Muuan kristillinen kirjakauppa on nimittäin myynyt hyvän aikaa erään runoilijan teosta, mutta havaittuaan tämän jumalattoman kirjan suosion se veti teoksen pois myynnistä, koska teos ei edistänyt kristillisiä arvoja. Runokirjan kirjoittaja harmitteli asiaa blogissaan ja toinen kirjailija harmitteli sitten klinikallaan tämän kirjailijan harmittelua.
Kirjakaupalla on oikeus valita teoksensa. Niin onkin, minustakin, mutta miksi kauppa herää vasta, kun teos kiinnostaa yleisöä? Minusta poisveto haiskahtaa sensuurilta ja fundamentalismilta, etenkin kun ottaa huomioon runokirjan jumalkäsityksen ilmeisen erilaisuuden ja ruman kannen. Itse tykkäsin tämän jumalattoman kirjailijan ystävällisestä viestintätyylistä, kun hän kommentoi asiaa. Sen sijaan kristillisiä arvoja puolustava kirjailija oli selvästi vihainen ja närkästynyt, tylykin.
Uskovaisten kanssa pitää olla tarkkana. Sen on saanut kokea suomalainen paperiyhtiö Metsä Tissuekin. Se on nimittäin vetänyt myynnistä raamatunlauseita sisältävää vessapaperia, johon oli painettu Matteuksen evankeliumin korinttolaiskirjeen rakkauslauseita, mm. yksi pyyhkimäpaperinsäe kuului näin: Kaiken se kestää. Mikäs onkaan somempaa, kun istuu kahden kesken itsensä ja jumalansa kanssa paikassa, jossa kuningatarkin saa olla yksin, ja saa lukea mieltä ylentäviä lauseita! En usko, että Jeesuksella olisi ollut mitään sitä vastaan, että vessapaperi olisi pienen korkean hetkensä jälkeen joutunut takaisin luonnon kiertokulkuun tai että kirjakauppa olisi myynyt jumalattoman mutta ystävällisen miehen runokirjaa.
Anna mun kaikki kestää!
VastaaPoistaTuo voisi kieltämättä olla minunkin voimarukoukseni, joka kumpuaa päivän rasituksista, siinä rauhassa istuessa.
VastaaPoistaLopulta löysin Turun Sanomista kristillisen myymälän nimen, se on Radiodein Deikauppa.fi.
VastaaPoistaMitä löysin valikoimistaan?
Juice Leskiseltä toimitetun "Aika jätti eli Sanataitelija kävi täällä". - Kirjasta löytyy varmaan myös "panomies", muu ei teosta valikoimassa selitä.
Juice oli muuten tiettävästi vakaa hengen mies ja lähetyssaarnaaja.
John Curranin "Agatha Christien murhasuunnitelmat". - Viides käsky on, kuten tiedämme: "Älä kähvellä mummon omenapiirakkaa!"
Muista nimekkeistä en osaa sanoa sitäkään vähää, himpulalta ja hötöltä vaikutti.
Kun kerran ovat sensuroineet, Kinnusen kannattaisi katsoa asiaa valoiselta puolelta ja olla helpottunut, ettei teostaan kyseisestä kaupasta löydy.
No sain minäkin vaikutelman, että aika linjatonta touhua; muita panojuttuja tuon kristillisen kaupan tarjonnasta kyllä löytyy, mutta tämä Kinnunen piti poistaa listoilta. Mahtaa se olla kauhea teos! Ihan tässä uteliaisuus herää. Savukeidas on varsin laadukas kustantamo, joten ihan huono runoteos ei voi olla.
VastaaPoistaMarkku Into: Blues one
VastaaPoistaFridrich Nietzche: Dionysos
Reijo Valta: Esteettinen elämys voidaan jättää sivuun
Joonas Korhonen: Ihmisperse
Jim Morrison: Jumalat & uudet olennot
James Joyce: Kamarimusiikkia
Arthur Rimbaud: Kootut teokset
Tagore Rabindranath: Kuukeinu
Pekka Kejonen: Kädettömän taputukset
Arja Tiainen: Lapsilta kielletty
Pekka Kejonen: Levitaation alkeet
Sofi Oksanen: Liian lyhyt hame
Taavi Kassila: Lintu lensi sydämeeni
Teemu Helle: Mustat lehdet
Tommy Tabermann: Niitylle minä sinut veisin
Homeros: Odysseia
Markku Into: On
Väsyin selaamaan, mutta kaikki edellämainitut esimerkit deikaupan otsikon "runot ja lahjakirjat" alta löytyvät. Perusteita Kinnusen poistolle on mahdoton keksiä, koska sellaisia ei voi olla; kaupalla ei ole tuon otsakkeen alla mitään, esimerkiksi kristillistä, linjaa.
Kinnunen on oikeassa, kaikki kelpaa kaupalle, kunhan ihmiset eivät huomaa, että kristillinen kauppa myy mitä vaan, minkä kaupaksi onnistuu saamaan. Tällä en siis tarkoita kirjojen tasoa, joka juuri sen vuoksi on yllättävän hyvä. Vaikea minun on esimerkiksi Nietzcheä tai Taavi Kassilaa on kovin kristillisenä pitää.
Eli siis se aiemmin sanomani "himpula ja höttö" oli otsikoiden "kaunokirjallisuus" ja "kertomakirjallisuus" alla.
VastaaPoistaOlipas yllättävä lista, kun miettii tätä Kinnusen teoksen poisvetoa.
VastaaPoistaMinäkin jo ehdin luulla, että kauppa todella pitää kristillistä linjaa. Vaan eihän se pidä. Kejostakin ja levitaatiota. Ja Jim Morrisonia. Aika erikoiselta tuntuu yhden kirjan poisveto tekopyhin perustein.
Ehkä he eivät ole vielä huomanneet, että Morrisonin runot eivät olekaan kristillisiä, vaan otsikossa onkin jumalat monikossa. Tai että Homeroksen Odysseia ei kuulukaan vanhaan testamenttiin. Tai että Levitaation alkeet ei olekaan Leviathanin alkeet. Tai että Ihmisperse ei olekaan Ihmisperhe.
Poistajne
jne
Näin minäkin ajattelen, ja jään todella uteliaaksi Kinnusen runoteoksesta. Kansi on aikas kauhea, ja sisältökin voi olla aika raadollista.
PoistaVaan eihän se mene niin, että ruma on vain rumaa, vaan se menee niin kuin Diktonius sanoo: "-- niin kauan kuin mätä löyhkää
on hajalle raadeltava elämän rumuus
kunnes kauneus täydellisenä
sen mullasta voi itää--"
Kiitos, jään miettimään tuota hienoa pätkää kun nyt könyän yöpuulle.
PoistaTässä Jaguaari-runon laajempi säe, joka on minusta kaiken vastuuntuntoisen ja humaanin toiminnan motiivi, voisi oikeastaan olla mottoni:
PoistaOn pakko purra
niin kauan kuin purema antaa elämän
on repiminen pyhää
niin kauan kuin mätä löyhkää
on hajalle raadeltava elämän rumuus
kunnes kauneus täydellisenä
sen mullasta voi itää.
(Suom. Viljo Kajava)
Voi itku kun olisit Iines eilen ollut katsomassa elokuvaa jonka näin. Olisit tykännyt. Siinäkin sivuttiin uskontoa, erityisesti sitä, kuinka ihmiset osaavat aina luoda jumaluuden, joka siunaa juuri heidän tekonsa. Leffassa nimittäin palvottiin ortodoksisia pyhimyksiä ja pyydettiin siunausta aseille, joita käytettiin "rehellisten rikollisten" hommissa.
VastaaPoistaMukavasti päähenkilö sanoi muslimille, joka sanoi taistelevansa allahin varjeluksessa, että taitaa jumala olla aina välillä tämän puolella ja välillä toisen. Että ei sitä aina voi tietää kenen puolella se sattuu juuri nyt olemaan.
Törmäsin kyläpaikassa runolliseen vessapaperiin.
VastaaPoistaPikkupissan lirautettuani nauratti ajatus pyyhkiä kakkapylly rakkausrunoon.
Jotenkin ei ihan osunut maaliin.
Juuri tämä tässäkin on ilmeistä, että kristillinen Jumala siunaa yhdet mutta ei sitten toisia. Kun oikeasti täällä elämässä on merkitystä vain sillä, miten me ihmiset toisiamme kohtelemme!
VastaaPoistaMinua kylmää kaikenlainen luokittelu ja lajittelu, jolla tekoja, tuotoksia ja ylipäänsä ihmisiä luokitellaan, osa pannaan syrjään ja potkaistaan persuksiin. Ei semmoista kehotusta kristittyjen Raamatussa edes ole. Ihmiset pilaavat sen hyvän, mikä uskonnoissa voisi olla. Luoja varjele minua järjestäytyneeltä uskonnolta! Että minä pysyisin järjissäni hamaan loppuun saakka!
Jatkan vielä. Kamalinta uskovaisten elämässä on minusta tavaton itsekkyys. Kun koetetaan vaan pyhittää oma keho, oma ruumis. Tämmöinen ajattelu saa uskonnot tuntumaan ahtailta, vaikka ne oikeasti ovat hyvinkin avaria oppeja. Ihminen pilaa uskonnon.
VastaaPoistaKuunkuiske, hauskaahan se on, jos vessassakin naurattaa tai kokee pienen ylevän hetken jalon ajatuksen äärellä!
Radiodei vaikuttaa helluntalaiselta, en ole varma. Radiolähetyksissä saarnaa aika paljon politiikkaa, umpihul...anteeksi, vanhempi saarnaaja Leo Mellerkin sieltä omiansa sulosoinnuttelee. Israelin voitto ja aamunkoitto.
VastaaPoistaMuuten olen sitä mieltä, että vaatimus kaikkien kaverina olemisesta on kirkoille tai mille tahansa yhteisöille kohtuuton. Se juuri on vika ev.lutissa, olemalla kaikkien kaveri, se ei ole sitä kenellekään.
Eli siis; valtiokirkon aika on auttamattomasti päätöksessään. Ev.lut kerätköön tulonsa pääsylipuista, kuten joku kirjoittaja joskus suositteli.
PoistaNäkyy dei olevan yleiskristillinen, antavat kuitenkin rahalla(?) lähetysaikaa esimerkiksi Mellerin Patmoksen kaltaisille ääriliikkeille.
Poista"valtiokirkon aika on auttamattomasti päätöksessään"
PoistaNo, ei ole. Kansa ei sellaiseen suostuisi, sillä kirkko on suosittu. Pienet kriittisten ryhmät pitävät meteliä, sellaiset jotka eivät usein edes kuulu kirkkoon eivätkä käy siellä koskaan.
Monissa kirkoissa käy paljon ihmisiä, eivät välttämätttä kaikki sunnuntaiaamuisin. 300-400 ihmistä päivässä käy suosituimmissa tilaisuuksisssa. Papeilla on kiire, jotta ehtivät toimittaa kasteet, hautajaiset, häät.Niiden suorittamien ei ole pistäytymistä, vaan papit tapaavat perheet ennen tilaisuutta, suunnittelevat sitä heidän kanssaan. Lasten päiväkerhot ovat suosittuja.
En tiedä, anonyymi, miten isoista seurakunnista puhut, mutta tuo luku (300 - 400 päivässä) on iso luku valtaosassa pienemmistä seurakunnista, joissa juuri mitään tilaisuuksia ei edes järjestetä.
PoistaKahdessa viimeisessä hautajaistilaisuudessa, joissa olen ollut, pappi puhui kauniisti ja hartaasti, mutta valitettavasti läpiä päähänsä, mitä tulee vainajan elämäkertatietoihin. Jälkimmäisistä noista hautajaisista vainaja oli rikkaan perheen rappiojuoppopoika, ja hänestä tehtiin niin hyvä ihminen, vanhan äidin auttaja, että hautajaisvierailla oli vaikeuksia säilyttää pokka. Hänen elinikäinen avoleskensä, joka heikkona ja sairaana kuunteli hautajaismenoja autossa parkkipaikalla, auton ikkuna auki, unohdettiin kokonaan, kun lueteltiin vainajan elämän merkittäviä henkilöitä. Rikas suku ylistettiin pilviin, vaikkei se ollut juuri tekemisissä vainajan kanssa, muuta kuin korjasi tämän ojanpohjalta kyläläisten silmistä, kun tämä niille seuduin eksyi. Toisissa hautajaisissa vainajasta tehtiin kasvattilapsi, mikä ei ollut alkuunkaan totta. Että se siitä pappien asiaan perehtymisestä.
Israelistit ovat umpihul...vattomia täällä Pikkukaupungissakin. Siis oikeasti fundamentalisteja, jotka eivät näe Israelin sotatoimissa mitään väärää ja jotka tuomitsevat ihmisiä, jotka eivät noudata raamatullisia ohjeita kirjaimellisesti juuri niin kuin he tulkitsevat. Täälläpäin on eronnut ja toisessa liitossa oleva pappikin fundamentalisti-israelistien hampaissa luopiona.
VastaaPoistaKaikkien kaveri ei koskaan taida olla kenenkään kaveri, aidosti.
Kuka Kinnusen katurunojen kannattaja menee ostamaan runokirjansa helluntalaisesta kirjakaupasta ja täten jeesaa tuota uskonnollista suuntausta. Nova liikemiehet olivat kaikki helluntalaisia ja Merisalon vaimo oli Radio Dein yksi ohjelmanvetäjista. Nova konserni rahoitti tuota ohjelmaa. Merisalo on laulaja Jipun sijaisisä.
VastaaPoistaKinnusellekin kelpaa fyrkka. Blogisivulle ei pääse ilman saatanallista banneritulvaa. Sensuurin laineet ovat kovin mitättömiä ja pikku fundamentalisti asuu meissä kaikissa.
Mahtaako tässä tapauksessa olla kyse pelkästä ostamisesta? Kyllä runoilija varmaan tuntee ja tietää sen, ettei kristillinen kirjakauppa ole paras mahdollinen myyntipaikka hänen säkeilleen.
VastaaPoistaKyse on pikemmin teosta, joka puhuu omaa kieltään. Minua tässä kiinnostaa se, että teon puolustajat vetäytyvät mieluusti sen tekosyyn alle, että kristillinen kirjakauppa saa harjoittaa valintaa.
Tästä ovat kaikki samaa mieltä, mutta nythän kävi ilmi, että kauppa ei harjoita valintaa, vaan ottaa kaikki runokirjat myydäkseen. Yllä kommenteissa on listattu kaupassa myytävän olevia kirjoja, jotka eivät taatusti edusta kristillistä henkeä. Kinnusen kirjan poisveto tapahtui myöhemmin, kun teoksen katsojien - ilmeisesti nettikatsojien - määrä kiinnitti heidän huomionsa.
Eikö Kinnuselle saisi fyrkka kelvata?
No, jos vähänkin perehtyy Kinnusen tuotantoon ja tuon kirjakaupan aatteelliseen pohjaan niin voi helposti todeta melkoisen ristiriidan jos tuo Kinnusen "taiteellinen" teos olisi kyseisen kirjakaupan myyntilistojen kärjessä.
PoistaMitä taas tulee uskontojen sensurointiin ja fundamentaalisuuteen niin näitä molempia on helppo todeta kaikissa uskonnoissa.
Miksi oieastaan mtään materialistista rekvisiittaa liittyy mihinkään skonnollisuuteen. Fundamentaalisuus on juurikin lisääntymässä niissä jäljelle jäävissä uskontosuuntauksissa.
Sinullekin: missään ei ole lukenut, että teos olisi ollut myyntilistojen kärjessä. On sanottu sen sijaan, että sitä katseltiin huomattavan paljon, mikä herätti kirjakaupan tutkimaan asiaa. Tarkkuutta, anonyymi!
PoistaFundamentaalisuutta on tietenkin kaikissa uskonnoissa. Se on usein uskonnon kylkiäinen, koska ihmiset ovat usein varsin itsekkäitä ja ahtaita uskossaan.
Ja Sinullekin: myyntitilastojen kärki oli kirjoituksessani oletusarvo.
PoistaOk, mutta tässä on käynyt monesti ilmi, ettei ole. Miksi siis kuvitella ristiriitoja, jotka johtuvat siitä, mitä ei ole?
Poista"...pikku fundamentalisti asuu meissä kaikissa."
VastaaPoistaKyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä. Ihan takuulla. Tuohon perustuu minunkin näkemykseni. Lisäksi meissä asuu muitakin erilaisia pikkuja, itse asiassa ihan kaikenlaisia.
Kaikkihan me, uskovaiset mukaan lukien, käytämme tekosyitä. Tässä tapauksessa se vain on niin näkyvää. Mielestäni uskovaiset ovat yleensä myös tekopyhiä ja taikauskoisia ja sen näkee erityisen hyvin näissä karismaattisissa liikkeissä. Magiaa mikä magiaa.
Siinä mielessä voodoo olisi sopinut ihan hyvin kristillisenkin kirjakaupan valikoimiin, mutta huomasivat sen olevan väärää magiaa.
Oliko niillä oikeus poistaa runoteos myynnistä? Tietenkin, samalla tavalla kuin kenellä tahansa kauppalopolla on oikeus myydä mitä tuotteita haluaa ja olla myymättä niitä, joita ei halua myydä.
Muu on sitten sitä julkisuudenhallintaa, joka Himasgatessa roiskahti reisille.
Asiaa voi toki pohtia myös liiketaloudellisesta näkökulmasta. Miksi kauppalopo poistaa tuotteen, joka kiinnostaa ja myy hyvin? Sehän on omaan jalkaan ampumista.
PoistaOnko niin, että tässä tapauksessa häpy voitti ahneuden? Pelkäävätkö he jumalansa rangaistusta eli onko kyseessä uhri? Haluavatko he uhrata väärällä tavalla hankitun maallisen voittonsa lepyttääkseen jumaliaan?
Hmmm... ota nyt selvää noista hihhuleista.
Tässä on helppo langeta moraalin eetos -harhaan. Ajatella, tai väittää että on hienoa, että kauppa välittää enemmän ideologiastaan kuin rahasta.
PoistaVaan eihän tässä ollut kyse myynnistä, vaan huolestumisesta sitä, että kirjaa katseltiin niin ahkerasti. Kauppa tuskin oli myynyt kyseistä teosta ensimmäistäkään kappaletta. Jos myynti olisi ollut samaa luokkaa kuin kirjan katsomiset, ja teos olisi vedetty pois, voitaisiin paremmin puhua kirjakaupan moraalin eetoksesta.
Nyt kauppa on tulkinnut katsomisia omalla tavallaan, ja kummastellut ehkä, miksei se näy myynnissä. Kirjan täytyy siis olla perkeleestä, koska asiakkaamme eivät osta sitä. Vedetäänpäs se pois myynnistä.
Olen kauan ollut sitä mieltä, että uskonto syntyy peloista, ei rakkaudesta. Uskonnot saivat alkunsa alkuperäiskansoilla maagisista menoista, joilla haluttiin turvata elämästä ja kuolemasta selviäminen uhraamalla hengille ja jumalille, samoin kuin uudemmissa uskonnoissakin, mutta eri muodoin.
Jos sopii, niin heitän tähän oman eettisen arvioni, ja vaikka ei sovikkaan niin heitän silti. Kinnusen punkrunojen auktoriteetejä arvosteleva pointti on tärkeä pohja hänen koko tuotannolleen. Sama asetelma tulee jollain tasolla ilmi blogistin hyökkäyksessä nimen omaan Kirjailijan häiriöklinikka -tuohtumuksessa. Tärkeää tuossa keississä on tuo kahden kirjailijan "kirjailija" status ja eettisen pohjan kyseenalaistaminen.
PoistaTuo vielä, että voodoo olisi uskonnollinen meno - niin onhan se. Se kuuluu tiettyjen alkuperäisväestöjen uskonnollisiin kultteihin, joita "oikein" uskovat toki väittävät noituudeksi. Samalla janalla kuitenkin uskontotieteellisesti tarkasteltuna ovat kaikki uskonnot.
PoistaUskontotieteen perusteoksessa Kulttuuriantropologia (Lauri Honko, Juha Pentikäinen) sanotaan, että haitilaisessa voodoojuhlassa toteutetaan perinteisiä uskonnollisia roolinottoja. Tanssija menee hurmokseen, ts. jumala menee häneen, milloin Legba, vanha afrikkalaisperäinen vartijajumala, milloin pyhä Antonius, joka myöhemmin samaistettiin itseensä pyhään Pietariin. Usein näillä voodoojuhlan roolisuorituksilla oli takanaan pitkä myyttinen tarina jostakin jumalan teosta. (s. 34)
Tuoko siis ei olisi joidenkin kansojen uskontoa? Vaan niinhän se menee, että fundamentalismissa on vain yksi oikea tapa uskoa. Muista ei sovi puhua, ei ainakaan mustien afrikkalaisten uskonnoista. Hys hiljaa.
Anonyymi, en mielestäni hyökkää henkilöitä, vaan korkeintaan luutuneita asenteita vastaan. Ylipäänsä sävyni ei taida olla kovin hyökkäävä. Vaan sinulla lienee syysi nimittää asioita kärjistävästi - sanon mitä tahansa - kuten tässä blogissa tapasi on.
PoistaEn oikein pysty ymmärtämään Tapsan julkisuudenhallinta näkökulmaa, voisitko selittää enemmän.
VastaaPoistaTässä deikaupan poistossa ei ollut kyse kaupankäynnin eikä arvojen olemisesta tärkeintä, vaan juuri tuon julkisuudenhallinnan.
Sellaista samanlaista julkisuudenhallintaa kuin joillakuilla moottoripyöräjengeillä, sitäkö hallituksella ja Himasella olisi pitänyt olla enemmän? - Valehtelua?
Tarkoitin vain, että jos kansainvälisen huippututkijan ja suuren visionäärin mainetta Sinisellä Projektillaan havitellut Tri Himanen leimataan nyt rahanahneeksi huijariksi ja pikkunilkiksi, niin hänen julkisuudenhallintansa ei ole onnistunut. En muuta.
PoistaEn vain pysty tapausta näkemään julkisuudenhallintana. Se epäonnistuu takuuvarmasti, jos sisältö myöhemmin todistetaan hötöksi.
PoistaKyllä, pitää huomata se, että missään ei puhuta teoksen myynnistä, vaan katselusta, ilmeisesti nettiklikkauksien määrästä! Kyseessä ei siis ole hengen voitto rahasta.
VastaaPoistaMiten sinua jaksaa kiinnostaa jonkun yksityisen bisneksenharjoittajan kirjavalikoimat? Rivien välistä paistaa viha näitä uskovaisia kohtaan.
VastaaPoistaKaltaisesi ihmiset kuitenkin - useimmiten ainakin - vastustavat kaikkea islamin uskoon liittyvää kritiikkiä pikku pilakuvista lähtien...En tajua.
Paljon suurempi epäkohta on esimerkiksi se, että ilmeisesti kymmenistä pyynnöistä huolimatta eräänkin suurehkon kaupungin kirjasto ei suostu ottamaan valikoimiinsa Halla-ahon kirjaa ja keksii tekosyitä tekosyiden perään.
Kristillinen kirjakauppa sen sijaan, niin kuin mikä tahansa kirjakauppa, saa ottaa ja olla ottamatta valikoimiinsa mitä haluavat.
Hei Ano: mikä kaupunki ja kirjasto? Ja mitkä "kymmenet pyynnöt"? Kirjasto on julkinen laitos, jonka intimiteettisuojaa ei voi rikkoa kertomalla paikan nimi. Entä onko pyytäjinä ollut todella kymmeniä asiakkaita vai yksi ihminen kymmenine toiveineen?
PoistaEntä mitä nämä lukuista tekosyyt ovat, joita kyseinen kaupunki esittää?
Nyt kun omakustanteitakin voi suht' kohtuullisilla menoin painattaa, pyyntöjä varmasti vyöryy kirjastoihin; toisaalta jos kaupungin toiminta on noin pielessä, luulisi yhden puuhakkaan ihmisen pian keräävän adressin ja toimittavan sen etiäpäin.
Itsekin luen mielelläni kiistanalaisia kirjoja ja julkaisuja; äidiltäni sain aikoinani pyynnöstä lahjaksi vanhat "Taisteluni"-teokset silloin kun niiden myyminen oli kiellettyä. - En siis kannata sensuuria, mutta toivoisin faktoja tähän keskusteluun epämääräisten syytösten sijaan.
Minun ex appiukkoni kirjahyllyssä ne seisoivat ylväänä, Taisteluni. Hän olikin SS-viikinkipataljoonan sankareita ja niihin juoksuhautoihin jäänyt.
PoistaPS. Minä olin hänen silmissään lähinnä kommunisti, vaikka olinkin siihen aikaan Nuori Kotka eli demari, joka kannoin ylväästi Che-paitaani.
Tästä appiukkosi näkemyksestä, Tapsa, tulee mieleeni eräs entisen mieheni sukulainen, joka oli nähnyt kuvani Turun Sanomien gallupissa, jossa kysyttiin suhtautumista homoihin, siis tyyliin hyväksytkö homot. (Se oli sitä aikaa, kun homot keksittiin.)
PoistaOlin vastannut, että tietenkin hyväksyn, he ovat samanlaisia ihmisiä, yhtä hyviä kuin muutkin, vain erilaisia sukupuoliselta suuntautmiseltaan. Tämä sukulainen paheksui sanojani vihaisesti ja sanoi, ettei Raamattu hyväksy homoja. - Taidat olla kommunisti, sanoi loppukaneetiksi. Siinä huushollissa en sitten toista kertaa käynytkään.
Tapsa, meillä ne olivat Mummin (äidinäidin) hyllyssä. Kirjoja siinä kuin muutkin, eivätkä olisi herättäneet sen kummempaa kiinnostusta ilman tuota kieltämistä.
PoistaMeinaan että tarjolla oli myös "Kumpujen yöstä", Karin piirroshahmoja ja (valitettavasti) kuvittamaton romaani nimeltä "Neidonryöstö". Aika pienenä (siis alakouluikäisenä) tiesin, että Hitlerin kirjat oli kielletty - maolaiset ja kommunisti-siskot kertoivat. Kuten senkin, että äiti oli raskaana kun naimisiin meni.
- Mistä tiedosta (joka saatiin päivämääriä ynnäilemällä omin päin) vanhin sisko veti aikanaan totaaliset pultit ja päätteli että hän syntymättömänä lapsena pakotti vanhemmat naimisiin. - Kun taas minä, asiasta kuultuani, kysyin äidiltä suoraan, että näinkö on, ja onko koko tarina vanhempien tapaamisesta ja rakastumisesta kaunisteltua valhetta vain.
Ei ollut, ja kihlajaispäivä ja hääpäivä oli sovittu, ennenkuin esikoisesta edes tiedettiin. Puolen vuoden välein, nuo päivät, helppo muistaa.
Mummi ja siskonsa olivat lottia, äiti pikku-lotta - tosin se kaikki touhu tuntui kiertyvän kutomisen ja porkkanakakun ympärille: ei poliittisen ideologian. Eli vakaumuksellisia sotilaita meiltä ei löydy kummaltakaan puolelta, vaarikin oli huoltojoukoissa.
Minua kiinnostaa tämä tapaus asiana, jossa näen moralismia ja fundamentalismia.
VastaaPoistaRivien välistä, anonyymi, kohtaa useimmiten omat pelkonsa ja ennakkoluulonsa, ei todellisia kirjoittajan merkityksiä. Tyhjillä aukoilla on taipumus täyttyä omasta päästä.
Vihaa en usko tuntevani, vikani on pikemminkin liian monen tahon yhtaikainen ymmärtäminen. Tässäkin ymmärrän kyllä sekä kirjakauppaa että kumpaakin kirjailijaa, joihin olen linkittänyt. Kumpaakaan heistä en ole pyrkinyt tuomitsemaan tai nostamaan, vaan puntaroimaan moralismia, jota koen tässä kuviossa esiintyvän.
Sille, että Halla-ahon kirjaa boikotoidaan, en voi mitään. Minusta sen pitäisi olla tarjolla, ellei siinä ole mitään lainvastaista - en tiedä onko. Olen sanonut tässä keskustelussa monesti, jo leipätekstissäkin, että tietenkin kauppa saa valikoida myyntituotteensa. Sehän on päivänselvää.
Hei Iines, jälkisensuuri on tosiaan kepsu ja kestämätön menettelytapa, minustakin.
PoistaKirjoituksesi ja kommenttien valossa ainakin täällä ollaan valpastuttu po. kaupan koko valikoiman suhteen; näin varmasti muissakin piireissä, joihin keskustelu yltää. Jolloinka sitten saakin olla kieli keskellä suuta selostamassa miksi tämä kirja käy ja tuo taas ei, jos jumalattomia on useampi asialla, ja vain yksi jää ensin nalkkiin, ja asiakkaana on se kuuluisa, tietämätön Pihtiputaan Mummo, joka kohun valossa luulee saavansa Sanaa mutta päätykin voodoon viidakkoon...
En kadehdi kaupanpitäjän työtä tuossa valitsemassaan roolissa.
- Muuten, myyjänä on tosi helppoa vaikuttaa hyvällä tavalla asiakkaisiin, ts. suositella kirjoja. - En nyt tarkoita mitään katalaa puljaamista, vaan sitä, että jos joku tuli ostamaan kynää, tuli puheeksi kirjoittaminen, ja sitten kielet, ja tyytyväinen asiakas poistui tuntia myöhemmin uusi harrastus (kielikurssi ja pokkarisanakirjat) mukanaan.... Ja kävi kertomassa kuulumisiaan muutaman ajan kuluttua. Ihan niinkuin vauvakirjoja ostaneet äiditkin, saunaa rakentaneet sedät, jne. Minulla oli paljon vakiasiakkaita, sain joskus jopa pieniä lahjojakin - vaikka kivointa oli tietenkin nähdä tuttu, tyytyväinen ihminen.
Jo nuorena likkana lastenkirjaosastolla jouluapulaisena sain aikaan myyntipiikkejä harvinaisempien, hyvien lastenkirjojen kanssa (myymälävastaavat halusivat nähdä miksi joku musta hevonen yllättäen myy, siksi tiesin myyntiluvut); monet kummit ja isovanhemmat halusivat yllättää koko perheen, ja kaipasivat osviittaa. - Harvinaisemmat helmet olivat siitä hyviä, ettei niitä osunut monta samaan juhlapäivään.
Kuukausipalkalla olin, en provikalla, mutta uskon kirjoihin, ja lukemiseen, eli sikäli homma oli helppoa. Plus että luonnostani olen aika sosiaalinen ja keskustelen ihmisten kanssa mielelläni - ja myyjäntyössä oppii hyvin pian huomaamaan milloin joku kaipaa apua, tai haahuileeko henkilö mieluummin ominpäin hyllyjen välissä hypistelemässä aarteita...
En siis ollut mikään näätä joka pomppii silmille heti kun myymälään astuu! :D
Hei Char, pointsit ensin vastauksellesi, jonka kirjoitit Anolle. Se on hieno, täyttä asiaa. Kiitos siitä! Ja tässä nauroin ääneen tuolle Pihtiputaan mummolle, joka tulee ostamaan Sanaa, mutta saakin voodoota. Mahtaa mummolla pyöriä sukat jalassa ja vähän housutkin, kun hän alkaa lukea säkeitä.
PoistaUskon, että pärjäät ihmisten kanssa esimerkiksi kirjakaupan myyjänä, olet emppis ja symppis ja kaikin puolin älykäs, osaat eläytyä toisen maailmaan ja pidät nähtävästi kaikista ihmisistä luonnostaan. Kuinka tuommoinen on oikein säilynyt tässä maailmassa? Kunpa maailma ei murjoisi sinua alleen.
Kyllä maailma murjoo, mutta ei alleen. Ihan nuorena tyttönä jo vertasin itseäni vauvan turvamukiin: horjun ja heilun, kaadunkin, mutta pongahdan pystyyn. - Minusta on suoraan sanottuna välillä kurjaa kirjoittaa tänne, kun tuntuu että näytän itsestäni niin paljon.
PoistaEn nyt mitään larppaamista kuitenkaan osaa, ja tykkään näistä keskusteluista, vänäämisineen päivineen, eli jatketaan. :)
Muuten: tosielämässä Pihtiputaan mummot pesevät nuoret jolpit suunsoitossa mennen tullen, jos niikseen tulee, ja korkeintaan tuhahtavat kaikille jumalattomuussyytteille. Tietävät itse mitä haluavat ja hyväksyvät, ilman mitään kepulipeliä kenenkään puolelta.
P.S. Siinä turvamuki-pongahtamis-selviytymiskeinossa auttaa sitten nöyryys. "Ei tarvi alistua jos osaa polvistua". - Lisään vielä: valikoi itse sen koska polvistuu. Taistelun voi hävitä, mutta sodan voittaa. :)
Minulla on Pihtiputaan mummoista samanlainen käsitys. Ovat rautaa, eivät tarvitse erityistä suojelusta ja ennakkosensurointia.
PoistaMummot ja vaarit ovat rautaa! :)
PoistaIines käy siis sotaa ahdasmielisyyttä, tekopyhyyttä ja moralismia vastaan. Siihen taistoon saat täyden ja vilpittömän kannatukseni!
VastaaPoistaMitä muuten asiaan tulee, niin minun mielestäni yksityisen kristillisen kirjakaupan ja julkisen kirjastolaitoksen välillä on suuri ero. Kirjakauppa saa boikotoida mitä kirjoja haluaa, mutta kirjasto ei saa. Kirjakaupan ei tarvitse kertoa perusteluja, mutta kirjaston täytyy. Kirjakauppaa voimme halveksia, mutta kirjaston voimme vaatia tilille.
Minäkin muistelen, että erään Filosofian Tohtorin visionääristä Sinivalkoista Kirjaa boikotoitiin julkisessa kirjastossa siksi, että se oli monikulttuurisuusvastainen. En viitsi nyt googlata, mutta tällainen mielikuva jäi. Jos se on totta, niin kyseinen kirjastopäättäjä on kykenemätön tehtäväänsä ahdasmielisyytensä, tekopyhyytensä ja moralisminsa takia.
Muuten on mukavaa, että tämäkin sukupolvi saa kirjasotansa.
PS. Iltapäivälehdet jatkavat nyt aloittamaani älykkyyskeskustelua. Uutisessa on monta kohtaa, jotka saavat kynäkäteni vipajamaan.
Väärin Tapsa, en ole sodankävijä, en ainakaan hyökkääjä, korkeintaan laitapuolustaja. Reagoin muiden aloittamiin hyökkäyksiin ja selkkauksiin. Muutoin eläköön kukin rauhassa juuri niin kuin tahtoo.
PoistaEn tunne kirjastojen hankintaohjelmaa, mutta luulisin, että kirjastot saavat tilata tietyissä raameissa vapaasti, mitä parhaaksi katsovat. Yleensä kirjastonjohtajat, jotka tilaukset tekevät, ovat korkeasti koulutettuja ja ajan tasalla olevia kulttuuri-ihmisiä, jotka kyllä tietävät, mitä kirjallisuutta pitää tilata, mitä tahdotaan lukea. Mielivaltaa harvassa kirjastossa tuskin on, erehdyksiä ehkä joidenkin poliittisten tai aatteellisten teosten kohdalla.
Ovatko kirjastojen määrärahat kiinni kunnan lautakunnista? Jos, niin ainakin maalaiskunnissa lautakunnissa istuu usein mistään tietämättömiä kepulaisisäntiä, jotka taatusti laittavat lapun luukulle Halla-aho-tilauksille.
PS Niin, koetin äsken katsoa iltapäivälehdistä mainitsemaasi älykkyysjuttua, mutta en löytänyt ainakaan ensi selaamalta.
Poista". . . ainakin maalaiskunnissa lautakunnissa istuu usein mistään tietämättömiä kepulaisisäntiä".
PoistaKarkeaa oikeassaolemisen eetosta ja ylimieltä.
Ainakin tässä meidän suuressa kaupungissamme on saatavilla yksi Halla-Ahon kirja. Omakustanne, painettu 2009. Kappalemäärää en tiedä, en katsonut - ja tuossahan muuten pääsee taas kirjastolaitos halutessaan puliveivaamaan, jos sensuuria haluaa...
PoistaIines, luulisin, ettei kirjastojen hankintoja käytetä lautakuntien kautta; kuulostaisi todella hitaalta ja toimimattomalta systeemiltä.
Sensuurikirjastosta kertova Ano varmasti palaa aiheeseen!
Anonyymi, no juu, myönnetään, puhun läpiä päähäni. Nimittäin ainakin meillä ne kepulaisisännät istuivat koulutuslautakunnassa... Kirjastolautakunnan kokoonpanoa en täällä ole tarkastanut. (Tai sivistyslautakunta?)
PoistaKesäpaikkakunnallani kyllä kirjastonhoitajan mukaan lautakunta koostuu vanhoista isäntämiehistä. Lakkauttivat sieltä kirjaston, ainoa paikka kylässä, vanhassa kyläkoulussa, jossa oli kaksi tietokonetta yleisön käytössä. Nyt ei ole mitään!
Char, ei varsinaisia valintoja minustakaan tehdä lautakuntien kautta, sitä en tarkoittanut, vaan määrärahoja arvelen lautakuntien säätelevän.
Kyllä uskoakseni lautakunnalle vilautellaan myös hankintalistoja, ainakin jos se kysyy, mutta siis kirjastoväki tietenkin valitsee kirjat.
Itse olen kirjastoväen kanssa tullut aina vallan mainiosti juttuun.
PoistaToiveita kuunnellaan, joustoa löytyy - voi, kun vielä pääsisi nuuskimaan arkistojen aarteita! :)
P.S. Pieni, mutta minulle tärkeä tarina: muksuna rakastin musikaaleja, kuten olen kertonutkin. "Annie Get Your Gun" oli jostain syystä hitti, ja nimenomaan Ethel Mermanin esittämänä. - En ollut nähnyt edes itse leffaa, pätkän vain.
Kotikirjaston lastenosaston vastaava seurasi sitä touhua, kun kävin LP-levyä viikottain kuuntelemassa (isän saattamana, kun en saanut yksin kulkea kaupungilla), ja lopulta järjesti niin, että minulle äänitettiin oma kasetti levystä, sivukirjastossa.
Kirjastoihmiset ovat yleensä ihanaa ja joustavaa sakkia! :)
Kirjastoväki onkin poikkeuksetta hyvin ystävällistä ja auttavaista. En ole tavannut kuin yhden tummakulmaisen kirjastokyräilijän, jota hieman pelkäsin tärveltyäni toistuvasti kirjaston omaisuutta. Yhdelle konserttilevylle kaatui lasillinen viiniä ja se meni pilalle. Olin kuivannut sitä ja puhdistanut parhaani mukaan, mutta kannessa oli pieni tahra. Kun palautin sen, menin sitten hyllyjen väliin hakemaan kirjoja ja mietin, huomaako kirjastonhoitaja tahran. Tummakulma tuli kohta perässäni levyä tyrkyttäen ja sanoi, että tämä ei nyt oikein soi. No, korvasin sen tietenkin, olisin heti korvannut, mutten kehdannut sanoa, että kaadoin siihen viiniä.
PoistaToisen kerran koira söi koiraopaskirjan selkämyksen ja taas oli sama tummakulma vastaanottamassa rikkinäistä lainaani. Kolmannen kerran kissan häntä syttyi tuleen ja nokinen kissa + minun mustat käteni tuhrivat sylissäni olleen kirjaston kirjan. Pelkäsin, että taas on tummakulma lainatiskillä, onneksi ei ollut. Olin ostanut valmiiksi uuden kirjan ja sain pitää nokisen kappaleen. - Mutta siis mukavia ovat kirjastoihmiset, etsivät kirjan vaikka mistä sivukirjastosta ja palvelevat viimeisen päälle.
Kun kirjoista puhutaan, lukeeko kukaan vanhoja romaaneja? Siis semmoisia halvalle paperille painettuja, kömpelösti (ja usein myös yllättävän hyvin ja hauskasti) käännettyjä tarinoita, joissa on mieltä kohottava sanoma?
VastaaPoistaNiitä saa vain divareista, ja suurten kirjastojen varastoista - ongelma on se, ettei asiakas osaa hakea kuin tiettyä kirjailijaa.
Itse kerään niitä, innostus syttyi kun alle kymmenvuotiaana lukutaitoisena naperona löysin kaksi kassillista vanhoja kirjoja komerosta.
Char, minä ostelen satunnaisesti, etenkin jos kirjassa on erikoinen kansi. En kyllä systemaattisesti lue niitä, kunhan silmäilen ja ajattelen lukevani joskus. Minulla on sellaisiakin vanhoja kirjoja, joiden sivuja ei ole vielä paperiveitsellä avattu, mm. Heinen ja Goethen runoteokset. Viimeisin romaani taisi olla M. Courths-Mahlerin Onnenneula ja Anni Kasteen Vapautus, molemmissa on kaunis kansikuva ja tuon Courths-Mahlerin ostin nähdäkseni, millainen oli 30-luvun suosituimpiin kuuluva kevyt viihdekirjailija tyyliltään.
PoistaIines, minäkin ostelen satunnaisesti, ja yritän ennenkaikkea löytää lainattavia kirjoja.
Poista- Omat kirjani eivät mahdu hyllyyn, eli pakko rajoittaa harrastusta. Kiinnostavaa on ollut huomata, miten kirjojen tarina avautuu iästä riippuen - vaikean asian voi ymmärtää ja tajuta jo penskana, ja sitten paremmin käsittää aikuisena.
Esim. Widegrenin kirja "Prinsessa Petterson"; kirja tytöstä, joka nuorena joutui hunningolle, tuli raskaaksi, ja tappoi vauvansa ja pelastettiin kesken itsemurhan. Pelastusarmeijan avuin hän aloitti uuden elämän, mutta luuli, ettei ole enää rakkauden arvoinen, vaikka yrittikin kaiken aikaa parantaa elämäänsä. - Tätä luin siis 9-vuotiaana, kaiken muun ohessa. - Ja opin sen, että kaikkein kauheimmastakin voi ja pitää yrittää ylöspäin ja parempaan. Tiedä sitten mitä "sensuuri" tuosta sanoisi.
Re kommunismi: yksi isosisko matkustaa tänään Chileen, lomalle, ja tapaamaan miehensä vanhaa kummilasta. Lanko on kommunisti, ja otti kavereitten kanssa aikoinaan pienillä palkoillaan yhteisen kummilapsen, jota nyt siis mennään tapaamaan. - Meilailen vielä siskon kanssa, ja sitten suvun, eli jatketaan myöhemmin! Haleja! :)
Olisi vaan Metsä Tissue painanut vessapaperiin että Salaam aleikum ja Ins'hallah, niin kaivattua säpinää olisi ehkä syntynyt.
VastaaPoistaTai Sinisen kirjan viisauksia, niin ainakin ne olisivat koko kansan kätten ulottuvilla hiljentymisen hetkenä.
PoistaÄlykkyyskeskustelulla viittasin tähän 12-vuotiaaseen brittityttöön, Ramun Nehaan, joka sai testissä äo-lukeman 162, jolla päihitti kuulemme itsensä Einsteinin, Hawkingin ja Gatesin.
VastaaPoistaAluksikin tässä uutisessa minua huvittaa/vituttaa tuo urheiluhenkinen uutisointi. Nehan lukema on 162 ja fyysikkoneroilla kuulemma vain 160, huikea ero muka. Kaiken huipuksi ainakaan Einsteinin ÄO:ta ei ole mitattu, vaan a r v i o i t u !!!!
Toisin sanoen juttu on Blogineuvoston päätöksiin nojaten todettavissa nelinkertaiseksi huuhaaksi: 1) älykkyys on jotain muuttuvaa ja mittaamatona, 2) älytestit ovat epäpäteviä ja ainakaan ne eivät mittaa kokonaisälyä, 3) 12-vuotiaan lukemaa ei voi verrata aikuisen lukemiin, 4) miten arvioida epäpätevään testiin pohjautuen ammoin eläneen henkilön älykkyyttä?
Todennäköisesti Einstein olisi nykytestiin joutuessaan, hidas kun oli, saanut tulokseksi noin 92 ja puoli.
Uutinen oli sellainen tosiasioista keksitty. Lopuksi kirjoittaja väitti, että Ramun tuloksiin yltää vain yksi prosentti populasta.
PoistaLapsineroista on huutava pula, toivottavasti kovin moni aikuinen ei kiduta lapsiaan, jotta siihen yltäisivät. Tuossa uutisessa vanhemmat vakuuttivat kaikenpuolista viattomuuttaan.
Surullinen oli "lapsinero" Heimo Haiton elämä, osasi se kuitenkin soittaa.
Tapsa, höhöm, eikös Einsteinia pidetty alisuoriutujana aikanaan jo?
PoistaMinulla on semmoinen kuva, ja jos näin on, hyvä että tuot sen asian esiin uudestaan: taulukoilla ja määritelmillä ei voi mitata kaikkea.
Van Gogh tulee myös mieleen, saavutusten saralla.
Lapsineroa voi vain säälitellä, jos ÄO on 162! Sellainen ihminen on onneton. Toivottvasti hänen annetaan olla rauhassa lapsi eikä panna tekemään sirkustemppuja tai ohjata häntä tiettyyn uravalintaan. Kenties hän haluaa tulla maalariksi.
PoistaJuuri luin, että älykkyys on tosiaan muuttuva suure. Varsinkin nuoruuden kypsymisvaiheessa ÄO voi nousta tai laskea noin 20:llä yksiköllä.
Hikipedian mukaan Maggie Simson, yksivuotias, on maailman älykkäin pikkutyttö, ÄO 145. Tämä oli ennen tätä uusinta tapausta. Hyvä naiset! Nyt se on todistettu!
Tää ei ny mitenkään haluais puuttua tähän keskusteluun, mutta on ny vain kysyttävä, että, millä keskihajonnalla?
Poista...siis millä keskihajonnalla noita ÄO lukemia on tarkasteltava? Siin on miun pienillä aivoilla tarkasteltuna jonkimmoinen ero onk se 15 vaiko 24. Mut mää ny vaan oon tällänen pikkuaivoinen miehenpuolikas, mistä mie ny mittään tietäisin.
PoistaPaitti et tän tiiän:
Hyvää naistenpäivää kaikille naisille.
Mikä on keskihajonta?
PoistaMinä olen naisenpuolikas, joka ei ymmärrä matematiikasta mitään. Luvut ovat peräisin lehdestä ja päälähteestäni Hikipediasta.
Keskihajonta tuo mieleeni lähinnä keskivartalolihavuuden.
PoistaEmmäkään, humanisti-ihminen, tosta matematiikasta niin perusta. Sattui vain joskus hamassa menneisyydessä silmään tuollainen:
Poistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84lykkyysosam%C3%A4%C3%A4r%C3%A4#.C3.84lykkyysosam.C3.A4.C3.A4ri.C3.A4_eri_keskihajonnoilla
Eipä sikäli, 162 on millä hajonnalla tahtojaan hyväksi todettava tulos, yli neljän pykälän päässä keskimääräisestä. Ei paha.
Hajoon kohta.
PoistaVäärin on, jos Halla-ahon kirjaa on puoluepoliittisten tai muiden arveluttavien syiden vuoksi jätetty kirjastoihin tilaamatta.
VastaaPoistaSuomen kuvalehden kirjoitus valoittaa aika hyvin kirjastojen "portsaritoimintaa".
Ykisttäisen virkailijan henkilökohtainen kanta tietysti vaikuttaa. Mahdoton on kuitenkin osoittaa syitä, miksi yksittäinen teos on jäänyt tilaamatta. Halla-ahon kirja ei ole saanut kovin kummoisia lainausmääriä siellä missä se hyllystä löytyy. Ja omakustanne on aina omakustanne, vaikka sen olisi kirjoittanut itse perussuomalaisten sotilaspoikaosaston johtaja.
Jutusta puuttui eräs tärkeä pointti: Kirjastot eivät hanki aineistoa jonka estää Suomen laki. Pornoaineistotarjonnasta esim. lapsipornoa ei hankita. Sitä voi "nautiskella" netin ääressä.
PoistaTämä ei tietty liity Halla-ahon teokseen. Joka todennäköisesti on jätetty hankkimatta artikkelissa mainituin syistä: aineisto löytyy pääosin netistä ja lukijoiden/varaajien määrä lienee myös vaikuttanut.
Tosiasiassa kirjastojen aineistomäärärahat eivät ole juurikaan nousseet viimeiseen kymmeneen vuoteen kun sen sijaan julkaisujen määrä on moninmoninkertaistuneet. Eikä mitään suurta aineistomäärärahan nousua ole luvassakaan.
Valintoja on siis aivan pakko tehdä. Valintoihin vaikuttavat sekä lainaajat että henkilökunta. Lisäksi määrärahat jaetaan eri aineistolajien kesken. Sekään ei ole aina ihan helppoa. Sitten on vielä yksi rajoite: tilat. Vain tietty määrä aineistoa mahtuu hyllyihin. Tiloja on viime vuosina myös suljettu, ja tullaan sulkemaan.
Kaukolaina on aina myös mahdollinen ellei omasta kirjastosta löydy sitä teosta mitä kaipaa, jossain se kuitenkin on ja sen voi tilata. Kannattaa kysyä.
Asiallinen kirjoitus. Kyllä minä ymmärrän hyvin, jos jokin poliittinen kiistakapula jää aluksi tilaamatta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se pitäisi tilata aika nopeastikin, jos kiinnostus säilyy eikä sitä ole luettavissa netistä.
VastaaPoistaItse en siis saa täältä mistään lainaksi Himasen Sinistä kirjaa, että laidasta laitaan näitä kirjoja kirjastoista puuttuu.
Kiitokset Iinekselle asiallisista kirjoituksista - en tarkoita että niistä puuttuisi rentous.
VastaaPoistaLuen tämän keskustelun kommentit vielä paremmalla ajalla läpi, nyt ehdin vain raapaista hätäpäissäni tämän viestin.
Luutiiseen viskasin toki äsken jotain... parhain terveisin Se runoilija.
Kiitos kiittämästä, se runoilija! Harmittelen tässä vain sitä, että en tunne vielä kirjan sisältöä, vaikkei se tässä olekaan pääasia. Mutta siis sieltähän olisi voinut saada lisää materiaalia tähän keskusteluun, ja tuoda kenties lisää näkökulmaa.
PoistaLuutiissakin on tosiaan aihetta käsitelty lyhyesti kommenttiosiossa.
Kinnusen runoelokuva on hyvä.
VastaaPoistaVarokaa valkoisia ruosteisia mersuja!
Niinpäs olikin, musiikkia myöden. Tykkäsin sen mustasta huumorista, yllätyksellisyydestä ja rauhallisuudesta ja siitä, että mitään kovin merkittävää ei tapahtunut. Monesti pieniä esityksiä vaivaa levoton rauhattomuus, ja liian uskomattomatt tapahtumat.
VastaaPoistaIines, en ymmärrä ollenkaan vaahtoamistasi. Tai ymmärrän sikäli, että pitäähän keskustelua saada aikaan, eikö niin?
VastaaPoistaItsestäni tuntui pahalta, kun uutisissa kerrottiin vessapaperista, jossa on otteita mm. raamatusta. En käsitä, kuka moisen idean on keksinyt. Onko hän edes miettimisen arvoinen?
Jos kaupasta ei löytyisi muunlaista paperia takapuolen pyyhkimiseen, ottaisin käyttöön vanhan hyvän konstin lapsuusajoilta, eli sanomalehden.
En voi valitettavasti auttaa sinua ymmärtämään tekstiäni, Delilah. Olen mielestäni selittänyt asiani rauhallisesti ja kohtalaisen selkeästi. Vaahtoamista se tuskin on. Iloinen olen siitä, että muualla tätä tekstiäni on sanottu järkeväksi.
VastaaPoistaTuskinpa kukaan tahtoo kirjoittaa blogitekstejä sanahelinän ja pelkän keskustelun vuoksi. Keskustelu toki on tekstien oheistavoite, koska bloggaaminen ei ole monologia, ainakaan minulle, jolle tämänlainen kirjallinen keskustelu on ainoa mahdollisuus. Toivoisin, ettei minua syyllistettäisi turhaan siitä, että keskustelua syntyy. Päätavoite kuitenkin on itseilmaisu. Sillekään en mitään voi, että välitän asioista, olen kiinnostunut kirjallisen viestintämaailman ilmiöistä.
"Mikäs onkaan somempaa, kun istuu kahden kesken itsensä ja jumalansa kanssa paikassa, jossa kuningatarkin saa olla yksin, ja saa lukea mieltä ylentäviä lauseita!"
VastaaPoistaIines, kirjoitustasi voi sanoa rienaavaksi. Riippuu tietenkin näkökulmasta.
Onko Sinulla tarve kerätä suosiota tällaisella kirjoituksella, jota ilmeisesti pidät hyvin rohkeana? Minusta se ei sitä ole. Pikemminkin se vaikuttaa melkein raukkamaiselta. Kehujia kyllä riittää joka lähtöön.
Yllät paljon parempaan, sen olen nähnyt.
No Delilah, leikkiähän Iines tuossa laskee.
PoistaJa aiheestakin, kun wc-paperiin kerran oli Jumalan sanaa painettu. Se voi olla rienausta, ei sen leikiksi lyöminen. En tosin usko Jumalan siitä loukkaantuvan, jos häntä puhuttelee vaikka vessassa. Parempi hiljentyä ja tutkailla sieluaan siellä kuin ei missään.
Minä ainakin kohtaan Jumalani mieluummin omassa rauhassani vaikka vessassa tai metsässä kuin papin edessä jossain hurskaassa tilaisuudessa. En osaa pitää vessaa rienauspaikkana enkä osaa ajatella, että luonnolliseen toimenpiteeseen liittyisi jotain saastaista rienausta. Kyllä minun Jumalani siis mahtuu vaikka vessanpöntöstä puhumaan.
PoistaTapsa, kiitos mielipiteestäsi. Toki ymmärsin Iineksen yrittävän vääntää leikinlaskuksi kommenttinsa. Kaikesta ei kuitenkaan ole fiksua leikkiä laskea.
PoistaIines, huomasit sentään kirjoittaa ed. vastauksessasi Jumalan isolla alkukirjaimella. Päreessäsi et kunnioittanut häntä sen vertaa, vaikka äidinkielen opettaja oletkin.
Delilah, en minä ole sanonut laskeneeni leikkiä, joten en siis ole voinut vääntää sanomaani leikinlaskuksi. Mitä tulee fiksuuteen - se on kai kunkin ihmisen henkilökohtainen arvostuskysymys. Ei ole olemassa ihmistä, joka on kaikkien mielestä fiksu. Eikä ole olemassa mielipidettä, joka on joko fiksu tai sopimaton, sillä tämäkin on henkilökohtainen arvostuskysymys.
PoistaDelilah, on mahdollista kirjoittaa joko Jumala tai jumala. Uskontotieteessä jumala on yleisnimi (pieni alkukirjain), kristinuskossa taas erisnimi (iso alkukirjain). Jos kirjoitan "jumala", viittaan sillä uskontotieteelliseen tarkastelutapaan, jossa kaikki jumaluudet ovat yleisnimeltään jumalia.
Olen opiskellut myös uskontotiedettä ja suorittanut siitä jopa arvosanan (ja toiminut uskonnon opettajana), joten tarkastelen uskontoja tieteellisestä näkökulmasta, en teologisesta.
Delilah, ei kai tärkeää ole se, miten kohtelee oppeja ja ismejä, vaan ihmisiä?
PoistaMinua ainakin jopa pelottaa ihminen, joka kunnioittaa enemmän jotain ideologiaa, vaikkapa´uskonnollista, kuin ihmisiä, joille voi olla ilkeä ideologian nimissä.
Kristinuskon Jumala kirjoitetaan isolla. Sillä osoitettaan kunnioitusta.
PoistaMinä en ole opiskellut uskontotieteitä, mutta olen kasvanut perheessä, jossa uskonto ei ollut tiedettä tai ideologiaa vaan osa jokapäiväistä elämää. Kymmenen käskyä, myös "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä." olivat elämänohjeita.
Isäni oli sodassa monta vuotta, jäi leskeksi ja neljän lapsen yksinhuoltajaksi vähän yli nelikymppisenä, sairastui itse keuhkotautiin. Kaikkien näiden koettelemusten keskellä hän turvasi Jumalaan ja sai häneltä avun. Tästä kumpusi isäni vahva usko, joka häntä kantoi läpi lopun elämän. Olin hänen kuolinvuoteensa vierellä, jossa hän totesi kuoleman olevan vain rajasiirto. Hän uskoi kuolemaansa asti Jumalaan. Toivon, että minäkin löydän saman uskon.
Olin ja olen edelleen hämmästynyt ja loukkaantunut kirjoituksestasi ja kommenteistasi. Sellaisia en osannut Sinulta odottaa.
Delilah, olen pahoillani, jos tekstini on loukannut sinua. Sellainen ei ole ollut tarkoitukseni, eikä tarkoitukseni ole myöskään repiä tai rienata arvoja, jotka ovat sinulle ja perheellesi arvokkaita.
PoistaOletko tullut ajatelleeksi kuitenkin, että sinäkin saatat loukata niitä, joilla on erilainen vakaumus kuin sinulla? Käytät aika kovaa kieltä minua kohtaan, ja vihjailet melko ilkeästi. Minusta tuommoinen ei ole kovinkaan kristillistä.
Kun kirjoitin, että "ihminen voi istua jumalansa kanssa kahden paikassa, jossa kuningatarkin saa olla yksin --" en tarkoita yksin kristinuskon jumalaa vaan kaikkia maailman kansalaisia jumalineen, siis yleisnimeä. Lause on globaalinen, tai oikeastaan universaalinen.
Kristittyjä maailman väestöstä on vain 33 prosenttia, muut ovat muunuskoisia ja heillä on omat jumalansa.
En pidä itseäni erikoisen kristillisenä, eikä minulla ole suuria luuloja itsestäni. Ei minusta ole ketään tuomitsemaan. Kuulun kirkkoon ja käyn keskimäärin kaksi kertaa vuodessa, joulun aikaan, kirkossa. Kaipuu johonkin enempään on olemassa. Tästä elämästä on lähtenyt jo niin monta rakasta ja läheistä ihmistä, että haluan uskoa heidät joskus tapaavani siellä rajan takana.
PoistaKaipuu johonkin "muuhun" on aika yleinen ajatus. Viimeksi olen lukenut näitä enkelikirjoja ihmisistä, jotka näkevät enkeleitä. En hetkeäkään epäile, ettei se olisi totta, mitä he kokevat, heille itselleen. Se on valtavan kaunista ja hyvää, hyvin merkitykselllistä.
PoistaMinusta tämä asia ei välttämättä liity tiettyyn uskontoon, vaan siinä on jotain rajat ylittävää ja syvästi ihmisyyttä koskettavaa, kaikkialla maailmassa.
Mahtaako kannattaa panna ajatuksia toisen päähän, Delilah?
VastaaPoistaEi tullut mieleeni sana "rohkea", kun kirjoitan tai kun luen omia juttujani. En suunnittele tuommoisia asioita etukäteen, kirjoitan vain niin kuin mieli ja sydän sanoo. Tuotos on mikä kulloinkin on.
"kirjoitan vain niin kuin mieli ja sydän sanoo"
PoistaTällä illuusiolla on kielletty kymmeniä kertoja kaikki persoonasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista johtuvat lähtökohdat. Aivan kuin kirjoittaja voisi irroittautua aina ja joka kerta henkisen ja fyysisen minänsä ulkopuolelle.
Anonyymi, miten minusta tuntuu, että se olet sinä, joka koetat tehdä tämän kirjoittajan irrottamisen "henkisen kehonsa" ulkopuolelle, irrottaa mielen ja sydämen muusta persoonasta.
PoistaNehän ovat osa ihmisen persoonaa.
Joutavanpäiväistä jargonia, hölynpölyä. Tuota kuuta osoittavaa sormea ei kukaan katso.
PoistaMieli ja sydän = järki ja tunne, intuitio ja innostus - keitä tuosta soppa ja sano, että se on irti persoonasta, eli henkisestä ja fyysisestä minästä.
PoistaHyvä ja asiallisesti perusteltu kannanotto, Iines! Samoilla linjoilla.
VastaaPoistaKiitos, Hanna-Riikka! On hyvä kuulla, että kirjoitusta ymmärretään, kun tässä loppupuolella on vähän toisenlaistakin attakkia.
Poista". . . mutta havaittuaan tämän jumalattoman kirjan suosion se veti teoksen pois myynnistä, koska teos ei edistänyt kristillisiä arvoja. Runokirjan kirjoittaja harmitteli asiaa blogissaan ja toinen kirjailija harmitteli sitten klinikallaan tämän kirjailijan harmittelua."
VastaaPoistaJa nyt kaikki haluaisivat määritellä tuon kirjakaupan eettiset, moraaliset ja kaupalliset arvot omanlaisikseen ja panna sen myymään omia "kristillisiä" arvoja edistäviä kirjoja. Jopa ratsaamaan koko kaupan tarjonnan ja sensuroimaan joukosta "kaiken" jumalattoman.
Todella moraalitonta fundamentalismia.
Anonyymi, mielestäni tässä kukaan ei ole kiistänyt minkään kaupan oikeutta valita tuotteensa. Oikeuden ovat kaikki myöntäneet, joten ei ole kyse siitä, että tämä asia olisi jonkun mielestä korjattava.
VastaaPoistaTuolla ylempänä on listattu mainitun kaupan tuotevalikoimaa, ja siitä näkyy varsin selvästi, että kyseisen kaupan linjasta ei ole kyse. Markku Into ei ehkä edistä kaupan ideologioita parhaalla mahdollisella tavalla, tuskin Pekka Kejonenkaan. Kyse ei ole siis kaupan linjasta ja oikeudesta harjoittaa tiettyä linjaa, kun sitä linjaa ei ole.
Tässä ei olla myöskään vaatimassa kyseiseltä kaupalta puhdasta linjan noudattamista. Kaupalla on oikeus olla myös linjaton, ja sillä on oikeus myös poukkoilla valinnoissaan juuri niin kuin se tahtoo.
Mielestäni tässä on tarkasteltu kirjan poisvetoa markkinoilta kohtalaisen kiihkottomasti, mitään vaatimatta. Ilmiöt ovat kiinnostavia ja ne puhuvat omaa kieltään.
". . . mutta suustani lyö liekkejä ja pääkoppa sauhuaa"
Poista- "mielestäni tässä kukaan ei ole kiistänyt minkään kaupan oikeutta valita tuotteensa. Oikeuden ovat kaikki myöntäneet, joten ei ole kyse siitä, että tämä asia olisi jonkun mielestä korjattava."
- "Tässä ei olla myöskään vaatimassa kyseiseltä kaupalta puhdasta linjan noudattamista. Kaupalla on oikeus olla myös linjaton, ja sillä on oikeus myös poukkoilla valinnoissaan juuri niin kuin se tahtoo."
- "Mielestäni tässä on tarkasteltu kirjan poisvetoa markkinoilta kohtalaisen kiihkottomasti, mitään vaatimatta."
Eli itse puhallettu kupla. Vertaisin blogistin omaa kirjoitusta puolustavaa argumentointia saippuaksi joka luiskahtaa käsistä ja kehiin heitellyiksi irtokliseiksi, ilman synteesiä.
No, tuhlasin 1 minuutin elämästäni ja googlasin. Tämä löytyy wikistä kohdasta Kirjasto:
VastaaPoista....
"Kirjasyrjintä
Suomen Kuvalehden mukaan kirjastot ovat aina toimineet portinvartijoina, jotka estävät joidenkin kirjojen pääsyn kokoelmiin. Artikkeli kiinnittää huomiota mm. siihen ettei mm. pornografista materiaalia hyväksytä.
Kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja, juristi-kirjailija Jarkko Tontti pitää sananvapauden kannalta "puistattavana" sitä, että kirjastot torjuvat Jussi Halla-ahon kirjaa Kirjoituksia uppoavasta Lännestä. Tontin mielestä kirjanhankintaperiaatteiden pitäisi olla julkisia, verkkosivuilla, ja ristiriitoja herättävät tapaukset pitäisi ratkaista kunnan kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa.
Esimerkiksi Varsinais-Suomessa Halla-ahon kirjaa ei ole lainkaan, vaikka sen vastapamflettia löytyy neljä kappaletta. Pääkaupunkiseudulla vastapamflettia on neljä kertaa enemmän, vaikka niitä on lainattu kappaletta kohti vain 2,5 kertaa, Halla-ahon kirjaa 7,3 kertaa. Suomen Kuvalehti kysyy, onko kohtelu toisintoa 1970-luvun aatteellisesta ja moraalisesta kirjastosyrjinnästä.
Kritiikkiin vastineena kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja, professori Kai Ekholmista on lähinnä ”järkevää tarveharkintaa”, ettei kaikkia ääriliikkeiden tuotoksia tai jokaista Kim Il-sungin teosta panna hyllyyn. Halla-ahon kirjan vähäinen määrä kirjastoissa heijastaa hänen mielestään sekin ”terveen järjen voittoa”."
Kiellettyjä kirjoja on kautta kirjallisuushistorian ollut ylipäänsä paljon, alkaen Mein Kampfista ja Sinuhesta ja Peppi Pitkätossusta Sigmund Freudiin ja vaikkapa yhteen, jonka linkitän esimerkiksi, tyttäreni lapsuusajan lempikirjan, Roald Dahlin Jali ja sukalaatehdas -tarinan. Selityksiä riittää, kuten tuosta linkistä voi kuunnella ja katsella. Siitä aukeaa nimittäin videokalenteri kiellyihin kirjoihin, eri maiden kirjastonhoitajien esittelemiin.
VastaaPoistaEn näe estettä sille, etteikö Halla-ahoa tulisi olla kirjastoissa tarjolla. Kirjastoissa kyllä tunnetaan kansalaiskeskustelujen sisällöt, joten tätä taustaa vasten teoksia pitäisi olla tarjolla.
Jatkan ajatustani.
PoistaToisaalta on ymmärrettävää, että kun teosten määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti, eivät määrärahat riitä kaikkeen. Kirjasto voi mielestäni tässä kohden priorisoida kirjahankintoja ja miettiä, mikä on kirjastolaitoksen tehtävistä sellainen, jonka tietoliikenneyhteydet internetissä voisivat hoitaa. Tässä voidaan miettiä sitä, mitä aineistoja verkossa on valmiina. Halla-ahoa siellä on ja verkossa ne keskustelut käydään.
Yleiskristillisen Radiodein arvosteleminen herättää luonnollisesti tunteita.
VastaaPoistaOhjelmistoaan katsellessani olen huomannut että israeliittifundamentalisti Leo Meller täyttää paljon lähetysajasta. Meller on tullut tunnetuksi mm. ufoista tekemillään uraauurtavilla kirjoilla, alienit ovat kuulemma demoneita, joiden osuus tulevassa maailmanlopussa on huomattava.
Meller on saanut vankilatuomion petoksesta, kun ei oikein tiedetty minne ne rahat oikein menivät (?)
Tällaista tämä suomalainen yleiskristillisyys on, tuohon kun vielä pistäisi Minttu Vettenterän enkelin leppeästi lentelemään ja puhumaan kielillä.
Suomalainen yleiskrsitillisyys muistuttaa huomattavasti Leveyn samasta teoriapohjasta kehittelemää satanismia. Sukulaisuskontoja kuitenkin.
Aika varma olen siitä, että Tapani Kinnusen poiston raskauttava syy on ollut wikipediassa hänelle hauskasti laitettu lempinimi "Fuck", joku on siitä kauhistunut.
(katsellut siis radiodein ohjelmatietoja internetistä)
PoistaDemoneitahan näkee myös evankelista Pirkko Jalovaara, sairauksissa, ja lääkkeet ovat itse perkeleestä, demonien keino pitää ihmistä vallassaan. Joskus itsekin mietin, onkohan minussa jokin demoni, kun aina on jokin pieni vaiva päällä. Kun yksi kolotus lakkaa, alkaa jäytää toisessa paikassa, ja sitten taas toisessa. Onkohan tuommoinen tyypillistä demoneille? Auttaisiko se, jos sanoisi, että mene pois, tuhma demoni!
PoistaPirkko ei pelkästään aja ulos tautidemoneita, vaan häätää kuulemma myös homousdemonit huitsin homolaan.
PoistaHän voisi laajentaa reviiriään myös rasismi-, ahneus-, juoppous- ja hyvävelidemoneihin. Se olisikin puolueristeilyjen varma vetonumero laidasta laitaan.
Kinnunen itse toteaa: "Deikirjakauppa otti kirjani myynnistä, koska sen kiinnostavuus ylitti Jeesus-kirjat."
PoistaJa yhä uudelleen ja uudelleen halutaan päästä näpelöimään niitä perusteita millä kauppa päätöksensä tekee ja miksi.
Kappas vaan, tätä en tiennytkään, että Pirkko osaa ajaa homodemoneitakin pois! On siinä lahjaa yhdellä ihmisellä. Jostain olin lukevinani, että liiketoiminta kukoistaa, lahjoituksia tulvii ovista ja ikkunoista. Muistaakseni nainen on entisessä elämässään ollutkin ekonomi?
PoistaMutta helvetti soikoon, eikös uskonnot perustu hyvän ja pahan taistelulle, kaikki? Minä kyllä uskon olevan ihan pirujakin, vaikka ihmisinä esiintyy! Terveisin: Yks lapsen uskoinen yhäkin...
VastaaPoistaAivan hyvin elämää voi tarkastella hyvän ja pahan välisenä taisteluna. Siinä vain rintamalinjat aiheuttavat pientä närää toisinaan.
PoistaJuu, näin on. Sehän yltää ihmistasolta ihan valtioihin.
PoistaSuomi voisikin ehdottaa, että seuraavassa YK:n yleisistunnossa jokainen valtio ilmoittaisi julkisesti, kumpaan leiriin kuuluu - Hyviin vai Pahoihin. Loppuisi sekin kahina ja asia kirkastuisi.
Sen jälkeen asia vietäisiin heimotasolle: mihin kuuluvat kikujut ja luot, mihin savolaiset ja hurrit. Siitä sitten klaanien ja sukujen kautta perhe- ja kattilakuntiin ja lopuksi yksilöihin.
Kumpaan leiriin Sinä kuulut – Hyvän Tuuliin vai Pahan Akseleihin?
Lapsenuskoiselle semmoinen, että olet selvästi nähnyt valon! Toivon vain hartaasti, ettei se ole otsalampun valo.
PoistaUskonnot tuskin perustuvat "hyvän ja pahan taistelulle", sillä se edellyttäisi ehdottoman ja erillisen hyvän ja ehdottoman ja erillisen pahan olemassaoloa. Pikemmin uskonnot perustuvat peloille, kuten uskonnonsyntyteoriat arvelevat. Yhteistä uskonnoille on pikemmin usko yliluonnollisen mahtiin yli ihmisen, joka tuntee olevansa riippuvainen supranormaaleista mahdeista. Hyvä ja paha ovat tulleet myöhemmin keinoiksi hallita pelkääviä ihmisiä ja luoda järjestystä, ja ne ovat ihmisten määrittelemiä käsitteitä, eivät absoluuttisia totuuksia.
Martti Lindqvist, korketasoinen eetikko, ihminen joka eli elämänsä näitä asioita perusteellisesti pohtimalla sanoi (jossakin kirjoistaan)kutakuinkin näin: Pahasta emme koskaan pääse. Sitä vastaan on turha taistella. Meidän on elettävä myös pahan kanssa. Hyvä olisi jos pyrkisimme pitämään oman tuhoavuutemme minimissä.
VastaaPoistaHänen pahasta ja hyvästä ja pyhästä kirjoittamat kirjat ovat erittäin suositeltavia. Lähtökohtana hänellä on se, että paha ja hyvä kulkevat käsikädessä. Pahalla on hyvän varjo ja hyvällä pahan varjo. Joskus on nimittäin tehtävä pahaa jotta hyvä tulisi mahdolliseksi ja toisinaan, jos oikein tarkkaan katsoo, hyvä on pahan palvelija eikä tuota hyvää.
Hänen ajatteluaan ei oikein näin lyhyesti voi kuvata, mutta oivaltavalle ja kehityshakuiselle ihmiselle, hänen kirjansa ovat kiinnostavia.
Hän toimi myös aktiivisesti kristittynä, eikä päästänyt helpolla ääriuskovaisia. Näitä demoniuskovaisia.
PoistaHiLu,
Poistakyllä, kyllä ja kyllä! Martti Lindqvist oli hieno mies ja yksi niistä eetikoista ja kirjailijoista, joille kumarran syvään. Hän on miesten Top Tenissäni, jonka kirjoitin pari vuotta sitten blogiini.
Usko tai älä, mutta kirjoitin samansisältöisen kommentin tuohon ylle vastaukseksi anonyymille, mutta pyyhin sen jostain syystä pois ja kirjoitin sitten tuon toisen, klo 9.20 kommentin sen pyyhityn tilalle. Sanoin siinä, että hyvä ja paha eivät ole rinnakkain, vaan ne ovat sisäkkäin, toistensa sisällä. Tämähän on myös Lindqvistin ajatus, vaikka en sitä kirjoittaessani tiennyt tai muistanut - olen kyllä lukenut hänen kirjojaan. Parhaiten muistan sen kirjan, jonka hän kirjoitti vaimonsa kuoleman jälkeen. Hänessä oli sitä kristillisyyttä, jota arvostan suuresti ja joka tosiaan on muuta kuin lakiuskontoa tai fundamentalismia tai kuvien pokkurointia.
Lindqvistiä en tunne, uskon viisaaksi.
PoistaVaan on tuosta bloggauksestasi jo yli kolme vuotta, tuntuu kuin ikuisuus. Outo miesmaku sinulla on, sitten sielä oli vielä se pankkirovon kuva herättämään keskustelua.
Itsekin naureskelin vähän jokusia valintoja, mutta pankkirosvo on edelleen hurmaava. Listalla oli mm. Tuomas Enbuske, jonka nyt heivaisin yli laidan, samoin ainakin Leonard Cohenin, Vettrianon ja Holopaisen. Niin, se oli vuonna 2010.
PoistaStig Framåtin ohjelmat olivat parasta mitä radiosta tuli, se mies osasi sanoa ja soitti hyvää musiikkia.
PoistaNe harvat kuvat, joita hänestä olen nähnyt eivät oikein ole synkronissa miehekkään äänensä kanssa; niin naismainen homo kuin voi vain olla.
Stig Framåt jäi lähtemättömästi mieleeni ja ihailin häntä varmaan ihan kritiikittömästi. Hänen äänensäkin oli maailman kaunein! Mutta siis, hän oli oikeasti hyvä! Vastaavaa radio- tai tv-persoonaa ei ole mielestäni hänen jälkeensä ollut. Nämä tämän päivän kolumnistitkin ovat kaukana hänestä, saati tv-persoonat. Noh, Leif Salmenkin siis oli vallan hyvä.
PoistaKävin lukemassa tuon mieskalenterijutun (linkki aiemmassa kommentissa) ja luin melkein kaikki kommentitkin! Hupaisa keskustelu niistä kuvista syntyi, ja blogistasi varsinainen pornolaari.
PoistaAjattelin tuota Delilahin näkemystä; kaiken voi nähdä likaisena tai puhtaana, rienaavana tai pyhänä. En tiedä onko kyseessä aina se kuuluisa katsojan silmä, mutta aina se jaksaa yllättävää miten eri tavoin asioita voi tulkita.
Kuten vaikka Japen tavoin (sitä jankkausta!)
...äläkä nyt aloita uudestaan täällä, Jape, jos vaikka olet kuulolla.
Hyppään välillä takaisin kirjallisuuteen - luin juuri juttua, jossa todettiin, että eräskin kaveri tunsi kirjallisuutta tarpeeksi arvostaakseen hyvää teosta, ja rakasti sanoja tarpeeksi osatakseen kirjoittaa runoja; säkeitä, jotka jäivät elämään. Elo oli mitä oli, mutta kirjoittaminen sujui. En tiedä, mitä ajatella - minäkin rakastan sanoja, mutta en osaa kirjoittaa runoja.
VastaaPoistaEn silti tyrmää väitettä, enkä liioin omaa sana-rakkauttani.
Muutenkin tuo "tarpeeksi-rakastaminen" on väitteenä vaikea, minkä hyvänsä asian suhteen, mutta takerruin nyt termiin, kun täällä puhutaan mm. runoudesta, kielestä ja uskomisesta. - Ja se tarina sitten löytyy Robert "Lastentarha" Fulghumin kirjasta "Uh-Oh - Some observations from both sides of the refrigator door".
Uskon ja hyväksyn nikottelematta että kaikki runoilijat, ja kirjoittajat, rakastavat sanoja ja kieltä! Nyt varmaan vain nipotan turhasta, ja käsitän asian huonosti. Bob F. vaikuttaa reilulta kaverilta, ja veikkaan, että juttu luistaisi hänen kanssaan.
En tunne mainitsemaasi kirjaa, Char. Minua jäi kiinnostamaan tuo termisi "tarpeeksi-rakastaminen" - onko oma käännöksesi? Miten se oli kirjassa, tuossa englanninkielisessä?
VastaaPoistaIhan kuin se pitäisi kääntää jotenkin toisin. Rakastaa tarpeeksi vaivaa minua ajatuksena. Siinä mennään yli siitä, mistä aita on matalin. On jokin rakkauden määrä, joka pitää saavuttaa.
Runous, rytmiikka, sanojen lataaminen suurilla merkityssisällöillä on minusta kirjoittamislahjakkuuden ylärekisterissä, proosa taas alarekisterissä. Lisäksi symboliajattelu edellyttää toisenlaista lahjakkuutta kuin arkiproosan kirjoittaminen. Siis nämä ovat hajanaisia ajatuksia, en väitä mitään.
"To love enough" oli alkuperäinen teksti, käännös oli oma. "Riittävän paljon" olisi kanssa ollut hyvä käännös, mutta pidempi, enkä tosiaankaan tiedä, kumpaa kirjailija tarkoitti - armollisempi minusta olisi tuo "tarpeeksi". "Riittävän" kuulostaa vielä enemmän arvottavalta, minusta.
PoistaKääntäminen on juuri tästä syystä vaikeaa; alan aina miettiä sivu- ja alamerkityksiä, ja sitä että teen vääryyttä leipätekstille.
Ja asiaan! Kirjoittaminen on vähän kuin musiikki: molempia rakastan, mutta oma raja tulee muussa kuin huvimielessä pian vastaan. - Rakkautta noihin en silti väheksy, eikä varmaan tarkoittanut po. kirjailikaan. Tuskin arvasi, että joutuisi tästä lauseenosasta framille.
Fulghum muuten on kristillinen pappi, mutta on kokeillut munkkeilua Tiibetissä, ja juhlii kaikkia mahdollisia juhlapyhiä. - Mies minun makuuni: pidän juhlista, ja avarakatseisuudesta.
Iines, lisään vielä: minusta "to love enough words" tarkoittaa että rakastaa sanoja niin paljon, että tekee runoja. - Eli taisin kääntää väärin: "niin paljon" olisi ollut oikeampi käännös Fulghumin tekstille. Asiayhteydestä riippuen ehkä.
PoistaP.S. Hyvä, että kysyit, ja juuri tästä syystä en ole kääntäjä. En oikeasti kestäisi painetta edes saippuasarjojen kohdalla!
Minustakaan ei taitaisi tulla kääntäjää samasta syystä. Pureskelisin keitosta niin paljon, että lopulta keittokin tuntuisi suussani karkealta. "Rakastaa riittävästi" on tosiaan vieläkin mitallisesti arvottavampi ilmaus. Kaunis voisi olla "rakastaa kyllin", mutta kyllä sekin arvottaa, että on jokin rima, joka pitää saavuttaa.
PoistaChar, älä välitä, en halua saivarrrella muuten kuin kiinnostuksesta sanoihin, toivoo toinen sanojen rakastaja.
P.S. 2 "To love so much" tarkoittaisi oikeasti ja yksiselitteisesti sitä paljon rakastamista... Eli taisin sittenkin kääntää aiemmin oikeammin.
VastaaPoistaJa nyt on pakko kiiruhtaa; täällä jo mainoskanavat soittelevat perään! ;) :D :D
Olet loistava kääntäjä Char, ja kenties vika onkin kirjailijassa, joka ei sano kyllin täsmällisesti. Ilmaisun pitäisi olla kuin hiottu timantti, täydellinen.
PoistaVaan onko kirjailija tarkoittanut lausettaan yksiselitteiseksi? - Teoreettisen keskustelun nimissä kiinnostavimpia ovat huomiot ja väitteet joita on tarkoituskin tulkita monelta kantilta.
PoistaTavallista on varmaan se, että sukset menevät ristiin ilman oikeaa syytä, vain siksi että sanat tai tyylilaji tulkitaan eri tavoin. Ja aina on hyvä herätellä itseään sen suhteen miten muita lukee...
Fulghum on kyllä mainio - siis ne sen jutut! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hänen kanssaan olisi kivaa jutella, ja sopisi meidän keskusteluihin kuin nenä päähän!
Sotkisi kuvioita, ihan varmasti, mutta sopisi!
Enkä muuten tiedä onko noissa jutuissa tarkoituskaan olla tarkka, vai vaan herättää ajatuksia lukijassa. Ja halua puida asioita muiden kanssa, joka tavoite on kirjattukin. Jolloin ilmaisu on epätäydellisyydessään toimivan täydellistä!
Haleja, Iines! :)
En siis tunne kyseistä kirjaa, en edes sitä, mihin lajiin se kuuluu (tietokirja?). Sinä tiedät varmaan paremmin, mitä kirjailija mahdollisesti tahtoo sanoa, mikä hänen tavoitteensa on. Minua jäi kiinnostamaan vain tuo "rakastaa tarpeeksi" -ajatus, ja aloin mielessäni leikkiä sanoilla, mahdollisilla käännnöksillä.
PoistaSen verran jatkan vielä, että olen toiselle taholle tekemässä kirjoitusta, aiheena elämän tarkoitus. - Tiedäthän minut; tykkään näperrellä. :D
PoistaFulghum on yksi innoittajani. En ehkä haluaisi häntä miehekseni (mikä on puolisolleen kiva uutinen), mutta luen mielellään aivoituksiaan ja ideoitaan...
Aikuisope-aikoinani käytin novelliansa onkiretkestä, joka päätyi mm. lepakon ja oravan pyydystämiseen, yhtenä keskustelunavauksena. Naurettiin koko luokan kanssa kyyneleet silmissä... Ja keskusteluvaiheessa huvittuneisuudentaso oli ylittänyt jännityksen, ja saatiin yleensä rento ja mutkaton tilaisuus aikaiseksi.
- Ja äsken tarkoitin siis sanoa että kirjoitettu teksti on siitä kamalaa että täällä ei näy ihmisten hymyt eikä kuulu äänenpainot. - Turhaa suukopua syntyy vielä helpommin kirjallisesti kuin livenä ja suullisesti, se on kokemukseni!
Ja nyt syömään. :)
Iines, ei ole tietokirja. Eikä romaani. Esseekokoelma olisi vähän turhan juhlallista... "Kokoelma ajatuksia jääkaapin molemmin puolin"-malli kuvastaa Fulghumin kaikkia kirjoja aika hyvin.
PoistaKepeyttä ei pidä kuitenkaan pitää heppoisuutena; vaikeita ja syvällisiä asioita hän lähestyy omien arkipäiväisten kokemustensa kautta, ja saa lukijan itsensä miettimään miten reagoi, ja mitä ajattelee.
Me molemmat rakastetaan sanoja - rakastetaan hyviä kertomuksiakin! Sikäli uskallan suositella, jos vaikka kirpparilla törmäät pokkareihin! :)
Kirjoitusaiheesi on hyvä! Onkohan Fulghumia suomennettu - luen englanniksi vain pakon edessä, ainoastaan kolme vuotta englantia lukiossa lukeneena. Meidän lukiossa oli pitkä saksa varmaan viimeisenä Suomessa.
PoistaAinakaan Googlen mukaan ei ole suomennettu. Esseitä luen nykyään mieluusti!
PoistaYksi Robert Fulghumin kirja on suomennettu; "Kaikki mitä minun on todella täytynyt tietää opin jo lastentarhassa". Arthouse, 1989. - Ei löydy meidänkään kirjastosta, eikä ole Fulghumin paras, minusta.
PoistaEssee-tyyppisiä kirjoituksia ne ovat, ja yhtä usein itken kuin nauran kun luen niitä.
Lempparini on kokoelma "It was on fire when I laid down on it"; juttu miehestä joka meni nukkumaan palavaan sänkyyn. Ensimmäinen lukemani, ja nappasin sen ihan otsikon perusteella kirpparilta mukaani Wienistä aikoinaan.
- Minä muuten puolestani en osaa saksaa - opin vähän, lopulta, mutta aluksi en osannut yhtään, enkä voinut kuskata kirjastoani mukanani. Raha oli Itävallan-vuosinani tiukilla, ja kirppareilta tein löytöjä...
Muuten: kääntämisestä kyllä haaveilen! Pitäisi vain selättää käytännössä koko luonne ensin, että oikeasti pystyisin tuloksiin. Hyviä käännöksiä rakastan: luen usein kirjat sekä alkukielellä että hyvän kääntäjän suomentamina - saan usein uutta kulmaa siihen alkuperäiseen tekstiin, ja joskus opin uusia, metkoja sanoja, varsinkin, kun murteita ja puhekieltä käännetään.
Toisaalta, Char, voisi ehkä vain heittäytyä siihen, mitä haluaa ja missä on hyvä eikä odottaa, että hallitsisi ensin koko kuvion tai asian koko luonteen. Eihän sitä koskaan hallitse!
PoistaKemppisen blogissa on nyt riemastuttava kirjoitus semmoisesta kirjasta, josta en ole kuullut ja joka esittelystä päätellen liippaa minun maailmaani ja makuani hyvin likeltä, Susan Cainin teos Hiljaiset, Introverttien manifesti. Rakastan sitä etukäteen!
PS Haa, teos oli kirjastossa, ja varasin sen varausjonon sijanumerolla 1! Kun on nopea, nappaa saaliin!
PoistaChar,lausahduksesta "to love enough":
Poistatoinen käännös on näkemykseni mukaan se oikeampi; "rakastaa sanoja niin paljon, että".
Juu, Sari. Kuulostaa minunkin korvaani paremmalta, sikäli että jättää tulkinnanvaraa leipätekstille.
PoistaJa juuri tästä syystä en käännä kaunokirjallisuutta. :)