8.7.2012

Kesäpäiväkirja 5. sivu: En merkitse vokaaleita asteriskilla


7. - 8.7. Aion opetella kiroilemaan ja manaamaan uskottavasti. Myös kohteen nimittely tulee kyseeseen. Uskon, että se on metodi, jolla susilaumassa pärjää. Jos olisi kiroilukurssi, menisin sille. Minähän kiroan vitusti itsekseni, mutta muiden läsnäollessa siistin suuni. Miksi turhaan, kun en usko syntikäsitteeseenkään? Taidan olla pohjimmiltani aika rivo ihminen.

Tuhmat ja kiroilevat ihmiset nimittäin luovat kilteille odottamattomia paineita, he tekevät kilttien elämästä vaikean, joskus jopa helvetin. Pitää muuntautua uuteen rooliin pärjätäkseen susien laumassa. Jos ei kellään olisi suden roolia, kilttinäkin pärjäisi ja voisi puhua vain kauniita.

Minä olen  siis peruskiltti ihminen, huolimatta jupisevasta salakiroilustani (perkele, vittu, toistaiseksi vain nämä, saatana on kyllä jo melkein huulilla). Tämä uusi herääminen johtuu nyt hammassärystä. Olen jo toista päivää suunnitellut soittavani hammaslääkärilleni tuhman puhelun.  Olen päättänyt olla kovasuinen, koska sellainen saa taatusti kilttiä paremman hoidon joka paikassa. Hammaslääkäri nimittäin ilmiselvästi ei kohta alkavan lomansa takia tahdo ennättää tai jopa ei pelkästään tahdo tutkia jomoilevaa hammastani kunnolla. Ehkä siksi, että se on paikattu helmikuussa hänen toimestaan.

Sain kyllä viime viikolla  pika-ajan, jolloin lääkäri  putsasi hampaan ja fluorasi sen. Antoi varalle penisilliinireseptin, jos hillitön särky alkaa ja Panadol ei riitä. Perusteellinen aika annettiin sitten elokuun lopulle. 

Perkele! En kai minä tilaile hammaslääkärin aikoja syödäkseni särkylääkkeitä ja penisilliiniä hammaskipuun loman ajan! Tahdon, että hammasta rusikoidaan kunnolla, poistetaan siltä se jomotus. Sitä varten hammaslääkärit ovat. Potilasta ei jätetä särkemään turvatonna keskellä kuumaa kesää!  Mutta huomenna siis soitan,  heti seitsemältä.  Sanon napakasti luuriin vastaavalle suuhygienistille - aika kanttura - että ette kyllä lähde lomalle, ennen kuin olette aloittaneet hampaani hoidon, saatana! Täytyy vain toivoa, että ääneni kantaa, eikä spasmi syö sanoistani tehoa, ei ainakaan juuri saatanan kohdalla. Näinkin voi käydä, ja se olisi noloa.

Luulen siis, että kiroaminen auttaa. Sitä paitsi luin, että kiroaminen antaakin yllättäen kuulijalle sympatian tunteita kiroajaa kohtaan. Hänet koetaan läheiseksi.  Näin ehkä minut voidaan panna vielä ennen lomaa jonkin päivän jonon jatkeeksi tai väliin.  

Suomalaiset ihmiset ja eläimet ovat vähän kuin heitteillä kesän ajan. Viime kesänä tavoittelin  eläinlääkäriä kissalle, joka sitten kuolikin loppukesästä. Soittelin kymmeniä puheluja,  yleiset ja yksityiset. Kaikki olivat lomalla tai sitten joku jonka sain hahlolle, oli toinen käsi tuotantoeläimen  perseessä eikä ennättänyt kotikissaa katsoa. Moni suositteli toista lääkäriä, jolle soitin, mutta joka olikin sitten lomalla tai varattu ja joka taas suositteli jotakuta jolle jo olin soittanut.  Taisivat tehdä tämän tahallaan päästäkseen pälkähästä. Soitin hädissäni jopa pariin ihmisten terveyskeskukseen ja kysyin, voisiko ihmislääkäri kirjoittaa reseptin kissalle. Ei voinut. 

Sääliksi käy kesällä sairastuvia, etenkin hammaspotilaita, joille ei riitä aikoja talvellakaan. Suomen terveydenhoidossa on jotakin pielessä, rakenne on jollakin tapaa toimimaton ja hidas kuin neuvostojuna. Saksassa asuva siskoni kertoo usein, miten heillä voi milloin tahansa kävellä sisään terveyskeskukseen tai sairaalaan vaikka poistattamaan luomea tai uusimaan lääkkeensä tai hoitoon, hammaslääkäriin - eikä käynti maksa mitään. Eikä tarvitse huutaa puhelimeen että donnerwetter tai teufel, kun aikoja ei tarvitse edes tilata.

(Valokuva Iines, Sulkakoipikorento suutelee kukkaa)

80 kommenttia:

  1. Arvostan iineksen purkausta. Seuraavaksi toivon että heität pikkupöksysi jorpakkoon. Eihän nekään ole kuin vain tiellä.

    Hyviä nenäliinoja niistä kyllä saisi. Atshii! (Anteeksi.)

    VastaaPoista
  2. Jaa purkausta? Noh, hyväksyn tulkinnan, sillä olen kärvistellyt hammasjomoilun kanssa nyt muutaman päivän, ja se on kuulkaapas viheliäistä, panee kiroilemaan.

    Ei särje kunnolla, ja välillä unohtaa sen. Sitten taas juuri kun on unohtanut hampaan, se muistuttaa olemassaolostaan. Hassuinta on, että hammas on hoidettu muutama kuukausi sitten. Vanha amalgaami vaihdettiin muovipaikkaan. - Kyl nimppal kärssi saa, sanos raomlaene.

    On turvaton olo, kun lääkäri poistuu lomalle.

    VastaaPoista
  3. Minä en juurikaan kiroile, joskus vahingossa joku "sian vitun liipasin!" tai "jennin perkeleen sauli" pääsee huomaamatta.

    Minä uskon persoonalliseen pahaan. Piru on mielessäni siististi pukeutunut; aina solmio kaulassa, prässit ja plankkaukset tiptop. Puhuu viisaan kuuloisesti, kirosanoja ei käytä. Puhessaan vilahtelevat korvikkeet kuten "hiivana", "hemputti", "saateri", "persutti" jne. -> "Nyt lähdetään, Martta, heivanaan täältä!"

    Miksi ne asteriskit kirosanan kaunistavat, eikö sana lueta kuitenkin aivan samalla lailla kuin rehellisesti kirjoitettuna? Mitä rumaa kirosanoissa on, mistä niiden rumuus tulee?

    Joskus helvetin kauan sitten olen kertonut isoäitini kertoman muiston tai tarinan. Lapsista vanhin jätettiin vanhempien poissaolon ajaksi vahtimaan nuorempia, "ettei kukaan kiroile!". Vahti otti tehtävän tosissaan ja häntä harmitti, kun kukaan ei ollut kiroillut ja vanhemmat näkyivät jo tulevan. Sanoi hätäpäissään: "Nyt ne tulee, kirotaan äkkiä kaikki!" - Jokainen sanoi sitten vuorollaan jonkun "kakan!" tai "paskan" ja urhoollinen kaikkensa antanut kotivahti pystyi paukkaamaan vanhemmille: "jokainen kiros!"

    Eläinlääkäreissä on ainakin ollut tuo ryhmä, joka ammatissaan toimii suuntautuneisuutensa tai jonkun muun sellaisen seikan vuoksi. "Mites himputissa me ollaan, Mansikki, tänään voitu?"

    Muistan nyt jo edesmenneen kunnaneläinlääkärin, joka ei kissoja juuri katsonut. Jos suostui potilaan suuntaan vähän vilkaisemaan, parannuskonsteja oli vain yksi: "Piikkiä suosittelisin, niin pääsee kärsimyksistään!"

    VastaaPoista
  4. Sanat ovat yhteisiä sopimuksia, jotka kantavat merkityssisältöjä. Sanan merkityksiä täytyy siten olla useampia, sillä ei ihmisen mieliä ole samanlaisia, vaan erilaisia.

    Kirosanatkin ovat yhteisiä sopimuksia, joihin on ladattu manauksia ja loitsuja - kiroamisen, kunnon täräyttelyn, on todettu helpottavan kipuakin. Luulisin, että kirosanat tuntuvat erityisen pahoilta niistä, joilla on musta mieli. Sieltä kun on hyvä noutaa merkityssisältöä sanaan. Muuten asiaa ei voi kai selittää.

    Silti, runsas kiroilu on tietenkin paitsi sivistymätöntä, sanavaraston köyhyyttä. Eri asia, jos muukin puhe on värikästä ja sitä maustaa jokin reipas ärräpää. Mutta se teinien köyhä vittukieli on tosiaan köyhää ennen kaikkea siksi, että sanan on menettänyt taikavoimansa.

    VastaaPoista
  5. Eräskin sanoi että minä en kiroile ikinä enkä valehtele enkä juo viinaa tai polta tupakkaa. Vähän ajan päästä se haroi taskujaan, löysi vain sytkärin.... "No voihan perkele, jäikö ne tupakat sittenkin sinne Riihimäen Alkon tiskille?"

    VastaaPoista
  6. Sopiminen ontuu selityksenä.

    Kuulostaa vähän virallisen kielenhuoltokomission riemastukselta ja voimantunnolta,kun erehdyksessä kerran saivat jonkun sanan juurtumaan. Kuka sopi mitä kenen kanssa?

    Yhteisestä kultturista ja kokemuspiiristä ne taitavat tulla. Yhtenäiskulttuurin pirstaloiduttua kirosanojen kirollisuutta on entistäkin vaikeampi ymmärtää.

    "Pirun kutsuminen paikalle on pelottavaa!" - "Ai miks? - otas vanha kehveli rööki!"

    Miksi "karhu" ei sitten ole kirosana. Voi karhun karhun karhu!

    Jos kerran sana oli niin voimakas, että oikein peitesanoja keksittiin, jottei elukkaa olisi tarvinnut mainita - olisihan senkin pitänyt kirosanaksi muodostua.

    Sana oli ensin, viisaat tulivat sen jälkeen.

    VastaaPoista
  7. Anonymmin vitsistä mieleen tuli pappi joka katuvaa lohdutti: "Älkää himputissa tehkö niinkuin minä teen, minähän olen vain ihminen!"

    Tahtoi itseään tuollakin korottaa.

    VastaaPoista
  8. Ei ei, Riku, ei sopiminen tarkoita minkään yleisen ylemmän instanssin, vaan puhujien, kansan antamia merkityksiä, jotka ovat yhteisiä sopimuksia! Siihenhän juuri viittaan, kun puhun useista mielistä.

    Kieltä ei anneta ylhäältä, vaan se tulee puhujilta. Kieli syntyy kansan parissa, ja tietenkin myös sanat merkityksineen.

    Sitten on lisäksi se taho, joka tutkii kieltä, sellaisena kuin se on ja kasaa sen kirjoitetuksi kieleksi, jolla on oltava lainalaisuutensa ja norminsa, jotta se pysyy elossa. Näiden normien toteaminen voidaan kokea ohjailuna. Normitonta kieltä ei ole.

    VastaaPoista
  9. Aikonaan, kun opin sanan "asteriksi" opin myös "nonparellin". (Ja myös "sirkumafleksin".) Kamalan ylpeänä menin sanomaan Hemmi-tädille - se pesi sillä hetkellä saunassa pyykkiä - että "tiedätkö Hemmi-täti mitä tarkoittaa nonparelli?" "E", se sanoi ja oli hikinen. Katselin häntä. Sitten se sanoi "meeppäs pois pyörimästä siitä mun jaloista". Minä menin.

    Ps. Nyt muuten lähden tietylle reissulle (en vielä Kharon virralle) ja vaikenen joksikin aikaa. Pärjäättehän? Ps. Tuohon viimeisesen lauseeseeen, vaikka se onkin vain yksi sana, taisi lorahtaa aimo annos satiiria. (Mutta ihan oikeasti: mitenhän mahdatte pärjätä?) No, voihan vittu! Nyt noita satiirisia lauseita onkin yhtä'äkkiä kaks. Saatana, tästä ei tule mitään, perkele. (Poistuu kiukustuneena keittiöön. Ja ottaa oluen. Ja vähän ajan kuluttua toisen. Ja Leppyy. Mutta ei keksi enää mitään, mitä sanoisi.)

    VastaaPoista
  10. Kyllä me pärjätään. Täällä pärjätään ilman joka ikistä iikkaa, yhtä kerrallaan. Ilman minua täällä juttu luistaa hyvin, olen huomannut. Sitten ei pärjätä, jos joka ikinen on pois yhtaikaa. Vaan toivottavasti tulet terveenä takaisin, menet sitten vaikka lähi-Siwaan saati ulkomaille.

    VastaaPoista
  11. Pärjätään, perkele. Veikko Huovinen ehdotti aikoinaan lyhyissä eroikoisissa, että miksei Yle voisi vahvistaa niitä taukotekstejä "valitamme häiriötä" jne pienillä voimasanoilla: Valitamme, saatana, häiriötä. Olisi niin kuin uskottavampi ja sympaattisempi.

    Minähän se mietin näitä kirosana-asioita jo lapsena. Koska olin oppivainen lapsi, en kiroillut vahingossakaan 6-vuotiaaksi asti. Sen sijaan pohdiskelin asiaa ja kysyin jumaliselta tädiltäni, että "täti, eihän muun maan ihmiset osaa suomea?". Ei osaa, sanoi täti. "No, mistä ne sitten tietää, että mulukku on kirosana?". Ei ne tiedäkään, sanoi täti, mutta Jumala tietää.

    Aika vakuuttava vastaus. Kun opin lukemaa, etsin Raamatusta kohtaa, jossa kiroilu kielletään. Eihän sitä saatana löytynytkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huovisen ehdotus on kerrassaan hupaisa. Tuo olisi metodisesti taitava keino lievittää kuulijan tai katsojan ärsytystä häiriön vuoksi: ennakoidaan hänen tuntemuksensa, saatana.

      Minä sanoin muuten lukioikäisenä vahingossa äidille "voi vittu", ja sain siitä hyvästä äidin sormet tarttumaan ohimohiuksiini. Se ei ollut klassinen tukistus, vaan osittain symbolinen. Toinen käyttämäni sana, josta äiti suivaantui, oli perseensuti.

      Minulta yksi isänpuoleisen suvun vanha täti kysyi kesävierailulla, että tahdotko Iines aamupalaksi mulukkuja. Täti kysyi vakavana, olihan hän sosiaalialalla.

      Poista
    2. He heh. Heh hhehh hheehheh.

      Tapsa, tunsitko Lahden Vesan? Kuulin tänään että hän kuoli eilen. Hän oli mainosihminen Jyväskylästä, toteutti paljon mm. Aren juttuja. Minulla on surullinen olotila. Hän oli minun ystäväni. Ja hyvin huomaavainen, kaikella tavalla, ihmisenä.

      Ps. Kerran, kun täälläkin haukuttiin mainosmiehiä - prostituoiduksi tms. - ajattelin Vesaa. Hän on, tai siis oli, hieno ihminen. Ja taiteellinen... sitähän mainosmiehet yl. ovat.

      Tapsa on kans musta hieno ihminen. Ja van Vaari. (Ja Riku Riemu vaikka hän ei - kai? - olekaan Reklaamiukko?) No, Riku, "eiväthän kaikki voi olla täydellisiä"? (Tai miten tämä leffa "Piukat Paikat" loppuu...? Hyvä elokuva.)

      Niin. Naisista en nyt tässä yhteydessä puhu.

      Poista
    3. ”Nobody's perfect”

      Poista
    4. Kiitos Mikis osanotosta. En tuntenut Vesaa muuta kuin nimeltä, mutta kun ajattelen oikeasti tuntemiani mainosihmisiä, niin poikkeuksetta he ovat hienoja ja luovia persoonia.

      Sitten tietysti mainosmaailman liepeillä pyörii kaikenmaailman kauppalopoja ja entisiä hipitionisteja, sellaisia joita pyörii aina siellä missä tapahtuu, salamavalot räiskyy ja raha vaihtaa omistajaa, mutta eivät hekään sinänsä pahoja ole, omalaatuisiaan vaan.

      Poista
  12. Iines, jos hampaasi ei toinnu, niin särkypäivystykseen mars! Kyllä siellä teidänkin mökkikontujen suunnalla sellainen täytyy olla, kunnallinenkin. Ei ihmistä voi pitää kuukautta vaivaavan hampaan kanssa.

    Yksi tuttu nainen kiroili kuin pahin satamajätkä - kiroilevatkohan he? - eräässä stressaavassa tilanteessa. Se oli hämmentävää ja täysin toisentyylistä kielenkäyttöä kuin hänellä yleensä. Ajattelin, että hänen stressinsietokyvyssään taitaa olla parantamisen varaa.

    VastaaPoista
  13. Hammas on toisaikainen, ja esimerkiksi tällä hetkellä sitä ei särje, tai jomota; kyseessä ei ole siis varsinainen särky vaan hiljainen ärsyttävä jomotus.

    Uskoakseni saan ajan tällä viikolla, jos soitan huomenna ja valitan tarpeeksi. Kun jomotus ei tunnu, uskon että se ei palaa, sitten kun se palaa, hermostun siihen totaalisesti.

    Minulla on siis valmis aika elokuun lopulle ja lupa mennä toiseen fluoraukseen ilman ajanvarausta klinikalle tällä alkavalla viikolla, ennen heidän lomiaan.

    Kesäpaikallani on arkipäivisin kyllä kunnallisen päivytystä, mutta kun tämä hammas on juuri kevättalvella paikattu, tuntuu hassulta, että toinen lääkäri päättäisi, mitä sille tehdään. Vaikka asiantuntijahan hänkin on.

    Yksi naistuttuni kiroilee myös kuin tukkimies, ja häneltä tulee kaikki pahimmat kirosanat ja muutama ruotsalainenkin joukossa. En voi mitään sille, että seuraan hänen puhumistaan mielenkiinnolla ja suurella huvituksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs ne ruotsalaiset kirosanat ovatkaan? Fy fan, tammefan, helvete ja sjutton också?

      Kaikki suomenruotsalaiset ystäväni, ja heitä on paljon, väittävät, että suomeksi kiroileminen on aivan toista kuin ruotsiksi.

      Poista
    2. Tämä minun tuttuni sanoo: fy vittan.

      Poista
  14. Ei siellä päivystuksessä varmaan tehtäisikään kuin väliaikainen paikka ja oma lekurisi hoitaisi homman loppuun elokuun lopulla.

    Toivottavasti jomotus pysyy pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan, hampaassa on siis tuore paikka, siinä oli ensin väliaikainen paikka helmikuussa ja sitten pantiin uusi muovipaikka vanhan amalgaamin tilalle. Röntgenkuvassa ei näkynyt silloin mitään, joten ihmettelen, ryhtyykö toinen lääkäri ottamaan uutta paikka pois, kun reikä on kerran hoidettu.

      Noh, tuo on minun arvailuani, lääkäreillä on toimintatapansa. Luulen, että kuitenkin soitan omalle lääkärille huomenna ja kysyn, voitaisiinko nyt kuitenkin katsoa hammasta vielä ennen lomaa ja jatkaa sitten elokuussa. Kyllä se jomoilu kuitenkin palaa, ja nytkään en uskalla syödä esimerkiksi jäätelöä, vaikka on helteet, vihlonta on karseaa.

      Poista
  15. Toivottavasti, Iines, saat apua. Hammassärky on kyllä niin kamala vaiva, ettei siihen enää kaipaisi tappelua vastaanottoajoista! Ja kuitenkin hampaiden kunto on koko terveyden kannalta merkitsevä. Muutama päivä sitten radiossa em. asiasta taas kerran muistutettiin.

    Samaisessa ohjelmassa nuori naistoimittaja kertoi, että ei viiteen vuoteen ollut käynyt hammaslääkärissä. Kun hammas sitten alkoi oireilla, oli pakko hakeutua hoitoon. Tarkastuksessa löydettiin peräti 10 reikää! Syytä pitkään hoitamattomuuteen piti nolona selitellä. Se oli laiha kukkaro ja hammaslääkäripelko.

    Tarinassa oli onnellinen loppu. Koska jonotus kunnalliselle hammaslääkärille olisi kestänyt puoli vuotta, sai nainen julkiselta puolelta maksusitoumuksen, jolla oli oikeus hoidattaa hampaat yksityisellä hammaslääkärillä. Kolmen viikon päästä järjestyi aika, ja hampaat paikattiin kolmessa erässä. Muisteluksensa päätteeksi toimittaja hämmästeli, että paikkaus tapahtui täysin kivuttomasti. Tätä hämmästelin itsekin. Kymmenen hampaan kivuton paikkaus - se on utopiaa! Puudutuskin tuntuu, ei se ainakaan kutita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhea tuo tarina, mutta onnellinen loppu! Minä käyn hammaslääkärissä vuoden - puolen vuoden välein, tulee kutsu ja käytäntö on ollut hyvä. Tästäkään syystä en halua vaihtaa lääkäriä.

      Puudutuksessa minua vaivaa eniten se kasvolihasten puutuminen ja katson aina välillä peilistä, joko lihakset ovat palautuneet. Kammottava tunne, kun lihas ei toimi.

      Sain siis ajan omalta lääkäriltäni huomiseksi, kuten alempana kerroin!

      Poista
  16. Totta on, että silloin kun suututtaa, ei kannata alkaa sylki pärskyen syytämään. Perkeleet ja saatanat eivät silloin mene perille.

    Kun autossa on aivan naurettavan pieni tavaratila, mainosmies sanoo hyryrysyn tavarakuljetus kapasiteetin olevan kokoluokassaan loistelias.

    Sellaisesta kannattaa ottaa oppia.

    Taidetta se jo on, kun Jukka Kajava sanoi jostain Virtasen ja kumppaneiden hupailusta, kyseessä olevan maassamme lähes ainoaa vakavasti otettavaa huumoria.

    Minulla on sellainen tapa, että jos joku kysyy miten menee, niin vastaan, että olosuhteet huomioonottaen hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan suuttumustilassa se perkele tulee kuitenkin tunteella, mikä on hyvän kirosanan käytön konteksti. Ehkä huonoa kiroamista onkin funktioton kiroaminen, kirotaan huvin vuoksi, ilman tunnetta.

      Kirosana ei saa olla täytesana, sen tulee sisältää tunne-efektejä!

      Poista
    2. Juurikin näin, Iinukka, nyt osuit asian ytimeen (taas kerran). Funktioton kiroaminen se juuri ärsyttää, ei aiheellinen. Ja sille vittu-sidesanalle me tämän ikäpolven ihmiset emme näe funktiota. Ehkä sellainen silti on?

      Poista
  17. Lahden Vesa kuoli eilen. Tänään en asioita ajattele. Huomenna lähden maahan, jossa nyt on helmikuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Lahden Vesaa.

      Olen miettinyt jo monta kertaa, missä maassa nyt on alkava kevät. Vähän minä maailmasta tiedän, mutta se on vajaa puoli vuotta eri aikaa kuin omamme, joten ei se ainakaan Australia voi olla. Jos olisi nyt karttapallo edessä, katsoisin, mikä vyöhyke tulee kyseeseen.

      Poista
  18. Iines, eikö olisi helpompaa mennä toiselle paikkakunnalle, josta saisit heti ajan. Onhan Sinulla autokin millä mennä Miksi kärsit turhaan, hyvä ystävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, soitin äsken kuitenkin omalle lääkärilleni, joka tuntee tämän hampaan historian ja on sen paikannutkin, ja sain sen ajan huomiseksi! Ei tarvinnut kirota, vaan hän oli kuulemma varannut sen alustavasti viimeisen viikon kalenteriinsa jo edellisen viikon puheluni perusteella, jos soitan uudelleen. Kai ne siellä ovat hiessä päin töittensä kanssa, kun vanhojen tuttujen potilaitten säryt eivät lomakalenteria tottele.

      Muutoin nyt taitaa jo olla voimassa se uudistus, että lääkärinsä paikkakunnankin voi valita vapaasti. Vielä pari vuotta sitten esimerkiksi kesämökkiläinen sai huonompaa palvelua vieraalta kunnalta, joutui jonottamaan tun titolkulla ja viemään itse laboratorionäytteensä kauas laboratorioon, kun oman paikkakunnan asukkien näytteet otettiin luukulla ja toim itettiin laboratorioon. Myös maksuluokka oli kalliimpi ja lääkäri se nuorin sijainen.

      PS Haluan korostaa sitä seikkaa, että en missään vaiheessa sanonut lääkärille, että hammasta särkee, vaan tapani mukaan vähätellen, että sitä välillä jomoilee ja välillä ei huomaa mitään ja voin hyvin purra sillä (pelkään hampaan vetämistä hillittömästi). Ja että kuitenkin haluaisin, että vähän katsottaisiin.

      Poista
  19. En malta vielä olla pohtimatta väärän viestinnän merkityksiä monessakin asiassa.

    Minä viestin väärin, annoin hammaslääkärilleni kaunisteltua tietoa, johon hän luonnollisesti reagoi ammattimaisen pätevästi ja jopa eettisesti: tuolla ei särje haittaavasti, se pannaan b-osastoon ei-kiireelliseksi, mutta tarkkailulistalle hoidettavaksi.

    Jos olisin heti sanonut, että hammasta jomottaa ja kirvelee melkein koko ajan ja se vihloo hillittömästi, jos henkäisenkin sisääni viileää ilmaa tai juon kylmää, olisin saanut ajan heti.

    Vaan en minä tuota sanonut, en osaa valittaa vakuuttavasti. Viestin itselleni ominaisesti vähätellen vaivaani ja sitten ihmettelen suureen ääneen, miksi minua sorretaan. Ja miksi kummassa ajatuksiani ei lueta? Ja että pitääkö tässä ruveta raivoamaan ja kiroilemaan aggressiivisesti, häh?

    Suuri osa konflikteista pohjautuu väärään viestintään. Ihmiset sanovat toisin kuin ajattelevat tai kuin asia on, antavat suodatetun kuvan tilanteesta. Sitten ei havaita, että vastaanottaja toimii vain annetun viestin varassa eikä pysty lukemaan todellisia ajatuksiamme ja tarkoitusperiämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta olen havainnut sellaisenkin asian, en tiedä päteekö tämä teihin toisiin, että kun istun hammaslääkärin odotushuoneessa tai jopa tuolissa, en enää muistakaan mitä hammasta särki ja särkikö ollenkaan... siis vähän tällainen mustapääläinen tunnelma.

      Poista
    2. Minulle kävi vähän samoin edelliskerralla, viikko sitten, kun olin näyttämässä kipeää hammastani. Tänään hammaslääkäri kysyikin, että joko tiedän, mitä hammasta särkee.

      Poista
  20. Hyvä draamakaan ei korvaa totuusarvoa vaikkakin ylläpitää lukijamäärä -estrusta.

    Tuo hampaiden putsaus ja fluoraus on kuin auton huollon korvaaminen pesulla ja vahauksella. Penisilliinikuurille ja Panadolille olisi todennäköisin vaihtoehto perusteellinen juurihoito, koska jossain leuan alueella muhii tulehdus, tai sitten, uusi paikkaus aiheuttaa hermoärsytyksen. Varmimmin oire katoaa hampaan poistolla.

    Tuollainen vertailu Saksan terveydenhoitojärjestelmään on tahallisen provosoiva tai tietämätön. Saksassa terveysmenot rahoitetaan yksityisillä ja julkisilla kassamaksuilla jonka maksavat työnantajat ja työntekijät palkastaan. Ne ovat kuitenkin reippaasti suuremmat ja kuin Suomessa, koska suosii kallista erikoissairaanhoitoa.


    Minua käy sääliksi hammaslääkäreitä jotka jotuvat sietämään muutoin oireilevia potilaitaan, puhumattakaan kunnan eläinlääkäreistä.

    VastaaPoista
  21. Ei hampaitani putsattu - pidän niistä sähköhammasharjalla ja hyvällä hammastahnalla kyllä huolen säntillisesti kaksi kertaa päivässä - useampi harjauskerta kuluttaa hammasta ja saa ikenet vetäytymään liian ylös. Käytän lisäksi ajoittain apteekista saatavaa bakteereja tappavaa suuvettä purskuttelemiseen, tätäkään ei liian usein. Syön myös apteekkipurkkaa, joka on uusi innovaatio ja puhdistaa suun bakteereista aterioinnin jälkeen.

    Vain jomoileva takahammas siis jynssättiin erilaisilla poralaitteilla. Sama hammas fluorattiin, koska hammaskaula on kuulemma liiaksi esillä kyseisessä hampaassa. Fluorin on määrä suojata arkaa hammaskaulaa ja luuta joka näkyy jostain. Lisäksi siellä on jokin kolo, jota ei kuulemma itse saa millään pelillä täysin puhtaaksi.

    Siis en ole ottanut sitä penisilliinikuuria enkä muuten Pandoliakaan, sillä olen varsin huono särkylääkkeiden syöjä. Lääkkeet ovat varalla ja päätyvät yleensä vanhentuneita takaisin apteekkiin.

    Huomenna on siis oman hammaslääkärini aika, ja käsittääkseni vaihtoehto onkin juurihoidon aloitus ennen lääkärin lomaa. Syy, miksi siihen ei heti ryhdytty on siis se, että kyseessä on elävä ja hiljakkoin hoidettu hammas. Alkuepäily on siis ollut amalgaamipaikan vaihto muovipaikkaan, joka aiheuttaa usein vihlontaa ja ehkä särkyäkin monta kuukauttakin. Siksi fluoraus ja puhdistus ensi toimena - hammaslääkäri osaa asiansa.

    Ei tulehduksissakaan muuten mennä niin radikaaliin toimenpiteeseen kuin hampaanpoistoon, jos hammas on elävä hammas. Yleensä poistetaan vasta, jos juurihoidettu hammas alkaa särkeä. Näinhän minulle oli käydä aiemmin. Kuitenkin, juurihoito uusittiin ja nyt se hammas on hyvä.

    VastaaPoista
  22. Olen, anonyymi, kyllä selvittänyt aikaisemmin - kuten sinun tarkkana poikana luulisin huomanneen - sen tosiasian, että saksalainen työntekijä maksaa sairauskassaan kuukausipalkastaan ison summan.

    Useimmat saksalaiset ovat kuitenkin tyytyväisiä tähän järjestelmään, koska se toimii ja takaa hoitoonpääsyn haluttaessa ja heti kun on tarve, eikä sitten, kun syöpädiagnoosista on kulunut kolme kuukautta - niin kuin meillä. Minäkin maksaisin toimivuudesta.

    VastaaPoista
  23. ". . jolloin lääkäri  putsasi hampaan ja fluorasi sen."



    Muutoin,

    mistä tuo "osoitteeton", helvetinmoinen rutina jos hammaslääkärit ovat ammatinsa osaavia ja tarkka diagnoosi oli alun alkaenkin selvillä,

    sitäpaitsi,

    fluorihammastahnalla pesu riittää aikuisen hampaiden fluoraukseen, siitäkin huolimatta, että on väärällä harjauksella paljastanut ienrajaansa.

    ja,

    Suomessakin voi maksaa enemmän terveyspalveluistaan että pääsee haluamalleen yksityislääkärille. Ja on turha valittaa ettei hammashoitoa saa jos on kerran niinkin valveutunut hampaidensa hoitaja, kun kerrot olevasi.

    VastaaPoista
  24. Helvetinmoinen rutina on hammasvaivaisen ihmisen hermostunut parahdus. Ihminen on ärtynyt, kun on kipeä eikä tiedä, miten tilanteen saisi hoidettua. Tässä oli takapiruna myös hammaslääkärini juuri alkava loma. Pelkäsin, etten saa hoitoa ja tulee karmea särky juuri, kun alan saada vieraita tänne muista maista.

    Olen nyt kun olen saanut tilanteen hallintaan analysoinut sen mielessäni ja näenkin virheen juuri itsessäni ja väärässä viestinnässäni. Hukkasin aikaa kun en heti kertonut hammaslääkärille, miten hankalaksi jomotuksen koen. Kai minä elättelin mielessäni toivoa, ettei siinä olisikaan mitään, kun vähättelin.

    Tämä hammaslääkäri on nimenomaan yksityinen ja itse valitsemani. Terveyskeskuksen olematon hammashoito on käsittääkseni farssi.

    VastaaPoista
  25. PS Olen myös edelleen täällä mökillä, korvessa, kaukana hammaslääkäristäni, joka on siis Pikkukaupungissa. Siksikin mietin, kuka hoitaa ja missä. Joudun ajamaan sinne edestakaisin huomenna.

    VastaaPoista
  26. Lainsäädäntö ei ole tarkoitettu noudatettavaksi, mm. kunnat ovat sen tuolla ilmaisen hammashuoltonsa toimimattomuudella todistaneet.

    Sattuneesta syystä olen tässä internetistä tutkaillut erilaisia kirjallisia huijauksia, tapauksia joissa kirjoittajalla on ollut ns. Ketun häntä kainalossa.

    Mielenkiintoista on, että todisteilla ei kaikkiin ihmisiin ole mitään vaikutusta. Hieman eri asiaa, mutta Urkin luottomies ja huijari Olavi J. Mattila kertoi televisiossa vielä tuomionkin jälkeen, kuinka vakaasti uskoo nigerialaiskirjeiden tuovan uskomattoman tuoton. Rahat ahvääreihin oli kupannut kavereiltaan, ruokakauppaan oli satatuhatta markkaa pystyyn pelkkää ruokalaskua.

    Blogi on helppo alusta huijauksille. Aiemmin pajastui Damaskoslaisen lesbotytön blogi, jossa sydäntäsärkevästi kuvaili kauheaa elämäänsä. Huijauksille ylipäätään juuri tunteikkaat tarinat ovat ominaisia. Tekijä on joko hyötymismielessä tai jonkinlaisten mielenterveydellisten fixaatioiden kautta liikaa samaistunut lukemaansa.

    Milenkiintoinen maailma oikeasti on kirjallisuus, kuinka paljon siellä on huijauksia, jotka eivät ole paljastuneet?

    Tunnettuja ovat Hitlerin päiväkirjat, Howard Hughesin muistelmat ja monet monet muut. Carlos Castaneda-nimisen, sanotusti kultiksikin muodostuneen, huijarin kirjoja näkyy vielä 90-luvulla Suomessa ilmestyneen.

    Nyt tutkivat journalistit liikkeelle, kirjallisuuden huijauksista löytyy varmasti otsikoiden aihetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tulee Carlos Castanedaan, niin hän on siinä mielessä hyödyllinen huijari, että ainakin Matka Ixtlaniin on antanut virikkeitä monelle "itsensä etsijälle".

      Todennäköisesti hän kertoo siinä vanhoja legendoja ja viisauksiakin, eikä ihan kaikki ole itsekeksittyä hölynpölyä. Vasta myöhemmissä kirjoissaan hän alkaa keksiä omaa soopaansa ja kehittää kaikenlaisia draamoja - siinä vaiheessa minäkin sain tarpeekseni ja heitin kirjan nurkkaan.

      Huijaaminen on taitolaji. Täytyy nähdä se raja, jossa juttu menee liian paksuksi ja jonka jälkeen hyväuskoinenkin ihminen ymmärtää joutuneensa kebab-kioskille.

      Poista
    2. Castanedalla kierrokset ehkä yltyivät liikaa, kun katseli pankkitilinsä saldoa.

      Surulliseksi tällaiset enkeli-elisat minut saa. Vakavasta aihesta huolimatta ylöspano koko jutussa on sellainen, että se tuuppaa asioihin arvioivasti suhtautuvat äkkiä kauas. Enkeli itkemässä hautakivellä - voi vee!

      Jos tarina osuu liian täydellisesti kaikkeen käytyyn keskusteluun jostain surullisesta asiasta, syytä epäillä kynnys ylittyy, etenkin jos kirjoitukset sisältävät voimakasta tunnepitoista hehkutusta.

      Ihmiset ovat nähneet niin paljon hollywoodia, että totta on vain sellainen, missä tunteet jylläävät myrskyn lailla: - dramaattisesti uhri isä paljastuu koulukiusaajaksi, luultavasti hän on salaa myös kreivi ja suuren sukutilan omistaja, joka pukeutuu kulkuriksi, koska hänellä on ongelmia suuren rakkautensa kanssa. Jos tarina ei nyt keskeydy, luultavasti hän paljastuu myös äitinsä isäksi ja velipuoleksi, jota turhaan on odoteltu saapuvaksi.

      Poista
  27. Kirjallisuushan on itsessään sanoilla huijausta.

    En siis oikein osaa närkästyä huijausajatuksesta, sillä huijaus on taitolaji. Niin moni asia on huijaamista, se on nimenomaan taito- ja taideasia. Sulka huijarin hattuun!

    VastaaPoista
  28. Klovnin työ on huijaamista, näyttelijän työ on huijaamista, mainosmiehen työ on huijaamista, bloggaajan työ on huijaamista - tässä joitain esimerkkejä.

    VastaaPoista
  29. Yritätkö, Riku, vihjata, että Iineksenkin blogi on huijausta?

    Että todellisuudessa Iines ei olekaan siro emeritaopettajatar, vaan iso karvainen antipedohomofiili, joka käyttää härskisti hyväkseen Mikistä, minua ja Japea?

    Voi olla tottakin, mutta antaa perkele mennä vaan. On se sen arvoista.

    VastaaPoista
  30. No, ihan tuota en tarkoittanut. Teidän kolmen otaksun kuitenkin olevan naisasiaunionin agentteja.

    Asia tietysti pompsahti kirjoituksestani vähän orpona ja irrallisena muusta ketjusta.

    Romaaneissa mielikuvitus on ilmeisestikin vapaa, kirjailija saa aika vapaasti sijoittaa omakeksimiä outouksiaan, eläneiden ihmisten tekemiksi tai sanomiksi. Oranenkin, vanha politiikan ja kaikkien alojen erikoisasiantuntija, kirjoitti jonkun höpöhöpö-kekkonen kirjan.

    Helposti sellaisesta muodostuu "keisari Nero"-ilmiö. Hänestä ei kai paljoa tiedetä, silti useimmat meistä ovat varmoja, että sytytti Rooman palon ja teki kaikkia muita eriskummallisuuksia.

    Aika monet "suurnimet" ovat kirjoittaneet tekemisistään höpöhöpöjä, legendat elävät ja ja jatkavat elämäänsä.

    Tai toimittajat tekevät jonkun vastavuoroisen asenteellisen kirjoituksen, kuten tannoinen kuukausiliitteen Sallinen- Mirri-juttu. Uskottavuudessaan samaa tasoa kuin entisetkin legdendat.

    VastaaPoista
  31. Minua Iines on ainakin käyttänyt hyväksi ja rankasti, eikä loppua näy...

    VastaaPoista
  32. En minäkään sanoisi "iso karvainen antipedohomofiili" mutta vertaisin kylläkin "Maitolavan prinsessaan".

    http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcREQHusZADzyZBzjAnJsPBSgoROdNwFfOyn1Gd2p0HbpACDpm4u

    Liippaa kyllä aika läheltä kun tuohon kuvittelee legginsit persjalkojen ja pierettimien verhoksi ja pyyhkäisee hymyn vähän karummaksi.

    Emerita -määre taisi olla lievää vittuilua?

    VastaaPoista
  33. Rikuhan nyt ilmiselvästi harhauttaa, ja on todellisuudessa päiviräsäsläinen, joka koettaa murtautua blogien pahuuden linnakkeisiin herkullisella päivän pannullaan. Mikis on oikeasti harmaa byrokraatti, säntillinen pikkuvirkamies, joka haaveilee matkustamisesta ja ankarasta paheellisesta elämästä. Tapsa taas on, kuten Riku sanoi, ehdottomasti tuikea feministi, oletettavasti Tulva-lehden oikolukija ja leiskaaja. Jape on ihan oikeasti maahanmuuttokeskuksen tiedottaja, joka pitää innostavia luentoja maamme rikastamisesta ja kirjoitttaa sytyttäviä artikkeleja uussuomalaista maahan tulijoista. Erikoisen tunettu hän on koskettavista henkilökuvauksistaan. Onpa hän päässyt Inhimilliseen tekijäänkin Maarit Tastulalle avautumaan.

    Ja tuo kalvajana tunnettu anonyymi, tuossa ylläkin, on tietenkin Iines itse, joka haluaa virtaa ja sävyjä blogiinsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidät on nähty.

      Poista
    2. Mielenkiintoinen ja jopa hauska tulkinta Iinekseltä. Hän vain unohti kohdallani mainita, kuinka tykkää estoitta ratsastaa minulla aina tilaisuuden tulleen. En pane pahakseni tätä pientä unohdusta.

      Poista
    3. Unelmani on, että yhdessä Päpän kanssa lojumme aurinkotuoleissa helvetissä ja siemailemme rommicolaa jäillä. Äijänsä, sen tyhmän papin, minä olen aiemmin taluttanut nenästä lapioimaan lisää hiiliä,ettei tule holotna. Nimittäin itselleen, me Päpän kanssa olemme lämpimiä aivan muista asioista. Katselle näjetten internetistä rivoja.

      Poista
  34. Ei auta peräruiskeet,

    Ei poisto amalgaamin.

    Ei tv-shopin tyynykään, se anatoominen.

    Ei auta voimajooga,

    Ei auta sorkkarauta.

    Ei auta ruoho eikä aerobic.

    Yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä.

    Meditoin ja paastosin ja uin ja rakastuin ja

    Opiskelin kieliä ja luin filosofiaa.

    Harrastin runoutta ja teatteria.




    Ei auta bingolotto

    Ei auta viinan otto

    Ei auta jumalauta ei, mitä mä teen?

    Teen retken meren rantaan tuulipuku suojan antaa

    Ulkoiluhan rauhoittaa, sehän on hauskaa

    Syön piirakan, kiroan sen makua

    Vedän keuhkoihin merituulen löyhkäävän hien




    Sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta en

    Olen ystävien kesken yksinäinen

    Aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään

    olen liian hauska yrittämäänkään

    VastaaPoista
  35. Hyvä Iines! Sinä sait minut nauramaan aivan vedet silmissä ja anteeksi vain, että niin tein, koska olisi varmaan pitänyt ottaa ihan tosissaan. Mutta tänään oli muuten niin ankea päivä että vatutti ihan kaikki.

    Kiroilen kyllä kuin merimies, varsinkin jos lyön varpaani sängyn tai tuolin jalkaan, silloinhan on oikeus kiroilla? Muuten ei. Juttelin kerran papin kanssa ja perhana livahti aivan kuin varkain kielen alta ja sanoin että sori ko kiroilin, joka näytti häntä vain huvittavan, joten selvisin pelkällä hämmennyksellä. Lapseni kanssa keksittiin aikoinaan omia kirosanoja ja ne toimivat aivan perk.. siis perikleen hyvin.

    Kuva vei jälleen kerran mieleni ja kieleni:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun huomasit kuvan, Mustis!

      Ja hyvä, jos juttu nauratti, niin oli tarkoituskin, vaikka toki tosissani olin uhossani.

      Poista
    2. Äitini sanoi aina, että "kiroaa kuin lohilappalainen". Se oli ihan yleinen sanonta Oulun tienoilla, vaikka näin jälkikäteen ajatellen vähän outo.

      Poista
    3. Tapsa: Ruijanlappalainen on myös aika tuttua vähän alempaa Oulua:)

      Poista
    4. Ja nyt tulee perkettä niin maan perusteellisesti.. tarkoitin tietenkin alempana kuin oulu, oulua alempana, ei ylempänä.. en tarkoita enää mtn.

      Poista
  36. No niin, hammaslääkäriltä tultu ja juurihoito aloitettu. Se vaan, että hammaslääkäriltä katkesi juurikanavaneula, kun hän poraili sitä kanavaa. Pyysi vain uuden neulan, muttei sanonut minulle mitään. Nyt mietin, jäikö se neulan kärki hampaan sisään...

    Täytyy kysyä ensi kerralla, kun elokuussa menen. Ilmeisesti jäämisestä ei kuitenkaan ole haittaa. Pääasia, että hoito on kuitenkin aloitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä muuten tiedät, että neula katkesi, jos lääkäri ei sanonut niin? Jos se menikin jotenkin muuten vaan pilalle; esim. vääntyi?

      Poista
    2. Lääkäri sanoi hammashoitajalle, että "neula katkesi" ja "annatko uuden". Reagoin noihin kuitenkin vasta kotona, jotenkin tajuntani ei suostunut käsittelemään niitä heti.

      Kaikki kävi sen jälkeen aivan normaalisti, ja hammaslääkäri käyttäytyi tapansa mukaan ihan asiallisesti. Hän jynssäili hammasta ja pani sinne joitain lääkeaineita ilmeisesti ja väliaikaisen paikan. Hän on hyvin taitava lääkäri, seudun parhaana pidetty.

      Eipä tässä kai mitään, uusi aika on elokuun lopulla, jolloin kysyn asiaan suoraan mutta ihan kiihkotta.

      Poista
    3. Siis se vielä, että hän ei sanonut minulle mitään siitä, että hampaaseen olisi jäänyt neulanpää - tämä kuuluu lukemani mukaan ilmoittaa potilaalle, se on potilasvahinkosäädöksen ohje. Hän vain pyysi hoitajalta uutta neulaa katkenneen tilalle.

      Poista
  37. Ei jäänyt neulan kärki hampaaseen.

    Erään luokattoman kirjaiijan teosta taannoin yritin lukea. Siinä hammaslääkäri kidutti ihmisiä poraamalla ikeneen! - Mitä järkeä sellaisessa on, eikö kirjailijalla todellakaan liiku päässään kuin silmälasit. Ikeneen poraamalla saa toki verenvuotoa ja kipuakin, mutta jo Dustin Hoffmanin maratoonari-elokuvasta olisi maapalan pitänyt oppia, että hermoon pitää porata.

    VastaaPoista
  38. Kunpa ei olisi jäänyt! Nimittäin erehdyin lukemaan netistä potilastarinoita aiheesta "poranterä juurikanavassa", ja siis semmoista tosiaan tapahtuu. Sain kyllä käsityksen, että se kuuluu ilmoittaa potilaalle, ja minulle ei ilmoitettu. Aion kyllä varmistaa asian, jotta saan rauhan. Toisaalta suuri osa nettitiedosta sanoo, ettei siitä tavallisesti ole mitään haittaa, jos jää. Kummastuttaa vain, ettei minua informoitu, jos jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinaatko, että lekuri ilmoittaa kysellessäsi, että jäi, jos jäi? Ehei, lekuri on ihan hipi hiljaa, eikä sano mitään...tai korkeintaan valehtelee, että ei jäänyt, vaikka jäi.
      Mielenrauhaa kesään!

      Poista
    2. Uskon, että vastaa rehellisesti. Näkyyhän se pätkä röntgenissäkin. Luulen pikemmin, että hän ei pitänyt tapausta kliinisesti kovinkaan merkittävänä, sillä lukemani mukaan pätkä ohutta neulaa, vaikka onkin metallia, ei aiheuta yleensä mitään. Onhan hampaissa muutenkin metallia, mm. kruunuissa, jotka on kiinnitetty metallipiikkiin. Silti ei tietenkään ole hyvä, että neulanpää jää hampaaseen. Mutta siis, se ei ole tavatonta. Monelle ihmiselle on noin käynyt heidän tietämättään. Ei noista ennen informoitu.

      Poista
    3. Voi näkyä röntgenissä, mutta sinä et sitä röntgen kuvaa näe. Hienoa, että olet "uskovainen", mutta itse en aivan noin lujasti uskoisi. Jos neula on sielää, niin kuin hyvin voi olla, joutuu lekuri vastuuseen, tai ainakin sen uhan ale ja silloin voi joutua korvauskiin ja jopa työt vähetä/loppua. Siksi valhe on parempi (lekurin kannalta) kuin totuus.

      Jollekinhan jäi sakset tai pihdit mahaan leikkauksen jäljiltä ja sitäkin koitettiin peitellä. Eräältä henkilöltä leikattiin väärä jalka ja toiselta poistettiin perna, vaikka ei ollut tarvetta. Kaikkia koitettin peittää kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, eikä asiasta informoitu.

      Poista
  39. Minähän voin milloin tahansa tarvittaessa mennä toiselle hammaslääkärille otattamaan kuvan hampaastani.

    Näin on muuten paljastunutkin lukemani mukaan monien ihmisten juurikanaviin jääneitä piikinpäitä. Päät ovat olleet hampaassa jopa vuosikymmeniä, ja kun hampaita väliin kuvataan, niitä putkahtelee esiin. Pääsääntö siis on, että piikinpäästä ei ole ihmiselle mitään haittaa. Useimmiten niitä ei edes koeteta poistaa. Kyseessä ei siis ole paksu poranterä, vaan ohuenohut piikinpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tosiaan kannattaiai hakea se toisen lekurin mielipide ja jopa kuvat...

      Juurihoitoa saaneena tiedän kyllä millaisiata piikinpäistä on kysymys. Se otti hiukan ihanasti kipiää, kun sellaisella neulalla tökättiin suoraan hampaan hermoon. Lääkäri sanoi vain että: "oho".

      Poista
    2. Siis juurihoitohan on vasta alussa, ja menen tälle lääkärilleni taas elokuussa, jolloin kysyn suoraan mutta ystävällisesti, että jäikö se katkennut neulanpää hampaaseen. Nimittäin hän ei sanonut, että jäi, joten on myös mahdollista, että se vain katkesi, koska hän pyysi uuden neulan. Ei kiirehditä asian edelle.

      Enkä suinkaan ole höveli. Jos kustannuksia tulee, niin pidän selvänä, että yhteiskunnan instanssit auttavat - potilasvahinkoyhdistys, jotkin vakuutukset, sekä potilasta että lääkäriä. Eivät työvahingon kustannukset voi mennä kokonaan kummankaan omasta rahapussista. Sattuuhan työmiehellekin työvahinkoja työmaalla, ja tuskin hän joutuu maksamaan, jos pudottaa tiiliskiven kadullakulkijan päälle. Eikä kadullakulkijakaan joudu itse maksamaan.

      Poista
    3. "Eikä kadullakulkijakaan joudu itse maksamaan."

      Kuolleilla EI OLE rahahuolia...enään.

      Poista
  40. Ennen sanottiin, ettei kannata lukea lääkärinkirjoja, koska tuntuu siltä kuin kaikkien tappavien tautien oireet olisivat itsellä. Nykyään on vielä surkeampaa, kun googlesta löytyvät kaikki muutkin mahdolliset pelonaiheet. Jos ihmisellä on vielä hyvä mielikuvitus, niin yöt tulee pyörittyä pahojen aavistusten vallassa.

    Kun olin aika pieni ja minulla oli iltaisin vatsakipuja, niin kerran sitten kerroin huolestuneena isolle veljelleni, että "minulla on polttoja". Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, miksi hän puhkesi hillittömään nauruun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta, lääkärikirjoja ei pitäisi lukea, ja vielä vähemmän netin keskustelupalstoja, joilta löytyy aina ne hirveimmät tulehdukset katkeneenn juurineulan vuoksi. Joukossa on aina vähintään yksi pään poisto neulan vuoksi.

      Toisaalta on sitten niinkin, että saa netistä vertaistukeakin ja myös asiallisia kokemuksia. Pitää osata seuloa ja käyttää järkeä.

      Poista
  41. Juuri vast'ikään luin täällä kuinka puhuttu ja kirjoitettu kieli saa alkunsa ja voimansa kansan suussa ja kuinka kirjoitetun kielen puheenomaistuminen antaa juurevaa rosoisuutta ilmaisuun.

    Tuohtumuksen ilmaisuni ylitti kai sensuurikynnyksen paheksuttavuudessaan tai tunnepitoinen puuskahdus joutui sen itsensä uhriksi.

    VastaaPoista
  42. Anonyymi, kommenttisi oli karkea ja pahantahtoinen "vitun ikenineen". Pelottelit siinä minua kauheimmilla uhkakuvilla, joista olen kyllä tietoinen.

    Minun mieleni on sellainen, että se hakee mieluummin järkevät ja positiiviset vaihtoehdot ja toimii niiden varassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen sijaan, että toistuvasti "annat persettä" näille anonyyminilkeille, sinun tulisi antaa POTKU heidän perseeseensä. Jos jatkuvasti palkitset heidän mauttomuudet ja huonokäytöksen, tulevat he entistä röyhkeimmiksi ja silloin olet ongelmissa. Ystävän neuvo, toivottavsti uskot...

      Poista
    2. Minähän juuri poistin asiattoman röyhkeän kommentin! Niin teen vastakin.

      Poista
    3. Jokuset tekeleet vain ignoroin, annan olla, mutta en kommentoi. Minusta ne puhuvat puolestaan kirjoittajaansa vastaan, joka munaa itsensä. Minua tai muita typeryydet eivät pysty vahingoittamaan.

      Poista
    4. Ahaa, olet muuttanut filosofiaasi. Ennen sinulla oli liipaisinsormi herkempi...

      Tuo 16:03 kommenttisi taas mitätöi 16:01 kommenttisi, eli olet kädet pystyssä, alasti. No, sinun on valinta, luonnollisesti.

      Poista
  43. Ihana kuvaus suuttumuksesta ja tuohtumuksesta terveydenhoidon tasoon. Osaaottavan liikutuksen vallassa nauroin ja itkin silmäkuopat täynnään. Timosoinimainen hekotteluni roiskautteli silmävedet hypähtelemään läppärin näppäimillä kuin veden hellanrenkailla.

    Tekstistä huokui loistava emotionaalinen ote kiroiluun ja sen maagiseen voimaan. Ah', kuinka terapeuttista. Myöhemmissä kommenteissa oli hieno konteksti, niin rakastamaani pieru ja kakka -tyylilajiin – perseensuti. Ihanan kutkuttava, joissain tapauksissa kuvaisin sen hersyvyyttä aloittamalla sanan "ällällä".

    Koin myös tosi kiinnostavaksi, meille kaikille niin tutun, itskseen kiroilun. Minulle on useasti käynyt, todellakin, syödessäni, että olen varomattomuuksissani puraissut poskeeni. Ja silloin, silloin se on karannut kielenkantimiltani, "voihan v***n posket".

    VastaaPoista