Kesäpäiväkirja 8. sivu: Mökin tulevaisuudesta

23.7. Tänään on se päivä, jolloin sisko käy levottomaksi. Kaikki on huonosti, sataa ja tuulee, ei pääse hölkkäämään, ei uimaan, ei vesakkoa perkaamaan, vaikka on  uudet Fiskarsit.  Mökillä ei ole tulevaisuutta, kun jälkikasvu eli minun ainokaiseni ei ole kiinnostunut mökistä yhtään, tuskin tulee tänne edes käymään jälkeemme, tuhahtaa sisko, itse lapseton, viinilasi nenänsa alla, eteenkannetun muikkuaterian jälkeen. Remontit ovat tekemättä, nurkat romua täynnä, mistään ei tule mitään. Hän ei taida tulla tänne enää, kun joutuu työleirille, sanoo kuunnellessaan tyttären tiskauksen kalinaa toinen käsi viinilasissa, toinen Gooksonin kartanoromaanissa.  Sanon hänelle, että mitäs jos koettaisit rentoutua ja nauttia Suomen luonnosta.  - Luontoa on joka paikassa, hän tuuskahtaa ja sanoo, ettei voi rentoutua näin huonosti hoidetussa paikassa. Kaappien hyllypapereita ei ole vaihdettu ja kukkamaat ovat villiintyneet ja puita ei ole kaadettu, piha on varjoinen ja yksi vain istuu koneella.

Puiden kaato on helpommin sanottu kuin tehty. Jokaiseen puuhun tarvitaan kaatajaksi sähkölaitoksen tai metsäyhdistyksen ammattimies, koska puut ovat sähkölinjojen lähellä, ja pari on talossa lähes kiinni. Ammattimiehet eivät kuitenkaan tee muuta, kuin katkaisevat puut tyvestä poikki, ja jättävät kaadetut puut  niille sijoilleen. Puut pitää sitten oksia, ja yksi oksa voi olla usean metrin mittainen ja monihaarainen, pienen puun kokoinen. Oksimisen jälkeen puu pitää pätkiä pölleiksi ja pöllit tulee halkoa klapeiksi jollakin keinoin. Ennen klapitusta kaikki oksat ja räimeet on kannettava pihasta pois, jonnekin. Siinä olisi työtä yhdelle armeijalle pariksi päiväksi, eikä yksi nainen voi mitenkään yksin suoriutua tehtävästä, ennen kaikkea  itseään suurempien oksien raahaamisesta tontilta pois.


Myydään koko paska, sanon siskolle kuunneltuani purkausta. Kun sisko sitten tulee siestansa jälkeen ylös mäkeen kahville, hän on täydessä tuiterissa, kieli mongertaa ja hän sanoo, että menee mieluummin  Antalayaan, jossa voi rentoutua auringossa, olla lomalla. Minun lapseni suivaantuu, ensimmäisen kerran ja sanoo, että ehkä tänne ei kannata tulla, jos on noin kurjaa.


24.7. Tänään kaikki on toisin. Sisko on kuin aurinko. Olen tilannut roskalavan, kuski on tuonut sen samantien. Ihmettelen, miksi kuski hymyilee, kun avaa roskalavan perälautaa ja neuvoo, miten tavarat asetellaan. Housuissani on reikä, etupuolella, ja valkoiset alushousut paistavat punaisten housujen reiästä kauas.

Päiväni menee liiterin tyhjennyksessä. Sisko raivaa pusikkoja. ja näkee näkee kyyn, paljaan nilkkansa vieressä, samoin naapurin poikamies näkee kyyn pihassaan ja kuuluu tappavan sen, mäiske on melkoinen, kun hän tamppaa maata. Kyy on ollut myös naapurin portailla, aivan ulko-oven edessä. Sekin tapetaan. Minusta tuntuu, että kyyn suojelijat ovat kaupunkilaisia, joiden ei tarvitse jakaa pihaansa kyiden kanssa. Kyy ei suinkaan aina väistä edes maata tömistettäessä. Se saattaa jähmettyä paikoilleen, kun jonkun pahaa aavistamattomat pienet sandaalijalat lähestyvät. Aina ei muista katsoa maahan. Minulla on ollut pari kertaa, jolloin kyy ei ole väistänyt millään konstein, ei oksanpätkiä heittelemälläkään, vaan minun on pitänyt mennä pois ja palata uudelleen.

25.7. Tänään paistaa aurinko. Romut on nostettu uumenistaan pihamaalle. Nyt alkaa kantaminen alas mäkeä. Päivän poliittisista tapahtumista ei ole tietoa, lehti on lukematta.


(Valokuva Iines)