8.3.2013

Orvokin vappuhyvä



Olipas kerran Orvokki. Hän oli koulukeittolan pääkeittäjä, lyhyenläntä juureva ihminen,  jonka painopiste viisti lähelle maata. Asui pitkulaisessa puutalossa, jossa seinänaapureina oli muita yksinäisiä kunnan ihmisiä, kodinhoitaja, keittolan aputyttö, toimistoapulainen, siivooja ja kätilö. Talo oli päivisin tyhjä, kun naiset olivat töissä, kuka missäkin laitoksessa. Iltaisin kukin huone sai asukkaan, valo paloi ikkunassa kunnes sammui Napakympin loputtua televisiosta, iltakymmenen aikaan. 

Toimistoapulaisella oli sulhanen Hinnerjoella. Hän istahti  perjantai-iltana linja-autoon ja matkusti miehen luokse pyhäksi. Kodinhoitaja meni lauantaisin vanhempien luokse perimmäiseen kylään ja palasi sunnuntai-iltana kassi pullollaan perunoita, munia, puhtaita pyykkejä ja leipomuksia. Kätilö ei matkustanut minnekään, mutta hän oli käynyt opiston ja oli parempia ihmisiä, ei puhunut Orvokille  kuin tavanomaisen tervehdyksen pihalla kohdattessa. Hänellä kävi sulhanen, jolla oli pyöreä tummansininen Volvo. Sulhanen kiillotti auton kupeita lauantain ja  sunnuntaina auto käynnistettiin ja lähdettiin ajelulle Loimaalle päin.

Mutta Orvokki. Hän oli ihan yksin, ei mennyt minnekään eikä kukaan tullut. Joskus oli ollut Pasi, Hankkijan mies viereiseltä tontilta, mutta sitten Hankkija purettiin ja tilalle rakennettiin supermarketti. Pasi lähti merille, irtosi Orvokista kuin kuiva rupi,  ja yksin istui Orvokki iltakahvia hörppimässä,  Onnenpyörää katsomassa. 

Vapunaattopäivänä Orvokki kyllä riehaantui. Hän lähti kylille kassi kädessä. Palasi pikapuoliin ja kohtasi pihalla keittolan aputytön, joka oli menossa helluntaiseurakunnan päivämatineaan. Orvokki herahti nauramaan, mielissään, avasi kassinsa ja kaivoi sieltä Kantolan kaurakeksipaketin, jota näytti aputytölle. - Vappuhyvää, ostin oikein vappuhyvää. Aputyttökin nauroi. Että oikein kerroskeksejä.  - Vaniljakreemiä välissä, myhäili Orvokki. 

Muuta ei sitten tapahtunutkaan. Vapunpäivänä Orvokki pysytteli visusti huoneessaan ja söi loput keksit simamukillisen kanssa. Hän ajatteli Pasia, merille mennyttä. Ei tiennyt vielä, että kahden vuoden kuluttua hän imettäisi kahta yhtaikaa, kummallakin rinnalla olisi tyttövauva. Ei tiennyt sitäkään, että kasvattaisi lapset yksin. Ostaisi pienen rivitalonpätkän ja ottaisi tytöille koiran, puudelikoiran. Kulkisi kylillä sen kanssa, olisi edelleen se juureva ja maasta kasvanut lyhyenläntä ihminen, joka hoitaa leiviskänsä, mutta ei sitten muuta. Sellaista elämä on, kulkee vain eteenpäin, ei katso taakse. Mitä sitä muutakaan.

***


Ja miten Orvokki liittyy minun elämääni, miten Orvokki on totta? Orvokki on totta kaikin tavoin. Kantolan kaurakeksitkin ovat totta, sillä minä olin se, jolle hän vappuhyvänsä esitteli. Katselen usein häntä työhuoneen ikkunasta istuessani  koneen takana. Hän kulkee päivittäin tästä ohitse iltapäivällä, vaaleanruskean ketterän Roosa-villakoiransa kanssa. On muuttanut kunnan puutalosta pois - se on purettu ja tilalle on rakennettu tukiasuntoja vajakeille, kuten hän sanoi. Kaksostytöt ovat koulussa, mutta miestä ei Orvokilla vieläkään ole. 

(Maalaus Boris Kustodiev)

(Edit.: viimeinen lause poistettu.)

108 kommenttia:

  1. Ilman tuota viimeistä lausetta olisin sanonut: "Hyvää naisihmisten päivää!" Nyt se tuntuu, ah, niin turhalta.

    Ps. Itse vietän naistenpäivää 364:nä päivänä vuodessa. (Yhtenä päivän huilaan. Paitsi karkausvuonna kahtena.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinä olisitkin varmaan, Mikis, sanonut, ja olet oikeassa: se on turhista turhin lause, jossa näkyy valitettavalla tavalla opettajuuden haittapuoli, asian konkretisoiminen naurettavalle tasolle.

      Otan sen pois, se vaivaa minuakin, ja toivotan tässä hyvää naistenpäivää niin miehille kuin naisillekin.

      Poista
  2. Anteeksi, ei minun tarkoituksenani ollut heristellä sormea.

    Sitä paitsi tuo novelli on kiva, tulee mieleen tamperelainen todellisuus (Viita, nuori Salama). Nekala, Amuri, Tammela, Pispala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sitä sormenheristelynä ottanutkaan, koska itsekin mietin, toivottaako vai ei. Pikkuasia elämän moninaisuudessa.

      Noh, Pispalaan ei tuosta Orvokin pihasta taida olla sataakaan kilometriä.

      Poista
  3. Tätä kertomusta, oli se fiktiota tai todellista, voi pitää herkullisena. Tosi hyvä.

    Aina välillä Iines väläyttää kertojantaitojaan. Saisi väläytellä useamminkin. Kyllä kommentoijia on kokonainen kaarti, sen jälkeenkin, jos vaikka tositodellisen Iines useamminkin hylkäisi.

    Tunnen yhden äidinkielenopen, joka on julkaissut jo 3 kirjaa, jouduttuaan pois kouluhommista samasta syystä kuin Iines, äänen takia.
    Odottelen, milloin Iines tekee "väiskit".

    Kenelle minä tässä puhun? - Itsekseni näin ääneen ajattelen. Haluaisin vain Iinekselle vielä laajempaa lukijapiiriä. Hänellä riittäisi kyllä sanottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Liisu. Kirjoittaminen taitaa olla vähän jokaisen entisen ja nykyisen äidinkielenopettajan helmasynti. Omakustanteiksi olisi materiaalia vaikka miten, mutta jotenkin omakustanne ei kiinnosta, en jaksa niitä markkinointeja ja mainostamisia, ja ilmanhan kirja ei myy. Minulla on lisäksi niin julma ajatus, jolle en voi mitään - ellei kustantaja tahdo käsikirjoitusta, sen on paras jäädä pöytälaatikkoon. Koettanut en ole sen yhden nuoruuden runokokeilun jälkeen, jolloin sain palautteen Erno Paasilinnalta.

      Poista
  4. PS. "... irtosi Orvokista kuin kuiva rupi..." jäi soimaan mieleen :)

    VastaaPoista
  5. Tuo maalauksen nainen on aivan Iineksen näköinen. Kuvan merimies taas on melkoinen rakastaja, rakastaa itseään yli kaiken. - Muitakin on toki ollut: Orvokki, Lehdokki, Vuokko ja moni muu.

    Tämän kappaleen nimi on "Itämaista rakkautta". Googlen hakukone paljastaa, että sitä on haettu runsaasti suomalaisesta musiikkihistoriasta ehkäpä syvimpään tarttuneella lauseella: Oi, miksei saavu noutamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orvokki se on, ja olen tässä ihaillut Orvokin viehättäviä polvisukkia, joissa on resori pohkeessa.

      Yhteen aikaan suomalaisnaisetkin käyttivät kesäisin läpinäkyviä polvisukkia, joiden resori painoi vanan pohkeeseen. Nyt naiset eivät käytä enää resoripolvisukkia, ja hyvä niin, sillä ne saavat pohkeet näyttämään läskisiltä. Voi tulla myös ennenaikaisia suonikohjuja. Nykyään naiset hankkivat kohjunsa korkkareilla.

      Poista
    2. PS Sarah Jessica Parkerinkin jalkapöydät ovat hirvittävän muhkuraiset ja kohjuiset. Silti nainen tunkee jalkansa edelleen korkkareihin.

      PS Tämän upein naisvoimin lauletun laulun omistan kaikille siskoille!

      Poista
    3. Kappale on hieno, monet vanhat vasemmistolaislaulut ovat suorastaab upeita, niistä kuuskeetlukulaisista en kovin laajalti perusta; enämpi sellaista puuron lopputuotetta.

      Kaikille siskoille, mutta erityisesti tuo pitää omistaa valtion päänaiselle, Jenni Haukiolle, joka on omalla kovalla työllään, ilman mitään ulkopuolista avitetta, noussut koko suomalaisen nykykirjallisuuden esikuvaksi ja symboliksi.

      Poista
    4. Eniten minä nautin tuossa linkissä siitä, että komea naislaulun voima muodostuu ruustinnan näköisistä upeista naisista, vähän kuin marttakerhosta. Kaikki kunnia näille suomalaisemännille!

      Poista
  6. Tämä kaunis laulu on omistettu kaikille veljille.

    (Poistuu pää painuksissa takaisin kommentointiselibaattiinsa.)


    http://www.youtube.com/watch?v=nNiJ6Pp7NtE

    VastaaPoista
  7. Äläs nyt mikis, minun tulee surku, jos pääsi on painuksissa. Se on aika raastavaa. Ihminen ei saisi pidätellä, koska se on epäterveellistä. Kunpa kaikki sanoisivat, mitä tahtovat.

    VastaaPoista
  8. Kuvan Orvokki on hehkeä Sata-Hämeen impi, mutta meripoika muistuttaa aika tavalla Tom of Finlandin eripoikia. (Siksi hän pitäneekin silmäpeliä maalari-Boriksen kanssa.)

    Mutta kuka kulkumies on Orvokin tyttösten isä? Oliko saapunut toiselta kirkolta asti, kuten Mikiksen äidin hoidokin tapauksessa? Siitä on runokin, joka alkajaa näin:

    Elonleikkuusta juur olit palannut raukein jaloin.
    Joen loimossa kuun näit välkkyvän kuparivyönä.
    Veres lämminnä hyrskysi, äiti, elokuun yönä.
    Lepäs täyttyvä syys yli metsäin, peltojen, taloin.

    Lepäs elokuun yö kuin sallimus maailman yllä.
    Se mies oli saapunut toiselta kirkolta asti.
    Olit nuori ja uupunut, rakastit palavasti.
    Näen, äiti, ne hetket elävästi kyllä.

    VastaaPoista
  9. Niin muistuttaakin Tom of Finlandin mieshahmoja. Tom on varmaan Kustodievinsä katsonut!

    Kuka lie Orvokin tyttöjen isä? Sitä ei kylillä lauleta, sen tietää vain Orvokki itse, sillä miestä ei Orvokin rinnalla ole nähty. Kenties Orvokki on ollut Ruotsin-laivalla reissussa, tai peräti Turkissa?

    Sinä kaukana, kaukana siellä,
    sinun vuokses on sieluni lohduton
    - se on niinkuin raskas kulta:
    Minä elää voin,
    minä almutta elää voin.

    VastaaPoista
  10. Ei kuitenkaan se Hankkijan mies? Onko Orvokki sitä vahvaa lajia, joka olisi tehnyt kaiken harkitusti, tieten tahtoen?

    Vai onko viha, rakkaus kaks suurta
    puun yhden haaraa, samaa alkujuurta?
    Samaako laineilla on päivän kilo
    ja synkkä pimeys syysöisen taivaan?
    Samasta lähteestäkö suru, ilo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut Hankkijan mies, koska hän lähti merille, eikä palannut.

      Minusta rakkaus ja viha versovat hyvinkin samasta lähteestä. Ei semmoista vihaa, jota ei ole rakastanut, siis tarkoitan nyt vastakkaista sukupuolta, tai muuta himon kohdetta. Tämä ei tarkoita, että jos on rakastanut, kuuluu myös vihata. Ei tällä kaavalla, vaan jotkut vaan tuntevat laidasta laitaan.

      Poista
    2. Yleensä merille lähtö on katsottu lähes tunnustukseksi.

      Viittaan vaikka siihen vanhaan vitsiin, jonka mukaan yhdessä kylässä oli niin laiha tyttö, että kun hän söi herneen kokonaisena, viisi poikaa lähti merille.

      Poista
    3. Nykyään ei enää lähdetä merille, ei vaikka viisi tyttöä olisi nielaissut herneen kokonaisena. On logistiikka. Tavarat kulkevat ilman miehiä hetkessä maailman toiselle laidalle. Tylsää varmaan miehistäkin.

      Poista
    4. Mikäs ihmevehje se sellainen "logistiikka" on? Kyllä rekat ja laivat kulkevat edelleen ja esim. autolasti Jaappanista Suomeen ja Eurooppaan ainoaa kulkuväylää eli meritietä kestää yhä kuukausia. Koillisväyläkin on vielä jäässä, hehkutuksista huolimatta.

      Poista
    5. Se on ihmevehje. Kun meidän aikuiskoulutuksen puolelle tuli logistiikan kurssi, luulin ensin, että kyseessä on filosofian opetus.

      Olen kuvitellut, että kuljetusalan työt esimerkiksi satamissa ovat koneellistuneet täysin. Ettei enää tarvita niin paljon merimiehiä lastaamaan ja purkamaan ja huolehtimaan kuormista laivalla.

      Poista
  11. Hyvää myöhästynyttä naistenpäivää kaikille teille ihanille! :)

    - Ja hyvät herrat: missä ovat ruusut ja runot?! Odotin palstan pojilta pientä huomiointia, ilman että meidän pitää kärttää. - En kyä enempää valita; niin paljon saadaan hellyyttä ja suitsutusta ilman erityispäivääkin... :)

    Itse vietin eilistä ystävien parissa; viestiteltiin ja juteltiin puolin ja toisin. - Kaikki juhlat, joissa on mahdollisuus seurustella, ovat hyviä! :)

    Miestenpäivänä (18.4.) huomioin sitten teitä poikia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runojahan tuossa yllä on säekaupalla ja ruusun puna hehkuu poskillanne.

      Tietysti voi olla niinkin, ettei tänne ikkunan alle ole eksynyt perinteisiä herrasmiehiä, suruttomia kulkijapoikia vaan. Ei ne välitä päivistä, ne elävät öisin.

      Poista
    2. Kelpaa se toivotus vieläkin, kiitos Char. Vaikka siis kauniita runoja tässä jo onkin, niin kuin Tapsa sanoi. Miestenpäivä 18.4.?

      Poista
  12. Miestenpäiviä ovat kaikki muut päivät vuodessa sanoi joku Helsingin sanomissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli hienosti sanottu, luin saman ja allekirjoitan.

      Tämä on vastaus siihen, kun joku mies narisee, että miksi ei ole miestenpäivää. Kuuluu sanoa siis, että kun ne kaikki muut päivät ovat miesten päiviä. Nainen ei ole vieläkään tasavertaisessa asemassa ja siksi vietetään naisten päivää. Vasta kun taas-arvo on saavutettu, ei tarvita naistenpäivää. *Rummuttaa innoissaan*

      Poista
  13. Nyt akat hiljaa, naistenpäivä meni jo!

    VastaaPoista
  14. Täällä naistenpäivän kukka on mimosa. Sen tuoksu(tai haju) on keväinen, vaikka ulkona onkin vielä koleaa ja sataa vihtoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimosa on runollinen kukka, vaan ei täällä kai juuri tunneta, kylmässä pohjolassa. Taitaa olla hallanarka ja vähän semmoinen värisevä, kuin nuori neito.

      No jaa, eiväthän neidot enää värise vaan bailaavat treenatuin bodyin.

      Poista
  15. Ukonköriläs äläpäs siinä uhoele, tai akat näyttää!

    VastaaPoista
  16. Eikäkun ihan vahingossa lipsahti!

    Mutta aamuksi on luvannut yli kaksikymmentä astetta pakkasta; ei enää kahta kuukautta vappuun. Silloin Orvokki pistää taas risaiseksi ja käy kahvilassa nauttimassa ruusunmarjateetä ja hillomunkin.

    VastaaPoista
  17. Hillomunkki nyt hipoo sitä rajaa, että enpäs tiedä. Vaan voihan se olla, Kantolan keksit on jo niin nähty ja Orvokki voi olla keväthuumassa. Että voi hyvinkin olla, että panee pöydän koreaksi. Katuu sitten seuraavana päivänä hummailuaan.

    Kyllä se vapuksi lämpenee ja sulaa, räystäät tippuvat jo. Kristallipallosta näkyy aika laihat kevättulvat lauhojen tuulien saattelemana, ei myrskyjä.

    VastaaPoista
  18. Kyllähän tuo Pirkko Jalovaara (ekonomi, mainostoimistotaustainen) on ihan katolilainen opeissaan, että ihan kaulaliinat siunataan alttarilla ynnä woodoo tulee tuosta mieleen, bisnesnainen ihan täysin! Manaaja elokuvat on ihan mukavaa viihdettä, onneksi en ole kirkkoveroa maksava kansalainen! Erotkaa kirkosta tai menkää mukaan vaikuttamaan kuten Johanna Korhonen! Vitun ovela tuo Pirkko Jalovaara, ihan paholaisen leivissä näyttäis olevan kuten se entinen kaverinsa Seppo Juntunenkin. Jollakinhan se leipä on ansaittava sanos, yks "Lapsen uskonen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna Korhonen oli ammattitaitoinen toimittaja, mutta ilmeisesti noista aktivistin hommista tienaa enemmän.

      Poista
    2. Ainakin susienkaatoasiassa Johanna Korhonen vaikuttaa aika ihmeellisesti. Hän on sanonut, että lampaitten tappamiset ja koirien raatelut sekä lasten suojaamiset ovat vain peitetarinaa, kun todellisuudessa susien tappaminen on ihmisistä vain "kivaa".

      Minäkin olen sitä mieltä, että susia tulee pikemmin suojella kuin tappaa, mutta ymmärrän kyllä ihmisten huolen, kun rakas kotikoira on viety ovelta ja lasten puolesta pelätään. Juuri katselin upean luontodokumentin Villi Pohjola, osa 1, Suomi. Siinä kuvattiin mm. susien käyttäytymistä. Ihminen on itse toimillaan ajanut villieläimet ahdinkoon riistämällä niiltä luonnolliset reviirit.

      Mitä itse asiaasi tulee, anonyymi, niin ainahan kaikissa uskonnoissa on ollut myös maagisia menoja, siunaamisia ja muita. Jos joku niistä voimaa saa, ei se ole muilta pois. Höplästä veto hyötytarkoituksessa on sitten eri asia.

      Poista
    3. Jalovaaralla kaksitoista pistettä siitä, että hän palauttaa kristinuskon alkujuurilleen ja näyttää, millaista taikauskoista hömpötystä siellä takana piilee. Länsimaissahan protestanttiset papit ovat olevinaan asiallisia virkamiehiä, jotka harjoittavat matematiikkaan ja pakkoruotsiin verrattavaa sielutiedettä.

      Johanna Korhonen taas on tyypillinen nimby. Niitä on ollut aina ja tulee aina olemaan. Muuten olen sitä mieltä, että Karjalan, Kainuun ja Vienan korpiin kyllä susia mahtuu. Ei siellä ole ruuhkaa. Mutta suurpedon on pelättävä ihmistä, muuten voimaan astuu luonnon laki: vahvempi tappaa heikomman.

      Poista
    4. En pidä Johanna Korhosta tyypillisenä nimbynä, koska epäilen josko hänen näkemyksensä susista muuttuisi, vaikka hän asuisi Ilomantsin korvessa susilauman keskellä.

      Olen samaa mieltä siitä, että suden on pelättävä ihmisiä, molempien hyvinvointi on siten turvatumpi.

      Jalovaarasta luin kiinnostavia juttuja (en tuntenut tätä ilmiötä ennestään ollenkaan). Kiinnostavia siksi, että ihan oikeasti uskovat pohtivat onko Jalovaara-efekti pyhää vai pahaa. Itse pohtisin vain, miten paljon rahaa ja/ tai arvostusta/ mainosta hommalla hankitaan; siitä voi päätellä aika paljon.
      Ameriikoissa tosin Pyhä henki on nimeomaan se joka kukkrot täyttää, jos joku saarnaaja on himorikas, tarkoittaa se, että hänen on oltava aito. Se on minusta selvä ja rehti meininki. Mitä rikkaampi, sen pyhempi.



      Poista
    5. Juuri tulleessa Villi Pohjola -luonto-ohjelmassa (Avara luonto) sanottiin, että Suomessa on enää noin 150 sutta, ja lehdessä luki helmikuussa 2013, että susia on jäljellä enää 120 - 135.

      Tätä taustaa vasten susien tappo tuntuu pahalta, sillä suden ei tiedetä käyneen ihmisen kimppuun paria harvinaista poikkeusta lukuunottamatta. Susihan väistää luonnostaan ihmistä.

      Susihysteria tulee niistä tapauksista, joissa susia on nähty ihmisen valtaamilla reviireillä tai joissa susi on käynyt kotieläinten kimppuun. Niinhän susi on aina tehnyt. Ihminen voisi tappohalunsa sijasta mieluummin miettiä, miten turvata näiden harvinaisten eläinten lajinsäilyminen vaikka talviruokinnalla jonnekin korpiin, jolloin susi ei tule taajamiin.

      Poista
    6. PS Täälläpäin lähikunnissa käydään kuumana susien vuoksi. Joissain kunnissa on järjestetty lapsille susikyytejä kouluun, ja nyt vanhemmat parkuvat, kun ihan joka kolkasta ei lapsia haeta susitakseilla kouluun. Lallintalolla Köyliössä oli suuri susi-ilta, ja talo oli ollut haljeta hysteerisistä ihmisistä, jotka vaaativat tappolupia ja ilmaisia susitakseja lapsille. Jään vain ihmettelemään, onko susi tosiaan noin vaarallinen. Luulisin, että se väistää lastakin.

      Ehkä me olemme turhaan huolissamme Pirkko Jalovaaran rikkauksista. Rehellisenä kristittynä hän varmaan maksaa mielellään korkeaa veroprosenttia ja lahjoittaa liiat köyhille.

      Poista
    7. Seppo Juntunen on kunnon ihminen, ei mikään höyrypää. Tavallinen tasainen luterilainen.
      Ehkäpä aviomiehen kuolema on saanut Pirkko Jalovaaran pois raiteiltaan.

      Poista
    8. Niin, siis mieshän sairastui (riivaaja?) ja kuihtui pois. Voi olla, että tämä vaikutti lesken elämään ja hän eheytyi suureksi parantajaksi.

      Poista
    9. Niin, yleensä kaikki ihmiset ovat tyypillisiä nimbyjä, sitä ajoin takaa, mutta voihan Korhonen olla poikkeus. Hän ei suostunut Alman sadantonnin turpakiinni-rahaankaan, vaan veti asian julkisuuteen ja haki saman rahan oikeusteitse.

      Katsoin myös Villin Pohjolan. Siitäkin kävi ilmi miten fiksu ja peloton (lauma)eläin susi on. Veivät isolta uroskarhulta hirvipaistin suoraan suusta.

      Eli laumassa ne eivät taatusti ihmislastakaan pelkää. Mutta outouttaan voivat ensin orjailla, viisaita kun ovat. Sitten kun toteavat vaarattomaksi, pistelevät poskeensa. Eli tappavat. Niinhän kävi eläinhoitajalle Kolmårdenissa vuosi pari sitten.

      Mutta itsekään en osaa susia pelätä, eikä se johdu kainuulaistaustastani. Karhuja pelkään enemmän. Ja vihaisia koiria.



      Poista
  19. Ei kai sen mikään järkytys kenellekään pitäisi olla, että moraalia saarnataan rahasta tai etujen vuoksi. Niin se aina on, olivat saarnojen moraaliset arvot sitten hyviä tai huonoja itsekunkin mielestä.

    Jos mielivaltaisesti vertailee kahta ihmistä, Johanna Korhosta ja Pirkko Jalovaaraa, mahdoton minua sitä on sanoa, kumpi fyffepuolella johtaa.

    VastaaPoista
  20. Vuodelta 2008 on peräisin tieto, joka on esitetty Pirkko Jalovaarasta: "Savon Sanomien mukaan hän ansaitsi viimeisen neljän vuoden aikana luvallisella rahankeräsyluvalla keräystuloja yhdistykselle yhteensä 1,2 miljoonaa euroa. Sen päälle tulevat kolehdit ja kustannusosakeyhtiön tuotot." (ESS:n keskustelu)

    En olisi poiminut tätä tähän, ellen olisi lukenut Jalovaaran vastaanvanlaista miljoonatuloista muualtakin, tämänvuotisista kirjoituksista, joita en ryhdy nyt täsmentämään. Uskokoon tai älköön uskoko, ken tahtoo. Minä taidan uskoa.

    Itse kiinnitin huomiota siihen, miten nopeasti tämä rehellinen kristitty muutti mieltään, kun kirkko nousi hänen riivaajaoppejaan vastaan. Ensin kaikki sairastuneet olivat riivattuja, lopulta vain jokuset. Korhonen taitaa olla köyhä Jalovaaran rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaan että keräysvuodet olivat 2007-2011 ja että hän ei ansainnut tuota summaa vaan hänen johtamansa yhdistys sai keräystulona. Ansiotuloa hän sai vuonna 2011, 108 000 euroa.

      Poista
    2. Käsitän kyllä, että keräystulot tulivat yhdistyksen tilille ja siten yhdistyksen käyttöön. Emmehän me tosiaan tiedä, vaikka suurin osa varoista menisi köyhille tarvitseville. On kuitenkin myös mahdollista, että osa miljoonatuotosta menee yrittäjän omaankin taskuun? Päälle tulee sitten lisäksi kolehdit, jotka käsittääkseni voivat olla suuriakin, sekä yhdistykset tuotot, kuten tuosta sitaatista ilmenee.

      Poista
  21. Tuskin niissä rahankeräysluvissa sanotaan, että "Jalovaaran henkilökohtaiseen käyttöön". Jos niin tapahtuisi, se taitaisi olla rikos.

    Korhosella sitä vastoin kävi hyvä tuuri, kun ei tarvinnut edes lähteä sinne pimeään ja kylmään Lappiin. Siitäpä ura uusi urkenevi, mummulle mani maittaapi.

    VastaaPoista
  22. - "Kerran yksi lääkäri antoi hyvät reseptit hoitoon tulleelle miehelle. Hän kirjoitti kaksi reseptiä. Sanoi että hae toisella reseptillä lääke apteekista, mutta lue toinen vasta kotona. Siinä toisessa reseptissä luki ”psalmi 23 kolmesti päivässä”. Lue sinäkin kotona kaikessa rauhassa psalmi 23. Siinä on hyvä resepti kaikkeen elämään ja jokaiseen päivään."



    Tapaus Jalovaaraan (vrt. yllä) sisältyy aimo annos ihmisyyttä.

    Lienee aika tavanomaista, että ravinto, liikunta, painonhallinta, pärjääminen työelämässä, sosiaalisissa suhteissa ja oma taloudellinen pärjääminen askarruttaa.

    On suorastaan nrendikästä että tällaisten ongelmavuorten edessä avun antaa ensi sijaisesti ja viime kädessä, personal trainer. Psykoterapeutilla vahvistettuna elämänhallinta ja tavoiteltu onni näyttää monien osalta lähes saavutettavalta. Kukapa ei haluaisi olla oman elämänsä sankari.

    Hyvän katsauksen höynäyttämisen ja jokaisen oljenkorren käytettävyyteen saa vaikkapa luonteistuotekaupan esitteisiin tutustumalla. Lupausten ja henkilökohtaisten toiveiden liitto on vain "uskon" päässä ja meidän jokaisen tavoitettavissa. Uskon tasokin on riippuvainen vain meistä itsestämme.

    Eipä silti, samanlaisen raamatun saamme luettavaksemme laidutusoppaista tai ruokaoppaista, mikä parasta, kaikista hyvinvointiimme liittyvistä, oman elämän hallintaa vähänkään sivuavista opuksista. Tarvitsemme vain uskon voimaksemme. Tavoite ei vaadi edes ponnisteluja eikä kieltäymyksiä, vaan, uskoa.



    Ja, tuo kaikki vain siksi, että emme löydä itseämme, vaikka olemme toistemme kaltaisia ja riippuvaisia toisistamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä tämän uskon. Olen ennenkin paasannut, että uskominen on ydintä, uskomisen voima. Sen voimalla parannutaan tai tehdään elämästä hallittava kokonaisuus. Monesti on tehty lääke- ja muita kokeita, joissa toinen ryhmä on syönyt lumepillereitä. Niidenkin teho on osoittautunut suureksi.

      Poista
  23. Kivat kuukausiliksat ekonomi, parantaja, rukoilija Jalovaaralla 9000€/kk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kuitenkin bruttosumma. Jos vähentää siitä asiaankuuluvan veron, käteen voisi jäädä yli 5 000 euroa kuukaudessa, keskimäärin.

      Vaan ei tässä kadehdita Jalovaaran tuloja, yrittäjällä on kai oikeus ansaita, jos kerran pystyy. Eettisyyden tai moraalinkaan perään ei huudella, sillä onhan syvästi kristityllä hyvä moraali ja eetos toiminnassaan.

      Poista
  24. Nämä moralistit suuntaan tai toiseen minua jaksavat hämmästyttää. Kuinka ihmeessä Korhonen sai itsensä pääosiin tuossa Jalovaara-jupakassakin?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korhonen on seurakunta-aktiivi ja kirkolliskokouksen jäsen. Siitä tuo varmaan johtuu.

      Samuli

      Poista
    2. Se kyllä selittää paljon. Jos olisin iltapäivälehden tekijä, tekisin lööpin: "Taas seurakunta-aktiivi asialla!"

      Poista
    3. En ole nyt ihan kartalla tässä Korhosen vihapuheasiassa. Kyse on kai uskonnollisella palstalla käydystä keskustelusta, jossa häntä on ilmeisesti herjattu sukupuolisen suuntautumisen vuoksi, koska hän otti kantaa Jalovaara-asiaan - miten, sitä en tiedä. Joka tapauksessa tuli poliisille töitä tutkia, onko Korhosta loukattu.

      Voi näitä vihapuheita, kun niitä pursuaa nyt joka paikasta, missä ihmiset ovat eri mieltä. Netissä on tietenkin liiankin helppo sanoa ja solvata, jos on matalamielinen ihminen.

      Poista
    4. Korhosta on nimitelty syntiseksi ja uhkailta iankaikkisella kadotuksella, mikä ei mielestäni ole vihapuhetta, vaan ihan normaalia uskonnollista höpöpuhetta.
      Virkamieskirkossa, jossa kukaan ei enää oikeasti usko, ei saa puhua perinteisillä uskonnollisilla termeillä.

      Tapsa:
      "Jalovaaralla kaksitoista pistettä siitä, että hän palauttaa kristinuskon alkujuurilleen ja näyttää, millaista taikauskoista hömpötystä siellä takana piilee. Länsimaissahan protestanttiset papit ovat olevinaan asiallisia virkamiehiä, jotka harjoittavat matematiikkaan ja pakkoruotsiin verrattavaa sielutiedettä"
      Amen.

      Samuli

      .

      Poista
    5. Minustakin kadotuksella uhkaaminen on höpöpuhetta nimenomaan, sitä samaa, millä aina joitakuita on uhkailtu maailmansivu, ei mitään uudenlaista vihapuhetta. Tai siis, mitä se vihapuhe ylipäänsä on?

      Sain vaikutelman, että Korhonen nimitti puhetta vihapuheeksi, koska häntä uskovaispalstalla haukuttiin lesboksi.

      Poista
  25. Iines, miestenpäivää vietetään 18.4. Ei vielä YK-puitteissa, mutta toivottavasti jo pian, näin länsimaiden näkökulmasta. - Meinaan että sukupuolipäivien vietot voidaan lopettaa kun tasa-arvo vallitsee, mutta kasvaville poikapuolisille naperoille on tosi hurjan vaikeaa puhua naisia koskettavasta historiallisesta ja globaalista epätasa-arvosta mitenkään järkevästi ja hämmentämättä; eihän nykyvekarat ole vastuussa meidän muumioiden toilailuista.

    Ihan pieniltä pojilta kuulee jo kysymyksiä miesten juhlistamisesta, ja täällä meillä siihen aihetta onkin - vrt. kulttuurit, joissa naiset oletusarvoisesti ovat toisen luokan kansalaisia.

    En usko syyllistämiseen millään tasolla, plus rakastan juhlia, eli myös miestenpäivää vietetään! Päivämäärä on sattumanvarainen, niinkuin käsittääkseni naistenpäivänkin kohdalla; tärkeintä on traditio, ja sitä jo on.

    Plus että ihan henkilökohtaisella tasolla rakastan miehiä, noin yleisesti, ja mielelläni käytän kaikki tilaisuudet arvostuksen ja hellimisen ilmaisuun. :)

    - Ja juu, ystävät, huomasin linkit! :) Sitä paitsi joka päivä olkoon naisten päivä, mitä teihin herroihin tulee; odotan hemmottelua ja mm. meille likoille omistettuja linkkejä jatkossa edelleen, ja mieluiten päivittäin. :) - Siis kamoon: mille muulle kuin teille sitten kikatan ja koketeeraan?!? :; :)

    Jalovaarasta en osaa sanoa; pelottavia ovat ilmiöt, joissa sairaita koetetaan uskon voimin parantaa, ja hyvä, että puhutaan aiheesta ilmiönä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, vietetään sitten miestenpäivää, kyllä se minulle sopii, vaikka ymmärränkin naistenpäivän idean hieman toisin. Vähän samoin kuin viattomien lasten päivän.

      Minusta pienille palleroillekin, jos ne kerran osaavat kysyä, että miksi ei ole miesten päivää, voi aivan hyvin vastata asiallisesti lespaamatta, että siksi, että nainen on (ollut) heikommassa asemassa kuin mies. Tästä voi sitten esittää helppotajuisia esimerkkejä lapsen ikätason ja käsityskyvyn mukaisesti. Yhteiskuntaoppi ei tee pahaa kersoillekaan.

      Minusta on muuten selvää, ettei tasa-arvosta puhuminen tai feminismi tarkoita miesvihaa. Ihmisrakkautta se tarkoittaa. Tietenkin (hetero)nainen rakastaa miestä, oli hän feministi tai ei.

      Poista
  26. Tässä Iinekselle musiikkia, kun näitä minunkin kommenttejani joutuu kestämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olipas siinä kaunis serenadi, yksi mielikansanlauluistani!

      Ja mikä uhkean muhkea kuvitus videossa olikaan...

      Poista
    2. Riku, laita nyt mullekin ikkarioma linkki; täällä on kohta yksikin hapannaamainen naisihminen kulisseissa, ilman kukkaa ja seinäruusuna! :D

      - Kissatappelua ei kuitenkaan tule; kerroinhan jo, että vars. naistenpäivä kului rakkaitten likkakavereitten parissa niin tiiviisti, etten tänne edes ehtinyt. Sama sisarellisuus pätee netissä, ja ulkomaan vuosina kaipasin naisverkostoa enemmän kuin mitään muuta!

      P.S. Vai tykkäätkö sä siis Iineksestä enemmän kuin musta?! Missä on Charin Laulu?!

      P.S. 2 Etene ihan tunnepohjalta, ei tässä mitään paineita ole. :) :D

      Poista
    3. Tämä tuli niin äkkiä, mutta miten olisi aina mukava kolmas nainen?

      Poista
    4. Riku, kiitos!!! :) - Enhän ole edes vaikea nainen, enhän?! Meinaan että ainakin sanon heti ja suoraan mitä haluan, ettei tartte sitten teikäläisen arvuutella torpannurkassa, jos puputtelu loppuu...

      Vai olikos toi VIHJE?! Että oikein Kolmas Nainen; Iines nys si on eka, sen tiän, vaan kuka on se toka, ja mitä pitää tytön tehdä että pärjää tässä patriarkaatin säälimättömässä pyörityksessä?!!

      P.S. Ennenkuin miesasiamiehet hermostuu hirmuvaltaani: tämä oli vitsi! Kiitos ja haleja! :)

      Poista
  27. Char, joko mennään pian kirjastokahveille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunkuiske, mennään parin viikon kuluttua. Vielä on vähän säätöä, mutta meiliosoite on tallessa! :)

      Haleja! :)

      Poista
  28. Iines, ne "pikku pallerot" ovat yleensä jo lukutaitoisia koululaisia siinä kohtaa kun alkavat kysellä...

    Seksuaalisista suuntaumisista riippumatta rakastan ihmisiä, lähinnä tapauskohtaisesti. Useimmat ihmiset ovat mukavia ja kilttejä, vaikka mielipide-eroja olisikin. - Olin aika nuori ja hyvin idealisti, kun kantapään kautta opin erottamaan ihmisten sanat ja teot toisistaan. Luotan tekoihin.

    Miesten kohdalla ehkä ne ns. maskuliinisuuden pullistelut ovat kiehtovia ilmiöinä; tykkään leikkiä naista jollekin herralle, joka tykkää kanssa sosiaalisista leikeistä. Fiksujen miesten kanssa hoidetaan asiat asioina, ja muiden kanssa en hoidakaan kuin pakolliset kuviot, eli ei se hymy ja kiitos maalta merelle vie. - Vanhempien miesten kohdalla on oikeasti kasvatus ja kulttuuri pelissä; mistäs tiedän vaikka nuorempienkin, perhetaustasta riippuen?

    Herttainen hymy ja kaunis kiitos sujuvat minulta niin miesten kuin naistenkin kohdalla. - Tilannetajua, tilannetajua...

    Jos sukupuolten tasa-arvosta puhutaan meillä Suomessa, pitäisi puhua kaikkien sukupuolten tasa-arvosta - interseksuaaleilla ja homoseksuaaleilla on oikeudet huonommin kuin heteronaisilla, asenteista puhumattakaan.

    Kannatan siis kansainvälistä naistenpäivää. Vietän myös miestenpäivää, lapsille lespaamatta - miksi muuten pitäisi sössöttää, jos puhutaan asioista?

    Toki lapsille kerrotaan eri juhla- ja muistopäivistä, ja suomalaisen historian ja kulttuurin valossa on syytä juhlistaa myös poikia. Heidän iso-iso-vaarinsa yhdessä naisaikalaistensa kanssa ajoivat läpi paljon sellaisia uudistuksia, jotka nykyään hyödyttävät kaikkia meitä. Ja mikäli minä mitään ymmärrän, sama perinne jatkuu oikeassa elämässä. Mistä syystä juhlistan myös miehiä, oikein mielelläni ja täydestä syystä. - Jos miesten osuus meillä sivuutetaan, tehdään karhunpalvelus oikealle tasa-arvolle, puhumattakaan siitä, että vääristetään historiaa.

    Kun pitää faktat kunnossa on helpompi kertoa myös maailmantilasta traumatisoimatta alaikäisiä. - Minusta tekee hallaa tasa-arvopyrkimyksille, jos edelleen koettaa vääntää meidän olosuhteitamme nais/mies-vastakkainasettelulle. Edelleenkin nimenomaan meillä puhutaan paljon yhteiskuntaluokista, mitä selviytymiseen ja elämisen tasoon ja arvoon tulee.

    Ja kuten sanoin, suht' uusi ilmiö on julkisessa keskustelussa seksuaalinen suuntautuminen.

    Muistutan vielä, että kuulun Setaan, olen feministi, eikä miesten rakastaminen minusta liity kumpaankaan asiaan. - Kunhan tykkään niistä epeleistä. :)

    VastaaPoista
  29. Mitä mahdat tarkoittaa vastakkainasettelulla? Jos lähdetään siitä, että tasa-arvosta puhuminen on vastakkainasettelua, niin sittenhän asiasta ei voi puhua ollenkaan.

    Minusta mies ja nainen ovat ihmisinä hyvin samanlaisia, ja kannattaisikin puhua yleensäkin kai enemmän ihmisyydesta kuin sukupuolista. Ei se ihmisyys erotiikkaa vähennä, ja jos se jotain vähentää, korkeintaan teeskentelyä.

    Minä olen niin tylsä tyyppi, että en kannata erikseen mitään päiviä, koska ne ovat lähes poikkeuksetta aika epäaitoja. Saavat ne silti olla, eivät ne minua harmita tai kiusaa, en vain jaksa keskittää huomiota yhteen asiaan määrättynä päivänä. Vähän sama kuin entisaikojen hyvin tapojen viikko, jota kouluissa vietettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuin siis sellaisesta keinotekoisesta vastakkainasettelusta jolle minustakaan ei ole virkaa.

      Ollaanko me ehkä samaa mieltä, vaikka eri sanoin?

      - Itse siis vietin kyllä naistenpäivää, ottamalla yhteyttä sellaisiin naisiin, jotka ovat tärkeitä, mutta joille ei tule soitettua/kirjoitettua. Seurasi monta kivaa keskustelua, ja hyviä viestejä; samaa odotan miestenpäivältä.

      Kasvoin muuten perheessä jossa äiti inhosi äitienpäivää, juuri tuon yhden päivän pyhittämisen takia... Sikäli siis saarnaat kirkkokuorolle, mutta kerron, mitä teen, koska itse rakastan kaikkia kissanristiäisiä - juhlat on kivoja, lahjat myös, ja ihmisten kanssa puhuminen erityisesti! :)

      Poista
    2. Jäin vielä miettimään tuota omaa sanomistani: "perhetausta riippuen" ns. kohteliaista miehistä. - Ärsyynnyin meinaan itse kuin luin sen lauseen, ja vaikka kotikasvatus onkin tärkeää, nuorten tai aikuisten kohdalla ei voi kotia enää suoraan kiittää eikä syyttää.

      Onko ehkä oikeammin kyseessä aito halu ottaa muita huomioon?

      Lisään vielä, että itse pidän miehille(kin) ovea auki, kun tilaisuus on, ja autan pomppaa päälle (mistä tuleekin aina hauska kikatushetki; tututkin häkeltyvät, vaikka tuntevat ja tietävät mut jo, ja päästään vinkkaamaan silmää ja nauramaan yhdessä).

      Sosiaalisia roolejahan meillä on, ja usein ne auttavat elämää soljumaan leppoisasti - kunhan asianomaiset tunnistavat ne rooleiksi, ei biologisiksi pakoiksi.

      Poista
    3. Leikkiähän eri tilanteiden roolit ovat, sosiaalista peliä, jota pelataan kaikissa yhteisöissä.

      Joskus vaan nämä roolit muodostuvat vankiloiksi jollekulle ryhmälle, jota aletaan arvottaa sen roolin täyttämisen mukaan. Esimerkiksi naisen sanotaan olevan naisellinen, kun hän liioittelee sukupuolisuuttaan. Mieheltä täysin samaa ei edellytetä.

      Mies esimerkiksi pukeutuu kaikissa tilanteissa naista luontevammin, mukavammin ja rennommin, nainen aseteaan koturneille ja hänen vartaloaan muokataan eri tavoin pois luonnollisesta olomuodostaan, jostain kiristäen, jotakin laajentaen, tarvittaessa silikonein, botoxein ja leikkauksin.

      Tässä en syyllistä nyt ketään, en ainakaan miehiä, sillä itsehän nainen olomuotonsa valitsee, tosin sen mukaan kuin muoti ja trendit ohjailevat häntä.

      Poista
    4. Ei kai me nyt ketään syyllistetäkään, vaikka ilmiöistä puhutaan?

      - Mietin vielä tuota naistenpäivä-teemaa. Puhuit kuitenkin siitä, että sille olisi tarvetta, globaalisti, näin käsitin. Minustakin ehdottomasti on, ja juuri siksi kannatan kotimaista otetta asiaan, yleisen huomion lisäksi.

      Minusta on hyvä, kun meillä lapsille kerrotaan pienestä pitäen, että yhdessä tehden ollaan saatu näinkin hyvä elämä useimmille mahdolliseksi. Kansainvälisyys pitää huomioida, mutta todeta, ja ääneen, että ollaan hyvässä ja hienossa asemassa, keskimäärin. Ja nimenomaan yhteistyön tuloksena.

      Re ulkonäön muokkaaminen: olet tietty täysin oikeassa. Toisaalta ulkonäköpaineet lisääntyvät myös miehillä, ja on kamalaa lukea tilastoja (nuorten) miesten anorexialuvuista.

      Pollyannahan minä, mutta sanon vielä, että on paljon miehiä (just sellaisia ihania ja hyviä tolkun miehiä) jotka arvostavat naisia riippumatta ulkonäöstä. - Siis jotka nimenomaan kaihtavat muovisia naisia; ymmärtävät toivottavasti kärsivällisesti ja hellästi niitä, jotka vielä kamppailevat odotusten kanssa.

      Niinhän mekin meinaan joitain miesten roolipaineita ymmärrämme. - Huom! Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä; lempeää päännyökkäystä yhteisön paineita kohtaan vain.

      Niin miesten kuin naistenkin kohdalla.

      Poista
    5. Char, se olit kyllä sinä, joka aloit puhuit ylempänä syyllistämisestä ja vastakkainasettelusta, vaikka semmoista ei kukaan ole tässä tehnyt. Esimerkiksi itse en koskaan syyllistäisi miehiä tasa-arvoasioista, koska ei tasa-arvoa oteta kenekään kädestä, vaan ihan oman itsen kautta.

      Ymmärtämisestä olen samaa mieltä. Se on harvoin yhtä kuin hyväksyminen. Rikollistakin voi ymmärtää, vaikkei hyväksy hänen tekoaan.

      Poista
    6. Nyt menee semantiikaksi.

      Käytin noita sanoja, kun tulkitsin kirjoituksiasi. - Joista siis puuttuu se yli 90 % kommunikointia, joka meillä livenä on käytössä.

      Onko siis aihetta viettää naistenpäivää?

      Onko aihetta puhua meidän lapsille tasa-arvon merkityksestä historiaa huomioiden? - No, kaikille on, tietty, mutta tarkoitan nyt erikseen miesten työtä yleisen ja yhtäläisen tasa-arvon ajamisessa Suomessa?

      Miksi miestenpäivästä puhuminen olisi meillä lespaamista tai muuta sössöttämistä?

      Ja kuorrutuksena kaakulle: en rinnasta miehiä rikollisiin. Et kai sinäkään?!

      - Kamoon, Iines. :)

      Poista
    7. Iines, kello on nyt paljon minulle tänään, enkä oikeasti jaksa enää kukkua koneella.

      Jokaisen sisällä voi asua pieni mies, jos ajatteluasi lähtee kehimään.

      Ja kun naistenpäivä meillä on olemassaoleva fakta, en vieläkään käsitä miten sinusta pitäisi sukupuolten epätasa-arvoa käsitellä naperoitten kanssa - paitsi että Vältä Puhevikaa.

      Mikä on julmaa; itselläkin oli ärrävika, joka vieläkin puskee väsyneenä esiin. En silti pidä sitä haittaa järkevän kommunikoinnin esteenä.

      - Äitini muuten lähetti sinulle ja teille terveisiä.

      Jatketaan taas. :)

      Poista
  30. Kiitos terveisistä, Char, sano takaisin!

    Menipäs tämä nyt vaikeaksi. Olen yleensä varsin suora kommenttiviestinnässäni, joten rivinväleissä ei ole paljonkaan tulkittavaa, tai sanotaanko niin, että niitä ei kannata tulkita, en kätke niihin mitään, millä olisi merkitystä. Vain sanotut sanat riittävät.

    Char, en ole tarkoittanut arvostella sanomisiasi, vaan pikemmin torjua jotkin asiat, jotka näen sinun kohdistavan minuun - jos ne eivät siis osu koudalleen.
    Kyllä sinä tiedät siis, miten naperoitten kanssa asioita käsitellään, et tarvitse siinä kenenkään ohjeita. Minusta ylipäänsä tasa-arvoa ei tarvitse "käsitellä" lasten kanssaan, vaan riittää kun vastaa heidän kysymyksiinsä rehellisesti. Uskon että olet samoilla linjoilla. Luulisin, että olemme lisäksi asioista samoilla linjoilla, ja tässä vain jokin ylitulkinta tekee nyt tepposiaan.

    Mainintaasi puheviasta en nyt käsittänyt ollenkaan! Enkä miesten rikollisuudesta. Vaan eipä se mitään, minäkin suljen koneen ja toivottelen makoisia unia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Olen yleensä varsin suora kommenttiviestinnässäni, joten rivinväleissä ei ole paljonkaan tulkittavaa, tai sanotaanko niin, että niitä ei kannata tulkita, en kätke niihin mitään, millä olisi merkitystä. Vain sanotut sanat riittävät."




      Tuollainen viestinnällinen myytti pitäisi olla jo historiaa, ainakin sitä opettaneen käsitteistössä. Yksiselitteistä viestintä on vain kirjoittajan pöytälaatikkoon sulkemana.

      Höyhenet pöllyävät kun kanatappelussa otetaan mittaa kumpi on "oikeampi" feministi, se joka on kyrpiintynyt miehiin vai se joka onkin hurmioitunut "niistä".

      Poista
    2. Höpsistä, Kalvu-Ano, turha lietsoa riitaa tälläkään kertaa. Hypit kuin pieni musta piru palkeet kädessä hähättelemässä aina kun aavistat erimielisyyden siemenen.

      Yksiselitteistä viestintää en taida olla maininnut, se on omaa tulkintaasi. Pyrkimys täsmälliseen ilmaisuun on eri asia. Jos vastaanottaja kuitenkin lukee enemmän kuin sanotaan, ollaan usein metsässä.

      Jos maltetaan käydä dialogia tulkitsematta tai laventamatta asiaa yleisillä mielikuvilla, on mahdollista saavuttaa toinen paremmin ja jatkaa keskustelua, joka ymmärtää kumpaakin dialogin osapuolta.

      PS Harvoin feministi on kyrpiintynyt miehiin. Se on stereotyyppinen harhaluulo, joka syntyy juuri sellaisen viestinnän pohjalta, jossa ei lueta sanoja vaan täytetään rivinvälejä omilla luuloilla, ennakkoluuloilla. Naisen tasa-arvon ajaminen on ihmisrakkautta, ei miesvihaa.

      Poista
  31. "Yksiselitteistä viestintää en taida olla maininnut, se on omaa tulkintaasi. Pyrkimys täsmälliseen ilmaisuun on eri asia. Jos vastaanottaja kuitenkin lukee enemmän kuin sanotaan, ollaan usein metsässä. "


    Tässä taitaa olla jo kyse esitieteellisen paradigman muutoksesta. Yksiselitteinen viestintä on näköjään mahdollista. Mullistava tieto.

    Sensuuri ei sen sijaan ole mullistavaa.

    VastaaPoista
  32. Kaikki viestinnän perusopetus tähtää mahdollisimman yksiselitteiseen eli selvään viestintään. Tämä tapahtuu ottamalla huomioon viestin lähettäjä, viestin saaja ja viestinnän kulun mahdolliset esteet. Näihin panostamalla on mahdollista saada aikaan melkoisen selvää viestiä.

    Tämä ei tarkoita sitä, että viesti myös luettaisiin yksiselitteisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Eikä tämä tarkoita sitä, että meikäläinen pitäisi itseään erehtymättömänä tai edellyttäisi täsmäviestejä kommentoijilta. Kaikkea muuta ja katin kontit. Kunhan puolustauduin Kalvu-Arskan lietsoa vastaan, vaikkei ehkä pitäisi. Vaan se siitä.

      Poista
    2. Häh? Esität tyhjää kritiikkiä ja lietsot olematonta riitaa. Tätätkö ei saisi puolestaan kritisoida ja kommentoida? Jos kommentoi, se on selittelyä.

      Huomaat kai, että pussissasi on reikä pohjalla.

      Poista
    3. Häh? Esität tyhjää kritiikkiä ja lietsot olematonta riitaa. Tätäkö ei saisi puolestaan kritisoida ja kommentoida? Jos kommentoi, se on selittelyä.

      Huomaat kai, että pussissasi on reikä pohjalla.

      Poista
    4. Huomaat kai, itsekin, että kaikki alkoi pienestä kritiikistä viestinnässäsi. Loit kuvaa yksiselitteisestä, yhden tulkinnan viestinnästä. Tuon kyseenalaistaminen sai aikaan paniikkireaktion ja täydellisen pillastumisen. Normaaliin depattiin kuuluvat kirjoitukset lentävät taivaan tuuliin aivan mielivaltaisesti, tai ei nyt sentään, valikoidusti, yhden totuuden varmistamiseksi.

      Sokea kanakin pystyy lukemaan, ihan pääriveiltäkin, että tuota asenteellista ristiriitaa kaikkien naiskirjoittajien kesken.

      Poista
    5. En luonut, luehan uudelleen. Korostin pyrkimystäni selkeään ilmaisuun, joka on mahdollisimman yksiselitteistä, siis rönsyilemätöntä tai kaartelevaa. Koeta nyt huomata ja ymmärtää viestinnän perustehtävä, joka on peräisin jo Wiiolta: viestinnän päätehtävä on mahdollisimman yksiselitteisen viestin lähettäminen mahdollisimman häiriöttömässä tilanteessa. Tähän tulee pyrkiä.

      Olen tämän jo sanonut, joten jos vielkään ei ylitä käsityskykyäsi, lue uudelleen kommenttini yltä, nissää on tästä asiasta oleellinen sanottu ihan selkeästi.

      Poista
    6. PS Se on muuten debatti, ei depatti. Keskusteleminen ei ole pillastumista. Luehan virkkeeni uudellen - taas kerran - niin huomaat, että lauseeni ovat täysin rauhallisia ja kiihkottomia, vaikka sinä Kalvu-Arska, ilkeilet olan takaa.

      Tässä kaikki tästä asiasta. Kertaa.

      Poista
  33. Viestinnässä hieman häiritsevää on, että Wiion aikanaan lausumat kömpelöt insinöörivitsit otettiin niin tosissaan ja niitä edelleen siteerataan kuin asiaa ainakin.

    Viestin osaa jokainen lähettää. Ymmärtämisen kehittämiseen paras keino on lukea paljon erilaisia tekstejä; kirjallisuutta.

    Silti siitä ei pääsen mihinkään, että jos minä sanon kyllä, kyllä, - niin vastapuoli kysyy: ai ei vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai ehkä minä sittenkin olen Wiion linjoilla pessimistisyydessä tarkkaviestinnän suhteen.

      Poista
    2. Tähänhän myyntistrategiatkin perustuvat: oletetaan vastaanottaja-asiakkaan vastaanottokyky ja mahdolliset vastaväitteet. Täsmäviestitään sitten sellainen mainosviesti, jossa vastaväitteet nimetään tai kumotaan, vieläpä niin, ettei asiakas huomaa.

      Noh, kirjallinen viestintä on eri asia. Paras olla netissä asiasta puhuttaessa mahdollisimman suora ja yksinkertainen kirjoittamassaan. Muutoin saa varmasti ylleen kaikki mahdolliset epäluulot, väärät luulot ja muun syntitaakan.

      Vaan siis sekään ei aina auta. Rivinvälejä tulkitaan niin että sukat pyörivät jalassa tulkitsijalla, ja tälle emme taida voida mitään.

      Poista
    3. Onhan tunnettua, että vuorovaikutustilanteissa sanaton viestintä voi olla paljon merkittävämpää kuin sanallinen - muistelen suhteen olevan jopa 80/20 sanattoman hyväksi.

      Kirjoituksessakin meillä on taipumus "täyttää aukkoja" (Iineksen sanoin) eli lukea rivien välistä sen perusteella, mitä päättelemme kirjoittajan tyylistä tai aiemmista sanomisista tai muuten vain.

      Mitä taas markkinointiviestintään tulee, niin siinä on omat lainalaisuutensa ja metodinsa. Erilaisille vastaanottajille pitää esittää asia eri tavalla, senhän sanoo järkikin. Olen muuten hämmästyksekseni huomannut, että Teitittelykin on tulossa takaisin.

      Poista
    4. Sanattoman viestinnän eli tutkijoiden mukaan nonverbaalin viestinnän merkitys on omien teosteni ja oppikirjojeni mukaan hieman vaihtelevasti 70 - 90 prosenttia, mutta vain ensikohtaamisessa, ensiesityksessä, esimerkiksi jossain koulutustilaisuudessa.

      Kun tilanne jatkuu, ihminen tottuu erikoisuuksiinkin, ja maneerit eivät enää haittaa samassa määrin, vaan ihminen oppii kuuntelemaan vain asiaa.

      Poista
    5. PS Minä olen teitittelyn kannattaja, olen ollut aina, olen jopa kirjoittanut siitä tässä blogissa ja saanut kai kaikki vastaani.

      En osaa kokea sitä pokkurointina, vaan minusta vieraan vanhemman ihmisen teitittely on luonnollisempaa kuin sinuttelu. Miksi ei voisi osoittaa kunnioitusta ja reviirin antamista vanhemmalla tai vaikka jollekulle professorille? Sinuttelun voi kokea myös siis tunkeilevana. En minäkään halua nyt ihan kaikkiin tutustua. Kyllä ihmisen kokeminen läheiseksi lähtee vallan muualta kuin sinuttelusta.

      Poista
  34. Iltalehti kertoi eduskunnan oikeusasiamiehen huomautuksesta yksityiselle lastenkodille. Olivat käyttäneet nuoriin toimenpiteitä, jotka selvästi täyttävät kidutuksen tunnusmerkit.

    Miksi tässä maailmassa on niin paljon tietoa esimerkiksi lastenkasvatuksesta, kun sitä ei käytetä? - Miksi tuollainen lastenkoti saa edelleen toimia?

    Selviääkö siitä kirjallisella anteeksipyynnöllä, jos joku uhkaa vedellä lastenkodinjohtajaa hiuksista pitkin lattioita? - Minun tekisi mieleni, mutta enhän minä sitä tekisi. Pyytäisi anteeksi ja muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapaus on käsittämätön. Miten voi korkean koulutuksen ja kasvatuksen johtavassa maassa esiintyä institutionaalisella tasolla noin huonoa lasten kohtelua? Luulisi, että yksityisilläkin laitoksilla olisi tietoa niistä kriteereistä, joilla lupa toimintaan on herunut.

      Myös yksityisissä päiväkodeissa on lapsia teipattu tuoleihin kiinni tai pakotettu syömäään ruokaan kiinnipitämällä. Jollakin tapaa tekisi tosiaan mieli kohdella johtajaa samalla tavalla kuin hän on sallinut lapsia kohdella.

      Poista
  35. Oli pakotettu 14-vuotias syömään maksalaatikkoakin.

    Televisiossakin sen Supernännin ohjelmassa pakotettiin 6-vuotias pois äidin vierestä ja nukkumaan yksin, vaikka lapsirukka itki sydäntäsärkevästi ja nukahti viimein aamukuudelta käytävän lattialle.

    Toinen pakotus on hyvä, toinen paha?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain kyllä sen käsityksen, että tuo maksalaatikko oli rankaisuruokaa, ja muille tarjottiin muuta. Maksalaatikkoa syötettiin lisäksi päivä toisensa jälkeen, se taisi olla ainoaa ravintoa, jota lapsi sai. Tämä oli minusta julmaa.

      Katselin tuon Supernannyn, jos tarkoitat tämänpäiväistä jaksoa, jossa kuusivuotias ei ollut koskaan nukkunut yötäkään omassa sängyssään. Äiti oli superväsynyt ja loppu, yksinhuoltaja, eikä ollut nukkunut kunnolla vuosikausiin. Tuntui tietenkin pahalta katsoa lapsen itkua, kun hän rääkyi ja parkui, kun hänet pantiin nukkumaan omaan sänkyynsä. Toisaalta tuo erottaminen olisi pitänyt hoitaa jo kauan sitten, ja oli tietenkin äidin omaa heikkoutta, että hän oli totuttanut lapsen nukkumaan sängyssään. Tarkkaan ottaen oli myös niin, että lapsi manipuloi äitiään itkullaan, sillä hän oli tottunut saamaan kaiken itkullaan.

      Poista
    2. Maksalaatikkoa viikon ajan ja koko päivä klo 8:30-22:00 istumista alushoususillaan kovalla puupenkillä. Tuota kutsutaan sadismiksi, mikä siinä niin hauskaa on?

      Kysessä oli 13 vuotias lapsi, joka oli jo sortunut kaikenlaisiin kolttosiin. Kaiken olemassaolevan tiedon mukaan tuollaiset luonnon poisottamisyritykset johtavat paatumiseen ja sangen surulliseen lopputulokseen.

      Ei tietysti niille lastenkodin pitäjille, jotka istuvat yhteiskunnan rahakasan päällä ja nauttivat elämästään.

      Mutta ennen oli tietysti toisin, kun pesäpallot jouduttiin virkkaamaan itse, silti ne sattuivat päähän kauheasti, kun ei ollut räpylöitä kiinniottamiseen.

      Ja kouluun hiihdettiin joka päivä kolmekymmentä kilometriä, vaikkei ollut edes suksia. Kesäisin se oli ihan kamalaa!

      Poista
    3. Lapsi pesemässä viemäreitä hammasharjalla?

      Jumalauta, että suututtaa! - Jos lastenkodin johtajan näkisin, se olisi niitä tilanteita, joista laki sanoo: "ei voinut mieltään malttaa."

      Poista
    4. Jos joku luuli, että uhittelin niin on aivan väärillä jäljillä! - En saattaisi mieltäni malttaa olla kannustamatta hiukan: "eiks oo mukavaa, ku ootte päässy siisteihin sisähommiin, ei ois uskonnu, eiksniin?"

      Ja busineksesta tottakai:

      "kannattais varmaan anoo kerrossänkyihin kerroskorotuksia, eiksvaan ja eikstotta, niin kassavirratkin semmosesta nousee?"

      Poista
    5. Käsittämättömintä on, miten kasvatukseen erikoistunut yritys on tyhjän päällä osaamisessaan. Miten se ylipäänsä on saanut toimintaluvan?

      Lasta voidaan ja pitääkin joskus rangaista, mutta ei noin. Esimerkiksi pelaamisajan rajoittaminen on järkevä rangaistus, ja tämäkin vasta varoituksen jälkeen, niin että lapsi tietää, mitä on tulossa, jos hän jatkaa huonoa käytöstään, vaikkapa jonkun lyömistä ja huutamista.

      Muuten - juuri tämä ammattimaisen osaamisen puute on tulevaisuuden uhkakuva ja seurausta siitä uudesta himasmaisestakin ajattelusta, että ihmisten pitää työllistää itse itsensä ja ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi. Tulee sitten näitä yksityisiä lastenkoteja ja vanhusten perhehoitopalveluja, joissa yrittäjinä toimivat osaamattomat ihmiset ehkä vain oma toimeentulo ja voitonpyynti mielessään.

      Poista
    6. Riku, kiitos virikkeestä, tein aiheen pohjalta uuden jutun, ajatuksena yrittämisen aate ja motiivi.

      Poista
    7. En tietenkään kannata lasten kiusaamista. Lähinnä pilailen iltapäivälehtien sensaatio-otsikoinneille. Meidät on niin helppo höynäyttää tuohtumaan. Joskus asiassa on toki perääkin ja ovathan valveutuneet kansalaiset Venäjälläkin hyvin tuohtuneita suomalaisen lastenhoidon surkeudesta.

      Kannatan nollatoleranssia vääryydelle, viekkaudelle ja vittuilulle.

      Poista
    8. Et tietenkään kannata, Tapsa. Olen aistivinani, että sinä olet aika hellämielinen ja taatusti sydäntäsi sattui katsoa, kun se eilinen kuusivuotias parkui jouduttuaan pois äidin vierestä oman sänkyynsä. Kenen tahansa vanhemman teki mieli nostaa muksu syliinsä ja lohduttaa.

      Mutta mutta, juuri näin äiti oli tehnyt kuusi vuotta, aina kun lapsi parkui. Oma vika siis, ja nyt hän vain korjasi virheitään ja lapsi sai siitä maksaa. Kyllä äidilläkin varmaan on oikeus yksityiseen sukupuolielämään, ja mahdollisesti uuteen suhteeseen, vaikka yksinhuoltaja onkin. Lapsi siis omaan sänkyynsä ja mieluummin kiltti ja hyvä (tai vähän tuhma) mies siihen viereen.

      Poista
    9. Aihe sai minut oikeasti kuumenemaan. Vedätyksellä tai ilman, kyllä lehden uutisesta tärkeimmät pitivät paikkansa.

      Poista
  36. 1-selitteinen väliaikaviesti: Himasen Sininen kirja on loppusuoralla. Selkokielinen alustus sikiää päässäni. Lopullinen totuus julki viikonvaihteessa, jos Luoja suo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, Tapsa, minulla onkin aikaa lukea Sinistä kirjaa ennen kuin saan Kemppisen esittelemän Cainin Introverttiuden ylistyskirjan!

      Poista
  37. Ano, en pidä itseäni hurmoksellisena ihmisenä, vaikka muita ihmisiä rakastankin - kategorisesti yleensä, ja todella sitten oikein tapauskohtaisesti.

    Itsekin usein mietin tätä kommunikoinnn yksitasoisuutta, joka antaa tilaa väärinkäsityksille, ja juuri siitä selostinkin täällä muutama päivä sitten.

    Sen verran kaikkiin viisaisiin pohdintoihin lisäisin, että "tarkkakaan ilmaisu" ei voi olla yksiselitteistä; ihmiset tulkitsevat sanoja niin eri tavoin. Yhdenkin ystävättären mielestä "pyylevä" kuvasi kieroa ja pahansuopaa ihmistä, aikana ennen laihuuden ihannointia. - Sana kuulemma oli vain niin ruma.

    Ja jos en Iineksen kanssa pystyisi olemaan mahdollisesti eri mieltä välillä ja silti kirjoituskaveri - noh, tuskin jatkaisin täällä. Muutenkaan en käsitä, miksi kaikesta pitäisi olla samaa mieltä; puhun peilille, jos haluan että kaikkea myötäillään.

    Sitä paitsi: kuinka moni oikeasti on "samaa mieltä" kaikesta - veikkaan että moni meistä vain luulee käsittävänsä mitä toinen tarkoittaa, tulkitsee asiat niinkuin itselle sopii, ja säestää mukana. Kun siis niin paljon kommunikaatiosta on nonverbaalista.

    Iines: Mamma ilahtui terveisistä! :)

    VastaaPoista