Olipas kerran mies, Vilho-mies.
Valitettavasti minun täytyy tuottaa teille pettymys heti kärkeen kun kerron, että Vilhosta ei tässä kuitenkaan ole kyse, hän on tässä sivuroolissa, hyväksikäytetty. Pidän nimittäin siitä, että hän istuu ikkunan vieressä käsi poskella. Hänellä ei ole kiire mennä mihinkään elämyksiä hakemaan, ei kapakkiin, ei matkalle Pariisiin, ei naisiin. On myös hienoa, että mikään tai kukaan ei häiritse häntä, hän on selvästi ajatustensa kanssa kahden, tyynenä kuin lammen pinta.
Vaan lähestykäämme jutun ydintä, asiaa, ollakseni proosallinen ja julmakin lopettaessani tarinan ennen kuin se edes muodostaa muuta kuin aavistavan idun. Aion panna Vilhon nimittäin pilkkaamaan kolmannen infinitiivin illatiivimuotoa. Nyt se alkaa, Vilho alkaa pilkkaamaan Kotuksen leirin uusinta sallimusta. Olkaat tarkkana ja nauttikaat kielestä.
Vilho alkoi maalaamaan, mutta sitä ennen hän alkoi tupakoimaan, vetämään kessua pöydän päässä rauhoittaakseen taiteilijanhermojaan ja päästäkseen tilaan, jossa luovuus alkaa kukkimaan vallattomasti kuni perhonen alkaa lentämään, kun saa aistimuksen medentuoksusta tai naaraan kiimasta.
Lapsena Vilho oli asunut Kakaravaarassa Köyhäinhuoneenkadulla. Muuttivat siitä sitten maataloon ja Vilho oli alkanut auttamaan vanhempiaan maatilan hoidossa. Vaan ujo ja arka kun oli, päätti hän alkaa tekemään jotakin muuta kuin maankuokkimista. Hän alkoi maalaamaan! Sai inspiraation ja nimeä ja pani sitten punaisen pipon päähänsä eikä ottanut öisinkään pois.
Alamme pääsemään takaisin lähtöpisteeseen, siihen, miten Vilho alkoi tulemaan tuohon tuolille istuksimaan! Vilho alkoi siis ensin vetämään pitkiä vetoja kankaalle. Istahti sitten tuumaustauolle. Miksi sivellin alkoi kuin itsestään tekemään omien kasvojen ääriviivoja? Vilho nappasi viinipullon tyhjäksi. Alkoi naurattamaan. Ei tällä omakuvalla mailmannaisia hurmata. Vaan ehkä naapurin Hilma alkaa kiinnostumaan.
***
Kielitoimisto on siis hyväksynyt muodon alkaa tekemään entisen alkaa tehdä -rakenteen rinnalle. Mitäs piditte tarinantyngän kielestä? Näilläkö suomi ja miksei myös Suomikin nousuun?
(Maalaus Vilho Lampi Omakuva, Ateneum/Tuominen Janne)
Lyhyesti: alkaa kyrsimään.
VastaaPoistaVarsinaisesta kyrsimisestä en tiedä, koska tekemään-muoto tulee rinnalle eikä pyri korvaamaan tehdä-muotoa.
VastaaPoistaUutta suositusta perustellaan sillä, että alkaa tekemään on itämurteinen muoto ja siis idässä luonteva, oikea. Alkaa tehdä on taas länsimurteista perua, ja siksi tuo tekemään-muoto kyrsii läntiseen tottuneita enemmän kuin muita. Se ei kuulosta oikealta. Ja koska alkaa tekemään on levinnyt laajalle, se hyväksyttäköön oikeaksi muodoksi.
Kielihän muuttuu koko ajan, elää käytön mukaan, ja se on kaikille varmaan selvä. Turha muutoksia vastaan on vikuroida. Vaan entä, jos mennäänkin siihen, että hyväksytään liian kerkeästi myös selvästi virheelliset kielen rakennetta huonontavat virhekäytänteet?
Kieliopin opetuksesta on paljolti luovuttu, sen sijalle on tullut kaikenlaista kivaa tietoutta, mediakasvatusta ja draamaryhmää. Molempia itse opettaneena voin sanoa, että kivaahan se on ja tarpeellistakin, mutta eihän siihen kielioppiin sitten jäänyt aikaa paljonkaan. Oli vuosia, ettei esimerkiksi pilkkusäännöistä ehditty puhua sanaakaan. Joku niitä kuitenkin kaipaa.
Olematon kieliopin opetus ja yleinen lukemattomuus johtaa väistämättä kirjoituksen ja puhutunkin kielen huonontumiseen. Jos näitä virheitä aletaan sitten nuijimaan hyväksytyiksi, ei ole enää sellaista analogiaa, joka pätisi. Voi sanoa miten vaan. Joskus toivoisi, että Kielitoimisto osaisi myös jyrähtää. Ei pysty tehdä nyt muuta, vaan alkaa itkemään!
Muuten - yksi mikä oppilaita eniten ärsyttää, on se vastaus, että "molemmat muodot ovat oikein".
Korjaus ed.
PoistaSiis sanoin päinvastoin: alkaa tekemään on tietenkin länsimurteista perua, alkaa tehdä itäistä.
Itäsuomalaisena sanon, että en kannata, en ole kuullut.
PoistaSormemme olivat vauhdissa samaan aikaan.:)
PoistaMinua muutos ei hätkäytä, olen tuohon toisinaan sortunut, vaikka en myönnä mitään murrealuetta omakseni, en ainakaan läntistä saati itäistä. Sinun kirjoituksessasi muoto tulee useamman kerran, mutta jo yhden kerran pikku pikku huomaamatta sen tekstiin laittaa, niin se on vain sen kukka ja koristus. Omistuspäätteiden puuttuminen on se, joka minusta tuntuu rumalta, - selvää lienee, että jossain vaiheessa päätteettömyys hyväksytään.
VastaaPoistaSilti ei pidä kirjoittaa, että Vilho alkaa maalaamaan. Vilho alkaa kiipeämäään sillalle ja Vilho alkaa kuolemaan kauan aikaa sitten. Vilho alkoi lopettaa maalaamaan vuonna 1936.
Muutos ei olekaan hätkäyttävä. Tuskin nekään, jotka sitä suorastaan paheksuvat, yllättyivät, sillä onhan alkaa tekemään käytössä tavallinen. Muutoksen siis ymmärtää.
PoistaSekin on selvää, että kieli muuttuu ja elää. En näe asiassa siis yleistä muutosvastarintaa kielen muutoksia kohtaan. Jotkin muutokset ovat selviä parannuksia, kuten vaikkapa pitkien sanojen lyhentyminen: tämänpäiväinen > tänäinen, teknillinen > tekninen tai lainasanojen suomentuminen: printteri > tulostin.
Alkaa tekemään -muoto häviää helppoudessa ja mitassa alkaa tehdä -muodolle. Miksi turhaan hyväksyä muotojen pidentyminen ja hankaloituminen? Suomen kielen sanat ovat pitkiä ja raskaita, sanoilla on erilaisia päätteitä, liitteitä ja johtimia muutenkin pilvin pimein. Ja onhan se nyt ruma muoto!
Vietin lapsuuteni länsimurteiden ja nuoruuteni itämurteiden alueella, joten olen kerrankin pätevä ottamaan asiaan kantaa.
VastaaPoistaKielikorvaani tietenkin, lukeneena miehenä, kirahtaa ikävästi muoto alkaa tekemään - mutta onko se opittua? Kieli kehittyy ja merkitykset muuttuvat. Nytpä väitänkin, että tässäkin asiassa takana on pienoinen merkityksen muutos. Sitä ei huomaa tehdä-verbin kanssa, mutta muuten ehkä:
Onko sama asia alkaa mietiskellä kuin alkaa mietiskelemään? Eipä taida olla.
Entä alkaa ryypätä tai alkaa ryyppäämään? Alkaa laiskotella tai alkaa laiskottelemaan? Alkaa vetelehtiä tai alkaa vetelehtimään?
Eroa voi olla hankala huomata, mutta eivätkö nuo jälkimmäiset ole hieman pitempiaikaisia toimia? Ensimmäisissä versioissa määrätty toiminta alkaa jämptisti nyt päättyäkseen kohta, jälkimmäisissä se on epämääräisempää vehtaamista.
Summa summarum: alkaa tekemään muoto on kestopreesens.
Tapsa, ymmärrän, mitä tarkoitat "alkaa mietiskellä" - "alkaa mietiskelemään" -muotojen merkitysten erolla, ja tuolla kestopreesensillä. Tajuan luultavasti jopa tarkoittamasi sanojen merkitysvivahteet, mutta silti olen vähän eri mieltä.
PoistaNimittäin yhtä lailla "mietiskellä" on kestopreesens kuin "mietiskelemään". Ja jos kyseessä olisi oikeasti muotojen merkitysero, sama ihminen käyttäisi puheessaan molempia muotoja erottelemaan merkitystä. Näin ei kuitenkaan ole.
Ne jotka käyttävät muotoa "alkaa ryyppäämään", eivät käytä ollenkaan muotoa "alkaa ryypätä". He eivät ole omaksuneet sitä, eivät yksinkertaisesti osaa sitä, sillä muoto on kirjakielinen.
Eli lause "Hän alkoi mietiskellä" sisältää verbin perusmuodon, jonka tekeminen on päättymätöntä. Lause "Hän alkoi mietiskelemään" sisältää kolmannen infinitiivin, jonka tekeminen on myös päättymätöntä. Alkupiste on kummassakin, mutta loppupisteestä ei ole tietoa.
Omassa intuitiivisessa tajunnassani asia on pikemmin päinvastoin: "alkoi mietiskelemään" taipuu nominin lailla paikallissijoissa, ja kiinnittyy siksi kapeammalle alalle kuin "alkoi mietiskell", jonka itse koen laajempana kaikilta rajoiltaan, ehkä myös aikarajoiltaan. Mutta siis tämä ei ole enää kielitiedettä.
Joo, näin tietenkin on, kunhan leikittelen asialla.
PoistaMutta silti: "alan mietiskellä" tarkoittaa, että alan tehdä sitä nyt heti, sen sijaan "alan mietiskelemään" voi tarkoittaa, että harkitsen ilmoittautumista meditaatiokurssille ensi viikolla.
Alan mietiskellä. Aion ilmoittautua Ahsan harekrishna vishnu -meditaatiokurssille heti maanantaina.
PoistaAlan mietiskelemään. Sen täytyy rauhoittaa hermojani, jos teen sen yogaoppien mukaan. Maanantaina menen ilmouttautumaan kansalaisopiston yogaan.
Tässä on muuten sama kuin edellisessä kommentissani. Eli koen tuon mietiskellä-tyypin ajaltaankin rajattomammaksi kuin mietiskelemään-tyypin, joka minun mielikuvituksessani tapahtuu tässä samantien: Alan mietiskelemään. Istun yogamatolle ja teen ensin muutaman verryttelyliikkeen. Sitten annan mieleni virrata vapaasti, yhä korkeammalle....
Alakkona mua? kysyy oululainen kun alkaa tekemään parisuhdetta. Heh.
PoistaPölvästimäistä tehdä suomenkielestä kankeampaa ja sanalla sanoen: huonoa.
No juuri se, kielen huonontaminen. Vaan kyllä tätä älytöntä sallimusta vastaan on nyt noussut oikein kielenrakastajien hyökyaalto. Sallimusta puolustavat lähinnä infantiilit kielenkäyttäjät ja sitten ihmiset, jotka rakentavat itselleen positiivista imagoa kaiken suvaitsemalla kaikkea uudishenkistä, vaikkeivat itse asiasta sen koko laajuutta ymmärtäisikään.
Poista"Alakko nää mua" sanoo palijasjalakane oululainen, ja ellei toinen ala, niin jatkaa "ookko nää pölijä" ja kysyäisee "tuukko nää tupakalle".
PoistaMutta koska tasapuolisuus ja moniarvoisuus ovat johtotähtiämme, meidän on siis hyväksyttävä myös muoto rupeaa tehdä.
VastaaPoistaAlkoikin väsyttämään niin, että rupean nukkua.
Oma äidinkielenopettajani opetti nämä jutut näin:
VastaaPoistaalkaa sataa (alkaa + 1. infinitiivi)
rupeaa satamaan (rupeaa + 3. infinitiivin illatiivi)
Ei pysty tehdä nyt muuta. Tämä rakenne yleistyy niin vinhasti, että sekin on kohta Kielitoimiston mielestä ok, koska sitä kerran käytetään. Minusta voisi samantien säätää kielinormin, että kaikki käy, koska kieli syntyy kansan suussa.
Kieli voi erinomaisen hyvin, vakuutti eilen yksi jonkun äidinkielenopettajainryhmittymän puheenjohtaja. Minä nostaa nyt malja sille ja hyväksyy kaikki koska olla suvaitseva ja laaja katseinen ihminen. Pääasia että ymmärtää, kaikki osaa Suomenkieltä joten annetaan ne tunnit Englanninkielelle.
Muuten, Helsingin Sanomista luin, että vastaava päätoimittaja Kaius Niemi teki heti tiistaina tuoreeltaa linjauspäätöksen, jonka mukaan "alkaa tekemään"-muoto ei kuulu lehden käytäntöön ainakaan lähivuosina. Kiitos Helsingin Sanomat.
VastaaPoistamikä tuossa "alkaa" sanassa niin pahalta kuulostaa?
VastaaPoistaAnonyymi, en tiedä. Minusta ei mikään.
PoistaKatselin äsken Iineksen kuvia lumesta ja lumisista maisemista ja kysymys sanoista "alkaa hääräämään" alkoi tuntua kovin pieneltä ja köykäiseltä tässä maailmankaikkeudessa. Mehän elämme nyt kuvan aikaa ja siinä lajissa Iines on kyllä melkoinen mestari. Otsikkokuva levollisesta maalarista kolisi sekin oitis. Vilhon mailma on hänen kallossaan, ei siinä tosiaan Eiffel-torneja kaivata. Saisinpa itselleni yhtä hyvän ja syvän rauhan! Tosin se voi koittaa hyvinkin pian, sillä keuhkoistani on löytynyt jotain varsin ikävää. No, itsepä olen tupakkani ostanut ja keuhkoihin kiskonut.
VastaaPoistaEn siis jaksa keuhkota asiallisesta kielestä, minun puolestani kukin alkakoot lausua kuten lystäämään voipi. Sitäpaitsi kymmenen vuoden kuluttua havahdutaan huomaamaan twittereiden ja muiden vemputtimien pilanneen kielen niin pahoin, että on pakko astua kaksi askelta taaksepäin. Luin itse tänään paikallislehdestä IT-aiheisen jutun, josta en ymmärtänyt yhtään mitään. Tuli sellainen kevyt olo, kun huomasin, että en enää pysty omaksumaan uutta tarpeeksi nopeasti, tarpeeksi tehokkaasti. Tunnen olevani kuin Hlestakov Kuolleiden sielujen loppukohtauksessa, siinä, missä kevyet vaunut virkkujen hevosten vetäminä ajavat mäkeä alas, toista ylös, aina vaan eteenpäin maassa, jonka virstoja et pysty laskemaan. Kuskikin istuu piru ties minkä päällä, ei ole hänellä saksalaismallista takkia, mutta kun laulun aloittaa ja ruoskallaan huitaisee, niin jo jyrähtää ilma ja vavahtaa maa ja vaunut, vaunut kiitävät, ne kiitävät...
Turha katsoa kirjan lopusta ja todeta, että Kolehmainen muisti väärin, sillä tämä oli vain omaa, Gogoliaa myötäilevää hersyttelyäni.
Kuvia halusin kehua siksikin, että itse eräänä huurteisena päivänä yritin tavoittaa jotain oleellista Suomen talvesta, mutta kuvani olivat surkeita. Lähikuvat ikkunan jääkukista menivät nekin poskelleen. Osaan kyllä valita kuvia, taittaa niitä kirjoihin ja lehtiin, yhdistää ja erottaa, rajata ja laajentaa, mutta en ottaa. Harmillinen takaisku? En sanoisi niin, sillä onhan yhteiskunnassa oltava jonkinlainen työnjako. Ei yksi mies voi kaikkea osata. Tai nainen, ettei tule sanomista. Eilen koostin, ammattikielellä leikkasin tietokoneella 23 minuuttia pitkän elokuvan, eikä siitä tullut lainkaan hassumpi. Sain siis valmista filkkaa, jonka jaksottelin, pätkin, sijoittelin, varustelin välikkein ja tekstein. Eikä siihen mennyt kuin 11 tuntia kallisarvoista elämääni. Ja hyvin vielä maksoivat. Tilasin heti jokiristeilyn Lena-joelle.
Vanhanaikaisesti käsin leikkaamalla ja liimaamalla siihen olisikin uponnut 11 päivää ja yötä. Leikkaamallahan hyvät elokuvat tehdään.
PoistaKolehmainen, olet aivan oikeassa siinä, että kielikysymykset ovat pieniä ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden äärellä. Olen pahoillani tuosta sinun tilanteestasi, mutta haluan valaa sinuun uskoa siihen, että mitään pahempaa ei ole. Oli mitä tahansa, kaiken yli voi päästä. Sinulla ainakin on positiivinen ja leppoisa elämänasenne, vaikkakin semmoisen asenteen takana joskus ne suurimmat tuskat ovat, koska ne kohdataan yksin. Muita ei rasiteta.
PoistaTämä kieliasia ei ole minusta vain yksi kielioppiasia, vaan arvofilosofinen heijaste laajemmasta asiasta. Asialla on kulttuurinen ja samalla globaali merkityksensä: miten me suhtaudumme omiin juuriimme ja kulttuurin kantajaan ja siirtäjään, kirjakieleen.
Nythän eletään puhekielen valta-aikaa. Sanoisin kuitenkin niin kuin 14-vuotias Sanja Tuovila aamun Helsingin Sanomissa:
"Rakastan kaunista äidinkieltämme, sen monimutkaisuuksia ja kiehtovia sanoja. En halua, että suomen kieli pilataan. Voimmeko vain pitää puhekielen ja kirjakielen erillään? Puhekieli muuttuu aina, se on täynnä ihania murteita ja erikoisia sanontoja, mutta kirjakielen täytyy pysyä kirjakielenä. Paheksun nyt ja tulevaisuudessa alkaa tekemään -muotoa."
Lisään vielä, vaikkei tämä kieliasia nyt taida teitä paljonkaan kiinnostaa. Tuo 14-vuotias lapsi Sanja Tuovila kysyy kirjoituksessaan myös, miksi kirjakieleen sitten ei ole lisätty "me mennään"-muotoa, koska sekin on valtavasti yleistynyttä puhekieltä.
PoistaHyvä kysymys lapsukaiselta. Samalla näpäytys Kelitoimiston epäjohdonmukaiselle selitykselle. Luulen, että Kielitoimisto on yllättynyt negatiivisen palautteen määrästä ja voimasta. Kansa ei kiittänytkään nyörien avaamisesta.
Mitä tuohon Kolehmaisen mainintaan avuttomuudesta it-alan kielen edessä tulee, sanoisin, että kieli on väärä, ei sinun käsityskykysi, Kolehmainen. It-alan miekkoset eivät vieläkään osaa äidinkieltää tarpeeksi hyvin laatiakseen hyviä artikkeleita aiheesta. He ovat usein juuri niitä, joiden mielestä äidinkielen opetuksen voisi tarpeettomana poistaa ja ottaa tilalle englantia tai it-tietoutta.
Ainahan meitä kieliasiat kiinnostavat, mikseivät siis nytkin?
PoistaIt-henkilöiden - on siellä naisiakin - kielenosaamisesta olen samaa mieltä. Tunnen asian nimittäin aika hyvin ihan omakohtaisesti.
Kerrankin korjasin kolmannen kerran otsikossa "hajoita"-sanan "hajota"-sanaksi ja ilmoitin samalla aika jyrkästi, että tämä ei ole mikään makuasia, vaan ainoa oikea muoto ko verbistä!
Eiköhän sieltä aamulla tullut vastanootti, että me äänestimme täällä asiasta ja valitsimme sittenkin "hajoita"-muodon, koska kaikki käyttävät sitä ja ihmisethän nauraisivat meille, jos jättäisimme i:n pois. (Silloin kaduin syvästi sitä, etten sittenkin ryhtynyt toimittajaksi, sillä he ovat aina oikeassa.)
"Tietotaidon" suhteen heitin lusikkani nurkkaan jo aikapäiviä sitten. Tuulihattuja vastaan taistelu on turhaa ja turhauttavaa.
Meillä luki koulussa piirtoheittimissä tehtaan kyltti: IRROITA VIRTAJOHTO! Opeta siinä sitten oppilaille, että se on irrottaa eikä irroittaa.
PoistaYhdessä harjoituksessa oli kerran vedettävä yli kahdesta vaihtoehdosta väärä muoto. Yhdellä rivillä luki betoniraudottaja/betoniraudoittaja. Yksi tyttö puuskahti sitten ärtyneenä, ettei betoniraudoittaja voi olla oikein. Mun isäni on betoniraudottaja, on aina ollut. Kyräili uhkaavasti alta kulmain. Oikaise siinä sitten ammattimiehen tytärtä.
Juuri äsken lueskelin erästä yrityslehteä, jossa kerrottiin isolla, että yrityksen tuote "vallottaa" maan X markkinat. Hetken ihmettelin, että mitä se tekee...
PoistaMenen käymään siellä huomenna, mutta tuskinpa kehtaan huomauttaa asiasta. Kun en tiedä jutun kirjoittajaa. (Voi olla vaikka laskuni mahdollinen maksaja.)
Alkaa tekemään on siinä mielessä outo muoto, että se on pidempi kuin alkaa tehdä muoto.
VastaaPoistaKäsittääkseni kielillä on yleensä tapana muuttua/kehittyä nimenomaan lyhenemällä.
Ei oo totta-blogissa oli hiljattain juttua aiheesta. Siinä todettiin esimerkkeinä vironkielen ja suomen lounaismurteiden lyheneminen.
Samuli
Tätä pitemmän muodon tuputtamista kirjakieleen minäkin ihmettelen. Harvoin ilmaisut pitenevät, sillä ilmaisuilla on luontainen taipumus lyhentyä. Tästä on lukuisia esimerkkejä kielihistoriassa.
PoistaEi oo totta -blogissa muistaakseni kehotettiin juomaan malja uudelle muodolle. Blogisti on ollut jo pitkään sitä mieltä, että molemmat muodot tulisi sallia. Minusta tuo blogijuttu oli hyvä, mutta yksipuolinen eikä kieleen porautuva. Alkaa tekemään -muodon vastustajien kanta nähtiin kapeasti: se johtuu kieltämisen halusta. Itse perustelin mm. tuolla Kotuksen blogissa vastustamistani juuri sillä, että muoto pidentää ilmaisua. Miksi sekoittaa vanhaa hyvin hallinnassa tai opittavissa olevaa normia? Miksi kielen oppimisen vuoksi ei muka pitäisi nähdä oppimisen vaivaa? Pitääkö kielen olla niin muotovapaata, että virheitä ei ylipäänsä voi tehdä?
Kaiken kaikkiaan tällainen sekamelska, että saa sanoa joko näin tai näin, ei väliä, ei ainakaan edesauta maahanmuuttajien kielenoppimista. He kaipaavat oppilaitten lailla selkeitä sääntöjä, sillä analogian tietä myös muut verbin rektioseikat hämärtyvät --> ei pysty tehdä vai tekemään? Jokuset saa sanoa näin ja näin mutta tämän vain näin. Ei hyvä!
Kävin tänään naapurikaupungissa taidenäyttelyn avajaisissa. Tulin sinne niin myöhään, että puheet oli jo pidetty, sain suoraan kuohuviinilasin käteen ja pääsin katselemaan tauluja. Naivismia. Siitä minä tykkään.
VastaaPoistaTutustuin nyt ensi kerran Reijo Kivijärveen. Hänen taulunsa olivat hellyttäviä, suoraan 1960-luvulta ja kauempaakin.
Erään taulun luona seisoskelin pitkään. Sen nimi oli "Kylän suosituin poikamiestyttö" vuodelta 1998. En onnistunut kalastamaan sitä netistä, mutta jos se jollekin onnistuu lähettäköön Iinekselle, tai ilmoittakoon osoitteen täällä. Taulu nimittäin kuvasi tarkalleen tilannetta, jolloin Iines kesäpaikassaan ripusteli niitä raappahousujaan narulle ja naapurin mies katseli. Eikös se jotenkin niin mennyt?
No, oli miten oli, taulu oli sielukas, kuten muuten muutkin Kivijärven työt. Nämä teokset omistaa Suomen Gallupin säätiö, ikävä kyllä. Olisin ostanut jonkun, jos ne olisivat olleet kaupan. Taidan mennä hänen verstaalleen ensi kesänä ja tehdä pari hankintaa.
Olen ostanut muutaman naivistisen taulun suoraan tekijöiltä ja lahjoittanut ne sitten edelleen ihmisille, joita mielestäni tauluissa kuvattiin. Kaikki ovat tähän asti kiitelleet. Minusta taiteen tekijöitä pitäisi tukea silloin kun he elävät, eikä vasta kuoleman jälkeen.
Illan ohjelmaani kuului katsoa telkusta eutanasia-ohjelma. Onneksi minulla on Hollannissa tuttuja. Jos tulee tosipaikka eteen, siellä homma onnistuu.
Tapsalle sellaisia terveisiä, että leikkelin aikanaan myös Yleisradion ääninauhoja. Se vasta villiä hommaa oli! Haastattelut tehtiin Nagralla ja sitten vaan nauha leikkauspöytään. Kaikki yskähdykset, ninkuttelut ja ylimääräiset äännähdykset poistettiin huolella. Nauhasta otettiin pala pois ja sitten vaan teipillä kiinni. Työtä tehtiin yleensä pareittain studiossa. Vakikaverinani oli ihana Seija, joka halusi minut työparikseen yhtä paljon kuin minä hänet. Kun työ oli valmis, mentiin Eliteen ja juotiin kuohuviiniä. Siihen aikaan aivan tavallinen henkisen työn tekijä saattoi käydä ravintolassa vaikka joka ilta. Halpaa oli ja päähän meni, kuten T. Palo osuvasti kerran sanoi.
Voi Sinua, rakas Seija, mitähän sinullekin mahtaa kuulua? Olisi kiva joskus koota vanhat työkaverit ja istua ilta yhdessä. Luulen, että siellä tehtäisiin monenlaisia tunnustuksia. Viime syksynä olin viimeisimmän työpaikkani pikkujoulussa ja huh, huh, mitä kaikkea naiset kertoivatkaan! Oli jotenkin häkellyttävää kuulla, että naisetkin voivat mielikuvitukseloida. Tein itsekin yhden tunnustuksen ja sen kohde sanoi melkein vihaisesti, että "miksi et piru vieköön ehdottanut, kyllä minunkin mieleni teki."
Eutanaisia-keskustelun suurin opetus ainakin minulle oli haastateltujen naisten kehotus elää täysillä. Ei koskaan "sitku"-elämää, elämä on tässä ja nyt. Se voi loppua huomenna tai minuutin kuluttua, elämä siis, ja paras vaan on panna rahat menemään ja mennä panemaan, kuten mäkilegendamme joskus asian ilmaisi. Itse en käyttäisi noin rahvaanomaista kieltä, mutta mäkikotkan idean ytimen allekirjoitan kyllä mielelläni. Kuolinpaidassa ei ole taskuja. Tämän päivän Suomen Kuvalehdessä on aiheesta hyvä sarjakuva.
Taas kirjoitin liian pitkän kommentin, joka - häpeä sanoa - ei ole edes kommentti, vaan illan ratoksi naputeltu jutahdus. "Littlejuttu", kuten mestari Huovinen sanoisi.
Kiitos Kolehmainen, mukava näitä jutahduksia on lukea. Tuota Kivijärveä katselin nyt ensi kertaa googlailemalla ja totisesti, hurmaavia ovat hänen kuvansa, niin kuin vain naivistiset kuvat parhaimmillaan voivat olla. Naivistihan on humoristi, ja vain ihminen, joka hyväksyy ihmisen heikkouden, pystyy ilmaisussaan naivismiin. Se on tietty rakkaudellisesti rienaava elämänasenne yhdistettynä esteettiseen silmään ja taitavaan käteen. Tykkään aina ja ikuisesti. Tykkään naivismista myös kirjallisessa ilmaisussa, ja siksi ehkä joskus näitä olipas kerran -satuja kerron.
VastaaPoistaOli minulla kesämökin narulla alushousuja narulla heilumassa, sopivasti naapurin vanhanpojan ikkunanäkymässä. Ja on edelleen kesäisin, entistä pitemmällä narulla. Vaan liekö saanut innoitteen pyykistäni - niin haksahti naapurikylän laihaan kirjuriin tämä miekkonen. Jouti mennä, oli kiltti urheilijamies, jonkalaisia en oikein osaa.
Eutanasiaohjelmaa en jaksa katsoa, minusta se on liian masentava ja ehkä pelottavaakin. Olen silti sitä mieltä, että se tulee sallia, sillä hirvittävää kidutusta olisi maata halvaantuneena vihanneksena letkuissa. Jokainen täältä vuorollaan kuitenkin lähtee, ihminen ei ole elämän herra, vaan luonto on elämän herra.
Vaan mitäs olette mieltä, tuleeko Olympialaisten slopestylessä (laus. slopestyle) arvometallia? Minusta Peetulle jo hänen goofieisuutensa antaa edun regulareihin nähden, mutta se lienee makukysymys. Grabit sillä joka tapauksessa ovat upeita ja spinnit sujuu, kuin käiväniltä kaljanjuonti, oli ne sitten back- tai frontsaideja. Silveriähän sillä jo kourusta on, saas nähdä, jos gouldit cätchäis nyt pocketiin. Tai, niin no, oikeastaan chestiin. Kohta ne alkaa geimaamaan, pistäkääs porilaisten jatsia soimaan sieltä kotistudiosta.
VastaaPoistaMinä veikkaan jaettua pronssia, oli laji mikä hyvänsä.
VastaaPoistaTäytyy myöntää siis, että ei ole hajuakaan siitä, mikä laji on kyseessä. Jonkinlainen aistimus on, että kyseessä olisi jokin lumilautailun tyyppinen urheilun muoto.
Olympialaisista tiedän sen, että avajaiset olivat eilen ja että Kemppinen analysoi niitä varmaan asiantuntevasti lintuperspektiivistä, Valentina Tereshkova kantoi lippua ja joku Alpo Mähönen tai Suhonen on pyllähtänyt jossain kumpareessa. Senkin tiedän, että Filppula ja Koivu ovat pettäneet kiekkoporukan, mitalitoivo on romahtanut kuin Putouksen Antsku.
Lisäys: Googlauksen jälkeen olen viisaampi. Slopestyle on talviurheilulaji, jossa lumilautailijat ja freestylehiihtäjät tekevät rinnettä alas laskiessaan temppuja mm. obstaakkeleissa: reileissä, putkissa, press boxeissa ja waalrideissä.
VastaaPoistaKiva laji, tämmöistä voin jopa seurata. Vähän draamaa ja leikkimieltä. Luulen, että tästä lajista voisi tulla suosikkini.
Suurin piirtein samalla tasolla tietämykseni kisoista on, televisiota en taida niiden vuoksi avata. Vähän ehkä tekisi mieleni vilkaista, kun kuulin, että jääkiekossa luotetaan kokemuksen voimaan, ykköskentässä pelaavat käsitykseni mukaan Leuka Mononen, Mölli Keinonen ja Teemu Selänne. Aika hienoa olisi, jos Mölli kävisi taas tuomarin kättelemässä ja itänaapurit kääntäisivät kamerat kuvaamaan seiniä. Rusettiluistelua, rusettiluistelua ja lämejä maalia kohti! - No, Teemun ei tietysti enää tarvitse olla kovin nopea, jalaton mies hyvänenaikasentään, mutta jos nuo kaksi vetreämpää singahtelisivat hänenkin edestään.
VastaaPoistaRikun riemukas urheiluselostus toi mieleen muiston jostain 80-luvun alusta. Viereisessä pöydässä ravintolassa istui erään joukkueen kannattajia voitto-oluita nauttimassa, ja eräs juhlijoista kohotti lasiaan ja sanoi kuuluvasti "kyll´ laku donkkaa tykimmin"!
VastaaPoistaYrittäkääpä, arvoisat kanssavanhukset suomentaa tuo yhtä tyylikkääseen muotoon kuin alkuperäislause. Itse pidin ja pidän vieläkin ilmaisusta kovasti. Nykyaika on tuonut sille oman, herttaisen sivumerkityksensä.
Noita goofeja ja gräbejä seuraan niin pitkän matkan päästä, että en yritäkään ymmärtää. Olen toki iloinen, että tällä slopeboard-porukalla on oma ammattikielensä, kuten lääkäreillä, lentäjillä ja rikollisillakin.
Laku. Hymiö, oikein nauravainen tähän. Tuli kai niistä lakupötkömainoksista, joissa suomalaisten suosikkiyhtye The Delta Rhytm Boys lauloi hymyillen Halvan maukkaasta lakritsasta.
VastaaPoistaSitten tulivat vaaleaihoiset kukkahattutädit ja keksivät, etteivät rytmipojat saa laulaa lakritsasta, kun he voivat pahoittaa mielensä. Mitä ero muuten on silla , että oljenvaalea Elovena-tyttö mainostaa viljatuotteita tai maitoa?
"Sitten tulivat vaaleaihoiset kukkahattutädit ja keksivät, etteivät rytmipojat saa laulaa lakritsasta, kun he voivat pahoittaa mielensä."
PoistaMistäs sinä tiedät kuka tuli ja mistä tuli? Afrikanmantereella syntyneet tuttuni eivät reagoineet oikein mitenkään, mutta jokunen heistä piti sitä aika lapsellisena. Niin se kyllä onkin. Paitsi tietenkin tynnyrissäkasvaneille joka vain tirkistelee sieltä tynnyrin tapinreiästä maailmaa.
Ihmiset sanovat usein, mitä heidän odotetaan sanovan.
PoistaLapsellisena? Olen muuten miettinyt joskus, mitä "lapsellinen" tarkoittaa. Pohjaakohan se ajatteluun, että lapsi olisi aikuista tyhmempi? Mitä mieltä olet?
Riippuu tilanteesta ja asiayhteydestä. Edellämainitsemassani asiassa ja he keiden mielestä lakujuttu on lapsellinen, ja ko. tilanteessa ajatuksena muuttui. En kyllä pidä lakupekkajuttua kovin huvittavana. Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö se huvittaisi joita kuita toisia. Lapset ovat harvoin yhtä tyhmiä kuin aikuiset jotka yrittävät olla tai esittää lapsia.
PoistaOikeastaan siinä lakumainoksessa taidetaan nauraa juuri rasistiselle ajattelulle. Emmehän naura sillekään, että vaalea tyttö mainostaa maitoa ja Elovena-blondi vaaleaa viljatuotetta. Pitää kai olla jokin ristiriita, ennen kuin jokin on humoristista.
PoistaDelta rhytm boys oli kivikovien ammattilaismuusikoiden ryhmä, joka oli Ameriikoissa nauttinut suosiota, mutta se sittemmin heikentyi uusien musiikkimuotojen jyrätessä jatsin yli. Yhtye siirtyi Eurooppaan ja saavutti suosiota erityisesti pohjoismaissa, ollen jälkikäteenkin ajatellen huippu meillä keikkailleista ja suosiota saaneista esiintyjistä. Yleensähän ne pruukasivat olla melko tai erittäin kamalia, kuten vellisiirappi Umberto Marcato, Ruotsin italiaano, ja rockin puolella englantilainen Renegades, maailman toiseksi huonoin rock-yhtye. Yksi huonompi kuulemma oli, mutta sitä ei enää kukaan muista.
PoistaEi kannata Deltoja tämän päivän laseilla arvioida, he olivat pidettyjä, he olivat "meidän Delta Rhytm Boysimme", miellyttävät miehet isolta mantereelta, jotka tähteydestään huolimatta jopa lauloivat suomenkielellä joitakin kappaleita.
Vahvasti olen sitä mieltä, että Halvan mainoksessa esiintyminen ei meillä silloin nostanut rasistisia ajatuksia, kyllä sekin meni samaan sarjaan: "katos, kun hienoa, laulavat Ameriikan pojat taas suomeksi!"
En malta olla mainitsematta bluesin suurnimeä, Eddie Boydia, joka muutti Suomeen ja Helsingin Kallioon vuonna 1970, meni myöhemmin suomalaisen naisen kanssa naimisiin ja kuoli siellä 1994. Muutti tänne, koska "väsyi amerikkalaiseen rasismiin."
PoistaEsimerkiksi hänen Five long years-kappaleensa on levyttänyt koko bluesin kuka kukin on lista, Muddy Watersit sun muut, jopa Tina Turner. Tässä vuorossa sen levyttänyt ja sitä paljon esittänyt Eric Clapton.
Minullakin on kuva, että Delta Rhytm Boysit olivat suomalaisten suosikkeja, joita kukaan ei halveksinut ihonvärin vuoksi. Tuo oli aikaa, jolloin Suomessa ei juuri tiedettykään rasismista tai siitä, että joku olisi huonompi ihonvärinsä vuoksi.
PoistaNimenomaan tapahtui niin, että kukkahattuasenne kkylvi rasisminpelon maaperään ja kielsi mainoksen. Suomessa onkin siitä lähtien versonut vahva rasisminpelko, mutta ei juurikaan rasismia.
Iines on oikeassa. Kun Delta-pojat lauloivat, oli sali aina täynnä. Kävin itsekin kahdesti heitä kuuntelemassa Kalastajatorpalla. Heitä katsellessa jokainen tuli värisokeaksi. Ei ollut mustia miehiä, oli vain helkkarin hyviä laulajia ja muutenkin hauskoja heppuja. Rasismista puhuttiin tuolloin vain Etelä-Afrikan yhteydessä. Siellä oli voimassa rotuerottelu, joka tietysti oli paha juttu. Mutta Suomessa ei osattu vihata ketään värin takia. Eikä osata vieläkään, vaikka asialle vihkiytyneiden k-hattutätien ja -setien joukko parhaansa tekeekin.
PoistaHeillehän rasismi on elinkeino. Mitä enemmän rasismia, sitä paremmat liksat ja siksi rasismia on löydettävä vaikka väkisin. Toinen porukka hakee sitten niitä äärioikeistolaisia, jotka nekin ovat hakusassa. Sanokaa minun sanoneen, että vielä perustetaan politiikka-asiamiehen virka, joka parikymmenhenkisen toimiston johtajana etsii ja tuomitsee Suomen äärioikeistolaisia. Dan Koivulaakso nimitetään virkaan ilman hakua ja hänen kuukausipalkakseen tulee 14 000 euroa. Virkaan kuuluu kaksi turvamiestä ja panssaroitu virka-auto, koska polttouunit.
Erirotuisia ihmisiä ei pikkukaupungin tyttö nähnyt muulla kuin kesätöissä Ruotsissa, jossa heidän määränsä nostatti kiihottavaa kansainvälisyyden ja suuren maailman tuntua. Muistan erikoisesti kahvilat ja erilaiset terassit ja ruokabaarit, joissa oli pelkästään mustia tarjoilijoina. Se oli kiehtovaa, hienoa, toista kuin juntti-Suomessa. Varsinkin siskoani ulkomaalaiset poikaystävät kiehtoivat. Muistan yhden pakistanilaisen tiedemiehen ja yhden Fabion ja yhden itävaltalaisen ja sitten tulikin jo se yksi saksalainen tumma komistus, joka otti ja vei mennessään nuoren suomalaisen alakoulun opettajan Huddingesta.
PoistaMinähän olin sitä sorttia, että otin Suomesta poikaystävän mukaani Ruotsiin ja palasin kiltisti hänen kanssaan. En usko, että olisin erilainen, jos olisin kokenut suhteita kaikkiin eri kansallisuuksiin. Ihmiset ovat kuitenkin samanlaisa kaikkialla. En osaa tehdä eroja erirotuisten välillä. Tietoa saa monesta lähteestä, ja silimillään näkee ja aivoillaan ajattelee.
Tarkoitukseni oli tuossa vain sanoa, että mieleen ei tuolloin ikinä tullut ajatuksenpoikanenkaan, että mustat olisivat jotenkin alempiarvoisia. Päinvastoin, he olivat tavoiteltuja, heidän kanssaan halutiin solmia suhteita, heidät koettiin nimenomaan kulttuuria rikastavana ihmisjoukkona. Oli hienoa puhua kieliä ulkomaalaisten kanssa ja oli hienoa, että oli ulkomaalaisia ystäviä, kansalaisia Afrikasta ja Columbiasta, Pakistanista, Chilesta.
PoistaJollakin tapaa tämä luonnollinen suhtautuminen muuttui sitten Suomessa, tuli kieltoja ja estoja ja varomisia, mustat ikään kuin invalidisoitiin ryhmäksi, jota tuli kohdella erilaisesti ja herkemmin kuin tavallista tallaajaa. Ikään kuin valistettiin ennalta asioista, joita ei ainakaan silloin ollut.
Ali Jahangiri on iranilaistaustainen stand up -koomikko. Husu eli Mohamed Abdirahim Hussein on Somaliassa syntynyt yrittäjä ja tulkki. Heillä on radio-ohjelma.
PoistaKuuntelen mielelläni heidän vitsailuaan omista kulttuureistaan ja myös suomalaisista. Heillä on toisinaan todella hauskaa ja terävää sanallista heittelyä. Osaavat nauraa myös itselleen. Sana hallussa siis, kummallakin.
Eivät ole lainkaan invalidisoituneita, päinvastoin.
Jos halvan lakupekka naurattaa, niin siitä vaan, minua se ei vaan kauheasti naurata tai herätä huvittuneisuutta, huvita.
Oikein anonyymi todistaa. Itsekin olen näitä veikkoja kuunnellut ja nauraa hörähdellyt.
PoistaJa todellakaan, he eivät ole invalidisoituneita omasta mielestään, eivät vähääkään.Veikkaan jopa, että he pitävät itseään muutamia suomalaispässejä parempina ja ovat siinä, kautta Profeetan Parran, aivan oikeassa. Invalidisointia harrastaa tuo puolestaloukkaantujien ammattikunta, joka ajaa puhtaasti omaa, ei "invalidien" asiaa.
En ymmärrä, miksi Halvan lakupekan pitäisi naurattaa. En minäkään sille naura. Eihän se ole mikään vitsi vaan mainos. Sen tehtävänä on vain myydä Halvan maukasta lakritsaa.
Hiton hyvää lakua, muuten.
PoistaMinä ainakin olen kateellinen tuon mainoksen tekijöille. Perhana, vuosikymmenien jälkeen kansa muistaa sen ja se herättää edelleen suuria tunteita - ja mikä tärkeintä: tuotemerkki muistetaan oikein!
PoistaAnonyymi klo 21.03, iranilaissyntyisestä koomikosta tuli mieleeni muuan, jonka nimeä en muistanut ja jota yritin eri hakusanoilla hakea Googlen kautta. Hänellä oli muutama vuosi sitten oma tv-show, jossa hän irvaili mm. omaa kulttuuriaan kerrassaan laittamattomasti, aivan huippu, ehdotonta stand up -koomikoitten aatelia. Tuolla alempana Tapsa heittää yllättäen kommentissaan nimen kehiiin - simsalabim, hän on se koomikko, jota eilen hain! Omid Djalili! Aivan huippu! Nuo mainitsemasi ovat varmaan hyviä, mutta tuskin yhtä hyviä sinunkaan mielestäsi, luulen. Koetapa etsiä vaikka Youtubesta, varmaan löytyy.
PoistaMainoshan on loistava, ja toimii vieläkin, jos vaan Halva toimii edelleen.
PoistaRyppyotsaiset menkööt itseensä ja miettikööt, mikä siinä heitä vaivaa. Etteivät vaan omat piilotajuiset arvoasetelmat?
Olympialaisten hengessä hieman Delta Rhytm Boysia.
VastaaPoistaEi ole mitään asiallista tai kielen rakenteeseen liittyvää perustetta pitää jompaakumpaa ilmausta toista parempana. Samanlaista rajankäyntiä oli aikanaan ilmaisujen "tulla tehdyksi" ja "tulla tehtyä" välillä. Länsisuomalaisena minun oli mahdoton tuntea tulla tehdyksi -tyyppiä omakseni. Suositus muuttui ajan myötä, mutta vielä joku kielimies yritti esittää, että tulla tehdyksi on kauniimpi. Rinnakkaisuudet eivät häiritse, jos ne eivät kielen systeemiä sotke. Turhaa nipotusta ei tarvita. (Olen muuten suomen kielen maisteri, joten en tarvitse opettajamaista ohjausta asiassa.)
VastaaPoistaAnonyymi, minusta on peräti hauskaa, että kielestä nipotetaan ja kohistaan. Kerrankin! Tämä pöhinä kertoo vain sen, että äidinkieli on kuitenkin suomalaiselle jokamiehellekin tärkeä. Uskon, että Kielitoimistokin on yllättynyt, myös positiivisesti, vaikka saakin arvostelua osakseen.
PoistaKieli muuttuu ja niin kuuluu ollakin. Muutoksen vastustamisesta ei tässä kuitenkaan ole kyse, vaan ilmassa on mielestäni enemmän hermostumista siitä, mihin enää nojata, kun normeja poistetaan tai muutetaan.
Minusta "alkaa tehdä" on kaikin puolin parempi muoto lyhyytensä vuoksi. Ulkomaalaisillekin on helpompi opettaa verbin perusmuotoa kuin pitkää kolmatta infinitiiviä. Lisäksi se, että "molemmat muodot ovat oikein", ärsyttää ja hämmentää opiskelijoita ja aiheuttaa sekaannusta muiden verbin rektioissa.
On aika mielenkiintoista, että suomen kieli tuntuu muuttuvan niin, että rinnakkaismuotoja sallitaan yhä enemmän, ei niin, että tilalle tulisi jokin toinen muoto. Seuraavaksi muuttunee kaksoispassiivi: "ei oltu tehty", Tässäkin vanha jää rinnalle. Ja sitä seuraavaksi muuttunee "me mennään"-taivutusmuoto, ja jälleen vanha jää rinnalle. Aika näyttää, tippuvatko nuo vanhat rinnakkaismuodot joskus pois. Kenties. Eihän kukaan sano enää "teknillinenkään".
Puhekielessähän ei edes käytetä alkaa tekemään -muotoa, vaan se lyhenee jo nyt näppärästi muotoon alkaa tekee.
PoistaHei kaikki! :)
VastaaPoistaYmmärrän kirjoituksen. Toisaalta itse vartuin sellaisessa kaksikielisessä perheessä, jossa kieltä puhuttiin miten osattiin. - Isäni ei ollut mikään törppö. Jos jotkut törppöili niin me; toisaalta olin n. 2 v kun isä lakkasi yrittämästä minun kanssani ruotsia. - Suuri harmi! Kieli on aina rikkaus!!
Ja juu: tajuan: kielipuolisuus on eri asia kuin huolimattomuus. Itse elin muutaman vuoden osaamattomana Itävallassa, ja parhaimillaankin minua hellästi (useimmiten naisopen toimesta; miehetkin oli ihania, mutta painotan nyt että kyse oli heteronaisten innostuksesta ohjata minua) kiusoiteltiin Zarah Leander-aksentista; vieraat luulivat että olin - no vähän kuin Raumalta -oletan että se on kuin Arlberger tms).
Jos teitä kiinnostaa, puhuisin kielellisestä lasiseinästä ja kielettömyydestä, vieraassa kulttuurissa ja maassa. - En tarkoita että alustaisin, Iines,en suinkaan, mutta nyt lienen maisemissa, eli olisin mukana.Jos mikään tässä innostaa.- Kielettömyys omassa kulttuurissa lienee vielä kiinnöstavampaa. - Äläkä Iines hermostu minuun: en oikeasti uskaltanut tai osannut puhua enää mitään kun muutin takaisin Suomeen. Olin niin tottunut osaamattomuuteen kielen suhteen (myös tapakulttuurin ja sopivaisuuden suhteen) - mikä on aina ollut mun juttu - että jähmetyin vähäksi aikaa. - Mutta jos haluat, jutellaan kaikki joskus. - Kaikilla meistä on kokemus kielestä, jos sen vain haluaa jakaa. Siis Puhutusta Kielestä!
Sanon vaan! :D
Iines on niin avoimesti kertonut itsestään, että jos sinulle, Iines, sopii: kerro jotain. Vaikka faabeli. Minä osaan tarttua aiheeseen, jos jotain kiinnostaa - ja miksei kiinnostaisi; kuka helkkari haluaa olla kuulematta! Tai lukematta. Osa ystävistäni ovat näkövammaisia, ts. eivät lue. Mitään.
Voisin mielellään puhua enemmän siitä miltä kielen käyttämättömyys sujuu. - En siis suinkaan tarkoita vain tätä keskustelua; maahanmuutto lisääntyy, osallistun mielelläni keskusteluun! Se aihe tulee vastaan luonnostaan! :)
Kotona opin sen että jokainen tekee parhaansa mukaan. Ei minuakaan niivitetty ruotsinkielen osaamattamomuudesta.
Char, hauska tavata taas! Tuo sinun mainintasi kielellisestä lasiseinästä ja kielettömyydestä on kiinnostava ajatus. Minäkin olen joutunut miettimään asiaa, kun tämä puheesairauteni diagnosoitiin ja sain tietää, ettei se parane. Olin lisäksi alun hoitojen aikana (botox-pistokset äänihuuliin kaulan lävitse) lähes mykkänä puolisen vuotta, kun menetin ääneni aina pistoksen saatuani. Oli mietittävä omaa pärjäämistään elämässä, ja oli haettava itselle uusi sijainti ilmaista itseään. Keksin tämän internetin, jota ilman olisin ollut eristyneenä oikeastaan kaikesta vuorovaikutksesta. Kuljin joka paikassa kynä ja paperilehtiö mukana.
PoistaVaan tuosta kielettömyydessä vieraassa kulttuurissa en tiedä mitään, sillä uskon, että omaa tilannettani ei voi ehkä verrata siihen ainakaan suoraan. Kyllä minä lukisin mielelläni sinun kirjoituksesi asiasta, tai kommenttejasi, jossa kerrot siitä. Olen puhunut käymissäni maissa rohkeasti sitä kieltä, jota siellä on ymmärretty. Ruotsissa töissä pärjäsin kouluruotsilla.
Faabeliko. Mykästä ketusta? Tai ketusta joka luuli olevansa mykkä?
Hei IIines, nettiyhteys tökkii.
PoistaOn ihan eri asia sairastua kuin vain olla osaamatta kieltä. - Minäkin olen verbaalinen, ja oli uutta, outoa ja kurjaa olla sillä väärällä puolella lasia, kun oli sanottavaa, mutta ei niitä palikoita..
Väitän meinaan, että voi olla lasi lukevien ja lukemattomien, ja vedän puhumisen tähän kylmästi mukaan: . - Ne jotka eivät lue eivätkä puhu. Kuten minä. Kun en osannut.
Aivan eri asia kuin sairaus - mutta lopputulos on ensin sama. Kielitaidoton ei puhu eikä edes lue - eikä siinä alkuvaiheessa syytä ole missään. Kieli vaatii aikaa, ainakin minulla.
Koetetaan etsiä kaikille joku hyvä väylä jossa jänskättäminen unohtuu. Ja jos on sellainen ujopupu kuin minä - veteen vain! Jos on ope - kuten minä - muut varmaan pelkää enemmän kuin itse!
Jos on opiskelija, kuten minä - hyvä ope rentouttaa ja saa unohtamaan pelon.
Useimmat ihmiset kuitenkin tykkäävät rehellisyydestä. - Viimeksi, aikuisope-aikoina, sain kuulemma parhaat pisteet; opiskelijat kertoivat, en muuten tietäisi. Kannustuksesta, ja hyvästä opetuksesta. Tuli todella hyvä mieli! Ja moni opiskelija sijoittuikin sitten kivoihin työpaikkoihin, sellaisiin joissa viihtyvät.
Eli jotain ja paljon tein oikein; oma elämä oli kaaoksessa. - Yritän nyt äpelösti sanoa sekä teille että itselleni, että nokka pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!
Vaikka möhlää yhdessä asiassa, kuten esim. parisuhteessa, voi olla yllättävän hyvä jossain muussa!
Ainoa - ansaittu - miinus ope-urallani, tuli myöhästelystä; sitäkään ne kultaiset ihmiset eivät tainneet kertoa etiäpäin.
Sanoivat kyllä minulle, ja nykyään olen aina ajoissa. - Näin ne asiat etenee...
P.S. Faabeli kelpaisi. Ihan semmoisesta ketusta kun sopisi. Ja parempi kun en sano enempää, muuten pilaan pyynnön.
Toisaalta tuo tilanne: kun oli sanottavaa, mutta ei niitä palikoita, on jetsulleen sama, minkä kielensä menettänyt kokee, eli juuri tuo asia tuotti alkuun minullekin ahdistusta. Miten saan asiani ilmaistuksi, miten minun käy? Alkuunhan mykkänä kautena koin nöyryyttävää ohittamista tavan takaa. Minulle tarjottiin tuolia ja vesilasia, kun luultiin, että on jokin hätä, kun en saa ääntä tulemaan, tai minulle ei annettu aikaa koettaa sanoa ajatuksiani, oli kääntyviä selkiä ja ohittamista.
PoistaTerveenä ollessakin kokee lasiseinää itsensä ja muun maailman välillä, kielen ja keskustelun tasolla. Olen aina joutunut tähän tilanteeseen. On puhuttava vaikka ralliajajista, jotka eivät kiinnosta, on puhuttava siitä, mikä on paras ja kallein automerkki, on puhuttava materiasta, vaikka enemmän kiinnostaa henki taivahalla.
Tuota faabela jään miettimään. Minulla on vissiin tapa mennä liian laajalle ja syvälle, kun "pitäisi" kirjoittaa jotakin toiveesta tai pyynnöstä. Mietin koko ajan toivojaa ja lukijaa, sitä mitä hän haluaisi, miten hän näkee asian ja tahtoo sen nähtävän. Ehkä noissa saduissa pitäisi kokea kuitenkin itse se alkukipinä, innoitus, jotta satuun tulee lentoa ja menoa. En tiedä.
Lyhyesti: minulle suurin oppi on se, että oppii ilmaisemaan itseään, niin että keskustelukumppani ymmärtää. Kieliopilliisesti oikein tai väärin.
VastaaPoistaMeillä puhuttiin suomea, ja Papan kielioppivirheet sivuutettiin - siinä kuin viime kädessä Mammankin, ja meidän lasten. Minusta on tärkeintä että ymmärretään mitä toinen sanoo - millä kielellä ja/tai huitomisella tahansa.
Kerran saatiin serbokroaatti-poikaystävän kanssa selvitettyä mitä pesukoneen "linko rikki" tarkoittaa. Ja ihan puhesanallisesti.Käsien vispaaminen olisi ollut helppoa, mutta kun me puhuttiin...
P.S. No vähän käsiä vispattiin. - Ja vaikka kieli on kuinka tärkeää: kommunikointi on tärkeämpää!
Iines, tajuan pointin. Ja olen samaa mieltä siitä, että puhuttaisiin "oikein". - Kunhan nyt sanon että kommunikointi on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Ja silloin saa puhua väärin.
Olympialaisista en tiä; hieno tapahtuma epäilemättä.
Ja re lapset ja lapsenmieliset: no totta mooses viihdyn heittien kanssa mieluummin kuin aikuisten! Tykkään suoruudesta, hellyyden osoittamisesta, hauskanpidosta ja kujeilusta.- Ylös-alas-päivistä, ja pyyteettömästä tykkäämisestä.
No kuka meistä ei! :)
Täällä on siis kotiutuminen uuteen asuntoon edelleen pääll
päällänsä! En siis ees yritä etsiä linkkiä - mutta: "Satukaruselli, kiva kiva on"! Muistaako joku? Ja ennenkuin leimataan hemmotelluksi suomenruotsalaiskakaraksi (tämä oli vitsi! D - saa kiusata), semmoisen lasten levysoittimen, jonka päällä oli oikein pieni peilikaruselli, joka pyöri levyn tahtiin.
Onko teillä kellään ollut?
Se oli mm.vanhempien hoitopojan lemppari. Enkä varmaan loukkaa ketään, kun kerron, että se annettiin vanhempieni ystävän Kristinan pojalle, joka oli meillä hoidossa. Ja oli kuin Pikkuveli minulle!
Napero tuli kanssamme maalle, kun halusi: viikoksi tai noin. - Vanhemmat toivottavasti nauttivat Omasta Ajasta. Meidän Pappa teki niistä ns. "naarmulevyistä" (siis niistä vanhoista 78.- ja 45. levyistä) puisen, narulla toimivan veivattavan levysoittomen maalaaiskäyttöön; voisin laittaa kuvan jos ei oltais netissä. Söpö kuva; olin n 13, napero 3.
Ja tottakai biisille oli nimi, kun savolaisista puhutaan: Mikko veivasi äänettömällä puusoittimella "Rotikkatangoa" meille kaikille; lojuttiin taaperon kanssa huovalla, hän veivasi ja lauloi, minä lojuin (aika hyvinkin peittävässä, murrosikäisen uikkarissa siinä vieressä), isäntä Matti kuunteli kumarassa.
On siitä herttainen valokuvakin. - Ja rotikkahan on siis hirvi. Teille kaupunkilaisille tiedoksi. :D
Natihaleja kaikille!
Char :)
Char, hauskoja muisteluksia sinulla!
PoistaSanon tähän alkuun vain, että nuo kielinormit eivät koskaan koske puhuttua kieltä, eivät edes voi koskea.
Normit viittaavat aina vain ja ainoastaan kirjoitettuun kieleen eli kirjakieleen. Vapaassa puheessa ei siis edes voi tehdä "kielioppivirheitä", koska ihmisten välinen puhekieli on toki vapaata ja täysin käyttäjien itse luomaa ja valitsemaa.
Pakko nipottaa pieni täydennys, kun vauhtin pääsin. Asiapuhe on sitten taas normikkaampaa. Uutiset ovat luettua kirjakieltä, samoin tietenkin jotkin esitelmät ja viralliset puheet. Nekin ovat kuitenkin välillä vapaampia kuin puhekieli, ja hyvä kielihän on aina tilanteenmukaista, puhuttuna ja miksei kirjoitettunakin.
PoistaMoi Char, tervetuloa taas kehiin - ja pari tiukkaa kysymystä heti alkajaisiksi:
PoistaKun poikaystäväsi oli "serbokroaatti", niin kumpi hän oikein oli, serbi vai kroaatti? Serbokroaattihan on kieli, ei kansallisuus. Oliko "jugoslavilainen" liian lavea käsite?
Missä murteessa "rotikka" on hirvi? Ettei olisi sittenkin rottweiler?
En nyt ala kertomaan mitä kaikkea on tullut ryhdyttyä tekemään, mutta en ole edes ehtinyt täällä kommentoimaan. Kaikissa kielissä käydään keskustelua siitä mikä alkaa ärsyttämään ja mikä ei. Suomen haluaisin pysyvän ikuisesti sellaisena kuin se oli joskus epämääräinen aila sitten. Sekä kielen että maan. Sitten voisi matkata varmana siitä että ei tuntisi itseään ulkomaalaiseksi. Poika sanoi viimeksi " no ulkomaalainenhan sinä oletkin" kun kummastelin outoa tunnetta. Tunteekohan sitä tarpeeksi vanhaksi elettyään itsensä ulkomaalaiseksi ihan koko mualimassa?
VastaaPoistaEnglannin kieli hyväksyy aika monta vaihtoehtoa, pakosta; ei ole auktoriteettia joka määrittäisi "oikeakielisyyden", ja kielellä on niin monta alaryhmää että on vain jonkinlaisia ohjaavia viitteitä. Siis kirjakieleenkin.
PoistaHei Sari! Puhuit varmaan viisaita, mutta kello on sata, ja halusin vain sanoa hei!
PoistaYritän olla viisas huomenna!
Haleja pojallesikin! - Oikeassahan se napero on; kaikki me ollaan ulkomaalaisia, riippuu mistä katsoo! :D
Tämä englannin kielen tilanne onkin ehkä hieman eri asia kuin pienen suomen kielen, jota puhuu vain tämä yhteisö täällä. Englantia äidinkielenään puhuvia on kai englannin käyttäjistä vähemmistö, ja englanti on jonkinlainen maailman yleiskieli, jota käyttävät useat maat omine britti- tai amerikanenglannin standardeineen.
PoistaKaiken kaikkiaan puhujathan kuitenkin kielen lopulta luovat, ja kielisensorit vain laativat suosituksensa ja norminsa tämän käytön pohjalta. Nyt vaan osa kansasta on sitä mieltä, että sensorit ovat tehneet virheen. Itse en sitä virheenä pidä, vaan turhana löysäilynä, koska samanlaisin perustein pitäisi naruja löysätä muualtakin. Pieni kieli tarvitsee norminsa säilyäkseen elossa, mutta se tarvitsee myös muutoksensa pysyäkseen elävänä ja vivahteikkaana.
Ulkosuomalaisena on vielä vaikeampi hyväksyä muutoksia äidinkielessä. Mutta aika vaikean tehtävän edessä on kielitoimisto; jos ei muuteta mitään, kirjakieli "vanhenee"; jos muutetaan, syntyy vastarintaa. Hei vaan, Char, pitkästä aikaa. "Napero", 23v, on aina oikeassa. Ainakin äitinsä mielestä!
PoistaEn kestä katsoa 'alkaa ärsyttämään'. Alkaa ärsyttää. Toisten murrealueiden 'epäkielisyyksistä' yleensä pidän; johtuisiko juuri siitä, että murteen mieltää puhekieleksi kirjoitettunakin?
PoistaHyvin vähän muutoksia kieleen tullut, ja niin kuuluu ollakin. Sanasto muuttuu ehkä nopeimmin, mikä on ymmärrettävää, kun tietokoneaika on korkeimmillaan.
PoistaReaaliaikainen viestintä luo uusia ilmaisuja ja lyhenteitä. Hauskimpia uusista sanoista lienee selfie, jota on jo suomennettu naamakirjassa meitsieksi, ja lisäksi tarjolla ovat ilmaisut omis, omakas, itsi, itsari, itsukka, meikkis, meitsis, meitzu, peilaus ja peilitsu. Minä olisin ehdottanut itsiötä.
Tuo on taivahan totta, että me puritaanit kieli-ihmiset ehkä hyväksymme paremmin semmoiset muodot, jotka eivät ole omaa murretta. Minullakin länsimurteisena "alkaa tekemään" tökkii.
Minua taas selfie tökkii, koska se on pelkkä suora laina englannista.
PoistaSarin kansallisuudesta sanoisin virallisena kantana, että hän on suomalaistaustainen uusitalialainen.
Siis toki selfie tökkii, koska se on vähän tyhmän tuntuinen härmäläiskielessä. Sehän tässä naurattaakin. Vaan meitsie on kiva, ja itsiö olisi pureva.
PoistaTuolla ylempänä vilauttelemme Iineksen kanssa rasistikortteja, mutta yksi asia on jäänyt meiltä kaikilta käsittelemättä: saako maahantulijoiden aksentista tehdä pilaa?
VastaaPoistaKuulen jo kuoron huutavan, että ei tietenkään, se on rassismia, koska polttouunit. Kuitenkin Britanniassa, joka on mitä melkoisin kansojen sulatusuuni voidaan aivan luontevasti tehdä lempeää pilaa suuren väestöryhmän, intialaisten aksentista. Katsokaapa täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=x4LHLM4WIw0&list=PLZGfz39EbFssR_Lm1DPuEEUbF7LLl_xv-
Esiintyjä on Rowan Atkins, tämä tiedoksi, jos tuo osoite sattuu tökkimään. Sen kun googlaa ja selaa esityksistä ruudulle intialaisittain puetun tarjoilijan niin se on siinä.
Pätkän kommenteista riemukkain oli muuan katsoja, joka sanoi, että Atkins puhui parempaa intian-englantia kuin hän, vaikka hän itse on intialainen.
Brittein saarilta ilmeisesti puuttuu kokonaan tämä meille niin valiutettavan tuttu ja äänekäs puolestaloukkaantujien ammattikunta, koska Atkinsin sketsiä saa vapaasti esittää. Myös monet Monty Pythonin sketsit peilaavat hienosti niin brittien kuin maahantulijoiden ominaisuuksia eikä kukaan siitä polta päreitään.
Vaan kylläpä nauratti, kun katselin telkusta Kuusamon Suuren Tytön temppuilua lumilautansa kanssa. Temput olivat hienoja ja tyttö kaunis, mutta se selostajan selostus! Siitä ei kyllä eläkeukko montakaan sanaa ymmärrä. Mutta vyuoden päästä on jo pakko ymmärtää, kunhan jokaiseen pitäjään, Alahärmää myöten, on rakennettu tuollainen - mikä se nyt olikaan - slopestyle tai jtkn-rata. Onhan selvä, että kun Suomi on saanut slopestyle-mitalin, koko kansa alkaa slopestyylailla ja siinä tarvitaan asianmukaiset suorituspaikat.
Entäpä Briteissä asuva iranilainen Omid Djalili - suuri suosikkini ja aivan huikea tyyppi, joka irvailee surutta kaikkea ja kaikkia. Harmi ettei hänen ohjelmaansa tulee enää teeveestä. Vai tuleekohan joltakin kanavalta?
Poista
PoistaMinusta puolestaloukkaantujat ovat Suomessa ongelma, koska heitä on levittäytynyt kaikkialle, esimerkiksi sosiaalitoimeen, kouluhallintoon ja etenkin Helsingin Opetusvirastoon.
Puolestaloukkaantujat ovat niitä, jotka invalidisoivat erilaisia ihmisryhmiä, kuten etnisiä vähemmistöjä, lapsia, heidän vanhempiaan, syrjäytymisuhan alaisessa vaaravyöhykkeessä olevia ja invalideja tabuiksi, joita ei saa hipaista minkäänlaisilla odotuksilla, ohjeilla, käskyillä eikä herra siunatkoon ainakaan huumorilla.
Tuo intialaistarjoilijajuttu on hauska kuin mikä. Samoin Halvan lakumainos. Onko suomalainen perusihminen tosiaan niin yksikerroksinen ja yksioikoinen, ettei tajua, että tabuksi asettaminen juuri on rasismia ja syrjintää, ja se suuri suvaitsevuus onkin peilikuvansa, kun se edes tulee mieleen, sanana.
Maailma on vasta sitten tasa-arvoinen ja vapaa paikka erilaisille ryhmille, kun ketään ei enää tarvitse erikseen suvaita. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Tapsa, tuolla ylempänä Anonyymi klo 21.03 puhuu iranilaistaustaisesta (ehkä tarkoitetaan iranilaissyntyistä?) stand up -koomikosta Ali Jahangiristä.
PoistaAloin muistella erästä toista loistavaa iranilaissyntyistä koomikkoa, mutta en saanut nimeä mieleeni, ja googlailin eri hakuasanoilla.
Sittenpä luin kommenttisi ja siinä se nimi on: Omid Djalili! Hänellä oli jokunen vuosi sitten myöhäisiltashow televisiossa muistaakseni Ylen ykkösellä, ja se oli kerrassaan loistavaa sanailua, niin itseironista meininkiä että alta pois. Vastaavaa komiikkaa harvoin näkee.
Tuosta Rowan Atkinsin intialaistarjoilijasta vielä, että meillähän tuo olisi kai kielletty. Eikös Pulttiboisien manne- ja saamelaishuumorikin närkästyttänyt kukkahattutätejä?
Ymmi Hinaaja, Prinssi Jusuf ja Musta Barbaari. Hauskinta mitä pitkään aikaan on telkusta saanut nähdä.
PoistaKonsultti Ymmi Hinaaja on hyvä parodia kaikenmukaymmärtävistä kukkahattutädeistä. Aiiii-van Aiiii-van.
Vaan eikös elämäntapakonsultti Ymmi Hinaaja sanonut Prinssi Jusufille ja Mustalle Barbaarille, että "ei se maailma niin pyöri että", ja "en mä nyt voi teille turvapaikaksi muuttua".
PoistaKyllä nauratti mustia poikiakin. Onneksi kukaan kukkahattutäti ei päässyt kieltämään ennakolta Ymmin esiintymistä.
Onneksi. Suomalaiset tekevät paljon hyvää komiikkaa, se on ehkä hieman erilaista kuin muualla maailmassa, esimerkiksi brittihuumori on paljon mustempaa ("karmeampaa").
PoistaPutous-formaatti on supisuomalainen, ja siksikin hyvä. Toivotaan, että se saadaan myytyä maailmalle ja suomalaiset niittäisivät mainetta huumorikansana.
On harvinaista, aivan oikeasti harvinaista, että minut saisi seuraamaan jotain sarjaohjelmaa säännöllisesti. Putous on saanut minut istumaan joka lauantai teeveen ääreen.
Slopestylaaja Emmi ilmoitti ennen kilpasuoritusta kuunnelleensä Kakka-Hätä 77:n musiikkia. Minä kävin heti tutustumassa, kuuntelin Juutuubista kappaleet "Elämä on huora" ja "Narkata ja kuolla".
VastaaPoistaSuomenkielen ärsyttävin raastaus on tuo "koska polttouunit/jotain"
Noin se menee. Nuoriso on ihanteellista.
PoistaMinua huvittaa hieman se, että suomalaiset tuntuvat odottavan mitaleja ennen kaikkea kehäraakeilta, kuten Janne Ahoselta ja Kaisa Mäkäräiseltä. Monesti kuitenkin käy niin, että sieltä jostain selän takaa tuleekin joku uusi ja lähes tuntematon urheilija, joka kevyesti nappaa mitalin.
Sitten alkaa se suuri pyöritys, kun mitalistista leivotaan kansallissankari, johon panostetaan hurjia odotuksia. Ja sitten taas tulee pettymys, kun suosikki ei pärjääkään..
Minä en useinkaan käsitä, mitä tarkoitetaaan "hyyssäämisellä", mutta eilen sain siitä aavistuksen, kun Yle lähti mukaan elinkautisvanki Ranisen vedätykseen. Raninen ampui miestä kaksi kertaa selkään, sitten kaksi kertaa päähän, ilmeisesti hän sai siitä rahaa. Elinkautistuomionsa aikana Raninen on sutaissut tehdä lapsen ja nyt valittaa, ettei saa tavata jälkeläsitään riittävästi: "sit isi ampu kaks kertaa selkään ja sitte päähän, niinkun varmistukseks. Isiä nääs vähän pelotti..." Missä on lastensuojelu, miksi tuo saa vankilassakin tavata lastaan, miksi sai sen siellä tehdäkin? Miksi, miksi, miksi? Oikein kirjailijaksi on ryhtynyt, saakohan kohta tieto-Finlandian.
VastaaPoistaTuolla tylempänä mainittiin Delta Rythm Boys ja niin hiukan gooflasin. Tätä en ole ennen kuullut, tuskin kukaan teistäkään:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=dnARp73K6T0
Ja sitten joku vielä kehtaa väittää, että täällä on rasismia.
Islantilainen pilapiirtäjä (?) Hugleikur Dagsson sanoo, ettei maailmassa saa olla sellaista asiaa, josta ei voisi vääntää vitsiä. Hänen pervoiksi moitittuja kirjoja on myyty Suomessakin jotain parisataa tuhatta kappaletta, joten miehen ajatus on saanut vastakaikua.
VastaaPoistaMitä mieltä tämä seurakunta on asiasta? Onko maailmassa tabuja, joista ei saisi löytää huvittavia piirteitä?
Hugleikur löytyy googlaamalla, jos joku ei häntä vielä tunne.
Katselin hiljattain Areenasta koomikko Lenny Brucesta kertovan dokumentin. Suosittelen sitä, se sai minut melko syviin miettesiin siitä, mikä kehitys näissä huumorin rajoissa on ollut.
PoistaDokumentissa yksi amerikkalainen naiskoomikko kertoo, kuinka ryhmä kuuroja loukkaantui hänelle joistakin lavalla sanomisistaan. Hän vastasi näitä esiin nostaville toimittajille: "Eihän ne edes olleet kuuroja, vaan statustaan nostamaan pyrkiviä vajaamielisiä!"
Katsoin ohjelman alkua, kunnes huomasin, että se on tunnin mittainen ja kovasti puhetta täynnä, kuten amerikkalaiset puheohjelmat tuppaavat olemaan. Yksinkertaista asiaa vatkataan kuin vispipuuroa eikä silti päästä ytimeen.
PoistaUskon, että ohjelma on hyvä, jos malttaa katsoa koko ohjelman, mutta kiinnitin nyt alkuun huomiota vain esittelyn kysymyksiin: Voiko kaikkea pilkata? Pitäisikö jotkut sanat kieltää?
Vastaan molempiin: ei. Siitä huolimatta, että ensimmäinen kysymys on väärin asteltu ja johdatteleva. Kyse ei ole pilkasta, sillä pilkka on ilkeää ja purevaa, vailla huumoria. Esimerkiksi Omid Djalilin ironia on humoristista ja se kohdistuu omaan itseen ja asenteisiin.
Minulla ainakin tässä on kyse siis huumorista, ei pilkasta. Mutta siis kaikkea saa parodioida ja humorisoida ja ironisoida ja satirisoidakin. Vaan pilkalle jyrkkä ei. Ilkeys on ikävää.
Myötäloukkaantujilla on ahdas pää.
VastaaPoistaEi HS aina ihan oikeakielinen ole; ainakin tässä jutussa peli pilasi elämänsä ja tekijä kärsi...vai miten se meni?Tekijä kertoi hittipelin pilanneen elämänsä
VastaaPoistaTai ehkä Nyt voi olla silleen rennompi tollai niinku kielen suhteen.
Kyllä, Sari, jutussa peli pilasi oman elämänsä. Lisäksi peli oli "yllätyshitti, joka yllätti tekijänsäkin." Heh.
PoistaKukkahattutäteilystä tulee aina tietysti ensimmäisenä mieleen sarjakuvapiirtäjä Ville Rannan saama palaute. Ensin tuli isoja ongelmia, kun piirsi Muhammedista sarjakuvan, pelihousuja revittiin kilvan. Myöhemmin piirsi "Kirkko ja Kaupunki"-lehteen Timo Soinia rienaavan piirroksen. Silloin kukkahattutädit sekosivat tyystin, vaatimukset olivat kaikkea mahdollista, "Rannalta täytyy piirtäminen estää!"
VastaaPoistaKukkahattutätien puolueen kansanedustaja Osmo Kokko vaati viime vuoden puolella rekisteröitymispakkoa kaikkiin internetin keskusteluihin. Saman suuntaisia ehdotuksia on siitä leiristä tullut aiemminkin.
VastaaPoistaKuka on Osmo Kokko? Älkääs nyt sotkeko Suomen puoluepolitiikkaa tähän asiaan, tämä on laji, joka ylittää mielestäni puoluerajat. Närkästyviä kukkahattutätejä on aina ollut milloin kristillisissä, milloin punavihreissä, milloin kokoomuksessa, milloin perussuomalaisissa ja milloin keskustassa unohtamatta vasemmistopuolueita, lisätkää pienet puolueet itse.
VastaaPoistaMinulle vaan on ollut tavallaan yllätys, että oman puolueeni demarien riveissä on tätä nykyä muhkeimmat kukkahatut, etenkin virkamiesbyrokratian puolella sosiaali- ja kouluhallinnossa.
Osmo Kokko on perussuomalaisten yrittäjien kukkahattusiiven kansanedustaja.
PoistaHuumorin kieltäminen kuuluu tyypillisesti diktatuuriin. Saksassa Johtajan kuvan töhrimisestä sai vankeustuomion ja jos kuva oli seinällä vinossa, sakot. Neuvostoliitossa kiellettiin kaikki muu paitsi valtion huumoritarkastuslautakunnan hyväksymä huumori. Stalinin pilkkaamisesta palkittiin niskalaukauksella. Esimerkkejä on maailmanhistoria täynnä.
VastaaPoistaSiksi itse kannatan huumorin täydellistä vapautta. Ihan vain varmuudenkin vuoksi. Meillähän mennään päinvastaiseen suuntaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kiellettävien asioiden lista kasvaa viikko viikolta. Eräs huilpeimmistä kielloista, omasta mielestäni, oli lakristipiippujen myynnin kieltäminen. Tuotteeseenhan liittyi peräti kolme vaarallista momenttia: rasismi ja tupakointi sekä lapset. Piippu oli kieltämättä musta, kuten eräät suojelua kaipaavat lähimmäisemme ja muistutti välinettä, jolla poltetaan tupakkaa. Ja niitä myytiin vielä lapsille! Ei ihme, että kuluttajavirastosta joutui kaksi ylitarkastajaa pitkälle sairaslomalle heidän havaittuaan asian. Ei sellaista synnin keskittymää virkamiehen pumppu kestä.
Eikä suinkaan vielä riitä se, että joidenkin asioiden käsittely humoristisesti on kielletty. Eräitä asioita ei saa edes epäillä. Kuten holokaustia tai ilmastonmuutosta, EU:n ihanuutta tai Satu Hassin järkeä.
Mielestäni törkein huumorin vapauden loukkaus oli Halla-Ahon saama tuomio kansanryhmän pilkkaamisesta. Kysehän oli puhtaasti viranomaisen kostosta, koska halla-aho meni ja pilkkasi somalikorttia vilkuttelemalla viranomaista. Nyt sitten tuota tuomiota käytetään perusteena sille, että A-A on kelvoton mihinkään julkiseen tehtävään, kun hänellä on kerran niskassaan "lainvoimainen tuomio."
Edes pahimpaan suomettumisaikaan ei meillä menty yhtä pitkälle kuin nyt. Neuvostoliiton tai sosialismin pilkkaajat ja arvostelijat saattoivat menettää virkansa tai etenemismahdollisuutensa tai kutsun linnanjuhliin, mutta ei heitä sentään raahattu oikeuteen. Vai muistaako joku? "Neuvostovastaisuus" oli melkoinen lyömäase, joka toisaalta kyllä vei monia eduskuntaan. Kansa kun nyt vaan on niin saatanan tyhmä.
Sama saatanan tyhmä kansa äänestää Halla-Ahon Brysseliin valtavalla äänivyöryllä. Tämä on asia, jota puolestaloukkaantujat eivät voi millään käsittää.
Oli hauska katsoa Stubbin ilmettä, kun sveitsiläiset - ne saatanat - menivät päättämään omista asioistaan kysymättä oikeata mielipidettä häneltä, Stubbilta. Hän olisi osannut kertoa, että kaikki sveitsiläiset ihan oikeesti olisivat puhaltaneet riemusta alppitorviinsa parinkymmenen tuhannen Romanian romanikerjäläisen tultua yli rajan.
Nyt EU:ssa sitten harkitaan kostoa, joka kyllä lässähtää kehtoonsa, koska useimmilla korkeilla EU:n virkamiehillä lienee oma, salainen numerotili Sveitsissä. Sveitsiläiset saavat siis jatkossakin aivan rauhassa hoitaa itse omat asiansa. Ikävä kyllä sama mahdollisuus on kielletty meiltä, kahden sodan kärsimyksin hankitun itsenäisyyden omistajilta. Sveitsi on hankkinut vapautensa rahalla, me verellä. Nyt, kuten aina, pätee ilmiöiden selityksiä etsiskellessä amerikkalainen ohje: "Follow the money."
.
Lakritsipiipun kieltäjän on täytynyt olla hyvin suvaitsevainen, ts. ihminen, jonka mielestä on asioita joita pitää erikseen suvaita. Hänelle kaikki luojanluomat eivät näyttäydy syntyjään yhtä arvokkaina ihmisinä, vaan hänen pitää opetella erilaisten ihmisten hyväksymisen taitoa erikseen harjoittamalla suvaitsevuutta. Sitä hän vaatii muiltakin käsittämättä, että jokuset eivät edes näe tuota eroa, jonka itse näkee ja olettaa muidenkin näkevän.
PoistaTällaisen ihmisen maailmassa Aku Ankan paljas alapää tai lakritsipiippu vaatii erikoista suvaitsemista, koskä hänestä asiat ovat luonnottomia ja tuovat hänen mieleensä irstaita ja häpeällisiä asioita. Joskus tällaisen erikseen suvaitsijan kannattaisi ehkä pysähtyä miettimään, mistä nuo uhkakuvat hänen mieleensä oikein kumpuavat.
Kolehmaisen lakupiippuhuomioon lisään sarjakuvantekijän: Tove Janssonin. Hänen varhaisia sarjakuvakirjojaan saa joissain kirjastoissa vain aikuistenosastolta. Erään selityksen kuulin kerran: niissä poltetaan tupakka ja juodaan viinaa ja juhlitaan ja vietetään melko paheellista elämää. Siksi ne ovat lapsille täysin sopimattomia.
PoistaMuumisarjakuvat! Lapsille sopimattomia?
Lakupiiput ja Tove Jansson ovat minulle yks lysti, mutta Mark Twainin Huckleberry Finnistä pitäkööt karvaiset kouransa erossa.
PoistaMuumisarjakuvissa käytetään huumeitakin. Eivät ne kyllä mitään opettavaisia ole, mutta kyllä me niitä annettiin alaikäisten lukea. Eihän niillä sarjakuvilla ole mitään tekemistä muumianimaation kanssa, eikä oikeastaan Toven kirjojenkaan, aina.
PoistaHuumorin vapauden kuitenkin erottaisin muusta sananvapaudesta. Huumorillakin voidaan totisia asioita ajaa, mutta kaikki totinen puhe ei ole huumoria. Vahvasti epäilen, ettei Halla-ahon kirjoitus ensisijaisesti naurua herättänyt edes kannattajissaan.
VastaaPoistaSananvapaus ei koskaan voi olla ehdoton, eikä se sitä saa olla.
Mietin tuota sananvapauden ehdottomuutta.
PoistaSiis lakihan jo rajaa, että ketään ei saa solvata eikä herjata eikä lausua väärää todistusta yms. Muilta osin sanan kai pitäisi olla vapaata.
Lisään tähän vielä kiihottamiskirjoitukset kansanryhmää tai jotakuta virkamiestä vastaan, eli rasismi ja virkavallan vastustaminen on kielletty puheessa ja kirjoituksessa.
PoistaLaitniitä rajaavat. On olemassa paljon sananvapautta rajoittavia pykäliä, esimerkiksi erilaiset vaitiolovelvollisuudet. Minä ihailen Snowdenia, joka sellaistakin rikkoi, mutta halveksisin esimerkiksi sellaista, joka levittäisi jonkun sairaalan potilastiedostot kaikkien luettaviksi.
PoistaYhdysvallat saattaa jollekulle tulla ehdottomasta sananvapaudesta mieleen, siellä kun sallitaan ns. vihasivustot. Esimerkiksi saarnaaja Fred Phelps, joka aina mainittujen homojen lisäksi saarnaa kadotusta ja helvetin lieskoja aivan kaikille muille paitsi omalle ryhmälleen. Huomionarvoisaa on, että erityisesti liittovaltiota ja koko Yhdysvaltain esivaltaa ryhmänsä vihaa kiihkeästi.
VastaaPoistaSilti Yhdysvallat on yrittänyt saada suomalaisen erään sivuston ylläpitäjän jopa terroristilistalleen. Suomalaissyntyiseen Kim Dotcomiin kohdistunut sotilaalliseksi kuvailtava isku suoritettiin, koska hän astui ison rahan varpaille. Laittomuudet toiminnassaan ovat isojen lakimiesarmeijojen taisteltavana, mitenkään yksiselitteisiä ne eivät ole.
Sanavapauden vihollinen numero yksi voi olla totalitarismi, mutta useimmin sen tänä päivänä on iso raha.
Jos jostain tuntui, että äskeisissä kommenteissani oli ristiriitaa, niin kyllä niissä oli. Pyrkimys luoda hyvin monimutkaisista ja vaikeista asioista yksinkertaisia totuuksia, on enemmän kuin vaikeaa. Jos kuitenkin sen teen, sanon että kaikki huumori ei pidä olla sallittua, eikä sananvapaus koskaan täydellisesti rajoittamatonta. Jos menisin Schumacherin rouvalle kertomaan viimeisimmät kilpa-ajajan kuntoa koskevat vitsit, tai väittäisin X:n laittavan rotanmyrkkyä myymäänsä ruokaan, niin eikö näistä jonkinlainen tuomio olisi paikallaan.
VastaaPoistaSiis eihän tuo olisi huumoria, tuo Schumacher-juttusi, se olisi sadismia. Vitsi on huumoria vain hyvin kapeasti, sen huonoimmasta päästä. Oikean huumorin tuntomerkki on, että se kumpuaa ihmisen heikkouden hyväksymisestä ja erilaisista ristiriidoista, mutta ei milloinkaan ihmismielen pimeydestä tai ilkeydestä.
PoistaMinusta tuo sinun määritelmäsi on kelpo yritys määritellä hyvää huumoria, mutta entä huono huumori?
PoistaEsimerkiksi Aristoteleelta lähtöisin olevan teorian mukaan, tragedia pyrkii näyttämään ihmiset todellisuutta parempina, komedia taas huonompina. Ylemmyydentuntoinen iihminen tuntee mielihyvää, kun huumori saa itsensä näyttämään paremmilta kuin muut. Muita teorioita ovat huojennusteoria, joka tuottaa helpotuksen tunteen ja inkongruenssiteorian mukaan toisiinsa sopimattomien elementtien kohtaaminen luo huumoria.
Siis minähän määrittelin tuolla hieman ylempänä huumoria myös ristiriidan näkökulmasta eli se on juuri tuo, jota nimität inkongruenssiteoriaksi. Hyvässä huumorissa on ehkä jopa aina jokin ristiriitainen osanen.
PoistaKaikki tuo mitä puhut tuossa varsin viisaasti, on sama kuin se, mitä minä puhun ylempänä huumorin sisältämästä ihmisen rakastamisesta hänen heikkouksissaankin. Huumori voi rakastaa myös ylemmyydentuontoista ja itserakasta ihmistä, koska huumori ymmärtää ihmisen heikkouden eikä ryhdy tuomitsemaan. Osuvinta huumori on kuitenkin kai silloin, kun se samalla näyttää ihmiselle hänen kuvansa kääntöpuolenkin, pöyhkeyden naurettavuuden, mutta ei tee sitä ilkeästi - onhan olemassa ironia, satiiri, sarkasmi tai silkka tilannekomiikka.
Millaista on sitten huono huumori? Tässäpä kysymys.
PoistaKun tekisi mieli sanoa, että sellaista ei ole. Se mikä on huonoa, ei ole huumoria, vaan ehkä juuri ilkeyttä tai pilkkaa tai silkkaa seksismiä.
Juuri luin Ei oo totta -blogista remonttireiskan asukkaille tarkoittaman remonttiviestin, jonka oli tarkoitus olla humoristinen: ÄLÄ ASTU TÄHÄN VITTU, TAI MINÄ ASTUN TYTTÄRESI. Tuo on siis uhkaus, seksistinen, mauton ja tyylitön aggressiivinen älähdys, jonka kirjoittajan minä ottaisin puhutteluun, jos olisin isännöijä.
Minusta juuri tuollainen lappu on uhkailuineen ja muine huonoa huumoria. Hyvää huumoria siitä saattaa syntyä, jos sielunsa silmillä pystyy näkemään kirjoittajan kaikkine noine ominaisuuksineen ja sen tilanteen, jossa kirjoittaa esimerkiksi tasajalkaa pomppien ja naama raivosta punaisen kukertavana.
PoistaNo näinhän se on, sillä huumoriksi se oli varmaan tarkoitettu.
PoistaVähän samantapainen oli erään oppilaan tapaus. Hän pyysi kesken tunnin päästä vessaan, kuten meillä monet tupakoivat pyysivät. En antanut lupaa, jolloin tämä Jarno sanoi, että mä kusen sit sun kenkääs.
Vuonna 2005 etsttiin ja löydettiin maailman paras vitsi. Suomen oloihin lokalisoituna vitsi menee näin:
VastaaPoistaKaksi ruotsalaista on hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyy yhtäkkiä maahan ja menee tajuttomaksi. Hänen toverinsa soittaa heti kännykällä hätänumeroon ja sanoo: "Kaverini kuoli! Mitä minä teen?"
Hätänumerosta vastataan rauhoittelevalla äänellä: "Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut."
Puhelin vaikenee, kunnes kuuluu laukauksen ääni.
Ruotsalainen palaa puhelimeen ja sanoo "Selvä on. Mitä sitten?"
Googlatkaapa "Maailman paras vitsi" ja löydätte siitä läheltä myös yhdeksän seuraavaksi parasta vitsiä. Ehkä saamme siitä hiukan polttoainetta tähän huumorikeskusteluun, joka tuntuu menevän hiukan teoreettiseksi.
Tuossa maailman parhaassa vitsissä tapettiin yksi ruotsalainen. Mitä se kertoo meistä vitsien veistelijöistä?
Lisään vielä, että itse pidän enemmän tästä tyylistä:
VastaaPoistaOpettaja kysyi pikku-Kolelta koulussa: "Jos langalla istuu 3 varista ja ammut yhden, montako varista jää?" Pikku-Kole hetken tuumattuaan vastasi kaksi. Opettaja tähän: "Ei siihen jää yhtään kun muut säikähtävät ja lentävät pois, mutta tykkään tyylistäsi."
Seuraavana päivänä pikku-Kole kysyi opettajalta: "Jos puiston penkillä istuu 3 naista syömässä jäätelöä. Yksi nuolee sitä, toinen puree ja kolmas laittaa koko jäätelön suuhunsa, kuka näistä on naimisissa?" Opettaja vastaa pienen miettimisen jälkeen "Kolmas." Tähän pikku-Kole: "Ei vaan se jolla on kaksi sormusta nimettömässä, mutta tykkään kyllä sun tyylistä."
Tämä oli minustakin hauskempi kuin tuo kansallisuuksilla kisailu. Jotenkin ne eivät naurata, koska ovat niin päälleliimatun osoittelevia.
PoistaYksi vielä. Nämä vanhat, ovelat tädit kolahtavat minuun aina:
VastaaPoistaPieni, vanha nainen meni Kanadan suurimpaan liikepankkiin mukanaan kassillinen rahaa. Hän vaati päästä pankinjohtajan puheille avatakseen talletustilin, koska hänellä oli paljon rahaa. Hetken emmittyään virkailija päästi naisen johtajan puheille.
Kun johtaja kysyi talletuksen määrää, nainen vastasi 165.000 jenkkidollaria ja kumosi laukkunsa sisällön johtajan pöydälle. Johtaja oli tietysti erittäin utelias tietämään, miten ihmeessä naiselle oli kertynyt niin paljon rahaa ja sitä kysyikin naiselta. Nainen siihen vastaamaan, että tekee vetoja. Johtaja ihmetteli minkälaisia vetoja ja nainen siihen, että: "No, esimerkiksi lyön vetoa sinun kanssasi 25.000 dollarista että pallisi ovat littanat." Johon johtaja: "Tuohan on aivan absurdi veto!" Nainen: "No, suostutko vetoon?" Johtaja: "Varmasti. Lyön vetoa 25.000 dollarista, että pallini eivät todellakaan ole littanat!" Pieni, vanha nainen sanoi: "OK, mutta koska niin suurista rahoista on kyse, saanko tuoda huomenna kello 10 lakimieheni todistajaksi?" Johtaja: "Tottahan toki."
Yöllä johtaja oli hyvin hermostunut vedosta ja vietti pitkän tovin peilin edessä tutkien pallejaan. Hän tutki ne perinpohjin, etteivät olleet littanat ja sitä kautta oli varma, että voittaa vedon.
Seuraavana aamuna täsmälleen kello 10 pieni, vanha nainen ilmestyi pankinjohtajan huoneeseen lakimies mukanaan. Hän esitteli heidät toisilleen ja kertasi vielä vedon sisällön 25.000 dollaria, mikäli pallit eivät ole littanat. Johtaja hyväksyi vedon ja niinpä nainen pyysi johtajaa riisumaan housunsa, jotta kaikki näkisivat kiistakappaleet.
Pieni, vanha nainen tarkasteli hyvin läheltä sukukalleuksia ja pyysi, jos vielä saisi koskea niihin. "No okei", sanoi johtaja, "25.000 dollaria on niin paljon rahaa, että täytyyhän sinun olla aivan varma."
Juuri silloin johtaja huomasi naisen lakimiehen pamauttelevan päätään seinään. Johtaja: "Mitä helvettiä sinun lakimiehesi tekee?" Nainen: "Ei mitään. Paitsi että löin juuri vetoa 100.000 dollarista hänen kanssaan siitä, että tänään kello 10 minulla on Kanadan suurimman pankin pankinjohtajan pallit kädessäni!"
Tämäkin on vähän semmoinen tekemällä tehty, nokkela. Ei naurata ainakaan hersyvästi. Miinusta seksielementistä! Minua vähän vaivaa se, että seksille pitäisi hihitellä. Etenkin yhdistemälle vanha ämmä + seksi. Jos tässä olisi ollut nuori nainen, olisiko kyseessä ollut vitsi ollenkaan?
PoistaEihän tässä ole seksiä millin vertaa! Ei ole olemassa sen epäseksikkäämpää kaksikkoa kuin miehen pallit.
PoistaPääosassa tässä on fiksu nainen.Hänen täytyy olla vanha, jotta jutun kuulija uskoisi, että tämä pystyy naruttamaan kahta miestä. Viisaus asuu vanhoissa naisissa, you know (vanha pohjalainen sanonta Milwaukseesta).
Tässä ei siis hihitellä seksille vaan rahanahneudelle. Äijäparat luulivat molemmat nettoavansa kunnolla mummon kustannuksella, mutta tämäpä pisti heitä neniin kuus-nolla.
Miehen pallit käyvät vitsimaailmassa moneen lähtöön:
"Hyvin pukeutunut tukholmalaisherra on metsästysretkellä maaseudulla. Hän tähtää ja ampuu ankan. Lintu putoaa talonpojan pellolle, ja talonpoika ilmoittaa, että se on hänen. Koska molemmat haluavat linnun, talonpoika ehdottaa, että he ratkaisevat riidan perinteisellä tavalla: "Minä potkaisen sinua nivusiin niin kovaa kuin pystyn, ja sitten sinä teet samoin minulle. Se joka huutaa vähemmän, saa pitää linnun."
Kaupunkilaismies suostuu ehdotukseen. Talonpoika potkaisee häntä kaikin voimin jalkoväliin, ja hän lyyhistyy maahan. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua hän kykenee vihdoin kompuroimaan ylös ja ähkäisee: "Minun vuoroni."
"Äh", sanoo talonpoika ja kääntyy lähteäkseen. "Pidä ankka."
No niin, missä siinä oli seksi? Miehen pallit nyt vaan ovat käyttökelpoista materiaalia, koska kukaan ei suutu niiden vitsikäytöstä. Naisten vastaavien vehkeiden käyttöä taas on paras varoa, ne ovat itse asiassa melkoinen tabu. Itse muistan tähän vain yhden vittuvitsin, mutta se on niin törkeä, etten halua pilata kenenkään iltatunnelmaa. Vinkkaan vain, että siinä ovat mukana Aatami ja Jumala. Opetus: palleille saa nauraa, pilulle ei.
Saa toki nauraa, ja kyllä niille naurettukin on. Joskus vaan tuntuu että jo se on vitsi kun sanotaan sana pillu/pallit. Tämä noin yleensä, en tarkoita nyt sinun vitsiäsi, koska siinä pääpointti oli tosiaan muussa.
PoistaMinua nauratti enemmän tuo ensimmäinen, mennee inkongruenssin piiriin. Vastakohdat ovat tyrmäävät, parantaa pitäisi ja älykääpiö menee ampumaan. Toisaalta, ohjeiden mukaan toimi.
VastaaPoistaMinulle tuli sellainen muunnelma jälkimmäisestä mieleen, kun rasisti ampui kolmen somalin joukkoon, niin montako jäi jäljelle? Kaikki kolme, mutta rasisti kuoli osuttuaan itseään siristävän silmän läpi aivoihin.
Toivottavasti en pilannut tunnelmaa, Kolehmaisen jutut olivat mielestäni hyviä. Minun kirjoittamani ei ollut, se tuntuu liian ilkeältä, vaikka siinä vaihtaisi osapuolet miksi tahansa.Joku joskus sanoi, että huumorin ainoa mittari on, että se naurattaa. Jos naurattaa, kaiken saa anteeksi. Eipä se tietysti kaiken kattavaa tuokaan ole, huumori on subjektiivinen kokemus. Joku hirnuu jollekin jutulle, siinä kun toinen tuijottelee hermostuneesti kenkiensä kärkiä.
VastaaPoistaTunnelma pilalla ja paha mieli. Siis tuo lausahdus on takavuosien Fakta hommasta, joka nauratti puhtaasti tyypeillään ja stereotypioillaan.
VastaaPoistaNyt meillä on sukupuolisesti tiedostava Siskonpeti, joka jostain syystä ei ainakaan minua huvita. Hohhoijaa sitä pöydälle nostettua naisen oiketta seksiin.
Oiketta = oikeutta
PoistaPS Kolen vitsit ovat parhaita, vaikka niitä tuossa analysoinkin. Siis ehkä tarkoitan oikeastaan hänen kertojankykyään ja huumorintajuaan.
VastaaPoistaKaiken kaikkiaan huumoria pitäisi olla enemmän tarjolla. Koko kulttuurimme on synkistelevää, ankeaa, katkeraakin.
Nyt Iines taitaa yleistää. Ei "koko kulttuurimme" niin ankeaa ole. Osa vihervasemmistolaisesta kulttuurista ehkä on, mutta sehän on vain pieni siivu koko kulttuurista. Sinun pitäisi ehkä joskus käydä niissä eeppisissä "Esson baareissa" niin saattaisit kuulla todellista hohotusta kera käsien polviin hakkaamisen. Ankeudesta ja katkeruudsta ei tietoakaan. Se tosiasia, ettei Esson bareja enää ole, ei muuta itse asiaa miksikään.
Poistaps. Kiitos kehuista.
Myönnetään yleistys, se lipsahti.
PoistaMutta, esimerkiksi ankeudesta ns. hyvässä kulttuurissa mainittakoon nuorten kirjallisuus. Sitäkin leimaa jonkinlainen ankea vakavuus ja tosikkomaisuus fantasiasta huolimatta. Kriitikot ja palkintojenjakajat arvostavat raskaan aikuismaista ajankohtaisteeman valintaa näissä lasten ja nuortenkin kirjoissa. Tytär sanoi samaa.
Nuorten kirjallisuutta en omakohtaisesti tunne, ( en kerta kaikkiaan jaksa lukea niitä tuotoksia), mutta olen antanut kertoa itselleni, että siinä genressä tiedostetaan taas niin peijakkaasti. Se kai kuuluu asiaan. Kuusikymmenluvulla tiedostettiin poliittisesti ja parhaan nuortekirjan palkinnon sai se lettipää, joka osasi hehkuvimmin kuvailla sosialismin auringon ja maalata synkimmin surkeat olot kapitalismin ikeessä. Hyvä oli myös, jos isi teki itsemurhan, äiti hukkui virtsakaivoon, ainoa lehmä meni ummelle ja hevonen halkaisi vatsansa odelmikossa. Elettiin vielä pre-ipod-aikaa.
PoistaNeuvstoliiton kaaduttua jokainen kirjoitti kehitysromaanin siitä, kuinkla kasvetaan pikkutytöstä naiseksi ja siinä kyllä pallit heiluivat ja pilut kastuivat. Valtionpalkinnon sai, kun vielä kertoi -äidin juopottelusta ja isukin viettely-yrityksistä. Veljen piti ehdottomasti joutua vankilaan.
Ja nyt ollaan taas tiedostavassa vaiheessa. Maahanmuuttajien kauhea asema yhteiskunnassa, rasismi, kehitysmaiden sorto, nuorten näköalattomuus, toivottomuus, työttömyys, pätkätyöt, koulukiusaaminen, keskioluen juonti, niillä jo pääsee pitkälle kirjallisuuskilpailuissa.
Joten jos haluatte kymppitonnin valtionpalkinnon, kysykää vaan reilusti neuvoa Kolehmaisen sedältä.
No viimeksihän palkinnon sai lesbotuttösistä kertova valistuskirja. Oli se varmaan hyvä, mutta eivät tyttöset ole enää valistusta vailla. Tuttären kirjan kustantaja onkin tyytyväinen siitä, että kirja täyttää alueen, jota kaivataan ja jolla ei ole edustusta. Siitähän minäkin iloitsen.
PoistaAnteeksi lyöntivirheet! Kirjoitan puhelimella enkä voi korjata .
PoistaTämä Rikun lause sai suupieleni nykimään: "Suomenkielen ärsyttävin raastaus on tuo "koska polttouunit/jotain"
VastaaPoistaTuo "ärsyttävin raastaus" voisi puolestani tulla yleiseen käyttöön vaikka heti. Ainakin minulle ilmaisu oli uusi. "Koska polttouunit" on tosiaan ärsyttävä. Sanon näin, vaikka olen sitä itsekin käyttänyt sopivissa kohdin. Lauserakenne kai tulee englannista?
Sanonta pysynee käytössä tarkalleen niin kauan, kuin puolestaloukkaantujamme sillä uunilla pelottelevat.
Rasistiset vitsitkään eivät toimi, ellei niissä ole edes hieman totuutta takana. Se "totuus" voi toki olla ennakkoluulokin, sillä sekinhän perustuu usein jonkinlaiseen kokemukseen.
VastaaPoistaOutoa on, että kun oikea taho esittää rasistisen vitsin, kukaan ei paheksu. Jos James olisi kirjoittanut blogissaan, että mikä on Suomen Monaco ja vastannut, että Itä-Helsinki, sillä siellä asuu vain ulkomaalaisia, eikä kukaan maksa veroja, niin paheksunnan möyry olisi ollut huimaava. Mutta kun sen tekee televisankari Tervo, jolla on immutiteettia suojaamassa Husu, Ali ja Layla, niin vain hillitty hyrinä täyttää eetterin.
Lisäksihän olemme saaneet lukea, että hovioikeuden tuomaritkin laukovat rasistisia kommentteja työpaikallaan kahvi- ja ruokatauoilla. Työssään he sitten tuomitsevat toisten rasistisia kommentteja, eikä mikään virallinen taho näe asiassa mitään merkillistä.
En yritä väittää tai todistaa tällä mitään muuta kuin sen, että me ihmiset olemme aika tekopyhiä.
Sillä on väliä, kuka kertoo vitsin tai kuka ylipäänsä puhuu. Silläkin, että anonyymit kommentit monessa paikassa kielletään, tuetaan sitä kehitystä, että persoonan nimi ja tausta on merkitsevää.
PoistaYlen aamutelevisiossa oli talouskeskustelu, jossa muuan poliitikko kehui Sauli Niinistön reipasta mielipiteiden esittämistä ja jopa neuvomista talousasioissa. - Vaan jos Tarja Halonen olisi mennyt neuvomaan samoin, arvaatte, mikä mekkala siitä olisi noussut, heitti siihen toinen poliitikko. Turkasen totta! Sanojalla on väliä.
Sanojalla/kuulijalla on tietyissä vitseissä väliä. Tuli mieleen yksi vitsi 1980-luvulta. Sitä kerrottiin silloin kun Eeva-Riitta Siitosesta tuli kaupunginjohtaja. Nyt voikin miettiä, että keitä kaikkia tämä vitsi nauratti eniten aikoinaan, ja huvittaako se yhä vai onko se kiinni vain ajassa?
Poista”Eipä olisi uskonut 1960-luvulla, että Fredi herää yhtenä aamuna kaupunginjohtajan vierestä yhteisessä makuuhuoneessa.”
Onkohan aika ajanut tuon ohi? Moni ei enää tiedä mainittuja henkilöitä, ja vitsi kai edellyttää tätä tuntemista.
PoistaToisaalta se on ajaton. Tasa-arvoasia on edelleen ajankohtainen, väliin jopa kuuma peruna. Ja siinä on hitunen tilannekomiikkaakin. Iso tuhti mies kaupunginjohtajan kainalossa.
Nyt, kun olen katsonut pari jaksoa Valokuvan voimaa -sarjasta (löytyy Yle Areenalta - alan ymmärtämään (no en kyllä koskaan ala ymmärtää tuota edellistä sanamuotoa) sen, että miksi en ole koskaan innostunut valokuvauksesta: siinä katsotaan todellisuutta kuvaajan silmin ia jopa muokataan sitä oman mielen mukaan.
VastaaPoistaTuo Miina Savolaisen kehittämä voimauttavan valokuvan menetelmä on ihan briljantti!
Kuunkuiske, muu kuin kuvaajan silmin katsominen ei ole valokuvauksessa mahdollista, ellei halua postikorttikuvaajaksi, joka jäljentää maiseman mahdollisimman tarkasti korttiin. Valokuva on taidetta samalla tavoin kuin elokuva, maalaus, runo, kertomus, tanssiesitys.
PoistaMitä kuvankäsittelyyn tulee, se on osa valokuvausprosessia, samoin kuin vaikkapa elokuvan leikkaus ja muu miksaus. Jopkainen ammattikuvaaja ja suurinkin kuvaustaiteilija käsittelee kuviaan. On yksin kuvaajan asia, mitä hän kuvallaan tahtoo sanoa, mitä tahtoo korostaa. Esimerkiksi valaistus kuvassa on merkityksien ja tunnelman korostaja. Useimmiten kuvaaja ei muuta kuviaan, vaan korostaa jotakin, tehostaa, rajaa, tarkentaa, lisää hieman valoa tai varjoa. Itse käytän eniten rajausta, koska kuvaan mieluiten eläviä tilanteita luonnossa, jolloin aikaa ei ole suunnitella kuvan taustoja kovinkaan tarkkaan. Kun kuvasta rajaa tyhjät risukot reunoilta pois, kohde korostuu, vaikkapa juoksevan näädän kuononkärki.
Miina Savolaisen voimauttava valokuvaaminen on kiinnostava , mutta kovin vaikeasti avautuva systeemi. Täältä koetin tavata sitä. Miksi niin käsitteellistä kieltä, miksi systeemi tuntuu enemmän käsitteiltä kuin käytännöltä?
Ohjelman katsomalla idea avautuu hyvin selkeästi.
PoistaOn hienoa, että ihmiset oppivat näkemään toisensa uusin silmin ja perhesuhteiden dynamiikka voi muuttua!
Uskon sen, Kuunkuiske, napisinkin ihan tuosta kielestä, koska moni kuitenkin hakee tietoa myös netistä. Uskon, että systeemi, se mitä siitä nyt miellän, tarjoaa uusia näkökulmiin tuttuihin persooniin.
PoistaKunpa vielä jaksaisin uskoa termiin "voimaannuttaa""
Ei siihen termiin kannatakaan uskoa; linkittämässäsi tekstissä nimenomaan sanotaan, että voimautumisen keskeinen idea on se, ettei toista ihmistä voi voimauttaa.
PoistaVoihan nenä kun systeemi hävitti minulta hyvän kommentin. Olisin vain kehaissut Tapsaa siitä, että hän toi keskusteluun systeemin pellen. Kaikissa hoveissa on omat narrinsa, jotka saavat sanoa totuuksia päin naamaa tulematta ammutuiksi.
VastaaPoistaTervo on jo niin vahva narri, että hän voi sanoa jopa n*****i ilman, että Illman ilman muuta raastaa hänet tuosta raastauksesta raastupaan. Verratessaan Monacoa ja Itä-Helsinkiä hän sanoi totuuden, jonka jokainen (no, melkein jokainen) tietää, mutta ei rohkene lausua sitä ääneen, koska rasismi.
Jos vitsin olisi veistänyt T.Soini, olisi puole jakautunut oitis kahtia, Halla-Ahon perhe saanut tappouhkauksia, koska Breivik, ja James Hirvisaari sekä Helena Eronen ajettu maanpakoon Veteliin, koska hihamerkki.
Lausahduksella on toki tarkkaan harkitut pehmennykset, jotka ovat paikoillaan siltä varalta, että Korkein Hallinto-Oikeus sittenkin ottaisi "Tervo-Casen" käsittelyynsä ohi normaalimenettelyn. Tervo voi oikeudessa sanoa, ettei kai maassa ole yhtään niin hullua, joka kuvittelisi hänen kuvittelevan, että Monacossa asuisi VAIN ulkomaalaisia ja ettei YKSIKÄÄN itähelsinkiläinen maksaisi veroja.
Näin hän kävelisi ulos vapaana miehenä ja suuren kansan kollektiiviseen muistiin jäisi tosiasiana se, että veronmaksukäytäntö Monacossa ja Itä-Helsingissä muistuttavat suuresti toisiaan. Ja tosiasiahan se onkin.
Iinekselle haluaisin muistuttaa, että Halosen puheet eivät meillä koskaan aiheuttaneet hälinää, koska Ulb.
Suo Riku anteeksi "koska", lauseenloppuni. Yritän kyllä päästä niistä eroon.
Hyvä on, Kolehmainen, mutta tiesitkö, että tuo lauseen torso on tutin korvike?
VastaaPoistaPersun valitus
Miks kaikki muut saa kaikkea, mut persu ei ikinä mitään? Miks valtio lähettää kaikille muille suklaata, marmelaatia ja tryffeleitä, mut persu ei saa mitään? Miks kaikki muut saa puhua törkeitä, mut jos persu vahingossa lipsauttaa, niin heti väitetään, et persu on rasisti, vaik kaikki muut on, eikä persu yhtään. Miks Tervon jutuille hirnutaan, mut jos persu kertoo vitsin, niin kaikki menee hiljaseks ja alkaa haukkuun? Miks kukaan ei auta sorrettua, miks persuja vainotaan, miks tää maailma on niin paha? Miks ei saa ees kerran pikkupikku hiljaa, pikkupikku söpösti sanoa, et neekerit on kumihuulia ja kakkavarpaita? Miks muita ei haukuta, jos ne vie kirkkohopeat, saha palaa ja moottoripyöräjengit tykkää? Miks Anne Frankia luetaan, vaik persulla on hätä? miks pandoja pidetään söpöinä, vaik persu on niin komee? Miks neekeri saa aina kaikkee, mut persu joutuu maksaan? Miks persu on kuin Jeesus-lapsi, mut ihmiset ei palvo? Miks vääärin on niin väärin ja miks mun mersu ei lähe käyntiin?
Arvoisa nimimerkki "Persun valitus". Luin kirjoituksesi ääneen kahdesti kh-kerhossamme aiemmin illalla ja on kyllä sanottava, ettei yksikään silmä jäänyt kuivaksi. Pitkien nyyhkytysten saattelemana päätimme laatia sinulle huomenna julkilausuman, joka toivottavasti helpottaa oloasi. Jungner ei suotta nimennyt puoluettamme "Rakkauden puolueeksi". Jos sitä lajia joku on vailla, me autamme. Me autamme! Yksi yö vielä, ja sitten joulupuki tulee. Älä menetä toivoasi.
PoistaArvoisa Lehmäinen!
PoistaGoogletin tuon KH-kerhon, ei kai se vain ole koirahullujen tai peräti hullujen koirien kerho?
Jos kuitenkin olette demareita lähellä oleva yhdistys, mielelläni tulisin puhumaan siitä, kuinka työmies on joutunut maksumieheksi koko yhteiskunnassa. Kuinka perse hijessä joutuu kaiken eteen painamaan (työstökoneen kahta nappulaa) ja loiset, neekeriukkolot ja semmottet elättämään. Töissäkin lahtarin perkele välillä kehottaa hommiin siitä, tekis itte saatana hommansa, jos se niin herkkua on.
Koska tulen puhetta pitämään? Töistä saa helposti vapaata, ei siitä pomolle tarvi kertoa.
Rakas, rakas nimimerkki ”Persun valitus”.
PoistaKuten kaikki tietävät puolueemme tominta perustuu tieteeseen, jonka vahvan kivijalan perusti aikanaan Karl Marx, maailman etevin teoreetikko ja ajattelija. Toisin kuin kaikki muut puolueet emme siis toimi intohimojen ja eläimellisten vaistojen varassa vaan pohjaudumme kaikessa totuuteen ja ainoastaan totuuteen. Jos lausumme jostakin mielipiteemme, otamme ensin asioista selvän, tutkimme, perustamme työryhmiä, pyydämme lausuntoja parhailta sosialidemokraattisilta asiantuntijoilta.
Sinun tapauksessasi, Rakas Persu, nojaudumme puolueemme persuja koskevan mielenterveysohjelman toisen osan kapiteeliin numero 38, jonka otsikkona on ”Kusipääksi ei synnytä. ” Persuus ei siis ole synnynäinen ominaisuus vaan sen ovat aiheuttaneet ulkoiset olosuhteet, aivan kuten esimerkiksi kupan, pehmeän sankkerin, satiaisten tai HIV:n ollessa kyseessä.
Kiirehdin heti jo tässdä vaiheessa sanomaan, että tietenkin suvaitsemme ja rakastamme niin kuppaisia, satiaistuneita, HIV-potilaita kuin persujakin, emme vain kättele ja halaa heitä. Perustamme tämän käytännön ”Marksilaiset lääkärit rauhan puolesta”- työryhmän ohjeeseen ”Kuinka kohdata persu.” Ohjeessa tähdennetään erityisesti henkilökohtaisen hygienian merkitystä ihmiseksi kasvamisessa.
Mitä tulee nimimerkkiin ”Persun valitus” liikumme vahvalla pohjalla, koska hänhän myös kirjoituksessaan antoi tiedoksi oikean nimensä, joka on Riku Riemu. Kerhomme kirjallisuus-asiantuntija tunnisti heti, vain tyylejä vertaamalla hänet kirjailija Riitta R.I. Emuksi, joka, kuten muistamme, sai nuorten naiskirjailijoiden valtionpalkinnon sekä elinikäisen eläkkeen kirjastaan ”Isi, älä enää!” vuonna 2003.
Nuoren kirjailijan saama julkisuus, hänen tunnetut kärsimyksensä saunakiusattuna ja vahva poliittinen sitoutumisensa edistyksellisiin liikkeisiin olivat ehkä liikaa hänen psyykelleen ja kohta hän suruksemme erosi ”Nuoret tiedostavat sosialidemokraattiset naiskirjailijat edistyksellisen rauhan puolesta” - työryhmästä ja liittyi tuohon surullisenkuuluisaan ”Nautaa majalle”,- ryhmään, jonka taustavoimina oli tuolloin vielä järjestäytymätön ja poliittisesti hajanainen breivikiläis-eroslais-hirvisaarelainen ryhmäkunta. Mistäpä nuori, polittisesti vielä kokematon kirjailija Emu osasi aavistaa, että hän oli joutunut pimeiden voimien käsiin, voimien, jotka johtivat hänet lopullisesti eroon suvaitsevaisuudesta, rakkaudesta, ilmaisista lounaista, verovaroin kustannetuista kaukomatkoista ja eroottisesta täyttymyksestä. Niin, Emu kuvitteli että ”Nautaa majalle” olisi ollut feministinen, naisten parasta tarkoittava edistyksellinen liike, esiintyihän siinä nauta, jonka Emu, maalaiskodin lapsena, tiesi tarkoittavan naispuolista sorkkaeläintä. ”Nautaa majalle”- ilmaisun hän kuvitteli tarkoittavan kodittomien, edistyksellisten ja saunakiusattujen nuorten naisten kotouttamista eiralaisiin viiden huoneen ja keittiön porvarisasuntoihin, joissa olisi luontaisetuina keittäjä-siivooja valtion puolesta ja chileläinen ”talonmies” kirjailijayhdistyksen kustantamana.
Kuinka hänen on täytynytkään pettyä, kun asunnoksi osoittautui vain kolme huonetta ja keittiö Kalliosta, eikä palveluskunnasta tietoakaan! Valtion taiteilijaeläke ja jokavuotiset, suurehkot apurahat eri säätiöiltä lohduttivat aikansa, mutta sitten koitti hetki, jolloin...
Ei, nyt on pakko hetkeksi keskeyttää ja koota voimia. Nuoren, pahojen voimien käsiin joutuneen naisen kohtalo herkisti koko ryhmämme niin, että oli pakko lähettää valtuuskunta Alkoon noutamaan korillisen jotain hyvää, jotain jo hiukan ikää kerännyttä, Andien rineillä kypsyytensä saavuttanutta nektaria, mielellään 14,5 vol. tuotetta, puolet punaista, puolet valkoista ja sitten Stockmann- herkusta niitä ihania, tiriseviä juustoja, italialaisia antipastoja, arabialaistyyppisiä litteitä leipäsiä ja varmuuden vuoksi vielä Alkosta kaksi pulloa Stolishnajaa,siltä varalta, että siskoja alkaa liikaa itkettää. Seuraavassa jaksossa kerromme rakkaan suvaitsevaisuutemme kohteen lapsuudesta. Varatkaan lähelle nenäliinoja, niitä tullaan vielä tarvitsemaan.
(jatkuu)
Tekipäs hyvää, tekipäs se! Oli se Jumalan onni, että edistykselliset sisaremme ja veljemme 1960-luvulla saivat häivytetyksi täydellisen raittiuden vaatimuksen puolueohjelmastamme. Onhan meillä tosin ( heh, heh) erittäin suurta valtionapua saavat raittiusjärjestömme, kuten Sos.dem naiset raittiuden puolesta ry, Raitis Työläinen ry, Raittiit Veturinkuljettajat ry, Nuoret vedenjuojat ry, Raittiit demokraatit rauhan puolesta ry ja viitisenkymmentä järjestöä vielä lisää. Niillä kaikilla on päätoiminen, valtion rahoituksensa palkkansa saava pääsihteeri sekä apulaispääsihteeri, tutkimusosasto ja tiedottaja. Tietysti kaikkien järjestöjen toimistoilla on normaali apuhenkilöstö, näitä sihteereitä, juoksupoikia, puhtaaksikirjoittajia, you name them!
PoistaKun vielä muistamme, että Puolueemme siipien suojissa toimii noin 200 muuta valtionapua saavaa järjestöä ja rekisteröityä yhdistystä (Eläintesuojelijat rauhan puolesta ry, Arabikansojen ystävät rauhan puolesta ry. jne) niin voimme hyvällä syyllä sanoa, että pystymme työllistämään jokaisen meihin suosilollisesti suhtautuvan ihmisen tässä maassa. Eikä tämä maksa veronmaksajille kuin 760 miljoonaa egeä vuodessa! Se on kuulkaa pieni summa siitä, että kansa pystyy raittiina, suvaitsevana, hygienisenä, tottelevaisena ja mailmanrauha säilyy. Kuten jo Julius Caesar sanoi: ”Rauhalla ei ole hintaa”.
Hups, sorry, taisin lipsahtaa pois pääaiheesta, Rakkaasta Persustamme, jota me alati suvaitsemme je hellimme. Olisiko se neljäs lasi ollut liikaa? No ei kai sentään, ollaanhan tässä päätoimisia hyvän, ilmaisen viinin nauttijoita joka sorkka.
Jaaha, nyt alkoivat älykännykkämme piippailla. Tänä ajantasaisen viestinnän ja somen (sosiaalinen media) aikana ei voi pitää yhtäkään kokousta, ettei sinne lähetettäisi twittereitä ja plättereitä ja mitä kaikkia niitä on. Ja vihapuhetta, sitä riittää! Tässä yksi esimerkki:
”Saatanan akat! Ryyppäätte siellä ja puhutte valheita Riku Riemusta. Se mikään ämmä ole! Pienestä olen sen tuntenut ja kun paitaressuina aholla juostiin, niin kyllä sillä kilkuttimet vilkkuivat. Niin että antaas panna selittäen vikkelään, mitä siellä oikein on tekeillä”. Nimimerkki ”Uskallan halata persua”.
Jatkuu...
Ottakaapas nyt kaikki oppia tästä suvaitsevaisuuden ilolaulusta. Kyseinen riemulaulu raja-aitojen kaatumiselle ja humaanille ihmisarvolle ulottukoon joka kotiin, jokaiseen sydämeen ja vahvistakoon sitä tosiasiaa, että emme ole täällä yksin aatteemme kanssa. Suvaitaan siis kaikki yhdessä kaikkia ja kaikkea, myös kielilöysyyksiä ja laulakaamme lopuksi yhteislauluna Me ollaan sankareita kaikki, kun vähän mietitään!
Poista
PoistaEnsin on pakko korjata hämmästyttävä kömmähdys ja typerä erehdys. Riitta R.I. ei ole edes samaa perhekuntaa kanssani, eikä minun sekoittamiseni Rituun, joka joskus aktiivisen ja sosiaalisen luonteensa vuoksi esiintyy kirjoituksissa nimellä Ratto-Riitta, ole lainkaan asiallista, vaan pöyristyttävä ja tahallinen hämmentämisyritys, selkeää sontapuhetta.
Laitan tähän turhan löpinän välttämiseksi otteita Perso-puolueen tulevan maa- ja metsätalous-, sekä propagandaministeri, siviilipalveluskenraali Joseph Kylmä-Ahon puheesta "Totaaliset vaalit - jytkyin tie".
Kuten suuri johtaja, Iso-Perso, teoksessaan Plokini, sanoo: kauas on pitkä matka, eikä lähellekään näe kovin hyvin, koska kansanpersojen palatsin kristallit, kullatut pielukset ja pieluksenpehmentimet, sekä platinalla ynnä timangeilla koristeltu muu atmospfääri häikäisee, vaikka tulee tänne parvekkeelle havannalaisesta sikarista nauttimaan ja alapuolella olevia työmuurahaisia, teitä hyvä rahvas, katsomaan. Me olemme teidän puolellanne rakas kansa, voi jopa sanoa, että me olemme te ja muut pitäkööt suunsa supussa ja leipälaukut kiinni. Tekin, rakas kansa, pidätte, kun annatte ensin meille totaalisen valtuutuksen, jonka jälkeen voimme parhaalla mahdollisella tavalla ja keneltäkään kysymättä ajaa teidän etujanne. (tässä vaiheessa puhe keskeytyi pieneksi hetkeksi, kun Joseph kaivoi taskustaan Naganin ja ampui kaksi kertaa ilmaan, yksi kyyhky putosi hengetönnä maahan)
Hyvät ihmiset, Suomen kansa, me tarvitsemme lisää valtaa asioiden parhaaseen mahdolliseen hoitamiseen, me tarvitsemme lisää elintilaa. Tässä ahtaudessa on vaikea hengittää, emme voi enää jatkaa näin. Kaivopuisto ja Eira vielä menettelevät, mutta jo täällä Töölössä haisee vieras ja epäpuhdas pakokaasun haju, joka saa hiukseni lähtemään, naamani punoittamaan ja nenäni vuotamaan. Me tarvitsemme nyt totaaliset vaalit, vaalit jonkalaisia ei koskaan, ei koko ihmiskunnan historiassa, ole nähty. Veret seisauttavat vaalit, joista ei ennen ole voitu edes uneksia. Vaalit, jollaisia ei vastustajamme voi kuvitella. Vaalit, joissa he kärsivät nöyryyttävää nöyryyttävämmän tappion.. Minä kysyn teiltä, haluatteko te vaalit, jotka ovat jotain, mitä ei voi kuvitella, jotain radikaalin suurta, jotain, mitä ette ole villeissä unelmissannekaan voineet vielä käsitellä? Minä kysyn, haluatteko jyskäävää jytinää, superjytkyn, hyperjytkyn, megajytkyn - totaalisen jytkyn? Totaaliset vaalit, - totaalinen jytky, totaalinen voitto!"
Tässä vaiheessa puhe keskeytyi raivokkaisiin suosionosoituksiin, jotka kestivät puoli tuntia ja valvottivat koko seutukuntaa. Aplodeeraukset päättyivät vasta, kun kuulutettiin baarista jaettavan ilmaista kaljaa ja kossuvissyjä.
Suokaa enteeksi, rakkaat lukijat tämä tauko kirjoittelussani. Se Alkon tuliainen maistui sen verran hyvin, että emme jaksaneet muotoilla manifestiamme tänä iltana tämän pidemmälle. Huomenna lähden parin siskon kanssa Pariisiin, globaalisti ajatellen erittäin tärkeään kansainväliseen koneferenssiin, joka aiheena on ”Sosialidemokrattisten naisten maailmankuva johtavanaa atteena aikamme kuvastimessa”. Palaamme sieltä vasta lauantaina, jolloin uskon pystyväni tuomaan lisää lohtua, ymmärrystä ja rakkautta meille jo niin läheiseksi tulleelle nimimerkille ”Persun valitus”. Pyydän, ettette kiinnitä huomiota hänen puoluetoveriensa viesteihin, joita on sadellut paitsi sosialistiseen mediaan myös tämän arvostetun blogin keskustelupalstalle. Viittaan tässä Riku Riemuksi tekeytyneen ”skribentin” tuotokseen, jonka sävyä ja ilmaisuja emme voi olla hämmästelemättä, vaikka tietenkin suvaitsemme hänen oikeutensa tehdä itsensä naurunalaiseksi. Näin hän kirjoitti, tuo tuntematon persu, nuoruudessaan kiusattu ja vanhemmiten huonon seuran takia tuohon älykääp... siis tuohon vähemän sosiaalisesti onnistuneiden puolueeseen kenties pakottamalla pakotettu henkilö:
Poista”Ensin on pakko korjata hämmästyttävä kömmähdys ja typerä erehdys. Riitta R.I. ei ole edes samaa perhekuntaa kanssani, eikä minun sekoittamiseni Rituun, joka joskus aktiivisen ja sosiaalisen luonteensa vuoksi esiintyy kirjoituksissa nimellä Ratto-Riitta, ole lainkaan asiallista, vaan pöyristyttävä ja tahallinen hämmentämisyritys, selkeää sontapuhetta”.
Emme nyt kommentoi tuota arvotonta kirjoitelmaa, jonka toki suvaitsemme, tämän enempää. Voin kuitenkin jo valmiiksi kertoa, että tämän omatekoisen ”Riku Riemun” väite, etteivät Riku Riemu ja kirjailija Riitta Irmeli Ester Emu olisi sama henkilö, tullaan – kuten nykyisin sanotaan – avaamaan perinpohjaisesti. Lukija tulee hämmästymään, voin vakuuttaa.
Mutta nyt: Pariisi, täältä tullaan. Ja te, rakkaat lukijani, pysykää kanavalla! Suvaitsevuuden ilosanoma odottaa ehkä teitäkin aivan nurkan takana. Riittää, kun vain antautuu aatteelle, kaikki muu hyvä tulee itsestään perässä.
Rakas nimimerkki ”Persun valitus”.
PoistaIloiset terveiset pariisin keväästä! Siellä tosiaan jo puistoissa näkee kukkivia kukkia ja kaikki vihertää ihanasti. Tosin näin tämän kaiken vain hotellini ikkunasta, sillä et arvaakaan, mitä ihanaa minulle tapahtui!
Meitähän oli siellä kansainvälisessä kokouksessa eduskunnan naisrenkaan lähettäminä kolme edustajaa, Soile S. Gunnel- puolisonsa kanssa, Maire-Elviira K. portugalilaisen Maria-hoitonsa kanssa ja sinkku-minä, joka jätin rakkaan Marienneni kotiin tekemään suursiivousta ja lähdin yksin mielessäni himmeä toivo yllättävästä seikkailusta. Ja tuo toive toteutui!
Kirjoittautuessamme sisään 7 tähden Etoile du Nord- hotelliin huomasin aulassa nuoren naisen, joka katsoi minua kiinteästi ja hymyili valloittavasti. Menin hänen luokseen, juttelimme ehkä viisi minuuttia ja uskokaa tai älkää – se oli menoa. Käskin sihteerini mennä konferenssiin puolestani, kerätä talteen siellä pidetyt esitelmät, puhua puolestani Suomen osuuden osallistujille ja kertoa, että olin äkillisesti sairastunut, enkä voinut osallistua keskusteluihin, niin hartaasti kuin olin konferenssia odottanutkin. Ja kaikkihan oli totta: olin suorastaan sairas rakkaudesta ja intohimosta naiseni vain hipaistua minua aulan nahkasohvalla.
Sihterini Eila-Irmeli siis lähti kokoukseen edustamaan minua ja minä sekä löytöni Yvonne – se oli tämän ihanuuden nimi, kiirehdimme sviittiini ja voitteko kuvitella, olimme riisuneet vaatteemme jo sviitin eteisessä.
Sviitti oli todella hyvin varustettu höyrysaunoineen, porealtaineen, baarikaappeineen kaikkineen. Ruoka tuotiin suoraan pöytään keittiöstä tilauksen mukaan. Pidettyämme toisiamme perusteellisesti hyvänä menimme poreammeeseen ja sieltä suoraan ruokapöytään, jota koristivat parhaat saatavilla olevat shampanjat, kristallikulhoihin taidolla asetellut salaatit, höyryävät merianturat ja muut ihanuudet. Söimme, katsoimme toisiamme – mehän söimme alasti – ja jo ennen jälkiruokaa syöksyimme jälleen silkkilakanoin varustettuun parivuoteeseen.
Jotta ymmärtäisit paremmin ranskalaista luonnetta kerron vielä, että kun tarjoilijamme Marie oli korjannut pöydän, hän sipaisi vaatteet yltään ja tuli noin vain kanssamme porealtaaseen. Hän osoittautui vakaumukselliseksi kimppakivan harrastajaksi, eikä meillä ollut tietenkään mitään sitä vastaan, meillä suvaitsevaisilla. Hänellä oli aivan ihana vartalo ja kasvot kuin Brigitte Bardotilla. Ne Bardot- huulet saivat meidät, Yvonnen ja minut, syttymään kerran toisensa jälkeen. Marie jäi yöksi luoksemme ja lähti vasta aamuvarhain, meidän vielä nukkuessamme, keittiölle töihinsä.
Ihanan yömme jälkeen heräsimme sviitissä ulkoa kuuluvaan rytmikkääseen lauluun, jonka sanat Yvonne nopeasti käänsi englanniksi ja minä mielessäni suomeksi, jotta myös nimimerkki ”Persun valitus” ymmärtäisi, mistä on kyse. Yritän nyt vajavaisella taidollani riimittää laulun, vaikka tämä kylmän, lähinnä paimentolaisille ja älyvajakeille sopivan kielemme rakenne tekee sen hyvin, hyvin vaikeaksi:
”Kopro ja nekro ne yhtee soppii
huomenna pannaan nussauskoppiin
siltä sitten kuuluu vain niks ja naks
kun filee se muuttuu söpöks kakaks”.
(jatkuu)
Edelleen rakkaalle ”Persun valitukselle”
PoistaKävi ilmi, että kyseessä oli nekro- ja koprofiilien sekä keltaisen suihkun harrastajien yhteinen performanssi hotellin edustalla. Katselimme ikkunasta, kun tuon rakkaudellisen tapahtuman esittäjät ensin yhtyivät paikalle tuotuihin vainajiin, sitten kakkasivat niiden suuhun ja lopuksi kultainen suihku kaiken päälle kruunasi aktin.
Kuulin, että tämänkin genren sisällä oli esiintynyt naisia sortavia käytäntöjä. Jo pitkään Ranskassa nekrofiliaan mieltyneet oikeat naiset ovat saaneet naisvainajia käyttöönsä jopa suhteellisen tuoreina, mutta monet heteroudessa edelleen pyristelevät siskot, nuo väärän kotikasvatuksen ja heteronormatiivisen yhteiskunnallisen fallokratian säälittävät tuotteet, joita silti siedämme ja suvaitsemme, olisivat halunneet miesruumiita, joiden elin olisi ollut edelleen jäykkä. Mitäpä nekrofiliaa harrastava heteronainen normaalisti lautuneella vainajalla tekisikään?
Asiasta kirjoitettiin laajasti lehdissä, järjestettiin misiikki-iltoja ja mielenosoituksia ja lopulta Hautaustoimistojen liitto sopi paikallisen Feministiyhdistyksen kanssa siitä, että sopivalle määrälle kuolleita miehiä sijoitettiin eräänlainen muovinen, sähköisesti pumpattava stentti elimeen, jolloin se nousi juhlakuntoon vain nappia painamalla. Jotta nekrofiliaan mieltyneiden heteronaisten ei tarvitsisi saada sisäänsä kylmää elintä ruumiit lämmitettiin takaa sisään työnnettävillä sähkövastuksilla.
Asiaa julkisuudessä käsiteltäessä kävi ilmi, että osa koprofiilinaisista halusi myös harrastaa nekrofiliaa ja niin heillekin järjestettiin riittävästi omia vainajia, joiden suut jätettiin tarkoituksella avonaisiksi. Ranskalaisen, valtion täysin rahoittaman alan seuran ”Sosialidemokraattinen nekrofilia rauhan ja naisten oikeuksien sekä tasa-arvon puolesta” tarkoituksena on nyt saada kaapista ulos kaikki k.o. rakkaustaitoon perehtynet ja halulliset, jotta ruumishuoneiden liepeillä voidaan jo ehkä ensi kesänä järjestää alan festivaaleja. Niitä edeltävät laajat, koko Champs Elyseen täyttävät Kopro Bide`-kulkueet, joiden tunnuksena on: ”Alas elävien heterojen valta.”
Niin, Ranska on todella meitä edellä kaikissa asioissa, myös seksuaalisten suuntausten hyväksymisessä. Kun kerroi, että meillä vasta ensimmäiset homourheilijat ovat tulleet ulos kaapista, minulle hymyiltiin säälivästi. ”Kuinka ylensä voit asua tuollaisessa impivaarassa, jossa jotain meillä niin luonnollista ja yleisesti hyväksyttyä koprofiliaakin varmaan vielä peitellään?” Sanoin asian olevan juuri näin.
Kerroin Yvonnelle myös nimimerkistä ”Persun valitus” ja hänen sydäntä särkevästä viestistään. Yvonne oli ranskalainen, hän oli nähnyt maailmaa ja hän antoi oitis ratkaisun: ”Hommatkaa sille raukalle äkkiä nainen! Saatuaan kylliksi rakkautta hän lopettaa tuon lapsellisen narinansa kumihuulista ja kakkavarpaista, eikä kadehdi pandoja. Ja jos Mersu ei lähde käytntiin, ostakoon Peugeotin! Se on sentään jotain aivan toista kuin noiden sotaisten hunnien valmistama katujen hyökkäysvaunu, jonka pelkkä hajukin ällöttää oikeaa ranskalaista”.
(Jatkuu vieläkin)
Myönsin hänen näkökantansa oikeaksi, mutta pieni pulma siinä on silti ratkottavana. Onhan kirjailija R.I. Emu toki nainen, mutta näin ei ole ollut aina. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän sen, kun tuo maailman murjoma olento ilmestui tuolloin johtamani valtiollisen kulttuurielimen ”Sosialidemokraattiset nuoret naiskirjailijat apurahojen, solidaarisuuden, lipomisen ja maailmanrauhan asialla.” Hän sanoi haluavansa kirjailijaksi, mutta kuulleensa, että tavalliset kirjoittajat elävät lähes köyhyydessä, heille nauretaan baareissa ja jos aikoo saada rakkautta, on hankittava maksullinen partneri, oli lähes luopunut haaveestaan.
PoistaKysyin häneltä, miksei hän hakenut apua mieskirjailijoiden yhdistykseltä, mutta hän kertoi, että se oli lopetettu tarpeettomana jo ajat sitten fallokratiaa, epätasa-arvoa, sotaisuutta ja väkivaltaa lisäävänä orgaanina. No, muistin sitten asian itsekin. Olinhan ollut itse ministerin puheilla ehdottamassa sen surkean mieskirjailijoiden puulaakin kieltämistä lailla.
Herra Riemu oli kuitenkin jotenkin niin säälittävä, niin avuton lurpahtaneessa fallokratiassaan, että päätin auttaa häntä. Käytin häntä kosmetologilla ja kampaajalla, hommasin pitkän peruukin, oikeat asut, naiselliset kengät, irtorinnat jne ja kehotin harjoittelemaan kävelyä toimistomme tyyliopastajan luona. Hänen nimeään sorvattiin hiukan ja niin entisestä Rikusta tuli Riitta-Irmeli Emu.
Kun herra Riemu sitten kyseli, mistä häneen pitäisi kirjoittaa saadakseen kaikki sosialidemokraattisille menestyneille naiskirjailijoille turvatut edut, kehotin kuvailemaan köyhän, suttuisen, tupakanhuuruisen kotimökin, julman, juopon isän, heikon, hyväksikäytetyn äidin, sekaan juopottelua, insestiä, huoraamista, kotoa karkailemista ja lopuksi poliittisesti edistyksellisen kumppanin löytämistä ja valon näkemistä.
Siis tällainen tavallinen kehitysromaani nuoresta pennusta normaaliksi lumpuksi, you know the rest.
Harjoituksen vuoksi käytimme häntä kirjamessuilla saamassa kokemusta ja kerran hän esiintyi jopa ”Sofi” Oksasen kanssa samassa keskustelutilaisuudessa. Luulen, että ”Sofi” aavisti jotain, sillä hän vaani jatkuvasti Riitta-Irmelin eleitä ja jalkoväliä, mutta ei silti lausunut epäilyjään ääneen. No, sen pakkelikerroksen alta on parasta ollakin lausumatta mitään vakavaa lähimmäisistään.
(Vielä yksi jakso)
Loppu onkin meidän kaikkien tiedossa. Riitta-Irmeli Emun kehitysromaani ”Älä enää, isi” oli kansallinen ja kansainvälinen menestys. Kirjan saunakohtauksesta tehtiin näyttämösovitus ja kansainvälisesti rahoitettu elokuvakin.
PoistaKohtauksessa Riitta-Irmeli oli seitsenvuotiaana perheensä kanssa saunassa, kun juopunut isä tempaisi hänet riippumaan pitäen jaloista kiinni ja upotti tyttöparan pään kylmävesisaaviin, kolhittuaan sitä ensin saavin laitoihin, samalla tupakkaa polttaen ja kiroillen. Hän toisti tämän useita kertoja niin, että tyttö oli vähällä hukkua, mutta nosti sitten – edelleen jaloista roikottaen – suoraan kiukaan päälle ravistellen hänestä vettä kuumille kiville. Lapsen rukouksista piittaamatta hän riiputti tätä kuumuudessa niin kauan, että päähän alkoi tulla palovammoista kieliviä rakkoja. Vasta sitten hän päästi irti, nakkasi suin päin kylmävesisaaviin ja kun tyttö sai päänsä pinnalle, alkoi kylmästi jyystää lauteilla vaimoaan ja karjui sieltä, että tytön on haettava naapurista hänelle viinapullo. Ulkona oli 35 astetta pakkasta, mutta tytön oli juostava tuo kilometrin matka alasti ja tuotava pullo.
Naapurissa häntä ei säälitty. Talon törkeä isäntä yritti kähmiä häntä syliinsä, mutta neuvokas tyttö oli huomannut viinapullon kaapin päällä, loikkasi viime hetkessä isännän käsistä, sieppasi pullon ja vei sen isälleen, joka juuri oli päässyt, kuten sanotaan ”valmiiksi.” Puolen tunnin kuluttua tulivat poliisit ja siitä alkoi sitten Riitta-Irmelin pitkä lastenkoti- ja vankilakierre.
Kerrottuani tämän kaiken Yvonnelle hän suositteli hommaamaan nimimerkille ”Persun valitus” sittenkin jonkun miehen, mieluummin maksullisen homon, joka hoitaisi nimimerkin libidon jälleen kuntoon. Maksu otettaisi eduskunnan kehitysapumäärärahoista, sillä tuo maksullinen saisi olla mielellään ihonväriltään tumma. Se veisi persuvaaran uhkaaman kirjailijan mielestä kaikki ”paskavarvasjutut” ja hänestä saattaisi tulla vielä ties millainen tukipylväs sosialidemokraattiseen puolueeseen.
Lupasin totella hänen neuvoaan. Joten, arvoisa, rakas nimimerkki ”Persun valitus”! Lähetä meille vain osoitteesi, niin me hoidamme loput. Parin päivän kuluttua ovikelloasi soitetaan ja parantumisesi alkaa siitä.
Kaikkea hyvää Sinulle elämässä toivottaen
KH- kerholaiset
(Yleisön pyynnöstä kirjoitussarja päättyy tähän)
Hauska tuo persun valitus, mutta kyllä osa siitä sopii myös pesunkestävän kommunistin suuhun tai jopa lahtariporvarin sanomaksi! Luulen, että siitä löytää jokainen oman aran kohtansa, eli toimii! Omaatuntoa vihloo ikävästi.
VastaaPoistaOlisin minä tietysti voinut vihrun valituksen tahi riemurallin tehdä, mutta en oikein jaksa nyt mennä elitismin pään sisälle. Jotain maailma pelastuu juttuja siinä olisi ollut. Kallio olisi mainittu neljä kertaa, kirppikset kaksi, etnoravintolat viisi kertaa ja spinning-tunnit ainakin kerran. Angstia siinä olisi ollut paljon, huolta siitä, ettei oikein ymmäretä sitä, miten iso ongelma on, kun ei ole ongelmia lainkaan. Sellaista helposti ylenkatsotaan, eikä osata olla ymmärtäviä, joskus syyllistytään piittaamattomuudella jopa kiusaukseen. Kukaan ei oikein ymmärrä sellaista, kun on tyttö, mutta jos äijä olisi kyseessä, niin kaikki olis heti, että "jees, voinks mä auttaa?"
VastaaPoistaValkkaria, hikisukkateetä, purjoa, lanttua ja jotain intialaisia on einehditty koko talvi, että maailma pelastuu ja pääsee kesällä neljäksi kuukaudeksi Intiaan oppimaan maailmaa ja saamaan uusia kokemuksia. Matka ei maksa kuin neljätoista tonnia, mutta farsa onneks maksaa melkeen kaiken, yrtit ja sellaset joutuu hankkii ite. Ootteks te lukenu hyvii kirjoi tai leffoi viime aikoina?
Tästä henkilögalleriasta saisi laajennettua vaikka kokonasen näytelmän.
VastaaPoistaTuon iloisen vihreän matkalaisen nimi on tietysti Yvonne. Mukaan Intian matkalle lähtee hänen poikaystävänsä, Moise "Keihäs" Tsombe, jonka matkaa farsa ei kuitenkaan missään nimessä suostu maksamaan. Valtio maksaa koulutusmatkan auliisti ja verottaja lähettää matkan rahoittaakseen lieksalaiselle Jorma "Jorge" Tussavaiselle vastaavan suuruisen lisäveron. Erehdyksessä verottaja kuitenkin merkitsee lisäverolappuun "Herra Moise Tsomben koulutusmatkaa varten. Lisäksi lentokenttätaksit 495:- ja sekalaisia kuluja 315, 43:-" - Jorge saa Lieksassa paskahalvauksen, ei sillä mitään rahoja tai töitä koskaan ole ollut, koko ikänsä on paskat housussa baarissa istunut. Jatkuu...
Kiitos vaan mainioille tarinaveijareille, R. Riemulle ja K. O. Lehmäiselle rienaavista ja riemullisista tarinatuokioista. Olen tässä miettinyt uutta aihetta kirjoitukseeni, mutta joskus hihna lyö kerta kaikkiaan tyhjää, ja silloin en tapaa sulkakynää heiluttaa. Aamulla rämmin metsässä kuvaamassa pisaroita ja mietin olenkohan vähän asperger. Olen lukenut Kemppiseni, kuten huomaatte. Asperger pystyy keskittymään hienosti johonkin toisten mielestä mitättömään juttuun, kuten nyt minä jääpisaroitten muodon tarkkailuun. Panen pari kuvaa kuvablogin puolelle. Niin , siis olisin voinut tutkia noita pisaroita ja heräävää luontoa tuntikausia. Linnut huusivat ja kävivät jo reviiritappeluita, oli närheä, tikkaa, korppia ja tunnistamattoman lajin kujerrusta.
VastaaPoistaIhan kuin olisit sanonut, että kirjoititte paljon ja vuolaasti, mutta ikänni en moista paskaa ole ennen lukenut.
PoistaÄläs nyt naurata. Paljon ja vuolaasti kirjoititte, mutta varsin nokkelasti. Minä vaan en viitsi siihen väliin tunkea, etten pilaa virettänne. Tyydyn lukijan osaan.
PoistaHirvittävää, hirvittävää, hirvittävää! Jos tämä case ei avaa suomalaisten silmiä niin mikä sitten? Iltalehti kirjoittaa tänään:
VastaaPoista"Perussuomalaiset ovat tilanneet Kouvolan Lakritsilta ison erän räätälöityjä lakurasioita jaettavaksi vaalikansalle turuilla ja toreilla. Lakurasian kuva näytettiin tiistai-iltana Ylen uutisissa, josta sen bongasi helsinkiläinen kaupunkivaltuutettu, joka älähti asiasta Twitterissä. Hänen mielestään lakut ovat rasistisia".
Mainoslakuista sosiaalisessa mediassa älähtänyt nuorisotutkija ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo (vas) paheksuu perussuomalaisten ja Kouvolan Lakritsin makeisrasian välittämää viestiä.
- Jollei perussuomalaiset todellakaan ole pysähtyneet miettimään, että lakurasian mustaihoinen hahmo saattaa loukata joitakin ihmisiä, paljastaa se mielestäni raadollisesti, millaisessa valkoisen suomalaisen todellisuudessa he elävät, Honkasalo ihmettelee."
Lakupiippujen kieltämiseen vaikutti musta väri, tupakkaraivo ja lapset. Nyt riittää pelkkä musta väri. Milloin mustat autot kielletään?
Aikojen alussa jumala antoi ihmisille lahjoja elämän taipaleen ilostuttamiseksi. Eurooppalaiset saivat menestystä tieteissä ja taiteissa, aasialaiset suurenmoiset älynlahjat ja afrikkalaiset mahdottoman ison kalun. Jumala huomasi vasta silloin, että vielä olivat jäljellä suomalaiset eikä oikein mitään ollut jäljellä. Jotain keksiäkseen hän antoi heille pullon pontikkaa ja aivan helvetillisen suuret luulot itsestään: "kyllä noillakin tässä elämässä ketkuttelee!"
PoistaErinomaisia yhteiskunnallisia analyyseja, harmi etten kiireiltäni ehtinyt tunkemaan lusikkaani soppaan. Tai onni.
VastaaPoistaOnkohan Mikis linjoilla ja huomannut, että Vorssassa on meno niin kuin ennen vanhoina hyvinä aikoina? Köyliössä on hiiviskelee susilauma ja Vorssassa mellastaa 30-päinen lapsilauma, varmaan villiintyneitä persunpoikasia?
Köyliössä on susilauma tappanut yhdeltäkin tilalta lähes 20 lammasta syksymmällä. Siitä en ole kuullutkaan, että siellä olisi nyt sattunut jotain. Ihmiset vihaavat siellä susia ja ampuisivat kaikki, jos se ei olisi kiellettyä.
PoistaVaan Forssan kakarat ovat kauheita. Kukaan ei ole koskaan pitänyt kuria sielläpäin nähtävästi. Rajaton vapaus on heitteillejättöä. Piste.
Jostakin lukaisin epäilyksen, ettei Vorssan lauma sittenkään oli samalla tavalla koroperäistä vapaanakasvanutta maatiaisrotua kuin Köyliön lauma? Liekö totta vai muutenko vaan uutiset asiasta ovat niin epämääräisiä ja valtamedia vaikenee?
PoistaViimeisin asiasta lukemani uutinen antoi mielestäni ymmärtää. että kotoperäisiä ovat nämä heitteillejätetyt . Mutta siis en tiedä. Tuommoinen laumariehuminen tuntuu oudolta.
PoistaJos poliisia tarvitaan, tarvitaan kyllä myös poliisin auktoriteettia. Poliisi pyrkii nykyisin kai miellyttämään, samoin kuin muutkin asiakaspalvelijat.
Joskus katsoin televisosta toisella silmällä jotakin kotimaista Poliisit-jaksoa, ja muistan ihmetelleeni poliisin suorastaan hymyilevää palvelualttiutta rellestäjiä kohtaan. Huumorin ymmärrän hyvinkin, mutta en poliisilta hymyilevää lespaamista.
Yhden tutun opettajaystävän koululla tarvittiin muuten taas poliisia. Ala-astelainen riehui pahasti, potki ja sylki kuin ilves, heitteli tuoleja päin ihmisiä, eikä talttunut puheella eikä millään. Siinä olivat lasten lisäksi vaarassa myös aikuiset, jotka riensivät hätiin. Opettajat varovat nykyään tarttumasta lapseen, ja nykyään voi siis tulla vammojen lisäksi ruumiita, jos osuu kohdilleen. On paras kutsua paikalle poliisi.
PoistaEttä kyllä näitä riehuvia kakaroita on siellä sun täällä. Päivä päivältä enemmän.