitä tietenkin hakee sitä tylyyttä, ja kyllä se miehestä tuossa löytyy, koska nainen on sulaa vahaa rakkauden pauloissa.
PoistaMuutoinkin tältä Riikoselta on töitä, joissa mies esitetään petollisessa valossa, ja usein juuri tanssin pyörteissä vilkuilemassa muita.