26.6.2013

Spk, sivu 5: Suunnittelun tärkeydestä



 25.6. Olen jakanut mökkityöt kolmeen ryhmään, saadakseni jonkinlaista järjestystä siihen, mitä täällä on tehtävä,  missä järjestyksessä, ja mitä maksuja tulee eteen. 

Töiden ryhmiinjako tapahtuu niin, että työkohteista tehdään projekteja, joille laaditaan suunnitelma kiireellisyysjärjestyksessä. Suunnittelu tapahtuu riippukeinussa maaten, häikäisylippa silmillä. Kiireellisyysasteita on kolme: hetimiten, pikku hiljaa ja tulevana kesänä. Suurin osa projekteista asettuu luontevasti johonkin ryhmään. Huomiota kannattaa kiinnittää myös projektien näkyvään merkintään, joka kertoo, että projekti on käynnissä.

Pihalla on siis eri alueita, jotka kaipaavat auttavaa kättä. Keskityn alkuun keskeisimpään piha-alueeseen ja jätän metsätyömiesten jäljiltä olevat metsäkaistaleet ja saunatontin murheet toistaiseksi suunnittelun ulkopuolelle, kunnes keskeisin alue on hoidettu. Keskeisimmällä piha-alueella on useitakin kohteita, mutta mainitsen nyt vain pari kolme, jotten pitkästytä kaupunkilaislukijoita.

1. Liiteriprojekti. Liiteriin johtava porrastasanne ja ruohonleikkuria varten tarvittava ajoluiska on lahonnut. Jalka mennyt läpi. Leikkurin saa vielä ulos liiteristä, mutta ei kauan. Projekti on aloitettu irrottamalla mätä lauta ja panemalla se jätesäkkiin. Lankun alla olevat neljä pystyyn jäänyttä naulaa on a) kiskottava irti hohtimilla b) lyötävä vasaralla alas, jos papua riittää. Myös irti kiskomisessa tarvitaan habaa.

Projekti jatkuu irrottamalla lankku kerrallaan aluspuusta  ja hoitamalla naulat a)-  tai b)-kohdan mukaisesti, elleivät ne irtoa lahon lankun mukana. Projekti on siis hoidossa, koepala otettu,  ja jatkotoimia suunnitellaan riippukeinussa, toinen jalka yli laidan, valmiina työhön.  Mietitään mm., miten kiinnittää  uusi sahanterä vanhoihin sahanpokiin, jotta voidaan omakätisesti sahata sopivan mittaiset lankut uuteen porrastasanteeseen. Tässä kohden toinenkin jalka siirretään riippukeinun puolelle, sillä työ on suunniteltava huolellisesti. Lankkuja ja nauloja  on, joten projekti ei rasita kukkaroa. Miten sahata ilman sahapukkia? Tätä pitää harkita vielä erikseen. Projekti on kuitenkin siis merkitty, irrotettu lankku paistaa kauas ja viereen nostettu vasara varmistaa elekielen.

2. Ruusumaan perkuu. Ruusumaa kasvoi aluksi ruusuja, joiden aluskasvillisuutena oli sinisiä orvokkeja. Keskellä pari matalaa luonnonkatajaa voimaelementiksi. Nyt kataja on yllättäen kaksimetrinen ja leveä pehko, ja ruusut jossain piilossa. Katajan viereen on ilmestynyt  lisäksi vetreä pihlaja. Pari orjanruusua on levinnyt uskomattomaksi piikkioksistoksi kuin prinsessa Ruususen puutarhassa. Sininen orvokkiviritys on vaihtunut villiintyneisiin leinikeihin.

Ruusumaaprojekti on aloitettu karsimalla orjantappuran kuolleita oksia. Homma todettu niin veriseksi, että työ on  keskeytetty ja päätetty suunnitella projekti uudelleen riippukeinussa. Miekka tarvittaisiin kuin sadun prinssillä. Oksaleikkurit ja pino katkottuja piikkioksia ovat kuitenkin valmiina kohteen vieressä merkiksi projektista, joka on käynnissä. 

Sivulauseessa mainitsen vielä kolmannen projektin, joka on harausprojekti vanhanpojan rajalla - siitä on kaadettu puita hyvin läheltä keskuspihaa, jaa maa on täynnä risuroskaa ja kariketta. Tässä projektin merkkinä on rautahara nojaamassa työntökärryihin, joiden kädensijoihin on vielä työnnetty työhansikkaat. Projekti jatkuu seuraavan sateen jälkeen, jolloin kuuma maa ei pöllyä ja riippukeinu on vielä märkä projektien suunnittelutyöhön. Mainittakoon, että kariketta on kärrätty jo kymmenisen kuormaa ja kaatopaikka alkaa täyttyä. On mahdollista, että ennen raa'an työn jatkoa pitää suunnitella uusi risujen kaatopaikka ja miettiä yksityiskohdat, kuten kuljettavuus ja kärryjen kumottavuus.

26.6. Tänään projektit lepäävät, sillä on lähdettävä Dna:n edustuspisteeseen taistelemaan sopimusoikeuksista. 4G-mokkula meni rikki, kun sylimikro liukui sylistäni lattialle mokkula edellä.  Siitä murtui usb-pää ja se jäi roikkumaan johdosta. Tungin usb-pään takaisin, mutta en saanut aivan jengoilleen. Toimii kuitenkin, yhteys muodostuu kuten näkyy, mutta vain tuettuna erilaisin virityksin, osin hankalinkin,  muulloin pää lerppuu vetelästi ja pelkään piuhan katkeavan.

Huomasin sopimuspapereista, että keväällä tehtyyn mokkulasopimukseen kuuluu Huoleton-sopimus, jonka mukaan saan uuden mokkulan, jos mokkula "vikaantuu normaalissa käytössä". Minun tehtäväni on ilmeisesti todistaa Dna:n edustuspisteen myyjäpojalle, että sylimikron käyttö sylissä on normaalia mokkulalalla terästetyn läppärin käyttöä. Vai voisiko se mennä niin kierosti, että Dna:n Huoleton-sopimus tarkoittaakin sitä, että mokkula korvataan uudella vain, jos mokkula on kytketty sylimikroon, jota käytetään pöydällä kone liikkumatta? Mokkulan normaalia käyttöä ei olisi esimerkiksi laiturinnokassa käyttö? Häh? 

Kerään hieman adrenaliinia, suunnittelen repliikkini, jotta en suostu kiltisti maksamaan satasta uudesta mokkulasta, olenhan suurasiakas, sillä minulla on kolme eri liittymää Dna:lta! On kaapelikaista pöytäkoneessa, puhelinnetti ja mokkulanetti. Ei kimppa-alennusta. Minun on siis saatava uusi mokkula veloituksetta! Etenkin kun on Huoleton-sopimus!


(Valokuva Iines, Hepokatti  poikittain)

112 kommenttia:

  1. Iines, ihan ensiksi käy rautakaupassa ostamassa timpurisaha, jolla sahaaminen on helpompaa ja kevyempää. Älä osta ihan kaikkein halvinta, esim. Sandvikit ovat hyviä.

    Tuollaiset laudanpätkät sahaa vaikka pitkän puupenkin tai vastaavan päällä. Sahauskohta hieman penkinpäädyn ulkopuolelle, vasen jalka laudan päälle ja vasemmalla kädellä ote sahauskohdan ja penkin päädyn välistä. Sitten vain sahataan. Vasureilla ote on tietenkin päinvastoin.

    Helppo homma, kunhan et tee sitä pokasahalla.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sandvikin sahoja lienee turha etsiä uutena koska sellaisia ei enää tehdä. Vastaavia ruotsissa valmistettuja sahoja tehdään tuotemerkillä Bacho.
      Jos hyvää sahaa halajaa kannattaa ostaa Bacho Superior 2600. Eikä maksa kuin vajaat kolmekymppiä.

      Poista
  2. Timpurisaha! Se täältä puuttuukin. Meillä on semmoinen pokasaha, oranssinen metallirunko, äiti aikanaan osti. Siihen on aina ostettu uusi terä ja sen pingotukseen tarvitaan rannevoimaa.

    Vaan sinä sen sanoit. Haen kunnon timpurinsahan, Sandvikin jos vain on, samalla kun käyn Dna:n myymälässä taistelemassa oikeuksistani. Kyseessä on ilmeisesti sellainen yhden käden suora saha. Fiskarsin puutarhasaha minulla onkin, sellainen pieni, oksiin.

    VastaaPoista
  3. Osta samalla rautakauppareissulla pieni söpö sorkkarauta, ettei tarvitse kiskoa nauloja hohtimilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka huomioikin tuon huumoriosuuden niin pitää todeta ettei tuosta söpöydestä sorkkaraudassa, naisenkaan kädessä, ole mitään virkaa. Päinvastoin, sen verran pitää olla vipuvartta että laudat ja naulat irtoavat huonomillakin voimilla.

      Poista
    2. This is hju-mor, a-no-nyymi.

      Poista
  4. Heh, Tapsa. - Yksi timpurisaha ja pieni söpö sorkkarauta, vaaleanpunainen mielellään, kiitos!

    Siis rautakanki meillä on, muttei sorkkarautaa, jonka merkityksen ymmärrän hyvin tässä hommassa. Säästää voimia. Hmm, taitavat olla kalliita ja isoja möhkäleitä.

    Vaan siis, kun naisella on hyvät työvälineet, homma hoituu taatusti häneltäkin, turha heittäytyä avuttomaksi. Minä olen sentään maalannut talonkin ja lakannut tämän mökin kaikki lattiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun nimenomaan rautakaupat ovat pullollaan naisen käteen sovitettuja ja silmään väritettyjä miehisiä työkaluja. Sorkkarautojakin saa monessa eri koossa ja värissä.

      Timpurinvasarakin on tietysti parempi naulanirrotukseen kuin hohtimet, jotka voit viskata kaivoon.

      Poista
    2. Joo, hohtimilla voi vetää vain torahampaita pois ihmsten suusta. - m

      Poista
    3. Älkääs nyt, arvon miesväki, aliarvioiko isältäni periytynyttä hohdintaitoa.

      Hänellä oli nimittäin vasara, tongit ja hohtimet sekä monipuolinen naulalaatikko, itse nikkaroitu ja vernissattu. Hyvän hohdintaitoni sain, kun sain vapaasti leikkiä näillä työkaluilla ja järjestellä naulalaatikon nauloja ja nupeja.

      Isä oli itse taitava käsistään. Teki minulle puutalot kaupunkiin, pitkä rivi taloja, joihin oli maalattu ikkunaluukut. Hän teki myös pikkutuolit tyttärilleen ja jopa nuken minulle.

      Poista
    4. Minäkin olin kiva isä lapselleni. Tosin tämä on ihan keksitty juttu - itse keksin - että olisin ostanut sagalle joululahjaksi giljotiinin. Jota hän - mukamas - kokeili nukkeihinsa. Ja sitten vähän ajan kuluttua - mukamas - tuli pyytämään multa neulaa ja lankaa.

      minä kysyin
      - Minkä takia?
      saga sanoi
      -No, muuten vaan.
      En minä häntä niin helpolla päästänyt. (Yleensä olisin päästänyt. Mutta nyt en.)

      ... koska mua ihmetytti että mihin hän Neulaa ja Lankaa tarvitsee? (Jotka minun huushollissani - koska olin poikamies - olivat aika harvinaisia tarvikkeita.)
      Saga sanoi ensin (sensuroitu). Sitten se sanoi (edelleen sensuroitu). Sitten se sanoi (ei enää sensuroitu) mää haluaisin ommella noille nukeille päät takaisin kiinni.

      Ymmärsin. Ja annoin neulan ja lankaa.

      Poista
    5. No ei minun isäni ollut varsinaisesti kiva, hän aiheutti enimmäkseen minussa ahdistusta. Mutta samalla hän oli huolehtiva ja rakastava isä, ei vain voinut mitään heikkoudelleen. Hänen oma isänsä oli ankara vanhan ajan koulun johtaja, joka piti sivuvaimoa kaikkien nähden ja tietäen, vaikka oma vaimo oli kaunis ja kiltti. Kaikki me olemme jonkun lapsia ja kunkin vaikutukset seuraavaan polveen ovat suuret.

      Poista
  5. Ennen avaamista tuossa kuvassa näytti olevan kaksi päällekäin.

    Joskus kun vielä harrastin sellaista, yhden nopean pika-avoliiton aamuna se nainen alkoi osoitella rivitalokämppänsä nurkkia ja kysyi, josko olen hyvä remontoimaan. "En varmaan ole!", parahdin pelästyneenä ja lähdin karkuun.

    Työnjohtajaksi voisin alkaa: "Älä saakeli lyö sitä naulaa vinoon, koitas nyt Iines vähän keskittyä!"

    Kukapa niitä sopimusehtoja lukemaan, en minä ainakaan. Luulen, että se "huoleton" tarkoittaa operaattorin oloa, kun ei tarvitse tikkua laitta ristiin ja asiakkaat kantavat rahaa sisään.

    VastaaPoista
  6. Siis vaihtelin jossain vaiheessa kuvia, pienensin sitten alkuperäistä hieman. Josko se sitten näkyi ruudussakin. Muutenkin muokkailin tuota tekstiä julkaisun jälkeen monta kertaa, koetin hieman typistää rönsyjä. Jotain lisäsinkin. On vaikea päästää tekstejä käsistään, kun ne eivät ole ikinä valmiita.

    Vai et suostunut remppamieheksi. Minun täytyy mainita tässä yhteydessä ystäväni Martan nettimies Martti. Hän ymmärtää tehdä, mitä käsketään. Tuossa se minun rajallani on jo siivonnut Martan metsänpohjan, on kerännyt joka risun ja kävyn talteen, kun minulla vastaava työ ei ole edennyt vielä edes riippukeinusuunnitteluun.

    Minäpä kerron sitten, mikä on Dna:n käsitys Huoleton-mokkulasopimuksesta. Nyt pitääkin lähteä asioimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "4G-mokkula meni rikki, kun sylimikro liukui sylistäni lattialle mokkula edellä."

      Rupeaa olemaan aikamoista itsepetosta jos esittää edes kirkkain silmin ja ääneen että oman huolimattomuuden kuuluisi jonkun muun korvata.

      Poista
    2. Olet aivan oikeassa anonyymi. Mitään vahinkoja ei kuulu korvata asiakkaalle, joka ei ole kohdellut laitetta normaalisti ja hillitysti. Ei sitä tule ottaa huomioon, onko kyseessä vahinko tai onko laite liian heikko tai sitä, onko asiakas useavuotinen ja monikäyttäjä ja -maksaja, etenkään silloin, kun sopimus on juuri uudistettu kalliimmaksi. Vahinkotilanteessahan on pelkästään oikein myydä asiakkaalle jälleen piirun verran kalliimpi sopimus tai laite. Tämä on kaupankäyntiä, joka olkoon edelleen pyhitettyä. Aammen.

      Poista
  7. Minusta Sinä tarvitsisisit tähän - kun kyse on noin monesta, leväällään olevasta projektista - yhden ihmisen, joka sitoisi langat kiinni. Eli projektipäällikön. Ja kun... katselee ympärilleen... en varauksettomasti voi suositella ketään muuta kuin itseäni (hapuileva katse hiipii vieä kasteisen nurmikon yli takarivistöön...). Niin. Äkkiäkös me - riippukeinussa hyllyen ja toisiamme hyvänä pitäen - keksisimme taas uusia korjattavia asioita, huomiseksi. Tärkeintähän on, teerineitikäiseni, kiihkeän kopuloinnimme lisäksi, että emme toteuta niitä! (näin myös - vasta suunnitteluvaiheessa olevat jälkeläisemme - voivat tuoda omat, kaikenkattavat, sormensa yhteiseen soppaamme.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään epäile projektipäällikön taitojasi, mikis, mutta kun se homma menee meillä siis niin, että minä suunnittelen, trenkipoika toteuttaa sunnitelmat. Eli vieläkös kiinnostaa?

      Timpurinsaha jäi vielä ostamatta, kun projektin suunnittelu on hieman kesken vielä. Sitä paitsi minulla oli kiire kotiin kokeilemaan uutta wlania, ja autossa oli ruokatarvikkeita. Kylmälaukku unohtui kotiin. Mutta siis saha tulee seuraavalla kaupunkikäynnillä.

      Poista
  8. Tässä kun kävelee... niin paljon kun minä kävelen, hautausmailla, sitä ajattelee asioita. (En minä sitä tarkoita etteikö asioita voisi ajatella myös kävelemättä hautausmailla.) Mutta... niin. Mitä pienempi paikkakunta sen enemmän samannimisiä sukunimiä hautakivissä on. Sen takia minä ajattelenkin - täysin pyytteettömästi - että minunkaltainen "siemenlinko" olisi joskus - ammoisessa historissa - ollut ihan hyvä tärppi. Niillä jänghillä. Jossa kondhomia ei käytetthy. (Vaatimattomuuteni poistaa tietysti tästä kaiken muun "spekuloinnin". Mutta olishan se jännää jos meillä olisi presidenttinä nyt Mikis IV. Ja Pääministerinä Mikis XXIV. Ja Eduskunnan Puheenjohtajana Eero Heinäluoma...)

    VastaaPoista
  9. kai tee tajuatte - toivottavasti, ainakin - että ittellenihän minä tässä vittuilen. jostain syystä, jota en tiedä, en ole itseeni tyytyväinen. mutta - kuten jo sanoin - vittuilen vain itselleni. - hyvää juhannusta (rakkaat ihmiset)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, sinä siemenlinko. Luota lukijoihin. Kyllä me ymmärrämme sinua, kaikin puolin.

      Poista
  10. No näinhän siinä kävi, että Huoleton-sopimus korvaa vain itsestään rikki menneet mokkulat, ei niitä, joita on rasitettu huolettomalla käytöllä.

    Uusi samanlainen mokkula olisi maksanut 120 euroa, joten annoin myyjän esitellä minulle langattoman wlan-yhteyden, jonka sitten ostinkin, 190 euroa tai laskulisää 6 e/kk, muutoin sopimus säilyy ennallaan. Tässä on hyvää se, että peräti kuusi konetta voi sillä olla samanaikaisesti netissä, kantomatka noin 30 metriä, eli pihallakin voi surffata ilman piuhoja. Tai laiturinnokassa, kenellä on niin lyhyt laituri. Tai siis asemanhan voi panna taskuunsakin.

    Vain yksi seikka huvittaa. Myyvät pokkana 4G-yhteyksiä alueelle, jolla ei ole vielä peittoa. Mutta siis 3G:llähän tämä toimii ihan hyvin. Maksu vain on 4G:n.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se maksaa kuka tilaa!

      Tosin, en löytänyt DNA wlan mokkulalle noin kovaa hintaa mistään. DNA omilla nettisivuillakin hinta on 149e. Koska mokkula käyttää sim-korttia on aivan turhaa maksaa erillistä nettiliittymämaksua kännykän nettiyhteydestä. Jos nettiyhteydet toimivat kesäasunnolla riittävän hyvin niin miksi pitää kiinteää laajakaistaa enää vakkariasunnolla. Puolet maksuista puoaisi pois.

      Poista
    2. Tarkistin sopimuspaperini, ja niissä luki wlanin hinnaksi 144 euroa! Sekaannus ei ollut tahallinen, vaan kuvastaa vain suhtautumistani rahaan. Myyjä sanoi ensin mokkulan hinnaksi 190 euroa ja minä sanoin heti "ei". Muistan tämän selvästi. Tunnin neuvonpidon ja vaihtoehtojen miettimisen jälkeen jälkeen hinta olikin tuo 144 euroa.

      Vaan kerropa sinä, miksi myyjä ei kertonut minulle, että wlania voisi käyttää myös puhelimeni nettiyhteytyeen? Hän jopa erikseen tarkisti kaikki liittymäni, eikä maininnut tätä mahdollisuutta. Nimittäin äsken papereita tutkiessani huomasin itsekin, että esitteessä mainittiin älypuhelimen nettiyhteys, joka voidaan muodostaa tällä wlanilla! Toisaalta en viitsisi aina olla puhelimen kansssa wlanmokkula taskussa - hankalaa!

      Nämä mokkulayhteydet eivät toimi kaupungissakaan hyvin, vaikka asun keskustasssa 4G-alueella. Yhteys katkeilee jatkuvasti ja hidastelee - läppärini ovat tosin vanhat ja hitaus johtunee koneen tehoistakin. Kiinteä laajakaista on huippunopea, ja siitä en tahdo luopua.

      Poista
  11. Arvakkaa hei mitä toi SF merkkaa? - Se on Sovjet Finland!

    Tuli tuo 70-luvun vitsi mieleen, kun päivän uutisia luin.

    Maailma menee eteenpäin, mutta meillä ei mikään muutu. Herroja ei tuomita, koska herroja ei tuomita, koska herroja ei tuomita.

    Lakimies on tiedemies.

    VastaaPoista
  12. Turhaa tietysti huvioikeuden ratkaisuista on mieltään näyttää, Ikeä kunnioittaa moottoripyöräkerhokin.

    Hövfrättin kanssa on hauskaa olla samaa mieltä; Ike ei Varsinais-Suomen maakuntaliiton puheenjohtajana ollut lainkaan kiinnostunut - eikä ainakaan tietoinen - kaava-asioista. Tyhmempi tietysti kysyy, että mitä helevettiä se siellä sitten teki. Kysymys on ymmärrettävä, mutta prosessi on ollut asianomaiselle epäilemättä hyvin raskas.

    Ike on joutunut vuosikausia roikkumaan löysässä giljotiinissa ja hänellä on tunteet. Oikein on, ettei entistä ulkoministeriä otettu sisätiloihin.

    VastaaPoista
  13. Vaan Noora Karmapas kaatoi Iken lattialle. Että onnistuu se, kun on oikeat konstit. Niin kaatuu Kanerva hypnotisoituna.

    Eihän se muuten kaadukaan. Hyvä se on herran virkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta Noora Karma onkin mentalisti eikä taikonautti, kuten Solmu Mäkelä aikanaan.

      Poista
    2. Huijareita molemmat. Kyky se kuitenkin on, osata ennakoida ihmisen mieltä ja täten pystyä vaikuttamaan siihen.

      Minulla oli, ja on varmaan jossain vieläkin Solmu Mäkelän taikakirja. Se oli hyvin selkeärakenteinen opas. Oli aina otsikoitu temppu, ja sitten se, miten se tehdään. Siitä oli kiva harjoitella temppuja, mm. vetää pöytäliina juomalasin alta pois ilman että vesi läikkyy.

      Poista
  14. Aikoinaan minäkin tapasin Noora Karman... tai ei sen nimi silloin sellainen ollut. Seija se oli.

    Äiti oli nimittäin pistänyt mun meneen kauppaan ostoksille. Ja mulla oli toisessa kädessä kassi ja toisessa maitohinkki. Naapuritalon Seija istui kilometritolpan päässä, nosti hamettaan ja sanoi "haluuks sää pillua". Kyllähän hän, kieltämättä, ihan erinäköiseltä näytti kun velipoikani... etenkin alapäästään. Ja minua houkutti... mutta en tajunnut mikä? Siksipä lähdin, varmuuden vuoksi, juoksee kamalaa vauhtia kotiin. (Maito vaan läikky maantielle.)

    Tällä samalla tiellä olen edelleen.

    VastaaPoista
  15. Minullapas taas kävi melkein päinvastoin. Juhani ja Raimo halusivat vetää minulta housut alas ja katsoa, mitä siellä on. Olimme heidän luonaan leikkimässä. Minäkin tunsin ihmeellisiä värinöitä, vaikka kauhistuinkin. Vanhemmat tulivat kotiin, ja se omituinen jännityksen kaltainen pelko loppui siihen. Jatkoimme leikkiä muina miehinä, tai lapsina siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No - tässä tietysti ahkeralle lukijallesi ensimmäiseksi tulee mieleen, että - mitä sieltä pöksyistä löytyi?

      - Ps. Ei tartte vastata jos kysymys on liika intiimi.

      Poista
    2. Vaalenapunaisten punttihousujen sisältä ei löytynyt ainakaan pippeliä, ei edes piilosellaista. Tai siis ei olisi löytynyt, jos.

      Joskus pojat muuten luulivat, että tytöt häpesivät paljasta pyllyään, kun he vetivät tyttöjen housuja kinttuihin.

      Ei se niin mennyt. Tytöt häpesivät housujaan, niiden kuntoa. Ei ollut pitsipöksyjä, vaan minullakin oli raappahousuja ja karmeita villahousuja. Sitten oli sukat ja sukkanauhaliivit ja paljas reisi siinä villahousun puntin alla. Minusta tuntuu, että minua karvasteli koko lapsuuteni ajan, milloin hihat, milloin housun puntit. Olin vähän prinsessa iholtani.

      PS Liikuttavin kertomus blogeissa ikinä on Raunon R:n kertomus villahousuistaan. Etsikää se käsiinne, se on hieno. Itken vieläkin, kun muistan sen.

      Poista
    3. PS Anonyymi avulias, ei linkkiä kiitos. Se joka tahtoo löytää, löytää kyllä. Juttu sopii lukea hiljaisuudessa.

      Poista
  16. Ensimmäisen kerran minä pillun olen nähnyt kun olin kahdenvanha. Olin teletappi-ihminen. Naapuriopettajan tyttö - myös 2-vanha, eikä nimeltään Seija - tuli meille ilkosillaan... oli kesä ja kuuma. Ihmettelin, kun se oli niin jotenkin pullea - kuin melooni? - ja riisuin itsekin itseni alastomaksi. Mee pidettiin toisiamme kädestä kiinni ja käveltiin ja naurettiin. Ps. Kunnes siihen tuli isäni joka sanoi .. mikko, pistäppäs pöksyt takaisin jalkoihis".

    Kai mää sitten pistin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on nyt puututtava. nimittäin ei lapsilla ole pillua. Se on sukukypsän naisen peli, ettäs tiedätte. Tyttölapsilla on pimppi tai etupeppu.

      Poista
    2. Mistäs minä sen olisin tiennyt? Siinä iässä. Höh. Mitä teillä milloinkin jalkojenne välissä on?

      (Voi Vittulan Väki. - En Paremmin sano.)

      Poista
  17. Vähän aikaa sitä sai nauttia että ei ole mitään sukupuolta. Se oli kivaa. ("Se oli kivaa. Niin kauan kun kesti". Sanoi Aisha - erään huonosti menneen sukupuoliyhdynnän jälkeen. Niinpä niin, ei se selittelystä parane...)

    Siinä mielessä mä oon mielummin vaikka bi-seksualisti että en mää rupee ottaa mitään paineita siitä millä lailla mun tarttee panna. No voihan pippurijuuri! - Minusta paneskelu on samaa kuin olisi uskossa: eihän sitäkään koko aikaa tartte todistaa! (Työnnä vielä Sentti, pastori Pentti?)

    Ps. samperi kun mää olen vihainen. ja eniten mua kyrpii se että mä en tiedä mille? noita paarmojakin tossa lentelee... ei muuten lentele kauaa (nousee ja hakee haulikon)

    The End.

    VastaaPoista
  18. Jos olisin Jari Tervo, aloittaisin seuraavan romaanini "Eilen ammuin itseni. Tänään olen tässä. Erittäin kummallista".

    Riku aina haukkuu Tervoa. Varmaan syystä... Ei Tervo kaikkein huono kirjailija kumminkaan ole. (Ja mitä vittua sitä kaikkia kirjalijoita ees lukee. Antaa lasten-lasten-lasten lukea, jos kiinnostuvat. Itse voi katsella vaikka... vaikkapa... taktoria. (Jos sellainen sattuu siitä menemään ohi. Tai ambulanssi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervo oli erittäin hyvä humoristi. Sitten alkoi arvostusta ja lukijoita keräämään. Sontaa kirjoittavana vakavistina ei pysty kärkisijoille, huonompia on vain n. 200. Kaikki muut romaaneja kirjoittavat suomalaiset. Ovathan ne ihan paskoja, jonkun se on sanottava, kun kriitikot eivät kehtaa. Paskaa lapsille ja romaanin kirjoittajalle lehmänkello kaulaan ja muita mitaleita. Yritin Tontin Salia lukea, tulin vihaiseksi ja ajattelin että osaan minä itsekin apukoululaisen tekstiä kirjoittaa, mutten yhtä huonoa. Hyi saatana kaikille tasapuolisesti, Helsingin yliopistossa oppia saaneet eivät osaa kirjoittaa lainkaan.

      Poista
    2. Voisiko olla niin, että Tervon laji ei ole fiktio, ollenkaan? Hän on parhaimmillaan nopeissa oivalluksissa, joissa huumori tulee samantien pintaan. Pakinat, kolumnit, lyhyet erikoiset, puhumalla esittäminen.

      .

      Poista
  19. Tontilta minä luin netistä Lande Lindforsin elämäkerran arvostelun. Ajattelin, että kyllä se kipeää tekee, kun joku kertoo epätasapainoisuudestaan ja silti on valovuoden fiksumpi kuin arvostelijansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla toisaalla luin kirjailija- ja kirjallisuusblogeja. Niissä on alkanut keskustelu kirjablogeista, joista on nyt kirjoitettu tuore teos.

      Mikä siinä on, että varsinaiset kirjablogien pitäjät (naisia järjestään) kirjoittavat kirjoista usein tavalla, joka saa pyörimään myötähäpeässä ja tuskassa. Toisin sanoen arvostelija ei mielestäni ole millään lailla kirjan tasolla. Mistään ei ilmene, mitä hän ajattelee kirjasta, mikä sen merkitys on, minkälaisia analogioita se mieleen tuo, ts. hän ei kytke kirjaa mihinkään olevaan tai edes menneeseen, kunhan selostaa vaan heppoisen ja viihteellisen lukuromaanin.

      On hyviäkin arvostelijoita ja esittelijöitä. He ovat kuitenkin usein itsekin kirjailijoita tai lahjakkaita kriitikoita. Yhä enemmän pidän Melenderistä. Siinäpä ketään kumartamaton ja mihinkään sitoutumaton kirjoittaja ja ajattelija.

      Poista
  20. Täytyy nyt sanoa että Riku on oikeassa. Ihan kaikessa. Yhdyn häneeen. (Siis noin kuvannollisesti.) Siis jos on kerran elämässään - kuten minä - tavannut Lande Lindforsin, sitä ei unohda. (Paitsi jos tulee dementia. Toivottavasti.) Jos pitäisi äänestää maailman kaikkein itsekeskeisin ihminen, niin minä - kun ensin hermostuisin omaan peilikuvaani, ja raakkaisin itseni tästä kisasta pois - äänestäisin joko Adolf Hitleriä tai Pertti Lindforsia. - Jompaa kumpaa kumminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota ei kai edes Lindfors itse olisi pyrkinyt kiistämään. Minä sanoisin, että oli paljon Hitleriä mielenkiintoisempi persoona. Tonttikin on mielenkiintoinen, esimerkiksi Juicen tontti, jonka julisti ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi.

      Poista
  21. Arvo se ketään kumartemallisuuskin on. Kumartelee ketä Kumartelee, mutta kunhan kirjoittaa kumartelematta.

    Ja höpö höpö, kuinka sellainen olisi mahdollista. Jos kuitenkaan ei itselleen kumartaisi, olisiko se liikaa vaadittu. Kertoisi jostain muusta kuin kirjailijan ongelmista kun viiskymppisenä taide-eläkettä hakee. Ettei aina olisi Katjan häntä kainalossa tai muuta henkistä epävakailua.

    VastaaPoista
  22. voi vittu kun mää olin taas ilkee

    Pertti oli kiva ihminen! (eihän se nyt - saatana soikoon! - hänen vikansa ollut että minä en häntä ymmärtänyt.) Päin vastoin.

    VastaaPoista
  23. Rauno on vähän samanlainen ihminen (Rauno Räsänen). Jos meinaa nimittäin ymmärtää hänen päreitään, siihen pitää valmistautua. Ensimmäiseksi pitää ottaa Pyjaama pois päältä ja vaihtaa se Oleskeluasuksi. Sitten pitää pestä hampaat. Ja muistaa Kurlata. Ja vetää kuivat. (Tämä ei ole välttämätöntä. Mutta aika suotavaa.) Vasta sitten... niin, kun on pannut hammasharjan Pepsodenttin viereeen, ja on ottanut aamulääkkeensä, voi avata
    http://actuspurunen.blogspot.fi/
    blogin.


    Ps. Älkää kokeilko tätä jos olette yksin kotonanne!!!!!

    VastaaPoista
  24. Mutta Riku käy tässä vieleä kuumempana kuin minä? Sehän on ihan mahdotonta?

    Multa ainakin paloi venttiilit. Ihan menivät... poroksi. (Pen-le.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen useimmiten oppinut peittämään, jos venttiilit palavat ja suutun. Linforsin tieteellisiä ansioita en osaa arvostella, mutta persoona kiinnostaa. Hän kai oli ihminen, jota säännöt tai "pitää olla" eivät pidätelleet. Päästeli kovaa ja korkealta silloinkin kun tiesi olevansa väärässä. Ja pani, voi jumalauta että se pani sillä akateemisesti todetulla jättikyrvällään.

      Poista
  25. Minulla on venttiilit tallella, mutta hihna löi tyhjää, myönnän auliisti tyhmyyteni koskien tätä marxilaista filosofia. Luulin nimittäin ensin, että herrat puhuvat Kreivi Pertti Lindgrenistä, joka taas on minun suosikkejani lupsakoilla kanalauluillaan ja välkehtivällä hammasrivillään.

    VastaaPoista
  26. Tätähän me rakastamme, Kirsti... eikun Iines. Tämä Pertti on kyllä hurmaava ihminen. Jos olisin nainen (katsoo alkkareihinsa) jota ikävä kyllä en ole, niin menettäisin ainakin osan siveydestäni Hänelle. AIvan vapaaehtoisesti.

    http://www.youtube.com/watch?v=R2bororEPFo

    VastaaPoista
  27. Muistan, kun juttelin hänen kanssaan, se oli Joensuussa, Kareliassa. Minä olin hyvin nuori, hän oli oman ikäisensä.
    Pertti oli saatanan saatanan vittuuntunut tuohon laulaja-imagoonsa. Hän sanoikin ettei hän tätä kauaa jaksa. (Samalla kun yritti iskeä mua. Kyllä. Mutta siihen tuli Kirsti väliin, joka sanoi "minä olen varannut Mikon täksi illaksi." - Käytiin kyllä Pertin kanssa katsomassa, siis kolmistaan, suraavana päivänä Joensuun Kesätetterin esitys. Joka oli niin huono etten muista siitä mitään. Muistan vaan kun Pertti koko ajan kähmi Kirstiä... ajattelin, vaikka en vielä kyynikko siihen aikaan ollutkaan, että ei kaise (siis Kirsti) siitä säry...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luojan kiitos, Mikis, et päästänyt Kreiviä klittaa soittamaan sillä sehän olisi kyllä johtanut vastustamattomaan hirviotteeseen. Ja se olisi ollut menoa sillä eihän pyyssä ole kahden jakoa.

      Poista
    2. Hyi olkoon, Anonyymi, olet karkea, eikä karkeudessa ole huumoria. Jatkossa poistan tällaiset jallumaiset kommentit.

      Yhden tason lukijoille: tässä ei kielletä seksihuuumoria.

      Poista
  28. Tiedän "hirviotteen"... Tiedän! (Joskus se jopa toimii.)

    VastaaPoista
  29. Nyt kaikki satunnaiset Iineksen blogin lukijat alkavat kuumeisesti miettiä että "mikä ihmeen hirviote". - Äläpäs kerro, Anonyymi!

    Ps. Mä muuten muistan kun Tabermanni ehdotti tätä Tervolle, senaikaisessa Uutisvuodossa, niin molemmat punastuivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerronpa kuitenkin.

      Olin kesätöissä Joensuussa j o k i n aika sitten. Käytiin kaverin kanssa ottamassa minivoguet keskustan kampaamossa. Vaikka toimenpide oli maalikylissä aika tavanomaista siihen aikaan niin neitokaiset heti tiedustelemaan olettekos te siitä Danny Showsta. No, tietenkiin oltiin – basisteja.

      Lähdettiin sitten viikonloppuna liftaten Martonvaaralle tansseihin. Päällä oli tietenkin kukkapaitaa, maxipituista villatakkia ja muuta ärsyttävää. Suvun ainoana kiharapäänä turpaanhan siinä meinasi tulla vaikka ei juuri edes vittultu, muuta kuin pelkällä olemuksella.

      Poista
  30. Tässäpä Anonyymille esimerkkiä: tuo mikiksen ylläoleva kommentti hirviotteineen sen sijaan on hauska. Sinäkin mainitsit hirviotteen, mutta kokonaisuus ei sisältänyt elämänymmärrrystä, vaan typerää seksilehtitasoa.

    Pitäisi tajuta vivahteita. Julkeus ja karkeus on kuvottavaa, ja vaatii syvällistä huumorintajua osata kirjoittaa niin, että seksikuvaus ei ei ole a) opettavaisen tosikkomainen b) karkea. Kummatkin yhtä turhia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rautalankaa Anonyymille: Jo sana "klitta" on halventava, halpa ja ruma. Vähemmästäkin naiselta menee himot ja halut mäkeen, jos mies käyttää noin tyhmää ja aivotonta ilmaisua. Minä heittäisin klitankäyttäjän alta aikayksikön mäkeen ennen kuin ehtii kissaa sanoa.

      Poista
  31. Ja tarkoitan, ettei tartte tulla saivartelee, että Tommy Tabermann ehdotti Jari Tervolle, että hän voisi kokeilla vaimoonsa "hirviotetta"... Ja sitten kumpikin punastuivat.

    VastaaPoista
  32. Joku voisi tietysti kovien sanojeni kysyä, että luetko noin laajalti uutta kotimaista romaanikirjallisuutta. Enhän minä lue sitä juuri lainkaan, siinä ei ole mitään mikä vetäisi puoleensa. Ehkä joku hyvä on mennyt ohi - tästä en kuitenkaan ole varma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä helpotus! Minä jo luulin, että olet piilonimellä esiintyvä Jukka Sepon Sepon Seppo.

      Poista
    2. Mutta kuka onkaan Jukka Seppo?

      Poista
  33. Täällä puhutaan VAIN levottomia. Huomaa, että olen kesannolla. Päivän lehdenkin luin nyt vasta, kun olin kuvannut lisää hepokatteja ja leikannut nurmikon. Nyt laitan ruokaa ja aion lukea lehdet jälkiruuaksi. Ehkä jotain mullistavaa tai mielenkiintoista on maailmalla tapahtunut.

    Huom. Tämä ei tarkoita seksipuhekieltoa. Hirviote naurattaa kyllä minuakin. Ja tästä voinkin kertoa anekdootin. Olimme vuosia sitten tulossa Meritietä autolla mökille, takapenkillä mummi, etupenkillä minä ja tyttäreni. Nousimme juuri mäen päälle ja yhtäkkiä näkökenttäämi piirtyi uljas hirvi kaarineen. Kirkaisin HIRRRVI ja vempautin rattia keskiskaistalle, jolla onneksi ei ollut vastaantulevaa autoa. No, se hirrrvi olikin rullahiihtäjä, jonka muhkeat ja köyryt muskelihartiat piirtyivät vastavaloon hirven muotoisina.

    Tapaus jäi elämään. Aina kun ajamme samaista ylämäkeä, tyttäreni kirkaisee juuri oikealla kohdalla että HIRRRRVI. ja sitten me nauretaan niin että vesi tippuu silmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on maalattu piruakin isompi mörkö seinälle.

      Silti täytyy kiitollisuudella ottaa vastaan noinkin masiivinen ja tyhjentävä arvostelu minkä pienestä välispiikistä sain oskaseni. Harva kirjasarjan tekijäkään, saati pienoisromaanin tai novellin kirjoittaja saa aikaan moista tunneryöppyä koko teoksellaan saati sitten yhdellä sanalla.

      Olenkin vakuuttunut siitä että tiivistys ja sanoman viileä rouheus on vain hyväksi vapaamuotoiselle tekstille. SE, että puhutaanko ladonovista vai klittoista eroaa ehkä vain sosiokulttuurisesti ei niinkään semanttisesti. Onhan termi "kuin ladonovi" vanhaa rehevää vitsinkerronta perinnettä ja kansankulttuuria rahvaanomaisuudessaan siinä missä "klitta" on runollinen, peräti soinnillisesti väräjävä termi, toki huomattavasti tuoreempi.

      En haluaisi edes etsiä tuolle aistikkaalle, lemmen maljasta työntyvälle pikku, pikku nuppuselle muuta hellyttelynimeä. Tuntuu kuin siinä rikkoutuisi koko sen taika, kuin heittäisi veden kalvoon kiven murikan.

      Sentään suostuin kuin salaa kuvittelemaan vähän rouheampaa vertauskuvaa tuolle pikku nuppuselle. Tuossa ladonovi -genressä ainoa oikea vertaus, leikkimielisyyttä ja nautinnollisuutta unohtamatta, sehän on kuin leikkimökin kurkihirsi.

      Poista
    2. Käyttämäsi teinixmäinen "klitta" ei ole rouhevaa kieltä, vaan kesäapulaistason keskikaljalespausta. Sitä käyttävät mitä luultavimmin miehet, juotka eivät eläissään ole kirjaa lukeneet tai kuulleet puhuttavan siitä, että seksi ei ole klittassa, vaan korvien välissä. He ovat juuri niitä miehiä, jotka esittävät naiveja kysymyksiä seksipalstoilla: saako nainen orgasmin kävellessään, kun farkun sauma hinkkaa peräaukkoa.

      Poista
    3. Todellakin, korvien väli ratkaisee. Jotkut voivat saavuttaa pelkällä sauma stimulantilla hekuman huipun. Kivat heille. Teinix sanonta on muuten mekoista lespausta niin kuin itse lespaus sanakin. Pyrkisin välttämään.

      Poista
    4. Lue oikein, tästä nimenomaan ei ollut kyse, korvien välistä eli mielikuvista. Niitä esimerkkini miehet eivät osanneet ajatella.

      Kyse oli siitä, että oikeasti on pilvin pimein miehiä, jotka eivät tiedä, että orgasmi on korvien välissä, eikä haarojen välin mekaaninen hinkkaaminen ilman mielikuvaa tuota yhtään mitään.

      Poista
  34. Kritiikeiltä minulla on hiukan kieltämättä naivi toivomus; haluan saada tietää, onko kirja minun makuni mukainen. Usein se tarkoittaa yksinkertaisuutta, kriitikon oman älykkyyden ja tietämyksen todistelu ei sitä aina tue. "Oikeita" kritiikkejä minä en lue saadakseni niinkään tietoa arvostelun kohteesta, vaan kritiikin itsensä vuoksi.

    Nehän usein ovat kuin Höyry Häyrysen urheiluselostukset muinoin; pelistä ei saanut minkäänlaista käsitystä, mutta jutut olivat jännittäviä ja mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
  35. A. en tunne lindström nimisiä herroja ollenkaan
    B. en lue kritiikkejä (kun en kovin ehdi lukea kirjojakaan)
    C. nurmikkoa ajaa meidän taloyhtiössä joku muu
    D. hirviote on kai joku painiote? (ei, en tarkoita että jonkun pitää se selittää)



    ...mutta muistan Höyryn selostukset!
    Ennenvanhaan urheilu oli kivaa. Nyt se on niin steriiliä.

    nimim. kirsti kareliasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsti kareliasta, hirviote on sanana niin hupaisa, että nauran sitä mielikuvaa, jonka se mieleeni tuo.

      Voisin uskoa sanan tarkoittavan samaa kuin "köyriä", siis niin, että mies touhuaa muskelinhartioin kuin hirvi. Eivät siis ainakaan lähetyssaarnaaja-asennossa, joka erään tutkimuksen mukaan on suomalaisille mieluisin. Kaikkihan haluavat esittää, että heillä on hirveän monipuolinen seksirepertuaari.

      Poista
    2. Hirviote on koko kämmenen kattava ote jossa osa sormista manipuloi vaginaa ja osa anusta.

      Poista
    3. Anonyymi, olet tylsä (ja vähän typerä) ihminen.

      Poista
    4. Ja karkea ja huumorintajuton.

      Poista
  36. Täälläkin lienee läsnä ihmisiä, jotka ovat lukeneet Linnan "Pohjantähden". Siellä on mainio kuvaus Koskelan torpan pärekattotalkoista.
    Talkoisiin ilmestyi myös räätälimestari A.Halme, joka pyrki kaikessa sivistämään lähimmäisiään. Niinpä hän, kun oli päästy ja sahdin juontiin, aloitteli keskustelua naiskysymyksestä. Siis naisten oikeuksista ja asemasta jne.
    Ei olisi pitänyt! Kohta joku nauraa rähähdellen kertoi "Tuhannen riemun Liisasta" ja ylipäätään jutut menivät varsin kauas Halmeen tarkoittamista aiheista.
    Näyttää siltä, että tämä asia ei ole muuttunut miksikään vuosikymmenien saatossa.

    VastaaPoista
  37. Tuhannen riemun Liisa, kas, siinäpä nimi naiselle.

    Tuossa on kyllä muututtu, että tuhannen riemun liisoja ei enää pidetä kummoisinakaan ihmeinä, kaikkihan riemuitsevat kaikkien kanssa nuorten maailmassa - katsokaa nyt vaikka puoli jaksoa tositeeveeohjelmaa, jos jaksatte. Siellä kundit mainitsevat varsin yleisesti heillä olleen satoja petikumppaneita tai panoja ne heidän kielellään ovat. Ja naiset antavat näissä ohjelmissa samantien ja tekevät sen kameroiden alla, peitto vaan heiluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He ovat sisäistäneet seksuaalisen tasa-arvon. (Ehkä väärin?)

      Poista
    2. Varmaan ovatkin sisäistäneet seksuaalisen tasa-arvon, ja se on ajatuksen tasolla hyvä asia.

      Se kertoo minusta lisäksi siitä, minkä olen ennenkin maininnut: seksi on arkipäiväisempi ja mainettaan pienempi asia. Sitä ei harjoiteta siksi, että se olisi suurta, vaan siksi, että se on lopulta aika pientä ja ohimenevää, jopa merkityksetöntä.

      Tässä en nyt sitten puhu omista tuntemuksistani, vaan käsityksistäni seksin merkityksestä ihmisen elämässä.

      Poista
    3. "Hiekan vai vallankumouksen helinä?
      Maisema on harsea.
      Ei puhuta.
      Elämän onnellisista hetkistä, itse tapahtumista,
      yhdynnöistä,
      ei jää kovin paljon mieleen."



      P. S-koski

      Poista
  38. Hihkaisen tähän väliin tientekotalkoista, että olen minäkin nähnyt Lande Lindforsin ja sitä paitsi omistan yhden Landen kirjankin, jotain tieteellistä marxismia se oli, ja olen sen jopa 19-vuotiaana lukenutkin. (Ymmärsin siitä sen verran, ettei tällainen filosofifeereus ole minua varten.)

    Tervosta olen ennenkin maininnut, että hän on hirrrveän hyvä kirjoittaja. Mutta ovatko hänen kirjoitelmansa hyviä, se onkin toinen juttu. (On ne yhtä hyviä kuin monen muunkin ja jopa parempiakin.) Hänestä olisi tullut hyvä copy, ellei hän olisi hieman rajoittunut.

    Palaan vielä Iineksen isän hohtimiin. Esitän arvelun, että ne ovat sittenkin linjapihdit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tarkoittamani hohtimet nyt kaupungissa, samoin tongit/pihdit ja isän vasara. Olisin valokuvannut ne ja pannut kuvan tähän, mutta otan kuvan kun kohta käyn kaupungissa ja palaan asiaan, jos se on vielä ajankohtainen.

      Linjapihdeistä en ole kuullutkaan. Toisaalta kieli-ihmisenä arvelen, että hohtimet eivät olekaan ne, mitä tarkoitan, sillä sanan monikkomuoto viittaa siihen, että hohtimissa on kaksi samanlaista vastakkaista osaa, vrt, sakset, housut eli kaatiot, kiikarit, silmälasit, pihdit, tongit.

      Tässä tarkoittamassani työkalussa on vain yksi varsi ja kierreruuvilla vehkeen leuka avautuu ja sulkeutuu. Mikä sen nimi sitten olisi, kun ei se voi olla monikollinen?

      Poista
    2. Päivänselvää, jakoavain. Joko sellainen missä leuka kipeää vartta pitkin ylös alas tai sitten avautuu hiukan alaviistoon. Takavehkeisestä en mainitse mitään.

      Linjapihdit on eräänlaiset "paskaraudat".

      Poista
    3. Suosittelisin nostamaan nuo Paasikiven aikaiset työkalut porstuan seinälle jälkipolvien ihmeteltäviksi. Huonoimmatkin honkkarivehkeet tarjoaa paremman toimivuuden ja käytettävyyden etenkin kun isätä pojalle mentaliteetti ei tule kysymykseen.

      Nostalgia on vain kivaa jossittelua.

      Poista
    4. Höpsistä, vanhat huonekalut ja työkalut ovat monin verroin parempilaatuisia kuin uudet lastulevy-ikeat ja puoliksi muovia olevat nopeasti rikkuuntuvat halvat työkalut.

      Toki uutta automaattista vehjettäkin löytyy, mm. akkukäyttöisen ruuvinvääntimen olen kokenut käteväksi, samoin hiomakoneen. Ja vaikkapa klapikoneen kirveen tilalle. Sähköporankin ostan, jahka tarvitsen.

      Poista
    5. Suunnittelun tärkeydestä?

      Hiukka ihmetyttää se että liiterin pohjalautoja sullotaan jätesäkkeihin. Jos puu on todella lahoa voi sille näyttää hiukan kirvestä ja hajottaa sitä sitä hieman niin se kelpaa muun karikkeeen, lehtien ja muun puutarhajätteen tavoin tontin tasoiteaineeksi. Kaikki kevään ja syksyn haravointijätteen voi kärrätä viettäviin kohtiin täytemaaksi.

      Ylipäätään, ylivoimainen kustannusten tasaaja on sen tosiasian tunnustaminen ettei ilmaisia lounaita ole. Joka paikkaa käyttää maksaa käytöstään pakollisiin menoihin liittyvän osan. Yteisomistuksessa olevien kiinteistöjen ja kesäpaikkojen ikuinen ongelma on se, kuka maksaa ja kuka tekee työt.

      Varsinkin Suomessa on lainsäädännöllisesti mahdollista roikottaa jakamattomia kuolinpesien omaisuuksia vuosikymmeniä ja se on aika usein johtanut siihen ettei yhteistä omaisuutta itse asiassa hoida kukaan.

      Poista
    6. Kestävyydestä en toki maininnutkaan mitään enkä IKEASTA.

      Poista
    7. Vielä Lindforsista, ettei tietoni riitä arvioimaan hänen kompetenssiaan filosofina. Älykkyydestä kertoo, että monet oikeistolaisetkin häntä jollain tapaa arvostivat tai ainakin sietivät. Ryyppäämiset ja muut tietysti haittasivat uraa, tohtoriuskin tuli vasta 70-luvun lopulla, kun oli korkin saanut kierrettyä kiinni.

      Tottakai hän oli äärimmäisen rasittava, kaikki hänessä megalomaanista; omakehu, äärimmäisyyksiin menevä ryyppääminen, jossa partavedetkin kelpasivat, pakkomielteisyydeltä tuntuva panemisen tarve ja mitä kaikkea muuta. Mutta kaikista näistä hän muistelmissaan puhuu suoraan eikä kaunistele.

      Kukaan joka änkeytyy räkäkännissä Gerorg Henrik von Wrightin, Oiva Ketosen, Järnefeltin ja muiden filosofien vanhojen äijien kokoukseen Säätytalolle ja samaan sikakänniin haukkuu koko köörin, ei voi olla läpeensä paha.

      Tai voisiko sitä olla mies, joka yliopistolla pyöritti sormea ohimolla idiootin merkiksi, kun von Wright puhui. - Ei voi.

      Tontti ei voinut kirjoituksessaan ymmärtää, että joku ylistää hulluuttaan. Itse kun on sellainen plakaattien ja kiiltävän keräilijä. Halveerasi sitä kun Lindfors ei itse kirjoittanut muistelmiaan, vaan antoi toisen kirjoittaa. Ehkäpä Tontin kannattaisi kokeilla samaa, jos aikoo vielä romaaneilla meitä ilahduttaa.

      Poista
    8. Tontin tasoitemaaksi, anonyymi?

      Tämä on metsäinen rinnemaasto, muhkurainen, kivinen, täynnä puunjuuria, jotka ovat nousseet maan pintaan. Ei ole pyrkimystä saattaa luonnontilaista maapohjaa tasamaaksi. Vain pieni osa tontista on tasoitettu, kaivinkoneella, tuotu täytemaata lavoittain. Vain se kohta ajetaan leikkurilla, samoin alue saunalta, joka on tasamaalla.Tasoittaminen muualta ei ole oikein mahdollistakaan, niin viettävää rinnettä tämä on.

      Sitä paitsi meillä on jo monta lahoavaa biokasaa muhimassa siellä sun täällä, täynnä lehtiä, kariketta, oksanpätkiä, kasvijätettä. On risukasoja, vuosien varrella kertyneitä, eivätkä ne maadu yhden ihmisen elämän aikana. Kaikkea ei voi polttaakaan, niin paljon biojätettä on hehtaarin alueella. Enkä aio kuluttaa kesiäni jätteiden pöyhimiseen ja oksien silppuamiseen, sitä silppua olisi varmaan pari tonnia.

      Olen valinnut yhdeksi tavaksi antaa lahoavien puiden maatua eläinten ja hyönteisten valtakunnaksi. Ihmiset siivoavatminusta muutenkin kotimetsikköjään liian steriileiksi. Naapuritkin ovat ahneuksissaan ottaneet metsiköstään talteen jokaisen risunpätkän poltettavaksi. Luonnolle ei jätetty ainoatakaan lahoavaa risunpätkää. Heidän metsikkönsä on kuin englaintilainen puutarha, säntillinen ja mielikuvitukseton, liian valoisa, avaraksi hakattu.

      Emme tarvitse siis enää yhtään mätää kyllästettyä puulautaa niihin kasoihin. Polttaakaan kyllästettyä puuta ei voi. Kyllä minä panen ne mädät laudanpätkät - niitä ei ole paljon, ehkä neliö tai pari, jätekuljetukseen, joka noutaa roskat sopimuksen mukaan. Viime vuonnahan tilasimme jättilavan, joka vei meiltä ja naapurilta kolmensadan euron edestä roskaa liiteristä, aitasta ja huushollista, että kyllä minä nämä jätehommat osaan. Ruokajätteet menevät kompostoriin, jonne menee myös vähän luonnon roskaa.

      Poista
    9. En ole lukenut tuota Jarkko Tontin Lindfors-kirjaa, enkä liioin mitään muutakaan häneltä, joten en voi sanoa juuta enkä jaata hänestä. Lindforsin persoona vaan alkoi kiinnostaa - häntäkään en tunne. Tuntuu kyllä aika tyypilliseltä hippiajan sovinistiselta känniääliöltä. Kirjan voin hyvinkin lukea, jahka se kirjastosta löytyy.

      Tuo jäi mieleeni, että Tontti "halveksi" sitä, ettei mies ole kirjoittanut itse muistelmiaan. Näinkö tosiaan oli, siis halveksi? Joka tapauksessa uskon olevani samaa mieltä siitä, että olisipa muhevaa saada lukea Lindforsin itse kirjoittama elämäkerta itsestään. Toisen käden tieto on aina vähän laimeaa ja ulkokohtaista.

      Poista
    10. Tontti ei toki tuota elämäkertaa kirjoittanut Hän kirjoitti siitä peeeeeeniskateutta tihkuvan arvostelun.

      Poista
    11. Alan päästä jyvälle!

      Poista
  39. Jos ja kun
    mä nousen kateederille
    on kiikun kaakun
    oonko grynderi tai kaaderi

    Jos toivot rakentajaa
    pysyy kiinni dekoltee
    sanon vain hohhoijaa
    oot pelkkä ilta tee

    sen sijaan palveluksessa
    jos toivot vaan
    oon sun satuprinsessa
    ja, niin myötäkarvaan

    Mun pohkeen kaari
    kun jossain välähtää
    antautuuko van vaari
    saanen, itse höynähtää

    VastaaPoista
  40. Tästä Anonyymin runosta en sen sijaan pääse jyvälle.

    VastaaPoista
  41. Totean siis lopuksi näistä isän vanhoista työkalusta, että ne ovat jakoavain, linjapihdit ja hohtimet eli siis sellaiset koukkupäiset pihdit.

    Arvelin siis jakoavainta hohtimiksi, hohtimia tongeiksi ja linjapihdeistä en puhunut enkä tarkoittanut niitä ollenkaan. Tulikos selväksi?

    VastaaPoista
  42. Huomenta! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Minäkin olen suunnitellut tiettyjä kotitöitä jo kuukausitolkulla! ;)

    Tämä Saunalahden mokkulayhteys muuttui (muka) 4 G:ksi viime kesänä yhden puhelinsoiton jälkeen, kun sitä tarjottiin. Meni ainakin puoli vuotta ennen kuin se yhteys toimi, vaikka sen piti tässä osoitteessa toimia heti. Ihan kohtalaisesti tämä on pelittänyt, paitsi että viime päivinä on joskus ollut hankaluuksia; liekö ukkosen tekosia. Joskus se ei ole löytänyt kuin 2 G -verkon.

    Tulen jälkijunassa, mutta lukaisin Filosofian puutarhassa -blogista hyvän kirjoituksen naisen mitätöimisestä pelkällä katseella. (Se löytyy nimellä Kesä ja himokkaat katseet ja liittyy Rosa Meriläisen avaukseen.)

    VastaaPoista
  43. Vai muuttui mokkula puhelinsoiton perusteella 4G:ksi. Dna:lla on erillinen mokkula 3G:lle ja 4G:lle, ja minulle 4G:n keväällä myynyt turkulainen puhelinmyyjä väitti 4G:n toimivan täällä kesämökkipaikkakunnalla. Äskeisellä käynnilläni tuon uuden mokkulan rikkouduttua täkäläinen myyjä näytti minulle kuitenkin koneeltaan kartan, josta selvisi, että täällä ei ole 4G:n peittoa ollenkaan, tämä on alueitten välissä. Nytkin siis 4G:ni käyttää vain 3G:tä, mutta minä maksan kalliimmasta 4G-yhteydestä, koska sopimusta ei voinut kuulemma purkaa. Kaupunkikodissani 4G toimii, mutta siellä minä en tarvitse mokkulaa, on nopea laajakaistayhteys pöytäkoneessa. 4G-alue kasvaa kuitenkin koko ajan, ja kai se ennen pitkää on maaseudullakin.

    Kaupungissa, joka siis on 4G-aluetta, tuo yhteys katkeili kaiken aikaa tai löysi vain 2G-verkon, ja oli yhtä hidas kuin vanha 3G-mokkulani, joka siellä oli erityisen kehno! Tosin täytyy mainita, että minulla on vaatimaton miniläppäri, ja toinen iso mutta äärimmäisen kehno läppäri, joten huono yhteys voi johtua niistäkin. Tyttäreni Macissa minun 3G-mokkulani toimi nopeasti, mutta 4G-mokkula tas ei suostunut asentumaan sille ollenkaan.

    Lukaisen tuon mainitsemasi kirjoituksen aivan kohta, nyt totean vain, että edelleen kummastelen sitä, että joku nainen ottaa nuo vartalokatseet merkkinä siitä, että olisi henkilökohtaisen kiinnostava - tajuamatta, että hän voisi olla katsojalle päätön torso.

    VastaaPoista
  44. Nyt kun sanoit, niin kyllä sain uuden mokkulan postitse. Ei se ihan niin vain käynytkään, että etäältä olisi pistetty lisää pökköä pesään vanhaan mokkulaan.

    Niinpä; en ymmärrä edes sitä, että miksi miesten ihailevat katseet ovat tarpeen. Tietenkin tuntuu hyvältä, kun itselle tärkeä mies katsoo ihaillen; ei tulisi mieleenkään pukeutua ja laittautua "ihmisten ilmoille" miesten katseita janoavalla tavalla.

    Kai joku huonoitsetuntoinen nainen kokee saavansa moisesta jotakin itselleen.

    VastaaPoista
  45. Toki on hauskaa, jos joku katsoo ihaillen, ilman muuta se hivelee. Mutta siis jos katse on selvästi vain vartalokatse, jonka nainen kuin nainen tunnistaa luullakseni, niin sitä en osaa kokea itseeni suuntatuvaksi, siis kokonaisuutena minuun. Minusta on jännempää, jos seksi syttyy muusta kuin siitä, mitä joka naisella on.

    VastaaPoista
  46. Kun näyttävät menevän täällä puheet vakaviksi, laitan leikkisän tietokilpailukysymyksen. Millaista naista kutsutaan Pimpsariksi? Tai paremmin: mitä Pimpsari tekee? Tunnetaan myös muodossa Pimsari.
    Ei löydy Googlesta, pitää tietää. Arvatakin saa.

    VastaaPoista
  47. Vähän hämää tuo iso alkukirjain, joka viittaa erisnimeen.. Ammattinimike se ei siis voi olla kuten hitsari. Pimpsikiven olisin tiennyt.

    VastaaPoista
  48. Juu, se iso kirjain tuli automaattisesti, en tiedä miksi. Mutta pimpsari oli sisävesien hinaajan yleishenkilö, nainen tai mies, tyttö tai poika. Hänen hommiinsa kuului niin kahvinkeitto kuin hinattavan tukkilautan silmälläpitokin. Pimpsari- nimike muuttui hiukan, jos sen perässä oli sukupuolta - pelkkä sosiaalinen konstruktio - ilmaiseva pääte. Naispuolinen - pelkkä sosiaalinen konstruktio - oli pimsityttö ja miespuolinen - sekin pelkkä surkea sosiaalinen konstruktio - oli pimsipoika.
    Tiedot ovat peräisin Laiva-lehdestä 2/2013.

    VastaaPoista
  49. Onpas hauska pimpsari! Vähän kuin pinkoja, tai ylöslyöjä.

    Eräältä neitokaiselta kysyttiin, kun hän oli viemässä kenkiään suutariin korjattaviksi, että pimpsataanko ne. Tyttö meni punaiseksi. Termihän tarkoitti suutarien kielellä, että karhennetaanko pohjat.

    VastaaPoista
  50. Pakko tunnustaa, etten miehenä tunne termiä "vartalokatse" muuten kuin mitä olen naistenlehdistä ja -blogeista lukenut. Ainakaan minun tuttavapiirissäni termiä ei käytetä.

    Sanoin jo aiemmin, että ei nainen VOI tietää, mitä mies ajattelee, ei edes silloin kun hän muka katsoo naista "alistavasti" hississä.

    Kun nykyään ollaan niin sukupuolineutraaleja, niin miksi naiset edes pukeuvat eri tavalla kuin miehet? Ja päinvastoin?

    Sieltä samasta syylähteestä löytyy ehkä selitys näille katseillekin.

    VastaaPoista
  51. Tapsa, taas olet ytimessä ja olen kanssasi samaa mieltä, niiiiin samaa mieltä.

    Olen tuhannesti moittinut omaa sukupuoltani siitä, että se valittaa vartalokatseita ja kuitenkin nostaa rintansa pramille, muokkaa jalkapöytänsä ja pohjelihaksensa kaaren pinkeäksi koturneilla, nousee lavalle niinsanoakseni, asettaa pakaroittensakin alle tukikaaret, vetää vyötärönsä luut suppuun tiukilla korseteilla ja tuskin hengittää trrkkyytensä sisältä minihame alapään kriittisimpien kohtien yllä, yläpäässä kaistale trikoota nännien päällä.

    Kyse on kuitenkin myös siitä, että vaikkei aseta ruumiinosiaan pramille, silti katsotaan mieluummin rintoja ja persusosastoa kuin silmiä tai hymyä.

    VastaaPoista
  52. Sinulla on outoja miesystäviä. Minut ainakin vietellään hymyllä. Se on jo niin harvinainen ilmiö, että herättää heti huomiota. Tissejä ja perseitä tulee joka tuutista.

    VastaaPoista
  53. Olen samaa mieltä, hymy on niin harvinainen, että siitä tulee mukava olo pitkäksi aikaa. Sellainen hymy, joka ei ole jonkun asiakaspalvelijan työnaamari.

    VastaaPoista
  54. Hymy harvinainen? Älkääs nyt.

    Toisaalta minä kyllä lopetin vieraille miehille hymyilemisen useaksi vuodeksi sen jälkeen, kun tuntematon mies, jolle hymyilin silmiin katsoen, tulkitsi hymyni viettelyksi ja yritti raiskata minut bussipysäkillä lähiössä keskellä kirkasta päivää. Viittaan aiemmin kertomaani. Nykyään uskallan taas hymyillä vienosti.

    VastaaPoista
  55. Ollaan me miehet aika paholaisia, juu. Hyvä kuitenkin kuulla, että hymyilemättömyys johtuu puhtaasti pelosta, eikä, kuten olin arvellut, ulkonäöstäni. Tosin olen pannut merkille, että joitakin naisia habitukseni suorastaan naurattaa. En pane sitä pahakseni, olenhan jo saanut elämältä kaiken, mitä kohtuudella voi vaatia.

    VastaaPoista
  56. Noh noh, Kolehmainen. En minä niin sanonut enkä ajatellut. Jotkut teistä ovat aika suoraviivaisia, kuten ovat jotkut naisistakin.

    Se nyt vaan on niin tyypillistä, että moni mies innnostuu liikaa ystävällisestä hymystä ja tulkitsee sen flirtiksi. Minä esimerkiksi en edes osaa flirtata, olen armoton tosikko käytöksessäni vastakkaista sukupuolta kohtaan tutustumistilanteessa. Myöhemmin minä olen se, joka humoroi.

    Eilenkin kun istuin viinilasillisen ääressä martalla ja Martilla, varoin tietoisesti koko ajan, jotten antaisi aihetta mustasukkaisuuteen. Minusta on mautonta ja typerää flirttailla varatuille miehille. Oikein epätoivoisen tyrkkyä.

    VastaaPoista
  57. "Se nyt vaan on niin tyypillistä"-fraasin taakse nyt voi sijoittaa mitä tahansa. Mielestäni hymy kuuluu tavalliseen, kohteliaaseen, ystävälliseen käytökseen. Äitimuorini tapasi sanoa, ollessani vielä pieni Kolehmainen, että maailmassa ei sellaista ihmistä olekaan, jolle ei voisi hymyillä. Hän oli tietämättään oiva tasa-arvokouluttaja.
    Nykyisin, kun kaikki on kaupan, on hymystä tullut niukkuushyödyke. Hymyä viljellään vain silloin, kun oletetetaan siitä saatavan jotain hyötyä. Asiakaspalvelijoille se on "työnaamari", kuten Riemuitseva Riku osuvasti sanoi.
    Ennen vanhaan sanottiin, että "hymyillään kun tavataan". Se oli silloin itsestään selvää. Nyt, jos hymyilet tuntemattomalle, varsinkin nuorelle naiselle, saa kuulla, että "vittuako siinä irvistelet, saatana", tai jotain muuta yhtä kaunista. Ilmeisesti tuo Iinekseenkin iskostunut kuvitelma siitä, että jokainen hymy olisi vaarallista flirttiä, on levinnyt hyvin laajaan jakeluun naissukupuolen - joka on pelkkä sosiaalinen konstruktio - keskuudessa.

    VastaaPoista
  58. No niinhän se minustakin kuuluu, tavalliseen kohteliaaseen ja ystävälliseen käytökseen, luonnostaan. Siksi hymyilinkin auliisti vieraillekin miehille, kaikille, aina siihen raiskausyritykseen saakka. Nykyään hymyilen siis taas.

    Vääristelet nyt sanojani, kun puhut Iinekseen "iskostuneesta kuvitelmasta", että hymy on vaarallista flirttiä. Minähän juuri sanon kommenteissani, että hymyn kohde se on, joka niin luulee, ei hymyilijä. Maailma vain on opettanut, että hymyilijä tulkitaan joskus vaarallisestikin väärin. Ei ole siis minun syyni, jos opin varautuneeksi hymyissäni sen vakavan rasikausyrityksen jälkeen, jossa mies tuomittiin ennestään ehdonalaisena vankilaan.

    VastaaPoista