19.2.2014

Miten saan blogille ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?






Muuan kommentoija mainitsi muinoin, että käy blogissani puhumassa paskaa. Häipyikin sitten usean vuoden paskanpuhumisen jälkeen pudottelemaan helmiä oikeisiin kulttuuriblogeihin. Sitten joku bloggaaja käytti blogista termiä "ikkunaeinekset", kyllä, monikkomuoto. Olipa myös muuan kirjailija - jota olin arvostellut kaikkitietävyydestä - kirjoittanut  romaaniinsa Akkuna-Alman, joka on eläkkeellä oleva läpipasko nainen, jos oikein kriitikon sanat muistan. Ilmeisesti romaanissa kuvattiin Alman holtitonta paskomista, jota mikään tulppa ei pidätellyt. Taitavaa ja älykästä, kirjailija oli varmaan oikeassa metaforallaan.

Kauan sitten tullessani blogimaailmaan eräs runoilija mainitsi blogini nimen Parnassossa, kun hän luetteli kirjallisesti kunnianhimoisia blogeja. Kuvitelkaa, millainen lupaava alku ja nyt - mitkä tuhotut tsaanssit! 

Blogimaailmaan tulin erään keskustelupalstan lopetettua löytääkseni yhden virtuaalihahmon, johon olin palavasti rakastunut. Häntä varten kirjoitin ja kuvittelin, että hän  lukee kirjoituksiani, ja kyllä hän lukikin. Siitä se mahdollinen hehku ja huomionherättämishalu. Opin samalla sen, miten saa lukijoita ja blogimenestystä. Osin maksan varmaan vieläkin laskua tuosta merkillisestä ajasta, jolloin virtuaali avautui eteeni kuin turkoosina siintävä Sargassomeri. 

Miksi näitä muistelen? No, otin vähän itseeni, kun muuan kommentoija sanoi edellisessä keskustelussa, että täällä voi professorikin käydä huoraamassa, siis kirjallisesti huoraamassa, irrottelemassa. Tottahan se on,  täällä on lahjakkaita hahmoja tarinoimassa, kaikkien meidän tavallisten pulliasten seassa. Kaikki on siis totta, mitä tästä blogista on sanottu, paitsi yksi asia.

Sitä en osaa myöntää, että täällä oltaisiin "valitettavan lahjakkaita pikkuporvareita", kuten määrittely kuului. Ei, täältä on sovinnaisuus kaukana. Täällä saa esimerkiksi normaali suvaitsevuus ja ylitöpositivistinen maailmanparannus kyytiä eikä täällä epäröidä arvioida asioita  rasismi- tai persuleiman uhalla. Kuten ei myöskään kommunistileimankaan uhalla - tätäkin leimasinta on käytetty. Ainoa leima, jota ei ole tarjottu, on kepuleima.

Menestysblogin resepti on yksinkertainen. Tehkää juttuun kuin juttuun huomiotaherättävä tai ristiriidan sisältävä otsikko ja  kuva, joka vihjaa jotain.  Miksi kaunis on yksin -kirjoitustani käydään edelleen lukemassa, samoin kuin kirjoitusta  Ottakaa tai jättäkää - viis siitäkään

Pankaa itsenne sopivasti mutta vain vähän siimaa antaen peliin. Älkää tehkä itsestänne tylsää ja maailmaa pelastavaa pyhimystä, jolla on oikea aate (puna-vihreä tai persu). Olkaa mieluummin selkeästi röyhkeitä kuin näyttävästi nöyriä.  Haukkukaa taitavin piilovertauksin niitä, joita vihaatte. Kirjoittakaa hyvin, sillä lahjatonta tekstiä ei jakseta lukea, paitsi muotiblogeissa, joissa kirjoittajan ulkonäkö ratkaisee. Omistakaa kuuluisia tuttavuuksia ja olkaa käyneet taiteilijoiden kanssa syömässä tai  kahvilla, tai olkaa edes tavanneet joku merkkihenkilö. Ja lopuksi, älkää osallistuko liikaa kommentointiin, sillä se osoittaa, että teillä ei ole muuta elämää kuin säälittävä bloginne. Älkää vastatko jokaiseen kommentiin, älkää ainakaan tuntiin. Näin saatte lukijat nöyriksi. 


164 kommenttia:

  1. Kyllä minä kehoittaisin jokaista vakavasti harkitsemaan, ennenkuin menee ketään kepulaiseksi nimittelemään, siinä täytyy olla jo vahvat perustelut takana.

    Juice Leskinen julisti aikanaan tonttinsa ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi, mutta Kirjailija tontilla on kyllä paukut vähissä. Minä lainasin kirjastosta sanataiteen ehkä hämmentävimmän näkemäni suorituksen, romaanin nimeltä "Sali". Mielelläni haukkuisin sen aivan paskaksi, mutta en voi enkä kykene. Minä en nimittäin kyennyt lukemaan sitä edes puoliväliin saakka. Ihmettelin kielensä kömpelyyttä ja pohdin, millä keinoin tuokin on kirjallisia palkintoja voittanut.

    Julkkiksia minä tunnen vaikka kuinka paljon. Heti tulee mieleeni, kun yksi kuuluisa raditoimittaja moikkasi minulle Mäkkärillä. Luuli minua joksikin toiseksi, mutta moikkaus mikä moikkaus. Leo Lastumäen takana olen lapsosena seissyt Centrumin liukuportaissa, jukulauta, että oli iso mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, tunti kulunut.

      Minullepas on Tapani Perttu ojentanut muovikassin ostosjonossa, lisäksi Aleksander Stubb on silittänyt koiraa, jonka tunnen.

      En ole muuten lukenut tuota Salia, mutta nyt kun tuli mieleen, taidan tilata sen kirjastosta. - Juuri tilasin edellisessä keskustelussa mainitun Alakosken ja Nura Farahin kirjat.

      Poista
  2. Anteeksi...nauran täällä silmät vettä valuen;) Viimeinen kappale on minusta hyvä tiivistys kaikille bloggaajille. On se vaan kiinnostavaa, että kun laittaa itsensä likoon ja kertoo jotain kotielämästään, ei siis aina kirjoista, tulee valtava kävijäpiikki. Ei minullakaan niin rauhallista ole ollut viiden vuoden aikana, sillä olen jopa joutunut lopettamaan keskustelu, kun on käynyt liian kuumaksi. Olen niin satakuntalaisen suora, että unohdin muutaman kerran piilovertaukset ja niitä juttuja luetaan vieläkin;)

    Olen niin säälittävä, että käyn varmaan joka tunti blogilla paitsi viikonloppuna, mutta eilen vietin oikein live-elämää ystävieni kanssa ja huomasin suureksi hämmästyksekseni, että ihan oikea elämä voisikin voittaa blogielämän....

    Tuo siimajuttu on tärkeä ja sitä en unohda ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, saman ilmiön olen havainnut vaikka nyt Kemppiselläkin: kun hän avaa itseään, lukijat innostuvat ja tulevat iholle. Siimajuttu on hyvä pitää mielessään, ainakin, jos on hörhöjä liikkeellä, ilkeilijätkin pyrkivät tällöin osille. "Näyttämätöntä haavan, ei susi sutta syö" muistutti minua kerran eräs viisas kommentoija.

      Poista
    2. Oliko myös rehellinen eli kertoiko, että kyse on Otto Mannisen runosta?

      (Tätä briljeeraustani pystyn harrastamaan enää livenä, kun ei monikaan usko, että tunnistan vanhat suomalaiset runoilijat puolesta säkeestä, siis googlaamatta. Uusia en tunnista edes koko runosta.)

      Poista
    3. Kyseessä oli Liinu-niminen oman päättelyni mukaan paljon lukenut kommentoija - jos nyt oikein muistan. Ja minäkin tietysti tunnistin runon heti.

      Runon säkeet ovat kyllä laittamattomat. Huikea ihmisen mielen tuntemus Mannisella.

      Poista
    4. Hörhöjä on ollut liikkeellä ja siima on nyt tiukemmalla, mutta teen sen niin, että kaikki edelleen luulevat, että kerron kaiken. No totisesti, en! Toinen case sai minut melkein lopettamaan koko virtuaalielämän. Kaikkia niitä onkin...huoh. Tämä on kova laji!

      Sinä olet ihan uniikki, sillä on vain yksi Iines.

      Poista
    5. Leena, sinun blogisi luonne mielestäni vaatii aika suurtakin avautumista, ja juuri siinä lienee blogisi voima. Hörhöt tulevat ja menevät eikä heidän takiaan kannata blogiaan lopettaa. Mutta siis voimia se vaatii, ja vaaransa sillä on. Ja onhan se niinkin, että kun paljon antaa, paljon myös saa.

      Poista
  3. Minä muuten kävin kerran - jos tästä julkkiksituttavuuksista nyt ruvetaan kehumaan - niin kerran, kun Kekkonen hiihti Lounais-Hämeen latua, niin kävin samassa kenttäkäymälässä missä hän oli käynyt. Siis juuri ennen minua. Arvaattekos, että haisiko siellä? Kyllä, haisi erittäin aromaattiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, Mikis, Kekkosesta ei koskaan ole liikaa kertomuksia.

      Minun pieni tyttöni sanoi kerran eräästä kuuluisasta naisesta, joka oli hänen päiväkodissaan visiitillä, että sen pimppi haisi. Arvovieras oli pitänyt lapsia sylissään ja keinutellut polvellaan.

      Poista
    2. Rahkeet ja aika eivät riitä kiinnostaviin kaikkiin itseäni kiinnostaviin postauksiin, mutta Iineksen juttuja käyn aina silloin tällöin vilkaisemassa ja aiheesta riippuen ehkä jopa lukemassakin:)

      Itse pitäydyn asiallisella ja hyvin varovaisella linjalla kirjoitelmieni suhteen. En usko tyylini muuttuvan, kaiken lisäksi olen hyvin laiska kirjoittaja eli merkintä kerran kaksi kuussa on kai tavanomaista ja neljä tai viisi jo harvinaista, eli huippumäärä.

      Lasten ja imeväisten suusta kuulee totuuden, pitääpä muistaa turauttaa Chanellia vähän sinne jos tännekin kun lähtee reissailemaan. Ennen kuulin kehuja hyvästä ominaistuoksustani, mutta aika aikaa kutakin. Vanhat naiset menettävät ajansaatossa sulotuoksunsa, jos vähän muutakin:)

      Kuvan nainen oli kaunis, mutta jostain syystä kummallisen tyytymätön peiliinsä.

      Poista
    3. Eiköhön blogikirjoituksen peruslähtökohta ole se, ettei tuotoksia hiota kovin tarkasti suunnitellen. Ja se siinä hyvää onkin, sillä tuoreus on kai myös blogijuttujen lähtökohtia.

      Tietenkin kirjallisesta ilmaisusta tykkäävä stilisoi jonkin verran ja harkitsee sanojaan ja muotojaan, mutta ei rasitukseksi ja laskelmoiden. Ei minunkaan terävyyteni, jos sitä nyt enää onkaan, ollut harkittua, vaan se tuli tunteenpalosta.

      Vierastansiis suunnittelua ja hirveää harkintaa! Kannatan päästelyä ja irrottelua. Joskin kannatan myös tiukkaa asiaa. Ja ennen kaikkea ja ylitse muiden huumoria ja vinoja näkökulmia, jotka suoristavat asioita.

      Poista
    4. Juurikin niin on ja pitäisi päästä oikeaan blogiblogi-tunnelmaan, jokunen viikkoblogi ehkä onkin, muut eivät edes täytä ns blogin vaatimuksia, mutta jostain syystä en vain osaa tai viitsi päiväkirjamaisesti tai kolumnistin tavoin esittää asioita, sehän olisi kaikista mukavinta. Ja kuten sanoit, "vinoja näkökulmia jotka suoristavat asioita" on kiva lukea:)

      Poista
  4. Iines, minä pidän sinusta ja ajoittain ihailen sinua. Olen nauranut vitseillesi silloin kun niitä ymmärrän. Pidän terävyydestäsi, äärimmäisen tyylikkäästä kirjallisesta ulosannistasi, kokonaisvaltaisesta ajattelustasi, ja (tämä on tärkeää) moraalistasi. Olet kerrassaan valloittava. Joskus olen ollut sinuun jopa vähän ihastunut.

    Eli täältä löytyy yksi käsi pystyssä, joka on niellyt syötin koukkuineen päivineen ja nyökyttelee vielä senkin jälkeen tyytyväisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aleksis. Syöttien aika on kuitenkin menneisyyttä, ja jo kauan täällä on menty ehkä turhankin matalalla profiililla. Toki tekniikat ovat verissä, mutta ylilyönneiltä luoja minua varjelkoon.

      Poista
    2. Sulle sopii ylilyönnit. Niistä puhutaan kriitikkopiireissä suurella kannustavalla antaumuksella.

      Poista
    3. Nyt taidan poistua taas jonkun keksityn nimimerkin taakse. Täällä on jotenkin kuumottavaa rupatella omalla nimellä.

      Poista
    4. Ohhoh, tuota en tiennytkään. Kiitos, kun kerroit, Aleksis, sillä tuommoisesta saa voimaa ja uskoa omaan sanaansa. Semmoista kirjoittaja, kuka tahansa meistä tarvitsee ja kaipaakin, sillä käsittääkseni aika moni on jossain määrin epävarma omasta sanastaan.

      Poista
  5. Aleksis onkin muumipeikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hys! Nää on luottamuksellisia keskusteluja.

      Poista
    2. Kuules muumipeikko, ei kannata ihailla ja palvoa toisia, liikaa.

      Poista
  6. Ennen, kun taas häivyn eskistentaaliseen tyhjyyteen (= romahdan raakalaudoista kyhättylle tikkuiselle pedilleni, tiiliskivi päänalauisena) niin haluaisin että kuuntelisitte (edes joku teistä, kuuntelisi) tämän:

    https://www.youtube.com/watch?v=pLpXxYjIVbs#t=34

    Bach... voi että on sydäntäraastavan kaunista musiikkia.


    (Ps. Liisu! Varastin tämän vinkin Sinun blogistasi. Anna anteeksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bach on Bach, suuri ja kaunis. Kiitos linkistä, Mikis, myös Liisulle.

      Poista
  7. Hyvin liimautuvat yhteen otsikko ja kuva, huolenaiheeseen liittyen.
    Miks naiset eivät ole kuin ennen. Tuo tyyli ja kampaus/hame saa minut hurmoksiin.

    Hyviä oppeja, ottajille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Ripranie, mutta jollain tavalla tuo tyyli tuntuu vanhentavan naista. Nainen näyttää nelikymppiseltä, vaikka on ehkä alle kolmekymmentä. Tuo on aikaa, jolloin naisilla oli uuma. Nyt on tasapaksu vyötärö ja pystyynnostetut rinnat yläpuolella ja kuntosalilla pumpattu pylly alapuolella. Noh, tuleehan siitäkin niitä kurveja, niin kuin joskus sanottiin. Kurvipimu oli kova sana.

      Poista
  8. Miksiköhän blogin pitäisi olla menestysblogi?

    Tuossa kuvassa peiliin katsoo kaunis nainen, joka tuskailee olemustaan. Aikuinen nainen. On vaikea ymmärtää, että miksi aikuinen nainen määrittelee itseään ulkonäön kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunkuiske, ei minkään vuoksi, tuo oli ironiaa, tietenkin. Osansa siitä sai konsulttikieli, joka neuvoo ihmisiä bloginpidossa. Sitä en mene arvioimaan, että yrityksiä neuvotaan. Niiden tehtävähän on tuottaa taloudellista voittoa, joten miksi ei.

      Vaan niinhän täällä tehdään, että ihmisiä määritetään ulkonäön tai ulkoisen aseman kautta. Eläinmaailmassakin johtoasemat ja paritteluvalinnat tehdään etupäässä ulkoisen miellyttävyyden ja näyttävyyden perusteella.

      Poista
    2. Vaikka tuo otsikko on ironiaa - jatkan vielä Kuunkuiske vastaustani, sillä se jäi kaihertamaan - niin onhan siinä totta toinen puoli, halusi tai ei.

      Nimittäin mitä järkeä on pitää blogia, johon ei toivo lukijoita? Minuun ei oikein uppoa se selitys, että kirjoittaa itselleen tai parille kaverille, hiljaa vain ja puolisalaa. Miksi ei sitten mieluummin lukollinen päiväkirja tai sähköpostikirjeenvaihto harvojen ja valittujen kanssa? Miksi blogi julkisella Bloggerin tai Wordpressin tai Vuodatuksen areenalla?

      Muistan, miten Blogistaniassa alkuaikoina itkettiin suureen ääneen, kun yksikin lukija oli lähtenyt ja lukijoiden määrä vähentynyt. Se oli suurin piirtein maailmanloppu. Miksi tämä olisi nyt muuttunut, kun on entistä suurempi vaara hukkua bloginsa kanssa suureen tuntemattomaan? On suorastaan leegio hyviä blogeja, jotka ansaitsisivat enemmän pöhinää.

      Poista
  9. Iineksen blogi ei olekaan mikä tahansa blogi, vaan metablogi - niin paljon täällä kaiken muun ohella pohditaan blogin olemusta ja merkitystä maailmankaikkeudessa, emäntä itse tietenkin eniten.

    Mielenkiinnolla tarkkailen, mihin suuntaan jutut tästä vielä ampaisevat. Ihmeen kauan kansa onkin pysynyt aiheessa. (Minulla oli jokin aihe mielessä, mutta unohdin sen jo.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin olemus kiinnostaa, koska se kuuluu jollakin tapaa omaan ammattialaani - kirjallisen tuotoksen sisältö ja muoto. Silti en nimittäisi tätä metablogiksi, vaikka ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat - ja oikeassa olet toki tuolla perustelullasi.

      Mielenkiintoista on aina nähdä, milloin jutut humsahtavat houketteleville sivupoluille. Se on täällä sääntö, jonka riemulla allekirjoitan. Itse katselen parhaillaan uutisvälähdystä eduskunnan homoavioliittolakikeskustelusta. Eräästä kyselystä selvisi, että juuri nyt 74 prosenttia vastustaa lakia. En olisi uskonut lukua noin suureksi, sillä julkisesta keskustelusta saa eri kuvan. Epäilen siis lain hyväksymistä. Eivät minua avioliitot kyllä häiritse.

      Poista
  10. Aloin noita minä, sinä, hän, me te, he-asioita ajattelemaan. "Minä kirjoitan, sinä luet, hän kommentoi, me kirjoitamme, te luette..." Siis, tätä jonkinlaista ihmissuhdepeliä verkossa. En oikein ymmärrä, kun joskus puhutaan siitä, kuinka kirjoittajan tekstin minä ei ole hänen oikea minänsä, hän itse. Sellaisella puheella kirjoittajat haluavat kaiketi ilmaista, että yhtään en valehdellut, vaikka taas itseäni kehuin. Tai, ettenhän minä itse nyt tällä tavalla pruukaa toillailla. Minä puolestani yritin kuvitella, mitä siitä tulisi, jos kirjoittaisi joistain tapahtumista sinä-muodossa. "Aamulla sinä heräsit ja..." Huomasin, että tuohan muistuttaa ns. mikahäkkinen-passiivia: "sun täytyy tietää, mitä sä teet, kun..." Entäs sitten Englannin kuningatar. Kuvitellaan, että hän osaisi lukea ja kirjoittaa ja kirjoittaisi vieläpä kolumneja johokin lehteen. "Me kuningatar Elisabeth toinen, Jumalan armosta ja niin pois päin, olimme tänään hieman ulkoilemassa, ja Meille tuli ajatus..."

    Muuten olen sitä mieltä, että Iines voisi vielä edes vähän, edes joskus, kertoa itsestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, että mithän ihmettä tuokin nyt tarkoitti? - Minulla on vain kolme asiaa, joita en teksteissäni mielelläni käsittelisi. Ne ovat tunteeni, ajatukseni ja henkilökohtainen elämäni. Kaikesta muusta olen valmis hyvinkin avoimesti puhumaan.

      Poista
    2. Muutama vuosi sitten täällä Blogistanissa oli ihmisiä, jotka väittivät, että blogin kirjoittajaa ei voi loukata, koska hän on anonyymi eikä siis ole olemassa. Ei ole olemasssa?

      Minusta tämä oli jo silloin lähes psykopaattinen väite, koska siinä näkyi, että sanojat eivät ymmärtäneet sitä, että kirjoittaja kirjoittaa useimmiten aitona itsenään, vaikka vähän muuntelisikin yksityiskohtia ja värittäisi niitä kirjallisen efektin vuoksi.

      Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä paremmin havaitsee, että täällä kirjoitetaan tuntevina ihmisiä, kertojaminä on useimmiten kirjoittaja paljaaltaan. Trollipersoonat eivät pidä säännöllistä blogia eivätkä jaksa kommenttoijinakaan pitkään. Sellaisen persoonan kirjoittajaakin voi mielestäni loukata.

      Tämä hyppäsi ehkä vähän sivuun tuosta minä-sinäkerronnasta, mutta olkoon.

      Siis minäkö en olekaan kirjoittanut täällä itsestäni? Täältähän on luettavissa paljon historiaani, lapsuudesta lähtien. Päiväkirjat kertovat päivieni kulusta. Mitä minun tulisi kertoa itsestäni?Mielelläni sen teen, jos vain pystyn.

      Poista
    3. Olisiko se pyyntö kirjoittaa itsestäsi Rikun hullunkurista huumoria? Mutta tuo Rikun idea kirjoittaa kirja sinä-muodossa on kyllä nerokas!

      Siitä tulisi se oikea metakirja. Se alkaisi näin:

      "Sinä luet tätä lausetta, sinä istut siinä tuolissa ja pidät tätä kirjaa kädessäsi."

      (sinä jatkat tätä)

      Poista
    4. Olet sinä vähentänyt. Ymmärrän se hyvin, mutta se on surullista.

      Ajatuksistani, tunteistani ja henkilökohtaisista havainnoistani voiin täällä sen verran kertoa, että asun kylämme keskustassa. Tuossa vieressä on iso vuokrakerrostalo, jonka arava- ja mitkälie rajoitteet päättyivät. Omistaja luonnollisesti myy sen omistusasunnoiksi. Kurjalle tuntui, kun katseli niitä keski-ikäisiä ja vanhoja ihmisiä muuttokuormiensa kanssa. Kaikki kunnon väkeä, ei puhettakaan minkänlaisista häiriöistä, hiljaista kuin huopatossutehtaassa.

      Veikko Sinisalo minulle tuli mieleeni siinä Pohjantähden häätökohtauksessa, nämä eivät tosin elämöinneet, tai protestoinneet, kunnon ihmisiä kun ovat. Ehkä hieman liikaa alistettuja, vaan minkäpä näille voivat.

      Tämmönen yhteiskunta.

      Poista
    5. Ai jaa tätä piti jatkaa. Aina valmiina:

      "Lause on pitkä ja kun silmäät kirjainten virtaa eteenpäin, ei niillä ole loppua, ei taukopaikkaa, kaikki yhdessä jonossa sivun loppuun. Hätkähdät: olet lainannut vahingossa Thomas Bernhardia."

      Poista
  11. Minäkin jäin oikein mutustelemaan tuota sinäpersoonaista kertomusta itsestä.

    "Sinulla oli niin kiire tähän maailmaan, että aloit syntyä viikkoja ennen kuin piti. Painoit hädin tuskin kaksi ja puoli kiloa ja olit alle viisikymmentäsenttinen rääpäle." "Ja nyt elät kuin et olisi kiirettä nähnytkään, istut verkkaisesti ja katselet ikkunasta ulos, mietit mitä mietit.." "Avaat blogin ja ilahdut: kolme kommenttia tullut. Käyt hakemassa kupin kahvia, solmit niskatukkasi solmulle ja alat naputella."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun tähän tämä piti laittaa:
      Jos tarina etenisi rakkauskertomukseksi, siinä olisi varmaan: "Sinä rakastan minua, vannon, että minä olet sinulle tärkein!"

      Poista
    2. Eikös tässä ole selvää kirjailijan minästä irtautumista ja maailman eheyden rikkomista itsenäisiksi kosmoksiksi, jotka sulautuessaan eri kombinaatioihin luovat uusia maailmoja ja tarkoittavatkin ykseyttä, minän yhteyttä maailmankaikkeuteen? Näin on lukijaa hätkäytetty hereille.

      Poista
  12. Juuri noin sen epäilemättä täytyy olla, en heti tajunnut, kun oma yhteyteni maailmankaikkeuden kanssa on hieman heikko, marsilaiset eivät suostu keskustelemaan kanssani.

    Aika surulliseksi tänään tulin, kun kirjailija Jarkko Tontti vaati Hesarin kolumnissaan eutanasiaa. Ajattelin, että aika radikaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleenkö? Mikä ettei.

      Eikö ole jo olemassa sellainen kuin "hoitotahto"? Eli jokainen voi etukäteen määrätä, että häntä ei tarvitse pitää väkisin hengissä.

      Poista
    2. Mielestäni tällainen paperi kuin "hoitotahto" on olemassa. Tämä usein unohtuu eutanasian kohdalla. Se on kuitenkin ehkä eri asia, ja kaikki eivät ole sellaista huomanneet tehdä.

      Poista
  13. Kysymys eutanasiasta on vaikea. Kun toisaalta nykyään on huipputehokkaat kipulääkkeet, kipupumput, joihin ihminen elämän viime metreillä voidaan kytkeä, esimerkiksi syöpäkivuissa. Silti en osaa sanoa, riittävätkö ne, ehkä eivät aina.

    Joka tapauksessa en ole vastaan eutanasiaa, mutta en sen puolestakaan liputa. En tiedä, mikä on oikein. Kivun ja pahan olon pitkittäminen ei ole inhimillistä.

    Toisaalta sitten sanotaan joskus, että ihmiset pannaan saattohoitoon turhan aikaisin. Kaikkia ei hoideta kaikin keinoin, koska se maksaa yhteiskunnalle liikaa. Eräänlaista kuoleman jouduttamista tuokin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eutanaasiasta noin yleensä, olin alkuun itä mieltä, että se on ehdottoman hyvä asia. Sitten kävi ilmi, kuinka helposti ihmisen kuoleöasta tulee hallinnollinen päätös:" elämä käy liian kalliiksi!"

      Maailmalta kantautui myös uutisia, joiden mukaan eutanasiaan suostuttiin ilmiselvästä masennuksesta kärsivälle.

      Vaikeita nämä ovat, hirviö en halua olla ja Kyllä minä siten eutanaasian Tontille ja muille halukkaille sallisin, jos kunnolla todistavat sen tarpeessa olevansa. Aina siitä ei ole epäilystäkään.

      Poista
    2. Sellainen muutos kulttuuriin on tullut, ettei edes kirjailija välttämättä saa viimeistä sanaa. Kritiikeistä huolimatta näin voi katsoa ennen tapahtuneen Tämä kannattaa huomioida. Ei viimeistä sanaa saa edes bloggaaja eikä kukaan muukaan viestijä. Asioiden painavuuskaan ei vättämättä ratkaise. Kun antaa vallan alhaisimmille vaistoilleen ja kirjoittaa jostain Akkuna-Almasta pelkästä turhamaisuudestaan, voi olla varma, että joku siitä hermostuu. Enkä halua olla ilkeä, saahan sitä kirjailijakin tehdä, mutta ei kannnata sortua idioottimaisuuteen. Tällä en tarkoita ko. Kirjailijaa, joka on monesti palkitttu ja mitaleita paljon rinnassa, liekö enää kaikki edes mahtuvat.

      Poista
    3. Mitä tuohon bloggaavan Akkuna-Alman hahmon luomiseen tulee, kirjailija on ehkä osin hakenut revanssia kirjoituksiileni Tietäjät keskuudessamme ja Tietäjät keskuudessamme 2. Nyt luettuna ne ovat aika teräviä, mutta allekirjoitan ne edelleen.

      Poista
    4. Luin vanhat kirjoituksesi. Ensimmäisessä osui, kohde upposi.

      Poista
    5. Noh, siellä sen läpipaskon bloggaavan eläkeläistäti Akkuna-Alman synnyinsijat siis ovat. Näin on yhden romaanihenkilön taustoitus tehty, aamen. Vaan pitääpä tosiaan hakea kirjastosta tuo kirja, olen unohtanut sen tyystin. En ole ennen lukenut Tonttia, ja nytpä näen, millainen kirjailija mies on. Olen avoin myös sille, että hän voi olla hyvä.

      Nyt odottelen kirjastosta Nura Farahin Aavikon tyttäriä ja Susanna Alakosken Köyhän lokakuuta. Pöydällä on korkea pino SKS:sta tilattuja kirjoja, jotka maittavat tällä hetkellä eniten.

      Poista
  14. Ehkä hauskin juttu viime aikoina on Gunvor Brettschneiderin Helsingin kaupunginvaltuustossa tekemä ehdotus selvityksestä siitä, suosiiko kaupungin aurausjärjestys miehiä. Esimerkki moisesta tulee Ruotsista. Miesten työpaikkoihin johtavat väylät kuulemma aurataan ensin. Me tyhmemmät olemme aikaisemmin luulleet, että aurausjärjestys ilman muuta tukee taloudellista toimintaa ja että jotkut turvallisuustekijät tuovat siihen omat kuvionsa. Mutta aina sitä oppii uutta.

    Se täytyy kyllä sanoa, että taas minua syrjitään! Jalankulkijana kuljen, joukkoliikennettä käytän, enkö minä sen vuoksi enää ole mies? Eikö moniarvoisuus ole lainkaan muodissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet sinä mies, Riku, etkä suinkaan mikään Herra 47, miesten mies. Gunvorilla on varmaan kuumat aallot.

      Poista
  15. Kävin muuten tässä välissä hakemassa kirjstosta Tontin Salin. Olen nyt lukenut kirjan kursorisesti läpi, lähinnä Pirkko-luvut. Näyttää siltä, että Tontti on lainannut Akkuna-Almalleen vain raamit, nimen ja sukupuolen ja eläköitymisen Iinekseltä. Mitään muuta yhtäläisyyttä en näe, hahmo on minulle jopa outo. Näen siinä kliseisen kuvan siitä rasvatulppaikäluokasta, jonka Tontti näkee vihamielisessä valossa. Pirkko on huonosti piirretty karikatyyri pullamössösukupolven tavasta katsoa vanhempaa sukupolvea ja hakea syytä sille, että oma sukupolvi ei saakaan kaikkea heti ja automaattisesti.

    VastaaPoista
  16. Luin sen Iineksen 6,5 vuoden takaisen kirjoituksen ihmetellen ja ihaillen, sillä sehän ei ole vanhentunut yhtään! Sen voisi julkaista huomisessa Hesarissa sellaisenaan, niin ajankohtainen se on yhä.

    Teräviä huomioita ja teräviä päätelmiä asioista, joissa todennäköisesti sekoillaan nykyään entistäkin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tapsa! Siellä on siis toinenkin kirjoitus Aikamme tietäjät 2.

      Poista
  17. Onpa sinulla, Iines kirjava menneisyys, ja että sinä jaksat kirjoittaa! Ihailen ja ihmettelen. Olet kyllä ansainnut erikoisaseman blogikirjoittajien valtavassa joukossa. Käsittämättömän paljon lukijoita.
    Kun kävin läpi tätä kommenttien määrää, näin siellä oman nimeni pilkistävän Bachin alta. Hämmennyin ihan. Bach on kyllä ihana parhaimmillaan, mutta osaa se olla yksitoikkoisen jolkottavakin, tosin silloinkin täynnä vivahteita.

    Olen nyt kolme peräkkäistä iltaa "uhrannut" 1 1/2 vaaksaa pitkän uuden blogikirjoituksen kirjoittamiseen. Ja luopunut toivosta saada se valmiiksi. Kirjoittanut sen moneen kertaan, Mutta kerta kerralta se on vain huonontunut. Nyt olen saanut siitä kylläkseni. Panen sen "lepäämään" tai poistan. Ja pidän pitkän tauon, tai lopetan kokonaan. Joten ei voi puhua kirjoittamisen autuudesta!

    Tämän kirjoitin taustaksi tuolle, mitä puhuin sinusta ja kirjoittamisestasi. Että tätä taustaa vasten ymmärtäisit arvostaa omaa tuotteliaisuuttasi. Se on todellla mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bachin jotkut kantaatit ovat kieltämättä "yksitoikkoisen jolkottavia". Eivätkä ole! Se on samaa kuin Ludwig Wittgenstein tekstien lukeminen: ymmärtää (ei tietenkään kaikkea! mutta vähän, edes) kun jaksaa kuunnella. - Tai Bachin tapauksessa siis lukea.

      Poista
  18. Tunnen kyllä luomisentuskaa sinun laillasi, Liisu, ja rimakauhu jota nimitän valkoisen arkin kammoksi, on minulla usein toistuva ilmiö. Itsekriittisyys sen aiheuttaa ja kaikenlaiset huonommuudentunnot. Etenkin jos joku on sanonut vähän pahasti, voi oikeasti romahtaa hetkeksi ennen kuin itseluottamus palaa ja uskaltaa taas yrittää. Jokapäiväisiin blogijutun postaajiin verrattuna julkaisen jutun harvoin. Sitä enemmän kyllä kommentoin, ja kommentti voi olla pidempi kuin blogipostaus.

    Vaan noita sinun fiktiivisiä tarinoitasi on tietenkin erilaista kirjoittaa kuin arkisia blogijuttuja. Tarinoilta vaatii enemmän myös muotoa, sisällön lisäksi. On ymmärrettävää, että siinä voi tulla rimakauhu. Sinun tarinasi ovat olleet niin hyviä ja täydellisiä, että joskus uskaltaaa vain hiukan hengähtää niiden äärellä. Tuntuu banaalilta mennä raapaisemaan niihin mitään arviota tai ryhtyä tulkitsemaan niitä. Ainoa mitä mieleni tekee joskus sanoa, ja olen kai sanonutkin, ettei saisi jäädä tuleen makaamaan ja ymmärtämään sitä, joka tekee käsittämätöntä pahaa. Eläydyn siis tarinoihisi väkevästi, kun jopa suutahdan uhrille. Vaan siis tämänkin prosessin kuvaat tarkasti ja mielestäni oikeanlaisin havainnoin.

    VastaaPoista
  19. Luin mainitut Aikamme tietäjät (molemmat kirjoitukset) ja tuli vaikutelma, että niissä viitaun kirjoittajan persoona tökki Iinestä. Asetelmana on epätasa-arvoista mollata nimettömänä - siis nimimerkillä - omalla nimellään kirjoittavaa.

    Tuntuu reilummalta puhua ilmiöistä ilmiöinä. Mikäli kyseessä on vain yhden ihmisen mielipide, se on niin vähämerkityksinen, että maksaneeko vaivaa ottaa kantaa ja lytätä henkilö.

    Jos olisin rohkea, kirjoittaisin omalla nimelläni kaiken sen mitä nettiin kirjoitan. Yhdenlaista manipulaatiota tämäkin, että tietoisesti valitsee ne kanavat, joissa esiintyy omalla nimellään.

    Olen siis pupu pää pensaassa ja tiedostan sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asetelma on erittäin epätasa-arvoinen, kun nimellään kirjoittava kirjailija hyökkää nimimerkkiä vastaan peräti romaanin keinoin. Harvinaislaatuista pienisieluisuutta, eipä tule mieleen toista esimerkkiä. Ehkä siinä on yksi syy, miksi erilaisilla foorumeilla nimeä hankkineen kirjailijan teos oli huono, hukkui massaan ja unohtui.

      Poista
    2. No, tuo on asian konteksti, josta olen samaa mieltä. Kyseessä oli, jos asiallisia ollaan, nimimerkin herjaaminen tai selkään puukotus. Minä en kyllä herjannut, kunhan kritisoin ja perustelin sanomiseni, mikä on eri asia.

      Poista
  20. No, jos siinä menee lapsi pesuveden mukana, niin menköön, siksi rumia ja heppoisia ovat Tontin väitteet rasvaisesta veritulppasukupolvesta, joka uhoaa nationalismia ja yhtä kieltä. Tontilla ei ole alkeellistakaan historiatietoa siitä, että juuri tämä sukupolvi nousi nationalismia vastaan ja veti siniristilipun alas salosta, veteraanit juoksuhaudoistaan ja puhui englannin kieltä jopa sujuvammin kuin suomi-ruotsia.

    Jostain syystä luotan yhtä paljon pitkän linjan anonyymeihin blogikirjoituksiin kuin nimellä julkaistuihin kolumneihin. Usein ne anonyymit kirjoitukset ovat rehellisempiä kaunistelemattomuudessaan kuin ristimänimellä ulosannetut. Esimerkiksi HS:ien yleisönosasto menetti moni-ilmeisen puolueettomuutensa, kun anonyymit kirjoitukset kiellettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunkuiske on tietysti tavallaan oikeassa, mutta mielestäni Iines hyökkäsi kirjoituksessaan vain asenteita vastaan, ei niinkään Tonttia henkilönä (ne yleiset asenteellisuudet vain henkilöityivät Tonttiin, koska hän oli niitä julkisesti esittänyt).

      Näin ainakin itse asian mielessäni käsittelin. En siis edelleenkään ajattele, että Tontti on tyhmä, vaan että tuollaiset asenteet ovat tyhmiä. Tonttihan on todennäköisesti hyvinkin älykäs, oppinut ja lahjakas henkilö.

      Poista
    2. Ainakin tarkoitukseni oli lähinnä nostaaTontin ilmaisema asia pöydälle, koska koin sen vääränä ja jopa röyhkeänä.

      Eikä pidä unohtaa, että Tontti sanoi kohteestaan paljon rumemmin ja alatyylisemmin kuin Iines-merkkinen kirjoittaja. Älykäs hän toki on, mutta ei välttämättä viisas.

      Poista
    3. Se, että leimaa koko sukupolven joksikin, on yhtä naurettavaa provokaatiota kuin vaikka väite, että miehet ovat sellaisia ja naiset tällaisia. Eihän sellaista voi edes ottaa tosissaan ja koska se kohdistuu koko sukupolveen, se ei kohdistu kehenkään.

      Mikäpä on nimimerkkiä roimiessa; nimimerkin takana olevaa ihmistä ei ole leimattu, koska hänen henkilöllisyytensä ei ole tiedossa. (Akkamaista toki tuollainen reagointi mieheltä.)

      Poista
    4. No, kyseinen artikkeli on vuoden 2007 Helsingin Sanomissa, aikana, jolloin kolumneja ja blogeja oli ehkä 75 prosenttia vähemmän kuin nyt, joten kyllä artikkeli huomattiin etenkin kun sillä oli arvostettu media kontekstinaan. Että kyllä jutulla oli muutakin tarkoitusta kuin provokoida.

      Nimimerkkejä on monenlaisia. On vaihtuvia nimimerkkejä, anonyymeja, trollianonyymeja ja sitten on pitkän linjan bloggaajia, jotka kirjoittavat omana itsenään, mutta kuka mistäkin syystä varsinaisen henkilöytensä suojaten. Silti henkilöys on usein monenkin tiedossa. Niin minunkin. Tuo nimimerkkien ja anonyymien herjaaminen asettuu siis monenlaiseen valoon.

      Silti en ole pahoillani Akkuna-Almasta enkä syytä kirjailijaa mistään, vaan olen sitä mieltä, että kirjailija saa napata aineksia elävästä elämästä. Minulla on semmoinen tunne, ettei se ole minulta pois, jos minua lainataan, vaikka väärinkin.

      Poista
    5. Muistan, kun Kemppinen pistin kerran Tontin omaan ruotuunsa... Tontti kun nuhteli Kemppistä siitä että a) hänen blogikirjoituksensa ovat aivan liian pitkiä, ja siitä että b) niissä on liian vähän välimerkkejä.

      Kemppinen vastasi (muistini mukaan jotenkin näin) että "minä olenkin ihmetellyt minkä takia kirjoituspöytäni alla on noin paljjoin noita tahroja..." (tarkoitti pilkkuja ja pisteitä")

      Kun meinaa alkaa vittuilla Kemppiselle, pitää olla valpas kuin kolkkapoika ettei kolkka yhtä äkkiä iske takaisin omaan nokkaa. (Tiedän!)

      Poista
  21. Pitäisikö henkilön joka koko blogihistoriansa ajan on kipuillut arvostettavuutensa kanssa tehdä elämällään jotain.

    VastaaPoista
  22. Luulen niin, Anonyymi. Mitä ehdotat?

    VastaaPoista
  23. "Blogimaailmaan tulin erään keskustelupalstan lopetettua löytääkseni yhden virtuaalihahmon, johon olin palavasti rakastunut. Häntä varten kirjoitin ja kuvittelin, että hän lukee kirjoituksiani, ja kyllä hän lukikin. Siitä se mahdollinen hehku ja huomionherättämishalu."

    Pidän blogia, aivan toisenalaista kuin tämä, enkä mainitse sitä nyt tässä. Mutta minulle kävi ihan päinvastoin: eräs minuun verkkomaailmassa ihastunut (en ollut itse ihastunut häneen) seurasi minua pitkään kuin hai laivaa. Hän oli paranoidikko ja sentyyppisillä ihmisillä on merkillinen halu hakea vahvistusta omalle vainoharhaisuudelleen. Hän lähetti s-postia ja kysyi minulta: Miksi sinä vihaat minua? Hän on myös taitava manipuloija. Sain myös postia ihmiseltä jota en lainkaan tunne, mutta hän oli liittynyt "paranoidiseen ketjuun" tämän haihampaisen kanssa. Se oli aivan ällistyttävä kirje.

    No, enpä ole luopunut. Blogi on ja pysyy. Hainhampainen pureksii ja hyökkäilee muita ihmisiä päin. Ei ole niillä vesillä näkynyt joilla seilaan. Onneksi.


    VastaaPoista
  24. Anonyymi, noita persoonallisuushäiriöisiä ovelia ja jopa älykkäitä hörhöjä netissä ja blogeissa valitettavasti silloin tällöin liikkuu. Vakavampi asia on, jos hörhö alkaa stalkata blogiasi ja kirjoitella siihen ilkeitä kommenttejaan. Harhaiset sähköpostit kannattaa jättää omaan arvoonsa eikä niihin kannata vastata. Häiriintyneeseen ei tehoa edes asiallinen viestintä.

    En minäkään lopeta blogiani, vaikka olen saanut kestää hörhöjen ja stalkkerien tulitusta, kotiovella käyntiä ja vihjailevaa selitystä esimerkiksi mökkini sijainnista.

    VastaaPoista
  25. Yleensä en jaa täällä linkkejä, mutta nyt jaan, lauantain kunniaksi! Annan teille nykyisen mielilinkkini pelaamisen ja taiteen aarteiden saralta, olkaa hyvät.

    Tästä linkistä pääsee katsomaan taiteilijoiden töitä ja mikä hauskinta, jokaisesta taiteen tuotteesta, taulusta tai vaikka valokuvasta, voi haluitessaan koota palapelin. Itse olen koonnut nyt Eero Järnefeltin ja Hugo Simbergin maalauksista palapelit. Peliin pääsee kuvan alta: Click here to play -kohdasta. Palaset liikkuvat kun niitä klikkaa kerran ja ja sitten siirtää palan kohdalleen.

    VastaaPoista
  26. Lukaisin nyt sen toisenkin osan tietäjistä ja se oli ehkä enemmänkin suoraa Tontti-kritiikkiä kuin alkuosa. Tässä toisessa osassa huomasin itsenikin yhtyvän kritiikkiin - tosin hyvin samankaltaisin kannoin kuin nytkin eli en ole muuttanut mielipidettäni.

    Tontti selvästi provosoi muka-radikaaleilla ajatuksillaan. Häntä varmaan harmittaa, että mediahuomion saa kuitenkin aina joku torvelo, joka sanoo vahingossa totuuden - kuten nyt vaikkapa Ruohoska-Lerneri.

    Media on kyllä aivan uskomaton tekopyhyydessään.

    VastaaPoista
  27. Tapsa, silti nuo sanat eivät napsahda kohdalleen: Tontti-kritiikkiä. Ne ovat lukijan tulkintaa, johon hänellä on oikeus ja jota en kiistä. Noin sen voi nähdä.

    Se ei kuitenkaan ole minun pointtini, ei ollenkaan, vaan olen noissa kirjoituksissa puhumassa tärkeistä asioista, jotka kiinnostavat minua, ja nähtävästi Tonttiakin. Asioistakaan ei voi kuitenkaan kirjoittaa lausumatta kohauttavan mielipiteen esittäjän nimeä ja joitain otaksumia tästä kytkystä - henkilökritiikkiä se ei silti pyri olemaan.

    VastaaPoista
  28. Tuo Ruohonen-Lernerin lausunto oli kyllä ajattelematon, vaikka se faktisestikin olisikin totta. Voi olla, että se oli sarkastinen huomautus vittumaisessa tilanteessa - potkut saaneella ei kai ole helppoa.

    Vaan median kanssa ei sovi laskea leikkiä tai ironisoida, sillä media ei ymmärrä sävyjä eikä etenkään huumoria. Media luo itse haluamansa sävyn myyntiluvut mielessään.

    VastaaPoista
  29. Ruohonen-Lernerin kömmähdys osoitti, miten aloittelijoita persut vieläkin politiikassa ovat. Tottakai lausunto oli huumoria, mutta politikon pitää tietää, että sellaiseen on aina helppo iskeä. Median, mutta myös poliittisten vastustajien. Vihaisen akan maine R-Lernerillä säilyi, poliittinen taito osoittautui huonoksi ja vastustajia nauratti: Hyvä haastattelu!

    Pitkäänhän persupuolue on jo ketkutellut jakautumatta, mutta aina nämä ässämpeet sen tekevät. Sitten kun virkkuukoukkujen sijaan saavat ja uskaltavat oikeaa valtaa ottaa, rikkirepivät riidat ovat väistämättömiä. Veikkaan, että halla-aholaiset ottavat puolueen jakautumisen tai pirstaloitumisen jälkeen nimen varsinais-persulaiset tai kansallispersut. Luultavasti se on tuo kansallis- alkuinen, sehän on jo käytössä kokoomuksella ja ulkomailla mm. kansallissosialistisella työväen puolueella, eli perussaksalaisilla.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallinen sanojan tai kirjoittajan lyttäämiskeino onkin juuri tuo lausuman irrottaminen kontekstistaan. Median on näin helppo hämätä lukijoita panemalla lausuma haluamaansa viiitekehykseen. Näin saadaan muhevat lööpit ja samalla pikalukijat manipuloitua. Moni ei lue juttuja kokonaan, vaan usein vain vähän jutun alkua. Heitä viedään kuin pässiä. Erikoisesti Ilta-Sanomien taso on mielestäni romahtanut, jos sitä on ollutkaan, ja sen lööppejä lukemalla maailmasta saa jopa väärän kuvan.

      Poista
  30. Poliitikon tärkein ominaisuus on poikeuksellisen kehittynyt dramaattisuuden taju. Poliitikon kannattaa joskus jopa pillahtaa itkuun ja värvätä kaverinsa lohduttamaan kestämättömässä tilanteessa. Siitä saa sellaisen vaikutrelman, että poliitikkokin on ihminen (Usein tavataan sanan ihminen edelle merkitä sana "vain")

    Ukrainan Tymoshenko minusta vähän epäonnistui. Pelkkä pyörätuoli ja dramaattinen kansan takapuolen nuolentapuhe eivät olleet riittäviä. Kaamea, koko puheen ajan kestävä vollotus ja mustiksi lyödyt silmät olisivat saaneet kansan hänen puolelleen. Nyt jäänee sivuraiteelle, taitaa Janun seuraaja laittaa Julijan takaisin tiilenpäitä lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tymoshenko sai kyllä mielestäni raikuvat aplodit puhuessaan kansalle, että älkää luottako yhteenkään politiikkoon. Katselin jo Tymoshenkon olan taakse, että joko miliisi tulee palauttamaan naista vankilaan.

      Venäjälläkin Pussy Riotin reippaat naiset mukiloitiin katuun poliisin toimesta, ilmeisesti Sotsissa, jossa he taisivat kertoa mielipiteensä Putinista katuperformanssin keinoin. Pikaväläyksen näin uutisista.

      Poista
    2. Tymoshenkolla on ollut aikansa, ei hänkään mikään jalo ihminen ole ja ihmiset hänet jo tuntevat. Kuten ei ole lännessä marttyyristatuksen saanut venäläinen liikemiesroisto Hodorkovski.

      Minä näin filmipätkän Sotshista. Jäi Baddingin "rokki soi" esittämättä, kun antoivat vähän piiskaa pyllyille. Huomattavasti vähemmän vaarallinen narun pätkä voimankäyttövälineenä on, kuin esimerkiksi Suomen poliiin käyttämä etälamautin. Piiska sopii myös hyvin tyylilajiin, Pussy Riot on tullut tunnetuksi myös hardcore-pornoesityksestään. Ai ette ole nähneet, kun Tolokonnikova saa makiaa? Oma vikanne, en ala linkittämään.

      Poista
  31. "Pelin politiikkaa", sanoi Veikko Vennamo katkerana, pokerissa huonon käden saatuaan. Kun vahtimestarit kantoivat Veikkoa ulos eduskunnasta, saatiin siitä aihe sanontaan: "Rötösherrat kuriin!"
    "Seteliselkärankaiset" on ilmauksena ilmeisestikin myöhäisempää perua ja liittynee jotenkin perussuomalaisten tyyriiseen hallintopalatsiin.

    VastaaPoista
  32. Peliä se on Arhinmäelläkin, joka selittää nyt virkamatkalla sammumistaan pelin juhlimisella.

    Mistä lähtien sammuminen on ollut juhlimista, kysyy Iines otsa rypyssä ja nuttura kireällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän äijien pisteet Arhinmäki ainakin sai. Pöytään sammuminen on sellainen miehisyysriitti, että siitä hyvästä annan papinpojalle paljon anteeksi.

      Poista
    2. Sitä sopii kysyä, onko juhlimista, mutta eniten minua hämmästyttää, mistä ne toimittajat sen huomasivat. Rojahtiko Arhinmäki pöytään nojattuaan heidän päälleen lattialle?

      Poista
    3. Missään muualla kuin Suomessa tällaisia sammumisriittejä ei ole. Esimerkiksi Keski-Euroopassa sammuminen on idiootin merkki - samoin ryyppäämällä ryyppääminen.

      Arhinmäki oli lisäksi virkamatkalla, vaikka boikotoikin kisojen avajaisia. Jatkakoon virassaan kaikin mokomin, mutta uskottavuutta hänellä ei taida enää juurikaan olla.

      Poista
    4. Muistan kun nuorempana olin kuskina muutamalle laulajalle. Yksi heistä ei oikein tykännyt, kun sanoin, että paras keikkane, missä olen ollut. Tämä sen jälkeen, kun nauroi typerästi sitä, että sammuin juuri ennen keikkaa ja pääni nojasi pöytään joka ikisen kappaleen ajan.

      Poista
    5. Paavo "Irwin" Arhinmäki, politiikan Urho Kekkonen ja selittämisen Pekka Tiilikainen ja Anssi Kukkonen yhteensä.

      Tiilikainen selosti ikimuistoisia hiihtoja ja aina siinä välillä nosti kiikarin huul...silmilleen. Muistanemme, kuinka jossain vaiheessa vitsiksi nousi: "Missä on Arhinmäki?". Ennen kyseltiin mm. missä on Pekka Paavola, mutta yksi on ylitse muiden: "Missä on Anssi Kukkonen?"

      Kekkosesta ei kyselty mitään, se kuului siihen aikaan. Todettin vain totisina: "maatalousnäyttely on päättynyt, kantakaa Kekkonen helikopteriin!"

      Poista
    6. Onhan näitä heikossa hapessa olleita korkeitakin herroja.

      Jo yksin se, miten monta sanontaa kielessämme on humalassaololle ja viinaan liiittyville asioille, kertoo sen, että juopottelu on tämän kansan helmasynti ja lempilapsi. Meillä on aivan erityinen suhde viinaan.

      Minä olen kuitenkin puritaani siinä, miten ihmisen tulee suhtautua työhönsä. Sitä tulee kunnioittaa. Jos perustuslaissa sanotaan jotakin ministerin esiintymisestä, niin tottavie sitä noudatettakoon.

      Poista
    7. Vaikea on etsiä vastausta kysymykseen, Miksi Paavo juo?
      Nollatoleranssia en kannata, ministeri on nyt syytä ohjata päihdehoitoon.

      Kävikö tässä nyt niin, että jääkiekkoliitto on oppinut entisistä. Toimittajatkaan eivät uskalla, kun ilmainen viina ja hyvät välit Kummolaan saattavat päättyä. Yhtään kuvaa jääkiekkojoukkueen örveltämisestä ei ole näkynyt. Onneksi yksi ministeri sentään. Yksinkö juopotteli, vai oliko seuraa?

      Poista
    8. MM-kultajengi oli torilla aika sivumyötäisessä ja Nurmisen ilmaveivi on legenda jo langetessaan. Nyt sitten oli kaksi kovaa vastakkain - Paavon pää ja pöytälevy.

      Suomalaisten suhtautuminen viinanjuontiin on todellakin omalaatuista. Olisiko jossakin Irlannissa vähän vastaavaa? Somaleilla on khat - siksihän ne aina ovat niin iloisia.

      Poista
  33. Nollatoleranssia ja ilon kieltämistä ei vissiin tässä vaaditakaan, vaan asiallisesti hoidettua juhlintaa virkamatkalla ministeriltä, joka itse puhuu norjalaishiihtäjien "lääkityksestä" ja ristiriitaisesti boikotoi kisoja mutta tulee niihin sitten kuitenkin sammumaan. Tämä kuvio tässä nähdäkseni on.

    Iloinen juhlintahan on kivaa, ja Selänne lie kiekkoväelle suuri sankari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Arhinmäkihän ei ole ollut vapaa moralisoinnin synnistä. Katsotaan millaisen sopan media tästä vielä kiehauttaa vai pääseekö Paavo pälkähästä, koska on median kanssa samalla puolella katsannoissaan.

      Poista
    2. Pääsköön Paavo anteeksipyynnöllä - sen verran nöyrtymistä kansan edessä tarvitaan. Ja anteeksi hän onkin jo pyytänyt ilmeisesti pääministerin käskystä.

      Poista
    3. Ei kansan, vaan median edessä.

      Poista
    4. Ei kun harkitsin tarkkaan tuon kansan, koska kansa on suuttunut. Vilkaise huviksesi lehtien keskusteluja, jossa nimenomaan tavallinen kansa roimii Arhinmäkeä.

      Ihan kaikki ei ole median vika. Me nyt satumme elämään aikaa, jossa tiedonvälitys on nopeaa ja sensuuritonta.

      Poista
    5. Nopeaa kylläkin, mutta itsesensuuri on paremmissa voimissa kuin koskaan.

      Poista
  34. Katselitteko eilen Rajan tv-versiota, osaa yksi? Kirjanahan se oli Einesbaarin listalla, itse taisin alustaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä katselimme ja muistelimme Einesbaarin kirjoitustasi ja romaaniakin. En ole nyt tarkistanut, mutta muistaakseni siellä moitin naistenlehtimäistä otetta. Siis minä koin kirjan aika pinnallisena ihmissuhdetarinana, vaikka Pulkkinen veti siihen taustalle kreikkalaista tarustoakin ja äidinkielen ja kirjallisuuden kautta (!) sivistyneitä ja kultturelleja persoonia hahmoiksi.

      Tässä televisiosovituksessa pinnalle nousi itseään viiltelevän ja kuolemalla leikkivän kovin vakavan Marin osuus. En muista sen hypänneen kirjasta samalla tavoin. Nyt Mari on ainakin minulle keskiössä, ja odotan kiinnostuneesti, miten rooli syvenee. Siis syveneekö eri tavalla kuin koin kirjan. Ja tuleeko Julianista hyväksikäyttäjä vai mikä. Hänhän kutsui pokkana nuoren oppilaansa kahville ja houkutteli kyytiinsä. (Ei suomalainen opettaja tee näin näinä päivinä.)

      Poista
  35. Rakkaat Siskot ja Veljet, ilossa ja surussa, humussa ja sumussa... kävin äsken lääkärissä. Lääkäri oli nuori, hyvä että täyttänyt 25 -v., hän tutki minusta otettuja labratuloksia. Ja sanoi, että "miten nämä voivat olla näin hyviä? onkohan tässä tapahtunut jokin virhe?" (Esim. kolesterolini oli 2,6.) Lievitin hänen epävarmuuttaan sillä että sanoin että "on ne aiemminkin olleet kummallisen hyviä". Mutta hän vain valitteli sitä että "nämä on parempia kuin minun vaikka olen maaottelutason urheilija"... En kysynyt missä lajissa, en pidä muusta urheilusta kuin shakista ja f-1 ajoista. Mutta sympaattinen lekuri hän oli, siksi, kun koko ajan kuunteli mitä sanottavaa minulla on. (Minulla on toisenlaisiakin kokemuksia, erittäin toisenlaisia... niin kuin varmaan monella muullakin.)

    Ps. Alkoholi on "viisasten juomaa". Tarkoitan, että heille se sopii. Itse tosin en koskaan ole tavannut niin viisasta ihmistä jolle se sopisi kun sitä juo tarpeeksi paljon. (Itsekin, mitä nöyrimmäinen Palvelijanne, luen itseni tähän ei-sopivaan jengiin kuuluvaksi.) Oh, hoijaa! - Arvo Salo sanoi aikoinaan että " tunnen vain kaksi kirjailijaa joita koskaan en ole nähnyt humalassa. toinen on antti hyry, toinen pentti saarikoski. ensimmäinen siksi kun se ei juo koskaan, toinen siksi kun se juo aina". - En osaa sanoa kun en ole A. Hyryä tavannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistiini ryöpsähti eräs vanha vitsi, joka meni jotenkin näin:

      Aviopari oli ollut 35 vuotta naimisissa ja sitten vaimo otti eron, syynä miehen 35 vuotta kestänyt jatkuva juopettelu. Kun joku ihmetteli, että jos se oli noin jatkuvaa, niin mikset ottanut eroa jo paljon aiemmin, vuosikymmeniä sitten? Siksi, selitti vaimoparka, että huomasin asian vasta silloin, kun se tuli kerran selvänä kotiin.

      Poista
    2. Olipas hauska kuulla, Mikis, että fyysiset arvosi olivat kerrassaan hyvät. Varsinkin kolesterolisi on huippuluokkaa. Tiedän sen, kun minunkin kolesterolini on aina ollut hyvä, vaikkei se ehkä ihan 2,6 ollutkaan. En juurikaan popsi punaista lihaa, enkä kovia rasvoja, ja syön paljon hedelmiä.

      Sinä olet kuin se entinen mies, joka on ikänsä tupakoinut ja jonka keuhkot ovat paremmassa kunnossa kuin nuoren nörtin. Vaikka mistä minä tiedän, millainen urheilija sinä vapaa-ajallasi olet. Kasvissyöjä ainakin olet, tai sinnepäin, kun salaatti maistuu, kuten olet kertonut. Jotenkin olen ollut lukevinani, että urheilet itsesi mieluusi lähikapakkiin. Näin ainakin kirjoitat.

      Luulen, että avainsana on ihmisen hengen tila. Se on sinulla varmaan tasapainossa olemisen kanssa, et kurkoita kuuta etkä matele maassa.

      Poista
    3. Suomen jääkiekkojoukkueen varmistettua sen toisen maailmanmestaruutensa, minä näin yhden arvioini mukaan alle viisitoistavuotiaan tytön. Sekavassa jälkikännin tilassa sopersi yrjöt rinnuksillaan itkun ja naurun sekaista jokellusta: "Tään on mun elämän paras päivä, tää on mun elämän paras päivä..." - Ajattelin itsekseni, että ehkä sinulle niitä hyviäkin vielä tulee.

      Arhinmäki veti ilman muuta haulit himaan ja pisteet plakkariin. Nyt hänet tunnistavat omakseen sekä kulttuurin että urheilun ammattilaiset ja vakavat harrastajat. Molemmat tietysti vähän naureskellen ilkkuvat, että todelliseksi kulttuuripersoonaksi tai urheilumieheksi tarvitaan vielä kosolti harjoittelua.

      Kun yhdistämme kulttuurin ja urheilun, saamme Tapio Rautavaaran. Oli enää yksi nuoli jäljellä, hänellä oli mahdollisuus varmistaa joukkuemaailmanmestaruus jousiammunnassa. Liisa ojensi pullon, kunnon kulaus ja hermot olivat epävarmmuden jälkeen jälleen terästä. Nuoli varmisti mestaruuden.

      Viina mielet virvoittaa, viina kielet kirvoittaa.





      Poista
    4. Viinalla on elähdyttävä vaikutus, sillä käytetäänhän sitä "lääkkeeksikin". Jokuset lääkärithän kirjoittavat jopa hevosille ja koirille pirtureseptejä.

      Vaan se kohtuus siinä on a ja o. Virkatehtävissä olevan passaa kostuttaa huulensa vaahtoon, mutta ei siemaista nektaria loppuun. Niin se vain on, siitä ei ole kahta sanaa. Kotona voi sitten vetää lärvit, jos haluaa.

      Poista
    5. Etpä ymmärrä, oi Iinukainen, härmän äijien käytöskoodia. Jos lätkämiesten jengissä kostuttaa huulensa vaahtoon, sitä pidetään lähinnä neitikiekkoilijan kaapista ulostulona. Ryyppy on otettava kun tarjotaan ja pohjanmaan kautta.

      Oopperapiireissä on sitten eri meininki.

      Poista
    6. Tapsa, eihän Arhinmäki astu jalallaan oopperaan tai Musiikkitaloon, jossa esiintyy joku muu kuin Notkeat Rotat tai Paleface. Arhis ei ollut äijänä edustustehtävissään, vaan urheiluministerinä. Ei ole kahta sanaa siitä, voiko urheiluministeri ryypätä itseltään jalat alta työtehtävissä ollessaan.

      Tulee mieleen oma rehtorini, joka oksensi nautitut annit bussin lattialle paluumatkalla Ikaalisten kylpylästä, jossa oli opettajien virkistys- ja koulutuspäivä. Muistin jatkossa aina tämän, kun istuin häntä vastapäätä kehityskeskustelussa.

      Poista
  36. Hei, ystävät,

    Iines, kurjaa jos ja kun sinua taas niivitetään. En ehdi nyt lukea vanhoja juttuja - mun muutto venyy ja paukkuu,,,

    Poliitikot elää tahoillaan, en ole ehtinyt lukea muuta kuin lööpit, ja niiden kautta kai tulee valituksi. Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta.

    Blogeista en ymmärrä senkään vertaa - mutta väärinhän se on jos joku tuo omat mielipiteensä toisen nimissä framille! Siis siten että kopsaa tarinoita; samaa mieltähän tässä voidaan olla.

    Tietsikan piti alkaa toimia normaalisti ensi viikolla, nyt se kuulemma lykkääntyy.

    Kattellaan, voimia Iinekselle, ja pahoittelen että itsekin olin taannoin rimpula!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, siis ei minua ole "niivitetty", en ainakaan ole huomannut. Muuan anonyymi tuolla kertoi stalkkeristaan, ja taisin lohdutella häntä.

      Voimia sinulle muuttotouhuihin, muuttaminen on stressaavaa!

      Poista
    2. Hei Iines, asetin taas sanani väärin.

      Niivitys tarkoittaa sitä että varastetaan tarina ja juttu, tässä tapauksessa. - Uhri et tietty mitenkään ole!

      Mutta joo, minä olen kykeneväinen ihastumaan ja "rakastumaan" kirjeitse. Esileikkiä narsisti-eksän kanssa kesti parisen vuotta.

      Oikein mukavan ja ihanan nuorukaisen kanssa reilun vuoden. - Ei nettiseksiä,kummankaan kanssa (en ees tiedä miten?) vaan flirttiä.

      Jälkimmäistä neuvoin tarttumaan siihen Ensirakkauteen - no oli se kamalaa, mulle, mutta ihan oikein! Olin vanhempi, ja olihan se lääpällään - mutta parempi selvittää asiat heti.

      Nyt hänellä on vaimo ja kaksi naperoa - pari vuotta sitten julkisesti tekstailtiin; minä en kirjoittaisi mitään sopimatonta, mutta hänkin haluaa etäisyyttä, oli luvannut vaimolleen. - Ja hyvä niin: ei me mitään kavereita voitais olla.

      Valehtelisin jos sanoisin etten kaipaa häntä!

      Eikä kumpikaan meistä halua enää pitää yhteyttä; se olisi kepsua nykyisten puolisoitten kantilta.

      Mutta joo, netissä voi vähintään ihastua! Jopa rakastua.

      Ja se voi mennä pieleen. Joko niin että toinen on narrannut, tai sitten vanhanaikaisesti niin, että hän valitsee toisen. Tai muuten vaan.

      Minun tapauksessani: hän valitsi toisen. - Ollaanko muuten puhuttu siitä, mitä nämä netti-ihastumiset ovat?

      Ne esitetään säälittävinä - minä olen eri mieltä. Minusta pitkä kirjeenvaihto on hyvä homma, ulkonäkö toissijaista.

      Eikä me edes haettu seuraa, tavattiin leffapalstalla.- siitä seurasi hyvä ystävyys, ihastuminen - ja lopulta mies nai lukiorakkaansa, ja kiitti minua siitä.

      Kun kuulemma opetin häntä kuuntelemaan naista,puhuin seksistä avoimesti, ja kehotin hakemaan syvyyttä ja aitoutta siinä suhteessa..

      - Hei haloo, niin se sanoi, enkä minä semmoista tarkoittanut, päinvastoin! Olin tosi lääpälläni, enkä nyt ainakaan ollut työntämässä häntä toisen syliin!

      Luulin että oisin se oikea! :) - No juu en ollut.

      Ja uskokaa tai ette, toivon heille parasta kaikkea! Oisin toivonut miehen itselleni - mutta eniten toivoin hänen onneaan, eli kannustin nuorukaista tekemään sitä mikä oikealta tuntuu.

      On siis tosi kurjaa että piti luopua myös kaveruudesta - me juotiin joka aamu kaffetta yhdessä, viis aikaerosta! Ja lähetettiin inside-vitsi-kuvia puolin ja toisin.Tosin John lähetti Amerikasta aamuisin, minä sitten iltapäivällä.

      Mutta tuommoista peliä ei voi pitää sitoutuneen ihmisen kanssa. - En varmaan osaa selvästi selittää, mutta oltiin vaan liian läheisiä. Selvitin kihlausta ennen hänen tyttöystäväongelmansa, puhumattakaan filmipalstan kaikista naisongelmista. Hoidin hänet takaisin yhteen sen oikean kanssa, jos saan vähän liioitella.

      Olin kuulemma ainoa täyspäinen nainen hänen elämässään. Tarkoittaa vastuuta. Kun hän vertasi minua Virginia Madseniin "Sidewaysissa", ja kun olin nähnyt leffan: ei ollut viettelyn paikka. - Me puhuttiin paljon leffoista, ja ne ovat edelleen tärkeitä.Molemmille

      Eli juu, tajuan, miten lukiessa ja kirjoittaessa rakastuu! Näköjään myös netissä.

      Olin rakastanut, kaksi vuotta, ja paljon rakastan vieläkin, mutta eri tavalla nyt. :)

      Natihaleja kaikille!

      Poista
    3. Netitse voi hyvinkin ihastua ja jopa rakastua. Uskon että tämä on jopa lajityypillinen piirre kaikille ihmisille.

      Se vaan sitten, että kaikilla ei ole halua eikä kykyä sisäistää asioita tunnetasolle vain sanojen voimalla. He ovat arkipäivän realisteja, jotka eivät muutenkaan haltioidu, lumoudu eivätkä lankea minkäänlaiseen loveen.

      Niin tai näin, netissä ei ole sen enempää huijareita ja pettäjiä kuin reaalielämässä.

      Poista
  37. Suomen jääminen pois loppuottelusta oli erittäin raskas takaisku Helsingin ja koko Suomen ravintoloiden pitäjille. Menetetyt myynnit ovat valtavia. Teemu ja maajoukkue pelastivat alkoholismista sen mitä pelastettavissa oli, voittamalla hienolla tavalla pronssia! Hyvä Suamiiiii! Kippis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seurasin ekaa kertaa jääkiekkoa, ikinä, ihan siskon takia (että voidaan tekstailla),

      Mikä on maski?

      Poista
    2. Plus että voidaanko äänestää kuka on söpöin leijona?

      Poista
    3. No juu kun ei ole naamain! Se liittyy MaalinTekemiseen! - Keskity, Riku!

      Enkä ees tiedä onko se hyvä vai paha?!

      Poista
    4. Minä äänestän Elsaa, vapaana syntynyttä. Söpöyden lisäksi osasi ahmia valtavat määrät lämmintuore lihaa.

      Poista
    5. Kyseisessä merkitysyhteydessä paras määrittely saattaisi olla naamainhäivytys, eli silmiinkatsomisen ehkäisin.

      Poista
    6. Loistava veto, Riku! :) Roger and out!

      Poista
    7. Riku pelleilee, sillä en voi uskoa, ettei hän oikeasti tiedä mikä on "maski"!? (Tai sitten "Riku" todella onkin oikeasti "Ritu"...?)

      Minäpä selitän sen vakavamielisesti eli oikein: maski tarkoittaa sitä, että pelaaja menee vastustajan maalivahdin eteen niin, ettei tämä näe kiekkoa, jolloin se voi lipsaa maaliin helpostikin, kuten peleissä näimmekin.

      Poista
    8. Mutta eikös tuo ole maskaamista?

      Poista
    9. Nyt ollaan ytimessä: maskaamalla tehdään maski.

      Tosin maski on uusiotermi, ei sellaisista ennen puhuttu. Varmaan lainattu Kanadan kielestä.

      Poista
  38. Minäkään en tapaa juuri linkitellä, mutta olkoon nyt tämän kerran menneeksi. Renki, juoksupoika, irtolainen, vanki, siinäpä oiva tausta ooppeeralaulajuuden elitismiin. Usko Viitanen laulaa hienosti.

    Myönnän olevan aika vanharahvaanomaista Merikantoa laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli upeaa kuunneltavaa.

      Linkittele pois vaan! :)

      Poista
  39. Kävin äsken kävelemässä (= jalkani veivät minut kapakkaan; no voihan piru). En juonut paljoa, en tiedä miksi en, raha-autommaattiyhdistykselle hävisin 111;- euroa. Kävelin toista tietä takaisin kotiini. Nyt olen tässä - äsken riisuin paidan pois päältäni kun olin niin kuuma - ja ihmettelen, mitä minä tässä teen? No, näpyttelen tätä Levnovoa... aika kummllista? Mitään en ajattele, kun olen sillä päällä, että nyt en mitään ajattele. (Pistää silmänsä kiinni ja alkaa uneksimaan. Uneksii kerrossänkyhetekoista. Jotka leijuvat taivaalla kuin poutapilvet. Ja ite makaa siällä alakerroksessa ja kattelee maata. Jossa koinruohot ja avaamattomat kaljatölkit kurkottavat käsiään ylöspäin ja huutavat "älä mene mikis kauemmaksi, et menisi!")

    Plop, sitä joskus aina herää. (Joskus ihan turhaan.)

    VastaaPoista
  40. Ei kun nyt minä muistan... (muuttuu äkkiä hyvin vakavaksi) koska kerroin tästä tänään eräälle ihmiselle. (ja mua alko itkettää, koska muistin... kaiken)

    Kävin varjoainekuvauksessa. (Sitä ennen, samana päivänä, kävin parturissa ja leikkasin tukkani lyhyeksi. Koska se oli samperin pitkä.) Varjoainekuvauksessa - joka ei ole mikään miellyttävä kokemus an sich koska siinä joudutaan avamaan ihmisen valtimo), tämä lekuri, joka minulle sen teki, oli hirvittävän vihainen siitä kun hän oli saanut hirmuisen isot veromätkyt. Just siis sinä päivänä. Koko ajan hän pauhasi sitä minulle - joka makasin siinä petillä pötkölläni kuin verta luovuttava lahna. Hän työnsi väriainetta verisuoniini, pauhasi veroista, ja äkkiä... "no voi hyvänen aika", hän sanoi, ja sanoi että "katso itse"... Nostin päätäni ja katsoin monitoria: siellä mun sydämeni pomppi mustavalkoisena. En ole lääkäri (veljeni oli) enkä ymmärtänyt mikä tuossa suorassa tv-lähhetyksessä niin kamalaa oli... "Minä en ainakaan näitä ala pallolaajentamaan, se on mahdotonta". (Sydämeni suonet olivat, kuulema, niin tukossa että ne suihkusivat verta kuin suihkukaivot. Sinne sun tänne.) Minut raijattiin (= vietiin) välittömästi sairaalasänkyyn. (No, onneksi olin aamulla käynyt parturissa. Että mulla oli siisti tukka.) Se verovalittaja lääkärikin tuli mua kattoo ja sanoi "toivottavasti et kauheesti pelästyny. mutta sulle on tilattu huomiseksi ohitusleikkaus. kuopioon." Sanoin, että vai niin. (Koska en tiennyt mitä muuta mun siihen olisi pitänyt sanoa?) Onneksi mut oli majoitettu yksin omaan huoneeseen, rupesin lukee siellä olevia lehtiä, aikani kuluksi. Vittu, ne kaikki käsitteleviät sydäntä... äh, no luin niitä sitten. Opin asioita. Ja myöhemmin sinne tuli sairaanhoita joka antoi minulle unipillerin; hän oli sitä mieltä että muuten saa unta. Itse en ollut mitään mieltä, mutta nappasin sen pillerini poskeen. Ja rupesin nukkumaan. - Ps. Kyllä mää yöllä heräsin siihen kun joku, siis sairaanhoitajatar, aukas huoneen oven ja hiipi mun sängyn luo. Se kumartu kuuntelee hengitänkö mää - totta kai - ja koskettikin mua, sillain kevyesti. Mä yritin koko ajan vaan olla nukkuvani että sen ei tarttis olla musta huolestunut. Sit se hiipikin - ettei herättäis mua? - pois siitä huoneeesta. Ajattelin, että hoh hoijaa.

    Mutta pahin, mitä myöhemmin tapahtui, oli kyllä niin pahaa... että jos sen olisi etukäteen tiennyt, ei ehkä olisi suostunut koko operaatioon...? (en tiedä haluatteko tietää mistä on kyse?)

    VastaaPoista
  41. Ette välttämättä, ei sev väliä. Minut vietiin heti aamulla Kuopioon ambulanssilla. (Mä olisin halunnut kattella ikkunasta ulos, tai ajaa sitä ambulanssia. Mutta ei ne antaneet. Mun piti makaa vaan pötkölläni. No, aikani kuluksi juttelin niitten kanssa; voi hyvänen aika kun niillä huonot palkat!) Kuopion sairaalassa multa leikattiin karvoja pois, mahasta nivuksista ja jaloista. Mikäs siinä, ajattelin, olihan mulla siisti tukkakin. Eestiläisittäin suomea murtava lääkäri tuli juttelee mun kanssa, sanoi että hän leikkaa minut, 2% kuulema on kuolinprosentti, mutta "se ei koske sinua. sina olet niin terve ja nuori". Minä sanoin "asi on selgi". Hän hymyili. - Vähän myöhemmin siihen tuli tämä anestesialääkäri, hän oli ruotsalainen (ja kamalan juopon näköinen). Käteltiin, ja hänkin sanoi "ei mitaan hataa, ma nukutan sut". Ja sit mun piti allekirjoittaa sellainen lappu jossa lupasin allekirjoituksellani olla syyttämättä ketään (= sairaalaa) jos kaikki ei mene niin, kuin pitäisi mennä. Ajattelin ensin että en minä mitään allekirjoita, periaatteesta, mutta kun ne sano että ei ne sit leikkaa mua, niin ajattelin että 'ai jaa'. (Ei mulle tullu mieleenkään että ne mut tahallaan tappais.) Leikkaus menikin niin että en muista siitä näin jälkeenpäin mitään; oon lukenut raportteja että "sydän pakastuu hyvin"... ts., ne rälläkällä avas mun rintakehän, otti sieltä mun sydämen esiin, pakasti sen, neulo siihen suonia (jotka ne oli nyppäissyt mun vasemmasta kädestä ja vasemmasta jalasta, valtimoita) ja ymppäsi ne mun sydämeeni. Ja jonkun suonen, joka oli mun sydämessä, ne käänsi virtaamaan toisin päin. En käsitä? Ja sitten ne, mun tietämättä, sulattivat mun sydämeni (kuin kohmeisen leivän mikrossa), panivat sen takaisin mun rintakehääni... ohoh, vaan... ja neuloivat mun rintakehäni kiinni.

    Tästä kaikesta minä en tietenkään tiennyt mitään.

    (Ennen leikkausta mulle oli sanottu että leikkauksen jälkeen sinulla on hirvittävä jano. Mutta se on psyykkistä. Itse asiassa tällaisen leikkauksen jälkeen ei saa nauttia nestettä.)

    Nyt tulee se, minkä takia en toista kertaa ko. operaatioon halua.. joka, no ... Kun tulin tajuihini, olin jossain mustan kaivon pohjalla, hirvittävän syvällä. Ja mulla olin niin kamala jano että se repi mua, kuin lihaksia olisi revitty minusta irti, se oli aivan kamalaa. Eikä mitään nähnyt, vaikka yritti nähdä; se oli ihan kamala tunne. Mustaa, kaikki oli mustaa. Muistan ensimmäisen äänen mikä minusta lähti, se oli "vettä"... Sitten joku, ei nähnyt mutta tunsi, työnsi pipetin mun suuhun ja sain PISARALLISEN vettä... voi että maistui hyvälle. mutta... ihan sen jälkeen välittömästi uppos taas sinne syvään syvään kaivoon...

    Vittu, mä oon sen kerran kokenut, en halua sitä toista kertaa kokea.

    VastaaPoista
  42. Mä olen tavallaan (uudelleen)kokenut sekä kuoleman että syntymisen.

    Minusta syntyminen on paljon kamalampi prosessi.

    VastaaPoista
  43. Mikis, pupuliini, et ole kuollut. Vaikka miten lähellä - et silti. Minäkin melkein kuolin murkkuna, ja lähinnä huomasin sen, että kroppa haluaa pitää meidät hengissä.

    Siihen loppuivat kaikki murrosikäiset mahdolliset viiltelyt (no juu kyllä ei, en ole viillellyt) sun muut ideat, kun en saanut sairauden takia hengitettyä. Tajusin että kroppa haluaa elää.

    Jos on käynyt lähellä kuolemaa - angstit unohtuu ja elämä voittaa.

    Siltä ainakin tukehtuminen tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. En tarkoittanut lisätä niiden tuskaa joiden läheiset ovat itse päättäneet elämänsä.

      Meidän perhe on varmaan tosi outo; alle murkkuna isosisko neuvoi tavan leikata valtimot. Olin 11 v. - Toisaalta hänen paras ystävävänsä oli hypännyt Postitalon katolta, ja jäänyt henkiin. Pahasti vammautuneena, eikä muuten yrittänyt uudestaan.

      Ja kylläpä olen morbidi ja synkkä. Taisin vain nuorella iällä oppia että pois pääsee. Jos haluaa. Ja että kannattaa pysytellä kuvioissa, jos vain voi,

      Hyvän ystäväni vaimo hirttäytyi, kun ei löytänyt muuta tietä. Ja siskon mies hukuttautui, kun parantumaton vaikea aivokasvain oli löydetty.

      Näitä läheisiä meillä on melkein kaikilla, ja lopetan tähän.

      Puhutaanko vielä kuolemasta?

      Poista
  44. Ei puhuta kuolemasta, Char rakas. (Annetaan se olla ihmisten omana asiana. Edes se.) Puhutaan elämästä. Minusta on kiva katella luontoa. Joka kevät tapahtuu uudestaan samanlaisia asioita kuin esimerkiksi 1845. Luonto ei ikinä opi mitään! (Eikä linnut! Jotka vaan lentelee edes takaisin. Ja katselevat pienillä linnunsilmillään ihmisiä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontoa on kiva katsoa. Joka päivä odotan, milloin telkät tulevat joelle. Ne ovat ensimmäisiä. Fasaanit ovat alkaneet jo juoksennella hermostuneesti. Terttuseljassa on hirmuiset silmut ja sentti pulleaa vihreää eräin paikoin. Seuraavilla auringoilla tulevat leskenlehdet ja ensi kärpäset!

      Poista
  45. Piti googlata tuo Rikun vihje.
    The pregnant Nadya Tolokonnikova in orgy.
    Orgiathan ne. Tylsää touhua.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis minäkin googlasin. Olipas pitkävetinen sessio. Ihmiset olivat rumia ja ilmeettömiä, väsähtäneitä ja kuin kyllästyneitä harjoittamaansa suorittamiseen. Huono esitys, antaisin hylätyn. Koirien nainnissakin on enemmän puhkua.

      Minusta Pussy Riot on typerä akkalauma. Osaavatkohan naiset edes puhua?

      Poista
    2. Teknisesti aika komea suoritus. Nopeasti hiippaavat sisään museoon, ottavat vaatteet pois ja suorittavat aidon asian, ei mitään Playboymaista tekokiemurtelua. Jäisi monelta tekemätätä, kun on pelko persiissä, että kohta joku tulee ja antaa kumipamppua.

      Poista
    3. Tätä ei voi kiistää, ja itsekin ihmettelin, mihin ihminen oikein paineenkin alla kykenee. Vaan enpä tiedä, oliko tuokaan touhu aitoa. Jos elämä parien kesken on tuommoista kymmenen - kahdenkymmenen vuoden jälkeen liiton solmimisesta, niin enpä kadehdi noita jyystäjiä.

      Poista
    4. Paneminen on aina vähän tylsää puuhaa, jyystämistä. Mielummin sitä sinäkin aikana lukisi lehtiä, vaikka Iltasanomaa. Paitsi ihan lopussa, sittenhän... no, joo. (Täytyy tarkistaa, että onko kaikki varpaankynnet vielä jäljellä.)

      Poista
  46. Se kaikki, mitä nyt tapahtuu Euroopan Ukrainassa, tapahtuu myös meissä, meidän sydämissämme. Ihminen on... kerttakäyttöesine, kuten käsigranaatti.

    http://www.youtube.com/watch?v=W4exOWRxyPc

    VastaaPoista
  47. Pupu-pupujussin poikaset nukkuvat kuin liidut penaalissa. Erivärisinä kuin pensselit. Kunnes tulee aurinko joka kutittelee niiden varpaita ja sanoo "no, no poikaset, herätkääpäs tähän aamun!". Kukko, joka katselee heitä omalta orreltaan (väsyneenä kanojen paneskeluun) sanoo kans että "quiqirqii"... koska se on espanjalainen kukko. (Ei italialainen.) (Tai kangasalainen.) (Puhumattakaan että olisi Utsjoelta kotoisin.) Minä, joka olen aika väsynyt, katselen ihmisiä jotka ovat vielä väsyneempiä, jotka katselevat herra pormestarin tyttöjä. (Jotka ovat, täytyy myöntää, yhtä seksikkään näköisiä kuin haalareihin pukeutuneet holliantilaiset luistelijatteret. Jotka muuten - sivunmennen sanoen - kiitävät hirvittävää vauhtia pitkin jääkenttiä.) Mutta tytöt, jotka katsovat kuuta, ovat jotka katsovat kuuta.
    Huye luna, luna, luna,
    que ya siento sus caballos.
    Níno, déjame, no pises
    mi blancor almidonado

    Jos osaisin runoilla, runoilisin. Syntymäpäivinä runoilisin että "et sinä ihminen niin yksin ole kuin luulet" (oletpas), ystävänpäivänä runoilisin "ystäväni, sinua en unohda koskaan" (koska en muista kuka olet). Muuten runoilisin "oi, kevät olet kivaa aikaa" (vitut olet) ja jouluna "Oi Joulu, kiva kun taas tulit (Vitut oli kivaa kun menit). Nimipäiväsankareilla - se täytyy myöntää - en osaa kovin kivoja onnittelurunoja väsätä (koska mua vituttaa suunnattomasti kaikki ihmiset jotka viettää nimipäiviään). Samoin lasten onnittelujen suhteen (koska... sensuroitu/sensuroitu... ), no, joo.

    Daugavapils on muuten erittäin mielenkiintoinen kaupunki. Toivottavasti Teillä ei ole asiaa sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on muistaakseni ennenkin puhuttu, mutta puhutaan uudelleen: Daugava on Väinäjoki ja Daugavapils on Väinänlinna.

      Myös nämä suomalaisnimet ovat hyvin vanhoja, todennäköisesti liiviläisten antamia - ollaanhan tässä keskellä muinaista Liivinmaata.

      Tätä arvelua tukee mm. se, että Väinäjoen varrelta löytyy sellainenkin kaupunki, jonka nimi jopa latviaksi on Ikskile - siis Ykskylä (viroksi Üksküla, saksaksi Uexküll), entinen Liivinmaan pääkaupunki. (Kai näitä on ihan tutkittukin.)

      (Viimeinen liiviläinen taisi muuten kuolla joku vuosi sitten. Asui Suomessa.)

      Poista
    2. Unohdin, että mitä "arvelua tukee" - no, tätä: ei ole lainkaan epähistoriallista arvella, että nämä liiviläisten antamat nimet ovat näiden alueiden alkuperäisnimiä.

      Poista
  48. Tiedän Tapsa että et ole ikinä äänestänyt Perussuomalaisia. Olet salaa kihloissa erään somalinaisen kanssa ja sinulla noin 14 tai 26 (riippuu eri lähteistä) lastenlasta. Sitä paitsi Kolehmainen on piilostalinisti, ei hän sitä edes peittele; aina hän katsoo noitten agiproppien laulavien tyttölasten suita sillä silmällä että... Riku sitä paitsi on piintynyt kepulainen; aina öisin - kun hän luulee että kukaan ei näe (mutta jumala ja minä me näemme) hän starttaa (liiterin nurkkaan piilotetun) Zetorinsa, pistää Hankkijan lippalakin päähänsä ja lähtee ajelee R:mäelle. (Yö katsoo häntä vastaan, yö.) Iines taas iltaöisin nostaa kissan pois sylistään (eli toisen kissamaukan päältä), ja heittää kutimensa (plus puoliksi kudotun kaulahuivin) rivitalohuoneistonsa nurkkaa ja puuskahtaa: "nyt tämä saa riittää! kertakaikkiaan." (Taustalta tulee paljon erilaisia enkelinaisia joilla on valtava pehmytraakapaperirulla, josta he repivät erilaisia ja -kokoisia suikaleita. "Älä itke, Iines!".

    Ps. Tapsa, jos mennään tarpeeksi kauas historiaan, ei mitään Väinäjokea ole ikinä ollut. On ollut vain joki, Loimijokea leveämp, joka siinä kiemurtelee. Riigaan. (Joka oli aikanaan Ruotsin suurin kaupunki. - Kerran muuten Ruotsin kolmanneksi suurin kaupunki oli Åbo.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yrittänyt kiistellä, vaan vain sanoa, että Väinäjoki on eri tavalla nimetty suomeksi kuin vaikkapa Lontoo - tai vaikkapa meille niin tuttu Tukholma!

      Nyt ihan ällistynkin, että miksi Tukholmalla ei ole suomeksi omaa nimeä, on vain tämä surkea mukaelma? Onhan meillä kuitenkin siihen kaupunkiin vuosisataiset suhteet.

      No, joka tapauksessa Väinäjokea kutsuttiin (myös) Väinäjoeksi jo silloin, kun Stockholmia vasta perustettiin ja Helsingforsin tienoilla oli korkeintaan Tölö-kylä.

      Poista
  49. Mää muuten hirveesti - sillä lailla mä olen emotiaalinen ihminen - rakastan kun iines puhuu Turusta, opiskelustaan siellä... Turku oli mulle aina joku Salattu, Ihana, Salaperäinen, Toivorikas kaupunki. (Tampere lähinnä ällötti, mutta sinne sitten minä - sttuman sanelemana juttuna - myöhemmin jouduin. Piru vie. Siällä oli sinisiä trollikoita jotka iski kipinää kun kurvas Hatanpään valtatiellä. Sitä mää kattelin.)

    Turku, Turku on minulle. niin lähellä (89 kilometriä Vorssasta), niin kaukana (89 kilometriä Vorssasta). Voi, kuinka monta kertaa liftasin sen matkan! (kun ei sitä jaksanut kävellä). Sitten menin Tukholmaan (toistasataa meripenikulmaa Turusta). - Olin yksin, kamalan yksin ja nuori, mutta tyytyväinen elämääni.

    VastaaPoista
  50. Tavallaan en ikinä ole ihmetellyt elämääni, olen antanut sen tulla ja mennä. Kun juuri ja juuri 17 -v. vanhana nukuin Seinen siltojen alla, Pariisissa, niin ajattelin että "tässä sitä ny nukutaan Seinen siltojen alla, Pariisissa". Katselin kun beatnikit pulahtelivat uimaan, kuuntelin kun beatnikit soittelivat kitaraa; itse olin olin hirveen ujoa ja itsekseni. - Senpä takia sitten liftasinkin hyvin nopeasti takaisin Suomeen. (Ja seksuaalisen ahdistelun - olin hyvin nätinnäköinen nuuorukainen - jouduin vasta lähellä Lyypekkiä (tai oikeastaan kyllä Belgiassakin, mutta en edes ymmärtänyt sitä silloin) No, Lüneburgin nummilla täytin sen toiveen mitä mersukuski minulta toivoi, ei minulle siitä mitään traumaa jäänyt. Enempi huvitti.

    Elämä on, että harkisisimme... ei 17 -v. ihminen mitään harkitse. Hänestä on käsittämättömän kivaa olla vaan olemassa. (Tämän sain tutaa Etelä-Amerikassa, siellä oli heikäläisille huorille ikään kuin Ikooni; he lauloivat minulle

    http://www.youtube.com/watch?v=ifobQSP-b7E&feature=kp

    tai muuten vaan vetivät minut kuivaksi. Joka silloin (ja miksei nykyisinkin) sopi minulle. - Miksei olisi sopinut?

    (Aloin päntätä päähäni espanjaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huorat siellä Brasiliassa (eikä Argentiinassakaan) osanneet lausua 'Mikko' nimeä. Sen takia sitten muutinkin nimeni 'Micheliksi'. - Ps. Mutta kyllä muuten yritin opettaa heitä. (Koska olen kansakoulunopettajan poika.) Puhuin Skandinaviasta ja Finlandiasta. Mutta niitä vaan kikatutti. Ja joku oli aina hipelöimässä mun sepalustani, "mio skandinav, mio finland". - Keskustele siinä sitten kirjallisuudesta! et taatusti keskustele! (tai jos, niin oot imnpotentti. - muistaakseni itse en ollut. tai ainakin ne vei multa mun poikuuteni.)

      michel... no, joo. Ps. Mun toinen nimi heille oli "blanco americano". Sitäkin yritin korjata, turhaan.

      Poista
  51. Reaalitodellisuudessa, jossa minulla on jonkin verran ystäviä, niin kun minä rupeen puhuu tällaisia 1/2humalaisia juttuja, niin aina joku keskeyttää minut... jos on ärsyyntynellä päällä, että "mikko, lopetappas tuo pölinäs", tai jos ei ole, niin se keskeyttää minut sanomalla "Anttilan tavaratalossa muuten myydään hyvin edullisia pöytälamppuja"... tms. Jatka siinä sitten filosofisia jaarituksiasi (et varmaan jatka)!

    Pyyhkii vasemmalla (raihnaisemmalla) käden kämmenellään kyyneleen... joka meinaa juuri tulla toisesta (oikeasta) silmäkulmasta alas. (huokaus)

    VastaaPoista
  52. Jotenkin Turku-aika oli aika kauheaa. Olin kauhean ahdistunut, kun olin irti kaikesta ja ajautunut opiskelemaan jotakin, missä olin ehkä hyvä, mutta mikä ei himottanut minua. Jos olisin varustettu samanlaisiella itsetunnolla kuin nykyajan nuoret, olisin sinnikkäästi pyrkinyt Ateneumiin eli Taideteolliseen korkeakouluun. Koen edelleen, että oikea ilmaisukanavani on kuvallinen tai esittävä, jokin hiljainen, missä ei tarvita kauheasti sanoja. Voisin ihan hyvin olla myös Mimosa Pale, jolle olen antanut täällä kyytiä. Tai joku muu performanssitaiteilija, joita myös olen haukkunut. Kaikkein mieluisin olisi elokuvaohjaaja. Siinä olisin omimmillani ja onnellisin ja paneutuvin.

    Kymmenen vuotta olin Turussa, ja usein oli aika orpo olo. Kuuntelin joskus aamuöisin kaupungin nousevaa kohinaa, joka voimistui minuutti minuutilta. Se oli kauheaa, kuin peto olisi herännyt. Alapuolellani ylioppilaskylässä asui tyttö, joka itki ja huusi unissaan painajaisiaan. Yliopiston pojat kävivät panemassa häntä, ja lähtivät aina nopeasti pois. Tyttö kulki aina yksin, vähän kumarassa. Voi pojat, nuoruus on kauheaa aikaa. Onneksi olen ohittanut sen.

    VastaaPoista
  53. Olin silti Turussa onnellinen, ja koin siellä merkittäviä hetkiä, elämän rajapyykkejä, positiivisia ja negatiivisia. Kummallisen hyvin muistan oman ulkoisen habitukseni, vaatteet, käyttämäni tuoksut, kengät, laukut. Suurta juhlaa oli, kun sain isältä ilmeisesti hänen kauan säästämänsä rahalähetyksen tai jonkin summan pienen palstan myynnistä. Ostin mitä himoitsin, nirunarusaapikkaat, minivekkihameen ja napitettavan vaaleanlilan angorapuseron. Sitten painelin osakuntaan ja taisin tanssia aamuun saakka.

    Kenkien kopina öisillä kaduilla, laukun heiluttaminen mukulakiviaukiolla, ah, olihan niitä onnen hetkiä suuressa kaupungissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, kun ei tavattu. (miettii ... näinhän elämässä yleensä käy.)


      Tuijottaa intensiivisesti sinua. Ja sääriäsi joita minivekkihame peittelee. Ja ajattelen mitä noiden polvilumpioiden takana on; ajatukseni ovat aina epämääräisiä, katteettomia. Mutta nirunarusaapikkaiden äänestä minä tykkään, askelista, jotka kuulen turkulaiseen hellahuoneeseeni... jossa panen kattilan hellalle porisemaan että saisin teetä. Samalla ajattelen, kun ikuisuus humisee minulle, että "jospa joskus saisi tavata angeropuseroisen naisen"..
      No, elämä ei aina kaikkia toiveita toteuta.

      Poista
    2. Voi mikis mikis ... ei minivekkihame peittele sääriä! Ei edes polvia. Miten sinä nyt noin?

      Poista
    3. Oi Anna Yy, ajattelinkin siitä eteenpäin. Tai toisin päin. Tai en tosiaan tiedä mitä ajattelin... Omena pomena pom polvien välissä on minusta kiva metafora; jos se otetaan pois, siinä on pakko iikuttaa myös sääriluitaan.

      En koe naisia seksuaalisina objekteina (valhe), minusta naiset ovat kauniimiillaan kun on -40 astetta pakkasta ja heillä on yllään mnateennahasta tehdyt tuulitakit. Jotka muuten pitävät myös vettä. (Ai jaa, hän ajattelee. Mutta miettii silti sitä että ... seksuaalisia subjekteja vastaan sinä vasta nyt, voi jumalauta, rupeet kapinoimaan. (No, naisen osahan on tämmöistä, kyllähän sinä tiedät, minkäkin tiedän khi hih kih.) Tarkoitan, että naiset ovat yhtä tärkeitä kun miehet. (hyvä, hinttari!) "Itse asiassa"... äh... antaa käsikirjoitusnipun Iinekselle, "sano sää niille jotain, mä en enää viitti, ne irvistelee mulle. Niillä on isot, kamalat valkeat hampaa, kuin haikaloilla."

      Anna y, jos tavattais, nussittais (siis sillain henkisesti).

      Poista
    4. Hetkinen!
      Kun luin kommenttini, jonka äsken kirjoitin, ihmettelen.
      Miten ihminen voi olla ... ?

      Näämmä, voi. (Anteeksi.)

      Yritin sanoa teille vain sen että rakastan teitä. Enkä minä tiedä minkä takia; sen takia se sanominen minulle niin tärkeää onkin,.

      Poista
  54. Nuoruus on aina kamalaa, tavallaan kuin väärinkäsitys. (rakastan sinua, iines.) elokuvaohjaaja on ammatti - kirjailija ei ole. (Teatterilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, tai on, mutta se on toista asiaa.) Fellini on minusta elokuvaohjaajista siinä mielessä paras että hän jättää katsojat ällikälle; hän on hirvittävän mielikutuksekas. Bergman taas... hhän on itse käsikirjoittanut ne, hänen elokuvansa on romaaneja, luettavia ja katsottavia. (Ne on täynnä ajatuksia, joita itse ajattelee.) Tarkovski sitrten taas... no nyt tullaan siihen mitä vihaan, ja josta pidän... Tarkovski tulee mun uniini, tulee mun sisääni, en käsitä hänen 'taidettaan', hän on minussa kuin virus.

    En minä elokuvista mitään tiedä. Rakastan kirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielunveli. en minäkään elokuvista, vaikka pitäisi kyllä. Kirjallisuus - lukeminen - kirjoittaminen. Minulle kokonainen elämä.

      Poista
  55. Aikoinaan, kun olin pikkupoika, alle 10 -v, ja olin alasti ja peseydyin Linikkalan kansakoulun keittiössä - ei siellä muitakaan saniteettitiloja ollut - niin äitini katseli minua. Ja sanoi: "On se harmi että teillä veljeksillä ei ole siskoa. Teille tulee vielä vaikeuksia naisten kanssa." Pöh, pöh ajattelin, älä pölise äiti. Mutta... oikeassa hän oli. Ei minun elämässäni juuri muita suuria ongelmia olekaan ollut naiset, ja sydän. (Mutta sehän on tavallaan samaa asiaa.)

    VastaaPoista
  56. Rakastan naisia, en pelkästään sen takia että heidän kanssa on luontevampi kopuloida; naisten kanssa on aina kiva keskustella. Heillä on ajatuksia joita ei välttämättä itse tule ajatelleeksi... kyllä minä tiedän, mitä miehet ajattelevat (Ladan vaihdelaatikkoa. Tai Opelin laturia.). Tykkään oikeesti teistä tytöt - en siis pelkästään sen takia että teitä on kiva paneskella (sitäkään puolta ei teissä voi väheksyä...); teissä on paljon enemmän tarinoita sisällä kuin miehissä on. - Tykkään lukea tarinoita.

    VastaaPoista
  57. Ajatellaanpa tällainen asia, teoreettisesti - tietysti - että olet juonut tyttöystäväsi (anteeksi, leidit, mutta en osaa tarttua tähän asiaan kuin vain tältä kantilta. Pyydän anteeksi rajoittuneisuuttani.)... mutta siis kun oot juonut työttöystäväsi kanssa puoli(hehto)litraa kuohuviiniä - ja heppisi seisoo kuin heinäseiväs - ja tämä tyttöystäväsi sanoo sinulle "voi mikko, mentäskö vaan nukkumaan, mua ei ainakaan yhtä paneta". Mitä sinä siihen sanot, rakas miehinen kolleegani, sanotko että a) sensuroitu tai b) edelleen sensuroitu tai c) "mennään vaan rakkaani. nukkumaan"... Pakkohan sitä on aina välillä valehdella. Ja kyllähän se nukkuminenkin käy - vaikka olisi kuinka kangistunut - kun nukkuu selällään. - nimimerkki "on kokemuksia. mutta sitten välillä taas ei ole"

    VastaaPoista
  58. Jostain syystä, Mikis murmeliino, kommenteistasi tuli mieleeni kaihoisa Turku ja se sai minut kirjoittamaan uuden postauksen. Kiitos virikkeestä vaikka postauksesta en niin tiedä. Näen sinut mielessäni laulamassa jossakin Esson baarissa muiden hulttioiden kanssa helmikuun illan sumuinen sini ikkunan takana. Siis hulttioiden - rakkaudella ja kunnioituksella sanottuna.

    VastaaPoista
  59. Olin aamulla palaverissa ja työasioiden ohella puhuimme sielusta, enkeleistä, kohtalosta, enteistä, shamanismista, meditaatiosta, maailmankaikkeudesta, keväästä ja kuohuviinistä, muun muassa.

    Tuskinpa kukaan kuvittelee, että palaverikumppanini oli mies? Eikä ollutkaan. Eli tunnustaudun Mikiksen kaltaiseksi: tykkään naisten kanssa keskustelusta.

    VastaaPoista
  60. Sinun kanssa oli kiva jutella, Tapsa. Kamalan kiva. - Ps. Voi kun vaan muistais kaiken mitä puhui. Tai mitä sinä puhuit. (punastuu) Puhuimme niin paljon. (kyllä minä muistan nämä kielitieteelliset 'väittelymme'; ymmärsin heti että tajusit niistä asioista, enemmän. (Sen lisäksi, että sinulla oli ystävälliset silmät.) - En olisi kovin mielelläni halunnut lähteä (omille poluilleni) tapaamisemmastamme, mutta pakkohan oli lähteä - ravintolan Vltavan kautta. (muistathan brectimme!)

    http://www.youtube.com/watch?v=rE-wNvvDQIo

    saksa, sen lisäksi että se on Hitlerin kieli, se on myös runoilijoiden kieli. erittäin käyttökelpoinen. (vrt. heinrich heimia)

    VastaaPoista
  61. No en minä nyt niin ehdottomasti näkisi noita naisellisina aiheinakaan, Tapsukka. Kun mietin ystäviäni ja tuttaviani, niin hörhöinä ne tuommoisia aiheita pitäisivät. Esimerkiksi Martan kanssa voisi puhua tuosta listasta vain kuohuviinistä, eikä siitäkään kauheasti, koska hän saa päänsärkyä kuohareista. Pikku Lolitan äidin kanssa voisi puhua enteistä, siskon kanssa keväästä ja kuohuviinistä, ja parin muun kanssa yliluonnollisista. Eli sinulla on ollut juttuseurana harvinaisen monipuolinen nainen.

    Voisin kuvitella hyvin puhuvani miehen kanssa viidestä viimeisestä, ja siis, minähän puhuisinkenen kanssa vaan noista kaikista, vaikken niistä mitään tiedäkään, paitsi ehkä shamanismista ja keväästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä oletkin nainen, Iines. Sinun kanssasi mies voi puhua tuollaisista asioista.

      Miehen kanssa näistä asioista voi toinen mies puhua lähinnä kapakassa illan tummuessa kun vesi Moldaun rantoja hiertää ja syö. Silloinkin vain, jos pöydän ääreen sattuu Mikiksen kaltainen. Liian harvoin sattuu.

      Toki aamuinen kumppanini on erikoistapaus, noitien sukua.

      Poista
  62. Kirjoitusvirheitä, olipas niitä. Mutta minusta olisi kummallista jos minä n i i t ä pyytäisin anteeksi? Ajatusvirheitä pitäisi pyytää anteeksi. Mutta niitähän taas ei näe. (Vempula vieköön.)

    VastaaPoista
  63. Ja taas puhuimme Iineksen kanssa ristiin. No, ei se haittaa, ainakaan minua. (iines on kiva pieni koppis.ei kun ihan totta! häneen lätkähtyy... ellei pidä varaansa!) ... ja minähän en ikinä osaa "pitää varaani" (mitä se muuten eres tarkoittaa?) - Ps. Kerran asuin vähän aikaa yhdessä puutalossa. (Joka natisi.) Siellä oli vessassa varaaja, sen tehtävänä oli lämmittää vettä. Hmnhy. Miksei Iines sitten lämmitä minua...? eikun... minä käyn nyt jo ihan liian kuumana. - No, miksei Iines sitten jäähdytä minua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varaani on iso lisko. Varanus komodoensis, varanus salvadorii tai varanus niloticus muutamia luetellakseni.

      Poista
  64. Mutta kyllä se möhkäle tosiaan siellä wessassa vähän Liskolta näyttikin. Vaikka en minä toiletissa kauaa aikaa yleensä ollut, pesin hampaani - yäk, ja runkkasin, ei se montaa kymmentä sekunttia kestänyt. - Niin, paitsi kyllä minä tietysti mulkaisin itseäni myös peilistä. Ja irvistin. Mutta sitten tulin vessasta pois.

    VastaaPoista
  65. ...kun putkahdin tähän Varaanien maailmaan ... Kyllä se näin on/oli. Muistan kun olin vielä äitini jalkojen välissä, eikä napanuoraammekaan ollut vielä leikattu, niin siihen tuli kätilö joka rupesi kopeloimaan minua... sanoin hänelle, vauvansuullani, että "ettet viitsis". Ei se uskonut. Ja silloin mulle ensimmäisen kerran juolhti mieleen että "tais olla ihan vika tikku tulla tänne".

    No, myöhemmin olen vähän pyöristänyt ajatusmielipiteitäni. (On ollut pakko.)

    VastaaPoista