Spk, sivu 12: Voi meitä!
25.7. Taas on se aika, se hetki vuodesta, jolloin rakastan kauheasti kaikkia rakkaitani, ja nautin siitä, että on ihmisiä ympärillä. Ei tarvitse nukkua yksin, ei tarvitse syödä yksin, ei tarvitse tehdä yhtään päätöstä yksin, voi jopa heittäytyä toisten turviin ja antaa mennä. Voi unohtaa itsensä ja kipunsa ja kolotuksensa. Voi olla ryhmän jäsen, voi olla pieni ja avuton, voi kysyä, mitä nyt tehdään. Voi luottaa, että joku päättää puolestasi. Voi mikä lepo! Miten helppoa elämä voi olla! Kun on joku. En olisi uskonut, en muistanut, miten kepeää oleminen voi olla, mikä ilo toinen ihminen on. En oikeastaan edes tiennyt, millaisessa puristuksessa ja ahdistuksessa minun on täytynyt elää jo pitkään. Voi minua Iines-rukkaa, miten pieni ja yksinäinen oikeasti olen.
26.7. On tultu heinäkuun loppupuolelle. Kesä kypsyy täyteyteensä, siihen kun täysikuu on noussut tähkien ylle ja pelto hohkaa tuleentuneena, rukiintähkän pitkät piikit tummina varjoina taivasta vasten.
Perhoset ovat jo paljolti repaleisia. Tuuli on riepotellut niitä, halkonut siipiä ja repinyt reunoja. Silti ne ovat kauniita, hauraita, herkkiä, entistä ilmavampia. Kumman tarina on kiinnostavampi, virheettömän vai repaleisen perhosen? Minä valitsen repaleisen.
Minun siskoni pesee tukkansa sadevedellä, vaikka siinä uiskentelee mädänneitä lehtiä ja vesi on ruskeaa. Sanoo, että ei se haittaa, väri tulee puusaavista. Meillä on nyt molemmilla pehmeät tukat, ja ihotkin. Siskon mies soitti Würzburgista ja kysyi, missä on asekaapin avain. Miehellä on dementia ja korkeat maksa-arvot. Sisko sanoi, että siellä se on missä ennenkin. Mies sanoi, ettei ole. Viimeksi kun sisko oli sanonut missä avain on, mies oli ampunut keittiön seinään reiän, kutsunut muurarin muuramaan reiän umpeen, mutta sisko oli huomannut kuitenkin muuratun aukon.
Huomenna menemme Lailan leninkiin Vehmaalle. Siellä on huima kesäale. Sisko tahtoo uuden leningin. Iltapäivällä menemme Martan järvisaunalle. Minulla on haaveissa kuvata kuikka ja tietenkin kuulla kuikan laulua.
(Valokuvat Iines)
Kuulehan Iines. Kun minäkin olen tällainen city-sinkku-ukko, niin eikös me voitais ryhtyä seurustelemaan – keskenämme siis? Me kaksi yksinäistä. Miltäs kuulostaa? Olisi mukava nukkua selät vastakkain. Eikö?
VastaaPoistaOlet suloinen, Reino! Tarjouksesi on oikeastaan vastustamaton, erikoisesti tuo selät vastakkain kuorsaaminen on naula, joka vetää. Voisi toimia!
PoistaOnhan se pahusta, jos Iines suostuu tuollaiseen kosintaan! Reino kieltää blogin pitämisen kokonaan, ettei siinä vahingossakaan kerro, kuinka äijä kaivelee nenäänsä ja raaputtelee tiesmitä televisiosta Putousta ja tositeeveetä katsellessaan.
VastaaPoistaIineksen ennen meidän seurassamme kulunut aika menee turhuuteen ja Reinon passailuun: "Eihän vain kalakeitossa ollut liikaa aromisuolaa?" - "Oli siinä, mutta just ja just pystyi syömään!"
Jaa että kieltää blogin pitämisen kokonaan. Yrittäköön vain, patistan pankolle nukkumaan sillä aikaa kun minä kerron teille, mitä mieltä olen ja miten asiat tulisi hoitaa.
PoistaKiitos, Iines, että suhtaudut ehdotukseeni noin myötämieleisesti. Voin jo kuvitella mielessäni, miten istumme keinussa elokuisena kesäiltana, pidämme toisiamme kädestä ja katselemme syvälle toistemme silmiin - aina sieluun asti. - - Illemmalla sitten päästäänkin jo hieromaan toistemme selkiä - - .
VastaaPoistaPlääh Reiska, ei mitään hierontasessioita. Selkäkuorsaus on kiinnostavampaa.
VastaaPoistaMinäpäs ostin vahingossa väärän sahan, selkäsahan, kun timpurinsahaa piti. Timpurinsahoista puuttuivat hintakyltit ja ne näyttivät turhan suurilta. Selkäsaha oli pieni ja söpö, 5.60 euroa.Vaan ei sillä voinut sahata oksia.
Timpurinsahan vielä ostan, mutta onko mitään vaikemmin saatavaa työkalua kuin sahapukki? Katselen himoiten naapurin puista tukevaa sahapukkia. Ei semmoisia ole kaupan.
Ilmaisin itseni epäselvästi. Hieromme nimenomaan toistemme selkiä vastakkain. Emme käytä käsiä lainkaan.
VastaaPoistaSahapukki pitää tehdä itse tai teettää jollain alfauroksella. Kumpaakaan ei saa ostettua r-kaupasta. Tarvitset siis kätevän a-uroksen saadaksesi jämäkän s-pukin. - - Mutta eikös tämä ole sinun jokakesäinen ongelmasi?
VastaaPoistaOngelma on ollut jo jokusen aikaa. Nyt se on eskaloitunut, kun metsänpohja on täynnään oksistoa puitten kaadon ja laiskojen metsänhoitoyhdistysten miesten jäljiltä - persus ei nouse metsäkoneen penkiltä, vaikka mahtavia oksia olisi otettavissa hakekasaan ihan ilmaiseksi pikkuisen hartiavoimin siirtämällä. On sääli jättää niitä nyt sitten keräämättä ja hyödyntämättä.
VastaaPoistaNaapuri on tarjonnut komeaa pukkiaan lainaksi, mutta tahdon oman pukin, koska sahaaminen on kivaa puuhaa ja tekee hyvää lihaksille. Rautakaupasta saa metallisia sahapukkeja, mutta ne ovat tietojeni mukaan heikkoja ja kalliita.
Lisää puuta olisi tulossa sahapukille, sillä puita tulee kaatoon ensi talvenakin, jos hyvin käy. Alan jo taipua Rautian metallisen pukin puoleen.
Äkkiäkös tee-se-itse-emäntä rakentaa Reinosta ja Aarnosta kätevän sahapukin. Ei tartte kun panna ne kontilleen maahan, vähän matkan päähän toisistaan, ja jotain vermettä poikittain niiden päälle. Eikä muuta kuin sahaamaan!
PoistaTarkemmat rakennusohjeet saa Tekniikan Maailma numero 13/1976.
Ettäs Risto kehtaat! Toisaalta luovuus on kyllä hyvä sahapukinkin ideoinnnissa. Olen itsekin harkinnut sahapukiksi jotain sopivan korkuista kiveä tms. oksanhaarukkaa. Jos joskus saan sahapukkiongelman ratkaistuksi, kirjoitan asiasta näyttävän uutisen.
PoistaHae määrämittaiset puut höyläämöstä ja siitä vaan tukipuut ristikkäin ja poikkipuilla yhteen, ks ohjeet netistä, löytyy ueita, puinen sahapukki.
PoistaUlkona on muuten mitä melkoisin kuutamo. Tällaisena iltana ei nukuta, ei selät vastakkain eikä muutenkaan.
VastaaPoistaHiukan ihmettelen Iineksen pukkiongelmaa. Eikös se naapurin mies voisi tekaista sinulle aivan ikioman pukin? Sellaisen tekoon menee puolisen tuntia ja vain vähän puutavaraa. Sivistyspitäjissä kunnollisen, 20 vuotta kestävän pukin saa viemällä tekijälle viinapullon.
Metallista pukkia älä osta, siinä pilaa sahan terän takuuvarmasti.
Ja jos aiot sahailla oksia, osta pokasaha, se on ainoa oikea vehje niihin hommiin. Pokasahassa on metallinen kaari, jonka päihin terä kiinnittyy ja pysyy tiukalla. Kun ostat pari varaterää ja opettelet kiinnittämään uuden vanhan katkettua voit olla turvallisin mielin seuraavat kymmenen vuotta, mitä sahaan tulee. Pokasahoja on eri kokoisia, myös söpöjä, aika pieniä kukkakuvioituja naisten sahoja. Olen sellaisen nähnyt omin silmin.
Mutta kehotan ostamaan ison. Reilukin oksa katkeaa parilla vetäisyllä ja kun saa rytmin päästä kiinni, ei sahaamista malta lopettaa, ennen kuin on ihan kuitti. Mutta sitten maistuu makkaraleipä, piimä ja lämmin sauna sekä uinti. Seuraavana aamuna oikea käsivarsi ja olka ovat nautinnollisen kipeitä. Kun menee heti aamukahvin jälkeen uudestaan sahapukin ääreen, tuntee voiman virtaavan ja hups-viikon kuluttua olet saha-addikti, joka ei voi elää ilman tuoreen sahanpurun tuoksua. Sahatessa mieleen nousee uusia, villejä ajatuksia, silmät kirkastuvat ja iho puhdistuu. Iinestä kehotan vakavasti ottamaan työmaalle kannon päälle ruutupaperivihon ja kynän, sillä kesken sahauksen mieleen pulpahtaa jatkuvasti uusia blogi-ideoita, jotka täytyy välttämättä kirjoittaa muistiin. Työstin kerran tuolla menetelmällä aforismikokoelman.
Suosittelen lämpimästi sahausta lääkkeeksi niin ruumiillisiin kuin henkisinkiin vaivoihin, ja niiden puuttuessa terveyden ylläpitoon.
Ugh-olen sahannut.
Veli Kolehmainen kertoo kaiken oleellisen aiheesta Zen ja sahaamisen taito. Tuo muistivihko pöllipinon päällä on loistoidea, sillä pokasahan varressa ajatus kirmailee kuin neidon mieli kesäyössä.
PoistaMinäkin allekirjoitan sahauksen zeniläisyyden. Sahauksella on puhdistava vaikutus!
PoistaSilmä ja mieli ja ihokin kirkastuu, kun sahatessaan vaikkapa murhaa ikäviä naapureita ja tyhjiä luvanneita lähimmäisiään. Tuosta kaula poikki sinulta luikurilta, ja pää putoaa pöllipinoon, ym. kivaa ajatuskuviota.
Yhtyy kolehmaisen mietteisiin, komppaa Tapsaa ja kannustaa Iinestä.
PoistaNimimerkki: Kahen suven risusavotta - pokasahalla! Oikean kokoisella, ilman kukkakuvioita.
Siis pokasahallahan minäkin olen sahuuni sahannut, äidiltä opittu taito. Pokasaha on edelleen liiterissä, ja uusi terä odottaa pahvikotelossa. Timpurinsahaa meinasin laudan sahaamiseen, kun projektina on uusi liiterin kulkuluiska. Projekti on hieman edistynyt, toinenkin lauta on irrotettu ja kolme naulaa neljästä lyöty alas. Todettu koko rakennelma niin lahoksi, että myös alarakennelma olisi uusittava. Projekti siis oikeastaan seisoo.
PoistaMelkein jo ennätin unohtaa kaikki keskeneräiset projektit ja niiden ikävän. Teinköhän sittenkään oikean ratkaisun, kun nyt kaikesta huolehtii KOY:n huolto?
PoistaMinä ottaisin mökkitalkkarin vakihuoltomieheksi, kun täällä vain olisi sellainen. Viimeksi kun soitin, talkkarilla oli kahden vuoden työt jo solmittuna, uusia sopimuksia ei mahtunut enää mukaan. Nyt mökkitalkkareita ei ole, on vain yksi huippukallis firma, jonka päävisio on myydä kalliita sähköistettyjä altaita ja kiukaita sun muita mökeille, ei huoltaa vanhoja mökkejä ja niiden metsäalueita.
PoistaMeän taloa huoltaa KRT-Yhtiöt Oy:n talohuolto ja se tekee kyllä nannaa liki kymmenen vuoden omatoimiseen mökinhuoltoon verrattuna.
PoistaFiskarsin oranssikahvaisilla saksilla leikkasin ennenvanhaan rinnetontin vaikeimmat ruohonurkkaukset. Ja se oli kyllä liian syvältä!
Fiskarsin oranssikahvaisia ruohosaksia meillä on sekä lyhyellä että pitkällä kahvalla, ja rinnetontilla ollaan koko kesä vinoonkasvaneina, niin että tunnen nuo syvyydet laillasi, Anna.
PoistaNyt ruohonleikkuuta vaikeuttaa lisäksi puitten juuristo. Puut on siis kaadettu, mutta kanto ja juuret jäivät. Yhteen juuristoon teloin jo ruohonleikkurin niin, että tuuletinhihna irtosi ja leikkuri tyssäsi. Onneksi avulias naapuri auttoi saamaan hihnan takaisin jollain taikatempulla.
Minulla on matkaa mökille vain tunnin ajo, joten toistaiseksi taidan koettaa pitää mökin itse kunnossa. Siskokin riehuu täällä hiki hatussa, vaikka on vain parin viikon lomalla Saksasta kesäisin. Viime kesänä oli tilattuna iso jätelava, joka saatiin täyteen romua ja tarpeetonta kamaa, tänä vuonna on risusavotta ja ympäristön siivous.
Mun oli reilun puolentoistatunnin ajo, mutta polkupyörällä! Ja kantojen raivaus jäi kesken. Onneksi, sanoi uusi omistaja. Hän haluaa tontille lisää suuria kiviä ja vaikka kantojakin. Ei aio leikata ruohoa, ei saksilla eikä viikatteella.
PoistaKaipaan mökkiä - jotenkin. Sitä, että se oli lähellä ja enemmän epävirallisen oloinen kuin tuo uushankinta. Silti olen hyvin hyvin tyytyväinen tukikohtaani pohjoisessa. Tienoo on jo pitkään kiskonut minua takaisin kaksin tassuin.
Pihatöiden sijaan pääsen metsään ja tunturiin. Bussilla pääsee eteenpäin käsivarren Lappiin. Enontekiölle, Kilpisjärvelle. Hettaan ja Pallakselle asti. Ylläs on reilun puolen tunnin ajomatkan päässä, jos autollisia sattuu mukaan.
Pohjoinen käden ulottuvilla. Se on se Juttu!
Blogistasi ilmenee, AnnaY, että olet siis vaihtanut mökkisi lomaosakkeeseen. Mikäli oikein ymmärsin.
PoistaTuo on varmaan yksi vaihtoehto, jos työt alkavat rasittaa, mutta minulle se ei kävisi. Kiinnyn paikkoihin kuin kissa. Ja täällä kyseessä on enemmän kuin lapsuusmaisema, äidin kotiseutu, jonka hautausmaalla lepää äiti, äidinäiti ja sitäkin vanhempia polvia.
Eihän näihin tarvitse sitoutua, mutta minulle juuret antavat turvaa ja yhteenkuuluvuutta seutuun ja tähän taloon, joka on kyllä työläs ja aina vaan hankalampi hoitaa. Lomaosakkeessa luultavasti tuntisin vierautta ja orpoutta, yksinäni. Kumppanin kanssa tietysti on erilaista, sopeutuu paremmin outoihin oloihinkin.
Vaihdoin mökkini toiseen mökkiin, josta omistan kuudenneksen. Se ei ole tavanomainen lomaosake, vaan yhteisomistuksessa oleva talo. Saattaa kuulostaa hiusten halkomiselta, mutta asioilla on eroa kuin yöllä ja päivällä.
PoistaYmmärrän tunteesi Iines. Minulla ei ollut vanhaan mökkiini mitään suku-, eikä muita siteitä. Silti siitä luopuminen kivistää aina välillä. Tein ja teetin siitä niin omannäköisen.
Vaihdoksessa helpottaa hyvin paljon se, että pääsen lapsuuden ja äidin suvun maisemiin, vaikka en olekaan Kittilästä lähtöisin. Pohjoisen lapsia silti.
Usein muuttaneena ja ison osan aikuisuudesta yksin eläneenä ja asuneena totun helposti uusiin paikkoihin. Tottakai läheinen ihminen täydentäisi silti oloani.
No, tuo kuullostaakin jo vallan erilaiselta kuin viikon lomaosakejuttu, jossa ihmisellä on kalliilla hinnalla yksi viikko aikaa osakkeessa, joka ei taatusti tunnun kodinomaiselta. Toimii varmaan, jos kaikki tekevät saman määrän ja osallistuvat yhtä lailla. Muutoin kallistun Kolehmaisen kannalle, että yhteisomistuksessa olevat kuolinpesät ovat pirun nkeksintöä - vai miten hän asian ilmaisi - muistaakseni. Meitä on tässä mökissä kaksi omistajaa, ja työ ja maksut ovat kasautuneet lähinnä toiselle, olosuhteiden vuoksi. Kuitenkin sitten sanomistakin riittää siltä joka käy harvoin, joskin sovussa ja rakkaudessa tässä elellään pääpiirteittäin.
PoistaPS Tuolla läheisen ihmisen vajeella viittasin vain itseeni, sinusta en tiennyt, Anna!
PoistaMun hankintaani liittyy yhtiösopimus, jossa määritellään osakkaiden oikeudet ja velvollisuudet ja asioita hoitaa kiinteistö oy:n hallitus.
PoistaTalohuolto huolehtii toimeksiannon mukaisesti huoltohommista. Maksamme siitä ja muista talon kustannuksista hoitovastikkeen ja jokainen siivoaa lähtiessään omat jälkensä!
Järjestelmä on ollut olemassa 90-luvun alusta ja asukkaat ovat olleet tyytyväisiä, tunnen joitakin ennestään. Osakkeita ei ole hirveän paljoa myynnissä. Katsotaan kuinka mun käy. Olen kyllä varsin luottavainen.
Ei huolta Iines "läheisvajeesta", en ottanut lainkaan itseeni, totesin vain tosiasian kohdallani.
Kuolinpesistä minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, kuulopuheita vain.
PoistaVanhaapoikaa en tunne niin läheisesti, että voisin pyytää tekemään, sitä paitsi vanhallapojalla on ollut naisystävä jo pari vuotta, joka nainen tosin ei täällä maalla viihdy. Mutta komennossa mies on eikä taatusti rakentele pukkeja naapurin naisille. Toinen naapurini on siis Martta miehineen, he ovat tarjonneet pukkiaan lainaksi. Yhden kylän miehen kahvitin ja sovittiin pukin tekemisestä, mutta ei ole pukkia kuulunut eikä miestä muutenkaan työn parissa nähty. Edellisen pukin teki siskon mies muutamasta lankusta ja se kesti 30 vuotta.
VastaaPoistaSahaus on kivaa ulkopuuhaa, jossa keho ja mieli rentoutuu. Ei tarvita erillisiä jumppaliikkeitä eikä kallista fysioterapiaa, kun tekee luonnollista niska-hartialiikettä hyötytyössä! Fysioterapiassahan teeskennelty sahausliike on mukana jumppaohjelmassa.
Miten eri tavalla sahaukseen voikaan suhtautua! Iines kuvittelee katkovansa päitä, murhaavansa ikäviä naapureita jne. Minä taas, kuten saan oikein karvaisen kuusipöllin pukille, oikein murisen mielihyvästä, kun terä painuu syvemmälle, syvemmälle joka työnnöllä. Ja kun pölli katkeaa, puu oikein huutaa riemusta ja ehkä myös tuskasta.
VastaaPoistaNaapureitani en tapa edes mielikuvissa, ovat niin mukavaa väkeä. Naapurin lapset Ilkay ja Sema sekä kolme heidän ystäväänsä, jioista kaksi on omia lapsenlapsiani, ovat kiljuneet uima-altaassani jo kahdeksasta lähtien ynnä syöneet yhden mustaviinimarjapensaan tyhjäksi, vaikka uhkasin hukuttaa heidät kaikki. Ne vain nauroivat ja sanoivat, ettei Kolehmaisen setä saa heitä kiinni lällällää. Niin kuin en saakaan. Kohta kutsun heidät kaikki mehulle, Mutta niiden kultaista noutajaa, Nasseria, en päästä sisään. Se menee aina turkki märkänä parhaalle sohvalleni, joka tosin em. seikasta johtuen ei ole pitkään aikaan ollut paras.
Sivumennen sanoen olen rakentanut lapsille ikioman sahapukin, pienen, mutta kaatumattoman ja heillä on oikeus käyttää pienempää kaari (eli poka) sahaa milloin haluavat. Vieressä on läjä oksia aina valmiina palvelukseen. Joskus lapset melkein tappelevat siitä, kuka saa sahata. Sitten menee viikko- kaksi, eikä juttu kiinnosta ketään. Mutta kun otan itse sahan käteen ja alan tehdä töitä, tulee joku nappula vilauksessa viereiselle pukille näyttämään, kuinka hienosti hän sahaakaan. Ja minä kehun. Lapsia pitää nimittäin kehua usein. Ne oppivat vaikka trigonometriaa kolmivuotiaina, kunhan kehuu. Mutta jos aina moittii, ne oppivat vain kiroilemaan ja juomaan sekä polttamaan tupakkia. Tiedän sen, koska minua moitittiin - ja aiheesta - lapsena. Lopputuloksena on katkera, kiroileva, huolimattomasti pukeutuva juoppo vanhus, jota hienot ladyt kavahtavat kaupan kassajonossa.
Pakko on täs lapsiasiassakin taas Kolehmaista kehaista. (Anteeksi se pieni k edellisessä kommentissa. Näppäinten välissä on vieläkin kampanisumuruja.)
PoistaEttet vaan olis salanimimerkillä nuorempi poikani. Hänellä kun on juur samanlaiset ajatukset niin sahaamisen kuin lastenkasvatuksenkin suhteen?!
Karkasi. Kirjoitan junassa. Tervolan ja Muurolan välillä. Tai päinvastoin.
PoistaPiti sanomani vielä, että mun tuli sanottua joskus omille pojille pari valitumpaakin sanaa.
Siis enhän minä koko ajan murhaa ihmisiä sahatessani oksia. Koetin sanoa vain sen, että fyysisessä hommassa ihminen tulee puhkuneeksi itsestään aggressionsa ja mahdolliset vihantunteensa pois.
PoistaKai nyt, herra paratkoon, minäkin Kolehmaisen lailla ajattelen vienoja ja romanttisia ja hempeitä ajatuksia, mitä milloinkin, ja nautin ihan siitä sahauksen atmosfääristä, puun tuoksusta viilenevässä illassa, saunanpiipun tuoksahduksesta nenääni siinä sahaillessani laulellen.
Miksi suotta kätket murha-ajatuksesi, parahin Iines? Sinä sahaat päitä poikki, minä taas halkaisen kalloja, kun pilkon puita kirveellä. Äärimmäisen terapeuttista toimintaa, voin vakuuttaa, mutta senhän jo tiedätkin. Jos sinä helpotat oloasi sahamurhalla ja minä kirvesmurhalla, asia on täsmälleen sama. Älkäämme nyt arvottako tässä työvälineitä! Fiskars on Fiskars vaikka voissa paistaisi, sanoi entinenkin metsuri ja jos ei sanonut, niin ainakin ajatteli.
PoistaJostain syystä itse koen sahan filosofisempana kuin kirveen tai vesurin. Ehkä se on se vieno suhina ja tuoksu - en tosiaan tiedä.
Väärinkäsityksen välttämiseksi: en siis halkaise mielessäni kalloja, niitä kukkia kirveelläni, vaan ihka oikeita ihmispäitä, kuolemaan joutavien kalloja. Ja niitähän piisaa, voi hyvänen aika...
PoistaKolehmainen, en voi kätkeä murha-ajatusta, kun sellaista ei oikeasti ole. En murhaa ajatuksissanikaan ketään, minussa on lopulta hyvin niukasti aggressiota, liiankin vähän.
PoistaLiioittelin hurjasti kommentissani. Oikeampi ilmaisu olisi ollut jokin "muksiminen" Päitä putoaa -termi on siis metafora ujon ihmisen uhittelulle.
Saakelin mutsi! Tunsi käsialasta. Sanoit tosiaan joskus valittuja lauseita, mutta ne tulivat aiheesta, eivätkä jättäneet traumoja. Kyllä sinä enemmän kehuit, siitähän itsekin opin sen parhaan kasvatusmetodin.
VastaaPoistaMuuten, huomatkaa kaikki, mistä tuntee sivistyneen ja sydänlämpöisen ihmisen; hän pyytää anteeksi kirjoitettuaan toisen nimen pienellä alkukirjaimella! Milloin olette viimeksi kuulleet sellaista tapahtuneen? Aivan, joskus renessanssin vuosina. Muistaakseni itse Giovanni Boccaccio pyysi kirkkoruhtinas Vitalianolta anteeksi kömpelyyttään sutaistuaan kirjeeseen alku V:n hiukan huolimattomasti.
Mutta äitini onkin monessa suhteessa renessanssi-ihminen. Pusi, pusi, kohta nähdään.
Anna Y:n nuorempi poika puhuu asiaa. Anna Y:n anteeksipyyntö edustaa ajallemme täysin jo vierasta lajia, sukupuolineutraalia kohteliaisuutta. Kimppu ruusuja sinulle!
VastaaPoistaPännäisiin on vielä vartin verran matkaa. Junassa on kuumaa kuin siellä r....n helvetissä. Kohta teen jotakin tavoistani poikkeavaa ja ostan kylmän kaljan! Älkää kertoko kuopukselle.
PoistaKiitos ruusuista Kolehmainen. Hyvät tavat kunniaan!
Piti sanomani kuopukselle vielä, että suurkiitos! Luulin kasaavani traumoja päällenne, kun joskus sanoin tiukasti ja vakaumuksen rintaänellä, että: Ei pojat! Noin ei saa tehdä!!
PoistaAh, Pännäinen.... Mitä muistoja se tuokaan mieleen! Nythän siellä asemalla on isot ratatyöt menossa, huomasin, kun itse palasin etelään Rovaniemeltä pari viikkoa sitten.
VastaaPoistaEnnen aikaan Pännäisistä kulki Pietarsaareen sellainen hauska yksivaunuinen, bensamoottorilla käypä junanpätkä, josta siellä oltiin kovin ylpeitä. Nimittäin siksi, kun pääradalla kulki vanhanaikaisia höyryvetureita, mutta heilläpä oli oikea motorvagn.
Brita asui Pietarsaaressa ja tuli aina Pännäisten asemalle minua vastaan. Sitten me suudeltiin koko matka Pietarsaareen. Kovin lyhyeltä se matka tuntui.
Mutta Anna Y: osta ihmeessä se kylmä kalja. En kerro pojillesi, lupaan sen.
Ostin jo!
PoistaEi täällä sen suurempaa hätää nyt ole meneillään. Toista oli juhannuksen jälkeen, kun piti arkipäivävuoroilla vaihtaa Kokkolassa bussiin!
Tai Oulussa. Naamani teloin!
Minäpäs ostin myös kaljaa mökille, ja panin raittiin tyttäreni kantamaan sen autoon ja autosta pois. Itsellä oli kädessä toisenmerkkinen kaljalaatikko ja siskolla vissiin kolmas. Ei meillä lasketa. Minunkaan tapoihini ei kuulu kylmän kaljan juonti. Hm.
PoistaMutta eikös ole komeita ne lakeudet ennen Seinäjokea? Silmäni eivät väsy koskaan niitä katsellessa.
VastaaPoistaOvat. Ja koko Suomi! En väsy katselemaan.
PoistaVaikka junamatkailu joskus rasittaa vanhaa roppaa enemmän kuin laki sallisi, junamatkailen mieluimmin. Kun lähteen päiväjunalla ROIsta ja tutustelee matkanvarrella ihmisiin, saa läpileikkauksen koko kansakunnasta. Mie kun menen ja juttelen ihmisten kanssa. Ravimiestenkin. Ja kortinpelaajien. Ja yksinäiseltä näyttävien kaljanjuojien kanssa. Pariskuntiin en sotkeuu.
Menomatkalla viikko sitten tapasin kaksi hillastajaa. Miestä. Tiesivät tarkkaan missä jäävät Muonion bussista pois. Aamulla paluumatkalla keskeltä ei mitään, nousi bussiin mies, jolla oli neljä ämpäriä hilloja täynnä. Haistelin niitä Rovaniemelle asti. Raotti vähän yhtä ämpäreistä ja bussiin levisi sellainen tuoksu että voihyväjumalasentään!
Tai pohjoisessa kyllä sanotaan, että Eskelisen onnikkaan!
PoistaKun minä olin lapsi, me ajoimme möröllä.
PoistaMe mentiin Kainuussa Kaikkosella tai loistolla! Ja pohjoisessa postiautolla tai Niskalalla. Missäpäin möröllä mentiin?
PoistaJa mikä se on, että Lapuan kohdalla muistaa aina patruunatehtaan räjähyksen. Arpi kansakunnan sielussa.
PoistaAnteeksi Iines, olen epäkohtelias. Helle pehmittää päätäni, poistele minut!
PoistaAnnaY, taatusti en poistele! En huomaa mitään epäkohteliaisuutta, vaan äimänä ihmettelen mitä tarkoitat. Kivastihan sinä kirjoittelet.
PoistaToijala on tylsä paikka. Tai mistäpä mie sen tiedän. Nimi ainakin on tylsä. Kummallisia nämä Hämeen asemat. Toijala, Iittala, Parola.
PoistaIines - tarkoitin, että kun käytän sun blogiasi matkakertomuksenani. En jaksanut tehdä omaa. Huomenna varmasti kirjoitan sinnekin.
Mörö liikennöi Oulun seudulla. Sitä paitsi Arvo Mörö oli kaukopartiomies ja Mannerheim-ristin ritari, ei siis mikään turha kuski.
PoistaEihän sitä vielä tiedä vaikka mörönkin kyytiin ajaudun? Oulussa asuu kummityttö.
PoistaMiksi lainata kirjoja, kun täällä saa täyden annoksen sekä käytännön että teorian ohjeita ja tietoja hauskalla tavalla suussa mutrusteltuina. Tähän asti olen ihaillut vain Mikistä, repäisevän sanankäytön takia, mutta nyt jo Kolehmainen ja muutama muu pääsee tähän Classic- luokkaan. Kafkan kertomukset saavat levätä rauhassa, on kesä ja aurinkoa, lämpöä ilmassa sekä täällä ihmisten mielessä. Kyllä kelpaa elää!
VastaaPoistaClassic-Kolehmainen ja Zen-Kolehmainen! Ja vielä Annakin kehui! Tässähän menee aivan kippuralle ylpeydestä. Kiitos, ihanat naiset ja Tapsa. Kylmän oluen korkkasin minäkin arvonimeni kunniaksi.
VastaaPoistaOlen ollut koko päivän lapsenammana, kun naapurit lähtivät käymään pääkaupungissa ja jättivät lapsensa huostaani. Päivällä oli niin kuuma, että pennut oli pakko komentaa sisälle. Ovat pelanneet yläkerrassa Afrikan tähteä monta tuntia. Nyt niitä (siis pelaajia) taitaa olla koossa jo kuusi. Keitin äsken ison kattilallisen nakkeja. Sillä ne pärjäävät mainiosti. Kohta pannaan pihalle pystyyn teltta, saavat olla yön siellä. Nasser pitää huolen vartiosta ja minä voin nukkua yöni rauhassa.
Kerroin lapsille, että eräät tädit kirjoittivat netissä olevansa kovia sahureita, johon Sema, että "tasa-arvo etenee." Lapsilta tulee usein kerta kaikkiaan sattuvia tokaisuja ja kommentteja. Yksikin hyväkäs, kun yritin kertoa vitsiä, sanoi vakavalla naamalla, että "se oli sun paras vitsi ikinä". Tälle kommentille muut sitten nauraa käkättivät niin, että minua vähän harmitti. Mutta omapa oli mokani. Lapsille ei nimittäin koskaan pidä kertoa vitsejä. Heillä on usein aivan oma tapansa käsittää ja hahmottaa asioita. Muistan yhdenkin päivän, kun koko kakarajengi toisteli vain kahta sanaa "heiluvat massut" ja nauroi katketakseen. Sitä toistettiin varmaan sata kertaa, enkä minä hölmö nähnyt siinä mitään vitsiä. Jos ei sitten.... ei, nehän ovat niin pieniä vielä.
Saitko kuvattua kuikan, Iines? Tässä laiturini nokassa niitä uiskenteli ja sukelteli päivällä aika parvi, tämä kun on kuikkajärvi jos mikään.
VastaaPoistaJa saiko sisko leninkinsä? Jaa... senkö takia stallarit niitä ennen suosikin, lenin-kijä?
Saunareissu peruuntui toistaiseksi, Tapsa, eli en saanut tilaisuuttakaan kuulla kuikkaa. Järvisaunan haltijalle tuli yllättäen ja yhtäkkiä työkeikka, ja saunareissua oli siirrettävä. Siskokaan ei saanut leninkiä, sillä leningit osoittautuivat luokattoman kehnoiksi. Saumat repsottivat ja pääntiehen ommeltu punos oli puoliksi irti. Rikki olevasta tuotteesta ei luvattu edes alennusta, vaikka sitä myytiin ehjänä. Yhdet tiilenpunaiset caprit kyllä ostettiin. Sen sijaan kävimme kuuntelemassa Crusell-viikon soitantaa Ugin torilla. Se oli kivaa.
VastaaPoistaTaas muistin, että ketään ei kannata kehua, siitä syntyy vain epäluuloa, mutta jos reippaasti negaa ja haukkuu, se on reipasta ja uskottavaa.
VastaaPoistaUskokaa minua!
Tuo Iineksen kirjoitus keskustelun alustuksena on kutkuttava!
Noh noh, Liisu. Uskoisin, että kaikki tykkäävät kehumisesta.
VastaaPoistaJos viittaat aiempiin yltiöpositivismia koskeneisiin kriittisiin lausumiini, niin ymmärrän sanomasi. Positivismin jana on kuitenkin pitkä, ja vain sen toisessa ääripäässä, oikeastaan vasta sen jälkeen on punainen alue, jossa mennään ylilyöviin ja epätodellisiin sfääreihin. Muu osa on tietenkin elämässä tarpeellista positiivisuutta, josta itsekin pidän elämänasenteena.
Ja tämä lausumasi, Iines, saisi minut kysymään vastausta, paitsi etten ole varma että haluan kuulla sitä. - Vaan kerro toki; sinulla on varmasti mielipide, päätellen puheistasi, eli kuullaan se nyt.
PoistaJos asiasi liittyy minuun: vaikka yritänkin olla myönteinen, sanon vain - ihan Fakta Hommana - että pakko on joskus pistää kantapäät maahan, ja olla napakka.
Ei muuten pärjää luottamusmiehenä, eikä saa väkivaltaista eksää kohtaa lähestymiskieltoa. Ihan vain esimerkiksi.
Ole Iines toki kriittinen; oikeassa elämässä me Pollyannat tykkäämme ihmisistä - ja ehkä tähän sopisi piste.
Yltiöpositivismiin minulla ei aihetta todellakaan ole, enkä siihen totta vie syyllisty. - Toisaalta: kurjista poikkeuksista huolimatta ihmiset ovat yleensä kivoja, herttaisia ja auttavaisia.
Ilman mitään hyötymistarkoituksia. Niin kaverit, kuin erilaiset viranomaisetkin. - Ja juuri tästä en aio väitellä.
En tiedä, mistä tai keistä Liisun kanssa puhuitte, mutta jatkakaa toki.
- Iines: minusta vain on outoa, jos koetat vääntää minua "muka" kiiltokuvaksi, kun olen avoimesti kertonut elämäni pahimmista hetkistä täällä. Sekä kommenteissa, että alustuksessa.
Ihmiset ovat itsensälaatuisia.
- Ja jos tarkoitit niitä kommenttejasi siitä, miten "persoonastani paljastuu toinenkin puoli" - voi hyvä nainen! Miten luulet että olisin pärjännyt tähän asti, kaikesta kokemastani, ilman terästä! - Paitsi jos siis oisin Disney-rinsessa, mitä en ole. :)
Lisään vielä, että Liisun mielestä ketään ei ehkä kannattaisi palstoilla kehua, epäluulon syntymisen vuoksi. Oletin, että puhuttiin lukijakunnasta. Iines vastasi sillä, että kaikki tykkäävät kehuista, ja bla-blii-bla-blaa, mikä itse asiassa ei liittynyt mitenkään ao. lausahdukseen.
Jokainen voi tykätä ja yleensä kai tykkää saamistaan kehuista, mutta se ei estä sitä, että muitten saama kehu voi ärsyttää. - Ja nyt puhun elämästä yleensä, en vain nettipalstoista.
Haluaisitko Iines kertoa, mitkä ovat niitä ylilyöviä ja epätodellisia sfäärejä? Mikä muu osa on elämässä tarpeellista positiivisuutta?
Ja jos et miettinyt asiaa loppuun asti: Liisun - ilmeisesti aikuisen naisen - nuhtelu "nohotteluin" oli ikävää luettavaa.
Itse en kirjoittaisi lapsellekaan noin.
Kaikesta huolimatta hyvää yötä kaikille! :)
No juu, voinhan minä kertoakin, Liisu, anteeksi Char, mitkä ovat vaikkapa blogeissa yltiöpositiivisia sfäärejä - vaikken kumpaankaan teihin olekaan lausumissani mielessäni viitannut. En tunne yksityisminäänne, joten en voisikaan viitata sinne. Usein tässä kohdin lukija luulee jotakin, mikä syntyy hänen omissa ajatuksissaan jonkinlaisen omaehtoisen tunnistuksen tietä - josta sitten taas kirjoittajalla itsellään ei ole tietoa saati harmainta aavistusta. Näin jokainen blogikirjoituskin elää omaa kirjoittajastaan irrallista elämäänsä, eli teksti on aina myös autonomista.
PoistaTakaisin yltiöpositivismiin. Blogeissa tällainen teeskentelyksi kokemani asia voi ilmetä siinä, että kirjoitetaan aina vain äärimmäisen kauniista, iloisista tapahtumista, pyritään viihdyttämään lukijaa hyvälle mielelle, kartetaan asioiden syvyyksiä tai raadollisuuksia, ohitetaan ikäviä asioita. Lifestyle-blogeissa on joskus tällaista ylimaallista estetiikkaa, joka lähenee yltiöpositivismin makeutta, joka tarjoaa lukijalle unelmia ja pakotien arjesta.
Ei tässä mitään, en tuomitse tällaista valintaa enempää kuin naistenlehtiäkään tai romanttista viihdettäkään. Juuri eilen uutisissa kerrottiin, miten suosittua romanttinen historiallinen kirjallisuuskin on. Olen mielestäni sanonut lähinnä sen, että minä en kaipaa lifestyleä enkä romanttista hömppää, koska koen ne pinnallisiksi ja ohuiksi siivuiksi elämää, joka ei ole todellista. Kaipaan sitä, mikä on totta, rehellistä, oikeaa, aitoa, vanhaa ja rapistunutta, dostojevskimäistä sielun syvyyttä ja tarvittaessa kirvesmurhaakin, eikä se sulje pois kauneutta ja harmoniaa, vaan antaa tilalle kyvyn nähdä raadollisessakin kauneutta ja viehätystä, surussakin iloa, repaleissakin silkkiä, ihmismielen vajavuudessa logiikkaa, järkkymisessä tasapainoa.
Unohtui kommentoida se sadevedellä hiuksensa pesevä sisko. Viisas ihminen! Omien havaintojeni mukaan parasta pesuvettä missä tahansa mutta varsinkin saunassa on ns. levännyt vesi. Itse laitan vedet valmiiksi astioihin saunomista edeltävänä päivänä. Pumppaan veden kaivosta, jossa se on jo levähtänyt. Mutta pumppukäsittelyn jälkeen on veden hyvä vielä ottaa pienet tirsat saavissa ja lämminvesikattilassa.
VastaaPoistaKun tällaista levännyttä vettä kaataa kauhalla päälleen oikein tuntee, kuinka se syväkastelee ihon ja jättää sen paitsi puhtaaksi myös pehmeäksi ja rauhalliseksi.
Kehnointa vettä - taas omien havaintojeni mukaan - on sellainen suihkuvesi, joka lämmitetään juuri ennen kuin se tulee suuttimesta ulos. Britit ainakin harrastavat sellaista. Näin säästytään lämmittämästä yhtään ylimääräistä ja tarpeetonta vesitippaa boilerissa, mutta se pikavesi on helkkarin kovaa ja suorastaan kirveltää myöhemmin iholla. Se myös kiristää ihoa ikävästi.
Jos sadevettä on käytettävissä pesuun, niin aina sitä! Menen usein saunaan rankkasateella saadakseni seistä raikkaassa, pehmeässä ja vieläpä ilmaisessa taivaallisessa suihkussa.
Olet usein ylistänyt yksinäisyyden iloja niin väkevästi, että en oikein tiedä, pitäisikö kirjoituksesi alkuosa ottaa totena vai satiirina. "Iines rukka" ei oikein tunnu sinun käsialaltasi.
Oletpa rukka tai ei-rukka, kohotan konjakkilasini kunniaksesi tänä kuutamoyönä, jolloin kaikki lempeät henget tuntuvat olevan liikkeellä. Talo tyhjeni iltapäivällä pikkuväestä, kun naapurit palasivat kotiin ja muut haettiin kuka minnekin. Nyt on niin rauhallista, että sielu oikein tekee iloisia ilmakieppejä. Uinuos lempeesti yös, oi Armas!
Meillä on alhaalla saunatontilla vain sadevesi, saunalla ei ole sähköjä eikä vesijohtoa. Sadevedellä pestään hiukset ja kehot ja tulos on selvästi havaittavissa: hiukset ovat pehmeät ja puhtaat, jopa niin pehmeät, että niihin pitää panna tököttiä, jos haluaa ne irti päänahasta. Siskon ihottumat ovat kuitenkin sadevedestä parantuneet, etenkin kun sitten uittaa itseään vielä suolaisessa merivedessä. Saksalainen kloorivesi on aivan kamalaa! Merivedessä pitää muuten pestä hampaansakin, sillä veden suola puhdistaa ja valkaisee yhtä hyvin kuin tahnat.
PoistaYlätalossa on sitten se manaamasi vesiboileri, koska keskuslämmitystä ei ole, vaan sähkö- ja takkalämmitys. Se vesi, joka johdoista tulee, on kyllä huippuluokkaa, niin syvältä tulevaa ja kylmää, että kädet meinaavat jäätyä. Ei tarvita jääpaloja vedessä.
Iineksen kirjoituksen alku on viisaan ihmisen kirjoitusta: valtavasta kaikkien rakastamisestakin kannattaa nauttia kohtuudella, aikansa, jolloin se tekee sielulle hyvää, eikä ahdista.
VastaaPoistaNäin on Tapsa, että kohtuudella läheisyyttä. Tulee myös hetki, jolloin liika läheisyys käy päälle, jolloin huomaa yksilölliset erot ja hankaukset, huolimatta sukusiteistä tai muista ystävyyksistä. Miten helpottavaa on silloin ottaa hieman etäisyyttä ja palata sitten taas tai olla palaamatta pitkään aikaan!
PoistaMinusta yksi rasittavimpia ihmistyyppejä onkin läheisriippuva ihminen, sellainen, jolla täytyy joka hetki olla puhekumppani, tai mies (nainen) vuoteessaan. Kaikki kai kuitenkin lähtee siitä, että ihminen tulisi ensin yksin toimeen. Vasta sitten ehkä pystyy antamaan muillekin itseään.
Yksinäisyyden pelko on aikamme suurin pelko, väitän. Se on tietenkin sukua eloonjäämiselle ja laumasidonnaisuudellekin.
Ja aivan liian monet ihmisen kokevat itsensä yksinäisiksi, vaikka ympärillä olisi tarjolla ihmisia ja mahdollisuuksia pilvin pimein.
PoistaOma äitini koki olevansa hirveän yksinäinen, vaikka hänellä oli kaksi tytärtä, kaksi tyttärenpoikaa ja seitsemän lapsenlastenlasta! Hänen eristäytymisensä oli omalaatuista ja sanoisin jopa että itsekästä. Oli koko ajan syyllinen tunne, jos ei ollut paikalla tai ainakin puhelimen päässä.
Läheisriippuvuus on kamala tauti. Se on juuri tuommoista tyytymättömyyttä, että nojataan toiset tukahduksiin asti. Ei olla tyytyväisiä, vaikka läheiset asuisivat samalla paikkakunnalla ja kävisivät päivittäin katsomassa.
PoistaYksinäisyyttä kuitenkin on oikeasti, todellista yksinäisyyttä. Sitä että ei ole mihin mennä, ei ketään joka tulisi. <-- Muistuma tankarunosta.
Lisäisin tuohon vielä, että sekin on yksinäisyyttä, että on mentävä joukkoon, jottei tuntisi itseään yksinäiseksi. Ja sitten siellä joukossa yksinäisyys vain korostuukin. On mies, jonka ympäriltä tuolit viedään.
Äitiparka. Kun hän kuoli, tunsin tietenkin valtavaa surua, mutta myös jonkinlaista vapautta ja helpotusta. Eikä se ole väärin. jokainen tuntee niinkuin tuntee.
PoistaTodellista yksinäisyyttä on. Esim. mielenterveyspotilaat, joilla sosiaalisten tilanteiden pelko estää yhteyden ottamisen toisiin ihmisiin. Heitä myös kartellaan, niinkuin "erilaisia" yleensä. On muitakin sairauksia tai/ja vammoja, jotka vaikuttavat siihen, että ihminen eristäytyy tai eristetään. Tahtomattaan.
Vanhat ihmiset "yksinäistyvät" jos kukaan ei käy heitä tapaamassa. Kotona tai hoitopaikoissa.
Ajattelen niin, että monet ihmiset kokevat olevansa yksinäisiä, jos heidän ympärillään ei koko ajan tapahdu jotakin. Ja jotkut vain kokevat olevansa yksinäisiä, pettymyksestä, menetyksistä tai siitä johtuen, että ei ole saanut sitä mitä on halunnut.
Olen paljon miettinyt yksinäisyyttä äidin jälkeen. Mitä kaikkea se pitääkään sisällään? Mitä kaikkia tunteita kuvataan sanalla yksinäisyys? Mielenkiintoinen asia.
Mielestäni lause "Miten helppoa elämä voi olla! Kun on joku". on joko rankkaa ironiaa tai sitten sellaisen kirjoittama, joka haluaisi, että joku olisi rinnalla. Ei ehkä samassa sängyssä, mutta silti liki.
VastaaPoistaVeli Tsehov jo sanoi viisaasti, että "Jos haluat tuntea olosi yksinäiseksi, mene ihmeessä naimisiin". Moni muukin ajattelija on pyöritellyt ajatusta samaan suuntaan. Mutta miljoonat tuntevat olevansa myös yksin. Kuinka siis ihmisen on hyvä elää?
Tässä tuo lausahdus ei ole ironiaa, vaan kaihoisa huokaus. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, joilla vaikka on rakastettu ja turvallinen läheispiiri ympärillään, joku jonka kanssa jakaa kurjatkin asiat ja jotka silti ovat kauhean tyytymättömiä ja valittavat pikku asioistakin.
PoistaTiedän toki, mitä on Tsehovin tarkoittama yksinäisyys. Se on henkistä erilaisuutta, joka sitten taas tulee siitä, että on naitu ehkä väärä ihminen, vääristä syistä. Tsehoville sanoisin, että mikset valinnut paremmin.
Tsehov tiesi mitä puhui ja sitäpaitsi valitsi aivan oikean naisen. Se rouvahan oli kaiket talvet Moskovassa ja piipahti kultaansa katsomassa Jaltalla vain, kun töiltään jouti. Siinä perheessä kello vedettiin vain harvoin, koska Tsehov ei todellakaan ollut mikään suuri häpykukkulan valloittaja.
VastaaPoistaLiittoja on niin monenlaisia. Luulen, että Tsehoville sopi juuri tuollainen. Tolstoilla puolestaan piti olla emäntä aina lähellä, kova poika kun oli pökkimään ja lisäksi rouvan kirjallinen apu oli aivan korvaamaton. Dostojevski olisi luultavasti kuollut velkavankeuteen ilman emäntäänsä, joka silmää räpäyttämättä luopui perintökoruistaan, jotta mies pääsisi rulettipöytään.
Mutta se, mitä Iines sanoi henkisen erilaisuuden vaikutuksista, on kyllä totta.
No jaa, minä kyllä haistelen, että tuo Tsehovin lauselma on kuitenkin hieman kitkeränsävyinen tai ainakin sarkastinen, joka puhuu oikeasti ihmisen tuntemasta yksinäisyydestä. Kenties rouvan menot eivät täysin miellyttäneet Tsehovia kaikessa suhteessa, vaikka hän järjestelyyn sopeutuikin.
PoistaDostojevskin oikean elämän rouvakuvio muistuttaa muuten ilmiselvästi hänen varhaisen romaaninsa Netotska Nezvanovan äitikuviota. Netotskan äitihän oli kovin heikko, ja mies oli mm. juonut hänen perintönsä - vaimo oli siis varsin sopiva miehen tarkoituksiin. Näkökulmia vaihtamalla käy joskus niin, että molemmat puolisot eivät olekaan onnellisia, vaikka kumppani olisikin "sopiva".
Noinhan se on. Ihmisten välisissä suhteissa on miljoona varianttia, eikä se, että on löytänyt sen "sopivan" tai jopa "sen oikean" ole mikään tae liiton onnistumisesta tai molemminpuolisesta viihtymisestä. Ihminen voi tosiaan tuntea - tai kaivata - yksinäisyyttä, vaikka vierellä olisi kuinka mainio ja rakas kumppani tahansa. Joku toinen tuntee olonsa täydeksi vain ollessaan yksin. Itse olen kiehunut niin monessa liemessä, etten moiti kenenkään liittoa tai liitottomuutta, oli se minkälainen tahansa. Kukin tapisoikoon oman kamarinsa kuten haluaa ja pystyy.
VastaaPoistaViime viikolla tapasin miehen, vammaisen pojan isän, joka käy joka kuukausi Tallinnassa bordellissa. Tai siis poika asioi siellä, isä maksaa ja odottelee ulkopuolella. Hän kertoi, että on olemassa joku erikoistoimisto, joka järjestää bordellimatkoja myös Saksaan sellaisille ihmisille, jotka eivät saa seksuaalista tarvettaan tyydytetyksi täällä. Asiakkaina on sekä naisia että miehiä, nuoria ja vanhoja. Suurin osa heistä on vammaisia.
Olen ounastellut, että tällaista tosiaan saattaa tapahtua, mutta nyt kuulin asian varmasta lähteestä kaikkine yksityiskohtineen. Tuo isä kertoi, että hänen pojallaan on niin valtava libido, ettei se taltu pornoa katsellen ja omin käsin.
Tässäpä taas uusi ulottuvuus ihmisten välisiin suhteisiin. Myös kaupallinen rakkaus/seksi voi siis olla elintärkeää. Ja sen tiimoilta löytyy taas tuhansia uusia variantteja. Ei ole helppoa olla ihminen.
En minä nimittäisi sellaista työtä kaupalliseksi, josta ei tarvitse maksaa veroja. Vasta sitten se muuttuu työksi, kun toiminta pannaan veronalaiseksi ja hyviä kielitaitoisia nuoria koulutetaan alalle vaikkapa ammattikorkeakouluissa. Opintolinjoja voitaisiin tehdä vetäväksi hyvällä mainonnalla. Näin vammaisen pojan ei tarvitsisi matkata Viroon asti, kun kotimainen korkeatasoinen tarjonta riittäisi halukkaille. Voisi Kolehmainenkin sitten suositella tyttärentyttärilleen - ja ehkä tyttärilleenkin uudenlaista kannattavaa ammattia.
VastaaPoistaAinakin Saksan ja Hollannin seksityöläiset maksavat veroja. Virolaisista en tiedä.
VastaaPoistaEn ymmärrä kiivasta, moralistista ärhellystäsi alan ammattilaisista puhuttaessa. Aina täytyy vetää nuo tyttäret ja lapsenlapsetkin mukaan.
Helppohan sinun on. Jos sattuu tekemään mieli, pistät vain sanan kiertämään ja kohta on piha täynnä hienoja, puleerattuja ja erikoisvarusteltuja katumaastureita, joista purkautuu kukkapuskat ja jalokivirasiat käsissään vähintään kaksi loppututkintoa Etonissa suorittaneita, mittapukuihin pukeutuneita pyykkilautavasaisia charmantteja, kielitaitoisia ja kulttuuria tuntevia miehiä, jotka haluavat viedä sinut viikonlopuksi Pariisiin tai Savonlinnan oopperajuhliin, sitten loistoillallisille ja sen päätteeksi paikallisen Savoy-hotellin kalleimpaan presidentti-sviittiin piupapaupaamaan. Ja sinä vain valitset päältä parhaan, jos nimittäin vielä sattuu huvittamaan. Muille sanot, että voi voi ja vilkutat lähtiessäsi viikoksi tai pariksi jonkun amerikkalais-irakilaisen miljonääri-tiedemiehen kainalossa Karibialle, jossa hänen huvipurtensa miehistö jo kiillottelee messinkejä.
Sen sijaan pakkoliikkeinen, ruma ja henkisesti hiukan jälkeenjänyt 20-vuotias poika tai tyttö joutuu todellakin turvautumaan poikkeusjärjestelyihin saadakseen elämyksen, joka meille tavallisille on mitä yksinkertaisin asia. Eräissä laitoksissa he tekevät hyvää toisilleen keskenään, mutta yksin asuville tai vielä kotona oleville tilanne on vaikea. En menisi tuomitsemaan vanhempia, jotka kustantavat lapsilleen ilon, jota he eivät omin voimin koskaan pystyisi saavuttamaan.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kotimaista tarjontaa saisi olla enemmän. Jäisiväthän rahat kotimaahan, eikä olisi kommunikaatio-ongelmia. Pahoin vain pelkään, että "ilojen talon" perustaminen vaikka Vantaalle saisi naisjärjestömme ja kaikki niiden iinekset takajaloilleen ja ne aloittaisivat mitä melkoisimman älämölön. Siinä vedettäisiin takuulla taas tyttäret ja tyttärien lapset lokaan viidenteen ja kuudenteen polveen saakka.
Kumma muuten, ettei samaa huutoa synny siitä, että varsin hyvin tiedetään satojen suomalaisten opiskelijatyttöjen rahoittavan bile-iltojaan ja pukeutumistaan pikku prostituutiolla tilaisuuden tullen. Se taitaa olla vaan sitä vapautumista ja voimautumista. Kukaan ei ala vitsailla, että heidän pitäisi kouluttautua tuohon sivuammattiin, eikä tyttäristä ja heidän tyttäristään puhuta mitään. Taitaa olla kaksoisstandardit voimassa tässäkin asiassa.
Ja jos välttämättä haluat tietää, minulle selvisi pari vuotta sitten, että oma tyttäreni oli harrastanut hiukan verottoman tienestin hankintaa opiskeluaikanaan. Hän kertoi, että "kaikkihan sitä tekivät", kun vuokrarahat oli biletetty pois. En minä siitä häntä moittinut. Omahan on pimppunsa. Nyt tytöllä on oma tytär, joka jo on pyytänyt päästä yökylään kaverien kaa... No, siinähän vahtii omaansa.
Tuskin vastaukseni on kiivas ja moralistinen, Kolehmainen. En tunne niin, en ajattele huorista tuomitsevasti. Eikä minua seksipalvelun myynti millään lailla paheksuta, pillua on myyty maailmansivu menestyksekkäästi.
VastaaPoistaHaluan vain seksinmyynnille kaiken sen legimiteetin, joka millä tahansa muullakin työllä on. Pillut verolle ja rehtiin myyntiin hyville myyntipaikoille. Miksi tämän asian pitäisi milelestäsi jatkua salakähmäisenä, armmas Kolehmainen?
Olen aina sanonut, että sekisnmyyjät voisi kutsua perheen päivällispoöytäänkin. Tarkoitan tätä.
(Ohoh mitä lyöntivirheitä. Minulla oli kiire kun kirjoitin, minua odotettiin kauppareissun kuskiksi, enkä ehtinyt tarkistaa.)
PoistaKolehmainen, kyllähän seksin myynti on itsensä myyntiä, ei siitä mihinkään pääse. Ei se ole naiselle hyväksi, vaikka se olisi vapaaehtoista. Kyllä siinä täytyy tuntea itsensä jossain määrin halvaksi, niin huonosti seksiään myyviä naisia yleensä kohdellaan. Ainakin julkisessa puheessa juuri miehet halveksivat "huoria". Jos omaa naista tai vaimoa halutaan loukata, niin haukkumasana on usein juuri "huora".
Ja ne opiskelijatytöt, jotka rahoittavat elantoaan seksinmyynnillä, tekevät sen salaa. Miksi ihmeessä?
Verottajan takia? Asumistuen takia? Toimeentulotuen takia? Moralisoinnin pelossa?
PoistaJaa jaa. Oli syy mikä tahansa tai vaikka kaikki yhdessä, se kertoo vain siitä, että työssä on jotakin vikaa ja se ei siis voi olla hyväksi ihmiselle. Tätä asiaa on turha hurskastelle ja leikkiä suvaitsevaa. Juuri asian suvaitseminen on minusta ahdasmielisyyttä ja välinpitämättömyyttä ihmistä kohtaan. - En tarkoita tällä ketään, vaan ihan yleisesti.
PoistaNo mutta armas Iines, minähän olen nimen omaan kannattanut ilojen talojen perustamista myös Suomeen. Salakähmäisyydestä en pidä. Mielelläni näkisin Kemijärven ilotalon ilmoituksen Lapin Kansassa, jossa sanottaisiin vaikka, että "osta yksi, saat kaksi," tai vastaavaa.
VastaaPoistaJa minun päivällispöydässänihän on istunut seksinmyyjä. Ja istuu toivottavasti vastakin.
Juujuu, mutta onko istunut perheen kanssa? Suurin osa seksinostajistahan on lukemani mukaan tavallisia kilttejä perheenisiä. Poikamiehillä on vientiä muutenkin.
PoistaTekopyhyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira, en iloiselle ja avoimelle seksipalvelun ostajalle.
Poikamiehillä ei netin mukaan ole suinkaan vientiä, miksi muuten kaikki kurjat kertomukset?
PoistaNaiset tuskin myyvät itsejään antamisen ilosta - tai jos se seksi heistä, tai siis meistä, naisista, niin kivaa olisi: miksi pyytää rahaa?!
Yleensä kaikki ihmiset kiihottuvat yksilöistä. On ne kaikki feromonit sun muut.
- Seksiä kategorisesti hakevat miehet ja naiset: ei siinä mitään pahaa ole; kunhan puhutaan reilusti.
Jos joku haluaa maksaa seksistä, se on jo vähän fetissin puolella: oma itse ei kelpaa ilman valuuttaa/oman itsen kelpuuttaminen vaatii valuuttaa. Tai se maksaminen kiihottaa... Tai tarvitaan rahaa.
Miten päin asiaa katsoo.
- Olen muuten varma, että kerrotte, jos olette eri mieltä. :)
P.S. Iines: Mistä päättelet, että seksikaupan toisessa päässä on iloinen ja avoin seksipalvelun myyjä?!?
Jos nyt yhtään luet uutisia, tiedät, että sekä naisia että miehiä huijataan köyhistä oloista parempiin, luvassa tehdastyötä tai vaikka siivousta. - Suuri osaa päätyy prostituoiduiksi, vasten tahtoaan.
Etkä voi sivuuttaa tätä globaalia ongelmaa vain sillä, että sinusta osa seksin myyjistä tykkää siitä! - Siis kuinka ja ketkä?
Ja vaikka kaivaisitkin minulle linkin - vaikka täällähän ei linkit puhu - suurin osaa seksityöläisistä elää tosi kurjaa ja raadollista elämää.
Missä vaiheessa se on sinun päässäsi muuttunut punaposkiseksi hauskanpidoksi, jossa sitten lopuksi seteli vaihdetaan, vain noin niinkuin yhteisen ilottelun merkiksi?
Älä viitsi.
Siis, enhän minä puhunut iloisesta ja avoimesta seksipalvelun myyjästä, vaan ostajasta. Lukisit nyt vähän huolellisemmin.
PoistaSaanko kertoa omia kokemuksiani? Hhnhy, ei sitten...
VastaaPoistaMutta ennen kun rupeette repiin toisianne (minua repii nyt välilevyn pullistus/tyrä - joka on tuskallinen juttu), niin kumminkin.
Maria Carmen Lúcia Mallagone, Entre Rios 1044, B.A.
” ... Toisena iltana tapaan Marian... Olen lähtenyt yksin kaupungille, kävellyt itseni läkähdyksiin mukulakivikatuja ja ajanut raitiotievaunulla; kapakanovet on sinisiä, keltalehtisiä palmuja. Täällä on talvi vaikka on elokuu. En tiedä missä olen. Kapakat on kaikki samannäköisiä. Kysyin Marialta saanko, por favor, tilata sinulle? Sain. Siksihän hän siinä oli, ja odotti. Hän puhui englantia yhtä huonosti kuin minä espanjaa, ei siinä paljoa Tshevista keskusteltu. Kerron itsestäni, sillä on ihan sama mistä minä puhun, eikä sillä ole väliä, mikä on totta tai mikä ei. Ainakaan Marialle. No se puedo vivir sin amar. Mozo toi cubalibreä ja viskinhintaista teetä Marialle, näytteli hampaitaan, yritti hymyilllä kai. Lähdemme kapakasta elokuviin, filmi oli NonStoppia, me tulimme jossain keskivaiheella sisälle, enkä ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse. John Wayne oli pääosassa ja puhui espanjaa, niin intiaanitkin. Valtavan iso teatteri, oli, varmaan yli tuhat katsomopaikkaa, ja sali oli sakeana tupakansavusta. Sytytät tupakan, Geramino -sätkän, meille molemmille. Minua ei kiinnosta valkokankaan tapahtumat vaan se mitä housujesi sisällä on. Paljon turhaa työtä. Polttelen
(saatanan) huonoa eteläamerikkalaista
kessua
kun olen myynyt kaikki
pohjoisamerikkalaiset
(kunnon tupakat) pois.
Savu salissa sakenee, kaikki polttelee. Aina hänen jalkansa tai toinen käsi on tiellä ja housun kuminauha kiristää. Abortinkarhea sänki? Älä tarraa nurmikoita. (Älytön kusihätä.) Älä tussupuita vahingoita. Ei, et saa!
http://www.youtube.com/watch?v=QUzleMym6sA
Myöhemmin lähdemme hotelliin. Marineroja joka puolella, niitä saa tosissaan pelätä, on sotatila. Panssarivaunuja on ajettu valtateitten risteyksiin. Olen 17 -vanha, ja hotellilla innolla livon Mallagonen mulatinvulvaa, hän hieroo poskipäitäni jyrsityllä sängellään. Hablo Usted casteljano? Empimiselle ei jää aikaa: hän ristiinnaulitsee pääni reisiensä väliin: tukahduttava geysher: haisee nitroglyseriinille ja delfiineille, uuninpohjalle, palavalle rasvalle, kuivumaan jätetylle lapaselle, tammenterholle, maksalaatikolle ja kumileluille. Nieleskelen kankeaa karvanpätkää, se on kuin katkennut heinäsirkanjalka. Hotellin vessassa tallon yardin kokoisia torakoita. Hän taikoo sängylle mansikoita, syödään niitä, sitten minulta menee poikuus. "Esta vas mi primero vest". Hän nauraa aukkoja hampaissaan, hän on Eartha Kitt. Käyn tupakalla parvekkeella josta on pakko tulla pois kun kadulla aletaan ammuskella; ja taas: poikuus menee REPLATE; syön loput mansikat kun Maria käy kusella. Sängyn yläpuolella Jeesus Nasaretilainen katsoo kullatuissa kehyksissä, muualle...”