18.2.2013

Juhani, Venny ja Tilly?


Juutuin maalaukseen, joka on kuin pysäytetty kuva keskeltä elokuvaa. Oikeasti hain maalausta julmasta lapsesta, ja löysinkin yhden ankkaa piiskaavan pikkupaskiaisen, jonka on piirtänyt Carl Bloch. Samalla aukeamalla oli kuitenkin saman taiteilijan maalaama kiehtovampi kuva, jossa helposti havaitsee samanlaisen spiraaliin muodostuvan kultaisen leikkauksen tekniikan kuin Ferdinand von Wrightin Taistelevissa metsoissa

Voimakkaimman sävyn maalaukselle antaa keskipisteen yläpuolelle asetettu päähineetön  nainen. Hän on  ikään kuin taustarekvisiittaa, mutta samalla arvoitus, jonka olemassaolo antaa merkityksen kaikelle muulle. Tummatukkainen  katsoo kuvasta häpeämättömän viettelevästi, valmiina maistamaan viiniä, kun muilla taas on aterimet tanakasti käsissä, ja varsinkin miehellä haarukka sojottaa terävästi ylöspäin. Huomiota kiinnittää myös se, että naisen edessä on oma viinikarahvi, ja se on melkein täynnä. Naiselle on ilmeisesti kaadettu viiniä etualan pariskunnan lähes tyhjästä karahvista. Pariskunta vaikuttaa avioparilta naisen rouvamaisesta pukeutumisesta päätellen, varsinkin liinamainen päähine lienee tarkoitettu suojaamaan vaimoa julkeilta katseilta. 

Mies on yllätetty, ärtynyt jostakin keskeytyksestä, jota kaikki katsovat mutta jota taiteilija ei paljasta. Vaimo on varuillaan, mutta miellyttämishaluinen. Molempien naisten muikeat ilmeet antavat ymmärtää, että häiriötekijänä kuvassa voisi olla mies, jonka habitus miellyttää molempia naisia. Miehen ilme taas paljastaa, että ärtymyksen takana voisi olla reviirinhaltijan herännyt aggressio. Tunkeilija on uhkaaja, ja niinpä taiteilija onkin asettanut miehen taskuun hyvin kiillotetun veitsen. Punainen vyö viittaa miehen vapauteen ja erotiikkaan ja reidelle huolellisesti aseteltu pöytäliinan reuna vie ajatukset ja katseet reittä ylöspäin, jossa kuvan latauspiste sijaitsee, suoraan viettelevän naisen katseen alapuolella. Tästä pisteestä käsin vaimo onkin rekvisiittaa, vaikka sijaitsee etualalla.

Vaan mitä tekee kuvassa huolellisesti piirretty kissa? Symboloiko se kehräävää mirriä vai viittaa etualan naisen emännyyteen? Entä tylsän mutta äveriään näköiset virkamiehet taustapöydässä? Miksi heidät on sinne sijoitettu?

Onko kuvassa siis Juhani, Venny ja Tilly -asetelma? Ja joku harmaa eminenssi takapöydästä kehtaa tulla jututtamaan kaunista viettelijätärtä, ihan kuin nykyaikaisessa baarissa? Vai miten tarina menee?

(Maalaus Carl Bloch)

74 kommenttia:

  1. Sehän on selvä kuin pläkki , mitä tuosta seuraa.

    Kuvitelkaa tai muistelkaa Tapio Rautavaaran haastattelu, jossa vichynmöreällä äänellä sanoi miehekkäästi , kuten vain hän osasi: "Ja se kissa, se kissa on kuolema!"

    VastaaPoista
  2. Tämä oli hieno tulkinta tuosta kissasta: synnin palkka on kuolema. Tosin oikaisin hieman, mutta näinkin voi siis nähdä.

    Tuo kissasymbolikkaa Rautavaaran laulujen teksteissä on kyllä mainitsemisen arvoinen. Kuolemahan se on, joka hiilloksen äärellä kissan kiilusilmin tuijottelee kulkijaa. Vaan miten lie Carl Boch oikeasti ajatellut, sitä emme tiedä, mutta onneksi voimme arvailla.

    VastaaPoista
  3. Carl Blochia vähän internetistä katselin. Tuo valitsemastu taitaa olla parhaasta päästä. Vähän sellaisia kiiltokuvamaisia kuvia. Useimmat perustuvat johonkin jännitteen luovaan katsekontaktiin.

    Kyseessä on roomalainen osteria eli ravintola. Silmiinpistävää on mikälie liikemies- joukkion ja neitien ilmeinen ylhäisyys, raha riittää ja sitä on runsaasti.

    Manolito neitien pöydässä näyttää köyhemmältä. Pussi hänen vyöllään saattaa olla kalukukkaro, mutta veikkaan kuitenkin rahasellaiseksi. Tyhjyyttään lepattaa.

    Katseiden vuoksi tulija ei ole neitien isä, vaan sieltä tulee joku rikas kukko, joka heiluttelee rahapussiaan ja katselee nenänävarttaan pitkin halveksien Manolitoa.

    Manolito tietää pelin jo menetetyksi, rahaa vastaan kukaan ei voi mitään.

    Hetken päästä veitsi välähtää, naiset kirkuvat kun kilpakosija makaa koristen maassa; tuntevat silti outoa kiihtymystä veren pulppuillessa.

    Liikemiejoukkio luimii karkuun sivuovesta.

    Manolito pakenee, mutta huikkaa: "Rakas Rosita, sydämeni valittu, odotathan minua?"

    Ja Rosita vastaa: "Voe mahoton, ko eihän me ees tunneta hyvin!"

    Manolito menee, mutta ehtii vielä kysymään: "No lähetätkö rahaa kuitenkin?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Carl Blochilta on paljon uskonnollisia teemoja, ja siksi tämä syntinen taulu ehkä osuikin silmään pyhästä joukosta. Mielenkiintoinen aihevalinta siellä joukossa. Itse siis hain Blochin lapsiaiheista taulua.

      Ettäkö mies olisikin Manolito, onnenonkija? Ja naiset kimpassa. Hmm, tätä en tullut ajatelleeksi. Mutta hyvä saada tämäkin näkökulma esiin.

      Poista
  4. Kissakin näyttää äkäiseltä.
    Minusta nuo naiset on sisaruksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin ajattelin, että naiset voisivat olla siskoksia, kuten Venny Soldan-B. ja siskonsa Tilly, Juhani Ahon rakastajatar.

      Vauras seurue, mutta jotenkin villi ja vapaa.

      Poista
    2. Ahaa, nyt tajusin, sehän oli jutussa sisällä koko kuvio. Olen vähän hajamielisen sivusilmäillen lukenut juttua, kun pitäisi tehdä jotain ihan muuta.

      Poista
    3. Osteriat on siitä kummia paikkoja, että vaikka ne ovat vaatimattomia, vauraatkin ihmiset kävivät niissä syömässä, varsinkin matkustaessaan. Matkaseurueena tuota taustajoukkoakin ainakin minä katsoin.

      Poista
  5. Oikeasti minulla on otaksuma, että kaikki kolme ovat sisaruksia; romaaniseurue.

    Veli suojelee sisariaan, valmiina tositoimiin, kuvassa näkymättömissä oleva mies on mennyt liian pitkälle, hän hymyili naisille ja katsoi heitä silmiin.

    Voi tämä, maalarin uskonnollisen harrastautuneisuuden huomioonottaen, olla jonkun opettavaisen tarinan kuvitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko maalari siloitellut naiset ja he ovatkin oikeasti prostituoituja?

      Poista
    2. Tämä kolme sisarusta voisi toimia, mutta miten selittyisi sitten noiden naisten erilaisuus vaatetuksessa? Toinen on kuin rouva, verhottuna, ja toinen avoimesti viettelevä, paljaspäinen? Ja kuvassa on minusta kyllä selvä jännite miehen ja molempien naisten välillä. Mies on kuvattu eroottisin symbolein, aseena veitsi ja kädessä haarukka, punainen vyö, pöytäliinan asettelu reidelle, kun normaalisti pöytäliina menee pöydän alle jalan tieltä.

      Voisiko toinen nainen olla prostituoitu, toinen ilotalon emäntä, prostituoidun esiliina? Jotain särmää kuvassa on, ja tässä prostituutioteemassa olisi selitystä.

      Poista
  6. Siihähän etupöydässä ovat Sari, Iines ja Riku syömässä syntistä hevosenlihaa italialaisen viini kera, ja takapöydässä Kolehmainen, Mikis ja minä suunnittelemassa Torronsuon kesäjuhlaa. Kissa on Charin manifestaatio lihallisessa maailmassa. Outo tulija on nimetön Anonymos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpäs näkyykin, Riku siinä hassuttaa meitä viattomia kaunottaria, ja Anonyymi tulee kysymään, että miten Iines täällä istuu, kun blogissaan sanoi, ettei koskaan ole ollut Italiassa, etenkään Roomassa. Ja miehet takaryhmässä suunnittelevat harhaanjohtavaa luontopolkua Torronsuon maisemiin. Mikis ehdottaa kanoottiretkeä halki suonsilmäkkeiden ja Kolehmainen kertoo, miten monta typykkää hän on hoidellut Torronsuon taukotuvassa vuosien aikana. Tapsa piirtää reittiin koukun Forssan Panimon kautta.

      Poista
  7. En usko että Iines, sen kummemmin kuin minäkään, ottaisi vastaan anonyymin ihan noin viettelevästi:)
    Kehittelin tällaisen tarinan:
    pöydän kaksi uhkeaa maalaisnaista on lähetetty parhaissaan torille munia ja makkaroita myymään, ja ovat päivän päätteeksi käyneet aterioimaan halpaan osteriaan. Mies pöydässä on työmies, jonka tapana on istua syömään eväänsä osterian pöytään ja tilata "kuiskaus", sospiro, joka saa nimensä siitä, että kukaan ei ääneen kehtaa tilata desiä viiniä. (muuhun miehellä ei ole varaa). Nyt hän tilaa kaksi karahvia, joista itsekin vaivihkaa hörppää, nimittäin kaunottaret äkätessään hän päättää suurielkeisesti maksaa heidän eineensä. Yleensä osterian naiset on hampaattomia huoria, joille ei ruokaa tarvitse tarjota. Riuskat maalaisnaiset saattaisi olla helposti yläkerran kortteeriin vieteltävissä, jos ei naimaton lettipää, niin ainakin maalaismiehen yksinkertainen vaimo, joka ei ole tottunut kaupunkilaisten sukkeluuksiin. Juuri kun ateria on parhaimmillaan ja saattaisi päästä sisarusten kanssa lähietäisyydelle, osteriaan astuu pitkä ja vaaleankomea pohjoisen taiteilija. Hän on tullut tapaamaan muita pohjoisen taiteilijalurjuksia, jotka takapäydässä juovat halpaa viiniä ja analysoivat Rooman taideaarteita. Taiteilija on hyvän perheen musta lammas, joka tuhlaa perheen rahat taideopinnoissa ja osterioissa. Valkeat hampaat kiiltäen hän hymyilee hempeästi tummille kaunottarille, jotka eivät eläissään ole moista arkkienkeliä nähneet...

    (lisää ehkä työpäivän päätyttyä, ellei joku kirjoita sille jatkoa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava tarina ja asiantuntevaa paikallisväriä sisältävä! Yksityiskohdat sospiroineen istuvat, vauras maalaisemäntä ja naimaton sisko myyntimatkalla, kaikki saa selityksensä. Tietenkin miehet taustalla ovat taiteilijoita, jotka ovat tulleet opiskelu- ja elämysmatkalle Roomaan!

      Kenties tuo vaalea komea taiteilija on itse Carl Bloch, tanskalainen, joka ei voi vastustaa kiusausta piirtää viehkeää seuruetta, ja on juuri tullut kysymään lupaa saada maalata heidät?

      Vaan miten naisen asema 1800-luvulla Italiassa? Päästettiinkö naisia noin hienoina yksin päiväksi pois kotoa, ilman suojelijaa?

      Poista
    2. Tämä on niin elävä tarina että oikein odottaa jatkoa sille. (Sekä sormet että varpaat syhyen.) - Iines voisi jatkaa, hän osaa kirjoittaa tarinoita. Ja naisnäkökulmaa tähän olisi kiva/kivempi saada. (Tiedänhän minä toki mitä minä ajattelen. Ja arvaan mitä Tapsa, Riku, herra Kolehmainen ajattelevat.)

      Poista
    3. Jos keskenään oli naiset osteriassa, epäilyttää kyllä siveellisyys. Mutta jos Riku nyt sitten on oikeassa ja veli vartioi, kai naiset saattaisi keikailla vierasmaalaiselle maalarille ihan luvan kanssa.
      Itse olen taas kallistunut prostituoitujen kannalle...heitähän ne maalarit aina ovat ikuistaneet.

      Poista
    4. Ellei kyseessä siis voi olla aviopari + vaimon sisko, kallistun minäkin siis kevytkenkäisten vapaiden huitukoiden kannalle. Nimenomaan heitä ovat taiteilijat malleina käyttäneet, koska kunniallinen nainen ei heitä ole innostanut saati suostunut malliksi muuta kuin tilatuissa jäykissä muotokuvissa. Niinhän Edelfeldtkin maalasi Virginietään, tuota viehkeää pariisilaishutsukkaa.

      Poista
    5. On muuten Joensuun taidemuseon kauneimpia töitä, Virginie.

      Poista
    6. Uskon, valokuvakin maalauksesta on kaunis. Ja Virginie on hurmaavan kaunis nainen. Lisäksi maalauksen sommitelma on mieleenjäävä, nainen pää kallellaan keikistelemässä.

      Poista
  8. ". . . jossa kuvan latauspiste sijaitsee, suoraan viettelevän naisen katseen alapuolella. Tästä pisteestä käsin vaimo onkin rekvisiittaa, vaikka sijaitsee etualalla."


    No, nyt on niin asiantunteva analyysi, että ammattilainenkin hämmästyy. Latauspiste? Rekvisiittaa?



    Maalaus on tanskalaisen kauppiaan ja laivanvarustajan Moritz Gerson Melchiorin tilaustyö. Maalauksen interriööriksi hän halusi nimenomaan ravintolan ja tilanteen jossa hän keskustelee kahden ystävänsä kanssa, tosin, selin oleva henkilö voisi paremminkin olla taiteilija itse.

    Kiiltokuvamaisuudesta taiteilijaa ei juurikaan ole "syytetty" koska tähän genreen kuuluvat työt ovat arjen tapahtumia, naturalistista kuvauksia. Kuin osoituksena siitä, "muruset" pöydällä ja oikeanpuoleisen dekantterin yläpuolella, ovat kärpäsiä tai muita siivekkäitä joita pörräilee kuusi.

    Erotiikasta puheenollen. Kissa ei edusta "kehräävää mirriä" vaan fallosdekantterin yläpuolella oleva raotettu suu.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoista, Anonyymi, kiitos näistä tiedoista! Nämä ovat varmaan faktoja, sitä en epäile. Tilaustyö kuulostaa uskottavalta, koska Bloch näyttää muutoin olleen hyvinkin uskonnollishurmahenkinen maalari.

    Tosin nuo faktat ovat vain raamit työlle, joka on muutoin taiteilijan omaa näkemystä ja oivallusta. Tuskin hän sai ohjeeksi pysäytetyn liikkeen hetkeä, johon katsoja väkisin tungetaan mukaan. Sehän tässä maalauksessa suurinta on. Tuohon aikaan maalattiin enemmän asetelmallisia jäykkiä kuvia.

    Kun vertaa mainitsemasi kauppiaan kuvaa maalauksen mieheen, hän on aika kaukana punavöisen veitsitaskuisen miehen tyylistä ja charmista. Ja miksi koko seurue vaikuttaa loistokkaalta mustalaisseurueelta, jos sen on tarkoitus kuvata tanskalaista kauppiasta keskustelemassa kahden ystävänsä kanssa? Ja miksi kauppias on ärsyyntynyt? Ei oikein istu tilaustyön luonteeseen.

    Tällä en halua epäillä sinun sanojasi, ja uskon kyllä, että taustatietosi ovat totta, ainakin ne on johonkin lähteeseen painettu. Kauppiaan tilaustyöksi vain työ on varsin poikkeuksellinen, joskaan ei mahdoton. Ja olisivatko "ystävät" kuitenkin prostituoituja, sillä harvoin vapaat naiset liikkuivat ravintoloissa syömässä ilman perhettä tai esiliinaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurihan tuossa mainitsin että takana oleva seurue on tilaajan vaatimaa ja etualan porukka on tietenkin aivan jotain muuta, olkoon vaikka laiva- tai kapakkahuoria tai muita irtolaisia. Ja, ehkä taiteilija onkin kuvannut itsensä tilaajan osaan kuten joskus muulloinkin on tapahtunut.

      Interriööri on "Roomalainen krouvi" joten seurueiden sekalaisuus on itsestään selvyys ja etualan henkilöitten tanskattomuus niin ikään. Tuon aikainen taide oli leimallisesti monimerkityksellistä ja täynnään ladattuja tulkintoja, sekä menneitä että tulevia.


      Mutta, kerroppa mitä tuo "latauspiste" kuvataiteessa merkitsee, sillä en ole moisesta koskaan kuullutkaan?

      Poista
    2. Anonyymi, tässä en hae "oikeaa tulkintaa", sillä sitä varten olisin varmaan kaivanut itse esille taulun faktatiedot. Hauskempia ovat kunkin omat näkemykset siitä', mitä taulussa tapahtuu.

      Minusta taulun tulkinnassa voi ottaa huomioon kyllä kyseisen ajan yhteiskunnallisen kontekstin, esimerkiksi juuri sen, millainen vaikkapa naisen asema oli 1800-luvun Italiassa ja mitä maalaus tätä viitekehystä vasten voisi kertoa.

      Faktat ovat kiinnostavia, mutta kuten Mona Lisan hymystä tiedämme, kukaan ei voi taata, että se on raskaana olevan naisen tai taiteilijan oma hymy. Taulun tulkinta kertoo monesti ennen kaikkea tulkitsijan omista tunnoista.

      Latauspiste on omaa sanastoani. Tarkoitan sillä voimakasta kohtaa, jonka taiteilija on mielestäni keskittänyt ohjatakseen huomiota sinnepäin. Se on eri kuin kultainen piste, mutta voi olla samakin.

      Minusta siis maalauksen voima ja volyymi on harkiten piirretyn miehen jalan ja kaikkien kolmen pään muodostama kolmio. Jotain merkitystä on pöytäliinan kulmalla, joka luonnonlakien vastaisesti lepää miehen polvella. Merkitystä on myös veitsellä ja punaisella vyöllä. Semmoinen ei kai ole tavallisen työmiehen asustus.

      Tärkeää on siis, mitä taiteilija tulee valinnoillaan kertoneeksi, ei se, että kyseessä on kauppiaan tilaustyö.

      Poista
  10. No, enkös osunutkin aika oikeaan, kun sijoitin meidän kauppalopot ja Mikiksen tuonna takapöytään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, mutta siis, mikä on tässä "oikea" tulkinta? Kenties se siis onkin niin, että kauppias on takapöydän jengiä, keskustelemassa kahden ystävänsä kanssa - tämä menisi tuon faktan mukaan, ja taiteilija on pannut etualalle jotain kiinostavampaa, tehnyt keikauskakun?

      Poista
    2. Kyllä se on noin kuin Tapsa sanoo. Minä jopa muistan tuon tilanteen, ei siitä niin tavattoman kauaa ole. Ikävä kyllä en nähnyt tuota Anonyymia joka Rikua ilmiselvästi ärsyttää. Ai, miksi en nähnyt? Koska istun selin maalariin ja tuijotan tuota huopahattua jonka joku on naulannut seinään kiinni.

      Poista
  11. En minäkään hae oikeaa tulkintaa koska se on jokaisella katsojalla omanlaisensa. Yhteiskunnallisella kontekstillä on naturalistisessa taiteessa tottakai ratkaiseva merkitys.

    Latauspiste, mitä lienee tarkoittanetkin, on siis pöydällä olevassa salaattilautasessa – tai ainakin, sielläpäin. Mielestäni se on hahmottamasi kolmion keskipiste, ei sen enempää.

    Mielestäni tuo pöytäliinan kulma ei ole mitenkään luonnonvastainen, vaan korostaa yllätyksellisyyttä ja liikettä joka ilmenee niin että mies on istahtanut hät'hätää asettumatta edes kunnolla istumaan. Etualalla istuvien katseet luovat vangitsevan triangelin josta on vaikea irroittautua.

    Työmieheksi linkkuveitsimiestä ei hevin ounastelisi, pikemminkin puliveivariksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun työntää jalkansa pöydän alle, liina antaa periksi ja menee sisäänpäin, ei nouse polvelle. Naisenkin kohdalla pöytäliina on mennyt sisäänpäin, ja tuo valkoinen joka on naisen polvella, ei minusta ole pöytäliinaa, vaan ruokaliina hameen suojaksi. Tosin en osaa sanoa, käytettiinkö sellaisia italialaisissa osterioissa 1800-luvulla.

      Mies ei minustakaan ole työmies alkuunkaan, vaan pelimies, tanssija, sirkuslainen, mustalainen. Hämmästyttävän hieno hattu hänellä on.

      Sekin on mahdollista, että päähineetön nainen ja mies kuuluvat yhteen ja ovat syöttämässä tätä etualan naista hyötyäkseen hänestä jollakin tapaa.

      Poista
  12. Muuten, eikö kukaan huomaa, että tuolla etualan naisella on päässään ruokaliina, ei se mikään hattu olekaan? Toinen samanlainen on hänen polvellaan, hameen suojana. Tuo liina on toista naista varten, mutta jostain syystä tuo tummatukkainen nainen on kurillaan pläjäyttänyt ruokaliinan tuon etualan naisen päähän.

    VastaaPoista
  13. Oikeasti muistan tuon tilanteen hyvin minäkin .

    Laittoi lopuksi kujeillen vielä ruokalapun päähänsä, kun olin molemmille luvannut syömiset tarjota . Kahdeksan ruokalajia jälkiruokineen, lisukkeineen ja viineineen upposi. Minä join kannullisen vettä.

    Anonyymi on tarjoilija, joka lähestyy laskua heilutellen.

    VastaaPoista
  14. Mitä sitä kiertelemään; veden lisäksi join kolme punaviiniä ja yhden konjakin, kuten Lyly Rajala sanoi tehneensä.

    Minäkään en kaatunut ja päätäni lyönyt juomisien tähden, heikotti naiset edessäni.

    VastaaPoista
  15. No, sehän ny näkyy naamasta... kun lakkaa saamasta. Siis lisää luottoa Tarjoilijalta.

    VastaaPoista
  16. Aika omissa ajatuksissani minäkin filttihattua kattelen. Kun Kolehmainen ja herra Tapsa keskustelevat koko ajan ihme reklaamijutuista.

    VastaaPoista
  17. Roolihahmot ovat tietenkin:
    Riku on veitsimies, Iines on vasemmalla ja Chear oikealla, Pyöreän pöydän ritarit, Tapsa, Vaari ja Mikis rippipuvussaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten ok, mutta Char on minun mielestäni tuo liinapäinen nainen, Sari oikeanpuoleinen tummaverikkö ja Iines olkoon tarkkailijakissa, joka nauttii tilanteen latauksesta ja vilkuilee välillä takapöydän herrojakin.

      Poista
  18. Sanoisin, että Tapsa on se joka selittää, ja Kolehmainen se, joka kuuntelee, mikis on tosiaan tuo vaaleakutrinen selin istuva, joka tuijottaa hattua naulassa ja miettii .

    Muuten, kissa on hedelmällisyyden ja nautinnon symboli, joten tähän vedoten pidän kiinni kuvankolmikon eroottisesta latauksesta, joka on sen verran voimakas, että peittää alleen takapöydän miehet.

    VastaaPoista
  19. Jaa, tää olis leikisti Rikun vieressä, kuvan ulkopuolella syömässä kuin porsas. Tai jos tämänhetkiseen olotilaan pitäisi tulkinta perustaa, ehkä olisin jo pöydän alla sammuneena. En viinin takia, vaan ihan vaan huhkittuani ankarasti.

    Kuva on kiiltokuvamainen (joku edellä väitti että ei); naisten vaatetus näyttää ylelliseltä, vaikka oman käsitykseni mukaan mukailee rahvaan vaatteita.
    Noihin aikoihin otaksun italialaisen vauraston pukeutuneen kuten muutkin Euroopassa. Voin tietysti olla väärässä, kun en ole mikään muotiasiantuntija.

    linkkinen

    VastaaPoista
  20. Tuo yllä oleva linkki onkin hyvä, siinä on hyvin samanlaisia pukuja kuin kuvassa, aina pääliinaa myöten. Blochin maalauksessa vaatemateriaali vain saattaa olla ehkä taiteilijan mieltymyksen vuoksi silkkisempää, kiiltävämpää.

    Miehen asu ei siis ole työmiehen asu, mutta ei myöskään herran asu. Mistä hän leipänsä saa, voisi olla vaikka jonkinlainen kaupanteko tai taitojen esittäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin kuvan roomalaisesta osteriasta, ja kuva liittyi artikkeliin, jossa puhuttiin roomalaisten käsityöläisten tavasta kokoontua lauantaina myöhään illalliselle. Miehet tässäkin kuvassa on pukeutuneet, no samoin kuin maalauksessa.

      roomalainen osteria

      Poista
  21. No niinpäs näkyi, Sari, miehillä samantapaista punavöistä huoletonta pukeutumista kuin kuin Bochin maalauksessa!

    Innostuin myös tekemään Google-haun, ja löysin lisäksi mm. tämän kauniin maalauksen vuodelta 1847, siis vähän samoilta ajoilta kuin Blochin maalaus. En ymmärtänyt italiankielistä tekstiä ja jäin miettimään, istuuko kuvassa tyttöjen parittajaeukko ja tytöt olisivat prostituoituja. Kolme naista ilman miehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota samaa sivustoa juuri selasin minäkin! Ilmeisesti tanskalaiset maalarit pitivät erityisesti osterioista, niin tekstissä selitetään, kuten myös, että kuvassa olisi äiti tyttärineen. Ammatista ei ole mainintaa.

      Poista
    2. Huomasin kääntää tekstin Googlen käännöskoneella, ja se kertoi, että äiti katsoo tyhjää lautasta ja kaksi tytärtä toivottavat vieraan tervetulleeksi, toinen maljatervehdyksellä. Lisäksi näkyy, että toinen tytär kerää helmojaan vieraan tieltä. Takaa tuodaan naisille ruokaa.

      Tämäkin on tanskalaisen maalarin kuten Blochinkin, ja teoksessa on jotain samaa. Blochilla vain yllätytään tai ärrytään vieraasta tulijasta, joka siis ilmiselvästi on mies.

      Poista
    3. Ja tässä pojat kun pisnekset on selvitetty viinikannun ääressä:
      juopon höynäytys

      Poista
    4. Ok, nyt riittää tämä linkkailu. Sori.

      Poista
    5. Äh, olin linkannut väärin, tässä Riku reteenä:

      Tyypillinen roomalainenitle

      Poista
  22. Hienoja, kiinnostavia linkkejä, pikamatka roomalaiseen pukeutumiskulttuuriin osterian kautta! Kiitos Sari linkistä , jonka avulla sain lisääkin linkkejä!

    Tuo oli siis oikeastikin totta, että taiteilija on piirtänyt kauppiaan siis sinne takapöytään, ei etupöytään, jossa varsinainen kuvan akti tapahtuu. Se luki tuolla linkissä italian kielellä, käännöskoneella tulkattuna.

    Ja naiset voivat olla keskenäänkin osterioissa, mutta heillä on kyllä mukana esiliina, esimerkiksi äiti, tai perhettä. Muutoin he lienevät prostituoituja, kuten Blochin maalauksessa..

    VastaaPoista
  23. En tiennyt mitään tanskalaisten maalareitten seikkailusta Rooman osterioissa. En oikeastaan voi sanoa että tuontyylinen maalaustaide minuun iskisi erityisesti, mutta kiinnostava ja oppivainen aikamatka tästä sukeutui!

    VastaaPoista
  24. Tarina jatkuu:

    taiteilijalta ei suinkaan jäänyt pittoreski seurue huomaamatta, vaan hän astui rivakasti maanmiestensä tykö, lainasi nopsasti kauppiaanpojan samana päivänä saamasta rahalähetyksestä ennakkoa,(yhdessähän he olisivat rahat pois ryypänneet kuitenkin) heitti hattunsa seinän naulaan ja palasi naisten luo. Murteellisella italiallaan hän selitti haluavansa maalata seurueen (huomattuaan työmiehen äkäisen ilmeen hän päätti ottaa tämän mukaan sopimukseen). Ruoka ja viini maksettaisiin, ja jos mallit olisivat kärsivällisiä, se palkittaisiin parilla kolikollakin.

    Kikattaen naiset suostuivat, kuten myös ärtyneen mykistynyt työmies. Taiteilija asetteli hihittelevät naiset asentoihinsa ja lykkäsi haarukan työmiehen käteen, istui pallille ja alkoi piirtää.
    Hetken päästä hikihelmet otsalla huhkivaa taiteilijaa tuli seuraamaan myös Rampa-Anna, joka palasi asiakkaan luota hörppäämään lasillisen ja etsimään uutta halukasta yläkerran patjalle painimaan. Rampa-Anna ei kärsinyt ainoastaan kompurajalastaan, vaan oli menettänyt myös etuhampaansa merimiehen iskettyä ne kyynärpäällä murskaksi nahinassa, jonka todistajaksi Anna tahtomattaan joutui kuunneltuaan penkinpäädyllä ameriikoista palanneiden merimiesten juttuja. Osterian omistajan ja merimiesten välillä kehkeytyi eripuraa viinin maksuehdoista ja niin Anna joutui opettelemaan vaimeamman naurun, jota hän vielä häpeillen peitti kädellään. Tämä ujo ele taisi olla pohjoismaisten miesten mieleen, kun Anna heidän syliinsä istui vilkutellen hiilisilmiään, jotka pian kekäleiksi syttyivät poven paljastuessa ja korviin kuiskailtaessa. Anna ansaitsi ulkomaalaisilla niin paljon, että saattoi salaa syöttää osterian kissaa. Omistaja ei hyvää tykännyt, pelkäsi että kissa laiskistuisi rottajahdissa, mutta Anna kantoi kissan pennuillekin takakujalle milloin papusoppaa, milloin lihanpalan.
    Lopulta taiteilija sai luonnoksensa valmiiksi, kumartaen kiitti ja heitti naisille ja työmiehelle kolikot, jotka naiset nopsasti piilottivat helmoihinsa ja työmies kukkaroonsa. Maalaisnaiset totesivat illan vanhentuneen ja päättivät väsyneinä vetäytyä yöpuulle kortteeriinsa osterian yläkertaan. Taiteilija palasi remuisan kaveriporukansa tykö ja työmies jäi yksin pöytään osittain tyytyväisenä yllättävän ansiotulon ansiosta, osittain turhautuneena naisten hävittyä. Työmies päätti seurata Annaa, joka vilahti sivuovesta ruoantähteet käsissään; jospa tyttö antaisi ilmaiseksi likistellä, ei tohtinut heti kolikoitaan huoriin tuhlata, tuumi mies. Pian Annan kiljahdukset kaikuivat kujalta, mutta ne sekoittuivat tanskalaisiin juomalauluihin, joita miehet virittelivät osterian pöydässä niin että holvit kaikui.

    Aamulla osterian omistajan pieni tyttö, laskiämpäriä tyhjentämään käsketty, löysi Rampa-Annan kujalta vatsa auki survaistuna ja neljä kirjavaa kissanpoikaa Annan verta roomalaisista nupukivistä nuolemassa.


    Tuli nyt vähän liiankin kanssa naisnäkökulmaa, mutta piti tuossa tarinassa jonkun kuolla ja Anna-parka oli uskottavin ehdokas.

    VastaaPoista
  25. Mitä tekivät maalaisdaamit aamulla huomatessaan Rampa-Annan velton ruumiin kadulla ja kissan Annan kaulakuopassa kehräämässä, neljän kirjavan pennun makoillessa vierellä huuliaan nuollen? Ristinmerkin. Ja peittivät avonaisen suunsa kädellä, jottei henki karkaa heiltäkin.

    Vaan sittenpä kuului hiljainen vaikerrus Rampa-Annan huulilta ja kampurajalka värähti refleksin kourissa.

    - Pyhä isä, Rampa-Anna elää! - Haavuri, hae Esmeralda haavuri, minä odotan tässä, sanoi vanhempi nainen. Esmeralda keräsi helmat käsiinsä ja pyyhälsi juoksuun kohden haavurintaloa, joka oli piazzan laidalla. Esperanza kumartui Rampa-Annan puoleen ja työnsi kätensä hänen päänsa alle. Suusta valahti kapea tummanpunainen verinoro. Kissa sähähti loukkaantuneena ja poistui ylväästi häntää värisyttäen sivummalle, vikkelät pennut perässä.

    Haavuri juoksi paikalle puurimojen kanssa. Väliin oli pingotettu kangasta, joka nyt leväytettiin auki paareiksi. Haavuri silmäsi Rampa-Annaa ja puisteli päätään. Anna nostettiin kuitenkin paareille ja osterian lihava tarjoilija, joka oli saapunut töihin, auttoi ankarasti ähisten kuljettamaan hänet lasarettiin, joka sijaitsi kulman takana, piazza di Medicinillä.

    Ja niin tapahtui ihme, kautta pyhän isän ja Madonnan, Rampa-Anna kursittiin kokoon vaikka hengen luultiin jo paenneen Manalaan, Kharoksen hoiviin. - Ei kelvannut Rampa-Anna Manalaankaan, kuiskivat Esmeralda ja Esperanza ja puistelivat päätään.

    Vaan aurinko nousi jo korkealle, ja piazzalta kaikuivat myyjien kimeät huudot, lintujen kirkuna ja koirien haukku. Rattaat kolisivat nupukivikaduilla ja tavaraa tuotiin myyntiin. Elämä jatkui ja naiset ryhtyivät asettelemaan miesten tuomia munia, hedelmiä ja vihanneksia tarjolle laatikoitten päälle. Jossain oliivipuun alla heräili myös punavöinen mies ja pyyhkieli veistään oliivinlehtiin, asetti sen tuppeen ja taskuunsa. Ja suuntasi lauleskellen tietä pitkin eteenpäin, niin kuin vain vapaa mies voi.

    VastaaPoista
  26. Kiitos kun pelastit Annan, olin jo niin pahoillani kun henkensä heitti tarinan paras ihminen.
    Hienosti lopetit kyhäelmäni! Kiitos ja kumarrus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinasi oli niin upea, hauska, että se vaati jatkoa. En aloittaessani vielä tiennyt, että Anna herää henkiin.

      Poista
    2. Tätä menoa saadaan kirjoitettua kokonainen romaani tuon taulun pohjalta! :)Näen sieluni silmin Annan, joka vuosien jälkeen tapaa punavöisen miehen...

      Poista
    3. Minä voisin nähdä punavöisen miehen vaeltavana narsistina, joka hurmaa ensin tuon Esmeraldan kunnes hän joutuu hullujen tyrmään, sitten järkevän Esperanzan, jonka lopullisen kohtalon jätän avoimeksi ja lopuksi vielä Rampa-Annan, josta on tullut lasaretin haavurin vaimo, varsin vauras nainen, jonka kampurakin on korjattu ja pantu kultahammas puuttuneen hampaan tilalle. Ja joka paikka on täynnä kirjavia kissoja.

      Poista
    4. Laittaisin kulkurin johonkin niistä sodista, mitä vuosisadan lopulla käytiin.
      Annan ajattelin ryhtyvän nunnaksi...

      Poista
    5. Minulla on taipumus häpiendeihin. Herätin Annan henkiin, naitin hänet kunniallisesti ja panin vielä kultaisen hampaan suuhun. Riku teki Annasta seulan ja sinä nunnan. Annasta taisi tulla tarinamme päähenkilö.

      Poista
  27. Tarinanne on hieno.

    Tiedän miten sen tulisi tuosta jatkua.

    Ihme, ihme, Byhä Basillius, ihme on tapahtunut! - huusivat ihmiset kiihtyneinä. Oli tapahtunut jotain perin merkillistä ja outoa; Rampa-Anna oli sittenkin elossa ja pyytänyt hieman hennolla äänellä paloviinaryyppyä aamiaisekseen. Normaalisti hän ei olisi sitä ilman käteismaksua saanut, mutta espanjalainen kapakoitsija Sebastian y Rodriguez Montoya a Albanioni Duga y Vega a la Bamba oli niin hämmentynyt, että ojensi hänelle mukisematta kokonaisen ruukun. - Rampa-Anna kulautteli raakaa paloviinaa ahneesti, eikä hän edes paljoa välittänyt siitä, että viinaa virtasi permannolle hänen kyljissään olevista puukonrei´istä.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenties Anna pani kuitenkin peltimukin lorotuksen alle..

      Loistava siivu, Riku! Olet sinäkin aika mestari!

      Poista
    2. Tämä meni nyt hieman pieleen, tein niin kiireissäni. Jotenkin minusta tuontui, että Anna kuoli vielä kerran.

      Mutta joka tapauksessa Rampa-Anna kuolee ja herää muutaman kerran, sitten siirrytään ihmettelemään hänen sukulaissuhteitaan. Lopuksi paljastuu, että Anna onkin aito prinsessa. Siihen tulee kuitenkin eräjäitä mutkia matkaan, onko hän sittenkään. Seuraavaksi taistellaan perinnöstä, Rampa-Anna saattaa nousta jopa kuningattareksi jne.

      Poista
    3. Vastustan! Pysy vain reikä-Annassa, se sopii paremmin sinulle! Kehitä sitä eteenpäin ja ota mukaan vaikka emansipatsiooni.

      Poista
  28. On hyvä muistaa myös se tosiasia että blogikuvan tasoista ja lajityypillistä taulua ei kukaan maalannut ilman malleja, ne jouduttuun palkkaamaan tavalla tai toisella. Ehkä usein siitä johtuen tyypilliseen miljööseen on "istutettu" ei niin tyypillisiä hahmoja jännitteiden luomiseksi.

    Vasemmanpuoleisen naisen, epäilyistä huolimatta, päävaate, on oikeasti päähine ja kissan rooli penkillä on katsojan lisäksi toimia todistaja. Sama rooli on pöydän alla olevalla koiralla Wilhelm Marstrandin taulussa, jossa äiti ja kaksi tytärtä istuvat ja jota Iines kiirehti tulkitsemaan parittajaeukoksi ja kahdeksi huoraksi. Itse asiassa taulu lienee inspiroinit Blochia panemaan paremmaksi, lisäten tauluun "psykologisia" haasteita. Tuo ajan tauluissa kissoja ja koiria käytettiin hyvin yleisesti yhteydenn luojana katsojaan.

    Merkille pantavaa kuvassa on se, että etummaisen miehen tuoli on kääntämättä oikeaan asentoon ja hän osittain istuu selkänojalla roikkuvan takkinsa päällä.



    Jotta saataisiin kunnon draamaa pitäisi blogin otsikkoon "Juhani, Venny ja Tilly" listaan liittää vielä Elisabeth, Aino, Maila ja Maj.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan näitä lankeamisia ollut yhdessä jos toisessakin taiteilijasuvussa, ja ylipäänsä taiteilijoilla. Niin kuin muuten tavallisislla ihmisilläkin. Taiteilijoitten hairahtumiset vain ovat jääneet historian kirjoihin.

      Täällä oli kerran kaksi pariskuntaa, jotka vaihtoivat puolisoita, herra A rakastui rouva B:hen ja rouva A herra B:hen. Vaihtoivat puolisoita oikein laillisesti.

      Kissoja ja koiria maalattiin ennen siitäkin syystä, että niitä oli kaikkialla rajattomasti, ne tulivat ja menivät avoimista ovista, samaten kanat, joita pidettiin huoneissakin. Ne olivat osa elämää ja arkea, kuuluivat huoneisiin.

      Päähine tuo liina tietenkin oikeasti on, sen totesin jo Sarin linkkaamasta kuvasta. Tarinassa se nyt vain on liina, jonka Esmeralda on sutaissut Esperanzan päähän.

      Minä kysyin, onko eukko parittajaeukko, en väittänyt, koska en tiennyt italialaiskulttuuria 1800-luvulla. Huomasin itse käytettyäni käännöskonetta, niin kuin kirjoitin, että kyseessä on äiti ja kaksi tytärtä.

      Poista
  29. Laita se takaisin, tulin juuri kylämme, Ylä-Pyrkiön, kauppakeskuksesta ja sen yhdessä pizzeriassa tekstisi luin puhelimesta. Aioin kertoa niistä nuorista äideistä, jotka koko yhteiskuntaa pyörittävät ja joilla kaikki valta on. Lapset ovat vain lapsia.

    Halusin kertoa siitä, miten kamalia hirviöitä ja tuholaisia nuo äidit olivat nuorina, ja kuinka nyt ovat sen kaiken unohtaneet. Äidit siirtävät pelkonsa ja hulluutensa lapsilleen.

    Papinperkeleen kuvia ne kaihtaa erityisesti, ne saavat menneisyyden mieleen.

    Pönötyskuvat on mielestäni syytä heittää roskikseen. Wardin kuva Halosesta on upein tietämäni muotokuva.

    Tietäähän sen, että kuvien papeilla ei kaavun alla ole mitään, ja jos on, niin naisten hepeneitä ja euroopan pienimmät munat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko tuota loppua, Riku. Pappien jälkeläisiä on paljon, ja heillä on ollut valtava merkitys Suomen kulttuuri- ja talouselämässä.

      Poista
    2. Myönnän että olet ainakin osittain oikeassa. - Minäkin olen kuullut kirkkoherrasta, jota kutsuttiin lempinimellä "ISO". Kertovat, että ainakin puolet seutukunnan kulttuuri- ja talouselämästä oli hänen jälkeläisiään.

      Poista
  30. Riku, koetan vähän muokata sitä, tarkoitus on julkaista jahka pulla on kypsä!

    VastaaPoista
  31. On ollut mielenkiintoista lukea analysointejanne Blochin maalauksesta! Itselleni ei tullut muuta mieleen kuin että tytöt ovat kaksoset, jotka pitävät hieman hauskaa.
    Riku nimesi tyttöjen seurassa olevan miehen Manolitoksi. Siitäpä muistui mieleen vuosien takaa muuan italialainen retkibussin kuljettaja Riminillä. Hän oli nuori, komea ja iloinen. Nimitimme häntä mieheni kanssa keskenämme Manolitoksi.
    Bussi oli juuri startannut pysäkiltään täynnä retkeläisiä, kun se parin korttelin päässä äkkiä pysähtyi keskelle risteystä. Manolito veivasi ikkunansa auki ja pussasi tulisesti kadulta bussin viereen juossutta nuorta kaunotarta. Sitten jatkoimme matkaa hyväntuulisen tunnelman vallitessa. Manoliton kaasujalka tuntui olevan painavaa laatua. Yhdet sakot rapsahtivat matkalla ylinopeudesta. Miten sattuikin, että me matkalaiset keräsimme kolehdin sakkojen maksamiseksi.

    VastaaPoista
  32. Olikohan tuo kaunottaren pussaaminen etukäteen suunniteltu turistitemppu? Vaan väliäkö hällä, hyvää mieltä se varmaan aiheutti, ja se on tärkeintä!

    VastaaPoista
  33. Iines, olen niin sinisilmäinen, ettei mieleeni koskaan ole tullut suunniteltu turistitemppu. Manolito tuntui kuuluvan ihmisjoukkoon, jota me täällä kylmässä ja jähmeässä pohjolassa kutsumme usein vähän halveksien luonnonlapsiksi. No, oli kuinka oli, temppu tai ei, hän jäi taatusti meidän jokaisen mieleen, jotka bussissa istuimme.

    VastaaPoista
  34. Vau, mitä te kaikki otatte?! Mulle samaa!!! :):D

    Roolit vaihtuivat niin huisiin tahtiin ettei perässä pysynyt, mutta onneksi puhtaalle kaikki on puhdasta, ja Charille kävi varmasti lopuksi parhain päin. :)

    Mulle tuli tuosta kuvasta mieleen - siis alunperin; nyt vain öhmötän ja mietin että mitä tapahtui :D - kaksi sisarta ja toisen mies.

    Itse muuten vietin pikkusiskon miehen kanssa heidän hääyönsä. Mutta se on jo toinen tarina...

    Delilah: William Saroyania (yksi lempinäytelmäkirjailijani) lainatakseni: minäkin uskon mieluummin unelmiin kuin tilastoihin. :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi sisarta ja toisen mies - Juhani, Venny ja Tilly minunkin mieleeni tuosta ensin putkahti.

      Poista
    2. Minun ja lankomiehen jaettuun hääyöhän liittyy sekä soffa että viskilekkeri, ja runsaasti ollaan saatu kaskunaihetta siitä kaikki kolme myöhemmin! :)

      Toinen sisko on kertonut, että kaikki langot kattelevat sillä silmällä, ja vallan kommentoivatkin, jos kysytään.

      Olenkin käyttänyt tätä sisäpiirilähteistöä Miesten Maailmasta hyväkseni!

      Suosittelen! :)

      Poista
    3. P.S. Siis Vapaalla Jalalla Olevien Uroiden suhteen, en lankojen!!!

      Poista
  35. Voit hyvinkin olla oikeassa, Delilah, luultavasti kyseessä on ollut ihan aito tapahtuma. Minä vain aina haen muitakin mahdollisuuksia, eli olen turhan miettiväinen, asiat ovat usein ihan yksinkertaisia!

    VastaaPoista