20.6.2013

Spk, sivu 4: Pallogrillin ihanuudesta ja muusta




19.6. Koira paukuttelee salatuhnuja aivan jalkani vieressä. Kauhea kaasunhaju. En malta ajaa sitä pois, kun se vihdoin nukahti, eroahdistusta poteva olmiraukka, oma emäntä reissussa  Keski-Suomessa. 

Vieraskin kävi, tuli vain tupaan sisään ja istahti puhumatta televisiotuoliin, alkoi katsoa auki jäänyttä ohjelmaa, jota minä en katsonut. Sukulaismies, oli käynyt oma-aloitteisesti myrkyttämässä rantatieni rikkaruohomyrkyllä, traktorillaan. Viikko sitten muuan kylänmies oli käynyt huomaamattani  niittämässä puolet kukkapellostani, jolla kuvaan hyönteisiä. En kaipaisi ihan näin avuliaita naapureita suloisine niittokoneineen ja myrkkyineen. Tie on loppukesän ruskeapohjainen ja kuollut, minun kaunis luonnontilainen rantatieni, jonka verrella mesiangervot, puna-ailakit  ja kurjenmiekkaryppäät valtoimenaan lainehtivat, hyvä tietysti kulkea, mutta entä minulle tärkeät kukat ja perhoset? Serkkupoika nimitti myrkkyään kasvinsuojeluaineeksi. Maksoin hänelle kaksikymmentä euroa tuhotyöstä ja tarjosin kahvit voisilmäpullan kera.

Huomenna on mentävä ostamaan pallogrilli. Vanha heitettiin viime kesänä suuressa aitan ja liiterin puhdistusoperaatiossa roskalavalle. Kaasugrilliä en halua, sillä vain hiiligrillissä saa kunnon mustuneen kärtsämakkaran. En edes halua sisältä veristä pihviä tai vetelän mehukasta makkaraa, vaan kunnolla karstaantuneen kuivahkon  pökäleen, silloin harvoin kun makkaraa ja raavasta syön. Pallogrilli on ehdoton.

20.6. Grilli ostettu, tavaratalon ainoa pallogrilli, valmiiksi koottu esittelygrilli, muut olivat kaasugrilleja. On satanut yöllä, on ollut pilvisen ankeaa. Mutta nyt, tätä kirjoittaessani aurinko repäisee raon pilviverhoon ja työntää säteensä esiin. Meren puolella on iso sininen läiskä, idässä päin vielä pilviä. 

En yksinkertaisesti pysty nyt siivoamaan metsänpohjaa, ja siellä on epäsiististi isoja risuja ja oksia, joista saisi sahaamalla kivoja pieniä polttopuita. Uusi sahanteräkin on ostettu, vaan taas se naisväen uusavuttomuus: sahapukkini hajosi. Valmistetaankohan teollisia uusia sahapukkeja? Tahtoisin sellaisen, joka ei lahoa. Yhden  kylänmiehen piti tehdä jo viime vuonna minulle puupukki, mutta ei hänestä ole kuulunut mitään. Minä jopa kahvitin hänet etukäteen.

Aamun Hesarista luin järkyttävän rehtorishaastattelun, jota en malta olla mainitsematta, vaikka on juhla ja juhannus. Espoonlahden koulun rehtori Jukka Penttinen, vanha koulustara,  on sitä mieltä, että "kouluista tehdään vankiloita", sillä hallituksen esitys koulujen työrauhasta antaa kuvan mellakkaan valmistautumisesta. Kouluissa on töissä kyvyttömiä ihmisiä, jotka uskovat että rangaistukset tuovat ratkaisun, Penttinen lataa opettajista, joiden esimies hänkin on. Kuri ja järjestys eivät auta, vaan lapset tarvitsevat kunnioitusta ja hyväksyntää.

Tekisi mieli lyödä kantapäät yhteen ja kiljaista pippiduu! Mikä nerokas oivallus. Tuota ei vielä ole kokeiltukaan!

(Valokuva Iines, Lasisiipi juhannusviikolla)


66 kommenttia:

  1. Iines,

    pyytämättömistä myrkytyksistä huolimatta: veikkaan, että sinulle tulee upea juhannus! :)

    Varmasti saadaan nähdä, tästä ylihoivaamisesta huolimatta, kauniita luontokuvia myös jatkossa.

    Grillaus on minulle ihan vierasta. Meillä ei koskaan ollut omaa mökkiä, kun olin muksu; vuokramökeillä, oikein mukavilla ja kivoilla, käytiin. Matkustettiin junalla, kun autosta oli luovuttu (isän mielestä siitä oli enemmän harmia kuin haittaa pääkaupunkiseudulla).

    Nyt mietittynä: ekoteko, ja maailma pelastui! :) - Tykättiin matkustaa junalla kulloiseenkin kohteeseen, yleensä Savon suuntaan. Pikkusiskon kanssa kaivettiin eväät esiin jo Pasilassa. Meillä oli Henkilökohtaisille Tavaroille semmoiset paksusta kartongista tehdyt kulmikkaat pikkulaukut; niihin ei leluja mahtunut. Eikä kirjoja!!! Kauhistus!!!

    Me siskon kanssa meinaan leikittiin koulukavereilta salaa nukeilla vielä murkkuinakin; yksi pieni laukku saatiin pakata barbeille (ja ne eivät muuten olleet mitään normibarbeja, vaan leikittiin "Perheitä": kaikilla oli persoona, koti ja elämä; vaatteita ei juuri vaihdeltu). Pappa rakensi meille lepänoksista yhtenä vuonna saunan nukeille. Kiuas tehtiin hernekeittotölkistä; meidän homma oli etsiä rannasta sopivat tummat pikkukivet. - Ja Kuumavesiastia tomaattipyreepurkista; Pappa oli Tolkun Mies, ja Perusteellinen; mikään ei jäänyt puolitiehen...

    Aurinko- ja Nylund-perheiden Jaettu Loma-asunto oli aitan yöpöytä; kaikille tarkoitettu, mutta vanhempamme uhrasivat sen nukkekodiksi kättelyssä. - Säästin meidän nukkeja vuosia, meidän (siis siskon/minun) omille lapsille (oli meinaan melkoinen panostus ja nimenomaan itsetehty rekvisiitta pelissä), kunnes vintti ryövättiin. Normiahan toi on, mutta oikeasti meni pala elämää... Siskonmuksut alkoivat olla juuri oikeassa iässä nukkeleikkeihin. Vieläkin tulee paha mieli, jos sitä miettii. Eli ei mietitä! :)

    Kirjoja sai ottaa vain kaksi!!! Mikä oli kamalaa - mutta kun luin n. 30-40 lasten/nuortenkirjaa viikossa (Pappa oli Kirjastokaveri; hän raahasi saalistani Hesan keskustasta Forumin korttelista, missä asuimme, silloiseen pääkirjastoon, ja takaisin), parhaimmillani: pakkohan se oli rajoittaa... "Velho ja leijona" tuli yhtenä kesänä hyvin tutuksi.

    Ja saatiin me joskus isäntäperheen nuorisolta jotain lainaan. Parhaiten muistan kirjan, jota aloin lukea 9 v. Kun siinä meinaan merirosvot valtasivat aluksen, ryöstivät neidon, ja pakottivat hänet kahleisssa alasti pöydälle... Missä vaiheessa minä kilttinä ja varovaisena nörtti-nössönä vein kirjan äidille ja sanoin, ettei minun varmaan pitäisi tämmöistä lukea...

    Huoh! - No, se oli takaisin Viisikon pariin, ja varmasti hyvä niin. :)

    Grillistä: aina kun Pappa aloitti grillaamisen, alkoi sataa. Eli yleensä käristettiin makkarat mustiksi tontilla sijaitsevan majakan kupeessa, nuotiolla.

    Oli ne kivoja kesiä! :)

    Kivaa juhannusta Iines sinulle erityisesti! Kurjaa että on ollut suukopua ja varmasti väärinkäsitystä; näin se varmaan vain välillä menee.

    Kirjoituksesi sai muistelemaan ihania! :)

    P.S. Vieläkin kyllä mietityttää, mitä sille Ryöstetylle Neidolle loppujen lopuksi tapahtui.

    P.S.2 Äiti nauraa jäpistämiselleni vieläkin! :)

    Kivaa iltaa kaikille! :)

    VastaaPoista
  2. Char, pääkaupunkiseudulla auto onkin tarpeeton, ellei ole sitten sitä mökkiä kaukana provinssissa.

    Minä en ota paineita autoilusta, sillä se on välttämätön minulle. Raahaan sillä runsaat kasvini ja kukkani mennen tullen kesäksi mökille ja syksyksi kaupunkiin, samoin mökkipyykit ja muut tavarat, joita on paljon, muutaman ihmisen lakanapyykkikin jo tekee sellaisen kasan, ettei sitä bussissa kuljeteta.

    Kaikkihan nykyään saastuttaa, kun jopa mökin puulämmityskin on tuhoisaa luonnolle.

    Meillä on aina ollut hiiligrilli, etupäässä pallogrilli. Ja ahkerassa käytössä iltaisin. Nyt voisin koettaa saada aikaiseksi kiinteän kivi- tai tiiligrillin. Se olisi pihan sisutuselementtikin.

    VastaaPoista
  3. Saatiin "perinnöksi"Kivinokan pikkumökkiin ikivanha pallogrilli.Siinä se oli tontilla seissut kai useamman vuoden.Mutta toimii,toimii...Lämmitellään pihasta kaadetuilla puilla ja hyvin paistuu makkarat,jokaisen syöjän maun mukaan.
    Pojat sinne jostai raahasivat "sikagrillin",semmoisen tynnyriin viritellyn,jossa on jonkinlaiset"kahvat"myös kalan loimutukseen.Hyvin toimii puilla sekin isompaan tarpeeseen.
    Kaasugrilliä emme aio hankkia,koska näilläkin pärjätään ja sopivat ehdottomasti paremmin miljööseen ja meidän ajatusmaailmaan.
    Savustuspönttö toki on,ukon omatekemä,mutta sehän nyt on ihan VÄLTTÄMÄTÖN".
    Minulle ainoat välttämättömät ovat kukat.Kaikenlaiset,kaikenväriset...ja kynttilät,syksyiltoja varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut kokkaamiseen vihkiytyneet grillaajakulinaristit ovat sitä mieltä, että kaasugrilllillä ruoka kypsyy lähes samanlaiseksi kuin sisällä liedellä valmistettaessa, se ei ole oikeaoppista grilliruokaa, vähän vetelää ja pehmeää. Taidan olla samaa mieltä, kun kummmallakin tavalla valmistettua olen saanut maistaa.

      Hiiligrillillä valmistetussa on erilainen rapsakkuus ja maku, eikä oikeasti ruokaa tietenkään saa polttaa, vaan kun grillaa vasta hiilloksella, ruoka kypsyy muttei pala. Siitä se ehta grillauksen maku tulee.

      Kynttilöitä en osaa kesällä sytyttää. Ne tuovat niin vahvasti kaamoksen alkamisen mieleen, että tahdon siirtää ne myöhäissyksyyn.

      Poista
  4. Vai meni niityn myrkyttämään. Sanoi varmaan vielä: "Luannonviholliset myrkytin, ei niistä mitään tianaa. Tuas mulle HK:n blöötä ja Meiran sinappia ja oos vähän hiljempaa siinä, tää on hyvä ohjelma!"

    Pallogrillistä minulle mieleen tulee ystäväni, joka takavuosina piti matkailupaikkaa. Siellä kävi semmoinen niuho nipottaja nhl-miljonääri, joka vierailunsa päätteeksi jätti jälkeensä huoltoasemalta ostetun noin kahden markan grillin. Seuraavana vuonna palasi; oli tosi vihainen, kun grilliään ei mistään löytänyt, olivat kehdanneet sen roskiin kiikuttaa.

    Minä olen lueskellut kaikenlaista virtuoosi Heimo Haitosta, miehestä jonka kuolinilmoituksessa Hesari mainitsi kolme kertaa sanan "boheemi". Haitto oli myös suuri luonnon ystävä, melkein 11 vuotta asusteli Yhdysvaltain pusikoissa ja puiston penkeillä. Katseli taivaan tähtiä ja joi viiniä, kuin John Steinbeckin kirjan paisanot.

    Viulunsa soi niin kevyesti, että kyynel siinä voi tulla; mestari.

    Sibbe: Humoresque No 5.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrkytti rantatien, ei niittyä, niitystä puolet kaatoi toinen mies. "Jotta naisväen on pareve kulkki", sanoi aikoinaan selitykseksi.

      Rantatie on kyllä myös kuin niittyä, riippakoivujen reunustama "rakkaudentie" molemmin puolin, tienpielet täynnä kukkaa ja kasvia. Niin vehmas, että on usein nähty käärmeitä.

      Luonnossa liikkuessani löydän usein niitä parin euron kertakäyttögrillejä. Ihmiset jättävät kaiken moskan jälkeensä luontopaikoille ja vuorille, näköalapaikoille, jättävät kuin koira kakkansa, etenkin nuoret hyvinvoivat, autolla liikkuvat kermapyllyt. Auton ovi avataan, ja roskat lasketaan ulos.'

      Tuo on kaunis, ja Sibben Viulukonserttokin on ihanainen juhannuksena.

      Poista
    2. Jäi vielä mieleen kummittelemaan tuo kolminkertainen boheemimaininta.

      Sillä tietysti pestään kädet ja koetetaan myös selittää, miksi nero taiteilija unohdettiin niin tyystin ja jätettiin oman onnensa nojaan. Kun se kerran oli boheemi.

      Poista
    3. Häntä ei kai mikään pidätellyt kun alkoi polttelemaan. Pummina eli vuodet 1965-1976, ei juuri soittanut tuona aikana. Yksi kahden kuukauden kiinnitys hänellä sinä aikana oli Barbirollin johtamaan orkesteriin, mutta kiusaus Santa Monican rannalle oli liian iso. Lopulta pääsi jaloilleen uuden, kolmannen vaimonsa tavattuaan.

      Vaimonsa kanssa ajasta kirjoittama kirja "Viuluniekka kulkurina" on kiinnostava, mutta niin ympäripyöreä, ettei siitä oikein saa selkoa.

      Suuren taiteilijan totuusarvot saattoivat olla erilaiset kuin yleisesti. Kirjassa hänelle tulee ero amerikkalaisen miljonääriperheen tyttärestä ja hän kävelee ulos ovesta ottamatta mitään mukaansa. Mainitsee kauttarantain epämääräisesti eron syiksi oman alkoholin käyttönsä ja pelaamisensa.

      Muualta löytämieni tietojen mukaan hän muutti avioeron jälkeen kolmeksi vuodeksi Suomeen, oli tuona aikana täällä naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Silloin, 60-luvun alussa, levytti mm. tuon humoreskin. "Paavo Berglund pyysi, ajattelin että ne ovat varmaan helppoja, muutama päivä aikaisemmin katsoin; eihän ne helppoja olleetkaan! - En ehtinyt ulkoa oppimaan, nuoteista ne soitin."

      1965 muutti siis reiluksi kymmeneksi vuodeksi kulkuriksi. Tiskarin tai mitälie hommia teki toisinaan jonkun päivän rahaa saadakseen.

      Poista
  5. Noinkin voi elää, kulkurina, mutta luonnetta vaatii. Ajattelen niin, että pitää olla nimenomaan vahva luonne - en tarkoita perinteisessä mielessä vahva, vaan henkilökohtaisessa mielessä, elämäntaitelijuus on minusta vahvuuden merkki, sääntöjen noudattaminen ja norminmukaisuus ei välttämättä. Näin ristiriitainen näkemys minulla on! Kunnioitan kulkureita ja jonkin sortin renttuja, koska he ovat antaneet markkinavoimille ja normaaliudelle piupaut.

    Juhannus etenee. Täällä soivat kylän yli kirkonkellot, kello kaksitoista, ja kuuluttivat näin kaikille suven juhlan alkua. Hieno sää, kukkaniityllä oli kova hyörinä, siis ötökkämaailmassa.

    Naapurin vanhapoika pistäytyi tuomassa minulle juhannuskirjekuoren, jossa oli valokuvia mökiltämme puunkadon aikaan keväällä, kun kaikki puut olivat siinä pihalla nurin. Hän oli ottanut kun arveli, että minua kiinnostaa nähdä se sekamelska, jota en itse ollut katsomassa.

    VastaaPoista
  6. Aloin taas höpöttämään ihan muita, kun piti toivottaa.

    Oikein hyvää juhannusta! Ilmat ainakin ovat kuin Iines saunapolulla, kauniit kuin mitkä!

    VastaaPoista
  7. Höpöttäkää vaan, jos tänne kurkistatte, se on kivaa! Minäkin kurkistin, kun lataan juuri ottamiani kuvia käsittelyyn.

    Puukkotappelut ovat jo alkaneet, ja ensimmäinen humalikko ajanut jonkun mökkiläisen nuotion halki pihapiiriin veneellä. Ota sinä Riku vähän rauhallisemmin, mutta silti hauskasti.

    VastaaPoista
  8. Pippiduu ja hauskaa juhannusta blogiemännälle ja kaikille palstalla kävijöille!

    VastaaPoista
  9. Jussia! Välttäkää soutuveneestä kusemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Sari! (Kuu Kiltti.) Näyttäisit, zumba-johtajana, miten se tehtäisiin? (Veneestä Kuseminen.)

      nimim. "miehille myös tasa-arvoa, edes vähän."

      Poista
  10. Huomenta! Jokusia on hukkunut aviisien mukaan, mutta täällä on ollut rauhallista ja nätti juhannussää. Itseni piti katsoa yöllä superkuuta, mutta se jäi pilvien taakse, jotka nousivat mereltä päin. Tänään uusi superkuun katsomisyritys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Superkuuta odotellessa!

      Ja minä puolestani jään lomille; viime päivät eivät ole olleet a) kiinnostavia tai b) hauskoja.

      Moraalin käsitettä pohdin viime viestissäni, re Iineksen edellinen kirjoitus.

      Pohtikaa te lisää, jos siltä tuntuu.

      Kivaa kesää kaikille! :)


      Poista
  11. Päiväkirjauksesta.

    Kuvablogissa perhonen on selkeästi koivun sinisiipi mutta postauksen perhosen kuva oranssijalkoineen on jotain muuta kuin lasisiipi koska tuota punaista tupsua ei kuvassa näy, oransiista puhumattakaan. Laji on yleinen koko Suomessa kesäkuusta heinäkuun loppuun.

    19.6. Kauhea kaasunhaju kertoo vähäisestä liikunasta.
    Olisi aika yksinkertaista ja yksiselitteistä käydä läpi ne toimenpiteet jota tilaaja tai toisin sanoen palvelun kohde toivoo. Koska kysymys on spontaanista naapuriavusta niin toivottu loppuulos saavutetaan vain yhteisellä sopimuksella ja ymmärryksellä.

    Gillausvaihtoehtohtojen karsinogeenisuudesta ja lopputuloksesta voidaan akgumentoida loputtomiin.Pallogrilli ei ehkä kestä kaikkia terveysvaihtoehtoja.

    Jos edes ruohonleikkuu ei parhaalla hahdollisella tavalla onnistu niin miten voisi toimia rankempi metsänpohjan raivaus omin voimin. Sama koskee sahapukkia jos työ tilataan niin sopii vaatia että että se myös toteutetaan.

    Asia on loppujen lopuksi aika yksinketainen, jos velvollisuuksistaan ei yksin tai järjestettävin apuvoimin sellviä, niin ne täytyy tilata ns. alihankintana. Se joka tilaa, aina maksaa.

    VastaaPoista
  12. Koivun sinisiipi? En ole kyllä nyt kuvannut koivun sinisiipeä, eikä kuvablogissa ole tältä kesältä ainuttakaan muutakaan sinisiipeä. Siellä on yksi mustavalkoinen oranssiniskainen perhonen, jonka nimeä tiedustelen. Perhosasiantuntijat, olkaa ystävällisiä ja käykää katsomassa, tunnistatteko!

    Kuvablogin viime kesän postauksessa on yksi herukkalasiipi, jonka muuan teistä taisi tunnistaakin.

    Sen sijaan tämän postauksen perhonen on mielestäni lasisiipi, mutta varma en ole, voi olla jokin muukin - sinisiipi ei kuitenkaan. Kannattaa tässä yhteydessä vilkaista vielä kuvablogini toiseksi ylintä postausta, jossa tämäntyyppisen lajin edustajat kauniit lasisiivet ovat auki.

    Koiran kauhea kaasunhaju voi kertoa myös herkästä vatsasta ja salaa syödystä sopimattomasta ateriasta. Jo pari juustoviipaletta saavat vatsan sekaisin! Tämä koira on hoikka ja jäntevä, ei suinkaan sohvalla makaava syöttöpossu!

    Pallogrillaaminen on tietenkin vain kesän huvi, ja esimerkiksi makkaraa en syö talvella, kesälläkin aika vähän, koska ne ovat liialla suolalla pilattuja.

    Onnistuuhan ruohonleikkuu, vaikka tälläkin hetkellä oikea ranteeni on turvonnut ja kipeä ja tämä läppärityöskentelykin tuntuu. On vaan kiva vähän valittaa.

    Metsänpohjan perkaus ei sen sijaan onnistu, oksat ovat raskaita ja pitkiä, eivät risuja. Minun annettiin ymmärtää, etää metsänhoitoyhdistys huolehtii puun oksat hakekasaansa. Kävi kuitenkin ilmi, että miehet eivät nosta persustaansa koneen penkiltä: he eivät poimineet mitään käsin. Mihin kone ei pystynyt, se sai jäädä. Ainuttakaan oksaa ei siirretty käsin, vaikka se olisi ollut jättioksa, jota naisihminen ei jaksa käsitellä. Enkä minä mitään voi valittaa, en maksanut työstä mitään, kun annoin puut ja hakkeet Martan pinoon, kun Martalta kaadettiin isot määrät metsää. 30 - 40 isoa runkoa lähti minultakin.

    VastaaPoista
  13. Mökillemme hankittiin kaasugrilli jo viime kesänä, mutta pallogrilliäkään ei heitetty pois. Molemmilla on käyttöä. Nopeasti nuoriso kaasugrillillä loihti juhannuksena sapuskat pöytään, eikä laatua voi moittia. Poika grillasi pihvit justiinsa sopivaksi, kaikille kelpasivat. Tytär teki lisukkeita kaasugrillillä hänkin. Herkkusienet täytettiin sinihomejuustolla ja sienen ympärille kiedottiin ohut pekonisiivu. Sienipallerot pisteltiin tikkuihin ja tikut grilliin. Tuli oikein rapeita ja herkullisia, kahdeksanvuotiaskin pisteli niitä isänsä kanssa halulla, vaikka muutoin on aika pikkuruokainen ja hoikka poika. Nyt, kun juhannus on mennyt ja me miehen kanssa kahdestaan mökillä, on pallogrilli taas käytössä. Ajasta ei ole pulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossapa tuli valmis resepti seuraavaan grillauskertaan: aurajuustolla täytetyt herkkusienet ja päällä pekonisiivu. Kiitos, Delilah! Olen ehdoton aurajuustofani, tai siis yleensä homejuustofani, ja laajasti ottaen himokas juustofani. Leivällekin laitan mieluummin juustoa kuin lihaa.

      Jos lapsi syö halulla herkkusienen, sen täytyy olla erikoisen hyvin laitettu.

      Meillä oli aika tavallista, normipihvejä, possun luita ja ne kärtsämakkarat. Lisäksi folioperunoita.

      Poista
  14. Anonyymilla on varmaan paljon hyviä ns. "osaamisalueita". Minulla on hyvin vähän. Esimerkiksi ruohonleikkurikonetta en osaa käyttäää. Hyi h-vetti. (Täysperävaunurekkaa sitä jotui joskus peruuttelee Reberbahnilta Hampurin satamaan... mutta senhän nyt osaa kuka tahansa. Vaikka välillä joutuikin ajaa ykssunntaisia katuja takaperin.) Grillaakkaan en osaa koska en grillaa. Hiillostan vain. Enkä pelkästään piereskeleviä Hod Doggeja. Kerran nimittäin ajoin - minulla 12-vaihteinen fillari - traktorin kanssa kilpaa. Voitin, justa ja justa, mut just kun iloitsin voitostani (käännyin ja näytin pitkää nenää nufeldinkuljettajalle ja ja kieli pitkällä sanoille hälle "häh häh"), singahdin ojaan. - Siinpäs se, taas tuli uusi opetus. Joita mulla muuten on siunaantunut muutenkin. Mutta Nylalla enemmän; joskus sen pää oli kuin tilkkutäkki, täynnä tikkejä. (Sen pisimmät seurustelusuhteet olikin sairaanhoitajattaria. Toiseksi pisimmät suomenkielen opettajattaret.) Nyla keräsi pistiäisi, oli siinä Suomen Paras. Jos minä olisin määritellyt Koisoperhosen Sinisiiveksi - kuten Sinä, rakas MuumiPeikko - äsken teit, se olisi vetänyt kaikkein kaukaisimman hampaani pois mun suusta, hohtimitsetta. (Kyllä se niin karmee kundi oli. Oikea Kolossi.) Toisaalta ymmärrän ettei kaikkea ymmärrä, minullakin pakkaa välillä että en ymmärrä, esim. tätä nyt tässä, mutta en koskaan anna huomata sitä. Koska... oletko pannut merkille? - minä panin tänään!: kun ihmisiä katsoo silmiin, he joko kääntävät katseensa sivuun, häkeltyvät, tai katsovat takaisin. (Hyvin kiinnostuneina.) - Ps. Täällä nimittäin pidetään jotkut ihme tiedemiesseminaarit, Mikkelissä. Ja äsken hurmasin erään osallistusleidin niin että taitaapi olla että häneltä huomenna jäävät aamun 4-3 ensimmäistä luentoa seuraamatta...

    Nescio damnant (Hitto, entiedä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jokin maaginen hengenyhteys sinun ystävääsi Nylaan, hurmurimikis. Tunnen hänet, tiedän hänet, vaikkei hän varmaan ole se alta kulmain välkkyvästi katsonut, josta minulla on muistikuva. Tämä on kauniisti sanottu: joskus sen pää oli kuin tilkkutäkki. Se on parempi kuin että pää oli kuin haminan tori. Katso sinä, että se leidi pääsee sentään kävelemään, siis sinne luennolle.

      Poista
    2. Kuuleppas... kyllä tämä leidi pääsi luennoilleen ihan omin jaloin. Eikä ollut ollenkaan "anti-pihtikinttuinen", tai sellaista. (Kaikki muu, mikä meidän välillämme tapahtui, on ns. "suudelmin suljettuja salaisuuksia".) - Ettäs tiedätte, senkin hyväkkäät!

      Poista
  15. Minä olen lueskellut Melenderin blogia, sitä Aimoaikalaista. Pakko myöntää, että kateeksi käy . Kirjastosta lainasin Lande Lindforsin elämäkerran. Ei hän tietenkään Melenderin veroinen ajattelija ollut, usein oli väärässä. Mutta aivan järjettömän iso kalu sillä puheiden mukaan oli . Itsekin "hännästään" kirjassa kertoo. Olen ajatellut, että jonain päivänä minun täytyy yksi Melenderin kirja lukea, ei oikein kehtaa ennen kuollakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, minäpäs lainasin tänään kirjastosta Melenderin Yhden hengen orgiat. Minua miellyttää kovasti kirjan alku. Melender mm. paljastaa, miten alhaisia ja itsekkäitä motiiveja kirjailijoilla on kirjoittaa. Myös ajatus intohimosta lauseen eteen miellyttää minua jokseenkin paljon.

      Mutta siis, olen vasta ensilehdillä.

      Poista
    2. Noh, hyvän parhaita lukukokemuksia vain. Minulla ne ovat kokonaan edessäpäin. Kirjailijoilla on siis alhaiset motiivit. Tuon toki ennestään tiesin Jakke Maapalasta, mutta että muillakin! Eikö kukaan niistä ole kuin Herran enkeli? Toivottavasti edes joku niistä kykenee selvittämään meille asiat just niinku ne on! Melender tietää niin paljon, häneen pistän toivoni. Ja siihen toiseen, joka on jo saanut, mutta peittää sen hyvin, kun yhä on pelkotiloja, ettei muka koskaan enää. Paitsi viisaita kirjoittamalla. Kaikista viisaimpia.

      Poista
    3. Siis väärän kuvan annoin, kun sanoin, että Melender paljastaa kirjailijoiden ahtaat ja itsekkäät motiivit. Siis myös ne, ne ovat muiden joukossa, onhan myös jaloja päämääriä.

      Minä vaan tykkään siitä, ettei asioista esitetä aina vain hyviä puolia, koska se ei ole milloinkaan koko totuus, jos totuus ollenkaan. "Raaka egoismi" on yksi näistä Melenderin esiin nostamista kirjoittamisen syistä. Minusta se on hyvä motiivi kirjoittaa.

      Poista
    4. Noh, jopas nyt jotakin. Raakaa egoisimia en sentään kenenkään usko kirjoittavan, tietenkään en Melenderin enkä hengenheimolaisensa Katja Ketun. Molemmathan selvästi yrittävät paljastaa meille meiltä salattuja asioita. - ja jos minä saatana vieköön totuuden sanon, paljastakaa vaan, mutta minä en ehdi lukemaan, kun on kiireitä. Roskat pitää viedä ulos ja käydä kakalla.

      Poista
    5. Siis kyse oli kirjoittamisen motiiveista, ja tässä kohdin Melender käyttää esimerkkinä George Orwellin listaa, jossa ensimmäisenä syynä kirjoittaa oli "raaka egoismi". Kirjailija kirjoittaa antaakseen itsestään älykkään vaikutelman, noustakseen puheenaiheeksi, herättääkseen ihailua ja kateutta, kostaakseen vihollisilleen, jäädäkseen historiaan. Melender lisää tähän suuruudenhullut kuvitelmat, joita ilman kirjailija ei jaksaisi naputella tekstejään huoneensa yksinäisyydessä.

      En minä vetäisi viivaa yhdenkään yli. Melender paljastaa oman narsisminsa nousevan sellaisiin sfääreihin, että hän raivoaa muistikirjoissaan sitä, että Juha Itkosen empatiaproosa on brändätty laatukirjallisuudeksi ja samaten Mika Nousiaisen romaanit - pitkitetyt vitsit. Jäi kiinnostamaan, mitä Melender sanoisi Tuomas Kyröstä, josta on tullut hauska tv-esiintyjäkin.

      Taidan alkaa tykätä Melenderin tavasta äksyillä.

      Poista
    6. Minä olen ensimmäinen myöntämään täydellisen sivistymättömyyteni, sitä ei ole. Kyrömakkaran kyllä tiedän, mutten ole syönyt sitä ikinä. Onko se Kyrö sama, joka on uutisvuodossa ja on vielä iltapäivälehdempi kuin Tervo, joka hengästyneenä on Katajanokan miljunääribunkkerista saapunut tienuuhommiin?

      Poista
    7. Äläs nyt Riku esitä. Ei jonkun nimen tietäminen ole sivistystä, ettäs kehtaatkin.

      Tuomas Kyrö, mielensäpahoittajakirjailija, on varmaankin ollut Uutisvuodossa ja Hyvissä pahoissa uutisissa Mika Nousiaisen kanssa tehtailemassa vitsejä. Eivät Tervoa kummempia, luulen, samassa sarjassa kait. Minä en tiedä miljonääritaustoista mitään.

      Minä en oikein jaksa Nousiaista, Kyröä enkä Itkosta. Sama kepeys ja viihteellisyys vaivaa naiskirjailijoita. Heitäkään en jaksa enkä voi sille mitään. Inhoan Härköstä, Hämeen-Anttilaa, kaikkia uusia nuoria lupaksia, jotka kirjoittavat vetävästi nykyproosaa.

      Poista
  16. Äsken, kun pullahdin ulos kapakasta... suojelusenkelini (joka sillä aikaa kun minä ryyppäsin, oli tehnyt jotain omia juttujaan, en tiedä mitä, ehkä painut Karelinin kanssa ja hävinnyt, 6-0... otti minut hoteisiinsa. Ja ensimmäiseksi alkoi sättiä että "minähän sanoin että älä mene sinne, vai sanoinko?"... Totta kai minä, kun olen kamalan voipunut, vastaan siihen just sen verran mitä pystyn: "juu". "No niin", se sanoo, "tässä taas nährään miten typerä oot. Itse asiassa oot paljon typerämpi kun toi kuu. Joka mun mielestä tänään on ihan kummallisen typerän näköinen." Minä en sano tähän mitään, vaikka olenkin samaa mieltä, ajattelen että ei se kauaa jaksa puhella itekseen. Mutta ei se itsekseen puhelekkaan. "Paljonko hävisit tänään?" "Ehkä kuuskymppiä... " "Vai niin", se sanoi, "hävisit siis yli satasen. Minä olen nimittäin huomannut että vähättelet menetyksiäsi ja liioittelet saavutuksiasi. Kerrankin sanoit - jos muistan oikein - eräälle konserninjohtajattarelle - sille punatukalle - että sulla on 21,5 senttinen. Eihän sulla ole kun 15,6 cm..." Samperi, kun Suojelusenkelini aina säikyttelee mua, Senhän pitäis suojella mua. (Mutta aina kun oon jossain, se on ite jossain muualla, takapihalla vetämässä röökiä.)

    Karkasin häneltä! (Nyt olen kotonani. Ja Tairan ruveta lukee lehtiä.) Ps. Nyla oli kummallinen ihminen. Kerron hänestä joskus enemmän. Pekka Kejonenkin ihmetteli että "en ole ennen nähnyt että kun ihminen, Nyylundi, ostaa nakkimakkaran kioskista, niin koko kioski menee nurin..." Se nyt mikään ihme ole, jos Nylasta on kyse.

    VastaaPoista
  17. "Heräsin yhtenä aamuna Samppalinnan mäen metsiköstä kun siihen tuli yksi sakubussi. Kuuntelin kun ne jutteli, ja sen jälkeen esittelin itseni. En minä sanonut kuka minä oon, mutta jos te haluaa tutustua Turkuun, niin suosittelin teille itseäni oppaaksi. Olin aika siisti, krapula tietysti oli, mutta männynneulaset olin karistellut pois berberiltä. Porukka oli ihan ”bitte bitte” ilahtunutta, kuski vaan vähän kyräili. Saatoin ne Käsityöläismuseoon, esittelin että tämmöstä ette Wuppertalissa näe, ”bitte bitte”... Ne jäi valokuvamaan niitä rukkia polkevia ämmiä ja kattilanpaikkaajia kun minä sanoin bussikuskille että mun täytyy käydä vessassa, venttaa vähän, ”bitte bitte”... Tiesin oikopolun bussille, mutta se saatanan kuskikin ilmesty sinne. Ennen kun ehdin jemmata ensimmäistäkään kapsäkkiä se tarras mun hihaan kiinni.
    Nyla yski.
    - Sattumalta siitä meni ohi just Musta-Maija ja se alkoi huutaa Polizeit Polizeit. Ne kurvas siihen mutta ei ne ymmärtäneet mitä se niiltä tahto, mun täyty olla taas tulkki. Kävihän se multa. Vaikka kuski jodlas enemmän kun minä ehdin kääntää, enkä mä niin sanatarkasti tietysti kaikkea kääntänykkään... se alko pälyilee mua että mitä minä niille sanon. En minä niille muuta ollut sanonut kun että se on hintti. Vanhempi poliiseista sano että lähette kammarille kumpikin. Kuski nosti siitä kauheen porun kun sitä raiattiin Transitin taakse, bussi olis pitänyt ajaa pois parkista, siinä on 60 minuuttia vaan parkkiaikaa. Se kävi niin kuumana että mut pantiin istuun eteen. Se pollari joka kun ajo, kysy multa että mitä se nyt sanoo. Minä sanoin että ei mitään. Sanoohan se jotain, koko ajan, se poliisi sano. Sillä on kun kusihätä, minä sanoin. Ja ehkä minä ...
    Nyla yski taas, oli pysähdyttävä. Siinä ei ollut penkkiä lähellä, piti istua jalkakäytävällä. Tenupulloa se ei kaivanut esiin, yski vain.
    - ... olisin päässyt kun koira veräjästä siitä mutta tietysti Piirillä oli saksankielen taitosta porukkaa. Sain kuus kuukautta vaikka rosiksessa yritin selittää että kyse oli vaan kommunikaatiokatkoksesta.
    - Ne ei ummartaneet.
    - Tuomarina oli sama joka oli hoitanut mun avioerojutun. Että kyllä se ymmärsi. Liiankin hyvin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mikis, tämmöistä lisää, bitte bitte! Tämä on parempaa kuin Tuomas Kyrön selittämiset. Paljon parempaa.

      Poista
    2. Nylasta kyllä riittää juttuja. TS muistokirjoituksesta saa ehkä vahän tasapuolisemman kuvan tuosta "maisterista" samoin kuin Erkki "Leuka" Virtasen koijoituksesta.


      http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/eero_nylund

      http://www.fvkk.fi/m-nylund.pdf

      Poista
    3. Anonyymi, en tarkoittanut keräillä juttuja Nylasta. Uskon että netistä etsivä löytää ihan itsekin.

      Tarkoitin Mikiksen kerrontaa. Siinä on ihan oma soundinsa, ja on oikeastaan sama, vaikka Mikis kertoisi litran maitotölkistä. Siitä tulisi herKullinen.

      Poista
    4. Hyvä tärppi tuo kullittelu!

      Ohjeistus on toki aina paikallaan. Tosin, joku voi luulla että Googlesta on välimuistitallenteesta poistettu hakusanan maalausominaisuus eikä näin ollen pysty tehokkaaseen etsintään. Haeppa siinä sitten vaikka väikkäristä täsmätietoa.

      Poista
    5. Suurimmat vaikeudet Googlessa ihminen kohtaa materiaalin seulonnassa, oli maalausominaisuutta tai ei. Jokainen lähde tulisi osata arvioida, sillä edes Wikipedian lähteet eivät ole muuta kuin tavallisten ihmisten sinne kenenkään estämättä kirjoittamia. Ei niitä kukaan tarkista, joten virheitä jää, elleivät osaavat ihmiset ole valppaina. Artikkelit eivät ole tiedemiesten kirjoittamia. Siksi ne eivät sellaisenaan kelpaa tieteellisten töiden luotettaviksi lähteiksi.

      Väittäisin, että meikäläisellä on tällaista kriittistä taitoa ammattiosaamiseni perintönä. Se on kuitenkin tärkeämpää kuin tekniset helpotukset.

      Poista
    6. Lähdit sitten ihan alkeista. ?

      Tuon maalausominaissuden väitit itse poistetun.

      Poista
  18. Minullapas pullahti tämä mokkulaläppäri käsistä maahan mokkula edellä. Mokkulan usb-pää vääntyi puoliksi irti mötikästä, mutta jäi roikkumaan yhden piuhan varassa. Työnsin metallipään takaisin, mutta se ei mennyt jengoilleen. Johto pysyi kuitenkin kiinni. ihmeekseni mokkula toimii viallisenakin, ainakin toistaiseksi.

    Tutkiessani sopimuspapereita huomasin, että jee, minullahan on mokkulan Huoleton-sopimus, jonka mukaan saan samantien veloituksetta uuden mokkulan, jos mokkula "vikaantuu normaalissa käytössä".

    Hmm, veikkaan, että läppärin lipeäminen käsistä ei ole normaalia vikaantumista. Käyn kuitenkin kysymässä, kattaako Huoleton-sopimus putoamisvammat eli huolettoman käsittelyn. Uusi mokkula taitaa maksaa yli satasen.

    VastaaPoista
  19. - Niin sää oot eronnu, siitä mä oon kuullukki.
    - Keltä?
    - En muista. Joltain kai.
    Satu Raija Nylund. Satu Reija, Ketokäenminttu.
    - Erottiinhan me molemmat.
    HVOR VIL DU TILBRINGE EVIGHEDEN?
    - Miksi.
    - Outo kysymys. Samasta syystä kun mentiin naimisiinkin.
    - Miks te menitte naimisiin?
    Nyla oli kuin ei olisi kuullut, mietti.
    - Sydänmaa, se tuomari, sano mulle että Niilo sun pitäisi hävetä, minä kysyin että minkätakia, se että siksi kun et vastaa tekemisistäs... Piti selittää sille että tää on de jure eikä de cujus. Ei lasten teko isästä ole kiinni, pelkästään. Avioeron piti olla pelkkä läpihuutojuttu mutta se kesti koko päivän. Ei riittänyt että tunnustin tehneeni huorin, piti olla joku syy!... ja se olisi pitänyt todistaa kanssa. En minä siihen ollut varautunut. Kysyin että voinko hakee todistajia, se sopi Sydänmaalle, ja se paukautti nuijalla pöytään ja ilmoitti että oikeus poistuu lounastauolle. Ehdin hakee Domukselta kavereitani, tiesin että ne saa todistajapalkkion valtion varoista. Mutta ei siitä mitään tullut...

    (jatkuu)

    VastaaPoista
  20. (jatkuu)

    Innon Make niistä oli selvin, sitä Sydänmaa kuulusteli pisimpään. Tunnetteko vastaajan, Sydänmaa kysyi Makelta. ”Ai kenet?” Hänet joka istuu TUOSSA. Ja se näytti sormella minua. ”Totta kai mä Nylan tunnen”. Mitä Te tiedätte tästä asiasta? ”Ai mistä?” Huorinteosta. ”Aika paljonkin”, Make sano. Voisitteko tarkentaa. ”Voin”. Olkaa hyvä. Mutta ei se osannut sanoa mitään, se oli ihan ulalla, vilkuili vaan kelloa, sillä oli pelko perseessä että Alko ehtii mennä kiinni... Voitteko kuvailla koska viimeksi näitte vastaajan, Niilo Veikko Nylundin... ”Näen hänet parasta aikaa, herra tuomari”. En minä sitä tarkoita. ”Mutta sitähän Te kysyitte”. Minä kysyin, tarkoitan... Sydänmaan huokasi ensimmäisen kerran, että koska Te viimeksi näitte hänet avioliiton ulkopuolisessa sukupuolisuhteessa...? ”En semmosta ole ikinä nähnyt”. Ihmeissään Sydänmaa kysyi että Miksi Te täällä sitten olette? ”Todistamassa”, Make sanoi. Saanko kysyä että mitä? ”Nylan huoraamista”. Äskenhän Te sanoitte että siitä Te ette tiedä mitään... ”En minä niin ole sanonut”. Sydänmaa nosti jo nuijaa että se lopettaa istunnon. ”Minä olen vastannut vain Teidän kysymyksiinne, herra tuomari”. - Eikä se siihen loppunut, se vasta alkoi kun Make alko todistaa että oli nähnyt mut Ylioppilastalon tansseissa; niin, kysy Sydänmaa, entä sitten? ”Sitä minä ihmettelinkin että miten se siellä on kun sillä on porttikielto sinne”. Nii-iin? ”Ajattelin että se on tullut ikkunasta”. Yhyym... ”Kun se jutteli siinä yhren saatanan... anteeksi, siis hyvännäkösen naisen kanssa.” Vai niin... mutta pysykää asiassa! ”Kyllä herra tuomari, ajattelinkin ettei asia minulle kuulu, ja poistuin paikalta”. Ettekä siis nähneet mitään?... ”Kyllä minä sen näin kun ne poistu yhdessä, tämä syytetty ja se nainen, kabinetin puolelle. Vaikka ei sinne olis saanu mennä...” Vai niin... Sydänmaa tuijotti Makea, kauan. Lopulta se kysyi että Ette tietenkään nähneet mitä kabinetin puolella tapahtui? ”En, herra tuomari, sen eristää salista paljeovi. Teille ei tullut mieleen raottaa sitä? ”Miksi?” Että olisitte nähneet mitä siellä tapahtuu! ”Herra tuomari, minä olen sivistynyt ihminen”, Make sanoi loukkaantuneena, "en minun tapanani ole kurkkia muitten menemisiä". Ajattelin että Sydänmaa suuttuu mutta se alkokin nauraa, nauro ihan että hytky. ETTE siis nähneet mitään? ”En. Mutta kuulin.” Mitä Te kuulitte? ”Huohotusta, herra tuomari.” Entä muuta? ”Äännekkäämpää huohotusta”. Ja sitten? ”Sitten tuli ihan hiljaista”. Ja... lähditte pois? ”Eikun mä olin vasta lähdössä kun ne tuli kabinetista. Keskustelitteko heidän kanssaan? ”Mistä?” Mistä tahansa, esimerkiksi opiskelusta... ”Ei, ei me juteltu. Mutta tosiaan, koska olen suorittanut psykologista abron, en voinut olla panematta merkille kahta yksityiskohtaa...” Sepä mielenkiintoista. Millaisia yksityiskohtia? ”He hengittivät tavanomaista raskaammin, poskipäät punehtuneeina, ja näin kun Nyla, siis tää syytetty, kokeili vaistonoimaiset sepalustaan...” Tämä riittää, sanoi Sydänmaa ja löi nuijaa, mutta ei se mihinkään riittänyt..."

    (sanoi Eero)


    VastaaPoista
  21. ... Muut todistajat oli ehtinyt lähtee juomaan. Oikeus poistui kahville. Me lähettiin, Make ja minä, hakeen lähibaarista kiltsiä joka olis todistanut että minä oon nussinut sen kanssa. Oikeus kun vaatii näyttöä. "Ai ton kanssa", ne sano, "kun näki mut, ei ikinä". Makella oli kauheesti puhumista että saatiin yks beibi kadulta kun luvattiin sille viiskymppiä. Mutta vituks sekin meni... Kun siltä otettiin henkilötietoja niin ne huomas että se on alaikänen.
    - Mitäs Jääsydän?
    - Siltä petti pokka siinä vaiheessa ihan kokonaan. Sano se sitten, kun pyyhki silmiään, että kyllä tämä tietysti voidaan hyväksyä, mikä ettei, mutta Te saatte samalla syytteen alaikäiseen sekaantumisesta. Pakko se oli siihen jättää. Eli vedin kanteeni takaisin. Ja oikeus hajaantui. Ulkona kiltsi alko ulvoo että ”missä mun viiskymppinen on, sää lupasit sen”. Eihän minulla ollu, valtion sen sille piti maksaa. Ja oli kauhee kiire että ehdittiin Alkoon edes.

    Otat sää?

    VastaaPoista
  22. Kyl mää voisin ottaa kaffekupillisen tässä iltapäivän hellevirkistykseksi.

    Muikeaa meininkiä tarinassa, ihmisiä viedään kuin kuoriämpäriä, milloin tuomaria, milloin kuoriämpärin viejiä. Tämmöisistä puolitosista tai tosista veijaritarinoista tykkään, en oikein jaksa naisten romaaneja, joissa pohditaan ihmissuhteiden moninaisuutta ja vaikeutta, eritoten rakkaussuhteita..

    PS Muistakaat muuten aina, että minämuotoinen kerronta on petollista, sillä se mitä nimitämme "minäksi", edustaa ehkä kolmasosaa persoonallisuudestamme! Tämmöisen Norman Mailerin viisauden luin juuri Melenderin kirjasta. Minua ravisutti tuo ajatus. Kaksikolmasosaa "minästä" on aina piilossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Minua ravisutti tuo ajatus. Kaksikolmasosaa "minästä" on aina piilossa."


      Toteamus tarkoittaa sitä että kaksikolmasosaa "minää" on pelkkää sepitettä.
      Tosiasiat eivät paljon ravistuta.

      Poista
    2. Ei se sitä tarkoita, vaan ehkä mieluummin sitä, että sepite on pinnassa eli se kolmasosa, se on se, minkä julkituomme ja minkä esitämme.

      Muu osa voisi olla niitä piirteitä, joita ihminen ei tunne itsessään tai ei myönnä olevankaan. Esimerkiksi ystävällisenä esiintyvä voi olla täynnä padottuja tunteita, jopa aggressioita ja vihaa, jonka hän salaa tai ei anna lupaa itselleen. Suuren ihmisvihaajana tunnettu voi taas olla myötätuntoa kaipaava herkkä ihminen.

      Minusta tähän sopii se vanha ruustinna, joka huuteli vanhainkodin sairasvuoteesta kyrpää ja muuta hävytöntä.

      Poista
  23. Enhän minä ole "minä". Tai tietysti olen. Tätähän pohdin jo puberteetti-iässä. Ja päädyin - muistaakseni - putkaan. (Putka on muuten lainasana, se tulee venäjästä, тюрьма, joka tarkoittaa vankilaa. No, hyvä on, mutta mitäs tekemistä tällä siis putkan kanssa on? - Mielestäni, ei mitään.)

    VastaaPoista
  24. Tuo "minä"-juttu oli ihan ylimääräinen, ei liittynyt sinun tarinaasi, Mikis! En minä unissanikaan ohjeistaisi sinua.

    VastaaPoista
  25. Äsken, kun kävin kartsalla, niin kyllä tämä helle vaatii veronsa. Kun silmät katselivat - mitä ne nyt katselivat - niin jalat äkkiä jäykistyivät. Ja jos niistä pari saikin kävelykuntoon, sen kolmannen kanssa piti vaan tulla toimeen. (Esim. istuutua puistonpenkille ja pistää S-kaupan kassi syliin. Ettei syytetä... noh, jostain.)

    VastaaPoista
  26. Tyttäreni ilmoitti juuri, että pääkaupunkiseudulla on pakahduttava helle, 27 astetta ainakin.

    Tulkaa tänne läntisille rannoille, täällä on raikas vire ja 23 astetta. Varjossa kivan vilpoista. Täällä on usein näin.

    VastaaPoista
  27. Tulen...

    Sagalle minä aina lauloin (enkä minä kellekkään muulle koskaan ole laulanutkaan) ... "Tule rakkaani, lähtekäämme maalle... " Se tykkäs siitä. Etenkin kun lisäsin siihen yht'äkkiä että "tai no, mitäs me siellä tehtäisiin?". Saga aina tuijotti, kun lauloin, minua isoilla ruskeilla silmillään, ja kun olin pääsemässä siihen kohtaan... se tokaisi äkkiä "no, mitäs me siellä tehtäisiin..."

    VastaaPoista
  28. Mua hävetti kun mä ajattelin että saga laulaa tota laulua tolla lailla siellä karitsakerhossakin, siis... tota noin mikä se on kun on ennen koulua... Lastentarha! (Karitsakerho? Minä olen vammanen sanojen suhteen, en aina muista niitä, mun täytyy keksiä.) No, ei Sagalla koskaan sosiaalisia ongelmia ole ollut. (Joka on kummallista, kun isällä on ollut.) Kerran se tuli koulusta puhsten kuin höyryveturi, oli ensimmäisellä luokalla, ja sanoi mulle "arvaa mitä, isä, meille tuli tänään kouluun neekerityttö". (Siihen aikaan se oli hyvin harvinaista.) No, minä - stalinististen tietoiskujen kestokuluttajana - aloin pitää hänelle esitelmää siitä "miten kaikki ihmiset on läpä läpä ja myös läpä läpä ja vaikka ihmisiä vieroksutaankin hänen ihonvärinsä vuoksi niin pälä pläpä pää". Saga kuunteli kiltisti koko esitelmäni. Ja kun sanoin, lopuksi, että "varmaan muut oppilaat vierastavat häntä. mutta ole sinä, saga, hänen kanssaan". - Vasta silloin Saga sanoi: "Em mää kenenkään muun kanssa tänään ollukkaan!".

    (Rakastettava ihminen. Tyttöseni.)

    VastaaPoista
  29. Tunnistan tuon neekerityttövalistuksen (läpäläpä jne.) varsin hyvin. Itse harrastin myös käänteistä lapsen valistamista tiedostamiseen.

    Katselimme vaalimainoksia. - Kuka toi on? - Se on Harri Holkeri, paha mies, ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille, pelkistin ideologian siemenen lapsen vastaanotokyvylle.

    Myöhemmin, vuosien kuluttua, lapsi kertoi, että hän luuli oikeasti, että Harri Holkeri on varas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Televisiosta tuli aikoinaan mainos (Rakennusyhtiö Oy Puolimatkan mainos) jossa hyvin järeä-ääninen ukko sanoo lopuksi: "MINÄ OLEN PUOLIMATKAN MIES". - Saga uskoutui mulle, paljon myöhemmin, että "kyllä mää lapsena ihmettelin, että minkä takia se aina jäi puoleen väliin, se ukko?"

      Poista
  30. Kerran - minulla oli silloin jonkin verran kohmelo - sanoin sagalle (oltiin silloin, ihan vain välipysähdyksenä Tampereella, Sorsapuistossa), niin sanoin sagalle että "isä menee nyt tuohon Sorsapuiston Grilliin. leiki sää sen aikaa tässä, jookos." Saga katsoi nenä nyrpeänä ja alahuuli pitkänä, sanoi sitten "joo, voim mää leikkiäkin". Minulla meni siellä kapakassa - yllätys, yllätys - toista tuntia. (Ja olisi mennyt enemmänkin, ellen olisi ollut yksinhuoltaja.) Kun tulin hakeen sagaa leikkikentältä, siellä oli kauheesti jengiä, ja yhtä porukkaa saga opetti voimisteleen "niin, ja nytten taivutetaan tätä toista jalkaa"... Se piti niille jumppakurssia!?! (Oli kai äidiltään oppinut näitä juttuja?) Mun piti ihan oikeasti hakea se sieltä pois. Ja autossa, kun oltiin kaksistaan taas - se takapenkillä, koska se oli niin pieni: en antanut sen istua etupenkillä - kysyin siltä että "miten sää saga tutustut noihin uusiin ihmisiin noin nppärästi?" Hän ei ymmärtänyt kysymystäni. Kun kysyin häneltä, siis, että "mitä sää sanot noille ihmisille, joita sä et tunne", niin saga sanoi "mää sanon niille että mää on saaga. enkä tunne täällä ketään. ooks sää mun kanssa...?"

    Hitsi, ajattelin myöhemmin (paljon myöhemmin) että saispa naisiakin iskettyä tolla tavalla. "mää olen mikis. mää en tunne täällä ketään. haluuks sää paneskella mun kanssa?"..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei se toimi.

      Poista
    2. Juu ei pojat, ei se noin mene. Iskuyrityksen kohde alkaa luulla lähinnä, että hänen peränsä on taas levinnyt, ellette näe hieman sanallista vaivaakin.

      Poista
    3. No, sanallista vaivaahan minä tuossa (vaivaannuttavassa) esimerkissä juuri nimenomaan käytän! En huuda - pois se minusta! - "Hej, akat tulkaa tänne vaan, täällä nussitaan! Koska... ennakkomainonta on Eu-alueella kielletty. (Ai onko?) Toisaalta... enhän minäkään pysty aamupäivällä lupaamaan, että iltapäivällä jaksaisin... edelleen, panna oman Rakettini Sun Sukkulasi kiertoradalle? (Kuka meistä siihen - siis jos panna pari-kolme sormea Raamatulle ja aletaan vannomaan, semmottiisin pystyy? - Mielestäni, aika harva.)

      Poista
    4. Ooksä mun kaa -kutsu toimii tietenkin. Nyrkki-Kyllikkiin turvautuminen sattaa johtua vain myönteisen vastavuoroisuusmallin puutteesta. Se saattaa palautua itseään ruokkivaksi kokemukseksi pelkästään hienoisella rukkaamisella. Myöteinen kehä ruokkii itse itseään.

      Kuten tuolla jo aiemmin tiedostettiin niin vuorovaikutuksessa sanattoman viestinnän osuus on lähes veretkin seisauttavaa. Ryhmädynamiikka hoitaa kyllä sen että vähiten pidättyvämmät työntyvät viestinnän kohteista vääjäämättä esiin. Myötyvät vastavuoroisuudelle.

      Ratkaisevassa asemassa on siis oma rooli. Muiden pyrkimys myönteiseen käyttäytymiseen ja samaistuminen esimerkkikäyttäytymiseen avaa tietä kaikkein pidättyvämmänkin aikaa myöten antautumaan muuhunkin kuin kielelliseen livautteluun.

      Poista
    5. Ymmärsin.

      Tosin en ymmärtänyt yhtään, mitä ymmärsin?

      Mutta anonyymi: olet sympaattinen kuin suklaapalanen. (Ja kerrankin olen ihan tosissani.)

      Poista
    6. Tai... jos reivaan tätä komenttiani vähän realistisemmaksi: "olet suloinen kuin vaahtokarkki".


      Tästä, tästä minä haluan pitää kiinni!

      Ps. Koska... koska ihan oikeasti tykkään Susta! (Tykkään monista muistakin ihmisistä. Mutta aina - ikään kuin viidakosta - tulee ihmisiä jotka pistävät minua käärmeen kielellä. Se...

      sattuu. (Oikeasti.)

      Poista
    7. A: "Se saattaa palautua itseään ruokkivaksi kokemukseksi pelkästään hienoisella rukkaamisella."

      Jos lausetta rukkaisi yhden ännän verran, lähes ymmärtäisin.

      Poista
  31. http://www.youtube.com/watch?v=u-ZU4Gvd0AQ

    Tässä sagan kummisetä häpäisee taas itsensä. Justiinana.

    VastaaPoista
  32. Vesa Vierikko. Voi noita ihania Tabun miehiä. Kyllä minä jaksan nauraa heidän häpäisyjään. PPP:hän oli ohittamaton.

    VastaaPoista
  33. Minusta sinä Iines olet, tota noin, aika fiksu Ihmiseksi. Mietin, aika kauan, että kirjoitanko tätä. Sitten ajattelin, että tuohan pitää paikkansa. Jos mää näin sanon, niin minkä takia - voi vittu vieköön, mun pitäis sitä keltään pyytää anteeks? Rakastan, rakastan Sinua.

    (Mutta kyllä minua ihmetyttää sekin että mihin toisen jalan villasukkani on hävinnyt? En löydä sitä mistään.)

    VastaaPoista
  34. No jaa, olisin ehkä mieluummin kaunis ja rietas kuin viisas ja siveä.

    Tällä en tarkoita, että olisin "viisas" tai erityisen siveäkään. Ihminenhän on sitä, mitä hänen ajatuksensa ovat, ja minun eivät ole kovin siveitä.

    Joskus mietin, miten mikiksestä on tullut tuommoinen valoisa maailman ihmisten rakastaja. Mitä siihen vaaditaan, minkälaisista aineksista kukin meistä muotoutuu? Kas, siinäpä kysymys.

    VastaaPoista