8.7.2013

Spk, sivu 8: Suvaitseminen on alistamista 2



8.7. Sydämeni laulaa riemulaulua aina, kun löydän sanojen virrasta ajatuksen, joka on tarkalleen samanlainen kuin omani. Vähän sama kuin Tachibana Akemin ilahdus: Minä ilahdun/ kun lehteilen kirjaa ja/ löydän henkilön/ tarkalleen samanlaisen/ kuin minä itse olen. 

Täällä on puhuttu ennenkin hyveestä nimeltä suvaitsevuus. On todettu, että vähemmistöjä ei pidä kuitenkaan suvaita, koska suvaitseminen asettaa suvaitsijan suvaittavan yläpuolelle. Emmehän me suvaitse idolejammekaan, parhaita kirjailijoita, taiteilijoita, filosofeja, urheilusankareita, vaikka heissä vähän suvaittavaa olisikin. 

Suvaitsevuuden todellisen olemuksen on nyt - tai minä olen vasta nyt havainnut hänen huomanneen - huomannut kolumnisti Heikki Ahonen, tausta ja puoluekanta tuntematon, eikä edes kiinnosta, niin hyvin hän kirjoittaa ja paljastaa suvaitsevaiston tekopyhyyden, etten sanoisi mädännäisyyden Ylen uutissivuilla. Hän tutkii mm. suvaitsemisen merkityksiä. Itse vertaisin suvaitsemista mielelläni englannin kielen tolerance-sanaan, joka paljastaa suvaitsemisen vahvan kytkyn suvaitsijan omaan tunnemaastoon. Artikkelia on jaettu Facebookissa jo vuoden verran.


Tähän suvaitsevuusasiaan liittyy paljon muutakin teeskentelyä ja rummunpärinää. Hyväntekeväisyys - termi joka nostaa ihokarvani pystyyn samoin kuin hymiöitten näkeminen - pohjautuu paljolti suvaitsevuuteen, jossa hyväntekijä asettaa itsensä  pelastajan  ja autettavan kiittäjän rooliin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun hyväntekijä kerää itselleen taivaspaikkaa tai vie koko potin. Kohderyhmä on vain väline itse hyvänä olemiseen. 

Minusta on alentavaa, että ihmisen pitää elää hyväntekeväisyyden almujen varassa. En pane rahaa edes kerjäläisen pahvimukiin, jos sellainen tielle osuisi ja jos kupin varressa olisi vaikka likainen räkänokkainen rääsyläislapsi.  Se on kärsimyksen jatkamista, itsekästä "antamista"  ja usein myös suvaitsemista, sietämistä. Jokainen itsekäs hyvänteko ylläpitää ja jatkaa  luokkajakoja sekä erilaisia arvojärjestelmiä. Oikeastaan vain poliisin, palokunnan, Punaisen  Ristin tai katastrofiavun kaltainen toiminta on pelastavaa. 

*
Sataa. Olen edelleen sattuneesta syystä kaupungissa. Soitin Martalle, jotta hän tyhjentäisi postilaatikkoni mökillä. Huomenna palaan  puhtaitten pyykkien, vieraslakanoitten ja pyyhkeitten kanssa merituuliin. Naistenviikon päivänsankarille ostin nimipäivälahjaksi sinivalkoisen teepaidan, jonka rinnassa lukee Suomi. Lahjaostoissa pitää olla varovainen, kun kyseessä on varttunut nainen. Voidepurkissa ei saa lukea "ryppyvoide" tai "silittää huulirypyt". Kerran erehdyin, ja sain pitkään selitellä, että asianomaisella ei ollut vielä ryppyjä.

(Maalaus Edmund Blair Leighton)

275 kommenttia:

  1. niinpä, nuo kerjäläiset ärsyttävät kait koska he herättävät huonot kuvat meistä itsestämme; huomaamme että olemme pihejä ja itsekkäitä. Eihän sellaista kiva hoksata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele,tuo voi hyvinkin olla totta, jos kerjäläiset ärsyttävät.

      Minua kerjäläiset eivät ärsytä, vaan tunnen myötätuntoa heitä kohtaan. Hyväntekijät minua mietityttävät, sillä juuri he ovat kerjälusluokan mesenaatteja. Maksaisin mieluummin lisää vefoja, jos rahat osattaisiin kohdentaa köyhien maitten rakenteellisiin muutoksiin.

      Poista
    2. Minä taas huomaan olevani epäluuloinen. Olen tietävinäni, että jos annan lantin kerjäävälle keski-ikäiselle naiselle, niin sen lantin kerää parempaan talteen paksu tumma mies, joka istuskelee Audissaan paksut kultaketjut ranteissaan. Olen nähnyt.

      Poista
    3. En epäile näkemistäsi, Tapsa, mutta paljon on myös urbaaneja legendoja tyyliin "sossu maksaa kymppitonnin mustalaisnaiselle kansallispuvun teettämisestä".

      En kannata kerjäämisen kieltämistä, sillä se jättää kerjäläiset tyhjän päälle. Kannatan suunnitelmallista ihmisten jaloilleen nostamista konkreettisin yhteiskuntapoliittisin keinoin, joissa voidaan käydä kansalaisten veropussilla. Näin säilytettäisiin köyhimpienkin ihmiskunnioitus ja saadaan ihmisiä ansaitsemaan itse elantonsa. Avainsanoja ovat köyhien maitten terveydenhoito, koulutuksen järjestäminen ja sitä kautta työpaikkojen luominen. Tärkeimpänä pidän koulutusta.

      Poista
    4. Voi kauhea, huomaan nyt vasta karmeat lyöntivirheeni vastauksessa Hannelelle! Pahoittelen.

      Kirjoitin tuon puhelimella, auringon häikäisyssä, puiston penkillä.

      Poista
  2. Heikki Ahonen puhuu myös sietämisestä, johon sananakin sisältyy negatiivinen lataus. Omalla kohdallani on kyse sietämisestä suhteessa tiettyihin ryhmiin.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sietäminen on voimakas sana, ja huomasin sen Ahosella. Kiinnostavaa ottaa tässä ylipäänsä esille sanan merkitykset ja vivahteet, sillä ne ovat paljonpuhuvia.

      Minulla on kumma juttu, kun mietin suhtautmistani ryhmiin. Mielestäni ne ovat kaikki omalla tavallaan oikeutettuja, omassa olemisessaan. En kuitenkaan osaa suvaita mitään, enkä oikein tuomitakaan, sillä asioilla ja ilmiöillä on aina puolensa, joka tekee sen ymmärrettäväksi - mikä ei tarkoita aina hyväksyntää. Eihän kaikkeen tarvitse muodostaa mielipidettä, asiat voivat mainiosti olla, vakkei ajattele niistä mitään.

      Tuolla tarkoitan siis pelkästään ihmisten suvaitsemista tai tuomitsemista, sillä asioita toki voi ja pitääkin tuomita. Ihminen ei ole sama kuin asia tai ryhmä.

      Poista
  3. Char, kirjoitit tänne jälleen homokommentin, samansisältöisen kuin kolmeen edelliseen keskusteluun. Pahoittelit, että se hupsahti väärään paikkaan.

    Minäpä siirsin sen oikeaan paikkaan pari keskustelua alemmas. Siellä voi jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse vastasin Tapsalle keskustelua alempana, kun huomasin mokani.

      Vaan sinäpä olit reipas ja tarmokas.

      Oikea Paikka Sopivalle Keskustelullesi! Se lienee mottomme! :)

      Poista
    2. Ei ole mottomme, Char, kuten uskon sinun tietävän. Ei ole asiarajoja, vaan sopii poukkoilla.

      Rajattomuudesta huolimatta - rajansa kuitenkin rajattomuudellakin. Tämä oli jo neljäs uusi keskustelu, johon toit täysin saman homo-seksiasian piiruakaan muuttamatta. Toivoisin sinun sanovan ajatuksiasi tästä uudesta aiheesta mieluummin!

      Itse vastasin kyllä sinulle toisaalle.

      Poista
    3. Ja poistit myös pahoitteluni.

      Itse en löydä omaa kommenttiani enää mistään, mutta liekö tuolla väliä.

      En myöskään vastaustasi minulle. Ja käsittääkseni puhuin mm. pedofiliasta ja biologiasta, sekä ennenkaikkea naisten seksuaalisuudesta, en homoseksuaalisuudesta.

      Mutta jos luet kaiken ns. homolasien läpi, ei ihme, että siirtelet pois. - Kun meinaan muutoin olet hanakasti ilmoitellut päivät ja kellonajat koska mitäkin olen sanonut: olisiko tähän sopinut ilmoitus siitä, missä uusin poistettu viestini on toistaiseksi luettavissa?

      Ihan vaan siltä varalta, jos jotain kiinnostaa.

      Mutta nyt on kaunis päivä; kaikilla on asiat hyvin; ei jaksa vänätä. - Enkä edes voisi, jos tarkkoja ollaan: "sinun keskustelujasi" täällä käydään.

      Carry on. :)

      Poista
    4. Char, en usko, että lukijoista ja kommentoijista on kovin mukavaa tämä toistuva ja jankkaava seksi-homo-teema näissä keskusteluissa. Tämä oli jo neljäs perättäinen keskustelu, johon toit saman asian samoin äänenpainoin kunnioittamatta hitustakaan uutta aihettani, josta ehkä olisi voinut vaikka ensin sanoa jotakin. Ei siirtäminen vallankäyttöä ole, vaan koetan vain pitää huolta keskustelujen luettavuudesta ja yhteisöllisyydestä.

      Kommenttisi on pari keskustelua alempana suvipäiväkirjan sivun 6 keskustelussa tuoreimpana kommenttina vastausteni kanssa:

      http://i-iines.blogspot.fi/2013/06/spk-sivu-6.html#comment-form

      Kun poistaa kommentin, kaikki sen alla olevat vastauksetkin poistuvat automaattisesesti. Tämä on Bloggerista johtuva tekninen ominaisuus, johon blogin pitäjä ei voi vaikuttaa. En keksinyt keinoa säilyttää pahoitteluasi väärästä paikasta.

      Poista
    5. Iines, minulla on paha mieli. Olet varmasti kiva ihminen ja hyvä nainen.

      Nämä keskustelut viime päivinä, ja se, että siirrät minua johonkin obsoliittiin takariviin - sama kuin poistaisit kokonaan.. - Ehkä joku löytää juttuni, ehkä ei.

      Kiva kun laitoit pyynnöstäni linkin; olisit voinut myös tehdä sen heti.

      - Me käytiin tämä jo kertalleen jo läpi: "Herra Darwinin puutarhasta"- laaja kommentointini ei sopinut sinun ajatukseesi kirja-keskustelusta. - En ole kriitikko; on upeaa lukea muiden kokemuksia. Itse peilasin tapahtumia omaan elämääni.

      Kun kertomukseni ja kirjoitusteni (siis sinun mielestäsi sopimattomien) aiheutti postien poiston: minusta se oli turhaa, mutta sinusta oikein.

      Silloin eivät kertomani kokemukset sopineet toivomaasi Analyyttiseen Tasoon.

      Ja minä kun luulin, että puhutaan kirjallisuudesta, tunteista ja elämästä, milloin missäkin järjestyksessä, ja myös meistä kaikista, ja tunteista myös, jos haluaa. Että olisi ns. kirjallisuuspiiri, missä voitaisiin puhua elämästä laajemminkin. - Näin siis livenä monet piirit toimivat. Ei varmaan tarpeeksi "älykkäät", mutta erinomaisen hyvät ja toimivat.

      Oy vey.

      Se kirjallisuuspalsta onkin siis paljon enemmän hoity-toity kuin kuvittelin. - Minusta olisi ollut kivaa puhua kirjallisuudesta verrattuna myös omiin elämiimme. Siitä siis väärinkäsitys. Aloittelin vasta, kun jo raakkasit kokonaan. - Ja pitäkää toki kirjallisuus Taidemuotona; itse tämmöisenä maanläheisempänä ihmisenä löytänen vähän vähemmän tiukan ryhmän. :)

      Sinulla on kuule aika lujat, joskin kulloisestakin ihmisestä riippuen, liukuvat säännöt. :)

      Ihmisten juttujen poistaminen, tai niiden siirteleminen kertomattomaan kohteeseen: se on minusta epäreilua. - Vaikka palsta onkin sinun.

      Olisit kertonut mitä siirsit ja mihin. Osaat sen ns. "minuuttipelin" häiriköiden tavoin.

      En nyt sano mitään peruuttamatonta :), mutta tämä on nyt toinen kerta kun kirjoitukseni joko diskataan tai hävitetään. - En oikeasti näe järkeä tämmöisessä "keskustelussa".

      Kun en siis ketään loukkaa, en riko lakia, enkä aiheuta bloginpitäjälle juridisia hankaluuksia.

      Ja vaikka seksistä joskus puhunkin: viimeisin juttuni ei edelleenkään ollut räävitön tai sopimaton.

      Se nyt jäänee useimmille arvoitukseksi, kiitos siirtotyösi.

      Mitä minun kannattaa tänne kirjoittaa, jos mikä vain poistetaan, tai häivytetään jonnekin mistä sitä ei löydä erkkikään, jos en itse pyydä täsmennystä?

      Sinun palstasi, Iines, ja tosiaan: Sinun Keskustelusi.

      Kivaa kesäiltaa kaikille! :)

      P.S. Ennenkuin mölinä alkaa: täällä on ollut tosi kurjia, alatyylisiä ja henkilökohtaisuuksiin meneviä ano-kommentteja, jotka ovat jääneet, poistamatta ja siirtämättä, sananvapauden nimissä, vuosien aikana.

      - Naisten orgasmit: ovatko sitten ne se tabu, josta ei pidä puhuttaman? Niistä nimittäin viimeksi kirjoitin.

      Eihän tämä seksipalsta ole, mutta huomautan vain, etten minä tämän matopurkiksi osoittautuneen aiheen kantta avannut.

      En ole tottunut siihen - enkä totu - että minulle yhteisöllisen hyvän nimessä määrätään suukapulaa siinä kohtaa kun jonkun kuppi menee nurin.

      Tai siis: olen toki tottunut, mutta live-elämässä ihmisiä ei voi mielivaltaisesti sensuroida eikä häivyttää keskustelusta. Täällä netissä, määrätyllä palstalla, tietenkin voi.

      - Ja olen muuten tosi huono lirputtelemaan yhtään mitään, jos jokin asiallinen asia on kesken. Vaikka se olisikin "kohteliasta".

      Muuten toivotan kaikille kivaa kesäiltaa! :)

      Poista
    6. Vuorossa oli siis sääliin vetoaminen.

      Poista
    7. Jos tarkoitat, Char, Darvinin puutarhalla Einesbaari-blogin ensimmäistä kirjajuttua, Carlsonin William N. päiväkirjaa, niin siellähän on keskustelussa peräti 7 sinun kommenttiasi, joten ei sinua ole mihinkään sieltä siirretty. Jokusen huippupitkän ja lähinnä itsestäsi kertovan kommentin siirsin tämän blogin puolelle, ja perusteeksi mainitsin jo silloin sen, mikä se on: kirjallisuusblogi ei pyri olemaan rupattelublogi, vaan kyllä sen tulee puhua kirjoista ja kirjallisuudesta, ei korosteisesti kommentoijan omasta elämästä. Tässä ei ollut mitään henkilökohtaista.

      Jos kirjallisuudesta kiinnostunut lukija tulee kirjallisuusblogiin, hän ei palaa sinne, jos näkee, että jutellaan muusta kuin kirjallisuudesta. Tuo juttu oli blogin ensimmäinen, suuntaa antava. Ei tällaisesta aiherajauksesta pidä loukkaantua, ei se ole henkilökohtaista.

      Sama kommentin siirtojuttu on tässä keskustelussa kyseessä, kommenttiasi ei ole poistettu, vaan siirretty siihen yhteyteen, siihen keskusteluun - yhteen niistä aloittamistasi - jossa homo-seksiaiheesta on puhetta. Näitä siirtoja tehdään monilla keskusteluareenoilla, ja keskustelijat pitävät sitä jopa hyvänä.

      Valtaosa keskustelua lukevista on ainakin aluksi kiinnostunut alustustekstin aihelmasta ja toivoo aiheessa pysymistä. Heitä minä ajattelen, mutta en toki edellytä yhtään mitään keskustelijoilta, vaan olen kiitollinen keskustelusta yleensä. Hairahdun itsekin sivupoluille, jopa johdatan muita sinne.

      On kuitenkin eri asia jäädä soittamaan samaa omaa levyä perättäisiin eri keskusteluihin, jopa neljään eri keskusteluun. Siinä ei ajatella lukijoita, eikä juuri blogistiakaan, joka näkee usein vaivaa hoitaakseen blogiaan lukijoita varten, ei käyttääkseen valtaa, jolla hän ei tee mitään ilman lukijoita.

      Poista
    8. Riku,

      kun näitä rakkaita oikeita ihmisiäkin on: en tunne tarvetta vedota mihinkään.

      Entä mikä "sääli"?! Kirjoitin ihan tosissani, enkä kaipaa "sääliä"

      Jos teistä on kivaa yrittää puhua palstalla, jossa yht'äkkiä sanat häviävät, blogiemännän tahdosta, jatkakaa toki, ja by all means.

      Live-elämässä ei kukaan päätä yksin muiden ihmisten mielipiteistä, toiveista, tai siitä, miten niitä pitäisi ennakoivasti tulkita.

      Olivatpa ne ajatukset kenenkin mielestä oikein tai väärin.

      Riku: tiedän jo, että et kestä minua. Mutta siis: mitä "sääliä" kaipasin?!

      Itse asiassa olen tosi asiallinen: koetapa todistaa, että vetoaisin sääliin, viime kommentissani? - Mutta ehkä joskus muulloin. Nyt sanoisin stoppia, ettei hyvä palsta ja kiva kesä pilaannu.

      Ehdottaisin, että jätettäisiin Iineksen blogi rauhaan.

      Emäntä itse aloitti seksuaalikeskustelun, lopetti sen tahdostaan, ja nyt varmaan me sitten kaikki pidetään kanssa suumme kiinni, sinä myös, Riku.

      - Nälvi minua sitten erikseen, kun noin paljon ärsytän. Jossain muussa elämässä. En näe paljon järkeä kirjoittaa palstalle jossa mielivaltaisesti poistellaan ja/tai siirrellään juttujani.

      Mutta jos ei enää sotkettaisi yleistä keskustelua tähän. - Varsinkin kun hyvin tiedät, että minun juttuni Iineksen niin päättäessä siirtyvät muualle, tai kokonaan pois.

      Näin se homma etenee.

      Ja nyt kiva kesäyötä, ja loppukesää kaikille! :)



      Poista
    9. Iines,

      minä en ainakaan kuullut, että juttuni Williamista olisi siirretty muualle. Sanoit vain että poistit ne, asiaankuulumattomina.

      Ei varmasti ollut väliäkään; olen vain tottunut siihen että kavereiden kanssa yksi asia keskustelussa johtaa toiseen, eikä ketään sivuuteta.

      Myös sellainen turhanpäiväinen puheenpölinä, ja tajuan, että sinulla oli ja on tarkoitus saada aikaan Arvostettava Kirjallisuusblogi.

      - Huomautan vain, että joskus niistä vähemmän nerokkaista tuntuvista mielipiteistä voi lähteä vallan uusi ja mullistava ajatus.

      Itse en enää osallistu tähänkään; ehdotan vain, että pitäisitte kaikki silmät auki. - Jokin henkilökohtainen kokemus tai tulkinta voi avata uusia syvyyksiä missä hyvänsä taideteoksessa.

      Poista
    10. Ja taas hävisi juttuni.

      Tällä kertaa kirjoitin Rikulle, enkä tosiaankaan kirjoita samaa enää uudestaan.

      Täällä toki pitäisi ottaa varmuuskopiot kaikesta, mutta en ole ihan niin paneutunut, eikä se edes auttaisi. Kaikki kopiot voidaan poistaa.

      Enkä edes mielestäni kirjoittanut mitään käänteentekevää.

      Missähän keskustelussa se nyt on, Iines? Äsken näkyi? Ja nyt on hyvää aikaa etsiä ne William-tekstini, jotka olit "siirtänyt", ja kertoa, missä ne ovat. Silloin aikoinaan kerroit, että poistit ne asiattomina. Mistään "siirroista" et puhunut.

      Jos siis jaksan tätä leikkiä. - Epäilen.

      Rakastin kukkuluuruu-leikkiä naperona, nykyään taidan olla vanhempi ja väsyneempi. Rehellisyys olisi kivaa.

      Poista
    11. Ei arvostettava kirjallisuusblogi, vaan pelkästään vakavasti otettava mutta matalaprofiilinen blogi, joka ei kosiskele ketään tai mitään eikä pyri suuriin lukijamääriin tai hehkuta tavanomaisilla kepeillä harrastusomaisilla kirjaesittelyillä tai solmi verkostoja. Olen jo tottunut muutenkin olemaan varsin sivussa blogosfäärin kirjallisesta bloggaajakunnasta, varsinkin muista kirjablogeista.

      Einesbaarin kommentoijissa ja kirjoittajissa on oikeasti viisaita, lukevia ihmisiä - muuta kuin lukuromaaneja ja viihdettä, ja olenhan minä itsekin kirjallisuusalan ihminen ja tutustunut ennen kaikkea klassikkokirjallisuuteen, joten miksi pelleilisin asiassa, joka on minulle tärkeä ja läheinen.

      Char, on parempi sanoa kirjablogissa niitä mullistavia ja uusia ajatuksia edes jonkinlaisessa osoitettavassa yhteydessä kirjallisuuteen kuin vain itseen. Hyvä kirjoittaja pystyy kyllä luomaan syvyyksiä aiheessakin pysyen.

      Poista
    12. Tarkistin. Se meni siis niin, että pyysin sinua ystävällisesti etukäteen ottamaan kolme perättäistä Einesbaari-kommenttiasi halutessasi talteen tai siirtämään ne tähän Iines-blogiin, jonne vapaa rupattelu sopi. Et reagoinut millään tavoin toiveeseeni, joten minä poistin ne tai siirsin itse jonnekin tänne - en muista minne mahdollisesti, mutta jos siirsin, niin samaan ajankohtaan kuin keskustelua käytiin syys-lokakuussa 2011.

      Poista
    13. Char, Sari ja Riku,

      Char mainitsi kommenttiensa häviämisestä. Tarkistin roskapostini, pitkästä aikaa. Suotimessa oli 4 Bloggerin roskapostiksi luokittelemaa Sarin kommenttia, 3 Charin ja 1 Rikun, Palautin ne merkitsemällä ei-roskapostiksi.

      Tämä on Bloggerin rakenteellinen virhetoiminto, jolle blogisti itse ei voi mitään. Olen löytänyt sieltä omiakin kommenttejani, puhelimen yhteydellä kirjoitettuja. Olisi vain muistettava tarkistaa se aika ajoin, kun te hyväkkäät ette aina mainitse häviämisestä.

      Poista
    14. Charin syytöksiin lyhyesti se, että täällä ei todellakaan poistella ihmisten kommentteja, ellei niissä ole toistenkin huomaamia selkeitä henkilökohtaisia ilkeyksiä, joista niistäkin annan ensin yleensä yhden varoituksen muuttaa tyyliä. Samoin siirrot ovat perusteltuja, selitettyjä ja loogisia. Niistä mainitaan aina blogissa erikseen.

      Poista
    15. Char, se mikä minua ärsyttää on jankkaaminen. Jos asiaan ei ole mitään muuta sanottavaa kuin "hyvä on hyvää, koska hyvä on hyvää", se alkaa puuduttamaan.

      Minä uskon siihen, että blogin pitäjällä on ja pitää olla rajaton valta kommenttien poistoihin. Iines on siinä liian pitkämielinen. Enkä tarkoita sinun kommenttejasi, Char, vaan yleisesti. Kun Iines ei sitä tee, minä toisinaan poistan joitain vanhoja kommenttejani, kun eivät enää lainkaan tunnu sellaisilta, että omikseni haluaisin ne tunnustaa.

      Poista
    16. Ai, en siis olekaan tulossa hajamieliseksi!
      Luulin että olin kirjoittanut kommentin ja unohtanut sitten julkaista sen. (Olen tällainen monen asian kanssa yht'aikaa sählääjä kun käytän konetta).

      Mutta kiitos kun ilmoitit.

      Muuten tässä moderointi-jutussa olen aika lailla samalla kannalla Rikun kanssa. Ja olen Char, hiukka ihmeissäni siitä, miten kommentoit. Ehkä tunnet itsesi väärinymmärretyksi, mutta sellaista sattuu. Ehkä hyökkäävä asenne Iinestä kohtaan ei ole paras strategia lisätä ymmärrystä, jos neuvoa saa.

      Poista
    17. Hei Iines ja Sari ja Riku,

      En tosiaankaan ole ollut kovin rakentava viime aikoina.

      Olen ollut hämmmentynyt siitä aggressiivisuudesta mitä kommenttini tuottavat. Minua on epäilty teetellyksi henkilöksi (sehän tosin tapahtui alunperin jo aiemmin - että kaikki olemme keksittyjä hahmoja).

      Riku, sinä, keksitty hahmo, joka ehkä olet kuoppaleukainen lettipäinen konservatiivinen opiskelijatyttö Vaasasta, olet viime aikoina tarrannut kuin luuhun kaikkiin kommentteihini, ja keksinyt niille selityksiä. Semmoisia yhden lauseen ilkeyksiä. Ja jos luet Sarin kommentin: hyökkäävä asenne ei ole paras keino lisätä ymmärrystä. :)

      Sari: minusta Iines kristallisoi lopullisen, ja varmasti hänelle aiheellisen ja asianmukaisen mielipiteensä kutsumalla näitä keskusteluja "omikseen". - Epämääräinen poistelu ja siirtely ei vastaa omaa kuvaani mukavasta keskusteluympäristöstä, jossa sopii olla myös eri mieltä.

      - Tai se, että mielipiteitä vaihdetaan lennossa, eikä selitetä syytä siihen.

      Iines: kirjakritiikin kohdalla en muista saaneeni yhtään huomautusta siitä, että minun tulisi säästää kommenttini, koska ne tullaan poistamaan. - Säästämään muuten mihin? Yhtä hyvin ne olisi voitu poistaa sitten asiaankulumattomina ns. yleisestä keskustelusta, ja/tai siirtää jonkun vanhan ketjun jatkoksi, kenellekään kertomatta.

      Sain vain ilmoituksen että ne on poistettu.

      Sari: hyökkäävä asenne ketään kohtaan ei tosiaankaan ole paras keino, eli sikäli mielipiteesi on kuultu ja vastaanotettu. - Joissain tilanteissa on pakko ns. tunnustaa väriä, jos meinaa olla uskollinen itselleen.

      Erilaisten terveiden ihmisten sairausluokitusten mielivaltaisten ja uskontoon tai historiaan uskomisen vastustaminen - ei ns. näyttöperusteiseen lääketieteeseen - perustuvien keksittyjen sairauksien tai toimintahäiriöiden suhteen toimiminen, kaikilla areenoilla: näin on kohdallani.

      En voi hyväksyä terveen rinnastamista sairaaksi. Vaikka kyse olisikin ns. "semantiikasta".

      Kysyn vain: kuka meistä haluaisi tulla rinnastetuksi lapsenraiskaajaan semantiikan nimissä?

      Sanooko edelleenkään ihmisoikeuksien julistus, ja nykyaikainen lääketiede kenellekään mitään?

      Poista
  4. Suvaitsevaisuudella voidaan tietenkin perustella aivan minkä tahansa laisia asioita, "hyviä" tai "huonoja". Suvaitsevaisuudella voidaan korottaa tai painaa, se on selvä. Suvaitsevaisuutta on tietenkin käytetty runsaasti lyömäaseena, toisaalta poliitikot mielellään julistautuvat suvaitseviksi.

    Se joka auttaa toisia ihmisiä, ei elä turhaan tässä maailmassa, sanoi Dickens tai joku. Ryhmät ovatkin ongelmallisempia, niiden määrittely on hyvin raadollista politiikkaa.

    Usein kolikoita romaneille annan, kaikilla meillä joku kultakäätyihin pukeutuva pomo on, joka suurimmat voitot kerää. Zyskowitsi on yhteiskunnan elätti.

    VastaaPoista
  5. En ole voinut testata antamattomuuttani käytännössä, sillä tielleni ei ole koskaan osunut romanikerjäläistä. Pari päivää sitten näin uutisväläyksessä naisen, joka heilutti pahvimukia istuen maassa ryysyissään. Uutinen koski romanikerjäläisten koventuneita otteita. Tästäkään en tiedä, mitä tämä tarkoittaa. Ovatkos kerjäläiset nousseet barrikadeille? Se olisi oikein, revolution!

    Sen huomasin, että vain yksi ihminen heitti kerjäläisnaisen kuppiin jotakin, kymmenet helsinkiläiset kulkivat ohi. Kovin mielellään sitä uskoisi hyvään maailmaan, jossa olisi oikeat rikkaat ja köyhät, niin kuin aina ollut on, ja rikas olisi armelias köyhälle, joka kiittäisi nätisti maahan katsoen. Se on niin kaunista, usko hyvään ihmiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin iltalehden uutisen, ajattelin että lehden toimittajien otteet ovat entisestään koventuneet.

      Ei niille kaikille voi aina antaa, eilen ärsyynnyin kun söin terveysateriaani Helsingin rautatieasemalla ja yksi tuli kuppiaan helistelemään Lähti kiireen vilkkaa kun loin katseen, jonka vain minä ja kreivi Dracula osaa luoda.

      Poista
  6. Muuten olen sitä mieltä, ettei kuvissa hiukan poikamaiselta näyttävä Kitty Linder todista mitään, koska oli miljonääriperheen vesa, kuten se vaimokin, josta oli hankalaa päästä eroon.

    Semmosta se vaan on paremmissa piireissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilkaisin Wikipediasta tietoja miljonääri Hjalmar Linderistä, joka oli Kitty Linderin velipuoli. Häneen ilmeisesti viittasit?

      Vaikutelmani mukaan Hjalmar Linder oli yhteisön hyvää edistävä ja varsin humaani työllistäjä, joka antoi elannon noin 5000 työntekijälle. Hän oli Sophie Mannerheimin mies, jonka Sophien yllätti kerran vuoteesta harjoittamasta sukupuoliyhteyttä miehen kanssa. Sophie otti ja lähti, ja mies jäi loppuelämäkseen yksin.

      Wikipedian mukaan Linder oli työnantajana edistyksellinen: hän otti käyttöön 8-tuntisen työpäivän ja ilmaiset lääkkeet ja maksoi palkkaa myös sairauslomien ajalta jo ennen kuin laki sitä vaati.

      Edelleen kerrotaan, että hän rakensi rautateitä, paitsi Lohjan aseman ja omistamansa selluloosatehtaan välille myös omistamansa Kytäjän kartanon ja Hyvinkään välille. Rautatie valmistui 1907 ja sitä jatkettiin 1911 Karkkilaan saakka ja kolmas rata rakennettiin Mustiolle.

      Hän ei voinut myöskään hyväksyä sodanaikaisia kauhuja, mm. työleirejä ja kirjoitti tästä artikkelin lehteen: Jo riittää verilöyly. Hänet leimattiin tämän vuoksi maanpetturiksi, ja hän sai useita tappouhkauksia.

      Varsin mielenkiintoinen ja rohkeakin ihminen!

      Poista
  7. Se ettei saisi puhua ryhmistä ja arvostella ryhmiä, vaan olisi otettava jokainen yksilönä, on jotenkin naurettava. Siitäkin huolimatta, että sellainen on nykyään Ainoa Totuus.

    Riku siis on sitä mieltä, että kerjäjäiset ovat jollakin töissä ja hyvä niin? Mielestäni Iines, Hannele etc kuitenkin ajattelevat, että he kerjäävät siksi, että ovat avun tarpeessa olevia yksilöitä?

    Jos he olivatkin avun tarpeessa olevia ykslöitä, minäkin auttaisin heitä. Mutta he ovat ryhmä, joka työkseen huijaa muita ja elää muiden siivellä. Siksi heidät olisi poistettava maasta, etenkin kun he ovat EU-kansalaisia, eivät pakolaisia.

    Iines - miksi suomalaisen veronmaksajan olisi kustannettava toisen EU-maan kansalaisen koulutus ja elanto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota ryhmistäpuhekieltoa en nyt oikein ymmärrä, sillä kyllä ryhmä on monesti niin voimakas yhteisö, että sen jäsenistä voi puhua jopa ryhmää moittinen tai ylistäen. Esimerkiksi kartanolaiset olivat idioottimaisen tyhmä ja valistumaton ryhmä.

      Luulen, että aika moni suvaitsija ajattelee, että kerjäläiset kerjäävät köyhyyttäään. He ovat nitä ihmisiä, jotka eivät usko mm., että pahuutta on oikeasti olemassa - ei, vaan pahuus on aina heistä tilapäisratkaisu elämän vastoinkäymisiin ja paranee ymmärtämällä ja silittämisellä. - Minä en tiedä. mitä ajatella kerjäläisistä, kun sinisilmäinenkään en ole. Alan yhä enemmän pitää toimintaa organisoituna. Onhan niitä ryysyprinsessoitakin aina ollut.

      Poista
    2. Niin, siis tuo vielä, että miksi suomalaisen olisi kustannettava muunmaalaisen koulutus ja elanto.

      Ajatelen niin, että noiden tärkeiden asioiden tukeminen on jokaisen hyvinvointivaltion velvollisuus, ja on väliaikaista, kunnes olot köyhissä maissa ovat paremmat, ja ihmiset pystyvät itse koulutuksensa ja osaamisensa avulla nostamaan maansa hyvinvoinnin tasoa. Kun kaikki rikkaat maat panostavat köyhiin maihin, kukin varallisuutensa mukaan, ei Suomen antama apu kaada oman maan taloutta, vaan tulevaisuudessa nostaa sitä.

      Poista
    3. Mielestäni ei ole hyvä, että romanit joutuvat kerjäämään. Heistä tulisi Romanian ja Bulgarian pitää huolta.

      Kerjääminen on epäilemättä erittäin kovaa työntekoa tekijänsä kannalta, silloin kun se tapahtuu kaduilla.

      Kerjäämisessä huomionarvoisaa on, että rahaa saa antaa tai olla antamatta.

      Kerjäys on pitkän aikaa kuulunut suomalaiseen elämänmuotoon, sille on keksitty kaunisteleva nimi, sponsorointi. Kuulu entinen yksinpurjehtija kiersi maailman, kerjättyään rahat siihen tupakkayhtiöltä. Saattaa olla, että tuossa tapauksessa tupakkayhtiö sai vastinetta rahoille lisääntyneellä Belmontin myynnillä.

      Kerjääminen on poliitikoille elinehto, ilman sitä ura ja rahantulo loppuvat. Yksi poliitikko soitti jonkun maan lentokentältä hämäräperäisille liikemiehille: "Lähettäkää rahaa lentolippuun!"

      Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka paljon Zyskowitz on rahaa joutunut kerjäämään vaalikampanjoihinsa.

      Poista
    4. Kerjääminen on tietysti laajempi ja monimuotoisempi ilmiö kuin ryysyläiskerjääminen, ja kerjääjiä on kaikissa piireissä, joista kukin toimii omalla tavallaan. Osalle kerjääminen on hyväksytty ja taitavana pidetty tapa rahoitta toimintaa tai hankkia pääomaa.

      Vaan tuossa se tulikin. Kun on kyse pääomasta tai toiminnasta anomisen yhteydessä, ei kai voi puhua kerjäämisestä, joka on hyödykelogistiikassa yksisuuntaista toimintaa ja kohdistuu hengissä pysymiseen ja jota Jeesuskin tuki ja kehotti tukemaan.

      Kun mennään ihmisen hengissäpysymisen rajoille, liikutaan sellaisilla vesillä, joissa ihminen saisi mielestäni hävetä hyvinvointiaan yhteisellä maapallolla ja tehdä jotakin konkreettista eikä tukea kerjäämiskulttuuria antamalla kolikoita kerjäläisen kuppiin. Kun tarpeeksi moni heittää lantin, sillä pysyy vuosikaudet hengissä ja maailma pelastuu ja me rikkaat saamme olla rauhassa tilipusseinemme ja sulkea kotimme oven perässämme.

      Kun tarpeeksi moni lakkaisi tukemasta kerjäämistä, asialle voitaisiin tehdäkin jotakin todellista, joka poistaisi samalla kerjäläisten häpeän ja antaisi heille ihmisarvon. Kerjäämisen tukeminen on omahyväistä ja itsekästä.

      Poista
    5. Poliitikkojen kohdalla pitää muistaa, etteivät voi antaa mitään vastinetta lahjoituksesta. Kerjäämisen tunnusmerkit siis täyttyvät kirkkaasti. Sponsoroinneissa se ei aina ole niin, mutta väitän että usein.

      Poista
    6. Tämä on tietenkin totta, mutta jos mennään merkitysopin puolelle, kerjääminen = rahan pyytämistä toimeen tullakseen, almujen anomista tai sitten kerjääminen on ruinaamista, kiihkeää pyytämistä jatkuvasti, mankumista, rukoilemista, kärttämistä.

      Sanoja voidaan tietysti käyttää ohi merkitysopin värikkäässä kielessä kuvastamaan omia ajatuksia kuvattavasta asiasta.

      Silti: sponsorointi on mielestäni moraalisesti arveluttavaa, sekä tukijan että tuettavan osalta. Tuettavasta tulee mainoskilpi ja toiveiden tynnyri.

      Poista
    7. Mutta juuri tuotahan poliitikot tekevät ja nimenomaan toimeentulon saadakseen.

      Poikkeuksista mieleeni tulee maalaisliiton muutaman vuosikymmenen takainen toiminta, jolloin se antoi tarjouksia joista ei voinut kieltäytyä. Wärtsilän Wahlforss kieltäytyi lopulta, kun huomasi että 50 000 markan suojeluraha oli joka vuotuinen. Kekkonen ei unohtanut, yritys sai kärsiä nahoissaan.

      Poista
    8. Tekevät, tekevät, olen samaa mieltä, ja pidän siis poliitikkojen kytkyjä yritysmaailmaan ja muihin rahapiireihin kyseenalaisina ja vaarallisina niille aatteille ja sille puolueettomalle rehellisyydelle, joiden tulisi olla politiikan harjoittamisen kulmakivi. (Älkää naurako.)

      Poista
    9. Kolehmainen, pahoittelen, Bloggerin suodin oli lajitellut tämänkin tirskahduksen roskapostiksi ja poiminut sen roskapostihaaviin. Palautin heti kun huomasin.

      Poista
  8. No nyt ehdotetaan taas kerjäämisen täyskieltoa. En ole oikein varma mitä ajatella asiasta. Olen sitä mieltä, että kerjääminen ei ole oikea tapa korjata köyhyyttä, mutta että se kriminalisoitaisiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa pientäkin ongelmaa yritetään aina ratkaista moukarilla ja viimeisen päälle monimutkaisesti.

      Meillähän on jo rahankeräyksen kieltävä laki, joten miksei sovelleta sitä?

      Joku räppäri yritti julkaista levyn fb-keräyksen avulla, mutta viranomainen lopetti sen alkuunsa.

      Poista
    2. Monet ovat saaneet ideoilleen tukijoita rahankeräysilla Kickstarterissa. Liekö Suomessa laitonta?

      Poista
    3. Kickstarter? En ole kuullut tällaisesta koskaan. Mikäs se on?

      Poista
    4. Otetaanpa uusiksi. (puhuin liikaa bisneksestä, kun olisi pitänyt puhua taiteesta)

      Siis Kickstarter on investointi-sivusto, jossa taiteilijat ja muut henkisen työn tekijät voivat tuoda esille projektejaan ja ihmiset voivat toimia "sponsoreina". Vähän niinkuin sellaista joukkomesenaatti-touhua.

      Tiedän asiasta siksi, että tytär on harkinnut sen käyttöä.

      Poista
    5. Tämä kuulostaa hyvältä, ja voisin hyvinkin tukea taiteilijaa, jonka töitä pidän hyvinä tai varteenotettavina. Uskoakseni tälllaista ei ole Suomessa.

      Miten lie verotus? Meillä verokarhu varmaan tahtoisi osan lahjoituksista, joista olisi tehtävä pätevä kirjanpito tai jotka olisivat julkisia.

      Poista
    6. En tiedä miten toimii käytännössä, kaikki on kuitenkin läpinäkyvää, joten kai verottaja ottaa omansa. Mikä voi olla ongelmallista, jos lahjoittajia on vaikkapa kymmeniä tuhansia. Kaikista paperityöt? Aika työlästä.

      Poista
  9. Rikuhan taitaa suhtauta hieman kyynisesti parlamentaariseen demokratiaan... Eli on samoilla linjoilla kuin Nalle Wahlroos. Onhan se huono systeemi, kun päättäjiksi äänestetään omaa etuaan ajavia tumpeloita.

    Ahosen kirjoitus on ihan kiva, mutta en nyt noin suoraan rinnastaisi suvaitsevuutta ja alistamista. Onko siis sietäminenkin alistamista?

    Kun siedän mökkinaapurien mekkaloinnin, niin alistanko heitä? Kun suhatudun suvaitsevaisesti toisen mökkinaapurin leidien alastonuintiin, niin alistanko heitä? (Mikä ettei, jos vilkuilu on alistamista.)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta Tapsa, suvaitsetko sinä vaikka Kalle Päätaloa? Tai jotain ihailemaasi taiteiljaa?

      Tässä on kyse nyansseista, eikä kaiken kattavasta semantiikasta. Ihminen ei suvaitse asioita, jotka ovat hänelle myönteisiä ja ihailtavia, vain negatiivisia asioita hän sietää.

      Kysyä sopii siis, mitä negatiivista homoissa on, kun heitäkin on sanottu suvaittavan? Entä mitä negatiivista syrjäytyneissä on, kun hetäkin suvaitaan? Entä mustissa? Vammaisissa?

      Minä en totisesti suvaitse mitään ryhmää, ei tarvitse, sillä minusta noissa ryhmissä ei ole mitään vikaa. Toisarvoisia asioita, ihonväri, sukupuolinen suunta - ei niitä edes huomaa, kun ihminen avaa suunsa ja puhuu.

      Noita ryhmiä voi siis mielestäni kritisoida yhtä vapaasti kuin valkoihoisia heteroja terveitä kansalaisia, koska he ovat samanarvoisia kaikki.

      Vaan näin ei ole tässä yhteiskunnassa. Noiden ryhmien kritisoija saa suvaitsevaiston vihat ylleen, ja erilaisia natsi- ja rasistikortteja käytetään ahkerasti. Minustakn leivottin juuri homokammoinen eräässä yhteydessä. (Ei sekään auttanut, että lapseni kummi on umpihomo ja aikanaan hyvä perheystävä, nyt kuollut.)

      Poista
    2. Se mitä mieltä olen tai en ole demokratiasta, ei muuta poliitikkojen rahankeruun luonnetta, se on kerjäämistä.

      Poista
    3. Uskon sen, Riku, mielipiteesi ovat hyvin vankkoja. Toisaalta on kyllä niin, että perustelet hyvin.

      Poista
    4. Poliitikkojen tukemisen voi nähdä niinkin, että tuetaan sellaisia ryhmiä ja henkilöitä, joiden ajama yhteiskunnallinen näkemys on sama kuin omakin.

      Siinä mielessä se ei siis ole vastikkeetonta rahan keräystä eli kerjäämistä. Suojelurahaa se voisi olla - ellette tue minua, valtaan pääsevät puliveivarit, jotka kuppaavat teiltä kaiken.

      Sen sijaan rahan jakaminen säätiöiden kautta itselle hipoo laillisuuden rajoja. Taisivat saadakin siitä tuomion, vaikka ei ihan itse asiasta vaan teknisestä virheestä.

      Poista
    5. Juuri tätä tarkoitin, kun sanoin, että tuetusta poliitikosta tulee toiveiden tynnyri. Sponsori asettaa häneen toiveita ja odotuksia, siis vastikkeista, itseään hyödyttävistä päätöksistä.

      Poista
  10. Siis ylempänä sanoin minäkin, etten kannata kieltoa, vaan rakenteellisia pitkän linjan kauaskantoisia ratkaisuja ja globaaleja tukitoimia. Ei sellaista kannata kieltää, mikä ei vahingoita ketään tai ei ole keneltäkään pois. Antaminenhan on vapaaehtoista.

    Ikävä asioita ja ilmiötä voidaan poistaa mielestän vain parantamalla uhrien tai autettavien osaa, elinoloja, ei kielloilla. Esimerkiksi naisten mahdollisuudet kouluttautua ovat poistaneet naisten prostituutiota tehokkaammin kuin mikään kielto. On sääli, että edelleen on sivistymättömiä maita, joissa tytöt eivät pääse kouluun. Vain koulutus poistaa tietämättömyyttä, se on avain kerjäämisen vähentämiseen tai loppumiseen. Ei kukaan oikeasti halua kerjätä.

    VastaaPoista
  11. Kuten aina, kerjääminen on vain kaiken epäoikeudenmukaisuuden, laittomuuden ja hyväksikäytön jäävuorenhuippu. Olen iloinen että suomessakin on niitä, jotka jaksavat kohdata kerjäävät ihmisinä ja ottaa selvää mistä on kyse.

    Osa on mafioiden uhreja osa ihna tavallisia ihmisiä, jotka ovat kuulleet kerjäämällä saatavista tuotoista.

    Itse olen pari kertaa antanut oikeasti huonossa jamassa olevalle ruokaa ja rahaa. Ei siitä oikein tule sellainen sädekehä-olo, paha mieli siitä, että ei osaa oikeasti auttaa niin, että siitä olisi pidemmäksi aikaa hyötyä.

    Ammattikerjäläisille en anna, ei tee mieli tukea riistoa.

    Miten muuten erottaa yhden toisesta? Juttelemalla asia selviää aika nopsaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kai tuosta nyt saa selvää vaikka epäkeskoja lauseita pulahtikin sekaan. Sori.

      Poista
    2. Saa selvän. Olisiko niin, että Italian ja Suomen kerjäläisillä on hieman kulttuurieroja? Meillä on tietääkseni vain romaniankerjäläisiä, joilla on erityisen huono maine järjestäytyneinä rahanpyytäjinä. Osa on toiminut ympäri maata valtateillä pysäyttelemässä ihmisten autoja ja myymässä hyvin aggressiivisesti rihkamaa. Lehdissä ja uutisissa on ollut kehotuksia olla pysähtymättä - nämä ovat selvästi petkuttajia.

      Mutta uskon kyllä tuohon, että kerjäläisillä on eroja anakin siellä lämpimissä maissa, joissa on enemmän eri maista tulleita köyhiä. Ehkä he osaavat kieltäkin?

      Miten lie romaniankerjäläisten kielitaito? Osaavatko he englantia? Eli voiko heidän kanssaan puhua? Suomea he eivät kyllä osaa riittävästi kertoakseen itsestään.

      Mietin joskus, miten nämä Suomen kerjäläiset pystyvät matkustelemaan niin helposti. Näen heitä jonkin verran eri puolilla erilaisilla kesämarkkinoilla, joilla he kiertävät myymässä tavaraa, mutta myyntipöytää heillä ei ole. Kulkevat ihmisten kannoilla.

      Uusin harmi ovat täällä olleet ns. kaulanketjunvarastajat. Vanhoilta naisilta viedään kultaketjut kaulasta tai kädestä niin etteivät nämä huomaakaan. Tilalle vaihdetaan halpa rihkama.

      Poista
    3. Täällä alkaa olla kerjäläisiä ihan omasta takaa, plus sitten romanialaiset ja muut kiertolaiset.

      Liikennevaloissa ikkunoita pesevät tai kuppien kanssa seisoskelevat on useimmiten organisoitua "varankeräystä" rikollisille.
      Afrikkalaiset useimmiten myyvät jotain, heille olen joskus jotain antanut esim. kirjoja ostamalla. Turistipaikoissa saattavat olla todella kiinnikäyviä, silloin en palkitse. (Paitsi viimekesänä mies osti rannekoruja yhdeltä liukaskieleltä, joka tarjoutui vaihtamaan minut ja tyttären Ferrariin; toivoi varmaan että ihan tosissaan saa meidät myytyä)

      Poista
    4. Arvasin, että Italiassa on rikkaampi kirjo kerjäläisiä, kun kerroit puhuneesi heidän kanssaan. Siis omasta takaakin - soiaalijärjestlmä on kai erilainen.

      Tai, no, onhan meilläkin isoissa kaupungeissa leipäjonot, joista ei paljon puhuta.

      Poista
    5. No jos ottaa vaikka huomioon, että täällä työttömyysrahaa (vai mikä työmarkkinatuki se nykyisin on) saa vain sellaiset, jotka ovat aikaisemmin olleet töissä, eikä sitäkään kovin pitkään saa (ja vähäistä se käsitykseni mukaan on) voi vaan kuvitella miten vaikkapa työttömät tulevat toimeen. Vaihtoehdot on kerjääminen, varastaminen ja pimeät hanttihommat.

      Poista
  12. Nyt oli Kolehmaisen kommentti jäänyt julkaisematta, huomasin sen roskapostin joukosta.

    Älkää nyt ihmetelkö siis, jos kommenttinne katoaa, vaikka se ensin ilmestyy, suodin poimii sen pähkäiltyään jonkin aikaa. Vika on siis Bloggerin systeemissä, kuten ylempänä totean. En voi muuta kuin tarkistaa roskapostihaavini nyt päivittäin, parikin kertaa. Voitte myös itkaista vähän, että taasko se Iines sensuroi kommenttejani ja harjoittaa mielivaltaa.

    Toinen asia. Tiedättekö, miten saa murusen pois näppiksen tiukasta ja pienestä alustasta? Minulla on liikkuva murunen, joka vaihtaa paikkaa. Nyt sen on del-näppäimen alla. Tällöin näppäin ei painu alas ja aiheuttaa sen, ettei kirjasin painu, Se jää pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei ilmaspray ja imurointi auta, en tiedä muuta kikkaa.

      Poista
    2. Ilmaspraykin on minulle tuntematon! Huomaan, että tänään opin sinulta paljon uutta, Sari. Imurointia ajattelin itsekin, mutta kun en ole nyt aikeissa imuroida ennen torstaita... (Inhoan imurointia kaikista kotitöistä eniten, se ei sovi psyykelleni. Harjaan mieluummin lattiaharjalla täällä mökillä.)

      Poista
    3. Sama juttu! Imuroinnissa minua hermostuttaa se hurina, lakaisen ja moppaan mieluummin kun voin kuunnella musiikkia. Jota EN halua kuunnella kuulokkeilla kuin pakosta.

      Poista
  13. Suvaitsevaisuus ja kerjääminen näkyvät olevan vahvasti agendalla näinä päivinä. Nimimerkki Rautarouva pisteli mustalaisista sellaista tekstiä, että jos asialla olisi ollut Halla-Aho, olisi tullut kymmenen vuotta linnaa. En laita vinkkiä Rautarouvan blogiin, koska haluan itsekin pysyä vapaalla jalalla.
    Kokoomus on vilauttanut aloitetta, joka kieltäisi kerjäämisen. Vihreät ja vasenlaita totta kai panevat hanttiin. Jossain lehdessä oli pikagallup, joka kertoi, että 96 pros. suomalaisista (tai ainakin lehden lukijoista) haluaisi kieltää kerjuun.
    Oltiin asian moraalista mitä mieltä tahansa, tosiasia on, että kerjäläisjoukkojen mukana meillekin luikertaa järjestäytynyt rikollisuus, mafia, onhan näitä. Tänään jo tv-uutisissa mainittiin ohimennen, että taskuvarkaudet ovat lujassa nousussa. Itse kannatan kerjäämisen täyskieltoa. Se säästäisi kansantaloudelta kymmeniä miljoonia, jotka nyt menevät kerjäläis-rikollisuuden torjuntaan, oikeudenkäynteihin ja palautuksiin. Luulen, että myös pääkaupunkimme asukkaat kaipailevat jotain rotia kaduille. Nyt ei keskustassa pääse viittäkymmentä metriä, ettei joku ole helistelemässä tai koruja tyrkyttämässä.
    Totta kai kerjäämisellä on naurettava, kotimainenkin muotonsa. Itsekin kuljin kerran kerjuulla hankkiessani RUK-kurssini kurssijulkaisuun ilmoituksia. Ilmoitustilan ostajat eivät hyödy, mutta kurssijulkaisu saadaan maksetuksi. Ja onhan maanpuolustuksen tukeminen sentään jotain!
    Joka joulunalus pikkukaupunkien leijonakerhot julkaisevat joululehtiään, joihin niihinkin kerjätään ilmoitusrahaa. Rahaa kyllä kertyy, ollaanhan sitä niin veljeä niin veljeä.
    Jos kerjääminen kokonaan kielletään, kuinka käy joululehtien ja monien aatteellisten julkaisujen? Luultavasti ei kuinkaan, onhan kyseessä "ilmoitushankinta", jota ei suinkaan voi kieltää.
    Kotikaupunguissani on liikuskellut melkoinen joukko "kuuromykkiä", jotka pyrkivät asuntoihin juomaan vettä tai jotain. Paikallinen poliisi neuvoi hakemaan kameran ja ottamaan veden pyytäjästä kuvan. Jos mykkä juoksee karkuun hän on asuntomurtojoukkion tiedustelija, joka haluaa nähdä, onko talossa mitään varastettavaa.
    Sama konsti näkyi tepsivän autoilevaan seurueeseen. Toissapäivänä
    oli tien laidassa auto seisoksissa ja kuski viittoili kovasti minua pysähtymään. Peltikin oli pystyssä. Pysäytin auton kymmenen metrin päähän ja otin kameran esiin. Kymmenessä sekunnissa pelti oli kiinni, kuski ratissa ja vain savu sekä pöly kertoivat jonkun siinä seisoskelleen. Tuo kaveri pärjäisi hyvin kiihdytyskisoissa.
    Tuo "suvaitsevaisuus" on niin hankala semanttinen ansa, etten osaa ottaa siihen kantaa. Veikkaan, että aiheesta naputellaan vielä kymmeniä tuhansia kommentteja, ennen kuin joulupukki taas tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää tässä nyt muistuttaa, että rikollisuus on "luikertanut" Suomeen aikapäiviä sitten.

      Poista
    2. Tämä on kyllä täällä aika uusi ilmiö, että kerjäläiset eivät aina olekaan tavallisia köyhiä, jotka kärsivät nälkää ja anovat vain vähän ruokaa perheelleen. Se, että he voivatkin olla röyhkeitä petkuttajia, jotka toimivat systemaattisesti, on järkyttänyt monen suomalaisen käsityksiä auttamisesta, oikeasta ja väärästä. Uskon, että tähän ristiriitaan pohjaa suomalaisten kyllästyminen kaikkiin kerjäläisiin. He eivät ole uskottavia kerjäläisiä. He tulevat kesäksi näin kauas, vaikkei ole edes yhteistä kieltä, jolla kommunikoida "auttajien" kanssa.

      Poista
    3. Sari taas semantoi ja piiparloi. Totta hitossa minä tiedän, että täällä on ollut rikollisuutta ennen Romanian kerjäläisiä. Niin kuin nyt vaikka häjyt ja lahjotut kansanedustajat.
      Ero on siinä, että niille voi vielä tehdä jotakin, mutta mafialle ei. Kysy vaikka paikallisilta

      Poista
    4. Tarkoitin juuri mafiaa, kolehmainen. Eiköhän se ole rantautunut aikoja sitten.

      Poista
    5. Ammattierjäläiset ovat kuin susia. Samalla kiihkeydellä tunnutaan heihin suhtautuvan.
      Luulen että suomalaisia ärsyttää tai hämmentää se, että joku voi olla häpeämätön kerjätessään. Köyhän kuuluu hävetä ja avoimesti ja agressiivisesti ottaminen ei istu meidän kristilliseen kuvaamme siitä, illaisia köyhien pitäisi olla.

      Suomalaiset köyhät on nöyriä jos kerjäävät ja varastavat, tajuavat tehdä sen salaa. Ja hävetäkin.

      Kun kokonainen kansanosa on paarialuokkaa ja rutiköyhää, ei häpeään ole varaa.
      Minä en uskaltaisi koskaan kerjätä tai varastaa, mutta vain koska olen kasvanut nälättä ja sellaisessa yhteisössä, jossa aina voi tehdä köyhyydelleen jotain. Tai ainakin yhteiskunta auttaa.

      Poista
  14. Tänään, kun noin klo 14:40 kurvasin Vaajakosken ABC-asemalle - minun oli tarkoitus tanakata Toyotani. Mutta kun pistin S-kortin automaatin sisään (uumeniin?) niin en yht'äkkiä muistanutkaan mikä se koodi oli? Ne 4 numeroa? Heitin longaltani jotain... väärin meni, automaatti käski (tai pyysi?) ottamaan kortin pois ja yrittämään uudestaan. Yritin. Ja taas meni väärin... Olen lukenut, muistaakseni jostain, että 3nella kerralla automaatti imaisee kortin sisäänsä (mahaansa?) jos näpyttelee väärin. Niinpä istahdin siihen autoni viereen, lompsa levällään ja kortti kädessä, ja mietin mistä nyt on kyse? Koska... aikoinaan voitin - kun lyötiin vetoa - että osaan piin 128 ensimmäistä desimaalinjälkeistä numeroa... (Sain 200;- mk) Nyt en, siis, muistanut näitä neljää (4) joita käytän noin joka 1-toinen päivä? Arvaa, ihmettelinkö? (Ja totta kai olin ihan selvin päin. Tietysti. En aja kännissä autoa.) Kotona otin vähän viiniä, ihmettelin edelleen tapahtunutta, ja kirjoitin kahteen viiva viiteen eri blogiin erilaisia kommentteja. Vähän myöhemmin, kun kävin tarkistamassa että mitä minä nyt olin möläytellyt, huomasinkin että... en minä ollut kirjoittanut mitään!?! Ihmettelin sitä, aika paljon. Ajattelin, että minä olen ihan sekaisin... tai ainakin sekoamassa (vaikka olen ihan selvinpäin. tai johtuukohan se juuri siitä?). No, ei sev väliä. - Täytyy huomenna päivittää tilanne. Kyllä tämä vähän outoa on, ei minulle tämmöistä ennen ole tapahtunut. Saul Bellowin Herzog romaani alkaa (muistaakseni) lauseella "Jos olen menettänyt järkeni, se sopii minulle". (Tai voi olla että keksin tämänkin..? koska mulle tämä ei sovi yhtään. Sillä jos mä menetän kontaktin numeroihin, mä menetän kontaktin maailmaan. (Sanat on paljon yhdentekevämpiä.)

    Nyt olen vähän huolestunut. Koska... unohdan asioita ennen kun ehdin painaa niitä muistiini? Voi olla, niin kuin varmaan on, että joku verisuoni on katkennut aivoissani. (Eikä jaa informaatiota eteen päin. Kauhee sotavankijengi vaan yrittää tehdä pioneerisiltaa pisteestä B pisteeseen E. - Lykkyä tykö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin jonkun amerikan juutalaisen - se ei ollut Bellow - romaanista, miten päähenkilö ei osaa tehdä päätöksiä, vaan ahdistuu suunnattomasti. Hän ratkaisee ongelman niin, että valitsee joka toinen kerta vasemman ja joka toinen kerta oikean puoleisen vaihtoehdon.

      Tämä tuli mieleeni, kun mietin kerjäläisongelmaa. Eli olenko hyvä vai paha. Kylmä vai lämmin. Empaattinen vai sympaattinen. Persu vai mursu.

      Poista
    2. Eikös Persu tallustele vain eteenpäin? vasemmasta tai oikeasta sen kummemmin tiirailematta?

      Ps. Mursut ovat muuten kivoja eläimiä. (mielestäni)

      Pss. Olen muuten lukenut muitakin kirjoja kuin vain amerikanjuutalaisten englanniksi kirjoittamia. (Aika paljon myös saksalaisten saksaksi kirjoittamia kirjoja, jotka on suomennettu suomeksi!)

      Poista
    3. Olin kerran ison tavaratalon kassalla, takanani jonoa. Työnsin korttini sisään maksupäätteeseen ja huomasin, etten muista tunnuslukua. Se meni kaksi kertaa väärin. Piti kaivaa muistilappu - suosittelen salaista merkintää, tunnusluku keskelle ja sen ympärille vaikka pari numeroa. Kaikki tunnusluvut voisi merkitä tälle lapulle samalla systeemillä, jos on enemmän kortteja. Tuosta kerrasta jäi lievä pelko, ja usein pelkään, että h-hetkellä tulee blackout. Ihmisellä on liikaa henkilökohtaisia muistettavia lukuja. Pankkitilinsä numerokin olisi hyvä muistaa, ja sitten on vielä se IBAN-numero, jota nykyään kysytään. Vihaan lukusalasanoja! Pitäisi olla kirjainsalasanoja, kuten vaikka sekovo tai hupava tai körökki.

      Poista
    4. Minusta muuten on vaarallisen yksioikoista ja vajaata päättelyä se, että kerjäläisille almuja antava on hyvä ja antamaton paha ja kitsas ihminen.
      Jos olisi, hyvyyden voisi ostaa kultarahalla.

      Poista
    5. Niin, käydäänhän ane-kauppaakin? (vielä, kai, yhä..?)

      Ps. Nyla sanoi aina - kun kähvelsi jostain senpäiväisen kaljoittelurahansa - että "kun köyhältä varastaa, se on kuin Jumalalta lainaisi". - Mistä lie tuonkin viisauden omaksunut? (En osaa sanoa.)

      Poista
    6. Tuo taitaa olla James Joycelta?
      (Harvinainen kemiallis-sähköinen prosessi käynnistyy aivoissani.)
      Joo, Odysseuksesta. (suom. P.S-koski)

      Ps. Paitsi en ole nyt ihan, ihan varma? Kuka köyhältä varastaa, se Jumalalta lainaa, jossain näin sanotaan. (Mutta ehk´ei Katekimuksessa kumminkaan? Hetkinen... minäkin olen ollut rippilapsi, söin Jeesuksen ruumista ja join sen verta, yäk, ja sitten otettiin valokuva jossa minä tuijotan kuvaajaa äärimmäisen närkästyneen näköisenä. - Joo, muistan.)

      Poista
    7. Which hearing young Stephen was a marvellous glad man and he averred
      that he who stealeth from the poor lendeth to the Lord for he was of a wild
      manner when he was drunken and that he was now in that taking it
      appeared eftsoons.

      Poista
  15. Anteeksi, nyt vasta luin teidän kommenttinne. Mutta... kun ihmisellä on oma prbleema, se on ensin. (Vaikka onkin ihan tyhmä, l. tyhjä.) Nyt yö tulee salakavalasti kuin kissa jonka mahalaukku murisee. Kylläiset eläimet, kuten esimerkiksi ruskeat karhut, heilauttavat kämmentään ja syvämurisevat "täältä pesee. ja tarvittaessa myös linkoaa".

    En halua lukea ja kuulla ihmisille tapahtuneista onnettomuuksista. Lehdet, lehdet! Koska ihmisen osa - tässä kaikkeudessa - on ihan onneton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luoko ihminen kaikkeuden vai kaikkeus kaikkosen? Kas.

      Poista
  16. Nyt poistun saunaan ja sen jälkeen järveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syviä sauna-ajatuksia.

      Kyllä kaikkeus luo kaikkosen, ei kaikkonen siihen pysty.

      Poista
  17. Äitini kertoman mukaan isoäitini isoäiti kuoli nälkävuosien ajan kerjuumatkalla maantielle. Isoäitin äiti Sofia Fredrika oli pikkutyttönä katsonut, että mikäs äidille nyt tuli, mutta kuollut se oli kuin kivi. Ei sitä leipää tainnut silloin monella olla, sanovat että maanteillä oli jonoja kerjäläisistä. Viimeisenä olemattomana oljenkortenaan ennen kuolemaa lähtivät liikeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä tapahtumista ja surullisista mutta vääjäämättömistä ihmiskohtaloista on kertonut viimeksi Aki Ollikainen Nälkävuodessa. Noinhan se kävi, että uupuneet lähtivät raskaalle reissulle, vaikka leipä oli loppunut kaikkialta paitsi vauraista taloista, joissa oli viljavarastoja. Niidenkään tasan jako ei olisi tietääkseni riittänyt pelastamaan nälkäisiä, niin paljon heitä oli. Useat auttoivat, kuka enemmän, kuka vähemmän.

      Poista
  18. Plumpsahda vaan! Mutta tuuthan takaisin? (Jokkantiin?) - Ps. Avantouinti on paljon riskialttiimpaa. (Puhumattakaan kaasulla toimivista suihkuista.)


    VastaaPoista
  19. Riku, niinhän se oli.


    VastaaPoista
  20. Kuulin... ja mua rupee kohtaa itkettää, koska tämän kertoi minulle ihminen joka oli Estonialla, kun siellä tapahtui se mitä, mun syntymäpäiväyönäni tapahtui. Hän kertoi Ilves hotellin baarissa (otin myöhemmin selvää tästä ihmisestä: hän oli Estonia matkustaluettelossa) mikä hässäkkä siellä tuli kun laiva kallistui; siinä - kun kivuttiin portaita ylöspäin kannelle - naiset ja lapset jäivät toiseksi. Yli käveltiin. Jotkut naiset vain itkivät, niillä oli lapsia ympärillään, eivätkä edes yrittäneet ylös. Oli se saatanan... saatananmoista.

    Hän oli ensimmäisten joukossa joka pelastettiin Silja Europaan.

    http://www.youtube.com/watch?v=HlK_FFW8OeE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karskia kuunneltavaa tuo on, kun tietää historian. Jotain, mitä ei voi tapahtua.

      Poista
  21. "mayday" on vahvin ilmaisu mitä merellä ikinä voi kuulla

    VastaaPoista
  22. Kummallisin teksti mitä olen kirjoittanut - tai voi olla että en ymmärrä enää itseänikään? - oli, kun yritin keksiä metaforaa pienen lammen tyynelle pinnalle. Ajattelin, että sen pintaa ei nyt riko ainakaan kalastajien kohot ja vavat. Sitten keksin!

    "Lammen pinta oli tyyni kuin kalastajien sille langettama ylityökielto."

    Ps. Voi tietysti olla - niin kun varmaan onkin - ettei kaikki pajatsonpelaajat tätä metaforaa ymmärrä. Ei, vaikka olisivat väitelleet tohtoriksi suomenkielestä (ja silti pelaisivat pajatsoa), ei silti.

    Mua väsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, juu, eivät ymmärrä.

      Ei lampeen saisi tuoda työasioita, mikis, kirjoittaisin tekstisi reunaan, jos kyseessä olisi hikinen ainekirjoitus.

      Poista
  23. Si ottiene quello che, il mio amore?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Non ho capito. Forse volevi dire che si ottiene quello che si merita?

      (saapasmaankielentaidottomille suomennos:
      Mikis sanoo: Sitä saa mitä, rakkaani? Ja minä siihen että: en ymmärrä. Tarkoititko ehkä että sitä saa mitä ansaitsee.)

      Poista
    2. Tarkoitin! Tai en siis tietenkään! En minä osaa muiden ulkomaalaisten ihmisten kieliä! (Mistäs minä niitä - sa se sää - olisin oppinut?) - nimim. 米基斯

      Poista
    3. Jos mikis viittaat tuolla lausahduksella minun lampikommenttiini, niin minä ymmärrän metaforasi niin, että lammen pinta on niin sileä ja tyyni, että pintajännitys on räjäyttämäisillään koko lammen.

      Poista
    4. Eikös pintajännitys ole sama kuin koheesio? (On.)
      Hmnh.
      Minulla on kauheen koheesioninen suhde sinuun, Iines rukka-rakas.
      (lehahtaa punaiseksi)

      Poista
  24. Ps. Mittasin muuten äsken verenpaineeni. Tiedän, totta kai tiedän, että tätä kaikki maa'ilman tietotoimistot taas kysyvät. Mm. Etelä-Boliviasta äsken soittivat ja kysyivät. Sanoin, että "det är etthundratjugo genom åttio e "pulssi" är, on, äh, sextio..."

    Olivat yllättävän tyytyväisiä. (Faktoihini.)

    VastaaPoista
  25. Liittyen Tapsan aikaisemmin mainitsemaan ryhmistä puhumiseen, YLE:n pätkä:
    Kaikki suomalaiset eivät ole valkoisia


    Huomatkaa erityisesti kohta, jossa apulaispoliisipäälliköltä livahtaa "miten meidän pitää käyttäytyä että TE ymmärrätte", jolloin Abdulkarim
    oikeutetusti kysyy "Ketkä ME ymmärrämme?"

    "te ulkomaalaiset" olisi ollut rehellinen vastaus. Hän ei tietenkään sanonut niin. Aika monelle suomalaiset on vaan valkoisia, ja tuota käsitystä on aika vaikea muuttaa.

    VastaaPoista
  26. Suomessa kansojen sekoittuminen on uusi ilmiö, eteläisemmässä Euroopassa hyvinkin vanha, ja Ruotsissakin vanhempi kuin meillä. Eihän tänne kylmään ja pimeään jääkarhujen ja porojen kansoittamaan sovjet-Suomeen kukaan ole ennen halunnut!

    Nyt kuva Suomesta on muuttunut ja suomalaiset ovat ihmeissään maahanmuuttajista ja kerjäläisistä. Jokaista vierasta epäillään ja kyräillään, että mitä se meiltä tahtoo. Jotain vilppiä siinä täyty olla, kun se tänne tahtoo.

    Noh. Nämä asiat ovat vaikeita eivätkä suinkaan joko hyviä tai pahoja.

    VastaaPoista
  27. Kyllä se on mielestäni niin että 5 miljoonaa ihmistä (esimerkiksi norjalaista tai suomalaista, tai yhdessähän meitä on 11 miljoonaa) ovat oikeassa. Ja maailman muille, noin 9lle miljardille ihmiselle me voimme määrätä omat pogromimme... Tietysti, tietysti.

    Voin olla väärässäkin. Joskus nimittäin olen. Mutta nyt taidan olla vain vähän päihtynyt? - Aika vaikea sanoa objektiivisesti, että onko? (Kokeilee. Eli puhaltaa ilmaan "Pöö"-kirjaimen.) Se leijuu... juu, mutta sitten se menee kirjahyllyn (Lundia) taa... Joo, varma merkki: olen humaltunut.

    No, voihan Perse.

    VastaaPoista
  28. Kosk', ma huomaan nyt sen taas,
    mulla runon ratsu alkaa laukkaa.
    Enkä mä voi mennä ees taas,
    vaik' mun salattia joku haukkaa.


    Aika (mun miälestä) hiano runo! Siinä ikään kuin teksti taksonomisesti ja teksuaalisesti vittuilee omien hyvin syvien merkitysperiensä kanssa. (Tätä kaikki amatöörit eivät tietenkään pysty näkemään. Onneksi.) Ma mistä löytäisin sen Laulun... eli funktion? En osaa arvata. Koska tähdetkin, ikään kuin myötähäpeästä, himmenevät, kun katson niitä kohti.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiano on. oikein hiano. Oikein upea kirjoittajalta irtipäässyt tyylivittuilu on mukavaa. Kunpa vaan ne amatöörilukijat ymmärtäisivät irrottelijaneroa! Tässä minun hianoni, minuuttiruno Yhteen varjoon vajonneet.

      - - Oi pilvet armaat, kuu peittäkää
      ja rakkaani mun tiellein heittäkää
      niin että salasuuteloon ma taivun
      kun armas käsivarrelleni vaipuu.

      Kuu, kelmi, takaa pilviverhon
      kuin salaa kurkistaa
      ja heittää valonsäteen kirkkaan
      niin että suutelijat yhteen varjoon vajonneet
      jo kavahtavat erilleen.

      - Jo päivä armas siellä pilkistääpi
      neito kuiskaa
      vaikka mies vielä muiskaa
      ja nauraa valkohampain välkehtivin,
      ei armas, ei se ole päivänkajo
      vaan yhä vielä kuunvalo.
      Siis jatkakaamme armast touhuamme.
      He toisiins ryhtyy
      ja varjot jälleen yhtyy.


      Poista
  29. Kerjäläisistä. En nyt viitsi laittaa minkään tietyn kommentin perään, tämä on yleistä asiaa.

    Pari dokkaria on aiheesta tullut katsottua. BBC:n dokumentti käsittelee asiaa ehkä enemmän rikollisuuden kannalta (http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288422445752.html), Ylen dokumenttiprojekti-sarjan Kerjäläiselokuva taas avunannon ja sen ongelmien kannalta. Edellisessä ei sinänsä liene kenellekään uutta ja yllättävää. Siinä kerjääminen, erityisesti romanien kerjääminen, näyttäytyy järjestäytyneenä toimintana, jossa hyväksikäytetään lapsia (nämä joko tekevät monituntisia "työpäiviä" tai huumataan hiljaisiksi säälivauvoiksi) ja tuotot valuvat harvoille Romaniaan.

    Erityisen mielenkiintoinen oli mielestäni Kerjäläiselokuva, koska ohjaajalla tuntui alussa olevan juuri sellainen lähtöoletus köyhistä ja onnettomista romaneista, joita vain potkitaan päähän ilman omaa syytä eli aika klassinen stereotyyppisen suvaitsevaisen näkemys. Dokumentin myötä taustalta paljastuu kuitenkin kaikennäköistä - kuten se, että romanien AUTTAMINEN ei onnistu! Useat hyvää tarkoittavat suomalaiset yrittävät esimerkiksi rahoittaa yhden nuoren romanitytön koulunkäyntiä, mutta ei, tyttö lähtee/pakotetaan lähtemään ulkomaille kerjäämään. Ja myöhemmin sama tyttö valittelee kiukkuisena, ettei saa enää rahaa Suomesta.

    Tässä kohtaa sanoisin, että yksi ongelma on romanien kulttuuri. On vaikeaa auttaa ihmisiä, jotka eivät halua apua. Tällä en tarkoita, että romanit haluaisivat asua kurjasti ja kerjätä vaan että he eivät useinkaan halua käydä koulua ja tehdä normitöitä, vaikka mahdollisuus tarjottaisiin. No, jotkut haluaisivat, mutta tällöin yhteisö usein asettuu esteeksi. Tytöt esimerkiksi saatetaan naittaa hyvinkin nuorina ja sitten he alkavat synnyttää lapsia, mikä estää koulunkäynnin ja töihin pääsyn.

    Mielellänihän minä näkisin ihmisten voivan hyvin, mutta olen kyllä aika mykistynyt tämän ongelman edessä. Miten romaneita voitaisiin auttaa niin, että heistä tulisi kohtuullisesti toimeentulevia yhteiskunnan jäseniä, kun he yhteisönä torjuvat avun ja vain hyväksikäyttävät sitä? En tiedä. Aika avuton olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mitä kerrot lasten huumaamisesta ja työorjuudesta, on mielettömän kauheaa, ja sen jo yksin pitäisi riittää avaamaan silmiä sille, että tukemalla tällaista kerjäläsyyttä tuemme lasten hyväksikäyttöä ja elämän riistämistä, oikeastaan jonkinlaista murhaa. Järkyttävää, olen aika sanaton tämän edessä.

      Auttamisteema, joka tulee mainitsemastasi elokuvasta, osoittaa juuri tismalleen sinisilmäisen suvaitsemislinjan heikkoudet. Ei siellä odoteta kiitollisina koulutusrahaa, koska se ei kuulu kulttuuriin. Toki koulutus olisi juuri se, joka nostaisi elinoloja, mutta se tapahtuu hitaasti. Vanhemmat eivät osaa arvostaa eivätkä ymmärrä koulutuksen etuja, mikä on aika ymmärrettävää. Romaanit ovat tietynlainen aborginaaliryhmä, alkukantainen kulttuuri, joka ei tahdo muuttua olojen mukana. Kulttuurin tuhoutuminen on sääli, mutta säilyminen mahdotonta nykymaailmassa. Ollaan tultu tämänkin kulttuurin päähän. Nyky-yhteiskunta ei enää elätä romaneja, koska myös heidän vaatimustasonsa ja ahneutensa on kasvanut, ihan siinä missä meidän muidenkin.

      Poista
    2. Minä myönnän, ettei minulla ole kykyä ratkaista tämänkaltaisia suuria ongelmia kolmella virkkeellä, ei muutenkaan.

      Niinpä jatkan kolikoiden antamista toisinaan. Minulle sillä ei ole merkitystä, kyseessä ei ole edes tuopin hinta ja mahdollista on, että saaja saa syödäkseen.

      Poista
    3. Luulen, että asia on monille vaikea, eikä sitä kukaan tässäkään osaa ratkaista, kunhan pohtii sitä, miten parhaiten ja tehokkaimmin ihmisiä pitäisi auttaa, jottei kenenkään tarvitsisi kerjätä. Siitä tässä on kyse.

      Poista
    4. Näen asian toisin. Sadan prosentin onnellisuuteen ei näissä kurjuusasioissa päästä koskaan, se ei ole mahdollista. En kuitenkaan halua uuneihin niitä, jotka eivät kykene omasta/toisten syystä nousemaan.

      Poista
    5. Sadan prosentin onnellisuuteen tuskin kukaan tähtääkään, sillä eihän kenelläkään kai ole täydellistä onnea, vaikka olisi asiat hyvinkin? Uuneihin? Tuli mieleen holokaust, vaikka kytkyä siihen en nyt keksikään.

      Minulla ainakin on aktiivinen halu auttaa, kunnolla. Säännöllisissä tuloissani antaisin veroprosentin ja toisenkin maailman köyhien elinolojen parantamiseksi ja pakollisen koulutuksen järjestämiseksi.Minusta tähän eivät almut riitä, mutta jos niin tahdotaan, niin sopiihan tätä kerjäläisyyttä jatkaa.

      Poista


    6. Kauan sitten(siis vielä parikymmentä vuotta sitten)saapasmaan romit harrastivat ennustamista, pahan silmän poistamista ja langettamista kerjäämisen ohessa. Ihmiset eivät taikauskoisina uskaltaneet olla antamatta mitään.
      Kun heidän taikansa ehtyi, tuli heistä paarialuokka josta kukaan ei oikein perusta.

      Ratkaisuksi ajateltiin sinänsä rom-kulttuuria kunnioittava systeemi: Romeille osoitettiin leirintäpaikkoja. Joista on sittemmin tullut varsinaisia slummeja.
      Nyt niitä slummeja sitten silloin tällöin hajoitellaan (joskus salaa yöllä maan tasalle polttamalla ja joskus poliisin toimesta)kun niitä pidetään rikollispesinä, mitä ne nyt aika usein saattaa ollakin.

      Jotkut rohkeat on ottaneet asiakseen tarjota terveyspalveluja ja koulutusta, mutta muuten heitä vaan siedetään.

      Jotenkin minusta suomalainen romanien sopeuttaminen on kaikkine puutteineen kuitenkin toiminut hieman paremmin.
      En ihan oikeasti tiedä mitä muualta tulleille kerjäläisille pitäisi tehdä vai pitäsikö tehdä mitään.

      Poista
  30. Tämä

    http://www.youtube.com/watch?v=4rB-9wNWqJ0

    ja Jacques Brel - Amsterdam

    ovat minun positioitani.

    Tai eivät ole, eivät tietenkään. Poikuuteni menetin Santoksessa, viattomuuteni Buenos Airesissa, ne ovat minun longitude/latidude. Eikä siinä mitään pahaa? Minä olin vain objekti, 17 v-pellavapää; Carmen Lucia Mallagone se potki niitä kissankokoisia torakoita, en minä. (Ja sitten vasta naitiin.) Aamulla hän häippäsi jonnekin, ihmettelin että minne, polttelin pall mallia parvekkeella, sitten hän tuli takaisin ja syötti mulle mansikoita. (Ja taas naitiin.) Ihme ämmä. Hän oli hyvin nuori mutta minä olin vielä nuorempi. Käsi kädessä me mentiin katsomaan lentokoneita lentokonekentälle; mieleeni jäi valtavaa meteliä pitänyt Air Australian 4-moottorinen suihkukone. Sitten mentiin elokuvatetteriin katsomaan leffaa... tai ei me sitä paikallista Kaurismäkeä paljoo katseltu, lähinnä kähmittiin toisiamme. - Ei ole Buenos Aireskaan enää niin kuin oli ennen...?

    Entä Helsinski? Saastamala? Mikkeli? Jyväskylä? tai Tampere, eres?

    VastaaPoista
  31. Minusta on ihanaa, että joskus on ollut aika, että ihminen on säilyttänyt poikuutensa siihen saakka, että on irronnut kodistaan ja koulustaan ja seilannut partahaivenet pasaatituulissa väristen Santiagon huumaaviin öihin. Kymmenen pistettä tällaiselle miehelle. Minäkin lähdin kotoa neitsyenä, ja vasta suuressa kaupungissa aloin elää kuumia öitä.

    Tuntuu niin pieneltä ja mitättömältä, että nelitoistavuotiaat nykytytöt tuovat maitoposkisia ja vielä falsettiäänisiä karvattomia poikaystäviään kotiinsa yöksi, ja kaiken kokeneina astuvat aamiaispöytään ihmettelemättömien vanhempien seuraan. (Ei sis. paheks. eikä tuomits. eikä moralism., vaan ihan vaan maailman ilmiöiden ihmettelyä.)

    VastaaPoista
  32. Robert Fulghumin yksi elämän pelisääntö on se, että hän antaa aina kolikon katusoittajille.

    En ole varma miksi; en tunne Fulghumia henkilökohtaisesti, mutta ilmeisesti hän pitää musiikista, ja värikkyydestä katukuvassa. - Kolikoilla ei pitkälle pötkitä, ja jotenkin tässäkin keskustelussa tulee mieleen vastuun siirtäminen muualle.

    Minulla ei ole aina lanttia musikantille tai kerjäläiselle, mutta olen vuosien ajan osallistunut Unicefin toimintaan, tulojeni puitteissa.

    Varakkaina aikoina ostin esim. kaikki joululahjat Unicefilta. - Ja juu, tiedän, tiedän: hyväntekeväisyysjärjestötkin vetävät välistä, ja vain murto-osa päätyy avuntarvitsijoille, mutta silti: Kauppias Stockmannilta ei heru penniäkään hädänalaisille.

    Sikäli siis mieluummin näin.

    Ja kyllä esim. kummilapsen ottaminen kehitysmaasta kannattaa: lankoni kavereineen toimi juuri näin, aikoja sitten, ja nyt silloinen pieni (joskin heille varmasti palkkapussista merkittävä) markkamääräinen sijoitus kantaa hedelmää jo uudessa polvessa:

    KOM-Posti-lehti

    http://www.kom-posti.fi/p/

    Kommarihan tuo kummisetä, oli ja on, mutta jos unohdetaan ideologiat: hän teki hyvää, ja auttoi panoksellaan kummilapsen lastakin.

    En tiedä, toimiiko linkki, mutta jos löydätte lehden, sangen tuore (jos ei tuorein numero), ja otsikkona "Postimies kummisetänä Chilessä".

    Että näin.

    Rasittavimpia minusta ovat ne ihmiset, jotka eivät tee mitään, ja marisevat "oman maan kansalaisten auttamisesta ensin". Kun eivät sitten tee käytännössä sitäkään.

    Langon kummilapsella on nyt kummisetien ansiosta hyvä työ, ja poikakin siis on päässyt opiskelemaan, kiitos äidin pärjäämisen.

    En minäkään pidä sanasta "hyväntekeväisyys" - mutta annetaanko hyvän kiertää?

    Onko jollain jotain sitä vastaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lehden nimi on KOM-posti (en tiedä mistä on kyse?), se on semmoista sanahelinää mitä itse kännipäissäni harrastan. Inhoan sitä, ja tätä. Siis, jos lehden nimi on KOM-posti, se jää minulta avaamatta.

      Haistakaa pas-ka!

      Poista
  33. Lisään vielä:

    paljon parempi, ja langon itsensä kirjoittama artikkeli löytyy osoitteesta

    http://pasilanosasto-pau-fi-bin.directo.fi/@Bin/0f39915972a128f92ca11501e8123d37/1373466366/application/pdf/150233/22013netti.pdf

    "Suomalaiset työmiehet tukivat chileläisen Andien
    juurella asuvan Patricia Yanezin kasvua ja kouluttamista" tai "Lasse Nevalainen kävi tapaamassa kummityttöään Chilessä".

    Nimen kanssa puhun tästä, ja luvalla; Lasse lähinnä ihmettelee miksi ylipäätään roikun täällä. - Ihmettelen kyllä itsekin. Mutta kattellaan nyt tämä keskustelu, ja mietitään sitten. :)

    Lasse esiintyy aina omalla nimellään, mutta tietää myös minun historiani Kurjakkeen kanssa, josta kirjoitin "Aamukaffella"- alustuksessani, jonka Iines tarjosi minulle. - Eli en halua kirjoittaa omalla nimellä, en liittyä facebookiin, jne. Suojelen yksityisyyttäni.

    Rikollisuus ja erilaisuus ovat kaksi eri asiaa, ja se on langon lopullinen määritys. - On muuten myös lääkäreiden, poliisiviranomaisten ja tuomareidenkin samanlainen mielipide, eli ei se kaveri mitenkään hakoteillä ole. :)

    Se hyvä artikkeli alkaa sivulta 16.

    Juttelin juuri langon kanssa; hänestä tuli isoisä ekaa kertaa pari päivää sitten, ja höpötettiin tietty ensin vauvasta. Se on söpö kuin mikä; ekat kuvat suloisesta piltistä on nähty! :)

    Vastuu omista, nyt jo aikuisista, lapsista, ja nuorena miehenä otetusta kummilapsesta on Lasselle luja. Ja se kummisuhde, ja sikäli yhteys, on siis kestänyt vuosikymmeniä, rahallisen tuen loputtuakin.

    Lankomies, joka on toimen ja tekojen mies, ei itsekään pidä "hyväntekeväisyydestä" sanana, vaan ehdotti termiä "sosiaalinen vastuu".

    Minusta se kuulostaa sopivalta. Ja semmoiselta, että sitä ehdottomasti tarvittaisiin.

    P.S. Jos ette jaksa kahlata molempia linkkejä läpi: lukekaa Lassen itsensä kirjoittama, tuo jälkimmäinen juttu. - Se on se parempi. :)

    Ja oikeasti suosittaisin sosiaalista vastuuntuntoa meille kaikille!

    Kivaa illanjatkoa,

    Char :)

    VastaaPoista
  34. Char,

    jos minulla on kummilapsi
    tai jos ostan eettisen joululahjan,
    teen sen hiljaa,
    aivan hiljaa,
    niin että vasen käteni ei tiedä,
    mitä oikea tekee.

    En myöskään toivottele muille
    rumpuja päristellen
    sosiaalista omaatuntoa,
    sillä heillä on jo se mitä luultavimmin.

    Sillä jos on,
    he ovat hiljaa teoistaan.
    Jos ei
    tai he ovat ostaneet sellaisen,
    he puhuvat siitä kovalla äänellä.

    VastaaPoista
  35. Kannatan nimenomaan tuota sosiaalista vastuuta.

    VastaaPoista
  36. Sosiaalista vastuuta minäkin kannatan, koska kannatan veroprosentin nostoa yhdellä tai peräti kahdella prosenttiyksiköllä köyhyysongelman ratkaisuun, en komiteatyöskentelyyn, vaan siis eri kohteissa tapahtuvaan elinolojen parantamiseen, koulutuksen ja terveydenhoidon resursseihin sekä elinkeinoelämän kehitystoimiin. Almut vievät tätä uudistusta kauemmas mielestäni, koska poliitikot eivät taivu yhteisvastuuseen, kun kerran muutenkin pärjätään. Ei silti kerjuukieltoa, antaminenkin täytyy sallia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen siis kanssanne ilmeisesti eri mieltä sosiaalisen vastuun muodoista, kun minusta almut eivät ole sosiaalista vastuuta, vaan järeämpi säännöllinen antaminen, jokaiselta ja pakolla veroina. Mitäs tähän sanotte?

      Poista
    2. En jaksa enää, Iines; sanon vain sen, että veronkorotukset eivät suinkaan johda siihen, että rahoja jaettaisiin sen oikeudenmukaisemmin.

      Onko sinusta meillä Suomessa nykyään oikeudenmukainen tulonjako- ja verotussysteemi?!

      Palatakseni kysymykseesi: jos saisimme kaikki äänestää siitä, mihin roposemme laitetaan, ehkä se toimisi.

      Minusta tällä välin monenlainen kansalaisaktiivisuus, ja myös köyhimpien taloudellinen auttaminen, täällä meillä ja myös muualla - ja siitä puhuminen - on toimiva linja.

      Taloudellisesti kurjissa oloissa elävän lapsen kummius ei muuten ole "almu" minun kirjoissani, vaan lähinnä velanmaksuun rinnastettava menoerä joka kuukausi. - Miten muuten selität siirtomaahistorian, ja nykyisen globaalin tulonjaon?

      En tee edes lähellekään osaani, mutta uskon siihen "pisaroista kasvaa meri"-juttuun, sillä välin kun keksin paremman keinon toimia.

      Poista
    3. Char, kyseessä olisi 1970 - 1980-luvun prosenttiliikkeen kaltainen vero, eli ihmiseti antaisivat prosenttiyksikön tai kaksi tuloistaan nimenomanomaan kehitysavun kaltaiseen toimintaan köyhyyden poistamiseksi. Aivan köyhimpien ei mielestäni tarvitsisi maksaa tätä veroa.

      Tämä vero olisi korvamerkittyä rahaa tietenkin, eli se irrotettaisiin omaksi potikseen ja auunnattaisiin suoraan mutta ohjatusti köyhyysmaihin koulutuksen, elinkeinoelämän ja terveydenhoidon lisäämiseen ja parantamiseen, maan tarpeen mukaan. Systeemiin kuuluisi myös asinatuntija-apu ja muu konkreettinen ohjaustoiminta.

      Ajattelen niin, että kituuttamalla ylläpidetyn kerjaläistoiminnan tulisi loppua ihmisarvoa alentavana. Huomaa muuten, Char, että puhun tässä lähinnä romaniankerjäläisyydestä, en kummilapsitoiminnasta, jossa tuetaan lapsen koulunkäyntiä. Siitä olen ihan hiljaa.

      Poista
    4. Suomihan voisi tarjota omana osuutenaan kouluosaamistaan köyhiin maihin. Tämä olisi minusta mainio tapa auttaa aivan kärkitasolla ydinkohdassa, josta köyhyys suureksi osaksi lähtee: tietämättömyys, tiedon ja osaamisen puute.

      Poista
  37. Iines,

    meillä länsimaissa on asiat hyvin.

    Ei lankomies itseään korottaakseen auttanut, vaan puhuu nyt kymmenien vuosien kuluttua tapahtuneesta, ja auttamisesta lähteneestä hyvästä ja lämpimästä ihmissuhteesta, johon liittyvät jo molemmilta puolilta muutkin perheenjäsenet!

    Nythän Patricia pärjää hienosti!

    Ottaen huomioon maailman nykyisen tilan: minusta ihmisten pitäisi auttaa toisiaan. Myös tarvittaessa rahallisesti. - Länsimaissa kannattaisi huomioida myös historia, ja miksi ns. kehitysmaat ovat joutuneet niin kurjaan jamaan.

    - Tuskin parikymppinen poika minimipalkalla aikoinaan osti itselleen hyvää omaatuntoa.

    Eiköhän siinä puhunut idealismi, ja myöhemmin pitkäjännitteisyys, kun nuorukaiset tuon pikkulikan aikuiseksi asti taloudellisesti (koulutuksen suhteen)auttoivat.

    Miksei tässä kyynisyyden ja ilkeyden ilmapiirissä saisi puhua välittämisestä, ja toivosta? Ja siitä, miten vilpitön hyvä oikeasti auttaa?

    Ilman että se on oman hännän nostoa - eikö ole hyvä kuulla, että väkivallan ja diktatuurin vallitsemassa maassa neljä nuorukaista saivat täällä kaukana meillä aikaan eron, lyömällä voimansa yhteen, ja panostamalla yhteen lapseen?

    Chilen hirmuhallinnon silloiset teot ovat kai jo kaikkien meidän tiedossa. Eikö yhden lapsen elämä ole arvokas, tai jopa arvokkain, mitä joku postipoika voi kaukaa muualta yrittää säästää ja varjella? Miksi vilpitön teko (voin vakuuttaa, että baariin olisi niilläkin rahoilla päässyt), yritetään vetää mudan läpi ja muuttaa omahyväisyydeksi.

    Eivät he historiaa muuttaneet, eivätkä politiikkaan tuolla teollaan vaikuttaneet, mutta yhden ihmisen, ja hänen perheensä kohdalla saivat aikaan valtavan eron. Miksei sitä saisi sanoa nyt ääneen?

    Että pienestä voi kasvaa suuri, ja elämästä tuli siten monelle ihmisille parempi?

    Kun niin moni avoimesti epäilee sosiaalisen omantunnon ja siten myös ns. auttamisen mielekkyyttä: miksei hyvästä saisi puhua?

    Kun kerrankin on konkreettinen esimerkki siitä, että apu on mennyt perille, ei välistävetäjille, ja Patricia pystyi sen hyödyntämään, ja tukee nyt lastaan, pitäen edelleen pyyteetöntä ystävyyttä yllä kummeihinsa.

    Mikä tässä sinua Iines loukkaa, tai saa liittämään raamatullisen "älköön vasen kätesi nähkö mitä oikea tekee"-tyylisen runon juttuni perään? Mikä kuulostaa lähinnä typerältä, jos sanon suoraan.

    Minusta varsinkin nykyään olisi erinomaisen hyvä että molemmat kädet tietävät toisistaan, ja että kaikki toiminta lähtisi sydämestä ja aivoista.

    Auttaa kannattaa, ja pitää aina jos voi! Onnistuneista hyvyyksistä pitää saada voida puhua, puhutaanhan kurjuuksistakin. Ja avustushuijareista, ja pettureista; niitä ovat uutiset täynnä.

    Kun neljän nuoren postimiehen yhteinen projekti saa sinut saarnaamaan hiljaisuuden ja puhumattomamuuden tärkeydestä: minkälaisessa maailmassa, Iines, sinä elät?

    Pahasta saa puhua, hyvästä ei.





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, minä en välitä puhua hyväntekeväisyydestä, minä teen sitä mieluummin hiljaa. Kun nyt alat taas innostua meikäläisesta, voin paljastaa lyhyesti, että perheeseemme otettiin ensimmäinen kummilapsi, kun tytär oli ala-asteella, hänen ehdotuksestaan. Kun tytär lähti opiskelemaan, hän jatkoi perinnettä ja otti oman kummilapsen - vaikka eli opintotuella ja iltatöillä. Hoiti maksut hienosti, ja minä autoin sitten ruokarahaa antamalla. Kaikilla tuetuilla tytöillä ei vuosien aikana ollut onnellinen eikä selkeä koulutie, kaksi vietiin kesken töihin, yksi kävi koulunsa, muttei tietääkseni jatkanut ylöspäin.

      Olen ostanut ystäville joinain vuosina eettisiä lahjoja, joista taisin kirjoittaakin jutun blogiini. Rahankerääjille olen almuni antanut, ja tummalta ihmiseltä ostanut puukissan. Että kyllä minäkin osaan tarvitsevaa auttaa suoraan käteen.

      Huomaa nyt siis, että puhun näissä kommenteissani lähinnä kerjäläisyydestä, vaikka ilmaisenkin myös vastenmielisyyteni kovaäänistä hyväntekeväisyyttä kohtaan. En nyt vain pidä rummunpärinästä antamisen kohdalla enkä sosiaalisten omatuntojen hophopherättelystä. Ihmisillä on jo sosiaalinen omatunto. Moni olisi valmis antamaan jatkuvaa tukea, jos tuki kohdennettaisiin oikein ja auttavasti.

      Kerjäläisyyden poistaminen kannattaa nähdä syvemmin - se juuri on merkki sosiaalisesta omastatunnosta, että haluaa antaa enemmän ja turvallisesti kuin näkyvän almun, jonka se mafiamies kenties ottaa kerjääjänaiselta pois. (En siis tarkoita poistamisella kerjuukieltoa, vaan sitä prosenttiliikettä, joka poistaa suurimman osan kerjuista.).

      Poista
    2. Iines, en innostu teikäläisestä. Valitan.

      Itse asiassa olen aika kypsä.

      Sitten kun selität minulle, miksei toimivasta omaisuuden tasapuolisemmasta jaosta saisi julkisesti puhua, ilman hurskastelevia runoja, jotka kehottavat vaiteliaisuuteen hyvien ja oikeudenmukaisten ratkaisujen ja kokemusten suhteen, katsotaan uudestaan.

      Poista
    3. Toimivasta omaisuuden jaosta ei saisi julkisesti puhua? Häh?

      En ole sanonut tästä sanaakaan, en ole edes lukenut linkkejäsi.

      Poista
  38. En tiedä teistä, mutta itsestäni tiedän.
    Että maksan tietyn summan kuukausittain UNICEFille. En minä sitä kellekkään halua mainostaa, edes tässä, mutta
    jos puhelimeni pärähtää soimaan, ja siellä on ihminen joka kerää esim. kuurosokeille nuorille kesäleirirahaa, niin minä sanon että avustan UNICEFfia. Ja jos tuloni - syystä tai toisesta - suurenevat, niin annan enemmän UNICEFfille.

    On vastenmielistä kehuskella alumujen annoilla. Eikä maailmaa niin muuteta. Ps. Ennen kirkkojen kupeilla oli nämä puusta veistetyt "Köyhäinukot", jonka sisälle sai pistää ylimääräiset kolikkonsa. No, nykyisin on nämä raha-automaatit. Ja ihan varmasti minä oman "korteni" tuon siihen "kekoon" josta RAY jakaa rahaa vähäosaillemmille, kuin mitäminä olen.


    VastaaPoista
  39. Minä tarjoan aika usein ilmaiset kahvit.

    Char, et viitsisi rakennella näitä tulkintoja:
    Iines puolustaa lasten hyväksikäyttöä, pitää homoja sairaina, kieltää ihmisiä puhumasta seksistä mutta itse puhuu rivoja, poistaa kommentteja vain siksi että voi, ja nyt kaiken lisäksi kieltää myös hyvistä ja kannatettavista tempauksista puhumisen, koska ei pidä niistä jotka pyytettömästi antaa.
    Tai siis jos viitsit edelleen kehitellä näitä teorioita Iineksen läpeensä mädästä sielusta, tiedä että se on aika tympeää.

    Mikis, almujen annolla voi toki kehuskella, jos sitten ihan oikeasti on avuksi jollekin. Muuten kannatan sellaista katolista "olen Jumalan pieni lyijykynä"-asennetta Äiti Teresan tyyliin.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari,

      minäkin tarjoan usein teetä tai kahvia. - Tarjoaminen kai tarkoittaa aina "ilmaista"?!

      Muuten juttusi kuulostaa kummalliselta. Oletan että olet väsynyt tai et muuten tolkuissasi; en tietääkseni ole koskaan syyttänyt Iinestä mistään mainitsemastasi - paitsi siis kommenttien poistamisesta, ja homojen rinnastamisesta sairaisiin, mitkä sitten taas ovat faktoja.

      Iineksen mätä sielu, tai pedofilian hyväksyminen?! - Mistä keksit näitä?

      Taloudellinen vastuunkanto vähempiosaisesta ei ole almu, kuten jo aiemmin sanoin.

      Eikä Mikis varmaankaan tarkoittanut "kehuskella" antamisellaan, eikä muuten puhunut "almuista". - Että jos pitäisit tulkintasi ominanasi, ja antaisit meidän muiden toimia tavallamme.

      Sama koskee Iinestä.

      - En itse ole kirkkouskovainen, mutta uskon auttamiseen, ja kuten jo sanoin: myös siitä puhumiseen. Varsinkin jos ja kun tuloksia näkyy, kuten lankoni tapauksessa. Minusta se epä-uskonnollinen projekti oli lehtijutun arvoinen, eikä siinä ketään leimattu "almujen saajaksi".

      Siinä puhuttiin ihmissuhteesta, joka kehittyi vuosikymmenten ajan, mannerten ja erilaisten elämäntilanteiden välille, ja jotka nyt viime keväänä johtivat hienoon, yhteiseen, perheiden väliseen lomaan.

      Tympeää on se, ettet tätä jostain syystä näe.





      Poista
    2. Sanon tämän nyt tämän kerran suoraan, Char.

      Kyllä minä olen kokenut asiat juuri noin, kun Sari kuvaa. olet muuttunut hyvinkin hyökkääväksi minua kohtaan, juuri minua. Sanot monenlaista kummallista ja outoa tulkintaa, suoranaista valhetta, ja kun olen oikaissut sinua, olet kuin et lukisi sanomaani ollenkaan, vaan jatkat vaan samaa linjaasi..

      Et sinä ole mikään iloinen Pollyanna, vaan tuollaisella ilolla on aina vastavoimansa, ja sitä nyt tässä on maisteltu hetki jos toinenkin. Pollyanna on kadonnut, samoin hymiöt, ja esiin on astunut toisenlainen persoonallisuus.

      Poista
    3. Char, Ehkä olen sitten tajunnut laajat kommenttisi ihan väärin, ihan mahdollista.Olen myös pahoillani, jos sinusta tulkintani eivät ole lukemisen arvoisia, mutta aion kyllä jatkossani tarjota ihan ilmaiseksi niin kahvia kuin tulkintojani. Ellei iines siirrä minua jonnekin, josta en enää osaa takaisin.

      Olin myös näköjään aika epäselvä Mikikselle vastatessani, joten toistan mitä tarkoitin:
      Mikis, sanoit että "On vastenmielistä kehuskella alumujen annoilla." Ja minä sanoin siihen että:"almujen annolla voi toki kehuskella, jos sitten ihan oikeasti on avuksi jollekin." Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että onhan se toki vastenmieleistä että kehuskelee itsestäänselvillä asioilla, mutta jos sitten kuitenkin on avuksi, ei se kehuskelu sitten ole niin kovin paha asia.

      Poista
    4. Siis eihän alumuja niinkään kuin almuja. Alumut kuulostaa lähinnä jonkinlaisilta syyliltä.

      Poista
    5. Niin, siis oikeassahan sinä olit Char, ei mikis tosiaankaan puhunut almuista vaan noista mystisistä alumuista.
      Nyt vasta huomasin leikellessäni ja kopioidessani.

      Poista
    6. En ihmettele tulkintaasi, Iines.

      Et sinäkään aiemmin rinnastanut homoja ja pedofiilejä.

      Enkä tosiaankaan ole nyt Pollyanna-tuulella. - Sarin ylitulkinnat nyt lähinnä kummastuttavat.

      Sinun kanssasi tätä savottaa on jo käyty läpi.

      Hymiöt - joita muuten olet sanonut inhoavasi, ja olen käyttänyt niitä silti - kuuluvat kivoihin teksteihin. Niihin ei nyt ole ollut aihetta.

      Minä ihmettelen sinun vihamielisyyttäsi. Joka ulottuu sukulaisiinkin, ja positiivisiin ja myönteisiin asioihin.

      Enköhän edelleenkin määrittele itse itseni. :)





      Poista
    7. Niin, Sari, aikuista ja kypsää toki on piruilla yhden kirjaimen virhenaputtelusta, re Mikiksen juttu. Jossa hän erikseen mainitsi, ettei siis harrasta "almuja".

      Poista
    8. Tämä vahvistaa sen, mitä edellä kirjoitin. Jostain syystä luet kaiken Iineksen kirjoittaman negatiivisena ja kun ihan oikeasti yrittää saada sinut tajuamaan mitä kommenteillasi viestität, puhut "tulkinnoista", vaikka olet lausahtanut aika monta tuomiota Iineksestä, ihan selkeästi suomen kielellä. Ja ilman perusteluja.
      Haluan sanoa tämä ihan vaan siksi, ettet voisi jatkaa sanomalla että kaikki on Iineksen tulkintaa, tai Rikun tulkintaa tai kenen tahansa tulkintaa.

      Jos jaksat lukea omat kommenttisi, voisit yrittää tajuta miksi ne kuulostavat tympeältä syyttelyltä.

      Siis onko tämä viimeinenkin jotenkin tulkinnanvaraista:

      "Minä ihmettelen sinun vihamielisyyttäsi. Joka ulottuu sukulaisiinkin, ja positiivisiin ja myönteisiin asioihin. "

      Missä Iines on ilmaissut vihamielisyyttä? Älä vastaa. Tämä on retorinen kysymys.


      Poista
    9. Char, vihamielisyyteni ulottuu sukulaisiin? Tämä on taas minulle ihan uutta. Ketä mahdan vihata? Tytärtä, siskoa, ex-miestä?

      Etkö tosiaan huomaa, että syytät minua kaiken aikaa lähes kaikesta, mitä sanon, vääntämällä sen ilkeään muotoon. Luulen, että mittani alkaa olla täynnä, sillä huononnat tämän blogin ilmapiiriä. Kaikkien olo on kurja, kun saavut tänne riitelemään.

      Poista
    10. Char, toivottavasti saat huumorintajusi takaisin.

      Se oli itseironiaa, ei piruilua. Eihän sitä tietysti voi kirjoituksesta tajuta, että en ole oikeasti vihainen tai pirullinen. Enkä ole ehkä maailman paras humoristi, joten ironia voi olla hieman ontuvaa.

      Poista
    11. Tätä minäkin toivon, ja oikeastaan haluasin vilpittömästi kysyä: mitä sinulle on tapahtunut.

      Poista
    12. Iines, lankomiehen - siis sukulaisen - kummilapsen tapaamiseen liittyvään lehtikirjoitteluun tuli se hurskas runo sinulta; minusta asiaton. Tätä siis tarkoitin "sukulaisilla".

      Joku muu olisi voinut todeta, että kiva kun nuoret miehet aikoinaan miettivät muita kuin itsejään, laittoivat rahat yhteen, ja auttoivat vieraan lapsen parempaan elämään. - Tätä nimenomaista tulosta ei millään veronkorotuksilla olisi saatu; kyllä se oli niistä silloisista pojista kiinni.

      - Vilpittömyys olisi muuten pitkästä aikaa uutta.

      Jos oikeasti haluatte tietää: tulehduskierre jatkuu, ja olen väsynyt; huumorintajuni on vähissä.

      Seksuaalioikeudet ovat minulle tärkeitä ihmisoikeuksia. - Ehkä jossain muussa maailmassa/elämäntilanteessa olisin kirjoittanut toisin. Eli jaksanut siis olla diplomaatttisempi.

      En nyt kuitenkaan tarkoittanut kurjistaa palstaa - ja Sari: "Iineksen Mätä Sielu"?! Ymmärrän draaman päälle, mutta Pientä Rajaa.... :)

      Iines, kun kysyisit, jos haluaisit, vai miten se oli, minulla on tulehdusarvot huipussa, selitykset lääkäreiltä nollissa, samoin kuin oma huumorintajukin.

      - Jaksan uskoa siihen, että kysytte voinnistani tosissanne, ja vastaan oikeasti.

      Mielipiteeni pysyvät samoina; paremmassa kunnossa kirjoittaisin automaattisesti kivemmin ja paremmin - siis en nytkään ole tarkoittanut loukata, mutta voin ymmärtää, että töksähtelevältä on ilmaisuni tuntunut.

      Ensi viikko on taas lääkäriviikko.

      Eli en ole täällä puhumassa, vänäämisestä tai nahistelusta puhumattakaan.

      Iines, voidaan toki sopia, etten kirjoita enää ollenkaan, jos sinusta vain "riitelen".

      Minusta juttuni ja linkkini lapsen auttamisesta oli positiivinen. - Luetko sinä oikeasti mitä kirjoitan? Tai luitko niitä linkkejä? Missä siinä tai niissä oli riitelyä?

      Kyllä se Pollyanna täällä on, usko pois! :)

      Tämän parempaa selitystä en osaa antaa.

      Minulle tämä blogi on todellinen stressin aihe nykyään, eli siinä mielessä on kivaa päästä vaihteeksi kuvattavaksi ja tökittäväksi.

      - Juu, otan tämän liian vakavasti, tiedän. Katsellaan jatkoa.











      Poista
    13. sanon nyt teille, koko sydämelläni (joka on kertaalleen leikattu), että älkää alkako vittuilee mulle, tyttökullat. koska... todennäköisesti jäisitte siinä toiseksi. (ja minä, joka siis näemmä olen piilosovinisti, rakastan naisia niin paljon, että heidän pitää aina olla ensimmäisinä.)

      char sari iines

      ps. sinua iines sanoi rukaksi. ihan vaan siksi kun eiks sellainen kirja ole olemassa kuin iines-rukka? rukka-sanan normaalissa mielessä et ole rukka! (voi kun olisit rukkanen... haluaisin käpertyä kämme.. (poikki, poikki! - otetaan tämä kuva uudestaa. siis tämä iines tulee tuolta kioskin takaa, ja tämä herra törmää häneen sattumalta... Tajuatteko? no sitä minäkin. - Kuvaus, Hiljaisuus, Klap.)

      Poista
    14. Char, ei täällä stressaantumassa kannata käydä, vaikka kiihkeästi osallistuisikin.
      Toivottavasti voit pian paremmin.

      Poista
    15. Char, ei se runo tullut sinun linkkisi perusteella, sillä minä en ole lukenut linkkiäsi.

      En lue koskaan linkkejä, joiden olennaista sisältöä kommentoija ei viitsi hyvän tavan mukaan lyhyesti referoida lukijoille. Lukijoita ei pidä panna yksinään nurkkaan sukkaa kutomaan, linkit eivät keskustele. Linkki on vain todiste jo sanotusta. Totuus nimittäin on, että pitkät kirjoituslinkit avaa noin prosentti lukijoista, usein niitä ei avaa kukaan. Siksi ne tulee selostaa nettiketinkin mukaan.

      Ei sinun tarvitse kirjoittaa kivemmin, Char. Oikeastaan tyylisi on nyt parempaa lukea, kunhan jätät aggressiiviset ylitulkinnat ja hyökkäilyt kokonaan pois.

      Poista
  40. Päivi Räsästä ei ainakaan voi syyttää liiasta suvaitsevaisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räsäsen lausunto on kovan linjan fundamentalismia, pelottavaa sellaista. Että Raamatun ohjeet voivat käydä lain ylitse!

      Hän taisi mainita jonkin esimerkin - luin uutisen aamulla, mutta en nyt muista, mitä hän sanoi. Voisi olla ehkä mm. abortti, joka Räsäsestä tulee kieltää, koska Raamattu kieltää varmaan sen jollain säkeellään.

      Poista
    2. Kirkosta on eronnut kuulemma ennätysmäärä jäseniä. Aika hassu reaktio, mutta ainakin ihmisillä on vielä aistit tallella!

      Poista
    3. Kyllä minäkin tällaisen vuoksi voisin harkita eroa kirkosta. Järkyttävä lausunto!

      Mutta voihan olla, että kirkko ei allekirjoita Räsäsen puheita tässä kohdin. Tämä melkein vaatisi nyt kirkon virallista kantaa.

      Poista
    4. Tajusiko hän edes miten vakavia lausuntoja suustaan päästi? Jos sisäministeri alkaa puhua kuin ajatollah (uskonto ennen lakia) on se aika paksua.
      Tietysti kristittynä pitäisi ehkä juuri noin ajatellakin. Että kun on tosipaikka, lait hiiteen.

      Poista
    5. Minusta tässä on vakava paikka nimenomaan siksi, että Räsänen on ministeri. Ministerinä on toimittava lain mukaan, muu on toisarvoista. Yksityishenkilönä voi ajatella mitä vaan.

      Poista
    6. Olen siis jopa sitä mieltä, että ministerin pitäisi erota tällaisen lausunnon vuoksi, sillä voiko häneen luottaa kovan paikan tullen? Hänhän kieltää Suomen lain.

      Poista
    7. Juu.
      Saa nähdä mitä sanoo ministerin omatunto.

      Poista
  41. Niin. (miettii kamalasti)
    Äkkiä ei osaa sanoa tähän yhtään mitään.


    Ps. Paitsi äsken kun tulin Norjasta niin ajoin yhtenä päivänä, sinä päivänä kun sieltä tulin pois, 1.118 km. - Siinä sai rattia vääntää.

    Pss. Sitä paitsi Sari-rakas mun veljentyttöni asuu Saapasmaassa, Napolissa. Soittelen hänelle aina silloin tällöin, siis puhelimella; suamea hän puhuu tamperelaisittain murtaen - yhä vähemmän ja vähemmän, mutta italiaa hän säkättää kuin villiksi tullut ruohonleikkuri. (Ainakaan minä en siitä käsitä yhtään mitään? vaikka osaan muutaman sanan espanjaa.) No, kun soitan hälle (siis puhelimella) sanon hälle ensin "tsau, beibi, tsau"... - Siitä se tietää että luurin toisessa päässä on Mikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isä-kulta aina kysyy että miksi sitä italiaa pitää puhua niin kauhean nopeasti. Kai minäkin sitten säkätän, vaikka se kuulostanee enemmän ompelukoneelta kuin ruohonleikkurilta, ei mulla niin kova ääni ainaan ole.
      Napolissa asuminen vaatii hermoja. Ainakin niin luulisi.

      Poista
  42. Ei Napolissa kun Milanossa! Asuu Maija. (Maija Mehiläinen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänellä on siellä (mm. mies, joka kun käveli Suomen Helsingissä, niin KAIKKI naiset kääntyivät katsomaan, että "ohoh"...) niin tota Maijalla on siellä myös matkatoimisto joka tuo turisteja, esim. Suomeen. (Eli tätä kautta pystyt minut kyllä indentifioimaan. Sari Sukkahousuiseni.)

      Poista
    2. Hei mikkomuumi, minut vasta onkin helppo identifioida!
      Vaan ahhaaa...täähän on ihan selvä pläkki. Tai ehkä ei.
      Pitää laittaa sherlokki hattu päähän ja etsiä suurennuslasi.


      Sen vaan sanon että Milanossakin asuminen vaatii hermoja.

      Poista
    3. Kiva huumorintaju sulla on. Sari Syylinki.

      Poista
    4. Totta, tajuan aika hyvin huumoria. Ainakin omaani.

      Poista
  43. Minun haaveissani on edelleen talo Sisiliassa, ja sitten toinen kohde: Rooma. Vielä minä kumpaankin reissaan. Martan kanssa piti jo lähteä, mutta tuli mies ja Martan vei. Vaan suon onnen hänelle, ollut pitkään yksin, yksinhuoltaja ikänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liguria se vasta hienoa seutua on!
      Tänä kesänä tosin ehkä mennään toisaalle, Marche houkuttelee elikkäs siis itärannikko. Haluaisin mennä yhtä hienoa tippukiviluolaa katsomaan.

      Poista
  44. Sitä näkee, mitä näkee. (Kamalan filosofisesti fiksu lause, vai mitä?) Anttolassa, ja Laukaassa, ja nyt viimeksi Norjan Lapissa katselin kalliomaalauksia. Että nää on tehty 2- tai 5- tai 20tuhatta vuotta sitten? Entäs sitten? Ne on vaan tageja, ei ne hengitä, ajattelen ihan muutta kautta ja muulla lailla miten ihmiset sata tai tuhat tai 10tuhatta vuotta sitten täällä asuivat? (Keittiön kautta, sillain minä ajattelen.) - Airistolla, jossa mulla oli kesämökki, jo viikingit aikoinaan levähtivät. Koska se on kiva paikka ja siellä lähde. (josta saa pulppuavaa, virkistävää vettä) Kaikki armeijat ovat yöpyneet Airistolla - myös merirosvot. Mulla oli siellä kesämökki. Kerrankin, silloin oli helmikuuta, kaikki joutsenet ahtautuivat yhteen lahteen. Heittelin niille leivänpalasia mutta eivät ne niistä olleet kiinnostuneita, suurin osa niistä kuoli. (Ja kaikki beibit. Se oli ankara talvi.) Minä olin omassa mökissäni, saunoin välillä, ja join koskenkorvaa ja katselin ikkunasta ulos. Maailma oli siinä - mutta kamalan kaukana.

    VastaaPoista
  45. Tuttu tunne mikis! "Maailma oli siinä - mutta kamalan kaukana."

    Suvaitsevaisuudesta olen samaa mieltä kuin Iines, se on seka alistamista että alentuvaa käytöstä. Aivan kuin joillakin olisi valtaa hyväksyä toiset ihmiseksi. Huh!

    Ja almut ja kerjääminen. Voi sentään. Kenenkään ei pitäisi joutua nöyristelemään toisten edessä, sitähän kaikki aneleminen on, niin aineellisella kuin henkiselläkin tasolla.

    Olisin valmis maksamaan prosentin eläkkeestäni, jos saisin takeet siitä, että raha menee tarvitseville. Ei "hyväntekeväisyyteen" vaan koulutukseen ja työnteon oppimiseen, yrittäjyyteen ja terveydenhuoltoon. Valitettavasti vain monen köyhän maan hallintovirkamiehet ottavat valtioiden antamista kehitysyhteistyön määrärahoista itselleen enemmän kuin on kohtuullista.

    Totuushan on, että on olemassa kulttuureja, joiden elämäntapaan ei kuulu kouluttautuminen ja työnteko. Miksi sellaista pitää tukea? En kannata kuusitoistavuotiaita eläkeläisiä Suomessa, enkä myöskään sitä, että on mukamas pakko huolehtia ihmisistä puoliväkisin. Ei sellainen kanna hedelmää.

    Mitä tulee auttamisella tuulettamiseen, olen siitä kahta mieltä. Olen kirjoittanut joskus blogissani siitä, miten olen opettanut poikani ja heidän lapsensa auttamaan tarvitsevia ja kertonut mitä olemme tehneet.

    Se auttaa tavan ihmistä näkemään, miten voi yrittää auttaa suoraan ihmiseltä ihmiselle. Toisaalta olen samaa mieltä Iineksen kanssa siitä, että ei pidä rehvastella tekemisillään. Hitsi, että on monimutkaista.

    Ja senkin vielä sanon, että ei auttaminen ole pelkästään sitä, että antaa liikoja pois vaan sitä, että jakaa saamaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistin varmaan ylläolevassa jo täällä sanottuja asioita, mutta kun koen tämän blogina, jossa voi ilmaista mielipiteensä, tein niin.

      Olen kuitenkin varsin varovainen sanoissani, sillä en pidä siitä, että kenenkään kirjoituksia luetaan rivien välistä ja luodaan niistä omia tulkintoja. Avoin ja rehti tapa kirjoittaa on parempi.

      Omassa blogissani oli liki pari vuotta sitten kommentoija, joka oli omasta mielestään niin viisas, että tiesi lukea rivien välistä mitä sanoillani tarkoitin. Hän puhui kaksoisviestinnästä jne. En ymmärtänyt yhtään.

      Pyysin, että hän vaihtaisi kommenttiensa kohdetta ja pysyisi poissa mun sivuiltani, sillä en halunnut jatkuvasti olla kuin katekismus, selittämässä ja oikomassa.

      Mielipiteen ilmaisu ja toisten mielipiteiden tulkinta kun ovat mielestäni aivan eri asioita.

      Ja tuolla edellisen kommentin alussa on krjoitusvihre! Ei seka alistamista, vaan: sekä alistamista että....

      Poista
    2. Anna:"Ja senkin vielä sanon, että ei auttaminen ole pelkästään sitä, että antaa liikoja pois vaan sitä, että jakaa saamaansa."
      Erittäin viisaasti sanottu!

      Luulen että jos perheessä on normaalia että tuetaan muitakin kuin oman perheen jäseniä kykyjen mukaan, ja lapset siitä tietää, kasvaa heistä vastuullisia ihan itsestään. Jos asia on itsestäänselvä, ei siitä sitten tarvitse edes tehdä numeroa.

      Poista
    3. "Totuushan on, että on olemassa kulttuureja, joiden elämäntapaan ei kuulu kouluttautuminen ja työnteko. Miksi sellaista pitää tukea? En kannata kuusitoistavuotiaita eläkeläisiä Suomessa, enkä myöskään sitä, että on mukamas pakko huolehtia ihmisistä puoliväkisin."

      Tuosta nuorten eläköitymisestä kommentoinkin jo alempana. Oikeastaan tuo kappaleen alku on kuitenkin se, mikä säväytti minua, vei ajatukset kulttuurihistoriaan, Olli Alhon uskontotieteen luennoille. Puhuttiin nimittäin aborginaaleista eli ns. primitiivikultuureista, varhaiskulttuureista, miten vaan haluatte tuon termin. Alho puhui palavasti kulttuurien säilyttämisen puolesta, ja minä kuuntelin kirkkain otsin ja ihastuin siihen romanttiseen hengen paloon, joka selvästi oli vallannut Alhon. Eurooppalaiset tulevat ja haluavat yhdenmukaistaa kaiken, poistaa aborginaalien omat tavat ja tuoda omansa muka parempina tilalle. Intiaanit työnnettiin reservaatteihin ja koko mahtava vanha kulttuuri tuhottiin! Neekerit otettiin kiinni Afrikan rannoilta ja rahdattiin kahle nilkassa laivoissa puuvillapelloille. Olin niin samaa mieltä!

      Kuitenkin, kun nyt ajatellaan romanien kulttuuria, se on tullut tiensä päähän, muuttunut pelkäksi kerjäläiskulttuuriksi. Eivät mustalaiset enää laula ja tanssi teillä ja turuilla somine pukuineen, vaan helisyttävät kimaltavaa rihkamaa ja myyvät niitä kultana tai panevat laihimmat ja surkeimmat istumaan muki kourassaan.

      Toisin sanoen nuo alkuperäiskulttuuritkin ovat muuttuneet ja muuttuvat kuitenkin, koska ne eivät enää voi olla ulkona yhteiskunnasta. Lapsia tulisi minusta alkaa työntämään kouluihin, sillä heissä on muutos. Heille tulee jakaa tietoa, opettaa uusia ammatteja. Vanhat ovat pian poissa ja nuoret ansaitsevat parempaa kuin mahdottomaksi käynyt kulkeminen ilman rahaa.

      Poista
    4. Kun maailma muuttuu, pitäisi kulttuurien muuttua mukana. En tarkoita sitä, että pitäisi muuttua samanlaiseksi kuin toiset, vaan laulaa ja tanssia jos ja kun siihen on varaa. Ei mikään sosiaaliturva ja vähenevät veronmaksajat pysty elättämään kaikkia elämäntapaintiaaneja. Ja sitäpaitsi - intiaanit taisivat elää omillaan?

      Poista
    5. Käsittääkseni elivät omavaraisesti, samoin myös silloiset neekerit, joita jopa lassottiin ja vietiin amerikanlaivoihin orjiksi (elokuvan Kunta Kinten muistan ikuisesti). Romanikerjäläiset eivät enää pysty elämään omavaraisesti, mikä tieteysti aiheuttaa nyt törmäyksiä eri puolilla Eurooppaa.

      Poista
  46. "En kannata kuusitoistavuotiaita eläkeläisiä Suomessa, enkä myöskään sitä, että on mukamas pakko huolehtia ihmisistä puoliväkisin. Ei sellainen kanna hedelmää."

    Mitäs tehtäisiin?

    Joka päivä neljä nuorta (15-29v.) jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Heitetäänkö heidät mereen lyijypuntit jaloissa vai ojennetaanko auttava käsi, annetaanko pelastusliivit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on surullista hyvä anonyymi, hyvin surullista.

      Tottakai, jos ihminen syntyy vammaisena, tai vammautuu, sairastuu tai joutuu onnettomuuteen, eikä toivu työ- tai opiskelukykyiseksi, täytyy hänen toimeentulostaan huolehtia. Niin myös 16-vuotiaan kohdalla. Mutta ei terveiden kohdalla vain siksi, että opiskelu ja/tai työntekeminen eivät kulttuurin perusteella maita.

      Hiukset halki - annetaan pelastusliivit. Tottakai!

      Poista
    2. Minäkään en kannata 16-vuotiaita eläkeläisiä. Jokin auttamis- ja hoitojärjestelmissä on pahasti pielessä, jos lapsille maksetaan pysyvää eläkettä. Sanoohan sen järkikin!

      Näitä neljää nuorta tulee tietenkin auttaa, eli heitetään pelastusrengas. Kuitenkaan ei myönnetä rahaa nimellä "eläke". Miltä nuoresta tuntuu olla eläkkeellä! Kuolemaan johtavalta ja masentavalta varmaan.

      Annetaan sen sijaan täysipainoisia ja tarvittaessa pitkäkestoisia mielenterveyspalveluita, jotka auttavat omilla jaloilla seisomiseen. Ei nuorta ihmistä saa työntää syrjään ja unohtaa eläkkeelle. Kunnollinen terapiahoito vaatii vuosienkin hoidon. Veikkaan, että kun nuori työnnetään eläkkeelle, summa otetaan tavallaan pois jäädyttämällä hoidot täysin riittämättömiksi.

      Ja niille terveille nuorille, jotka eivät suostu minkäänlaiseen kouluun tai opistoon eivätkä mene töihinkään, ei pidä antaa penniäkään tukirahaa. On nimittäin myös nuoria, jotka on totutettava työntekoon. Jokin osa syrjäytymisuhan alaisista nuorista on kasvanut ajatukseen, että yhteiskunta elättää erilaisilla tuilla kuitenkin, ellei töitä tulekaan. .

      Poista
    3. Olin 1987-1990 työssä Kuurojen Kansanopistolla. Siellä oli enimmäkseen nuoria opiskelijoita ja heitä loukkasi suunnattomasti saada eläkettä.

      Kun eläke muuttui kahden vuoden ajaksi opintotueksi, asumistueksi ja/tai opintorahaksi, he tunsivat hetken olevansa tasa-arvoisia toisten nuorten kanssa.

      Yksi todella mieleenjäänyt opiskelija oli tyttö, joka sanoi, että on väärin saada eläkettä, eiväthän toisetkaan nuoret saa.

      Poista
    4. Juuri tätä tarkoitin. Sanat voivat olla hyvin leimaavia ja jopa loukkaavia. Jo se olisi terapiaa, että termi vaihdettaisiin!

      En oikein pidä sanasta vammainenkaan, sillä se on merkitykseltään kauhean kokonaisvaltainen, ikään kuin henkilö olisi kokonaan kyvytön kaikkeen toimintaan. Vamma voi olla vain yhdessä toiminnassa. Jossain mielessä minäkin olen vammainen, sillä saan verotukseen pienen invalidivähennyksen (100 euroa) puhesairauteni vuoksi. Olenkin harkinnut, josko voisin alkaa käyttää parkkipaikoilla vammaisruutua.

      Poista
    5. PS Vammaisruudut ammottavat aina tyhjyyttään. Ihmiset, vammaisetkaan, eivät selvästi halua pysäköidä merkittyihin ruutuihin.

      Poista
    6. Eihän aistivamma estä opiskelemasta ja löytämästä ammatti ja ura! Yhteiskunnan pitää tietysti tukea niin, että vaikkapa opiskelu sujuu (erityislaitteet ja rahallinen tuki)

      Ja totta on tuokin, kun on jotenkin itsestäänselvää, että jotain tukea aina saa, voi se lamauttaa. On kuitenkin hyvä että perusturva säilyy.
      Työmarkkinatuki ja muut tukitoimet työttömille on luultavasti hieman rukkauksen tarpeessa. Kun Oulussa irtisanoivat satoja, nämä ammattitaitoiset työnhakijat kritisoivat kovinkin sanoin työvoimatoimiston tiedotusta ja toimia.

      Poista
    7. Rukattavaa varmaan onkin, ja tuet työttömille ovat välttämättömiä ja niiden tulisi olla ajan tasalla. Perusturvakin täytyy olla, ketään ei saa jättää heitteille. Jonkin avun täytyy ulottua jokaisen hädänalaisen tarpeeseen.

      Minulla on käsitys,että aistivammaiset ja kaikkikin vammaiset ovat hyvin innokkaita tekemään töitä ja opiskelemaan. Onneksi on erityisoppilaitoksia ammatillisellakin tasolla. Näissä ei lienekään varsinaisia ongelmia, vaikka tuen määristä varmaan keskusteluja käydäänkin.

      On toisaalta harmi, että julkinen keskustelu tukirahojen väärinkäytöstä syö myös niiden leiviskää, jotka oikeasti tarvitsisivat enemmän tukea pärjätäkseen. Toisaalta siiten taas porsaanreikiäkin on, ja nekin tulisi tukkia.

      Asoista keskustelukin on hankalaa ja vaikeaa, kuten joku teistä tuolla ylempänä sanoikin. Arvostelijalle näytetään herkästi julmurikorttia, vaikka hän voisi tarkoittaakin sitä, että antaisi palkastaan säännöllisesti enemmän kuin ne, jotka tahtovat antaa vain almuja, jotta kerjäläiskulttuuri meläisi edelleen.

      Poista
    8. Mietin mikä tuossa eläke-sanassa tökkii; jos minulle maksetaan eläkettä, viestii se, että panostani ei yhteiskunta enää tarvitse. Vaikka eihän se niin tietysti ole.

      Poista
    9. Niin, olisi helppo sanoa että kaikki vaan vesurin kanssa tienvarsia puhdistamaan. Asiat on kuitenniin aika monimutkaisia.

      Itse olen iloinen ja ylpeä, että toinen kotimaani antaa pojalleni mahdollisuuden opiskella, ilman että joudun itse vararikkoon. Aikoo myös jäädä sinne, joten voi maksaa veroina koulutuksensa takaisin, mikä on hieno juttu sekin.

      Poista
    10. Ajatella, lapsesi tahtoo jäädä Suomeen, äitinsä synnyinmaahan lämpimän ja kulttuurista rikkaan Italian sijaan. Jokin täällä on sytyttänyt kipinän häneen, jokin sellainen, josta hän ehkä tunnistaa osan juuristaan. Nostan hattua!

      Poista
  47. Mikä noissa Räsäsen puheissa niin ihmeellistä oli. Kyse oli kait lähinnä terveydenhuollon henkilökunnan omantunnonvapaudesta suhteessa aborttiin ja eutanasiaan.
    Siis oikeudesta kieltäytyä noiden toimenpiteiden tekemisestä.

    Huvittavaa tämä vasurien ja karvaisten naistutkijoiden vaatimus Räsäsen erosta ministerin toimesta. Eikö sillä puolelle koskaan ole kannustettu laittomuuteen?
    Kun olet kanssani samassa rintamassa, saat rikkoa lakia.
    Entisaikaan aseistakieltäytyjät, kettutytöt, talojen valtaajat yms. ,onhan noita.
    Turusta muistan tapauksen, jossa kerrostalon kivijalassa ollut turkisliike poltettiin
    Tekijät saivat osakseen jopa jonkinlaista sympatiaa, olivat kuitenkin oikealla asialla.

    Itse olen kaukana Räsäsen maailmankuvasta, ei minun silti ole vaikeaa ymmärtää hänen puhettaan.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räsäsen puhe oli linjassa hänen vakaumustensa kanssa, joten ei se mitenkään yllättänyt (ainakaan minua).Puhe oli ristiriidassa hänen asemansa kanssa.

      VAsurit ja karvaiset naistutkijat luultavasti ajattelevat, että sisäministeri edustaa laillisuutta ihan virkansa puolesta ja siksi pitäisi toimia toisin kuin vaikkapa kettutyttö.

      Mitä tulee lääkärien oikeuteen kieltäytyä abortin suorittamisesta: en usko että se oikeasti on mikään ongelma. Eihän abortteja suoriteta terveyskeskuksessa ja kenen tahansa lääkärin toimesta. Eiköhän jokainen voi oman vakaumuksensa mukaan voi valita myös työpaikkansa. Eutanasia on sitten jo paljon monimutkaisempi juttu. Siitäkin kuitenkin voi lääkäri kai kieltäytyä aika helposti, eihänse taida olla laillista Suomessa. Vai onko lakia jo muutettu?

      Poista
    2. Karvainen naispohdiskelija vastaa, että eutanasia on lailla kielletty edelleen, vaikka karvaisen naispohdiskelijan mielestä lakia tulisi muuttaa. Uskon myös, että työpaikoilla tehtäviä delegoidaan kunkin mieltymysten mukaan, ketään ei voi pakottaa tehtävään, jota hän ei omantunnon syistä pysty tekemään.

      Räsäsen ministeriys asettaa tosiaan asian erilaiseen merkitykseen kuin tavallisella pulliaisella. Ministeri on vannonut virkavalan, jossa lupaa noudattaa mm. Suomen lakia ja toimivansa rehellisesti. Jos ministeri sitten sanoo julkisesti, että Jumalan sana voi käydä lain yli, hän tekee virkavirheen jo lausunnossaan.

      Poista
    3. Luin eilen illan ratoksi tuota Räsäsen puhetta ja kyllä se aika "herättävä" oli. Huh huh.
      Suoraan sanoen siinä oli myös hiukan ristiriitaisuuksia. Ensin hän sanoo näin:

      "Ihmisen omasta sisäisestä kokemuksesta on tullut todellisuuden mittari tänä
      aikana. Ihmisiä neuvotaan seuraamaan om
      aa sisäistä kokemusmaailmaansa,
      sydämen ääntä. Oikean ja väärän rajoja
      vedetään subjektiivisten kokemusten
      pohjalta." Tämä on siis Räsäsen mukaan väärin.

      Mutta sitten hän sanoo näin:

      "... että jokaisen ihmisen omatunto lopulta ja pohjimmiltaan todistaa kristillisen ihmiskuvan puolesta."

      Höm, en oikein tajua mikä on ero sisäisen kokemuksen ja omantunnon välillä.

      Poista
    4. Lisään vielä tuohon edelliseen kommenttiini, että sama koskee tietysti Paavo Arhinmäkeä, jos hän kehottaa rikkomaan lakia. Hänhän on eduskunnassa säätämässä lakeja! Toimikoon sitä kautta niin, että huono pykälä poistetaan tai muutetaan. Samoin Räsäsen tulisi virkavalansa puitteissa tehdä esitys lain muuttamisesta kristillisen jumalan tahdon mukaiseksi. Hän tuntuu tietävän, mitä Jumala tahtoo.

      Poista
    5. Minusta on kyllä varsin outoa ajatella, että jumala on ilmaissut tahtonsa Räsäselle?

      Enemmänkin arvelen niin, että jos hän on oikeasti olemassa, jumala siis, ja jos luonut ihmisen omaksi kuvakseen, hän kyllä kavahtaa ihmisiä, jotka ovat itse tehneet itsestään jumalan kuvia ja tietävät mikä kansalle on parasta.

      Kansakunnan kaapin päällä on tungosta - nykyisinkin!

      Poista
    6. Minulla on taipumus ajatella samanlaisesti tuossa kavahtamisasiassa!

      Tähän ajatuskuvioon pohjaa sekin, että haluan niin voimakkaasti kyseenalaistaa hyvän, sen mitä pidetään yleisesti hyvänä.

      Poista
  48. Sari, meillä on ministerinä myös Paavo Arhinmäki, joka on puhunut hyvin lämpimästi lain rikkomisesta. Ja kyllä laillisuusvaatimus koskee kaikkia ministerejä, ei ainoastaan oikeus- ja sisäministerejä. Yhtälailla se koskee myös kaikkia kansanedustajia.

    En ole mikään Räsäsen ihailija, päinvastoin. Mutta tämän asian ympärillä heilutellaan jälleen kerran sellaisia kaksoisstandardeja, että oksat pois.

    Räsäsen puhe on aiheuttanut kuulemma taas eroaallon kirkosta, mikä tuskin haittaa viidesläistä Räsästä. Onpahan kirkossa "oikeauskoisilla" taas vähän enemmän vaikutusvaltaa.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, kaikki samalle viivalle. Onhan se totta että Räaänen on helppo kohde, niin räväkästi hän "epämuodikkaan" periaatteellinen.

      Poista
  49. Blogger oli luokitellut vaihteeksi minun "karvainen naispohdiskelija"-vastaukseni Samulille roskapostiksi ja heittänyt sen pois. Palautin sen, vaikka tuo asia on jo sanottu. Kysessä on siis kommenttini klo 10.08

    VastaaPoista
  50. Siis se vielä, että minähän olen Räsäs-fani. Ihailen hänen energiaansa ja hengen paloaan. Tämä Jumalan tahdon tietäminen ja lain yli kävely on kuitenkin sen luokan asia ministerin virkaa hoitavalta, että fanitus väheni nyt jonkin verran ja näkisin mielelläni, että asia otettaisiin käsittelyyn: saako ministeri rikkoa virkavalansa puheillaan.

    Ministerin virkavala kuuluu titeääkseni näin:"Minä (nimi) lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä tähän enää lisäisi? En mie ainakaan.

      Poista
  51. No, on tässä yksi porsaanreikä, joka uhkaa kaataa minun ehdottomuuttani, ainakin osittain. Luin nimittäin tuossa pihalla äsken paperihesarista Räsäs-jutun, ja sen mukaan hänen puheensa konteksti oli jokin kristillinen tapahtuma ja puheen aihe oli siis uskonnollinen.

    Räsänen ei puhunut siis käsittääkseni viranhoidossa ollessaan, vaan vapaa-ajallaan, uskovan kristityn roolissa. Toisaalta sitten taas hän kuitenkin on ministeri, jonka kaikki sanominen on julkista ja tavallaan virallista.

    Otan sen verran takaisin, että en siis vaadi Räsäsen eroa, mutta tahtoisin kyllä tietää, voiko ministeri muussa kuin työyhteydessä puhua julkisesti vannomaansa virkavalaa vastaan vakavissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi Räsäsellä on kiihkoa niin, että usein sortuu varomattomuuteen, mutta sanomisiaan oli lehdistö melko lailla "tarkoitukseen muokannut".

      Sanomisissaan ei ollut mitään uutta, ihmettelen niitä pellejä, jotka juuri tuon puheen vuoksi kirkosta eroavat. Vedän johtopäätöksen, etteivät lue/osaa lukea kuin otsikot, siksi voimakas reaktio.

      Poista
    2. Sisäinen pakko lisätä kommenttiini, että Päivi Räsästä pidän hyvin vastenmielisenä poliitikkona ja susirumana ihmisenä.

      Poista
    3. Muokannut oli, koska minäkin otsikon ja lyhyen kolmen rivin uutisen luettuani poltin hihani ja vaadin naisparan eroa ja harkitsin jo omaanikin. Aina pitäisi malttaa lukea vähn enemmän.

      Vaan juuri noin suuri yleisökin toimii, lukee vain otsikot ja alkaa meuhkata. Minä en ole yhtään parempi, ainakaan näin kesäterässä ollessani.

      Vaan susirumako? Noh, minusta hänellä on hyvä kasvojen luusto ja seksikkäät uurteet sekä silmissä kirkas tuike, eloisa habitus. Fanitan edelleen hengen paloaan ja toivon, ettei harkinta petä.

      Poista
    4. Täs kohtaa komppaan Rikun Riemukasta ajatusta,sillä olen samaa mieltä Räsäsestä poliitikkona.

      Sydänjuuriani myöten kavahdan yhden aatteen ja ismin läpitunkemia ihmisiä. Olipa hän sitten oikealta tai vasemmalta. Tai kulkisi omasta mielestään "kultaista keskitietä."

      Olen aina ajatellut, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Sellaista, että yhteensaatetaan jokaisen osapuolen tarpeet, toiveet ja kyky osallistua kustannuksiin ja etsitään kaikille paras... tai - oikeastaan kai tälläerää - vähiten huono vaihtoehto.

      Rumuudesta en sano. Kauneus on ... siellä sun täällä!

      Poista
    5. Kyllä minäkin siis kavahdan, sillä tässä olisi ollut jonkinlainen raja, jos puhe olisi ollut ministerin työpuhetta.

      Toisaalta tykkään kovasti kiihkeistä hengen palon sytyttämistä ihmisistä, mikäli se henki ei ole tuhoavaa ja pahaa. Uskonnosta ei kai voi sanoa ihan näin? Ihailen nunniakin, heidän viatonta ehdottomuuttaankin. Mutta siis en pidä minäkään hyvänä sitä, että se aate sotketaan poliitikon työn hoitoon pilkunkaan vertaa.

      Tällä hengen palon ihailulla en siis tarkoita sen hengen aatteellisen sisällön ihailua, mikä tiedoksi saatettakoon.

      Poista
  52. Pitäisköhän liittyä kirkkoon? Kun siellä kaivataan Paimenta?

    Lampaathan heillä on omasta takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis.. oh my man!

      Olen sokerihutikassa - syön englantilaisia lakukonvehteja!

      Lampaita on laumoittain.

      Olin ystäväni kanssa Anttolassa viime viikolla. Siellä oli lammaslauma aitauksessaan. Kysyin vienolla äänellä karitsoilta... jotta kukapa se tahtoo pääsiäispöytään ja yksi onneton ehätti sanomaan.. jotta MÄÄ!

      Paisti! sanoin ja ystäväni sai varsin hervottoman nauramiskohtauksen!

      Poista
  53. pusi pusi anna y. jos olisit tässä lähempänä, ihan oikeasti, niin pusi pusi silti. (ainakin aluksi.)

    VastaaPoista
  54. Ministerivalahan antaa ymmärtää, että Jumala on lain luoja. Eli ylin auktoriteetti, missä siis ongelma?

    Minusta Räsänen on kaunis, seksikäs ja kiihkeä.

    VastaaPoista