22.11.2012

Syyspäiväkirjan lehdiltä, sivu 13: Kuumat aallot



KUUMAT AALLOT

Merja Kyllönen,
Heidi Hautala,
Maria Guzenina-Richardson,
Päivi Räsänen,
Krista Kiuru
sekä vielä ainakin Tanja Karpela.

Kuulkaas tytöt
älkää nyt enää yrittäkö,
laiva uppoaa 
aallot ovat kuumat!

Mitä se semmoinen on
että pääjohtaja eroaa
ja ylijohtaja hakee Lappiin töihin, 
Kyllönen ja Kiuru häh?
Tervala ja Rossilahti hei!
(Henry Laasanen heihei)!

Ja mitä sekin on, 
että sorkitaan valtionyhtiön 
johtajien palkkausjärjestelmää, Hautala häh?
Mikä teitä tyttöjä vaivaa?
Kateus, puute, miesviha,
premenstruaalioireyhtymä,
kuumat aallot häh?

Ja mitä erikoisesti se semmoinen oluen laimentaminen on
tai  alkkohoolin mainoskielto, Kuseniina-Richardsonska häh, 
 tai seksinostokielto, 
ravintolan aukioloaikojen lyhentäminen,  Räsäskä häh,
tai teitten satelliittivalvonta, alkolukko,
0,2:n promilleraja,  miljoonavaillinki,
miehiin osuva kilometrikorvausten pienennys, Kyllöskä hähhäh?

Kukkahattutädit! Tytöt! Ämmät! Femakot! 
Miesvihaajat! (Henry Laasanen heihei!)

Keskittykää kahvinkeittoon,  monistamiseen, avustustoimintaan, 
pyllistelkää toimistoissa, hoitakaa vanhukset,  sairaat ja lapset,
mutta jättäkää päätökset miehille,
sillä miehen paineensietokyky on vahva.
Mies on valo pimeässä,
mies ei taitu myrskyssä!

...

Ja mikä se missikin oli,
se Tanja Karpela häh?
Katastrofi korkkareilla.



(Maalaus J. M. V. Turner)

200 kommenttia:

  1. Tiedä tuosta 'kuumasta'.
    Paljon sitä puhutaan....!
    Tuosta 'Kuvasta' - sanoisin sen olevan jylhän meren jylhien voimien jylhä kuvaus.
    Terveisiä Kuusamosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eko, Kuusamon-terveisistä. Siellä sujuu valokuvaus kaamosaikanakin, milloin tahansa voi karhu tai susi osua kameran tähtäimeen.

      Vaan täällä Satakunnassakin on susilaumoja niin, etteivät vanhemmat uskalla laittaa lapsiaan kouluun ilman kyyditystä. Vähän hassua petopelkoa.

      Poista
  2. Joseph Mallord William Turner maalaama "Bell Rock Lighthouse" on maailman vanhin "meren huuhtelema" majakka. Ennemminkin sitä voisi verrata Kyllöseen paremminkin kuin "kuumia aaltoja", etenkin kun sitä on kuvattu yhdeksi teollisen maailman seitsemästä ihmeeestä. Tosin se on miehen (Robert Stevensson) rakennuttama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viittaan Kyllösen upottamisyritykseen, olkoon vaikka sitten syynä naiseus, pms tai kuumat aallot.

      Toki Kyllönen seisoo topakkana, mutta ei hän ole runon majakka.

      Poista
  3. Jonkin lehden kannessa Kyllönen rinnastettiin Soiniin, hui.

    Olen niin huonosti perillä politiikasta, että en osaa sanoa naisten touhuista mitään. Paitsi että tuskin kansan alkonhimo mainoskiellosta tai laimennuksesta laantuu.

    VastaaPoista
  4. Media petaa jo Kyllösen eroamista ministerin pestistä otsikolla Eroatteko, Kyllönen?

    Toimittaja Mika Lehto ei tunnu ymmärtävän, että Kyllönen vierittää vastuun virheen tekijälle, johtaja Juhani Tervalalle, joka on pikkuisen erehtynyt ynnälaskussa.

    On se hyvä, että on noin topakka ministeri, joka puuttuu virheisiin ja korjaa johtaja Latvalan jälkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. korjaanpa: johtaja Tervala. Jostain syystä yhdistän hänet latva-asioihin. Latvakakkonen?

      Poista
  5. Tämä on nyt raskaansarjan politiikkaa, ei tässä mistään tytöttelyistä ole kysymys. Kyllönen on suoraselkäisesti tarttunut kepua niin tuntuvalla otteella munista kiinni, että se taistelee viimeiseen asti.

    Jos Kyllönen saa siltarumpupolitiikan loppumaan edes osittain, se tietää kepulle lopullista loppua. Sen aatteellinen ja toiminnallinen pohja lepää kokonaan siinä.

    Kiitos, Merja Kyllönen, sinä olet jo tähänastisella osoittanut olevasi suuri poliitikko ja viisas ihminen.

    Muuten tuo runon lista ei vakuuta.

    VastaaPoista
  6. Kyllönen on suoraselkäisesti tarttunut kepua niin tuntuvalla otteella munista kiinni, että se taistelee viimeiseen asti.

    Hienosti sanottu! Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen varsinkin työntää vastuuta yksin Kyllöselle ja tuomitsee tämän kehvelimäiseen tapaan oikein vimmatulla kepulaisuholla.

    Listaan on koottu ministerit, jotka 1. ovat panneet miehiä lujille tai 2. miehet ovat panneet heitä lujille.

    VastaaPoista
  7. Minulle muistui tästä se takavuosien iskelmä mieleen:

    "Mä maalaispoika oon, ja pistän rahaa kainaloon,
    se on hyvin joviaali ilmiö, mää maalaispoika ooon ja köyhä poika oooooooo--oon, mä pistän setelit nippuihin ja ajan traktoreilla pankkeihin. Mä köyhä poika ooooo--ooo-o-n, on mulla katuvalot navettaan ja koko kylä taskussa, mä maa-aa-aalaispoika oon, mä köyhä poika oooo-ooo-oon!"

    VastaaPoista
  8. Minut tuo "runolista" (kts. Riku) vaikutti syvällisesti! Niin syvällisesti että se kaikessa avuttomuudessaan (jolla runoilija Iines Ikkuna tietoisesti vahvisti arkirealistista tuotettaan koristaen sitä naisellisella yltiöpäisellä heittäytymisellään runouden kylmille, upottaville aalloille) herätti minut masennustilasta, johon aamupalalla käyty keskustelu nykyisestä politiikasta oli syypää. Herätti ja sai nauramaan.

    Runo on malliesimerkki vallitsevasta todellisuudesta. Kaikki huiskin haiskin, lomittain ja allekkain koko mainio poliitikkolauma, joka viimeksi on ollut huomion kohteena. Ei voi sanoa, ettei politiikka olisi hauskaa seurattavaa, varsinkin kun siinä kelluu sekaisin miehiä ja naisia.
    Kaikki kunnia heille, runoilijalle myös. Amen. Lisää tällaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisu,

      runo nyt ei runona ole kummoinenkaan, mutta idea on mielestäni loistava...

      Poimin runon ministerit Henry Laasasen blogikirjoituksesta Naisministerien lakipuuhastelut 2" ja lisäksi muutamista lehtikirjoituksista, joissa naisministereitä niputetaan yhteen ja vähätellään miestoimittajaporukalla.

      Kaikista kirjoituksista henkii se, että vain nainen ei ole sukupuolensa takia kelvollinen ministeriksi, koska hän tekee järjettömiä ja hulluja aloitteita ja päätöksiä.

      Poista
  9. Virhe! Korjattava ihmisyyden nimissä: aallot, johon heitäydyttiin eivät olleet kylmiä (muuta kuin minun sydämessä), runossa ne olivat KUUMIA!

    VastaaPoista
  10. Okei, en tyhmyyksissäni tajunnut runoa iroaniaksi: niinhän se kuulemma on, että estrogeenin väheneminen aiheuttaa ironiantajun heikkenemistä. Vaihdevuosien läheneminen (48v.) on tuonut mukanaan ainakin migreenin. Toisaalta kokemuksen tuoma suhteellisuudentaju ja säännöllinen liikunta (sekä musisointi!) omalla kohdallani auttavat paineiden siedossa.

    VastaaPoista
  11. Olen pahoillani että koet ongelmia menopaussissasi, anonyymi. Jokusilla se ottaa koville, valitettavasti.

    Olen itse aina päässyt hyvinkin vähällä naisellisten vaivojen suhteen. Kun ystävätär tyttönä kiemurteli kuukautiskivuissaan, minä ihmettelin, että mitä se kiemurtelee ja voihkii eihän tuo mensujen alkaminen nyt voi sattua. Kun synnytin, olin rauhallinen ja hiljainen synnyttäjä, kuulemma. Gynekologi kehui paikkojani viimeksi syyskuussa.

    Päänsärkykin on minulle tuntematon, ja pitkään luulin, että minussa on vikaa. Olin yli 20:n, kun ensi kerran koin päänsäryn ja söin ensimmäisen Disperiinini.

    Noh, anonyymi, en tahdo retostella. Otan osaa! Estrogeenia vaikka emätinpuikkoina niin ainakin limakalvot pelaavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin Suomen kruunun perimysjärjestyksessä ekana nyt, kuten Walesin prinssi Charles omalla maallaan, lisäisin tähän... "olen kateellinen gynekologillesi".

      Poista
    2. Ah mikis, minulla on naisgyne, joka aina jaksaa ylistää tutkimuskenttänsä pintoja otsalamppunsa kapeassa valokeilassa. Yhdellä ystävälläni oli miesgynekologi, joka kysäisi tältä kesken tutkimusten, että oletteko aina noin märkä. Olikohan valegyne?

      Poista
    3. Tähän en osaa sanoa mitään. Mutta hammaslääkärini sanoi minulle (Rauno nimeltään) kun porasi että "kylläpäs sinulla on kova syljeneritys. se on huono asia nyt mutta muuten erittäin hyvä." Minä en sanonut mitään. (Pidin vain suuta auki.)

      Poista
  12. Kiitos empatiastasi, Iines, mutta teit lukuvirheen: en käsittääkseni vielä ole vaihdevuosissa, puhuin niiden lähenemisestä. Oletan migreenin alun liittyvän tuohon lähenemiseen, mutta se voi johtua muustakin. Anyway, lähden lenkille hakemaan lisää tilaa pääkoppaani.

    VastaaPoista
  13. Anonyymi, tein ylipäänsä virheen, oikein mokan. Anteeksi! Epäilin sitä jo kirjoitukseni jälkeen ja nyt vakuutun siitä.

    Blogissani on ollut anonyymi, joka tekee monenlaista kiusaa, ja koska pelkäsin, että anonyymi "iskee" taas, olin valmiiksi vähän karvat pystyssä, kun näin nimimerkin "anonyymi".

    Olisikin hyvä, jos kirjoittajat keksisivät itselleen jonkin muun nimimerkin kohdasta URL-osoite, tuosta Valitse profiilin alta. Siihen voi kirjoittaa haluamansa nimen, vaikkei ole rekisteröitynyt. Näin anonyymit erottuisivat toisistaan, mikä on kaikille helpompaa. Välttämätöntä se ei ole.

    Lenkkeily on hyvästä, minäkin käyn päivittäin sauvislenkeillä tai sitten parin tunnin metsälenkeillä kameran kameran kanssa.

    VastaaPoista
  14. Iines, runo oli ajatuksia herättävä. Niin paljon osui kohdalleen. Tässä kohdassa pitää muistuttaa, että on myös herrasmiehiä, jotka kunnioittavat naista, olipa tämä oma vaimo, nainen yleensä, tai vaikka poliitikko. Ikävä vaan, että vaikka hyvä kello kauas kuuluu, paha aina kauemmas, vaikkei olisi edes tottakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta on miehiä, jotka katsovat poliitikon tekoja eivätkä kerää listoihin virheitä, jotka johtuvat poliitikon naissukupuolesta. Onneksi varmaan valtaosa.

      Siksi tällaiset henrylaasasmaiset naisvihan osoitukset ovatkin niin hämmästytyttäviä, ettei uskoisi naisvihaajien elävän nyky-yhteiskunnassa.

      Poista
    2. Naisissa on monenlaisia poliitikkoja kuten miehissä. Golda Meieriä (ei sitä kai noin kirjoiteta?) arvostan paljon, Margaret Thatcheria hyvin vähän, useimpia siltä väliltä.

      Onhan naispoliitikkoja ollut vaikka kuinka paljon. Enemmän kuin naisteollisuusjohtajia. (Joka tietysti on toinen asia.)

      Poista
    3. Mikä tämä Julija Volodymyrivna Tymošenkokin on? Vaikuttaa topakalta. Nälkälakossakin oli, ja vangittuna nyt.

      Poista
    4. Hän oli/on pahemmanlainen juonittelija. Ei siis mikään "viattomuus kadulta". On vain huvittavaa (asian tuntevat ihmiset ovat tästä informoineet minua) että hänen vangitsijansa ovat vielä korruptoituneimpia kuin Tymošenko. Mutta, mutta... tuon tason demokratioissa vain vallassaolijoiden totuus on totta!

      Naispoliitikkoja maailmassa on on ollut iät ja ajat - poisluettuna islamilainen maailma. Eli, ei se, että (melkein) kaikki asiat maapallolla on päin persettä, IHAN PELKÄSTÄÄN miesten vika ole.

      Poista
  15. Tuosta tytöttelystä minä vielä. Sellainen varmaan harmittaa, se kai sellaisen tarkoitus onkin. Samalla lailla käytetään pojittelua, osittamaan että pidäs pienempää ääntä kun olet noin nuorikin. - Keski-ikäiset ukonkäävät ja akanhullutukset (me) noita sanoja käyttävät.


    Nyt kun olen keski-ikäinen, harmittaa kun MacDonald´silla teitittelevät.

    Eivät tietysti missään enää pojittele tai kysy henklöllisyyspapereita iän todistamiseen, mutta epäilevät jälkeenjääneeksi, vanhaksi pieruksi, mahdollisesti jopa dementikoksi.

    Tämä on niin väärin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se vähän kummallista, että aikuista naista tytötellään. Jokuset aikuiset miehet kutsuvat aikuisia naisystäviään, siis rakastajattariaan, "tyttöystäviksi". Esimerkiksi jo ryppyisehkö toimittajamies Mattiesko Hytönen kutsuu julkisesti naistaan tyttöystäväksi, vaikka tämäkin on jo kypsä verevä nainen.

      Tänään tv-ykkösen ajankohtaislähetyksessä toimittaja kysäisi Matti Klingeltä, että saanko teititellä teitä. Klinge piti sitä varsin sopivana. Niin minäkin. Minua nolotttaa joskus, ei aina, jos pari-kolmikymppinen toimittaja sinuttelee lupaa kysymättä seitsenkymppistä vierasta vanhusta, joka on vaikka hyvin viisas ja kokenut professori tai muuten henkisiä meriittejä kerännyt neropatti. Miksi kaikkien kanssa pitäisi olla heti lähes ihokontaktissa? Ehtiihän sitä sitten, kun ja jos on ensin tutustunut.

      Poista
    2. Iines, minusta Klinge on tehnyt varsin selväksi sen, että häntä ei sinutella (itse asiassa likkakaverini deittaili aikoinaan poikaansa, ja teititteli Appi-kokelasta koko seurustelun ajan).

      Tiedän, että tässä mielipiteet jakautuvat: myyjänä opin tuntosarvin tunnustelemaan, ketkä ovat niitä Hammaslääkäri Nenosen Vaimoja, jotka odottavat teitittelyä, ketkä niitä itseään nuorekkaina pitävinä vanhempia henkilöitä, jotka halusivat muutenkin jutella, ja loukkaantuivat, jos otin teitittelyllä "välimatkaa", ja siten rekisteröin ikänsä.

      Erityisesti en muuten pitänyt lauseesi kohdasta "henkisiä meriittejä kerännyt". - Kyllä meidän Mamma, joka toimi puhelunvälittäjänä, ärtyi sinuttelusta kassoilla, silloin kun vielä jaksoi kaupassa käydä. - Nyt on sitten halaus- ja lahjanvaihtovälit ruokakassien palkattuihin toimittajiin. Niin kuin oli aikoinaan tuttuihin kassoihinkin.

      Eli pelisilmää tuo puhuttelu asiakaspalvelijoilta vaatii.

      Poista
  16. "Mies on valo pimeässä,
    mies ei taitu myrskyssä!"

    Kauan se kesti, mutta lopultakin Iines löysi sisäisen patriarkaattinsa. Tuon kauniimmin on vaikea lyhyesti kuvata miehen asemaa yhteiskunnassa, yleensä maailmassa. Jonkun on oltava valo, jota muut seuraavat, jonkun on kestettävä myrskyt, tarjottava suojaa ja tukea heikommilleen.
    Olen liikuttunut, Iines. Ilmeisesti sinäkin sävähdit henkisesti, kun kirjoitit käyväsi "metsälenkeillä kameran kameran kanssa." Miehistä kauneutta, lujuutta ja turvaa uhkuva pikku runosi vaikutti kirjoittamiseesi, kamera monistui, siitä tuli "kameran kamera". Mitähän Freud ja Jung tuohon sanoisivat? Kameran kamera... siinä on jotain salattua kaipuuta, joka ei mitenkään liity kameroihin. Kirjassa "Wandlungen und Symbole der Libido", sivulla 329 Jung kauniisti ja selkeästi kuvaa "kamera"-symboliikan perimmäisen olemuksen.
    Olkoon siunattu henkesi hedelmä kaikkien maailman naisten henkisten hedelmäin joukossa! Olet palauttanut uskoni naissukupuoleen. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, Kolehmainen laskettelee nyt luikuria ja luulee vievänsä Iinestä kuin hiehoa lieassa. Hyvä yritys ja melkein menee läpi.

      Siis mieshän on majakka, jo muotonsakin puolesta, sanotaan tuossa Jungin opuksessa, hahmoteoria-osassa sivulla 216, ylälaita. Eikö muka muilla herää ajatuksia, kun katsoo tuota uljaana kohoavaa jämäkkää majakan tornia pärskeiden keskellä? Ja saman teoksen samaisessa hahmoteoria-osassa, sivulla 221, on kiintoisa kuvaus laivasta naisen symbolina. Valitettavasti laiva tässä vajoaa perä edellä vaahtoaviin pärskeisiin.

      Ei ole siis sattumaa, että laivoille annetaan naisen nimi ja majakoille miehen. Jungin hahmoteorioista se juontaa.

      Poista
  17. Ach so! Ei lainkaan sattumaa, rakas Iines, kaikkea muuta! Ajatusta ovat myöhemin kehitelleet myös suomalaiset oppineet tunnetussa tutkimuksessaan "Kirkkovene epätasa-arvoisen ja sukupuolittuneen yhteiskunnan tunnuksena" (Heidi Tötterström - Liisa Kultinkagas-Hirvonen, Helsingin yliopisto 2001.)Tutkimus lainaa, kuten Iines jo mainitsikin, laajalti Jungin hahmoteoriaa ja sitä kautta juuri "meren pärskeissä seisovan" miehisyyden symbolin kuva täydentyy. Kerrotaan, että Freud, nähtyään Turnerin maalauksen, löi kuuluvasti käsiään yhteen ja ja huokaisi: Ach, was fur ein Ejakulation!" ja lähti hihitellen "pesemään käsiään" tutkimuslaitoksensa tuoalettiin. Siinä ei voinut herra Jung kuin päätään pudistella. Tutkimusassistenttejakin oli kuulemma naurattanut pirusti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yritin saada käsiini tuon Tötterström/Kultinkangas-Hirvosen tutkimusraportin. Painettuna. Mutta Yliopistolta sanottiin (sen Kansliasta), että se on loppuunmyyty.

      No voihan Peijoonit!

      Poista
    2. Minä puolestani kävin kesällä Luumäellä, jossa sijaitsee muinaissuomalaisten varhaisten asuinsijojen tutkimusalue, Huikojärven tuntumassa Kyrvänkankaalla, nimi traditionaalinen.

      Siellä on valokuvaus kielletty, mutta onnistuin kuitenkin kuvaamaan Suomen ehkä varhaisimman kirkkovenekaiverruksen suojellun lahokoivun kyljestä, kas tässä. (<-- linkki)

      Poista
    3. Kyseessä ei ole yksi (kovakuoriais)toukka vaan kokonainen toukkaperhe tässä on purtavaa popsinut. Asiantuntija - minä en ole asian tuntija - pystyy noista syömäkuvioista määrittelemään mistä lajista on kyse. - Joku koppis (Coleoptera?) kumminkin. Kai?

      Poista
  18. Juuri noin, Kolehmainen!

    Tässä muuten tuores tämän aamun Karlsson-pilapiirros. Karlssonistahan on kehittynyt lähes Suomalaisen veroinen pilapiirtäjä!

    Tuossakin kuvassa näkyy jetsulleen samaa majakka-kirkkovenesymboliikkaa. Puu tai majakka, uppoava laiva tai kolaroiva nainautoilija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karlsson on tapansa mukaan osunut taas asioiden ytimeen. Jo Aatamin ajoista on ollut yleisesti tiedossa se tosiasia, että jokainen naisen tekemä virhe menee miesten piikkiin. "Kyllähän minä, mutta kun ne miehet!"
      Aatamillehan kävi sellainen hama, että hän maistoi omenaa, jota Eeva hänelle tarjosi. No Ukko suuttui pirusti ja kyseli syyllistä, jolloin Aatami aivan totuudenmukaisesti ilmoitti, että "Eevaa antoi ja minä söin."
      Tästä nousi aika rähinä. Kun Ukko oli häipynyt karjumasta Eeva vilkaisi Aatamia alta kulmain ja kysyi "arvaapas, milloin annan seuraavan kerran?"
      Meni puoli vuotta ja Eevallakin teki sen verran mieli, että antoi. Mutta miten! "Mitä ähiset siinä, saatanan pahvikulli. Apinatkin nussii terhakammin kuin sinä helkutin alkuihminen."
      Paljon muutakin rumaa valutti katkeroitunut Eeva Aatamin niskaan ja miesparka päätti siitä paikasta ottaa aina kaikki synnit niskoilleen. Tuosta päivästä lähtien naiset eivät ole maan päällä, sen paremmin kuin taivaissakaan, tehneet koskaan mitään väärää tai pahaa. Kaikki menee miesten syyksi.

      Mutta olipa Mikis nokkela! Tuo kuvan purjevene painelee tosiaan täysin purjein, vaikka menossa on 12 bofoorin myrsky. Kyllä minä ainakin olisin jo ajat sitten laittanut ajoankkurin keulasta ulos ja ajelehtinut mastot paljaina.
      Aaltojen muodosta päätellen vene purjehtii vastatuuleen. Kyllä ei ole tämä maalari ikinä ollut merellä kovassa kelissä!
      Majakassa muuten ei näytä olevan valo päällä. Outoa sekin. Juuri myrskysäillä majakan valoa kipeimmin tarvitaan. Taitaa olla maalarimme melkoinen maakrapu.

      Poista
  19. TYYNTYNEET TYRSKYT


    Ei merjakyllönen
    oo mikään huopatöppönen
    vaik' tuntee takapenkin taxin
    niin hakkaa kyllä tuija braxin

    No, koplaus on pelkkää huvia
    kun muistellaan me lindénin suvia
    niin ikään, sivulause tai alaotsikko
    on laitoshoito á la paula risikko

    Kaivata ei kuivatukseen enää orsia
    eikä viranomaiseksi "sitä" astrid thorsia
    herran pieksut! Ne hevoset ja sikatila
    vastuunko otti "se" sirkka-liisa anttila?

    Piittaamaton poliitikko holmlundin anne
    Kauhava ja Jokela, missä vastuuntunne
    "menneen talven lunta", toivoo rautatieläinen
    on kootut selitykset ja anu vehviläinen

    - - -

    No, mut hei, te siskot muut
    höyläpenkit, panopuut
    munattomuus ei oo tae perusarvon
    miehet panee rajat, antaa tasa-arvon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koottuja selityksiä on kaikilla - miksi siis ei naisillakin. Meillä on yleensäkin eduskunnassa perinteenä se, että vastuuta pyritään lykkäämään pois itsestä, jopa silloin kun itse on tehnyt vähän koplauksia tai lähetellyt seksiviestejä kampaajille.

      Olennaista tässä onkin se, että naisia ei juuri taputella selkään, jos he tekevät virheen, vaan henrylaasaset alkavat pitää listaa naisten kootuista virheistä.

      Kyllä tässä Kyllösen jutussa on selkeästi kyse myös tytöttelystä. Nainen on iskenyt kyntensä vanhan miesjohtajan alkeellisiin virheisiin, astunut miehen reviirille ja pannut tämän itse ottamaan vastuun tekosistaan. Ihan reipasta meininkiä. Ei yksi ministeri voi koko ajan kytätä jokaista korkea-arvoisen toimikunnan toimittamaa paperia ja vaatia sille tarkistusta. Täytyyhän asiantuntijoihin voida myös luottaa.

      Poista
    2. Mikähän se henrylaasasen lista oikein on ja missä?

      Ja vielä oikein monikossa.

      Poista
    3. Laasasen molemmat naispoliitikkojen puuhastelulistat löytyvät linkistä kommentissani 22.11. klo 18.15, tuossa vähän ylempänä.

      Poista

  20. Tässä blogikirjoitelmassa on rasistinen poljento.

    Apteekkiapulainen Merja Kyllönen on ns. vastuunkanto hallituksessa, mutta itse pakoilee vastuutaan ja vierittää sitä muiden niskaan. Mikä surkimus!

    Topakkuuden merkkinä apteekkiapulainen Kyllösellä ei ole muuta kuin raju ylipaino. AA Kyllösellä ei ole esim. kaulaa ollenkaan TV-kuvien perusteella. Tämä on huolestuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpsyli hei. Rasistisuus on housuissas.

      Vastuunkanto on paikallaan, jos ei löydy virheentekijää. Kun virheentekijä on niin selvä, että hän on jo joutunut eroamaankin, niin eiköhän anneta miehen ihan itse kantaa vastuu ynnälaskutaidon puutteestaan. Oppii sitten vähän tarkistelemaan summiaan. On hienoa, että eduskunnassa tehdään ja oiotaan, kun virhe tulee, eikä jätetä asioita hoitamatta a la Tervala.

      Niin, lihavat eivät ole aina yhtä leppoisia kuin vaikkapa lihava Timo Soini. Bioanalyytikko Kyllönen on tosiaan topakka ja kipakka. Sopii hyvin ministerille, joka joutuu oikomaan edeltäjiensä tekemiä virheitä. Ehkä Timo Soinikin sitten joskus vähän topakoituu, kun pääsee vallankäyttäjäksi.

      Poista
    2. Missä se A joke (jokes) on?

      Jape jape missä on se jape?
      Jape jape missä on se jape?
      Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu
      Siellä siellä se jape on

      Siellä siellä se jape on
      Siellä siellä se jape on
      Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu
      Siellä siellä se jape on

      Dunuja mbe kumala jape ma jape
      Iskä ding ke le
      Äiskä ding ke le
      Alah man ning mbe simajala
      A-aaa jape

      Lo lo lo lo lo lo lo lo lu njinjata
      jape
      Alah man ning mbe simajala
      A-aaa jape

      Jape jape missä on se jape?
      Jape Jape missä on se jape?
      Jo näkyy silmät ja suu ei voi olla kukaan muu
      Siellä siellä se jape on

      Siellä siellä se jape on
      Siellä siellä se jape on
      Alla pyöreän kuun ei voi olla kukaan muu
      Siellä siellä se jape on.....

      Poista
    3. Ihmisiä ei - rakkaat persesuomalaiset - saa leimata ulkonäön perusteella. Viimeksi te, pesuvesi lotisten, valititte tätä VikiLeks parodiassa. Voi jumal'auta auta jumala teitä tekopyhyydessänne!

      Poista
    4. Tuo oli hyvä sivallus. Ei saa haukkua muka ulkonäön perusteella, ja nyt itse haukkuu Merjaa lihavaksi! Hyi "anonyymia", taitaa oikein nauraa lihaville.

      Poista
    5. niin. jos minulla olisi lehmännahasta tehty lippalakki päässä (jossa yhä tissitäplät heiluisi), menisin vaatekomeroon. enkä kehtaisi tulla sieltä piiiiii-t-käääään aikaan pois.

      Poista
  21. Ennen, kun luen yhtäkään kommenttia, kommentoin tuota kuvaa: josta

    sanoisin, että tuo valokuva (joka ilmeisesti on otettu ilman lupaa?) kuvaa majakkaa. Jonka ympärillä käy hirmu merenkäynti. Hnmhhy. Kareja ei näy missään... vaikka kuinka katsoisi... näkyy vain purjevene joka ei ole reivannut ainuttakaan purjetta. Erittäin kummallista!?! Taitaa tässä nyt olla, sekä kuvan sillä et tällä puolella amatöörit asialla?

    (alkaa lukea kommentteja)

    VastaaPoista
  22. Vanhana, eikun nuorena mutta pitkänlinjan feministinä minäkin sanoisin majakan kuvaa liian machofallisiaaliseksi.

    Rakennustaiteessa tuollainen on vaara, jota moni ei tule ajatelleeksi. Arkkitehtien tulisi ottaa muotokielessään jatkossa yhä paremmin huomioon pimpsiaalisuus; tuollaisenkin majakankuvatuksen olisi hyvin voinut suunnitella lähtökohtana empaattinen ja sympaattinen pimppi.

    -nimim. valo yössä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sehän menee niin, että nainen on meri ja laiva, eli noissa tauluissa on mukana myös se pimpsuaalinen puoli.

      Huvittaa hieman vaan se, miten paljon netissä on majakkamaalauksia, kaikki miesten maalaamia. Ja hyvin monessa meri myrskyää vaahtona siinä ympärillä ja laivat ajelehtivat hukkumaisillaan aalloissa. Maskuliininen ja feminiininen efekti yhtaikaa.

      Poista
  23. Iltasanomien Ulla Appelsin tyrmäsi Kyllösen uhriutumisen ehkä tähän asti osuvimmin. Jos päällikköorganisaation päällikkö, eli ministeri, päästää ministeriöstä ulos laskelmia jotka ovat huuhaata, ministeri tästä kantaa myös vastuun. Pitää sen verran osata tarkistella niitä lukuja, oli sitten minkälainen salaliittolaisten hirviporukka niitä tekemässä.

    Samoin on turha valittaa nuorten naisten kovasta asemasta. Kuten Appelsin toteaa, nuorille naisille jos kelle on pedattu varmat paikat politiikassa. Noste on ihan tavatonta, joka kiven alta kaivetaan nuoria naisia johtotehtäviin. Sivuun jäävät sitten keski-ikäiset ja vanhemmat miehet, jotka esim. liikennealasta jotain ymmärtäisivätkin (kuten Martti Korhonen).

    Tarkastelun arvoinen aihe olisi myös, miksi nämä nuorehkot naiset kuten Kyllönen ja MGR saavat niin helvetillis-perkeleellisen sotkun aikaan kaikessa, mihin ryhtyvät. Oikeasti on jotain mennyt pahasti päin honkia, jos _ministeri_ tappelee lehtien sivuilla entisen alaisensa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin päivemmällä tuon Ulla Appelssinin kolumnin. Appelssinhan on kirjoituksissaan yleensä konservatiivinen ja hieman moralisoiva porvari, jonka johonkin käsitykseen olen yhtynyt, useisiin en. Muistaakseni yhtyessäni olen saanut kommentoijilta runsaasti sapiskaa.

      Tässä kirjoituksessa olen eri mieltä Appelssinin kanssa, koska minua häiritsi sen patavanhoillinen leima. Asiat ovat juuuri niin kuin asenne määrää. Ymmärrän hyvin, että tapaus Kyllösen voi nähdä niin tai näin, mutta sitä en ymmärrä, etttä tämä naistoimittaja sanoo ministerinsalkkuja ja muita korkean tason työpaikkoja jaettaessa naisen nuoruuden ja kauneuden olevan tärkeä meriitti.

      Kissan villat! Kyllä noihin paikkoihin katsotaan pätevöitymistä ja ihmisen yleistä osaamista. Toki pyritään siihen, että naisia ja miehiä olisi melko tasaisesti, mutta sehän ei ole naisten eikä naiseuden saati nuoren naiseuden vika. Ei naisia siitä voi syyttäää, että paikkoja ei voi täyttää vain vanhoilla miehillä, joita on aina tarjolla enemmän kuin vanhoja naisia. Nuoremmat naiset ovat tulleet ryminällä, ja olkoon maailma myös heidän! Pois alta risut ja ukonkäppänät!

      Muutenkin Appelsin esittää samoja ajatuksia kuin vanhat miehet.

      Poista
    2. Jos, niin kuin Iines ihanteellisesti olettaa, pätevyys ja osaaminen olisivat meriitti ministerin tehtäviin, niin vasureiden olisi pitänyt laittaa liikenneministeriksi liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja, entinen taksikuski ja autonasentaja Martti Korhonen.

      Iines voi tahollaan miettiä, miksei näin käynyt.

      Nuoret naiset saavat tulla sellaisella ryminällä kuin haluavat, mutta on turha teeskennellä etteikö heidän suorituksensa varsinkin nykyhallituksen ministeripesteissä olisi ollut jotain surkean ja naurettavan välimaastossa.

      Itse asiassa nyt taidamme elää historiallisia hetkiä siinä mielessä, että ehkäpä ensimmäistä kertaa Suomessa uskalletaan kyseenalaistaa näiden nuorten "superosaajanaisten" kyvyt. Miehethän nyt saavat politiikassa jatkuvasti osakseen sellaista flakkia, että jos jotain Kyllöstä olisi kohdeltu samoin kuin vaikka Vanhasta, niin tämä tarmokas Kainuun emäntä olisi varmaan jo vetänyt itsensä jojoksi.

      Poista
    3. Jos Korhonen olisi nimitetty liikenneministeriksi, vasemmistoliiton molemmat ministerit olisivat olleet miehiä. Kaikissa muissa puolueissa ministerin salkut on jaettu molempien sukupuolien kesken.

      En tiedä, oliko tämä yksi syy Kyllösen valintaan. Olisiko voinut tehdä kenties niin, että olisi jättänyt Arhinmäen ilman salkkua ja antanut kulttuuriministerin salkun naiselle ja liikennemisnisterin Korhoselle?

      Kai ministerinsalkkujen jaossa vaikuttaa henkilön osaamisen lisäksi hänen saamansa vaalikannatus? Vai millä perustellaan Arhinmäen kulttuuriministerin salkkua? Jalkapallofanituksellako?

      Minusta on hyvä, että kenen tahansa kyvyt kyseenalaistetaan. Kunpa vielä päästäisiin siihen, että nainenkin saa tehdä virheen ja erehtyä, ihan niin kuin mieskin. Meillähän (miesten) traditioon ei kuulu vastuunkanto virasta eroamalla - nuoret naiset oppivat myös tämän.

      Poista
    4. Arhinmäki sai puheenjohtajana valita itselleen mieluisensa paikan. Otti pullaposkena ja linssiluteena kevyemmän kulttuuriministerin paikan. Kyllönen sai tosiaan pestinsä sukupuolensa takia. Idioottihan sekin ihminen on, ei siitä nyt mihinkään pääse. Mutta tätä on Suomi.

      Suomessa ainut vapaaehtoisesti eronnut ministeri taitaa olla Matti Aura Tele-sotkujen jälkeen. Ei ole lähtenyt Suvi Lindenit, Arja Alhot tai Anneli Jäätteenmäet omalla päätöksellään.

      Kun asiaa rupeaa tarkemmin miettimään, on muuten aika hämmentävää miten paljon nimen omaan naisministerit ovat historian saatossa kämmäilleet.

      P.S. Voipi olla että Arhinmäki kamppasi itse itsensä väistelemällä kovempaa ministerivastuuta. Kyllä tuollaiset huomataan ja muistetaan. Vaikka vasemmistoliiton äänestäjät nyt yleensä ovat mitä ovat.

      Poista
  24. Jaahan kanssa olen osin samaa mieltä, nuorelle naiselle vain taivas on rajana ja tyhmyyskään ei haittaa.

    Kyllönen on ollut harvinaisen osaava ja jämerä liikenneministerin virassa, jossa ei koskaan ole ollut kovin fiksuja. Lehtien palstojen taistelut ovat vain koska lehdet vetävät taistelut palstoilleen.

    Liikenneministerin tehtävä on perinteisesti ollut miellyttää kepua oman kannattajakuntansa höösäämisessä.

    Appelsiinilla on vain kova sanomisen tarve, kun työkseen sitä tekee. Mutta niinhän se on, että suomalainen johtamistapa on vain hyvin harvinaisissa poikkeustapauksissa ollut edestäpäin johtamista. Se on sellaista takanpäin luumuilua ja mahdollisesti irtoavien pisteiden kalastamista suu apposen avoimena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaavaa Kyllöstä ei saa sitten millään, typeriä aloitteita on kyllä tullut kuin tykin suusta (pakolliset alkolukot, GPS-seuranta, kilometrikorvausten poistot jne. jne.). Mukaan kun lasketaan vielä kuuluisat tuhansien kilometrien matkat taksin takapenkillä ja Kemijoki Oy:n hallituskorvaukset poissaoloista huolimatta, niin kyllähän neito ihme venkulalta vaikuttaa.

      Ja erinäisten virkavirhesyytöstensä ja kiusaamistarinoidensa kanssa Kyllönen on ihan itse tullut julkisuuteen, ei siinä toimittajia olla tarvittu asianlaitojaan urkkimaan.

      Positiivista on se, että tällä kertaa melkeinpä kaikkien päälehtien toimittajat suhtautuvat Kyllösen tilityksiin aika nihkeästi. Tavallisestihan asetelma vanha virkaäijä/nuori naisministeri päätyy melkeinpä ehdoitta virkamiehen koko uran kyseenalaistamiseen.

      Ei sillä, etteikö Tervalakin vaikuttaisi melko "vallantäyteiseltä" elitistiltä.

      Poista
    2. Ehkäpä Kyllönen on ensimmäinen liikenneministeri, joka todella tahtoo katsastaa tiestön kunnon ja on viitsinyt reissata pois Kehä III:n sisältä pohjoiseenkin. Sen ymmärtää hyvin, ettei aikaa ole tuhlattavaksi - taksilla säästyy aikaa työhön huomattavasti enemmän kuin juna-asemilla istuksien. Ehkä viinarahoissa ja edustuskuluissa säästyy sitten vastaavasti enemmän kuin monella muulla ministerillä. On turha suomia ministereitä yleensäkin kuluista, joita työtä hoidettaessa tulee. Kaikkea ei voi tehdä Arkadianmäeltä ja stadista käsin.

      Poista
    3. A) Kyllösen maakuntareissut olivat ääntenkalastelua ja nimen omaan illallistamista ja muuta viinanjuontia. Taksikuski odotteli arvon ministeriä joskus tuntitolkulla, että tämä saisi sen illan syöpöttelynsä hoidettua, mittarin tietysti raksuttaessa koko ajan. Asiasta nousi melu, kun taksilaskunsa nousivat eduskunnan uudeksi ennätykseksi.

      B) Kyllönenhän on tunnettu julkisen liikenteen (siinäkin oikeastaan pelkkä raideliikenne) puolestapuhuja ja yksityisautoilun vastustaja. Ruuhkamaksujakin on ollut ehdottomassa. Itse hän ei edes osaa ajaa autoa. Tuskin siis tajuaa tiestön kunnoista ja niiden merkityksistä mm. syrjäseuduilla hevon helevettiä.

      Poista
    4. ...ja taksilla ajaessaan Kyllönen on päätynyt kannattamaan juuri raideliikennettä! - Hyvä Merja!

      Nuo Jaahan luettelemat Kyllösen aikaisemmat ovat ollet vain sellaisia ollin oppivuosia.

      Kepu, kepu, kepu: sattuuko, tuntuuko pahalta kun kultalusikkaa viedään pois suusta?

      Poista
    5. Ehkä hän huomasi, että Intercity-juna meni kovempaa kuin taksi. Sitä paitsi raiteet kestävät paremmin kuin maantiet.

      Poista
    6. Jaaha on tainnut istua siellä mukana "syöpöttelemässä", kun niin tarkoin tietää Kyllösen touhut. Kas kun ei juopottelemassa.. Ai niin, lihava tietysti syö.

      Mutta siis, tässä on vasta osatotuus. Olisikohan ollut parempi, ettei Kyllönen olisi mennyt kyseisiin tilaisuuksiin humputtelemaan? Varmaan himoittavan ihania gourmet-tilaisuuksia, joista ruuan ystävä ei malttanut pysyä pois. Oikein taksilla hurautti ahneuksissaan paikalle.

      Poista
    7. No olisi se varmaan parempi ollut, jos Kyllönen olisi hoitanut paikallisjulkisuutensa vaikka omin tai puolueen rahoin. Tiedä vaikka olisi oma mies suostunut kyyditsemään, tai pirustako minä tiedän onko sillä edes miestä.

      Mutta täysjärkinen ihminen ei ajele päivässä tuhatta kilsaa taksilla, useita eri kertoja, odotuta taksikuskia juhlapaikan ulkopuolella tuntitolkulla ja kuvittele tämän olevan normaalia. Kun tässä nyt oikein ministerejäkin ollaan jne.

      Poista
  25. Jos minä olisin Kalle Sitruuna niin sanoisin että "kyllä yksi Juhantalo aina kaksi Kyllöstä pesee". (Ja jollei pesisi niin mitä väliä silläkään?)

    VastaaPoista
  26. Jos minä olisin Juhantalo, sanoisin, että siellä missä kaksi, minä koplaan; ja nyt minä pesen käteni, menköön siinä vaikka lapsikin pesuveden mukana!

    Kankaanpääläiset sanoivat: kiva ku saadaan asvalttia, betongia ja karkkipatukoita.

    Kyllä kepuli osaa!

    Paitsi tietysti Juhantalo, joka jäi hyvin alkeellisista kiinni. Tavallisen rehellisen näköinen mies.

    VastaaPoista
  27. Rikoskonstaapeli Paavo Päärynä ajoi aikoinaan Tampereen kaupunginjohtaja Pekka Paavolaa takaa. Se kun väisteli haastetta ajelemalla pitkin Eurooppaa (= lymyili kaveriensa kesämökillä). No, kun haastetta ei tietyssä ajassa saatu hänelle (Pekalle), niin syyte raukesi. Pekka olikin äkkiä Pulmunen.

    Ps. Varmaan tämäkin on, jollain erittäin kummallisella tavalla, naisten vika? (Ainakin tuoksuu semmoiselta.)

    VastaaPoista
  28. Koska minä olen sitä mieltä, monen muun samaaa mieltä olevan kanssa, että miespoliitikot ovat hoitaneet asiat juuri niin kuin ne on hoidettu. Eivät asiat olisi näin hyvin jos ämmät olisivat siinä käpelöineet (muutakin kuin muni...) asioita. Tuskin olisi käyty edes Ensimmäistä Maailmansotaa! (Puhumattakaan Toisesta. Joka oli paljon parempi.)

    Ei naisista ole kuin harmia. No, onneksi he tietävät sen itsekin. Ja pysyttelevät pois asioiden hektisestä keskipisteestä.

    VastaaPoista
  29. Ymmärrän sen, että moni myös arvostelee Kyllöstä, koska tuo rahojen miljoonaluokan vajaus on vähn liian suuri ynnälaskuvirhe.

    Se on kuitenkin tehty ainakin alustavasti jo ennen kuin Kyllösellä oli edes mahdollisuutta huomata asia. Ja sen on tehnyt hyvin korkea poliittinen henkilö, jonka työtä ei voi olettaa ministerin joka käänteessä kyyläävän olan takaa. Pitää olla myös luottoa huippuasiantuntijoitten laskelmiin ja suunnitelmiin, ja pitää olla raportointitaitoa ja -velvollisuutta ministeriöön ajoissa!

    Tuntuukin ihmeelliseltä, että juuri virheentekijän puoluetoverit ovat kyseenalaistamassa virheentekijän eron ja vaatimassa jonkun muun - Kyllösen - eroa.

    Tässä alkaa mennä lopullinen luottamus politiikan rehtiyteen ja kansalaisten hyvinvoinnin ajamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ihan lainsäädännöllisestikin pitäisi ministeriössä pystyä tarkistamaan alaisvirastojen laskelmat. Ihan siitä syystä, että ministeriö ja viime kädessä ministeriön johtaja kantaa esityksestä vastuun.

      Jos pörssiyhtiön toimari selittelee vituralleen laskettua vuosikertomusta, että juu kun tuolta logistiikkayksiköstä annettiin väärät luvut, niin toimari lähtee käppäilemään seuraavana päivänä.

      Poista
  30. Oikeasti politiikka on tässäkin sellaista kun se nyt on. Kepuheikkien, mikko alatalon (kuka helevetti se on!) ja muiden ahdisteluissa ei tietenkkän oteta huomioon, että Kyllösellä nyt olevat ongelmat ovat heidän miehiensä jo kauan aikaa sitten rakentamat.

    Olen kai aikaisemminkin tämän kertonut, mutta menköön uudestaan, vanha kun jo olen.

    Toissa talvena (?) kun junat olivat kelienkin vuoksi oikein pahasti myöhässä, liikenneministeri Anu Vehviläinen (kepu) tajusi juuri ennen vaaleja antaa julkisuuteen hyvin voimkkaita nuhteita VR:lle.

    Nooh, silloin saavuttiin Helsinkiin reilusti myöhässä, kaikkien hermot olivat kireällä. Joku rouva vaunussa sanoi oikein kuuluvalla äänellä: "On se hieno liikenneministeri se vehviläinen, iltapäivälehdissä sanoi, että..."

    Silloin en saattanut mieltäni malttaa, aika kovalla äänellä sanoin kummemmin selittelemättä: "Saatanan sika sekin!"

    Ihmeellisesti sain vaunusta paljon hyväksyviä hymistelyjä, sanojarouva ryntäsi välittömästi ulos ennekuin me muut ehdimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saa turhaan lausua Alatalon etunimeä!

      Poista
  31. Jestas sinua Riku. Vaan Anu Vehviläisestä ei jäänyt juuri mitään muistoa.

    Parhaita poliitikkoja ovat intohimoiset karismaattiset poliitikot, kuten juuri vaikka Merja Kyllönen, Päivi Räsänen, Riitta Uosukainen, Paavo Väyrynen, Vihannes Jorolainen, Veikko Vennamo, Ahti Karjalainen, Heidi Hautala jne. Heidät muistetaan, heidän sukupuoleensa ei alun jälkeen kiinnitetä huomiota, heihin on luotettu, vaikkei heidän tekojaan enää muistettaisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta listasta ei löydy yhtään selväjärkistä poliitikkoa. Virolaista ehkä lukuun ottamatta. Pikemminkin olet onnistunut kasaamaan jonkinlaisen politiikan kauhugallerian.

      Viihdearvoa tuolla porukalla on tietysti sitäkin enemmän.

      Poista
    2. No niin, siinä on siis karismaattiset poliitikot, jotka ovat olleet kansan kannattamia - Kyllönen nyt vähän uutena listassa ja voi toki osoittautua myös tähdenlennoksi - koskaan ei voi tietää.

      Listan poliitikot eivät ole siis minun ajatusteni edustajia - kaukana siitä. Minua viehättää heidän intohimonsa asioihin. Se saattaa olla tärkeämpää kuin puoluekanta.

      Poista
    3. Enemmän tuo lista minustakin on sellainen show-osasto.

      Virolaiseen meni maku, kun vanhoilla päivillään ryhtyi sellaiseksi onni-klovniksi kuin oli. Ja silloin uskalsi kekkosen haukkua juopoksi ja tiesmiksi, miksei silloin puhunut kun sillä olisi ollut jotain merkitystä.

      Riitta Uosukaisesta muistan, että on kova panemaan, Heidi Hautalasta sen että toimi ennen poliitikon uraansa alastonmallina.

      Ahti karjalainen kusi ja paskansi housuihinsa kännipäissään, vuorineuvokset viisaudessaan Pekka Herlinin (ei halunut vuorineuvoksen titteliä) johdolla yrittivät siitä presidenttiä.

      Veikko Vennamo oli kekkosen identtinen kaksonen, - kun kaksi narsistia kohtaa, siitä ei hyvä seuraa vaikka kaksosia olisivatkin.

      Poista
    4. Mutta noiden poliitikkojen lumovoima on ilmeinen. Vain karismalla saadaan ääniä ja päästään kokeilemaan valtaa. On oikeastaan sama, mitä ihminen puhuu, sillä tällaisten ihmisten verkot saavat aina saalista, joltain taholta. Soinihan näistä karismaattisista uusin on. Halla-aholla olisi selvästi enemmän annettavaa soinilaisille, mutta häneltä puuttuu lumovoima!

      Poista
    5. Tuossa olet tismalleen oikeassa. Paitsi että Halla-aholla on annettavanaan vain oma pirullinen ilkeytensä liitettynä sekalaisiin pelkotiloihin.

      Poista
  32. Hei kaverit,

    täälläpä on sellainen matopurkki auki, johon en puutu. - Paitsi sanoakseni, etten kommentoi.

    Mm. Laasasen palstalla on muiden kirjoittajien toimesta haukuttu minua patalyttyyn - ei yhtä pahasti kuin Panu Höglundin blogissa, jossa ap. kommentoijan (ei siis Höglundin) yllyttämänä haluttiin mm. potkia munasarjani, kun ei sitä munaa potkittavaksi naisilla ole.

    Kumpikaan bloginpitäjä ei ole ottanut kommentteihin ja toiveisiin mitään kantaa; minulle tuollainen uhittelu on vain täysin vierasta. Ja Laasanen ilmeisesti pitää bloginsa täysin moderoimattomana. Hänen bloginsa, hänen valintansa. - Minä puolestani en halua osallistua kirjoitteluun, jossa minua systemaattisesti nartutellaan tai huoritellaan sukupuolen perusteella.

    - Tytöttelyä en ota niin kauhean vakavasti, näin epävirallisessa kirjoittelussa - likoittelen itsekin itseäni, ja erotan kyllä koska joku halveeraa (ja silloin jutuissa on lihaa luiden päällä, eli pääsee arvostelemaan asiaakin, ei vain yhtä sanaa). Itsekin pojittelen miehiä välillä ja useinkin; koetan toki keskittyä asiayhteyteen, ja valita sanat sen mukaan, ettei tulisi pahaa mieltä.

    Mutta tämän poliittisen keskustelun sivuutan, paitsi jos löydän meheviä sivujuonteita, joihin tarttua! :)

    Pitäkööt pojat bloginsa; minä aikoinaan kopsasin tarvitsemani väkivaltaan yllyttävän matskun, ja tein jutusta julkisen keskustelun. Ei siinä mitään rikosilmoituksia tai erikoistoimenpiteitä tarvittu: pelkkä asiattoman ja väkivaltaisen kirjoituksen julkistaminen niissä piireissä, joissa toimittiin, muun matskun ohella, riitti, ja häirintä loppui siihen paikkaan.

    Kiusaamista ei pidä kenenkään katsoa tai suvaita; ihmisten yleiseen oikeudentuntoon uskon, ja väitän, ettei kaikkea tarvitse pyörittää viranomaisten kautta (toki bloginpitäjät olisivat olleet vastuussa väkivaltaan yllyttävistä kirjoituksista, joita antavat muhia sivuillaan lisäkommentteja keräten, mutta kun en halua enkä kaipaa muuta kuin työrauhaa). - Ei siis ole mitään hämminkiä minun puolestani Laasasen tai Höglundin kanssa.

    Toki ihmettelen blogien sävyjä (Höglundin kohdalla voidaan puhua jo imperfektissä; enimmäkseen on nykyään kiinnostavaa lukea harvinaisempiin kieliin liittyviä kirjoituksia), mutta ihmettelyä maailmaan mahtuu, ja sananvapauteen kuuluu myös ja ennenkaikkea se, että "toiset" saavat sanoa painavan sanasensa milloin mistäkin. - Ihmisten tunteisiin oikeasti vetoamaan pyrkivät kirjoittajat eivät sorru nartutteluun; tehokkaampaa on unohtaa nimittely, ja pyrkiä asialinjalle, mutta kukin taaplaa edelleen tyylillään.

    Ministereistä en tiedä enempää kuin kilpikonna algoritmeistä, eli nyt iltapalan pariin!

    Kivaa iltaa kaikille,

    Char

    P.S. Saimmeko Tapsan vastauksen Runoelma-koodiin?!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, tämäpä yllätys, Char, että olet käynyt Laasasen ja Panu Höglundin lumovoimaa testaamassa. Ilmeisesti tasa-arvopolitiikka sinua kuitenkin kiinnostaa. Itse en enää lue heitä, ja tuohon Laasaseen osuin nyt Googlen kautta, kun luin kirjoituksia naisministereistä.

      Tytöttely on asenne, ei pelkkä sanonta. Sanontana se nyt ei itsessään paha ole. Minä muuten sanoin kerran naisvaltaiselle opiskelijaryhmälleni, että no niin, tytöt, mennään sitten. Ryhmässä oli pari kolmekymppistä uudelleenkouluttautujaa, jotka närkästyivät ja pyysivät, etten tytöttelisi heitä! Muut olivat alle kaksikymppisiä.. Eli kyllä tuo tytöttely koetaan myös vähättelyksi, jos puhuteltavana on vaikka pätevä ja terveen itsetietoinen aikuinen nainen.

      Poista
    2. Huomenta, Iines,

      gender-tutkimus on alaani, eli totta kai eri ns. miesliikkeen muodot kuuluvat asiaan, myös Laasanen ja Höglund. - Lumovoimasta en nyt viitsi sanoa mitään. Paitsi että tiedän paljon lumoavampia tasa-arvosta kirjoittajia.

      Työn puolesta on kuitenkin hyvä pysyä ajan hermolla, ja niinkuin sanoinkin, Panu kirjoittaa kiinnostavasti kielistä ja kirjallisuudesta nykyään; ei siis mitään demonisointia mihinkään suuntaan, minun puoleltani. - Ne pahoinpitelyuhkaukset kyllä otin tosissani, ja toimin itse, mutta kuten sanoin, bloginpitäjät eivät tehneet muuta kuin tarjosivat areenan rikolliselle toiminnalle.

      Toki tytöttely on asenne! En tarkoita vähätellä asian vakavuutta! Kielen kautta vaikutetaan; oma henkilökohtainen mallini on se, että asetan kielen kyseenalaiseksi omassa elämässäni - olin aina esim. luottamusMIES, en "henkilö". Suuri riski sukupuolineutraalin kielenkäytön ajamisessa on se, että miehet pysyvät miehinä, ja naiset muuttuvat Henkilöiksi. Jolloinka mikään ei itse asiassa muutu, näyttääpähän paperilla kivemmalta.

      Olin siis minihametta ja korkokenkiä käyttävä luottamusmies, ja sanonpa vain, että useamman kuin yhden vanhan koulun jäärän ohimosuonet pullistuivat.

      Pojittelen miehiä myös. - Tosin nuorten ihmisten kohdalla yritän tätä tietoisesti välttää, juuri sanojen vähättelevyyden vuoksi.

      Poista
    3. Panu Höglund on intellektuelli. Se ei tarkoita mitään muuta, kuin sitä. Kovin viisas hän ei nimittäin ole.

      Poista
    4. Henryn (Laasasen) muistan kun hän pikkupoikana istui siskonsa kanssa (jota hän piti kädestä) Jyväskylän Pupuhuhdan vuokratalon porraskäytävän rappusten alla. Ja itki. (Olin menossa Tarjan luo kylään.)

      Muistan paljon muutakin. (Mutta miksi tästä puhua?)

      Poista
    5. Tiedän, ja muistan liikaa asioita. Se on saatanan surullista!

      Poista
    6. Ei Panu minustakaan viisas ole, mutta luen mieluummin kielitieteellisiä harjotteita kuin raiskausjuttuja. Toki järkevää olisi, etten lukisi siellä Panulassa mitään, mutta kun vieläkään en luota täysin siihen, että olen antamieni lausuntojen ja artikkeleiden valossa "turvassa".

      Mutta juu. - Ja Henryn lapsuus kuulostaa kovalta. Mikä sitten saa jotkut meistä kovettumaan ilkeilyyn, ja osan pehmeään hellyyteen.

      Haloo, Alice Miller: tästähän juuri puhuttiin!

      Hellyyttä ja ymmärtämystä kaikki ihmiset oikeasti kaipaavat.

      Äläkä muistojasi pahoittele. Voi olla saatanan surullista muistaa paljon - mutta usko pois, että surullisempaa olisi, jos olisit blokannut osan muististasi pois, ja muistaisit vain sen, mikä milloinkin sopii.

      Poista
  33. P.S. Sen verran on pakko politisoitua, että NAISministerit eivät "puuhastele"! Kaikki poliitikot voivat leikkimielisiseti harrastella, kuka mitäkin.

    Synnytyselimiin liittyvä erikoisoimnaisuus politiikan harjoittamisen suhteen, ja sen arviointi, ei liity biologiaan sen enempää kuin yhteisöllisyyteen.

    VastaaPoista
  34. Char,
    älä erehdy keskustelemaan asennevammaisten ihmisten kanssa. Heidän kanssaan vain häviät, olet väärässä vaikka olisit mitä mieltä, he eivät pysty olemaan samaa mieltä kanssasi.

    Char,
    keitä teetä ja katsele kuuta.

    Ps. Mukavaa, että Arawn kävi kommentoimassa täällä. Arvostan hänen mielipiteitään; hän ei ole ihminen joka aina on oikeassa. (Vaan Hän on suloinen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on Arawnista muisto aika napakkana naisena. Tiedän, ettei hän pitänyt minusta, koska taisin joskus Kielipoliisi-blogissani nostaa yhden virkkeen hänen blogistaan reposteltavaksi. Hänhän on mainio sanankäyttäjä, mutta niin olivat muutkin, joilta esimerkkejä nappailin. Sittemmin hän puolusti kovasti Japea ja arvosteli minua. Tämä siitä huolimatta, että Jape oli tuolloin selkeän aggressiivinen ja aiheutti jopa kommenttien poistopyyntöjä kirjelaatikkooni. Opin hieman pelkäämään Arawnia, vaikka arvostin hänen tekstejään.

      Poista
    2. Oikeasti aloin tuota tytöttelyä ja pojittelua ajattelemaan.

      Kyllä minä sitä teen nuorimmilleni.

      Tytöt ja pojat eivät vielä osaa kaikkea sitä mitä ihmiset.

      Sanoinko ihmiset, se oli vahinko, tarkoitin että fiksut.

      Tyttöjen ja poikien ikäraja muuten nousee vuodella joka ikinen vuosi.

      Poista
    3. Huomenta, Riku,

      ja haa, ha-haa, huomaan, että toimitaan just päinvastoin! Itse vältän nuorten ihmisten tytöttelyä ja pojittelua, kuten just Iinekselle tuossa tilitin; juuri kokemattomuuden ja herkkihipiäisyyden vuoksi. - Olen siis livenä niin tätimäinen, kiltti, ylitsepursuava jyrä, etten tahdo enää sanallisesti pelotella ketään. Saatan meinaan yllättäen halatakin, tai ainakin taputtaa käsivartta!

      Oikeasti aikuiset, jotka tuntevat kielenkäyttöni ja huumorintajuni, eivät pienistä pahastu, enkä koskaan ole saanut moitteita puheistani. - Paitsi siis tuosta luottamusmies-jutusta: yksi nainen kysyi minulta miksen käytä neutraalimpaa "henkilö"-termiä. Vastasin, että niin pitkään kun varastopuolen Kalle on luottamusmies, minäkin olen, ja asia oli sillä klaari. :)

      Poista
    4. Huomenta Char,

      minäkin sitä pyrin välttämään, en halua useinkaan loukata nuoria ihmisiä. Huomasin vain, että siitä huolimatta nuo sanat usein huulilleni tulevat, koska ne nyt vain usein ovat niin saatanallisen räkä poskella tyhmiä.

      Poista
    5. Juu, Riku,

      voivat olla, ja ikävän usein ovatkin - eikä nyt edes aloiteta vastavuoroista vänäämistä meidän vanhempien ikäluokkien idioottimaisuudesta. Voitetaan meinaan 6-0. :)

      Jospa sinä lapsettelet, ja minä puhun nuoremmille kunnioittavammin kuin vanhemmille. Pysyy meinaan sitten jonkunsortin balanssi maailmassamme.

      Noin niinkuin universaalilla tasolla. Kaikkia ihmisiä potentiaalisesti halveerataan yhtä paljon. :)

      Poista
  35. Tarkoitin... hän on epävarma. eli siksi suloinen. (minä tässä mitään naisellisuuksia pöyhi korosta tai vähättele. kuten en myöskään maskuliinisia vittumaisuuksia.) - sama

    VastaaPoista
  36. Hei kulta Mikis,

    pitkästä aikaa! :)

    Oikeassa olet, ja tosiaan pistän stopin tähän. Arawnin juttua en huomannut, mutta olen lukenut häntä muissa blogeissa; tosi sympaattisen tuntuinen ihminen.

    Minusta et ole koskaan pöyhinyt tai korostanut mitään kiveenhakattuja arvoja, siksi sinusta pidänkin! :)

    Ja niin me monet muutkin täällä! :)

    Epävarmuus, tai siten valmius heittäytyä esille ilman lukkoonlyötyä mielipidettä - se on suloista. Myös miehissä! Miehetkin voivat olla suloisia, ja kaikki minun lempparimieheni ovat aina olleet, ilman että ns. maskuliinisuus olisi kärsinyt.

    Herkkyys vain korostaa sellaista miehistä vahvuutta, jota minä arvostan.

    Natihaleja sinulle,

    Char

    VastaaPoista
  37. Ei minua saa kehua, hermostun siitä! (voihan parsakaali) Mielestäni Iines, vaikka on provosoiva feministi, ymmärtää miehiä paremmin kuin heidän omat tukkoon menevät sydämensä heitä ymmärtävät. Siksi hän säkenöi. (Ja on suloinen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. - Ja ollaan samaa mieltä Iineksestä! :)

      Enkä tarkoittanut hämmentää, voihan ruusukaali! - Joka päätyy omaan blogiini pekonin ja parmesaanin kanssa, heti kun aikaa piisaa.... :)

      Mutta otan vapauden kehua miehiä, myös yksilötasolla, silloin kun siltä tuntuu, kunhan en ylitä sopivaisuuden rajoja. - Eli ala totutella, Mikis... ;) :)

      Lisää kehuja voi olla tiedossa....

      Nyt teoriat sikseen, ja unta palloon, vai mitä? :)

      Char :)

      Poista
    2. Mikis, pakko lisätä: en tosiaan tarkoita häiritä sinua miehenä tai siten jotenkin seksuaalisesti: olet tosi ihanan tuntuinen ihminen! :)

      Eli ota juttuni sellaisina kuin ne ovat: ystävälläsinä kaveripuheina!

      Char :)

      Poista
  38. Voi, voi, voi Char KeksiKoksiMuruseni! Minut saa ottaa sekä objekektiivina että subjektiivina tai miehenä tai adjektiiviadribuuttina tai... minä nyt milloinkin. En pane pahakseni.

    Mutta nyt taidaan panna maate. (hymiö)

    VastaaPoista
  39. Huomenta kaikille! :)

    Ja juu ei, kaikesta hellittelystä ja keskinäisen kehun kerhosta huolimatta ei hommattu Mikiksen kanssa huonetta... Vitsi, vitsi! :) Tai siis oikeasti ei hommattu, tuo vihjailuntynkä oli sitä vitsiä, ja kukas se täällä kompastuu kohta nerokkuudessaan omiin sukkanauhoihinsa... ;):D - Onnneksi ovat semmoista joustavampaa sorttimenttia! :)

    Oli vain niin kiva tavata taas yksi vanha kamu, joka on just yhtä lämmin kuin muistinkin! :)

    Mutta: herkistely sikseen, ja palatkaa te toki tuohon päivänpolitiikan ruotimiseen ja eri blogistien sanansäilän taittoon (mikä ilmaisu on vähän turha eräiden jupinoiden kohdalla, mutta antaa nyt mennä; olen hyvällä päällä!).

    Kivaa päivää kaikille,

    Char :)

    VastaaPoista
  40. P.S. Hymiöiden käyttö on tosi helppoa! Voin järjestää Blondin Pikakurssituksen halukkaille - siis niille, jotka kirjuuttavat että "hymiö", asianmukaisen merkin sijaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä, kiltti Char, osaan hymiöitä tehdä. Sen takia en niitä tee.

      On hyvin sympaattista että Sinä teet niitä. Se... kuuluu Sinuun. (Kuin sukkahousut. Tai pikkumustat.)

      Poista
    2. Ja tämä tietysti voidaan käsittää taas väärin!... Älä käsittäisi. (Tai sillehän en tämän enempää voi.) Mun mielestä sun pikkumustistasi puhuminen on järkevämpää kuin inttää Panun kanssa iirinkielestä. (Tai no, se on siinä-ja-siinä.)

      Char, minusta Sinä olet kiva! Olet kuin saamelaisbeibi joka on kääritty porosta räätälöityyn nahkaYouTubeen. Tuhiset siellä, kuin kaalikääryle, nenänpää vain vähän näkyen.

      Voi että, olet mukava!

      Poista
    3. Mikis,

      en käsitä mitään väärin!

      Korjaan vain sen verran, että käytän sukkia ja sukkanauhoja, en niitä sukkapöksyjä, paitsi joskus talvella. :)

      Iirinkielestä en tiedä tuon taivaallista; on vain ollut kiva huomata, että yksi aggressiivinen ja vihamielinen ihminen on keksinyt rakentavampaa puuhaa kuin väkivallan lietsominen.

      Olen muuten tänään, viimeöisen valvomisen jälkeen, ihan tuhisevan (mutta siis söpön) kaalikääryleen oloinen! Menenkin nyt takaisin sänkyyn, ja nenännupelo tosiaan vain näkyy!

      Illalla saunaan! :)

      Poista
    4. Olet kyllä uskomaton!

      Ps. Se minua tässä epäillyttääkin. (Hyi, Mikko! Älä epäile! No... hyvä on, e.)

      Ps. Mää vaan kattelen ikkunasta ulos. Vaikka ei siäl just tällä hetkellä mitään tapahru. (Mutta ei sitä koskaan tiärä.)

      Poista
    5. "En käsitä mitään väärin!"

      Totta kai käsität. Et muuten käsitä mistä puhun. Anteeksi vinoiluni, oi Char. Jos olet oikeasti olemassa niin oot kyllä sympaattinen hahmo. (Eli olio.) Ajattelenkin, että se on enemmän Sinun kuin meidän muiden ongelma. (Minulla ongelmia ei ole ollut sitten vuoden -69. Jolloin satiaiset keksivät pesiytyä minuun muniini. No, eivät kauaa minussa kyläilleet, poistuivat muualle, rinkat olkapäillä, kun suihkutiin niihin Täystuhoa.)

      Poista
    6. Kamalasti ne myös kiroili... Mutta sitä satiaisilta (Pthirus pubis) osasi toki odottaakin.

      Ps. Mutta se ei ollut kivaa kun öisin - taskulampun valossa - ne hyppi kolmiloikkaa... tai pelasivat pesäplloa. (aina kun silmä vältti) Oli niin tai näin - asuin silloin Jyväskylässä - niin minä olin aina ihmeissäni.

      Ps. kissat on kivompija kotieläimiä. (tosin en ole koskaan asunut lehmien kanssa, saattaa olla että ne on vielä kivompia.)

      Poista
    7. Ja miten se, että olen oikeasti olemassa on enemmän minun kuin teidän ongelma?!

      - Paitsi että oikeassa olet, Mikis: näin nettimaailmassa minua on epäilty ja syytelty milloin mistäkin, ja minä täällä porskutan ja piipitän, että aitoahan täällä.

      Eli joko elän ja jatkan itsenäni, myös kirjoituksissa, tai rupean muokkaamaan itsestäni "nettikelpoista"... Ha-haa!!! Et kai kuvittele villeimmissä unelmissasikaan että niin kävisi!!!

      Ja jos sellaista kuvittelet, cowboy, et tiedä villistä vielä mitään... ;)

      Eli lopputulema lienee se, että jos en kelpaa nettimaailmaan itsenäni, siirryn pois. Oikeasti: en tästä muuksi muutu, vaikka voissa paistettaisiin.

      Mutta ei nyt hosuta, vaan kattellaan... Me tätä maailmaa muokkaamme, edelleenkin, ei mikään kasvoton "netti"!

      Haleja! Ja kaikille!

      Poista
  41. Char,

    sinulle hymiöt sopivat, ei siinä mitään. Olet niin ehtymätön ja pulppuileva renesanssi-ihminen.

    Itse harjoitan mieluusti sanallista ilmaisutaitoa, koetan pukea sanoiksi sen mitä ajattelen. Sinun sanallista ilmaisukykyäsi en silti epäile, olet mestari siinäkin.

    Yleisesti olen kuitenkin huolissani lasten ja nuorten sanallisen ilmaisutaidon tilasta. Koodikieli ei kyllä kehitä ihmisen ilmaisua. Eihän siinä aivojakaan paljon tarvitse käyttää. Kirjojakaan ei lueta enää samassa määrin kuin ennen, mikä ennen edisti lasten luku- ja ilmaisutaitoa.

    Kirjastoista on tullut häliseviä viihdekeskuksia. Tänään oli HS:ssa mielenkiintoinen kirjoitus siitä, miten Tampereen Metso on pilattu, ja nyt Metson johtaja on hakeutumassa Helsingin kirjaston johtopaikalle, vaikka on tämän artikkelin kirjoittanen professorin mielestä osoittautunut kirjan pilaajaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, toki olet oikeassa, enkä hymiöisi niin paljon, jos en muutenkin kirjoittaisi vuolaasti... Taisinko muuten äsken keksiä verbin?!!

      Minulle ei tule Hesaria; miten Metson johtaja on Pilannut Kirjan?

      Onhan Metsossa laaja valikoima musiikkia, lukusalia, tietsikoita sun muuta, mutta melkoinen ihminen, joka kirjan pilaa. - En tiedä onko johtaja sama kuin muutama vuosi sitten; silloin lainasin paljon varastokirjoja, ja käytiin niistä jonkin verran meilikeskusteluja silloisen johtajan kanssa, joka oli ihanan tuntuinen nainen.

      Rakastan nimittäin vanhoja viihderomaaneja, ja Tampereellakin niitä on mittava valikoima. Ei Helsingin pääkirjaston veroinen, mutta kuitenkin. Ainoa ikävä puoli lukijan kannalta on se, ettei niitä pääse silmäilemään, vaan pitää muistaa tai etsiä kirjailijat ensin, että voi tilata kotilainaan.

      Ymmärrän kyllä käytännön. Toisaalta: olisiko meitä varastojen syvyyksissä vaeltelevia lukutoukkia kiusaksi asti?

      Mutta joku rotihan se on oltava. Hesari tuskin kirjoitti tästä?

      Poista
    2. Höh, pilannut kirjaston luulin kirjoittavani.

      Yhteiskuntatieteiden tohtori Pertti Julkunen Tampereelta arvostelee siis varsin voimakkaasti HS:ssa kirjastojen sivistyksen pilaamista, kirjastotuhoa. Hän kritisoi erikoisesti Tampereen Metson kirjastoa ja kirjastopalvelujohtajaa kirjaston ja ja kirjan aseman huonontamisesta ja mainitsee tämän olevan hakemassa virkaa Helsingin kirjastolaitoksesta, jonka kehittymistä huonoon suuntaan pelkää.

      Metson kirjaston hakuohjelmasta on Julkusen mukaan tehty monimutkainen pakkosyötteineen ja tyrkyttimineen. Kirjan hausta on tullut tuskallista. Kirjasto on meluisa, ja kirjastopalvelujohtajan mukaan "kirjan asemaa voi huonontaakin", ilmeisesti muitten toimintojen kustannuksella. Nyttemmin johtaja näyttää muuttaneen kantaansa, sanoo Julkunen, mutta hänen heikennystoimiaan jatketaan Tampereella.

      Julkunen mainitsee myös, että Helsinkiin on suunnitteilla apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen mukaan uusi keskustakirjasto, josta tulee vastakohtien talo, jossa on ääntä, puhetta ja melua, mutta myös hiljaisia nurkkia läppärikansalaisille. Muuallakin Suomessa kirjastonjohtajat Julkusen mukaan vaativat kirjastojen muuttamista "yhteisiksi olohuoneiksi", joihin ihmiset voivat kokoontua pitämään kovaakin ääntä.

      Julkunen tuntuu eniten kaipaavan kirjahyllyjen ympärille hiljaisuutta, rauhaa. Niin minäkin! En kaipaa kirjastoihin muuta kuin ihanaa hiljaisuutta. Minusta on hurmaavaa, että meidän kirjastossa lukee nykyään: Kännykkään puhuminen kielletty! (Vai oliko se että kännykät pidettävä kiinni.)

      Hiljaisuus taitaa olla katoava luonnonvara. Surullista. Vaan onhan meillä metsät ja niiden hiljaisuus. Paetkaamme sinne sitten, jos melu etsiytyy kirjojen ääreen!

      Poista
    3. Itse en ole huomannut Tampereella minkäänmoista kirjastojen melusaasteen lisääntymistä: rauhallista ja hiljaista täällä on; hämäläistä sakkia.

      Eri asia sitten on se, jos kirjastoista pyritään tekemään meluisampia paikkoja: nytkin on ne musiikinkuunteluhuoneet, ja miksei siellä voisi sitten mesotakin. Ynnä vastaavissa eristetyissä huoneissa.

      Paha sanoa tuohon juttuun mitään, kun en ole sitä lukenut, enkä pääsääntöisesti oleile kirjastoissa.

      Oma kokemukseni tamperelaisena kuitenkin on se, että täällä on kännykät kiinni, hiljaisuutta kehottamatta noudatetaan, ja jos joku napero saa raivarin kesken luku- tai lainaushetken, se tuskin yltää otsikoihin. - Ja vänätkööt ne muksut mieluummin kirjastoissa kuin ostoskeskuksissa; minusta se puhuu hyvää vanhempien elämänarvoista!

      Emmeköhän me aikuiset traumatisoitumatta selviä...

      Poista
    4. Itse en ole huomannut Tampereella minkäänmoista kirjastojen melusaasteen lisääntymistä: rauhallista ja hiljaista täällä on; hämäläistä sakkia.

      Eri asia sitten on se, jos kirjastoista pyritään tekemään meluisampia paikkoja: nytkin on ne musiikinkuunteluhuoneet, ja miksei siellä voisi sitten mesotakin. Ynnä vastaavissa eristetyissä huoneissa.

      Paha sanoa tuohon juttuun mitään, kun en ole sitä lukenut, enkä pääsääntöisesti oleile kirjastoissa.

      Oma kokemukseni tamperelaisena kuitenkin on se, että täällä on kännykät kiinni, hiljaisuutta kehottamatta noudatetaan, ja jos joku napero saa raivarin kesken luku- tai lainaushetken, se tuskin yltää otsikoihin. - Ja vänätkööt ne muksut mieluummin kirjastoissa kuin ostoskeskuksissa; minusta se puhuu hyvää vanhempien elämänarvoista!

      Emmeköhän me aikuiset traumatisoitumatta selviä...

      Poista
    5. Char, panin sinulle - ja kiinnostuneille - linkin tuohon alemmas. Siinä on tuo Julkusen kirjoitus kokonaan. Linkki on kellertävä, ei ehkä erotu kovin hyvin, ellei kokeile.

      Poista
  42. Kirjastot eivät klassikoista halua pitää edes yhtä kappaletta hyllyssä, työntävät ne varastoon, perusteena ettei niitä ole lainattu riittävästi.

    Pintavaahtoa, Jari Tervoa, Sofi Oksasta ja Katja Kuttua varten hyllyissä tulee olla tilaa. Ja niitä lainataan runsaasti vielä ensimmäisenkin pöljäaallon vaimennuttua. Koska niitä on paljon hyllyissä.

    VastaaPoista
  43. Joskus vuosi sitten ostin kirjastosta sylin täydeltä lähes avaamattomia kirjoja, yhteensä seitsemällä eurolla. Kirjat olivat paksuja ja painavia, mm. Kirjallisuustieto, Vuotuinen ajantieto ja nimistöntutkimuskirjoja. Perusteena poistomyynnille oli juuri tuo lainaamattomuus. Erikoisalojen kirjoja kai sitten lainataan vähän. Klassikkoromaaneja tai -runoteoksia kyllä en juurikaan ole nähnyt poistomyynnissä, joten kai niitä vähän lainataan.

    VastaaPoista
  44. Minua rupesi (eli alkoi) mietityttää että "mistä me ollaan opittu käyttämään 'kyllä' sanaa lauseissa"? Annikki kirjoittaa blogissaan paljon kyllä-lauseita; opin sen käsittääkseni häneltä. (Se on jännä tapa sanoa jotain.) Mistä te muut sen opitte?

    " ... Klassikkoromaaneja tai -runoteoksia kyllä en juurikaan ... "

    Riku taas käyttää jänskästi jotain ihme passiivimuotoja... (En minä tiedä mitä kun en ole suolenkielenopettaja.)

    Ps. Tuli vaan mieleen. Kun mieleen ei tullut muutakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kyllä" onkin mielenkiintoinen ilmaisu puheessa, tai kirjoituksessa. Sillä on monia tehtäviä myöntötehtävän lisäksi. Se vahvistaa, tehostaa, se täyttää tyhjän kolon, se on synonyymi "tosin"-sanalle tai "kylliksi"-sanalle. Hauskin se on minusta kiellon perässä: En kyllä mene!

      terv. Kielipoliisi, ihmetelkää lisää

      Poista
    2. Nyt en kyllä ymmärtänyt...

      Poista
  45. Kirjastomelu tuhoaa sivistyksen pohjaa - tässä tämä mielenkiinoinen kirjoitus on tuoreeltaan.

    Ajattelin ensin kirjoittaa tästä uuden jutun Hiljaisuuden ylistyslaulu, mutta olkoon nyt vain tässä maininnalla, kun siitä tuli Charin kanssa ylempänä puhetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, luin tuon jutun, ja kylmää!!

      Mutta kuten sanoin, en asiakkaana koe tuollaista.

      Kamalaa on minusta ennenkaikkea se, jos sivukirjastot suunnitelmallisesti lakkautetaan. Omassa kirjastossani käyn viikottain.

      Täytyypä taas googlettaa, että missä mennään, ja miten voin vaikuttaa. Nyt lauantain kunniaksi syömään ja saunaan.

      Poista
    2. Hirveän tärkeä mielipide kirjastoista.

      Ainoa asia mikä häiritsee, vaikka tämä on nyt vähän nipottamista, on se että sivukirjastot ovat nykyisin lähikirjastoja. "Sivu"- sanana tekee kirjastosta vähempi merkityksisen. "Lähi" kertoo siitä, että ne ovat lähellä.

      Melu, häly. meteli lisää levottomuutta ja on vilkkaille ihmisille mieluista. Voisi kai myös sanoa kuten Kelttikangas-Järvinen, että nyt "jyrää" vain yhdenlainen temperamenttityyppi.

      Toisaalta aivan jokaiselle ihmiselle tekee hyvää rauha, hiljaisuus, itsekseen oleminen. Se on hyvin tärkeä taito. Kyky ja taito olla itsekseen lisää keskittymiskykyä, oppimiskykyä, ajattelukykyä = so. edistää ihmisen tasapainoista kehitystä ja sosiaalisia taitoja myös.



      Poista
    3. Hyvä havainto tuo sivu - lähikirjastojen paikkasuhteiden muutos. Se mikä ennen oli sivussa, onkin nyt lähellä! Napasentrisyys on muuttunut!

      Täällä lopetetaan kirjastoauton toiminta pienentyneiden lainauslukujen vuoksi. Kesäpaikkakunnallani lopetetaan koko kirjasto, tai siis lopetettiin jo, kun kirjastonhoitaja jäi eläkkeelle. Uutta ei palkattu ja pulju pantiin kiinni, yksi valopiste sammui jälleen kylästä.

      Poista
  46. Ihan asiasta nyt jo kuudenteen: uudet Atria-mainokset!

    "Kaikki kokkaa" on hyvä idea, mutta mainoksissa vanhemmat ovat vastuuttomia huvittelijoita, joita esimurkut pitävät kuosissa.

    Ei saa tuo idea minua kiinnostumaan sen firman kokkaussysteemeistä, eikä se tietenkään vaikuta suoranaisesti juuta tai jaata kulutustottumuksiimme. Tai käyttäytymiseen.

    Mutta jos tytöttelyn takana on muutakin, on sitten tässäkin. - Ja minusta meillä Suomessa on vaarallisempaa kuin tytöttely esittää lapsia vastuunkantajina mainoksissa, kun kurja tosiasia on se, että niin se käytännössä usein nimenomaan on. - Ministerit kyllä pärjännevät ihan itse, enkä tosiaankaan näe tämän kampanjan ideaa.

    On luonnollista ja hyvä, että lapset oppivat kokkaamaan, mutta tuo asetelma... Itse ainakin kartan Atrian tuotteita, sen verran vastenmielistä se kampanja minusta on.

    Kuumapäinen Char täällä taas, olen tosissani, mutta älkää te ottako minua liian vakavasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen nyt pihalla tästä Kaikki kokkaa -mainosjutusta. En ole nähnyt vielä kyseistä mainosta.

      Ideana lasten kokkaaminen on minusta hyvä, sillä näin saadaan lapset syömään kotiruokaa. Toivottavasti vain Atria-kokkimainos ei tuputa liikaa makkaraohjeita. Lasten pitäisi varoa makkaroiden ja lihaleikkeiden nitriittejä ja suoloja yhtä paljon kuin sokeria.

      Poista
  47. Iines, kirjoittaisit Hiljaisuuden Ylistyslaulun!

    Tiedäthän, hyppelehdin kuin sähköjänis aiheesta toiseen, ja asia on tärkeä!

    Haluaisin itsekin puhua asiasta syvemmin ja tarkemmin, ja joka tapauksessa lukea kaikkien kommentteja, eli ole kiltti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvinkin olla, huomenaamusella päivänvalossa. Aihe on siis kyllä minua innostava, ja se merkitsee yleensä sitä, että juttu tulee. Olen jo etsinyt kuvaa, joka sytyttäisi varsinaisen kipinän, mutta vielä ei ole syntynyt ahaa-elämystä.

      Älkäät teilatko, jos juttua ei tule. Innoitus ratkaisee, ei perslihakset, meikäläisellä.

      Poista
  48. Kyllönen on rempseä Kainuun akka, mutta olisi saanut jättää sen "taas nuorta naista sorretaan -kortin" pakkaan. Ei nimittäin tule mieleen milloin viimeksi ministeri on antanut potkut tärkeälle virkamiehelle. Tuleeko teille?

    Atria-mainoksissa, jos nyt puhumme samasta asiasta, on kyseessä vain vanha roolienvaihto-temppu: lapset aikuisia, aikuiset lapsia. En tosin ymmärrä, miten asia liittyy makkaroihin ja muihin Atria-tuotteisiin.

    Kai siinä on tarkoitus sanoa, että Atria-tuotteista kuka tahansa, lapsikin, osaa laittaa ruokaan. No, olisivat sanoneet sen.

    Se oli muuten fiksusti havaittu, että jos tytöttelee tai pojittelee, niin sitä ei saa tehdä liian nuorille. Se toimii vain kun on kontrastia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Tapsa, se roolinvaihtohan se siinä, ja sinulla alan ihmisenä on taatusti erilaista tietotaitoa kuin minulla.

      Minua kulutttajana ärsyttää tuo lasten paneminen aikuisten rooliin. Lasten innostus ruoanlaittoon on vain kiva asia - mutta ei näin.

      Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Sanoisivat suoraan!

      Poista
    2. Char, minä tajusin äsken (juuri kun meinasin nukahtaa) kuka olet! NATIHALEJA!

      Poista
    3. Mielelläni haluaisin työntyä vaikkapa kohtuusi... mutta ymmärrän, että josse teknisesti ei ole mahdollista, niin ei sitten. (Saahan sitä kumminkin unelmoida?) Minusta on - edelleen teknisesti - kiva olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ellen olisi, olisin vain itseni kanssa tekemisissä. Mutta rajoittavia aspekteja - tai sanotaan niitä nyt vaikka oksiksi - haluan ympäriltäni karsia. Ikään kuin joulukuusesta oksia. (Jos niitä nimittäin on liikaa. Em muuten.)

      Poista
    4. Sanasi ovat sanojasi, mutta tuo lauserakenne... toisti ja toistaa jotain toista?

      Ps. Ei sevväliä. Ei kerrota muille. (Olet upea, Char!)

      Poista
    5. Mikis, vastasin jo aiemmin - ja joo, oikeasti haluaisit olla mies minulle. - Ja joo, se vetoaa.

      Kirjoitan kyllä seksologiasta työkseni, mutta en ihan noin graafisesti henkilökohtaisella tasolla; se tekisi työnteon vaikeaksi.

      Eli ehkä joskus, ja jossain muualla, kuka elämästä tietää.

      Mutta ei tässä eikä nyt, eikä viitsitä täällä jatkaa muuta kuin asialinjalla - isänä ymmärrät, että täällä käyvät ehkä muksutkin!

      Olet ihana ihminen, mutta pysytään asiallisina!

      Oikeasti!!!

      Poista
  49. Ei tule mieleen, Tapsa, toista kertaa, että ministeri olisi antanut potkut virkamiehelleen. Hyvä veli -verkko on ollut liiankin umpinainen, ehkä, en tiedä.

    Eikös Atria valmista makkaroita ja lihaleikkeleitä? Ajattelen niin kierosti, että jos Atria järjestää jotain kokkikisoja, niin sillä voisi olla oma lehmä ojassa. Vaan se on kai tuhmasti ajateltu, lasten asiallahan Atria kai on, tai kuluttajien hyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin katsomassa Kuparisen Eduskunta kakkosen. Siinä tämä hyvä veli verkosto avataan aika hyvin. Liiankin hyvin.

      Esityksen ainoa miinus tulee siitä, että siinä rakennetaan Kuparis-myyttiä. No, kai se on inhimillistä.

      Kokkikisat ja muut vastaavat, Iines, ovat nimenomaan myynninedistämistä. Mitään muuta ne eivät ole, ainakaan Atrian kannalta. Mutta ei siinä mitään väärää tai syntistä ole. Makkara on hyvää.

      Poista
  50. Oli mukavia aikoja ne, kun mainokset oli kaikki uusia. "Montas söit?" "Yhdeksän".
    Nyt ei jaksa katsoa mainoksia ollenkaan.
    (Paitsi joskus vahingossa, kun ei tajua että kyseessä on mainos.)
    Sukupuoli asenteista tämmöinen juttu tältä viikolta:
    Tuttava kertoi olleensa tärkeässä tilaisuudessa, jossa kaikki oli saman ammatin edustajia. Hän oli ainoa nainen, joten hänet esiteltiin "rouva X", kun kaikki miehet esilteltiin ammattitittelillä. Jup, jup, että silleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä huomaan katsovani televisiosta eniten Ylen kanavia, joilla ei ole mainoksia. Jos katson mainoskanavaa, luen usein mainostauolla kirjaa tai lehteä tai käännän kanavaa tai käyn vessassa tai jääkaapilla.

      Ei taida olla sattumaa, että mainokset tulevat huomattavasti kovemmalla volyymilla kuin kanavan ohjelma, ne huutavat usein. Haluavat kai, että mainos kuuluu sinne keittiöön tai vessaan.

      Poista
  51. Buntta Wahlroosia monikin kauppa- ja teollisuusministeri yritti potkaista kansliapäällikön pallilta pois. Mutta eihän se lähtenyt. Piereskeli (sihteeri kertoi) kamalia tuhnuja/paukkuja vain. (Ja välillä nappas pöytälaatikosta viskipullon ja joi siitä ja nauroi kuin hevonen.)

    No, kun ajattelee poikawahlroosia niin ei siinä omena kauas ole luumupuusta pudonnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Buntan tapasi Pataässästä vanhoina hyvinä aikoina, etenkin työaikoina. Fiksu mies, mutta tärkeintä oli, että hänellä oli Kekkosen luottamus. Siksi ministerit iskivät kirveensä kiveen tai heittivät ne kaivoon.

      Poista
    2. Harri Holkeri oli kova hiihtämään. Kun sillä meni 1000 kilometriä rikki, siis samana vuonna, niin joku virkamies sen ministeriöstä totesi että "kyllä sen täytyy hiihdellä myös vapaa-aikoinaan. eihän se muuten noin paljoo..." etc.

      Poista
    3. Innostuin Buntaa vähän googlettamaan. Hyllylle panonsakin onnistui lopulta.

      Hyvän lainauksen häneltä löysin: "Ihmisten pitäisi lukea paljon. Ei ole niin väliä siitä mitä lukee, kunhan lukee".

      Jossain 80-luvun puolivälin paikkeilla osuin hänen kanssaan vastakkain, sillä lailla vähän yllättäin että pelästyi. - Pulisti rintaansa ja katsoi tuimalla ilmeellä: "BROORHH WAHLROOOSSSHHH!"

      Oli aivan sikajuovuksissa ja taisi mörköjä pelätä. - Lehdestä olimme saaneet juuri lukea, etä on alkoholin käytön lopettanut, kun hallinto oli sen kekkosen kuoleman jälkeen häneltä edellyttänyt.

      Aivan Monty Pythonia oli, kun asemalla odotteli junaa. Teputteli hermostuneesti, vilkuili vuoroin kelloaan ja raiteille, josko se juna jo tulisi. Junassa sitten avasi salkkunsa ja uppoutui papereihinsa.

      Sellainen se oli, apteekkarskan unelmaprinssi.

      Poista
  52. Iineksen runo on kyllä hieno. Kelpaisi esitettäväksi millä areenalla vaan ja täydestä menisi.

    VastaaPoista
  53. Mutta kaikkein kullituimman medaljongin antaisin kyllä Charilla. Hän, jos kukaan, on sen ansainnut.

    VastaaPoista
  54. Aamulla, kun join aamuteetä, oveeni kolkutettiin. Avasin ukseni. Luulin että siellä on naapuri mutta siellä olikin Omatuntoni. Se katsoi minua alta kulmiensa ja sanoi että "sano niille ihmisille joiden kanssa täällä pöliset että ei sun kaikki juttus totta ole". Lupasin, ja panin ikkunan kiinni; se oli nimittäin siirtynyt ikkunan taakse.

    Ei mun kaikki jutut, joita täällä pölisen, ole totta.

    Parikkalalainen sananlasku sanoo että "kaikki on totta mitä naapuri valehtelee", mutta sehän on mahdotonta. Ei minullakaan koskaan esimerkiksi satiaisia ole ollut. Ja vaikka olisi ollutkin, ei ne nyt ainakaan pesäpalloa olisi pelanneet. Ja vaikka olisivatkin pelanneet, niin ainakin ilman mailaa ja räpylöitä. Ja - jos tarkemmin muistelee - niin ilman palloakin.

    VastaaPoista
  55. Mikis, valheetkin ovat eräällä tavalla totta. Vaikka ne valheiksi tiedetään. Ne ovat enemmän totta kuin valheiden peruminen.

    Tällä en tahdo sanoa, että valehtelisit. Käyttäisin toista sanaa. Sinä olet lauseissasi enemmän totta kuin minä jakaessani kyllä-sanan kielitietoutta tuolla ylempänä.

    Tai toisaalta, samalla kaavalla, olenhan minäkin läsnä kaikessa mitä sanon. Sinä vaan olet enemmän auki seikkailuissasi, paroni Münchhausen, kuin minä karttakeppini kanssa.

    VastaaPoista
  56. Niin, en minä sillä tavalla palturia puhu että jollain lailla kuvittelisin hyötyväni siitä? No en. Päin vastoin. Tuon äskisenkin kommentin kirjoitin vain juuri siksi, että mua alkoi epäillyttää että olen puhunut liikaa ja liian avoimesti/rehellisesti itsestäni. Totta, mikä totta.

    Mua alko hävettää mun... (Olkoon!)

    VastaaPoista
  57. Voi sun kanssasi mikisriepuli. Tuossa taas paljastelet sielusi herkkyyttä somasti hopeatarjottimella. Annat itse toisaalla napakoita ohjeita, että älä valita ja välitä ja sitten itse välität kovasti. Niistä nyt nenusi ja anna sulkakynän suihkia. Tämä kaikella mahdollisella rakkaudella sanottuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullehan käy juuri päinvastoin, tavallaan, jos joskus olen kapakasta palattuani jonnekin somelaan jotain somaa kirjoitellut, mikä tosin/kyllä on harvinaista.

      Kun aamulla sitten herään ja muistelen kauhuissani, että en kai vain saatana mennyt kirjoittamaan mitään minnekään - ja sitten samoilen siellä täällä jälkiäni seuraten, niin yleensä hengähdän helpottuneena: ai, noinko fiksuja osaan puhella kännissäkin, kas kummaa. Mutta mitäköhän olen tarkoittanut?





      Poista
    2. Minä tiedän, että olet fiksu ihminen, Tapsa.

      Poista
    3. iinekselle minä sanoisin että "En. En ole ekshibitionisti." Aivan varmasti minulla pysyy pöksyt jalassa, myös alkkarit, siinä kuin kellä tahansa muullakin, maskuliinilla. Mutta näiden sanojen sekaan minä joskus eksyn! Enkä tiedä mitä tekisin... siksi alan pölistä. (Olette kivoja!) - Sanat ovat kummallisia.

      Poista
    4. Sanat ja niiden rykelmät ovat siitä kummallisia, etteivät ne valehtele koskaan. Ne ovat armottomia vasaroita, takovat esiin kaiken, sellaisenkin, mitä ei itse vielä tiedä.

      Poista
    5. ... ei tiedä, tai ei tahdo tietää tai tietää, muttei tiedä tietävänsä.

      Poista
  58. Sanotaan, että jokaisella on kännipostauksia, mikä on kyllä vähän ääliömäinen sana. Voisin kuvitella, että jos kirjoittelisin kekkulissa, tekisin vielä enemmän lyönti- ja ajatusvirheitä kuin nyt teen, mutta en olisi kenellekään ilkeä, en sanoisi pahasti vaan luultavasti syleilisin koko maailmaa, Japea ja anonyymejakin. En osaa sanoa, miten katuvaisia tai kitkeriä sitten aamupostaukseni iloisen illan jälkeen olisivat. En taida koskaan juoda krapulaan saakka, vaan sanoisin silloinkin aamusella, että tänään on hyvä päivä, hyvä päivä on tänään, huomenta hyvä päivä.

    VastaaPoista
  59. Char, kun kerran asumme samassa kaupungissa, niin voisimme käydä kahvilla Metson kahvilassa!

    Jos haluat, niin saat sähköpostiosoitteeni Iinekseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauska olisi nähdä teidät kahdestaan, oi ihana Kuunkuiske. Mutta varo vaan ettei siinä käy hassusti, nimittäin Sulle. (Charin tasku on aina niin arvaamaton.)
      http://www.youtube.com/watch?v=0gJN9LGn3yQ

      Poista
    2. Minä oli pikkujätkänä kova hoilottamaan. Tuo Mari Laurilan esitys oli ensin, se on jäänyt pysyvästi muistiin, sen jälkeen tulivat Peppi Pitkätossun tunnuslaulu ja Irwinin St. Paul ja Reeperbahn. - Äitini joskus jälkeenpäin kauhisteli, kun huorakadun laulua vetelin joskus tokaluokkalaisena, sekaan sitten vieläkin noita kahta muuta.

      Poista
    3. No mutta käykääpäs nyt joutessanne tutustumassa Charin blogiin, tai siis blogikirjoitukseen. Osoite on tuolla pari kolme keskustelua taaksepäin Charin kommentissa. Antaisin sen tähän, mutta ramasee pitkän lenkin jälkeen. Juon sitä paitsi nyt kahvia.

      Poista
    4. Niinhän H. Holkerikin sanoi: "minä juon nyt kahvia".

      Poista
    5. Toinen, mistä H. Holkeri - rauha muistolleen - muistetaan, lienee tämä suksenkiillotusniksi. Otetaan vaimon sukkahoususta haarakiilapala ja vedellään sillä suksen pohjat. Kyllä luistaa!

      Poista
    6. PS Tässä holkeriniksissä on jotain samaa kuin siinä vanhan kansan keväisessä karjanlaskemisriitissä, josta on ollut ennenkin puhetta tässä blogissa.

      Pannaan vaimoväki jalat harallaan seisomaan korkealle oviaukkoon niin, että laitumelle laskettava karja hipaisee ulos rynnätessään vaimon haarusta. Näin pedot eivät koske tällä tavoin merkittyyn karjaan koko kesänä.

      Poista
    7. Kuunkuiske: tosi kiva yllätys! :)

      Ja tosiaan, on se mun blogiosoite, jonka kautta voitaisiin sopia!!!

      Meinaan että oishan se noloa kun kaikki nettitutut pojat ois lappu kourassa odottamassa puheille pääsyä, joko teitille tai meitille... Se siitä hiljaisesta kirjastosta! :)

      - En siis hetkeäkään epäile meidän kahden vetovoimaamme; pelkästään Metson kapasiteettia. :D

      En mainosta suoraan, mutta etsi blogini Suurella sydämellä-hankkeesta, jonka Iines mainitsi, sieltä löydät minut Mian Keittiöstä. Kirjoita, ja vastaan tai soitan kyllä! :)

      - Olisi muuten tosi hienoa saada tuttavia ja ystäviä tätä kautta! :)

      Poista
  60. Se on iines kuule sillä lailla että meillä - tällaisilla amatöörijuopoilla - itsetunto vaihtelee. On kuin keinussa keinuisi: välillä ollaan korkealla ja välillä ei. Ja joskus mätkähdetään koko keinusta vittuun... (anteeksi) Tai mitä minä anteeksi pyytelen? Vittuhan on kaunis värkki. Kuten auch Singer -merkkinen ompelukone. Ja Giljotiini... se ei ole kaunis. Vaikka sen terä kimalteleekin ja heijastelee hopeisia täpliä laskevan auringon valossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä ne jumalten keinut tiedät, mikis. Taidat luulla meikäläistä pyhäkoulunopettajaksi, joka luulee, että maailma on ah niin niin ihana, kun vain pikkusen yrittää eheyttää. Noh, luule vaan, ei se ole keneltäkään pois.

      Poista
    2. Älä nyt höpötä. Minun herkkätunteisuuteni on sitä että näyttelen herkkää koska olen herkkätunteinen. Liljankukka, lumivalkoinen... Pidän ironiasta. Satiirissa pidän eniten semmoisesta joka kohdistuu minuun; sitä alkaa heti miettiä - koska tuntee itsensä paremmin kuin ivaaja - että "tuon ja tuon voisi sanoa kyllä ilkeämmin. ja tuo adjektiivi ei tee tuossa mitään, höh".

      Vittuilussa pitää pystyä pitää tietty ammattitaito. (Eli roti.)

      Poista
    3. Yritin olla sulle tarkoituksellisesti ilkeä, Iines.

      Luultavasti en, tai toivottavastikaan en, osannut.

      Muru, muruseni... Sinusta muuten tulee mieleen kahvinpapu. (Joka on kyllä erittäin soman näköinen.)

      Poista
    4. Jaa. Noh. Kunhan et toista kertaa yrittele.

      Sano mieluummin että höpsyli hei kuin että älä höpötä. Se on kuule niin noloa ajatella, että on höpöttänyt.

      Vaan viis siitäkään. Eihän tässä nyt mitään hätää, ihmisellä.

      Poista
    5. Ethän sinä nyt Oikeasti sanomisiani itseesi ottanut?

      höp syli vei

      Minä itse nimittäin aina hermostun kun minua kehutaan tai sanotaan "herkäksi". Ai minkä takia? No sen takia kun kaipaan kehuja olen herkkä. Sen takia.

      Poista
    6. No en ottanut, vaikka ajattelin, että älä itte.

      Olet muuten kuin saippuapala. Juuri kun ajattelee, että nyt minä sen sain hyppysiini, onpas hyväntuoksuinen, se plopsahtaakin otteesta ja sinkoaa kylpyammeen ja seinän väliin.

      Poista
    7. Minulle tuli oikeasti paha mieli, Iines.

      Ei sinua saa kukaan loukata! (ainakaan muut kuin minä)

      Poista
    8. Eikä mitään, mikis, sanonhan minä itsekin jollekulle, että höpö höpö. Se on oikeastaan aika pientä sanomista, varsinkin kun ajattelee, mitä kaikkea voisikaan sanoa, jos oikeasti haluaisi toista näpäyttää tai peräti loukata.

      Poista
  61. Täällä leijuu Haamu. Koko Euroopan yllä leijuu Haamu. Se on kommunismin Haamu. (miettii että lähtisikö Ladalla hakemaan lähikaupasta lissää ööliä. ja puhaltaa alkomittariin) "Ohoh! No, jopas jotakin!" (ei lähde)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommunismista haetaan nyt sitä aina pakollista vihollista. Kommunisti sanaa viljellään huomattavan paljon, vaikka järjen mukaan sellaisia enää on huomattavan vähän, käytännössä ei lainkaan.

      Martti Innanen kertoi joskus lapsena kokemistaan peloista, kun tutut talot Helsingissä liekehtivät, sai pommituksista pysyvän neuvostoliitto-vihan, joka on näkynyt myös maalauksissaan.

      Radikaalilauluihin silti osallistui, tätä ei tosin yleisradio soittanut.

      Poista
    2. Ei kommunismi vedä vieläkään Kaiken Pahan Perikuvana vertoja natsismille, vaikka aihetta olisi. Liian vähällä pääsevät he, koittolaiset ja muut sokat, jotka kehuvat olevansa vanhoja kommunisteja ja ylpeitä siitä. Sama kuin kehuisi olevansa vanha natsi ja ylpeä siitä.

      Tätä en olekaan ennen kertonut, mutta kävin kerran Taistolaisuuden Portilla. Tiesin, että jos nyt tunnustan uskoni ääneen, saan tuolta ihanalta tummakulmalta. En tunnustanut, en saanut. Kuka muu on näin kärsinyt periaatteidensa takia?

      Poista
    3. Ota kuitenkin huomioon, että suomalaisia ss-joukoissa palvelleita ylistetään jatkuvasti, vaikka kaikista puolusteluista huolimatta olivat sitä ihteään!

      Poista
    4. Minä olen kärsinyt saamattomuudesta monta kertaa. Välillä ne ovat olleet tummia, välillä vaaleita, välillä retliinisiä. Tänäänkään en saanut aikaiseksi (koska olin saamaton) siivottua täällä. Toisaalta täällä on ihan siistiä, miksi sitä siksi siivoisi. Kauheesti tyhjiä pulloja vain on siunaantunut joka puolelle: mistä lie kasaantuneet. Niitä on (piru vie) suorastaan röykkiöittäin!

      Poista
    5. Minulla ei ole, aika aktiivisesti niitä kauppaan palauttelen. Enkä tietenkään mitään naisia tarkoita, vaan pulloja, tölkkejä ja purnukoita.

      Muuten olen tietysti huomattavan saamaton. Rumat maailmankokoiset hirviötkin nykyisin alkavat hysteerisinä kirkumaan, kun minut näkevät.

      Toista se oli nuoruudessani, jolloin pääsin sen kerran näkemään.

      Poista
    6. SS-miehet ja meikäpojan naisasiat kytkeytyvät kummasti yhteen. Kas, kun sekä ensimmäisen tyttöystäni isä (kyläpoliisi) sekä ensimmäisen kihlattuni isä (asemapäällikkö) olivat entisiä SS-wikingin miehiä!

      Kumpikaan ei ollut natsi. Ei sodan aikana Saksaan meno tarkoittanut ideologista kannanottoa vaan lähinnä isänmaallista mieltä ja seikkailunhalua.

      Poista
    7. Hei pojat, molemmat siskot olivat tosi nuoria - ja minusta useimmat aatteet, tällä kokemuksella (joka puolestani järkevästi ulkoistettiin :D, ovat haperoita.

      Kommunismia täällä on haukuttu, mutta maolaisuus? Kuka on nähnyt leffan M. Butterfly., tai edes on kiinnostunut sen ajan hirmuteoista?

      En tarkoita että leffa on dokumentti, vaan että taide herättää tunteita.

      En viitsi jatkaa, muuten tulee taas kohta haleja, ja ne pilaavat asiallisen , poliittisen kommentin!

      Poista
  62. Olipa kiva kuulla että "jakopään kettingejä" käytetään myös tuommoisena metaforana. Kuin tuossa. Siis laulussa. Tässä. (Siis ei tässäkun tuossa edellisessä.) Yleensä kun puhutaan "jakopäästä" niin se liittyy jotenkin naisiin... en ymmärrä yhtään että miksi? Tiätääkö naiset muka autojen moottoreista enemmän kuin miehet, noin keskimääräisesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen tätä myöhäisseksististä pornoiluaikaa jakopäätä käytettiin toisinaan ilmauksena yläpäästä.

      Poista
    2. Taidan tietää. Jakopää liittyy hihnan kireyteen. Kun on hihna kirellä, jako toimii, jos se on löystynyt, jako ei pelaa, vaan päästää ohi.

      Minulla vaihdettiin kerran jakohihna ja jo alkoi pelittää.

      Poista
    3. Minulla on just se vika, kun jakopään hihnaa ei ole koskaan tarkistettu saati vaihdettu.

      Poista
    4. Minäkin taidan tilata ajan gynekologilta. Jos siellä noin kivaa on.

      nimimerkki: "koputetaan kepillä jäätä"

      Poista
  63. Vastaukset
    1. Nyt Mikis hyppi naama punaisena tasajalkaa.

      Turhaa se sellainen on, minäkin tosin silloin ennen inhosin neuvostoliittoa yli kaiken. Nyt kun se on kaatunut, olen kieltämättä lähestynyt vasemmistoa yhä enemmän ja enemmän. Demarit ovat sellaisia, että äitinsäkin myisivät, jos siitä saisi 20 centtiä lisää tunnille. - Ei vaineskaan, nehän ovat niitä yrittäjiä jotka kusettavat työntekijöile maksamissaan palkoissa.

      Ja vasemmistoliitto ajaa vihreäksi hiuksensa maalanneiden bostikin haistelijoiden etuja.

      Minä olen working class hero.

      Poista
  64. Minä taas olen wor... no voi hyvänen aika, mitäs minä taas olinkaan? Nyt en kyllä muista. Varmaan... sankari? Elämän Sankari! Sellanen poikka mä oon. Ja vaikka tohon tulis kapitalisti kävelee mun pellon luo niin mää syljeskelisin vaan. Ja pitäisi käsii mun housuntaksuiss. Sellanen poijka mä vaan olisin!

    VastaaPoista
  65. Minä kyllä suoraan sanottuna valehtelin, en minä mikään working class hero ole. Ei tämä nykyinen yhteiskunta anna sellaiseen mahdollisuuksia, työpanoksella ei ole mitään arvoa. - Uutta tilalle, kun sulla on jo kolme ikälisää!

    Ammattiliitot pohtivat, onko Hilkka Ahteella kaikki hyvin ja tyyny pöyhittynä.

    VastaaPoista
  66. Kerran olin jääkiekko-ottelussa. Jyppi pelasi jotain toista vastaan. Siinä edessä pyöri sellaisia 10-12 ikäisiä vekaroita. Koko ajan ne huuteli kentälle, mm. tämmöisiä klassikkoja kuin että "tuomari on seepra" ja "runttaa sitä kunnolla, homo". Kun juuri meidän pleksin takana tapahtui erityisen väkivaltainen ns. laitataklaus, niin yks niistä ipanoista huusi kurkku suorana "uutta suoleen kun vanha kuolee!!!" - Vieressäni istuva n. (karkeasti arvoiden) 3-kymppinen rouvasihminen punastui erittäin viehkeästi.

    Jyp tais muuten hävitä sen pelin. Tai en ole aivan varma. Saattoi olla että voittikin? Tai sitten tuli tasapeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takavuosina minä tunsin sellaisen ihanan, eläkeikää lähestyvän sihteerin. Kuuntelin mielelläni mielenkiintoisia juttujansa, niinpä sain aika usein firman liput jokereiden matseihin. - Luulenpa että joillekin kysyjille jopa sanoi: "ei niitä enää ole!"

      Hjalliksen rysässä, siellä herrojen puolella, oli kivaa. Matsia katselin yleensä, sikäli kuin katsoin,baaritiskin kuvaruudusta, - kun lasi tyhjeni, tarjoilija lähestyi kahdesta suunnasta tiskiä.

      Mitä tästä opimme? - Sitä en osaa sanoa, mutta tunsin siellä itseni haueksi ja herraksi! - Hyi olkoon!

      Poista
    2. Vanhan taistolaisen, Mikko Kivisen, muuten siellä harvinaisen usein näin. Samoin Tapio Liinojan. Ne nyt ovat sellaisia työläisten kavereita ja herrojen pusipusi-orjia.

      "Mikko Kivinenn laihdutti 200 kiloa"

      Poista
  67. Anteeksi kaikille, joita tahtomattani kiusasin. Laitan tähän Martti-sedän kaikkein aikain parhaita vitsejä ja komiaa naurua. - Älkääkä huolestuko liian aikaisin, kyllä sieltä se "sit siltä tuli paskat housuun" tulee!

    VastaaPoista
  68. Tätä jaakko kolmonen-imitaatiota ei saa kuunnella!

    VastaaPoista
  69. En pääse nyt kuuntelemaan, kun olen mokkulan varassa. Se ei yksinkertaisesti taivu videoihin täällä alavalla maaseudulla, mökkimaisemissa kylläkin.

    Kolmonen ja Vanamo ovat muuten aitoina ja alkuperäisinä mahdottoman hauskaa katsottavaa. Viime vuonna joulun aikaan tuli joitain ikivanhoja uusintoja herrojen jouluruokaohjeista. Voi sitä silavan mättöä kinkun ympärille ja muuta perinneruokaa. Taisi olla herroilla virsut jalassa ja jouhipaita päällä.

    VastaaPoista
  70. Muistan ikuisesti sellaisen sketsin jossa Leo Lastumäki (neljän muun ihmisen joukossa) esitti Kokki Vitosta. Kauuuuuheella japanilaisveitsellä se pilkko hiiiiirrrvellä tempolla salaattia... Mitäs hauskaa tässä on, te saatatte kysyä? Ja minä vastaan, että ei mitään. Seuraavassa jaksossa (filmiä oli siis leikattu; elokuva perustuu leikkauksiin) Kokki V:n vasen käsi oli paketoitu sideharsolla. Ja Lastumäki tuijotti katsojia ja sanoi "... ja sitten seuraavaksi siirrymmekin valmistamaan jälkiruokia..."

    VastaaPoista
  71. Nyt alkaa blogikirjoittelu olemaan kohdillaan?

    VastaaPoista
  72. Ei vielä hetki sitten ollut. Mutta kiitti kun tulit.

    VastaaPoista
  73. Tuossa edellisessä esimerkissänihän taisi olla niin, että mitään silavaa ei kääritty kinkun ympäri. Tuohan oli sitä hurmahenkistä aikaa, jolloin ruuan terveellisyys, maahenkisyys ja rasvattomuus nousi hysteerisesti pintaan. Mutta jotain talkkunapuuroa siinä varmaan keiteltiin jouluherkuksi ja ruistaikinaan tehtyjä leivoksia, joiden päälle siroteltiin ohrahelmiä tms.

    Tässä yksi linkki:

    http://www.youtube.com/watch?v=h1Z5L6FDZwQ

    VastaaPoista
  74. Minäkin kävin kerran jääkiekko-ottelussa ja totesin seuraavaa:

    Pelissä kamppaillaan istumapaikoista. Koska niitä on vähemmän kuin pelaajia, ajetaan osa pelaajista säntäilemään polvihousuissa aidatulla kentällä, joka on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.

    Istumapaikkoja vartioi joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se yrmy mies, jolla on räikeä pikkutakki, takatukka ja joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Ilkeä mies.

    Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, nimeltään Mulkku. Häntä avustavat herrat Dorka, Ääliö ja Pelle.

    Pelissä on pari raukkaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He vahtivat aitauksen eri päissä olevia katiskoja. Jostakin syystä heitä kutsutaan silti maalivahdeiksi.Ehkä katiskoissa säilyttiin ammoisin aikoina maaleja? Aitauksessa olevat pelaajat kiusaavat näitä vahteja yrittäen osua heihin mustalla kumilaatalla, jota lyödään käyrällä kepillä. Yleensä he eivät osu, vaan maalivahti onnistuu väistämään ja poimii laatan katistaansa. Siitä yleisö antaa raikuvat aploodit.

    Yleisön tärkein tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevat vähemmistöjen edustajat. Kokeneimmat kannattajat tunnistavat helposti mm. trans- ja homoseksuaalit, ja tervehtivät heitä iloisilla "neiti"- ja "homo"-huudoilla.

    Mielenkiintoinen peli. Ja reilu, sillä voittajaksi julistetaan se puoli, jonka maalivahti saa poimittua katiskaansa vähemmän kiekkoja.


    VastaaPoista
  75. Hauska kuvaus kiekkomatsista tuo Tapsan.

    Minäkin olen ollut sellaisessa tasan yhden kerran. Se oli aika kauheaa, brutaalia ja yhtä älämölöä. Seuralaisenikin huusi kuin palotorvi. Kun puoliaika tuli, tein lähtöä kotiin, mutta sehän prkl jatkui vielä.

    VastaaPoista
  76. Ja kun se toinen puoliaika meni, huomasit varmaan kauhuksesi, että niitähän tulee vielä kolmaskin!?

    VastaaPoista
  77. Onneksi se on piirtynyt pois muististani. Voi olla, että sain shokin kun seuralaiseni kertoi totuuden.

    VastaaPoista